Mikä aiheuttaa masennusta?
Miten oireilette sitä?
Miten lääkitsette sitä?
Ja mielellään vastauksia sellasilta, joilla kokemusta kroonisesta tai muuten pitkäkestoisesta masennuksesta. Huonoja päiviähän on kaikilla, mut jätetään ne nyt huomiotta.
Itse "kärsin" kausittain, noin muutaman viikon kerrallaan jota seuraa joskus pari hyvää päivää. Tätä on jatkunut ehkä viitisen vuotta. "Kärsin" heittomerkeissä, sillä olen oppinut ammentamaan masennuksesta. Siten ilmiö ei aina ole pahasta, vaikka raskastahan se toki on. Kun useampia vuosia kuluu, masennukseen suhtautuu enemmänkin mielentilana (elämäntapana, jos se ei kuulostais surkuhupaisalta) kuin sairautena..
Mun oireilu on aika näkymätöntä, pyrin aina olemaan ihmisten seurassa iloinen tai ainakin toivoa täynnä. Tämä johtaa siihen, etten sitoudu kovinkaan voimakkaasti sosiaalisiin tilanteisiin, tai pyrin niistä irti niin pian kuin mahdollista. Yksin ollessa käynnistyy lähes aina syrjäytymisprosessi, joka sekin on tavallaan miellyttävää, koska viihdyn useimmiten yksin paremmin kuin ei-yksin.
Yksin ollessa mulla on myös paha taipumus sekakäyttää päihteitä. Nautin siitä, vaikkei kai pitäis..
Opiskelen arvostetussa koulussa, menestyn hyvin sekä työ- että yksityiselämässä, olen haluttua seuraa, perheellinen, terve ja komee.
Kumma juttu.
No, kerrohan säkin juttusi. Lupaan etten naura.
Masennus
6
1277
Vastaukset
- Sama juttu
Tunnistin hyvin itseni tuosta sinun kirjoituksestasi.
Olen myös itseeni käpertyjä ajoittain ja sen suon itselleni, koska tiedän missä henkisesti menen. Lähden ulos "ihmisten ilmoille" kun tiedän että nyt on aika tai muuten tulen mökkihöperöksi. Nuorempana en osannut käsitellä tätä, mutta nyt osaan.
Olen myös töissä ja ihan kiitettävässä asemassa sekä erillaisten ihmisten kanssa päivittäin tekemisissä...mistä nautin.
Olen hyvin paljon kaltaisesi myös siinä mitä näytän ulospäin. Joskus pitäisi kyllä osata puhua paha olo pois niinkuin muutkin, eikä pitää sitä sisällään...mutta kun ei pysty niin ei pysty...no ehkä siinä on vielä se että en luota keneenkään, sen olen oppinut. Säästyy paljolta.
Mutta tseppiä sinulle...kuka oletkin :)- toinen minä
sama juttu. Ihmiset pitää mua hirvittävän sosiaalisena ja hauskana. Näytän muitten silmissä lähes aina positiiviselta ja elämään aurinkoisesti suhtautuvalta ihmiseltä, jolla ei paljon huonoja päiviä olisikaan. Ystävystyn helposti kaikenlaisten ihmisten kanssa. Pyydetään jos minkämoisiin pippaloihin ynnä muihin ja olen haluttua seuraa. Kuitenkin viihdyn parhaiten yksin ja tunnen itseni monta kertaa jopa ulkopuoliseksi toisten seurassa. Masennus iskee säännöllisen epäsäännöllisesti oikeastaan edes mitään sen kummempaa näkyvää syytä. Välillä itsekin pohdiskelen että miks, kun periaatteessa kaikki pitäis olla hyvinkin. Kun ei pysty itse käsittämään, on hirveän vaikeaa selittää muille. Välillä kaipaan paljonkin toisten ihmisten seuraa, mutta ahdistun heti jos minulta aletaan vaatimaan enemmän kuin mitä mielestäni olen valmis antamaan ajastani. Puhelin saa välillä soida vastaamatta monta päivääkin. Ei ole ystävilläni aina helppo ymmärtää...
- taracapi
toinen minä kirjoitti:
sama juttu. Ihmiset pitää mua hirvittävän sosiaalisena ja hauskana. Näytän muitten silmissä lähes aina positiiviselta ja elämään aurinkoisesti suhtautuvalta ihmiseltä, jolla ei paljon huonoja päiviä olisikaan. Ystävystyn helposti kaikenlaisten ihmisten kanssa. Pyydetään jos minkämoisiin pippaloihin ynnä muihin ja olen haluttua seuraa. Kuitenkin viihdyn parhaiten yksin ja tunnen itseni monta kertaa jopa ulkopuoliseksi toisten seurassa. Masennus iskee säännöllisen epäsäännöllisesti oikeastaan edes mitään sen kummempaa näkyvää syytä. Välillä itsekin pohdiskelen että miks, kun periaatteessa kaikki pitäis olla hyvinkin. Kun ei pysty itse käsittämään, on hirveän vaikeaa selittää muille. Välillä kaipaan paljonkin toisten ihmisten seuraa, mutta ahdistun heti jos minulta aletaan vaatimaan enemmän kuin mitä mielestäni olen valmis antamaan ajastani. Puhelin saa välillä soida vastaamatta monta päivääkin. Ei ole ystävilläni aina helppo ymmärtää...
En ole koskaan aiemmin ajatellut, että muutkin kaksoset masentuvat, niin kuin minä. Nuorena olin ns. tyypillinen kaksonen iloinen,valoisa, positiivinen, seurallinen ja haluttua seuraa. Olin aina menossa, olin tuskin koskaan vapaa-aikana kotona.Työelämässáä olen edelleekin puhelias, iloinen ja kaikinpuoin reipas, olenhan asiakaspalveluammatissa, jossa onkin oltava aina sellainen ja viihdyn työssäni. En koskaan vie omia ongelmia työpaikalle ja päin vastoin en vie työjuttuja kotiin.Tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta vapaa-ajat vietän useimmiten kotona yksin,elokuvia katsellen, lukien tai nukkuen, Minulla on miesystävä joka tekee paljon töistä ja näemme harvoin, Harvoin näkeminen ei minua pahemmin haittaa, paitsi silloin kun tunnen oloni yksinäiseksi ja hÿlätyksi.Välillä elämänhalut on vähissä, mutta sitä en ole koskaan kenellekään kertonut. Voi olla että tämä on juuri sitä kaksipuolisuutta kaksosissä, luonteessa on kaksi ääripäätá. Yleensä viihdyn hyvin yksin, masennus on vain ajoittaista eikä kauan kestävää eli ei päivää- kahta pidempää.Ja se voi väistyä ihan hetkessä. Ehken kuitenkaan ole hullu, jos muutkin tuntee samalla tavalla.
- kaksonen_vaa
masennun aian jos tuntuu siltä että kukaan ei välitä tai kaipaa mua... se on hirveetä ja siltä tuntuu usein.. syön unilääkkeitä joskus.myös se et mua ei oteta vakavasti satuttaa.. tarviin paljon hyvää huomiota ja kokemusta että musta välitetään ja että mua kaivataan.
- Nimetön
jos puhelin ei soi,eikä kukaan kaipaa...
Tällähetkellä tunnen masennusta ja ensimmäistä kertaa en koita hukuttaa sitä jonku tekemisen alle,vaan koitan pysähtyä ja miettiä missä mennään.Töissä käyn kyllä ja koitan työni hoitaa mahdollisimman hyvin,mutta huomaan ajatusteni harhailevan milloin missäkin...Lähinnä kakslahkeisissa,joista aina vaan saan ihmettelyn ja surunki aiheita...Kaipausta liittyy tähän masennukseen ja sen tunnistan selvästi.Nyt ei auta muu,kuin antaa ajan kulua ja odottaa aurinkoisia päiviä.. - kaksosnainen
Nimetön kirjoitti:
jos puhelin ei soi,eikä kukaan kaipaa...
Tällähetkellä tunnen masennusta ja ensimmäistä kertaa en koita hukuttaa sitä jonku tekemisen alle,vaan koitan pysähtyä ja miettiä missä mennään.Töissä käyn kyllä ja koitan työni hoitaa mahdollisimman hyvin,mutta huomaan ajatusteni harhailevan milloin missäkin...Lähinnä kakslahkeisissa,joista aina vaan saan ihmettelyn ja surunki aiheita...Kaipausta liittyy tähän masennukseen ja sen tunnistan selvästi.Nyt ei auta muu,kuin antaa ajan kulua ja odottaa aurinkoisia päiviä..Jotenkin tunnistin itseni noista viesteistä. Mikä siinä oikein on, että kun olen yksin jossain, paha olo alkaa painaa ja tulee toisinaan ajateltuakin ehkä hivenen itsetuhoisesti? Seurassa olen pirteä, puhelias, iloinen ja kaikin tavoin "normaali". Nauran paljon ja otan kaiken kommentin (negatiivisenkin) ainakin ulospäin positiivisesti.
Joskus sorrun seurassakin siihen, (jos minua ei huomioida) että jään vain tuijottelemaan jonnekin kauas ja miettimään kaikennäköisiä asioita.
Muutaman vuoden aikana en ole vieläkään onnistunut saamaan selville, mikä minua oikein vaivaa, sillä en laske tätä oikeastaan masennukseksi vaan eräänlaiseksi mielialaksi... Ehkä olen vain niin tottunut siihen.
Voisin kuitenkin kysyä, onko kenelläkään ollut aiemmin (ennen masennusta) elämässä käännekohtia, jotka olisivat muuttaneet paljonkin elämää, kuten läheisen kuolema, tai jokin muu vastaava? Itselläni tämä "masennuskausi" alkoi silloin, kun isäni kuoli. Tästä tapahtumastakin on jo usea vuosi, enkä oikeastaan enää usko "masennukseni" johtuvan siitä, mutta aina ei voi olla varma.
Ja vaikka olenkin omasta mielestäni hyvinkin perillä itsestäni, ihmettelen joskus miten pääni oikein toimii... Aina ei voi olla perillä omasta ajatusten juoksustaan, eikö?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.303441Kukka ampu taas Kokkolassa?
T. olisi hetkeä aiemmin lähtenyt johonkin. Naapuri kai tekijä J.K., ei paljasjalkainen Kokkolalainen, vaan n. 100km pääs81494Kuinka kauan
Olet ollut kaivattuusi ihastunut/rakastunut? Tajusitko tunteesi heti, vai syventyivätkö ne hitaasti?1131453Milli-helenalla ongelmia
Suomen virkavallan kanssa. Eipä ole ihme kun on etsintäkuullutettu jenkkilässäkin. Vähiin käy oleskelupaikat virottarell2241235Kun näen sinut
tulen iloiseksi. Tuskin uskallan katsoa sinua, herätät minussa niin paljon tunteita. En tunne sinua hyvin, mutta jotain34873Purra saksii taas. Hän on mielipuuhassaan.
Nyt hän leikkaa hyvinvointialueiltamme kymmeniä miljoonia. Sotea romutetaan tylysti. Terveydenhoitoamme kurjistetaan. ht242873- 60859
Ja taas kerran hallinto-oikeus että pieleen meni
Hallinto-oikeus kumosi kunnanhallituksen päätöksen vuokratalojen pääomituksesta. https://sysmad10.oncloudos.com/cgi/DREQ66844Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.124833Löydänköhän koskaan
Sunlaista herkkää tunteellista joka jumaloi mua. Tuskin. Siksi harmittaa että asiat meni näin 🥲97808