Aivokasvaimen poistosta

Ependymooma

Hei!

Olisi kiva kuulla miten muut ovat toipuneet aivokasvaimen poistosta? Eli miten kauan olette olleet sairaslomalla, koska olo alkoi olla normaali ja milloin uskalsi taas kunnolla elää, millaiset tunnelmat teillä on ollut leikkauksen jälkeen yms? Minut leikattiin 3 viikkoa sitten. Kasvain oli pikkuaivoissa, 4. ventrikkelissä. Paikka oli kuulemma hankala mutta kirurgi teki hyvää jälkeä. Leikkauksen jälkeen olin sairaalassa 5 päivää, haava ei ole ollut lainkaan kipeä eikä päänsärkykään ole vaivannut juurikaan (niska on jumissa joten se vähän tekee jännitysniskasärkyä). Pahoinvointia oli 2 viikkoa leikkauksesta, oksensin joka aamupäivä kymmeniä kertoja ja lopulta olin niin poikki että kävin viime viikolla tiputuksessa sairaalassa ja sen jälkeen olo parani aivan mielettömästi! Leikkauksesta jäi tasapaino-ongelma ja huimaus, joka tulee esiin jos käännän päätä äkkiä. Niiden pitäisi kyllä ajan myötä parantua, mutta jos jollain on ollut samanlaisia ongelmia niin olisi kiva kuulla kauanko ovat kestäneet?
Minun kasvain saatiin kokonaan pois ja lääkärin mielestä oli hyvänlaatuinen ependymooma, joka ei yleensä uusiudu. Varmuuden asiasta saan 20. päivä jälkitarkastuksessa.
En olisi uskonut että olisin nyt näin hyvässä kunnossa. Tosin fyysinen kunto on aivan pohjalukemissa, mutta pikkuhiljaa se alkaa kohoamaan, kiitos koirieni joita täytyy päivisin viedä ulos kun mies on töissä. :) Tuo huimaus vaan kenkuttaa, muuten voisin ajaa autoa eikä aika tulisi niin kovin pitkäksi päivisin.
Tietty välillä on huoli että entä jos tässä vielä tuleekin jotain kauheita komplikaatioita tai jos kasvain onkin syöpäkasvain... Mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen että kasvain on saatu pois päästä ja nyt pystyn nukkumaan ilman unilääkkeitä, jännitin leikkausta aivan hirveästi ja eihän se nyt mikään ihana kokemus ollut herätä leikkauksen jälkeen kun olo oli mikä oli.Mutta nyt se jännitys on poissa.

Kertokaahan leikatut kokemuksianne!

31

24299

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • voimia toipumiseen

      Läheiseltäni on leikattu myös hyvänlaatuinen aivokasvain. itse asiassa kaksi kertaa, koska ekalla ei saatu kaikkea pois.
      Alussa tietenkin koko tieto oli shokki ja ajatus pelotti, sekä potilasta itseään että hänen läheisiään.
      Kaikki meni kuitenkin hyvin. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen läheiseni oli todella sekava ensimmäisen vkon ja jälkeenpäin ei juuri muista tuosta ajasta mitään. Toipuminen kuitenkin lähti hiljalleen etenemään.
      Sairaalassa meni aikaa noin kaksi vkoa, sen jälkeen pääsi kotiin.
      Kotona väsymystä, tasapainon kanssa ongelmia ja huimausta, välillä päänsärkyä.
      Yleiskunto tietenkin aika pohjissa ja laihtui koko prosessin aikana sellaiset 5-6kg.

      Pienin askelin kuitenkin eteenpäin, ja säännöllinen pväohjelma ettei tylsisty. Kävelyä ja vähän ulkoilua, lihaskuntoharjoittelua, eli yleiskuntoa kohoamaan. Kirjaimet vähän myös hyppivät ja tekstaeissa sanat vaihtoivat paikkaa, samoin lukeminen oli hidasta. Siinäkin edistystä joka vko.
      Neljän kuukauden päästä paluu töihin, jossa kyllä aluksi oli raskasta. Mutta sen jälkeen suht ok ja oireet katosivat.
      Uusi leikkaus oli pari kuukautta sitten ja nyt näyttää että lopultakin kaikki kasvain on poissa :))
      Kaikkien mieliala korkealla ja sellainen henkinen paine tuntuu helpottaneen :)) Eli elämä voittaa ja kantaa sittenkin.
      Toinen leikkaus oli kestoltaan lyhyempi ja siitä toipuminen nopeampaa. Kuitenkin edelleen vähän silmäoireita ja väsymystä, ja kirjoitus/lukeminen hidasta. Treenausta kuitenkin joka pvä ja tammikuussa paluu töihin edessä, nyt jo etätöitä vähän kotona.

      Eli pienin askelin ja editystä tulee. Ottaa aikansa, sellaiset 6kk niin alkaa olemaan olotila kunnossa. Paljon tietenkin riippuu siitä, missä kohtaa kasvain oli, mitä oireita kenties on toipumisprosessissa.

      Ei muuta kun tsemppiä ja hyvää vointia myös sinulle! terkuin läheinen.

      • Phoenix79

        Minun äitiltäni kans poistettiin aivokasvain n. viikko sitten. Pelko oli kova, varsinkin silloin kuin asia tuli ilmi. Varsinkin kun äitini on sairaanhoitoalalla niin osasi manata kaikki mahottomuudet esille mitä voi tapahtua. Leikkaus kyllä onnistuikin sitten täydellisesti vaikka pelkäsivätkin toisen silmän näön menetystä(kasvain painoi näköhermoja) kasvain oli onneksi hyvänlaatuinen ja toipuminen on alkanut hyvin, kiitos äitin hyvän pohjakunnon. Ja tämän jälkeen olen sitä mieltä, näillä lääkäreillä on kovat palkat, he sen ansaitsevat, vaikka lisääkin.


      • juhpu87
        Phoenix79 kirjoitti:

        Minun äitiltäni kans poistettiin aivokasvain n. viikko sitten. Pelko oli kova, varsinkin silloin kuin asia tuli ilmi. Varsinkin kun äitini on sairaanhoitoalalla niin osasi manata kaikki mahottomuudet esille mitä voi tapahtua. Leikkaus kyllä onnistuikin sitten täydellisesti vaikka pelkäsivätkin toisen silmän näön menetystä(kasvain painoi näköhermoja) kasvain oli onneksi hyvänlaatuinen ja toipuminen on alkanut hyvin, kiitos äitin hyvän pohjakunnon. Ja tämän jälkeen olen sitä mieltä, näillä lääkäreillä on kovat palkat, he sen ansaitsevat, vaikka lisääkin.

        Terve, tai ainakin paranemaan päin. Itseltäni leikattiin aivokasvain 31. maaliskuuta tänä vuonna. Olo on hyvä ja kova hinku päästä töihin, koska rahaa ei ole eikä tule mistään. Myöskään aika ei kulu sairaslomalla.

        Eli mulla todettiin armeijan aikana 3,5 cm kokoinen kasvain aivolisäkkeessä. Painoi näköhermoja ja sokeutuminen olisi varmaa ilman leikkausta. Kasvain sijaitsi kolmannessa ventrikkelissä, vai mikä se nyt oli?

        Alussa oli muistin kanssa ongelmia, mutta enää ei mitään oireita. Lääkkeitä joudun ikävä kyllä syömään loppuikäni. Näköön leikkaus ei onneksi vaikuttanut ja töihin pääsyä innolla odottelen. Taksia ajan työkseni, joten näön on oltava täydellinen, että saa ajaa. Ensiviikolla selviää voinko jatkaa työssäni vaiko en. Jännittävää aikaa tämä leikkauksen jälkeinen aika.

        Hyvää jatkoa myös muille leikkauksessa olleille!!!


      • Ystävätär

        Kiitos. !! Ktllä tästä selviää ei kipuja. Einököongelmia. Mitä nyt jälkikaihi oikeassacsilmässä.


    • miilusaari

      Minulta leikattiin -99 joulukuussa olin sairaalassa yli 2kk.ta. Kasvain saatiin pois ja vasenpuoli halvaantui.Minä sain myös sairaalabakteerin ja opettelin kävelemään. Epilepsia tuli m yös tasapaino huono.Minun muistiin on vaikuttanut mutta olen luvan saanut ajaa autoa.

      • jop jep

        Huomasin viesti ketjun, Päätin kirjoittaa koska yleinen mielipide omasta vammasta herätti kiinnostuksen. Minulta leikattiin vuosina 88 ja 89.v takakuoppakasvain Gr II joka jälkimmäisellä kerralla poistettiin kokonaan pienen palan aivoja mukana juurtumisen takia. No kysymykseni kuuluu näin onko normaalia että tälläisten operaatioiden jälkeen saa epileptisiä oireita, sitten parkkinsoninkaltaista vapina kohtauksia ja on lihksisto näin 20 vuoden jälkeen jumissa. saakeli ala raajat ei pysy tahissa yläropan ja ajatuksen kanssa. puhe on artikuloivaa tai nää NS.terveet ainakin marisee että puheeni tökkii tai jotain outoa kuitenkin. Olen hieman hämilläään asiasta ja miettinyt pääni puhki tänkin kanssa. No mulla on kuulema ataksiaa raajoissa ja liikkeet ovat ataktiset. Mutta kun olen seurannut näitä harnes sivuja kaikki nämä ATAKSIAT johtaa kuolemaan, No en ole yllättynyt yhtään tästä, kun ootin jo tälläistä. Mutta onko kelllään tälläsiä oireita, Onko lääkäreillä hyvä tahto teidänkin kohalla että ne sanovat vaan - Parempi kun et tiiä tai älä sinä välitä, anna meidänn huolehtia tästä. No taas kun tapaan uusia ihmisiä he EI anna mun ynostaa tätä. Siis ataksiasta on kenellekkään tullu ataksiaa AIVOKASVAIMEN POISTON JÄLKEEN.


      • Anonyymi

        Voitko kertoa enemmän


    • t***a

      Reilut 10 vuotta sitten leikattu kasvain ohimolohkosta. Sairauslomaa 3 kk. Toivuin tosi nopeasti, heti alussa kotiuduttani aloin tehdä pieniä ullkoilulenkkejä ja ehkä n. 1½ kuukauden kuluttua tuntui, että pystyn ja jaksan aloittaa kuntoilun ihan normaaliin tapaan. Neurologin ohje oli, että omien voimien mukaan voi patata normaaliin elämään. Jälkiseuraamuksia, kuten muistin heikkenemistä ym. ei tullut.

      Eiköhän ne komplikaatiot olisi tulleet jo sinulle, jos olisivat tullakseen. Ota sairauslomasi rennosti, anna pään toipua rauhassa. Hyvä, että saat nukuttua, uni parantaa ja on tärkeää etenkin kun on aivoista kyse.

    • ouks -89

      moi! mulla leikattu pikku aivo kasvain!!! -89 ouksissa ja olen muuten pärjänny!!! mut vasen kasvo halvaus!! ja motoriikka häiriöt ! ja huimas aamuisin!! on tressannu :(!! ja masennukseen altistanu??? kohtalo tovereta oli mukava tavata!!!:) muutakin kuin täällä (kirjottemalla)!!?????? :( niin no pää piireittäin työ elämässä olin! nii kauan kun pystyin!!!??? nyt teen vaan kunnon huollon vuoksi!! koti hommia!!!?? :)ps. jaksamista kohtalo tovereille!!? näköön ja ikään katsomatta!!! :)

    • oyks -89

      aattelin lisätä et jos joku? saman operaation! kokenut? haluaa kirjoietella? niin s:posti on [email protected] !!! :)

      • oyks-89

        s:posti ei enää käytössä...!! mutta lisää minun voinnista tuolla "ryhmät/syöpäpotilaat" !


    • sepeteus2

      mulla on todettu ylhäällä vasemmalla 2*2,5 kokonen kasvain ja ilmeisesti se aiheutti minulle epilepsian katotaan2kk kuluttua uudestaan onko kasvanut. nyt kyllä vähän jännittää vaikka koitan olla ajattelematta asiaa niin silti uteliaisuus on valtava ja käyn kaikilla sivuilla mitä vaan keksin ???onko järkee ????

    • Dashy

      Oli kiinnostavaa lukea kaikki nämä artikkelit ...itse olen menossa leikkaukseen kahden viikon päästä ja yritän lukea niin paljoin kuin mahdollista aiheesta. Nyt alkaa kyllä vähän mietityttää jos koskaan pystyn tekemään työtä jota olen tehnyt viimeiset 24 vuotta... (lentoemäntä).
      Kiitos kaikista kertomuksista ja onnea kaikille :)

      • oyks-89

        se "työ" ??
        on sivu seikka!!
        sen jälkeen... kunhan pääset "terveitten" kirjoihin...?? :)
        ja se kyllä sitten "ajatus mailman muuttaa"!!


      • oyks-89

        mutta... onnea.?? sitä tarvit!!!!!
        "elämä" yllättää...! ja yleensä "nekatiivisesti" :(
        (kasvaimesta riipumatta)???


      • oyks-89

        ja sen verran aattelin lisätä!
        että kyllä sitä leikkaus opraation jäkeen voi toipua?? mutta jos tulee jälki komplikaatioita! kuten minulla (barreesi) ja motoriiika häiriöt...!! niin taistelua riittää!!! mutta täälläpä vielä kirjoitellaan.... :)


      • oyks-89

        ylös..


      • Selviytynyt

        Työ ei ole sivuseikka. Kaikki, mikä on omassa elämässä ns. normaalia, on ihmiselle tärkeää säilyttää. Ennen leikkausta ei (onneksi) voi tietää, mitä leikkauksen jälkeen on odotettavissa. Konkreettisia tapa murehtia omaa selviytymistä on murehtia sitä, miten leikkaus vaikuttaa arkeen, esim. työhön. Leikkauksen jälkeen voi olla sitten jo eri asiat, joista on huolissaan, mutta ymmärrän hyvin tuon tunteen, että pelko arjen menetyksestä kohdistuu työhön.

        Itseltäni leikattiin toukokuussa iso hyvänlaatuinen harvinainen kasvain keskeltä päätä eli tosi hankalasta paikasta. Leikkauksen jälkeen toinen korva oli kuuro, tasapaino huono ja toinen silmä ei liikkunut normaalisti (kahden aivohermon halvaus), mikä aiheutti kaksoiskuvan. Toivuin kuitenkin nopeasti (kahden pienen yh-äitinä ei paljon sohvalla makoiltu - onneksi, vaikka toki alussa vauhti olikin HYVIN rauhallinen) ja sekä kuulo että näkö ovat palautuneet (näön palautuminen lähes normaaliksi vei 5 kk). Ikävä kyllä kasvainta oli pakko jättää, joten se kasvaa ajastaan takaisin. Toivon, että ehdin kasvattaa lapseni täysi-ikäisiksi ennen seuraavaa leikkausta, koska siitä en ehkä enää näin hyvin palaudukaan.

        Töihin oli hinku, ettei voi leivän päältä lopu ja onneksi pystyin työt aloittamaan jo 3 kk leikkauksen jälkeen. Mutta suuremmaksi hinguksi nousi ajoluvan saanti paitsi käytännön elämän helpottamisen kannalta myös psyykkisesti. Ajolupaan kulminoitui monta merkittävää asiaa: ajokielto oli viimeinen näkyvä merkki siitä, että olin toipilas ja ajoluvan saaminen tarkoitti symbolisesti, että sain "terveen paperit". Vaikken täysin kasvaimeton koskaan tule olemaankaan. Nyt alkaakin sitten psyykkinen toipuminen. On opeteltava elämään sen kanssa, etten ehkä täällä vuosikymmeniä keiku.

        Mutta siis tarkoituksenani oli sanoa, että murheet ja huolet voivat kohdistua kullakin eri asioihin. Vaikka minulle "apua, en voikaan osallistua fitness-kisoihin" tuntuisi pinnalliselta tai toissijaiselta murheelta, se voi jollekulle toiselle olla tulevaisuuden pelon ilmentymä, jota ei pidä väheksyä. Olen kiitollinen siitä, että en täysin ymmärtänyt ennen leikkausta, kuinka vaarallinen ja vaativa leikkaus minulle tehtiin. Keskityin murehtimaan pieniä ja arkisia asioita. "Toivottavasti en kakkaa leikkauspöydälle" on huomattavasti armollisempi viimeinen ajatus kuin paniikki siitä, miten lasten käy, jos en selviäkään. :)

        Tsemiä kaikille kasvainpotilaille ja toipilaille! Periksi ei anneta, eihän! Oyks-89, toivon, että komplikaatiosi paransivat ja toipuisit edes lähes oireettomaksi! Jälkensähän nämä aivoleikkaukset näemmä jättävät, mutta toivottavasti mahdollisimman pienen - myös sinulle.


      • oyks-89

        kiitos kannustuksesta...!
        onhan nää hoito muodot parantuneet selvästi parin kymmenen vuoden
        aikana mut tosiaan... kaikki riipuu paljolti "kasvaimen" sijainnista aivoissa..!
        ja "stytsosttaatien" määrästä!? ja mitenkä pärjää hermosto sen jälkeen.. toipuu
        ja iän myötö pahenee ainakin kuulo ja motriikka..?? mutta mahdolliset läheiset tärkeimmät tekijät toipumisessa..! ja koirat mun parhaimpia tuki kavereita!!!!
        kyllä sitä "töitä tekis" ..
        mutta kun" neurorologiset sairaudet" pahenee iän myötö!!


    • Töölössä

      Itseltäni poistettiin noin 4 cm suuruinen kasvain syyskuussa 2017. Leikkaus kesti noin 4 tuntia. kasvain saatiin kokonaan pois, keskiviikkona leikattiin ja lauantaina olin jo kotona puoliltapäivin keittelemässä kahvia. Niitit otettiin päästä viikon kuluttua. Noin viikon verran söin normaali särkylääkkeitä lievään päänsärkyyn. pientä lenkkeilyä sopivaan tahtiin joka nostaa kuntoa ja mielenlaatua. ei mitään sivuoireita operaation jälkeen. Kahden kuukauden jälkeen neurologi antoi terveen paperit, puolentoista vuoden jälkeen on tarkistuskuvaus. Olen varmaan onnekas kun kaikki meni niin hyvin mutta uskon että suurimmalla osalla on sama juttu vaikka he ei kirjoittelekaan tällä sivulla. Menkää rauhallisin mielin leikkaukseen, siellä kohtaatte maailman parhaat asiantuntijat tällä alalla.

    • Lipoomat

      Minä olen menossa takakuopan leikkaukseen. Siellä on rasvapatti, joka on kuulo/tasapaino ja kasvohermon välissä. Aiheuttaen kaikenlaisia oireita, vaikka on vai 1 cm. Halutaan poistaa pienenä. Kuka sinut Töölöössä leikkasi?

      • Lipoomat

        Sitä ei voitu poistaa.olisin halvaantunut vähintään.


    • selkäydinjatkekasvain

      Hei. Minulla alkoi kovat huimaus ja pahoinvointioireet huhtikuun lopussa ja lääkäri yhdisti aluksi sen hyvälaatuiseksi asentohuimaukseksi. Sain käydä neljällä eri lääkärillä kuukauden aikana ennen kuin päätin itse vaatia päästä pään kuvauksiin. No, sinnehän sitten työterveyslääkärin kautta pääsin ja magneetissa selvisi että aivorungon selkäydinjatkeessa on kasvain. Onneksi pieni ja tarkkarajainen. Kasvanut todennäköisesti hitaasti ja aiheutti vasta vähän oireita. Minut leikattiin kolmisen viikkoa sitten. Viikko leikkauksesta pääsin tänne kotiin toipumaan. Lääkäri varoitti ennen leikkausta monista riskeistä mutta yllättävän vähällä silti pääsin. Jäi vain kaksoiskuvat ja jonkin asteinen silmävärve joiden pitäisi ajan myötä poistua lähes kokonaan. Yleiskuntohan on toki pohjalukemissa mutta päivittäin kuntoutan kävelemällä lyhyitä lenkkejä sauvojen avulla että tasapaino alkaisi kehittyä taas normaaliksi. Kova halu on päästä jossain vaiheessa taas normaalielämään mutta se vie aikansa. Aivoleikkaukset on vaativia juttuja. Tsemppiä kaikille toipuville ja heidän läheisilleen.

    • Aivokasvaimenpoisto

      Hei
      Mieheni ( itsekin neurologi ) leikattiin 3 vkoa sitten Tanskan Odensen sairaalassa . Aivokasvaimen kasvua estettiin Target terapialla , kivut lieveni . Mutta nyt hänellä on skitsofreniaan viittaavia oireita ja leikannut kirurgi haluaa tehdä uuden leikkauksen ja sanoo mieheni toipuvan ennalleen , tavallaan suorittaa loppuun edellisen operaation , jossa koko kasvain saatiin poistettua . Huomasin , että muillakin leikatuilla oli samantyyppisiä oireita , mutta ei diagnosoitu mielisairaudeksi ! Tuntuu oudolta että uusi leikkaus voisi parantaa oireet ! Tunteeko kukaan asiaa ? Löytyisikö lääkäriä vastaamaan ? Tuo Odensen sairaala on edistyksellinen , tekevät leikkauksia , joita muualla ei tehdä . Ja huippukalusto ja osaavat kirurgit , myös huippukallis sairaala ! Silti herää kysymys olisiko pitänyt leikata Suomessa ? Mieheni on amerikkalainen ja luotti tuohon sairaalaan ja yksityispotilaana hakeutui sinne ! Hyvää toipumista teille jo leikatuille ja leikkaukseen meneville onnea ja luottamusta tervehtymiseen !

    • JJM89

      Hei, en oikein tiedä mitä tänne kirjottaisi ja mitä ei... Olen ammattiautoilija ja yrittäjänä ulkomaanliikenteessä, ajoin tässä isolla autolla metsään tajunna menetettyäni ajaessa ja siitä sairaalaan jossa löydettiin ~5cm halkasijaltaan oleva kasvain vasemmasta aivolohkosta silmien linjauksen korkeudelta, laatua ei ole painoitettu onko hyvä vaiko huono, syöpä vai ei?? Mutta kuitenkin sen verran on valaistu että kasvain on laatua -2 ja olikohan niitä nyt kaiken kaikkiaan 4-5 asti? Minulla on ihana perhe ja tytärpuoli joka aloitti vasta koulun tänä syksynä, olen aina kokeillut hoitaa kaikki asiat niin että perheellä olisi hyvä olla ja huolehtia heistä niin paljon kuin vain voin mutta nyt en osaa sanoa enään tämän löydöksen jälkeen mitä tässä oikeen tapahtuu. Pelottaa aivan helv.... suoraan sanoen koko leikkaus ja se että jos siihen menehtyy tai jos en enään koskaan kävele, ymmärrä taikka muutakaan niin mitä sitten teen? Kortit minulta nyt suoriltaan otettiin pois ja sen niinkin ymmärrän paitsi ehkä hlö auto korttia koska paikkakunta jossa asun on kaukana ihan kaikesta ja kulkeminen lähes mahdotonta esim. Julkisilla. Kertotaa ihmiset hyvät ja leikkauksessa käyneet ja sinne menevät että miten asioihin pitäisi suhtautua tai yrittää suhtautua vai onko helpompi olla avara mielinen ja heittää tyhjät toiveet pois selviämisestä ja henkiin jäämisestä? Leikkaus suoritetaan OYS:ssa noin 3 viikon päästä ja haluaisin ihan mahdottomasti jatkaa elämääni vielä koska olen vasta -89 syntynyt nuori miehen alku joka juuri 29-vuotta täyttää leikkaukseen mennessä. Että sellainen vähän isompi "syntymäpäivä lahja" se sieltä sitten tulikin joka kaihertaa kyllä elämää todella pahasti. Iloista oli lukea kuinka ihmiset ovat parantuneet leikkauksista ja hyvillä voinneilla mutta tämä pelko ja epävarmuus on jotakin uskonatonta. Olen aina sanonut että en pelkää mitään ja en niinkään kuolemaakaan mutta tässä on jotakin sellaista jossa pelkään ihan kaikkea, että en selviä taikka päädyn esimerkiksi "vihannekseksi" loppu elämäkseni niin en tiedä. Vaikea kertoa tuntemuksia ja puhua järkevästi koska ajatukset ovat niin sekaisin kuin vain olla.

    • Arhippa78

      JJM-89 Itse en antanut leikata Oyssa omaa kasvaintani, koska Suomen sen alan huippukirurgit löytyvät ehdottomasti töölöstä. Minulla oli yhteensä 3 kasvainta päässä ja ne kaikki poistettiin Töölössä. Itsekin asun Oulun seudulla mutta nykyisin kun ihmisellä itsellään on oikeus päättää missä tehdään ja mitä niin valitsin mielummin alansa parhaat. Leikkauksia on nyt takana 2. Omani olivat ihan keskellä päätä, neljännessä aivokammiossa eli hyvin vaikeassa paikassa. Jos sinun kasvaimesi on luokkaa kaksi tarkoittaa se sitä, että eivät ole arhäkämmästä päästä kasvamaan/uusiutumaan. Minulle on sanottu, että luokka 3-4 on syöpää ja 1-2 ovat hyvänlaatuisia kasvaimia kuten itsellänikin oli. Itse mietin myös samoja ajatuksia tuleeko vihannes tai kävelenkö koskaan ym. Riskejä oli kohdallani paljon kun paikka oli niin haastAva. Luotin kuitenkin peloista huolimatta täysillä ammattilaisiin. Unohdin kaikki mitä jos ajatukset ja ajattelin, että katsotaan leikkauksen jälkeen mitä jäi käteen ja eletään sitten sellaista arkea kuin se on. Epilepsian sain. Työhöni en ole pystynyt palaamaan enkä ajokorttia saamaan mutta liikkumaan pystyn täysin. Muistin haasteita on paljon ym neurologisia oireita. Niiden kanssa opettelen nyt elämään. Koen silti, että asiani ovat hyvin ja minulle kävi hyvin. Aina on joku jossain jolla menee vielä huonommin. Eli ajattele positiivisesti ja luota ammattilaisiin. Koita olla elämättä elämää etukäteen. Läheisesi pärjäävät kyllä. Nyt vain on tullut sinun aikasi hoitaa itseäsi. Tee se ja luota elämään, sillä on vielä paljon hyvää annettavaa.

    • Anonyymi

      Hei,
      Ajattelin tänne myös jakaa kokemukseni aivokalvonkasvain leikkauksestani joka tehtiin helmikuussa -20,leikkaus tehtiin Kuopiossa osaavissa käsissä kiitos siitä!oireena oli aamupahoinvointi ja käsittämätön väsy pitkin päivää vaikka uni maistui hyvin öisin.Päänmangneetti sitten paljasti syyn oireisiin ja leikkausta ruvettiin suunnittelemaan välittömästi kasvain todennäköisesti hyvänlaatuinen mutta vaarallisen iso aivokäytävässä tukkimassa sitä,leikkaus sujui hyvin ja kotiutus n.1-1,5 vkoa leikkauksesta,mutta eipä kukaan arvannut mikä rumpa sitten alkoikaan kun n.1vko kotiutuksesta alkoi leikkaushaava turvota ja punertaa vaikka kotihoidossa meni 2krt päivässä antibiootti suoneen kotisairaanhoidon toimesta lähtö tuli Kuopioon takaisin ja sinne päästyä ja jo hoidon alettua tilanne huononi radikaalisti ja sain aivokalvon meningiitti tulehduksen tässä vaiheessa tehtiin useita leikkauksia haava alueelle ,teholla kaikkiaan 5vkoa sekä sitten kun tilanne huononi entisestään jouduttiin aivopaineiden takia asentamaan shuntti laite korvan taa joka palautti useiden viikkojen pahan tilanteen taas elävienkirjoihin ,sittemmin olen ollut siitä asti sairaslomalla ja joka vielä kestää 072022 asti .Oireina aivoväsy joka johtaa taas,lähimuisti huono,keskittymiskyky huono,lievä huimaus,lievä pahoinvointi aamu/aamupäivä.fyysisen kunnon romahdus.työssäoleminen 1h jo vaikeaa kun useita asioita joutuu käsittelemään,mutta 2 yrityksen yrittäjänä pakollista.Töihin olisi jo kova hinku mutta vähän on luovutus meininkiä kun siitä ei vain tahdo tulla mitään saa nähdä minkälaiset taistelut tulee eläkeyhtiön kanssa kun vasta 50 taulussa,mutta se että täällä ollaan ja tähän asti selvitty antaa kyllä voimia,vuosittaisia kontrolli kuvauksia jatketaan vielä 6vuotta eteenpäin.....

      Sami-70

    • Anonyymi

      Hei,
      Minulla nuo tasapaino ongelmat ovat kestäneet jo 1,5v ,mutta ovat siitä leikkauksen jälkeisestä helpottaneet kyllä,ajokorttikin tuli takaisin 9kk leikkauksesta sain kylläkin kaupanpäälle bakteerin leikkaushaavasta ja sitten aivokalvontulehduksen joka oli koitua kohtaloksi.
      Nyt 17kk leikkauksesta ,kaikki ok mutta työelämä vielä hakusessa aivoväsyn ja siitä koituvien oireiden vuoksi.
      Sami-70

    • Anonyymi

      Hei! Olen 11v. Lapsi ja minulta leikattiin hyvänlaatuinen kasvain vasemmalta lähellä pikkuaivoja. Leikkaus kesti 5h. Kasvain saatiin poistettua kokonaan. Toipumisessa oli mielialan vaihtelut hyvästä hirveään ahdistukseen, mihin sainkin rauhoitavaa. Isä ja äiti on ollut minun kanssa kokoajan yötä päivää. Olin teholla tarkkailussa kolme päivää sitten osastolle. Nykyään kuulemma leikkaus tekniikka on niin huipussaan ettei tarvitse pelätä muita vaurioita. Elämäni pelottavin viikko, mutta siittä selvittiin itkulla, halilla ja kiukuttelulla.

      • Anonyymi

        Ihanaa että sulla meni kaikki noin hyvin! Minulta on leikattu myös aivokasvain ja voin kertoa että aikuisenakin siihen kuului paljon pelkoa, kiukkua ja huolta. Ota rauhallisesti ja muista myös tehdä normaaleita juttujasi jotta kuntoutuminen lähtee käyntiin hyvin. Kaikkea hyvää sulle❤️


    • Anonyymi

      Sain kasvaimenpoistoleikkauksen komplikaationa 3 aivoinfarktia päivän aikana, kehon vasenpuoli halvaantui. Kuntoutusta 3,5 vuotta takana ja varmaan sama vielä edessä. Nkö heikkeni ja paha näkökenttä puutos jäi. Ei mennyt ihan putkeen leikkaus

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      38
      4609
    2. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      20
      3185
    3. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      269
      2341
    4. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      53
      2217
    5. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      165
      2069
    6. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      89
      1670
    7. Vielä kerran.

      Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä
      Ikävä
      360
      1661
    8. On ikävä sua

      Koko ajan
      Ikävä
      17
      1653
    9. Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.

      Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1632
    10. M nainen tiedätkö mitä

      Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti
      Ikävä
      15
      1279
    Aihe