epäilys nivelreumasta mutta...

Miten käytännössä hiilihydraatiton dieetti onnistuu, kun niitä on lähes kaikessa, mm viljassa, perunassa, marjoissa, kasviksissa, vihanneksissa? Mikä reuma sinulla on?

Utelias kirjoitti:

Miten käytännössä hiilihydraatiton dieetti onnistuu, kun niitä on lähes kaikessa, mm viljassa, perunassa, marjoissa, kasviksissa, vihanneksissa? Mikä reuma sinulla on?

Tutustuin alan kirjallisuuteen ja vain päätin aloittaa dietin. Laitan itse ruokani ja ostan vähän valmista kaupasta.
Leipää syön vain hapankorppuja.Lihaa ja kalaa voi syödä kasvisten kera.Kahvin kanssa otan mateleita ,omenista ja kokookoshiutaleista ja voista tehtyä uunivuokaa tai leipäjuustoa.Juustoja voi syödä! Mitäpä sitä muuta tarviikaa! Erilaisilla variaatioilla saa vaihtelua.
Kivuton olo palkitsee ja eikä tee milikään mässäillä.Joskus otan itselleni herkkupäivän ja syön suklaata tai pullaa mutta erittäin harvoin.

seuraavaa kirjoitti:

Tutustuin alan kirjallisuuteen ja vain päätin aloittaa dietin. Laitan itse ruokani ja ostan vähän valmista kaupasta.
Leipää syön vain hapankorppuja.Lihaa ja kalaa voi syödä kasvisten kera.Kahvin kanssa otan mateleita ,omenista ja kokookoshiutaleista ja voista tehtyä uunivuokaa tai leipäjuustoa.Juustoja voi syödä! Mitäpä sitä muuta tarviikaa! Erilaisilla variaatioilla saa vaihtelua.
Kivuton olo palkitsee ja eikä tee milikään mässäillä.Joskus otan itselleni herkkupäivän ja syön suklaata tai pullaa mutta erittäin harvoin.

Lue lisää

Aiemman viestisi perusteella ymmärsin, että sinulla olisi kokonaan hiilihydraatiton ruokavalio.

utelias kirjoitti:

Aiemman viestisi perusteella ymmärsin, että sinulla olisi kokonaan hiilihydraatiton ruokavalio.

Niin onkin mutta joskus sitä sortuu "syömään". Alussa pidin erittäin tarkkaan kiinni mitä syön ja saavutin nykyisen hyvän oloni.Oma käsitykseni asiasta on että tiukalla dietillä sain aineenvaihdunna pelaamaan ja sain kivuttoman olon. Niinpä pystyin lähtemään lenkille ja taas liikunta tekee omaa työtään lihaksissa.Nyt kun pysytn tekemään parin tunnin lenkkejä kävellen ja välillä juosten niin olen voinut pitää joskus niitä herkkupäiviä koska on ihan inhimillistä joskus haluta herkkuja MUTTA pidän arjessa tiukasti kiinni hiilihydraatittomuudesta.

Jos en olisi alussa ollut ihan ehdoton ruokavalion suhteen niin eipä tässä oltaisi näin hyvässä kunnossa.Olen usein aloittanut ko dietin mutta muutaman viikon päästä palannut tavanomaiseen ruokavalioon ja kivut alkavat muutoksen myötä samoin saa hakea kortisonipiikkejä niveliin.Kokemuksesta vain tiedän tiukkuuden toimivan ja kerran kk tai 2kk pidetty herkkuhetki ei siis tilannetta pahenna.

oikein ymmärretty kirjoitti:

Niin onkin mutta joskus sitä sortuu "syömään". Alussa pidin erittäin tarkkaan kiinni mitä syön ja saavutin nykyisen hyvän oloni.Oma käsitykseni asiasta on että tiukalla dietillä sain aineenvaihdunna pelaamaan ja sain kivuttoman olon. Niinpä pystyin lähtemään lenkille ja taas liikunta tekee omaa työtään lihaksissa.Nyt kun pysytn tekemään parin tunnin lenkkejä kävellen ja välillä juosten niin olen voinut pitää joskus niitä herkkupäiviä koska on ihan inhimillistä joskus haluta herkkuja MUTTA pidän arjessa tiukasti kiinni hiilihydraatittomuudesta.

Jos en olisi alussa ollut ihan ehdoton ruokavalion suhteen niin eipä tässä oltaisi näin hyvässä kunnossa.Olen usein aloittanut ko dietin mutta muutaman viikon päästä palannut tavanomaiseen ruokavalioon ja kivut alkavat muutoksen myötä samoin saa hakea kortisonipiikkejä niveliin.Kokemuksesta vain tiedän tiukkuuden toimivan ja kerran kk tai 2kk pidetty herkkuhetki ei siis tilannetta pahenna.

Lue lisää

Mielestäni on turha mainostaa saaneensa ihmeitä aikaan hiilihydraatittomalla ruokavaliolla, jos syö joka päivä jotain, jossa on hiilihydraatteja. Tuli mieleen kaljan juojat, jotka väittävät, etteivät käytä lainkaan alkoholia.

Hiilihydraattien vähentäminen on helppo homma kenelle tahansa, mutta täysin hiilihydraatiton ruokavalio on vain satutätien mielikuvituksen tuotetta. Ei siihen pidä pyrkiäkään, jos meinaa terveenä pysyä.

Sukulaisellani reuma oli aktiivinen ensimmäiset 18 vuotta. Nyt hän on pärjännyt ilman reumalääkkeitä yhtäjaksoisesti lähes 9 vuotta jättämättä mitään pois ruokavaliostaan. Lääkärin mukaan tuollinen ei ole mikään ihme yli 20 vuotta sairastaneilla.

...tosiaan että saan diagnoosin, työnteko on mennyt ihan mahdottomaksi kun ei koskaan tiedä pääseekö enää seuraavana aamuna itse sängystä ylös! Miten lääkitys auttaa? Palauttaako se työkyvyn, poistaako jatkuvat säryt? Järkyttävän nopeasti tämä on edennyt, toukokuussa ei ollut vielä mitään oireita. Onko sillä merkitystä, ettei suvussa ole nivelreumaa tai voisiko oireet mahdollisesti olla jotain muuta vaihtoehtoa?? Kysymyksiä olisi tuhat ja yksi ja yhä 2 viikkoa lääkäriaikaan...Kiitos teille!

meppuli kirjoitti:

...tosiaan että saan diagnoosin, työnteko on mennyt ihan mahdottomaksi kun ei koskaan tiedä pääseekö enää seuraavana aamuna itse sängystä ylös! Miten lääkitys auttaa? Palauttaako se työkyvyn, poistaako jatkuvat säryt? Järkyttävän nopeasti tämä on edennyt, toukokuussa ei ollut vielä mitään oireita. Onko sillä merkitystä, ettei suvussa ole nivelreumaa tai voisiko oireet mahdollisesti olla jotain muuta vaihtoehtoa?? Kysymyksiä olisi tuhat ja yksi ja yhä 2 viikkoa lääkäriaikaan...Kiitos teille!

Lue lisää

että diagonosi selviää sinulle pian, nykyään on luullakseni todettu ettei ole merkitystä onko reumaa suvussa, ennenhän tätä seurattiin, itselläni ei ole kenelläkään läheisillä reumaa. ihmeen kauan sinulla on kestänyt tuo prosessi, kyllä jos sopiva lääkitys löytyy niin työkykykin säilyy. toivotan sinulle parasta.

tupsuliisa kirjoitti:

että diagonosi selviää sinulle pian, nykyään on luullakseni todettu ettei ole merkitystä onko reumaa suvussa, ennenhän tätä seurattiin, itselläni ei ole kenelläkään läheisillä reumaa. ihmeen kauan sinulla on kestänyt tuo prosessi, kyllä jos sopiva lääkitys löytyy niin työkykykin säilyy. toivotan sinulle parasta.

Lue lisää

Minulla meni oireiden alkamisesta nivelreumadiagnoosiiin 11 vuotta. Koko tuon ajan oireet olivat hyvin vähäisiä, omistuista vihlontaa ja aristusta eri paikoissa. Sitten yhessä hetkessä tuli moniniveltulehdus. Kolmen kuukauden päästä reumafaktori nousi niin korkealle, että se oli positiivinen. Lääkäri sanoi, ettei sillä ole käytännössä mitään merkitystä, onko tuo positiivinen vai negatiivinen.Kolme vuotta olen nyt syönyt lääkkeitä. yritin ensimmäistä kertaa vähentää lääkitystä, kortisonia, mutta oireet palasivat heti.

Hei, jatkoin alkuun uudella aiheella eli miten minun kävi reumapolilla :/ itkua vääntäen kotiin ja nyt pois, kauas, lomalle en jaksa enää miettiä!!! Fiilarit oli ihan samat kuin nallalla aikaa reumapolille odottaessa, nyt en voi kuin sanoa että älä odota liikoja, mä olin liian toiveikas :(
Tosin erona oireissa se, ettei mulla ollut crpt eikä mitkään muut koholla ku valkkarit. Nyt en tosiaan tiedä mitä tehdä, kipulääkkeillä ei töitä enää voi jatkaa... mut siis joku odottanut dgtä 11 vuotta-- millä voimilla?? oon nyt jo 5 kkden jälkeen ihan luovuttamispisteessä

meppuli kirjoitti:

Hei, jatkoin alkuun uudella aiheella eli miten minun kävi reumapolilla :/ itkua vääntäen kotiin ja nyt pois, kauas, lomalle en jaksa enää miettiä!!! Fiilarit oli ihan samat kuin nallalla aikaa reumapolille odottaessa, nyt en voi kuin sanoa että älä odota liikoja, mä olin liian toiveikas :(
Tosin erona oireissa se, ettei mulla ollut crpt eikä mitkään muut koholla ku valkkarit. Nyt en tosiaan tiedä mitä tehdä, kipulääkkeillä ei töitä enää voi jatkaa... mut siis joku odottanut dgtä 11 vuotta-- millä voimilla?? oon nyt jo 5 kkden jälkeen ihan luovuttamispisteessä

Lue lisää

Itselläni meni yli kaksi vuotta diagnoosin määrittämiseen. Nyt olen sairastanut diagnoosilla noin vuoden ja taudinkuva on edelleenkin erittäin epämääräinen. Kivut tulevat ja menvät omia aikojaan. Kortisoni on ainoa lääke, joka rauhoittaa kipuilevat nivelet. Reumalääkitys on päällä. Normaaleista särkylääkkeistä ei ole apua.

Epätieoisuus on mieletäni tautia pahempaa. Reuman määrittäminen vie erittäin paljon aikaa, sillä taustalta täytyy pystyä sulkemaan monia muita vakavia sairauksia pois, mm. syöpä. Määrittely on vaikeaa varsinkin islloin, kun reumatekijää ei löydy verestä. Itselläni röntgen-kuvat ja verikokeet puhtaat, joten aluksi menin fibrona.

Tsemppiä!

meppuli kirjoitti:

Hei, jatkoin alkuun uudella aiheella eli miten minun kävi reumapolilla :/ itkua vääntäen kotiin ja nyt pois, kauas, lomalle en jaksa enää miettiä!!! Fiilarit oli ihan samat kuin nallalla aikaa reumapolille odottaessa, nyt en voi kuin sanoa että älä odota liikoja, mä olin liian toiveikas :(
Tosin erona oireissa se, ettei mulla ollut crpt eikä mitkään muut koholla ku valkkarit. Nyt en tosiaan tiedä mitä tehdä, kipulääkkeillä ei töitä enää voi jatkaa... mut siis joku odottanut dgtä 11 vuotta-- millä voimilla?? oon nyt jo 5 kkden jälkeen ihan luovuttamispisteessä

Lue lisää

Jokseenkin samanöaisia kokemuksia itsellänikin. Olen sairastellut 1,5 vuotta, toistaiseksi "diagnoosilla" reaktiivinen artriitti. Alkuun kaikki oli älyttömän sekavaa, sain käsittämättömän rajun tulehduksen varpaisiin ja päkiöihin, jouduin toista kuukautta kävelemään kepeillä.

Vaikkamitä epäiltiin, sukupuolitautitestejä tehtiin miljoona (olen 28-v nainen), mutta varsinaista selitystä ei löytynyt. Lääkkeet pisti koko kropan välillä ihan sekaisin, etenkin kortisonit, never again. Nyt olen syönyt vuoden verran salazopyriniä, oireet poissa n. 6kk, kunnes alkoivat taas muutama viikko sitten uudelleen.

Koskaan ei voi tietää mikä kohta tunnin päästä on kipeenä, olo on ihan epämääräinen. Yhtäkkiä on ranne ihan tulessa, kolmen vartin päästä polvi paskana niin ettei voi kävellä. Reumatekijää ei ole, alkuun oli tulehdusarvot ihan hulluna koholla, tällä hetkellä en vielä tiedä. Polille kk:n kuluttua.

Käsittääkseni se diagnoosin saaminen on tosi vaivalloista ja suoranaisia hoitovirheitä omankin lääkitykseni suhteen on tehty jo monta. Itse saa siis kokoajan olla kärppänä vahtimassa että missä mennään. Helppoa kun heinänteko kun tuntee tuon lääketieteen alan ihan sikahyvin, kuin omat taskunsa ja on muutenkin elämänsä kunnossa, voittajafiiliksellä... Mihin kaiken tämän tarmon kohdistaisi??

Neuvo: tarkkana lääkitysten suhteen. Älä ota ihan suosiolla vastaan kortisonia (vanhanaikainen lääke jolla turhan pahoja sivuvaikutuksia), se voidaan jo korvata yhtä tehokkailla muilla valmisteilla. Jos kuitenkiin kortisonia joudut ottaan, pidä huoli, että saat vatsansuojalääkityksen. Muutenkin, lue huolella mitä lääkkeet saattaa pitkällä aikavälillä aiheuttaa. Itselläni sulfasalaziini on blokannut foolihapon tuotannon ja kärsin kaameasta b-vitamiinin puutteesta joka ilmeni monin eri tavoin, pahimpana paniikkikohtaukset ja masennus.

Ja tsemppiä. Itse on pakko olla jämynä. Kova sana on myös yksityinen puoli, jos vain mitenkään on varaa.

Omppu