Vaimolla mieskaveri, ahdistaa!!

Joko rajat tai välinpitämättömyys. Tosin välinpitämättömyydellä vaimo saa taas yhden aseen lisää: pakkohan siis ihan pakkohan oli vieraisiin mennä kun oma mies on täysin välinpitämätön, vaimollahan peräti lupa oli mennä.

voi itku.

Näitä lenkkikavereita ja terapiakavereita ym vain ystäviä on pilvin pimein.

Tässä tuntuu että vahinko on jo tapahtunut, ota miehen naiseen yhteyttä ja pidätte palaverin. Asia juliseksi.

sais asioita meneen vielä huonompaan jamaan.

Pää täyteen ja ase kourassa "neuvotteleen" ... kukas sitten hoitaa lapset? sossu

ettei viina kirjoitti:

sais asioita meneen vielä huonompaan jamaan.

Pää täyteen ja ase kourassa "neuvotteleen" ... kukas sitten hoitaa lapset? sossu

soppaa kyllä kannata sekoittaa. Nainen saa taas lisä aseen kehiin. ja paremmat asemat lasten huoltajuuteen.

Mieheni löysi ystävän, jonka kanssa lenkkeili, kävi elokuvissa ja illan vietossa jne...

Sinuna en lähtisi setvimään asiaa kenenkään muun kuin vaimosi kanssa, koska ulkopuolisten mukaan ottaminen ei ratkaisua tuo. Tarkoitan täällä vaimosi "ystävää" ja hänen puolisoaan. Parisuhdettahan voi läpi työstää perheneuvolassa ym. mutta ei sekään auta, jos toinen on jo lähtenyt suhteesta. Tokihan voit siellä itseksesi käydä, auttaahan se jäsentämään asioita ja saa ulkopuolista näkemystä asiaan.

Itse päädyin kahdenvuoden mieheni juoksemisen jälkeen eroon, mutta yllätys ... yllätys, kun he muuttivat yhteen, sitä suhdetta kesti tasan vuosi! Yleensä nämä ns. "sunnuntai-suhteet" eivät kestä arjen mukaan tuloa. Exäni ei myöskään suostunut lähtemään perheneuvolaan, kun sitä hänelle ehdotin. Itse kävin vuoden ajan joka selkiinnytti ajatukseni ja huomasin, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi ja molempien on sitä todella tahdottava.
Erottuaan "ystävästään" exäni olisi ollut valmis käymään läpi avioliittoamme, mutta hänen tahtonsa tuli vasta eromme jälkeen, kun ei mitään parisuhdetta ollut enää jäljelläkään.

Älä ihmeessä jää tilanteeseen roikkumaan tai salli moista käytöstä.

Eihän keskustelusta koskaan haittaa ole, sikäli kun kumpikin osapuoli säilyttää malttinsa ja käyttäytyvät sivistyneesti. Se nimittäin on tässä tilanteessa ainoa oikea keino mikäli haluaa saada jotain tuloksia/tietoa aikaan. Vaikka varmasti tunteet ovat pinnassa kaikilla kun naamakkain näette tämän toisen tyypin kanssa

Mutta oikeasti se on sinun vaimosi jonka kanssa sinun pitäisi asia saada selvitettyä. Ei siinä auta vaikka kuinka yrittäisi muiden osallisten päitä kääntää tai heihin vaikuttaa, se oma siippa on kuitenkin se tärkein henkilö johon pitää saada vaikutettua. Ikävä tietenkin on että teillä on kaksi perhettä nyt hajoamassa aikuisten tekemien ratkaisujen takia, tai tulevien ratkaisujen? Vaan minkäs teet, ketään ei voi pakottaa olemaan tai jäämään avioliittoon. Eikä ketään toista voi omistaa.

Ikävät faktat on nämä, kieltämättä. Itsekin avioeron partaalla vaimon touhujen takia käynyt, joten tiedän tunteet jotka jyllää. Kävin myös tapaamassa meidän kolmiodraaman kolmatta osapuolta, sain arvokasta tietoa eli totuutta siitä missä mennään kun säilytin malttini enkä latonut turpaan vaikka sen hän olisi teoistaan kyllä ansainnut. Vaimo oli kuitenkin se, joka minut petti, se toinen mies vain avusti siinä auliisti... vaikeita on nämä asiat, jotenkin niistä vain täytyy eteenpäin päästä.

Lykkyä ja voimia koettelemuksiisi, laita nyt se vaimosi tiukoille kun hänkin on sinut laittanut.

Ensimmäinen vaihtoehto: oli ilmiantaa suhde tietämättömälle osapuolelle, siis "perhetutun vaimolle".
Toinen vaihtoehto: vedota vaimosi rakastajan vastuuntuntoon.
Kolmas vaihtoehto: vaimon rakastajan kiristäminen.

Ehdotan reilua peliä. Kaikkein reiluinta olisi tehdä suhde tiettäväksi toisen miehen vaimolle.
Mutta saisitko oman vaimosi takaisin? Luultavasti et.

Sinuna sanoisin itseni irti rumasta likapyykistä. Hoitaisin kolhiutuneen itsetunnon muuten kuntoon.

Olet päättänyt taistella vaimosta kynsin hampain.
HALOO! Teet sen väärällä tavalla.
Jos puristat hiekkaa kourassasi, se valuu ulos sormiesi lävitse. Jos pidät kämmenesi avoimena, hiekka pysyy siinä.

Tämä tilanne on sama. LUOVUTA!
Luovuttamalla saat vaimosi takaisin. Se ottaa aikaa, ehkä useamman kuukauden.
Älä pelkää, anna hänen mennä. Anna hänen kokea täydellinen epäonnistuminen uuden ystävänsä kanssa.
Vaimosi tulee takaisin luoksesi niin kuin routakin ajaa porsaan kotiin.

Luovuta, ole hiljaa, hoida itseäsi. Käy vaikka terapeutilla purkamassa vihasi. Älä uhkaa, älä kiristä, luovuta!

heppuli 45 kirjoitti:

Ensimmäinen vaihtoehto: oli ilmiantaa suhde tietämättömälle osapuolelle, siis "perhetutun vaimolle".
Toinen vaihtoehto: vedota vaimosi rakastajan vastuuntuntoon.
Kolmas vaihtoehto: vaimon rakastajan kiristäminen.

Ehdotan reilua peliä. Kaikkein reiluinta olisi tehdä suhde tiettäväksi toisen miehen vaimolle.
Mutta saisitko oman vaimosi takaisin? Luultavasti et.

Sinuna sanoisin itseni irti rumasta likapyykistä. Hoitaisin kolhiutuneen itsetunnon muuten kuntoon.

Olet päättänyt taistella vaimosta kynsin hampain.
HALOO! Teet sen väärällä tavalla.
Jos puristat hiekkaa kourassasi, se valuu ulos sormiesi lävitse. Jos pidät kämmenesi avoimena, hiekka pysyy siinä.

Tämä tilanne on sama. LUOVUTA!
Luovuttamalla saat vaimosi takaisin. Se ottaa aikaa, ehkä useamman kuukauden.
Älä pelkää, anna hänen mennä. Anna hänen kokea täydellinen epäonnistuminen uuden ystävänsä kanssa.
Vaimosi tulee takaisin luoksesi niin kuin routakin ajaa porsaan kotiin.

Luovuta, ole hiljaa, hoida itseäsi. Käy vaikka terapeutilla purkamassa vihasi. Älä uhkaa, älä kiristä, luovuta!

Lue lisää

Sulla on ajatuksella kirjoitettuja upeita viestejä pari kappaletta tässä ketjussa. Toi on kyllä kova juttu luvata minulle tässä tilanteessa ja minun mielentilassa, 'luovuttamalla saat vaimosi takaisin, muutamassa kuukaudessa'. Mutta okei, sinä olet ainakin ajatellut asiaa loppuun asti ja uskallat antaa selviä neuvoja. Sellaista ei juuri tapaa, ja siitä vilpittömästi pisteet sulle.

Jos luet tässä ketjussa olevan viestini 'Yritän vähän vastata', niin et ole ehkä niin vakuuttunut, että vaimoni haluaisi enää palata. Mutta se on varmaan totta, että uhkailulla, kiristämisellä tai paljastuksilla asiat ei enää tule kuntoon.

Lopetan luultavasti tosiaan asumusero-ajatusta vastaan tappelemisen. Seuraava kysymys on vaan se, miten saisin hänet lähtemään, ettei minusta tunnu siltä että minut on painostettu pois kodistani. Jos vaimoni määritelmän mukaan 'sovitaan fiksusti', niin olisimme lasten kanssa vuoroviikoin, ja en kestäisi niitä ajatuksia että hän hoitaisi lapsia uuden ihmisen kanssa hänen viikoillaan. Toisaalta en haluaisi hänen joutuvan etääntymään lapsista etävanhempi-suhteeseen, kun tiedän miten hyvä suhde lapsilla on häneen (ja hänellä lapsiinsa, rakastan toki häntä enkä tahdo hänelle pahaa).

tuskassa kirjoitti:

Sulla on ajatuksella kirjoitettuja upeita viestejä pari kappaletta tässä ketjussa. Toi on kyllä kova juttu luvata minulle tässä tilanteessa ja minun mielentilassa, 'luovuttamalla saat vaimosi takaisin, muutamassa kuukaudessa'. Mutta okei, sinä olet ainakin ajatellut asiaa loppuun asti ja uskallat antaa selviä neuvoja. Sellaista ei juuri tapaa, ja siitä vilpittömästi pisteet sulle.

Jos luet tässä ketjussa olevan viestini 'Yritän vähän vastata', niin et ole ehkä niin vakuuttunut, että vaimoni haluaisi enää palata. Mutta se on varmaan totta, että uhkailulla, kiristämisellä tai paljastuksilla asiat ei enää tule kuntoon.

Lopetan luultavasti tosiaan asumusero-ajatusta vastaan tappelemisen. Seuraava kysymys on vaan se, miten saisin hänet lähtemään, ettei minusta tunnu siltä että minut on painostettu pois kodistani. Jos vaimoni määritelmän mukaan 'sovitaan fiksusti', niin olisimme lasten kanssa vuoroviikoin, ja en kestäisi niitä ajatuksia että hän hoitaisi lapsia uuden ihmisen kanssa hänen viikoillaan. Toisaalta en haluaisi hänen joutuvan etääntymään lapsista etävanhempi-suhteeseen, kun tiedän miten hyvä suhde lapsilla on häneen (ja hänellä lapsiinsa, rakastan toki häntä enkä tahdo hänelle pahaa).

Lue lisää

... et kestä ajatusta, että uusi mies hoitaisi vaimosi kanssa lapsiasi: 4,6,11 -vuotiaita,
tuossapa sellainen yhtälö, että minusta voit heittää pelkosi roskakoriin.
Sillä pelostahan tässä on kyse.

Uusi mies EI voi, eikä pysty korvaamaan sinua. Kuvittele nyt, hän, vieras uros joutuu sietämään toisen uroksen lapsia.
Eläinmaailmassa tällaista ei tapahdu, vaan eläin tappaa vieraan uroksen pentueen.

Ihmismaailmassa ei tietenkään käy näin. Olepa iloinen, lapsesi ovat vaateliaimmassa iässä. Tämä uusi heila JOUTUU sietämään huushollissan noin monta muksua.

Kyllä rakkaus joutuu lujille! Voin sanoa 95% varmuudella, että lapsesi ovat paras palokunta sammuttamaan ymmärtäväisemmänkin rakastaja-terapeutin.

Ajattele, hänen olisi kestettävä lapsiasi ja lisäksi kasvatettava heitä. Hei, haloo! "Mihin jäikään romantiikan salaperäinen, viehko hurma ja seikkailu?" kyselee uusi uros.

99,5% varmuudella voin sanoa, että vaimosi uusi liitto kokee karvaan tappion puolen vuoden sisällä. Kolme tenavaa pitää siitä huolen.

Seikkailija-uros alkaa kaivata vanhoille tutuille laitumille tai etsii helpompaa rakkautta... liekö ilmestyy lenkkiseuralainen, entistä ehompi ilman kylkiäisiä, siis lapsia.

Mieti mies! Ole siisti, realisti ja järkevä. Saat vaimosi takaisin, kun et hötkyile ja pelaat herrasmiehen tapaan. Sitä naiset arvostavat!
Sinulla on vähän kortteja, mutta paras kortti, lapsesi ovat tae, ettei heidän liittonsa onnistu.

heppuli 45 kirjoitti:

... et kestä ajatusta, että uusi mies hoitaisi vaimosi kanssa lapsiasi: 4,6,11 -vuotiaita,
tuossapa sellainen yhtälö, että minusta voit heittää pelkosi roskakoriin.
Sillä pelostahan tässä on kyse.

Uusi mies EI voi, eikä pysty korvaamaan sinua. Kuvittele nyt, hän, vieras uros joutuu sietämään toisen uroksen lapsia.
Eläinmaailmassa tällaista ei tapahdu, vaan eläin tappaa vieraan uroksen pentueen.

Ihmismaailmassa ei tietenkään käy näin. Olepa iloinen, lapsesi ovat vaateliaimmassa iässä. Tämä uusi heila JOUTUU sietämään huushollissan noin monta muksua.

Kyllä rakkaus joutuu lujille! Voin sanoa 95% varmuudella, että lapsesi ovat paras palokunta sammuttamaan ymmärtäväisemmänkin rakastaja-terapeutin.

Ajattele, hänen olisi kestettävä lapsiasi ja lisäksi kasvatettava heitä. Hei, haloo! "Mihin jäikään romantiikan salaperäinen, viehko hurma ja seikkailu?" kyselee uusi uros.

99,5% varmuudella voin sanoa, että vaimosi uusi liitto kokee karvaan tappion puolen vuoden sisällä. Kolme tenavaa pitää siitä huolen.

Seikkailija-uros alkaa kaivata vanhoille tutuille laitumille tai etsii helpompaa rakkautta... liekö ilmestyy lenkkiseuralainen, entistä ehompi ilman kylkiäisiä, siis lapsia.

Mieti mies! Ole siisti, realisti ja järkevä. Saat vaimosi takaisin, kun et hötkyile ja pelaat herrasmiehen tapaan. Sitä naiset arvostavat!
Sinulla on vähän kortteja, mutta paras kortti, lapsesi ovat tae, ettei heidän liittonsa onnistu.

Lue lisää

Viestisi kuulostaa taas kerran järkevältä niillä ennakko-oletuksilla mitä sinulla on tilanteesta. Tässä on vaan kaksi juttua jotka häiritsee. Toinen on se, että vaimo ei ole ehkä kuitenkaan ensisijaisesti uuden liiton perässä vaan on ensisijaisesti kyllästynyt meidän liittoon. Asiaa on käsitelty ketjun viestissä Yritän vähän vastata. Jos nämä asiat olisikin vaan niin kuin pinnalta katsoen näyttää, eli jonkinlaisia pelejä, niin helppoa olisi tämä ihmissuhdehomma.
Kysymys on niin paljon kahden ihmisen historiasta, käsityksistä, muistikuvista.

Toisekseen tämä uusi ihminen ei muuttaisi meille tai vaimon hankkimaan uuteen kämppään, vaimo ja lapset eivät myöskään asuisi hänen luonaan. Näitä en pelkää, ovat epärealistisia vaihtoehtoja.

Todennäköistä sen sijaan olisi, että he viettäisivät ns. laatuaikaa yhdessä päivittäin tai lähes päivittäin, uimarannalla, ulkona syömässä, elokuvissa, leikkipuistossa, kotona 1-2 tuntia kerrallaan jne. niin että lapset eivät niin helposti kävisi miehen hermoille, varsinkin kun vaimollani olisi kuitenkin täysi vastuu heistä.

Mutta kiitos sinulle, kommenttisi ovat joka tapauksessa arvokkaita ja antavat aineksia minulle selvittää tilannetta. Vastaa mielellään vieläkin jos tunnet, että voit sanoa edes jotain.

Moi "tuskassa". Sulla on ikävä tilanne :( Antaisin sulle ajateltavaa tai "evästystä" sen toisen miehen tapaamiseen.

Se toinen mies on selkärangaton tyyppi, eläähän hän kaksoiselämää pokkana vaimon käydes muualla töissä. Ja tietenkään mies ei ihan tosta vaan myönnä, että se tapailee yms. sun vaimoa. Eli siihen voit varautua, että tunnustusta et ehkä saa, vaan jotain epämääräistä "Me ollaan vaimos kanssa juotu kahvia keittiönpöydän ääressä ja käyty meidän kummankin vaikeita elämäntilanteita läpi" -juttua saat varmaan kuulla. Mies tuskin myöntää tuosta vaan, että pettää vaimosi kanssa sua, vaikka sen vastauksen haluaisit kuullakkin.

Eli jos tapaat miehen, niin sulla itsellä saattaa mennä pää vaan enemmän sekaisin miehen selityksistä, ettet tiedä enää itsekkään, mihin sun pitäis uskoa.

Silleen kun ajattelee, että mikä vois olla se toimivin keino tavata toi toinen mies, siis jos jostain syystä haluat tavata hänet, on taistella muka näennäisesti perheesi puolesta ja pistää mies koville. Tavallaan ettet mee sen luokse nöyränä ja "jospa kertoisit mulle kuinka asiat on" -asenteella, vaan että sanot paremminki tiukasti ja päättäväisesti, että sä tiedät, mitä peliä sillä ja vaimollasi on, ja että se saa luvan loppua nyt, ja kehotat miestä häipymään mitä pikimmiten pois elämästänne ja jättävän teidät rauhaan. Ei sillä, että tolla olisi ehkä suurempaa vaikutusta mieheen ja vaimoosi, ehkä.

Aika turhaa ehkä mennä pyytämään toiselta mieheltä pientä juttutuokiota ja rehellistä kertomusta siitä, mitä on tekeillä. Kaverit pitää puoliaan, eli mies ja vaimosi. Ja lisäksi mies tuntee ylemmyyttä siitä, että se voi kertoilla sulla valkoisia valheita, joiden turvin hän voi taas paremmin tapailla vaimoas. Eli epäilen, että mies pelaa omaan pussiinsa eli tekee/selittää asiat niin, että hänen olisi helpompi tapailla vaimoasi.

Aika epärealistista odottaa miehen tunnustavan koko jutun...mitään ei tunnusteta jos ei ole aivan pakko, ja silloinkin saat kuulla kootut parhaimmat selitykset ensin ennen koko totuuden selville saamista. Ja voi olla ettet saa koskaan koko totuutta selville ees. :(

Tai sit tapaat miehen, jos haluat tietää mitä hänellä on sanottavana sen ja vaimosi jutusta, mutta pidä mielessä koko ajan se, ettet luota toisen sanaan vaan pidät koko ajan mielessä sen, että nyt saat kuulla miehen version tarinasta, miehen omista motiiveista lähtevän ja sellaisen jonka hänen on helpointa kertoa tällaisessa kolmio- tai neliödraamassa omasta puolestaan! Jos tää on sun elämässä ainut kerta, jolloin ennen eroa haluaisit saada kuulla tota kolmatta osapuolta niin käy vaan juttelemassa/kuuntelemassa selitykset, ehkä saat niistä jotain mielenrauhaa jos teille tulee avioero. Niin ei jää vaivaamaan se, että olisi pitänyt jututtaa sitä toista miestäkin, muttet sitä tullu tehneeksi koskaan.

tuskassa kirjoitti:

Viestisi kuulostaa taas kerran järkevältä niillä ennakko-oletuksilla mitä sinulla on tilanteesta. Tässä on vaan kaksi juttua jotka häiritsee. Toinen on se, että vaimo ei ole ehkä kuitenkaan ensisijaisesti uuden liiton perässä vaan on ensisijaisesti kyllästynyt meidän liittoon. Asiaa on käsitelty ketjun viestissä Yritän vähän vastata. Jos nämä asiat olisikin vaan niin kuin pinnalta katsoen näyttää, eli jonkinlaisia pelejä, niin helppoa olisi tämä ihmissuhdehomma.
Kysymys on niin paljon kahden ihmisen historiasta, käsityksistä, muistikuvista.

Toisekseen tämä uusi ihminen ei muuttaisi meille tai vaimon hankkimaan uuteen kämppään, vaimo ja lapset eivät myöskään asuisi hänen luonaan. Näitä en pelkää, ovat epärealistisia vaihtoehtoja.

Todennäköistä sen sijaan olisi, että he viettäisivät ns. laatuaikaa yhdessä päivittäin tai lähes päivittäin, uimarannalla, ulkona syömässä, elokuvissa, leikkipuistossa, kotona 1-2 tuntia kerrallaan jne. niin että lapset eivät niin helposti kävisi miehen hermoille, varsinkin kun vaimollani olisi kuitenkin täysi vastuu heistä.

Mutta kiitos sinulle, kommenttisi ovat joka tapauksessa arvokkaita ja antavat aineksia minulle selvittää tilannetta. Vastaa mielellään vieläkin jos tunnet, että voit sanoa edes jotain.

Lue lisää

Käsitän kyllä, että olen esittänyt asiani niin kuin ihmissuhteet olisivat yksinkertaisia pelejä.
Tilanteessasi kuitenkin auttaa, että etsit asioista sen ytimen eli karsit ja rajaat.

Nyt avioliittonne on kaaottinen. Asioiden simppeliksi tekeminen auttaa sinua jäsentämään sotkuista tilannetta. Liika monimutkaistaminen eksyttää. Tarkka-ampujakin tähtää yhteen kohtaan, eikä anna sivuasioiden häiritä.
Ihan oikeasti aivosi ja hermostosi käyvät stressikierroksilla... mikä on erittäin ymmärrettävää. Kukaan ei tekisi siinä poikkeusta vastaavassa tapauksessa. Siis anna aivosoluillesi vähemmän "puuhaa".


En mene mielipiteessäni kovin paljon taaksepäin.
Tuntuisi uskomattomalta, että tällainen laatuajan kanssa herkuttelu pidemmän päälle antaisi vaimollesi sitä, mitä hän hakee.
Kermaleivoksiinkin kyllästyy, jos päivittäin syö.
Typistettyä toimintaa tuo laatuaikasuhde silti olisi! Elämä on paljon, paljon muuta kuin leikkikenttää, sirkusta, uimarantaa ja hiluvitkutinta! Ihminen haluaa aina enemmän ja niin tulee käymään vaimosi kohdalla. Siitä olen TÄYSIN varma.
Hän alkaa pian hakea lisää syvyyttä ja laajuutta suhteeseen. Hän alkaa vaatia.
Nyt suhde näin toteutettuna "laatuaikana" on pinnallista kermavaahtoa, hattaraa.

Lapsista sinun ei tarvitse olla huolissasi, että tuo laatuaika veisi heidän sydämensä sinun ulottuviltasi.
OIKEAN isän rakkautta ei voi korvata mikään. Sinun ja heidän geeninsä tuntevat syvää yhteenkuuluvuutta toisiinsa. On todettu, että ihminen alitajuisesti myös "haistaa" lapsensa ja sama pätee toisin päin. Teillä on fyysinen yhteys toisiinne. Psyykkinen rakenteennekin on samankaltainen.

Vaikka toinen mies olisi kuinkakin hauska, niin lapsen alitajuinen psyyke tietää, että SINÄ olet se, joka uhraisit vaikka henkensä heidän edestään. He tietävät, että toinen, vieras, ei sitä tekisi.

Uskon, että vaimosi tulee rauhoittumaan, kunhan käy ensin kunnon törmäyskurssin. Jossain vaiheessa saat siipirikkolinnun takaisin, ja voitte alkaa yhdessä puhtaalta pöydältä. Olette silloin käyneet kovan koulun, ja olette molemmat oppineet paljon.

Mutta vaimosi TÄYTYY käydä tämä lävitse, täytyy tulla näkemään elämän todelliset arvot. Hän on eksyksissä itsensä kanssa, mutta kun hän löytää tien takaisin, niin sinä voit olla vastassa häntä.
Nyt hän pitää kynsin hampain kiinni kermaleivoksestaan. Älä turhaan yritä riistää häneltä sitä. Hän tarrautuu siihen vain kovemmin.
Sinä olet ruisleipä, jota hän jonain päivänä kaihoaa.
Siihen asti voit hoitaa itseäsi, opetella uutta suhtautumistapaa, uudistaa ja kasvattaa omaa henkistä kapasiteettiasi.
Herrasmies voit olla, se on todellista miehuutta. Vaimosi rakastaja ei sitä todellakaan ole. Hän on varas.

tuskassa kirjoitti:

Sulla on ajatuksella kirjoitettuja upeita viestejä pari kappaletta tässä ketjussa. Toi on kyllä kova juttu luvata minulle tässä tilanteessa ja minun mielentilassa, 'luovuttamalla saat vaimosi takaisin, muutamassa kuukaudessa'. Mutta okei, sinä olet ainakin ajatellut asiaa loppuun asti ja uskallat antaa selviä neuvoja. Sellaista ei juuri tapaa, ja siitä vilpittömästi pisteet sulle.

Jos luet tässä ketjussa olevan viestini 'Yritän vähän vastata', niin et ole ehkä niin vakuuttunut, että vaimoni haluaisi enää palata. Mutta se on varmaan totta, että uhkailulla, kiristämisellä tai paljastuksilla asiat ei enää tule kuntoon.

Lopetan luultavasti tosiaan asumusero-ajatusta vastaan tappelemisen. Seuraava kysymys on vaan se, miten saisin hänet lähtemään, ettei minusta tunnu siltä että minut on painostettu pois kodistani. Jos vaimoni määritelmän mukaan 'sovitaan fiksusti', niin olisimme lasten kanssa vuoroviikoin, ja en kestäisi niitä ajatuksia että hän hoitaisi lapsia uuden ihmisen kanssa hänen viikoillaan. Toisaalta en haluaisi hänen joutuvan etääntymään lapsista etävanhempi-suhteeseen, kun tiedän miten hyvä suhde lapsilla on häneen (ja hänellä lapsiinsa, rakastan toki häntä enkä tahdo hänelle pahaa).

Lue lisää

...ja mieleeni tulivat seuraavat asiat:
Voi hyvä mies - nyt on aika ryhdistäytyä, ei vaimosi luultavimmin enää halua ollakaan kanssasi ja näinpä on varmaan enää ainoa keino tuo avioero.

Itse erosin epätyydyttävästä suhteesta muutama vuosi sitten ja päivääkään en ole ratkaisuani katunut. Elämäni on ollut tämän jälkeen iloista ja tyytyväistä. Maailma on miehiä ja naisia (vapaita) täynnänsä, joten ei se sinunkaan vaimosi voi olla niin ihmeellinen, että siinä olisi pakko roikkua hinnalla, millä hyvänsä.
Nainenhan kohtelee sinua kuin vanhaa lapasta, jonka seuraava kohde on roskakori. Mielestäni kenenkään ihmisen ei tulisi tuollaista kohtelua hyväksyä. Tunnut olevan miellyttävä mies, joskin AIVAN liian kiltti ja ehkä vähän nahjusmainenkin...( ei pahalla ).

Ajattelit lapsien huoltajuus-asiaakin jo. Tuollainen "lapset vuoroviikoin vanhemmillaan", ei palvele kuin ainoastaa vanhempien etua. Katsoin kerran ohjelman, joka oli tehty tällaisista lapsista ja lähes poikkeuksetta heistä jokainen oli sitä mieltä, että heillä ei kotia olekaan. On vain iso kassi, jossa tavarat kulkevat, heidän vaihtaessaan majapaikkaa viikottain.
Mietippä itse, millaiselta tuntuisi, kun kerran viikossa vaikkapa asuisit hotellissa viikon ja taas seuraavana jossakin toisessa asumuksessa. Kaipaamasi tavarat olisivat aina ns väärässä asunnossa ja joutuisit raahaamaan isoa kassia näiden kahden asunnon väliä....en usko, että kukaan aikuinenkaan tällaiseen haluaisi, jollei olisi ihan pakko. Ja lapsillahan ei tällaisen ratkaisun jälkeen sitä vaihtoehtoa ole eikä anneta.

Mieti nyt vielä tuota lapsi-asiaa tarkkaan ja tee ratkaisu koko perheen hyväksi. Tuollainen vihamielinen ja aneleva ilmapiiri ei ole kenellekään hyväksi ja lapset aistivat tuollaiset seikat, vaikkakaan et sitä päällepäin heistä huomaisi.

Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista !!

nainen 40 kirjoitti:

...ja mieleeni tulivat seuraavat asiat:
Voi hyvä mies - nyt on aika ryhdistäytyä, ei vaimosi luultavimmin enää halua ollakaan kanssasi ja näinpä on varmaan enää ainoa keino tuo avioero.

Itse erosin epätyydyttävästä suhteesta muutama vuosi sitten ja päivääkään en ole ratkaisuani katunut. Elämäni on ollut tämän jälkeen iloista ja tyytyväistä. Maailma on miehiä ja naisia (vapaita) täynnänsä, joten ei se sinunkaan vaimosi voi olla niin ihmeellinen, että siinä olisi pakko roikkua hinnalla, millä hyvänsä.
Nainenhan kohtelee sinua kuin vanhaa lapasta, jonka seuraava kohde on roskakori. Mielestäni kenenkään ihmisen ei tulisi tuollaista kohtelua hyväksyä. Tunnut olevan miellyttävä mies, joskin AIVAN liian kiltti ja ehkä vähän nahjusmainenkin...( ei pahalla ).

Ajattelit lapsien huoltajuus-asiaakin jo. Tuollainen "lapset vuoroviikoin vanhemmillaan", ei palvele kuin ainoastaa vanhempien etua. Katsoin kerran ohjelman, joka oli tehty tällaisista lapsista ja lähes poikkeuksetta heistä jokainen oli sitä mieltä, että heillä ei kotia olekaan. On vain iso kassi, jossa tavarat kulkevat, heidän vaihtaessaan majapaikkaa viikottain.
Mietippä itse, millaiselta tuntuisi, kun kerran viikossa vaikkapa asuisit hotellissa viikon ja taas seuraavana jossakin toisessa asumuksessa. Kaipaamasi tavarat olisivat aina ns väärässä asunnossa ja joutuisit raahaamaan isoa kassia näiden kahden asunnon väliä....en usko, että kukaan aikuinenkaan tällaiseen haluaisi, jollei olisi ihan pakko. Ja lapsillahan ei tällaisen ratkaisun jälkeen sitä vaihtoehtoa ole eikä anneta.

Mieti nyt vielä tuota lapsi-asiaa tarkkaan ja tee ratkaisu koko perheen hyväksi. Tuollainen vihamielinen ja aneleva ilmapiiri ei ole kenellekään hyväksi ja lapset aistivat tuollaiset seikat, vaikkakaan et sitä päällepäin heistä huomaisi.

Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista !!

Lue lisää

ei ole aina yks yhteen huono vuoroviikkoideassa. Eli ei kannata tuomita epäonnistumaan ideaa jota itse ei ole kokeillut.

Meillä hoituu homma näin. Yhteishuoltajuus ja asuntojemme välimatka n. 500metriä. Muksut menee puolessavälissä viikkoa isille ja puolessavällissä mulle. Homma toimii loistavasti, eli käytännössä muksut näkee molempia vanhempia ihan niinkuin jos vanhemmat kävisi vuorotöissä. Tämä on järjestely ja asennekysymys. Tietenkin lasten ehdoilla mennään ja meidän lapset tykkää tästä tyylistä kun molempia näkee. Molemmissa kodeissamme on lapsille tärkeät tavaransa tuplavaatteet ym. että ei tule turhia konflikteja jos joku asia unohtuu. Toisekseen niin lyhyt matka viedä toiseenpaikkaan puuttuva tärkeä asia, jos tarve.
Järjestelykysymyksiähän nämä on. Me järjestimme näin ja molemmilta vanhemmilta samaan kouluun sama matka kävellä.

Tuossa ap.lle ehdottaisin asuntoratkaisuna lisäksi seuraavaa (jos vain on taloudellisesti mahdollista): Tämä nykyinen koti on lapsilla ja molemmat vanhemmat muuttaisivat tahoilleen, eli käytännössä vanhemmat menevätkin lastensa kotiin esim. vuoroviikoin. Ts. vastaavaa kuin vanhemmat olisi matkatöissä. Lasten elämä ei ihmeemmin muuttuisi, tosin vanhemmilta vaatii sopeutuvuutta. Me olisimme exän kanssa tehneet näin, mutta taloudellinen kysymyshän tuo on. Tosin jos teilläkin asunto oma, niin ei tuo varmaan sitten niin suuri uhraus olisi.

Lapsia pitää kuunnella näissä tapaamisjärjestelyissä! Minusta ainakin kuulostaa julmalta, että isä näkisi lapsia/ lapset näkisi isäänsä yhteishuoltajuudessakin vain joka toinen vkl. Onko se sitten lapsen parasta? Saman voisi kääntää toisinpäin. Mitäs jos lapset näkisikin äitiä vaan joka toinen viikonloppu?

Erosta voi tehdä rumaa jälkeä kaikille, jos haluaa olla itsekäs ja minä minä tapaus. Kun lapsia on erossa mukana, niin silloin pitäisi todellakin olla joustoa ja kuunnella ja katsella tilannetta lastenkin kannalta.
Tämä meidän systeemi ainakin toimii ja ollaan useasti kysytty onko hyvä näin ja kovasti ovat tykänneet!
Suosittelen kokeilemaan, ennenkuin ruvetaan tuomitsemaan meidän systeemiä.

tuskassa kirjoitti:

Sulla on ajatuksella kirjoitettuja upeita viestejä pari kappaletta tässä ketjussa. Toi on kyllä kova juttu luvata minulle tässä tilanteessa ja minun mielentilassa, 'luovuttamalla saat vaimosi takaisin, muutamassa kuukaudessa'. Mutta okei, sinä olet ainakin ajatellut asiaa loppuun asti ja uskallat antaa selviä neuvoja. Sellaista ei juuri tapaa, ja siitä vilpittömästi pisteet sulle.

Jos luet tässä ketjussa olevan viestini 'Yritän vähän vastata', niin et ole ehkä niin vakuuttunut, että vaimoni haluaisi enää palata. Mutta se on varmaan totta, että uhkailulla, kiristämisellä tai paljastuksilla asiat ei enää tule kuntoon.

Lopetan luultavasti tosiaan asumusero-ajatusta vastaan tappelemisen. Seuraava kysymys on vaan se, miten saisin hänet lähtemään, ettei minusta tunnu siltä että minut on painostettu pois kodistani. Jos vaimoni määritelmän mukaan 'sovitaan fiksusti', niin olisimme lasten kanssa vuoroviikoin, ja en kestäisi niitä ajatuksia että hän hoitaisi lapsia uuden ihmisen kanssa hänen viikoillaan. Toisaalta en haluaisi hänen joutuvan etääntymään lapsista etävanhempi-suhteeseen, kun tiedän miten hyvä suhde lapsilla on häneen (ja hänellä lapsiinsa, rakastan toki häntä enkä tahdo hänelle pahaa).

Lue lisää

voisit pakata vaimon tavarat ja nostaa ne pihalle tai viedä ne sinne naapuriin. ei sinun tarvitse kotoasi lähteä. se kuka liiton rikkoo on velvollinen muuttamaan pois. ketään ei voi väkisin pitää, mutta ei tarvitse nöyrtyäkkään. eli tavarat pihalle ja uudet lukot oviin. sitten näet mikä on leikin nimi.

Minä tein sen tempun että soitin aviomieheni "ystävälle". Nainen oli hämmästynyt yhteydenotosta, mutta oli asiallinen. Miksi tässä tilanteessa tulisi "säästää" muita ja itse kärsiä? Aikuisihan me kaikki olemme ja vastuussa teoistamme. Mielestäni me liikaa ajattelemme "sen toisen" tunteita ja itse käymme lävitse kaikki ne paskamaiset tunteet. Peli avoimeksi. Nyt se tarina on loppu ja me jatkamme pariterapiassa. Pettymyksen tunteet ovat vielä seuranani, toivon vain että tästä seuraisi rakentavaa kehitystä. Tulemme selvittämään miksi näin kävi ja katsomme sitten miten meidän käy.

tällaisesta kirjoitti:

Minä tein sen tempun että soitin aviomieheni "ystävälle". Nainen oli hämmästynyt yhteydenotosta, mutta oli asiallinen. Miksi tässä tilanteessa tulisi "säästää" muita ja itse kärsiä? Aikuisihan me kaikki olemme ja vastuussa teoistamme. Mielestäni me liikaa ajattelemme "sen toisen" tunteita ja itse käymme lävitse kaikki ne paskamaiset tunteet. Peli avoimeksi. Nyt se tarina on loppu ja me jatkamme pariterapiassa. Pettymyksen tunteet ovat vielä seuranani, toivon vain että tästä seuraisi rakentavaa kehitystä. Tulemme selvittämään miksi näin kävi ja katsomme sitten miten meidän käy.

Lue lisää

Hei, olen itsekin ajatellut ottaa yhteyttä vakavan keskustelun merkeissä tuohon toiseen mieheen. On kuulemma herkkä ja ymmärtäväinen, naismainenkin, ja uskonnollinen ihminen (vaimoni kertomaa). Olen miettinyt, kannattaisiko vedota hänen omatuntoonsa, järkeensä vai pelkoonsa.
Riskinä olen miettinyt toki sitäkin, kuinka paljon tällainen toiminta suututtaisi vaimoani.

Tietysti ihmiset ovat kaikki niin erilaisia, ettei tilanteet ole mitenkään vertailtavissa, mutta miten sinä sait nämä avioliiton rikkojat järjestykseen? Muutkin saavat toki vastata, jotka ovat turvautuneet vastaavanlaiseen vakavan puhuttelun pitämiseen.

tällaisesta kirjoitti:

Minä tein sen tempun että soitin aviomieheni "ystävälle". Nainen oli hämmästynyt yhteydenotosta, mutta oli asiallinen. Miksi tässä tilanteessa tulisi "säästää" muita ja itse kärsiä? Aikuisihan me kaikki olemme ja vastuussa teoistamme. Mielestäni me liikaa ajattelemme "sen toisen" tunteita ja itse käymme lävitse kaikki ne paskamaiset tunteet. Peli avoimeksi. Nyt se tarina on loppu ja me jatkamme pariterapiassa. Pettymyksen tunteet ovat vielä seuranani, toivon vain että tästä seuraisi rakentavaa kehitystä. Tulemme selvittämään miksi näin kävi ja katsomme sitten miten meidän käy.

Lue lisää

mutta sitä kirjottelin, että kannattaa suhtautua epäilyksellä siihen tarinaan jota toinen mies suoltaa. Saattaa tulla totuus (jos on fiksu) tai valitettavasti palturia tai ainakin kaunisteltu totuus, jos on heikko/peluri mies. Että jos on ihan kauheaksi tiedetty ukko niin voi olla paree, ettei mee sekoittamaan päätään sen selityksillä. Ai minäkö kyyninen, en kai ;)

tuskassa kirjoitti:

Hei, olen itsekin ajatellut ottaa yhteyttä vakavan keskustelun merkeissä tuohon toiseen mieheen. On kuulemma herkkä ja ymmärtäväinen, naismainenkin, ja uskonnollinen ihminen (vaimoni kertomaa). Olen miettinyt, kannattaisiko vedota hänen omatuntoonsa, järkeensä vai pelkoonsa.
Riskinä olen miettinyt toki sitäkin, kuinka paljon tällainen toiminta suututtaisi vaimoani.

Tietysti ihmiset ovat kaikki niin erilaisia, ettei tilanteet ole mitenkään vertailtavissa, mutta miten sinä sait nämä avioliiton rikkojat järjestykseen? Muutkin saavat toki vastata, jotka ovat turvautuneet vastaavanlaiseen vakavan puhuttelun pitämiseen.

Lue lisää

olis sun kannalta ja jatkon kannalta parempi, että keskityt nyt siihen miltä susta tuntuu, kuin siihen että suuttuuko vaimo. Tai siis, että vaimon tahtoon minun mielestä sun ei tarvi tässä asiassa niin kovin kovasti perustaa. Koska sua se jää vaivaamaan, jos et saa tietää miehen sanomisia tilanteesta, vaimosi tietää automaattisesti mitä on tapahtunu.

kannalta kirjoitti:

ei ole aina yks yhteen huono vuoroviikkoideassa. Eli ei kannata tuomita epäonnistumaan ideaa jota itse ei ole kokeillut.

Meillä hoituu homma näin. Yhteishuoltajuus ja asuntojemme välimatka n. 500metriä. Muksut menee puolessavälissä viikkoa isille ja puolessavällissä mulle. Homma toimii loistavasti, eli käytännössä muksut näkee molempia vanhempia ihan niinkuin jos vanhemmat kävisi vuorotöissä. Tämä on järjestely ja asennekysymys. Tietenkin lasten ehdoilla mennään ja meidän lapset tykkää tästä tyylistä kun molempia näkee. Molemmissa kodeissamme on lapsille tärkeät tavaransa tuplavaatteet ym. että ei tule turhia konflikteja jos joku asia unohtuu. Toisekseen niin lyhyt matka viedä toiseenpaikkaan puuttuva tärkeä asia, jos tarve.
Järjestelykysymyksiähän nämä on. Me järjestimme näin ja molemmilta vanhemmilta samaan kouluun sama matka kävellä.

Tuossa ap.lle ehdottaisin asuntoratkaisuna lisäksi seuraavaa (jos vain on taloudellisesti mahdollista): Tämä nykyinen koti on lapsilla ja molemmat vanhemmat muuttaisivat tahoilleen, eli käytännössä vanhemmat menevätkin lastensa kotiin esim. vuoroviikoin. Ts. vastaavaa kuin vanhemmat olisi matkatöissä. Lasten elämä ei ihmeemmin muuttuisi, tosin vanhemmilta vaatii sopeutuvuutta. Me olisimme exän kanssa tehneet näin, mutta taloudellinen kysymyshän tuo on. Tosin jos teilläkin asunto oma, niin ei tuo varmaan sitten niin suuri uhraus olisi.

Lapsia pitää kuunnella näissä tapaamisjärjestelyissä! Minusta ainakin kuulostaa julmalta, että isä näkisi lapsia/ lapset näkisi isäänsä yhteishuoltajuudessakin vain joka toinen vkl. Onko se sitten lapsen parasta? Saman voisi kääntää toisinpäin. Mitäs jos lapset näkisikin äitiä vaan joka toinen viikonloppu?

Erosta voi tehdä rumaa jälkeä kaikille, jos haluaa olla itsekäs ja minä minä tapaus. Kun lapsia on erossa mukana, niin silloin pitäisi todellakin olla joustoa ja kuunnella ja katsella tilannetta lastenkin kannalta.
Tämä meidän systeemi ainakin toimii ja ollaan useasti kysytty onko hyvä näin ja kovasti ovat tykänneet!
Suosittelen kokeilemaan, ennenkuin ruvetaan tuomitsemaan meidän systeemiä.

Lue lisää

voin sanoa, että kyllä se vuoroviikkosysteemi on perseestä. Se onkin ainut asia, jonka olisin nyt myöhemmin ajateltuna halunnut muuttaa.

Juuri tuo, että ei ole yhtä kotia ja tavarat väärässä paikassa.

Tai sitten pitää olla samalla varustelulla kumpikin koti. Kummassakin kodissa omat vaateensa ja huonekalunsa jne (juu, tulee kalliiksi).

Oon jäänyt kaipaamaan sitä lapsille kuuluvaa huolettomuutta, mitä mulla ei ollut varhaisteini-iästä ylöspäin. Ja jos vanhemmat ei hoida lasten asioita (vaateet, laukun pakkaamiset, pyykkääminen jne.) niin huhhei...lapsuus menee huolehtiessa siitä, että olenko ITSE muistanut varata vaatteet laukkuun isällä olon ajaksi esim. teatterireissulle tms.

Joskus olis toivonu, että jompi kumpi vanhemmista olis viheltäny pelin poikki ja sanonu, että nyt ette reissaa mihinkään vaan ootte nyt tässä paikassa vaan rauhassa. Ehkä se kävikin jommankumman mielessä, mutta siitä ei sovittu koskaan. Meillä siis oli niin, että me poikettiin siitä joka toinen vkonloppu isällä -systeemistä ja saatiin kulkea isän luona enemmän.

Eli turha kuvitella pääsevänsä helpommalla, jos lapset asuu yhtä paljon kummanki luona. Siinä vasta pitääkin olla skarppina, koska koskaan et voi tietää missä lapsesi tavarat menee ja kumpi vanhemmista on hoitanut mitäkin käytännöt asioita. Ai onko koulukirja jäänyt äidin luokse vahingossa, no voi voi jne.

Paitsi, jossei sit delegoi lapselle kaikkia noita hommia eli istu itse sohvalla ja huutele sinne makuuhuoneeseen että "Onko läksykirjat laitettu laukkuun ja kaikki vaatteet kerätty mukaan?". Jees ja pikkujamppa sättii itseänsä, kun ei muistanut laittaa sitä bilsan kirjaa laukkuun, ku johan seitä tarvii 2 päivän päästä koulus.

Niin joo, multa onnistuu nykyäänki laukun pakkaaminen reissuun lähtiessä n. 10 minuutissa siinä missä muut suunnittelee vasta "tarttisko tätäkin" :) Että jotkin taidot säilyy siitäkin ajasta.

Tyttis27 kirjoitti:

mutta sitä kirjottelin, että kannattaa suhtautua epäilyksellä siihen tarinaan jota toinen mies suoltaa. Saattaa tulla totuus (jos on fiksu) tai valitettavasti palturia tai ainakin kaunisteltu totuus, jos on heikko/peluri mies. Että jos on ihan kauheaksi tiedetty ukko niin voi olla paree, ettei mee sekoittamaan päätään sen selityksillä. Ai minäkö kyyninen, en kai ;)

Lue lisää

En jaksanut pyöritellä lauseita sisälläni, mitä haluaisin sanoa että hän lopettaisi sekaantumisen avioliittomme, joten kävin eilen illalla hänen luonaan kahdenkeskisen keskustelun. Olen koko lailla varma, että hän ja vaimoni ovat puhuneet totta, heillä on kaverisuhde menossa. Uskon näin siksi, kun näin minkä tyyppinen mies tämä oli. Rakastajana häntä en voi kuvitella.

Kaveruuteenkin voi kai jäädä koukkuun, eikä vain kuumaan seksisuhteeseen, kun on pettymystä omassa liitossa ja kaveri vielä vahvistaa sitä - siis sama kuin jos vaimoni olisi löytänyt tosi läheisen naisystävän.

Mun kannalta tässä on vaan olennaista se, että tää kaveri tajuaisi olla jakamatta terapiapalveluitaan, kun hän ei kahden ihmisen väleistä voi oikeasti tietää eikä myöskään ennustaa, kuinka kävisi erossa taikka vaihtoehtoisesti yhdessä, jos lähdettäsiin korjaamaan tilannetta. Hän ottaa valtavan vastuun, jos lähtee tohtoroimaan toisten suhdetta tietämättä mihin se johtaa. Ja sitäpaitsi toisten avioliittoon ei saa mennä väliin, oli mitkä motiivit tahansa. On vielä mahdollisuus tehdä oikein ja vetäytyä suhteesta. Konkreettisesti tarkoitan, että heille saa riittää työaikana tulevat tilanteet yhdessäoloon, jotta vaimollani riittää voimia ja motivaatiota liiton korjaamiseen. Sitä ei riitä nyt, kun hän pakenee kotitilannetta 2-4 tunniksi joka ilta miehen luo.

Toivottavasti sain tämän välitettyä hänelle, ja hänen ymmärryksensä riittää, että asia menee perille. Vaimolle pitää antaa nyt samaa viestiä, että entinen meno ei ole enää hyväksyttävää ja keksiä sopivat määräajat ja seuraukset, jos se kaikesta huolimatta jatkuu.

Tyttis27 kirjoitti:

voin sanoa, että kyllä se vuoroviikkosysteemi on perseestä. Se onkin ainut asia, jonka olisin nyt myöhemmin ajateltuna halunnut muuttaa.

Juuri tuo, että ei ole yhtä kotia ja tavarat väärässä paikassa.

Tai sitten pitää olla samalla varustelulla kumpikin koti. Kummassakin kodissa omat vaateensa ja huonekalunsa jne (juu, tulee kalliiksi).

Oon jäänyt kaipaamaan sitä lapsille kuuluvaa huolettomuutta, mitä mulla ei ollut varhaisteini-iästä ylöspäin. Ja jos vanhemmat ei hoida lasten asioita (vaateet, laukun pakkaamiset, pyykkääminen jne.) niin huhhei...lapsuus menee huolehtiessa siitä, että olenko ITSE muistanut varata vaatteet laukkuun isällä olon ajaksi esim. teatterireissulle tms.

Joskus olis toivonu, että jompi kumpi vanhemmista olis viheltäny pelin poikki ja sanonu, että nyt ette reissaa mihinkään vaan ootte nyt tässä paikassa vaan rauhassa. Ehkä se kävikin jommankumman mielessä, mutta siitä ei sovittu koskaan. Meillä siis oli niin, että me poikettiin siitä joka toinen vkonloppu isällä -systeemistä ja saatiin kulkea isän luona enemmän.

Eli turha kuvitella pääsevänsä helpommalla, jos lapset asuu yhtä paljon kummanki luona. Siinä vasta pitääkin olla skarppina, koska koskaan et voi tietää missä lapsesi tavarat menee ja kumpi vanhemmista on hoitanut mitäkin käytännöt asioita. Ai onko koulukirja jäänyt äidin luokse vahingossa, no voi voi jne.

Paitsi, jossei sit delegoi lapselle kaikkia noita hommia eli istu itse sohvalla ja huutele sinne makuuhuoneeseen että "Onko läksykirjat laitettu laukkuun ja kaikki vaatteet kerätty mukaan?". Jees ja pikkujamppa sättii itseänsä, kun ei muistanut laittaa sitä bilsan kirjaa laukkuun, ku johan seitä tarvii 2 päivän päästä koulus.

Niin joo, multa onnistuu nykyäänki laukun pakkaaminen reissuun lähtiessä n. 10 minuutissa siinä missä muut suunnittelee vasta "tarttisko tätäkin" :) Että jotkin taidot säilyy siitäkin ajasta.

Lue lisää

meillä toimii kitkatta ja on mm.molemmissa paikoissa tarvittavat materiaallisetkin asiat, eli lapsilla oma lastenhuone(tosin jaettu kuten ihan niinkuin meilläkin), huonekalut lelut, pelit, tv.t, videot...ihan mitä normaalissa "kiinteässäkin" kodissa on. Isä hoitaa lasten pyykkipuolen siellä ja minä täällä. Jos on menoa, me aikuiset muistutamme ja tarkistamme asiat toisiltamme, eli ihan niinkuin normaalissakin perheessä toimii. Olemme perhe, mutta asumme eri osoitteissa. Ei ole kovin iso investointi ostaa molempiin paikkaan kaksia vaatteita ym. huonekaluinvestoinnit on tehty pitemmänpäälle ajateltuna ja myös lasten parasta ajateltuna. Emme ole edes rikkaita, eli järjestelykysymys tämä enemmän on. Meille ei ole tärkeitä merkki vaatteet tai merkki huonekalut, eli tingimme sitten näissä asioissa, silloin myös tämä homma toimii taloudellisestikkin.
Asennekysymyksiähän nämä on. Niin ja varmasti riippuu paljon myös vanhempienkin suhteesta, vaikka eronneita ovatkin. Niin ja siitä, että haluavatko molemmat vanhemmat välittää lapsestansa/lapsistansa myös eron jälkeen. Eli onko lapsi laitettu vain pelinappulaksi, vai halutaanko todellakin lapsen/lasten parasta.
No, koulukirjat ei ole kertaakaan unohtunut ja kuten jo sanoin, meillä lyhyt välimatka tekee mutkattomasti kaiken. Eli, jos kirjat unohtus, eipä ole kuin kävelymatkan päässä haettavana. Tässä järjestelyssä on kyllä vanhemmilla muistamista, mutta puhelin ja toisen muistuttaminen on myös vaihtoehtona olemassa. Eli, ei asioita lapsen niskaan/vastuulle ainakaan meillä laiteta.
Varmasti moni asia olisi vaikeampaa, jos emme asuisi näin lähekkäin ja olisi näin hyvissä väleissä. Tämä kumminkin toimii meillä hyvin näin ja en usko että lapsemme tästä kärsii.

Mitä tarkoitat että sosiaalivirastoon perhekeskusteluun? Jos vaimo ei suostu keskusteluihin vaan haluaa vain eron, niin mikä hänet saisi sinne?

tuskassa kirjoitti:

Mitä tarkoitat että sosiaalivirastoon perhekeskusteluun? Jos vaimo ei suostu keskusteluihin vaan haluaa vain eron, niin mikä hänet saisi sinne?

Olen joskus 15 vuotta sitten hakenut apua sosiaalivirastosta siksi, että pelkäsin antaa pieniä lapsiani isälleen, koska hän käytti runsaasti alkoholia. Varasin siksi sinne ajan. Siitä tiedän, että sosiaalitoimistossa järjestetään jonkinmoisia "perhekeskusteluja", missä on läsnä psykologi. Jos asiat ovat vaikeita tai epäselviä, on viisainta keskustella niistä järjellisessä ja ulkopuolisessa seurassa. Sitä kautta voitte sitten sopia, miten elämässä lähdette eteenpäin. Tavallaan näen, että sinulle olisi edullistakin ottaa näin yhteyttä sosiaalivirastoon: olet se, joka kantaa tilanteesta vastuun. Jos vaimosi ei sitten suostu ko. neuvotteluun, ei se näytä kovin hyvältä lastenhuollon silmissä.

Joo olet kyllä oikeassa siinä, että kiinnostaa toisen osapuolen tarina. Kiinnostaahan se minuakin, toki sitten ulkopuolisia lukijoita myös.

Meidän liitossa ei ole ollut ongelmaa väkivallasta tai päihteistä. Kumpikaan ei ole ollut uskoton tai (näkyvästi) mustasukkainen.
Meillä on ollut vähän alavireinen tunnelma usein tän 16 vuoden aikana, riitoja tai terävää sanailua viikottain. Olen ollut masentunut, tässä tilanteessa nyt tuntuu, että tyhjästä, ja kertonut noin kuukauden välein että en näe elämässä mieltä, maailma on epäreilu, mennyt väärille raiteille tms., että elämä kusettaa ja on lyhyt ja loppuu onnettomasti.

Joskus ihan alkuaikoina yli 10 vuotta sitten olen kyseenalaistanut hänen maailmankuvaansa, uskonkokemuksiaankin. Nämä asiat jääneet mieleen.
Vaimon ja äitini suhde on pilalla, vaikka sitä ei ole avoimesti tunnustettu.

Toisaalta olen ollut kiltti, luotettava ja yrittänyt tehdä parhaani perheeni eteen. Nämä vaimoni on tunnustanut jopa tämän kriisinkin aikana.
Olen myös antanut vaimolle tunnustusta ja rohkaissut esim.työpaikan ottamiseen toiselta puolen Suomea jääden itse virkavapaalle.
Meillä on ollut hyvä seksielämä yhdessä, tästäkin puhuttiin vielä nyt kriisinkin aikana.

Vaimoani en ole haukkunut pahasti, itseäni sitäkin enemmän. Itsesäälini on ollut hänelle varmaan raskasta kuunneltavaa. Olen päässyt siitä vasta ihan viime aikoina. Nyt olisi yhdestoista hetki luoda hyvä suhde. Tiedän, että osaisin sen nyt, mutta vaikuttaa etten saa tilaisuutta näyttää.

En halua leimata vaimoani tässä keskustelussa yhtään millään lailla. Hyväksyn sen, että hän tuntee mitä tuntee tämän meidän liiton suhteen. Nyt hän koettaa vain painaa pois mielestään kaiken positiivisen mitä meillä on ollut ja korostaa negatiivista. Myös toivon että hän ajattelisi tulevaa eikä niin paljon mennyttä yhteistä elämää.

tuskassa kirjoitti:

Joo olet kyllä oikeassa siinä, että kiinnostaa toisen osapuolen tarina. Kiinnostaahan se minuakin, toki sitten ulkopuolisia lukijoita myös.

Meidän liitossa ei ole ollut ongelmaa väkivallasta tai päihteistä. Kumpikaan ei ole ollut uskoton tai (näkyvästi) mustasukkainen.
Meillä on ollut vähän alavireinen tunnelma usein tän 16 vuoden aikana, riitoja tai terävää sanailua viikottain. Olen ollut masentunut, tässä tilanteessa nyt tuntuu, että tyhjästä, ja kertonut noin kuukauden välein että en näe elämässä mieltä, maailma on epäreilu, mennyt väärille raiteille tms., että elämä kusettaa ja on lyhyt ja loppuu onnettomasti.

Joskus ihan alkuaikoina yli 10 vuotta sitten olen kyseenalaistanut hänen maailmankuvaansa, uskonkokemuksiaankin. Nämä asiat jääneet mieleen.
Vaimon ja äitini suhde on pilalla, vaikka sitä ei ole avoimesti tunnustettu.

Toisaalta olen ollut kiltti, luotettava ja yrittänyt tehdä parhaani perheeni eteen. Nämä vaimoni on tunnustanut jopa tämän kriisinkin aikana.
Olen myös antanut vaimolle tunnustusta ja rohkaissut esim.työpaikan ottamiseen toiselta puolen Suomea jääden itse virkavapaalle.
Meillä on ollut hyvä seksielämä yhdessä, tästäkin puhuttiin vielä nyt kriisinkin aikana.

Vaimoani en ole haukkunut pahasti, itseäni sitäkin enemmän. Itsesäälini on ollut hänelle varmaan raskasta kuunneltavaa. Olen päässyt siitä vasta ihan viime aikoina. Nyt olisi yhdestoista hetki luoda hyvä suhde. Tiedän, että osaisin sen nyt, mutta vaikuttaa etten saa tilaisuutta näyttää.

En halua leimata vaimoani tässä keskustelussa yhtään millään lailla. Hyväksyn sen, että hän tuntee mitä tuntee tämän meidän liiton suhteen. Nyt hän koettaa vain painaa pois mielestään kaiken positiivisen mitä meillä on ollut ja korostaa negatiivista. Myös toivon että hän ajattelisi tulevaa eikä niin paljon mennyttä yhteistä elämää.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Mainitsit masennuksen ja muut vaikeudet. Oletko tullut ajatelleeksi että ehkä vaimosi ei näe selkeästi omalta masennukseltaan tilannetta ja tunteitanne?
Itse masentuneen miehen vaimona tiedän miten raskas tuo tilanne on.
Mainitsit vielä anoppi-suhteesta. Minulla oli myös tuolla saralla vaikeaa, kyseessä tosin appi. Kaikin tavoin tämä yritti vaikeuttaa poikansa ja minun välistä suhdetta, alkoholistin sitkeydellä.
Joskus elämässä vaan kaikki vaikeudet voi ikään kuin kasaantua, ja juuri kun näyttäisi, että ne on voitettu, ihmisen psyyke voi napsahtaa ja haluaa radikaalia muutosta, pakoa pahoista muistoista. Itsellekin kävi niin, mutta nyt taas koitan parantaa avioliittoamme.
Ehkäpä se naapurin mies ei todella olekaan ns. rakastaja vaan ystävä, joka jaksaa kuunnella, en tiedä, mutta voimia sinulle ja perheellenne.

....kuuleppas nyt hyvä mies...ymmärrän että sulla on tosi paha olo ja siksi täällä kirjoittelet....mutta voisit helpottaa pahaa oloasi paljon tehokkaamminkin.Joku jo aluksi vihjaisi ,että tyylisi on aivan liian lepsu ja siksi vaimosi touhuaa mitä touhuaa.Toiselle miehelle nainen kertoo sun olevan täysi tossu joka ei reagoi vaikka mitä muija tekisi.Kirjoitan ehkä mielestäsi tylysti mutta olen itse käynyt samoja kuvioita läpi naisesi roolissa.Jos parisuhde voi hyvin naisen ei tarvitse lähteä hakemaan itsetunnon kohotusta kodin ulkopuolelta...uskominua...niin se vain on!!!!!
Se kuka antoi neuvon kääntyä sossun puoleen voisi vetää itsensä hirteen....olen nekin kuviot käynyt.
Haluatko todella että lastesi asioita tulee hoitamaan suomen sosiaaliviranomaiset jotka ovat tosi asenteellisia ja ajattelevat tänäkin päivänä
että äiti on aina paras vaihtoehto jos vastassa on isä.Jos keksit pahan mustamaalauksen äidille niin sitten niitten mielestä kaikki muut on parempia vaihtoehtoja kuin äiti.Mitä vaan teet saat pahan mielen,riitoja ja nimes sossun lastensuojelun kirjoihin josta et hevillä pääse pois.Unohda sossu jos lapsistas välität.Ja jos vaimoasi vielä rakastat niin älä ole tollanen tossu vaan revi muija kauluksesta kotiin ja lyö nyrkki pöytään.Ajatus puhua tuon ns. toisen miehen kanssa tai hänen vaimonsa kanssa on typerä....lisää sekaannusta ja paskaa kuvioihin...sitäkö haluat????ota vaimosi rajuun puhutteluun jos ei tehoa,sano näkemiin.....eiköhän tuo parissa viikossa itke takaisin,jos olet valmis ottamaan....sitäkin kannattaa harkita

tuskassa kirjoitti:

Joo olet kyllä oikeassa siinä, että kiinnostaa toisen osapuolen tarina. Kiinnostaahan se minuakin, toki sitten ulkopuolisia lukijoita myös.

Meidän liitossa ei ole ollut ongelmaa väkivallasta tai päihteistä. Kumpikaan ei ole ollut uskoton tai (näkyvästi) mustasukkainen.
Meillä on ollut vähän alavireinen tunnelma usein tän 16 vuoden aikana, riitoja tai terävää sanailua viikottain. Olen ollut masentunut, tässä tilanteessa nyt tuntuu, että tyhjästä, ja kertonut noin kuukauden välein että en näe elämässä mieltä, maailma on epäreilu, mennyt väärille raiteille tms., että elämä kusettaa ja on lyhyt ja loppuu onnettomasti.

Joskus ihan alkuaikoina yli 10 vuotta sitten olen kyseenalaistanut hänen maailmankuvaansa, uskonkokemuksiaankin. Nämä asiat jääneet mieleen.
Vaimon ja äitini suhde on pilalla, vaikka sitä ei ole avoimesti tunnustettu.

Toisaalta olen ollut kiltti, luotettava ja yrittänyt tehdä parhaani perheeni eteen. Nämä vaimoni on tunnustanut jopa tämän kriisinkin aikana.
Olen myös antanut vaimolle tunnustusta ja rohkaissut esim.työpaikan ottamiseen toiselta puolen Suomea jääden itse virkavapaalle.
Meillä on ollut hyvä seksielämä yhdessä, tästäkin puhuttiin vielä nyt kriisinkin aikana.

Vaimoani en ole haukkunut pahasti, itseäni sitäkin enemmän. Itsesäälini on ollut hänelle varmaan raskasta kuunneltavaa. Olen päässyt siitä vasta ihan viime aikoina. Nyt olisi yhdestoista hetki luoda hyvä suhde. Tiedän, että osaisin sen nyt, mutta vaikuttaa etten saa tilaisuutta näyttää.

En halua leimata vaimoani tässä keskustelussa yhtään millään lailla. Hyväksyn sen, että hän tuntee mitä tuntee tämän meidän liiton suhteen. Nyt hän koettaa vain painaa pois mielestään kaiken positiivisen mitä meillä on ollut ja korostaa negatiivista. Myös toivon että hän ajattelisi tulevaa eikä niin paljon mennyttä yhteistä elämää.

Lue lisää

hoitoa masennukseesi?

Siihen on lääkehoito, yhdistettynä ryhmä- tai yksilöterapiaan tulosta tuottava. Ihmettelet, kun vaimosi lähti/lähtee, ei kukaan jaksa vuosia masentunutta ihmistä ja sen käpertymistä.

Kokemuksesta voin kertoa, että vaikka täällä itketkin. Niin katso peiliin rehellisesti, mitä sieltä näät?
Elin vastaavassa tilanteessa exäni kanssa ja hän narisi kaikesta, mikään ei ollut hyvin. Lapsen syntymän jälkeen hän masentui ja minulla olikin kolmelasta - kahden sijasta. Aamut alkoi sillä, että mies ei jaksanut nousta sängystä ja kun nousi alkoi valitus ja jatkui koko päivän. Minä olin tehnyt kaiken väärin,lapset häiritsiivät ja maailma oli epäoikeudenmukainen jne... hänessä ei ollut mitään vikaa, eikä hän suostunut lääkärille lähtemään vaikka tuin häntä hoidon saamiseksi.

Aikansa sitä jaksaa, sitten tulee loppu naisenkin ymmärtämiselle. Hoidin kodin, lapset ja kävin töissä. Mies sai sitten päähänsä lähteä kursille "arkeen voimavaroja" joka käsitteli ihmisen jaksamista ja hänpä löysi sieltä voimavaran itselleen, uuden naisen. Menot lisääntyi, mutta kotona edelleen kaikki oli huonoa. Vaimo vaativa ja lapset häiritsivät. Lopulta laitoin hänet "viikonloppu naisen" luo ja se onni kesti vuoden. Sitten hän muutti yksin asumaan ja alkoi syyttämään minua, pettämisestä, lasten manibuloinnista, ym..ym.. ja sitten hän olisi selvitellyt avioliittoa! Olin hakenut eron ja paluseen en lähtenyt, siitäpä alkoi itku tutuille, sukulaisille jne.. Että asioilla on kaksi näkemystä, täällä itket, mutta miltähän tarina kuulostaisi vaimosi kertomana??

hakenut kirjoitti:

hoitoa masennukseesi?

Siihen on lääkehoito, yhdistettynä ryhmä- tai yksilöterapiaan tulosta tuottava. Ihmettelet, kun vaimosi lähti/lähtee, ei kukaan jaksa vuosia masentunutta ihmistä ja sen käpertymistä.

Kokemuksesta voin kertoa, että vaikka täällä itketkin. Niin katso peiliin rehellisesti, mitä sieltä näät?
Elin vastaavassa tilanteessa exäni kanssa ja hän narisi kaikesta, mikään ei ollut hyvin. Lapsen syntymän jälkeen hän masentui ja minulla olikin kolmelasta - kahden sijasta. Aamut alkoi sillä, että mies ei jaksanut nousta sängystä ja kun nousi alkoi valitus ja jatkui koko päivän. Minä olin tehnyt kaiken väärin,lapset häiritsiivät ja maailma oli epäoikeudenmukainen jne... hänessä ei ollut mitään vikaa, eikä hän suostunut lääkärille lähtemään vaikka tuin häntä hoidon saamiseksi.

Aikansa sitä jaksaa, sitten tulee loppu naisenkin ymmärtämiselle. Hoidin kodin, lapset ja kävin töissä. Mies sai sitten päähänsä lähteä kursille "arkeen voimavaroja" joka käsitteli ihmisen jaksamista ja hänpä löysi sieltä voimavaran itselleen, uuden naisen. Menot lisääntyi, mutta kotona edelleen kaikki oli huonoa. Vaimo vaativa ja lapset häiritsivät. Lopulta laitoin hänet "viikonloppu naisen" luo ja se onni kesti vuoden. Sitten hän muutti yksin asumaan ja alkoi syyttämään minua, pettämisestä, lasten manibuloinnista, ym..ym.. ja sitten hän olisi selvitellyt avioliittoa! Olin hakenut eron ja paluseen en lähtenyt, siitäpä alkoi itku tutuille, sukulaisille jne.. Että asioilla on kaksi näkemystä, täällä itket, mutta miltähän tarina kuulostaisi vaimosi kertomana??

Lue lisää

Katso peiliin rehellisesti, mitä sieltä näät, vai?

Eiköhän tuo Yritän vähän vastata -kirjoitukseni ole aika rehellisesti kirjoitettu, vaikka itse sanonkin? Arvaa miten monet kerran olen nyt miettinyt, että olisi monta vuotta sitten kannattanut hankkia sekä mielialalääkkeitä että psykologi, jonka luona olisi voinut käsitellä niitä sisällä vellovia pahan olon tuntemuksia. Olisi voinut jäädä paljon vähemmälle niiden käsittely keittiönpöydän ääressä tuottaen rakkaalle ihmiselle pahaa mieltä.

Miettikää tätä nyt IHAN JOKAINEN joka ootte vielä samassa tilanteessa! Teitä on varmasti Suomessa kymmeniä ellei satoja tuhansia. Lakatkaa keventämästä mieltänne asioista, joille ei puoliso voi vaikuttaa yhtikäs mitään, kuten koulukiusaaminen, isän mallin puute, avioerojen yleistyminen, väkivaltaporno internetissä tai saatananpalvojien paloittelumurhat. Tai mikä nyt ketäkin ahdistaa. Lääkkeitä ja terapiaa itselle, se on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkaa samaan malliin niin kauan kunnes toisella tulee kuppi täyteen.

Mitä edellisen kirjoittajaan tulee, niin hänen exänsä tilanne kuulostaa vähän saman tapaiselta kuin omani aina siihen saakka kun hän löysi toisen naisen kurssilta. Itsellänihän tilanne on päinvastainen eli yritän tulla toimeen sen asian kanssa, että vaimoni hakee ymmärtämystä hyvältä kaverilta, joka sattumoisin on mies. Minä en kotona valita enää mistään muusta, entiset murheet tuntuvat merkityksettömiltä, mutta pyrin tottakai saamaan joitain rajoja vaimoni lentämiselle poissa kotoa.

tuskassa kirjoitti:

Katso peiliin rehellisesti, mitä sieltä näät, vai?

Eiköhän tuo Yritän vähän vastata -kirjoitukseni ole aika rehellisesti kirjoitettu, vaikka itse sanonkin? Arvaa miten monet kerran olen nyt miettinyt, että olisi monta vuotta sitten kannattanut hankkia sekä mielialalääkkeitä että psykologi, jonka luona olisi voinut käsitellä niitä sisällä vellovia pahan olon tuntemuksia. Olisi voinut jäädä paljon vähemmälle niiden käsittely keittiönpöydän ääressä tuottaen rakkaalle ihmiselle pahaa mieltä.

Miettikää tätä nyt IHAN JOKAINEN joka ootte vielä samassa tilanteessa! Teitä on varmasti Suomessa kymmeniä ellei satoja tuhansia. Lakatkaa keventämästä mieltänne asioista, joille ei puoliso voi vaikuttaa yhtikäs mitään, kuten koulukiusaaminen, isän mallin puute, avioerojen yleistyminen, väkivaltaporno internetissä tai saatananpalvojien paloittelumurhat. Tai mikä nyt ketäkin ahdistaa. Lääkkeitä ja terapiaa itselle, se on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkaa samaan malliin niin kauan kunnes toisella tulee kuppi täyteen.

Mitä edellisen kirjoittajaan tulee, niin hänen exänsä tilanne kuulostaa vähän saman tapaiselta kuin omani aina siihen saakka kun hän löysi toisen naisen kurssilta. Itsellänihän tilanne on päinvastainen eli yritän tulla toimeen sen asian kanssa, että vaimoni hakee ymmärtämystä hyvältä kaverilta, joka sattumoisin on mies. Minä en kotona valita enää mistään muusta, entiset murheet tuntuvat merkityksettömiltä, mutta pyrin tottakai saamaan joitain rajoja vaimoni lentämiselle poissa kotoa.

Lue lisää

en tarkoittanut loukata, alavireytesi toi kuvan masennuksesta. Masennukseen ei pelkkä pilleri auta jos siihen ei yhdistetä terapiaa. Riippuu tietenkin masennuksen asteesta. Jos taasen sinua vaivasi ahdistus, niin senkin tunnot ja aiheuttajat on hyvä selvittää.

Ei terapia ole sen ihmeempää kuin keskustelua joko ryhmässä tai yksin, terapeutin kanssa.

Ymmärrän ja voin kuvitella tuskaasi, se on myös läheisille rankkaa nähdä/kestää. Mitä taas masennukseen tulee, se on vakava sairaus ja hoitamatta tappava tauti.

Kaikkea hyvää sinulle ja iloa ja valoa, vaikka pimeydessä ei välillä sitä jaksa nähdäkkään.

Työkaverin ottaminen kumppaniksi salasuhteeseen on tavattoman helppoa.

Kotona kaikki "normaalit" parisuhteeseen kuuluvat ongelmat, kiireinen arki, molempien todelliset huonot tavat ja käytös (niitähän tietty molemmilla on) ovat aiheuttaneet pattitilanteen jossa etsitään itseään ja sitä kadotettua tunnetta. Mietitään että tässäkö tämä elämä nyt oli. Eikö minulle ole mitään. Aina tätä samaa. Tuo toinen on just tommoinen ja semmoinen,eikä ymmärrä eikä kunniota mua, yms...

Työpaikalla taas ollaan vain tietty aikajakso kerrallaan. Siellä on helppoa olla erilainen. Olla hyväntuulinen, ymmärtäväinen, kaikkea sitä mitä jokainen varmaan haluaisikin olla. Joka tapauksessa yleensä käyttäytyä eri tavoin kuin kotona tulehtuneessa tilanteessa. On melko helppoa huomata löytävänsä sieltä sielunkumppani. Tulee vähän kipinää elämää. On mahtavaa huomata olevansa ihailtu ja flirttailla ja olla flirtin kohteena. Siinä todellisuus helposti katoaa. Sitten kun tulee sopiva tilaisuus juttu menee ns. pintaa syvemmäksi...

Kaikki tuo on ihan ok, ja joskus jopa voi olla todellista.
MUTTA, uskokaa minua (molemmilta puolilta pöytää asiaa tarkastelleena), se on vain ihastusta. Rakkaus ja rakastaminen ovat toki eri asioita, senhän kaikki tietävät.

Vahinkoja sattuu. Niiden kanssa pitää elää ja niistä ottaa vastuu. Mutta se että pelehtii työkaverin kanssa EI takuu varmasti mahdollista nykyisen suhteen parantamista. Jos huomio on jakautunut useaan eri suuntaa ei siitä vain tule mitään.

Kaikki vastaavissa tilanteissa olevat! Tilanne ei ehkä loppujen lopuksi olekkaan niin ainutlaatuinen kuin luulette. Sitä tapahtuu todella paljon ja kaikkialla.

Ongelmat, tunnetyhjiö, uuden ihmisen kanssa tiiviisti vietetty aika, ihastuminen, todellisuuden unohtaminen. Siinä resepti ja kaava työsuhderomanssiin.

Muistakaa vain Juice Leskisen lausumat sanat (vapaasti lainaten): "Aikusten ihmisten pitäisi ihan oikeasti ymmärtää, että jos elämän laittaa risaiseksi se ihan oikeasti menee risaiseksi".

Hauskoja pikkujouluja kaikille! ;o)