Musta noutajani

nyyperi

on tullut elämänsä iltaan.Ikää labbiksellani on lähes 15v ja se on korkea ikä.Viimeiset puoli vuotta ovat vieneet sitä alaspäin ja tiedän että se ei nauti enää elämästä.Kuulo on mennyt se kompastelee kävellessään syö rahmallään pissa ja kakka tulee aivan mihin vaan. Hauta on kaivettuna,mutta lopettamaan en ole vielä pystynyt. Nytkin se katsoo mustilla silmillää harmaa kuno minua kohti ja minä kirjoita lopettamisesta.Tuntuu pahalta antaa kuoleman rangaitus lemmikille joka on ollut uskollisin ystävä joka minulla on koskaan ollut.
En voi enää pitkittää päätöstä pitää päästää koira lepoon ja kärsiä itse kaipuuta ja ystävää
jota ei korvaa mikään.Annan itselleni luvan itkeä.

11

1068

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pystykorva itse

      Hei!
      Ikävää, että rakkaan ystäväsi elontie lähenee loppuaan!
      Muistathan, että joskus luopuminen on sitä suurinta rakkautta (ja vaikeinta.)
      On toki vaikeaa päästää irti jostakusta, silloin, kun hän olisi jo valmis lähtemään, mutta sinä et olisi valmis häntä vielä hyvästelemään.

      Jos elämä on koirallesi nykyään silkkaa tuskaa, on hänen paras antaa lähteä nyt, ennen kuin hänen tilansa menee pahemmaksi.

      Itselläni on suomenpystykorva, joka tosin on vasta 8-vuotias ja terve, kuin pukki, mutta jos olisimme tilanteessa, jossa sinä ja labbiksesi olette nyt, tekisin sen, minkä näkisin koiran puolesta parhaimmaksi.
      Lopettaminen tuntuu julmalta, "ystävän surmaamiselta", mutta sitä se ei todellakaan ole. Jos hän ei enää tule parantumaan,
      miksi pitkittää hänen kärsimystään?

      Ennen vanhaan vanhat koirat hirtettiin, jos en nyt vallan väärin kuulemaani muista.
      Se oli kunnianosoitus hyvin palvelleelle, uskolliselle ystävälle.
      Nopea loppu on teille molemmille parempi, kuin se hidas ja kivulias.

      Hyvästele koirasi kunnolla, varaa siihen aikaa ja pidä ystävällesi hautajaiset.
      Itkeä saa, mutta vanhankansan mukaan kyyneleet, jotka vainajan omaiset itkevät, kastelevat vainajaa.
      Hän on varmasti korvaamaton, mutta kaunis muisto hänestä jää, eikö totta?

      • nyyperi

        Kiitos neuvoista vietin koko illan ja melkein yönkin ystäväni kanssa. Olimme tutussa paikassa järvenranalla missä olemme niin monet kerrat yhdessä iloinneet. Nyt et eää juossut koska et jaksa ja minä jopa kannoin sinua.
        Nuotion loisteessaa istumme ja minä rapsuttelin sinua.
        Muistelin menneitä päiviä ja puhuin sinulle ja taisit ymmärtää puheeni.
        Tänään kuitenkin on edessä se raskas päivä kannan sinut nukutettavaksi ja hautaan kauniiseen paikkaan kotipihan läheisyyteen.
        Pian poissa on ystävä kallehin


      • various artist
        nyyperi kirjoitti:

        Kiitos neuvoista vietin koko illan ja melkein yönkin ystäväni kanssa. Olimme tutussa paikassa järvenranalla missä olemme niin monet kerrat yhdessä iloinneet. Nyt et eää juossut koska et jaksa ja minä jopa kannoin sinua.
        Nuotion loisteessaa istumme ja minä rapsuttelin sinua.
        Muistelin menneitä päiviä ja puhuin sinulle ja taisit ymmärtää puheeni.
        Tänään kuitenkin on edessä se raskas päivä kannan sinut nukutettavaksi ja hautaan kauniiseen paikkaan kotipihan läheisyyteen.
        Pian poissa on ystävä kallehin

        voi koira-parka. sillä on ollut onneksi hyvä elämä ja kaunis viimmeinen päivä.
        "jos on oikea eläinrakas,niin sse haluaa myös koirallensa ansaitun levon."
        onko sulla kuvii sillä netis?
        haluaisin nähdä sun ihanan koiran.
        :`(


      • pystykorva itse
        nyyperi kirjoitti:

        Kiitos neuvoista vietin koko illan ja melkein yönkin ystäväni kanssa. Olimme tutussa paikassa järvenranalla missä olemme niin monet kerrat yhdessä iloinneet. Nyt et eää juossut koska et jaksa ja minä jopa kannoin sinua.
        Nuotion loisteessaa istumme ja minä rapsuttelin sinua.
        Muistelin menneitä päiviä ja puhuin sinulle ja taisit ymmärtää puheeni.
        Tänään kuitenkin on edessä se raskas päivä kannan sinut nukutettavaksi ja hautaan kauniiseen paikkaan kotipihan läheisyyteen.
        Pian poissa on ystävä kallehin

        En kykene edes kuvittelemaan sitä, miten pahalta sinusta nyt tuntuu, kun joudut luopumaan rakkaimmasta ystävästäsi tänään!
        Voimia sinulle, että jaksat tämän kaiken yli!


    • Perhonen^))

      Ajattele sillä tavalla,että teet koiralles palveluksen kun annat hänelle ikuisen unen..
      Se on hankalaa,mutta kyl sä selviit..voimia

    • no mä vaan.,

      itseltäni kuoli 5 vuotta sitten yksi koira vieläkin suren hänen kohtaloaan! ja menetin vuosi sitten marsuni.. annan itselleni luvan vieläkin itkeä heidän kohtaloaan!

      • Ihan itku tuli kun näitä luki :'( Jaksamisia sinulle. Itse olen menettänyt kaksi koiraani ja tiedän miten kova paikka se on menettää rakas ystävänsä! Otan todella osaa.


    • mtpmep

      jos et päästä koiraasi pois. Koira kyllä ymmärtää ja häpeää raihnaisuuttaan. Päästä irti ja tee päätös. Heti.
      Vai aiotko odottaa niin kauan että kannat hänet ulos ja sisään. Tai ehkä niin kauan että koirasi onnekkaasti kuolisi nukkuessaan, eipähän tarvitsisi itse tehdä tuskallista päätöstä.

      • Mullakin kaksi labbaria

        Tuli itku lukiessani sinun ja koirasi tarinaa.Olen itse ollut nukuttamassa kolmea koiraani,se on ollut pakon edessä vain tehtävä.Ne muistot tulivat elävinä mieleen.Se on meidän omistajien vain tehtävä sekin vaikea päätös ,"se on sitä rakkautta."Mutta hyvät muistot ja se että on tehnyt oikean päätöksen lohduttavat.Voimia vaan sulle!


    • Himmu79

      ...koirallesi viimeinen palvelus, ystävän teko ja vie piikille.

    • toveri

      Jollakin tapaa lohdullista lukea, että joku toinenkin on yhtä vaikeassa tilanteessa.

      Meillä tuo päivä oli eilen. Itkusta ei loppua meinaa tulla ja ikävä on ihan hirveä. Suursnautserimme oli vähän yli 14 vuotias ja niin rakas, melkein kuin oma lapsi olisi nukkunut pois.

      Pikkuisemme kunto kuitenkin meni niin nopeasti alaspäin, ettemme voineet lykätä päätöstä enää hetkeäkään.

      Karmea kokemus oli, vaikkei pikkuisemme kärsinyt yhtään, lääkäri tuli kotiin ja hän sai nukahtaa omaan petiinsä.

      Rakensimme pikkuisellemme arkun, annoimme lempihanskat tassujen väliin (rakasti pihistää työhanskojamme) ja hautasimme hänet lempitähystyspaikalleen ison vaahteran juurelle.

      Paljon, paljon hyviä muistoja jäi, mutta muös hirvittävä ikävä.

      Lapsemme ovat parikymppisiä, eivätkä he edes muista aikaa ennen pikkuistamme. Heille tämä on vieläkin vaikeampaa....

      Otan osaa, rakkaasta on vaikea luopua.

      Muista kuitenkin, että tosi eläinystävä tietää koska on aika päästää irti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Alahan tulla paikkaamaan tekojas

      Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.
      Suhteet
      34
      8634
    2. Ei tunnu, että välität yhtään

      Tuntuu, että et edes muista minua koko ihmistä. 😢
      Ikävä
      43
      4713
    3. Ketä tietää

      Missä ammuttiin pyssyllä.
      Kotka
      36
      4694
    4. Onko kenellekään muulle käynyt niin

      Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk
      Ikävä
      195
      3642
    5. Näytitpä taas niin hyvältä!

      Nautit tilanteesta täysin rinnoin. Sinä olet kuin
      Tunteet
      13
      2993
    6. Onko kaipaamallasi

      Naisella silikonit 🤔
      Ikävä
      42
      2778
    7. Veikeä Satu

      Tuu jutteleen, kaipaan sua. Oot kuuma nainen.
      Ikävä
      31
      2716
    8. Oletko nyt

      Onnellinen mies naisesi kanssa?
      Ikävä
      44
      2423
    9. Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?

      Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise
      Vimpeli
      65
      2116
    10. Tietääkö kaivattusi että

      olet häneen ihastunut? 🤠
      Ikävä
      169
      2096
    Aihe