"Naapuri" ihmettelee:
Miksi Suomessa vallitsee kerrallaan vain yksi muotivillitys arkkitehtuurissa? Nyt kuuminta hottia tuntuvat olevan lasilla päällystetyt talot ja modernismi ylipäätään.
Vaatteissa, kulutustavarassa ja sisustuksessa arvostetaan yksilöllisyyttä. Miksi tämä ei näy rakennusten ilmiasussa? (Yksilöllisyys tietenkin asemakaavan ja jonkinlaisen hyvän maun rajoissa.)
Olisikohan Suomessa tilaa ennakkoluulottomalle, omilla aivoillaan ajattelevalle, ehkä jopa huumorintajuiselle arkkitehdille, jonka työt eivät olisi kollegojen kopioiden kopioita? Miten voi olla mahdollista, että koko ammattikunta tuntuu ajattelevan kauneudesta samalla tavalla? Modernismista on tullut uskonto eikä sitä kukaan kyseenalaista. Ainakaan kyseenalaistaminen ei näy kaupungeissa ja kylissä asti. Tapahtuisiko jotain pahaa, jos Alvar aalto unohdettaisiin vähäksi aikaa ja yritettäisiin itse luoda jotain uutta ja merkittävää, kuten Aalto aikoinaan teki?
Modernistisilla rakennuksilla on aikansa,paikkansa ja faninsa, mutta väittäisin, että modernismin tulisi olla yksi tyyli muiden joukossa, ei "ainut ja oikea hyvää makua edustava tyylisuunta rakentamisessa". Voisiko rinnalla versoa myös muita ajattelutapoja ja kauneuskäsityksiä? Voisiko uusi ajattelutapa tuoda arkkitehdeille lisää töitä? Maksavia asiakkaita varmasti löytyisi enemmän, kun tarjonta olisi monipuolisempaa.
Voisiko arkkitehdin työn lähtökohta olla jokin muu kuin kollegojen ja design-eliitin antama arvostus? Lähtökohta voisi olla esim. rakennusten käyttäjien mieltymykset myös tyyliseikoissa. Tai sitten lahjakkaan toisinajattelijan omat puhuttelevat näkemykset. Edes paljoa ei rakennukselta tarvittaisi erottuakseen edukseen nykytuotannosta.
Ihmiset ovat yksilöllisiä ja erilaisia. Haluaisin, että tämä näkyisi myös rakennusten tyylissä. Ei ainoastaan toiminnallisuudessa. Yksilöllisyyttä ei saa aikaan pelkästään sisustamalla. En myöskään usko, että ainoastaan modernistinen rakentaminen on taloudellisesti järkevää. Kaipaan mielikuvitusta ja uskallusta arkkitehtuuriin!
Designer.
Arkkitehtuurista
11
812
Vastaukset
- mies is a bore
Suunnittelukilpailut voisivat olla tällainen uuden arkkitehtuurin hautomo, mutta paljon kilpailuehdotuksia tehneet tietävät mikä siellä pärjää ja mikä ei. Sinne siis tuuletusta!
Yksi lause tekstissäsi kolisee : "... jos Alvar Aalto unohdettaisiin vähäksi aikaa..". Minusta tuntuu, että Aalto on unohdettu ajat sitten ja se pitäisi päinvastoin kaivaa taas esiin. Alvar Aalto on malliesimerkki lahjakkasta vastarannankiiskestä joka mullisti kangistuneen arkkitehtuuriajattelun.
Mutta apinoitahan me kaikki olemme, melkein kaikki. Arkkitehtuuri muuttuu kun jostain ilmestyy lahjakkaita suunnittelijoita.- Designer_
Aalto on toki ollut sellainen arkkitehti, joita kaivattaisiin nykyäänkin; luova ja rohkea, ilmeisesti myös hyvä markkinoimaan itseään.
Tarkoitin sitä, ettei ole mielestäni luovaa ja rohkeaa jatkaa Aallon perinteitä samoilla (tyyli)keinoilla kuin Aalto aikanaan. Aalto yhdisti modernismin ja orgaaniset muodot. Jotain tällaista (mutta uutta, jotain muuta) mullistavaa kaipaisin. Arvostan Aallon uskallusta, mutta en hänen jäljittelijöitään yhtä paljon. Olisiko mahdollista, että 50v välein Suomessakin tapahtuisi myös arkkitehtuurin saralla jotain kiinnostavaa? Puhun nyt tyyliseikoista, en tekniikoista, vaikka ymmärrän, että ne liittyvät saumatta toisiinsa.
Kärjistäen: Suunnittelukilpailujen arvostelijat ovat hyvä esimerkki arasta ja heikkoitsetuntoisesta eliittiporukasta, joka pönkittää omaa arvovaltaansa samalla koko alaa näivettäen. Kuulostaa aika suomettuneelta, että suunnittelukilpailuun osallistujat tietävät jo etukäteen, että niillä harmaalla lasilla päällystetyillä teräskuutioilla tulee varma voitto. Siellä sitten viisaat tuomarit miettivät, mikä kahdestakymmenestä harmaasta lasilla päällystetystä teräskuutiosta on paras. Ja kenenkähän meidän lapsi on minkäkin näistä tehnyt. Silloinkin jossain harmaiden sälekaihtimien tuolla puolen muu maailma kehittyy ja sykkii elämää yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Mutta ei kai auta valittaa. On turha syytellä toinen toisiamme. Pitäisi katsoa eteenpäin ja laittaa asioita järjestykseen tulevaisuutta varten. Olen omassa työssäni huomannut, että paras keino menestyä on muistaa eräs lause: "tee muille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän". Olisiko muitakin keinoja saada uutta arkkitehtuuria esille kuin kilpailut? Rahoittajat saadaan kiinnostumaan projekteista, jos ne perustellaan esim. kaupallisiksi mieluummin kuin hillityn tyylikkäiksi. Pelkkä lahjakkuus ei suunnittelijalle riitä; pitää todellakin osata myydä itseään ja ideoitaan, tehdä kompromisseja eikä suhtautua itseensä ja omaan näkemykseensä liian vakavasti. Usein kun ne "näkemykset" ovat kuitenkin koulutuksessa saadun aivopesun tulosta.
Miten sitten rakentajat saataisiin mukaan laatutalkoisiin? Luulen, että ainakin rahalla, mutta toivoisin, että asiaan vaikuttaisivat myös maalaisjärki ja luovuus.
Designer_ - mies is a b
Designer_ kirjoitti:
Aalto on toki ollut sellainen arkkitehti, joita kaivattaisiin nykyäänkin; luova ja rohkea, ilmeisesti myös hyvä markkinoimaan itseään.
Tarkoitin sitä, ettei ole mielestäni luovaa ja rohkeaa jatkaa Aallon perinteitä samoilla (tyyli)keinoilla kuin Aalto aikanaan. Aalto yhdisti modernismin ja orgaaniset muodot. Jotain tällaista (mutta uutta, jotain muuta) mullistavaa kaipaisin. Arvostan Aallon uskallusta, mutta en hänen jäljittelijöitään yhtä paljon. Olisiko mahdollista, että 50v välein Suomessakin tapahtuisi myös arkkitehtuurin saralla jotain kiinnostavaa? Puhun nyt tyyliseikoista, en tekniikoista, vaikka ymmärrän, että ne liittyvät saumatta toisiinsa.
Kärjistäen: Suunnittelukilpailujen arvostelijat ovat hyvä esimerkki arasta ja heikkoitsetuntoisesta eliittiporukasta, joka pönkittää omaa arvovaltaansa samalla koko alaa näivettäen. Kuulostaa aika suomettuneelta, että suunnittelukilpailuun osallistujat tietävät jo etukäteen, että niillä harmaalla lasilla päällystetyillä teräskuutioilla tulee varma voitto. Siellä sitten viisaat tuomarit miettivät, mikä kahdestakymmenestä harmaasta lasilla päällystetystä teräskuutiosta on paras. Ja kenenkähän meidän lapsi on minkäkin näistä tehnyt. Silloinkin jossain harmaiden sälekaihtimien tuolla puolen muu maailma kehittyy ja sykkii elämää yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Mutta ei kai auta valittaa. On turha syytellä toinen toisiamme. Pitäisi katsoa eteenpäin ja laittaa asioita järjestykseen tulevaisuutta varten. Olen omassa työssäni huomannut, että paras keino menestyä on muistaa eräs lause: "tee muille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän". Olisiko muitakin keinoja saada uutta arkkitehtuuria esille kuin kilpailut? Rahoittajat saadaan kiinnostumaan projekteista, jos ne perustellaan esim. kaupallisiksi mieluummin kuin hillityn tyylikkäiksi. Pelkkä lahjakkuus ei suunnittelijalle riitä; pitää todellakin osata myydä itseään ja ideoitaan, tehdä kompromisseja eikä suhtautua itseensä ja omaan näkemykseensä liian vakavasti. Usein kun ne "näkemykset" ovat kuitenkin koulutuksessa saadun aivopesun tulosta.
Miten sitten rakentajat saataisiin mukaan laatutalkoisiin? Luulen, että ainakin rahalla, mutta toivoisin, että asiaan vaikuttaisivat myös maalaisjärki ja luovuus.
Designer_Uutta ei synny jos omaan näkemykseen ei suhtaudu vakavasti. Kompromisseilla on Suonessakin tuhottu satoja laadukkaita suunnitelmia. Ja että rahalla taivuteltaisiin rakentajaa!
Parikymmentä vuotta sitten tilanne oli sellainen että suunnitelukilpailun arkkitehtituomarit tunnistivat useimpien ehdotusten tekijät. Miksei niin olisi nytkin? Tuomarit eivät siis päätä annetaanko voitto 1lle 2lle vai 3lle vaan Alle Blle vai Clle (numerot kuvaavat tuntemattomia kirjaimet tuttuja).
Arkisessa suunnitelutyössä ei juuri luovuudenpaikkoja ole jos ei sitten ehkä detajitasolla. Rakennuttaja (konsultilla vahvistettuna) haluaa/vaatii tavanomaisen hötkyilemättömän ratkaisun. Ja tämä koskee n. 99% suunnittelutyöstä, siis asuinrakentamista, liiketaloja, tehtaita, peruskorjauksia jne.
Uudelle arkkitehtuurille jää siis vain marginaalinen syntymärako, muutamat julkiset rakennukset, poikkeuksellisen rohkeat kilpailutuomarit, erilaisuutta haluavat pientalon tilaajat.
Mutta se rako on olemassa. - Designer_
mies is a b kirjoitti:
Uutta ei synny jos omaan näkemykseen ei suhtaudu vakavasti. Kompromisseilla on Suonessakin tuhottu satoja laadukkaita suunnitelmia. Ja että rahalla taivuteltaisiin rakentajaa!
Parikymmentä vuotta sitten tilanne oli sellainen että suunnitelukilpailun arkkitehtituomarit tunnistivat useimpien ehdotusten tekijät. Miksei niin olisi nytkin? Tuomarit eivät siis päätä annetaanko voitto 1lle 2lle vai 3lle vaan Alle Blle vai Clle (numerot kuvaavat tuntemattomia kirjaimet tuttuja).
Arkisessa suunnitelutyössä ei juuri luovuudenpaikkoja ole jos ei sitten ehkä detajitasolla. Rakennuttaja (konsultilla vahvistettuna) haluaa/vaatii tavanomaisen hötkyilemättömän ratkaisun. Ja tämä koskee n. 99% suunnittelutyöstä, siis asuinrakentamista, liiketaloja, tehtaita, peruskorjauksia jne.
Uudelle arkkitehtuurille jää siis vain marginaalinen syntymärako, muutamat julkiset rakennukset, poikkeuksellisen rohkeat kilpailutuomarit, erilaisuutta haluavat pientalon tilaajat.
Mutta se rako on olemassa.En tiedä, ilmaisinko itseäni kyllin selvästi. En tarkoita, että rakentajia taivuteltaisiin rahalla (mitä se sitten tarkoittaakin), vaan että arkkitehti ottaisi nykyistä enemmän suunnittelytönsä yhdeksi keskeiseksi lähtökohdaksi suunniteltavan rakennuksen tuottaman kaupallisen hyödyn sen tulevalle käyttäjälle. Tarkoittaako tämä automaattisesti sitä, että toimivuus ja esteettisyys tulevat kärsimään?
Toki työ pitää ottaa vakavasti, mutta on myös osattava kyseenalaista omia opittuja malleja, varsinkin (esim.esteettisissä) kysymyksissä, joihin ei ole ehdottoman oikeita ratkaisuja. Ei voi olla olemassa vain yksi hyväksyttävä tyyli. Vai onko arkkitehtuuri tosiaankin täysin irrallaan muusta maailmasta?
Joillakin ihmisillä voi olla toisenlainen tyylitaju kuin arkkitehdilla. Pitäisikö näiden ihmisten "oppia oikealla tavalla tyylikkäiksi" vai pitäisikö mieluummin arkkitehtien opetella palvelemaan paremmin eri tyylisiä ihmisiä? Tuo ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa fasismilta.
Entä jos vaatekaupasta saisi ainoastaan mustia poolopaitoja? Jos parturissa olisi saatavilla vain kaksi erilaista hiusmallia, yksi miehille ja yksi naisille? jne.
Kaupallisuus ei ole kirosana, eikä kompromissit mielestäni, ja kokemusteni pohjalta, välttämättä huononna suunnittelun laatua. Päin vastoin - kaupallisuus tarkoittaa lopulta ainoastaan käyttäjän - eli arkkitehdin palkan maksajan - huomioimista.
Myönnän, että kaupallisuuden voi perusteella joissakin tapauksessa nykyarkkitehtuurilla. On tilanteita, joissa nykyinen linja toimii parhaiten.
Luulen ymmärtäväni realiteetit. Mutta jos edes se 1% arkkitehtuurista veisi alaa eteenpäin, se olisi jo paljon.
Voi olla, että puhun ristiriitaisesti, mutta mikäpä tässä maailmassa ei olisi ristiriitaista? Arkkitehtuurin maailma ainakin on todella ristiriitainen.
Haluaisin ainoastaan esteettisesti rikkaampaa arkkitehtuuria ja pientä muutosta uskontomaiseen arkkitehtuuriajatteluun. Ymmärsikö kukaan, mitä yritän sanoa?
Designer_
- mies is a bore
Suunnittelukilpailut voisivat olla tällainen uuden arkkitehtuurin hautomo, mutta paljon kilpailuehdotuksia tehneet tietävät mikä siellä pärjää ja mikä ei. Sinne siis tuuletusta!
Yksi lause tekstissäsi kolisee : "... jos Alvar Aalto unohdettaisiin vähäksi aikaa..". Minusta tuntuu, että Aalto on unohdettu ajat sitten ja se pitäisi päinvastoin kaivaa taas esiin. Alvar Aalto on malliesimerkki lahjakkasta vastarannankiiskestä joka mullisti kangistuneen arkkitehtuuriajattelun.
Mutta apinoitahan me kaikki olemme, melkein kaikki. Arkkitehtuuri muuttuu kun jostain ilmestyy itsenäisiä lahjakkaita ja itsepäisiä suunnittelijoita.- opintojen äiti
Viestini tuli palstalle kahteen kertaan koska ohjelma temppuili ja ilmoitti hylänneensä ensimmäisen lähetysyrityksen.
- kädentaitaja
Suomessa on melkein joka asiassa vain yksi asia kerrallaan hottia. Joitakin aikoja sitten it-business oli tärkeintä elämässä. Sitten joku keksi että pitää kansainvälistyä ja rahaa kuskattiin ulkomaille toinen toistaan hölmömpiin projekteihin ja umts-lisensseihin. Ensin kaikki tuotanto piti siirtää baltiaan ja kohta jo Kiinaan. Esimerkkejä on loputtomasti. Eikä vaatteissa ja kulutustavaroissakaan todellista yksilöllisyyden tavoittelua näy. Miksi muuten taulutelevisoita hankitaan kiihtyvään tahtiin, vaikka useimmat sen hankkivat saavat huonomman kuvanlaadun vanhaan kuvaputkitelkkariin verrattuna?
Tuskin pelkää arkkitehtien rohkeus riittää. Tarvitaan myös rohkea rakennuttaja sekä tilojen käyttäjä. Kun nämä kolme löytävät toisensa, jonkin uuden syntyminen on mahdollista.
Rakennusalalla kaikilla menee nyt niin hyvin etteivät uudet ajatukset tunnu kiihottavilta. Tekemällä samoin kuin eilenkin elämä tuntuu jatkuvan oikein mukavasti. Kaikki uusi ja erilainen on niin kovin vaikeaa. Kysy vaikka arkkitehdilta tai rakennuttajalta tai ...- metsänpeitossa
Mistäs sitä tietää, millaisia neronleimauksia jonnekin Lapin selkosille nousee parhaillaankin...kaikesta ei metelöidä eikä kaikkea esitellä lehdessä. Jonkinlaista uudisraivaajahenkeä kuitenkin tuntuisi olevan ilmassa...että ajatellaan kaikki uusiksi detaljeja myöten. Mutta lähinnä pientaloissahan sellainen voi onnistua, tai jonkun ennakkoluulottoman miljardööritahon avittamana...
- ihan noin?!
Itse olen enemmän kuin tyytyväinen modernistiseen suuntaukseen ja toivoisin sen levittäytyvän myös pientalomarkkinoille tai pientalorakentamisee yleensäkin. Voi olla että teidän arkkitehtipiirit on jo kyllästetty kyseisellä suuntauksella ja olette korvianne myöten täynnä sitä. Kuitenkin kun katsotaan millaisia koteja ihmiset rakennuttavat, ei voi kuin päätään pyöritellä noiden pakettihirvitysten edessä. Jos nyt taloudellisita syistä on pakko rakentaa k-raudan koppi niin miksi valikoima rajoittuu järkyttäviin "romanttisiin" lautamörskiin? Modernismia kehiin kiitos!
- insinörttiys
Minä teen päärynän muotoisen talon. Se on kaikin puolin optimimuoto.
- alaasi
ole ennemminkin ne rakenteet, jotka eivät näy? Arkkari tekee sitten julkisivun, desingnin ja laittaa nimen alle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1334859
En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k253296Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi1132654- 462241
Hajoaako persut kuten 2017?
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen2611771Kamala uutinen: Henkilö kuoli Tokmannin pihaan Kankaanpäässä- Jäi trukin alle
IL 9.5.2025 Ihminen kuoli Kankaanpään Tokmannin edustalla perjantaina aamupäivästä. Poliisin mukaan henkilö oli jäänyt471709- 321577
Ne oli ne hymyt
Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä201526- 281500
- 951221