Mistä voi saada apua kärsimyksessä? Olen menettänyt kaikki ystäväni uskoontuloni jälkeen, heidän mielestään minusta on tullut niin paha ihminen, etteivät he halua olla kanssani tekemisissä. En todellakaan halua pahaa kellekkään, olen vain noudattanut Raamatun käskyjä, koska en halua joutua helvettiin. Miksi Jumala ei auta minua, kun haluan noudattaa hänen tahtoaan? Minulla ei ole enää ketään, jolle voisin puhua, paitsi psykologi. Ennen elämäni oli onnellista, kaikki oli kunnossa. Sitten tulin uskoon ja tajusin että joudun helvettiin, koska teen vastoin Raamatun käskyjä. Nyt olen niin masentunut, että mietin jopa itsemurhaa. Ainoa syy, miksi en sitä tee, on että uskon joutuvani helvettiin jos tapan itseni. Mitä voin tehdä? Miksi uskoontulo on näin kamalaa? Kaikki ilo on kadonnut elämästäni, kaikista kamalinta on se, että olen joutunut aiheuttamaan kärsimystä ihmisille, joita rakastan. Omatuntoni soimaa siitä joka päivä, eikä jätä minua rauhaan.
Miksi kärsimys?
20
528
Vastaukset
- oikeita ystäviä
ne sinun ystäväsi
Raamatun käskyjä ei kukaan pysty noudattamaan - en minä etkä sinä,eikä kukaan muukaan - sitä varten meillä on armo,johon turvautua.Ilman armoa, me todella päädymme helvettiin.- Suru ja tuska
Kuinka pitkälle käskyjä sitten pitäisi noudattaa, jossei siihen kerta kuitenkaan pysty? Miksi joittenkin käskyjen noudattamisella on niin pahoja seurauksia? Luulin aluksi, että uskoontuloni aiheuttaisi hyviä asioita muille ihmisille ja jopa itselleni, mutta olen saanut vain pahaa aikaan. Alan jo itsekin uskoa siihen että todella olen paha. Monet ei-uskovaiset ystäväni ja sukulaiseni ovat paljon parempia ihmisiä, miten se voi olla mahdollista? Heidän mielestään minä olen julma, itsekäs ja ankara, kerta kaikkiaan läpeensä paha ihminen jota "he eivät enää tunne".
- tarkoittaa se sinun
Suru ja tuska kirjoitti:
Kuinka pitkälle käskyjä sitten pitäisi noudattaa, jossei siihen kerta kuitenkaan pysty? Miksi joittenkin käskyjen noudattamisella on niin pahoja seurauksia? Luulin aluksi, että uskoontuloni aiheuttaisi hyviä asioita muille ihmisille ja jopa itselleni, mutta olen saanut vain pahaa aikaan. Alan jo itsekin uskoa siihen että todella olen paha. Monet ei-uskovaiset ystäväni ja sukulaiseni ovat paljon parempia ihmisiä, miten se voi olla mahdollista? Heidän mielestään minä olen julma, itsekäs ja ankara, kerta kaikkiaan läpeensä paha ihminen jota "he eivät enää tunne".
uskoon tulosi!?
Mihin uskot?!
Uskotko siihen että Jeesus on ristinkuolemallaan vapauttanut sinut kuoleman paulasta!?
Tunnetko sinä sitten itsesi!? Ehkä se sinun uskoontulosi on vaikuttanut juuri niin kuin olet saanut kuulla..olet ruvennut rajoittamaan elämää-niin omaa kuin muidenkin-kaikenlaisten laki/sääntöpykälien mukaan....
Minusta voisit rauhoittua, ja lakata suorittamasta sitä uskossaolemista.Jos todella olet Jeesuksen oma,sinua ei hänen kädestään kukaan tai mikään ryöstä ei nyt eikä myöhemmin!!Saat olla ihan oma itsesi vikoinesi ja puuteinesi sen armon varassa joka sinullekin on Jeesuksessa Kristuksessa myönnetty. - Suru ja tuska
tarkoittaa se sinun kirjoitti:
uskoon tulosi!?
Mihin uskot?!
Uskotko siihen että Jeesus on ristinkuolemallaan vapauttanut sinut kuoleman paulasta!?
Tunnetko sinä sitten itsesi!? Ehkä se sinun uskoontulosi on vaikuttanut juuri niin kuin olet saanut kuulla..olet ruvennut rajoittamaan elämää-niin omaa kuin muidenkin-kaikenlaisten laki/sääntöpykälien mukaan....
Minusta voisit rauhoittua, ja lakata suorittamasta sitä uskossaolemista.Jos todella olet Jeesuksen oma,sinua ei hänen kädestään kukaan tai mikään ryöstä ei nyt eikä myöhemmin!!Saat olla ihan oma itsesi vikoinesi ja puuteinesi sen armon varassa joka sinullekin on Jeesuksessa Kristuksessa myönnetty.Uskoontulollani viittaan lähinnä "parannuksen tekemiseen" eli siihen, kun aloin noudattaa (tai yrittää) Raamatun käskyjä. Olen koko elämäni uskonut Jumalaan ja uskoakseni saanut hyvin paljon apua Jumalalta, kun olen rukoillut. Helvettiä en juuri ajatellut. Tein syntiä, esim. harrastin esiaviollista seksiä (vakituisessa suhteessa tosin) ja join humalahakuisesti. Paljon muutakin. En kuitenkaan pitänyt itseäni erityisen pahana ihmisenä, vaikka usein häpesinkin joitakin tekojani, kuten kännissä sekoilua.
Sitten aloin lukea Raamattua ja siellä Jeesus sanoo: "eivät kaikki jotka huutavat 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan vaan he, jotka tekevät Taivaallisen Isäni tahdon" ja muitakin kohtia siellä on, joissa viitataan siihen, että Raamatun lain noudattaminen on edellytys taivaaseen pääsemiselle. Sen lisäksi tarvitaan tietenkin vielä LISÄKSI uskoa.
Olen itsekin miettinyt, että ehkä olen lakihenkinen enkä ymmärrä armoa, ja siksi oloni on niin hirveä ja elämäni on mennyt pilalle. Mutta kun Raamatussa on niitä kohtia, miten ne sitten pitäisi ymmärtää? Toiset sanovat, että jos lankean uudelleen syntiin josta olen tehnyt parannuksen niin olen saatanan oma ja lavealla tiellä kohti helvettiä.
Mutta en ymmärrä joitakin Raamatun sääntöjä ja lakeja, ne tuntuvat järjettömiltä. Etenkin kun ne johtavat siihen, että joudun loukkaamaan muita ihmisiä, ja sitten omatuntoni syyttää minua siitä... Miksi omatuntoni kieltää minua noudattamasta Raamattua, eihän siinä ole mitään järkeä??! Onko omatuntoni saatanan vallassa? Suru ja tuska kirjoitti:
Uskoontulollani viittaan lähinnä "parannuksen tekemiseen" eli siihen, kun aloin noudattaa (tai yrittää) Raamatun käskyjä. Olen koko elämäni uskonut Jumalaan ja uskoakseni saanut hyvin paljon apua Jumalalta, kun olen rukoillut. Helvettiä en juuri ajatellut. Tein syntiä, esim. harrastin esiaviollista seksiä (vakituisessa suhteessa tosin) ja join humalahakuisesti. Paljon muutakin. En kuitenkaan pitänyt itseäni erityisen pahana ihmisenä, vaikka usein häpesinkin joitakin tekojani, kuten kännissä sekoilua.
Sitten aloin lukea Raamattua ja siellä Jeesus sanoo: "eivät kaikki jotka huutavat 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan vaan he, jotka tekevät Taivaallisen Isäni tahdon" ja muitakin kohtia siellä on, joissa viitataan siihen, että Raamatun lain noudattaminen on edellytys taivaaseen pääsemiselle. Sen lisäksi tarvitaan tietenkin vielä LISÄKSI uskoa.
Olen itsekin miettinyt, että ehkä olen lakihenkinen enkä ymmärrä armoa, ja siksi oloni on niin hirveä ja elämäni on mennyt pilalle. Mutta kun Raamatussa on niitä kohtia, miten ne sitten pitäisi ymmärtää? Toiset sanovat, että jos lankean uudelleen syntiin josta olen tehnyt parannuksen niin olen saatanan oma ja lavealla tiellä kohti helvettiä.
Mutta en ymmärrä joitakin Raamatun sääntöjä ja lakeja, ne tuntuvat järjettömiltä. Etenkin kun ne johtavat siihen, että joudun loukkaamaan muita ihmisiä, ja sitten omatuntoni syyttää minua siitä... Miksi omatuntoni kieltää minua noudattamasta Raamattua, eihän siinä ole mitään järkeä??! Onko omatuntoni saatanan vallassa?Jeesus sanoi:
"Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" Mark 1:15
Parannus tarkoittaa siis sitä, että alamme uskoa evankeliumiin eli luottaa hänen mahdollisuuksiinsa meidän suhteemme eli siihen, että Hän rakastaa ja pitää meistä huolta:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki työn raskauttamat ja taakkojen uuvuttamat, niin minä annan teille levon." Matt 11:28
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." Joh 10:7-10
"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh 16:33
Raamatun laajamittainen ymmärtäminen ilman luottamusta Jumalan huolenpitoon on mahdotonta. Sisälle pääsee vain ovesta.- keritsijä
Suru ja tuska kirjoitti:
Kuinka pitkälle käskyjä sitten pitäisi noudattaa, jossei siihen kerta kuitenkaan pysty? Miksi joittenkin käskyjen noudattamisella on niin pahoja seurauksia? Luulin aluksi, että uskoontuloni aiheuttaisi hyviä asioita muille ihmisille ja jopa itselleni, mutta olen saanut vain pahaa aikaan. Alan jo itsekin uskoa siihen että todella olen paha. Monet ei-uskovaiset ystäväni ja sukulaiseni ovat paljon parempia ihmisiä, miten se voi olla mahdollista? Heidän mielestään minä olen julma, itsekäs ja ankara, kerta kaikkiaan läpeensä paha ihminen jota "he eivät enää tunne".
Kristus meidät vapautti.
Oletko sinä uudestisyntynyt elävän Jumalan Hengestä?
Jeesus itse sanoo Joh. 3. luvussa, että joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Mutta joka ottaa Hänet vastaan, sydämeensä asumaan, sen Hän tekee vapaaksi synnin ja lain orjuudesta! Saat sisimpääsi Pyhän Hengen, joka näyttää sinulle toteen synnin ja vanhurskauden, saat vaeltaa LEVOSTA KÄSIN, ilman, että hiki pinnassa koetat suoriutua lain noudattamisesta. Se ei tule koskaan onnistumaan!
Jeesus sanoo Matt.11: 30 Sillä Minun ikeeni on sovelias, ja kuormani keveä
ja
2.Kor 3:17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
ja
Joh 14:27
Rauhan Minä jätän teille: Minun rauhani, sen Minä annan teille. En Minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olkoon murheellinen, älköönkä peljätkö
Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää lujina, älkääkä antako jälleen valjastaa itseänne orjuuden ikeeseen
Room. 8: 14 sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia
Jos siis olet uudestisyntynyt, saanut Jeesuksen Hengen sisimpääsi, silloin sydämessäsi vallitsee rauha ja lepo! Hänhän on luvannut antaa rauhan ja levon sille, joka Hänen tykönsä tulee, ja joka ottaa Hänet vastaan.
Älä koeta ponnistella eteenpäin omin voimin äläkä koeta "suoriutua" uskossasi, sillä silloin taatusti väsyt ja olosi on tosi epämukava!
Älä vaadi liikaa itseltäsi, Kristus on se, joka kaikki kaikissa vaikuttaa.
Ja Henki on se, joka eläväksi tekee.
Gal 3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska"vanhurskas on elävä uskosta".
Room 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja
Eli kun uudestisynnyt Kristuksen Hengestä, olet vapaa orjuuden ikeestä.
En kirjoittele näin antaakseni kuvaa itsestäni jonain super-uskovana... En todellakaan! Välillä huomaan itsekin olevani kamalien "suorituspaineiden" alla (hups, lain allehan sitä valahdettiin). Ja sellaisessa tilassa on vaikea muistaa, että Herra tahtoo meidän vaeltavan levosta käsin. Hän tahtoo sanoa meille: älä pelkää, usko ainoastaan (Mark 5:36:sta)
Siinä meille tavoittelemista = )
SIUNAUSTA SINULLE! - Suru ja tuska
keritsijä kirjoitti:
Kristus meidät vapautti.
Oletko sinä uudestisyntynyt elävän Jumalan Hengestä?
Jeesus itse sanoo Joh. 3. luvussa, että joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Mutta joka ottaa Hänet vastaan, sydämeensä asumaan, sen Hän tekee vapaaksi synnin ja lain orjuudesta! Saat sisimpääsi Pyhän Hengen, joka näyttää sinulle toteen synnin ja vanhurskauden, saat vaeltaa LEVOSTA KÄSIN, ilman, että hiki pinnassa koetat suoriutua lain noudattamisesta. Se ei tule koskaan onnistumaan!
Jeesus sanoo Matt.11: 30 Sillä Minun ikeeni on sovelias, ja kuormani keveä
ja
2.Kor 3:17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
ja
Joh 14:27
Rauhan Minä jätän teille: Minun rauhani, sen Minä annan teille. En Minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olkoon murheellinen, älköönkä peljätkö
Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää lujina, älkääkä antako jälleen valjastaa itseänne orjuuden ikeeseen
Room. 8: 14 sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia
Jos siis olet uudestisyntynyt, saanut Jeesuksen Hengen sisimpääsi, silloin sydämessäsi vallitsee rauha ja lepo! Hänhän on luvannut antaa rauhan ja levon sille, joka Hänen tykönsä tulee, ja joka ottaa Hänet vastaan.
Älä koeta ponnistella eteenpäin omin voimin äläkä koeta "suoriutua" uskossasi, sillä silloin taatusti väsyt ja olosi on tosi epämukava!
Älä vaadi liikaa itseltäsi, Kristus on se, joka kaikki kaikissa vaikuttaa.
Ja Henki on se, joka eläväksi tekee.
Gal 3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska"vanhurskas on elävä uskosta".
Room 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja
Eli kun uudestisynnyt Kristuksen Hengestä, olet vapaa orjuuden ikeestä.
En kirjoittele näin antaakseni kuvaa itsestäni jonain super-uskovana... En todellakaan! Välillä huomaan itsekin olevani kamalien "suorituspaineiden" alla (hups, lain allehan sitä valahdettiin). Ja sellaisessa tilassa on vaikea muistaa, että Herra tahtoo meidän vaeltavan levosta käsin. Hän tahtoo sanoa meille: älä pelkää, usko ainoastaan (Mark 5:36:sta)
Siinä meille tavoittelemista = )
SIUNAUSTA SINULLE!Mutta kun en selviä edes kymmenestä käskystä... En voi ymmärtää, että esim. toisen ihmisen rakastaminen on huoruutta, jos avioliitto ei käytännön syistä onnistu. Ei kai se vapaus sitä tarkoita, että saisimme tehdä syntiä? Ajatukseni ovat kaukana pahasta tahdosta, mutta joudun toimimaan omaa tahtoani vastaan etten joutuisi helvettiin. Laki on kuitenkin sama kaikille, vaikka ajatuksemme olisivat miten hyviä...
- Mervi_
Suru ja tuska kirjoitti:
Mutta kun en selviä edes kymmenestä käskystä... En voi ymmärtää, että esim. toisen ihmisen rakastaminen on huoruutta, jos avioliitto ei käytännön syistä onnistu. Ei kai se vapaus sitä tarkoita, että saisimme tehdä syntiä? Ajatukseni ovat kaukana pahasta tahdosta, mutta joudun toimimaan omaa tahtoani vastaan etten joutuisi helvettiin. Laki on kuitenkin sama kaikille, vaikka ajatuksemme olisivat miten hyviä...
Kukaan ihminen ei selviä kymmenestä käskystä,
edes ensimmäisestä. Siksi Jeesuksen piti tulla,
ja ottaa meidän syntimme omaksi syykseen.
Sinun koko elämäsi synnit, entiset, nykyiset
ja tulevat, ja koko syntisyytesi, oli Jumalan
Pojan harteilla, kun hän kärsi ja kuoli ristin
puussa. Se rangaistus, mikä olisi kuulunut
sinulle synneistäsi, kohtasi Jeesusta, sillä
Hän halusi maksaa syntivelkasi, ja vapauttaa
sinut tuomiosta.
Siksi sinä olet vapaa tuomiosta, ja sinulla on
rauha Jumalan kanssa. Et joudu vastaamaan
teoistasi yksin viimeisellä tuomiolla, vaan
sinulla on puolustaja, Jeesus, joka on
hankkinut sinulle vapauttavan tuomion,
armahduksen. ...jatkuu... - fgjjf
Mervi_ kirjoitti:
Kukaan ihminen ei selviä kymmenestä käskystä,
edes ensimmäisestä. Siksi Jeesuksen piti tulla,
ja ottaa meidän syntimme omaksi syykseen.
Sinun koko elämäsi synnit, entiset, nykyiset
ja tulevat, ja koko syntisyytesi, oli Jumalan
Pojan harteilla, kun hän kärsi ja kuoli ristin
puussa. Se rangaistus, mikä olisi kuulunut
sinulle synneistäsi, kohtasi Jeesusta, sillä
Hän halusi maksaa syntivelkasi, ja vapauttaa
sinut tuomiosta.
Siksi sinä olet vapaa tuomiosta, ja sinulla on
rauha Jumalan kanssa. Et joudu vastaamaan
teoistasi yksin viimeisellä tuomiolla, vaan
sinulla on puolustaja, Jeesus, joka on
hankkinut sinulle vapauttavan tuomion,
armahduksen. ...jatkuu...Jos Jumala kerta loi maailman ensin hyväksi, niin miks se sitten antaa tän maailman olla näin perseestä?!
Sitten se viellä psitää syyn syntiinlankeemuskestakin ihmisten niskoille, kun ei itse uskalla ottaa vastuuta. - Mervi_
Suru ja tuska kirjoitti:
Mutta kun en selviä edes kymmenestä käskystä... En voi ymmärtää, että esim. toisen ihmisen rakastaminen on huoruutta, jos avioliitto ei käytännön syistä onnistu. Ei kai se vapaus sitä tarkoita, että saisimme tehdä syntiä? Ajatukseni ovat kaukana pahasta tahdosta, mutta joudun toimimaan omaa tahtoani vastaan etten joutuisi helvettiin. Laki on kuitenkin sama kaikille, vaikka ajatuksemme olisivat miten hyviä...
Pelastava usko on uskoa siihen, että
Jeesus tuli kerran ihmiseksi, veljeksesi,
ja sovitti syntisi ristinpuussa.
Hän on ainut tie Jumalan yhteyteen.
Kukaan ei pelastu lakia noudattamalla,
sillä ihmisen sydän on niin perinpohjin
juurtunut ja kiintynyt tekemään vastoin
Jumalan rakastavaa tahtoa, että on Raamatun
mukaan suorastaan kuollut synteihinsä.
Kun olet kastettu, uskot siihen, että
Jeesus on maksanut syntivelkasi täydellisesti,
olet Jumalan silmissä pyhä, puhdas, tahraton.
Vain täydellisen tahraton puku riittää Taivaaseen.
Meidän parhaimmatkin hyvät tekomme ovat
Raamatun mukaan "kuin tahrainen riepu"
Jumalan edessä. Siksi taivaaseen ei voi mennä
omilla ansioillaan, sillä sinne pääsee vain
siinä puhtaanvalkoisessa pelastuksen vaatteessa,
jonka saa lahjaksi Jeesukselta. ...jatkuu... - ihminen vai Jumala
fgjjf kirjoitti:
Jos Jumala kerta loi maailman ensin hyväksi, niin miks se sitten antaa tän maailman olla näin perseestä?!
Sitten se viellä psitää syyn syntiinlankeemuskestakin ihmisten niskoille, kun ei itse uskalla ottaa vastuuta.Kumpi tässä nyt on työntämässä vastuuta omista tekemisistään toisen niskoille?
Lankesiko Jumala syntiin, vai ihminen?
Ihminen on vastuussa tekemisistään. Emme voi paeta moraalista vastuutamme, ja työntää omia ratkaisujamme Jumalan niskoille. - Mervi_
Suru ja tuska kirjoitti:
Mutta kun en selviä edes kymmenestä käskystä... En voi ymmärtää, että esim. toisen ihmisen rakastaminen on huoruutta, jos avioliitto ei käytännön syistä onnistu. Ei kai se vapaus sitä tarkoita, että saisimme tehdä syntiä? Ajatukseni ovat kaukana pahasta tahdosta, mutta joudun toimimaan omaa tahtoani vastaan etten joutuisi helvettiin. Laki on kuitenkin sama kaikille, vaikka ajatuksemme olisivat miten hyviä...
Usko Jeesukseen omana Vapahtajana, ja syntien
sovittajana on Jumalan lahja. Jumala antaa sen
oman Sanansa kuulemisen kautta. Kun ihminen
kuulee sen, että toinen on maksanut hänen suuren
velkansa, Pyhä Henki voi avata ihmisen korvat,
ja herättää uskon.
Usko on alusta loppuun saakka Jumalan lahjaa. Sekään ei ole mitään, millä ihminen ansaitsisi pelastuksen. Muuten armo ei olisi armo.
Samalla tavalla kuin Jumala vaikuttaa uskon,
Hän myös vaikuttaa Pyhän Hengen kautta ihmisen
sydämessä sen, ettei ihminen voi enää elää niin
kuin ennen: välittämättä siitä mitä Jumala on
Raamatussa asioista sanonut. Pyhä Henki
taivuttelee tekemään hyvää, ja nuhtelee
synneistä. Mutta se ei ole se, millä ihminen
ansaitsee mitään Jumalan edessä. Varsinkin,
kun sekin on Jumalan työtä. - Mervi_
Suru ja tuska kirjoitti:
Mutta kun en selviä edes kymmenestä käskystä... En voi ymmärtää, että esim. toisen ihmisen rakastaminen on huoruutta, jos avioliitto ei käytännön syistä onnistu. Ei kai se vapaus sitä tarkoita, että saisimme tehdä syntiä? Ajatukseni ovat kaukana pahasta tahdosta, mutta joudun toimimaan omaa tahtoani vastaan etten joutuisi helvettiin. Laki on kuitenkin sama kaikille, vaikka ajatuksemme olisivat miten hyviä...
"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa
sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen
hyvä tahtonsa tapahtuisi" (Fil. 2:13)
Silloin Jumalaa palvellaan Hänen antamansa
voiman mukaan, ei itse punnertaen, kun siinä
kuitenkin jatkuvasti epäonnistumme.
Lain tiellä, epäuskossa Jeesuksen ristintyön
riittävyyteen, teemme hyvää tuomion pelosta,
väsymme, kapinoimme Jumalaa vastaan, mietimme
miten voisimme venyttää käskyjä mieleiseksemme,
epäonnistumme, vertailemme uskoamme muihin,
välillä olemme ylpeitä ja kovia, välillä
epätoivoisia. Sillä tiellä Jumala on mielessämme
uhkaava, vihainen, epäoikeudemukainen tuomion
Jumala. - Mervi_
Suru ja tuska kirjoitti:
Mutta kun en selviä edes kymmenestä käskystä... En voi ymmärtää, että esim. toisen ihmisen rakastaminen on huoruutta, jos avioliitto ei käytännön syistä onnistu. Ei kai se vapaus sitä tarkoita, että saisimme tehdä syntiä? Ajatukseni ovat kaukana pahasta tahdosta, mutta joudun toimimaan omaa tahtoani vastaan etten joutuisi helvettiin. Laki on kuitenkin sama kaikille, vaikka ajatuksemme olisivat miten hyviä...
Armon tiellä laitetaan kokonaan turvamme
pelastuksen asiassa Jeesukseen, ei mihinkään
omiin tekoihimme ja palvellaan Jumalaa sen
voiman mukaan minkä Hän antaa. Kiitetään
ja ihmetellään niin suurta armoa. Armahdetaan
muita, koska meidät itsemmekin on armahdettu.
Nuhdellaan lempeästi, kuten Pyhä Henki nuhtelee
meitä. Rakastetaan toisia sillä rakkaudella,
joka läikkyy yli, kun saamme olla Jumalan
rakkauden kohteina. Siinä kaikki on Jumalan
lahjaa: syntien anteeksiantamus, usko,
Taivaan koti, elämän muutokset.
Jumalan armo on oikeasti armo.
Ei puolittainen, vaan kokonainen.
"meistä ei ollut itseämme auttamaan,
mutta Kristus kuoli oikeaan aikaan
jumalattomien edestä" - Mervi_
Suru ja tuska kirjoitti:
Mutta kun en selviä edes kymmenestä käskystä... En voi ymmärtää, että esim. toisen ihmisen rakastaminen on huoruutta, jos avioliitto ei käytännön syistä onnistu. Ei kai se vapaus sitä tarkoita, että saisimme tehdä syntiä? Ajatukseni ovat kaukana pahasta tahdosta, mutta joudun toimimaan omaa tahtoani vastaan etten joutuisi helvettiin. Laki on kuitenkin sama kaikille, vaikka ajatuksemme olisivat miten hyviä...
Room. 4:5
"Jos taas jollakulla EI OLE ANSIOITA,
mutta hän uskoo Jumalaan, joka TEKEE
JUMALATTOMAN vanhurskaaksi (=Jumalalle
kelpaavaksi, tahrattoman puhtaaksi),
Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi."
Meillä on Jumala, joka tekee jumalattoman
pyhäksi! Olemme syntisiä ja pyhiä yhtä aikaa.
Pelastava usko Jeesukseen on lahjapaketti,
joka vaikuttaa aina myös muutosta hyvään suuntaan
ihmisen sydämessä. Siksi, kuten Raamattu
sanoo, "usko ilman tekoja on kuollut".
Siis jos huomaa, ettei se usko, mikä on itsellä,
vaikuta mitään hyvää omassa sisimmässä, se
ei ole se usko, jonka Jumala antaa.
Pyhä Henki ei jää toimettomaksi, kun Hän
asuu jonkun sydämessä. Hän lohduttaa, puolustaa,
nuhtelee lempeästi, antaa voimaa luopua synnistä,
ja rohkeutta kertoa pelastuksesta, jonka Jeesus antaa. - Mervi_
Suru ja tuska kirjoitti:
Mutta kun en selviä edes kymmenestä käskystä... En voi ymmärtää, että esim. toisen ihmisen rakastaminen on huoruutta, jos avioliitto ei käytännön syistä onnistu. Ei kai se vapaus sitä tarkoita, että saisimme tehdä syntiä? Ajatukseni ovat kaukana pahasta tahdosta, mutta joudun toimimaan omaa tahtoani vastaan etten joutuisi helvettiin. Laki on kuitenkin sama kaikille, vaikka ajatuksemme olisivat miten hyviä...
Hän tuo voimaa kaiken sen kärsimyksen keskellä,
mikä uskoville on luvattu tässä maailmassa.
Jeesus on omiensa kanssa joka päivä, erityisesti
surun ja tuskan keskellä.
Jouduimme sitten saamaan täällä mitä paskaa
niskaamme tahansa, meillä on kuitenkin toivo
elämässämme. Meidän paras aikamme on tulossa!
Tämä elämä ei kestä kuin hetken, mutta sen
jälkeen olemme Luojamme luona, jossa Hän ei tule
jäämään meille mistään velkaa, mitä kärsimme
täällä. Siellä ei ole enää surua ja tuskaa,
mitä täällä muut tuottavat meille, ja mitä
me tuotamme toisille.
(Laitoin nämä viestit pätkissä, koska en saa
täältä pitkiä viestejä palomuurin tms. läpi.)
Siunatkoon ja varjelkoon Sinua Kaikkivaltias
Jumala, ja johtakoon Poikansa ansaitseman armon
alle, lepäämään ja saamaan hoitoa suruusi! - kaksi vaihtoehtoa
Suru ja tuska kirjoitti:
Uskoontulollani viittaan lähinnä "parannuksen tekemiseen" eli siihen, kun aloin noudattaa (tai yrittää) Raamatun käskyjä. Olen koko elämäni uskonut Jumalaan ja uskoakseni saanut hyvin paljon apua Jumalalta, kun olen rukoillut. Helvettiä en juuri ajatellut. Tein syntiä, esim. harrastin esiaviollista seksiä (vakituisessa suhteessa tosin) ja join humalahakuisesti. Paljon muutakin. En kuitenkaan pitänyt itseäni erityisen pahana ihmisenä, vaikka usein häpesinkin joitakin tekojani, kuten kännissä sekoilua.
Sitten aloin lukea Raamattua ja siellä Jeesus sanoo: "eivät kaikki jotka huutavat 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan vaan he, jotka tekevät Taivaallisen Isäni tahdon" ja muitakin kohtia siellä on, joissa viitataan siihen, että Raamatun lain noudattaminen on edellytys taivaaseen pääsemiselle. Sen lisäksi tarvitaan tietenkin vielä LISÄKSI uskoa.
Olen itsekin miettinyt, että ehkä olen lakihenkinen enkä ymmärrä armoa, ja siksi oloni on niin hirveä ja elämäni on mennyt pilalle. Mutta kun Raamatussa on niitä kohtia, miten ne sitten pitäisi ymmärtää? Toiset sanovat, että jos lankean uudelleen syntiin josta olen tehnyt parannuksen niin olen saatanan oma ja lavealla tiellä kohti helvettiä.
Mutta en ymmärrä joitakin Raamatun sääntöjä ja lakeja, ne tuntuvat järjettömiltä. Etenkin kun ne johtavat siihen, että joudun loukkaamaan muita ihmisiä, ja sitten omatuntoni syyttää minua siitä... Miksi omatuntoni kieltää minua noudattamasta Raamattua, eihän siinä ole mitään järkeä??! Onko omatuntoni saatanan vallassa?Ihmisellä on kaksi vaihtoehtoista tietä Taivaan kotiin, Jumalan luo:
1. Lain tie. Sitä kutsutaan Raamatussa Vanhaksi liitoksi
2. Armon tie. Sitä kutsutaan Raamatussa Uudeksi liitoksi.
Kuljet jompaa kumpaa. Ne ovat toisensa poissulkevat.
Jos kuljet armon tietä, et kulje lain tietä,
ja päinvastoin.
1. Lain tie on tämä: Tee mitä Jumalan laki
vaatii, niin saat elämän. Jos haluat mennä
lain tietä taivaaseen, sinun on noudatettava
koko elämäsi ajan kaikkia Jumalan käskyjä.
Kaikkivaltias Jumala näkee ajatukset, sanat
ja teot, ja myös hyvän tekemättä jättämiset.
Jeesus kiteytti lain vaatimuksen Vuorisaarnassa:
"Olkaa täydelliset, kuten Taivaallinen Isänne
on täydellinen".
Yksikään ihminen ei kulje lain tietä Taivaaseen.
Ainut, joka täytti lain täydellisesti ja riittävästi, on Jeesus. - Uusi liitto
Suru ja tuska kirjoitti:
Uskoontulollani viittaan lähinnä "parannuksen tekemiseen" eli siihen, kun aloin noudattaa (tai yrittää) Raamatun käskyjä. Olen koko elämäni uskonut Jumalaan ja uskoakseni saanut hyvin paljon apua Jumalalta, kun olen rukoillut. Helvettiä en juuri ajatellut. Tein syntiä, esim. harrastin esiaviollista seksiä (vakituisessa suhteessa tosin) ja join humalahakuisesti. Paljon muutakin. En kuitenkaan pitänyt itseäni erityisen pahana ihmisenä, vaikka usein häpesinkin joitakin tekojani, kuten kännissä sekoilua.
Sitten aloin lukea Raamattua ja siellä Jeesus sanoo: "eivät kaikki jotka huutavat 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan vaan he, jotka tekevät Taivaallisen Isäni tahdon" ja muitakin kohtia siellä on, joissa viitataan siihen, että Raamatun lain noudattaminen on edellytys taivaaseen pääsemiselle. Sen lisäksi tarvitaan tietenkin vielä LISÄKSI uskoa.
Olen itsekin miettinyt, että ehkä olen lakihenkinen enkä ymmärrä armoa, ja siksi oloni on niin hirveä ja elämäni on mennyt pilalle. Mutta kun Raamatussa on niitä kohtia, miten ne sitten pitäisi ymmärtää? Toiset sanovat, että jos lankean uudelleen syntiin josta olen tehnyt parannuksen niin olen saatanan oma ja lavealla tiellä kohti helvettiä.
Mutta en ymmärrä joitakin Raamatun sääntöjä ja lakeja, ne tuntuvat järjettömiltä. Etenkin kun ne johtavat siihen, että joudun loukkaamaan muita ihmisiä, ja sitten omatuntoni syyttää minua siitä... Miksi omatuntoni kieltää minua noudattamasta Raamattua, eihän siinä ole mitään järkeä??! Onko omatuntoni saatanan vallassa?2. Armon tie lyhyesti: Jumala pelastaa syntisen ihmisen lähettämällä Poikansa kärsimään meidän rangaistuksemme. Nyt jokainen, joka on kastettu ja uskoo Jeesukseen, pelastuu.
- "Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?"
- He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut"..."hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti." Apt.16
"Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa." Room. 7:1
"Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta." Hepr. 2:9
"Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä. Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut." Hepr. 8:12-13 - usko Jeesukseen
Suru ja tuska kirjoitti:
Uskoontulollani viittaan lähinnä "parannuksen tekemiseen" eli siihen, kun aloin noudattaa (tai yrittää) Raamatun käskyjä. Olen koko elämäni uskonut Jumalaan ja uskoakseni saanut hyvin paljon apua Jumalalta, kun olen rukoillut. Helvettiä en juuri ajatellut. Tein syntiä, esim. harrastin esiaviollista seksiä (vakituisessa suhteessa tosin) ja join humalahakuisesti. Paljon muutakin. En kuitenkaan pitänyt itseäni erityisen pahana ihmisenä, vaikka usein häpesinkin joitakin tekojani, kuten kännissä sekoilua.
Sitten aloin lukea Raamattua ja siellä Jeesus sanoo: "eivät kaikki jotka huutavat 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan vaan he, jotka tekevät Taivaallisen Isäni tahdon" ja muitakin kohtia siellä on, joissa viitataan siihen, että Raamatun lain noudattaminen on edellytys taivaaseen pääsemiselle. Sen lisäksi tarvitaan tietenkin vielä LISÄKSI uskoa.
Olen itsekin miettinyt, että ehkä olen lakihenkinen enkä ymmärrä armoa, ja siksi oloni on niin hirveä ja elämäni on mennyt pilalle. Mutta kun Raamatussa on niitä kohtia, miten ne sitten pitäisi ymmärtää? Toiset sanovat, että jos lankean uudelleen syntiin josta olen tehnyt parannuksen niin olen saatanan oma ja lavealla tiellä kohti helvettiä.
Mutta en ymmärrä joitakin Raamatun sääntöjä ja lakeja, ne tuntuvat järjettömiltä. Etenkin kun ne johtavat siihen, että joudun loukkaamaan muita ihmisiä, ja sitten omatuntoni syyttää minua siitä... Miksi omatuntoni kieltää minua noudattamasta Raamattua, eihän siinä ole mitään järkeä??! Onko omatuntoni saatanan vallassa?>> Jeesus sanoo: "eivät kaikki jotka huutavat
>> 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan
>> vaan he, jotka tekevät Taivaallisen Isäni tahdon"
Tuo on osa ns. Vuorisaarnasta, joka on syytä
lukea kokonaisuutena. Se on voimakkainta lain
julistusta, mitä Raamatusta löytyy. Lain
noudattamisen vaatimus viedään äärimmilleen.
Jeesus ajaa ihmisen nurkkaan: Joudumme
myöntämään, että tähän minä en pysty, olen
syntinen ihminen, enkä pysty muuttamaan itseäni.
Lain tie on pystyssä. Jos kuuntelet Jeesusta ja
teet kuten hän sanoo, uskot hänen maksaneen syntivelkasi.
Mikä on Taivaallisen Isän tahto? - Jeesus: "minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." Joh. 6:40 - Mervi_
Suru ja tuska kirjoitti:
Uskoontulollani viittaan lähinnä "parannuksen tekemiseen" eli siihen, kun aloin noudattaa (tai yrittää) Raamatun käskyjä. Olen koko elämäni uskonut Jumalaan ja uskoakseni saanut hyvin paljon apua Jumalalta, kun olen rukoillut. Helvettiä en juuri ajatellut. Tein syntiä, esim. harrastin esiaviollista seksiä (vakituisessa suhteessa tosin) ja join humalahakuisesti. Paljon muutakin. En kuitenkaan pitänyt itseäni erityisen pahana ihmisenä, vaikka usein häpesinkin joitakin tekojani, kuten kännissä sekoilua.
Sitten aloin lukea Raamattua ja siellä Jeesus sanoo: "eivät kaikki jotka huutavat 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan vaan he, jotka tekevät Taivaallisen Isäni tahdon" ja muitakin kohtia siellä on, joissa viitataan siihen, että Raamatun lain noudattaminen on edellytys taivaaseen pääsemiselle. Sen lisäksi tarvitaan tietenkin vielä LISÄKSI uskoa.
Olen itsekin miettinyt, että ehkä olen lakihenkinen enkä ymmärrä armoa, ja siksi oloni on niin hirveä ja elämäni on mennyt pilalle. Mutta kun Raamatussa on niitä kohtia, miten ne sitten pitäisi ymmärtää? Toiset sanovat, että jos lankean uudelleen syntiin josta olen tehnyt parannuksen niin olen saatanan oma ja lavealla tiellä kohti helvettiä.
Mutta en ymmärrä joitakin Raamatun sääntöjä ja lakeja, ne tuntuvat järjettömiltä. Etenkin kun ne johtavat siihen, että joudun loukkaamaan muita ihmisiä, ja sitten omatuntoni syyttää minua siitä... Miksi omatuntoni kieltää minua noudattamasta Raamattua, eihän siinä ole mitään järkeä??! Onko omatuntoni saatanan vallassa?Hänen armonsa riittää! Kannattaa lukea tämä kirjoitus:
http://koti.mbnet.fi/hulk/pom/armo_riittaa_pom.html
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 905197
- 534066
- 252189
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s271927Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161795- 151444
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹281250Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗201046T, miten mun pitäis toimia
Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest43981- 21980