UROKSEN TESTAUS

SUKU:

Tämä tietty on narttukohtainen asia, mutta koitan omilla nartullani välttää läheistä inbreedingiä. Tämä siis tarkoittaa, että olisi hyvä, jos koiralla olisi hiukan "harvinaisempi" suku. Koska en halua tuottaa pentuja "massalinjoista". Olen sitä mieltä, että arvokasta geneettistä materiaalia ei saa heittää hukkaan ja siksi on käytettävä myös niitä "ei niin SHOW-linjoja", jotta rodun geenipooli pysyisi mahdollisimman laajana. Jos oma uroksesi on hiukankaan harvinaisemmasta linjasta, niin suosittelen lämpimästi, että näet kaiken sen vaivan ja tutkitutat, testautat, koulutat (ja näyttelytät) uroksesi niin, että narttujen omistajat voivat sitä käyttää. Tämän vaivan näkeminen ei tietenkään "massalinjaisellakaan" hukkaan mene, sillä myös niille on jalostusarvonsa. Itse vaan en hae sellaista!

sama kirjoitti:

SUKU:

Tämä tietty on narttukohtainen asia, mutta koitan omilla nartullani välttää läheistä inbreedingiä. Tämä siis tarkoittaa, että olisi hyvä, jos koiralla olisi hiukan "harvinaisempi" suku. Koska en halua tuottaa pentuja "massalinjoista". Olen sitä mieltä, että arvokasta geneettistä materiaalia ei saa heittää hukkaan ja siksi on käytettävä myös niitä "ei niin SHOW-linjoja", jotta rodun geenipooli pysyisi mahdollisimman laajana. Jos oma uroksesi on hiukankaan harvinaisemmasta linjasta, niin suosittelen lämpimästi, että näet kaiken sen vaivan ja tutkitutat, testautat, koulutat (ja näyttelytät) uroksesi niin, että narttujen omistajat voivat sitä käyttää. Tämän vaivan näkeminen ei tietenkään "massalinjaisellakaan" hukkaan mene, sillä myös niille on jalostusarvonsa. Itse vaan en hae sellaista!

Lue lisää

Eikö dobberien rotujärjestö voisi auttaa näissä jutuissa aloittelevaa kasvattajaa? Onko rotujärjestöllä viralliset minimivaatimukset jalostukseen käytettäville koirille? Antaako jalostustoimikunta urossuosituksia nartuille?

Dobermannnni kirjoitti:

Eikö dobberien rotujärjestö voisi auttaa näissä jutuissa aloittelevaa kasvattajaa? Onko rotujärjestöllä viralliset minimivaatimukset jalostukseen käytettäville koirille? Antaako jalostustoimikunta urossuosituksia nartuille?

Lue lisää

http://www.sdy.fi/jalostus/

Että on tavoitteet korkealla... Mutta tuskin koiran tämänhetkinen koulutusaste vaikuttaa sen antiin jalostukselle.

Ja jos koiralla on jo ZTP -tulos, niin tuskinpa tämä perinteinen luonnetesti on enää tarpeen. (Paitsi tietysti, jos se ZTP -tulos on kovin huono. Saattaa tietysti vähän mainettaan paikata, jos tämä perinteinen kotimainen onnistuisi vähän paremmin.)

Meillä ei ole kyllä ikinä ollut "niiin hienoa" dobberia, että se olisi näyttelystä saanut veen... Saako nyt ihan näin harrastuspohjalta kysyä, jotta mikähän kumma se on?

tiinamuori kirjoitti:

Että on tavoitteet korkealla... Mutta tuskin koiran tämänhetkinen koulutusaste vaikuttaa sen antiin jalostukselle.

Ja jos koiralla on jo ZTP -tulos, niin tuskinpa tämä perinteinen luonnetesti on enää tarpeen. (Paitsi tietysti, jos se ZTP -tulos on kovin huono. Saattaa tietysti vähän mainettaan paikata, jos tämä perinteinen kotimainen onnistuisi vähän paremmin.)

Meillä ei ole kyllä ikinä ollut "niiin hienoa" dobberia, että se olisi näyttelystä saanut veen... Saako nyt ihan näin harrastuspohjalta kysyä, jotta mikähän kumma se on?

Lue lisää

Tottakai minulla on tavoitteet korkealla! Kuten sanottu se ei muutoin ole jalostusta vaan koirien lukumäärän lisäämistä. Koiran tämänhetkinen koulutusaste kertoo minulle sen, että koira ylipäätänsä on koulutettavissa. Uroksia on tarjolla sadoittain, ellei tuhansittain ja jotenkinhan sieltä joukosta on ne parhaat raakattava. Jos oma narttuni kykenee noihin tuloksiin, pitää siihen kyetä myös uros jolla astutan. Miksi tieten tahtoen jalostaisin "keskivertoa", kun voin tehdä jotakin hyvää koko rodun eteen ja tehdä niin hyvän yhdistelmän, kun vaan mahdollista!

Luonnetesti ei minustakaan ole niin tärkeä. ZTP on kuitenkin rodun kotimaan oma testi ja maailmalla paljon arvostetumpi, kun Suomen luonnetesti. Siksi sanoinkin, että Suomen luonnetesti ei ole pakollinen. Kivana plussanahan sekin tietty olisi!

Näyttelyistä V... No sen ei luulisi paha nakki olevan hyvännäköiselle, oikearakenteiselle koiralle. V:hän on siis sama kun suomessa Erinomainen (ERI). Tulee vaan saksankielisestä sanasta, jota en edes yritä alkaa kirjoittamaan...

Mutta eikö sinun dobberi-ihmisenä pitäisi olla onnellinen, että kasvattaja tuntee vastuunsa rodusta (joka muuten aikas monissa sairauksissa yltää top 10 listalle ja jonka käyttöominaisuudet tänä päivänä ovat vain muisto entisestä) ja haluaa parantaa omalta osaltaan koiramateriaalia? Luulisi, että jos koiraa ottaisit, niin tälläinen yhdistelmä ei sinunkaan korvissasi pahalta kuullostaisi? Päinvastoin! Hyvät vanhemmat takaavat paremmat edellytykset, että myös pennuista tulee hyviä! Joskus, vaikka kaikki palat natsaisivatkin kohdalleen, tulee niiltä hyviltäkin vanhemmilta huonoja jälkeläisiä. Tämä on sitten vaan sitä elämää... Mutta eikö aina kuitenkin tule pyrkiä parhaaseen mahdolliseen?

Dobermannnni kirjoitti:

Eikö dobberien rotujärjestö voisi auttaa näissä jutuissa aloittelevaa kasvattajaa? Onko rotujärjestöllä viralliset minimivaatimukset jalostukseen käytettäville koirille? Antaako jalostustoimikunta urossuosituksia nartuille?

Lue lisää

Dobermann kuuluu PEVISA:n piiriin, eli terveyspuolelta ainakin sillä saralla asiat kutakuinkin kunnossa... Rotujärjestöltä aivan varmasti apua saa, jos sitä tarvitsee.

the same kirjoitti:

Tottakai minulla on tavoitteet korkealla! Kuten sanottu se ei muutoin ole jalostusta vaan koirien lukumäärän lisäämistä. Koiran tämänhetkinen koulutusaste kertoo minulle sen, että koira ylipäätänsä on koulutettavissa. Uroksia on tarjolla sadoittain, ellei tuhansittain ja jotenkinhan sieltä joukosta on ne parhaat raakattava. Jos oma narttuni kykenee noihin tuloksiin, pitää siihen kyetä myös uros jolla astutan. Miksi tieten tahtoen jalostaisin "keskivertoa", kun voin tehdä jotakin hyvää koko rodun eteen ja tehdä niin hyvän yhdistelmän, kun vaan mahdollista!

Luonnetesti ei minustakaan ole niin tärkeä. ZTP on kuitenkin rodun kotimaan oma testi ja maailmalla paljon arvostetumpi, kun Suomen luonnetesti. Siksi sanoinkin, että Suomen luonnetesti ei ole pakollinen. Kivana plussanahan sekin tietty olisi!

Näyttelyistä V... No sen ei luulisi paha nakki olevan hyvännäköiselle, oikearakenteiselle koiralle. V:hän on siis sama kun suomessa Erinomainen (ERI). Tulee vaan saksankielisestä sanasta, jota en edes yritä alkaa kirjoittamaan...

Mutta eikö sinun dobberi-ihmisenä pitäisi olla onnellinen, että kasvattaja tuntee vastuunsa rodusta (joka muuten aikas monissa sairauksissa yltää top 10 listalle ja jonka käyttöominaisuudet tänä päivänä ovat vain muisto entisestä) ja haluaa parantaa omalta osaltaan koiramateriaalia? Luulisi, että jos koiraa ottaisit, niin tälläinen yhdistelmä ei sinunkaan korvissasi pahalta kuullostaisi? Päinvastoin! Hyvät vanhemmat takaavat paremmat edellytykset, että myös pennuista tulee hyviä! Joskus, vaikka kaikki palat natsaisivatkin kohdalleen, tulee niiltä hyviltäkin vanhemmilta huonoja jälkeläisiä. Tämä on sitten vaan sitä elämää... Mutta eikö aina kuitenkin tule pyrkiä parhaaseen mahdolliseen?

Lue lisää

Sitähän en vain tiennyt, että mikä kumma on tämä vee. Nythän se selvisi, että kyseessä 'vorzuglich' saksalaisella uulla/yyllä (en löydä sitä kirjainta tähän hätään näppäimistöstäni...)

Vaan kyllähän hyvää geeniperimää löytyy varmasti muistakin kuin pelkästään ipoa harrastavista koirista. Yleensähän kasvattajat hakevat lähinnä laajaa pohjaa ja monipuolisia ominaisuuksia.

Dobberin ostajana en valitsisi pentuani kuvailemastasi yhdistelmästä: ipo on hieno laji, jossa painottuvat tietyt dobberin / koiran hyvät ominaisuudet. Vaan jos koira saa molemmilta vanhemmiltaan todella vahvat ipoon erinomaisesti sopivat geenit, se todennäköisesti ei ole kovin hyvä ja helppo yleiskäyttökoira ja perhekoira. Saattaapi helposti löytyä turhan paljon hyökkäyshalua, puolustustahtoa ja terävyyttä. Ja jos oikein huonosti käy geenien passelisti yhdistyessä, luoksepäästävyys supistuu melko olemattomiin...

Toki hyvällä lykyllä yhdistelmästä syntyy erinomaisen tasapainoinen ja yhteiskunnassa hyvin rotuansa edustava yksilö. Huonolla lykyllä sitten taas sitä harmillista lajia, josta valitettavasti saa lukea aina ajoittain lehdistä.

Kirjoitan hieman kärjistäen: en siksi, että epäilisin harkintakykyäsi kasvattajana, vaan siksi, että halusin tuoda julki mielestäni jo ajat sitten tiedostetun tosiasian ominaisuuksien periytymisestä. Tietyiltä ominaisuuksiltaan huippuyksilö A risteyettynä toiseen samoilta ominaisuuksiltaan huippuyksilöön B ei todellakaan automaattisesti johda vielä vanhempiaankin huipumpiin yksilöihin C, D ja E. Jos jalostaminen olisi niin helppoa kuin annat ymmärtää kirjoituksessasi, meillä ei olisi enää koirilla mitään sairauksia eikä luonneongelmia. Näin on.

tiinamuori kirjoitti:

Sitähän en vain tiennyt, että mikä kumma on tämä vee. Nythän se selvisi, että kyseessä 'vorzuglich' saksalaisella uulla/yyllä (en löydä sitä kirjainta tähän hätään näppäimistöstäni...)

Vaan kyllähän hyvää geeniperimää löytyy varmasti muistakin kuin pelkästään ipoa harrastavista koirista. Yleensähän kasvattajat hakevat lähinnä laajaa pohjaa ja monipuolisia ominaisuuksia.

Dobberin ostajana en valitsisi pentuani kuvailemastasi yhdistelmästä: ipo on hieno laji, jossa painottuvat tietyt dobberin / koiran hyvät ominaisuudet. Vaan jos koira saa molemmilta vanhemmiltaan todella vahvat ipoon erinomaisesti sopivat geenit, se todennäköisesti ei ole kovin hyvä ja helppo yleiskäyttökoira ja perhekoira. Saattaapi helposti löytyä turhan paljon hyökkäyshalua, puolustustahtoa ja terävyyttä. Ja jos oikein huonosti käy geenien passelisti yhdistyessä, luoksepäästävyys supistuu melko olemattomiin...

Toki hyvällä lykyllä yhdistelmästä syntyy erinomaisen tasapainoinen ja yhteiskunnassa hyvin rotuansa edustava yksilö. Huonolla lykyllä sitten taas sitä harmillista lajia, josta valitettavasti saa lukea aina ajoittain lehdistä.

Kirjoitan hieman kärjistäen: en siksi, että epäilisin harkintakykyäsi kasvattajana, vaan siksi, että halusin tuoda julki mielestäni jo ajat sitten tiedostetun tosiasian ominaisuuksien periytymisestä. Tietyiltä ominaisuuksiltaan huippuyksilö A risteyettynä toiseen samoilta ominaisuuksiltaan huippuyksilöön B ei todellakaan automaattisesti johda vielä vanhempiaankin huipumpiin yksilöihin C, D ja E. Jos jalostaminen olisi niin helppoa kuin annat ymmärtää kirjoituksessasi, meillä ei olisi enää koirilla mitään sairauksia eikä luonneongelmia. Näin on.

Lue lisää

Dobermann on palveluskoira ja IPO:ssa yhdistyy aikalailla kaikki mitä dobberilta haen. Tottis, jälki ja purut. Eikös rotu alunperin suojelukoiraksi ole tarkoitettukin...? Kyllähän se sohvalla kauniilta näyttää, mutta valitettavasti sohvakoirien jalostus ei ole dobermannien jalostusta! Tuskis se ainakaan L. Dobermannilla oli mielessään, kun hän rotua alkoi kehittelemään...

Kirjoitit, että:"Tietyiltä ominaisuuksiltaan huippuyksilö A risteyettynä toiseen samoilta ominaisuuksiltaan huippuyksilöön B ei todellakaan automaattisesti johda vielä vanhempiaankin huipumpiin yksilöihin C, D ja E. Jos jalostaminen olisi niin helppoa kuin annat ymmärtää kirjoituksessasi, meillä ei olisi enää koirilla mitään sairauksia eikä luonneongelmia. Näin on."

Jäiköhän sinulta huomaamatta edellisessä kirjoituksessani kohta, jossa mainitsin, että kahdelta huippuyksilöltäkin voi tulla huonoja pentuja ja se on sitten vaan elämää??? Genetiikka on salakirjoitusta, jota ei pystytä koodaamaan auki niin, että tiedettäisiin 100% mitä jälkeläisistä on odotettavissa, mutta TODENNÄKÖISEMPÄÄ on saada hyviä koiria hyvistä vanhemmista! Myös näin on! Ja koska kasvattajalla ei ole käytössään muita aseita, kun laittaa mahdollisimman hyvä yhteen mahdollisimman hyvän kanssa ja sen jälkeen rukoilla parasta, niin eikö kannata tehdä kaikki voitava sen eteen, että ei tarvitsisi rukoilla mahdotonta ihmettä? Niitäkin tiedetään muuten tapahtuneen, mutta itse luotan tilastoihin enemmän!!!

:-) kirjoitti:

Dobermann on palveluskoira ja IPO:ssa yhdistyy aikalailla kaikki mitä dobberilta haen. Tottis, jälki ja purut. Eikös rotu alunperin suojelukoiraksi ole tarkoitettukin...? Kyllähän se sohvalla kauniilta näyttää, mutta valitettavasti sohvakoirien jalostus ei ole dobermannien jalostusta! Tuskis se ainakaan L. Dobermannilla oli mielessään, kun hän rotua alkoi kehittelemään...

Kirjoitit, että:"Tietyiltä ominaisuuksiltaan huippuyksilö A risteyettynä toiseen samoilta ominaisuuksiltaan huippuyksilöön B ei todellakaan automaattisesti johda vielä vanhempiaankin huipumpiin yksilöihin C, D ja E. Jos jalostaminen olisi niin helppoa kuin annat ymmärtää kirjoituksessasi, meillä ei olisi enää koirilla mitään sairauksia eikä luonneongelmia. Näin on."

Jäiköhän sinulta huomaamatta edellisessä kirjoituksessani kohta, jossa mainitsin, että kahdelta huippuyksilöltäkin voi tulla huonoja pentuja ja se on sitten vaan elämää??? Genetiikka on salakirjoitusta, jota ei pystytä koodaamaan auki niin, että tiedettäisiin 100% mitä jälkeläisistä on odotettavissa, mutta TODENNÄKÖISEMPÄÄ on saada hyviä koiria hyvistä vanhemmista! Myös näin on! Ja koska kasvattajalla ei ole käytössään muita aseita, kun laittaa mahdollisimman hyvä yhteen mahdollisimman hyvän kanssa ja sen jälkeen rukoilla parasta, niin eikö kannata tehdä kaikki voitava sen eteen, että ei tarvitsisi rukoilla mahdotonta ihmettä? Niitäkin tiedetään muuten tapahtuneen, mutta itse luotan tilastoihin enemmän!!!

Lue lisää

Minun tarvitsee kyllä yhtyä "hymynaaman" mielipiteisiin siitä, että koirien joita jalostuksessa käytetään tarvitsisi läpäistä em. kriteerit, sillä juuri sillä saada karsittua näitä "lehtiartikkeleita", joihin tiinamuori viittaat.
Seurakoira on seurakoira ja palveluskoira on palveluskoira. Jos haluan kuolaavan kaverin niin otan berhandilaisen ja jos haluan minikoiran otan chihun... Se että kaikki koirat yritetään upottaa samaan muottiin ja kaikkien pitäisi olla samanlaisia, on sula mahdottomuus. Me ihmisetkin olemme erilaisia ja ei meidänkään kuulu olla samanlaisia. Dobberi ei ole joka ihmisen koira ja jollei ole mahdollisuuksia, haluja, kykyjä vastata koiran kovuuteen, terävyyteen, uteliaisuuteen ja muuhun mikä PALVELUSKOIRALLE ON OMINAISTA ei tarvitse valita ko. rotua. Samoin on monien muiden palveluskoirarotujen kanssa. Monissa muissa palveluskoiraroduissa vaan on hieman paljon enemmän populaatio variaatiota, koska ovat suositumpia yleismaailmallisesti. Oma mielipiteeni on hiukan siihen suuntaan kallistuva että monilla näillä laajemman populaation koirilla on paimenkoira ominaisuuksia luonteessaan-- dobermanni ei ole koskaan ollut paimentaja-

Mutta etten ihan hakoteille karkaa ja kauhean kauas, on rodun lyhyessä iässä saatu aikaan paljon pahaakin, joten minusta on vain hyvä että koiria testataan. IPO-koira ei suinkaan ole sama kuin tappokone... hihhih... sehän olisikin... mutta tietysti hiukan erilainen kun kultainennoutaja.....

coucou kirjoitti:

Minun tarvitsee kyllä yhtyä "hymynaaman" mielipiteisiin siitä, että koirien joita jalostuksessa käytetään tarvitsisi läpäistä em. kriteerit, sillä juuri sillä saada karsittua näitä "lehtiartikkeleita", joihin tiinamuori viittaat.
Seurakoira on seurakoira ja palveluskoira on palveluskoira. Jos haluan kuolaavan kaverin niin otan berhandilaisen ja jos haluan minikoiran otan chihun... Se että kaikki koirat yritetään upottaa samaan muottiin ja kaikkien pitäisi olla samanlaisia, on sula mahdottomuus. Me ihmisetkin olemme erilaisia ja ei meidänkään kuulu olla samanlaisia. Dobberi ei ole joka ihmisen koira ja jollei ole mahdollisuuksia, haluja, kykyjä vastata koiran kovuuteen, terävyyteen, uteliaisuuteen ja muuhun mikä PALVELUSKOIRALLE ON OMINAISTA ei tarvitse valita ko. rotua. Samoin on monien muiden palveluskoirarotujen kanssa. Monissa muissa palveluskoiraroduissa vaan on hieman paljon enemmän populaatio variaatiota, koska ovat suositumpia yleismaailmallisesti. Oma mielipiteeni on hiukan siihen suuntaan kallistuva että monilla näillä laajemman populaation koirilla on paimenkoira ominaisuuksia luonteessaan-- dobermanni ei ole koskaan ollut paimentaja-

Mutta etten ihan hakoteille karkaa ja kauhean kauas, on rodun lyhyessä iässä saatu aikaan paljon pahaakin, joten minusta on vain hyvä että koiria testataan. IPO-koira ei suinkaan ole sama kuin tappokone... hihhih... sehän olisikin... mutta tietysti hiukan erilainen kun kultainennoutaja.....

Lue lisää

Nyt kyllä taitaa mennä Tiinamuorilla puurot ja vellit sekaisin. Vai tekee IPO koirasta terävän ja vaarallisen...?? Oletkos lajin harrastaja? Käynyt kisoissa, treeneissä, seurannut harrastajia ja harjoittelua? Jos todella olisit, huomaisit itsekkin väitteesi vääriksi.

Ensinnäkään: yksikään titteli ei periydy. Isäuroksen IPO 3 tulos ei tarkoita, että pentu välttämättä koskaan oppisi puremaan hihaan tai edes taistelemaan.. Mutta se, että uroksella on IPO 3 tulos tarkoittaa kylläkin, että sen YKSILÖN hermorakenteen, ohjattavuuden ja kuormitettavuuden tulee olla kunnossa. Tämä taas ei ole mahdollista, jos koira on hermoheikko turhanrähjääjä, joista mainitsemiasi "ongelmakoiria" (vai ok koiria väärillä ihmisillä???) yleensä tulee. Liika terävyys ei koskaan ole toivottva piirre suojelukoiralle.

Se, että vanhemmilla on tehty käyttötuloksia, ei todellakaan tarkoita että pennusta tulee vaikeita. Päinvastoin. Ihmiset, jotka viitsivät nähdä vaivaa työtulosten tekemiseen nartuilleen haluavat varmasti myös, että nartun arvo periyttäjänä näkyy sen pennuissa. Eli että niitä tuodaan esille; kilpaillaan ja treenataan. KOiran jalostusarvohan perustuu sen jälkeläisnäyttöön, ei yksilön erinomaisuuteen!!! Erittäin hyväsukuisista, voimakkaista vanhemmista tulevia pentuja EI EDES MYYDÄ KENELLE VAAN (ainakaan ei pitäisi), sillä jokainen vastuuntuntoinen kasvattaja ymmärtää, että vietikäs pentu tarvitsee harrastavan, asiantuntevan kodin. Anteeksi nyt vaan kaikille, mutta KÄYTTÖKOIRARODUT EIVÄT OLE LEMMIKKEJÄ sanan varsinaisessa merkityksessä. Perheenjäseniä toki, mutta perheenjäseniä jotka on alunperin jalostettu vartioimaan, paimentamaan jne jne rodusta riippuen. Minusta on suorastaan sääli, että niille ei anneta tänä päivänä edes geneetisiä mahdollisuuksia toimia.. Raadollisesti voisikin todeta, että koiranäyttelyt ovat koirajalostuksen syöpä.

Tiinamuori, jalostaminen ei koskaan ole helppoa, joten jätetään se ammattilaisten hommiksi. Juuri näillä hurmaavilla, tuloksettomilla vanhemilla teetetyt pentueet, joita ei edes rekisteröidä, ovat uhka, eivät IPOn suorittaneet, EHDOTTOMASTI KONTROLLISSA OLEVAT koirat.Ja nyt en tarkoita, etteivätkö tuloksettomat koirat voi olla geneettisesti hyvä. Tottakai se voi. Kokeet ovat vain loistava tapa tuoda se esille!

Oikein koulutettu suojelukoira ei ole agressiivinen koulutuksen takia. Suuri osa tämänpäivän Sakemanneistakan ei pysty puhtaaseen kaksiviettisyyteen, ja itse olen varmaan koko elämäni aikana ole nähnyt kun 1 dobermannin jotka on sitö ollut.. Ja nyt en tarkoita, etteivätkö tuloksettomat koirat voi olla geneettisesti hyvä. Tottakai se voi. Kokeet ovat vain loistava tapa tuoda se esille.

P.S. Tietääkös Tiinamuori mikä on suojelulisenssi ja mihin sitä suomessa tarvitaan...? ;)

the same kirjoitti:

Tottakai minulla on tavoitteet korkealla! Kuten sanottu se ei muutoin ole jalostusta vaan koirien lukumäärän lisäämistä. Koiran tämänhetkinen koulutusaste kertoo minulle sen, että koira ylipäätänsä on koulutettavissa. Uroksia on tarjolla sadoittain, ellei tuhansittain ja jotenkinhan sieltä joukosta on ne parhaat raakattava. Jos oma narttuni kykenee noihin tuloksiin, pitää siihen kyetä myös uros jolla astutan. Miksi tieten tahtoen jalostaisin "keskivertoa", kun voin tehdä jotakin hyvää koko rodun eteen ja tehdä niin hyvän yhdistelmän, kun vaan mahdollista!

Luonnetesti ei minustakaan ole niin tärkeä. ZTP on kuitenkin rodun kotimaan oma testi ja maailmalla paljon arvostetumpi, kun Suomen luonnetesti. Siksi sanoinkin, että Suomen luonnetesti ei ole pakollinen. Kivana plussanahan sekin tietty olisi!

Näyttelyistä V... No sen ei luulisi paha nakki olevan hyvännäköiselle, oikearakenteiselle koiralle. V:hän on siis sama kun suomessa Erinomainen (ERI). Tulee vaan saksankielisestä sanasta, jota en edes yritä alkaa kirjoittamaan...

Mutta eikö sinun dobberi-ihmisenä pitäisi olla onnellinen, että kasvattaja tuntee vastuunsa rodusta (joka muuten aikas monissa sairauksissa yltää top 10 listalle ja jonka käyttöominaisuudet tänä päivänä ovat vain muisto entisestä) ja haluaa parantaa omalta osaltaan koiramateriaalia? Luulisi, että jos koiraa ottaisit, niin tälläinen yhdistelmä ei sinunkaan korvissasi pahalta kuullostaisi? Päinvastoin! Hyvät vanhemmat takaavat paremmat edellytykset, että myös pennuista tulee hyviä! Joskus, vaikka kaikki palat natsaisivatkin kohdalleen, tulee niiltä hyviltäkin vanhemmilta huonoja jälkeläisiä. Tämä on sitten vaan sitä elämää... Mutta eikö aina kuitenkin tule pyrkiä parhaaseen mahdolliseen?

Lue lisää

Ihan voisit pysähtyä miettimään, millaiset ominaisuudet edes periaatteessa kulkevat geeneissä! Varmasti jokseenkin sellaiset kuin meillä muidenkin lajien edustajilla!

Ulkonäkö, rakenne ja terveydessä ne perinteiset, perinnölliset jutut pitää tietenkin sulkea pois. Kaikkia ei paskaakaan kiinnosta missään näyttelyissä pyörittäminen. Eikä se tarkoita sitä, etteikö tällainen "harrastuksista" sivussa oleva olisi jalostukseen ties kuinka esimerkillinen. Mentaalipuoli normaali, ja terveys ok, rakenne ja ulkonäkö rodunomainen. Ihan hyvä tulee. Kenties erinomainenkin. Vaikka olisi kuinka korkeita tavoitteita.

:-) kirjoitti:

Dobermann on palveluskoira ja IPO:ssa yhdistyy aikalailla kaikki mitä dobberilta haen. Tottis, jälki ja purut. Eikös rotu alunperin suojelukoiraksi ole tarkoitettukin...? Kyllähän se sohvalla kauniilta näyttää, mutta valitettavasti sohvakoirien jalostus ei ole dobermannien jalostusta! Tuskis se ainakaan L. Dobermannilla oli mielessään, kun hän rotua alkoi kehittelemään...

Kirjoitit, että:"Tietyiltä ominaisuuksiltaan huippuyksilö A risteyettynä toiseen samoilta ominaisuuksiltaan huippuyksilöön B ei todellakaan automaattisesti johda vielä vanhempiaankin huipumpiin yksilöihin C, D ja E. Jos jalostaminen olisi niin helppoa kuin annat ymmärtää kirjoituksessasi, meillä ei olisi enää koirilla mitään sairauksia eikä luonneongelmia. Näin on."

Jäiköhän sinulta huomaamatta edellisessä kirjoituksessani kohta, jossa mainitsin, että kahdelta huippuyksilöltäkin voi tulla huonoja pentuja ja se on sitten vaan elämää??? Genetiikka on salakirjoitusta, jota ei pystytä koodaamaan auki niin, että tiedettäisiin 100% mitä jälkeläisistä on odotettavissa, mutta TODENNÄKÖISEMPÄÄ on saada hyviä koiria hyvistä vanhemmista! Myös näin on! Ja koska kasvattajalla ei ole käytössään muita aseita, kun laittaa mahdollisimman hyvä yhteen mahdollisimman hyvän kanssa ja sen jälkeen rukoilla parasta, niin eikö kannata tehdä kaikki voitava sen eteen, että ei tarvitsisi rukoilla mahdotonta ihmettä? Niitäkin tiedetään muuten tapahtuneen, mutta itse luotan tilastoihin enemmän!!!

Lue lisää

Hyvät vanhemmat. Niinpä niin. Hyvät. Presidentin lapsi ei välttämättä ole hyvä ihminen, ei edes älykäs. Itse asiassa ei ole edes mitään syytä sellaista odottaa. Mutta pätkien vanhempien lapsista tuskin tulee menestyviä malleja. Ja skitsofreenikon, etenkin kahden, jälkeläisen kannattaa kenties tarkemmin analysoida itseään, ajatuksiaan ja käyttäytymistään ja sen muutoksia. Jotta mahdollinen perinnöllisyysalttiuden sairaudeksipuhkeaminen havaittaisiin mahdollisimman ajoissa.

Mutta onneksi esimerkiksi motivaatio koulunkäyntiä kohtaan, ja siihen liittyvä koulumenestys ei kulje geeneissä. Joten vitosen vanhempien lapsella on toivoa. Ei ainakaan ole mitään syytä edes olettaa toisin!

joopajoohuh kirjoitti:

Ihan voisit pysähtyä miettimään, millaiset ominaisuudet edes periaatteessa kulkevat geeneissä! Varmasti jokseenkin sellaiset kuin meillä muidenkin lajien edustajilla!

Ulkonäkö, rakenne ja terveydessä ne perinteiset, perinnölliset jutut pitää tietenkin sulkea pois. Kaikkia ei paskaakaan kiinnosta missään näyttelyissä pyörittäminen. Eikä se tarkoita sitä, etteikö tällainen "harrastuksista" sivussa oleva olisi jalostukseen ties kuinka esimerkillinen. Mentaalipuoli normaali, ja terveys ok, rakenne ja ulkonäkö rodunomainen. Ihan hyvä tulee. Kenties erinomainenkin. Vaikka olisi kuinka korkeita tavoitteita.

Lue lisää

"Ihan voisit pysähtyä miettimään, millaiset ominaisuudet edes periaatteessa kulkevat geeneissä! Varmasti jokseenkin sellaiset kuin meillä muidenkin lajien edustajilla!"

Aivn... Perinnölliset terveydelliset sairaudet, luonne ja ulkonäkö kulkevat geeneissä. Juuri siis ne ominaisuudet, joihin keskityin! En ole koskaan väittänytkään tulosten periytyvän, mutta edellytys niille tuloksille periytyy kyllä. Edellytys tuloksille on juurikin luonteessa! Ja isäuros, jolla tulokset on, edustaa sitä tyyppiä, jolla ne edellytykset on ja joka niitä voi eteenpäin periyttää. Koko homma on vähän niinkuin sekoittaisin mahdollisimman hyvät palikat keskenään ja suorittaisin arvonnan. Joskus onnistaa ja joskus ei! Mutta mahdollisimman hyvillä palikoilla onnistuminen on helkkarin paljon todennäköisempää, kun keskinkertaisilla tai jopa huonoilla. Niilläkin toki voi onnistaa, mutta miksi ihmeessä riskeeraisin??? Suurempi todennäköisyys on, ettei onnista!

Näyttelyissä pyörittäminen ei tosiaankaan kiinnosta kaikkia, mutta koska haluan myös TERVETTÄ rakennetta, niin näyttelyissä hyvän arvosanan saaneella sellainen on! Tässä kohtaa täytyy pysähtyä ajattelemaan myös niitä ihmisiä, joille pentuja myyn. Haluan, että pennuilla olisi edes periaatteessa geneetilliset edellytykset olla hyviä ja monipuolisia harrastuskoiria. Niin käyttöön, kun näyttöönkin! Terveydestä ei kannata edes alkaa kinaamaan, sillä sen tulisi olla kaikille itsestäänselvä homma!

Miksi ihmeessä madaltaisin vaatimustasoani, kun kerran on mahdollisuus parempaankin? Kasvattajana minulla on vastuu siitä minkälaista koiramateriaalia maailmalla syydän! En halua kasvattieni olevan vietittömiä, etäisesti dobermannia muistuttavia sohvaperunoita! Sellainen "jalostustyö" ei anna loppupeleissä koko rodulle yhtään mitään! Haluan, että myös kasvattini olisivat tulevaisuudessa jalostusmateriaalia. sellaista, jotka kntavat rotua eteenpäin. En kasvata sellaisille ihmisille, jotka haluavat "kivan kotikoiran" pihalle räksyttämään! Se ei ole jalostusta vaan koiramäärän lisäämistä!

??? kirjoitti:

Hyvät vanhemmat. Niinpä niin. Hyvät. Presidentin lapsi ei välttämättä ole hyvä ihminen, ei edes älykäs. Itse asiassa ei ole edes mitään syytä sellaista odottaa. Mutta pätkien vanhempien lapsista tuskin tulee menestyviä malleja. Ja skitsofreenikon, etenkin kahden, jälkeläisen kannattaa kenties tarkemmin analysoida itseään, ajatuksiaan ja käyttäytymistään ja sen muutoksia. Jotta mahdollinen perinnöllisyysalttiuden sairaudeksipuhkeaminen havaittaisiin mahdollisimman ajoissa.

Mutta onneksi esimerkiksi motivaatio koulunkäyntiä kohtaan, ja siihen liittyvä koulumenestys ei kulje geeneissä. Joten vitosen vanhempien lapsella on toivoa. Ei ainakaan ole mitään syytä edes olettaa toisin!

Lue lisää

Mitä sä oikeen koitat tällä sanoa??? että hyvistä vanhemmista ei aina tule hyviä jälkeläisiä??? Mitä tämä kertoo sinun vanhemmistasi? No ei yhtään mitään, sillä heidän luetun ymmärtämisensä saattaa olla kunnossa ja siltikin sinulla se ei ole... Katsos kun sen jo sanoin tuolla aiemmin, että ei aina hyvistä vanhemmista hyvää tule, mutta that's life! TODENNÄKÖISYYS vaan on suurempi ja koska muuta asetta kasvattajalla ei ole, kun valita mahdollisimman hyvät vanhemmat ja RUKOILLA parasta, niin sitten teemme niin! Eipähän tarvitse panna kahta huonoa koiraa yhteen ja rukoilla IHMETTÄ... Ja niitäkin on tapahtunut, mutta edelleenkin luotan tilastoihin enemmän!

:-) kirjoitti:

"Ihan voisit pysähtyä miettimään, millaiset ominaisuudet edes periaatteessa kulkevat geeneissä! Varmasti jokseenkin sellaiset kuin meillä muidenkin lajien edustajilla!"

Aivn... Perinnölliset terveydelliset sairaudet, luonne ja ulkonäkö kulkevat geeneissä. Juuri siis ne ominaisuudet, joihin keskityin! En ole koskaan väittänytkään tulosten periytyvän, mutta edellytys niille tuloksille periytyy kyllä. Edellytys tuloksille on juurikin luonteessa! Ja isäuros, jolla tulokset on, edustaa sitä tyyppiä, jolla ne edellytykset on ja joka niitä voi eteenpäin periyttää. Koko homma on vähän niinkuin sekoittaisin mahdollisimman hyvät palikat keskenään ja suorittaisin arvonnan. Joskus onnistaa ja joskus ei! Mutta mahdollisimman hyvillä palikoilla onnistuminen on helkkarin paljon todennäköisempää, kun keskinkertaisilla tai jopa huonoilla. Niilläkin toki voi onnistaa, mutta miksi ihmeessä riskeeraisin??? Suurempi todennäköisyys on, ettei onnista!

Näyttelyissä pyörittäminen ei tosiaankaan kiinnosta kaikkia, mutta koska haluan myös TERVETTÄ rakennetta, niin näyttelyissä hyvän arvosanan saaneella sellainen on! Tässä kohtaa täytyy pysähtyä ajattelemaan myös niitä ihmisiä, joille pentuja myyn. Haluan, että pennuilla olisi edes periaatteessa geneetilliset edellytykset olla hyviä ja monipuolisia harrastuskoiria. Niin käyttöön, kun näyttöönkin! Terveydestä ei kannata edes alkaa kinaamaan, sillä sen tulisi olla kaikille itsestäänselvä homma!

Miksi ihmeessä madaltaisin vaatimustasoani, kun kerran on mahdollisuus parempaankin? Kasvattajana minulla on vastuu siitä minkälaista koiramateriaalia maailmalla syydän! En halua kasvattieni olevan vietittömiä, etäisesti dobermannia muistuttavia sohvaperunoita! Sellainen "jalostustyö" ei anna loppupeleissä koko rodulle yhtään mitään! Haluan, että myös kasvattini olisivat tulevaisuudessa jalostusmateriaalia. sellaista, jotka kntavat rotua eteenpäin. En kasvata sellaisille ihmisille, jotka haluavat "kivan kotikoiran" pihalle räksyttämään! Se ei ole jalostusta vaan koiramäärän lisäämistä!

Lue lisää

Etenkään isän luonne ei periydy! Onneksi. Ainakin niiden lasten onneksi, joiden isi on terveystarkastukset läpäissyt insinööri, joka kuitenkin sattuu olemaan LUONTEELTAAN määrilevä, äkkipikainen, ja salaa hieman väkivaltainenkin! Mutta sitähän lapsi ei tiedä, koska hänelle isi on vain kipollinen spermaa, jonka äiti haki pankista... T. Luonne ei periydy

:-) kirjoitti:

Mitä sä oikeen koitat tällä sanoa??? että hyvistä vanhemmista ei aina tule hyviä jälkeläisiä??? Mitä tämä kertoo sinun vanhemmistasi? No ei yhtään mitään, sillä heidän luetun ymmärtämisensä saattaa olla kunnossa ja siltikin sinulla se ei ole... Katsos kun sen jo sanoin tuolla aiemmin, että ei aina hyvistä vanhemmista hyvää tule, mutta that's life! TODENNÄKÖISYYS vaan on suurempi ja koska muuta asetta kasvattajalla ei ole, kun valita mahdollisimman hyvät vanhemmat ja RUKOILLA parasta, niin sitten teemme niin! Eipähän tarvitse panna kahta huonoa koiraa yhteen ja rukoilla IHMETTÄ... Ja niitäkin on tapahtunut, mutta edelleenkin luotan tilastoihin enemmän!

Lue lisää

Ovat juuri ne fysiologiset ja anatomiset, biologiset ominaisuudet, jotka geenikarttoihin on kirjoitettu. (Esim. lukemisen ymmärtämistä sieltä ei löydy...). Pääosin ominaisuudet ovat siis varsin näkyviä. Mutta toki myös mentaalipuolen sairauksista osa on taipumukseltaan periytyviä. Ne näkyvät tietenkin myös käyttäytymisessä. Mutta varsinaiset luonteen erot ovat liian monen asian summa, että olisi mahdollista linkittää sitä perimään. Edes osittain. saati niin, että sillä olisi jalostuksen kannalta merkitystä. Varsinkin, kun puhutaan isän luonteen merkityksestä. Normaali psyyke riittää. Enemmän on sitten merkitystä emän luonteella. Ja silläkin vain pentujen mallioppimisen kannalta. Ei geneettisesti.

joopajoohuh kirjoitti:

Ihan voisit pysähtyä miettimään, millaiset ominaisuudet edes periaatteessa kulkevat geeneissä! Varmasti jokseenkin sellaiset kuin meillä muidenkin lajien edustajilla!

Ulkonäkö, rakenne ja terveydessä ne perinteiset, perinnölliset jutut pitää tietenkin sulkea pois. Kaikkia ei paskaakaan kiinnosta missään näyttelyissä pyörittäminen. Eikä se tarkoita sitä, etteikö tällainen "harrastuksista" sivussa oleva olisi jalostukseen ties kuinka esimerkillinen. Mentaalipuoli normaali, ja terveys ok, rakenne ja ulkonäkö rodunomainen. Ihan hyvä tulee. Kenties erinomainenkin. Vaikka olisi kuinka korkeita tavoitteita.

Lue lisää

Tähän piti vielä vastata:
"Eikä se tarkoita sitä, etteikö tällainen "harrastuksista" sivussa oleva olisi jalostukseen ties kuinka esimerkillinen. Mentaalipuoli normaali, ja terveys ok, rakenne ja ulkonäkö rodunomainen"

Olet ihan oikeassa... Monella ihmisellä voi olla kotonaan luonteeltaan ja viettiominaisuuksiltaan vaikka jopa maailmanmestaritason koira! Mutta mistä ihmeestä nartunomistaja saa siittä tietää, jollei sillä ole niitä tuloksia? Ei minulla ole mahdollisuutta käydä henkilökohtaisesti tutustumassa joka ainoaan mammankultamussukkaan, jonka omistaja minulle vakuuttaa, että hänen koiransa on TOOOODELLA hyvä! Voihan se ollakin??? Ja voi olla, että hukkasin kallisarvoista aikaa johonkin täysin soveltumattomaan hermoheikkoon piskiin, joka nyt vaan mamman mielestä sattuu olemaan "niin ihq"! Katsos kun se vaan on karu tosiasia, että aika moni ihminen uskoo omasta koirastaan hiukan enemmän, kun mitä se onkaan... Etenkin ihmiset, jotka eivät koskaan ole koiraa treenanneet ja joutuneet vastatusten sen tosiasian kanssa, että heidän koiransa ei ehkä sittenkään yllä kaikkiin tuloksiin!

Jos koiralla tulokset on olemassa, niin se säästää nartunomistajalta hakemisen vaivaa. Toki uroksen valinta siltikin on hankalaa, muitta miten hankalaa se olisi, jos pitäisi joka-ainoa isäkandidaatti käydä henkilökohtaisesti testaamassa. Eikö helpompaa ole valita joukosta muutama jolla tulokset on ja tutustua niihin tarkemmin?

Sitäpaitsi nartunomistajan pitää ne pennut vielä joskus myydäkin ja asinatunteva koiranomistaja hakee tulevalta perheenjäseneltään aikalailla samoja ominaisuuksia. Terveyttä, luonnetta ja dobermannin ulkonäköä. Ehtiikö siis jokainen pennunottaja käydä tutustumassa henkilökohtaisesti joka-ainoan mahdollisen yhdistelmän vanhempiin itse??? Kyllä tämä tulosten tekeminen palvelee JALOSTUSTYÖTÄ. Sen tarkoitus on helpottaa kasvattajien uroksen valintaa ja pennunostajien pentujen valintaa!

biologi kirjoitti:

Etenkään isän luonne ei periydy! Onneksi. Ainakin niiden lasten onneksi, joiden isi on terveystarkastukset läpäissyt insinööri, joka kuitenkin sattuu olemaan LUONTEELTAAN määrilevä, äkkipikainen, ja salaa hieman väkivaltainenkin! Mutta sitähän lapsi ei tiedä, koska hänelle isi on vain kipollinen spermaa, jonka äiti haki pankista... T. Luonne ei periydy

Lue lisää

Voi herranen aika!!!! Käytä siittä sitten mitä sanaa haluat! Jos isäuroksella on hyvä hermorakenne, jos se on vietikäs ja muutenkin hyvä, niin eikö nämä ole juuri luonteen ominaispiirteitä??? Ja näinollen periytyviä!!!! Hermorakenne muuten periytyy... ja ihan isältä siinä missä emältäkin!

:-) kirjoitti:

Tähän piti vielä vastata:
"Eikä se tarkoita sitä, etteikö tällainen "harrastuksista" sivussa oleva olisi jalostukseen ties kuinka esimerkillinen. Mentaalipuoli normaali, ja terveys ok, rakenne ja ulkonäkö rodunomainen"

Olet ihan oikeassa... Monella ihmisellä voi olla kotonaan luonteeltaan ja viettiominaisuuksiltaan vaikka jopa maailmanmestaritason koira! Mutta mistä ihmeestä nartunomistaja saa siittä tietää, jollei sillä ole niitä tuloksia? Ei minulla ole mahdollisuutta käydä henkilökohtaisesti tutustumassa joka ainoaan mammankultamussukkaan, jonka omistaja minulle vakuuttaa, että hänen koiransa on TOOOODELLA hyvä! Voihan se ollakin??? Ja voi olla, että hukkasin kallisarvoista aikaa johonkin täysin soveltumattomaan hermoheikkoon piskiin, joka nyt vaan mamman mielestä sattuu olemaan "niin ihq"! Katsos kun se vaan on karu tosiasia, että aika moni ihminen uskoo omasta koirastaan hiukan enemmän, kun mitä se onkaan... Etenkin ihmiset, jotka eivät koskaan ole koiraa treenanneet ja joutuneet vastatusten sen tosiasian kanssa, että heidän koiransa ei ehkä sittenkään yllä kaikkiin tuloksiin!

Jos koiralla tulokset on olemassa, niin se säästää nartunomistajalta hakemisen vaivaa. Toki uroksen valinta siltikin on hankalaa, muitta miten hankalaa se olisi, jos pitäisi joka-ainoa isäkandidaatti käydä henkilökohtaisesti testaamassa. Eikö helpompaa ole valita joukosta muutama jolla tulokset on ja tutustua niihin tarkemmin?

Sitäpaitsi nartunomistajan pitää ne pennut vielä joskus myydäkin ja asinatunteva koiranomistaja hakee tulevalta perheenjäseneltään aikalailla samoja ominaisuuksia. Terveyttä, luonnetta ja dobermannin ulkonäköä. Ehtiikö siis jokainen pennunottaja käydä tutustumassa henkilökohtaisesti joka-ainoan mahdollisen yhdistelmän vanhempiin itse??? Kyllä tämä tulosten tekeminen palvelee JALOSTUSTYÖTÄ. Sen tarkoitus on helpottaa kasvattajien uroksen valintaa ja pennunostajien pentujen valintaa!

Lue lisää

Uroksesta pystyy kyllä ihan maallikkokin (toivottavasti ainakin joka ikinen Dobermannin omistaja) näkemään, onko se mentaalisesti normaali. Ja normaalius pitäisi aika pitkälle riittää. Hermoheikkous voi olla oikeastikin hermostollinen vioka, ja siten ainakin jossain määrin periytyvä. Mutta muu luonne on yleensä ihmisten ja ympäristön aikaansaamaa, ei periytyvää. Hienosäätö, koulutuksen ja muun näytöksellisen korostaminen uroksen valinnassa, on hössötystä. Fyysisesti ja psyykkisesti terve, ja ulkoisesti nartunomistajaa miellyttävä uros on se kaikkein paras uros.

ominaisuuksia kirjoitti:

Ovat juuri ne fysiologiset ja anatomiset, biologiset ominaisuudet, jotka geenikarttoihin on kirjoitettu. (Esim. lukemisen ymmärtämistä sieltä ei löydy...). Pääosin ominaisuudet ovat siis varsin näkyviä. Mutta toki myös mentaalipuolen sairauksista osa on taipumukseltaan periytyviä. Ne näkyvät tietenkin myös käyttäytymisessä. Mutta varsinaiset luonteen erot ovat liian monen asian summa, että olisi mahdollista linkittää sitä perimään. Edes osittain. saati niin, että sillä olisi jalostuksen kannalta merkitystä. Varsinkin, kun puhutaan isän luonteen merkityksestä. Normaali psyyke riittää. Enemmän on sitten merkitystä emän luonteella. Ja silläkin vain pentujen mallioppimisen kannalta. Ei geneettisesti.

Lue lisää

Isäuros, joka yltää tuloksiin on myös perinnöllisiltä osiltaan kunnossa. Esimerkiksi hyvä puruote on periytyvä! Hermorakenne on periytyvä... Taipumus aggressioon on periytyvä... Tämä kaikki muodostaa haluttujen ja ei haluttujen "luonteiden" verkoston ja paras siis valita sieltä joukosta paras mahdollinen!

Jos "luonne" (lainausmerkeissä, koska saat käyttää mitä sanaa itse haluat) ei periydy, niin miten on mahdollista, että dobermannistakin on jakaantunut kaksi selkeästi eri linjaa. "Käyttölinjaiset" ovat juurikin luonteensa puolesta soveltuvampia käyttöön... Siten on ne koirat joiden vanhemmat eivät ole sukupolviin tehneet muuta kun maanneet sohvalla ja todella paljon karrikoiden sanottuna ne koirat kusevat alleen, kun näkevät maalimiehen! Onko sellainen koira enää edes dobermann?

:-) kirjoitti:

Voi herranen aika!!!! Käytä siittä sitten mitä sanaa haluat! Jos isäuroksella on hyvä hermorakenne, jos se on vietikäs ja muutenkin hyvä, niin eikö nämä ole juuri luonteen ominaispiirteitä??? Ja näinollen periytyviä!!!! Hermorakenne muuten periytyy... ja ihan isältä siinä missä emältäkin!

Lue lisää

Hermorakenne on anatomiaa, ja siis osittain periytyy. Mutta luonne on monen syntymänjälkeisen osatekijän summa, ei geeneissä. Erottakaa luonne ja hermosto. Ja normaalihermoisen yksilön erottaa ilman suurempaa asiantuntemusta. Hermoheikot vaan sivuun. Luonnetta pystyy ihminen aika paljon itse rakentamaan. Kurjaa kyllä hyväLUONTEISTEN vanhempien jälkeläiset menevät varmasti melko nopeastikin pilalle, kun pääsevät sellaisen ihmisen käsiin, joka vaikkapa hommaa tällaisen koiran itselleen niin sanotusti VÄÄRIN PERUSTEIN.

ei hermoheikko kirjoitti:

Uroksesta pystyy kyllä ihan maallikkokin (toivottavasti ainakin joka ikinen Dobermannin omistaja) näkemään, onko se mentaalisesti normaali. Ja normaalius pitäisi aika pitkälle riittää. Hermoheikkous voi olla oikeastikin hermostollinen vioka, ja siten ainakin jossain määrin periytyvä. Mutta muu luonne on yleensä ihmisten ja ympäristön aikaansaamaa, ei periytyvää. Hienosäätö, koulutuksen ja muun näytöksellisen korostaminen uroksen valinnassa, on hössötystä. Fyysisesti ja psyykkisesti terve, ja ulkoisesti nartunomistajaa miellyttävä uros on se kaikkein paras uros.

Lue lisää

Mutta sepä ei aina riitäkkään. Tiedät varmaan, että koko rodun omgelma tällä hetkellä mentaalipuolella on huono hermorakenne. Koira voi olla kotioloissa ihan kiva koira, mutta ei osaakaan huonojen hermojensa takia enää paineen alla toimia. Kun urosta ei treenata ja sille ei haeta tuloksia, niin mistä siittäkin tietää, että miten se reagoi paineeseen? Onko sen hermot sittenkään loppujen lopuksi sitä mitä pitäisi olla koiralla, joka on suojelutyöhön tarkoitettu!

ominaisuuksia kirjoitti:

Ovat juuri ne fysiologiset ja anatomiset, biologiset ominaisuudet, jotka geenikarttoihin on kirjoitettu. (Esim. lukemisen ymmärtämistä sieltä ei löydy...). Pääosin ominaisuudet ovat siis varsin näkyviä. Mutta toki myös mentaalipuolen sairauksista osa on taipumukseltaan periytyviä. Ne näkyvät tietenkin myös käyttäytymisessä. Mutta varsinaiset luonteen erot ovat liian monen asian summa, että olisi mahdollista linkittää sitä perimään. Edes osittain. saati niin, että sillä olisi jalostuksen kannalta merkitystä. Varsinkin, kun puhutaan isän luonteen merkityksestä. Normaali psyyke riittää. Enemmän on sitten merkitystä emän luonteella. Ja silläkin vain pentujen mallioppimisen kannalta. Ei geneettisesti.

Lue lisää

Hermorakenne kuvaa koiran hermojen kokonaisuuskestävyyttä ja paineen sietokykyä! Se on enemmänkin henkinen asia!

ei ole luonne kirjoitti:

Hermorakenne on anatomiaa, ja siis osittain periytyy. Mutta luonne on monen syntymänjälkeisen osatekijän summa, ei geeneissä. Erottakaa luonne ja hermosto. Ja normaalihermoisen yksilön erottaa ilman suurempaa asiantuntemusta. Hermoheikot vaan sivuun. Luonnetta pystyy ihminen aika paljon itse rakentamaan. Kurjaa kyllä hyväLUONTEISTEN vanhempien jälkeläiset menevät varmasti melko nopeastikin pilalle, kun pääsevät sellaisen ihmisen käsiin, joka vaikkapa hommaa tällaisen koiran itselleen niin sanotusti VÄÄRIN PERUSTEIN.

Lue lisää

Hermorakenne kuvaa koiran hermojen kokonaisuuskestävyyttä ja paineen sietokykyä! Se on enemmänkin henkinen asia!

ei hermoheikko kirjoitti:

Uroksesta pystyy kyllä ihan maallikkokin (toivottavasti ainakin joka ikinen Dobermannin omistaja) näkemään, onko se mentaalisesti normaali. Ja normaalius pitäisi aika pitkälle riittää. Hermoheikkous voi olla oikeastikin hermostollinen vioka, ja siten ainakin jossain määrin periytyvä. Mutta muu luonne on yleensä ihmisten ja ympäristön aikaansaamaa, ei periytyvää. Hienosäätö, koulutuksen ja muun näytöksellisen korostaminen uroksen valinnassa, on hössötystä. Fyysisesti ja psyykkisesti terve, ja ulkoisesti nartunomistajaa miellyttävä uros on se kaikkein paras uros.

Lue lisää

Kirjoitin aiemmin niin epäselkeästi. Ehkä tämä selventää ajatteluani. (Oma verbaalinen lahjakkuuteni ei ole kovinkaan hyvä. Ajattelen paljon paremmin kuin kirjoitan)

Dobermannin tarkoitus on olla monipuolinen harrastuskoira, jonka tulisi kyetä osallistumaan vaikka IPO:n maailmanmestaruuskisoihin! Siksipä jalostukseen käytettävien koirien tulee olla luonteeltaan rotutyypillisiä. Kasvattajilla on tässä kohtaa suurin vastuu. Erityisen hyvää huomiota tulisi kiinnittää hyvään hermorakenteeseen ja riittävään kovuuteen, jotka
heijastuvat myös toimintakykyyn. Jalostukseen ei missään nimessä pidä käyttää käyttää yksilöitä, jotka ovat arkoja, aggressiivisia tai yliaktiivisia. Juurikin hermorakenteen vuoksi IPO-tulos olisi suotava. Heikkohermoisella, kun niitä ei noin vaan tehdäkään! Katsos, kun IPO:n suojeluosuudessa koiran toimintaa mitataan paineen alla ja se miten hyvin koira vaihtaa aggressiolta saaliille kuvastaa hermorakenteen lujuutta! Onko se sitten fysiologinen tekijä vai ei... Tähän pitää sanoa, etten tiedä (se kohta aivoissa josta mainitsin aiemmin), mutta sen tiedän, että se periytyy! Ja koska oman jalostukseni tavoitteena on hermorakenteen ja toimintakyvyn parantaminen, niin en millään voi valita urosta, joka ei ole todistanut olevansa hyvähermoinen.

Hyvähermoisia uroksia voi toki olla kenellä vaan kotona, mutta miten minä saan niistä tietää, jolleivat ne ole kokeissa tuoneet niitä hyviä hermojaan esille? Miten pennunottajat saavat tietää, että vanhemmat ovat oikeastaan hyvähermoisia, kun siittä ei ole olemassa mustaa valkoisella? Miten jalostustyö ylipäätänsä on mahdollista, kun eri ihmisillä on niin erilaiset milipiteet siittä, että millainen on hyvähermoinen koira ja millainen ei? Jos sinulle riittää se, että koira on kotosalla kiva, niin riittääkö se mahdollisesti sellaiselle ihmiselle, joka hakee suojeluun soveltuvaa koiraa? Dobermann on suojelukoira ja sellaisena se tulee myös säilyttää! Jos haluat vaan kotikoiran, niin siihen tarkoitukseen on muita rotuja!

coucou kirjoitti:

Minun tarvitsee kyllä yhtyä "hymynaaman" mielipiteisiin siitä, että koirien joita jalostuksessa käytetään tarvitsisi läpäistä em. kriteerit, sillä juuri sillä saada karsittua näitä "lehtiartikkeleita", joihin tiinamuori viittaat.
Seurakoira on seurakoira ja palveluskoira on palveluskoira. Jos haluan kuolaavan kaverin niin otan berhandilaisen ja jos haluan minikoiran otan chihun... Se että kaikki koirat yritetään upottaa samaan muottiin ja kaikkien pitäisi olla samanlaisia, on sula mahdottomuus. Me ihmisetkin olemme erilaisia ja ei meidänkään kuulu olla samanlaisia. Dobberi ei ole joka ihmisen koira ja jollei ole mahdollisuuksia, haluja, kykyjä vastata koiran kovuuteen, terävyyteen, uteliaisuuteen ja muuhun mikä PALVELUSKOIRALLE ON OMINAISTA ei tarvitse valita ko. rotua. Samoin on monien muiden palveluskoirarotujen kanssa. Monissa muissa palveluskoiraroduissa vaan on hieman paljon enemmän populaatio variaatiota, koska ovat suositumpia yleismaailmallisesti. Oma mielipiteeni on hiukan siihen suuntaan kallistuva että monilla näillä laajemman populaation koirilla on paimenkoira ominaisuuksia luonteessaan-- dobermanni ei ole koskaan ollut paimentaja-

Mutta etten ihan hakoteille karkaa ja kauhean kauas, on rodun lyhyessä iässä saatu aikaan paljon pahaakin, joten minusta on vain hyvä että koiria testataan. IPO-koira ei suinkaan ole sama kuin tappokone... hihhih... sehän olisikin... mutta tietysti hiukan erilainen kun kultainennoutaja.....

Lue lisää

Lainaus [IPO-koira ei suinkaan ole sama kuin tappokone... hihhih... sehän olisikin... mutta tietysti hiukan erilainen kun kultainennoutaja.....]

Mikä on IPO koira? Ja mitä tekemistä jonkun tappokoneen kanssa? (esimerkiksi panssarivaunu yms.) Eivätkä dobermannit -tai mitkään muutkaan rodut ole todellakaan automaattisesti IPO(=koiraurheilulaji)koiria.

Ja tuo kovuus ei myöskään ole mikään itsestään selvä ominaisuus dobermanneille - paljon näkee noita pehmeitäkin yksilöitä.

Pikku vinkkinä: Pätemisentarve ei korvaa tietoa

:-) kirjoitti:

Dobermann on palveluskoira ja IPO:ssa yhdistyy aikalailla kaikki mitä dobberilta haen. Tottis, jälki ja purut. Eikös rotu alunperin suojelukoiraksi ole tarkoitettukin...? Kyllähän se sohvalla kauniilta näyttää, mutta valitettavasti sohvakoirien jalostus ei ole dobermannien jalostusta! Tuskis se ainakaan L. Dobermannilla oli mielessään, kun hän rotua alkoi kehittelemään...

Kirjoitit, että:"Tietyiltä ominaisuuksiltaan huippuyksilö A risteyettynä toiseen samoilta ominaisuuksiltaan huippuyksilöön B ei todellakaan automaattisesti johda vielä vanhempiaankin huipumpiin yksilöihin C, D ja E. Jos jalostaminen olisi niin helppoa kuin annat ymmärtää kirjoituksessasi, meillä ei olisi enää koirilla mitään sairauksia eikä luonneongelmia. Näin on."

Jäiköhän sinulta huomaamatta edellisessä kirjoituksessani kohta, jossa mainitsin, että kahdelta huippuyksilöltäkin voi tulla huonoja pentuja ja se on sitten vaan elämää??? Genetiikka on salakirjoitusta, jota ei pystytä koodaamaan auki niin, että tiedettäisiin 100% mitä jälkeläisistä on odotettavissa, mutta TODENNÄKÖISEMPÄÄ on saada hyviä koiria hyvistä vanhemmista! Myös näin on! Ja koska kasvattajalla ei ole käytössään muita aseita, kun laittaa mahdollisimman hyvä yhteen mahdollisimman hyvän kanssa ja sen jälkeen rukoilla parasta, niin eikö kannata tehdä kaikki voitava sen eteen, että ei tarvitsisi rukoilla mahdotonta ihmettä? Niitäkin tiedetään muuten tapahtuneen, mutta itse luotan tilastoihin enemmän!!!

Lue lisää

Lainaus: [Dobermann on palveluskoira ja IPO:ssa yhdistyy aikalailla kaikki mitä dobberilta haen. Tottis, jälki ja purut. Eikös rotu alunperin suojelukoiraksi ole tarkoitettukin...? ]

No ei dobermannia ainakaan alunperin mihinkään koiraurheilulajiin ole pelkästään kehitetty. Tuskimpa herra Dobermann oli koskaan kuullutkaan mistään IPO:ista yms.

todella omituista kirjoitti:

Lainaus: [Dobermann on palveluskoira ja IPO:ssa yhdistyy aikalailla kaikki mitä dobberilta haen. Tottis, jälki ja purut. Eikös rotu alunperin suojelukoiraksi ole tarkoitettukin...? ]

No ei dobermannia ainakaan alunperin mihinkään koiraurheilulajiin ole pelkästään kehitetty. Tuskimpa herra Dobermann oli koskaan kuullutkaan mistään IPO:ista yms.

Lue lisää

Kehitti rodun aikoinaa suojelukoiraksi. Hän oli veronkerääjä ja joutui ammattinsa puolesta tekemisiin ei niin miellyttävien ihmisten kanssa. Hän tarvitsi siis koiraa, joka häntä suojelisi!

Myöhemmin on kehitetty IPO. Lajuna sellainen, että siinä pitää koiralla olla ominaisuuksia suojeluun! Eli juuri niitä alkuperäisiä ominaisuuksia, joita Herra L. Dobermann halusi koirissaan olevan.

Onko siis väärin haluta jalostaa sellaisia koiria, millaisiksi ne on alunperin tarkoitettu?

:-) kirjoitti:

Kehitti rodun aikoinaa suojelukoiraksi. Hän oli veronkerääjä ja joutui ammattinsa puolesta tekemisiin ei niin miellyttävien ihmisten kanssa. Hän tarvitsi siis koiraa, joka häntä suojelisi!

Myöhemmin on kehitetty IPO. Lajuna sellainen, että siinä pitää koiralla olla ominaisuuksia suojeluun! Eli juuri niitä alkuperäisiä ominaisuuksia, joita Herra L. Dobermann halusi koirissaan olevan.

Onko siis väärin haluta jalostaa sellaisia koiria, millaisiksi ne on alunperin tarkoitettu?

Lue lisää

Mistä tiedät varmasti, että herra Dobermannin koirat olisivat tänäpäivänä mainioita urheilukoiria.
Mistä tietosi Herra Dobermannin luonnejalostuksesta on peräisin?

Mistätietoa kirjoitti:

Mistä tiedät varmasti, että herra Dobermannin koirat olisivat tänäpäivänä mainioita urheilukoiria.
Mistä tietosi Herra Dobermannin luonnejalostuksesta on peräisin?

Lueppa vaikka SDY:n sivuilta rodun historiasta ja rotumääritelmästä! Ymmärrät sinäkin, että mihin tarkoitukseen dobberi on tarkoitettu ja mihin sitä edelleenkin tulee jalostaa, kunnes joku päättää muuttaa rotumääritelmää! Niin kauan, kun rotumääritelmän mukaan dobberin on kyettävä työhön, niin myös jalostuskoirien on siihen kyettävä! Muutoin emme jalosta rotumääritelmän mukaisia koiria vaan jotakin ihan muuta!

http://www.sdy.fi

... kirjoitti:

Lueppa vaikka SDY:n sivuilta rodun historiasta ja rotumääritelmästä! Ymmärrät sinäkin, että mihin tarkoitukseen dobberi on tarkoitettu ja mihin sitä edelleenkin tulee jalostaa, kunnes joku päättää muuttaa rotumääritelmää! Niin kauan, kun rotumääritelmän mukaan dobberin on kyettävä työhön, niin myös jalostuskoirien on siihen kyettävä! Muutoin emme jalosta rotumääritelmän mukaisia koiria vaan jotakin ihan muuta!

http://www.sdy.fi

Lue lisää

Herra Dobermannko tuon historian on kirjoittanut?
Tedoksesi: Rotumääritelmää on vuosienvarrella kyllä muutettu.
Kun noin näppärältä vaikutat, niin etköhän löydä sen ihan ensimmäisen rotumääritelmänkin jostakin (esim. netistä)

No ei varmasti ole dobermannia alunperin tarkoitettu koiraurheiluun. Jos joku myöhemmin on keksinyt noita koreografioita koirille opettaa, niin ei se tarkoita automaattisesti Herra Dobermannin olleen koira-urheilu miehiä.

Kuinkahan niillä alkuaikojen dobermannien luonteilla nykypäivänä koiraurheilua harrastettaisiin.

Ja missähän työssä noita dobermanneja nykyään käytetään? Taitaa olla ihan muut rodut niissä työtehtävissä.

:-) kirjoitti:

Isäuros, joka yltää tuloksiin on myös perinnöllisiltä osiltaan kunnossa. Esimerkiksi hyvä puruote on periytyvä! Hermorakenne on periytyvä... Taipumus aggressioon on periytyvä... Tämä kaikki muodostaa haluttujen ja ei haluttujen "luonteiden" verkoston ja paras siis valita sieltä joukosta paras mahdollinen!

Jos "luonne" (lainausmerkeissä, koska saat käyttää mitä sanaa itse haluat) ei periydy, niin miten on mahdollista, että dobermannistakin on jakaantunut kaksi selkeästi eri linjaa. "Käyttölinjaiset" ovat juurikin luonteensa puolesta soveltuvampia käyttöön... Siten on ne koirat joiden vanhemmat eivät ole sukupolviin tehneet muuta kun maanneet sohvalla ja todella paljon karrikoiden sanottuna ne koirat kusevat alleen, kun näkevät maalimiehen! Onko sellainen koira enää edes dobermann?

Lue lisää

Lainattu edellisestä:

((((Isäuros, joka yltää tuloksiin on myös perinnöllisiltä osiltaan kunnossa. Esimerkiksi hyvä puruote on periytyvä! Hermorakenne on periytyvä... Taipumus aggressioon on periytyvä... Tämä kaikki muodostaa haluttujen ja ei haluttujen "luonteiden" verkoston ja paras siis valita sieltä joukosta paras mahdollinen!

Jos "luonne" (lainausmerkeissä, koska saat käyttää mitä sanaa itse haluat) ei periydy, niin miten on mahdollista, että dobermannistakin on jakaantunut kaksi selkeästi eri linjaa. "Käyttölinjaiset" ovat juurikin luonteensa puolesta soveltuvampia käyttöön... Siten on ne koirat joiden vanhemmat eivät ole sukupolviin tehneet muuta kun maanneet sohvalla ja todella paljon karrikoiden sanottuna ne koirat kusevat alleen, kun näkevät maalimiehen! Onko sellainen koira enää edes dobermann? ))))

Mikä on Isäuros. Entä emäuros, onko sellainenkin olemassa?

Ja mikähän sellainen "linja" on josta ei noita urheilutuloksia lainkaan tule.

Voisitko hieman tarkentaa tuota "käyttölinjaa". Mikä se on. Tunnetko monta sellaista koiraa henk.koht?

sanat sekaisin kirjoitti:

Lainattu edellisestä:

((((Isäuros, joka yltää tuloksiin on myös perinnöllisiltä osiltaan kunnossa. Esimerkiksi hyvä puruote on periytyvä! Hermorakenne on periytyvä... Taipumus aggressioon on periytyvä... Tämä kaikki muodostaa haluttujen ja ei haluttujen "luonteiden" verkoston ja paras siis valita sieltä joukosta paras mahdollinen!

Jos "luonne" (lainausmerkeissä, koska saat käyttää mitä sanaa itse haluat) ei periydy, niin miten on mahdollista, että dobermannistakin on jakaantunut kaksi selkeästi eri linjaa. "Käyttölinjaiset" ovat juurikin luonteensa puolesta soveltuvampia käyttöön... Siten on ne koirat joiden vanhemmat eivät ole sukupolviin tehneet muuta kun maanneet sohvalla ja todella paljon karrikoiden sanottuna ne koirat kusevat alleen, kun näkevät maalimiehen! Onko sellainen koira enää edes dobermann? ))))

Mikä on Isäuros. Entä emäuros, onko sellainenkin olemassa?

Ja mikähän sellainen "linja" on josta ei noita urheilutuloksia lainkaan tule.

Voisitko hieman tarkentaa tuota "käyttölinjaa". Mikä se on. Tunnetko monta sellaista koiraa henk.koht?

Lue lisää

"Mikä on Isäuros. Entä emäuros, onko sellainenkin olemassa?"

Viilataan nyt sitten pilkkua oikeen kunnolla! ISÄuros on uros, joka on valittu pentueen isäksi. Ei siis mikä tahansa uros, eikä ainakaan narttu... Mistä sä näitä juttuja revit!

"Ja mikähän sellainen "linja" on josta ei noita urheilutuloksia lainkaan tule."

Ja tämä asia on kuin veteen piirretty viiva! Käyttötuloksia kun on kaikissa suvuissa, mutta toiset kasvattajat keskittyvät kasvattamaan sen yhden hikisen IPO-tuloksen saaneita (jos edes sitäkään), näyttelyissä korkeasti palkittuja koiria. Tämä on näyttelykoirakasvatusta ja samaan kastiin menee ne mammanmussukkakasvattajat. Sitten on kasvattajat, jotka valitsevat jalostusmateriaalinsa ainoastaan käyttötulosten perusteella. (Toki siis terveyskin tärkeä, mutta ei nyt puututa siihen, eihän???) He eivät välitä pätkääkään, onko jalostuskoiran ulkonäkö rodun standardille vastaavaa. Osa kasvattajista koittaa yhdistää näitä ominaisuuksia. Linjat tulevat siis kasvattajien kasvatusvalinnoista! Jos sana LINJA sinua häiritsee, niin älä puutu siihen vaan ohita se ja keskity olenaiseen. Sihen pitääkö jalostusdobberilla olla käyttötuloksia ja miksi, ja jollei niin miksi!!! Kyse on kuitenkin palveluskoirarodusta, jonka alkuperäinen tarkoitus on tehdä töitä! Ei olla ainoastaan mamman sohvachampioni! En minä sellaisia koiria väheksy. pääasia on, että koiralla on hyvä koti, mutta nyt puhutaan JALOSTUKSESTA!!!!! Dobermannin jalostuksesta ja sitä ei ole tarkoitettukaan kaikkien hommaksi! Varsinkaan, jos he haluavat jalostaa jotakin täysin rotumääritelmästä poikkeavaa!

tai sitten en kirjoitti:

Herra Dobermannko tuon historian on kirjoittanut?
Tedoksesi: Rotumääritelmää on vuosienvarrella kyllä muutettu.
Kun noin näppärältä vaikutat, niin etköhän löydä sen ihan ensimmäisen rotumääritelmänkin jostakin (esim. netistä)

No ei varmasti ole dobermannia alunperin tarkoitettu koiraurheiluun. Jos joku myöhemmin on keksinyt noita koreografioita koirille opettaa, niin ei se tarkoita automaattisesti Herra Dobermannin olleen koira-urheilu miehiä.

Kuinkahan niillä alkuaikojen dobermannien luonteilla nykypäivänä koiraurheilua harrastettaisiin.

Ja missähän työssä noita dobermanneja nykyään käytetään? Taitaa olla ihan muut rodut niissä työtehtävissä.

Lue lisää

taitaa olla dobberi jo menetetty rotu. Cohvachampionikasvatusta jo vuodesta.... Dobermann pystyi vielä joskus ihan oikeisiin töihin. Se oli poliisi- ja sotakoirana laajalti käytetty. Rotumääritelmää on muutettu joo, mutta TÄLLÄ HETKELLÄ kasvatamme tämän hetken rotumääritelmän mukaan ja valitettavasti siellä ei lue, että dobermannin pitää olla kiva sohvakoira ja näyttää söpöltä joulukorttikuvissa! Jos haluat muuttaa rotumääritelmää, niin fine by me, mutta niin kauan kun siellä lukee, että sen on kyettävä monipuoliseksi harrastuskoiraksi, niin myös vaadin monipuolista harrastustaustaa jalostusmateriaalilta! Ei siellä turhaan painoteta toimintakykyä, rohkeutta ja kohtuullista kovuutta. Jalostusdobermannin on oltava itsevarma ja peloton. Mistä minä tiedän sohvachampion-tittelikoirien itsevarmuudesta ja pelottomuudesta? Minun tarkoitukseni on etsiä nartulleni uros ja vaadin urokselta tiettyjä asioita! Palveluskoirarotua jos kasvattaa, niin on otettava palveluskoiraominaisuudet huomioon! En voi kasvattaa palveluskoirarotua, jos tavoitteenani on terve sohvachampion... Jos tavoite ei ole palveluskoiran kasvattaminen, niin sen jälkeen palveluskoiria enää ei kasvateta! Simppeli juttu!

Ja vielä kerran, ettei unohdu.... KYLLÄ! Kuka tahansa koira VOI olla ihan helkkarin hyvä ilman yhtäkään tulosta yhtään mistään. Mutta nyt kysynkin, että MISTÄ minä nartunomistajana saan koskaan kuulla sellaisista uroksista? Miten minä voisin luottaa pelkästään uroskoiran omistajan mielipiteeseen koirastaan, kun aika usein oma koira on se maailman ihanin ja paras! Siihen ei osata suhtautua objektiivisesti! Kun koiralla on käyttötulos, on sen joku muu jo testannut ja objektiivisesti, sillä se joku muu arvostelee satoja koiria! Ei ainoastaan omaa kultamussukkaansa! Vastaatko minulle, että miten löydän hyvällä hermorakenteella varustetun uroksen sohvachampionien merestä, kun joka-ainoa omistaja vannoo ja vakuuttaa heidän piskinsä mahtavuutta!

????? kirjoitti:

taitaa olla dobberi jo menetetty rotu. Cohvachampionikasvatusta jo vuodesta.... Dobermann pystyi vielä joskus ihan oikeisiin töihin. Se oli poliisi- ja sotakoirana laajalti käytetty. Rotumääritelmää on muutettu joo, mutta TÄLLÄ HETKELLÄ kasvatamme tämän hetken rotumääritelmän mukaan ja valitettavasti siellä ei lue, että dobermannin pitää olla kiva sohvakoira ja näyttää söpöltä joulukorttikuvissa! Jos haluat muuttaa rotumääritelmää, niin fine by me, mutta niin kauan kun siellä lukee, että sen on kyettävä monipuoliseksi harrastuskoiraksi, niin myös vaadin monipuolista harrastustaustaa jalostusmateriaalilta! Ei siellä turhaan painoteta toimintakykyä, rohkeutta ja kohtuullista kovuutta. Jalostusdobermannin on oltava itsevarma ja peloton. Mistä minä tiedän sohvachampion-tittelikoirien itsevarmuudesta ja pelottomuudesta? Minun tarkoitukseni on etsiä nartulleni uros ja vaadin urokselta tiettyjä asioita! Palveluskoirarotua jos kasvattaa, niin on otettava palveluskoiraominaisuudet huomioon! En voi kasvattaa palveluskoirarotua, jos tavoitteenani on terve sohvachampion... Jos tavoite ei ole palveluskoiran kasvattaminen, niin sen jälkeen palveluskoiria enää ei kasvateta! Simppeli juttu!

Ja vielä kerran, ettei unohdu.... KYLLÄ! Kuka tahansa koira VOI olla ihan helkkarin hyvä ilman yhtäkään tulosta yhtään mistään. Mutta nyt kysynkin, että MISTÄ minä nartunomistajana saan koskaan kuulla sellaisista uroksista? Miten minä voisin luottaa pelkästään uroskoiran omistajan mielipiteeseen koirastaan, kun aika usein oma koira on se maailman ihanin ja paras! Siihen ei osata suhtautua objektiivisesti! Kun koiralla on käyttötulos, on sen joku muu jo testannut ja objektiivisesti, sillä se joku muu arvostelee satoja koiria! Ei ainoastaan omaa kultamussukkaansa! Vastaatko minulle, että miten löydän hyvällä hermorakenteella varustetun uroksen sohvachampionien merestä, kun joka-ainoa omistaja vannoo ja vakuuttaa heidän piskinsä mahtavuutta!

Lue lisää

Oikein mukava oli lukea ketjua ja huomata, että keskustelua on virinnyt pitkästä aikaa tosi aktiivisesti.

Eräs itseäni pahasti häiritsevä seikka tässä keskusteluketjussa on ollut, että dobermannin käyttö on mustavalkoisesti rajattu IPO:n harrastajiin, ja kaikki muut ovat sitten ilmeisesti sohvaperunoita, olipa niillä sitten miten hyviä muita harrastuksia tai kilpailulajeja tahansa.

Kehityksen kehittyminen vain on sellaista, että asiat koko ajan muuttuvat. Kaikki kunnia Herra Dobermannille joka rodun aikoinaan lanseerasi. Vaan tämän päivän yhteiskunnassa ei kovin paljon käyttöä ole sellaiselle koiralle, jota hän tarvitsi: meillä kun on nämä yhteiskunnan sanktiot ulosottoineen ja työpalveluksineen kehitelty niin pitkälle, että perintätoimiston työntekijän ei tarvitse pelotuskoira mukanaan työtään tehdä. Järjestelmä kyllä loppuviimein jauhaa vilungin yrittäjät tehokkaissa leuoissaan...

Ja mitä tulee tähän oman kodin ja pihan sekä polkupyörän vartiointiin tai emännän/isännän suojelemiseen, niin se luonnistuu kyllä satavarmasti muiltakin hyviltä dobbereilta kuin ipo-koulutetuilta. Sitäpaitsi yhdeksällekymmenelle yhdeksälle rosmolle sadasta riittää, kun tietää että talossa on dobberi, tai hän tunnistaa sen portinpielen kuvasta. Tähän perustuu tämän päivän koiravartiointi ja suojelu. Itse en ainakaan ole ikinä sallinut omien dobbereideni kohdella pihalle tai taloon "tunkeutujia" muuten kuin kohteliaasti esittelemällä itsensä. Purut eivät ole sallittuja, vaikka joulukalentereita tai pitsiliinoja kaupitteleva yrittäisikin paeta...

Tosi on, että dobermannia ei enää (lainkaan?) käytetä poliisikoirana Suomessa, mutta se ei mielestäni johdu koiran siihen tehtävään sopimattomuudesta luonteensa/hermorakenteensa ym. puolesta, vaan säänkestävyyden puutteesta. Joka ominaisuus on sitten taas yleisharrastuskäyttökoirana olevan kotikoiran hyvä puoli (=ihmisen kanssa asumiseen sopiva karvapeite).

Joku puolestaan oli sitä mieltä, että ei ipo-koulutus tee yhdestäkään koirasta tappokonetta: ei teekään, mutta usein lajia lähtevät harrastamaan ihmiset, jotka eivät lajista ymmärrä sen enempää kuin (kuulemma) minäkään, sellaistenkin koirien kanssa joiden hermorakenne ei loppuviimein olekaan ihan niin hyvä kuin on kuviteltu. Sitten ollaan vaikeuksissa kun ovat purut herkässä heikkopäisellä koiralla ja neuvot vähissä sen omistajalla. (-Tiedän, tämä ongelma ei ole suurimmillaan juuri dobermannien suhteen...)

Vaan mitä tuohon kasvattamiseen tulee, niin toivoisin kuitenkin jokaisen sitä suunnittelevan nartun omistajan tutustuvan siihen hyvin IPO- kilpailuissa menestyneeseen isäkoiraehdokkaaseen ihan siviilissäkin face to face päivän parin ajan minimissään, eikä valitsisi urosta vain käyttötulosten perusteella. Mikä tietysti on ihan hyvä lähtökohta, mutta vain lähtökohta.

Eräs tärkeä seikka tervepäisen ja kaikin puolin hyvinvoivan koiran kasvattamisessa (laaja merkitys kasvattamiselle, ei se varsinainen) on myös, että tätä hyvälle dobberille välttämätöntä "hermojen kokonaiskestävyyttä ja paineen sietokykyä" löytyy kosolti myös hihnan yläpäästä. Muuten valuvat täysin hukkaan hyvätkin geenit.

Kaikkea hyvää tavoitteelliselle kasvattajalle toivottaa käyttöpuolen pehmolajien iänvanha harrastajamuori

tiinamuori kirjoitti:

Oikein mukava oli lukea ketjua ja huomata, että keskustelua on virinnyt pitkästä aikaa tosi aktiivisesti.

Eräs itseäni pahasti häiritsevä seikka tässä keskusteluketjussa on ollut, että dobermannin käyttö on mustavalkoisesti rajattu IPO:n harrastajiin, ja kaikki muut ovat sitten ilmeisesti sohvaperunoita, olipa niillä sitten miten hyviä muita harrastuksia tai kilpailulajeja tahansa.

Kehityksen kehittyminen vain on sellaista, että asiat koko ajan muuttuvat. Kaikki kunnia Herra Dobermannille joka rodun aikoinaan lanseerasi. Vaan tämän päivän yhteiskunnassa ei kovin paljon käyttöä ole sellaiselle koiralle, jota hän tarvitsi: meillä kun on nämä yhteiskunnan sanktiot ulosottoineen ja työpalveluksineen kehitelty niin pitkälle, että perintätoimiston työntekijän ei tarvitse pelotuskoira mukanaan työtään tehdä. Järjestelmä kyllä loppuviimein jauhaa vilungin yrittäjät tehokkaissa leuoissaan...

Ja mitä tulee tähän oman kodin ja pihan sekä polkupyörän vartiointiin tai emännän/isännän suojelemiseen, niin se luonnistuu kyllä satavarmasti muiltakin hyviltä dobbereilta kuin ipo-koulutetuilta. Sitäpaitsi yhdeksällekymmenelle yhdeksälle rosmolle sadasta riittää, kun tietää että talossa on dobberi, tai hän tunnistaa sen portinpielen kuvasta. Tähän perustuu tämän päivän koiravartiointi ja suojelu. Itse en ainakaan ole ikinä sallinut omien dobbereideni kohdella pihalle tai taloon "tunkeutujia" muuten kuin kohteliaasti esittelemällä itsensä. Purut eivät ole sallittuja, vaikka joulukalentereita tai pitsiliinoja kaupitteleva yrittäisikin paeta...

Tosi on, että dobermannia ei enää (lainkaan?) käytetä poliisikoirana Suomessa, mutta se ei mielestäni johdu koiran siihen tehtävään sopimattomuudesta luonteensa/hermorakenteensa ym. puolesta, vaan säänkestävyyden puutteesta. Joka ominaisuus on sitten taas yleisharrastuskäyttökoirana olevan kotikoiran hyvä puoli (=ihmisen kanssa asumiseen sopiva karvapeite).

Joku puolestaan oli sitä mieltä, että ei ipo-koulutus tee yhdestäkään koirasta tappokonetta: ei teekään, mutta usein lajia lähtevät harrastamaan ihmiset, jotka eivät lajista ymmärrä sen enempää kuin (kuulemma) minäkään, sellaistenkin koirien kanssa joiden hermorakenne ei loppuviimein olekaan ihan niin hyvä kuin on kuviteltu. Sitten ollaan vaikeuksissa kun ovat purut herkässä heikkopäisellä koiralla ja neuvot vähissä sen omistajalla. (-Tiedän, tämä ongelma ei ole suurimmillaan juuri dobermannien suhteen...)

Vaan mitä tuohon kasvattamiseen tulee, niin toivoisin kuitenkin jokaisen sitä suunnittelevan nartun omistajan tutustuvan siihen hyvin IPO- kilpailuissa menestyneeseen isäkoiraehdokkaaseen ihan siviilissäkin face to face päivän parin ajan minimissään, eikä valitsisi urosta vain käyttötulosten perusteella. Mikä tietysti on ihan hyvä lähtökohta, mutta vain lähtökohta.

Eräs tärkeä seikka tervepäisen ja kaikin puolin hyvinvoivan koiran kasvattamisessa (laaja merkitys kasvattamiselle, ei se varsinainen) on myös, että tätä hyvälle dobberille välttämätöntä "hermojen kokonaiskestävyyttä ja paineen sietokykyä" löytyy kosolti myös hihnan yläpäästä. Muuten valuvat täysin hukkaan hyvätkin geenit.

Kaikkea hyvää tavoitteelliselle kasvattajalle toivottaa käyttöpuolen pehmolajien iänvanha harrastajamuori

Lue lisää

Korjailen tässä nyt parhaani mukaan muutamia virheellisiä käsityksiäsi...

"Eräs itseäni pahasti häiritsevä seikka tässä keskusteluketjussa on ollut, että dobermannin käyttö on mustavalkoisesti rajattu IPO:n harrastajiin, ja kaikki muut ovat sitten ilmeisesti sohvaperunoita, olipa niillä sitten miten hyviä muita harrastuksia tai kilpailulajeja tahansa."

Muut eivät suinkaan ole sohvaperunoita. Olisihan se kivaa, jos dobberin kanssa harrastaa mahdollisimman monipuolisesti agilitysta valjakkotouhuihin! Mutta taidat sekoittaa nyt koti- ja jalostuskoiran! Kotikoira voi olla mitä matavin ja sporttisin hiihtokaveri tai toimia kompassina sienimetsällä, mutta se ei ole mikään tae sen jalostusominaisuuksista. Se ei siis ole sohvaperuna vaan hyvinkin aktiivinen puuha-Pete! Mutta koska dobbereitten ongelma on juurikin se huono hermorakenne, jota IPO:n suojeluosuus mittaa loistavasti, niin jos haluamme jalostaa hyvähermoisia koiria, niin sitten ne hermot pitää laittaa paineen alle ja testata, että kuka kelpaa jalostukseen ja kuka ei!

"Itse en ainakaan ole ikinä sallinut omien dobbereideni kohdella pihalle tai taloon "tunkeutujia" muuten kuin kohteliaasti esittelemällä itsensä. Purut eivät ole sallittuja, vaikka joulukalentereita tai pitsiliinoja kaupitteleva yrittäisikin paeta..."

En minäkään! Näin toimii hyvähermoinen koira. Luuletko, että IPO-koulutuksen saanut koira on automaattisesti joka-ainoan tunkeilijan lahkeessa kiinni? Ehkä sinun pitäisi tutustua IPO-koulutuksen saaneisiin koiriin ja huomata, että ne tosiaankin ymmärtävät milloin ne ovat kentällä maalimiehen kanssa ja milloin talonmies poikkeaa päästämään pattereista ilmat! Eihän agilityharrastajankaan koirat kotioloissa jatkuvasti loiki sohvalta toiselle tai pujottele pöydänjalkojen väleissä! Jos tuot maalimihen hihoineen kotiin, niin sitten saattaa olla riemu irti tai jos sille agikoiralle rakennat radan olkkariin, niin se saattaa innostua!

"Tosi on, että dobermannia ei enää (lainkaan?) käytetä poliisikoirana Suomessa, mutta se ei mielestäni johdu koiran siihen tehtävään sopimattomuudesta luonteensa/hermorakenteensa ym. puolesta, vaan säänkestävyyden puutteesta. Joka ominaisuus on sitten taas yleisharrastuskäyttökoirana olevan kotikoiran hyvä puoli (=ihmisen kanssa asumiseen sopiva karvapeite)."

Ei enää lainkaan käytetä ja syynä karvapeite... Mutta joskus ollaan kuitenkin käytetty? Oliko dobbereilla tuolloin paksumpi karvapeite vai oliko Suomen sääolot suotuisammat? Kyllä valitettavasti syy on juurikin hermorakenteessa... Kun dobberi ei enää oikeen kelpaa poliisihommiin edes etelän maissa, vaikka lämpöä luulisi piisaavan!

"mutta usein lajia lähtevät harrastamaan ihmiset, jotka eivät lajista ymmärrä sen enempää kuin (kuulemma) minäkään, sellaistenkin koirien kanssa joiden hermorakenne ei loppuviimein olekaan ihan niin hyvä kuin on kuviteltu. Sitten ollaan vaikeuksissa kun ovat purut herkässä heikkopäisellä koiralla ja neuvot vähissä sen omistajalla"

Väärin... Ensinnäkään lajia ei Suomessa harrasta kuka vaan... Se oli juurikin se suojelulisenssijuttu, josta tuolla puhuttin! Toisekseen, jos koiran hermorakenne ei harjoittelua kestä, niin se on vähän niinkuin kuolleen hevosen potkimista. Ei siittä mitään tule ja kannattaa lopettaa! Suojelussa koiran on kyettävä vaihtamaan agrressiolta saaliille nopeasti ja jotta se onnistuisi, niin pitää olla hyvä hermorakenne! Tässä sinulle linkki, jossa voit opiskella asiasta lisää!

http://www.kolumbus.fi/kennelbacteroides/teoria/Kennel Bacteroides -teoria Kasitteita.htm

"Vaan mitä tuohon kasvattamiseen tulee, niin toivoisin kuitenkin jokaisen sitä suunnittelevan nartun omistajan tutustuvan siihen hyvin IPO- kilpailuissa menestyneeseen isäkoiraehdokkaaseen ihan siviilissäkin face to face"

Oikeassa olet! Mutta en siis aio edes haaskata aikaani sellaisin koiriin, joilla niitä tuloksia ei ole, koska tulos kertoo minulle sen mitä haluankin!

tiinamuori kirjoitti:

Oikein mukava oli lukea ketjua ja huomata, että keskustelua on virinnyt pitkästä aikaa tosi aktiivisesti.

Eräs itseäni pahasti häiritsevä seikka tässä keskusteluketjussa on ollut, että dobermannin käyttö on mustavalkoisesti rajattu IPO:n harrastajiin, ja kaikki muut ovat sitten ilmeisesti sohvaperunoita, olipa niillä sitten miten hyviä muita harrastuksia tai kilpailulajeja tahansa.

Kehityksen kehittyminen vain on sellaista, että asiat koko ajan muuttuvat. Kaikki kunnia Herra Dobermannille joka rodun aikoinaan lanseerasi. Vaan tämän päivän yhteiskunnassa ei kovin paljon käyttöä ole sellaiselle koiralle, jota hän tarvitsi: meillä kun on nämä yhteiskunnan sanktiot ulosottoineen ja työpalveluksineen kehitelty niin pitkälle, että perintätoimiston työntekijän ei tarvitse pelotuskoira mukanaan työtään tehdä. Järjestelmä kyllä loppuviimein jauhaa vilungin yrittäjät tehokkaissa leuoissaan...

Ja mitä tulee tähän oman kodin ja pihan sekä polkupyörän vartiointiin tai emännän/isännän suojelemiseen, niin se luonnistuu kyllä satavarmasti muiltakin hyviltä dobbereilta kuin ipo-koulutetuilta. Sitäpaitsi yhdeksällekymmenelle yhdeksälle rosmolle sadasta riittää, kun tietää että talossa on dobberi, tai hän tunnistaa sen portinpielen kuvasta. Tähän perustuu tämän päivän koiravartiointi ja suojelu. Itse en ainakaan ole ikinä sallinut omien dobbereideni kohdella pihalle tai taloon "tunkeutujia" muuten kuin kohteliaasti esittelemällä itsensä. Purut eivät ole sallittuja, vaikka joulukalentereita tai pitsiliinoja kaupitteleva yrittäisikin paeta...

Tosi on, että dobermannia ei enää (lainkaan?) käytetä poliisikoirana Suomessa, mutta se ei mielestäni johdu koiran siihen tehtävään sopimattomuudesta luonteensa/hermorakenteensa ym. puolesta, vaan säänkestävyyden puutteesta. Joka ominaisuus on sitten taas yleisharrastuskäyttökoirana olevan kotikoiran hyvä puoli (=ihmisen kanssa asumiseen sopiva karvapeite).

Joku puolestaan oli sitä mieltä, että ei ipo-koulutus tee yhdestäkään koirasta tappokonetta: ei teekään, mutta usein lajia lähtevät harrastamaan ihmiset, jotka eivät lajista ymmärrä sen enempää kuin (kuulemma) minäkään, sellaistenkin koirien kanssa joiden hermorakenne ei loppuviimein olekaan ihan niin hyvä kuin on kuviteltu. Sitten ollaan vaikeuksissa kun ovat purut herkässä heikkopäisellä koiralla ja neuvot vähissä sen omistajalla. (-Tiedän, tämä ongelma ei ole suurimmillaan juuri dobermannien suhteen...)

Vaan mitä tuohon kasvattamiseen tulee, niin toivoisin kuitenkin jokaisen sitä suunnittelevan nartun omistajan tutustuvan siihen hyvin IPO- kilpailuissa menestyneeseen isäkoiraehdokkaaseen ihan siviilissäkin face to face päivän parin ajan minimissään, eikä valitsisi urosta vain käyttötulosten perusteella. Mikä tietysti on ihan hyvä lähtökohta, mutta vain lähtökohta.

Eräs tärkeä seikka tervepäisen ja kaikin puolin hyvinvoivan koiran kasvattamisessa (laaja merkitys kasvattamiselle, ei se varsinainen) on myös, että tätä hyvälle dobberille välttämätöntä "hermojen kokonaiskestävyyttä ja paineen sietokykyä" löytyy kosolti myös hihnan yläpäästä. Muuten valuvat täysin hukkaan hyvätkin geenit.

Kaikkea hyvää tavoitteelliselle kasvattajalle toivottaa käyttöpuolen pehmolajien iänvanha harrastajamuori

Lue lisää

Olet oikeassa. Ihan koko rotua ei ole vielä onnistuttu täysin pilaamaan. Kiitokset siis Jukka Peltomaalle, Minna Aarniolle ja Mika Myyrylle rotumme edustuksesta tämän vuoden palveluskoirien SM-kisoissa!

Ihan vaan vertailun vuoksi voitte jokainen käydä katsomassa kuinka suuri oli muiden rotujen edustus Suomen Mestaruustason kilpailussa! Dobbereita oli siis 3 ja koiria kaikenkaikkiaan 67 mikäli oikein laskin. Rotuja laskin 10. Jotta dobbereita olisi siis ollut siellä edes se kymmenesosa, olisi siellä pitänyt olla 4 lisää! Montakohan siellä nähdään ensi vuonna?

http://www.kpky.net/sm2006/index.htm

joopajoohuh kirjoitti:

Ihan voisit pysähtyä miettimään, millaiset ominaisuudet edes periaatteessa kulkevat geeneissä! Varmasti jokseenkin sellaiset kuin meillä muidenkin lajien edustajilla!

Ulkonäkö, rakenne ja terveydessä ne perinteiset, perinnölliset jutut pitää tietenkin sulkea pois. Kaikkia ei paskaakaan kiinnosta missään näyttelyissä pyörittäminen. Eikä se tarkoita sitä, etteikö tällainen "harrastuksista" sivussa oleva olisi jalostukseen ties kuinka esimerkillinen. Mentaalipuoli normaali, ja terveys ok, rakenne ja ulkonäkö rodunomainen. Ihan hyvä tulee. Kenties erinomainenkin. Vaikka olisi kuinka korkeita tavoitteita.

Lue lisää

Miten ihmeessä koirat liittyvät kansallissosialistiseen puolueeseen?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Natsi

No perusjutut mainitsin jo!

Terveys kaiken aana ja oona!

Lonkat voit kuvata missä vaan eläinlääkäriasemalla, sillä kuvat lähetetään Kennelliittoon arvioitavaksi. Kyynärät kannataa kuvauttaa samalla. Hinta vaihtelee paikkakunnittain, mutta kannattaa varata rahaa satasen moloemmin puolin. Jos vielä kuvautat selän samalla, niin hintaa tulee muutama kymppi lisää!
Silmät tutkii siihen valtuutettu silmäpeilaaja. Omalta paikkakunnaltasi kannattaa kysellä eläinlääkäreiltä, että kuka on lähin peilaaja. Hinnat vaihtelevat paikkakunnittain. Itse maksoin 60€. Tarkan hinnan saat, kun soitat ja kysyt!
vWD testi maksaa siinä satasen hieppeillä Finnzymesissä. Muistaakseni yhdeltä koiralta se oli 120€, mutta jos on useampi koira kerralla, niin saa edullisemmin!
CAH-arvot kannattaa myös tutkituttaa, samoin sydän, sillä sydänsairaudet ovat rotumme vitsaus. Näiden hintoja en enää muista! Kannattaa kysellä eläinlääkäriltäsi!

Sitä en kuitenkaan käsitä, että kenen etua palvelee se, ettet kouluta koiraasi, jos haaveilet sen jalostuskäyttöä? Luonnetesti on ihan ookoo, muttei kuitenkaan riittävä mittari, kun puhutaan dobermannista, joka on työkoirarotu! Jos mielestäsi koirasi olisi kykeneväinen kaikkeen siihen, niin tekisit suuren palveluksen koko rodulle, kun katsoisit, että miten hyvä se koirasi oikein onkaan! Jos sillä on luonteen puolesta mitä dobermannilta vaditaan, niin sellainen koira olisi arvokas lisä muutenkin niin kapeaan geenipooliin! Uroksia joita voi käyttää, ei ole paljonkaan!
Töitähän se vaatii, mutta uskon, että pystyt siihen ja jollei koirastasi siihen ole, niin ainakin tiedät, ettet sitä jalostukseen anna!

Koko rodun syöpä on ihmiset jotka ajttelevat, että dobermann on kiva kotikoira! On se sellainenkin, mutta ei pelkästään! Sen tulee kyetä myös tomimaan ja tekemään sitä työtä, johon se on tarkoitettu! Rotumääritelmän mukaan dobermannin tulee kyetä tähän kaikkeen ja jos halutaan jalostaa rotumääritelmästä poikkeavia koiria, pitää jalostaa ihan eri rotua!

Valitan, että mielipiteeni on näinkin karu, mutta dobermann on TYÖKOIRA!!! Sellaisena se tulee myös säilyttää ja ihmiset jotka tekevät jalostuspäätöksiä vastaavat rodun säilyttämisestä sellaisena, kun herra Louis Dobermann halusi!!

:-) kirjoitti:

No perusjutut mainitsin jo!

Terveys kaiken aana ja oona!

Lonkat voit kuvata missä vaan eläinlääkäriasemalla, sillä kuvat lähetetään Kennelliittoon arvioitavaksi. Kyynärät kannataa kuvauttaa samalla. Hinta vaihtelee paikkakunnittain, mutta kannattaa varata rahaa satasen moloemmin puolin. Jos vielä kuvautat selän samalla, niin hintaa tulee muutama kymppi lisää!
Silmät tutkii siihen valtuutettu silmäpeilaaja. Omalta paikkakunnaltasi kannattaa kysellä eläinlääkäreiltä, että kuka on lähin peilaaja. Hinnat vaihtelevat paikkakunnittain. Itse maksoin 60€. Tarkan hinnan saat, kun soitat ja kysyt!
vWD testi maksaa siinä satasen hieppeillä Finnzymesissä. Muistaakseni yhdeltä koiralta se oli 120€, mutta jos on useampi koira kerralla, niin saa edullisemmin!
CAH-arvot kannattaa myös tutkituttaa, samoin sydän, sillä sydänsairaudet ovat rotumme vitsaus. Näiden hintoja en enää muista! Kannattaa kysellä eläinlääkäriltäsi!

Sitä en kuitenkaan käsitä, että kenen etua palvelee se, ettet kouluta koiraasi, jos haaveilet sen jalostuskäyttöä? Luonnetesti on ihan ookoo, muttei kuitenkaan riittävä mittari, kun puhutaan dobermannista, joka on työkoirarotu! Jos mielestäsi koirasi olisi kykeneväinen kaikkeen siihen, niin tekisit suuren palveluksen koko rodulle, kun katsoisit, että miten hyvä se koirasi oikein onkaan! Jos sillä on luonteen puolesta mitä dobermannilta vaditaan, niin sellainen koira olisi arvokas lisä muutenkin niin kapeaan geenipooliin! Uroksia joita voi käyttää, ei ole paljonkaan!
Töitähän se vaatii, mutta uskon, että pystyt siihen ja jollei koirastasi siihen ole, niin ainakin tiedät, ettet sitä jalostukseen anna!

Koko rodun syöpä on ihmiset jotka ajttelevat, että dobermann on kiva kotikoira! On se sellainenkin, mutta ei pelkästään! Sen tulee kyetä myös tomimaan ja tekemään sitä työtä, johon se on tarkoitettu! Rotumääritelmän mukaan dobermannin tulee kyetä tähän kaikkeen ja jos halutaan jalostaa rotumääritelmästä poikkeavia koiria, pitää jalostaa ihan eri rotua!

Valitan, että mielipiteeni on näinkin karu, mutta dobermann on TYÖKOIRA!!! Sellaisena se tulee myös säilyttää ja ihmiset jotka tekevät jalostuspäätöksiä vastaavat rodun säilyttämisestä sellaisena, kun herra Louis Dobermann halusi!!

Lue lisää

Minua ei ikävä kyllä kiinnosta alkuunkaan minkääntyyppinen aktiiviharrastaminen koirani kanssa. Kuten ei kiinnostanut aikaisemman, sakemannini, kanssa. Vaikka työkoira kai sakukin on. Jokaisella koiralla on alkuperäinen käyttötarkoitus. Mutta on aika naiivia lähteä ajatuksesta, että sen pitäisi velvoittaa oman koiran kohdalla yhtään mihinkään. Paitsi siihen, kun tekee päätöstä, millainen koira perheeseen ylipäätään sopii.

Koira on meillä näkyvä osa kaikkea arkista askarteluamme, ja mukana melkein kaikkialla, missä liikumme. Olen kouluttanut koiraa sen verran kuin olen nähnyt tarpeelliseksi. Mutta mitään tarvetta tämän fanaattisempaan harrastamiseen minulla ei ole. Enkä koe, että kenenkään muunkaan tarvitsee tuntea pistoa, jos ei ole intohimoa lähteä mukaan mihinkään yhtään kunnianhimoisempaan.

Toki työkoirahan tuokin tavallaan on. Asumme ja elelemme sillä tavalla, että jokainen arkipäivä pitää sisällään aika paljon työtä. Josta myös koiralla on omaa vastuusiivunsa :)

Dobermanneja on paljon sellaisilla ihmisillä, jotka eivät kykene tarjoamaan koiralle sellaista elämää, että se voisi olla onnellinen, ja tuntea itsensä tärkeäksi. SELLAISET ihmiset ovat minun mielestäni tämän rodun syöpä. Mutta mikään fundamentalisti ei tarvinne koiran alkuperäisen käyttötarkoituksen suhteen olla. Edes, jos haluaa kantaa kortensa jalostuksen kekoon. Kenties minäkin olen kiinnostunut jalostamaan vain terveitä, hyvännäköisiä, sellaisia vanhanajan vahvoja yksilöitä, jollainen omanikin on :)Jos pennusta tulee normaali, tasapainoinen ja terve jäsen jonkun ihmisen vastuuntuntoiseen perheeseen, en koe, että olen jalostuksessa mitenkään epäonnistunut. Jos joku pyrkii jalostamaan työkoiraa sanan varsinaisessa merkityksessä, ajattelen hänen edustavan eri jalostushaaraa.

Kyllä Dobermanni on oikein hyvä kotikoirakin. Ihan niin kuin Cane Corso, Espanjanmastiffi tai Saksanpaimenkoira. Loistavia seurakoiria ja kotipalvelijoita. Oikeanlaisessa kodissa. Ei anneta alkuperöäisen käyttötarkoituksen velvoittaa tai rajoittaa. Tutkikaamme vain itseämme, olosuhteitamme, ja jos niiden suhteen resurssit antavat varaa valita, vaikka ihan sitäkin, minkä näköisen koiran haluamme. Ei kenenkään ole pakko olla kiinnostunut tarjoamaan koiralle sitä työtä, josta historia ko rodun kohdalla kirjoittaa. Pääasia, että pystyy tarjoamaan koiralle RIITTÄVÄSTI, jotta se voi olla onnellinen.

Ihan oman mielenkiintonsa vuoksi voi ihminen sitten suunnata harrastuksellisen mielenkiintonsa vaikka perinteiseen Dobberihässäämiseen. Usein se taitaa olla vähän snobbailuakin, että koiralla on vereviä meriittejä katu-uskottavissa lajeissa. Ei synti sekään. Mutta jalostuksen, saati koiran onnellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä!

Minä haluan jalostaa kivan koiran. Käytän sanaa kiva juuri siksi, kun se niin monia Dobermanni-ihmisiä ärsyttää. Minun koirani on ainakin kiva. Sen lisäksi, että hieno ja rodunomainen. Ja jos lääkärin mielestä vielä terve, vastaa se sitä jalostustarkoitusta, jonka perään moni tuntemani Dobberinartun omistaja haikailee.

kenties vähän... kirjoitti:

Minua ei ikävä kyllä kiinnosta alkuunkaan minkääntyyppinen aktiiviharrastaminen koirani kanssa. Kuten ei kiinnostanut aikaisemman, sakemannini, kanssa. Vaikka työkoira kai sakukin on. Jokaisella koiralla on alkuperäinen käyttötarkoitus. Mutta on aika naiivia lähteä ajatuksesta, että sen pitäisi velvoittaa oman koiran kohdalla yhtään mihinkään. Paitsi siihen, kun tekee päätöstä, millainen koira perheeseen ylipäätään sopii.

Koira on meillä näkyvä osa kaikkea arkista askarteluamme, ja mukana melkein kaikkialla, missä liikumme. Olen kouluttanut koiraa sen verran kuin olen nähnyt tarpeelliseksi. Mutta mitään tarvetta tämän fanaattisempaan harrastamiseen minulla ei ole. Enkä koe, että kenenkään muunkaan tarvitsee tuntea pistoa, jos ei ole intohimoa lähteä mukaan mihinkään yhtään kunnianhimoisempaan.

Toki työkoirahan tuokin tavallaan on. Asumme ja elelemme sillä tavalla, että jokainen arkipäivä pitää sisällään aika paljon työtä. Josta myös koiralla on omaa vastuusiivunsa :)

Dobermanneja on paljon sellaisilla ihmisillä, jotka eivät kykene tarjoamaan koiralle sellaista elämää, että se voisi olla onnellinen, ja tuntea itsensä tärkeäksi. SELLAISET ihmiset ovat minun mielestäni tämän rodun syöpä. Mutta mikään fundamentalisti ei tarvinne koiran alkuperäisen käyttötarkoituksen suhteen olla. Edes, jos haluaa kantaa kortensa jalostuksen kekoon. Kenties minäkin olen kiinnostunut jalostamaan vain terveitä, hyvännäköisiä, sellaisia vanhanajan vahvoja yksilöitä, jollainen omanikin on :)Jos pennusta tulee normaali, tasapainoinen ja terve jäsen jonkun ihmisen vastuuntuntoiseen perheeseen, en koe, että olen jalostuksessa mitenkään epäonnistunut. Jos joku pyrkii jalostamaan työkoiraa sanan varsinaisessa merkityksessä, ajattelen hänen edustavan eri jalostushaaraa.

Kyllä Dobermanni on oikein hyvä kotikoirakin. Ihan niin kuin Cane Corso, Espanjanmastiffi tai Saksanpaimenkoira. Loistavia seurakoiria ja kotipalvelijoita. Oikeanlaisessa kodissa. Ei anneta alkuperöäisen käyttötarkoituksen velvoittaa tai rajoittaa. Tutkikaamme vain itseämme, olosuhteitamme, ja jos niiden suhteen resurssit antavat varaa valita, vaikka ihan sitäkin, minkä näköisen koiran haluamme. Ei kenenkään ole pakko olla kiinnostunut tarjoamaan koiralle sitä työtä, josta historia ko rodun kohdalla kirjoittaa. Pääasia, että pystyy tarjoamaan koiralle RIITTÄVÄSTI, jotta se voi olla onnellinen.

Ihan oman mielenkiintonsa vuoksi voi ihminen sitten suunnata harrastuksellisen mielenkiintonsa vaikka perinteiseen Dobberihässäämiseen. Usein se taitaa olla vähän snobbailuakin, että koiralla on vereviä meriittejä katu-uskottavissa lajeissa. Ei synti sekään. Mutta jalostuksen, saati koiran onnellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä!

Minä haluan jalostaa kivan koiran. Käytän sanaa kiva juuri siksi, kun se niin monia Dobermanni-ihmisiä ärsyttää. Minun koirani on ainakin kiva. Sen lisäksi, että hieno ja rodunomainen. Ja jos lääkärin mielestä vielä terve, vastaa se sitä jalostustarkoitusta, jonka perään moni tuntemani Dobberinartun omistaja haikailee.

Lue lisää

Juu, asiaa!

kenties vähän... kirjoitti:

Minua ei ikävä kyllä kiinnosta alkuunkaan minkääntyyppinen aktiiviharrastaminen koirani kanssa. Kuten ei kiinnostanut aikaisemman, sakemannini, kanssa. Vaikka työkoira kai sakukin on. Jokaisella koiralla on alkuperäinen käyttötarkoitus. Mutta on aika naiivia lähteä ajatuksesta, että sen pitäisi velvoittaa oman koiran kohdalla yhtään mihinkään. Paitsi siihen, kun tekee päätöstä, millainen koira perheeseen ylipäätään sopii.

Koira on meillä näkyvä osa kaikkea arkista askarteluamme, ja mukana melkein kaikkialla, missä liikumme. Olen kouluttanut koiraa sen verran kuin olen nähnyt tarpeelliseksi. Mutta mitään tarvetta tämän fanaattisempaan harrastamiseen minulla ei ole. Enkä koe, että kenenkään muunkaan tarvitsee tuntea pistoa, jos ei ole intohimoa lähteä mukaan mihinkään yhtään kunnianhimoisempaan.

Toki työkoirahan tuokin tavallaan on. Asumme ja elelemme sillä tavalla, että jokainen arkipäivä pitää sisällään aika paljon työtä. Josta myös koiralla on omaa vastuusiivunsa :)

Dobermanneja on paljon sellaisilla ihmisillä, jotka eivät kykene tarjoamaan koiralle sellaista elämää, että se voisi olla onnellinen, ja tuntea itsensä tärkeäksi. SELLAISET ihmiset ovat minun mielestäni tämän rodun syöpä. Mutta mikään fundamentalisti ei tarvinne koiran alkuperäisen käyttötarkoituksen suhteen olla. Edes, jos haluaa kantaa kortensa jalostuksen kekoon. Kenties minäkin olen kiinnostunut jalostamaan vain terveitä, hyvännäköisiä, sellaisia vanhanajan vahvoja yksilöitä, jollainen omanikin on :)Jos pennusta tulee normaali, tasapainoinen ja terve jäsen jonkun ihmisen vastuuntuntoiseen perheeseen, en koe, että olen jalostuksessa mitenkään epäonnistunut. Jos joku pyrkii jalostamaan työkoiraa sanan varsinaisessa merkityksessä, ajattelen hänen edustavan eri jalostushaaraa.

Kyllä Dobermanni on oikein hyvä kotikoirakin. Ihan niin kuin Cane Corso, Espanjanmastiffi tai Saksanpaimenkoira. Loistavia seurakoiria ja kotipalvelijoita. Oikeanlaisessa kodissa. Ei anneta alkuperöäisen käyttötarkoituksen velvoittaa tai rajoittaa. Tutkikaamme vain itseämme, olosuhteitamme, ja jos niiden suhteen resurssit antavat varaa valita, vaikka ihan sitäkin, minkä näköisen koiran haluamme. Ei kenenkään ole pakko olla kiinnostunut tarjoamaan koiralle sitä työtä, josta historia ko rodun kohdalla kirjoittaa. Pääasia, että pystyy tarjoamaan koiralle RIITTÄVÄSTI, jotta se voi olla onnellinen.

Ihan oman mielenkiintonsa vuoksi voi ihminen sitten suunnata harrastuksellisen mielenkiintonsa vaikka perinteiseen Dobberihässäämiseen. Usein se taitaa olla vähän snobbailuakin, että koiralla on vereviä meriittejä katu-uskottavissa lajeissa. Ei synti sekään. Mutta jalostuksen, saati koiran onnellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä!

Minä haluan jalostaa kivan koiran. Käytän sanaa kiva juuri siksi, kun se niin monia Dobermanni-ihmisiä ärsyttää. Minun koirani on ainakin kiva. Sen lisäksi, että hieno ja rodunomainen. Ja jos lääkärin mielestä vielä terve, vastaa se sitä jalostustarkoitusta, jonka perään moni tuntemani Dobberinartun omistaja haikailee.

Lue lisää

Ihan hyviä pointteja sinulla, mutta jos kaikki dobermannkasvattajat ajattelisivat noin, niin yksikään dobberi ei enää koskaan tekisi yhtään IPO-tulosta. Olisiko se sitten hienoa???

Kannattaa lukea SDY:n jalostusohjelma läpi ja oikeasti miettiä, että onko sinun koirallasi annettavaa LUONTEEN puolesta. Vaikka se kiva, nätti ja terve olisikin... Voisiko sen jälkeläiset osallistua IPO:n maailmanmestarruskisoihin? Voisiko sen jälkeläiset toimia poliisikoirina? Koska näitä mammanmussukoita meillä kyllä riittää... Oikeista dobermanneista sensijaan olisi kova kysyntä ja tiedätkö, että nekin voivat olla mammanmussukoita ihan siinä missä heikkohermoisemmat rotuserkuksensakin! Miksi siis jalostaa eteenpäin huonoja käyttöominaisuuksia, kun koko paketin saa niin, että koiralla on käyttöominaisuudet? Sellainenkin koira voi olla ihan hyvä kotikoira samoin kun ihan kiva kotikoira voisi olla hyvä työkoira! Se toimii molemmin päin, ainoana erona on se, että toisen tyypin koirat ovat OIKEITA dobermanneja ja toisen tyypin koirat vaan mahdollisesti jotakin sinne päin, hyvällä lykyllä ovatkin???

Ja minä kun en edes mielestäni vaadi jalostuskoiralta paljoa. Kuten sanottu se ykköstulos riittää kertomaan, että koiralla on edes jonkinlaiset hermot! On kasvattajia, jotka vaativat, että koko koiran sukupuu olisi viidenteen polveen väärällään kolmostuloksia ja itse koirallakin olisi vähintään se kolmonen! Itse henkilökohtaisesti arvostan suuresti sellaista kasvatustoimintaa! Olen vaan joutunut kohtaamaan realiteetit ja huomaamaan, että geenipooli kapenee turhan paljon, jos huolii vaan kolmostuloksen koiria. Se taas ei ole terveyden kannalta hyvä ja koska terveys on pääasia, niin jostakin muusta on tingittävä!

:-) kirjoitti:

Ihan hyviä pointteja sinulla, mutta jos kaikki dobermannkasvattajat ajattelisivat noin, niin yksikään dobberi ei enää koskaan tekisi yhtään IPO-tulosta. Olisiko se sitten hienoa???

Kannattaa lukea SDY:n jalostusohjelma läpi ja oikeasti miettiä, että onko sinun koirallasi annettavaa LUONTEEN puolesta. Vaikka se kiva, nätti ja terve olisikin... Voisiko sen jälkeläiset osallistua IPO:n maailmanmestarruskisoihin? Voisiko sen jälkeläiset toimia poliisikoirina? Koska näitä mammanmussukoita meillä kyllä riittää... Oikeista dobermanneista sensijaan olisi kova kysyntä ja tiedätkö, että nekin voivat olla mammanmussukoita ihan siinä missä heikkohermoisemmat rotuserkuksensakin! Miksi siis jalostaa eteenpäin huonoja käyttöominaisuuksia, kun koko paketin saa niin, että koiralla on käyttöominaisuudet? Sellainenkin koira voi olla ihan hyvä kotikoira samoin kun ihan kiva kotikoira voisi olla hyvä työkoira! Se toimii molemmin päin, ainoana erona on se, että toisen tyypin koirat ovat OIKEITA dobermanneja ja toisen tyypin koirat vaan mahdollisesti jotakin sinne päin, hyvällä lykyllä ovatkin???

Ja minä kun en edes mielestäni vaadi jalostuskoiralta paljoa. Kuten sanottu se ykköstulos riittää kertomaan, että koiralla on edes jonkinlaiset hermot! On kasvattajia, jotka vaativat, että koko koiran sukupuu olisi viidenteen polveen väärällään kolmostuloksia ja itse koirallakin olisi vähintään se kolmonen! Itse henkilökohtaisesti arvostan suuresti sellaista kasvatustoimintaa! Olen vaan joutunut kohtaamaan realiteetit ja huomaamaan, että geenipooli kapenee turhan paljon, jos huolii vaan kolmostuloksen koiria. Se taas ei ole terveyden kannalta hyvä ja koska terveys on pääasia, niin jostakin muusta on tingittävä!

Lue lisää

Menee vähän luonteet ja hermot, ym. sekaisin. Uskon, että moni normaalihermoinen, terve, rohkea ja Dobermannimainen Dobermanni on ihan IPOkelpoinen. Mutta titteleiden metsästäminen ja saavuttaminen riippuu omistajan harrastuneisuudesta, ei koiran edellytyksistä. Tietenkin pitää sulkea pois yksilöt, jotka vaivattomasti on IPO- ym. kelvottomaksi todettavissa. Useimmiten eniten vaikuttaa kuitenkin yksilön elämä syntymän jälkeen: kenellä ja missä aikuiseksi kasvaa ja itsetuntoansa kehittää.

ABSOLUUTTISESTI eniten jalostuksen kannalta on joka tapauksessa selkeästi, olosuhteista ja kasvuympäristöstä riippumatta, periytyvät ominaisuudet. IPO-menestys ei sitä ole. IPO takaa kyllä sen, että koira on ollut harrastuneissa käsissä. Jotka yleensä eivät ole rodun kannalta ainakaan vahingolliset. Mutta jalostuksen kannalta se on lähinnä kosmetiikkaa. Paperissa.

termit sekaisin kirjoitti:

Menee vähän luonteet ja hermot, ym. sekaisin. Uskon, että moni normaalihermoinen, terve, rohkea ja Dobermannimainen Dobermanni on ihan IPOkelpoinen. Mutta titteleiden metsästäminen ja saavuttaminen riippuu omistajan harrastuneisuudesta, ei koiran edellytyksistä. Tietenkin pitää sulkea pois yksilöt, jotka vaivattomasti on IPO- ym. kelvottomaksi todettavissa. Useimmiten eniten vaikuttaa kuitenkin yksilön elämä syntymän jälkeen: kenellä ja missä aikuiseksi kasvaa ja itsetuntoansa kehittää.

ABSOLUUTTISESTI eniten jalostuksen kannalta on joka tapauksessa selkeästi, olosuhteista ja kasvuympäristöstä riippumatta, periytyvät ominaisuudet. IPO-menestys ei sitä ole. IPO takaa kyllä sen, että koira on ollut harrastuneissa käsissä. Jotka yleensä eivät ole rodun kannalta ainakaan vahingolliset. Mutta jalostuksen kannalta se on lähinnä kosmetiikkaa. Paperissa.

Lue lisää

Voi olla, kuten edellä jo totesin, en ole verbaalisesti niin kovin lahjakas. Ulosantini ei ole paras mahdollinen... Se ei kuitenkaan ole tässä se pääpointti. Pointti on se, että hermorakenne on periytyvä ominaisuus. Hyvällä IPO-koiralla on hyvä hermorakenne, mitä taas ei todellakaan tiedä kivasta kotikoirasta. Mistä minä nartunomistajana tiedän kivasta kotiuroksesta, että minkälaine hermorakenne sillä on? Kokeet ja testit ovat hyvä tapa näyttää koko maailmalle, että minun koirallani on hermot kunnossa! Se pystyy tähän!!! TIEDÄN, ettei yksikään IPO-tulos periydy, enhän ole koskaan niin edes väittänyt. Se mikä periytyy on EDELLYTYS siihen tulokseen. Se edellytys voi IHAN HYVIN olla kenellä vaan. En ole edes sitä koskaan kieltänyt. Olen vaan sanonut, että on helkkarin hankalaa alkaa kulkemaan ympäri maata etsimässä ja testaamassa joka-ainoaa mahdollista urosta! Helpompaa on valita uros, jonka hermorakenne on jo todettu kestävän sen IPO:n! Näinollen voin olla varma, että koira on jo testattu sitä tarkoitusta varten, jota haluankin! Jos hyvä uros ei ole harrastavissa käsissä, niin se on monesti surku, sillä näinollen koskaan ei saada tietoon, että mihin se GENEETTISESTI hermorakenteensa puolesta kykenee!

Mä en käsitä, että tälläisestä asiasta pitää edes PALVELUSKOIRIEN omistajien kanssa kinata! Tottakai palvelusominaisuudet on otettava PALVELUSKOIRAA jalostettaessa huomioon. Jollei oteta, niin sitten jalostetaan jotakin muuta, kun PALVELUSKOIRAA!!!

:-) kirjoitti:

Ihan hyviä pointteja sinulla, mutta jos kaikki dobermannkasvattajat ajattelisivat noin, niin yksikään dobberi ei enää koskaan tekisi yhtään IPO-tulosta. Olisiko se sitten hienoa???

Kannattaa lukea SDY:n jalostusohjelma läpi ja oikeasti miettiä, että onko sinun koirallasi annettavaa LUONTEEN puolesta. Vaikka se kiva, nätti ja terve olisikin... Voisiko sen jälkeläiset osallistua IPO:n maailmanmestarruskisoihin? Voisiko sen jälkeläiset toimia poliisikoirina? Koska näitä mammanmussukoita meillä kyllä riittää... Oikeista dobermanneista sensijaan olisi kova kysyntä ja tiedätkö, että nekin voivat olla mammanmussukoita ihan siinä missä heikkohermoisemmat rotuserkuksensakin! Miksi siis jalostaa eteenpäin huonoja käyttöominaisuuksia, kun koko paketin saa niin, että koiralla on käyttöominaisuudet? Sellainenkin koira voi olla ihan hyvä kotikoira samoin kun ihan kiva kotikoira voisi olla hyvä työkoira! Se toimii molemmin päin, ainoana erona on se, että toisen tyypin koirat ovat OIKEITA dobermanneja ja toisen tyypin koirat vaan mahdollisesti jotakin sinne päin, hyvällä lykyllä ovatkin???

Ja minä kun en edes mielestäni vaadi jalostuskoiralta paljoa. Kuten sanottu se ykköstulos riittää kertomaan, että koiralla on edes jonkinlaiset hermot! On kasvattajia, jotka vaativat, että koko koiran sukupuu olisi viidenteen polveen väärällään kolmostuloksia ja itse koirallakin olisi vähintään se kolmonen! Itse henkilökohtaisesti arvostan suuresti sellaista kasvatustoimintaa! Olen vaan joutunut kohtaamaan realiteetit ja huomaamaan, että geenipooli kapenee turhan paljon, jos huolii vaan kolmostuloksen koiria. Se taas ei ole terveyden kannalta hyvä ja koska terveys on pääasia, niin jostakin muusta on tingittävä!

Lue lisää

Lainaus: {Voisiko sen jälkeläiset osallistua IPO:n maailmanmestarruskisoihin? Voisiko sen jälkeläiset toimia poliisikoirina? }

Voisitko kertoa kuinka moni Suomalainen dobermanni todellisuudessa on osallistunut IPO:n MM-kisoihin.

Ja kuinkahan monta dobermannia poliisilla Suomessa oikeasti on?

Faktaa kiitos !!

:-) kirjoitti:

Ihan hyviä pointteja sinulla, mutta jos kaikki dobermannkasvattajat ajattelisivat noin, niin yksikään dobberi ei enää koskaan tekisi yhtään IPO-tulosta. Olisiko se sitten hienoa???

Kannattaa lukea SDY:n jalostusohjelma läpi ja oikeasti miettiä, että onko sinun koirallasi annettavaa LUONTEEN puolesta. Vaikka se kiva, nätti ja terve olisikin... Voisiko sen jälkeläiset osallistua IPO:n maailmanmestarruskisoihin? Voisiko sen jälkeläiset toimia poliisikoirina? Koska näitä mammanmussukoita meillä kyllä riittää... Oikeista dobermanneista sensijaan olisi kova kysyntä ja tiedätkö, että nekin voivat olla mammanmussukoita ihan siinä missä heikkohermoisemmat rotuserkuksensakin! Miksi siis jalostaa eteenpäin huonoja käyttöominaisuuksia, kun koko paketin saa niin, että koiralla on käyttöominaisuudet? Sellainenkin koira voi olla ihan hyvä kotikoira samoin kun ihan kiva kotikoira voisi olla hyvä työkoira! Se toimii molemmin päin, ainoana erona on se, että toisen tyypin koirat ovat OIKEITA dobermanneja ja toisen tyypin koirat vaan mahdollisesti jotakin sinne päin, hyvällä lykyllä ovatkin???

Ja minä kun en edes mielestäni vaadi jalostuskoiralta paljoa. Kuten sanottu se ykköstulos riittää kertomaan, että koiralla on edes jonkinlaiset hermot! On kasvattajia, jotka vaativat, että koko koiran sukupuu olisi viidenteen polveen väärällään kolmostuloksia ja itse koirallakin olisi vähintään se kolmonen! Itse henkilökohtaisesti arvostan suuresti sellaista kasvatustoimintaa! Olen vaan joutunut kohtaamaan realiteetit ja huomaamaan, että geenipooli kapenee turhan paljon, jos huolii vaan kolmostuloksen koiria. Se taas ei ole terveyden kannalta hyvä ja koska terveys on pääasia, niin jostakin muusta on tingittävä!

Lue lisää

Lainaus: {Voisiko sen jälkeläiset osallistua IPO:n maailmanmestarruskisoihin? Voisiko sen jälkeläiset toimia poliisikoirina? }

Voisitko kertoa kuinka moni Suomalainen dobermanni todellisuudessa on osallistunut IPO:n MM-kisoihin.

Ja kuinkahan monta dobermannia poliisilla Suomessa oikeasti on?

Faktaa kiitos !!

:-) kirjoitti:

Ihan hyviä pointteja sinulla, mutta jos kaikki dobermannkasvattajat ajattelisivat noin, niin yksikään dobberi ei enää koskaan tekisi yhtään IPO-tulosta. Olisiko se sitten hienoa???

Kannattaa lukea SDY:n jalostusohjelma läpi ja oikeasti miettiä, että onko sinun koirallasi annettavaa LUONTEEN puolesta. Vaikka se kiva, nätti ja terve olisikin... Voisiko sen jälkeläiset osallistua IPO:n maailmanmestarruskisoihin? Voisiko sen jälkeläiset toimia poliisikoirina? Koska näitä mammanmussukoita meillä kyllä riittää... Oikeista dobermanneista sensijaan olisi kova kysyntä ja tiedätkö, että nekin voivat olla mammanmussukoita ihan siinä missä heikkohermoisemmat rotuserkuksensakin! Miksi siis jalostaa eteenpäin huonoja käyttöominaisuuksia, kun koko paketin saa niin, että koiralla on käyttöominaisuudet? Sellainenkin koira voi olla ihan hyvä kotikoira samoin kun ihan kiva kotikoira voisi olla hyvä työkoira! Se toimii molemmin päin, ainoana erona on se, että toisen tyypin koirat ovat OIKEITA dobermanneja ja toisen tyypin koirat vaan mahdollisesti jotakin sinne päin, hyvällä lykyllä ovatkin???

Ja minä kun en edes mielestäni vaadi jalostuskoiralta paljoa. Kuten sanottu se ykköstulos riittää kertomaan, että koiralla on edes jonkinlaiset hermot! On kasvattajia, jotka vaativat, että koko koiran sukupuu olisi viidenteen polveen väärällään kolmostuloksia ja itse koirallakin olisi vähintään se kolmonen! Itse henkilökohtaisesti arvostan suuresti sellaista kasvatustoimintaa! Olen vaan joutunut kohtaamaan realiteetit ja huomaamaan, että geenipooli kapenee turhan paljon, jos huolii vaan kolmostuloksen koiria. Se taas ei ole terveyden kannalta hyvä ja koska terveys on pääasia, niin jostakin muusta on tingittävä!

Lue lisää

Et ole itse kasvattanut ainoatakaan pentuetta. Suosittelen kokeilemaan, silmät avautuvat kummasti, ts. Siperia opettaa.

Ja ei se geenipooli ihan noin mene, kannattaa vaikka vilkaista esim. Saksan dobermannien mestaruuskisojen tuloslistaa ja niiden koirien sukuja ja suvun tuloksia...

Kuinka paljon kirjoitti:

Lainaus: {Voisiko sen jälkeläiset osallistua IPO:n maailmanmestarruskisoihin? Voisiko sen jälkeläiset toimia poliisikoirina? }

Voisitko kertoa kuinka moni Suomalainen dobermanni todellisuudessa on osallistunut IPO:n MM-kisoihin.

Ja kuinkahan monta dobermannia poliisilla Suomessa oikeasti on?

Faktaa kiitos !!

Lue lisää

SIKSIPÄ onkin aika tarttua härkää sarvista ja alkaa tekemään asialle jotakin! Valitsemaan tarkemmin jalostuskoiransa! Siittä se lähtee!

kokenut kirjoitti:

Et ole itse kasvattanut ainoatakaan pentuetta. Suosittelen kokeilemaan, silmät avautuvat kummasti, ts. Siperia opettaa.

Ja ei se geenipooli ihan noin mene, kannattaa vaikka vilkaista esim. Saksan dobermannien mestaruuskisojen tuloslistaa ja niiden koirien sukuja ja suvun tuloksia...

Lue lisää

Aionkin kokeilla. Teen nartuilleni tulokset ja astutan hyvillä uroksilla, joilla ne on! Jos käy hyvin, niin käy ja jollei, niin sitten ei! Ei se NIIN vaikeaa ole! (Onhan se vaikeaa, mutta ei siis mahdotonta) Todennäköisyyksillä tässä pelataan! Laitetaan mahdollisimman hyvät yhteen ja toivotaan parasta! Ei niin, että laitetaan mitä tahansa paskaa yhteen ja rukoillaan ihmettä! Kyllä sekin on jo todistettu juttu, että hyvät käyttöominaiuudet periytyvät. Miksi siis dobermannin jalostuksessa pitäisi pitää sitä vähäisenä seikkana? Varsinkin, kun koira on käyttökoira. Heti, kun se enää käyttörotu ei ole, niin luovutan! Niin kauan jalostan pääsääntöisesti terveitä käyttökoiria, joilla on mahdollisimman terve rakenne! Jos jostakin pitää tinkiä, niin sitten siittä ulkonäöstä! Mutta miksi tinkisin edes siittä, kun IPO 3:n tehneitä uroksia, joilla on ZTP V1A:lla on ihan riittämiin! Ei sen tarvitse olla kymmenen maan muotovalio, mutta sen tulee olla toimiva ja myös sen todistanut!

:-/ kirjoitti:

Aionkin kokeilla. Teen nartuilleni tulokset ja astutan hyvillä uroksilla, joilla ne on! Jos käy hyvin, niin käy ja jollei, niin sitten ei! Ei se NIIN vaikeaa ole! (Onhan se vaikeaa, mutta ei siis mahdotonta) Todennäköisyyksillä tässä pelataan! Laitetaan mahdollisimman hyvät yhteen ja toivotaan parasta! Ei niin, että laitetaan mitä tahansa paskaa yhteen ja rukoillaan ihmettä! Kyllä sekin on jo todistettu juttu, että hyvät käyttöominaiuudet periytyvät. Miksi siis dobermannin jalostuksessa pitäisi pitää sitä vähäisenä seikkana? Varsinkin, kun koira on käyttökoira. Heti, kun se enää käyttörotu ei ole, niin luovutan! Niin kauan jalostan pääsääntöisesti terveitä käyttökoiria, joilla on mahdollisimman terve rakenne! Jos jostakin pitää tinkiä, niin sitten siittä ulkonäöstä! Mutta miksi tinkisin edes siittä, kun IPO 3:n tehneitä uroksia, joilla on ZTP V1A:lla on ihan riittämiin! Ei sen tarvitse olla kymmenen maan muotovalio, mutta sen tulee olla toimiva ja myös sen todistanut!

Lue lisää

Ja luonnollisesti pidät kaikki pennut itse, koulutat ne ja kisaat niillä? Vai mistä meinaat etsiä niille sellaiset kodit, jotka tosissaan kisaavat dobberien kanssa? Tässä kohtaa sinulla on vielä paljon opittavaa, valitettavasti

Oletkos muuten katsonut minkä sukuisia ovat ne Saksan koirat tai suomalaisten SM-kisailijoiden koirat?

Puheet ovat yleensä aloittelijoilla suuret, samoin tavoitteet pilvissä. Pitää vain varoa ettei putoa kovin lujaa maan pinnalle...

kokenut kirjoitti:

Ja luonnollisesti pidät kaikki pennut itse, koulutat ne ja kisaat niillä? Vai mistä meinaat etsiä niille sellaiset kodit, jotka tosissaan kisaavat dobberien kanssa? Tässä kohtaa sinulla on vielä paljon opittavaa, valitettavasti

Oletkos muuten katsonut minkä sukuisia ovat ne Saksan koirat tai suomalaisten SM-kisailijoiden koirat?

Puheet ovat yleensä aloittelijoilla suuret, samoin tavoitteet pilvissä. Pitää vain varoa ettei putoa kovin lujaa maan pinnalle...

Lue lisää

Huaahh... Mistä sä ensinnäkin niin varma olet, että olen aloittelija? Dobermannien saralla ehkä joo, mutta muista roduista ja kasvattamisesta on tietoa riittämiin! Olen myös tutkaillut Saksan sukulinjoja ja tiedän kyllä myös niistä! Tiedän myös, että omassa kasvatustyössäni aion keskittyä rotumääritelmän mukaisiin koiriin! En sohvaperunoihin ja miksen löytäisi omistajia??? Kyllä hyvähermoisen koiran luulisi sohvaperunaksikin kelpaavan? Itseasiassa paremmin, kun yksikään hermoheikko turhanräksääjä!

En ole putoamassa maan pinnalle, sillä jalat ovat tukevasti maassa. Onko IPO 1 nyt sitten mielestäsi NIIN mahdoton työvaatimus??? Onko se todellakin NIIN vaikea saavuttaa dobberilla? Kun itse pidän sitä melkolailla tyhjänpäiväisenä asiana! Jos nimittäin 12-vuotias tyttö onnistuu kouluttamaan ensimmäisen koiransa, dobberiuroksen, SchH III tasolle, niin luulisi sen olevan lasten leikkiä aikuiselle kaltaisellesi kokeneelle ihmiselle?

Tai onko näyttelyistä arvosana ERI niin mahdoton??? Minä kun en omien koirieni kanssa juuri mitään muuta ole saanutkaan??? Ei tarvitse edes olla minkään maan tsemppi, kun riittää, että jossakin Perähikiällä joku puolisokea tuomari on joskus säälistä antanut koiralle sen ERI:n!!! Onko sekin niin vaikea saavuttaa???

Tai terveysvaatimukset??? Onko tosiaan mahdotonta jalostaa eteenpäin vain terveitä yksilöitä? Onko mahdotonta tutkituttaa koiransa? Onko ihan mahdoton ajatus, että jättää sen kalliin tuontinartun käyttämättä, jos se ei olekaan terveydeltään priima? SE on jalostusta ja SE auttaa rotua eteenpäin. Vaatimuslistani ei suinkaan ole millään muotoa mahdoton. Se vaan vaatii koiranomistajulta viitseliäisyyttä lähteä treenaamaan räntäsateessa, tuulessa ja tuiskussa. Se vaatii uhrauksia ja kykyä sitten loppupeleissä sanoa "Ei", jos huomaa, ettei se oma koira olekaan tarpeeksi hyvä!

Miten nämä vaatimukset voivat olla liian paljon? Miten voit kuvitella, että olisin pilvissä, jos haluan jalostaa näitä ominaisuuksia? Ja minä kun kuvittelin, että vaatimuslistani on liian lepsu... Jos tilanne tosiaankin on tämä, niin kaikkien kasvattajien tulisi tarttua toimeen mitä pikimmin ja alkaa tekemään radikaaleja ratkaisuja rodun työominaisuuksien parantamiseksi!

Mikä vaatimuksissani on niin ylitsepääsemättömän mahdottoman vaikeaa dobberille? Jos IPO 1 on dobberille liian vaikea, niin jossakin ollaan menty metsään ja pahemman kerran!

Ja kertauksen vuoksi sanon ehkä tsiljoonannen kerran... TIEDÄN hitto soikoon, että genetiikka ei aina ole ennalta arvattavissa. Parhaatkin vanhemmat voivat jättää paskaa ja huonoimmistakin voi tulla loistoyksilöitä. Mutta tässä pelataankin todennäköisyyksillä. TODENNÄKÖISEMPÄÄ on saada hyvä tulos hyvillä vanhemmilla!

Ja tiedän myös sen, että TULOKSET EI PERIYDY, mutta sensijaan edellytys niihin kyllä.

Ja tiedän, että sohvachampionkin voisi olla oikeissa käsissä maailmanmestari, mutta mistä minä sen tiedän sitten, kun urosta etsin?

Voisi voisi ja voisi... Ja minäkin voisin voittaa lotossa! Pelaan kuitenkin varman päälle, enkä jätä päivätyötäni, vaikka sen lottokupongin ostinkin!

sesama kirjoitti:

Huaahh... Mistä sä ensinnäkin niin varma olet, että olen aloittelija? Dobermannien saralla ehkä joo, mutta muista roduista ja kasvattamisesta on tietoa riittämiin! Olen myös tutkaillut Saksan sukulinjoja ja tiedän kyllä myös niistä! Tiedän myös, että omassa kasvatustyössäni aion keskittyä rotumääritelmän mukaisiin koiriin! En sohvaperunoihin ja miksen löytäisi omistajia??? Kyllä hyvähermoisen koiran luulisi sohvaperunaksikin kelpaavan? Itseasiassa paremmin, kun yksikään hermoheikko turhanräksääjä!

En ole putoamassa maan pinnalle, sillä jalat ovat tukevasti maassa. Onko IPO 1 nyt sitten mielestäsi NIIN mahdoton työvaatimus??? Onko se todellakin NIIN vaikea saavuttaa dobberilla? Kun itse pidän sitä melkolailla tyhjänpäiväisenä asiana! Jos nimittäin 12-vuotias tyttö onnistuu kouluttamaan ensimmäisen koiransa, dobberiuroksen, SchH III tasolle, niin luulisi sen olevan lasten leikkiä aikuiselle kaltaisellesi kokeneelle ihmiselle?

Tai onko näyttelyistä arvosana ERI niin mahdoton??? Minä kun en omien koirieni kanssa juuri mitään muuta ole saanutkaan??? Ei tarvitse edes olla minkään maan tsemppi, kun riittää, että jossakin Perähikiällä joku puolisokea tuomari on joskus säälistä antanut koiralle sen ERI:n!!! Onko sekin niin vaikea saavuttaa???

Tai terveysvaatimukset??? Onko tosiaan mahdotonta jalostaa eteenpäin vain terveitä yksilöitä? Onko mahdotonta tutkituttaa koiransa? Onko ihan mahdoton ajatus, että jättää sen kalliin tuontinartun käyttämättä, jos se ei olekaan terveydeltään priima? SE on jalostusta ja SE auttaa rotua eteenpäin. Vaatimuslistani ei suinkaan ole millään muotoa mahdoton. Se vaan vaatii koiranomistajulta viitseliäisyyttä lähteä treenaamaan räntäsateessa, tuulessa ja tuiskussa. Se vaatii uhrauksia ja kykyä sitten loppupeleissä sanoa "Ei", jos huomaa, ettei se oma koira olekaan tarpeeksi hyvä!

Miten nämä vaatimukset voivat olla liian paljon? Miten voit kuvitella, että olisin pilvissä, jos haluan jalostaa näitä ominaisuuksia? Ja minä kun kuvittelin, että vaatimuslistani on liian lepsu... Jos tilanne tosiaankin on tämä, niin kaikkien kasvattajien tulisi tarttua toimeen mitä pikimmin ja alkaa tekemään radikaaleja ratkaisuja rodun työominaisuuksien parantamiseksi!

Mikä vaatimuksissani on niin ylitsepääsemättömän mahdottoman vaikeaa dobberille? Jos IPO 1 on dobberille liian vaikea, niin jossakin ollaan menty metsään ja pahemman kerran!

Ja kertauksen vuoksi sanon ehkä tsiljoonannen kerran... TIEDÄN hitto soikoon, että genetiikka ei aina ole ennalta arvattavissa. Parhaatkin vanhemmat voivat jättää paskaa ja huonoimmistakin voi tulla loistoyksilöitä. Mutta tässä pelataankin todennäköisyyksillä. TODENNÄKÖISEMPÄÄ on saada hyvä tulos hyvillä vanhemmilla!

Ja tiedän myös sen, että TULOKSET EI PERIYDY, mutta sensijaan edellytys niihin kyllä.

Ja tiedän, että sohvachampionkin voisi olla oikeissa käsissä maailmanmestari, mutta mistä minä sen tiedän sitten, kun urosta etsin?

Voisi voisi ja voisi... Ja minäkin voisin voittaa lotossa! Pelaan kuitenkin varman päälle, enkä jätä päivätyötäni, vaikka sen lottokupongin ostinkin!

Lue lisää

Ja pistämpä minäkin lusikkani tähän soppaan...


Siulle nostan hattua kun jaksat vääntää rautalangasta vaikka suurimmalla osalla porukkaa riittää intoa vain saivarrella tekstejäsi. Tosiasiahan on että ko rotu on ihan aikuisten oikeasti heikoilla kantimilla, nimenomaan se hermorakenne on heikko kohta ja on hyvä että sentään jollain riittää kiinnostusta ajaa jalostusta oikeampaan suuntaan. En ole mikään fanaattinen "koiraurheilija" mutta kyllä se pitäisi järjellä ymmärtää että käyttörodun soisi säilyttävän käyttöominaisuudet ! Kokeet ja näyttelyt on käsittääkseni ainoa tapa rodunomaisuuden selvittämiseen - siinä ei tosiaan riitä "juu on tää tosi kiva, posteljoonille haukkuu mutta lapset saavat vetää hännästä".


Vaatimuslistasi on ihan kohtuullinen, nimenomaan jos puhutaan jalostamisesta jonka aika moni täällä on tuntunut sekoittaneen lisääntymiseen (joka sinällään parhaimmillaankin vain ylläpitää nykyistä heikkoa pohjaa). Luulisin että osa ongelmaa piilee myös siinä että rodun ominaistemperamentti vaatii kouluttajaltakin jotain, ei ole ihan heinäntekoa. Tämä taas johtaa siihen että rotu ei alkujaankaan (ainakaan täällä kotosuomessa) ole saanut mainetta oikeana käyttökoirana siinä määrin kuin "helpommat" ja "monipuolisemmat" kolleegansa...Siis tavan aktiiviharrastaja valitsee helpomman tien - vaihtaa rotua tai jättää koulutuksen, pätevämmät kouluttajat joilla olisi resursseja valitsevat rodun josta löytyy helpommalla parempaa materiaalia ja tuloksia syntyy. Ja sitten ollaan tässä: käyttöominaisuudet huononee ja kotikoirakansa nousee puolustamaan oikeuksiaan...


Ja kyllä, käy se kotikoiraksikin. Rodun koulutettavuuden ja hermorakenteen parantaminen jalostuksella mahdollistaa juuri senkin, samalla kun takaa rotumääritelmän paikkansapitävyyden. Ihan raaka tosiasia on että paperittomalla/heikkosukuisella ja hyväpohjaisella kotimaisella/tuontikoiralla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Niin, onhan niitä siitä välistäkin mutta kun tässä kerran äärimmäisyyksiin mennään...


Lisäänpä vielä että siulta ostaisin pennun vaikka heti, hyvillämielin. :)

kokenut kirjoitti:

Ja luonnollisesti pidät kaikki pennut itse, koulutat ne ja kisaat niillä? Vai mistä meinaat etsiä niille sellaiset kodit, jotka tosissaan kisaavat dobberien kanssa? Tässä kohtaa sinulla on vielä paljon opittavaa, valitettavasti

Oletkos muuten katsonut minkä sukuisia ovat ne Saksan koirat tai suomalaisten SM-kisailijoiden koirat?

Puheet ovat yleensä aloittelijoilla suuret, samoin tavoitteet pilvissä. Pitää vain varoa ettei putoa kovin lujaa maan pinnalle...

Lue lisää

;;;;-) kirjoitti:

Vanhempien titteleillä ja tuloksilla on tosiaan vaikutusta myös jälkeläisten tuloksiin. Ei siis mielestäni juurikaan parempiin edellytyksiin, vaan nimenomaan tuloksiin! Ai,miten niin?

Jos vanhemmilla on läjä titteleitä, siis olennaisten terveen papereiden ja mahdollisesti pennunostajaa kiinnostavan tyypin ja ulkomuodon lisäksi, pennun hinta on korkeampi, ja näin ollen kiinnostaa vain sellaista aktiiviharrastavampaa, kunnianhimoisempaa ja tavoitteellisempaa ostajaa! Ja kuinka ollakaan, hänen HYVISTÄ, näyttöä omaavista vanhemmista periytyvä pentunsakin tulee aikanaan jatkamaan vanhempiensa näytöllistä linjaa. Ja taas päästään sanomaan, että joo: Edellytykset saavutuksiin periytyvät. Mitään tekemistähän ei ole sillä, millaiset ostajat näille parempien vanhempien jälkeläisille valikoituvat.....

-mie- kirjoitti:

Ja pistämpä minäkin lusikkani tähän soppaan...


Siulle nostan hattua kun jaksat vääntää rautalangasta vaikka suurimmalla osalla porukkaa riittää intoa vain saivarrella tekstejäsi. Tosiasiahan on että ko rotu on ihan aikuisten oikeasti heikoilla kantimilla, nimenomaan se hermorakenne on heikko kohta ja on hyvä että sentään jollain riittää kiinnostusta ajaa jalostusta oikeampaan suuntaan. En ole mikään fanaattinen "koiraurheilija" mutta kyllä se pitäisi järjellä ymmärtää että käyttörodun soisi säilyttävän käyttöominaisuudet ! Kokeet ja näyttelyt on käsittääkseni ainoa tapa rodunomaisuuden selvittämiseen - siinä ei tosiaan riitä "juu on tää tosi kiva, posteljoonille haukkuu mutta lapset saavat vetää hännästä".


Vaatimuslistasi on ihan kohtuullinen, nimenomaan jos puhutaan jalostamisesta jonka aika moni täällä on tuntunut sekoittaneen lisääntymiseen (joka sinällään parhaimmillaankin vain ylläpitää nykyistä heikkoa pohjaa). Luulisin että osa ongelmaa piilee myös siinä että rodun ominaistemperamentti vaatii kouluttajaltakin jotain, ei ole ihan heinäntekoa. Tämä taas johtaa siihen että rotu ei alkujaankaan (ainakaan täällä kotosuomessa) ole saanut mainetta oikeana käyttökoirana siinä määrin kuin "helpommat" ja "monipuolisemmat" kolleegansa...Siis tavan aktiiviharrastaja valitsee helpomman tien - vaihtaa rotua tai jättää koulutuksen, pätevämmät kouluttajat joilla olisi resursseja valitsevat rodun josta löytyy helpommalla parempaa materiaalia ja tuloksia syntyy. Ja sitten ollaan tässä: käyttöominaisuudet huononee ja kotikoirakansa nousee puolustamaan oikeuksiaan...


Ja kyllä, käy se kotikoiraksikin. Rodun koulutettavuuden ja hermorakenteen parantaminen jalostuksella mahdollistaa juuri senkin, samalla kun takaa rotumääritelmän paikkansapitävyyden. Ihan raaka tosiasia on että paperittomalla/heikkosukuisella ja hyväpohjaisella kotimaisella/tuontikoiralla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Niin, onhan niitä siitä välistäkin mutta kun tässä kerran äärimmäisyyksiin mennään...


Lisäänpä vielä että siulta ostaisin pennun vaikka heti, hyvillämielin. :)

Lue lisää

Vihdoinkin joku, joka tajuaa dobermannin olevan työhön tarkoitettu koira... Itseasiassa minä kuvittelin, että omat vaatimukseni olisivat aika matalat. Kuvittelin, että näinkin hienon rodun kasvattaminen vaatisi paljon muutakin, kun vaan tuo vaatimuslistani. Kuvittelin, että minusta tulisi juuri yksi niistä keskivertokoiran kasvattajista, jotka kuitenkin pyrkivät ihan riittävän hyvään, muttei huippuun. Mutta taidankin sitten Suomen mittapuun mukaan olla tulevaisuuden huippukoirakasvattaja, varsinainen eliittikennel... Mä en oikeasti voi käsittää... onko ihme, että rodun käyttöominaisuudet ovat täänä päivänä olemattomat. Montako puhtaan kaksiviettistä dobermannia olette nähneet? monellako tuntemallanne dobermannilla on niin hyvä hermorakenne, että se kykenee vikkeliin vietinvaihtoihin? Ja nämä ovat kuitenkin juuri niitä dobermanneja, joita kaikkien pitäisi olla! Onko se enää ihme, että sellaiset ovat harvinaisuuksia, kun täällä kokeneet kasvattajat vaahtoavat, että vaatimuslistani on mahdoton! Että todellisuudessa siihen ei pysty! Jumankauta se pistää vihaksi, kun he sitten järjestäen jatkavat niitten hermoheikkojen koiriensa jalostusta, kun eivät parempaan kykene. Kannattaisi sitten vissiin jättää kasvattaminen tälläiselle aloittelijalle...

P.S. Noin vuoden päästä ensimmäinen pentue odotettavissa, vissiinkin sitten työlinjaisista huippushowkoirista, jotka ovat terveitä! (Lue: terveys kunnossa, IPO 1 tehty ja näyttelystä ERI) Kannattaisi sitten vissiin laittaa pentujen hinnaksi 2000€/koira, kun ne kerran niin helkkarin hyviä koko Suomen muuhun koiramateriaaliin verrattuna ovat... Suomessa kun ei taida sitten olla yhtäkään muuta tervettä IPO 1 tehnyttä ja näyttelyssä edes KERRAN ERI:n saanutta dobberia...

;;;;-) kirjoitti:

Mitä mahdotonta on kasvatta dobberilla, joka täyttää vaatimuslistani? Onko se todellakin niin vaikeaa?????

TERVE (sehän nyt on jumankauta selvä homma!!!! pitääko sita edes alkaa perustelemaan??)

LUONNE (sillä pitää olla rodunomainen luonne ja taipumukset työhön. Hermorakennetta testaa hienosti IPO:n suojeluosuus! Siksi IPO 1, joka ei millään muotoa pitäisi olla dobberille mahdoton! Päinvastoin sen pitäisi olla työkoiralle HELPPOA kun heinänteko!)

ULKONÄKÖ (Eikä edes tarvinnut olla kymmenen maan tsemppi tai Voittajatitteleitä hyllyt väärällään!!! Riitti yhdestä vaivaisesta Takaperämettän koiranäyttelystä joltakin puolisokealta tuomarilta se yksi ainoa ERI!!!!! Onko se niin kovin mahdotonta)

Tajutkaa nyt hyvät ihmiset, että kaikkia mammankultamussukoita ei vaan ole tarkoitettu jatkamaan sukuaan! Se ei palvele koko rodun etua! Kyllä jalostusyksilön pitää olla edes hitusen parempi kun tavallinen sohvaperuna!!! Mä en sano, etteikö ne sohvaperunat vois taas kerran olla maailman parhaita, mutta ilman titteleitä, ne eivät ole nartunomistajille minkään arvoisia! Tajutkaa nyt, että joka ainoaa urosta ei voi itse mennä paikanpäälle katsomaan, että josko tämä kykenisi... Ja kasvattajan pitää myös MYYDÄ ne pennut! Joka ainoa pennunostaja ei vaan voi käydä itse katsomassa joka ainoan pentueen isää, vaikka hyvähän sekin tietty olisi! Johonkin pitää voida luottaa ja ne on juuri ne tulokset! jollette te koirillenne niitä jaksa/osaa/pysty hankkimaan, niin älkää sitten jalostako! Jättäkää jalostustyö niille, jotka tekevät sen rakkaudesta koko rotuun, ei vaan siihen omaan pikku mussukkaan, jolle pitää saada pennut, kun se on niin hiton kiva ja söpö!

ja vielä yksi pointti kirjoitti:

Vanhempien titteleillä ja tuloksilla on tosiaan vaikutusta myös jälkeläisten tuloksiin. Ei siis mielestäni juurikaan parempiin edellytyksiin, vaan nimenomaan tuloksiin! Ai,miten niin?

Jos vanhemmilla on läjä titteleitä, siis olennaisten terveen papereiden ja mahdollisesti pennunostajaa kiinnostavan tyypin ja ulkomuodon lisäksi, pennun hinta on korkeampi, ja näin ollen kiinnostaa vain sellaista aktiiviharrastavampaa, kunnianhimoisempaa ja tavoitteellisempaa ostajaa! Ja kuinka ollakaan, hänen HYVISTÄ, näyttöä omaavista vanhemmista periytyvä pentunsakin tulee aikanaan jatkamaan vanhempiensa näytöllistä linjaa. Ja taas päästään sanomaan, että joo: Edellytykset saavutuksiin periytyvät. Mitään tekemistähän ei ole sillä, millaiset ostajat näille parempien vanhempien jälkeläisille valikoituvat.....

Lue lisää

Toi sun perustelus haisee... Kummasta yhdistelmästä luulisit tulevan paremmalla hermorakenteella varustettuja koiria? Sellaisia, jolla on edes edellytys kaksiviettiseen toimintaan kentällä paineen alla? (Vinkki: Siihen ei pysty koira, jolla on huono hermorakenne, joka siis ei pysty siihen suojeluun)

Yhdistelmä A:
isä: IPO III, ZTP V1A,
emä: SchH I, ZTP V1B

Yhdistelmä B
isä: naapurin Musti, joka räksyttää kaiket päivät pihallaan aidan takana ja on niin söpö
emä: oma mussukka, joka osaa istua, kun antaa makkaraa ja antaa tassua kun kerjää.

Jos nyt siis hakisit hyvällä hermorakenteella varustettua koiraa, niin kumpi yhdistelmä sinulle, pennunottajalle, kertoisi edes jotakin vanhempien mahdollisesta luonteesta ja siittä onko niistä tekemään edes BH:ta?

ja vielä yksi pointti kirjoitti:

Vanhempien titteleillä ja tuloksilla on tosiaan vaikutusta myös jälkeläisten tuloksiin. Ei siis mielestäni juurikaan parempiin edellytyksiin, vaan nimenomaan tuloksiin! Ai,miten niin?

Jos vanhemmilla on läjä titteleitä, siis olennaisten terveen papereiden ja mahdollisesti pennunostajaa kiinnostavan tyypin ja ulkomuodon lisäksi, pennun hinta on korkeampi, ja näin ollen kiinnostaa vain sellaista aktiiviharrastavampaa, kunnianhimoisempaa ja tavoitteellisempaa ostajaa! Ja kuinka ollakaan, hänen HYVISTÄ, näyttöä omaavista vanhemmista periytyvä pentunsakin tulee aikanaan jatkamaan vanhempiensa näytöllistä linjaa. Ja taas päästään sanomaan, että joo: Edellytykset saavutuksiin periytyvät. Mitään tekemistähän ei ole sillä, millaiset ostajat näille parempien vanhempien jälkeläisille valikoituvat.....

Lue lisää

Tulokset vaikuttavat hintaan. Ja hinta vaikuttaa ostajiin. Vain tuloksia itsekin hakevat valitsevat itselleen pennun, jonka vanhemmilla näyttöä. Ja kierre jatkuu. Eipä sillä, hyvä niin. Mutta näin on. Yhdyn ajatukseen, että vain äärimmäinen, selkeästi synnynnäinen hermoheikkous on taipumukseltaan periytyvä. Muuten kaikki on koko lailla syntymänjälkeisten olosuhteiden sanelemaa.

On selvää, että tuloksia saavuttaneiden vanhempien jälkeläisilläkin on todennäköisimmin tuloksia. Koska ovat pentuna olleet sen verran kalliita, etti kukaan kotimurrea hakeva sellaisia summia ikinä omastaan maksaisi. Aika itsestäänselvää.

:-O kirjoitti:

Mitä mahdotonta on kasvatta dobberilla, joka täyttää vaatimuslistani? Onko se todellakin niin vaikeaa?????

TERVE (sehän nyt on jumankauta selvä homma!!!! pitääko sita edes alkaa perustelemaan??)

LUONNE (sillä pitää olla rodunomainen luonne ja taipumukset työhön. Hermorakennetta testaa hienosti IPO:n suojeluosuus! Siksi IPO 1, joka ei millään muotoa pitäisi olla dobberille mahdoton! Päinvastoin sen pitäisi olla työkoiralle HELPPOA kun heinänteko!)

ULKONÄKÖ (Eikä edes tarvinnut olla kymmenen maan tsemppi tai Voittajatitteleitä hyllyt väärällään!!! Riitti yhdestä vaivaisesta Takaperämettän koiranäyttelystä joltakin puolisokealta tuomarilta se yksi ainoa ERI!!!!! Onko se niin kovin mahdotonta)

Tajutkaa nyt hyvät ihmiset, että kaikkia mammankultamussukoita ei vaan ole tarkoitettu jatkamaan sukuaan! Se ei palvele koko rodun etua! Kyllä jalostusyksilön pitää olla edes hitusen parempi kun tavallinen sohvaperuna!!! Mä en sano, etteikö ne sohvaperunat vois taas kerran olla maailman parhaita, mutta ilman titteleitä, ne eivät ole nartunomistajille minkään arvoisia! Tajutkaa nyt, että joka ainoaa urosta ei voi itse mennä paikanpäälle katsomaan, että josko tämä kykenisi... Ja kasvattajan pitää myös MYYDÄ ne pennut! Joka ainoa pennunostaja ei vaan voi käydä itse katsomassa joka ainoan pentueen isää, vaikka hyvähän sekin tietty olisi! Johonkin pitää voida luottaa ja ne on juuri ne tulokset! jollette te koirillenne niitä jaksa/osaa/pysty hankkimaan, niin älkää sitten jalostako! Jättäkää jalostustyö niille, jotka tekevät sen rakkaudesta koko rotuun, ei vaan siihen omaan pikku mussukkaan, jolle pitää saada pennut, kun se on niin hiton kiva ja söpö!

Lue lisää

Kasvattajan myyntivalttina uroksen tulokset ovat oikein tarpeellisia.

Mutta se, millaisia koiria sohvaperunasta versus akateemisemmasta isistä sikiää ja kasvaa, on "aika" paljon kiinni juuri olosuhteista ja ihmisistä, joiden huomassa murroskautensa kohti aikuisuuttaan jalostuvat.

Samaa mieltä olen kyllä, että jos uros ei ole edes rodunomaisen näköinen, tai on tyypiltään, luonteeltaan tai temperamentiltaan selkeästi rodun vierestä, etenkin, jos on sitä ollut jo syntymästään saakka, saisi jättää "jalostus"hommat siihen paremmin soveltuville. Mutta varsinaiset meriitit työpuolelta ovat lähinnä kasvattajan myyntivaltteja. Ja hyviä. Nostavat hintaa, ja sitä kautta tavallaan jalostavat kantaa. Mutta vain näennäisesti. Koska päätyvät varmimmin ihmisille, jotka ovat saavutusten suhteen nälkäisiä.

:-/ kirjoitti:

Toi sun perustelus haisee... Kummasta yhdistelmästä luulisit tulevan paremmalla hermorakenteella varustettuja koiria? Sellaisia, jolla on edes edellytys kaksiviettiseen toimintaan kentällä paineen alla? (Vinkki: Siihen ei pysty koira, jolla on huono hermorakenne, joka siis ei pysty siihen suojeluun)

Yhdistelmä A:
isä: IPO III, ZTP V1A,
emä: SchH I, ZTP V1B

Yhdistelmä B
isä: naapurin Musti, joka räksyttää kaiket päivät pihallaan aidan takana ja on niin söpö
emä: oma mussukka, joka osaa istua, kun antaa makkaraa ja antaa tassua kun kerjää.

Jos nyt siis hakisit hyvällä hermorakenteella varustettua koiraa, niin kumpi yhdistelmä sinulle, pennunottajalle, kertoisi edes jotakin vanhempien mahdollisesta luonteesta ja siittä onko niistä tekemään edes BH:ta?

Lue lisää

Missä aivopesukoneessa olet käynyt. Paljastaako yhdistelmä A:n vanhempien tulokset....

myyntivalttina kirjoitti:

Kasvattajan myyntivalttina uroksen tulokset ovat oikein tarpeellisia.

Mutta se, millaisia koiria sohvaperunasta versus akateemisemmasta isistä sikiää ja kasvaa, on "aika" paljon kiinni juuri olosuhteista ja ihmisistä, joiden huomassa murroskautensa kohti aikuisuuttaan jalostuvat.

Samaa mieltä olen kyllä, että jos uros ei ole edes rodunomaisen näköinen, tai on tyypiltään, luonteeltaan tai temperamentiltaan selkeästi rodun vierestä, etenkin, jos on sitä ollut jo syntymästään saakka, saisi jättää "jalostus"hommat siihen paremmin soveltuville. Mutta varsinaiset meriitit työpuolelta ovat lähinnä kasvattajan myyntivaltteja. Ja hyviä. Nostavat hintaa, ja sitä kautta tavallaan jalostavat kantaa. Mutta vain näennäisesti. Koska päätyvät varmimmin ihmisille, jotka ovat saavutusten suhteen nälkäisiä.

Lue lisää

Ensinnäkin myös nartulla pitää olla tulokset! Mutta koska tässä ketjussa puhuttiin juuri uroksista, niin en ole sitä erityisemmin painottanut. Nartun vaatimuslista on ihan samanlainen!

Meriitit kasvattajan myyntivaltteina... Sitäkin, mutta eikö kasvattajan etiikka jo sanele, että rotua tulee jalostaa, ei vaan lisätä koiralukumäärää??? Kuka tahansa onnistuu saamaan koirat nalkkiin takapihallaan, mutta eri asia onkin, että onko munaa katsoa peiliin ja todeta, että ei kannata, kun tämä narttu/uros ei ole niin hyvä, että sillä olisi mitään annettavaa koko rodulle. Ei vaan muutamalle sienestäjälle ja parille aktiivilenkkeilijälle! Koska ne sienestäjät ja lenkkeilijät voivat ihan yhtä hyvin ottaa koiran hyvistä tittelivanhemmista ja saavat ihan samalaisen koiran kaverikseen. Ehkä vaan jopa hitusen paremmalla hermorakenteella varustetun, niin voisi tosiaankin vähentyä nämä "Dobberi puri lenkkeilijää" -otsikot!

itsestäänselvää kirjoitti:

Tulokset vaikuttavat hintaan. Ja hinta vaikuttaa ostajiin. Vain tuloksia itsekin hakevat valitsevat itselleen pennun, jonka vanhemmilla näyttöä. Ja kierre jatkuu. Eipä sillä, hyvä niin. Mutta näin on. Yhdyn ajatukseen, että vain äärimmäinen, selkeästi synnynnäinen hermoheikkous on taipumukseltaan periytyvä. Muuten kaikki on koko lailla syntymänjälkeisten olosuhteiden sanelemaa.

On selvää, että tuloksia saavuttaneiden vanhempien jälkeläisilläkin on todennäköisimmin tuloksia. Koska ovat pentuna olleet sen verran kalliita, etti kukaan kotimurrea hakeva sellaisia summia ikinä omastaan maksaisi. Aika itsestäänselvää.

Lue lisää

MIKSI ihmeessä työkoiraa etsivä katsoo vanhempien titteleitä??? Siksi koska vanhemmat ovat näyttäneet niihin kykenevänsä (kuten kaikkien dobermannien pitäisi) ja koska on varmaa, että todennäköisemmin työtittelivanhemmilta tulee jälkeläisiä, joilla on edellytykset tehdä töitä! Eli yllätys yllätys! Myönsit juuri itsekin, että sellaiset ominaisuudet periytyvät! Ja koska dobberi on PK-rotu. Se on suojelukoira, niin eikö JOKA-AINOAN jalostusyksilön tulisi kyetä olemaan edes RODUNOMAINEN???

:_: kirjoitti:

Missä aivopesukoneessa olet käynyt. Paljastaako yhdistelmä A:n vanhempien tulokset....

Yhdistelmä A:n vanhempien tulokset ovat RODUNOMAISET!!! Miksi kasvattaa rotumääritelmästä poikkeavia koiria? Sitten voi kasvattaa vaikka ihan toista rotua!

:-) kirjoitti:

Yhdistelmä A:n vanhempien tulokset ovat RODUNOMAISET!!! Miksi kasvattaa rotumääritelmästä poikkeavia koiria? Sitten voi kasvattaa vaikka ihan toista rotua!

Edellamainitut A vaihtoehdon tittelit.

Kuinka monta pentuetta Suomessa olisi syntynyt jos laskettaisiin yhdistelmät joilla vähintään tuon verran tuloksia astutushetkellä?

Tänä vuonna ?
Viime vuonna ?
jne..

:-) kirjoitti:

MIKSI ihmeessä työkoiraa etsivä katsoo vanhempien titteleitä??? Siksi koska vanhemmat ovat näyttäneet niihin kykenevänsä (kuten kaikkien dobermannien pitäisi) ja koska on varmaa, että todennäköisemmin työtittelivanhemmilta tulee jälkeläisiä, joilla on edellytykset tehdä töitä! Eli yllätys yllätys! Myönsit juuri itsekin, että sellaiset ominaisuudet periytyvät! Ja koska dobberi on PK-rotu. Se on suojelukoira, niin eikö JOKA-AINOAN jalostusyksilön tulisi kyetä olemaan edes RODUNOMAINEN???

Lue lisää

Mitä ovat nuo mainitsemasi "työtittelit".

Olen nähnyt ainoastaan urheilutitteleitä?

:-) kirjoitti:

MIKSI ihmeessä työkoiraa etsivä katsoo vanhempien titteleitä??? Siksi koska vanhemmat ovat näyttäneet niihin kykenevänsä (kuten kaikkien dobermannien pitäisi) ja koska on varmaa, että todennäköisemmin työtittelivanhemmilta tulee jälkeläisiä, joilla on edellytykset tehdä töitä! Eli yllätys yllätys! Myönsit juuri itsekin, että sellaiset ominaisuudet periytyvät! Ja koska dobberi on PK-rotu. Se on suojelukoira, niin eikö JOKA-AINOAN jalostusyksilön tulisi kyetä olemaan edes RODUNOMAINEN???

Lue lisää

Kuinka monta dobermannia vuodessa menee työkoiraksi?
Omistajanahan siinä tapauksessa ilmeisesti valtio?

.:. kirjoitti:

Edellamainitut A vaihtoehdon tittelit.

Kuinka monta pentuetta Suomessa olisi syntynyt jos laskettaisiin yhdistelmät joilla vähintään tuon verran tuloksia astutushetkellä?

Tänä vuonna ?
Viime vuonna ?
jne..

Lue lisää

??? Kysyn, että miksei titteleitä ole? Millaisia koiria kasvattajat haluavat jalostaa? Onko se jalostusta? Palveleeko se rodun etua? Miksi otetaan omiin käsiin ROTUMÄÄRITELMÄ ja vapaus tulkita sitä niinkin väljästi? Jos koira ei vastaa rotumääritelmälle kaikin puolin, niin se ei ole jalostuskoira! Valitan!

*'* kirjoitti:

Kuinka monta dobermannia vuodessa menee työkoiraksi?
Omistajanahan siinä tapauksessa ilmeisesti valtio?

Nussitaan pilkkua... Käsite työkoira... = koira joka kykenee tekemään töitä. Mutta osaan minäkin pilkkua nussia ja sanoa, että oletpas tyhmä, kun et tajunnut, että esim opaskoira tekee työtä, eikä sitä valtio omista!!!!!

:-) kirjoitti:

MIKSI ihmeessä työkoiraa etsivä katsoo vanhempien titteleitä??? Siksi koska vanhemmat ovat näyttäneet niihin kykenevänsä (kuten kaikkien dobermannien pitäisi) ja koska on varmaa, että todennäköisemmin työtittelivanhemmilta tulee jälkeläisiä, joilla on edellytykset tehdä töitä! Eli yllätys yllätys! Myönsit juuri itsekin, että sellaiset ominaisuudet periytyvät! Ja koska dobberi on PK-rotu. Se on suojelukoira, niin eikö JOKA-AINOAN jalostusyksilön tulisi kyetä olemaan edes RODUNOMAINEN???

Lue lisää

Siis että ihan katsot tuloksia? Kyllä minä mielummin lähden katsomaan koiria ihan livenä niihin treeneihin, joissa kaivetaan koirista kaikki irti.

Olen nähnyt käyttövalion, jolla upea rivi titteleitä ja siltikään en sitä koiraa koskaan olisi halunnut käyttää jalostukseen sen ominaisuuksien tähden. Teoriassa varmasti juu oli upea koira, mutta todellisuudessa ohjaajan merkitys oli tässä tapauksessa iso.

Olen myös tavannut koiran, joka ei kotikoiraa kummoisemmassa asemassa elellyt. Kuitenkin pääsin näkemään sellaisen treenitilanteen, jossa koira ajettiin todella äärirajoille ja "sohvaperunasta" paljastui hermoiltaan, vieteiltään, viettikestävyydeltään ja palautumiskyvyltään upea koira.

Onhan se hienoa tietenkin ylpeillä vaikka oman koiransa tuloksilla ja muokkailla videoita oman makunsa mukaan, kuten tässä on tullut nähtyä...

Ja tiedätkö, suurin ongelma ei ole hyvän jalostusmateriaalin puute siinä ettei kisatuloksia tule, vaan siinä, että ohjaajien jalostusmateriaali on mennyt roimasti alaspäin. Kummasti nuo kokeneet dobberikonkarit vuosi vuoden jälkeen tekevät valioita, koirasta kuin koirasta, mutta uudet harrastajat haukkuvat vain koiria...

.:. kirjoitti:

Edellamainitut A vaihtoehdon tittelit.

Kuinka monta pentuetta Suomessa olisi syntynyt jos laskettaisiin yhdistelmät joilla vähintään tuon verran tuloksia astutushetkellä?

Tänä vuonna ?
Viime vuonna ?
jne..

Lue lisää

http://www.schutzhund.fi/index2.htm

Tuolta näyttäisi olevan tulossa laadukkaalta vaikuttava pentue ensi keväänä.

http://www.dinico.net/

Myös tuolla tulossa pentuja jo tänä vuonna ja pentueen vanhemmat näyttävän kyenneen työtuloksiin.


Valitettavasti taidat muuten olla oikeassa, että kasvattajat Suomessa eivät panosta työtulosten hankkimiseen. Onkohan dobermannkanta siksi Suomessa heikkolaatuisempi LUONTEENSA puolesta, kun vaikkapa Saksassa tai Italiassa? Nimittäin ei tulisi pieneen mieleenikään hankkia koiraa itselleni Suomesta muualta kun noista linkkien yhdistelmistä! (Kaikkia Suomen kenneleitä en tosin kolunnut läpi, kun ei ole aikaa, mutta muutaman kävin. Tämä siis tarkoittaa, että hyviä yhdistelmiä on varmasti muissakin kenneleissä!)

itse en kuitenkaan aio tinkiä vaatimuksistani. Jahka nartuillani on kaikki terveystutkimukset, käyttötulos IPO:sta ja ZTP, näyttelystä ERI (sekä itse haluan koirani vielä muotovalioksi, mutta se ei ole oleellinen asia) niin astutan sen vastaavalla uroksella. Jos haluan päästä helpommalla, niin vaihdan rotua!

Ei turhaan sanota, että dobermann ei sovellu kenelle tahansa! Vasta nyt alan ymmärtää miksi!

kokenut kirjoitti:

Siis että ihan katsot tuloksia? Kyllä minä mielummin lähden katsomaan koiria ihan livenä niihin treeneihin, joissa kaivetaan koirista kaikki irti.

Olen nähnyt käyttövalion, jolla upea rivi titteleitä ja siltikään en sitä koiraa koskaan olisi halunnut käyttää jalostukseen sen ominaisuuksien tähden. Teoriassa varmasti juu oli upea koira, mutta todellisuudessa ohjaajan merkitys oli tässä tapauksessa iso.

Olen myös tavannut koiran, joka ei kotikoiraa kummoisemmassa asemassa elellyt. Kuitenkin pääsin näkemään sellaisen treenitilanteen, jossa koira ajettiin todella äärirajoille ja "sohvaperunasta" paljastui hermoiltaan, vieteiltään, viettikestävyydeltään ja palautumiskyvyltään upea koira.

Onhan se hienoa tietenkin ylpeillä vaikka oman koiransa tuloksilla ja muokkailla videoita oman makunsa mukaan, kuten tässä on tullut nähtyä...

Ja tiedätkö, suurin ongelma ei ole hyvän jalostusmateriaalin puute siinä ettei kisatuloksia tule, vaan siinä, että ohjaajien jalostusmateriaali on mennyt roimasti alaspäin. Kummasti nuo kokeneet dobberikonkarit vuosi vuoden jälkeen tekevät valioita, koirasta kuin koirasta, mutta uudet harrastajat haukkuvat vain koiria...

Lue lisää

Kerrataan taas... mä en edes LÄHDE katsomaan sellaista urosta, jolla käyttötuloksia ei ole! Piste!

Jos koiralla on tulos, niin tiedän, että se on katsomisen arvoinen! Jollei, niin mistä minä sen tiedän, kun taas miljardinnen kerran en voi joka ikistä urosta käydä itse hnkilökohtaisesti testaamassa!

Mun koiralla ei ole vielä mitään käyttötuloksia, joten on ihan turha väittää mun täällä ylpeilevän yhtään millään! Ensi kesänä ajattelin tehdä ZTP:n ja IPO:n ja sitten astuttaa sen! En astuta koiraani, jollei se käyttötulokseen pysty. Sitten se vaan ei ole jalostusyksilö. Minulla on munaa myöntää se ja jättää koirani käyttämättä! Vähintään ZTP on tehtävä, koska se on rodun kotimaassakin pakollinen ennen jalostusta, mutta itse haluan vielä IPO:nkin!

Mä en tiedä mitään videoiden muokkauksesta? Mulla ei ole edes videokameraa ja kuten sanoit, niin mielummin katsotaan koira livenä, ettei kukaan ole sen videoita tai kuvia muokkaillut. Mutta kun vaan aika, resurssit ja mikään ei riitä katsomaan kaikkia uroksia. Valitsen joukosta ne joilla on työtulokset ja tsekkaan ne! Työtulos antaa minulle osviittaa siittä, että koiralla on ainakin jonkinlainen hermorakenne ja kyky toimia paineen alla. Niin kauan kun sitä rotumääritelmässä vaaditaan, niin niin kauan sitä pitää vaatia myös jalostusmateriaalilta, ettei vietäisi rotua taaksepäin!

:-) kirjoitti:

Nussitaan pilkkua... Käsite työkoira... = koira joka kykenee tekemään töitä. Mutta osaan minäkin pilkkua nussia ja sanoa, että oletpas tyhmä, kun et tajunnut, että esim opaskoira tekee työtä, eikä sitä valtio omista!!!!!

Lue lisää

Vähemmän kai noita dobermanneja on opaskoirtina. Kyllähän ne koirat sirkuksessakin tekevät työtä, mutta ei ehkä kuulu tähän keskusteluun dobermann otsikon alle.

^~* kirjoitti:

Vähemmän kai noita dobermanneja on opaskoirtina. Kyllähän ne koirat sirkuksessakin tekevät työtä, mutta ei ehkä kuulu tähän keskusteluun dobermann otsikon alle.

Höpöhöpö... Mä tiedän, että dobermann on ollu mm. avustajakoirana! Tehnyt siis töitä, eikä ollut valtion omistuksessa!

Mutta valtiopa ei halua näitä paskoja dobbereita ostaa, kun työtarkoituksiin heillä on rotuja joita ei ole vielä täysin pilattu ja joilla ollaan onnistuttu työominaisuudet säilyttämään sellaisena, kun ne pitää olla! Onko niin väärin haluta jalostaa dobbereita, joilla edes jonkinlaiset työominaisuudet on? MAHDOTONTA sen ainakaan ei pitäisi olla!!!

:-) kirjoitti:

Ensinnäkin myös nartulla pitää olla tulokset! Mutta koska tässä ketjussa puhuttiin juuri uroksista, niin en ole sitä erityisemmin painottanut. Nartun vaatimuslista on ihan samanlainen!

Meriitit kasvattajan myyntivaltteina... Sitäkin, mutta eikö kasvattajan etiikka jo sanele, että rotua tulee jalostaa, ei vaan lisätä koiralukumäärää??? Kuka tahansa onnistuu saamaan koirat nalkkiin takapihallaan, mutta eri asia onkin, että onko munaa katsoa peiliin ja todeta, että ei kannata, kun tämä narttu/uros ei ole niin hyvä, että sillä olisi mitään annettavaa koko rodulle. Ei vaan muutamalle sienestäjälle ja parille aktiivilenkkeilijälle! Koska ne sienestäjät ja lenkkeilijät voivat ihan yhtä hyvin ottaa koiran hyvistä tittelivanhemmista ja saavat ihan samalaisen koiran kaverikseen. Ehkä vaan jopa hitusen paremmalla hermorakenteella varustetun, niin voisi tosiaankin vähentyä nämä "Dobberi puri lenkkeilijää" -otsikot!

Lue lisää

Kyllä se nyt vaan yksinkertaisesti on niin, että eniten merkitystä kannan käytännönjalostamiselle on jalostaa omistajakantaa!

Ja mitä hermorakenteeseen tulee, sen tarkistaminen itseltä saattaisi olla kaikkein tärkeintä, kun vielä miettii, mihin rotuun kallistuu!

Itse uskon, kyllä, että Dobermanni on ihan normaali koira, ja varsin kelpo ihan kotilurpaksi. Siinä missä minkä tahansa rodun edustaja, alkuperäisestä käyttötarkoituksesta riippumatta. Normaali koira, josta ei saa huvikseenhyökkäilevää, hermoheikkoa tai luonnevikaista, jos ei sellaisen käsissä vartu. Synnynnäisesti otsaan lyödyt luonnevikaisen leimat ovat onneksi varsin harvinaisia. Myös meissä ihmisissä.

Dobermanneja vain kes´kiääräistä enemmän menee niille urpoille, joiden egonrakentuminen on jäänyt keskeneräiseksi. Ja tarttuvat sitten koirakokemuksitta johonkin katu-uskottavaan. Ja sitten taas niitetään rodun hermovikaisen stereotypian mainetta. Jota jonkun idiootin mielestä yhä voi onnistuneemmin jalostaa koirien tuloksia korostamalla!

Onneksi Dobermannien omistajajoukko on hieman jalostunut typistämisen kieltämisen jälkeen. Enää habitus ei ole liian katu-uskottava houkutellakseen kaikkia heikkoitsetuntoisia natseja himoamaan juuri Dobermannia. Ensimmäiseksi koirakseen...

98 prosenttia vihaisista Dobermanneista on pilaantuneista käsistä. Geeneistä riippumatta.

Tosiaan, tuloksista on se hyöty, että hinta nousee. Ja ihan motiviutumattomimmat dorkat putoavat ostajaehdokkaiden listalta. Ostajakanta siis jalostuu. Ja SITÄ kautta tuloksellisuus saattaa siirtyä vanhemmilta jälkipolviin!!!

narun toiseen päähän kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan yksinkertaisesti on niin, että eniten merkitystä kannan käytännönjalostamiselle on jalostaa omistajakantaa!

Ja mitä hermorakenteeseen tulee, sen tarkistaminen itseltä saattaisi olla kaikkein tärkeintä, kun vielä miettii, mihin rotuun kallistuu!

Itse uskon, kyllä, että Dobermanni on ihan normaali koira, ja varsin kelpo ihan kotilurpaksi. Siinä missä minkä tahansa rodun edustaja, alkuperäisestä käyttötarkoituksesta riippumatta. Normaali koira, josta ei saa huvikseenhyökkäilevää, hermoheikkoa tai luonnevikaista, jos ei sellaisen käsissä vartu. Synnynnäisesti otsaan lyödyt luonnevikaisen leimat ovat onneksi varsin harvinaisia. Myös meissä ihmisissä.

Dobermanneja vain kes´kiääräistä enemmän menee niille urpoille, joiden egonrakentuminen on jäänyt keskeneräiseksi. Ja tarttuvat sitten koirakokemuksitta johonkin katu-uskottavaan. Ja sitten taas niitetään rodun hermovikaisen stereotypian mainetta. Jota jonkun idiootin mielestä yhä voi onnistuneemmin jalostaa koirien tuloksia korostamalla!

Onneksi Dobermannien omistajajoukko on hieman jalostunut typistämisen kieltämisen jälkeen. Enää habitus ei ole liian katu-uskottava houkutellakseen kaikkia heikkoitsetuntoisia natseja himoamaan juuri Dobermannia. Ensimmäiseksi koirakseen...

98 prosenttia vihaisista Dobermanneista on pilaantuneista käsistä. Geeneistä riippumatta.

Tosiaan, tuloksista on se hyöty, että hinta nousee. Ja ihan motiviutumattomimmat dorkat putoavat ostajaehdokkaiden listalta. Ostajakanta siis jalostuu. Ja SITÄ kautta tuloksellisuus saattaa siirtyä vanhemmilta jälkipolviin!!!

Lue lisää

Kyllä se vieläkin jatkeeksi kelpaa, vaikka pitkät hännät ovat olleet käytäntö jo kymmenen vuotta.
http://www.kriegerhof-dobermanns.com/forum/index.php?topic=2963.0

Ja miten tuo kansallissosialismi liittyy nykypäivän dobermannien omistajiin?

:-) kirjoitti:

Kerrataan taas... mä en edes LÄHDE katsomaan sellaista urosta, jolla käyttötuloksia ei ole! Piste!

Jos koiralla on tulos, niin tiedän, että se on katsomisen arvoinen! Jollei, niin mistä minä sen tiedän, kun taas miljardinnen kerran en voi joka ikistä urosta käydä itse hnkilökohtaisesti testaamassa!

Mun koiralla ei ole vielä mitään käyttötuloksia, joten on ihan turha väittää mun täällä ylpeilevän yhtään millään! Ensi kesänä ajattelin tehdä ZTP:n ja IPO:n ja sitten astuttaa sen! En astuta koiraani, jollei se käyttötulokseen pysty. Sitten se vaan ei ole jalostusyksilö. Minulla on munaa myöntää se ja jättää koirani käyttämättä! Vähintään ZTP on tehtävä, koska se on rodun kotimaassakin pakollinen ennen jalostusta, mutta itse haluan vielä IPO:nkin!

Mä en tiedä mitään videoiden muokkauksesta? Mulla ei ole edes videokameraa ja kuten sanoit, niin mielummin katsotaan koira livenä, ettei kukaan ole sen videoita tai kuvia muokkaillut. Mutta kun vaan aika, resurssit ja mikään ei riitä katsomaan kaikkia uroksia. Valitsen joukosta ne joilla on työtulokset ja tsekkaan ne! Työtulos antaa minulle osviittaa siittä, että koiralla on ainakin jonkinlainen hermorakenne ja kyky toimia paineen alla. Niin kauan kun sitä rotumääritelmässä vaaditaan, niin niin kauan sitä pitää vaatia myös jalostusmateriaalilta, ettei vietäisi rotua taaksepäin!

Lue lisää

Tuolla mentaliteetilla tulet käyttäneeksi koiraa, jolla on jo jälkeläisiä ja pienennät jälleen jo pientä geenipoolia, josta olit jossain viestissä huolissasi...

Voitko kenties ajatella, että näet tällaisen "tulosrikkaan" uroksen, mutta lähdetkin tsekkaamaan sen veljen, jolla ei ole tuloksia, syystä tai toisesta? Periaatteessahan myös tuon veljen "pitäisi" olla periyttäjänä aivan samaa tasoa kuin tuon tuloksen saanut uros... Vai tuijotatko ihan oikeasti vain ja ainoastaan tuloksia/titteleitä?

Ja jos haluat poiketa massasta, etsit vielä noiden urosten isän tai emän toisen jälkeläisen, joka jo toivottavasti erottuu suvullisesti muista.

Edelleen ihmettelen noita työtuloksia, virkakoiria kun Suomessa ei montaa ole. Sensijaan Kennelliiton tietokannastakin löytyy hyviä harrastuskoiria monesta eri lajista, niin suojelusta, hausta, jäljestä kuin viestistä. Vetotulokset vielä kun sinne myös saisi.

Ehkä sinun kuitenkin kannattaisi kuitenkin mennä tuonne oikealle dobberifoorumille jakamaan näitä totuuksiasi myös muille kokeneille kasvattajille, ehkä hekin oppisivat jalostuksen suuren taidon... >:) Siellähän on viime aikoina paljonkin puhuttu luonneominaisuuksista...

:-) kirjoitti:

Höpöhöpö... Mä tiedän, että dobermann on ollu mm. avustajakoirana! Tehnyt siis töitä, eikä ollut valtion omistuksessa!

Mutta valtiopa ei halua näitä paskoja dobbereita ostaa, kun työtarkoituksiin heillä on rotuja joita ei ole vielä täysin pilattu ja joilla ollaan onnistuttu työominaisuudet säilyttämään sellaisena, kun ne pitää olla! Onko niin väärin haluta jalostaa dobbereita, joilla edes jonkinlaiset työominaisuudet on? MAHDOTONTA sen ainakaan ei pitäisi olla!!!

Lue lisää

Höpöhöpö itsellesi, dobberi ei koskaan ole ollut valtion ihannekoira hankinnoissa jo pelkästään säänkestävyyden takia, ei niinkään työominaisuuksien takia.

Jalostus ei edelleenkään ole niin helppoa kuten luulet, mm. virkakoirina toimi Lahdessa pari veljestä 90-luvun puolessavälin, joiden olisi pitänyt suvun ja vanhempien tulosten perusteella olla loistavia työkoiria, mutta mites niille kävikään...?

Älä himoitse kuuta taivaalta tai sellaista, jota ei koskaan ole ollutkaan. Tiesithän myös sen, että usea alkuperäinen dobermann (1800-luvun lopulla) oli mm. huonohermoinen ja arka?

kokenut kirjoitti:

Tuolla mentaliteetilla tulet käyttäneeksi koiraa, jolla on jo jälkeläisiä ja pienennät jälleen jo pientä geenipoolia, josta olit jossain viestissä huolissasi...

Voitko kenties ajatella, että näet tällaisen "tulosrikkaan" uroksen, mutta lähdetkin tsekkaamaan sen veljen, jolla ei ole tuloksia, syystä tai toisesta? Periaatteessahan myös tuon veljen "pitäisi" olla periyttäjänä aivan samaa tasoa kuin tuon tuloksen saanut uros... Vai tuijotatko ihan oikeasti vain ja ainoastaan tuloksia/titteleitä?

Ja jos haluat poiketa massasta, etsit vielä noiden urosten isän tai emän toisen jälkeläisen, joka jo toivottavasti erottuu suvullisesti muista.

Edelleen ihmettelen noita työtuloksia, virkakoiria kun Suomessa ei montaa ole. Sensijaan Kennelliiton tietokannastakin löytyy hyviä harrastuskoiria monesta eri lajista, niin suojelusta, hausta, jäljestä kuin viestistä. Vetotulokset vielä kun sinne myös saisi.

Ehkä sinun kuitenkin kannattaisi kuitenkin mennä tuonne oikealle dobberifoorumille jakamaan näitä totuuksiasi myös muille kokeneille kasvattajille, ehkä hekin oppisivat jalostuksen suuren taidon... >:) Siellähän on viime aikoina paljonkin puhuttu luonneominaisuuksista...

Lue lisää

Joo, toi täysveljen (ammatiltaan pullamössö?) käyttämis-idea oli hyvä :) Samat geenit kai silläkin on! "Varmuus" tulosperiytyvyyteenkin siis maksimoituu ihan samalla tavalla kuin toiseen ammattiin ohjatulla veljelläänkin! Mutta varmasti halvemmalla!

Tosin, tuollainen noupadi ei näytä kirjssa yhtä hyvältä ;)

kokenut kirjoitti:

Tuolla mentaliteetilla tulet käyttäneeksi koiraa, jolla on jo jälkeläisiä ja pienennät jälleen jo pientä geenipoolia, josta olit jossain viestissä huolissasi...

Voitko kenties ajatella, että näet tällaisen "tulosrikkaan" uroksen, mutta lähdetkin tsekkaamaan sen veljen, jolla ei ole tuloksia, syystä tai toisesta? Periaatteessahan myös tuon veljen "pitäisi" olla periyttäjänä aivan samaa tasoa kuin tuon tuloksen saanut uros... Vai tuijotatko ihan oikeasti vain ja ainoastaan tuloksia/titteleitä?

Ja jos haluat poiketa massasta, etsit vielä noiden urosten isän tai emän toisen jälkeläisen, joka jo toivottavasti erottuu suvullisesti muista.

Edelleen ihmettelen noita työtuloksia, virkakoiria kun Suomessa ei montaa ole. Sensijaan Kennelliiton tietokannastakin löytyy hyviä harrastuskoiria monesta eri lajista, niin suojelusta, hausta, jäljestä kuin viestistä. Vetotulokset vielä kun sinne myös saisi.

Ehkä sinun kuitenkin kannattaisi kuitenkin mennä tuonne oikealle dobberifoorumille jakamaan näitä totuuksiasi myös muille kokeneille kasvattajille, ehkä hekin oppisivat jalostuksen suuren taidon... >:) Siellähän on viime aikoina paljonkin puhuttu luonneominaisuuksista...

Lue lisää

"Tuolla mentaliteetilla tulet käyttäneeksi koiraa, jolla on jo jälkeläisiä ja pienennät jälleen jo pientä geenipoolia, josta olit jossain viestissä huolissasi..."

Kaikkia yksilöitä vaan ei ole tarkoitettu jatkamaan sukuaan! Valitan! Kasvatustyö ei ole sitä, että otetaan jostakin narttu ja jostakin uros ja tehdään pentuja. Kyllä niitä tuloksellisia koiriakin löytyy ja jollei Suomesta niin sitten ulkomailta! Minulla on resurssit reissata hakemaan verta muualta! Sen luulisi tekevän Suomen geenipoolille hyvää???

"Voitko kenties ajatella, että näet tällaisen "tulosrikkaan" uroksen, mutta lähdetkin tsekkaamaan sen veljen, jolla ei ole tuloksia, syystä tai toisesta?"

Voisin ja teenkin sellaista taustatyötä ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta! Mutta edelleenkin jos uros on ulkomailla ja sillä ei ole tuloksia, niin en mene sitä katsomaan. Naapurikuntaan voin vielä jonkun mammanmussukan vuoksi ajellakin! Mutta taas herää kysymys, että miten sen pennunottajille selitän, että isäuros ei ole koskaan tehnyt yhtään mitään? Käskenkö jokaikisen mennä itse testaamaan koiran?

"Ehkä sinun kuitenkin kannattaisi kuitenkin mennä tuonne oikealle dobberifoorumille jakamaan näitä totuuksiasi myös muille kokeneille kasvattajille, ehkä hekin oppisivat jalostuksen suuren taidon"

Miksi ihmeessä pitäisi??? Sinne pitää rekisteröityä, eikä mulla ole mitään tarvetta luoda itselleni mitään nettipersoonaa. Keskustelu on keskustelu ja sen jälkeen aloitetaan puhtaalta pöydältä. That's the beauty of the thing!

:-) kirjoitti:

"Tuolla mentaliteetilla tulet käyttäneeksi koiraa, jolla on jo jälkeläisiä ja pienennät jälleen jo pientä geenipoolia, josta olit jossain viestissä huolissasi..."

Kaikkia yksilöitä vaan ei ole tarkoitettu jatkamaan sukuaan! Valitan! Kasvatustyö ei ole sitä, että otetaan jostakin narttu ja jostakin uros ja tehdään pentuja. Kyllä niitä tuloksellisia koiriakin löytyy ja jollei Suomesta niin sitten ulkomailta! Minulla on resurssit reissata hakemaan verta muualta! Sen luulisi tekevän Suomen geenipoolille hyvää???

"Voitko kenties ajatella, että näet tällaisen "tulosrikkaan" uroksen, mutta lähdetkin tsekkaamaan sen veljen, jolla ei ole tuloksia, syystä tai toisesta?"

Voisin ja teenkin sellaista taustatyötä ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta! Mutta edelleenkin jos uros on ulkomailla ja sillä ei ole tuloksia, niin en mene sitä katsomaan. Naapurikuntaan voin vielä jonkun mammanmussukan vuoksi ajellakin! Mutta taas herää kysymys, että miten sen pennunottajille selitän, että isäuros ei ole koskaan tehnyt yhtään mitään? Käskenkö jokaikisen mennä itse testaamaan koiran?

"Ehkä sinun kuitenkin kannattaisi kuitenkin mennä tuonne oikealle dobberifoorumille jakamaan näitä totuuksiasi myös muille kokeneille kasvattajille, ehkä hekin oppisivat jalostuksen suuren taidon"

Miksi ihmeessä pitäisi??? Sinne pitää rekisteröityä, eikä mulla ole mitään tarvetta luoda itselleni mitään nettipersoonaa. Keskustelu on keskustelu ja sen jälkeen aloitetaan puhtaalta pöydältä. That's the beauty of the thing!

Lue lisää

Tuloksettomasta isästä tietysti myyt pennut sitem, että raahaat ne kysyjät sinne kentälle/metsään/pellolle/ladulle ja esittelet. Esittelet ja kerrot, näytät ja jälleen kerrot. Näin saat samalla mahdollisesti muutaman ensikertalaisen pennunostajan kiinnostumaan harrastamisesta.

Tiesitkö muuten, että oikea harrastaja vähät välittää vanhempien tuloksista (ts. kilpailukirjan merkinnöistä)? Päinvastoin hekin haluavat mielummin nähdä vanhemmat harrastustoiminnassa, testata myös itse.

Ne ovat nämä ensikertalaiset, jotka tavoittelevat kuuta taivaalta vanhempien tulosten perusteella ja olettavat saavansa "kisavalmiin" koiran ilman verta, hikeä ja kyyneliä.

Ja mitä vielä tulee jalostamiseen, ajattele tulevaisuutta eteenpäin, älä pyri jalostamaan vain yksilötasolla tulostavoitteellisesti. Tärkeäähän ei ole se tuleeko pennuista hyviä, vaan se miten eri ominaisuudet vanhemmilta periytyvät ja miten nekin eteenpäin periytyy. Ei siis aina riitä se, että tuijottaa vain tuloksia. Mutta usko pois, tämä on asia, joka jokaisen vain pitää kantapään kautta oppia.

Omat vaaleanpunaiset lasini riisuin jo kauan sitten, nyt mennään hiljalleen kohti parempaa niin luonne- kuin käyttöominaisuuksissa unohtamatta terveyttä tai rodunomaista ulkonäköä.

kokenut kirjoitti:

Tuloksettomasta isästä tietysti myyt pennut sitem, että raahaat ne kysyjät sinne kentälle/metsään/pellolle/ladulle ja esittelet. Esittelet ja kerrot, näytät ja jälleen kerrot. Näin saat samalla mahdollisesti muutaman ensikertalaisen pennunostajan kiinnostumaan harrastamisesta.

Tiesitkö muuten, että oikea harrastaja vähät välittää vanhempien tuloksista (ts. kilpailukirjan merkinnöistä)? Päinvastoin hekin haluavat mielummin nähdä vanhemmat harrastustoiminnassa, testata myös itse.

Ne ovat nämä ensikertalaiset, jotka tavoittelevat kuuta taivaalta vanhempien tulosten perusteella ja olettavat saavansa "kisavalmiin" koiran ilman verta, hikeä ja kyyneliä.

Ja mitä vielä tulee jalostamiseen, ajattele tulevaisuutta eteenpäin, älä pyri jalostamaan vain yksilötasolla tulostavoitteellisesti. Tärkeäähän ei ole se tuleeko pennuista hyviä, vaan se miten eri ominaisuudet vanhemmilta periytyvät ja miten nekin eteenpäin periytyy. Ei siis aina riitä se, että tuijottaa vain tuloksia. Mutta usko pois, tämä on asia, joka jokaisen vain pitää kantapään kautta oppia.

Omat vaaleanpunaiset lasini riisuin jo kauan sitten, nyt mennään hiljalleen kohti parempaa niin luonne- kuin käyttöominaisuuksissa unohtamatta terveyttä tai rodunomaista ulkonäköä.

Lue lisää

Kumma, että maailmalla näkee kenneleitä, jotka siihen pystyvät. On niitä Suomessakin... Miten HE sen tekevät?

HE näkevät sen vaivan... HEILLÄ on se verta, hikeä ja kyyneliä. Luuletko tosiaan, että minä koiraa ottaessani kuvittelin, että koirani on automaattisesti IntCh ja sillä on SchH III tulos????? Ei kyllä tässä nyt ollaan siinä verta, hikeä ja kyyneliä-vaiheessa ja jos kaikki menee hyvin, niin narttuni on tarpeeksi hyvä jalostuskäyttöön! Se ansaitsee myös kaltaisensa uroksen!

kokenut kirjoitti:

Höpöhöpö itsellesi, dobberi ei koskaan ole ollut valtion ihannekoira hankinnoissa jo pelkästään säänkestävyyden takia, ei niinkään työominaisuuksien takia.

Jalostus ei edelleenkään ole niin helppoa kuten luulet, mm. virkakoirina toimi Lahdessa pari veljestä 90-luvun puolessavälin, joiden olisi pitänyt suvun ja vanhempien tulosten perusteella olla loistavia työkoiria, mutta mites niille kävikään...?

Älä himoitse kuuta taivaalta tai sellaista, jota ei koskaan ole ollutkaan. Tiesithän myös sen, että usea alkuperäinen dobermann (1800-luvun lopulla) oli mm. huonohermoinen ja arka?

Lue lisää

Mä en himoitsekaan kuuta taivalta!!! Mä vaan uskon, että ne käyttötulokset eivät ole NIIN mahdottomia koiralle hankkia! Jollet sinä niitä tee, niin älä koita vakuutella minua niiden turhuudesta, etten minäkään tekisi! Teen jokatapauksessa ja piste! Jokatapauksessa etsin uroksen jolla ne on ja piste! End of discussion! Jalosta sinä mitä haluat ja minä keskityn siihen mitä haluan. Tuskin koskaan tulen kasvattejasi omassa ohjelmassani käytämään, joten voit olla ihan rauhallisin mielin. En tule pilaamaan mussukkakoiriesi hyvää tokokoiramainetta astuttamalla narttuani niillä ja näin teettämällä liudan verenhimoisia IPO-tappokoneita. Oletko nyt tyytyväinen?

:-) kirjoitti:

Kumma, että maailmalla näkee kenneleitä, jotka siihen pystyvät. On niitä Suomessakin... Miten HE sen tekevät?

HE näkevät sen vaivan... HEILLÄ on se verta, hikeä ja kyyneliä. Luuletko tosiaan, että minä koiraa ottaessani kuvittelin, että koirani on automaattisesti IntCh ja sillä on SchH III tulos????? Ei kyllä tässä nyt ollaan siinä verta, hikeä ja kyyneliä-vaiheessa ja jos kaikki menee hyvin, niin narttuni on tarpeeksi hyvä jalostuskäyttöön! Se ansaitsee myös kaltaisensa uroksen!

Lue lisää

En sanonut, että sinä kuvittelit, mutta miten estät sen ettei pentujesi ostajat kuvittele?

Maailmalla ja Suomessa on monia kenneleitä, jotka ovat jalostaneet itsensä umpikujaan joko terveydessä, luonteessa tai käyttöominaisuuksissa, ja kaikki on loppujenlopuksi yhtä ja samaa sukua.

Edelleen suosittelen tuota rodun omaa foorumia sinullekin, siellä esimerkiksi MM-tason kisaajat ja dobberinomistajat jakavat mielipiteitään aika mielenkiintoisella tavalla. Esimerkiksi siitä ettei maailmalla pärjäämisen huonous välttämättä tarkoita rodun heikentymistä...

:-) kirjoitti:

Mä en himoitsekaan kuuta taivalta!!! Mä vaan uskon, että ne käyttötulokset eivät ole NIIN mahdottomia koiralle hankkia! Jollet sinä niitä tee, niin älä koita vakuutella minua niiden turhuudesta, etten minäkään tekisi! Teen jokatapauksessa ja piste! Jokatapauksessa etsin uroksen jolla ne on ja piste! End of discussion! Jalosta sinä mitä haluat ja minä keskityn siihen mitä haluan. Tuskin koskaan tulen kasvattejasi omassa ohjelmassani käytämään, joten voit olla ihan rauhallisin mielin. En tule pilaamaan mussukkakoiriesi hyvää tokokoiramainetta astuttamalla narttuani niillä ja näin teettämällä liudan verenhimoisia IPO-tappokoneita. Oletko nyt tyytyväinen?

Lue lisää

Tyytyväinenkö? No tietysti. Tavataan kisakentillä >:) Tosin oma tämänhetkinen tuleva kisakoirani on vasta pentu, joten aikaa voi mennä pari vuotta. Mutta ensi vuonna BH-kuitenkin.

narun toiseen päähän kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan yksinkertaisesti on niin, että eniten merkitystä kannan käytännönjalostamiselle on jalostaa omistajakantaa!

Ja mitä hermorakenteeseen tulee, sen tarkistaminen itseltä saattaisi olla kaikkein tärkeintä, kun vielä miettii, mihin rotuun kallistuu!

Itse uskon, kyllä, että Dobermanni on ihan normaali koira, ja varsin kelpo ihan kotilurpaksi. Siinä missä minkä tahansa rodun edustaja, alkuperäisestä käyttötarkoituksesta riippumatta. Normaali koira, josta ei saa huvikseenhyökkäilevää, hermoheikkoa tai luonnevikaista, jos ei sellaisen käsissä vartu. Synnynnäisesti otsaan lyödyt luonnevikaisen leimat ovat onneksi varsin harvinaisia. Myös meissä ihmisissä.

Dobermanneja vain kes´kiääräistä enemmän menee niille urpoille, joiden egonrakentuminen on jäänyt keskeneräiseksi. Ja tarttuvat sitten koirakokemuksitta johonkin katu-uskottavaan. Ja sitten taas niitetään rodun hermovikaisen stereotypian mainetta. Jota jonkun idiootin mielestä yhä voi onnistuneemmin jalostaa koirien tuloksia korostamalla!

Onneksi Dobermannien omistajajoukko on hieman jalostunut typistämisen kieltämisen jälkeen. Enää habitus ei ole liian katu-uskottava houkutellakseen kaikkia heikkoitsetuntoisia natseja himoamaan juuri Dobermannia. Ensimmäiseksi koirakseen...

98 prosenttia vihaisista Dobermanneista on pilaantuneista käsistä. Geeneistä riippumatta.

Tosiaan, tuloksista on se hyöty, että hinta nousee. Ja ihan motiviutumattomimmat dorkat putoavat ostajaehdokkaiden listalta. Ostajakanta siis jalostuu. Ja SITÄ kautta tuloksellisuus saattaa siirtyä vanhemmilta jälkipolviin!!!

Lue lisää

Haluatko siis sanoa, että jos on kaksi koiraa, joista toinen on sukupolvesta toiseen ollut kotikoiria, (ehkä jokunen viestitulos tai pari tokotulosta) ja toinen sukupolvesta toiseen kisannut kolmosluokassa, että ne molemmat ovat satavarmasti ihan yhtä hyviä koiria kisaamaan? Tekemään PK-lajeja? Ovatko ne tosiaan samalla viivalla noinniinkuin koirana ja siittä tulossukuisesta tekee käyttökoiran vaan ja ainoastaan se, että sen omistaja katsoo sukua ja päättää ostaa sen ja tehdä sille tulokset. Jos hän olisi valinnut sen toisen, niin hänellä olisi satavarmasti IHAN YHTÄ HYVÄ koira? (ja voihan se ollakin niin, mutta mikä on mielestäsi todennäköisempää)

Jos todellakin uskot näin, kun annat ymmärtää, niin voisitko perustella kantasi genetiikan lähtökohdasta ja sitten selittää, että miksi maailmanmestaritason ihmiset ovat niin tyhmiä, että maksavat koiriensa vanhempien titteleistä, kun halvemmalla saisi ihan yhtä hyvän koiran, jonka suvussa ei ole tuloksia, mutta sillä pääsee siltikin yhtä pitkälle? Miksi sellainenkin rodun tunnettu ja arvostettu tietäjä ja taitaja kuten Pezzano on sitä mieltä, että dobermannin pitäisi pystyä tekemään kokeita ja tänä vuonna IDC:llä Sieger-titteliä ei edes jaettu koirille, joilla ei ollut ZTP:tä tai IDC:llä järjestettyä käyttökoetta läpäistynä? Tämä siksi, että näyttelykoirien kasvattajat joutuisivat edes hiukan testaamaan koiriensa luonnetta, eikä vaan havittelemaan niitä pyttyjä sieltä kehistä! Alatko siis väittämään, että Pezzano on väärässä halutessaan parantaa rodun luonnetta vaatimlla näyttelykoirillekin käyttökoetta??? Kun kerran rodun luonteessa ei mielestäsi ole parantamisen varaa, niin ole hyvä ja ota yhteyttä Pezzanoon, että ensi vuoden IDC:llä ei tarvita sitä tyhjänpäiväistä "hanskaanpuremis- ja luonnetestiä?" Jos onnistut kantasi hänelle vakuuttamaan ja saamaan aikaan ko. muutoksen, niin alan uskomaan vankkaan kokemukseesi dobermanninkasvattajana!

:-) kirjoitti:

Mä en himoitsekaan kuuta taivalta!!! Mä vaan uskon, että ne käyttötulokset eivät ole NIIN mahdottomia koiralle hankkia! Jollet sinä niitä tee, niin älä koita vakuutella minua niiden turhuudesta, etten minäkään tekisi! Teen jokatapauksessa ja piste! Jokatapauksessa etsin uroksen jolla ne on ja piste! End of discussion! Jalosta sinä mitä haluat ja minä keskityn siihen mitä haluan. Tuskin koskaan tulen kasvattejasi omassa ohjelmassani käytämään, joten voit olla ihan rauhallisin mielin. En tule pilaamaan mussukkakoiriesi hyvää tokokoiramainetta astuttamalla narttuani niillä ja näin teettämällä liudan verenhimoisia IPO-tappokoneita. Oletko nyt tyytyväinen?

Lue lisää

Tuskin näemme kisakentillä, kun sinä et taida alkaa IPO:a kisaamaan???

:-) kirjoitti:

Mä en himoitsekaan kuuta taivalta!!! Mä vaan uskon, että ne käyttötulokset eivät ole NIIN mahdottomia koiralle hankkia! Jollet sinä niitä tee, niin älä koita vakuutella minua niiden turhuudesta, etten minäkään tekisi! Teen jokatapauksessa ja piste! Jokatapauksessa etsin uroksen jolla ne on ja piste! End of discussion! Jalosta sinä mitä haluat ja minä keskityn siihen mitä haluan. Tuskin koskaan tulen kasvattejasi omassa ohjelmassani käytämään, joten voit olla ihan rauhallisin mielin. En tule pilaamaan mussukkakoiriesi hyvää tokokoiramainetta astuttamalla narttuani niillä ja näin teettämällä liudan verenhimoisia IPO-tappokoneita. Oletko nyt tyytyväinen?

Lue lisää

Olenko sanonut että en ole IPOa harrastanut? Kerrottakoot etten ole koskaan tokoillut...

Tosin tällä kertaa tavoitteet taitaa olla enemmän SchH-puolella, mutta myös toinen kansallinen maastolaji ja miksei myös talvilaji, jos pentu vain juoksee...

:-) kirjoitti:

Haluatko siis sanoa, että jos on kaksi koiraa, joista toinen on sukupolvesta toiseen ollut kotikoiria, (ehkä jokunen viestitulos tai pari tokotulosta) ja toinen sukupolvesta toiseen kisannut kolmosluokassa, että ne molemmat ovat satavarmasti ihan yhtä hyviä koiria kisaamaan? Tekemään PK-lajeja? Ovatko ne tosiaan samalla viivalla noinniinkuin koirana ja siittä tulossukuisesta tekee käyttökoiran vaan ja ainoastaan se, että sen omistaja katsoo sukua ja päättää ostaa sen ja tehdä sille tulokset. Jos hän olisi valinnut sen toisen, niin hänellä olisi satavarmasti IHAN YHTÄ HYVÄ koira? (ja voihan se ollakin niin, mutta mikä on mielestäsi todennäköisempää)

Jos todellakin uskot näin, kun annat ymmärtää, niin voisitko perustella kantasi genetiikan lähtökohdasta ja sitten selittää, että miksi maailmanmestaritason ihmiset ovat niin tyhmiä, että maksavat koiriensa vanhempien titteleistä, kun halvemmalla saisi ihan yhtä hyvän koiran, jonka suvussa ei ole tuloksia, mutta sillä pääsee siltikin yhtä pitkälle? Miksi sellainenkin rodun tunnettu ja arvostettu tietäjä ja taitaja kuten Pezzano on sitä mieltä, että dobermannin pitäisi pystyä tekemään kokeita ja tänä vuonna IDC:llä Sieger-titteliä ei edes jaettu koirille, joilla ei ollut ZTP:tä tai IDC:llä järjestettyä käyttökoetta läpäistynä? Tämä siksi, että näyttelykoirien kasvattajat joutuisivat edes hiukan testaamaan koiriensa luonnetta, eikä vaan havittelemaan niitä pyttyjä sieltä kehistä! Alatko siis väittämään, että Pezzano on väärässä halutessaan parantaa rodun luonnetta vaatimlla näyttelykoirillekin käyttökoetta??? Kun kerran rodun luonteessa ei mielestäsi ole parantamisen varaa, niin ole hyvä ja ota yhteyttä Pezzanoon, että ensi vuoden IDC:llä ei tarvita sitä tyhjänpäiväistä "hanskaanpuremis- ja luonnetestiä?" Jos onnistut kantasi hänelle vakuuttamaan ja saamaan aikaan ko. muutoksen, niin alan uskomaan vankkaan kokemukseesi dobermanninkasvattajana!

Lue lisää

Pezzano ei ole Jumala. Jo italialaisetkin tietävät, että koira, joka on saanut ZTP-tuloksen kyseiseltä herralta, ei välttämättä ole todellisuudessa tuloksen arvoinen.

Pezzano itse ei ole kokenut arvokisaaja... Mainitsepas joku Pezzanon MM-kisakoira ihan miltä tahansa vuodelta!

kokenut kirjoitti:

Pezzano ei ole Jumala. Jo italialaisetkin tietävät, että koira, joka on saanut ZTP-tuloksen kyseiseltä herralta, ei välttämättä ole todellisuudessa tuloksen arvoinen.

Pezzano itse ei ole kokenut arvokisaaja... Mainitsepas joku Pezzanon MM-kisakoira ihan miltä tahansa vuodelta!

Lue lisää

Olenko väittänyt, että hän on arvokisaaja? jos olen, niin missä? hän vaan on erittäin arvostettu dobberipiireissä... mutta sä et vastannut itse kysymykseen... Odottelen...

:-) kirjoitti:

Mä en himoitsekaan kuuta taivalta!!! Mä vaan uskon, että ne käyttötulokset eivät ole NIIN mahdottomia koiralle hankkia! Jollet sinä niitä tee, niin älä koita vakuutella minua niiden turhuudesta, etten minäkään tekisi! Teen jokatapauksessa ja piste! Jokatapauksessa etsin uroksen jolla ne on ja piste! End of discussion! Jalosta sinä mitä haluat ja minä keskityn siihen mitä haluan. Tuskin koskaan tulen kasvattejasi omassa ohjelmassani käytämään, joten voit olla ihan rauhallisin mielin. En tule pilaamaan mussukkakoiriesi hyvää tokokoiramainetta astuttamalla narttuani niillä ja näin teettämällä liudan verenhimoisia IPO-tappokoneita. Oletko nyt tyytyväinen?

Lue lisää

"Tosin tällä kertaa tavoitteet taitaa olla enemmän SchH-puolella"
No mutta SchH:han on vieläkin parempi kun IPO!!! Jos jalostusnartullesi SchH tuloksen teet ennen astutusta, niin hatunnosto!

:-) kirjoitti:

Mä en himoitsekaan kuuta taivalta!!! Mä vaan uskon, että ne käyttötulokset eivät ole NIIN mahdottomia koiralle hankkia! Jollet sinä niitä tee, niin älä koita vakuutella minua niiden turhuudesta, etten minäkään tekisi! Teen jokatapauksessa ja piste! Jokatapauksessa etsin uroksen jolla ne on ja piste! End of discussion! Jalosta sinä mitä haluat ja minä keskityn siihen mitä haluan. Tuskin koskaan tulen kasvattejasi omassa ohjelmassani käytämään, joten voit olla ihan rauhallisin mielin. En tule pilaamaan mussukkakoiriesi hyvää tokokoiramainetta astuttamalla narttuani niillä ja näin teettämällä liudan verenhimoisia IPO-tappokoneita. Oletko nyt tyytyväinen?

Lue lisää

Sitähän en todellakaan vielä tiedä onko tuo pentu tulevaisuuden jalostusnarttu, kisat nyt ensin mielessä. Katsotaan kunhan ikää tulee ensin se vähintään 3v, että mitä sieltä esille tulee niin luonteen kuin terveydenkin osalta, samoin sen sisarusten.

Ja jos ei SchH niin sitten haku, siihen se ainakin on sopivan oloinen jo nyt. Ja vetokoiraominaisuudet nähdään jo toivottavasti tämän talven aikana...

olipa hyvä kirjoitti:

Joo, toi täysveljen (ammatiltaan pullamössö?) käyttämis-idea oli hyvä :) Samat geenit kai silläkin on! "Varmuus" tulosperiytyvyyteenkin siis maksimoituu ihan samalla tavalla kuin toiseen ammattiin ohjatulla veljelläänkin! Mutta varmasti halvemmalla!

Tosin, tuollainen noupadi ei näytä kirjssa yhtä hyvältä ;)

Lue lisää

kaksoset, niin sitten... Mutta sittenhän on aivan sama, että kumpaa käytän, kun geneettinen materiaali on ihan samaa...

Mutta koska minä en ole samanlainen kun veljeni tai siskoni, niin en voi myöskään olla geneettisesti samanlainen. Eli en jätä omalle jälkikasvulleni samoja asioita kuin sisarukseni!

Mutta periaatteessa voin olla jopa parempikin, kuin siskoni, vaikka minulla ei samanlaista koulutusta olekaan. Kukaan ulkopuolinen vaan sitä ei saa tietää...

Sama koirissa. Mistä tiedän, että onko hyvän tuloskoiran veli yhtä hyvä/parempi/huonompi, kun kisaava veljensä? Menenkö taas kerran katsomaan jokaikisen kandidaatin henkilökohtaisesti?

Jos mielummin nähtäisiin tämä kauhea vaiva ja koulutettaisiin sillä energialla koiramme, niin voitaisiin sitten säästää siinä ravaamisessa, kun haetaan isäehdokasta tuleville pennuille?

:-) kirjoitti:

Mä en himoitsekaan kuuta taivalta!!! Mä vaan uskon, että ne käyttötulokset eivät ole NIIN mahdottomia koiralle hankkia! Jollet sinä niitä tee, niin älä koita vakuutella minua niiden turhuudesta, etten minäkään tekisi! Teen jokatapauksessa ja piste! Jokatapauksessa etsin uroksen jolla ne on ja piste! End of discussion! Jalosta sinä mitä haluat ja minä keskityn siihen mitä haluan. Tuskin koskaan tulen kasvattejasi omassa ohjelmassani käytämään, joten voit olla ihan rauhallisin mielin. En tule pilaamaan mussukkakoiriesi hyvää tokokoiramainetta astuttamalla narttuani niillä ja näin teettämällä liudan verenhimoisia IPO-tappokoneita. Oletko nyt tyytyväinen?

Lue lisää

sä täällä kirjoitat, että mun vaatimuslistani on mahdoton, kun kerran meinaat itsekin harrastaa suojelua? Saada koirallesi tulokset? Sähän olet juuri sellainen kasvattaja, joka pitääkin olla??? Kun nyt sitten vaan haet vielä joskus hyvän uroksenkin nartullesi, sellaisen joka on suuren yleisön edessä todistanut kykenevänsä tositoimiin, niin pentueesi käyttöominaisuuspuolen pitäisi siltä osin olla kunnossa??? Ainakin niin paljon kun vaan kasvattajan on siihen mahdollista vaikuttaa???

:-) kirjoitti:

Haluatko siis sanoa, että jos on kaksi koiraa, joista toinen on sukupolvesta toiseen ollut kotikoiria, (ehkä jokunen viestitulos tai pari tokotulosta) ja toinen sukupolvesta toiseen kisannut kolmosluokassa, että ne molemmat ovat satavarmasti ihan yhtä hyviä koiria kisaamaan? Tekemään PK-lajeja? Ovatko ne tosiaan samalla viivalla noinniinkuin koirana ja siittä tulossukuisesta tekee käyttökoiran vaan ja ainoastaan se, että sen omistaja katsoo sukua ja päättää ostaa sen ja tehdä sille tulokset. Jos hän olisi valinnut sen toisen, niin hänellä olisi satavarmasti IHAN YHTÄ HYVÄ koira? (ja voihan se ollakin niin, mutta mikä on mielestäsi todennäköisempää)

Jos todellakin uskot näin, kun annat ymmärtää, niin voisitko perustella kantasi genetiikan lähtökohdasta ja sitten selittää, että miksi maailmanmestaritason ihmiset ovat niin tyhmiä, että maksavat koiriensa vanhempien titteleistä, kun halvemmalla saisi ihan yhtä hyvän koiran, jonka suvussa ei ole tuloksia, mutta sillä pääsee siltikin yhtä pitkälle? Miksi sellainenkin rodun tunnettu ja arvostettu tietäjä ja taitaja kuten Pezzano on sitä mieltä, että dobermannin pitäisi pystyä tekemään kokeita ja tänä vuonna IDC:llä Sieger-titteliä ei edes jaettu koirille, joilla ei ollut ZTP:tä tai IDC:llä järjestettyä käyttökoetta läpäistynä? Tämä siksi, että näyttelykoirien kasvattajat joutuisivat edes hiukan testaamaan koiriensa luonnetta, eikä vaan havittelemaan niitä pyttyjä sieltä kehistä! Alatko siis väittämään, että Pezzano on väärässä halutessaan parantaa rodun luonnetta vaatimlla näyttelykoirillekin käyttökoetta??? Kun kerran rodun luonteessa ei mielestäsi ole parantamisen varaa, niin ole hyvä ja ota yhteyttä Pezzanoon, että ensi vuoden IDC:llä ei tarvita sitä tyhjänpäiväistä "hanskaanpuremis- ja luonnetestiä?" Jos onnistut kantasi hänelle vakuuttamaan ja saamaan aikaan ko. muutoksen, niin alan uskomaan vankkaan kokemukseesi dobermanninkasvattajana!

Lue lisää

Onko jotain Tampereen murretta tamä "siittä" ?

¨¨¨¨¨¨-¨¨¨¨ kirjoitti:

Onko jotain Tampereen murretta tamä "siittä" ?

...liittyy kyseessä olevaan keskusteluun?

:-) kirjoitti:

Haluatko siis sanoa, että jos on kaksi koiraa, joista toinen on sukupolvesta toiseen ollut kotikoiria, (ehkä jokunen viestitulos tai pari tokotulosta) ja toinen sukupolvesta toiseen kisannut kolmosluokassa, että ne molemmat ovat satavarmasti ihan yhtä hyviä koiria kisaamaan? Tekemään PK-lajeja? Ovatko ne tosiaan samalla viivalla noinniinkuin koirana ja siittä tulossukuisesta tekee käyttökoiran vaan ja ainoastaan se, että sen omistaja katsoo sukua ja päättää ostaa sen ja tehdä sille tulokset. Jos hän olisi valinnut sen toisen, niin hänellä olisi satavarmasti IHAN YHTÄ HYVÄ koira? (ja voihan se ollakin niin, mutta mikä on mielestäsi todennäköisempää)

Jos todellakin uskot näin, kun annat ymmärtää, niin voisitko perustella kantasi genetiikan lähtökohdasta ja sitten selittää, että miksi maailmanmestaritason ihmiset ovat niin tyhmiä, että maksavat koiriensa vanhempien titteleistä, kun halvemmalla saisi ihan yhtä hyvän koiran, jonka suvussa ei ole tuloksia, mutta sillä pääsee siltikin yhtä pitkälle? Miksi sellainenkin rodun tunnettu ja arvostettu tietäjä ja taitaja kuten Pezzano on sitä mieltä, että dobermannin pitäisi pystyä tekemään kokeita ja tänä vuonna IDC:llä Sieger-titteliä ei edes jaettu koirille, joilla ei ollut ZTP:tä tai IDC:llä järjestettyä käyttökoetta läpäistynä? Tämä siksi, että näyttelykoirien kasvattajat joutuisivat edes hiukan testaamaan koiriensa luonnetta, eikä vaan havittelemaan niitä pyttyjä sieltä kehistä! Alatko siis väittämään, että Pezzano on väärässä halutessaan parantaa rodun luonnetta vaatimlla näyttelykoirillekin käyttökoetta??? Kun kerran rodun luonteessa ei mielestäsi ole parantamisen varaa, niin ole hyvä ja ota yhteyttä Pezzanoon, että ensi vuoden IDC:llä ei tarvita sitä tyhjänpäiväistä "hanskaanpuremis- ja luonnetestiä?" Jos onnistut kantasi hänelle vakuuttamaan ja saamaan aikaan ko. muutoksen, niin alan uskomaan vankkaan kokemukseesi dobermanninkasvattajana!

Lue lisää

Ihan mielenkiinnolla olen tätä ketjua seuraillut oikeastaan koko sen eliniän. Itselläni on kaksi aikalailla näyttelypainotteista koiraa, joilla harrastetaan kyllä muutakin lähinnä omistajan osaamisen puitteissa! Kyllä ainakin itse uskon, että niitä voi jalostuksessa käyttää, sillä ne ovat terveitä ja tervepäisiä. Ei niille varmaan koskaan tulla IPO III:a saamaan, mutta harrastuspohjalla tässä ollaankin liikkellä. En näe syytä, että miksi dobermann-jalostus pitäisi jättää ainoastaan niille, joilla on usean kymmenen vuoden kokemus ja sellainen taito hyppysissään, että on mahdollista luotsata miltei koira kun koira kokeeseen kun kokeeseen. Johan sitä tulisi dobbereista pulaa! Kyllähän se hienoa olisi, jos joskus saisin omille piskeilleni tulokset, mutta jos käyttäisin narttuani vasta kun sillä IPO-tulos on, niin taitaisi siihen mennä niin kauan aikaa, että narttuni olisi jo turhan vanha käytettäväksi. Minulle riittää, että jalostusyksilö on terve ja ei jokapäiväisessä elämässä ihan pienistä höntyile. Urosta valitessa onkin sitten hankalampaa, kun tässäkin ketjussa on useaan otteeseen tullut esiin ongelma, että miten valita ja millä perustein se uros. Ideaalihan olisi itse tutustua urokseen henkilökohtaisesti. Olisi vain kiva tietää, että mistä ihmeestä tavoittaa nämä mukavien urosten omistajat, joiden koirat eivät kokeissa tai näyttelyissä loista? Kotoa kun on aika hankala niitä lähteä etsimään. Ihan mielelläni käyttäisin jotakin harvinaisempaa sukujuurta olevaa tai muuten vaan vähän käytettyä urosta (edellytyksenä tietty terveys ja tervepäisyys) jo pelkän geenipoolin rikkaudenkin takia. Valitettavasti vain en osaa sellaisia koiria mennä itse niiden kotoa etsimään, jolleivat ne tule esiin kokeissa tai muualla jotenkin.

Yksi asia jota voisi myös tässä kohtaa miettiä on se kysynnän ja tarjonnan laki! Kai koti-/näyttelydobbereilla sitten on niin kova kysyntä, että niitä kannattaa jalostaa? (Itse myönnän halunneeni koiran, jonka voi viedä näyttelyynkin) Koska jos joka-ainoa syntynyt dobermann olisi pentueesta joka olisi huolella käyttöön suunniteltu, niin ostaisivatko sellaiset ihmiset pentuja, jotka haluavat näyttelykoiran tai sohvankoristeen? Jos sellaiset ihmiset eivät pentuja ostaisi, niin mitä tapahtuisi niille ylijääneille pennuille? No dobermannien jalostus taitaisi pahan kerran kuivahtaa kokoon? Vai mitä mieltä olette? Tää nyt on tosiaan vaan yks ajatus asiasta. Valitettavaahan se on, mutta yksi ihminen, eikä edes kokonainen lauma ihmisiä pysty muuttamaan markkinavoimien jylläämistä. Sellaisia koiria tehdään, millaisia ihmiset haluavat ostaa? Vai onko se niin? Ainakin tästä asiasta voisi keskustella yhtenä mahdollisena syynä siihen, että miksi halutaan sellaisia dobermanneja, kun tänä päivänä tuntuu muodissa olevan. Omanikin on juuri näitä "muotikoiria" ja ihan tietentahtoen ne halusin. Mutta en omalta osaltani koe mitenkään tuhoavani rotua, sillä riittäähän niitä työlinjaisten jalostajia niille, jotka pelkän työtykin itselleen haluavat! Eikö tämä monipuolisuus pitäisi ennemminkin ottaa rikkautena? (Tässä kohtaa haluan kyllä mainita, että jos koirassa on vähääkään epäiltävissä geneettistä taipumusta arkuuteen tai heikkoihin hermoihin, niin sellainen ei ole jalostusyksilö, mutta se kai on sanomattakin selvää?)

Jokatapauksessa pointti oli se, että ainakin minun koirilleni se IPO-tulos olisi ihan mahdollinen koiran puolesta. Itse vaan olen keltanokka, joten ihan turha minun on sellaisesta lähitulevaisuudessa haaveilla. Pennut on kuitenkin tehtävä, kun narttu on nuori, jos niitä haluaa. Surullista olisi nimittäin joskus kolmen vuoden päästä huomata, että tämähän olisikin ollut superkoira, mutta valitettavasti nyt vaan liian vanha astutettavaksi! Uroksen kohdalla tämä asia on vissiin "helpompi", kun urosta voi käyttää vanhanakin, mutta sääli olisi silti jättää nuori ja lupaava käyttämättä vain sen omistajan kokemattomuuden tai ajanpuutteen vuoksi! Tämä asia on niin monipiippuinen, että jutun juurta riittäisi vissiin pidemmäksikin aikaa, mutta jos tästä saataisiin aikaan jonkinlainen keskustelu?

Sukulaku! kirjoitti:

Ihan mielenkiinnolla olen tätä ketjua seuraillut oikeastaan koko sen eliniän. Itselläni on kaksi aikalailla näyttelypainotteista koiraa, joilla harrastetaan kyllä muutakin lähinnä omistajan osaamisen puitteissa! Kyllä ainakin itse uskon, että niitä voi jalostuksessa käyttää, sillä ne ovat terveitä ja tervepäisiä. Ei niille varmaan koskaan tulla IPO III:a saamaan, mutta harrastuspohjalla tässä ollaankin liikkellä. En näe syytä, että miksi dobermann-jalostus pitäisi jättää ainoastaan niille, joilla on usean kymmenen vuoden kokemus ja sellainen taito hyppysissään, että on mahdollista luotsata miltei koira kun koira kokeeseen kun kokeeseen. Johan sitä tulisi dobbereista pulaa! Kyllähän se hienoa olisi, jos joskus saisin omille piskeilleni tulokset, mutta jos käyttäisin narttuani vasta kun sillä IPO-tulos on, niin taitaisi siihen mennä niin kauan aikaa, että narttuni olisi jo turhan vanha käytettäväksi. Minulle riittää, että jalostusyksilö on terve ja ei jokapäiväisessä elämässä ihan pienistä höntyile. Urosta valitessa onkin sitten hankalampaa, kun tässäkin ketjussa on useaan otteeseen tullut esiin ongelma, että miten valita ja millä perustein se uros. Ideaalihan olisi itse tutustua urokseen henkilökohtaisesti. Olisi vain kiva tietää, että mistä ihmeestä tavoittaa nämä mukavien urosten omistajat, joiden koirat eivät kokeissa tai näyttelyissä loista? Kotoa kun on aika hankala niitä lähteä etsimään. Ihan mielelläni käyttäisin jotakin harvinaisempaa sukujuurta olevaa tai muuten vaan vähän käytettyä urosta (edellytyksenä tietty terveys ja tervepäisyys) jo pelkän geenipoolin rikkaudenkin takia. Valitettavasti vain en osaa sellaisia koiria mennä itse niiden kotoa etsimään, jolleivat ne tule esiin kokeissa tai muualla jotenkin.

Yksi asia jota voisi myös tässä kohtaa miettiä on se kysynnän ja tarjonnan laki! Kai koti-/näyttelydobbereilla sitten on niin kova kysyntä, että niitä kannattaa jalostaa? (Itse myönnän halunneeni koiran, jonka voi viedä näyttelyynkin) Koska jos joka-ainoa syntynyt dobermann olisi pentueesta joka olisi huolella käyttöön suunniteltu, niin ostaisivatko sellaiset ihmiset pentuja, jotka haluavat näyttelykoiran tai sohvankoristeen? Jos sellaiset ihmiset eivät pentuja ostaisi, niin mitä tapahtuisi niille ylijääneille pennuille? No dobermannien jalostus taitaisi pahan kerran kuivahtaa kokoon? Vai mitä mieltä olette? Tää nyt on tosiaan vaan yks ajatus asiasta. Valitettavaahan se on, mutta yksi ihminen, eikä edes kokonainen lauma ihmisiä pysty muuttamaan markkinavoimien jylläämistä. Sellaisia koiria tehdään, millaisia ihmiset haluavat ostaa? Vai onko se niin? Ainakin tästä asiasta voisi keskustella yhtenä mahdollisena syynä siihen, että miksi halutaan sellaisia dobermanneja, kun tänä päivänä tuntuu muodissa olevan. Omanikin on juuri näitä "muotikoiria" ja ihan tietentahtoen ne halusin. Mutta en omalta osaltani koe mitenkään tuhoavani rotua, sillä riittäähän niitä työlinjaisten jalostajia niille, jotka pelkän työtykin itselleen haluavat! Eikö tämä monipuolisuus pitäisi ennemminkin ottaa rikkautena? (Tässä kohtaa haluan kyllä mainita, että jos koirassa on vähääkään epäiltävissä geneettistä taipumusta arkuuteen tai heikkoihin hermoihin, niin sellainen ei ole jalostusyksilö, mutta se kai on sanomattakin selvää?)

Jokatapauksessa pointti oli se, että ainakin minun koirilleni se IPO-tulos olisi ihan mahdollinen koiran puolesta. Itse vaan olen keltanokka, joten ihan turha minun on sellaisesta lähitulevaisuudessa haaveilla. Pennut on kuitenkin tehtävä, kun narttu on nuori, jos niitä haluaa. Surullista olisi nimittäin joskus kolmen vuoden päästä huomata, että tämähän olisikin ollut superkoira, mutta valitettavasti nyt vaan liian vanha astutettavaksi! Uroksen kohdalla tämä asia on vissiin "helpompi", kun urosta voi käyttää vanhanakin, mutta sääli olisi silti jättää nuori ja lupaava käyttämättä vain sen omistajan kokemattomuuden tai ajanpuutteen vuoksi! Tämä asia on niin monipiippuinen, että jutun juurta riittäisi vissiin pidemmäksikin aikaa, mutta jos tästä saataisiin aikaan jonkinlainen keskustelu?

Lue lisää

Hups! Mun piti laittaa tää tonne ihan vikaks, mut en tiä mitä kämmäsin! Jos mä vaan copypasteen ton viestin tosta, niin voidaan aloittaa ihan oma keskustelu uuteen paikkaan?

:-O kirjoitti:

Mitä mahdotonta on kasvatta dobberilla, joka täyttää vaatimuslistani? Onko se todellakin niin vaikeaa?????

TERVE (sehän nyt on jumankauta selvä homma!!!! pitääko sita edes alkaa perustelemaan??)

LUONNE (sillä pitää olla rodunomainen luonne ja taipumukset työhön. Hermorakennetta testaa hienosti IPO:n suojeluosuus! Siksi IPO 1, joka ei millään muotoa pitäisi olla dobberille mahdoton! Päinvastoin sen pitäisi olla työkoiralle HELPPOA kun heinänteko!)

ULKONÄKÖ (Eikä edes tarvinnut olla kymmenen maan tsemppi tai Voittajatitteleitä hyllyt väärällään!!! Riitti yhdestä vaivaisesta Takaperämettän koiranäyttelystä joltakin puolisokealta tuomarilta se yksi ainoa ERI!!!!! Onko se niin kovin mahdotonta)

Tajutkaa nyt hyvät ihmiset, että kaikkia mammankultamussukoita ei vaan ole tarkoitettu jatkamaan sukuaan! Se ei palvele koko rodun etua! Kyllä jalostusyksilön pitää olla edes hitusen parempi kun tavallinen sohvaperuna!!! Mä en sano, etteikö ne sohvaperunat vois taas kerran olla maailman parhaita, mutta ilman titteleitä, ne eivät ole nartunomistajille minkään arvoisia! Tajutkaa nyt, että joka ainoaa urosta ei voi itse mennä paikanpäälle katsomaan, että josko tämä kykenisi... Ja kasvattajan pitää myös MYYDÄ ne pennut! Joka ainoa pennunostaja ei vaan voi käydä itse katsomassa joka ainoan pentueen isää, vaikka hyvähän sekin tietty olisi! Johonkin pitää voida luottaa ja ne on juuri ne tulokset! jollette te koirillenne niitä jaksa/osaa/pysty hankkimaan, niin älkää sitten jalostako! Jättäkää jalostustyö niille, jotka tekevät sen rakkaudesta koko rotuun, ei vaan siihen omaan pikku mussukkaan, jolle pitää saada pennut, kun se on niin hiton kiva ja söpö!

Lue lisää

sen enempää tuohon jalostus asiaan puuttumatta. Mutta mielestäni melko paskallekin koiralle voi sen IPO tuloksen tehdä. Eli minun mielestäni IPO1 ei kerro koirasta yhtään mitään!!

just joo... kirjoitti:

sen enempää tuohon jalostus asiaan puuttumatta. Mutta mielestäni melko paskallekin koiralle voi sen IPO tuloksen tehdä. Eli minun mielestäni IPO1 ei kerro koirasta yhtään mitään!!

Lue lisää

Kertoo se sen verran, että omistaja on halunnut sen tuloksen tehdä. Eipä juuri muuta.
Harvassa on koirat, joille ei paljon koiria kouluttanut saisi ykkös tulosta tehtyä.

Pentu mainoksessa tietysti näyttää kaikki numero ja kirjain ydistelmät hienolta sellaisen silmään joka ei noista tuloksista tai niiden tekemisestä mitään ymmärrä.

Huvittaa nää Dobberi-fanaatikkojen jutut... Eikö tässäkin keskustelussa ole kyse lähinnä ammatinvalinnoista! Ja ammatinvalintaahan seuraa yleensä tuloksia työelämässä!

Ketä mikä sitten kiinnostaa. Mut kyl mäki oon sitä mieltä, että omistajan kiinnostus, oma harrastuneisuus, into ja kunnianhimo ohjaa koiran tuloksia. Jos on kovin tuloshakuinen, etsii ymmärrettävästi yhdistelmää, jolla (tai jopa josta) näyttöjä. Ymmärrettävää siis. Mutta kyse on vain oravanpyörästä. Paljon on ihmisen itsensä, oman motivaationsa varassa.

Suojelukoirakin voi olla pullamössösohvahauva. Poliisikoirat usein ovatkin. (Tuntemani tosin ovat erirotuisia. Vann palveluskoiria kuitenkin.) Verevimmät Dobermanni-hihhulit vain näkevät punaista, jos joku niin väittää.

Ammatinvalintakysymyksiä.

pullamössö/dobermanni kirjoitti:

Huvittaa nää Dobberi-fanaatikkojen jutut... Eikö tässäkin keskustelussa ole kyse lähinnä ammatinvalinnoista! Ja ammatinvalintaahan seuraa yleensä tuloksia työelämässä!

Ketä mikä sitten kiinnostaa. Mut kyl mäki oon sitä mieltä, että omistajan kiinnostus, oma harrastuneisuus, into ja kunnianhimo ohjaa koiran tuloksia. Jos on kovin tuloshakuinen, etsii ymmärrettävästi yhdistelmää, jolla (tai jopa josta) näyttöjä. Ymmärrettävää siis. Mutta kyse on vain oravanpyörästä. Paljon on ihmisen itsensä, oman motivaationsa varassa.

Suojelukoirakin voi olla pullamössösohvahauva. Poliisikoirat usein ovatkin. (Tuntemani tosin ovat erirotuisia. Vann palveluskoiria kuitenkin.) Verevimmät Dobermanni-hihhulit vain näkevät punaista, jos joku niin väittää.

Ammatinvalintakysymyksiä.

Lue lisää

Mutta miksi valita dobermann, jos haluaa vaikkapa metsästää? Siihen tarkoitukseen kun on parempiakin rotuja? Tai jos haluaa kivan sohvankoristeen? Siihenkin tarkoitukseen on paremmin soveltuvia koiria? Mielestäni koirarodun valinnan tulisi riippua siittä mikä näistä koiranammateista ihmistä kiinnostaa! Jos haluaa juoksukoiran, ei kannata ottaa mopsia vaan vinttikoira... Ja nykyään jos haluaa suojelukoiran kannataa vissiin ottaa joku muu kun dobermann...

:-) kirjoitti:

Mutta miksi valita dobermann, jos haluaa vaikkapa metsästää? Siihen tarkoitukseen kun on parempiakin rotuja? Tai jos haluaa kivan sohvankoristeen? Siihenkin tarkoitukseen on paremmin soveltuvia koiria? Mielestäni koirarodun valinnan tulisi riippua siittä mikä näistä koiranammateista ihmistä kiinnostaa! Jos haluaa juoksukoiran, ei kannata ottaa mopsia vaan vinttikoira... Ja nykyään jos haluaa suojelukoiran kannataa vissiin ottaa joku muu kun dobermann...

Lue lisää

Sinänsä hyvä, että otit esille metsästyskoirat. Tunnetusti selkeimmin, myös esimerkiksi sekoituksissa, viettejä periyttäviä ovat. Ts. metsästys-/riistavietti taipumuksena selkeästi periytyvä.

Muuten voi mielestäni ihan jokainen perus koiraviisas valita itselleen rodun ihan vaikka ulkonäön perusteella. Mikäli vain on tarjota koiralle sellaiset olosuhteet, sellainen elämä, ja tarvitsemansa virikkeet, jotta koiran on mahdollista elää tasapainoisena ja onnellisena vaikkapa-sitten-vaan-perhekoiran elämää. Samat tavoitteet, vaikka omistajaksi osuisikin sellainen vähän aktiivisempi rotufundamentalisti :)

Jos jokainen valitsisi itselleen rodun vain sen alkuperäisen käyttötarkoituksen perusteella, ja muu olisi yleisestiajateltuna jollain tavalla arveluttavaa, aika hiljaista voisi olla. Eikä välttämättä yhtään sen jalostuneempaa. Omistajakanta vain jalostuisi yhä pingottuneemmaksi, ahdasmielisemmäksi ja fanaattisemmaksi. Joo, ei hyvä. Tai ainakaan yhtään tavoittelemisenarvoista rodun jalostumisen kannalta. Vaikka tuolloin kanta olisi näennäisesti tulosnäkyvämpää. Koska omistajat olisivat niiden suhteen tavoitteellisempia.

Dobermanni on ihan tavallinen koira. Ja sopii ihan jokaiselle koiriaymmärtävälle, perusjärkevälle ja itse tasapainoiselle ihmiselle. Ainakin ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa rotu, joka alunperin on tiettyyn työtarkoitukseen jalostettu...

.............................. kirjoitti:

Sinänsä hyvä, että otit esille metsästyskoirat. Tunnetusti selkeimmin, myös esimerkiksi sekoituksissa, viettejä periyttäviä ovat. Ts. metsästys-/riistavietti taipumuksena selkeästi periytyvä.

Muuten voi mielestäni ihan jokainen perus koiraviisas valita itselleen rodun ihan vaikka ulkonäön perusteella. Mikäli vain on tarjota koiralle sellaiset olosuhteet, sellainen elämä, ja tarvitsemansa virikkeet, jotta koiran on mahdollista elää tasapainoisena ja onnellisena vaikkapa-sitten-vaan-perhekoiran elämää. Samat tavoitteet, vaikka omistajaksi osuisikin sellainen vähän aktiivisempi rotufundamentalisti :)

Jos jokainen valitsisi itselleen rodun vain sen alkuperäisen käyttötarkoituksen perusteella, ja muu olisi yleisestiajateltuna jollain tavalla arveluttavaa, aika hiljaista voisi olla. Eikä välttämättä yhtään sen jalostuneempaa. Omistajakanta vain jalostuisi yhä pingottuneemmaksi, ahdasmielisemmäksi ja fanaattisemmaksi. Joo, ei hyvä. Tai ainakaan yhtään tavoittelemisenarvoista rodun jalostumisen kannalta. Vaikka tuolloin kanta olisi näennäisesti tulosnäkyvämpää. Koska omistajat olisivat niiden suhteen tavoitteellisempia.

Dobermanni on ihan tavallinen koira. Ja sopii ihan jokaiselle koiriaymmärtävälle, perusjärkevälle ja itse tasapainoiselle ihmiselle. Ainakin ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa rotu, joka alunperin on tiettyyn työtarkoitukseen jalostettu...

Lue lisää

Miten sä onnistutkin ymmärtämään mut NOIN väärin! Olenko jossakin kohtaa sanonut, että dobberia ei saisi ottaa kuka vaan? Jos olen, niin voisitko ystävällisesti näyttää sen kohdan, että missä ja jollen ole niin sanonut, niin miksi laitat ajatuksia päähäni joitta siellä ei edes ole?

Totta hitossa dobberin saa ottaa kuka vaan, mutta sitä ei kannata ottaa, jos haluaa metsästää tai käydä vinttikoiraradoilla tai kuskata koiraansa mukana pienessä laukussa tai tänä päivänä harrastaa suojelua oikeen tosissaan... Se on juuri sitä, että jos sinua kiinnostaa joku tietty harrastus, niin ei kannata siihen täysin soveltumatonta koiraa valita! Dobberi on onneksi monipuolinen harrastuskaveri, mutta ei sekään kantokassiin mahdu!

Mutta jotta joku joskus voisi sen ottaa suojelua harrastaakseen, niin rodussa tulisi säilyttää se mahdollisuus!

:-/ kirjoitti:

Miten sä onnistutkin ymmärtämään mut NOIN väärin! Olenko jossakin kohtaa sanonut, että dobberia ei saisi ottaa kuka vaan? Jos olen, niin voisitko ystävällisesti näyttää sen kohdan, että missä ja jollen ole niin sanonut, niin miksi laitat ajatuksia päähäni joitta siellä ei edes ole?

Totta hitossa dobberin saa ottaa kuka vaan, mutta sitä ei kannata ottaa, jos haluaa metsästää tai käydä vinttikoiraradoilla tai kuskata koiraansa mukana pienessä laukussa tai tänä päivänä harrastaa suojelua oikeen tosissaan... Se on juuri sitä, että jos sinua kiinnostaa joku tietty harrastus, niin ei kannata siihen täysin soveltumatonta koiraa valita! Dobberi on onneksi monipuolinen harrastuskaveri, mutta ei sekään kantokassiin mahdu!

Mutta jotta joku joskus voisi sen ottaa suojelua harrastaakseen, niin rodussa tulisi säilyttää se mahdollisuus!

Lue lisää

http://www.spl.fi/ajankohtaista/JTO_esitys.pdf

Lukekaapa läpi ja miettikää, olisiko dobbereilla EHKÄ MAHDOLLISESTI tarvetta samanmoiseen jalostustoimikunnan esitykseen..????

dobberipuolelle ;) kirjoitti:

http://www.spl.fi/ajankohtaista/JTO_esitys.pdf

Lukekaapa läpi ja miettikää, olisiko dobbereilla EHKÄ MAHDOLLISESTI tarvetta samanmoiseen jalostustoimikunnan esitykseen..????

Lue lisää

Luin jutun läpi, enkä voi muuta todeta, kun että: "Lostavaa!!!"

Lainaan parhaita pätkiä, jos joku ei viitsi itse kokonaan lukea:

"Kuitenkin erityisesti eläinlääkäreiden taholta on esitetty käsityksiä, joiden mukaan erilaisten arkojen ja hermorakenteeltaan puutteellisten saksanpaimenkoirien määrä on lisääntynyt. Myös saksanpaimenkoiria käyttäviltä viranomaisilta (poliisi, puolustusvoimat ja rajavartiosto) on saatu samansuuntaisia tietoja."

Tämänsuuntaisia tietoja on tullut dobbereista jo vuosikausia!

"Käyttöominaisuuksien osalta ainoa tehokas keino olisi käyttökokeisiin osallistumisten lisääminen. Lisäksi käyttökokeiden arvostelussa tulisi kirjata tarkemmin koiran ominaisuuksiin liittyviä asioita teknisen suorittamisen lisäksi. Erityisesti rodunomaisen kokeen (SchH-koe) suosiota tulee lisätä."

SchH on hyvä koe ja kertoo paljon koirasta ja sen ominaisuuksista! miksi dobbereillekin mitään vastaavaa?

"Saksassa kehitteillä oleva ”Talentbesichtigung” tähtää nuorten koirien ominaisuuksien kartoittamiseen. Testi sisältää yksityiskohtaisen rakenteen arvioinnin sekä yksinkertaisen käyttöominaisuuksien toteamisen. Testi ei edellytä mitään koulutusta sen paremmin koiralta kuin ohjaajalta"

Dobbereillahan on jo ZTP... Kun nyt vaan ihmiset kävisivät sen tekemässä!!! Osallistuisivat ja pitäisivät sen suorittamista jalostukseen oikeuttavana minimivaatimuksena, kuten rodun kotimaassa tehdään!

"Saksanpaimenkoirien jalostustarkastuskäytäntöä ollaan kehittämässä sellaiseksi, että sekä luonne- että käyttöominaisuuksia voitaisiin siinä arvioida paremmin."

Erittäin fiksua!

"Jalostukseen käytettäviltä koirilta tulee jatkossa edellyttää objektiivista näyttöä sekä luonne- että käyttöominaisuuksista. Parhaiten tämä onnistuisi, mikäli kaikki jalostukseen käytettävät koirat olisivat jalostustarkastettuja."

Viisasta puhetta!!!

"Sairauksien, erityisesti perinnöllisten sairauksien, luotettavaa kartoittamista on tehostettava. Yhteistyö kasvattajien ja eläinlääkäreiden kanssa on saatava tiiviimmäksi. Tiedon lisäämiseksi luodaan kasvattajia ja koiranomistajia varten järjestelmä, johon he voivat ilmoittaa sairauksista."

Tälläinen on kätevä!

"Ulkomuodon suhteen tulee edistää terveen käyttökoirarakenteen suosiota."

Ihan niinkuin dopsuillakin sen pitäisi olla!

että vuodesta 2012 eteenpäin jalostuskoirilta vaaditaan SchH 1 vähintään!!! Loistavaa! Tätä pitää alkaa ajamaan dobbereillekin!

:-) kirjoitti:

Luin jutun läpi, enkä voi muuta todeta, kun että: "Lostavaa!!!"

Lainaan parhaita pätkiä, jos joku ei viitsi itse kokonaan lukea:

"Kuitenkin erityisesti eläinlääkäreiden taholta on esitetty käsityksiä, joiden mukaan erilaisten arkojen ja hermorakenteeltaan puutteellisten saksanpaimenkoirien määrä on lisääntynyt. Myös saksanpaimenkoiria käyttäviltä viranomaisilta (poliisi, puolustusvoimat ja rajavartiosto) on saatu samansuuntaisia tietoja."

Tämänsuuntaisia tietoja on tullut dobbereista jo vuosikausia!

"Käyttöominaisuuksien osalta ainoa tehokas keino olisi käyttökokeisiin osallistumisten lisääminen. Lisäksi käyttökokeiden arvostelussa tulisi kirjata tarkemmin koiran ominaisuuksiin liittyviä asioita teknisen suorittamisen lisäksi. Erityisesti rodunomaisen kokeen (SchH-koe) suosiota tulee lisätä."

SchH on hyvä koe ja kertoo paljon koirasta ja sen ominaisuuksista! miksi dobbereillekin mitään vastaavaa?

"Saksassa kehitteillä oleva ”Talentbesichtigung” tähtää nuorten koirien ominaisuuksien kartoittamiseen. Testi sisältää yksityiskohtaisen rakenteen arvioinnin sekä yksinkertaisen käyttöominaisuuksien toteamisen. Testi ei edellytä mitään koulutusta sen paremmin koiralta kuin ohjaajalta"

Dobbereillahan on jo ZTP... Kun nyt vaan ihmiset kävisivät sen tekemässä!!! Osallistuisivat ja pitäisivät sen suorittamista jalostukseen oikeuttavana minimivaatimuksena, kuten rodun kotimaassa tehdään!

"Saksanpaimenkoirien jalostustarkastuskäytäntöä ollaan kehittämässä sellaiseksi, että sekä luonne- että käyttöominaisuuksia voitaisiin siinä arvioida paremmin."

Erittäin fiksua!

"Jalostukseen käytettäviltä koirilta tulee jatkossa edellyttää objektiivista näyttöä sekä luonne- että käyttöominaisuuksista. Parhaiten tämä onnistuisi, mikäli kaikki jalostukseen käytettävät koirat olisivat jalostustarkastettuja."

Viisasta puhetta!!!

"Sairauksien, erityisesti perinnöllisten sairauksien, luotettavaa kartoittamista on tehostettava. Yhteistyö kasvattajien ja eläinlääkäreiden kanssa on saatava tiiviimmäksi. Tiedon lisäämiseksi luodaan kasvattajia ja koiranomistajia varten järjestelmä, johon he voivat ilmoittaa sairauksista."

Tälläinen on kätevä!

"Ulkomuodon suhteen tulee edistää terveen käyttökoirarakenteen suosiota."

Ihan niinkuin dopsuillakin sen pitäisi olla!

että vuodesta 2012 eteenpäin jalostuskoirilta vaaditaan SchH 1 vähintään!!! Loistavaa! Tätä pitää alkaa ajamaan dobbereillekin!

Lue lisää

siis 2012 vaadidaan sutsutulos molemmilta vanhemmilta, jos haluat rekisteröidä pentueen. Saattaa tulla hieman nopeasti tuo 2012 näyttelypuolen porukalle eteen, joten luulen ettei esitys mene vielä sellaisennan läpi (esim. kansallisten lajien mahdollinen"rinnastaminen" sutsuun vielä tekemättä). Mutta olisipa varmaan 90% sakemannipentueista jäänyt tälläkin vuosituhannella synytymättä jos ko. säännöt olisivat voimassa. Onko se sitten hyvä vai huono asia, on jokaisen itse pääteltävissä.. ;)

sakemannipuolelta kirjoitti:

siis 2012 vaadidaan sutsutulos molemmilta vanhemmilta, jos haluat rekisteröidä pentueen. Saattaa tulla hieman nopeasti tuo 2012 näyttelypuolen porukalle eteen, joten luulen ettei esitys mene vielä sellaisennan läpi (esim. kansallisten lajien mahdollinen"rinnastaminen" sutsuun vielä tekemättä). Mutta olisipa varmaan 90% sakemannipentueista jäänyt tälläkin vuosituhannella synytymättä jos ko. säännöt olisivat voimassa. Onko se sitten hyvä vai huono asia, on jokaisen itse pääteltävissä.. ;)

Lue lisää

90% sakemannipentueista syntymättä...

Siis 90% vanhemmilla ei työtulosta, eli ne ovat siis ihan vaan kotikoirien jälkeläisiä? Voisiko siittä vetää jonkinlaisen kuvitteellisen yhdyssillan siihen, että luonteessa on havaittu muutoksia huonompaan suuntaan?

sakemannipuolelta kirjoitti:

siis 2012 vaadidaan sutsutulos molemmilta vanhemmilta, jos haluat rekisteröidä pentueen. Saattaa tulla hieman nopeasti tuo 2012 näyttelypuolen porukalle eteen, joten luulen ettei esitys mene vielä sellaisennan läpi (esim. kansallisten lajien mahdollinen"rinnastaminen" sutsuun vielä tekemättä). Mutta olisipa varmaan 90% sakemannipentueista jäänyt tälläkin vuosituhannella synytymättä jos ko. säännöt olisivat voimassa. Onko se sitten hyvä vai huono asia, on jokaisen itse pääteltävissä.. ;)

Lue lisää

Kai tuo ehdoitus pitää ensin mennä Kennelliitossa läpi. Rotuyhdistyskö alkaa itse Suomessa Saksanpaimenkoiria rekisteröidä, niinkuin Saksassa on jo aikojen alusta tehty?

Millälailla se tulosvaatimus parantaa ko. rodun luonnetta. Eiköhän niitä sakemanneja mm. noiden ostarin juoppojen kainalossa näe edelleenkin.

******* kirjoitti:

Kai tuo ehdoitus pitää ensin mennä Kennelliitossa läpi. Rotuyhdistyskö alkaa itse Suomessa Saksanpaimenkoiria rekisteröidä, niinkuin Saksassa on jo aikojen alusta tehty?

Millälailla se tulosvaatimus parantaa ko. rodun luonnetta. Eiköhän niitä sakemanneja mm. noiden ostarin juoppojen kainalossa näe edelleenkin.

Lue lisää

että tulevaisuuden sakemannit ovat kykeneväisempiä rodunomaiseen työhön! Kun enää ei anneta sellaisten koirien lisääntyä, jotka rodunomaiseen työhön eivät pysty, niin se parantaa automaattisesti myös jälkikasvun mahdollisuuksia kyetä tekemään sitä mihin sakemannit on tarkoitettu! Samaa voisi soveltaa dobbereihinkin. Jäisivät nämä turhat pentueet tekemättä, jotka eivät palvele millään muotoa rodun etua.

siltä osin, kirjoitti:

että tulevaisuuden sakemannit ovat kykeneväisempiä rodunomaiseen työhön! Kun enää ei anneta sellaisten koirien lisääntyä, jotka rodunomaiseen työhön eivät pysty, niin se parantaa automaattisesti myös jälkikasvun mahdollisuuksia kyetä tekemään sitä mihin sakemannit on tarkoitettu! Samaa voisi soveltaa dobbereihinkin. Jäisivät nämä turhat pentueet tekemättä, jotka eivät palvele millään muotoa rodun etua.

Lue lisää

Mun mielestä voisi kaikki sakemannit laittaa niihin paimennustehtäviin - joihin siis ilmeisesti SaksanPAIMENkoira on kehitetty. Alkuperäiseen käyttöön vaan, niinkuin dobermannitkin.

~~* kirjoitti:

Mun mielestä voisi kaikki sakemannit laittaa niihin paimennustehtäviin - joihin siis ilmeisesti SaksanPAIMENkoira on kehitetty. Alkuperäiseen käyttöön vaan, niinkuin dobermannitkin.

Lue lisää

http://www.peda.net/en/portal/kuopio/klaslukio/oppiaineet/tietotekniikka/kurssit/at02/saku

Sakemanni on siis tarkoitettu paimen ja vartiointitehtäviin. Älä anna nimen hämätä! Eihän dobermanninkaan rotunimitys ole saksansuojelukoira. L.Dobermann siis kehitteli rotua etupäässä omaan käyttöönsä! Palautetaanko me nyt siis kaikki dobermannit alkuperäiseen käyttöönsä herra Dobermannille? Mahtaa tulla tungosta siinä haudassa!

SansanPAIMENkoirako? kirjoitti:

http://www.peda.net/en/portal/kuopio/klaslukio/oppiaineet/tietotekniikka/kurssit/at02/saku

Sakemanni on siis tarkoitettu paimen ja vartiointitehtäviin. Älä anna nimen hämätä! Eihän dobermanninkaan rotunimitys ole saksansuojelukoira. L.Dobermann siis kehitteli rotua etupäässä omaan käyttöönsä! Palautetaanko me nyt siis kaikki dobermannit alkuperäiseen käyttöönsä herra Dobermannille? Mahtaa tulla tungosta siinä haudassa!

Lue lisää

Perinteistä kiinni pitäminen on kaikkien harrastajien ainut motiivi!

********* kirjoitti:

Perinteistä kiinni pitäminen on kaikkien harrastajien ainut motiivi!

Huaahh

Jollei nyt kuitenkaan mentäisi liiallisuuksiin, mutta koitettaisiin kuitenkin pysyä rotumääritelmässä ja kasvatta HYVÄHERMOISIA koiria!

Hyvähermoisen koiran kasvattaminen vaatii hyvähermoiset vanhemmat!!! Se on tieto!

Vanhempien hermorakenteen voi testata vaikka suojelukentällä! Sekin on tieto.

Tästä voidaan vetää nokkela johtopäätös, että suojelutuloksen tehneillä vanhemmilla AINAKIN on hermorakenne kunnossa, toisin kun jollakin sellaisella, joka suojelutulosta ei juuri hermorakenteen vuoksi ole kyennyt tekemään.

Ja jos oikeen pinnistelee, niin tästä voidaan vetää suora yhtäläisyysmerkki siihen, että suojelutuloksen tehneet vanhemat jättävät parempihermoisia jälkeläisiä!

Ja älkää aloittako sitä samaa virttä siittä, että ei kaikki halua harrastaa suojelua ja voi se koira ihan hyvä olla, vaikkei sillä tulosta olisikaan. Voihan se olla, ja voi olla ettei ole... Mistäs senkin tietää, kun pennuille urosta etsii? Tässä kohtaa kannataa pelata varman päälle ja valita testattu uros! Uros, joka ainakin on hermoiltaan niin hyvä, että kykenee suojelutulokseen!

Onko sen saaminen nyt sitten niin helkkarin hankalaa SUOJELUkoiralla? Jos on, niin sitten ei sitä yksilö pidä jalostaa, kun jossakin on pahasti vikaa!

:-) kirjoitti:

Huaahh

Jollei nyt kuitenkaan mentäisi liiallisuuksiin, mutta koitettaisiin kuitenkin pysyä rotumääritelmässä ja kasvatta HYVÄHERMOISIA koiria!

Hyvähermoisen koiran kasvattaminen vaatii hyvähermoiset vanhemmat!!! Se on tieto!

Vanhempien hermorakenteen voi testata vaikka suojelukentällä! Sekin on tieto.

Tästä voidaan vetää nokkela johtopäätös, että suojelutuloksen tehneillä vanhemmilla AINAKIN on hermorakenne kunnossa, toisin kun jollakin sellaisella, joka suojelutulosta ei juuri hermorakenteen vuoksi ole kyennyt tekemään.

Ja jos oikeen pinnistelee, niin tästä voidaan vetää suora yhtäläisyysmerkki siihen, että suojelutuloksen tehneet vanhemat jättävät parempihermoisia jälkeläisiä!

Ja älkää aloittako sitä samaa virttä siittä, että ei kaikki halua harrastaa suojelua ja voi se koira ihan hyvä olla, vaikkei sillä tulosta olisikaan. Voihan se olla, ja voi olla ettei ole... Mistäs senkin tietää, kun pennuille urosta etsii? Tässä kohtaa kannataa pelata varman päälle ja valita testattu uros! Uros, joka ainakin on hermoiltaan niin hyvä, että kykenee suojelutulokseen!

Onko sen saaminen nyt sitten niin helkkarin hankalaa SUOJELUkoiralla? Jos on, niin sitten ei sitä yksilö pidä jalostaa, kun jossakin on pahasti vikaa!

Lue lisää

Tottakai sakemanniliiton esityksen tulisi mennä esnis kennelliitossa läpi, mitä se ei varmasti tule tekemään, koska näyttelykasvattajien prosetti on kaikista kasvattajista lähes 80.. Ideana silti erittäin hieno, rodunomainen koe jalostusvatimuksena on mielestäni erittäin järkevää rodulle kuin rodulle.. on se sitten sakemanni tai dobberi... Ja kertoohan siitä, että koiralle voi antaa IPO-koulutuksen myös ilman minkäänlaista agression käyttöä tai edes ilman rodun suurempia valmiuksia lajiin se, että BORDERCOLLIELLE on tehty suojelutulos suomessa. Hatunnostonarvoinen suoritus.

Pitää aina muista, että suojelun tulokseen (nyt varmaankin tarkoitetan juuri c-osaa) vaikuttavat hermorakenteen lisäksi monet muutkin asiat. Suurinpana kysymyksenä dobbereitten kohdalla nostaisinkin itsevarmuuden ja taistelutahdon, sekä myös sen, pystyykö koira todella vastamaan uhkaan, jota maalimies tarjoaa, vai liikutaanko pelkällä saalisalueella hullunkiilto silmissä.

Dobermann on nopea, näyttävä koira, jolle on huomattavan paljon helpompi tehdä näyttävä tottis kuin esim. sakemannille. Silti IPO mm-kisoissa ei dobbereita juuri ole palkintopalleilla nähty.. eikä edes SM-kisoissa kovin korkeilla sijoilla, varsinkaan suojelussa. Osako joku sitten perustella minulle, miten muka emme ole menneet ojasta allikkoon jalostaessamme rotua kauniimmaksi ja tarkoituksiimme sopivammaksi? kenen etua olemme ajaneet? Rodun vai omaamme? Nyt vähän kärjistääkseni: eivätkös kaikki ominaisuudet, jotka tekevät työkoirasta paremman työkoiran, tee siitä myös kauniimman ja rodunomaisemman..? ;)

Suojelimus kirjoitti:

Tottakai sakemanniliiton esityksen tulisi mennä esnis kennelliitossa läpi, mitä se ei varmasti tule tekemään, koska näyttelykasvattajien prosetti on kaikista kasvattajista lähes 80.. Ideana silti erittäin hieno, rodunomainen koe jalostusvatimuksena on mielestäni erittäin järkevää rodulle kuin rodulle.. on se sitten sakemanni tai dobberi... Ja kertoohan siitä, että koiralle voi antaa IPO-koulutuksen myös ilman minkäänlaista agression käyttöä tai edes ilman rodun suurempia valmiuksia lajiin se, että BORDERCOLLIELLE on tehty suojelutulos suomessa. Hatunnostonarvoinen suoritus.

Pitää aina muista, että suojelun tulokseen (nyt varmaankin tarkoitetan juuri c-osaa) vaikuttavat hermorakenteen lisäksi monet muutkin asiat. Suurinpana kysymyksenä dobbereitten kohdalla nostaisinkin itsevarmuuden ja taistelutahdon, sekä myös sen, pystyykö koira todella vastamaan uhkaan, jota maalimies tarjoaa, vai liikutaanko pelkällä saalisalueella hullunkiilto silmissä.

Dobermann on nopea, näyttävä koira, jolle on huomattavan paljon helpompi tehdä näyttävä tottis kuin esim. sakemannille. Silti IPO mm-kisoissa ei dobbereita juuri ole palkintopalleilla nähty.. eikä edes SM-kisoissa kovin korkeilla sijoilla, varsinkaan suojelussa. Osako joku sitten perustella minulle, miten muka emme ole menneet ojasta allikkoon jalostaessamme rotua kauniimmaksi ja tarkoituksiimme sopivammaksi? kenen etua olemme ajaneet? Rodun vai omaamme? Nyt vähän kärjistääkseni: eivätkös kaikki ominaisuudet, jotka tekevät työkoirasta paremman työkoiran, tee siitä myös kauniimman ja rodunomaisemman..? ;)

Lue lisää

Kun se olisikin edes niin, että jalostettaisiin "luonnetta pois" ulkonäön kustannuksella (ei siis hyvä vaihtoehto sekään), mutta kun tätä ja tuota toista dobermann foorumia lukiessa saa käsityksen, että dobbereilta jalostetaan käyttöominaisuuksia pois siksi, että ne olisivat mukavampia sohvaperunoita!!!

Siis sama kun mä valittaisin metsästysrotuisen koirani taipumuksesta jahdata metsäneläviä ja haluaisin jalostaa sellaisen metsästyskoiran, jolla riistaviettiä ei ole, koska sellainen on helpompi ja mä nyt vaan satun sellaisen koiran itselleni haluaan!!! Kun tässä dobermann asiassa ei enää ole edes kyse pelkästään siittä ulkonäkö vastaan käyttöominaisuudet asiasta vaan tässä on ihan uusi asetelma, joka on sohvaperunakotimussukkajalostajat vastaan sellaiset ihmiset, jotka haluavat jalostaa niitä monipuolisia harrastuskoiria. Niillä EDES sen ykköstuloksen tehneillä koirilla. Ihan kun ne käyttökoirajalostajat olisi suljettu kokonaan pois täysin mahdottomana ajatuksena!!!

Tiedän, että suojeluun vaaditaan muutakin kuin vain hermoja, mutta se nyt tämän keskustelun aikana toimi yhtenä esimerkkinä, kun ei näille pullamössöjalostajille kannata kaikkea kerralla...

Kuvittele... Mä olen sen IPO 1 vaatimukseni kanssa muka pää pilvissä!!! Että se ei ole realistinen tavoite! Tämä tappelu on mennyt jo sille tasolle, että mua pidetään käyttövalioiden jalostajana! Mä kun itse pidän itseäni juurikin sellaisena show-ihmisenä... Suomen mittapuun mukaan taidan sitten olla käyttökoiria tekemässä!

:-) kirjoitti:

Kun se olisikin edes niin, että jalostettaisiin "luonnetta pois" ulkonäön kustannuksella (ei siis hyvä vaihtoehto sekään), mutta kun tätä ja tuota toista dobermann foorumia lukiessa saa käsityksen, että dobbereilta jalostetaan käyttöominaisuuksia pois siksi, että ne olisivat mukavampia sohvaperunoita!!!

Siis sama kun mä valittaisin metsästysrotuisen koirani taipumuksesta jahdata metsäneläviä ja haluaisin jalostaa sellaisen metsästyskoiran, jolla riistaviettiä ei ole, koska sellainen on helpompi ja mä nyt vaan satun sellaisen koiran itselleni haluaan!!! Kun tässä dobermann asiassa ei enää ole edes kyse pelkästään siittä ulkonäkö vastaan käyttöominaisuudet asiasta vaan tässä on ihan uusi asetelma, joka on sohvaperunakotimussukkajalostajat vastaan sellaiset ihmiset, jotka haluavat jalostaa niitä monipuolisia harrastuskoiria. Niillä EDES sen ykköstuloksen tehneillä koirilla. Ihan kun ne käyttökoirajalostajat olisi suljettu kokonaan pois täysin mahdottomana ajatuksena!!!

Tiedän, että suojeluun vaaditaan muutakin kuin vain hermoja, mutta se nyt tämän keskustelun aikana toimi yhtenä esimerkkinä, kun ei näille pullamössöjalostajille kannata kaikkea kerralla...

Kuvittele... Mä olen sen IPO 1 vaatimukseni kanssa muka pää pilvissä!!! Että se ei ole realistinen tavoite! Tämä tappelu on mennyt jo sille tasolle, että mua pidetään käyttövalioiden jalostajana! Mä kun itse pidän itseäni juurikin sellaisena show-ihmisenä... Suomen mittapuun mukaan taidan sitten olla käyttökoiria tekemässä!

Lue lisää

Kaikkea mitä foorumeilla lukee ei kannata ottaa tosissaan. Siellä kirjoittelee myös erittäin paljon henkilöitä joilla pätemisen tarve menee kirkkaasti todellisen faktatiedon ohitse.

}}}} kirjoitti:

Kaikkea mitä foorumeilla lukee ei kannata ottaa tosissaan. Siellä kirjoittelee myös erittäin paljon henkilöitä joilla pätemisen tarve menee kirkkaasti todellisen faktatiedon ohitse.

Lue lisää

Suomen koiramäärä on kuitenkin niin pieni, että jos jalostukseen käytettäisi pelkästään IPO-koiria, nousisi sukusiitosprosentit kohta pilviin. Siispä pyydän: Älkää unohtako jalostukssta niitä muitakin koiria, vaikka niillä olisikin koulutustunnut "vain" jostain kansallisesta lajista. Katsotaan mielummin koiria mahdollisena jalostuskoirana, kunnes terveystulokset/luonnetestit/kokemus karsii ne pois. Näin säilyisi geenipooli mahdollisimman laajana.

Mielenkiintoinen keskustelu...

En vaan oikein ymmärrä mistä te edes tappelette? Joku haluaa tehdä koirallaan pentuja, vaatimuksena on sekä nartun että uroksen rodunomaisuus testasttuna kokein ja näyttelyin. Keneltä se on pois kun yritetään tätä tulevaa kasvattajaa "palauttaa maan pinnalle"?

Ollaanko tässä menty jo niin pitkälle, et pentuja saa teettää ainoastaan sohvaperunoille ja vielä mielellään käyttäen sitä naapurin Mustia, kun se on nähty ja todettu niin ihqks ku se ei yhtään hötkyile lasten kanssa? Ja jos joku ilmoittaa haluavansa nähdä uroksen tulokset ensin paperilla, se leimataan vähintään heikkopäiseks?

Mun mielipide asiaan on et liian moni hyvillä ominaisuuksilla varustettu koira jää testaamatta ääriolosuhteissa. Henkisesti ja fyysisesti, älkäämme unohtako että sohvaperunan fysiikka ei joudu läheskään niin kovalle koetukselle kun esim. suojelua harrastavan koiran! Ääriolosuhteet (kova treeni, esimerkiksi) on ainoa joka tuo esille koiran vahvuudet ja heikkoudet! Sohvaperuna voi olla kotona ja lähimetsässä aivan mahtavan luonteinen, mutta mennä maalimiehen edessä ihan lukkoon ja ruveta valittelee selkäkipua. Kumpaakaan ei sais selville viemättä sitä koiraa maalimiehen luo!

myövaan kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu...

En vaan oikein ymmärrä mistä te edes tappelette? Joku haluaa tehdä koirallaan pentuja, vaatimuksena on sekä nartun että uroksen rodunomaisuus testasttuna kokein ja näyttelyin. Keneltä se on pois kun yritetään tätä tulevaa kasvattajaa "palauttaa maan pinnalle"?

Ollaanko tässä menty jo niin pitkälle, et pentuja saa teettää ainoastaan sohvaperunoille ja vielä mielellään käyttäen sitä naapurin Mustia, kun se on nähty ja todettu niin ihqks ku se ei yhtään hötkyile lasten kanssa? Ja jos joku ilmoittaa haluavansa nähdä uroksen tulokset ensin paperilla, se leimataan vähintään heikkopäiseks?

Mun mielipide asiaan on et liian moni hyvillä ominaisuuksilla varustettu koira jää testaamatta ääriolosuhteissa. Henkisesti ja fyysisesti, älkäämme unohtako että sohvaperunan fysiikka ei joudu läheskään niin kovalle koetukselle kun esim. suojelua harrastavan koiran! Ääriolosuhteet (kova treeni, esimerkiksi) on ainoa joka tuo esille koiran vahvuudet ja heikkoudet! Sohvaperuna voi olla kotona ja lähimetsässä aivan mahtavan luonteinen, mutta mennä maalimiehen edessä ihan lukkoon ja ruveta valittelee selkäkipua. Kumpaakaan ei sais selville viemättä sitä koiraa maalimiehen luo!

Lue lisää

Dobberit ovat kuitenkin erittäin hyviä harrastuskoiria muihinkin lajeihin kuin suojeluun. Suojelu koulutus vaatii harrastajalta (niin koiralta kuin omistajaltakin) suurta panostusta lajiin. Tätä vaatii myös treeniporukkaan mukaan pääsy. Eteenkin jos haluaa hyvän ja pätevän maalimiehen kouluttamaan koiraansa.

Kaikkia tämä laji ei kuitenkaan kiinnosta. Onko dobberi sitten aivan väärä rotu näille ihmisille (mm. minä!)? Tai pitääkö nämä koirat ainakin ehdottomasti jättää jalostuksesta pois? Jos suojelu olisikin vain joku testi, johon koiran voisi viedä ja kokeilla miten rodunomainen se on, toivoisinkin kaikkien jalostuskoirien käyvän suorittamassa sen, mutta kun näin ei ole. Koulutustunnukset ei irtoa ihan noin vain. Niiden eteen on tehtävä töitä PALJON! Jopa enemmän kuin monissa muissa lajeissa. Siksi kai monet valitsevatkin niistä lajeista, joihin koiran ominaisuudet sopivat, sen lajin jota itse eniten haluaa treenata.

koiran omistaja kirjoitti:

Dobberit ovat kuitenkin erittäin hyviä harrastuskoiria muihinkin lajeihin kuin suojeluun. Suojelu koulutus vaatii harrastajalta (niin koiralta kuin omistajaltakin) suurta panostusta lajiin. Tätä vaatii myös treeniporukkaan mukaan pääsy. Eteenkin jos haluaa hyvän ja pätevän maalimiehen kouluttamaan koiraansa.

Kaikkia tämä laji ei kuitenkaan kiinnosta. Onko dobberi sitten aivan väärä rotu näille ihmisille (mm. minä!)? Tai pitääkö nämä koirat ainakin ehdottomasti jättää jalostuksesta pois? Jos suojelu olisikin vain joku testi, johon koiran voisi viedä ja kokeilla miten rodunomainen se on, toivoisinkin kaikkien jalostuskoirien käyvän suorittamassa sen, mutta kun näin ei ole. Koulutustunnukset ei irtoa ihan noin vain. Niiden eteen on tehtävä töitä PALJON! Jopa enemmän kuin monissa muissa lajeissa. Siksi kai monet valitsevatkin niistä lajeista, joihin koiran ominaisuudet sopivat, sen lajin jota itse eniten haluaa treenata.

Lue lisää

Kuvaamasilainen testi on olemassa! ZTP-testi! Sitä varten ei tarvitse hullunkiilto silmissä reenata. Riittää, kun koira puree hihaan ja that's it! Onhan siinä testissä toki muitakin osioita, mutta purujen osalta siihen ei mielestäni tarvitse mitään käsittämätöntä vaivaa nähdä. Muidenkin osioiden pitäisi dobermannille olla ihan kakunpalanen. Se kun kuitenkin on työkoira, joka ei saa vähästä hätkähdellä!

ZTP!!! kirjoitti:

Kuvaamasilainen testi on olemassa! ZTP-testi! Sitä varten ei tarvitse hullunkiilto silmissä reenata. Riittää, kun koira puree hihaan ja that's it! Onhan siinä testissä toki muitakin osioita, mutta purujen osalta siihen ei mielestäni tarvitse mitään käsittämätöntä vaivaa nähdä. Muidenkin osioiden pitäisi dobermannille olla ihan kakunpalanen. Se kun kuitenkin on työkoira, joka ei saa vähästä hätkähdellä!

Lue lisää

Kun mainitsit dobermannin olevan työkoira, niin minkälaisissa työtehtävissä sitä etupäässä käytetään?

/// kirjoitti:

Kun mainitsit dobermannin olevan työkoira, niin minkälaisissa työtehtävissä sitä etupäässä käytetään?

Dobermanni on alunperin jalostettu suojelutehtäviin. Nykyään, koska koko rotu on täynnä nössöjä pehmoja, jotka kusevat alleen, kun maalimiehen näkevät, niin tämän päivän dobbereista ei sellaisiin TÖIHIN ole. Ennenmuinoin oli ja niitä käytettiin mm. sotakoirina, poliisilla, rajavartiostolla jne! Nykyään rodun tilanne on työominaisuuksien puolesta huolestuttava ja siksi pitäisikin ottaa edes jonkinasteiset TYÖominaisuudet huomioon jalostusyksilöitä valittaessa. Jotta joskus näkisimme dobbereita vielä ihan oikeissa töissä. Se kuitenkin on ALUNPERIN työkoira, jonka pitäisi pystyä TÖIHIN! Se, että sitä töissä ei käytetä johtuu yksinomaan siittä, että miistä töihin enää ei ole. Sillä en muuten dobberinomistajana lähtisi ylpeilemään

TYÖKOIRA kirjoitti:

Dobermanni on alunperin jalostettu suojelutehtäviin. Nykyään, koska koko rotu on täynnä nössöjä pehmoja, jotka kusevat alleen, kun maalimiehen näkevät, niin tämän päivän dobbereista ei sellaisiin TÖIHIN ole. Ennenmuinoin oli ja niitä käytettiin mm. sotakoirina, poliisilla, rajavartiostolla jne! Nykyään rodun tilanne on työominaisuuksien puolesta huolestuttava ja siksi pitäisikin ottaa edes jonkinasteiset TYÖominaisuudet huomioon jalostusyksilöitä valittaessa. Jotta joskus näkisimme dobbereita vielä ihan oikeissa töissä. Se kuitenkin on ALUNPERIN työkoira, jonka pitäisi pystyä TÖIHIN! Se, että sitä töissä ei käytetä johtuu yksinomaan siittä, että miistä töihin enää ei ole. Sillä en muuten dobberinomistajana lähtisi ylpeilemään

Lue lisää

Kertoisitko tarkemmin koska esimerkiksi Suomessa Dobermann on ollut käytetyin työkoira. Ja mielellään muutaman koiran nimi. Siis faktaa.
Ja milloin dobermannien dobermannien käyttö työkoirana Suomessa on lopetettu.
Niin muutoinhan tämä on vain sitä MuTua.

Ja noista maalimiehistä vielä..
Milloin ensimmäiset suojelutulokset(koiraurheilu) ovat dobermanneille tulleet Suomessa.
Kerro vaikka ensimmäinen uros ja narttu.

<''''> kirjoitti:

Kertoisitko tarkemmin koska esimerkiksi Suomessa Dobermann on ollut käytetyin työkoira. Ja mielellään muutaman koiran nimi. Siis faktaa.
Ja milloin dobermannien dobermannien käyttö työkoirana Suomessa on lopetettu.
Niin muutoinhan tämä on vain sitä MuTua.

Ja noista maalimiehistä vielä..
Milloin ensimmäiset suojelutulokset(koiraurheilu) ovat dobermanneille tulleet Suomessa.
Kerro vaikka ensimmäinen uros ja narttu.

Lue lisää

"Kertoisitko tarkemmin koska esimerkiksi Suomessa Dobermann on ollut käytetyin työkoira. Ja mielellään muutaman koiran nimi. Siis faktaa."

Täh? Onko sun maailmas tosiaankin noin pieni, että vain ja ainoastaan SUOMEN tilanne merkkaa jotakin? Dobermanneja ei kai Suomessa koskaan olla kaheammin käytetty, mutta etelämpänä kylläkin. Sielläkään tosin ei enää, kun dobbereista enää töihin ei ole. Ja siinä sulle faktaa! Googleta itse tietoa asiasta lisää, jollet ymmärrä!

"Ja noista maalimiehistä vielä..
Milloin ensimmäiset suojelutulokset(koiraurheilu) ovat dobermanneille tulleet Suomessa.
Kerro vaikka ensimmäinen uros ja narttu."

Miten tämä liittyy siihen, että onko dobermanneista tänä päivänä töihin vai ei? Jos nyt vaikka selittäisit sen ensiksi!

Työkoira kirjoitti:

"Kertoisitko tarkemmin koska esimerkiksi Suomessa Dobermann on ollut käytetyin työkoira. Ja mielellään muutaman koiran nimi. Siis faktaa."

Täh? Onko sun maailmas tosiaankin noin pieni, että vain ja ainoastaan SUOMEN tilanne merkkaa jotakin? Dobermanneja ei kai Suomessa koskaan olla kaheammin käytetty, mutta etelämpänä kylläkin. Sielläkään tosin ei enää, kun dobbereista enää töihin ei ole. Ja siinä sulle faktaa! Googleta itse tietoa asiasta lisää, jollet ymmärrä!

"Ja noista maalimiehistä vielä..
Milloin ensimmäiset suojelutulokset(koiraurheilu) ovat dobermanneille tulleet Suomessa.
Kerro vaikka ensimmäinen uros ja narttu."

Miten tämä liittyy siihen, että onko dobermanneista tänä päivänä töihin vai ei? Jos nyt vaikka selittäisit sen ensiksi!

Lue lisää

""Dobermanni on alunperin jalostettu suojelutehtäviin. Nykyään, koska koko rotu on täynnä nössöjä pehmoja, jotka kusevat alleen, kun maalimiehen näkevät, niin tämän päivän dobbereista ei sellaisiin TÖIHIN ole.""

Edelleenkin. Koska rotu ei sitten ole ollut täynnä noita "alleen kusioita". Ilmeisesti olet pitkänlinjan harrastaja koska noin tarkkaan osaat kertoa, että ennen oli asiat toisin.

Ja mikä tuo etelä oli? Viroko?

Omitusta on sekin, jos kerrot jotakin faktana ja joku erehtyy kysymään lisää, niin kiukuttelu alkaa kuin murrosikäisellä tytöllä.

ihmettelen minäkin tuota kirjoitti:

""Dobermanni on alunperin jalostettu suojelutehtäviin. Nykyään, koska koko rotu on täynnä nössöjä pehmoja, jotka kusevat alleen, kun maalimiehen näkevät, niin tämän päivän dobbereista ei sellaisiin TÖIHIN ole.""

Edelleenkin. Koska rotu ei sitten ole ollut täynnä noita "alleen kusioita". Ilmeisesti olet pitkänlinjan harrastaja koska noin tarkkaan osaat kertoa, että ennen oli asiat toisin.

Ja mikä tuo etelä oli? Viroko?

Omitusta on sekin, jos kerrot jotakin faktana ja joku erehtyy kysymään lisää, niin kiukuttelu alkaa kuin murrosikäisellä tytöllä.

Lue lisää

Jos etelä on mielestäsi Viro, niin missä ihmeessä sä oikeen asut?

Ja mulle on pitkän linjan dobermann kasvattajat kyllä selittäneet, että rotu on ollut joskus kykeneväinen ihan johonkin muuhun, kun mihin se nyt on.

Tässä sulle fakta:

Mm Saksan armeija kasvatti omassa kennelissään menestyksellisesti palvelukseensa dobermanneja 1930-luvulla. Myös siviilistä hankittiin tuolloin palvelukseen runsaasti koiria. 16.000:sta testatusta koirasta valittiin palvelukseen peräti 18.8%. Tämä tarkoittaa, että dobermannien läpäisyprosentti oli yksi suurimmista - 32%. Esimerkiksi saksanpaimenkoirista valittiin vain 22%. Koirapuolen johtajan tohtori Brücknerin mielestä juuri dobermannit olivat työssään todellisia 'suoritustykkejä'.

Eikö tämä kerro jotakin? Dobberit on joskus olleet ihan muuta kun nyt! Paljonko Saksan armeijalla on dobermanneja tänä päivänä?

onhan niitä ollut kirjoitti:

Jos etelä on mielestäsi Viro, niin missä ihmeessä sä oikeen asut?

Ja mulle on pitkän linjan dobermann kasvattajat kyllä selittäneet, että rotu on ollut joskus kykeneväinen ihan johonkin muuhun, kun mihin se nyt on.

Tässä sulle fakta:

Mm Saksan armeija kasvatti omassa kennelissään menestyksellisesti palvelukseensa dobermanneja 1930-luvulla. Myös siviilistä hankittiin tuolloin palvelukseen runsaasti koiria. 16.000:sta testatusta koirasta valittiin palvelukseen peräti 18.8%. Tämä tarkoittaa, että dobermannien läpäisyprosentti oli yksi suurimmista - 32%. Esimerkiksi saksanpaimenkoirista valittiin vain 22%. Koirapuolen johtajan tohtori Brücknerin mielestä juuri dobermannit olivat työssään todellisia 'suoritustykkejä'.

Eikö tämä kerro jotakin? Dobberit on joskus olleet ihan muuta kun nyt! Paljonko Saksan armeijalla on dobermanneja tänä päivänä?

Lue lisää

Taas kinataan jostain järjettömyyksiä. Eikö kenenkään muun mielestä ole surullista, että rotu joka on jalostettu työkoiraksi ja jota on käytetty työkoirana ei ole tällä hetkellä työkoiran arvossa? Enpä usko että vielä 50 vuotta sitten kukaan hullu olisi halunnut pitää dobermannin kokosta koiraa pelkästään sohvan koristeena...

Ja mitä tulee suojeluun: oma mielipide olisi, että suojelukoulutukseen sovelias koira voidaan kyllä kouluttaa muihinkin lajeihin. Eli kärjistetysti: suojeluun kykenevä koira voidaan kouluttaa korkealle TOKO:ssa, mutta TOKO:ssa hyvin pärjäävästä koirasta ei välttämättä ole suojelukentille. Eli miksi tyytyä koiriin, joilla ei ole potentiaalia kaikkeen mahdolliseen? Eikös tätä pitäisi harkita vähän tarkemmin jalostuspäätöksiä tehdessä? Tietysti pentueessa kun pentueessa on varmasti koiria, joista ei kaikkiin lajeihin ole. Miksi siis tehdä tarkoituksella pentueita, joista esim. suojeluun kykenevän pennun löytymisen todennäköisyys lähenee lottovoittoa?

onhan niitä ollut kirjoitti:

Jos etelä on mielestäsi Viro, niin missä ihmeessä sä oikeen asut?

Ja mulle on pitkän linjan dobermann kasvattajat kyllä selittäneet, että rotu on ollut joskus kykeneväinen ihan johonkin muuhun, kun mihin se nyt on.

Tässä sulle fakta:

Mm Saksan armeija kasvatti omassa kennelissään menestyksellisesti palvelukseensa dobermanneja 1930-luvulla. Myös siviilistä hankittiin tuolloin palvelukseen runsaasti koiria. 16.000:sta testatusta koirasta valittiin palvelukseen peräti 18.8%. Tämä tarkoittaa, että dobermannien läpäisyprosentti oli yksi suurimmista - 32%. Esimerkiksi saksanpaimenkoirista valittiin vain 22%. Koirapuolen johtajan tohtori Brücknerin mielestä juuri dobermannit olivat työssään todellisia 'suoritustykkejä'.

Eikö tämä kerro jotakin? Dobberit on joskus olleet ihan muuta kun nyt! Paljonko Saksan armeijalla on dobermanneja tänä päivänä?

Lue lisää

Jos ne omat näyttelylinjaisesi eivät ole luonteeltaan suojeluun sopivia, niin kyllä sellaisiakin dobermanneja löytyy.

)*( kirjoitti:

Jos ne omat näyttelylinjaisesi eivät ole luonteeltaan suojeluun sopivia, niin kyllä sellaisiakin dobermanneja löytyy.

Minä en omista yhtään näyttelylinjaista dobermannia ;)

Sinänsä puhut totta, kunnon dobermanneja on kyllä nykyäänkin. Mutta kerro mulle, miksi on myös niitä ei-kunnon dobermanneja? Kuka ja miksi haluaa itselleen koiran, joka ainoastaan NÄYTTÄÄ dobermannilta?

myövaan. kirjoitti:

Minä en omista yhtään näyttelylinjaista dobermannia ;)

Sinänsä puhut totta, kunnon dobermanneja on kyllä nykyäänkin. Mutta kerro mulle, miksi on myös niitä ei-kunnon dobermanneja? Kuka ja miksi haluaa itselleen koiran, joka ainoastaan NÄYTTÄÄ dobermannilta?

Lue lisää

Kuka uskoo, ettei aina ole ollut hyviä, huonoja ja kaikkea siltä väliltä dobermanneja.

Sellaista ihmistä ei ole vielä syntynytkään, joka olisi kaikki doberannit nähnyt. Jos niin kuvittelee, niin se taas on enemmänkin lääkärissä käynnin paikka.

)*( kirjoitti:

Jos ne omat näyttelylinjaisesi eivät ole luonteeltaan suojeluun sopivia, niin kyllä sellaisiakin dobermanneja löytyy.

Mun dobermannit ei oo näyttelylinjaisia nähneetkään! Mistä sä luulet mun dobermannit tuntevas? Älä kuule tee olettamuksia joilla ei oo mitään todenperää. Mulla on kuule 3 dobberia, joista yhdelläkään ei oo näyttelyissä pakollisia arvosteluja enempää käyty. Mutta kaikilla kuitenkin se ERI sieltä, jotta sillee! IPO-tulokset tulee vanhimmalle ens keväänä ja nuoremmille sit myöhemmin, mut ne tulee kans. Eli ei todellakaan olla tässä vaan mitää kehiä kiertelemässä.

kuka ihme tietää kaiken kirjoitti:

Kuka uskoo, ettei aina ole ollut hyviä, huonoja ja kaikkea siltä väliltä dobermanneja.

Sellaista ihmistä ei ole vielä syntynytkään, joka olisi kaikki doberannit nähnyt. Jos niin kuvittelee, niin se taas on enemmänkin lääkärissä käynnin paikka.

Lue lisää

Kuinka suuri prosentuaalinen osuus dobbereista on tänä päivänä huonoja ja kuinka suuri osa niitä hyviä? Ja mikä tilanne oli 50 vuotta sitten? Mikä se tulee olemaan 50 vuoden päästä, jos kehitys jatkuu samaan malliin ja jalostukseen kelpuutetaan kaikki mahdolliset dobermannin näköiset paskahousut.

myövaan. kirjoitti:

Minä en omista yhtään näyttelylinjaista dobermannia ;)

Sinänsä puhut totta, kunnon dobermanneja on kyllä nykyäänkin. Mutta kerro mulle, miksi on myös niitä ei-kunnon dobermanneja? Kuka ja miksi haluaa itselleen koiran, joka ainoastaan NÄYTTÄÄ dobermannilta?

Lue lisää

Eiköhän ulkonäkökin voi olla ihan riittävä peruste päätyä tiettyyn rotuun, vaikka Dobermanniin. Jos vain omat rahkeet yleensä vahvan koiran kanssa riittävät. Mutta jotakuta ei juuri vähempää saattaisi kiinnostaa oman koiran vanhempien IPOt, saati, olisiko omasta siihen. Tai mihinkään. Paitsi perheenjäsenenä olemiseen. Tää Dobberi-ihmisten fundamentalismi on perseestä. Aika harvaa rotua alkuperäiseen tarkoitukseen käytetään.

Mulle kyllä riittää vanhempien terveys, ja itse toteamani, itseäni miellyttävä tyyppi ja persoonallisuus, luonteesta lähtien. Uskon myös, että vanhempien tulokset on aika paljon kiinni siitä, kuinka paljon niiden omistajia minkäänlainen harrastaminen ja näyttäminen on kiinnostanut. Uskon, että vain äärilaitaiset persoonat, eli ultra-arat, neuroottiset, epävarmat ja pelokkaat yksilöt eivät pysty tuloksia saavuttamaan. Muuten kaikki on ihan treenauskysymys. Ja siihen tarvitaan motivoitunut ihminen. Ihmisten jalostusta tämä Dobberitouhukin jo on.

ulkonäkö kirjoitti:

Eiköhän ulkonäkökin voi olla ihan riittävä peruste päätyä tiettyyn rotuun, vaikka Dobermanniin. Jos vain omat rahkeet yleensä vahvan koiran kanssa riittävät. Mutta jotakuta ei juuri vähempää saattaisi kiinnostaa oman koiran vanhempien IPOt, saati, olisiko omasta siihen. Tai mihinkään. Paitsi perheenjäsenenä olemiseen. Tää Dobberi-ihmisten fundamentalismi on perseestä. Aika harvaa rotua alkuperäiseen tarkoitukseen käytetään.

Mulle kyllä riittää vanhempien terveys, ja itse toteamani, itseäni miellyttävä tyyppi ja persoonallisuus, luonteesta lähtien. Uskon myös, että vanhempien tulokset on aika paljon kiinni siitä, kuinka paljon niiden omistajia minkäänlainen harrastaminen ja näyttäminen on kiinnostanut. Uskon, että vain äärilaitaiset persoonat, eli ultra-arat, neuroottiset, epävarmat ja pelokkaat yksilöt eivät pysty tuloksia saavuttamaan. Muuten kaikki on ihan treenauskysymys. Ja siihen tarvitaan motivoitunut ihminen. Ihmisten jalostusta tämä Dobberitouhukin jo on.

Lue lisää

Mä olen aikalailla samoilla linjoilla sun kanssas! Mulle dobberin ulkonäkö oli yks peruste sen ottamiseen, mutta vaan yks. Halusin koiran, jonka kanssa voi harrastaa, joka on lyhytkarvainen ja reipas. Dobberi on kaikkea tätä! Ei sen tarvitse olla suojelun maailmanmestari tai muutakaan. Riittää, kun se ei ole arka, hermostunut tai muuten vaan päävikainen yksilö. Sellaisen koiran kanssa on ilo puuhailla ja kokeilla uusia lajeja tai puurtaa vanhoja tuttuja. Jos dobermannin omistaminen/jalostaminen rajoitettaisiin vain todella taitaville ja kunnianhimoisille ihmisille, niin kanta kuolisi hyvin pian! Kyllä joukkoon pitää mahtua niitäkin, jotka käyttävät kivoja koiria saadakseen aikaan kivoja koiria! Koska kivoilla koirilla on kysyntää! Eivät sellaiset ihmiset dobberikantaa tuhoa/pilaa. Luulisin, että nämä työlinjaisten jalostajat eivät sellaisen jalostuksen helmiin koske, vaan heillä on ne koirat, jotka heillä olisi jokatapauksessa käytössään. Oli näitä möllitottis-/näyttely-/sohvadobbereita sitten tai ei!

olet! kirjoitti:

Mun dobermannit ei oo näyttelylinjaisia nähneetkään! Mistä sä luulet mun dobermannit tuntevas? Älä kuule tee olettamuksia joilla ei oo mitään todenperää. Mulla on kuule 3 dobberia, joista yhdelläkään ei oo näyttelyissä pakollisia arvosteluja enempää käyty. Mutta kaikilla kuitenkin se ERI sieltä, jotta sillee! IPO-tulokset tulee vanhimmalle ens keväänä ja nuoremmille sit myöhemmin, mut ne tulee kans. Eli ei todellakaan olla tässä vaan mitää kehiä kiertelemässä.

Lue lisää

Ja mulla on kaks "näyttelylinjaista", joita kumpaakaan en kuuna päivänä vaihtaisi sun "käyttölinjaisiis"! Ole onnellinen koiristas ja anna muidenkin olla! Jalosta sinä käyttödopsuja ja anna toisten jalostaa harrastuskoiria! Eikö se ole pääasia, että pennuille löytyy hyvät kodit ja aktiiviset, harrastavat omistajat, jotka ovat onnellisia koiriensa kanssa ja tyytyväisiä sihen mitä heillä on? Minulla ainakin on 2 maailman parasta koiraa, siis minulle! Yksikään muu koira ei olisi minulle niin hyvä, kun nämä ovat!

olet! kirjoitti:

Mun dobermannit ei oo näyttelylinjaisia nähneetkään! Mistä sä luulet mun dobermannit tuntevas? Älä kuule tee olettamuksia joilla ei oo mitään todenperää. Mulla on kuule 3 dobberia, joista yhdelläkään ei oo näyttelyissä pakollisia arvosteluja enempää käyty. Mutta kaikilla kuitenkin se ERI sieltä, jotta sillee! IPO-tulokset tulee vanhimmalle ens keväänä ja nuoremmille sit myöhemmin, mut ne tulee kans. Eli ei todellakaan olla tässä vaan mitää kehiä kiertelemässä.

Lue lisää

Oletkos se kentänlaidalla kiroileva savolaistyttö?

#-#-# kirjoitti:

Oletkos se kentänlaidalla kiroileva savolaistyttö?

mutta toi kommentti "kentänlaidalla kiroilevasta savolaisesta" oli hulvattoman hauska.. ;)Tosin itse aiheesta ollaan sitten jo ajauduttu kauas. Mitäs mieltä porukka on export pedigreellä rekatuista pentuieista, joiden vanhemmilla on vaikkapa D:n lonkat...? Ulkomailla kun näemmä kaikki käy.. ;)

en ole sukulaku.. kirjoitti:

mutta toi kommentti "kentänlaidalla kiroilevasta savolaisesta" oli hulvattoman hauska.. ;)Tosin itse aiheesta ollaan sitten jo ajauduttu kauas. Mitäs mieltä porukka on export pedigreellä rekatuista pentuieista, joiden vanhemmilla on vaikkapa D:n lonkat...? Ulkomailla kun näemmä kaikki käy.. ;)

Lue lisää

Enkä minä ole savolainen? Olen Tampereelta? Enkä kiroile? Mistä on kyse? En oikeen ole mukana tässä?