Matkakertomus Vilnaan

Hyvästelin itävaltalaiset ja menin etsimään karttaa bussiasemalta, joka oli yllätykseksi paljon siistimpi, turvallisempi ja isompi kuin Tallinnan. Mutta se olikin vain ensimakua siitä, mitä mahtava Vilna tuo tullessaan! :)

Eurolinesin toimisto avautui 7.00 ja ostin paluulipun huomiseksi, maksoi 86 litiä, eli 25 EUR alle 26-vuotias. Muistin, että kannattaa ostaa Vilnius in Pocket -kaupunkiopas, ja siinä oli kaikki: museot, kirkot, ravintolat, kartta ja ties mitä. Se löytyi kätevästi aseman lehtikioskista, jonka pystyi ostamaan vain osoittamalla sitä sormella.

Sitten kadulle. Heti ensi metreillä koin jotain ainutlaatuista tunnelmaa, mitä ei sanoin pysty selittämään. Ihmiset kävelivät nopeammin kuin suomessa, kaikilla oli kiire jonnekin, joten mukailin heidän vauhtiaan. Mielessäni pyöri ajatus kaikesta, mitä olin lukenut, ennen kaupunkiin tuloa. Täällä olisi kirkko, joka oli niin kaunis, että Napoleon sotaretkellään aikoi purkaa ja pystyttää Ranskassa. Napoloen oli tykästynyt samoihin barokki rakennuksiin ja katuihin, joissa nyt kävelin, joten niissä täytyi olla jotain, ajattelin.

Lopulta löysin aamuhämärässä Vilnius Back packers hostellin. Kävelin sisään, avasin oven ja sisällä oli täysin pimeää. Ovea vastapäätä oli sohva, jossa nukkui Louise, "brittiläinen henkilökunta". Hän heräsi ja yski flunssasena. Kysyin "I came too early, should come back later?" Hän vastasi "No, it's ok, köh, köh, forgive my flu. Hän meni juomaan vettä ja tuli takaisin sanoen "follow me, I show your bed" ja hän ohjasi minut suoraan nukkumaan, vaikka en edes kertonut kuka olin. Huoneessa oli muitakin, mutta äriimmäisen väsyneenä nukahdin heti vaatteet päällä. Hyvää yötä (aamua)

valokuvaaaja kirjoitti:

Hyvästelin itävaltalaiset ja menin etsimään karttaa bussiasemalta, joka oli yllätykseksi paljon siistimpi, turvallisempi ja isompi kuin Tallinnan. Mutta se olikin vain ensimakua siitä, mitä mahtava Vilna tuo tullessaan! :)

Eurolinesin toimisto avautui 7.00 ja ostin paluulipun huomiseksi, maksoi 86 litiä, eli 25 EUR alle 26-vuotias. Muistin, että kannattaa ostaa Vilnius in Pocket -kaupunkiopas, ja siinä oli kaikki: museot, kirkot, ravintolat, kartta ja ties mitä. Se löytyi kätevästi aseman lehtikioskista, jonka pystyi ostamaan vain osoittamalla sitä sormella.

Sitten kadulle. Heti ensi metreillä koin jotain ainutlaatuista tunnelmaa, mitä ei sanoin pysty selittämään. Ihmiset kävelivät nopeammin kuin suomessa, kaikilla oli kiire jonnekin, joten mukailin heidän vauhtiaan. Mielessäni pyöri ajatus kaikesta, mitä olin lukenut, ennen kaupunkiin tuloa. Täällä olisi kirkko, joka oli niin kaunis, että Napoleon sotaretkellään aikoi purkaa ja pystyttää Ranskassa. Napoloen oli tykästynyt samoihin barokki rakennuksiin ja katuihin, joissa nyt kävelin, joten niissä täytyi olla jotain, ajattelin.

Lopulta löysin aamuhämärässä Vilnius Back packers hostellin. Kävelin sisään, avasin oven ja sisällä oli täysin pimeää. Ovea vastapäätä oli sohva, jossa nukkui Louise, "brittiläinen henkilökunta". Hän heräsi ja yski flunssasena. Kysyin "I came too early, should come back later?" Hän vastasi "No, it's ok, köh, köh, forgive my flu. Hän meni juomaan vettä ja tuli takaisin sanoen "follow me, I show your bed" ja hän ohjasi minut suoraan nukkumaan, vaikka en edes kertonut kuka olin. Huoneessa oli muitakin, mutta äriimmäisen väsyneenä nukahdin heti vaatteet päällä. Hyvää yötä (aamua)

Lue lisää

Nukuttuani muutaman tunnin heräsin yksin huoneessa. Aukinaisesta ikkunasta kuului kenkien klopinaa kapealla kadulla, lintujen laulua, ja syys-puiden lehtien helinää. Taivas näytti olevan sininen ja oli pakko hymyillä.

Menin vihdoin ajamaan parran, tosin vesi tuntui ärsyttävän ihoa hieman. Pesin hampaani kraanavedellä, mutta en juonut sitä. Se maistui oudolta, vaikka sen sanonaankin olevan juomakelpoista. Suihku oli oikea suihku (ei "vankilasuihku") ja muutenkin puhtaat tilat.

Kaikki muut hostellin asukkaat olivat jo menneet kaupungille, joten söin Suomesta tuomaani mysliä aamiaisena "suodatetun veden kera". Maistui kuvottavalta ja kuivalta, mutta se oli ravitsevaa. Hostellin liettualainen työntekijä tiskasi ja kertoi pitävänsä Suomesta siinä samalla.

Vihdoin pääsin ulos kaupungille. Ilma oli raikas ja lämmin Auringon paistaessa. Kävelin kaduilla, korkokengät klopisi kaduilla, ja omatkin, vaikka ne oli kumia. Ensimmäisenä vastaan tuli yliopiston kirkon kaunis barokki torni. Tunsin, että tämä kaupunki on jotain ainutlaauista tosiaankin, vaikka ei ehkä suurin. Joka paikassa oli keskiaikaisen tyylisiä puoteja --- sellaisia, että joistain täytyi kurkistaa ikkunasta, että tietää, mitä siellä myydään. Tallinnassa keskiaika on muutettu turistiviihteeksi, muttä täällä se tuntui elävän ihan oikeasti!

Makean kahviloista tuli herkullisia hajuja, meinasin kuolla kuolan valumiseen, mutta ajattelin, että kun nyt on hyvä sää, minun on valokuvattava, koska myöhemmin ehkä on pilvistä. Siis jatkoin matkaa kohti Gemidinas kukkulaaaaaaa...

valokuvaajaaaajaaaaa kirjoitti:

Nukuttuani muutaman tunnin heräsin yksin huoneessa. Aukinaisesta ikkunasta kuului kenkien klopinaa kapealla kadulla, lintujen laulua, ja syys-puiden lehtien helinää. Taivas näytti olevan sininen ja oli pakko hymyillä.

Menin vihdoin ajamaan parran, tosin vesi tuntui ärsyttävän ihoa hieman. Pesin hampaani kraanavedellä, mutta en juonut sitä. Se maistui oudolta, vaikka sen sanonaankin olevan juomakelpoista. Suihku oli oikea suihku (ei "vankilasuihku") ja muutenkin puhtaat tilat.

Kaikki muut hostellin asukkaat olivat jo menneet kaupungille, joten söin Suomesta tuomaani mysliä aamiaisena "suodatetun veden kera". Maistui kuvottavalta ja kuivalta, mutta se oli ravitsevaa. Hostellin liettualainen työntekijä tiskasi ja kertoi pitävänsä Suomesta siinä samalla.

Vihdoin pääsin ulos kaupungille. Ilma oli raikas ja lämmin Auringon paistaessa. Kävelin kaduilla, korkokengät klopisi kaduilla, ja omatkin, vaikka ne oli kumia. Ensimmäisenä vastaan tuli yliopiston kirkon kaunis barokki torni. Tunsin, että tämä kaupunki on jotain ainutlaauista tosiaankin, vaikka ei ehkä suurin. Joka paikassa oli keskiaikaisen tyylisiä puoteja --- sellaisia, että joistain täytyi kurkistaa ikkunasta, että tietää, mitä siellä myydään. Tallinnassa keskiaika on muutettu turistiviihteeksi, muttä täällä se tuntui elävän ihan oikeasti!

Makean kahviloista tuli herkullisia hajuja, meinasin kuolla kuolan valumiseen, mutta ajattelin, että kun nyt on hyvä sää, minun on valokuvattava, koska myöhemmin ehkä on pilvistä. Siis jatkoin matkaa kohti Gemidinas kukkulaaaaaaa...

Lue lisää

Saavuin aukiolle, joka vastaa Vilnassa samaa, kuin senaatintori Helsingissä. Siellä kohosi kaunis, häikäisevä ja massiivinen klassinen katetdraali, joka muistuti paljon pantheonia Ateenassa. Seuraavaksi puisto sen vieressä huokutteli, kun siellä oli äärettömän kauniita puita, jotka jatkoivat Gemidinas kukkulaa ylöspäin, sopivasti syksyn väreissä.

Alkoi uskomattoman raskas kiipeäminen. Toisella puolella oli maksullinen hissi, mutta päätin hieman urheilla. Vastaan tuli jokin hyvänonnen lähde täynnä eri maiden valuuttaa. Ja sitten avautui uskomaton näkymä kaupungille:

Kaupungissa oli niin paljon puita, että niistä nousi "usvaa" kaupunginyllä (ei saastepilveä:) ja se hohti kultana. Aurinkoa vastapäätä näkyi mutkitteleva joki Hotel Lietuvan torni ja joitain nykypilvenpiirtäjiä joen toisella puolen. Kaukana näkyi Suomelle outo näky, eli suunnattomat metsät suurkaupungin ympärillä ja aika korkeita kukkuloita. Kukkulalta näkyi jokainen käyntikohde, joten siellä oli helppo suunnitella päivää "jumalmoodilla".

Vanhasta linnasta, joka oli sijainnut kukkulalla, oli jäljellä yksi torni, mihin pääsi kiipeemään pientä korvausta vastaan. Siinä oli myös museo näyttely ja sen katolta tämä huippunäkymä oli vieläkin mahtavampi!

Lämpötila nousi ja pärjäsin pelkällä paidalla, oli ehkä lähemmäs 20 astetta lämmintä.

valokuvaajaaaajaa kirjoitti:

Saavuin aukiolle, joka vastaa Vilnassa samaa, kuin senaatintori Helsingissä. Siellä kohosi kaunis, häikäisevä ja massiivinen klassinen katetdraali, joka muistuti paljon pantheonia Ateenassa. Seuraavaksi puisto sen vieressä huokutteli, kun siellä oli äärettömän kauniita puita, jotka jatkoivat Gemidinas kukkulaa ylöspäin, sopivasti syksyn väreissä.

Alkoi uskomattoman raskas kiipeäminen. Toisella puolella oli maksullinen hissi, mutta päätin hieman urheilla. Vastaan tuli jokin hyvänonnen lähde täynnä eri maiden valuuttaa. Ja sitten avautui uskomaton näkymä kaupungille:

Kaupungissa oli niin paljon puita, että niistä nousi "usvaa" kaupunginyllä (ei saastepilveä:) ja se hohti kultana. Aurinkoa vastapäätä näkyi mutkitteleva joki Hotel Lietuvan torni ja joitain nykypilvenpiirtäjiä joen toisella puolen. Kaukana näkyi Suomelle outo näky, eli suunnattomat metsät suurkaupungin ympärillä ja aika korkeita kukkuloita. Kukkulalta näkyi jokainen käyntikohde, joten siellä oli helppo suunnitella päivää "jumalmoodilla".

Vanhasta linnasta, joka oli sijainnut kukkulalla, oli jäljellä yksi torni, mihin pääsi kiipeemään pientä korvausta vastaan. Siinä oli myös museo näyttely ja sen katolta tämä huippunäkymä oli vieläkin mahtavampi!

Lämpötila nousi ja pärjäsin pelkällä paidalla, oli ehkä lähemmäs 20 astetta lämmintä.

Lue lisää

Kävelyn aikana olin ottanut jo kymmeniä valokuvia ja käytyt lukemattomissa kirkoissa joka tien varressa. Aurinko alkoi hiljalleen tuomaan yhä vähemmän valoa, joten päätin mennä takaisin hostellille suihkuun.

Hostellissa huomasin Tallinnassa tapaamani unkarilaisen kengät kuistilla, joten kysyin henkilö kunnalta, onko hän paikalla. He kertoivat hänen lähteneen juuri ennen saapumistani. Lähdin syömään jotain.

Päädyin ravintolaan "Savas jotain" ihan lähellä kaupungin taloa. Paikka oli todella siisti ja sen oloinen, että paikat ei ole pystytetty purkalla, kuten usein Virossa. Paikalliset olivat tulleet syömään, ja juomaan kaljaa. Itse asiassa Vilnassa "ei ole" ravintoloita ja baareja, vaan kaikki on "tavernoja" --- molempiin tarpeisiin.

Tilansin jonkin pitsan, joka maksoi 7 litiä, eli noin 2 EUR. Pitsa oli todella hyvää yllätykseksi ja en pelännyt ruokamyrkytystä ollenkaan. Juotavaksi ajattelin ottaa maistamisen takia Liettualaista olutta. Se puolen litran tuoppi maksoi 4 litiä. Nälkäisenä söin pitsan hujauksessa ja henkilökunta ensin hieman ihmetteli, kun tilasin hetken päästä uuden --- että söinkö tosiaan edellisen jo. Selitin, että olen vain niin nälkäinen matkasta. Siellä osattiin englantia paremmin kuin Suomessa. Hyvä, mukava, halpa ja hyvä ruoka turvallisella sijainnilla.

Nopeasti oluen juotuani olin hieman humalassa. Liettualainen olut on todella raikasta, eikä uskoisi, että sen prosentti oli jotain 7%. Minua harmitti, koska periaatteeni on, ettei matkalla koskaan juoda, vaikka olin ottanut sen ruuan takia.

Palattuani hostellille koitin olla hönkimättä. En halunnut antaa suomalaisille turisteille sellaista mainetta, mitä jo Virossa ja Latviassa on. Pesin hampaani hyvin.

Ensimmäistä kertaa näin henkilöt joiden kanssa jaoin huoneen. He olivat brittiläinen 4 hengen porukka, joka oli ollut matkalla jo kauan. He olivat tulleet Ranskan, Belgian, Hollannin, Saksan, Puolan kautta Liettuaan ja seuraavat maat olisivat Latvia, Viro, Suomi ja Venäjän kautta Trans-Siperia junalla Kiinaan. Lopuksi vielä Hong Kongista lentäen takaisin Britanniaan. Yksi heistä näytti ihan Paul McCaurtneyltä ja soittinkin minikitaraa laulaen Beatlesien kappaleita. Täytyy sanoa, että on helppoa, kun englanti on äidinkielenään, sillä he olisivat voittaneet varmaankin Suomen Idolssin. Aika kului heidän kanssaan jutellen ja annoin neuvoja Viroon, Suomeen ja Venäjälle matkustaessa. Esim varoitin Viron valuutanvaihtofirmojen valheellisista kursseista. He totesivat olleensa naiveja lähtiessään matkalle. Heillä ei ollut edes talvivaatteita, kun matka Siperiassa tapahtuu talviaikaan.

valokuvaajaajaja kirjoitti:

Kävelyn aikana olin ottanut jo kymmeniä valokuvia ja käytyt lukemattomissa kirkoissa joka tien varressa. Aurinko alkoi hiljalleen tuomaan yhä vähemmän valoa, joten päätin mennä takaisin hostellille suihkuun.

Hostellissa huomasin Tallinnassa tapaamani unkarilaisen kengät kuistilla, joten kysyin henkilö kunnalta, onko hän paikalla. He kertoivat hänen lähteneen juuri ennen saapumistani. Lähdin syömään jotain.

Päädyin ravintolaan "Savas jotain" ihan lähellä kaupungin taloa. Paikka oli todella siisti ja sen oloinen, että paikat ei ole pystytetty purkalla, kuten usein Virossa. Paikalliset olivat tulleet syömään, ja juomaan kaljaa. Itse asiassa Vilnassa "ei ole" ravintoloita ja baareja, vaan kaikki on "tavernoja" --- molempiin tarpeisiin.

Tilansin jonkin pitsan, joka maksoi 7 litiä, eli noin 2 EUR. Pitsa oli todella hyvää yllätykseksi ja en pelännyt ruokamyrkytystä ollenkaan. Juotavaksi ajattelin ottaa maistamisen takia Liettualaista olutta. Se puolen litran tuoppi maksoi 4 litiä. Nälkäisenä söin pitsan hujauksessa ja henkilökunta ensin hieman ihmetteli, kun tilasin hetken päästä uuden --- että söinkö tosiaan edellisen jo. Selitin, että olen vain niin nälkäinen matkasta. Siellä osattiin englantia paremmin kuin Suomessa. Hyvä, mukava, halpa ja hyvä ruoka turvallisella sijainnilla.

Nopeasti oluen juotuani olin hieman humalassa. Liettualainen olut on todella raikasta, eikä uskoisi, että sen prosentti oli jotain 7%. Minua harmitti, koska periaatteeni on, ettei matkalla koskaan juoda, vaikka olin ottanut sen ruuan takia.

Palattuani hostellille koitin olla hönkimättä. En halunnut antaa suomalaisille turisteille sellaista mainetta, mitä jo Virossa ja Latviassa on. Pesin hampaani hyvin.

Ensimmäistä kertaa näin henkilöt joiden kanssa jaoin huoneen. He olivat brittiläinen 4 hengen porukka, joka oli ollut matkalla jo kauan. He olivat tulleet Ranskan, Belgian, Hollannin, Saksan, Puolan kautta Liettuaan ja seuraavat maat olisivat Latvia, Viro, Suomi ja Venäjän kautta Trans-Siperia junalla Kiinaan. Lopuksi vielä Hong Kongista lentäen takaisin Britanniaan. Yksi heistä näytti ihan Paul McCaurtneyltä ja soittinkin minikitaraa laulaen Beatlesien kappaleita. Täytyy sanoa, että on helppoa, kun englanti on äidinkielenään, sillä he olisivat voittaneet varmaankin Suomen Idolssin. Aika kului heidän kanssaan jutellen ja annoin neuvoja Viroon, Suomeen ja Venäjälle matkustaessa. Esim varoitin Viron valuutanvaihtofirmojen valheellisista kursseista. He totesivat olleensa naiveja lähtiessään matkalle. Heillä ei ollut edes talvivaatteita, kun matka Siperiassa tapahtuu talviaikaan.

Lue lisää

Britit lähtivät viettämään iltaa ja pyysi minua mukaan, mutta sanoin meneväni nukkumaan. "Paul" lähti viimeisenä ja laittoi oven kohteliiasti kiinni. Ajattelin viimein olen rauhassa!

Hetken kuluttua Tallinnassa tapaamani unkarilainen tyttö tuli huoneeseesi menlkein lasioven läpi. Hän nauroi ja pyysi anteeksi meteliään. Hän sanoi, että on liian aikaista mennä nukkumaan ja ajatteli lähteä vielä eräälle klubille kiven heiton päässä hostellista. Aluea oli vanhan kaupungin sydämmessä ja se tuntui täysin turvalliselta, joten päätin lähteä. Hän meni odottamaan alakertaan ja äkkiä pesin hampaani kaljan hajusta ja vaidoin vaatteet.

Sitten käveltiin yöllisellä kadulla Itä-Euroopassa. Tuntui kyllä hieman oudolta 22-vuotiaasta suomalaiseta pöllöstä olla siellä. Jotain öykkäreitä tuli vastaan, mutta hän oli selvästi tottuneempi Lontoossa asuneena kuin minä.

Clubilla maksoin hänet sisään. 5 litiä per ihminen. Vaksi teki turvatarkastuksen hänen reppuunsa ja hän valitti vastaan nauraen, että "come on, I don't carry any weapons here". Itse vanhana turvamiesten epäiltynä numero ykkösenä en vastustellut ruumiintarkastusta. Vaksi kiinnitti huomiota passisuojukseen paidan alla, mutta ymmärsi, kun sanoin "it's for my passport". Leimat käteen ja menox.

Noh, täytyy mennä nukkumaan. Kirjoitan lopun myöhemmin. Ja tosiaan taisin poiketa enemmän tarinan puolelle, kuin hyödyllisen tiedon, esim mitä mikäkin maksaa. Hyvää yötä kansa :)

valokuvaajaaaajaa kirjoitti:

Saavuin aukiolle, joka vastaa Vilnassa samaa, kuin senaatintori Helsingissä. Siellä kohosi kaunis, häikäisevä ja massiivinen klassinen katetdraali, joka muistuti paljon pantheonia Ateenassa. Seuraavaksi puisto sen vieressä huokutteli, kun siellä oli äärettömän kauniita puita, jotka jatkoivat Gemidinas kukkulaa ylöspäin, sopivasti syksyn väreissä.

Alkoi uskomattoman raskas kiipeäminen. Toisella puolella oli maksullinen hissi, mutta päätin hieman urheilla. Vastaan tuli jokin hyvänonnen lähde täynnä eri maiden valuuttaa. Ja sitten avautui uskomaton näkymä kaupungille:

Kaupungissa oli niin paljon puita, että niistä nousi "usvaa" kaupunginyllä (ei saastepilveä:) ja se hohti kultana. Aurinkoa vastapäätä näkyi mutkitteleva joki Hotel Lietuvan torni ja joitain nykypilvenpiirtäjiä joen toisella puolen. Kaukana näkyi Suomelle outo näky, eli suunnattomat metsät suurkaupungin ympärillä ja aika korkeita kukkuloita. Kukkulalta näkyi jokainen käyntikohde, joten siellä oli helppo suunnitella päivää "jumalmoodilla".

Vanhasta linnasta, joka oli sijainnut kukkulalla, oli jäljellä yksi torni, mihin pääsi kiipeemään pientä korvausta vastaan. Siinä oli myös museo näyttely ja sen katolta tämä huippunäkymä oli vieläkin mahtavampi!

Lämpötila nousi ja pärjäsin pelkällä paidalla, oli ehkä lähemmäs 20 astetta lämmintä.

Lue lisää

kyllä jaksetaan kuljea yötämyöten ja bailata, mutta annas olla kun tulee ylämäki ;D

"uskomattoman raskas kiipeäminen"

no, keski-ikäisenä maalaistätinä olen ehkä tottuneempi jalankulkuun, mutta minusta se ei ollut mäki eikä mikään, kun siellä kesällä kävin!!

muuten ihan kiva, että joku viitsii kirjoittaa näinkin pitkän ja kattavan selostuksen))

hyvää jatkoa!

valokuvaaajajaajaj kirjoitti:

Britit lähtivät viettämään iltaa ja pyysi minua mukaan, mutta sanoin meneväni nukkumaan. "Paul" lähti viimeisenä ja laittoi oven kohteliiasti kiinni. Ajattelin viimein olen rauhassa!

Hetken kuluttua Tallinnassa tapaamani unkarilainen tyttö tuli huoneeseesi menlkein lasioven läpi. Hän nauroi ja pyysi anteeksi meteliään. Hän sanoi, että on liian aikaista mennä nukkumaan ja ajatteli lähteä vielä eräälle klubille kiven heiton päässä hostellista. Aluea oli vanhan kaupungin sydämmessä ja se tuntui täysin turvalliselta, joten päätin lähteä. Hän meni odottamaan alakertaan ja äkkiä pesin hampaani kaljan hajusta ja vaidoin vaatteet.

Sitten käveltiin yöllisellä kadulla Itä-Euroopassa. Tuntui kyllä hieman oudolta 22-vuotiaasta suomalaiseta pöllöstä olla siellä. Jotain öykkäreitä tuli vastaan, mutta hän oli selvästi tottuneempi Lontoossa asuneena kuin minä.

Clubilla maksoin hänet sisään. 5 litiä per ihminen. Vaksi teki turvatarkastuksen hänen reppuunsa ja hän valitti vastaan nauraen, että "come on, I don't carry any weapons here". Itse vanhana turvamiesten epäiltynä numero ykkösenä en vastustellut ruumiintarkastusta. Vaksi kiinnitti huomiota passisuojukseen paidan alla, mutta ymmärsi, kun sanoin "it's for my passport". Leimat käteen ja menox.

Noh, täytyy mennä nukkumaan. Kirjoitan lopun myöhemmin. Ja tosiaan taisin poiketa enemmän tarinan puolelle, kuin hyödyllisen tiedon, esim mitä mikäkin maksaa. Hyvää yötä kansa :)

Lue lisää

Kun päästin sisälle clubiin, etsittiin pitkään mukavaa istumapaikkaa jutteluun, sillä siellä oli hirveä meteli ja tupakansavu.

Tilattiin molemmille perinteiset Liettualaiset paukut. Opetin suomeksi sanan "kippis" ja huokattiin samaan aikaan. Tuntui kuin se olisi ollut myrkkyä. Myöhemmin selvisikin, että sen nimi tulee eräästä taistelusta prosentin ollessa 70%. Hän sanoi "this is too strong for me" ja tilasi laimeempaa.

Hän kertoi Lontoossa asuneena, että Britaniassa Latviasta on tullut hyvinkin suosittu matkakohde ja Viro on saanut huomiota etenkin, kun Kuningatar kävi vieraili siellä hiljattain. Kerroin Liettuan mahtavasta keskiaikaisesta historiasta, jolloin se oli Euroopan laajin valtio v. 1430... mitä olin lukenut kotona... Siinä sitten pohdittiin paljon Baltian maista ja tultiin siihen johtopäätökseen, että se, mikä on tapahtunut jo Virossa ja Latviassa, ei ole vielä tullut Liettuaan. Mutta maa elää jonkinlaista murtuma-aikaa ja nämä ovat viimeiset hetket nähdä se sellaisenaan

Muutama tunti pyörähti nopeasti ja lähdettiin kävelemään pimeitä kujia pitkin takaisin hostellille. Vanhassa kaupungissa on muuten se huono puoli, että vähänkin pienemmät tiet eivät ole valaistuja hyvin heikosti, joten melkein sokkona mentiin. Vaikka oli yö Itä-Euroopan kaduilla, pienestä jännityksestä huolimatta, tuntui paljon turvallisemmalta, kuin mafian hallitsemassa Virossa. Tallinnassa en kuuna päivänä kävelisi yöllä! :)

valokuvaajaaaaja kirjoitti:

Kun päästin sisälle clubiin, etsittiin pitkään mukavaa istumapaikkaa jutteluun, sillä siellä oli hirveä meteli ja tupakansavu.

Tilattiin molemmille perinteiset Liettualaiset paukut. Opetin suomeksi sanan "kippis" ja huokattiin samaan aikaan. Tuntui kuin se olisi ollut myrkkyä. Myöhemmin selvisikin, että sen nimi tulee eräästä taistelusta prosentin ollessa 70%. Hän sanoi "this is too strong for me" ja tilasi laimeempaa.

Hän kertoi Lontoossa asuneena, että Britaniassa Latviasta on tullut hyvinkin suosittu matkakohde ja Viro on saanut huomiota etenkin, kun Kuningatar kävi vieraili siellä hiljattain. Kerroin Liettuan mahtavasta keskiaikaisesta historiasta, jolloin se oli Euroopan laajin valtio v. 1430... mitä olin lukenut kotona... Siinä sitten pohdittiin paljon Baltian maista ja tultiin siihen johtopäätökseen, että se, mikä on tapahtunut jo Virossa ja Latviassa, ei ole vielä tullut Liettuaan. Mutta maa elää jonkinlaista murtuma-aikaa ja nämä ovat viimeiset hetket nähdä se sellaisenaan

Muutama tunti pyörähti nopeasti ja lähdettiin kävelemään pimeitä kujia pitkin takaisin hostellille. Vanhassa kaupungissa on muuten se huono puoli, että vähänkin pienemmät tiet eivät ole valaistuja hyvin heikosti, joten melkein sokkona mentiin. Vaikka oli yö Itä-Euroopan kaduilla, pienestä jännityksestä huolimatta, tuntui paljon turvallisemmalta, kuin mafian hallitsemassa Virossa. Tallinnassa en kuuna päivänä kävelisi yöllä! :)

Lue lisää

Heräsin keskellä yötä, kun hostellin käytävällä kuiskuteltiin vakavaa keskustelua. Katsoin kelloani hämärässä ja se oli viisi aamulla. Britit kömpivät masentuneen oloisesti sänkyihin ja kohta olin taas unessa.

Heräsin noin klo 10, kun en muistanut laittaa herätystä. Huomasin yhden sängyistä olevan tyhjä ja tajusin, ettei yksi niistä briteistä tullut takaisin yöllä muiden mukana. En kuitenkaan ollut varma, joten jätin asian sikseen.

Aamiaisella söin loput Suomesta tuodusta kuivasta myslistä. Ajattelin säästää rahassa ja tungein suuhuni kaikki 400 g pelkän veden kera. Viimeiset lusikalliset olivat aika rankkoja. Siinä samalla oli aamiasta syömässä kaksi amerikkalaista, jotka opiskelivat Saksassa. Heillä oli vaikka mitä herkkuja hunajaa myöden ja he selvästi nauttivat siitä. Siinä keskustellessa ilmeni heidän joskus olleen Suomessa ja osasivat puhuakin hieman. "Minä olin Helsinkissa ja Tamperessa", toinen selitti suomeksi. Samaan keskusteluun yhtyi Liettualainen työntekijä ja he alkoivat väittelemään Suomesta. Tuntui hieman huvittavalta.

Unkarilainen oli lähtenyt Riikaan aamulla, joten tuntui vähän pöljältä. Samassa hostellissa on ranskalainen porukka, jotka opiskelivat Turussa, mutta siitä huolimatta oli mennyt heihin hermot, kun ne metelöivät yön läpeensä.

Uusi päivä ja täytyi lähteä kaupungille, vaikkakin satoi...

valokuvaajajajaj kirjoitti:

Heräsin keskellä yötä, kun hostellin käytävällä kuiskuteltiin vakavaa keskustelua. Katsoin kelloani hämärässä ja se oli viisi aamulla. Britit kömpivät masentuneen oloisesti sänkyihin ja kohta olin taas unessa.

Heräsin noin klo 10, kun en muistanut laittaa herätystä. Huomasin yhden sängyistä olevan tyhjä ja tajusin, ettei yksi niistä briteistä tullut takaisin yöllä muiden mukana. En kuitenkaan ollut varma, joten jätin asian sikseen.

Aamiaisella söin loput Suomesta tuodusta kuivasta myslistä. Ajattelin säästää rahassa ja tungein suuhuni kaikki 400 g pelkän veden kera. Viimeiset lusikalliset olivat aika rankkoja. Siinä samalla oli aamiasta syömässä kaksi amerikkalaista, jotka opiskelivat Saksassa. Heillä oli vaikka mitä herkkuja hunajaa myöden ja he selvästi nauttivat siitä. Siinä keskustellessa ilmeni heidän joskus olleen Suomessa ja osasivat puhuakin hieman. "Minä olin Helsinkissa ja Tamperessa", toinen selitti suomeksi. Samaan keskusteluun yhtyi Liettualainen työntekijä ja he alkoivat väittelemään Suomesta. Tuntui hieman huvittavalta.

Unkarilainen oli lähtenyt Riikaan aamulla, joten tuntui vähän pöljältä. Samassa hostellissa on ranskalainen porukka, jotka opiskelivat Turussa, mutta siitä huolimatta oli mennyt heihin hermot, kun ne metelöivät yön läpeensä.

Uusi päivä ja täytyi lähteä kaupungille, vaikkakin satoi...

Lue lisää

Taas oltiin kadulla nopeassa kävely vaihdissa kaupungin tavan mukaan ja ihmisten kenkien klopina kaikui kapeiden kujien seinistä. Uutena päivänä eksyin lukemattomiin kirkkoihin. Niitä on Vilnassa todella paljon ja ne edustavat omaa aika kauttaan. Ortodoksi kirkot poikkeavat "Uspenskin katedraalin tyylistä" ja ovat siten oma suolansa, mutta suurin osa kirkoista on katollisia. Itse asiassa kartasta sekavan katuverkoston takia ei ole paljoa hyötyä, vaan kannattaa suunnistaa kirkon tornien avulla ja näin kuulemma Vilnalaiset itsekin tekevät. Jos on eksyksissä, nuorempi väki on avuliasta ja osaa englantia yhtä hyvin kuin Suomessa, mutta he eivät ikinä osaa sanoa kadun nimeä, vaan kehottavat seuraamaa "tuota kirkon tornia"!

Vierailin tykistö linnoituksessa. Se oli ihan hiemo paikka, mutta kostea ja vessa oli neuvostoaikainen. Sen lähettyvillä kaupunki on vanhaa, mutta ränsistynyt kuin sodan jälkeen. Itse asiassa lähistöllä näin valtavan natsi-lipun. Kun menin kysymään paikalla vartioivasta poliisilta, mistä on kysymys, hän huonolla englannilla selitti, että siellä filmataan elokuvaa ja tie on suljettu. Myöhemmin kuulin, että Paul Verhoeven tekee jotain sotaelokuvaa Euroopassa parhaillaan...

Päätin käydä vähän pidemällä katsomassa, miltä huonompi osa Vilnasta näyttää. Ehkä jotenkin olin huutomerkkinä kadulla, kun ties mitkä ukot ja eukot, jolta puuttui hampaita tulivat huikkaamaan minua hihasta ja puhumaan venäjää vuorollaan. Sanottuani joka kerta "can you speak English" he vain lähtivät pois kyllästyneenä. Epämiellyttävää.

Sitten oli vuorossa kansallismuseo, kun se on vain avoinna ke-su. (päivämäärä oli siis ke 25.10.2006) Museosta yllätyin todella positiivisesti. Rakennus on iso klassinen kompleksi, jossa vessatkin on Tukholman tasoa. Hyvin toteutettu näyttely ja esillä paljon vaikuttavia esineitä, jotka todella ilmentävät, että Liettua on poikkeus Baltian maissa, kun se on joskus ollut oma valtakunta. Viron ja Latvianhan keskiaikainen historia on Saksan historiaa, mutta Liettua torjui saksalaisen ritarikunnan hyökkäykset ja oli Euroopan viimeinen pakanamaa ja yksi ainoista, jotka omaksui kristinsuskon rauhan keinoin. Liettua joskus ylettyi itämereltä mustallemerelle ja Moskovan liepeiltä Preussiin asti!

valokuvaahahaa kirjoitti:

Taas oltiin kadulla nopeassa kävely vaihdissa kaupungin tavan mukaan ja ihmisten kenkien klopina kaikui kapeiden kujien seinistä. Uutena päivänä eksyin lukemattomiin kirkkoihin. Niitä on Vilnassa todella paljon ja ne edustavat omaa aika kauttaan. Ortodoksi kirkot poikkeavat "Uspenskin katedraalin tyylistä" ja ovat siten oma suolansa, mutta suurin osa kirkoista on katollisia. Itse asiassa kartasta sekavan katuverkoston takia ei ole paljoa hyötyä, vaan kannattaa suunnistaa kirkon tornien avulla ja näin kuulemma Vilnalaiset itsekin tekevät. Jos on eksyksissä, nuorempi väki on avuliasta ja osaa englantia yhtä hyvin kuin Suomessa, mutta he eivät ikinä osaa sanoa kadun nimeä, vaan kehottavat seuraamaa "tuota kirkon tornia"!

Vierailin tykistö linnoituksessa. Se oli ihan hiemo paikka, mutta kostea ja vessa oli neuvostoaikainen. Sen lähettyvillä kaupunki on vanhaa, mutta ränsistynyt kuin sodan jälkeen. Itse asiassa lähistöllä näin valtavan natsi-lipun. Kun menin kysymään paikalla vartioivasta poliisilta, mistä on kysymys, hän huonolla englannilla selitti, että siellä filmataan elokuvaa ja tie on suljettu. Myöhemmin kuulin, että Paul Verhoeven tekee jotain sotaelokuvaa Euroopassa parhaillaan...

Päätin käydä vähän pidemällä katsomassa, miltä huonompi osa Vilnasta näyttää. Ehkä jotenkin olin huutomerkkinä kadulla, kun ties mitkä ukot ja eukot, jolta puuttui hampaita tulivat huikkaamaan minua hihasta ja puhumaan venäjää vuorollaan. Sanottuani joka kerta "can you speak English" he vain lähtivät pois kyllästyneenä. Epämiellyttävää.

Sitten oli vuorossa kansallismuseo, kun se on vain avoinna ke-su. (päivämäärä oli siis ke 25.10.2006) Museosta yllätyin todella positiivisesti. Rakennus on iso klassinen kompleksi, jossa vessatkin on Tukholman tasoa. Hyvin toteutettu näyttely ja esillä paljon vaikuttavia esineitä, jotka todella ilmentävät, että Liettua on poikkeus Baltian maissa, kun se on joskus ollut oma valtakunta. Viron ja Latvianhan keskiaikainen historia on Saksan historiaa, mutta Liettua torjui saksalaisen ritarikunnan hyökkäykset ja oli Euroopan viimeinen pakanamaa ja yksi ainoista, jotka omaksui kristinsuskon rauhan keinoin. Liettua joskus ylettyi itämereltä mustallemerelle ja Moskovan liepeiltä Preussiin asti!

Lue lisää

Jossakin myymälässä, myyjä kysyi, mistä olen kotoisin. Kerroin Suomesta ja viereinen henkilö alkoi puhumaan Suomea. Hän oli ihan suomalainen ja kertoi tulleensa Liettuaan 9 vuotta sitten ja paikkojen muuttuneen paljon sillä välin. Nykyään hän opettaa suomen kieltä Klapeidassa, Liettuan rannikkokaupungissa.

Nopean kävelyn seassa myös auton kurvaavat mielettömästi. Katukäytävien koko vaihtelee ja joskus ne saattaa olla vain 20 cm! Välillä tuntuikin, että autot hipoivat, kun menivät ohitse. Liikenne on Vilnassa yksi harvoista todella negatiivisista asiosta. Ei kannata luottaa, että on turvassa, jos valot on vihreitä. Näin kerran, kun yksi tyttö kiiruhti bussiin ja meinasi jäädä auton alle siitä hyvästä --- karseaa.

Auringon antaessa liian vähän valoa kuvaamiselle päätin mennä syömään kunnon aterian. Puistokadulla, joka lähtee kaupungintalon vierestä oli Liettualainen ravintola. Paikalliseen hintatasoon nähden se oli kallis, mutta normaali Suomessa. Paikat olivat romanttisessa kellarissa ja sai valita oman yksityisen tilan. Huoneet olivat sisustettu oman teeman mukaan ja menin sellaiseen, missä oli metsästys maalauksia ja vanhoja luodikkoja seinällä.

Alkuruoaksi otin pakko maistiaisen: perinteistä valkosipulissa ja juustossa paadettuja leivänpaloja raikkaan oluen kanssa. Pääruuaksi ns. Zeppelinejä, jotka ovat perunoista tehtyjä taskuja jollakin täytteellä. Sen lisänä oli jotain kastiketta ja pyllyheinää. Mahtava ateria, mutta niin muhkea, etten jaksanut ottaa jälkiruokaa. Lähtiessäni kiitin ruuasta ja sanoin, että oli mukava lopettaa tämä pikamatka täällä. Tarjoilijatar sanoi vielä kiitos suomeksi.

valokuuvaaja kirjoitti:

Jossakin myymälässä, myyjä kysyi, mistä olen kotoisin. Kerroin Suomesta ja viereinen henkilö alkoi puhumaan Suomea. Hän oli ihan suomalainen ja kertoi tulleensa Liettuaan 9 vuotta sitten ja paikkojen muuttuneen paljon sillä välin. Nykyään hän opettaa suomen kieltä Klapeidassa, Liettuan rannikkokaupungissa.

Nopean kävelyn seassa myös auton kurvaavat mielettömästi. Katukäytävien koko vaihtelee ja joskus ne saattaa olla vain 20 cm! Välillä tuntuikin, että autot hipoivat, kun menivät ohitse. Liikenne on Vilnassa yksi harvoista todella negatiivisista asiosta. Ei kannata luottaa, että on turvassa, jos valot on vihreitä. Näin kerran, kun yksi tyttö kiiruhti bussiin ja meinasi jäädä auton alle siitä hyvästä --- karseaa.

Auringon antaessa liian vähän valoa kuvaamiselle päätin mennä syömään kunnon aterian. Puistokadulla, joka lähtee kaupungintalon vierestä oli Liettualainen ravintola. Paikalliseen hintatasoon nähden se oli kallis, mutta normaali Suomessa. Paikat olivat romanttisessa kellarissa ja sai valita oman yksityisen tilan. Huoneet olivat sisustettu oman teeman mukaan ja menin sellaiseen, missä oli metsästys maalauksia ja vanhoja luodikkoja seinällä.

Alkuruoaksi otin pakko maistiaisen: perinteistä valkosipulissa ja juustossa paadettuja leivänpaloja raikkaan oluen kanssa. Pääruuaksi ns. Zeppelinejä, jotka ovat perunoista tehtyjä taskuja jollakin täytteellä. Sen lisänä oli jotain kastiketta ja pyllyheinää. Mahtava ateria, mutta niin muhkea, etten jaksanut ottaa jälkiruokaa. Lähtiessäni kiitin ruuasta ja sanoin, että oli mukava lopettaa tämä pikamatka täällä. Tarjoilijatar sanoi vielä kiitos suomeksi.

Lue lisää

Tyytyväisenä ateriasta lähdin valumaan hostelliin hakemaan laukkuni. Oli jo hämärää ja satoi hieman.

Perillä huomasin useiden kenkien kadonneen, eli täynnä olleesta hostellista oli muitakin lähtenyt. Kun täytin vesipulloni keittiön suodattimella, yksi briteistä oli syömässä jotain. Kyselin varovasti eilisestä, mutta hän keskeytti pahoittellen, jos herätti yöllä. Kun sanoin, ettei se minua häirinnyt, hän jatkoi, että "it was one of those nights... we got so drunk that couldn't found back to hostel... one of our friends is lost, we could't find him, and tomorrow we should go to Riga, if we ever going to get Trans-Siperia on time, I really don't know what else can I do than telling to police."

En valitettavasti osannut sanoa muuta, kuin toivottaa, että he löytäisivät hänet. Kiitin vielä Lousea puhtaasta ja toimivasta hostellista ja lähdin kadulle.

Tapaus briteistä vaivasi mieltäni, sillä en koskaan saisi tietää, mitä tapahtui. Oli alkanut sataa rankemmin ja ihmiset olivat kadonneet kaduilta. Katuvalot antoivat liian heikosti valoa kartan lukemiseen ja sen paperi muuttui vedestä mössöksi. Vanhan kaupungin sokkeloissa kiersin ympyrää, kuten päivälläkin, mutta tällä kertaa oli hieman epätoivoinen olo kylmässä sateessa. Onneksi kaduilta löytyi vielä joku avulias Vilnalainen ja löysin perille bussiasemalle.

valokuvaaajajaj kirjoitti:

Tyytyväisenä ateriasta lähdin valumaan hostelliin hakemaan laukkuni. Oli jo hämärää ja satoi hieman.

Perillä huomasin useiden kenkien kadonneen, eli täynnä olleesta hostellista oli muitakin lähtenyt. Kun täytin vesipulloni keittiön suodattimella, yksi briteistä oli syömässä jotain. Kyselin varovasti eilisestä, mutta hän keskeytti pahoittellen, jos herätti yöllä. Kun sanoin, ettei se minua häirinnyt, hän jatkoi, että "it was one of those nights... we got so drunk that couldn't found back to hostel... one of our friends is lost, we could't find him, and tomorrow we should go to Riga, if we ever going to get Trans-Siperia on time, I really don't know what else can I do than telling to police."

En valitettavasti osannut sanoa muuta, kuin toivottaa, että he löytäisivät hänet. Kiitin vielä Lousea puhtaasta ja toimivasta hostellista ja lähdin kadulle.

Tapaus briteistä vaivasi mieltäni, sillä en koskaan saisi tietää, mitä tapahtui. Oli alkanut sataa rankemmin ja ihmiset olivat kadonneet kaduilta. Katuvalot antoivat liian heikosti valoa kartan lukemiseen ja sen paperi muuttui vedestä mössöksi. Vanhan kaupungin sokkeloissa kiersin ympyrää, kuten päivälläkin, mutta tällä kertaa oli hieman epätoivoinen olo kylmässä sateessa. Onneksi kaduilta löytyi vielä joku avulias Vilnalainen ja löysin perille bussiasemalle.

Lue lisää

Siistiydyin kahvilan vessassa ja menin istumaan halliin. Mukavat mutta metalliset penkit alkoivat yhä enemmän tuntua kylmemmiltä. Lähelleni istui joku, joka ei näyttänyt maskustavalta. Hän sanoi jotain venäjäksi ja kun kysyin "can you speak English?", hän tuli viereeni ja otteeni laukustani tiukkeni. Hän selitti jotain sekavaa "Vilnius city, no money, Klapeida city, no money, you money,". Ymmärsin, mutta sanoin, ettei minulla ole yhtään raahaa. Hän lähti pois kyllästyneenä.

Odotellessa ajattelin matkaa ja että se oli onnistunut harvinaisen hyvin lyhyestä ajasta huolimatta. Olin oppinut paljon Liettuasta, mutta harmitti, kun en ollut jutellut sen enempää kenenkään paikallisen kanssa. Onnekseni viereeni istui yksi tyttö ja kysyin onko hän Liettualainen, hän vastasi "yes" terävästi, mutta ihmetteli kysymääni. Selvisi, että hän matkustaa samassa bussissa.

valokuvaavhahahaha kirjoitti:

Siistiydyin kahvilan vessassa ja menin istumaan halliin. Mukavat mutta metalliset penkit alkoivat yhä enemmän tuntua kylmemmiltä. Lähelleni istui joku, joka ei näyttänyt maskustavalta. Hän sanoi jotain venäjäksi ja kun kysyin "can you speak English?", hän tuli viereeni ja otteeni laukustani tiukkeni. Hän selitti jotain sekavaa "Vilnius city, no money, Klapeida city, no money, you money,". Ymmärsin, mutta sanoin, ettei minulla ole yhtään raahaa. Hän lähti pois kyllästyneenä.

Odotellessa ajattelin matkaa ja että se oli onnistunut harvinaisen hyvin lyhyestä ajasta huolimatta. Olin oppinut paljon Liettuasta, mutta harmitti, kun en ollut jutellut sen enempää kenenkään paikallisen kanssa. Onnekseni viereeni istui yksi tyttö ja kysyin onko hän Liettualainen, hän vastasi "yes" terävästi, mutta ihmetteli kysymääni. Selvisi, että hän matkustaa samassa bussissa.

Lue lisää

Bussi lähti laiturista 37 kello 21.00 sekunnilleen. Uskomatonta: edessäni istui samat Turussa opiskelevat ranskalaiset, jotka olivat olleet hostellissa metelöimässä yöllä ja heidän mölynsä oli suorastaan kasvanut, vaikka yöbussissa kuuluu nukkua!

Menin taakse istumaan Liettualaisen luo ja hän sanoi ivallisesti "I thought you were with them". Selitin tilanteen, etten ollut ja että he olivat samanlaisia hostellissa ja hän nauroi. Kerroin matkastani ja juteltiin Liettuasta perusteellisesti. Hän oli itse ollut joskus Göteborgissa vaihto-oppilas ja juuri valmistumassa Vilnan ylipostossa. Hän kertoi käyneensä Ahvenanmaalla ja kehui sitä todella kauniiksi kesällä. Bussi saapui hänen 14 000 asukkaan kotikaukunkiinsa lähellä rajaa ja hyvästeltiin.

Menin omalle paikalleni ja kun täytyi näyttää passeja rajalla, vieressäni istunut poika sanoi suomeksi "sul o suome passi?", sanoin "o" ja hän otti esiin omansa nauraen. Hän kertoi matkustaneensa yöbusseilla Puolassa ja Ukrainassa yksin, koska halusi vain nähdä ne maat vilaukselta. Ukrainassa kuulemma ihmiset pukeutuivat erilailla, eikä kukaan osannut englantia.

Paikkojen vapautuessa menin nukkumaan reppu tyynyksi ja makuulle kahdelle penkille taktiikalla. Tällä kertaa sain jopa makoisaa unta muutaman tunnin.

Viimein bussi saapui Tallinnan A-terminaalin 07.15 ja se oli ensimmäinen pysähdys. Tallinnassa oli sama ankea harmaa sää kuin lähtiessä. Rosellan lähtöselvitys sulkeitui 07.45 ja laiva lähti 08.15.

Matka vielä jatkui pari päivää Suomen puolella, mutta se ei tähän kirjoitukseen kuulu. Pahoittelen useita kirjoitusvirheitä ja ne harvat, jotka jaksoivat lukea tämän matkakertomuksen kokonaan, lausun heille viimeisen sanan: kiitos! :)

valokuvaaajajaajaj kirjoitti:

Britit lähtivät viettämään iltaa ja pyysi minua mukaan, mutta sanoin meneväni nukkumaan. "Paul" lähti viimeisenä ja laittoi oven kohteliiasti kiinni. Ajattelin viimein olen rauhassa!

Hetken kuluttua Tallinnassa tapaamani unkarilainen tyttö tuli huoneeseesi menlkein lasioven läpi. Hän nauroi ja pyysi anteeksi meteliään. Hän sanoi, että on liian aikaista mennä nukkumaan ja ajatteli lähteä vielä eräälle klubille kiven heiton päässä hostellista. Aluea oli vanhan kaupungin sydämmessä ja se tuntui täysin turvalliselta, joten päätin lähteä. Hän meni odottamaan alakertaan ja äkkiä pesin hampaani kaljan hajusta ja vaidoin vaatteet.

Sitten käveltiin yöllisellä kadulla Itä-Euroopassa. Tuntui kyllä hieman oudolta 22-vuotiaasta suomalaiseta pöllöstä olla siellä. Jotain öykkäreitä tuli vastaan, mutta hän oli selvästi tottuneempi Lontoossa asuneena kuin minä.

Clubilla maksoin hänet sisään. 5 litiä per ihminen. Vaksi teki turvatarkastuksen hänen reppuunsa ja hän valitti vastaan nauraen, että "come on, I don't carry any weapons here". Itse vanhana turvamiesten epäiltynä numero ykkösenä en vastustellut ruumiintarkastusta. Vaksi kiinnitti huomiota passisuojukseen paidan alla, mutta ymmärsi, kun sanoin "it's for my passport". Leimat käteen ja menox.

Noh, täytyy mennä nukkumaan. Kirjoitan lopun myöhemmin. Ja tosiaan taisin poiketa enemmän tarinan puolelle, kuin hyödyllisen tiedon, esim mitä mikäkin maksaa. Hyvää yötä kansa :)

Lue lisää

baari taisi ollal Broadwejus pub'as, allekirjoittaneen yksi suosikeista ja jo lähes kantapaikka ;)
Et sinä ollut epäilyttävä - vaan kaikille se tarkastus tehdään.

valokuuvaaja kirjoitti:

Jossakin myymälässä, myyjä kysyi, mistä olen kotoisin. Kerroin Suomesta ja viereinen henkilö alkoi puhumaan Suomea. Hän oli ihan suomalainen ja kertoi tulleensa Liettuaan 9 vuotta sitten ja paikkojen muuttuneen paljon sillä välin. Nykyään hän opettaa suomen kieltä Klapeidassa, Liettuan rannikkokaupungissa.

Nopean kävelyn seassa myös auton kurvaavat mielettömästi. Katukäytävien koko vaihtelee ja joskus ne saattaa olla vain 20 cm! Välillä tuntuikin, että autot hipoivat, kun menivät ohitse. Liikenne on Vilnassa yksi harvoista todella negatiivisista asiosta. Ei kannata luottaa, että on turvassa, jos valot on vihreitä. Näin kerran, kun yksi tyttö kiiruhti bussiin ja meinasi jäädä auton alle siitä hyvästä --- karseaa.

Auringon antaessa liian vähän valoa kuvaamiselle päätin mennä syömään kunnon aterian. Puistokadulla, joka lähtee kaupungintalon vierestä oli Liettualainen ravintola. Paikalliseen hintatasoon nähden se oli kallis, mutta normaali Suomessa. Paikat olivat romanttisessa kellarissa ja sai valita oman yksityisen tilan. Huoneet olivat sisustettu oman teeman mukaan ja menin sellaiseen, missä oli metsästys maalauksia ja vanhoja luodikkoja seinällä.

Alkuruoaksi otin pakko maistiaisen: perinteistä valkosipulissa ja juustossa paadettuja leivänpaloja raikkaan oluen kanssa. Pääruuaksi ns. Zeppelinejä, jotka ovat perunoista tehtyjä taskuja jollakin täytteellä. Sen lisänä oli jotain kastiketta ja pyllyheinää. Mahtava ateria, mutta niin muhkea, etten jaksanut ottaa jälkiruokaa. Lähtiessäni kiitin ruuasta ja sanoin, että oli mukava lopettaa tämä pikamatka täällä. Tarjoilijatar sanoi vielä kiitos suomeksi.

Lue lisää

En tiedä, mutta kertomuksesi kalskahti väärällä tavalla korvaani. Voi olla että pidempi vierailu kaupungissa ja matkustaminen maaseudulla voisi avartaa suomalaista ajattelutapaasi parempaan suuntaan.

Asuin maassa jonkin aikaa ja rakastuin maahan ja sen kulttuuriin sen erilaisuuden vuoksi. Olikeassa olet, että maa tulee muuttumaan tulevina vuosina.

dura suka gavno