Minulla on nyt tällainen ongelma, poikani löysi elämänsä naisen, jonka kanssa tultiin toimeen todella hyvin (siis kävimme välillä kahvilla ja shoppailemassa jne). Kuitenkin viikko sitten tämä tuleva miniä kertoi että sairastaa maanis-depressiivisyys nimistä mielisairautta. Tähän tietoon en osaa oikein suhtautua, vaikka miniä(kokelas...ovat siis avoliitossa ja kihloissa) on sama kuin ennen niin kuitenkin tuntuu ettei hän ole enää minulle sama ihminen.
Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta en oikeasti halua että poikani menee naimisiin hullun kanssa, varsinkin kun sairaus tietojeni mukaan voi periytyä...sittenhän tulevat lapsenlapsenikin olisivat hulluja :/
Poikani kuitenkin näyttää tämän naisen kanssa haluavan naimisiin, vaikken osallistuisi häihin...olen hänelle sanonut että jos tämän naisen kanssa naimisiin menee niin en halua osallistua häihin tai heidän elämäänsä enää. Nyt kuitenkin mietin olenkohan turhan jyrkkä asian suhteen...
mielenterveysongelmainen miniä
100
10020
Vastaukset
- saatana.
Olet kyllä melkoisen röyhkeä.
Pitäiskö maanis-depressiiviset sitten jättää aivan yksin?
Kiitos kun puhuit noin. Itsekin nimittäin sairastan tuota, eikä ole kiva tietää että minunlaisiani pidetään hulluina.
Hullu ja mieleltään vähän sairas EI OLE sama asia. - tietokoneaikana
Suuri sivistys-sanakirja;
maanis-depressiivinen psykoosi mielisairaus, jossa kiihko- ja masennustilat vuorottelevat
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=43
Maanis-depressiivinen psykoosi
Maanis-depressiivinen psykoosi, kaksisuuntainen mielialahäiriö, on oireyhtymä jolle ovat tyypillisiä jaksoittain esiintyvät masennus- ja kiihkomielisyyskaudet.
Masennuksesta kärsivälle on ominaista; itkuisuus, toivottomuus ja alentunut itsetunto, sekä ajattelun hitaus ja liikunnan rajoittuminen. Ruokahalu saattaa hävitä, ja potilasta vaivaavat synkät päähänpinttymät sekä todellisuudelle vieraat itsesyytökset.
Kiihkokausina potilaan mieliala on kohonnut; hän ei tarvitse juuri lainkaan unta ja suorittaa toimensa erittäin nopeasti ja puhuu paljon. Näiden kausien välillä voi olla pitkiäkin jaksoja, jolloin mieliala on aivan normaali.
Jos mielialan vaihtelu on vain lievää, käytetään oireyhtymästä nimitystä mielialan aaltoiluhäiriö. Maanis-depressiivistä psykoosia hoidetaan pääasiallisesti lääkkeillä. - Julia
Eihän maanis-depressiiviset hulluja ole vaan herkkiä, ihania ihmisiä ja usein taiteellisesti lahjakkaita!
- itsesi osalta
http://www.tohtori.fi/?page=5590070&id=1711378
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
17.2.2004
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli bi-polaarihäiriötä on aikaisemmin kutsuttu maanis-depressiivisyydeksi. Masennusta on kuvattu kappaleessa 1. Kun depressiossa ihminen käy ikään kuin alikierroksilla, on bi-polaaritaudille tyypillisessä hepomaanisuudessa tai maanisuudessa usein päinvastoin kysymys ylikierroksilla käymisestä, touhukkuudesta, ärtyvyydestä ja näiden seuraamuksista.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä hepomaaniset tai maaniset ja depressiiviset jaksot vaihtelevat. Jaksojen välillä sairastunut on usein oireeton. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistaminen voi joskus olla vaikeaa. Kun ihminen on ahkera, aikaansaava, tehokas ja ideoita pursuava, voisi hänen ajatella voivan hyvin ja olevan psyykkisesti terve. Jos energiaa kuitenkin tuntuu olevan loputtomiin, ajatukset ovat epärealistisia ja suureellisia ja kohonnut mieliala johtaa esimerkiksi taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin, on kysymyksessä todennäköisesti poikkeava, sairaalloinen maanisuus. Tällöin käytös on voi olla myös impulsiivista, hetken mielijohteita noudattavaa ja toisinaan röyhkeääkin.
Tieto kaksisuuntaisen mielialahäiriön yleisyydestä on vielä puutteellista, varsinkin kun siitä esiintyy vaikeusasteeltaan erilaisia muotoja. Taipumus sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy perintötekijöihin. Sairaus reagoi toisinaan selvästi stressiin ja odottamattomiin asioihin. Ensimmäinen sairausjakso ilmenee yleensä nuorella aikuisiällä. Bi-polaaritaudin diagnoosin vahvistava kiihtynyt maaninen jakso voi kuitenkin ilmetä vasta myöhään keski-iälläkin, vaikka muita mielialaoireita olisi ollut todettavissa jo aikaisemmin, jopa lapsuudessa tai nuoruudessa. Esimerkiksi avioero, työttömäksi jääminen tai vakava sairaus ovat riskejä häiriön puhkeamisessa ja toisaalta siihen liittyy usein merkittävää päihteiden ongelmakäyttöä.
Bi-polaarihäiriö jaetaan käytännössä kiihtyneiden jaksojen luonteen mukaisesti karkeasti kahteen päätyyppiin, bi-polaaritauti I:een, jossa todetaan voimakkaita ja usein sairaalahoitoa vaativia maanisia jaksoja, sekä bi-polaaritauti II:een, jossa kiihtyneet jaksot ovat lievempiä, eivätkä välttämättä johda toimintakyvyn täydelliseen menettämiseen tai sairaalahoidon tarpeeseen. Lisäksi puhutaan bi-polaaritaudin tyypistä, jossa esiintyy esimerkiksi sekamuotoisia, masennuksen ja kiihtyneisyyden sekaisia jaksoja, sekä tyypistä, jossa eri mielialajaksot vaihtelevat hyvin nopeasti. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen sairaus, joka vaatii useimmiten elinikäistä hoitoa ja oppimista elämään sen kanssa. Hoidossa keskeisiä tekijöitä ovat lääkehoidon lisäksi sopeuttaminen sairauteen, stressin ja muiden riskitekijöiden välttämisen oppiminen ja mielialajaksojen alkamisen tunnistaminen ajoissa. Tauti on useimmiten pitkäaikaista huomiota ja hoitoa vaativaa - useimmiten erikoislääkärin aloittamaa ja valvomaa. - nyt edes hetki
miten haluaisit itseäsi kohdeltavan, jos sinä sairastuisit johon mielenterveyshäiriöön. Haluaisitko, että sinut hylätään, eikä enää haluta olla osallisena "hullun" elämään? Koska sinäkin voit sairastua mieleltäsi samalla tavalla kuin kuka muukin ihmisistä. Vai oletko jostain saanut jonkin salaisen rokotuksen mielenterveyden takaamiseksi?
Olisit mieluummin tyytyväinen, että miniäkokelaasi on jakanut kanssasi vaikean ja henkilökohtaisen asian. Tuollaista selänkääntäjää en ainakaan minä edes kaipaisi äitinäni enää. Menepä itseesi ja ymmärrä edes hävetä asenteitasi mielenterveyongelmaisia kohtaan!
Toivottavasti poikasi ymmärtää, kumpi onkaan oikeasti "hullumpi", äitinsä vai morsiamensa. - Nimetön
miniäsi sairaus ei ole hänen omaa syytään, siihen löytyy myös hoitokeinoja.
poikasi elämä tulee olemaan hiukan raskaampaa kuitenkin, mutta kuka tahtoisi helpon elämän?
annan poikasi rakastaa sitä naista, he molemmat ansaitsevat toisensa.
älä ole niin jyrkkä. et nyt sentään hullu ole, mutta ole hiukan suvaitsevaisempi, tutustu miniääsi, äläkä tuomitse.- rintaäänellä
Kesällä tuli 45-vuotta täyteen avioliittoa miehen kanssa joka sairastaa maanis-depressiiviistä mielisairautta.
Voin sanoa että osani ei ole ollut helppo.
Jos minulla ei olisi ollut niin uskonnollinen ja puritaaninen kasvatus olisin eronnut varmasti.
Tiedän että ei miehelläkään ole ollut helppo elämä sairautensa ja nähtävästi siitä johtuvan alkoholismin kanssa.
Arvaamattomuus ja tilapäisyyden tunne on on ollut leimaa-antava koko avioliiton ajan.
Alkuun vain ihmettelin että mikä elämässämme on vikana, minua syyllistettiin ja myös syyllistyin.
Diagnoosi oli helpotus kun saatiin lääkitys ja syy kauheaan elämäämme viimein selvisi.
Alkoholismi jatkui niin kauna kunnes terveys meni.
Tämä on minun kokemukseni sairaudesta, onneksi lapsemme eivät ole perineet sitä. - puhu pojalle järkeä
rintaäänellä kirjoitti:
Kesällä tuli 45-vuotta täyteen avioliittoa miehen kanssa joka sairastaa maanis-depressiiviistä mielisairautta.
Voin sanoa että osani ei ole ollut helppo.
Jos minulla ei olisi ollut niin uskonnollinen ja puritaaninen kasvatus olisin eronnut varmasti.
Tiedän että ei miehelläkään ole ollut helppo elämä sairautensa ja nähtävästi siitä johtuvan alkoholismin kanssa.
Arvaamattomuus ja tilapäisyyden tunne on on ollut leimaa-antava koko avioliiton ajan.
Alkuun vain ihmettelin että mikä elämässämme on vikana, minua syyllistettiin ja myös syyllistyin.
Diagnoosi oli helpotus kun saatiin lääkitys ja syy kauheaan elämäämme viimein selvisi.
Alkoholismi jatkui niin kauna kunnes terveys meni.
Tämä on minun kokemukseni sairaudesta, onneksi lapsemme eivät ole perineet sitä.Nuorena uskoo "rakkauteen" seksi painotteen takia.
Makeaa on, mutta EI ainutkertaista pareja löytyy.
Tottakait täällä älähdetään, kun on OMALEHMÄ OJASSA. - eri asia
rintaäänellä kirjoitti:
Kesällä tuli 45-vuotta täyteen avioliittoa miehen kanssa joka sairastaa maanis-depressiiviistä mielisairautta.
Voin sanoa että osani ei ole ollut helppo.
Jos minulla ei olisi ollut niin uskonnollinen ja puritaaninen kasvatus olisin eronnut varmasti.
Tiedän että ei miehelläkään ole ollut helppo elämä sairautensa ja nähtävästi siitä johtuvan alkoholismin kanssa.
Arvaamattomuus ja tilapäisyyden tunne on on ollut leimaa-antava koko avioliiton ajan.
Alkuun vain ihmettelin että mikä elämässämme on vikana, minua syyllistettiin ja myös syyllistyin.
Diagnoosi oli helpotus kun saatiin lääkitys ja syy kauheaan elämäämme viimein selvisi.
Alkoholismi jatkui niin kauna kunnes terveys meni.
Tämä on minun kokemukseni sairaudesta, onneksi lapsemme eivät ole perineet sitä.ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat kaksi eriasiaa. Ts. kaikki ko. sairautta sairastavat eivät ole päihdeongelmaisia. Omaisellasi on ollut selvä päihdeongelma ja sillä taas ei ole mitään tekemistä kaksisuuntainen mielialahäiriön kanssa. Mainitsit, että onneksi lapsesi eivät perineet sitä. Alkoholismikin perityy ja voihan sairaus puhjeta myöhemminkin, ei se synnynäinen ole. Myös alkoholisiti on arvaamaton!
- edelliseen
eri asia kirjoitti:
ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat kaksi eriasiaa. Ts. kaikki ko. sairautta sairastavat eivät ole päihdeongelmaisia. Omaisellasi on ollut selvä päihdeongelma ja sillä taas ei ole mitään tekemistä kaksisuuntainen mielialahäiriön kanssa. Mainitsit, että onneksi lapsesi eivät perineet sitä. Alkoholismikin perityy ja voihan sairaus puhjeta myöhemminkin, ei se synnynäinen ole. Myös alkoholisiti on arvaamaton!
Ainahan alkoholisti keksii jonkun syyn juomiseensa. Miehesi on varmasti, antanut ymmärtää, juovansa kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Pitää erottaa asit toisistaan.
- Olen vain lukenut
edelliseen kirjoitti:
Ainahan alkoholisti keksii jonkun syyn juomiseensa. Miehesi on varmasti, antanut ymmärtää, juovansa kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Pitää erottaa asit toisistaan.
että maanis-debressiivisillä on useammin alkoholi-ongelmia kun ns. terveillä.
Lapseni ovat jo aikuisia , keski-ikäisiä en usko että heistä enää tulee mieliala-häiriöisiä sen enempää kun alkoholistejakaan.
On totta että miehen suvussa on varsinkin miespuolisilla jäsenillä lähes kaikilla alkoholin kanssa ongelmia.
On myös mielenterveys ongelmia.
Tietenkään kaikki alkoholistit eivät ole maanis-depressiivisiä.
Mutta meillä sattui olemaan molemmat.
- minäkään haluaisi
pojilleni mitään vastaavaa.Totta kai jokainen toivoo terveitä miniöitä ja vävyjä mutta anna poikasi tehdä oma valintansa.Kyllä poika ottaa fudut jos miniä alkaa oikein kunnolla oireilemaan tai sitten he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka.Emme ole ennustajia.
- arvelet,
liiottelitko!
Kyseinen sairaus pysyy kurissa lääkkeillä jotka maksavat noin 5 € / kk. Juuri sinunlaisten ihmisten takia monet jättävät lääkkeensäkin ottamatta kun tuomitaan diagnoosin takia, vaikka asiallisella suhtautumisella ikinä mokomaa sairautta ei edes päältä arvaisi. Ethän huomannut itsekään!!!
Että voi v***u, jopa on väärin sinua kohtaan kun on sun kiusallasi mennyt sairastumaan. Jos olisin miniäsi niin kieltäisin sinua ikinä lähestymästä perhettäni ja tulevia lapsenlapsiasi.- Pää kylmänä...................
että miten ne raskausajat sitten sujuu, kun kuulemani mukaan mitään psyykenlääkkeitä ei saa
käyttää 9 kuukauteen ja jos imettää, niin lääkkeettömmyyt jatkuu.
Voi siinä tilanteessa mennä pää aivan sekaisin ja vieroitusoireet jo ovat hirvittäviä.
Siis mielestäni ko. sairautta sairastava ei voi lapsia hankkia, jos hän on lääkityksellä, siitä ei hyvä seuraa, tiedän tapauksia, joissa lapset ovat vammaisia.
- hoitaja
edelleen viime vuosisadalta! Mitä tïedon puutetta ja pelkoa, aivan kuin se tarttuisi.
Uskomatonta, ei voi olla totta! - VAAN OLISI
Poikasi perinnyt sun geenejä.Toivotaan,ettei!!!
- ADD-tyttö
...on monimutkainen juttu. Tuntemistani maanis-depressiivisten henkilöiden lapsista (aikuisia jo) kukaan ei sairasta ko. sairautta. Psyykkisten häiriöiden puhkeamisessa osansa on myös ympäristötekijöillä. Jonkin tiedon mukaan maanis-depressiivisyys periytyy noin 15% lapsista.
Heittäisin myös sen näkökulman, että miniäkokelas on itse kertonut asiasta sinulle ja tunnustaa ja tiedostaa sairautensa. Haluaisitko ennemmin "täysin terveen ja tasapainoisen" naisen pojallesi, jolla vaan "sattumalta" on veemäinen perhe, veemäinen suku, veemäisiä kavereita, veemäinen kissa ja poikasikin on näyttänyt hänen myötään veemäiset kasvonsa. Siis tyyppi, joka pistää kaikki ongelmat toisten syyksi, mutta ei vahingossakaan näe, että itsessä olisi jotain keskeneräistä tai rikkinäistä. - olet huolestunut
Kyllähän täältä kamalat haukkumiset vastaansa saa, kun anoppi uskaltaa tuoda tällaisen asian esiin. Se on kuitenkin niin vakava juttu, että tuskinpa monikaan äiti sitä nyt ihan olankohautuksella sivuuttaisi.Varsinkin, kun monelle se on täysin tuntematon sairaus.
Minulla on eräs tuttava, jonka sukulaisen vaimolla on tämä sairaus. Hän on todella fiksu ihminen, opettaja, nyt jo eläkkeellä. Itse en häntä tunne, mutta olen kuullut hänestä kahdeltakin taholta. Kyllä hän pystyi hoitamaan virkansa eläkeikään asti sairaslomia lukuunottamatta.
Ensimmäiset sairauden oireet ilmenivät yleensä siinä, että hän rupesi laittamaan ylenmäärin ruokaa. Kun sairaus paheni hän saattoi esim. lähettää useille tuttavilleen kukkia kukkakaupasta ja ostella heille annettaviksi monenlaisia lahjoja tavarataloista. Mies sitten palautteli niitä. Olihan siinä kaikenlaista muutakin, mutta turha niistä on tässä kertoa. Uskon myös, että niistä ajoista lääkkeetkin ovat parantuneet ja sairaus on melko hyvin lääkkeillä hallittavissa. Olenkin saanut sen käsityksen, että hän on vanhempana ollut hyvässä kunnossa.
Hänen miehensä kuoli muutama vuosi sitten vaikeaan sairauteen. Varmasti vaimon, kahdestaan kun asuivat loppuun asti, on ollut pakko hoitaa sairasta miestään, joka joutui pyörätuoliin. Ei se sairastelu lopulta ollut läheskään yksipuolista.
Heillä on yksi aikuinen lapsi, erittäin fiksu, korkeasti koulutettu ja hyvässä virassa. Lapsenlapsia on useita. Kaikki täysin terveitä, joita mummi usein hoitaa tilapäisesti.
Minä en kyllä hylkäisi poikaani ja hänen perhettään, jos poikani kerran tämän naisen olisi valinnut.
Sinäkin sanoit pitäneesi miniästä ennenkuin tiesit sairaudesta. Voihan olla, että he tarvitsisivat tulevaisuudessa tukeasi, mutta eihän kukaan voi olla varma terveytensä jatkuvuudesta, eikä mistään muustakaan.
Se on ainakin varmaa, että kadut, jos pistät välisi poikki heidän kanssaan. Tosiasiassahan sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin sopeutua asiaan ja tukea heitä voimiesi mukaan. Ethän sinä poikaasi ja tulevia lapsenlapsiasi halua menettää. Koita unohtaa koko sairaus ja ajattele miniää samana ihmisenä kuin hän oli ennen sairaudestaan kertomistaan. Niin tuttavanikin teki, eikä se ollut edes vaikeaa. Fiksusta ihmisestähän oli kyse. Sairausjaksot olivat vain lyhyitä episodeja pitkän avioliiton aikana.- Suvaisevaisuus
ei ole ihmisen itsensä syytä!! Ja todellakin anopilla on samat mahdollisuudet sairastua.
Kirjoituksesta kuultaa niin se,että 'kun tuo ja tuo on sairas,mutta enhän minä ainakaan'. Sairaus voi yllättää kenet vain,vahvan ihmisenkin. Mitä sitten jos toiset hylkäävät tai karttavat? Kyllä siinä sairaudet vaan pahenee..
- ///
Tuota sairautta voi nykyisin hoitaa ja pitaa kurissa laakkeilla. Mikali ymparisto-olosuhteet ovat myonteiset, patilaan oma "varasto" saattaa jopa alkaa tuottamaan puuttuvaa kemiallista aineyhdistysta jolloin laakeita ei enaa tarvitse.
Tuon sairauden ei tarvitse olla syy epanormaaliin elamaan.
Sinulla vanhempana ja toivottavasti viisaampana on valtavan suuri asema saada neitonen tuntemaan olonsa kodikkaaksi luonasi ja tarjoa hanelle niin paljon hellyytta ja luttavaisuutta kuin suinkin vain pystyt.
Miksi? Koska sina tassa kaupassa tulet lopuksi olemaan suurin voittaja (tai haviaja), onhan kysymyksessa poikasi ja tulevat lapsenlapsesi. - ihan
sairas ite päästäs hullu anoppi??????huh hu..onks kaik siul kotona iha itelläs???
- ei veri aina voita vettä
Tiedän pojan joka jätti kontaktin äitiinsä koska hän ei tullut toimeen miniänsä kanssa. Haluaisitko Sinä menettää kontaktin poikaasi? Miltä Sinusta kuulostaisi saada lause korvaasi: "Emme halua olla missään tekemisissä kanssasi!" Et saisi tavata ja tutustua lastenlapsiisi. Eikö se olisi suurempi suru Sinulle? Hän on aikuinen ja valitsee itse tiensä. Ymmärrän toisaalta että olet huolestunut, mutta on todella egoisitista vaatia itsensä tähden, asettaa vaatimuksia ja ehtoja tällaisissa asioissa.....eikö poikasi haavoittunut sanoistasi?
Manipulointi ei synnytä mitään hyvää !! - Ryynäsen akka
Kannattaa vetäytyä takavasemmalle. Tuollaiset iljettävät sairaudet voivat olla perinnöllisiä ja tarttuvia. Ja aina pitäisi olla varpaillaan, että onko lääkkeet otettu vai eikö ole.
Minulla on kokemusta siitä, että anopilla on pari piuhaa kytkeytyneet väärin. Anoppi on vielä sellainen vähän masentunut kuppiveikko, joten illat hänen kanssaan voivat olla kaikkea muuta kuin hilpeitä.
Minä sairastuin kerran kuumeeseen, jota kesti viikon verran. Anoppi meuhkasi, että miehen pitäisi jättää minut, kun olen niin sairaalloinen.
Kerran anoppi kertoi miehelleni, että olin tunnustanut anopilleni sairastuneeni masennukseen. Mies tuli kotiin ihan äimän käkenä, kun en ollut kertonut hänelle koko sairaudestani mitään. Sanoin miehelleni, että dementian minä tunnustan, koska en muista koskaan sairastuneeni enkä varsinkaan soittaneeni anopille. - uskomaton äiti?
tekstiä latelet, ottaen huomioon että se koskee rakkainpiasi.
Saattavat vielä kääntää kelkkansa, Sinusta poispäin.
Se vaihto-ehto ei tainnut mieleesi tulla?
Kukapa kirjoittaisi SINULLE terveen paperit, tuollaisten sanomisien jälkeen?
Siihen että lastenlapsesi voivat olla hulluja, niin mahdollistahan se on! Ovat nimittäin perineet Sinulta ehkä jotain, ja milläs sen estät?
Lähinnä hirvittää, että Pystytkö MITENKÄÄN saamaan enää anteeksi hirveitä juttujasi, miniältäsi?- Hyvin tietäväistä
porukkaa.
Kirjoitin ylemmäsi nimim. Kokemuksen rinta-ääni.
Pitkän kokemukseni perusteella sanon että Maanis-depresiivisen henkilön kanssa on vaikea elää.
Nämä jotka tänne kirjoittavat eivät taatusti ole kokeneet sitä henk. kohtaisesti.
Lääkitys pitää oireet kurissa, mutta usein ainakin vanhemmiten niistä tulee voimakkaita sivuvaikutuksia.
En missään nimessä ole kieltämässä Bipolaareilta oikeutta täysipainoiseen elämään.
Mutta se vaatii vastapuolelta normaalia enemmän huolehtimista ja pitkää pinnaa.
Kuitnkin jos rakastaa aidosti on onnistuminen mahdollista.
Ei tämä sairaus ole paha periytymään, meillä on kaksi tervettä elämässä erittäin hyvin pärjäävää lasta.
En minä periytyvyyttä pelkäisi mutta jos kyseessä olisi poikani pelkäisin riittääkö rakkaus ajan oloon sillä vaikeuksia on taatusti normaalia enemmän tulossa.
- helvetissä
olet "liian jyrkkä"!
Mitään pahempaa et voisi pojallesi ja mahd. tuleville lapsillesi tehdä, kuin hylätä heidät yhden sairauden takia! Mitäpä jos miniällä olisi sokeritauti? Tai syöpä?
Huhhuh... - Nois3
parempi kai että hän naisen löysi itselleen kuin sen että panisi b-rappuun naapurin yrjöä ja ottaisi nigeriasta kolme kiharapäätä lapsenlapsiksesi :D...
- jannuli80
Itse sairastan kyseistä sairautta, joka tosin on pysynyt jo vuoden ns. taka-alalla hyvän lääkityksen johdosta. Itse en ole kertonut anopilleni tästä sairaudesta enkä koskaan tule kertomaankaan sillä hän jaksaa piikitellä paljon pienemmistäkin asioista saati sitten näin suuresta joka on rankka paikka minulle. Nyt sinun ehkä kannattaa tutustua sairauteen esim. lukemalla kirjallisuutta tai käyttämällä nettiä apuna ja olla onnellinen siitä että miniäsi uskalti kertoa sinulle hänelle todella tärkeän asian. Ehkäpä osaat suhtautuakkin paremmin miniääsi kun olet hankkinut tietoa ko. sairaudesta.
- nainen,
Ei ihmistä voi tuomita tuollaisen seikan vuoksi. Jos kerran poikasi asian hyväksyy, sinulla ei siihen sanomista ole. Nykyään lääkitykset ja hoidot ovat sitä luokkaa, ettei tuollaiset asiat normaaliin elämään vaikuta niin paljon.
Lue aiheesta ja puhdista pääsi moisista ajatuksista! Miniäsi lisäksi pahoitat poikasi mielen todella pahasti, hän rakastaa vaimoaan.
Miltä sinusta tuntuisi jos itse sairastuisit ja läheisesi hylkäisivät sinut sen takia. Tue miniääsi mieluummin kuin alat syrjiä.
Kohtele toisia niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan ja näytä että olet aikuinen ihminen. - Ota selvää
Tutustu sairauteen ja perehdy sen vaivaamien ihmisten oireisiin. Älä anna valtaa ennakkoluuloille.
Älä loukkaannu minääsi. Maanis-depressiivisyyttä voidaan hoitaa.
Hulluja ei olekaan, kukaan meistä ei täytä ns. "normaaliuden" kriteerejä.
Olemme kaikki omanlaisiamme.
Nuoret tarvitsevat tukea. Kai sinulla olisi myötätuntoa, jos hänellä todettaisiin esim. sydänvika, tai muu sairaus, joka vaivaa toisinaan pahemmin, mutta pysyy kurissa lääkkein ja hoidoin.- Ota selvää
Naputtamalla hakukoneeseen "maanis-depressiivinen" saa jo infoa asiasta.
Suhtaudu asiaan rauhallisesti, äläkä ota itseesi näitä vuodatuksia, joita näkyy tulevan kuin turkin hihasta. Osoittaa todella, kuinka epäkypsiä ovat tämän palstan kirjoittajat.
Olen aikaisemminkin havainnut, että jos joku esittää vakavasti otettavan kysymyksen tai aiheen, saa pelkkä herjaa vastaukseksi. - nuori nainen
Ota selvää kirjoitti:
Naputtamalla hakukoneeseen "maanis-depressiivinen" saa jo infoa asiasta.
Suhtaudu asiaan rauhallisesti, äläkä ota itseesi näitä vuodatuksia, joita näkyy tulevan kuin turkin hihasta. Osoittaa todella, kuinka epäkypsiä ovat tämän palstan kirjoittajat.
Olen aikaisemminkin havainnut, että jos joku esittää vakavasti otettavan kysymyksen tai aiheen, saa pelkkä herjaa vastaukseksi.Miniä on aika läheistä sukua,pojan vaimo ja hänet pitää ottaa perheeseen ja pitää 'omana' sairauksista huolimatta...omia läheisiä ainakin on tuettava,autettava hädässä..näin minä olen oppinut ja omaksunut.
- jotakin,
nuori nainen kirjoitti:
Miniä on aika läheistä sukua,pojan vaimo ja hänet pitää ottaa perheeseen ja pitää 'omana' sairauksista huolimatta...omia läheisiä ainakin on tuettava,autettava hädässä..näin minä olen oppinut ja omaksunut.
eli nyt onkin lupa pitää "omana". Eikös täällä ole toitotettu että miniällä on jo äiti, eikä häntä voi omia tyttärekseen.
Pojathan sitten olivatkin eri asia. Heidät suorastaan kuuluu "omia" miniän perheeseen.
Pyhä yksinkertaisuus, sanon minä.
- Ota selvää
Vielä edelliseen!
En ollut lukenut aikaisempia kommentteja. Kauhistuin niiden agressiivisuutta! Ei ketään saa tuomita tuolla tavoin!
Sinulla on oikeus kysyä, sinulla on oikeus huolestua. Mutta toivoisin, ettet päästä huolestumistasi niin voimakkaaksi, että se aiheuttaa kitkaa miniäehdokkaasi ja sinun välille
Hän luotti sinuun ja kertoi ongelmastaan. Hän ajatteli, että olette läheiset ja ystäviä, joten uskalsi uskoutua.
Älä petä hänen luottamustaan. Hän toivoo varmasti tukea sinulta.
Tsemppiä teille. - kaasukammioon
Hullujenhuoneet takaisin ja hullujen pakkosterilointi myös. Tässä maassa ei enää muita olekaan kuin hulluja. Ja nehän ne vasta sikiää kun ei työhönkään viitsi mennä niin ei ole muutakaan tekemistä.
Pidä pintasi koska olet oikeassa. Ei kukaan sukuun hulluja halua. Lapsiakin kiusattaisiin ja sukulaiset välttelisivät hullun äidin vuoksi.- piretty piilos
hullut ja vammaaset. Vaikka niistä suvun hulluusta jotaki tiätääski niin ei kannata olla mokkonansakkaa vaan kysyttäes kiältää olevansa tiatoonen koko asiasta. Ja jos pössöön sattuu kohtaamahan niin on kuin ei näkiskää kyllä se sen ymmärtää eikä enää yritä juttuuhin tunkia. Hoitakohon kukin itte omat asiansa.
- 686858594
Jatka samaan malliin se on oikeutesi ja velvollisuutesi poikaasi kohtaan, kyllähän noita vastaan sanojia on mutta jos tuollainen sattuu omalle kohdalle niin mieli muuttuu.
Vaikea kuvitella että avioliitto voi onnistua jos on noin pahat ongelmat, ei varmasti ole helppo poikasi toimia perheessä joka ei ole normaali ja pelkäänpä että taakka saattaa muodostua liian suureksi. Voimia sinulle .- tuo
on niiiin pöyristyttävä asenne. en jaksa kuin ihmetellä. ettekö te tajua, että samalla kuin te arvostelette tätä naista, jolla sattumoisin on ko. sairaus, niin samalla te arvostelette poikaa. ja hänen arviointi kykyä. ja hänen tunteitaan. satutatte kaikkia
- nainen 44v
paha ongelma sairastua ja sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Missä ihmeen kellarissa tämä porukka täällä asuu, kun kuvittelevat, ettei omassa elinpiirissä ole tätä sairautta sairastavia. Ihmiset eivät vain uskalla kertoa sairaudestaan, kun vastassa on tällainen leimaajien joukko "hulluhan se on", ei se ole normaali.
Sairaus on vakava hoitamattomana ja hoitamisessa taas on läheisten tuki tärkeä osa lääkkeiden lisäksi.
Yhtälailla periytyvät alttius sokeritaudille, syövälle, sydänsairauksille ja monelle muulle vakavalle sairaudelle. Jos parinvalinta suoritettaisiin todella tarkasti, ei olisi kohta enää pareja lainkaan.
Ei muuta kuin tsemppiä nuorelle parille ja anopille jäitä hattuun! - Nimetön
sairaus näyttää muodostuvan nyt sinun ongelmaksesi. Sairaus on lääkkeillä hoidettavissa, älä huolehdi niin paljon ja etsi tietoa ko sairaudesta.
Poikasi perheen elämä tulee kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa olemaan erilainen, mutta ei välttämättä yhtää huonompi kuin kenenkään muunkaan elämä. Ko sairautta sairastavat eivät ulkoisesti poikkea muista, ovat ihan tavallisia ihmisiä. Ymmärrän huolestumisesi, mutta etsi tietoa niin tajuat enemmän.
Rakastat poikaasi, siksi rakasta myös miniääsi. Hän ei ole valinnut sairauttaa, se tulee kenelle tulee, voi myös joskus olla sinun sairautesi. Kielenkäyttösi on kyllä aika karmeaa!
Voimia sinulle ja opettele hyväksymään koko paketti, ennenkaikkea voimia miniällesi! - Nimetön
Luehan kirjoittamani teksti LUONNEVIKAINEN MINIÄ (vastauksia 20 ja luettu yli 3000 krt) seurv. sivulta 2. Parempi "onni" sulla kuin mulla. T: Anoppi ja mummo ja äiti (hylätty sellainen)
- itsessäsi sinussa
Ikävää, että sinulle osui noin avoin, rehellinen ja mukava miniä. Käytöksesi on törkeää. Maanis-depressiivinen ei ole hullu, tuo käsitys (lue: ennakkoluulo) on peräisin jostakin, öh, 20-luvulta? Jollet osaa olla avoin ja suvaitseva muita ihmisiä kohtaan heidän sairauksistaan riippumatta, ehkä sinun täytyy jatkossa kahvitella yksinäsi. Miniällesi varmaankin löytyy parempaakin seuraa, hän kuulosti mukavalta. Ja, onneksihan hän nai poikasi, ei sinua.
- miniät
Tämä oli hyvä provo.
Nyt selvisi, miksi täällä on niin paljon hyökkääviä ja vihamielisiä kirjoituksia.
Ketjussa oli useampi maanis-depressiivisyys nimistä mielisairautta sairastava Miniä.
Miniä on palstan PYHÄLEHMÄ, kaikki miniä kielteinen, on ehdottomasti täällä pannaan julistettu.
Puhu poikasi kanssa, vetoa yhteiskunnan yleiseen mielipiteeseen, mahdollisuuteen saada periytyvä sairastus lapsilleen. Tuskin hän on perehtynyt sairauteen vielä.
Lapsille on aukeamassa luvallinen ja yleinen kiusaaminen, niin koulussa kuin muutenkin, ensin törmäävät siihen päiväkodin tätien käytöksessä.
Tietysti, jos ei puhe auta, joudut miettimään poikasi arvon itsellesi uudelleen, MUTTA nuoret ja lapset tekevät virhearvioita tämä on poikasi virhearviointi.
Rakkaus on niin kummallinen, että on tarvittu laki, kieltämän sukurutsa ihmiskunnan historiassa on hyviä esimerkkejä sisäsiittoisuuden jäljestä.
Laki ei enää sterilisoi periytyviä sairauksia kantavia, mutta joissain tapauksissa olisi yhä tarpeen. Katso ihan ympärillesi yhteiskunta lopettaa hoitamasta sairaita MIKSI tehdä niitä tahallaan?- Tuli vaan mieleen
nähdä miten miniät suhtautuisivat, jos joku valittaisi, että hänen tuleva anoppinsa on maanis-depressiivinen. Taitaisivat vastaukset olla toista luokkaa. Luultavasti käskettäisiin tehdä täyskäännös ja juosta äkkiä pakoon.
- v****
niin että ihan on äiti synnyttänyt aivottoman pojan, jolla ei ole aivoja ollenkaan, tai ainakaan se ei osaa niitä käyttää... oiskohan kannattanut panostaa tuohon asiaan kasvatuksessa ennen kuin pojasta tulee sukukypsä!
- onko niitä tarpeeksi
v**** kirjoitti:
niin että ihan on äiti synnyttänyt aivottoman pojan, jolla ei ole aivoja ollenkaan, tai ainakaan se ei osaa niitä käyttää... oiskohan kannattanut panostaa tuohon asiaan kasvatuksessa ennen kuin pojasta tulee sukukypsä!
Ylipaino varmasti lisää mg määrää onko lääkärisi tietoinen nykyisestä painostasi lääkitystä uusiessaan.
- jokaisella
Jokaisessa ihmisessä on pahat puolensa. Ei voida sanoa että maanis-depressiivisyys on suoraan perinnöllistä! Pieni ongelma siihen verrattuna että toiset käyttää huumeita, on alkoholisteja ja muuten vaan ihan sekoja, ilman sairautta. Sitäpaitsi kuten kerroit ei sitä edes huomaa ulospäin. Parempi kun hän ei olisi kertonut sinulle koko asiaa, mielipiteesi olisi erinlainen. Miniä kuulostaa kaiken lisäksi luotettavalta. Toiset kun saattaa muuten vaan olla epäluotettavia, juoppoja, pettureita tms... Kyllä erinlaisuuteen voi sopeutua.
- älä suostu
Eikö miehestäsi poikasi isästä ole asiaan apua? Ehdottomasti EI perheen perustamiselle. Puhu pojalle järkeä, yhteiskunnan arvot kovenevat, nyt jo mielisairaala paikat vähenevät.
- Vastaajat
ovat samaa sairautta potevia.
Suurinta rakkautta voi joskus olla EI.- joo...
että mamma voi sitten päättää nykyään että kehen se pikku poika kullan nuppu menee ja rakastuu
- mutta koko maailma
joo... kirjoitti:
että mamma voi sitten päättää nykyään että kehen se pikku poika kullan nuppu menee ja rakastuu
ei ole sairaala.
Olisi se ihana unelma olla rakastettu ehdoitta...
Niin käy vain vanhanajan saduissa.
Kurkippa avioerotilastot.
- jos...
Oletko ajatellut asettua hetkeksi toisten asemaan? Mitäpä jos oma lapsesi sairastuisi? Etkö haluaisi hänelle siitä huolimatta onnea, rakkautta ja parisuhdetta, liittoa ja itsellesi lapsenlapsia?
Voi toki olla, että tämän palstan vastaajista monella on ainakin saman kaltaisia ongelmia/sairauksia. Mutta voipa joukossa olla joku sellainenkin, joka vain nimettömänä esittää oikeat tunteensa.
Et sinä täältä vastausta löydä, kuin tietenkin siihen, miten valtaosa ajattelee.
Itse en pitäisi omaa lastani niin itsestäänselvänä, että uskaltaisin tuolla tavoin häntä kovistella. Itse kuitenkin olen kasvattanut ja oikeat arvot pyrkinyt näyttämään. Jokaisen täytyy saada elää omaa elämäänsä.
Let it go...- elettävä
sairautensa kanssa.
Mutta kunhan avioliittoa on kestänyt tarpeeksi kauan terve osapuolikin kärsii.
Olipa krooninen sairaus mikä hyvänsä haittaahan siitä on.
Tuo idealismi minua huvittaa, ollaan joko itse sairaita tai sitten ei ole aavistustakaan minkälaista arki voi olla jos jompi kumpi puolisoista sairastaa tuota sairautta.
Kyllä lääkitys auttaa mutta joillekkin tulee pahoja sivuvaikutuksia, ei kaikille.
Joskus on valittava esim. vapina ja kordinaatiovaikeudet, tai mielialan muutokset.
Onneen on toki jokaisella oikeus, vastapuoli vain joutuu tässä tapauksessa tavallista kovemmalle, toivottavasti kärsivällisyys ja rakkaus riittävät sitten seuraavat neljä-viiskymmentä vuotta.
Eikä sairaus ainakaan paremmaksi muutu kun ihminen vanhenee.
Ei maailma ole oikeudenmukainen, kaikilla ei ole samoja lähtökohtia syntyessään. - Pakko huomauttaa
elettävä kirjoitti:
sairautensa kanssa.
Mutta kunhan avioliittoa on kestänyt tarpeeksi kauan terve osapuolikin kärsii.
Olipa krooninen sairaus mikä hyvänsä haittaahan siitä on.
Tuo idealismi minua huvittaa, ollaan joko itse sairaita tai sitten ei ole aavistustakaan minkälaista arki voi olla jos jompi kumpi puolisoista sairastaa tuota sairautta.
Kyllä lääkitys auttaa mutta joillekkin tulee pahoja sivuvaikutuksia, ei kaikille.
Joskus on valittava esim. vapina ja kordinaatiovaikeudet, tai mielialan muutokset.
Onneen on toki jokaisella oikeus, vastapuoli vain joutuu tässä tapauksessa tavallista kovemmalle, toivottavasti kärsivällisyys ja rakkaus riittävät sitten seuraavat neljä-viiskymmentä vuotta.
Eikä sairaus ainakaan paremmaksi muutu kun ihminen vanhenee.
Ei maailma ole oikeudenmukainen, kaikilla ei ole samoja lähtökohtia syntyessään.Nyt on pakko kyllä huomauttaa, että lääkkeistä, joita kaksisuuntaistamielialahäiriötä sairastavat käyttävät, ei nykyään tule kuvaamiasi pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Taidat sekoittaa psykoosilääkkeisiin tai rauhoittaviin? Toki lääkitystä aloittaessa haittavaikutuksia on: pahoinvointia, huomausta, päänsärkyä, hikoilua... mutta uskallan väittää, että ne katoavat 3 ensimmäisen viikon aikana.
Ihmisillä on edelleen käsitys, ikäväkyllä, että kaikki "hullut" kävelevät vinossa kuola suupielestä valuen. Ja näin kun joka tapauksessa ei luojan kiitos enää ole. Joka viides suomalainen syö jotain mielialalääkettä: eli katselkaapa ympärillenne... Jotkut jopa hymyilevät! - vanhukset
Pakko huomauttaa kirjoitti:
Nyt on pakko kyllä huomauttaa, että lääkkeistä, joita kaksisuuntaistamielialahäiriötä sairastavat käyttävät, ei nykyään tule kuvaamiasi pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Taidat sekoittaa psykoosilääkkeisiin tai rauhoittaviin? Toki lääkitystä aloittaessa haittavaikutuksia on: pahoinvointia, huomausta, päänsärkyä, hikoilua... mutta uskallan väittää, että ne katoavat 3 ensimmäisen viikon aikana.
Ihmisillä on edelleen käsitys, ikäväkyllä, että kaikki "hullut" kävelevät vinossa kuola suupielestä valuen. Ja näin kun joka tapauksessa ei luojan kiitos enää ole. Joka viides suomalainen syö jotain mielialalääkettä: eli katselkaapa ympärillenne... Jotkut jopa hymyilevät!makaavat vaipoissaan ei ole hoitajia.
Mielenterveys ongelmaiset liikkuvat keskuudessamme.
Ihanaa tulla mummuksi ja odottaa koska perintötekijät tekevät tehtävänsä.
Antaa jopa tietoisesti lupa...
”Suku on kuin pitkänmatkanbussi, jossa kaikki meneet sukupolvet/ sukulaiset istuvat ja aina toisinaan, joku yllättäen nostaa päänsä ylös.”
Oli joskus positiivareissa...
Ota vastuu siinä ja nyt; tee kaikkesi, jotta suhde loppuu ennen oikeaa vahinkoa. - nuori vielä
Pakko huomauttaa kirjoitti:
Nyt on pakko kyllä huomauttaa, että lääkkeistä, joita kaksisuuntaistamielialahäiriötä sairastavat käyttävät, ei nykyään tule kuvaamiasi pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Taidat sekoittaa psykoosilääkkeisiin tai rauhoittaviin? Toki lääkitystä aloittaessa haittavaikutuksia on: pahoinvointia, huomausta, päänsärkyä, hikoilua... mutta uskallan väittää, että ne katoavat 3 ensimmäisen viikon aikana.
Ihmisillä on edelleen käsitys, ikäväkyllä, että kaikki "hullut" kävelevät vinossa kuola suupielestä valuen. Ja näin kun joka tapauksessa ei luojan kiitos enää ole. Joka viides suomalainen syö jotain mielialalääkettä: eli katselkaapa ympärillenne... Jotkut jopa hymyilevät!Meillä mies meni pyskoosiin päälle 60-vuotiaana sairastettuaan sitä ennen kaksis.mielialah. aikuisikänsä.
Psykooseja on ollut useampiakin liittyivät maaniseen jaksoon.
Ne menivät lääkityksellä ohi nuorempana mutta nyt vanhempana psykoosin oireet palaavat heti kun Deprakine ja Remeron opetetaan.
Deprakinen on epilepsilääke mutta käytetään myös tässä sairaudessa.
Joskus on jouduttu käyttämään myös Risperdalia, Sillä on pahoja sivuvaikutuksia.
- ...
Ei maanis-depressiivinen ole sama asia kuin hullu! Poikasi on jo aikunen ihminen ja varmaankin tietää mitä tekee. Olisitko ystävällinen ja ottasit sairaudesta selvää.. Ethän edes huomannut mitään ennekuin miniä sinulle sairaudestaan kertoi?
- muuan kylähullu
http://www.pohjois-savonkylat.info/portaali/fi/kylahullu.php
Hulluus on ihan hyvä asia, MUTTA maanis-depressiivisyys on mielisairaus.
Turhaan puhua mielisairauksien ASTEISTA, Itse mielisairas luo lapsilleen ympäristön jossa sairaus syntyy ja kasvaa. ELI EPÄVAKAAN ja TURVATTOMAN lapsuuskodin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kylähullu
Kylähullu on ihminen, jonka käyttäytyminen ja olemus poikkeavat kylän sosiaalisen yhteisön normistosta. Kylähullulla voi olla negatiivissävytteistä leimaa, mutta se voi olla positiivinenkin ilmaus. Nykyisin joillakin paikkakunnilla valitaan esimerkiksi Vuoden kylähullu, joka voi olla arvonimi kylän asioita ajaneelle tai muuten ansioituneelle kyläläiselle.
Pietari Aapo Herajärvi (1830 Alatornio - 1885 Alatornio) oli omintakeinen kansantaiteilija, niin sanottu kylähullu. Paremmin hänet tunnettiin nimellä Kalkkimaan pappi syntymäkylänsä mukaan. Mahdollisesti hän on sairastanut skitsofreniaa.
Herajärvi herätti eriskummallisella käytöksellään kiinnostusta ympäri Tornion ja Haaparannan seutua. Hänellä oli pitkät hiukset ja parta ja hän oli pukeutunut tavallisesti pitkiin viittoihin ja pitkiin hameisiin. Hänellä kerrotaan olleen tavattoman hyvä muisti, ja hän on pitänyt saarnoja ja loitsuja. Varsinaisesti kansanparannusta hän ei ole harrastanut, mutta on pitänyt suorasukaisia puheita kenestä on mielinyt. Häntä on myös luultu ortodoksipapiksi. Alkoholia hän kuuluu käyttäneen reippaanlaisesti ja mahdollisesti alkoholimyrkytykseen kuollutkin.
- 80% terveitä naisia jäljellä
Kas kummaa, jospa ongelman kääntäisi toisinpäin, anopilla olisi mielenterveys ongelmia?
Kestäisikö edes näyttö sitä kivitystä joka täällä olisi luettavissa ja käsky olisi; kadota, hukkaa, unohda, jätä, älä edes unta nää, ajattele edes tulevia lapsiasi jne.
Ketjua oli hyvin mielenkiintoista lukea, nyt selvisi, näitä maanis-depressiivisyys nimistä mielisairautta sairastavia on täällä useita, selittää palstan sävyn, ja todella ymmärtää paremmin kieroutuneet asenteet. Kirjoitukset ovat terapiaa maanis-depressiivisyys oireisiin ja psykoosiin. Lapsuudessa on normaalit ihmissuhteet ja rakkaus jäänyt saamatta, näiltä miniöiltä.
Tuli löydettyä normaali mies jolla rakastava perhe.
Suku välit ja perherakkaus on sairaaloista riippumista, eli puhdasta kateutta ja katkeruuttaan purkavat nämä Miniät.
Oma perhe lienee kaltoin kohdellut ja kaipa niitä sairaita on suvussa useampia.
Älä uhkaile poikasi välien katkaisemisella se on liian yksisilmäistä. Sano ettet toivo sitten lapsenlapsia, jospa asian vakavuus menisi perille.
Poika rakastakoon itsensä mielenterveytensä rajoille, sekä inhimillisyyden kestokyvyn rajoille, jos sen on oltava elämän sisältö.
Kuten nuo itse sairaat miniät täällä vakuuttavat. - ...
virheen meni miniäsi tekemään,kun sairaudestaan sinulle kertoi. Jos olisit oikeasti aikuinen: antaisit poikasi elää elämäänsä ja tehdä valintojaan etkä puuttuisi. Tukisit miniääsi ja toivoisit heille onnellista elämää. Jokainen elää elämänsä ja tekee virheensä,et voi ottaa niistä vastuuta.Elä sinäkin sitä omaasi. Vaikka luulet olevasi viisas kun olet vanhempi,niin se ei siltä nyt näytä.
- Eräs anoppi
Sairaus on vakava ja kyllä jokainen normaali äiti kantaa aikuisistakin lapsistaan huolta.
Kun lukee niiden ihmisten tekstiä, jotka ovat tällaisen sairauden kanssa eläneet, tulee kyllä mieleen pelko avioliiton kariutumisesta, tai ainakin elämän vaikeutumisesta.
Tosi on, että avioliiton aikanakin voi tulla monenlaisia sairauksia, mutta kun niitä saattaa tulla yhtäläillä tämän sairauden lisäksi.
Sivullisen on helppo tuomita anoppi tai kehottaa häntä vaan hyväksymään tilanne. Poikahan asian lopulta kuitenkin päättää ja äiti tuskin pystyy välejä poikaansa ja lastenlapsiinsa katkaisemaan. Varmasti äiti toivoo heille onnellista elämää, mutta kun siinä eivät toivomukset paljon lopultakaan auta.
Kaipa äiti ajattelee myös, ettei vanhetessaan välttämättä jaksa, eikä halua ottaa ylimääräisiä murheita huolehdittavikseen. Vanhemmilla ihmisillä on yleensä jokaisella jo ollut omat ristinsä kannettavinaan.
Tämä ei suinkaan ole ainoa sairaus, jonka vuoksi sairauteensa syytön osapuoli on joutunut jätetyksi. Tunnen esim. pari nuorta MS-potilasta ja yhden autokolarissa vakavasti loukkaantuneen nuoren naisen, joille näin on tapahtunut. Tosin toisessa näistä MS-tapauksissa oli omituinen jatko. Pari oli avoliitossa, yksi lapsi, ja nainen sairastui MS-tautiin. Mies jätti ja meni toisen kanssa naimisiin ja perusti oman yrityksen. Kului muutama vuosi ja mies sairastui itsekin MS-tautiin. Nyt he ovat molemmat sairauseläkkeellä.
Vanhempien lisäksi ainoalla lapsella siinä on kova kohtalo, kun joutuu ehkä myöhemmin ainakin jotenkin huolehtimaan molemmista vanhemmistaan. Ei se isän uusi avioliittokaan niin varmalla pohjalla välttmättä ole.
Tällaiset ovat raskaita asioita, joita jokainen katsoo aina omalta kantiltaan, koska meillä kaikilla kuitenkin on vain yksi elämä, josta ylimääräiset riskit halutaan eliminoida.
Jos poika kuitenkin tämän naisen kanssa avioituu, äidillä tuskin on sydäntä heitä hylätä, eikä hän saisi nyt pistää välejä poikki miniän kanssa, koska sovinnonteko saattaa tulla vaikeaksi. Miniä on kuitenkin rehellinen ja avomielinen. Ehkäpä hän pystyy sairaudestaan huolimatta, ainakin terveinä jaksoina, ystävällisen luonteensa säilyttämään.
- kyllä itse..
olla sairas.ainakin olet todella ahdasmielinen.
on ihme,että poikasi ja miniäsi ylipäätään sinua edes kestävät.
menepä käymään psykologin juttusilla.siellä voit hyvin ruikuttaa asioitasi ja ehkä tajuat itse olleesi väärässä.
häpeä.- jos tuosta ei hermostu
on vastuuton, tai itse sairas.
Ongelmana ei varmasti ole minän sairaus, vaan aina epävakaa ja tasapainoton ihminen.
Yksikään äiti ei sellaista taakkaa halua lapselleen.
Nykyaikana ei seksi ole sitovaa, eikä sillä ole arvoa, kuin hetken hyölätessä.
Kerro pojallesi mitä seuraa taudin muuassa; epävakaa turvaton koti, ainaiset "tukemiset" ihmistä itseään vastaan.
Tarujen sankari taisteli tuulimyllyä vastaan, aviopuolisona mielisairasihminen on varmasti vielä raskaanpi
- sano mummo
Minulla sairaus todettiin jo kolmekymmentä vuotta sitten, en syö lääkkeitä. Sivuvaikutukset tuova toiset ongelmat, pidän mieluiten tämän tutun.
Yhteiskunnan kuuluu huoltaa heikompansa, se on ihmisen ja eläimen välinen ero.
Kaksi lasta olen saanut ihan yksin, kukas sitä nyt panttaisi, kun pyytäjiä on riittänyt.
Nuorempi on työtön, ollut 16 täytettyään, opiskelu ei pahemmin kiinnostanut. Asumme isossa kaupungissa, työttömyyskorvaus kulkee ja asumistuki tulee täytenä 32 neliön yksiöön. Hän sai täysin uusitun vuokra-asunnon kunnalta ja nyt lisäävät asuntoon parveketta, joka on ihan hyvä kun tupakoi.
Itse en ukkoa ota, haluan itse päättää asioistani, minulla menee mukavasti. Mummon kuoltua perin asuntonsa, jossa olen asunut jo toista kymmentä vuotta. Pidämme asunnon perikunnan nimissä ja maksan vuokraa perikunnalle (minulle), joten saan asumiskuluni ihan täysimääräisenä asumistukena.
Yövieraita saan kun tarve vaatii, piuhat suljettiin tahdostani nuoremman synnyttyä, lapsi luku on ihan riittävä.- Mutta silti
Sinä olet oasannut junailla elämäsi niin että pärjäät.
Nostan hattua.
Mutta jos koko maamme väestö alkaisi elää samoin niin...... - minulla on sairaus
Mutta silti kirjoitti:
Sinä olet oasannut junailla elämäsi niin että pärjäät.
Nostan hattua.
Mutta jos koko maamme väestö alkaisi elää samoin niin......eikä taatusti ole minun syytä.
En pentuna ymmärtänyt näitä perinysjuttuja.
Ehkä lapset olisin jättänyt yhteen...:(
Ehkä en :))))))) - En tarkoittanut
minulla on sairaus kirjoitti:
eikä taatusti ole minun syytä.
En pentuna ymmärtänyt näitä perinysjuttuja.
Ehkä lapset olisin jättänyt yhteen...:(
Ehkä en :)))))))Ivailla sairauttasi.
Mutta käsitin että mainitsit aikaisemmin että hullu paljon työtä tekee jne... - lumessa :D
En tarkoittanut kirjoitti:
Ivailla sairauttasi.
Mutta käsitin että mainitsit aikaisemmin että hullu paljon työtä tekee jne...Jaa ihan oikein oivalsit.
Nuorimman kanssa taisi tulla verenperintönä laiskamato.
Eikä tuo ellarikaan ollut kummoinen.
Esikoinen oli hyvä vahinko, sain kunnon ellarin.
Olen asunut kahdeksan kaksilahkeisen kanssa, joten kokemusta on. Mitään elätettävää passattavaa kaljaveikkoa en kotiini huoli. Yhdellekään ukon retaleelle, en kahvikupposta tarjoa ilmaiseksi.
Minun Euroni on 70 senttiä, Minä en sitä ole päättänyt, joten maksakoot he joille euro on euro. - Ei tupakoivia
Minun maisterismieheni maksavat asumisistaan ihan huikeasti, mutta he ovat vain suursijoittajia ja koulu maistui tosi hyvälle ihan maisteriksi asti.
- kirjoitusvirhepaholainen
Ei tupakoivia kirjoitti:
Minun maisterismieheni maksavat asumisistaan ihan huikeasti, mutta he ovat vain suursijoittajia ja koulu maistui tosi hyvälle ihan maisteriksi asti.
maisterispoikani
- eikö teillä ole
kirjoitusvirhepaholainen kirjoitti:
maisterispoikani
parempaa tekemistä?
Johan tuo paistaa kilometrien taakse ketä siellä on liikkellä.
Olette varmaan oveliakin mielestänne.
- hulluja itse!!!!
Vastaajat: tää,., häpeä, saatana, julia, nimetön, arvelet, vaan olisi, ihan, uskomaton äitä?, itsessäsi sinussa, v****, onko niitä tarpeeksi, jokaisella, kyllä itse..
MIETTIKÄÄ!! Mitä annettavaa teillä vastauksissanne oli alkuperäiselle kirjoittajille?
Eivätkö älykkyysosamääränne siitä perustelemaan ala-arvoisia vastauksianne.? Hankaloittaako lyhytnäkönne ja oman navan ympärillä pyörintä paljonkin elämäänne. Naurettavia vastauksia, ala-arvoisia, sivistymättömiä.
Jos ei osaa vastata kuin haukkumalla, agressiolla tms OLKAA MIELUMMIN VASTAAMATTA!!!
Ylläpidon olisi jo aika tehdä näille vastaajille jotain. Lähes jokaisen kirjoituksen jälkeen vastataan yleensä muutama ensimmäinen näin. Onko vastaamassa sama ihminen? Miten sairas on itse?- mitä tahdoit
sanoa?
Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä.
Vai onko se mielialahäiriösten yksinoikeus? - varmasti sitä
mitä tahdoit kirjoitti:
sanoa?
Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä.
Vai onko se mielialahäiriösten yksinoikeus?sairasta osastoa lue ne.
- ******************
omien ennakkoluulojesi pilata sinun ja miniän suhdetta.
Maanis-depressiivisyys on kausittain rankkaa, riippuu toki sen asteesta, ja lääkkeillä se usein pysyy kurissa. Itse seurustelin maanis-depressiivisen miehen kanssa, ja vaikka suhteemme meni poikki kun itse muutin ulkomaille, niin hänen lämmin, rehellinen ihmisyytensä teki niin suuren vaikutuksen, että edelleenkin juttelevat usein äitini kanssa tavatessaan sattumalta, vaikka minä en pidäkään mieheen enää yhteyttä. Jouduin lopettamaan kaiken yhteydenoton, koska uusi morsmaikku on todella mustasukkainen tapaus.
Hirveältä jotenkin tuntuu tuo ennakkoluuloisuutesi. Melkein teki mieli sanoa, että parempi jos ihminen on maanis-depressiivinen avoin ja ystävällinen ihminen, kuin "terve" mutta tuommoisen ennakkoluuloisen luonteen omaava kuin sinä. :S Se nyt on kuitenkin rumasti sanottu. Mutta uskomattoman itsekkäältä kyllä kuulostaa tuo, että jos poikasi aikoo tämän naisen kanssa mennä naimisiin, niin sinä katkaiset yhteytesi heihin. Noinko teet myös jos lähimmäisesi sairastuvat, käännät heille selkäsi koska et halua "ylimääräisiä vaikeuksia" itsellesi?? Entä jos itse sairastuisit, joko fyysisesti tai henkisesti? Entä jos sairaus sattuisikin olemaan pojallasi? Olisiko kohtuullista, jos hän löytäisi elämänsä naisen ja heillä menisi kaikin puolin hyvin, mutta naisen äiti syrjisi sinun poikaasi, koska hän olisi "hullu"??
Olen entistä onnellisempi, kun minulla on niin ihana anoppi kuin on, ja olen myös onnellinen, että miehelläni on anoppi ja appi, jotka varmasti tukevat meitä silloin kun tukea tarvitsemme. Ja olemme sitä tarvinneetkin, mies on kärsinyt masennuksesta. Hävettäisi jos oma äiti silloin olisi alkanut epäillä koko suhdettamme. Mutta päinvastoin, hän osoitti kaikin tavoin rakastavansa meitä molempia.- rakkauden aika teki oharin
Hupsi! kuinkas tuosta rakkaudesta, on nyt äkkiä tullut, käskyn ja tahdon alainen. Anoppi vain odottaa ketä seuraavaksi SAA rakastaa.
On ja aina tulee olemaan, ihmisiä joilla on yhteisiä sukulaisia, normaalia kanssa käymistä tietysti on, MUTTA tuo rakastamisen VAATIMUS on huvittavaa.
Tietysti, kun alkaa ajattelemaan n. 25 % kirjoittajista on, joko Maanis-depressiivisiä tai Skitsofreniaan sairastavia.
Omat vanhemmat jättivät tekemättä tämän rakastamisen, nyt yksinäinen ja pettynyt puolisoehdokas, tarvitsee; elämänsä rakkaudet, uudet vanhemmat ja näiden lapsen puolisona.
Sama Miniä lauma haukkuu anopit sekaantumisesta, luvatta omaan lapseensa tai lapsenlastaan yhteyttä pitävinä, perheeseen kuulumattomina, vääriä tai arvottomia lahjoja antavina……….. - on...
rakkauden aika teki oharin kirjoitti:
Hupsi! kuinkas tuosta rakkaudesta, on nyt äkkiä tullut, käskyn ja tahdon alainen. Anoppi vain odottaa ketä seuraavaksi SAA rakastaa.
On ja aina tulee olemaan, ihmisiä joilla on yhteisiä sukulaisia, normaalia kanssa käymistä tietysti on, MUTTA tuo rakastamisen VAATIMUS on huvittavaa.
Tietysti, kun alkaa ajattelemaan n. 25 % kirjoittajista on, joko Maanis-depressiivisiä tai Skitsofreniaan sairastavia.
Omat vanhemmat jättivät tekemättä tämän rakastamisen, nyt yksinäinen ja pettynyt puolisoehdokas, tarvitsee; elämänsä rakkaudet, uudet vanhemmat ja näiden lapsen puolisona.
Sama Miniä lauma haukkuu anopit sekaantumisesta, luvatta omaan lapseensa tai lapsenlastaan yhteyttä pitävinä, perheeseen kuulumattomina, vääriä tai arvottomia lahjoja antavina………..käynyt noin huonosti...
- ...voi
Haluaisin vain muistuttaa sinua ja kaikkia muitakin tähän ketjuun kirjoittaneita.
Kun sanotte pelkäävänne miniän sairauden tekevän avioliitosta vaikean, ja pelkäätte sen kariutuvan sairauden vuoksi, niin entä ne kaikki muut mahdollisuudet jonka vuoksi avioliitto voi mennä pieleen?
Niitä mahdollisuuksia on niin paljon muitakin kuin toisen osapuolen sairaus!
Vähemmän kariutuisi avioliittoja, jos asenteet ja ennakkoluulot olisivat toisenlaisia. Ehkä olen naiivi kun ajattelen, että läheisten tuki ja ymmärrys, ja aviopuolison ehdoton välittäminen(sairauden ym suhteen) ovat yksi osa onnistuneeseen liittoon.- Vaikea asia...............
oikein hyvin ja siihen sellaisenaan ei pitäisi
tulevan anopin puuttua.
Sitten toinen asia. Jos tuleva miniä käyttää psyykenlääkkeitä, eikä tule esim. raskausaikana ilman niitä toimeen, niin asia on erittäin vaikea, koska tuollaiset lääkkeet ovat erittäin vaarallisia sikiölle ja aiheuttavat ties mitä
vammaisuutta. Moniin asioihin kannattaa etukäteen todella paneutua. Mutta sairaan ihmisen kanssa jää kannustaminen yleensä terveen osapuolen harteille.
Myösa se että hän ei laiminlyö lääkitystään.
Kyllä nykyiset lääkkeet ovat aika hyviä, olen huomannut sen eräästä läheltä seuraamastani ihmisestä.
Mutta hänelle tulee säännöllisin välein sellainen olo että ei enää tarvitse lääkkeitä kun olo on ihan hyvä.
Sitten viedäänkin pii paa autolla.
- Sama ongelma
Itselläni on samankaltainen ongelma.Poikani alkoi seurustelemaan silloin 14v. nyt 15v. tytön kanssa.Itse hän on 21v.täyttää piakkoin 22vuotta.
Ikäero on mielestäni liikaa ja mitä tytön tausta pitää sisällään en pysty seurustelua hyväksymään.
Ensinnäkin tyttö jää alle 150cm,suku on todella pientä hänen puoleltaan ja lisäksi tytöllä on ollut masennusta vuosi sitten.Tytön suvussa on skitsofreniaa,pahoja mielenterveysongelmia,itsemurhia yms.Hänen isänsäkin on reilu 155 cm.Olen kauhistunut jo pituudenkin suhteen.Pituus geenit periytyy ja sille ei voi mitään.Mutta kaikki muu mukana.En todellakaan haluisi sitä tuskaa pojalleni että kaikki koulussa haukkuu hänen lapsiaa tumpiksi ym.Skitsofenia ja masennuskin saattavat puhjeta jonkun ongelman seuraksena.Likka karkaili jo kotoaan 12v.ikäisenä isompien poikien perään eri paikkakunnille.Levoton lapsi jo pienenä.Hän on osannut manipuloida poikani hyvin,tuntuu ettei mikään mene enää perille pojalleni.Hänhän on tosin aikuinen eikä minulla ole valtaa määräillä häntä. Mutta pahalta se tuntuu enkä koskaan tule hyväksymään hänen seurusteluaan tytön kanssa.Kaikki löytyy kerran edestä ja yritän suojella poikaa vastoinkäymisiltä elämässä.Niitä tulee muutenkin ja tietoinen ongelmien kanssa naimisiin meno ei minua innosta.Olen ilmoittanut etten tule olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan jos sen valinnan tekee ja avioituu tytön kanssa.Tuon ikäisen likan pitäisi elää nuoruuttaan ja hakea tuki vanhemmiltaan.15v.ei valitse puolisoa tuossa iässä.- 123....10
Ja eikun ARJALAISUUS kunniaan!! Ja jalostetaan ihmissukua...
Oletpahan poikas mukavaan asemaan asettanut. - Itsepähän
123....10 kirjoitti:
Ja eikun ARJALAISUUS kunniaan!! Ja jalostetaan ihmissukua...
Oletpahan poikas mukavaan asemaan asettanut.poika mukavaan asemaan asettaa enkä minä.Luuletko todella että äitinä kiinnostaa moinen asetelma.Metriheikit ja mielenterveysongelmaiset.
- miniä ja anoppi itsekin
Oletpa tosi ennakkoluuloinen!. Noin joka 4. suomalaisella on jonkin sortin mielenterveysongelmia. Et varmaan tule löytämään mieleistäsi miniää, jos asenteesi on noin jyrkkä. Suhteen olet jo pilannut ilmoittamalla asiasta pojallesi noin suoraan. Jos poikasi on rakastunut, niin hän on ilman muuta morsiamensa puolella. Miten suhtaudut yleensä kriiseihin tai onko sulla ollut vielä niitä, läheisen kuolemaan, muuttoon, avioeroon työttömyyteen, sairastumiseen jne.. Jokainen ihminen joutuu kriisiin ja usein siitä "paranee". Sinun tulisi päinvastoin tukea tätä miniääsi eikä lyödä lyötyä. Etkö ole lukenut näistä julkkiksista, jotka ovat kärsineet masennuksesta ja ovat useimmat toipuneet. Mene itseesi. Eletään nykyaikaa ja mielenterveyden sairaudet ovat sairauksia siinä kuin muutkin ja lääkkeillä sairaudet pidetään kurissa. Suhtaudutko yhtä epäluuloisesti sydänpotilaaseen joka syö nitroja tai keuhkoahtaumasta kärsivään, joka on itse tupakoinnillaan aiheuttanut sairautensa?
- sivullisen mielipide
ne sairaudet eivät läheskään aina pysy lääkkeillä kurissa, tai sitten lääkkeitä ei oteta, jolloin lopputulos on sama. Kuka sitä lääkkeiden ottoakin pystyy joka päivä vahtimaan.
Olen niin paljon seurannut mielenterveyspotilaiden elämää, että tiedän sen ihan varmasti. Mm. lievempien tapausten lisäksi, pari nuoren naisen itsemurhaa tuttavapiirissäni ovat panneet omankin psyykeni koville.
En silti tarkoita, etteikö mielenterveyspotilaita pitäisi tukea. Kysymys on vaan siitä, että kaikki eivät kertakaikkiaan jaksa. - ongelman hoidoksi
sivullisen mielipide kirjoitti:
ne sairaudet eivät läheskään aina pysy lääkkeillä kurissa, tai sitten lääkkeitä ei oteta, jolloin lopputulos on sama. Kuka sitä lääkkeiden ottoakin pystyy joka päivä vahtimaan.
Olen niin paljon seurannut mielenterveyspotilaiden elämää, että tiedän sen ihan varmasti. Mm. lievempien tapausten lisäksi, pari nuoren naisen itsemurhaa tuttavapiirissäni ovat panneet omankin psyykeni koville.
En silti tarkoita, etteikö mielenterveyspotilaita pitäisi tukea. Kysymys on vaan siitä, että kaikki eivät kertakaikkiaan jaksa.Kyllä yhteiskunnalle sopii omaishoito. Mielisairas henkilö hoidettavana ei siinä eroa. Pitäisi saada laki, ettei näiden sairaiden annettaisi lisääntyä, ei munasajoissa johtimet kiinni, vastaava toimenpide miehille.
Sterilisaatio pitäisi tehdä alkaneessa sukukypsyys vaiheessa jokaiselle jolla todetaan mielisairaus minkä asteinen sillä ei ole väliä. Maailmassa on vielä yllin kyllin terveitä perimää myöten olevia ihmisiä. - miksi ei mielisairaat
ongelman hoidoksi kirjoitti:
Kyllä yhteiskunnalle sopii omaishoito. Mielisairas henkilö hoidettavana ei siinä eroa. Pitäisi saada laki, ettei näiden sairaiden annettaisi lisääntyä, ei munasajoissa johtimet kiinni, vastaava toimenpide miehille.
Sterilisaatio pitäisi tehdä alkaneessa sukukypsyys vaiheessa jokaiselle jolla todetaan mielisairaus minkä asteinen sillä ei ole väliä. Maailmassa on vielä yllin kyllin terveitä perimää myöten olevia ihmisiä.Rikas orhitamma kloonaa itseään, kun ei ole ketään jolle omaisuutensa jättää.
Jos nyt saa kiinni jonkun mielisairaan, ei taatusti anna laille voimaa sterilisaatioon. Kloonaus on vielä alkuvaiheessaan, siihen asti kelpaa mikä tahansa lisääntymiskykyinen kohtu. - minä minäminäminä
ongelman hoidoksi kirjoitti:
Kyllä yhteiskunnalle sopii omaishoito. Mielisairas henkilö hoidettavana ei siinä eroa. Pitäisi saada laki, ettei näiden sairaiden annettaisi lisääntyä, ei munasajoissa johtimet kiinni, vastaava toimenpide miehille.
Sterilisaatio pitäisi tehdä alkaneessa sukukypsyys vaiheessa jokaiselle jolla todetaan mielisairaus minkä asteinen sillä ei ole väliä. Maailmassa on vielä yllin kyllin terveitä perimää myöten olevia ihmisiä.tiedä minä päivänä sairastuu esim, syöpään ja kuolla kupsahtaa, vaikka olisi kuinka rankat hoidot päällä.
Ei tiedä, koska saa aivohalvauksen, siis tulpan tai aivoverenvuodon,
Ilkeys on myös koko perheen elämää saastuttava sairaus, vaikka se tulisi anopin taholta.
Et tiedä, koska jäät auton alle ja olet neliraajahalvauspotilas etc. etc.
Järkeä nuppiin.
Kyseinen sairaus ei ole kovin kova periytymään. - dosetti hyvä keksintö
sivullisen mielipide kirjoitti:
ne sairaudet eivät läheskään aina pysy lääkkeillä kurissa, tai sitten lääkkeitä ei oteta, jolloin lopputulos on sama. Kuka sitä lääkkeiden ottoakin pystyy joka päivä vahtimaan.
Olen niin paljon seurannut mielenterveyspotilaiden elämää, että tiedän sen ihan varmasti. Mm. lievempien tapausten lisäksi, pari nuoren naisen itsemurhaa tuttavapiirissäni ovat panneet omankin psyykeni koville.
En silti tarkoita, etteikö mielenterveyspotilaita pitäisi tukea. Kysymys on vaan siitä, että kaikki eivät kertakaikkiaan jaksa.kunnossa, kun ne panee dosettiin ja kaataa kellon tarkkuudella kurkuunsa ja muutenkin harrastaa terveitä elämäntapoja ja nukkuu hyvin.
Lääkkeet ovat A ja O ja dosettiin, sanoi tohtorisetä. - pitäisi toimia
ongelman hoidoksi kirjoitti:
Kyllä yhteiskunnalle sopii omaishoito. Mielisairas henkilö hoidettavana ei siinä eroa. Pitäisi saada laki, ettei näiden sairaiden annettaisi lisääntyä, ei munasajoissa johtimet kiinni, vastaava toimenpide miehille.
Sterilisaatio pitäisi tehdä alkaneessa sukukypsyys vaiheessa jokaiselle jolla todetaan mielisairaus minkä asteinen sillä ei ole väliä. Maailmassa on vielä yllin kyllin terveitä perimää myöten olevia ihmisiä.samalla tavalla kuin natsisaksassa jossa mielisairaat ja kehitysvammaiset sterilisoitiin ja lopulta surmattiin?
Toivon ettet joudu koskaan esimerkiksi autokolariin tai saa vaikkapa aivoverenvuotoa jonka seurauksena olet samassa asemassa näiden ihmisten kanssa. Me olemme "kuolemattomia" ja "voittamattomia" vain siihen hetkeen saakka jolloin elämä päättää potkia päähän. Tuolloin sinunkin elämäsi voi muuttua silmänräpäyksessä sellaiseksi että saat olla tyytyväine jos joku läheisesi haluaa pitää sinusta huolta.
Muista se!
- Onko järkeä määrätä aikuise...
Minun mielestäni saat anoppi ajatella ihan mitä lystäät ja jos et hyväksy heidän liittoa on kai parempi olla sekaantumatta heidän elämään omilla näkökannoillasi.
Niin varmaan kaikki lapset tulee hulluiksi ja saat pelätä niitä koko loppuelämäsi.
Jos minun anoppi olisi tuollainen niin en kertoisi edes asiaa hänelle siis sairautta voi sitä olla salaisuuksiakin.
Poikasi kuitekin rakastaa häntä ja siinä ei kai mitkään konstit enää auta.- sairaus
ei välttämättä myöhemmin pysy salaisuutena. Perhe voi tarvita anopin apua lastenhoidon sun muun suhteen, jos miniä sairastuu.
Anopilla on ilm. jo sentään jonkun verran ikää, eikä välttämättä haluaisi loppuelämäänsä olla valmiina rientämään apuun, kun poika pyytää. Ja keneltä poika sitä apua pyytäisi, jos ei äidiltään. Ei niitä auttajia joka oksalla kasva.
Sivullisen on helppo sanoa, että anoppi saa ajatella mitä lystää, mutta kuvittele ensin itsesi anopin asemaan. Tuskin olisit valmis kestämään kaiken, mitä tällainen sairaus voi tuoda mukanaan.
Tämä on vaikea asia, mutta ei anoppia saisi maanrakoon lytätä, vaikka hän tulevaisuutta pelkääkin. Turha sanoa, että avioliitossa voi tulla vaikka minkälaisia vastoinkäymisiä ja sairauksia. Niin niitä luultavasti tuleekin, mutta tämä sairaus on jo olemassa ja pysyy kaikkien muitten lisänä. - nainen*
sairaus kirjoitti:
ei välttämättä myöhemmin pysy salaisuutena. Perhe voi tarvita anopin apua lastenhoidon sun muun suhteen, jos miniä sairastuu.
Anopilla on ilm. jo sentään jonkun verran ikää, eikä välttämättä haluaisi loppuelämäänsä olla valmiina rientämään apuun, kun poika pyytää. Ja keneltä poika sitä apua pyytäisi, jos ei äidiltään. Ei niitä auttajia joka oksalla kasva.
Sivullisen on helppo sanoa, että anoppi saa ajatella mitä lystää, mutta kuvittele ensin itsesi anopin asemaan. Tuskin olisit valmis kestämään kaiken, mitä tällainen sairaus voi tuoda mukanaan.
Tämä on vaikea asia, mutta ei anoppia saisi maanrakoon lytätä, vaikka hän tulevaisuutta pelkääkin. Turha sanoa, että avioliitossa voi tulla vaikka minkälaisia vastoinkäymisiä ja sairauksia. Niin niitä luultavasti tuleekin, mutta tämä sairaus on jo olemassa ja pysyy kaikkien muitten lisänä.et anoppikaan ei pysty ihan kaikkea maailmassa muuttamaan vaikka yritys on varmaan kova! Oikeesti,kaikille asioille ei pieni ihminen voi mitään. Esim. ihmisten väliselle rakkaudelle tai luonnonmullistuksille jne. Anoppi voi itsekin sairastua. Pitäis vaan oppii hyväksymään tietyt jutut ni ei tulis turhaa stressiä..
- Anoppi hullun kirjoissa
ja ytimekkäästi, että itse olet HULLU! Katso koska olet halvaantunut ja täysin toisten armoilla tai syöpäpesäkkeet levinneet koko kroppaasi. Ei ilkeys estä näitä sairauksia.
Itse olet todella hullu.Toisia manipuloiva idiootti.- ap-kirjoittaja
Ensinäkin kiitos kaikille asiallisista vastauksista, omakohtaisista kokemuksista ja linkeistä lisätietoon. Valitettavan moni vaan tuntuu jyrkästi olevan sitä mieltä että olen hullu ja pahantahtoinen anoppi, vaikka en todellakaan sitä ole...vanha ja huono ymmärtämään tälläisiä mielenongelmia kyllä myönnän olevani ja tietysti tälläinen tilanne kun yllättäen tuli vastaan ja säikähdin pahemman kerran.
Miniän ja poikani kanssa olemme asiasta uudestaan kunnolla jutelleet (miniän ehdotuksesta) ja olen myös miniäni psykistria tavannut (miniän ehdotus ja oli itse mukana).
Miniäni on todella rohkea ja vahva ihminen ja kunnioitan häntä todella paljon, että oli valmis vanhaa anoppiaan auttamaan ymmärtämään vaikeaa tilannettaan.
Vieläkin tuntuu pahalta että tälläinen sairaus miniääni vaivaa, mutta toisaalta aika auttaa ymmärtämään ja poikani kuitenkin häntä todella paljon rakastaa (vaikka nähnyt sairauden nurjan puolenkin). Joten annan poikani itse elää elämäänsä ja yritän itse olla heidän tukenaan tarvittaessa.
Kiitos veilä kerran vastauksista ja varsinkin niiltä joilla oli omakohtaisia kokemuksia :) - psykiatreilla kuukausien jonot
ap-kirjoittaja kirjoitti:
Ensinäkin kiitos kaikille asiallisista vastauksista, omakohtaisista kokemuksista ja linkeistä lisätietoon. Valitettavan moni vaan tuntuu jyrkästi olevan sitä mieltä että olen hullu ja pahantahtoinen anoppi, vaikka en todellakaan sitä ole...vanha ja huono ymmärtämään tälläisiä mielenongelmia kyllä myönnän olevani ja tietysti tälläinen tilanne kun yllättäen tuli vastaan ja säikähdin pahemman kerran.
Miniän ja poikani kanssa olemme asiasta uudestaan kunnolla jutelleet (miniän ehdotuksesta) ja olen myös miniäni psykistria tavannut (miniän ehdotus ja oli itse mukana).
Miniäni on todella rohkea ja vahva ihminen ja kunnioitan häntä todella paljon, että oli valmis vanhaa anoppiaan auttamaan ymmärtämään vaikeaa tilannettaan.
Vieläkin tuntuu pahalta että tälläinen sairaus miniääni vaivaa, mutta toisaalta aika auttaa ymmärtämään ja poikani kuitenkin häntä todella paljon rakastaa (vaikka nähnyt sairauden nurjan puolenkin). Joten annan poikani itse elää elämäänsä ja yritän itse olla heidän tukenaan tarvittaessa.
Kiitos veilä kerran vastauksista ja varsinkin niiltä joilla oli omakohtaisia kokemuksia :)Todella miten te jaksatte.
Onko tälläinen kirjoittelu kehittävvä opettavaa JOS Niin MIHIN tai Mitä varten? - mieltä
psykiatreilla kuukausien jonot kirjoitti:
Todella miten te jaksatte.
Onko tälläinen kirjoittelu kehittävvä opettavaa JOS Niin MIHIN tai Mitä varten?Todella naurettavia "keskusteluja" täälläkin käydään. Avartaa ihan hirmuisesti tämäntyyppinen riitely. Minä, minä, minä ja huutomerkki päälle.
Kaikki ovat olevinaan aina niin oikeassa että..
Ihmiset eivät kykene sivistyneeseen keskusteluun laisinkaan. Aina pitää vängätä, alkaa kehittelemään riitoja tai esim. viljelemään provokatiivisia yleistyksiä tyyliin: "Kaikki vähänkin mielenvikaiset sterilisaatioon". Se taisi muuten olla tämänkin keskustelun naurettavin ja ohje. Siis todella "älykäs" ja kantaaottava yksipuolinen kommentti.
No, yksinkertaisia ihmisiä osa kirjoittajista vaikuttaa olevankin. Mutta näin se menee.
Samaa siis kysyn: Miten te jaksatte?! Luuletteko, että tälläkin keskustelulla on jollekkin jotain annettavaa tai erityistä arvoa? Se hukkuu bittiavaruuteen niinkuin kaikki muukin yhdentekevä paska. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. - Eräs anoppi
mieltä kirjoitti:
Todella naurettavia "keskusteluja" täälläkin käydään. Avartaa ihan hirmuisesti tämäntyyppinen riitely. Minä, minä, minä ja huutomerkki päälle.
Kaikki ovat olevinaan aina niin oikeassa että..
Ihmiset eivät kykene sivistyneeseen keskusteluun laisinkaan. Aina pitää vängätä, alkaa kehittelemään riitoja tai esim. viljelemään provokatiivisia yleistyksiä tyyliin: "Kaikki vähänkin mielenvikaiset sterilisaatioon". Se taisi muuten olla tämänkin keskustelun naurettavin ja ohje. Siis todella "älykäs" ja kantaaottava yksipuolinen kommentti.
No, yksinkertaisia ihmisiä osa kirjoittajista vaikuttaa olevankin. Mutta näin se menee.
Samaa siis kysyn: Miten te jaksatte?! Luuletteko, että tälläkin keskustelulla on jollekkin jotain annettavaa tai erityistä arvoa? Se hukkuu bittiavaruuteen niinkuin kaikki muukin yhdentekevä paska. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.että tällaisella "keskustelulla" on ollut merkitystä aloittajalle. Täytyy ottaa huomioon, että hän on varmasti ollut tuskissaan tilanteesta.
Ainahan krjoittajien joukkoon mahtuu törkimyksiä, mutta kyllä osa yleensä yrittää vastata asiallisesti ja todella omilla kokemuksillaan auttaa kyselijää. Provokatiiviset vastaukset on vain jätettävä omaan arvoonsa, niin inhoittavia kuin ne voivat ollakin.
Eipä kai tämä Suomi 24-keskustelupalsta olisi niin suosittu, jos eivät ihmiset siitä jonkinlaista helpotusta elämäänsä saisi.
Kaikilla ei ole ystäviä, joille voisi kertoa vaikeuksistaan. Täällä on ainakin jollakin tasolla yhteydessä muihin ihmisiin.
Ilm. tässäkin tapauksessa kirjoittaja olisi tehnyt saman ratkaisun ilman tätä ketjuakin, mutta mielensä myllerryksessä on ehkä kuitenkin saanut jotain helpotusta asiallisista vastauksista.
Joka tapauksessa toivon voimia heille kaikille ja miniä vaikuttaa niin sympaattiselta ja järkevältä ihmiseltä, että anoppi mitä luultavimmin saa hänestä hyvän ystävän.
Kun anoppi on hyväksynyt miniän sairauksineen ja on valmis auttamaan, niin varmasti miniäkään ei hylkää anoppia, kun tämä tulee vanhaksi ja alkaa vääjäämättä sairastella. - sairas itsekin
psykiatreilla kuukausien jonot kirjoitti:
Todella miten te jaksatte.
Onko tälläinen kirjoittelu kehittävvä opettavaa JOS Niin MIHIN tai Mitä varten?Psykiatreille on kuukausien jonot, mutta jos miniä käy säännöllisesti terapiassa niin kyllä hän pystyy omaa terapia-aikaansa käyttämään hyväksi kyseisessä tilanteessa. Itsekin noin tehneenä tiedän että se on mahdollista ja alkuperäisessä tilanteessa ollut varmaan ihan hyvä ratkaisu että anoppi saanut oikeaa tietoa ammattilaiselta.
- Anonyymi
Ketään ihmistä ei ensinkään saa sanoa hulluksi. Ymmärrä, että pelkäät. Poikasi kihlattu on masentunut ihminen, ei ilmeisesti hullu. Ota selvää mitä se maanis-depressiivisyys tarkoitta. Hirveä nimi, mutta siinä on ihminen joka koittaa selviytyä. Se "rutto" ei tartu.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1486267
- 461695
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes381334- 451008
Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.320991Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se45903Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l13889Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <384866Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä14847Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni75845