...näistä osa on sitten aika vanhoja, joten voi olla aika tylsiä... Ja kaikilla ei ole minkäänlaista nimeä, mutta risut ja ruusut silti tervetulleita :)
*************************************************
(Tässä tällainen, ei kovin vanha, jolla ei ole nimeä)
Kaikki kiitää niin nopeasti ohitseni. Puut vain pieninä viivoina, järvet ja meret pieninä lätäkköinä. Kaikki tuntuu niin kaukaiselta, voi kunpa vain olisin jäänyt kotiin.
"Anteeksi, istuuko tässä joku?" kysyi nuorehko komea poika ja keskeytti ajatukseni. "Ei istu, kyllä sinä siihen voit istua." Ja hän istui.
Olimme molemmat menossa Kuopioon. Minä mahdollisimman pitkälle kotoa, hän varmaankin opiskelemaan. Hän esitteli itsensä ja sanoi nimekseen Jon, mutta en ollut aivan varma, tuliko se hänen suustaan vai minun päästäni. Samapa se, ei väliä.
Nukahdin, näin jotakin sekavaa unta. Näin unta, että matkasin Jonin kanssa jonnekin pitkälle, jonnekin tuntemattomaan, jonnekin, missä en ole itse koskaan käynyt. Ihan noin vain, ja olimme taas junassa.
Heräsin. Jon oli poissa, mutta hänen tavaransa olivat vieressäni tuolilla, hänen paikallaan. Minua otti suunnattomasti päähän, ja kotiin oli ikävä; sinne ei ollut takaisin menemistä. Etsin jalkotilasta meikkipussini, ja aloin etsiä sieltä niitä iloisenvärisiä nappeja.
Eva ei koskaan ymmärtänyt, mitä iloa niistä ilonapeista oli. Hän jankutti minulle, että pilaan niillä elämäni. Samapa se, ei väliä. Ja taas olin unessa, leijailin tuolla kaukana, pilvissä ehkä. Se oli pelottavaa.
Avasin silmäni, Jon oli taas vieressäni ja katsoi minuun huolestuneena. Niinpä kerroin hänelle alusta loppuun huumeistani ja muusta, mitä elämässäni on tapahtunut.
Kun olimme perillä Kuopiossa, ymmärsin, ettei minulla ole paikkaa, mihin mennä. En ollut ajatellut koko asiaa lähtiessäni kotoa.
En ole koskaan ollut niin vihainen. Kuka vain suuttuisi, jos joku lukisi hänen omia henkilökohtaisia asioitaan, jotka eivät kuulu kenellekään muulle. Sillä hetkellä päässäni sumeni, halusin juosta niin pitkälle missä pippuri kasvaa, palaamatta koskaan kotiin. Olin ollut liian vihoissani ja nyt minulla oli suuri ongelma: mihin menen yöksi?
Erosimme Jonin kanssa juna-asemalla, mutta törmäsin häneen onneksi uudelleen ja kerroin tilanteestani. Jon lupasi, että voisin mennä asumaan hänen luokseen, kunhan hoitaisin osan kotitöistä. En voinut kieltäytyä. Joimme kahvit kahvilassa ja jatkoimme Jonin kotiin.
Kaivoin kynän ja päiväkirjan repustani, ja selailin vanhoja kirjoituksia. Se oli sekavaa luettavaa, niin kuin päänikin nappejen jälkeen.
Jon kysyi, koska aloitin 'elämisen muissa maailmoissa'. Hän tarkoitti sillä aineiden vetämistä. En itsekään muistanut. Tupakkaa aloin polttaa ehkä jo joskus nappulana, silloin siis, kun luovuin nukeista ja pehmoleluista, ruohoon siirryin jo joskus ennen yläastetta. Ja ennen lukiota vedettiin ystäväni kanssa pää sekaisin masennuslääkkeillä ja mehulla (eikä siis millään Mehukatilla), ja lukion lopussa muistaakseni, sain Andelta ilonappeja.
Jon halusi, niin kuin Evakin konfirmaatiossa tietää, miksi. Vastasin Jonille samalla lailla kun Evalle silloin joskus: "Haluan olla sekaisin. Haluan lentää".
On ennustettu, etten eläisi enää pitkään. Entä sitten, ei sillä ole merkitystä, haluan vain olla sekaisin.
************************************************
Ex-Frendi (tässä sitten pilkutukset ja kappalejaot on p*rseelleen*
Taas itkin, itkin eilen, itkin viime viikolla ja itkin myös tänään, se mitä olin jo pitkään pelännyt, oli tapahtunut.
En ymmärrä, miksi meidän piti salata tämä meidän juttu, häpesikö hän minua?
"Jonna mikä sul on, menit niin hiljaseks?" Miisu kysyi, ja havahduin. "Häh? Ai joo. Ei mitään, et sä haluu tietää"
"Haluunpas, kerro nyt. Liittyykö se Alexiin?"
Mistä Miisu sen ties? Miten se on voinu saada tietää? Eihän siitä ole kulunut kun vaan vajaa päivä.
"Joo liittyy... Mä kerron myöhemmin, okei?"
"No joo, mutta lupaat sitten kanssa että kerrot, ei ole kiva kun et ole oma ihana naurava ittes."
Koulu loppui, vihdoinkin, piti juosta, linkkari oli jo pysäkillä. Astuin sisään, näytin kortin ja aloin etsiä sopivaa paikkaa... Ja voi ei, Alex oli uuden muijansa kanssa takapenkillä, yritin olla välittämättä ja jäin melko eteen istumaan.
Kännykkä piippas kaks kertaa, viesti, Alexilta? Meidän juttuhan oli ohi, mitä se vielä mulle viestittelee?
"Nähään koulun dösärillä kahelta, älä myöhästy. -Alex-"
Miks meijän nyt pitäis nähä? Mieleen taas muistu se kauhee perjantai-ilta, ja päässä pyöri vuorotellen:
'Ois parempi et ei enää nähtäis. Älä muista pahalla'
ja
'Nähään dösärillä, älä myöhästy'
Kello lähesty kahta, pitää mennä jollen aio myöhästyä. Lähin dösärille ja toivoin että Alex olisi yksin, tai ei tulisi ollenkaan.
Alex seiso jo dösärillä, yksin onneksi.
"Mun olis syytä pyytää anteeks, mä tein sulle törkeesti. Sori." Näytti oikeasti siltä, että Alex katu mitä teki.
"Mä ymmärrän jos et voi antaa anteeks, saati sitten että sulle sopis yks juttu, mutta mä toivon että voisit edes miettiä."
En vieläkään vastannut mitään, ja Alex jatkoi:
"Mä vaan, että sopisko sulle jos yritettäs uudestaan? Please, ole kiltti."
"No eiköhän se onnistu."
Sanoinksmä tosiaan noin? Alex ei ansainnu tota, se teki väärin, mut se kyl pyys anteeks.
Päässä pyöri. Mitä varten Alex ensin jätti mut, ja nyt haluaa yrittää uusiks... Mä en tajuu.
Maanantai, taas yks tylsä koulupäivä edessä.
"Jonna! Jonna, venttaa nyt!"
"No mitä?"
Se oli Miisu, just niin kun arvelinkin. "Mitä se oli kun perjantaina olit ihan maassa? Johtuuko se siis kirjotuksista vai Alexista?"
"Ei se ollu mitään. Pitäskö mun sun mielestä jättää Alexi?"
"Siis sä olet vielä Alexin kanssa?"
Täh? Mitä se Miisuu liikutti? Meinasin jo hermostua, sillä tiesin, että Miisu on ollu lätkässä Alexiin just niin kauan kun oon sen tuntenu. Rohkenin kuitenkin ja kysyin:
"Siis sä oot Alexin kanssa?"
En saanut Miisulta suoraa vastausta, joten tiesin sen olevan totta.
Miten bestis voi tehdä jotain niinkin kamalaa?
En sen jälkeen enää koskaan vilkaissutkaan Miisua tai Alexia kun näin heidät. Hankin uusia ystäviä ja uuden iki-ihanan jätkäkaverin, joka ei koskaan voisi tehdä minulle mitään niin kamalaa kuin silloin mitä Alex ja Miisu oli tehnyt.
*************************************************
Tässä nämä kaksi... Jopa... Kirjotan lisää kun jaksan...
Eli tod. näk. 'kohta' xDD
Eli siis rehellisiä risuja ja ruusuja, kiitos :)
Tässä joitain tarinoita yms....
5
364
Vastaukset
- Jani
Loistavia juttuja:) oot hyvä kyllä kirjoittamaan:) Ei mitään vikaa noissa:)
- Kyllästynyt enkeli
Kun dokaat, niin mokaat
Avasin silmäni, mietin, miten tästäkin päivästä selviäisin. Oven takaa kuulin joitakin ääniä. Huokasin. Kaipa minun on yritettävä, mutta olin varma, että helppoa se ei olisi.
Päätäni särki aivan vietävästi, ystäväni aina jankuttivat minulle, että dokaaminen ei kannata, silloin ainakaan, kun on koulua seuraavana päivänä, mutta enhän minä uskonut heitä. Avasin luokan oven, astuin sisälle ja menin paikalleni istumaan. Tuntui kuin koko luokkahuone pyörisi ympärilläni, 'se pyörii ja pyörii', mietin mielessäni, yhtäkkiä kaikki sumeni silmissäni.
Paljon kasvoja, monta paria silmiä, ja jokaikinen silmäpari katsoi minuun.
"Oletko kunnossa?" Kuului opettajan ääni. En vastannut mitään, en tiedä miksi, mutta en vain vastanut. Opettaja toisti kysymyksensä "Iida oletko kunnossa?"
"Joo, mä oon okei. Painukaa nyt kaikki muualle siitä, mä oon okei."
Nousin ylös, ja päätäni särki yhä edelleen, ja koko luokkahuone pyöri vieläkin ympärilläni, ymmärsin että minulta oli mennyt taju, olin pyörtynyt.
Koulupäivä mateli aivan liian hitaasti, mutta kun se vihdoin oli ohi, ja astuin ulos luokkahuoneesta, silmissäni pimeni taas, mutta tällä kertaa kerkesin onneksi istumaan.
"Iida mikä sulla on? Oot ollu koko päivän ihan ihmeellinen, jotenkin vaisu."
"Ei mulla on vaan vähän huono-olo."
En tajunnut aluksi, mutta sitten ymmärsin, että olin valehdellut bestikselleni, valehdellut bestikselleni ensimmäistä kertaan. Sillä totuus oli, että minulla ei ollut ainoastaan vähän huono-olo, vaan pahempaa, minulla oli todella huono-olo, pitäisi ehkä lopettaa dokaaminen.
Puhelin soi, vastasin siihen, siellä oli eräs todella hyvä ystäväni, ja hän pyysi, että voisin lähteä dokaamaan, sanoin että, en voi lähteä, sillä minulla on aika lääkärille, vaikkei minulla oikeasti edes ollut. En tiedä mikä minuun oli mennyt, kun valehtelin ystävilleni, en ollut valehdellut ennen koskaan. Enkä edes pidä 'uudesta' tyylistäni.
Kuukaudet kuluivat huomaamattani. Hämmästyin, sillä olin pysynyt raittiina, ilman tupakkaa ja ilman alkoholia jo monta kuukautta, eivätkä ne edes houkuttele minua, eivätkä ole koskaan houkutellutkaan.
Sillä eihän 15-vuotiaalle tytölle, tai edes pojalle sovi rällääminen, tein sitä varmaan vaan siksi kun kaveritkin teki. Ei siitä edes ollut mitään hyötyä, kunhan pilasin terveyttäni ja koulukin alkoi mennä päin seiniä, ja jätin bestikseni vain viinan ja tupakan takia. Mutta nyt olen päättänyt, että lopetan nämä jutut.
Kun päätöksestä on kulunut muutama viikko, olen huomannut, että koulu sujuu paremmin, sain bestikseni takaisin ja minun ei tarvitse tulla enään kouluun päätä särkien, ja elämäni on paljon helpompaa.
Nyt ymmärrän, mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan 'Elämä on parasta huumetta' sillä niinhän se onkin.
************************************************* - Kyllästynyt enkeli
Pelkkä unelma
"Moi! Ei sulla olis tarjota yhtä tupakkaa?" Kysyi joku lähes tuntematon, ihan hyvännäkönen poika Sandralta. "Joo onhan mulla", hän vastasi ja kääntyi kysyjän suuntaan.
Yleensä bussipysäkillä menee aika todella tylsistyttävän hitaasti, mutta tällä kertaa aika meni ehkä vähän liiankin nopeasti Sandran jutellessa tämän täydellisen pojan kanssa.
Sandra sai pojasta selville, että hän on vuoden vanhempi kuin Sandra, eli täyttää kesällä 17 vuotta, ja että hänen nimensä on Josh, hän on Usasta kotoisin, ja että hän on vain lomalla Suomessa ja lähtisi pian takaisin kotiinsa.
Seuraavana päivänä Sandra näki taas Joshin bussipysäkillä ja Josh jopa muisti hänet, mikä oli merkki siitä, että Sandra ei ollut Joshille pelkkää ilmaa.
"Hei Sandra, minne olet menossa?" Kysyi Josh.
"Moi! Olen menossa harkkoihin", vastasi Sandra huokaissen siitä, että Josh muisti hänen nimensä.
"Mitä harrastat? Sopiiko että minä tulisin katsomaan?" Sandra vastasi tuohon: "Harrastan salibandya, no mikäs siinä, jos vain sinulla ei ole mitään muuta menoa." Niin Josh ja Sandra lähtivät yhdessä Sandran salibandy harkkoihin, tutustuivat toisiinsa paremmin, ja siitä lähtien he alkoivat liikkua yhdessä.
Eräänä päivänä, kun Sandra meni harkkoihin, Josh ei ollutkaan pysäkillä odottamassa häntä, niin kuin tavallisesti.
Sandra näki Joshin seuraavaksi vasta kahden viikon päästä ja pääsi vasta silloin kysymään Joshilta, miksi hän ei ollut ilmestynyt pysäkille, silloin Sandralle ilmeni tuo julma totuus: "Onko sillä sitten jotakin väliä, jos en tule katsomaan salibandy harkkojasi? Emmehän me kuitenkaan seurustele tai mitään, minulle riittää että olet ystäväni, oma tyttöystäväni odottaa minua kotona."
Sandra tajusi, että hän oli rakastunut Joshiin sokeasti, Josh oli Sandralle vain unelma.
************************************************
Avaa silmäsi kauneudelle
Hän katsoi itseään peilistä, nyrpisti nenäänsä ja ajatteli "En ymmärrä, miksi ihmiset nykyään tuomitsevat toiset ihmiset ulkonäön perusteella."
Kello soi, ja hänen oli juostava luokkaan ehtiäkseen tunnille ajoissa. Hän ei halunnut myöhästyä tunnilta enää kolmatta kertaa, sillä heidän historian opettajallansa oli sääntö, että jos myöhästyy hänen tunneiltaan kolme kertaa, ei pääse enää tunnille ja pitää kirjoittaa rehtorille myöhästymisen syy ja kaikki muu vähemmän oleellinen, tyhmää sinänsä, sillä rehtori ei itsekkään ymmärtänyt tuota heidän historian opettajansa niin sanottua ongelmaa.
Päivä taas vierähti nopeasti loppuun, ja kun hän oli kerennyt kotiin, hän juoksi heti ensin peilin ääreen kritisoimaan itseään, joka oli aivan turhaa, sillä hän oli todella kaunis, hän vain ei itse ymmärtänyt sitä, vaikka hänelle oli alettu sanoa jo silloin kun hän alkoi ravata yhä enemmän peilin edessä, eli jo 6vuotta sitten, että 'Kauneus on katsojan silmässä'. Hänen mielestään koko tuo sanonta on niin turhaa, ettei edes jaksanut uskoa siihen ja ei myöskään uskaltanut avata silmiään kauneudelle.
Vuosia kului, kuin huomaamatta, Jo oli jo täyttänyt 20 vuotta, hänen äitinsä oli huolissaan, sillä hän asui vielä kotona, hänellä ei ollut poikaystävää ja hän jatkoi samaa peilin edessä ravaamista kuten 4.-vuotta sitten, Jo:n äiti päätti ruveta puuttumaan asiaan, ja osallistutti Jo:n missikisoihin. Ja kuinkas ollakkaan, yleisö äänesti Jo:n koko universumin kauneimmaksi tytöksi.
Jo uskaltautui viimein, avasi silmänsä, kohotti maljan: "Kauneudelle".
*************************************************- Kyllästynyt enkeli
Painajainen
Itkin taas, kun olin menossa koulusta kotiin, itkin sillä minua sattui, sattui suoraan sydämeen, kuin joku olisi pistänyt minua neulalla keskelle sydäntä. Syynä itkemiseeni oli koulu, tai siis koulussa ne sydämettömät ihmiset, tai voiko niitä edes ihmisiksi kutsua.
Minulla koulunkäynti oli aivan kamalaa, joka kerta kun kello lähestyi iltapäivällä kahta, sain juosta itkien kotiini. Sitä samaa sain kestää tarha-ajoilta asti noin neljä tai viisi vuotta, sitten se vain loppui ja sain luokaltani ystäviä, syynä tuohon oli, että luokan suosituin poika tykkäsi minusta. Siitä sain vain tietää paljon myöhemmin, kun tytöt alkoivat liikkua kanssani.
Kello on melkein kahdeksan, pitää kiirehtiä ennen kuin myöhästyn. Kerkesin kouluun juuri ajoissa. Niin mutta, mitä minä oikein ajattelen, en ole kertonut vielä mitään itsestäni, en nimeä, ikää tai mitään muutakaan mitä ehkä tahtoisit tietää, niin no, olen siis 20.-vuotias nainen Lahdesta, nimeni on Ninni, tai oikea nimeni olisi Ninnukka, mutta vihaan sitä nimeä, sen takia minua koulussa kiusattiikin.
Nykyään minulla on poikaystävä, hän on myös 20 vuotta, hänen nimensä on Alex.
Alex ja minä olemme tunteneet toisemme viidenneltä luokalta, Alex oli silloin luokan suosituin poika, mutta kun hän alkoi seurustella kanssani, häntä alettiin vältellä, ja kiusaamaan. Tänään minulla ja Alexilla tulee kahdeksan vuotta täyteen, aiomme juhlia sitä menemällä rannalle.
Kun tuli ilta, menin taas valmiiksi rannalle odottamaan Alexia, olin odottanut Alexia jo kaksi tuntia, Alex ei tullutkaan. Mitä nyt? Kahdeksan vuotta, riittääkö se Alexille? Meinaako Alex jättää minut kahdeksan ihanan vuoden jälkeen? Elämäni olisi aivan kamalaa ilman Alexia, vaikka ehkä kahdeksan vuotta ei ole paljoa Alexille, mutta minulle se on sen kauhean kouluajan jälkeen. Seuraavana päivänä yritin soittaa Alexille, hän ei vastannut. Näin Alexin kaupungilla, mutta hän ei ollut yksin, hänellä oli joku tuntematon tyttö mukanaan, Alex oli siis jättänyt minut.
Juoksin kotiin, taas itkien. Miksi Alex ei ymmärrä, kuinka paljon pojat ovat aiheuttaneet minulle kipua? Istuin puhelimen vieressä ja toivoin, että Alex soittaisi ja pyytäisi minulta anteeksi. Odotin koko illan, mutta ei soittoja, ei yhtään soittoa koko illan aikana, menin nukkumaan, kun heräsin, heräsin Alexin vierestä rannalta, koko painajainen oli ollut vain unta.
*************************************************
vielä tällainen ala-asteella vuosia sitten kirjotettu...
Liian totinen rakkaus...
...Tarina alkaa siitä...
Kun eräs poika muutti uuteen kotiin kaukaa entisestään. Hänen luokallaan oli eräs tyttö, poika ihastui heti tyttöön, jonka mysökin opettaja huomasi, ja omaksi onnekseen poika pääsi tämän kyseisen tytön viereen istumaan...
...Tyttö sekä poika tutustuivat lähes heti.
Eräällä äidinkielen tunnilla tyttö kysyi pojalta: "Mistä muutit tänne?" Poika vastasi ja kertoi samalla: "Muutin tänne todella kaukaa, sekä oikeasti minun pitäisi olla 5:llä luokalla, mutta kävin nollaluokan jonka vuoksi olen 4:llä." Pojan nimi oli Christian, jonka takia hän ei kehdannut kertoa oikeaa nimeään, ja keksi äkkiä uuden nimen: "Olen...ööö... Olen Tony." Tyttö esitteli itsensä: "Olen Maria..." "Maria, Chris kuunnelkaa!" Kuului opettajan ääni. "Chris? Ketä Chris?" Ajatteli Maria. Välitunnilla... "Tony, vai pitäisikö sanoa Chris?" Sanoi Maria. "Sano Christian... En kyllä tarkoittanut valehdella, olisin kyllä kertonut." Maria: "Ihailen sinua, olkoot nimesi mikä tahansa." Christian: "Minun pitäisi kertoa sinulle jotakin..." Maria: "No anna kuulua." Chris: "Niin, katsos, siitä lähtien kun muutin tänne..." Maria, odottavaisena: "Niin?" Chris: "Sanon tämän nyt vaikka mitä sanoisit..." "Eli?" Maria jatkaa. Christian huokaisee ja jatkaa: "Niin, Maria itseasiassa, asia on niin, että minä tuota... rak... rak... rakastan sinua." Maria: "Ja?" "Ja mitä?" Chris kysyi. Maria: "No ei mitään, sillä tunteeni on aivan sama." Christianin olo tuntui helpottuneelta.
...Siis ei siitä että Maria myöskin rakastaa häntä, vaan siksi että sai kerrottua.
Kului viikko jonka jälkeen Marialla oli Christianille jotakin kerrottavaa...
"Christian! Christian! Chris!!" Christian pysähtyi kuuntelemaan Mariaa. "Minä lähden 2viikoksi Australiaan lomalle." "Et kai sinä nyt vitsaile?" Christian kysyi. "No en, lähden tänään koulun jälkeen lentokentälle."
Kun Maria oli lähtenyt, seuraavat kaksi viikkoa tuntuivat ainakin kahdelta vuodelta. Oli päivä, jolloin Marian olisi pitänyt palata. Marian vanhemmat astuivat koneesta todella surullisen näköisinä. Christian meni ja kysyi: "Tuleeko Maria kohta?" jolloin Marian äiti alkoi suunnattoman itkun ja vastasi: "Maria ei palaa. Maria ei tule enään koskaan takaisin." Marian isä selvensi: "Maria kuoli onnettomuudessa." Jonka jälkeen Chris ei syönyt, juonut, eikä puhunut ja joutui hoitoon Australiaan ja pääsi kahden vuoden kuluttua takaisin, eikä enään ikinä maininnut sanaakaan Mariasta.... Kenellekkään. - Kyllästynyt enkeli
Kyllästynyt enkeli kirjoitti:
Painajainen
Itkin taas, kun olin menossa koulusta kotiin, itkin sillä minua sattui, sattui suoraan sydämeen, kuin joku olisi pistänyt minua neulalla keskelle sydäntä. Syynä itkemiseeni oli koulu, tai siis koulussa ne sydämettömät ihmiset, tai voiko niitä edes ihmisiksi kutsua.
Minulla koulunkäynti oli aivan kamalaa, joka kerta kun kello lähestyi iltapäivällä kahta, sain juosta itkien kotiini. Sitä samaa sain kestää tarha-ajoilta asti noin neljä tai viisi vuotta, sitten se vain loppui ja sain luokaltani ystäviä, syynä tuohon oli, että luokan suosituin poika tykkäsi minusta. Siitä sain vain tietää paljon myöhemmin, kun tytöt alkoivat liikkua kanssani.
Kello on melkein kahdeksan, pitää kiirehtiä ennen kuin myöhästyn. Kerkesin kouluun juuri ajoissa. Niin mutta, mitä minä oikein ajattelen, en ole kertonut vielä mitään itsestäni, en nimeä, ikää tai mitään muutakaan mitä ehkä tahtoisit tietää, niin no, olen siis 20.-vuotias nainen Lahdesta, nimeni on Ninni, tai oikea nimeni olisi Ninnukka, mutta vihaan sitä nimeä, sen takia minua koulussa kiusattiikin.
Nykyään minulla on poikaystävä, hän on myös 20 vuotta, hänen nimensä on Alex.
Alex ja minä olemme tunteneet toisemme viidenneltä luokalta, Alex oli silloin luokan suosituin poika, mutta kun hän alkoi seurustella kanssani, häntä alettiin vältellä, ja kiusaamaan. Tänään minulla ja Alexilla tulee kahdeksan vuotta täyteen, aiomme juhlia sitä menemällä rannalle.
Kun tuli ilta, menin taas valmiiksi rannalle odottamaan Alexia, olin odottanut Alexia jo kaksi tuntia, Alex ei tullutkaan. Mitä nyt? Kahdeksan vuotta, riittääkö se Alexille? Meinaako Alex jättää minut kahdeksan ihanan vuoden jälkeen? Elämäni olisi aivan kamalaa ilman Alexia, vaikka ehkä kahdeksan vuotta ei ole paljoa Alexille, mutta minulle se on sen kauhean kouluajan jälkeen. Seuraavana päivänä yritin soittaa Alexille, hän ei vastannut. Näin Alexin kaupungilla, mutta hän ei ollut yksin, hänellä oli joku tuntematon tyttö mukanaan, Alex oli siis jättänyt minut.
Juoksin kotiin, taas itkien. Miksi Alex ei ymmärrä, kuinka paljon pojat ovat aiheuttaneet minulle kipua? Istuin puhelimen vieressä ja toivoin, että Alex soittaisi ja pyytäisi minulta anteeksi. Odotin koko illan, mutta ei soittoja, ei yhtään soittoa koko illan aikana, menin nukkumaan, kun heräsin, heräsin Alexin vierestä rannalta, koko painajainen oli ollut vain unta.
*************************************************
vielä tällainen ala-asteella vuosia sitten kirjotettu...
Liian totinen rakkaus...
...Tarina alkaa siitä...
Kun eräs poika muutti uuteen kotiin kaukaa entisestään. Hänen luokallaan oli eräs tyttö, poika ihastui heti tyttöön, jonka mysökin opettaja huomasi, ja omaksi onnekseen poika pääsi tämän kyseisen tytön viereen istumaan...
...Tyttö sekä poika tutustuivat lähes heti.
Eräällä äidinkielen tunnilla tyttö kysyi pojalta: "Mistä muutit tänne?" Poika vastasi ja kertoi samalla: "Muutin tänne todella kaukaa, sekä oikeasti minun pitäisi olla 5:llä luokalla, mutta kävin nollaluokan jonka vuoksi olen 4:llä." Pojan nimi oli Christian, jonka takia hän ei kehdannut kertoa oikeaa nimeään, ja keksi äkkiä uuden nimen: "Olen...ööö... Olen Tony." Tyttö esitteli itsensä: "Olen Maria..." "Maria, Chris kuunnelkaa!" Kuului opettajan ääni. "Chris? Ketä Chris?" Ajatteli Maria. Välitunnilla... "Tony, vai pitäisikö sanoa Chris?" Sanoi Maria. "Sano Christian... En kyllä tarkoittanut valehdella, olisin kyllä kertonut." Maria: "Ihailen sinua, olkoot nimesi mikä tahansa." Christian: "Minun pitäisi kertoa sinulle jotakin..." Maria: "No anna kuulua." Chris: "Niin, katsos, siitä lähtien kun muutin tänne..." Maria, odottavaisena: "Niin?" Chris: "Sanon tämän nyt vaikka mitä sanoisit..." "Eli?" Maria jatkaa. Christian huokaisee ja jatkaa: "Niin, Maria itseasiassa, asia on niin, että minä tuota... rak... rak... rakastan sinua." Maria: "Ja?" "Ja mitä?" Chris kysyi. Maria: "No ei mitään, sillä tunteeni on aivan sama." Christianin olo tuntui helpottuneelta.
...Siis ei siitä että Maria myöskin rakastaa häntä, vaan siksi että sai kerrottua.
Kului viikko jonka jälkeen Marialla oli Christianille jotakin kerrottavaa...
"Christian! Christian! Chris!!" Christian pysähtyi kuuntelemaan Mariaa. "Minä lähden 2viikoksi Australiaan lomalle." "Et kai sinä nyt vitsaile?" Christian kysyi. "No en, lähden tänään koulun jälkeen lentokentälle."
Kun Maria oli lähtenyt, seuraavat kaksi viikkoa tuntuivat ainakin kahdelta vuodelta. Oli päivä, jolloin Marian olisi pitänyt palata. Marian vanhemmat astuivat koneesta todella surullisen näköisinä. Christian meni ja kysyi: "Tuleeko Maria kohta?" jolloin Marian äiti alkoi suunnattoman itkun ja vastasi: "Maria ei palaa. Maria ei tule enään koskaan takaisin." Marian isä selvensi: "Maria kuoli onnettomuudessa." Jonka jälkeen Chris ei syönyt, juonut, eikä puhunut ja joutui hoitoon Australiaan ja pääsi kahden vuoden kuluttua takaisin, eikä enään ikinä maininnut sanaakaan Mariasta.... Kenellekkään.Niin siis, tässä niitä runoja muutama kappale, niistä joissa on * perässä, menee kiitokset janille :)
_________________________________________________
Yöllä kun sinä nukut, kiipeän tähden reunalle, ja sieltä sinua katselen annan hyvänyön suukon poskellesi, ja lähetän suojelusenkelin vierellesi, koska itse olen sinusta liian kaukana.
_________________________________________________
Sinä olet metsäni, johon haluan eksyä, sinä olet myrkkyä johon haluan kuolla, sinä olet timanttini, jota haluan rakastaa, ikuisesti.
_________________________________________________
Jos haluat ampua minut, ammu, mutta älä ammu sydämeen, sillä siellä olet sinä. Jätin tuoksuni, jotta löytäisit minut, jätin suukon huulillesi, jotta tietäisit ketä etsit.
_________________________________________________
Yön tumman lapsi oon, en enään kaipaa aurinkoon, mä sinut vielä nään kun valveunille jään.
_________________________________________________
Elämänsuola silmiäni kirvelee. Ei kyyneltä joka suolan pois huuhtelee, veit mukanasi kyyneleet, kyyneleet niin suolalle maistuneet.
_________________________________________________
Kun ajattelen häntä, tunnen tuskaa polttavaa. Kun näen hänet, mieleni käy levottomaks. Kun kosketan häntä, menetän järkeni.
_________________________________________________
*Lapsista kaunein on vielä kehdossaan. Meristä kaunein on vielä purjehtimatta. Päivistä kauneimmat on vielä elämättä. Sanoista kauneimmat on vielä sinulle sanomatta.*
_________________________________________________
*Sä et usko kuinka muhun sattuu. Kuinka se tunne painuu koko ajan syvemmälle. Sä et välitä kuinka mä kärsin. Silti mä toivon sua mun rinnalle. Mut tiedän toiveeni olevan turhaa. Tiedän etten sinua saa. Ehkä vielä joskus selviydyn... Ilman sinua.*
_________________________________________________
*Unessa kohdattiin, sä suutelit mua ja itkit kun katsoit mua kyyneleesi valuivat ja huomasin rakastavani sinua, vain sinua oma rakkaani*
_________________________________________________
Tässä nämä taas tällä kertaa... :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 972803
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1042380- 912160
- 161944
- 421796
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1521782Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en451767- 781716
Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1311510Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411304