Tappolista

- Tuo valkopartainen mies näyttää vaaralliselta. Hänet on parasta nitistää ensin, totesi Molok. Hetken mietittyään Molok päättikin hoitaa tehtävän itse. Hän tunki taskunsa täyteen ammuksia ja valitsi asekaapista tuliterän Kalashnikovin. Reppuun Molok tunki revolverin, luoteja, käsikranaatteja, kasapanoksen, Suomen kartan ja viidakkoveitsen. - Eiköhän näillä homma hoidu, hän murahti. - Ja sitten pidän kyllä kunnon loman Mustanmeren rannalla... täytyy saada tuo maha kuntoon. Molok päätti jättää kännykkänsä toimistoon. Mikään ei saisi häiritä tämän tehtävän suorittamista, vaikka presidentin lista oli kyllä vähän outo. Molok lähti matkalleen kohti Korvatunturia.

F. Tolstoi kirjoitti:

- Tuo valkopartainen mies näyttää vaaralliselta. Hänet on parasta nitistää ensin, totesi Molok. Hetken mietittyään Molok päättikin hoitaa tehtävän itse. Hän tunki taskunsa täyteen ammuksia ja valitsi asekaapista tuliterän Kalashnikovin. Reppuun Molok tunki revolverin, luoteja, käsikranaatteja, kasapanoksen, Suomen kartan ja viidakkoveitsen. - Eiköhän näillä homma hoidu, hän murahti. - Ja sitten pidän kyllä kunnon loman Mustanmeren rannalla... täytyy saada tuo maha kuntoon. Molok päätti jättää kännykkänsä toimistoon. Mikään ei saisi häiritä tämän tehtävän suorittamista, vaikka presidentin lista oli kyllä vähän outo. Molok lähti matkalleen kohti Korvatunturia.

Lue lisää

Molok oli jo niin taivaan kännissä pukin saattuetta katsellessaan, ettei hän enää muistanut edes sitä, ettei hänen tarvinnut lähteä enää yhtään mihinkään. Pukki pöristeli kelkkasaattueensa keulilla ja Molok siemaili vodkaa tunturin kupeessa. Molok päätti toimia ennenkuin olisi liian kännissä. Hetkisen aikaa hän hypisteli patruunoita taskussaan ja mietti tilaisiko sittenkin sukhoi su 27 -armaadan paikalle muuttamaan kaiken kuun pinnaksi, mutta viimein hän ajatteli sen olevan liian epäreilua pukkia kohtaan. Hän oli kunnian mies ja siitä Molok pitäisi kiinni loppuun saakka, aivan kuin isoisä kurskin mutkassa.

Etsivätoimisto Kale&Pena ky:ssä tietokone ilmoitti uuden sähköpostin tullen. Kale huikkasi sorbuspullon pohjat suihinsa ja taputti edessään kyyristyneen blondin päälakea: "hyvä tyttö" -Kale sanoi ja veti vetskarin kiinni.
"Pena!"Kale huusi.
Hetken oli hiljaista, mutta sitten keittiöstä kuului sihinän ja pihinän seasta vastaus.
"Onks se ny mun vuoro vai?" Pena vastasi emalimuki kourassaan.
"Lopeta se ponun tiputtaminen hetkeksi ja käy katsomassa masiinaa. Sinne on tullu viesti...oooh!!"

Pena käänsi nupista lieden tehot nollille ja sammutti veden juoksun hanasta, sitten hän lampsi typerän näköisenä tietokoneelle ja aukaisi sähköpostin. Blondi oli taas Kalen kimpussa.
"Kuules tätä: Kolme etsivää ameriikasta on lähettäny meille viestin. Siinä lukee että pukki aiotaan murhata korvatunturilla ja että se olisi kgb:n toimeksianto!"
"Vittu!" Kale huudahti.
"Sanos muuta. KGB:n porukka ei kai tiedä että pukki ei ole kovin herttainen setä. Sehän on saatanan psyko koko tyyppi!" Pena sopotti ja näpytteli näppäimiä.

Kale hätisti Blondin tiehensä ja siveli kaulaansa; siinä tuntui viiltoarpi jonka joulupukki oli hänelle tehnyt vuonna -98.
"Pojathan saa koittaa...heh. Tässähän saadaan vielä hubaa." Kale kuiskasi itsekseen ja hänen kätensä vapisi kun joulupukin riekkuva naama tuli mieleen.

Zapper kirjoitti:

Molok oli jo niin taivaan kännissä pukin saattuetta katsellessaan, ettei hän enää muistanut edes sitä, ettei hänen tarvinnut lähteä enää yhtään mihinkään. Pukki pöristeli kelkkasaattueensa keulilla ja Molok siemaili vodkaa tunturin kupeessa. Molok päätti toimia ennenkuin olisi liian kännissä. Hetkisen aikaa hän hypisteli patruunoita taskussaan ja mietti tilaisiko sittenkin sukhoi su 27 -armaadan paikalle muuttamaan kaiken kuun pinnaksi, mutta viimein hän ajatteli sen olevan liian epäreilua pukkia kohtaan. Hän oli kunnian mies ja siitä Molok pitäisi kiinni loppuun saakka, aivan kuin isoisä kurskin mutkassa.

Etsivätoimisto Kale&Pena ky:ssä tietokone ilmoitti uuden sähköpostin tullen. Kale huikkasi sorbuspullon pohjat suihinsa ja taputti edessään kyyristyneen blondin päälakea: "hyvä tyttö" -Kale sanoi ja veti vetskarin kiinni.
"Pena!"Kale huusi.
Hetken oli hiljaista, mutta sitten keittiöstä kuului sihinän ja pihinän seasta vastaus.
"Onks se ny mun vuoro vai?" Pena vastasi emalimuki kourassaan.
"Lopeta se ponun tiputtaminen hetkeksi ja käy katsomassa masiinaa. Sinne on tullu viesti...oooh!!"

Pena käänsi nupista lieden tehot nollille ja sammutti veden juoksun hanasta, sitten hän lampsi typerän näköisenä tietokoneelle ja aukaisi sähköpostin. Blondi oli taas Kalen kimpussa.
"Kuules tätä: Kolme etsivää ameriikasta on lähettäny meille viestin. Siinä lukee että pukki aiotaan murhata korvatunturilla ja että se olisi kgb:n toimeksianto!"
"Vittu!" Kale huudahti.
"Sanos muuta. KGB:n porukka ei kai tiedä että pukki ei ole kovin herttainen setä. Sehän on saatanan psyko koko tyyppi!" Pena sopotti ja näpytteli näppäimiä.

Kale hätisti Blondin tiehensä ja siveli kaulaansa; siinä tuntui viiltoarpi jonka joulupukki oli hänelle tehnyt vuonna -98.
"Pojathan saa koittaa...heh. Tässähän saadaan vielä hubaa." Kale kuiskasi itsekseen ja hänen kätensä vapisi kun joulupukin riekkuva naama tuli mieleen.

Lue lisää

Presidentti tähyili lumikinoksen takana pukin saattuetta. Hän oli lähtenyt itse Molokin perään. Hittovie, mies lähti tappotouhuihin ilman kännykkää, presidentti tuumi äreänä. Parasta kun eliminoin samantien Molokin, niin kukaan ei saa tietää että annoin hänelle väärän listan... muuten minulle nauretaan Vladivostokissa asti, presidentti tuumi. Ehkä oli toisaalta hyvä saada hiukan actionia välillä, hän mietti ja puristi Kalashnikovinsa perää. Pitäisikö joulupukkikin nitistää samantien, hänet voidaan aina korvata Pakkasherralla... A vot, nyt taisin saada Molokin tähtäimeen...Presidentti veti liipasimesta, mutta Molok oli jo ehtinyt liikahtaa ja luoti upposi aivan hänen viereensä kinokseen.

Maksim Kapustin kirjoitti:

Presidentti tähyili lumikinoksen takana pukin saattuetta. Hän oli lähtenyt itse Molokin perään. Hittovie, mies lähti tappotouhuihin ilman kännykkää, presidentti tuumi äreänä. Parasta kun eliminoin samantien Molokin, niin kukaan ei saa tietää että annoin hänelle väärän listan... muuten minulle nauretaan Vladivostokissa asti, presidentti tuumi. Ehkä oli toisaalta hyvä saada hiukan actionia välillä, hän mietti ja puristi Kalashnikovinsa perää. Pitäisikö joulupukkikin nitistää samantien, hänet voidaan aina korvata Pakkasherralla... A vot, nyt taisin saada Molokin tähtäimeen...Presidentti veti liipasimesta, mutta Molok oli jo ehtinyt liikahtaa ja luoti upposi aivan hänen viereensä kinokseen.

Lue lisää

Presidentin hipiä alkoi hikistyä, sillä hänen karhukoiransa oli vinkeästi puikkimassa jo vähän ärhennellenkin Molokin luokse. Mokomakin yli-innokas seuralainen, niin mutkattoman eläväinen, taas flirttailemassa, hiipimässä haukulle. Vaan nyt ei olisi pitänyt kiirehtiä...ei näyttäytyä Molokille, sillä hän tunsi kyllä presidentin parhaan kaverin. Onneksi presidentin adjutantti nokkelasti vanhana saxofonistina puhalsi pilliin ja koira kääntyi vauhdissa takaisin siltä reissultaan. Vaikka metsästyskoiralla ajohommat on verissä onneksi koira ymmärtää lopettaa silloin kun ihminen vaan yrittää jaksaa edelleen.

Taisi olla liian pitkä aika siitä kun presidentti oli eräkoulunsa käynyt, ja niinpä hän lähti suosiolla adjutantin perässä hiihtelemään takaisin savusaunalle. ”Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan” oli presidentin isä Senior jupissut hänelle, Juniorille, ja nyt se lause soi hänen päässään kuin varoittava esimerkki, vaikka mieluummin hän olisi kuunnellut vaikka rekilauluja täällä tunturien tuntumassa. Pakkanen paukkui saunan nurkalla. Sisältä kuului jo runsasta löylynheittoa, ja ulkona saunan räystään alla roikkui kuivattua suolakalaa ja poronlihaa.

Adjutantti alkoi eteisessä riisua varustuksiaan otettuaan ensin presidentiltä lampaanvällyt niskasta. Siihen liuskakivestä rakennetun uunin kupeeseen hän karisteli yltään painavimmat aseet, mutta erämaassa elintärkeän pikkukirveen ja tulitikut hän antoi olla.

Presidentti meni vielä ulos kurkistelemaan ja odottelemaan, jospa koira jo rapsuttelisi kynsiään ovella, mutta ei näkynyt. Hän seisoskeli siinä ulkosalla tuijottaen kuusikkoon. Koirasta ei kuulunut ensin pihaustakaan, kunnes presidentin niskakarvat aistivat jonkinlaista nuuskutusta, ellei peräti puuskutusta. Kun presidentti salamannopeana kääntyi hänen edessään seisoi Molok kuin suuri karhu takajaloillaan. Molemmat räjähtivät yht`aikaa nauramaan.

-   Ai että itte resitentti! Lintujako yritit räiskiä täällä äsken aikasi kuluksi?

-   Molok ******* säikäytit, hetken luulin jo että olit pakkasherra..... täällä Joulupukkia tapaamassa aapasoilla vilussa ja tuiskussa. No, me olimmekin tässä juuri menossa löylyn kuumiin höyryihin. Olipa hyvä, että tulit, sillä oikeastaan minulla olikin asiaa, mutta omat tiedustelujoukkosikaan eivät jostakin syystä tavoittaneet...

Niinpä he astelivat sisään, ovi paukahti kiinni juuri kun presidentin koira oli jolkottelemassa joron jäljiltä takaisin asemapaikalleen isäntänsä luo.

Pitkiltä matkoilta palaili sekin seurue, joka lähestyi uupuneina ja kohmettuneina selkosien poikki. Tulossa olivat nuo erämaan helmet siintävien tuntureiden takaa, ja vihdoinkin he näkivät nyt hämärässä häämöttävää saunan ikkunasta loistavaa kynttilän heikkoa valoa ja sen edustalla vilisteleviä punaisia hiippalakkeja, joten perillä alkoivat olla. Taakse oli jäänyt vain jäätynyt raitti.

Presidentti seurueineen ja joukon jatkona tiedustelupalvelun päällikkö Ivor Molok olivat kiitollisen odottavaisina siinä takkatulen loimussa riisuutumassa saunotettaviksi kun kuului vihainen koiranhaukku joka ilmoitti vieraiden tulosta.

Voi Lapin pieksut!

scarabaeus kirjoitti:

Presidentin hipiä alkoi hikistyä, sillä hänen karhukoiransa oli vinkeästi puikkimassa jo vähän ärhennellenkin Molokin luokse. Mokomakin yli-innokas seuralainen, niin mutkattoman eläväinen, taas flirttailemassa, hiipimässä haukulle. Vaan nyt ei olisi pitänyt kiirehtiä...ei näyttäytyä Molokille, sillä hän tunsi kyllä presidentin parhaan kaverin. Onneksi presidentin adjutantti nokkelasti vanhana saxofonistina puhalsi pilliin ja koira kääntyi vauhdissa takaisin siltä reissultaan. Vaikka metsästyskoiralla ajohommat on verissä onneksi koira ymmärtää lopettaa silloin kun ihminen vaan yrittää jaksaa edelleen.

Taisi olla liian pitkä aika siitä kun presidentti oli eräkoulunsa käynyt, ja niinpä hän lähti suosiolla adjutantin perässä hiihtelemään takaisin savusaunalle. ”Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan” oli presidentin isä Senior jupissut hänelle, Juniorille, ja nyt se lause soi hänen päässään kuin varoittava esimerkki, vaikka mieluummin hän olisi kuunnellut vaikka rekilauluja täällä tunturien tuntumassa. Pakkanen paukkui saunan nurkalla. Sisältä kuului jo runsasta löylynheittoa, ja ulkona saunan räystään alla roikkui kuivattua suolakalaa ja poronlihaa.

Adjutantti alkoi eteisessä riisua varustuksiaan otettuaan ensin presidentiltä lampaanvällyt niskasta. Siihen liuskakivestä rakennetun uunin kupeeseen hän karisteli yltään painavimmat aseet, mutta erämaassa elintärkeän pikkukirveen ja tulitikut hän antoi olla.

Presidentti meni vielä ulos kurkistelemaan ja odottelemaan, jospa koira jo rapsuttelisi kynsiään ovella, mutta ei näkynyt. Hän seisoskeli siinä ulkosalla tuijottaen kuusikkoon. Koirasta ei kuulunut ensin pihaustakaan, kunnes presidentin niskakarvat aistivat jonkinlaista nuuskutusta, ellei peräti puuskutusta. Kun presidentti salamannopeana kääntyi hänen edessään seisoi Molok kuin suuri karhu takajaloillaan. Molemmat räjähtivät yht`aikaa nauramaan.

-   Ai että itte resitentti! Lintujako yritit räiskiä täällä äsken aikasi kuluksi?

-   Molok ******* säikäytit, hetken luulin jo että olit pakkasherra..... täällä Joulupukkia tapaamassa aapasoilla vilussa ja tuiskussa. No, me olimmekin tässä juuri menossa löylyn kuumiin höyryihin. Olipa hyvä, että tulit, sillä oikeastaan minulla olikin asiaa, mutta omat tiedustelujoukkosikaan eivät jostakin syystä tavoittaneet...

Niinpä he astelivat sisään, ovi paukahti kiinni juuri kun presidentin koira oli jolkottelemassa joron jäljiltä takaisin asemapaikalleen isäntänsä luo.

Pitkiltä matkoilta palaili sekin seurue, joka lähestyi uupuneina ja kohmettuneina selkosien poikki. Tulossa olivat nuo erämaan helmet siintävien tuntureiden takaa, ja vihdoinkin he näkivät nyt hämärässä häämöttävää saunan ikkunasta loistavaa kynttilän heikkoa valoa ja sen edustalla vilisteleviä punaisia hiippalakkeja, joten perillä alkoivat olla. Taakse oli jäänyt vain jäätynyt raitti.

Presidentti seurueineen ja joukon jatkona tiedustelupalvelun päällikkö Ivor Molok olivat kiitollisen odottavaisina siinä takkatulen loimussa riisuutumassa saunotettaviksi kun kuului vihainen koiranhaukku joka ilmoitti vieraiden tulosta.

Voi Lapin pieksut!

Lue lisää

Joulupukki kuunteli tarkkaavaisena Waffen-TT:n eli tonttutiedustelupalvelun raporttia. Tontut olivat tehtäviinsä varta vasten eri puolilta maailmaa valittuja ja vakooja- sekä kommandokoulutuksen saaneita kääpiöitä. Pukin teräksensiniset, kylmät silmät olivat räikeässä ristiriidassa hänen hyväntahtoisen olemuksensa kanssa, ja kertoivat karua kieltään täysin häikäilemättömästä ja julmasta luonteesta. Mikään tuottoisa liiketoimi ei ollut hänelle vieras, ja pukin organisaation lonkerot ulottuivat kansainväliseen asekauppaan, huumekauppaan, valuuttakeinotteluun, prostituutioon, teollisuusvakoiluun ja uhkapeliin. - Teloittakaa heti presidentti ja Molok, hän määräsi tonttujen päällikön päätettyä raporttinsa.

Viktor Krapulin kirjoitti:

Joulupukki kuunteli tarkkaavaisena Waffen-TT:n eli tonttutiedustelupalvelun raporttia. Tontut olivat tehtäviinsä varta vasten eri puolilta maailmaa valittuja ja vakooja- sekä kommandokoulutuksen saaneita kääpiöitä. Pukin teräksensiniset, kylmät silmät olivat räikeässä ristiriidassa hänen hyväntahtoisen olemuksensa kanssa, ja kertoivat karua kieltään täysin häikäilemättömästä ja julmasta luonteesta. Mikään tuottoisa liiketoimi ei ollut hänelle vieras, ja pukin organisaation lonkerot ulottuivat kansainväliseen asekauppaan, huumekauppaan, valuuttakeinotteluun, prostituutioon, teollisuusvakoiluun ja uhkapeliin. - Teloittakaa heti presidentti ja Molok, hän määräsi tonttujen päällikön päätettyä raporttinsa.

Lue lisää

Daisy nökötteli Jamesin kainalossa kapitalismin neropatin megasoffalla katsellen realityshowta. Täällä räiskyi takkatulen lisäksi muutakin, sillä töllössä oli meneillään kiivastahtinen ajojahtiosuus, jossa Pohjantähteä seuraten edettiin seuraavalle rastille. James olisi halunnut itsekin osallistua tähän jahtiin, mutta oli saanut isännältään Nalle Jyväjemmarilta tiukan käskyn pysytellä typynsä luona Korvatunturimurustalla Joulumuorin hoteissa. Pari tonttuapulaista hääri siinä lattialla, välillä keskenään painien, myös innoissaan katselemassa kuinka heidän kaverinsa, nuo karskit risuparrat hiippalakit, testailivat rinteillä ajokkeja. Kurvailivat lakit vipattaen ajopeleillään ja luistelivat mutkat suoriksi. Joulupukki näkyi odottelevan jo maaliviivalla pihallaan ja hykerteli tyytyväisenä, että kaikki oli taas kerran mennyt nappiin. Tonttujen ranteissa oli totisesti riittävästi paukkuja. Pukki totesi, että eivät olleet nassikat turhaan revitelleet jäisillä raiteilla päivästä toiseen, sillä jääajo kehittää ajosilmää ja hallintaa. Joulupukin huippusalaisen osaston porukat olivat siis valmiina roistojen pesiin. Nämä erämaan helmet. Hou-hou-hou...jou! myhäili Pukki kuurapartaansa ja asteli lapikkaillaan korvatunturin uumeniin metelöivän joukkonsa kanssa.

Siellähän jo eteisessä Joulumuori kiiruhti vastaan ja pari aputonttua Kale ja Pena sukkuloivat nyt terhakkaina eteisessä edestakaisin jaellen sisätiloihin hajoavalle joukkiolle muorin elvytyspaketteja. Eipä aikaakaan kun koko salainen siipi köllötteli autuaallisena samettisissa nutuissaan ja murusteli tuvan olkipahnoilla takkatulen loisteessa pipareita ja vihreitä marmelaatikuulia. Nam-namimaiskis! Tästä olivat kaukana synkänpuoleiset Shakespearen syöverit, sillä tonttujen karvaisissa nenänsieraimissa kutkutteli Daisyn keveä hajuvesi kuin kaksimielinen viehätysvoima. Joulupukki ei tämän nähtyään sanonut juuta eikä jaata, vaikka homma ei näyttänytkään oikein täysjärkiseltä. Pari marmelaatikuulaa teki hänellekin nyt terää ja ne nielaistuaan hän päätti mennä työhuoneensa mustalle aukolle tarkistamaan liiketoimiensa sujuvuutta. Siinä hän nyt tuijotteli kuin kuuta kumottavaa, ja alkoi korvissaan kuulla susien ulvontaa. Viimeaikoina hänen korvissaan oli tosiaan ollut jotakin häikkää. Sen oli varmaan taas laukaissut tuttu traumaperäinen stressi, tämä lähestyvä tingeltangel: lunta tulvillaan...oi hanget korkeat...petteri punakuono... jo joutui taas pohjolaan...

Oi-joi-joi-joikhaan tätä jykevää
nomadimaista elämää
kaukaisessa laaksossa
eloa kuin maljassa
loista loista loista tähti...

hän alkoi hyräilemään tinnituksen tahtiin, sillä totisesti omat rekilaulut auttoivat tähän vaivaan parhaiten.

Ulkona kiristyvä pakkanen, vaarojen lumihuiput ja puuterilumen pehmeä keveys oli tuhansien kilometrien päässä Sipoon sudesta, joka sen soutavan ja huopaavan etelän ”eliitin” ahdistelemana parhaillaan ulvoi apujoukkoja luu kurkussa, sillä onneksi Sipoossa ei vielä ole samanlaisia sushibaareja kuin suuressa maailmassa.

Savusaunassa Molok ja presidentti alkoivat hekin saunanlauteilla pikkuhiljaa muistuttaa toisiaan, sillä sisällä nojailu ja notkahtelu ei ollutkaan mitään mitätöntä töhertelyä, varsinkaan silloin kun löylynlyömät Jyväjemmarin porukat ovat asialla. Lauteilla he nyt alkoivat olla joltisessakin kunnossa joka iikka, roikuskelivat kuka mitenkin kuin rotkon partaalla. Koko porukka alkoi jo olla sen näköistä, että kaipasi huolenpitoa. Kun joulupukki vähän myöhemmin tuli saunalle, niin siitähän puuttui sitten ainoastaan se, että keltainen lehdistökin olisi rynnistänyt sinne. Mutta keltainen lehdistö on sen verran värivammaista, että paikalle ennättikin ensimmäiseksi maahanmuuttajien etujoukko, jotka olivat maankuulun bestselleristin kehotuksen mukaisesti ottaneet nyt kynän käteensä ja kamerat olalleen. He jos ketkä tiesivät, että uutta maata ei rakenneta päivässä, joten sitä ennen ehtii hyvin kirjoittaa kirjoja ja tehdä muutaman elokuvan. Aika hyvää materiaalia he saivatkin heti kättelyssä, mutta sitä he eivät oikein tajunneet, kun Joulupukkikin pinkaisi saunaan valonheitinten loisteeseen. He olivat nyt todella ihmeissään, sillä heidän mielestään aika moni puuttui vielä seurueesta, esimerkiksi S. Niko..., ja moni moni muu. Jokseenkin pimeätä touhua, he totesivat. Kun valomies sitten yritti kynttiläntuikkeessa kaikesta huolimatta saada valoja viritettyä, niin ylimitoitetuista sähkönsiirtomaksuista huolimatta Pohjantähtikin, tuo taivaankanteen isketty naula (boahenavlle) oli pimetä, ja nyt oli jo Joulupukiltakin mennä pasmat sekaisin törmätessään omilla kotinurkillaan näin värikylläiseen porukkaan. Pukki hieraisi savuisia silmiään ja yritti tiirailla sisällä olevaa sortinsakkia. Eipä taitanut olla kaikki kutsuttuja ei, totesi ja huokaisi raskaasti vetäen myssyään syvemmälle. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Kyllä se on niin, että tosi-tosi-metsästäjämiesten porukka ei tällä tavalla sentään nynnyile. Täällähän olikin menossa firman pikkujoulut, oikein kunnon farssi! Lauteilla kyhjöttävä nokinen metelöivä joukko ilman etunimiä ja titteleitä, joista ei saanut erkkikään selvää kuka oli kuka, eikä Joulupukin kaimatkaan olleet ilmeisesti vielä paikalla. Mitä-mitä-mitä? Oliko hän tällä kerralla erehtynyt metsästä ja riistasta? Pukista alkoi tuntua siltä kuin putoaisi itsevarmuutensa kukkuloilta, ei pidä siis jäädä tuleen makaamaan vaan kriiseihin on syytä valmistautua ennakkoon.

Joulupukki vääntäytyi ähisten ulos ovesta, sillä hän ei ollut niitä miehiä, jotka kokisivat jotain suuria metsästysviettejä siitä että räiskisivät perinteen vuoksi! Saalistamisessa pitää olla pyydystämisen fiiliksiä: väijytään, hiivitään, houkutellaan, viritellään. Auttaisiko tässä nyt ensihätään korpikuusen kyyneleet vai nainen kuin kärppä? Joulupukki tiukensi naamariaan ja koppasi mennessään saunannurkalta nipun kuivuneita haukia kainaloonsa heittäen ne hiipuneelle nuotiolle, rynnisti eteenpäin hampaat irvessä kuin susi ja suorastaan ulvoen huusi tuuleen:

- Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja!

scarabaeus kirjoitti:

Daisy nökötteli Jamesin kainalossa kapitalismin neropatin megasoffalla katsellen realityshowta. Täällä räiskyi takkatulen lisäksi muutakin, sillä töllössä oli meneillään kiivastahtinen ajojahtiosuus, jossa Pohjantähteä seuraten edettiin seuraavalle rastille. James olisi halunnut itsekin osallistua tähän jahtiin, mutta oli saanut isännältään Nalle Jyväjemmarilta tiukan käskyn pysytellä typynsä luona Korvatunturimurustalla Joulumuorin hoteissa. Pari tonttuapulaista hääri siinä lattialla, välillä keskenään painien, myös innoissaan katselemassa kuinka heidän kaverinsa, nuo karskit risuparrat hiippalakit, testailivat rinteillä ajokkeja. Kurvailivat lakit vipattaen ajopeleillään ja luistelivat mutkat suoriksi. Joulupukki näkyi odottelevan jo maaliviivalla pihallaan ja hykerteli tyytyväisenä, että kaikki oli taas kerran mennyt nappiin. Tonttujen ranteissa oli totisesti riittävästi paukkuja. Pukki totesi, että eivät olleet nassikat turhaan revitelleet jäisillä raiteilla päivästä toiseen, sillä jääajo kehittää ajosilmää ja hallintaa. Joulupukin huippusalaisen osaston porukat olivat siis valmiina roistojen pesiin. Nämä erämaan helmet. Hou-hou-hou...jou! myhäili Pukki kuurapartaansa ja asteli lapikkaillaan korvatunturin uumeniin metelöivän joukkonsa kanssa.

Siellähän jo eteisessä Joulumuori kiiruhti vastaan ja pari aputonttua Kale ja Pena sukkuloivat nyt terhakkaina eteisessä edestakaisin jaellen sisätiloihin hajoavalle joukkiolle muorin elvytyspaketteja. Eipä aikaakaan kun koko salainen siipi köllötteli autuaallisena samettisissa nutuissaan ja murusteli tuvan olkipahnoilla takkatulen loisteessa pipareita ja vihreitä marmelaatikuulia. Nam-namimaiskis! Tästä olivat kaukana synkänpuoleiset Shakespearen syöverit, sillä tonttujen karvaisissa nenänsieraimissa kutkutteli Daisyn keveä hajuvesi kuin kaksimielinen viehätysvoima. Joulupukki ei tämän nähtyään sanonut juuta eikä jaata, vaikka homma ei näyttänytkään oikein täysjärkiseltä. Pari marmelaatikuulaa teki hänellekin nyt terää ja ne nielaistuaan hän päätti mennä työhuoneensa mustalle aukolle tarkistamaan liiketoimiensa sujuvuutta. Siinä hän nyt tuijotteli kuin kuuta kumottavaa, ja alkoi korvissaan kuulla susien ulvontaa. Viimeaikoina hänen korvissaan oli tosiaan ollut jotakin häikkää. Sen oli varmaan taas laukaissut tuttu traumaperäinen stressi, tämä lähestyvä tingeltangel: lunta tulvillaan...oi hanget korkeat...petteri punakuono... jo joutui taas pohjolaan...

Oi-joi-joi-joikhaan tätä jykevää
nomadimaista elämää
kaukaisessa laaksossa
eloa kuin maljassa
loista loista loista tähti...

hän alkoi hyräilemään tinnituksen tahtiin, sillä totisesti omat rekilaulut auttoivat tähän vaivaan parhaiten.

Ulkona kiristyvä pakkanen, vaarojen lumihuiput ja puuterilumen pehmeä keveys oli tuhansien kilometrien päässä Sipoon sudesta, joka sen soutavan ja huopaavan etelän ”eliitin” ahdistelemana parhaillaan ulvoi apujoukkoja luu kurkussa, sillä onneksi Sipoossa ei vielä ole samanlaisia sushibaareja kuin suuressa maailmassa.

Savusaunassa Molok ja presidentti alkoivat hekin saunanlauteilla pikkuhiljaa muistuttaa toisiaan, sillä sisällä nojailu ja notkahtelu ei ollutkaan mitään mitätöntä töhertelyä, varsinkaan silloin kun löylynlyömät Jyväjemmarin porukat ovat asialla. Lauteilla he nyt alkoivat olla joltisessakin kunnossa joka iikka, roikuskelivat kuka mitenkin kuin rotkon partaalla. Koko porukka alkoi jo olla sen näköistä, että kaipasi huolenpitoa. Kun joulupukki vähän myöhemmin tuli saunalle, niin siitähän puuttui sitten ainoastaan se, että keltainen lehdistökin olisi rynnistänyt sinne. Mutta keltainen lehdistö on sen verran värivammaista, että paikalle ennättikin ensimmäiseksi maahanmuuttajien etujoukko, jotka olivat maankuulun bestselleristin kehotuksen mukaisesti ottaneet nyt kynän käteensä ja kamerat olalleen. He jos ketkä tiesivät, että uutta maata ei rakenneta päivässä, joten sitä ennen ehtii hyvin kirjoittaa kirjoja ja tehdä muutaman elokuvan. Aika hyvää materiaalia he saivatkin heti kättelyssä, mutta sitä he eivät oikein tajunneet, kun Joulupukkikin pinkaisi saunaan valonheitinten loisteeseen. He olivat nyt todella ihmeissään, sillä heidän mielestään aika moni puuttui vielä seurueesta, esimerkiksi S. Niko..., ja moni moni muu. Jokseenkin pimeätä touhua, he totesivat. Kun valomies sitten yritti kynttiläntuikkeessa kaikesta huolimatta saada valoja viritettyä, niin ylimitoitetuista sähkönsiirtomaksuista huolimatta Pohjantähtikin, tuo taivaankanteen isketty naula (boahenavlle) oli pimetä, ja nyt oli jo Joulupukiltakin mennä pasmat sekaisin törmätessään omilla kotinurkillaan näin värikylläiseen porukkaan. Pukki hieraisi savuisia silmiään ja yritti tiirailla sisällä olevaa sortinsakkia. Eipä taitanut olla kaikki kutsuttuja ei, totesi ja huokaisi raskaasti vetäen myssyään syvemmälle. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Kyllä se on niin, että tosi-tosi-metsästäjämiesten porukka ei tällä tavalla sentään nynnyile. Täällähän olikin menossa firman pikkujoulut, oikein kunnon farssi! Lauteilla kyhjöttävä nokinen metelöivä joukko ilman etunimiä ja titteleitä, joista ei saanut erkkikään selvää kuka oli kuka, eikä Joulupukin kaimatkaan olleet ilmeisesti vielä paikalla. Mitä-mitä-mitä? Oliko hän tällä kerralla erehtynyt metsästä ja riistasta? Pukista alkoi tuntua siltä kuin putoaisi itsevarmuutensa kukkuloilta, ei pidä siis jäädä tuleen makaamaan vaan kriiseihin on syytä valmistautua ennakkoon.

Joulupukki vääntäytyi ähisten ulos ovesta, sillä hän ei ollut niitä miehiä, jotka kokisivat jotain suuria metsästysviettejä siitä että räiskisivät perinteen vuoksi! Saalistamisessa pitää olla pyydystämisen fiiliksiä: väijytään, hiivitään, houkutellaan, viritellään. Auttaisiko tässä nyt ensihätään korpikuusen kyyneleet vai nainen kuin kärppä? Joulupukki tiukensi naamariaan ja koppasi mennessään saunannurkalta nipun kuivuneita haukia kainaloonsa heittäen ne hiipuneelle nuotiolle, rynnisti eteenpäin hampaat irvessä kuin susi ja suorastaan ulvoen huusi tuuleen:

- Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja!

Lue lisää

Joulupukin ollessa ulkona Molok kaivoi taskustaan tumman pullon, jossa luki "PUTINIUM".
- Eiköhän löträtä tätä pukin puuroon, niin homma hoituu, hän jupisi itsekseen ja kaatoi reilun lorauksen joulupuurokattilaan.

Mol OK kirjoitti:

Joulupukin ollessa ulkona Molok kaivoi taskustaan tumman pullon, jossa luki "PUTINIUM".
- Eiköhän löträtä tätä pukin puuroon, niin homma hoituu, hän jupisi itsekseen ja kaatoi reilun lorauksen joulupuurokattilaan.

Lue lisää

Ulkona joulupukki jakoi jo tontuille kirveitä ja puukkoja. - Muistakaa sitten että sääli on sairautta, hän ohjeisti tonttuja. - Nirri pois kerralla! hän jatkoi. Itselleen pukki valitsi reestä vanhan uskollisen Suomi-konepistoolinsa, kertasingon, pistimen ja pari heittoveistä. - Hoh hoh hoo, ei muuta kuin joulun viettohon! hän mörähti hilpeästi. Tontut säntäsivät mökkiin ovista ja ikkunoista, mutta pukki kiipesi ketterästi katolle ja pudotti savupiippuun käsikranaatin.

pitää olla. kirjoitti:

Ulkona joulupukki jakoi jo tontuille kirveitä ja puukkoja. - Muistakaa sitten että sääli on sairautta, hän ohjeisti tonttuja. - Nirri pois kerralla! hän jatkoi. Itselleen pukki valitsi reestä vanhan uskollisen Suomi-konepistoolinsa, kertasingon, pistimen ja pari heittoveistä. - Hoh hoh hoo, ei muuta kuin joulun viettohon! hän mörähti hilpeästi. Tontut säntäsivät mökkiin ovista ja ikkunoista, mutta pukki kiipesi ketterästi katolle ja pudotti savupiippuun käsikranaatin.

Lue lisää

ulvoin naurusta. Kaikkea sitä saakin ihmiset uskomaan, senkin että joku joulupukkitosiaan olisi olemassa.

Mutta noita uskomattomia niin sanottuun uskoon perustuvia sotiahan ihmiset näkyvät pyrkivän käymään, milloin isommassa, milloin pienemmässä mittakaavassa. Tai sitten kaiken takana on nainen?

sivusta, kirjoitti:

ulvoin naurusta. Kaikkea sitä saakin ihmiset uskomaan, senkin että joku joulupukkitosiaan olisi olemassa.

Mutta noita uskomattomia niin sanottuun uskoon perustuvia sotiahan ihmiset näkyvät pyrkivän käymään, milloin isommassa, milloin pienemmässä mittakaavassa. Tai sitten kaiken takana on nainen?

Lue lisää

Pukki horjahti ja tömähti katolta lumihankeen. Uijuijui! Eipä ollut bikinikeli ja pohjoisen jäätävän navakka tuuli ehti pölähdellä vain muutaman kerran lumikumpareen yllä, eikä Joulupukista näkynyt jälkeäkään! Mystillistä.

Sisällä tuvassa koko porukka oli ollut savusaunan jälkeen sen verran nupit turvoksissa, että päivällispöydässä olivat todenneet, että oli sielläkin tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin, joten ottivatkin ainoastaan Daisyn kehumaa boolia kulhosta, jota Kake ja Pena niin auliisti taas kauhoivat kaikille. Olivat ottaneet itsekin muutaman kauhallisen, joten liruttelivat kupposet täyteen kuokkavieraita myöten.

Hetki ennen pukin savupiipusta heittämää käsikranaattia Daisy oli juuri lähtenyt seuralaistensa kanssa pulkkamäkeen. Kun muovinen lelukäsikranaatti putosi takkatuleen se suli hetkessä pienen räkäklimpin kokoiseksi vahapalloksi. Kun tontut rynnistivät tupaseen, niin sisällä oli ainoastaan Joulumuori, joka oli vintillä kaivelemassa joulukoristeita esiin. Siellä sitä vasta olikin tavaraa, mutta miksi ihmeessä pari isoa pahvilaatikollista lelukirveitä ja –veitsiä oli kadonnut, hän ihmetteli, kunnes äkkäsi tupaan tullessaan tontut pyörimässä piiriä lattialla. Hus-hus, lelut takaisin laatikkoon, ja paketoimaan niitä joutuin! Piirileikki sikseen siis, ja tontut alkoivat kuuliaisesti vääntää joulupaketteja.

Järjestys se olla pitää!

Ulkona Petteri Punakuonokin oli jo joutunut aisoihin, sillä kunniavieraat Pére Noél, Santa Claus, Father Christmas ja Nikolaus olivat rekiretkellä ja laulelivat itse Presidentin, Nalle Jyväjemmarin ja hänen veljenpoikiensa kanssa parhaillaan ”...kuulkaa korpeimme kuiskintaa... porsaita äidin oomme kaikki, oomme...”

Jou-jou-jou... oi sitä joulutunnelmaa!

scarabaeus kirjoitti:

Pukki horjahti ja tömähti katolta lumihankeen. Uijuijui! Eipä ollut bikinikeli ja pohjoisen jäätävän navakka tuuli ehti pölähdellä vain muutaman kerran lumikumpareen yllä, eikä Joulupukista näkynyt jälkeäkään! Mystillistä.

Sisällä tuvassa koko porukka oli ollut savusaunan jälkeen sen verran nupit turvoksissa, että päivällispöydässä olivat todenneet, että oli sielläkin tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin, joten ottivatkin ainoastaan Daisyn kehumaa boolia kulhosta, jota Kake ja Pena niin auliisti taas kauhoivat kaikille. Olivat ottaneet itsekin muutaman kauhallisen, joten liruttelivat kupposet täyteen kuokkavieraita myöten.

Hetki ennen pukin savupiipusta heittämää käsikranaattia Daisy oli juuri lähtenyt seuralaistensa kanssa pulkkamäkeen. Kun muovinen lelukäsikranaatti putosi takkatuleen se suli hetkessä pienen räkäklimpin kokoiseksi vahapalloksi. Kun tontut rynnistivät tupaseen, niin sisällä oli ainoastaan Joulumuori, joka oli vintillä kaivelemassa joulukoristeita esiin. Siellä sitä vasta olikin tavaraa, mutta miksi ihmeessä pari isoa pahvilaatikollista lelukirveitä ja –veitsiä oli kadonnut, hän ihmetteli, kunnes äkkäsi tupaan tullessaan tontut pyörimässä piiriä lattialla. Hus-hus, lelut takaisin laatikkoon, ja paketoimaan niitä joutuin! Piirileikki sikseen siis, ja tontut alkoivat kuuliaisesti vääntää joulupaketteja.

Järjestys se olla pitää!

Ulkona Petteri Punakuonokin oli jo joutunut aisoihin, sillä kunniavieraat Pére Noél, Santa Claus, Father Christmas ja Nikolaus olivat rekiretkellä ja laulelivat itse Presidentin, Nalle Jyväjemmarin ja hänen veljenpoikiensa kanssa parhaillaan ”...kuulkaa korpeimme kuiskintaa... porsaita äidin oomme kaikki, oomme...”

Jou-jou-jou... oi sitä joulutunnelmaa!

Lue lisää

Laulu keskeytyi äkisti, sillä kinoksesta kohosi esiin raivokohtauksen saanut pukki. Hän säntäsi presidentin kimppuun heilutellen moottorisahaa ja karjuen sioux-intiaanien sotahuutoa. Presidentti yritti sännätä pakoon, mutta pukin heittämä nunchaku kietoutui hänen jalkojensa ympäri suistaen hänet kumoon. Pian presidentti oli pieninä kappaleina, joita tontut ahkerasti käärivät lahjapaketteihin. Molok seurasi tilannetta joulukuusen takaa naama valkoisena.

iskee. kirjoitti:

Laulu keskeytyi äkisti, sillä kinoksesta kohosi esiin raivokohtauksen saanut pukki. Hän säntäsi presidentin kimppuun heilutellen moottorisahaa ja karjuen sioux-intiaanien sotahuutoa. Presidentti yritti sännätä pakoon, mutta pukin heittämä nunchaku kietoutui hänen jalkojensa ympäri suistaen hänet kumoon. Pian presidentti oli pieninä kappaleina, joita tontut ahkerasti käärivät lahjapaketteihin. Molok seurasi tilannetta joulukuusen takaa naama valkoisena.

Lue lisää

- Poikki. Otetaan uusiksi tämä kohtaus. Koeta saada mukaan vielä enemmän tunnetta Martti, komensi ohjaaja Koivusalo joulupukkia.

vielä kerran kirjoitti:

- Poikki. Otetaan uusiksi tämä kohtaus. Koeta saada mukaan vielä enemmän tunnetta Martti, komensi ohjaaja Koivusalo joulupukkia.

Laulu keskeytyi äkisti, sillä kinoksesta kohosi esiin raivokohtauksen saanut pukki. Hän säntäsi presidentin kimppuun heilutellen moottorisahaa ja karjuen sioux-intiaanien sotahuutoa. Presidentti yritti sännätä pakoon, mutta pukin heittämä nunchaku kietoutui hänen jalkojensa ympäri suistaen hänet kumoon. Pian presidentti oli pieninä kappaleina, joita tontut ahkerasti käärivät lahjapaketteihin. Molok seurasi tilannetta joulukuusen takaa naama valkoisena.
- POIKKI! Nyt saatiin purkkiin sellainen tunnelataus, että Oscar on pian meidän, hihkui Koivusalo megafoniinsa.

taas! kirjoitti:

Laulu keskeytyi äkisti, sillä kinoksesta kohosi esiin raivokohtauksen saanut pukki. Hän säntäsi presidentin kimppuun heilutellen moottorisahaa ja karjuen sioux-intiaanien sotahuutoa. Presidentti yritti sännätä pakoon, mutta pukin heittämä nunchaku kietoutui hänen jalkojensa ympäri suistaen hänet kumoon. Pian presidentti oli pieninä kappaleina, joita tontut ahkerasti käärivät lahjapaketteihin. Molok seurasi tilannetta joulukuusen takaa naama valkoisena.
- POIKKI! Nyt saatiin purkkiin sellainen tunnelataus, että Oscar on pian meidän, hihkui Koivusalo megafoniinsa.

Lue lisää

Hitler lensi taivaalla punaisella pommikoneellaan ja pommitti Koivusalon kuoliaaksi. Molokilta tuli kakka housuun, joten hänen piti äkkiä päästä vaihtamaan vaatteet...

tlank kirjoitti:

Hitler lensi taivaalla punaisella pommikoneellaan ja pommitti Koivusalon kuoliaaksi. Molokilta tuli kakka housuun, joten hänen piti äkkiä päästä vaihtamaan vaatteet...

Pukin valkoinen parta vain tärisi ja 300 vuotta vanhat läskiposket hölskyivät kun tämä ryntäsi reelleen.

Jo nyt on saakelin sakemannit jossei sitä joulurauhaa aleta tässä maassa kunnnioittamaan!

- Hei Hopea! Pukki karjaisi samalla kun läimäisi Petteriä lauteille.

Petteri Munakuono pärskähti niin että jäähileet pöllysivät sieraimista ja kohosi sitten lentoon.
Hitaasti mutta varmasti Petteri nousi ilmaan perässään sekä reki että pukki.

Joulupukin pitkä valkoinen parta lepatti hänen takanaan kuin kaulaliina, Petterin puskiessa kuulaalla yötaivaalla eteenpäin. Pukki tiiraili silmät jäätyneinä eteensä mutta ei oikein nähnyt kunnolla.

Sitten alkoi kuulua vanhan kaksitason moottorin sätkätystä. Pukki nousi seisomaan reessään ja paukutti Petteriä lauteille.

Vanha munakuono sai tästä uutta potkua ja reki nytkähti niin että pukki heitti volttia, päätyen onnekkaasti kerien reen takaistuimelle.

Samalla myös jäätyneet silmät avautuivat iloisesti kilisten ja pukki havaitsi jalkojensa juuressa vanhan mutta ison viikatteen.

- Nonnii aatu, pukki rähähti, nyt alettii puimaa muutaki ku heinää.

Pukki katseli viikatetta silmät murhanhimoisesti kiiluen. Hän nuolaisi viikatteen terää himokkaasti, mutta ikäväkseen kielensä jäätyi siihen kiinni.
Tästä pukki ei kuitenkaan piitannut, vaan repäisi viikatteen irti kielestään.

Samalla kun reki alkoi saavuttaa aatun Sopwith Camelin kaksitasomallia, alkoi hänen valkoinen partansakin kummasti punertaa.

Syy tuohon oli tottakai aukirevennyt kielensä, mutta hurmoksellinen hymy kasvoillaan, pukki vain lipoi huuliaan kiihkeästi.

Pian sekä reki että kaksitaso olivat rinnakkain.

Epäröimättä pukki loikkasi kaksitason siivelle ja konttasi viikate hampaissaan avoimen hytin äärelle.

Pukin yllätys oli suuri, kun hän havaitsi että koneessa ei ollut lentäjää.

- Missä se aatu oikein luimii! Pukki karjahti.

- Auf wiedersehen! Kuului jostain etäinen tervehdys.

Pukki katsoi alas, ja näki kuinka aatu leijui jo laskuvarjon kanssa kohden talvista maankamaraa.

Sitten pukki kuuli tikitystä ja katsoi ohjaamoon.
Ohjaamossa näkyi punaiseen lahjapaperiin kääritty laatikko.
Pukki otti laatikon käteensä ja luki siinä olevasta kortista:

Merry Christmas to Santa! T: Aatu ite

Sitten tikitys lakkasi.

joulupukin kiireapulainen kirjoitti:

Pukin valkoinen parta vain tärisi ja 300 vuotta vanhat läskiposket hölskyivät kun tämä ryntäsi reelleen.

Jo nyt on saakelin sakemannit jossei sitä joulurauhaa aleta tässä maassa kunnnioittamaan!

- Hei Hopea! Pukki karjaisi samalla kun läimäisi Petteriä lauteille.

Petteri Munakuono pärskähti niin että jäähileet pöllysivät sieraimista ja kohosi sitten lentoon.
Hitaasti mutta varmasti Petteri nousi ilmaan perässään sekä reki että pukki.

Joulupukin pitkä valkoinen parta lepatti hänen takanaan kuin kaulaliina, Petterin puskiessa kuulaalla yötaivaalla eteenpäin. Pukki tiiraili silmät jäätyneinä eteensä mutta ei oikein nähnyt kunnolla.

Sitten alkoi kuulua vanhan kaksitason moottorin sätkätystä. Pukki nousi seisomaan reessään ja paukutti Petteriä lauteille.

Vanha munakuono sai tästä uutta potkua ja reki nytkähti niin että pukki heitti volttia, päätyen onnekkaasti kerien reen takaistuimelle.

Samalla myös jäätyneet silmät avautuivat iloisesti kilisten ja pukki havaitsi jalkojensa juuressa vanhan mutta ison viikatteen.

- Nonnii aatu, pukki rähähti, nyt alettii puimaa muutaki ku heinää.

Pukki katseli viikatetta silmät murhanhimoisesti kiiluen. Hän nuolaisi viikatteen terää himokkaasti, mutta ikäväkseen kielensä jäätyi siihen kiinni.
Tästä pukki ei kuitenkaan piitannut, vaan repäisi viikatteen irti kielestään.

Samalla kun reki alkoi saavuttaa aatun Sopwith Camelin kaksitasomallia, alkoi hänen valkoinen partansakin kummasti punertaa.

Syy tuohon oli tottakai aukirevennyt kielensä, mutta hurmoksellinen hymy kasvoillaan, pukki vain lipoi huuliaan kiihkeästi.

Pian sekä reki että kaksitaso olivat rinnakkain.

Epäröimättä pukki loikkasi kaksitason siivelle ja konttasi viikate hampaissaan avoimen hytin äärelle.

Pukin yllätys oli suuri, kun hän havaitsi että koneessa ei ollut lentäjää.

- Missä se aatu oikein luimii! Pukki karjahti.

- Auf wiedersehen! Kuului jostain etäinen tervehdys.

Pukki katsoi alas, ja näki kuinka aatu leijui jo laskuvarjon kanssa kohden talvista maankamaraa.

Sitten pukki kuuli tikitystä ja katsoi ohjaamoon.
Ohjaamossa näkyi punaiseen lahjapaperiin kääritty laatikko.
Pukki otti laatikon käteensä ja luki siinä olevasta kortista:

Merry Christmas to Santa! T: Aatu ite

Sitten tikitys lakkasi.

Lue lisää

- Alles in Ordnung, hihkui laskuvarjon varassa leijaileva Hitler nähdessään kaksitason räjähtävän joulupukkeineen tuusan nuuskaksi. - Näyttää siltä, että Korvatunturilla tarvitaan uutta Johtajaa - minua! Hitler laskeutui turvallisesti Korvatunturille, riisui laskuvarjon yltään ja kiiruhti pukin mökkiin, jossa tontut jo itkivät lohduttomina pukin kuolemaa. - Itku seis, senkin tontut! Teillä on syytä iloita, sillä olette saaneet johtajaksenne minut - Führerin! Tonttujen suru vaihtui nopeasti iloksi, ja pian he huusivat innoissaan: - Heil Hitler! ja tekivät reippaita natsitervehdyksiä. Mutta Hitler keskeytti ilonpidon lyhyeen. - Tontut! Te muodostatte uuden armeijani iskujoukon! Te olette aitoja arjalaisia! Korvatunturi tarvitsee elintilaa! hän huusi, ja tontut kuuntelijat uutta karismaattista Johtajaansa täydellisesti lumoutuneina.

Adolf Dönitz kirjoitti:

- Alles in Ordnung, hihkui laskuvarjon varassa leijaileva Hitler nähdessään kaksitason räjähtävän joulupukkeineen tuusan nuuskaksi. - Näyttää siltä, että Korvatunturilla tarvitaan uutta Johtajaa - minua! Hitler laskeutui turvallisesti Korvatunturille, riisui laskuvarjon yltään ja kiiruhti pukin mökkiin, jossa tontut jo itkivät lohduttomina pukin kuolemaa. - Itku seis, senkin tontut! Teillä on syytä iloita, sillä olette saaneet johtajaksenne minut - Führerin! Tonttujen suru vaihtui nopeasti iloksi, ja pian he huusivat innoissaan: - Heil Hitler! ja tekivät reippaita natsitervehdyksiä. Mutta Hitler keskeytti ilonpidon lyhyeen. - Tontut! Te muodostatte uuden armeijani iskujoukon! Te olette aitoja arjalaisia! Korvatunturi tarvitsee elintilaa! hän huusi, ja tontut kuuntelijat uutta karismaattista Johtajaansa täydellisesti lumoutuneina.

Lue lisää

- Tontut! Katsokaa tarkkaan, hän komensi ja veti esiin Lapin kartan. - Suur-Korvatunturi on pian tosiasia, hän sanoi ja piirteli kynällä kartalle. - Tuolle rumalle tunturille perustamme keskitysleirin, hän osoitti erästä kohtaa kartalla.

Tontut kuhisivat aivan innoissaan. Tässä uudessa pomossa oli totisesti ytyä! Joulupukki olikin jo alkanut tuntua hiukan vanhalta ja raihnaiselta.

Silloin ovelta kuului koputus.

Joulupukki istuu nuotion ääressä ystäviensä kanssa ja yrittää kansantajuisesti selittää tätä viimeisintä demoa, joka on viiden minuutin mittainen esittely elokuvasta, jolla myydään ajatukset ja visiot tuotannon potentiaalisille rahoittajille, sponsoreille ja kansainvälisille yhteistuottajille. Kyllähän Joulupukki tietää, että demo näyttää käsikirjoitusnivaskaa paremmin millaista visuaalista maailmaa ja tunnelmaa elokuva edustaa.

-   Mutta miten saatais siihen vielä hajut mukaan? Olettekos miettineet sitä?

Kysyy Santa Claus, tuo iloinen vesseli Setä Samulin maasta jolla on aina dollarinkuvat silmissään.

-   Ai tarkoitat, että tähän kohtaan missä tanssitaan ripaskaa pitää laittaa mantelintuoksua?

-   Eikös paremminkin karvasmantelintuoksua?

Naurahtaa siihen Nikolaus ja koko seurue hörähtää remakkaan nauruun. Niin remakkaan, että äänittäjä saa siitä purkkiinsa taltioitua moneksi vuodeksi studionaurut. Hieno juttu kertakaikkiaan. Alkaa tämä Lapintaikakin olla sitä ihquoikeata lumoa, sillä onneksi tämä kanvainvälinen filmiryhmä osaa markkinoinnin siinä missä joulupukitkin, ja nämä äänitykset tulevat kaikumaan heti joulun jälkeen taas joka tuutista, ja globaalisti! Ja demo näkyy netissä, ja koko elokuva teattereissa, ja elokuvastahan pätkitään muutama erillinen elokuvaversio ja tv-sarjoja jne. jne. ... ja kirja, josta tulee bestseller... ja pääosien esittäjistä (James ja Daisy) tulee aina vain valovoimaisimpia tähtiä Bollywoodin ja Hollywoodin taivaalle... jne. jne. jne.

scarabaeus kirjoitti:

Joulupukki istuu nuotion ääressä ystäviensä kanssa ja yrittää kansantajuisesti selittää tätä viimeisintä demoa, joka on viiden minuutin mittainen esittely elokuvasta, jolla myydään ajatukset ja visiot tuotannon potentiaalisille rahoittajille, sponsoreille ja kansainvälisille yhteistuottajille. Kyllähän Joulupukki tietää, että demo näyttää käsikirjoitusnivaskaa paremmin millaista visuaalista maailmaa ja tunnelmaa elokuva edustaa.

-   Mutta miten saatais siihen vielä hajut mukaan? Olettekos miettineet sitä?

Kysyy Santa Claus, tuo iloinen vesseli Setä Samulin maasta jolla on aina dollarinkuvat silmissään.

-   Ai tarkoitat, että tähän kohtaan missä tanssitaan ripaskaa pitää laittaa mantelintuoksua?

-   Eikös paremminkin karvasmantelintuoksua?

Naurahtaa siihen Nikolaus ja koko seurue hörähtää remakkaan nauruun. Niin remakkaan, että äänittäjä saa siitä purkkiinsa taltioitua moneksi vuodeksi studionaurut. Hieno juttu kertakaikkiaan. Alkaa tämä Lapintaikakin olla sitä ihquoikeata lumoa, sillä onneksi tämä kanvainvälinen filmiryhmä osaa markkinoinnin siinä missä joulupukitkin, ja nämä äänitykset tulevat kaikumaan heti joulun jälkeen taas joka tuutista, ja globaalisti! Ja demo näkyy netissä, ja koko elokuva teattereissa, ja elokuvastahan pätkitään muutama erillinen elokuvaversio ja tv-sarjoja jne. jne. ... ja kirja, josta tulee bestseller... ja pääosien esittäjistä (James ja Daisy) tulee aina vain valovoimaisimpia tähtiä Bollywoodin ja Hollywoodin taivaalle... jne. jne. jne.

Lue lisää

siellä jossakin naureskelee partaansa; viattomat ovat ihmislasten leikit...melko viattomat ovat lapsetkin?
No, pianaikaa melkein täydelliset... täydellistä alkaa olla.

Hou, hou!:)

Joulupukki, kirjoitti:

siellä jossakin naureskelee partaansa; viattomat ovat ihmislasten leikit...melko viattomat ovat lapsetkin?
No, pianaikaa melkein täydelliset... täydellistä alkaa olla.

Hou, hou!:)

Lue lisää

Pukin istuessa iltaa ystävineen nuotion äärellä avautui yhtäkkiä mökin ikkuna, ja Aatun viiksekäs pää pilkisti esiin. Ratatatatat! lauloi Aatun AK-47, ja pukki ystävineen tuupertuivat maahan luotisuoihkun lävistäminä.

- Bingo! riekkui Aatu riemuissaan, ja tontut taputtivat suuria karvaisia kämmeniään. - Taisi tulla loppu pukin elokuvauralle! Tänä vuonna lahjat jaan minä! Kiltit lapset saavat lahjaksi ilmakiväärin, tuhmat joutuvat keskitysleiriin, hän jatkoi.

Adolf Dönitz kirjoitti:

Pukin istuessa iltaa ystävineen nuotion äärellä avautui yhtäkkiä mökin ikkuna, ja Aatun viiksekäs pää pilkisti esiin. Ratatatatat! lauloi Aatun AK-47, ja pukki ystävineen tuupertuivat maahan luotisuoihkun lävistäminä.

- Bingo! riekkui Aatu riemuissaan, ja tontut taputtivat suuria karvaisia kämmeniään. - Taisi tulla loppu pukin elokuvauralle! Tänä vuonna lahjat jaan minä! Kiltit lapset saavat lahjaksi ilmakiväärin, tuhmat joutuvat keskitysleiriin, hän jatkoi.

Lue lisää

jatkoi sadun lukemista viattomista lapsista,
rykäisi kuuluvasti. Kerran, kaksi.. Mitä noita vielä laskemaan...

Joulupukki kirjoitti:

jatkoi sadun lukemista viattomista lapsista,
rykäisi kuuluvasti. Kerran, kaksi.. Mitä noita vielä laskemaan...

Hitler havahtui psykedeelisistä fantasioistaan kun kalmanhajuinen, jääkylmä kämmen nykäisi hänätä viiksestä.

- Donnerwetter, mitä helkattia!? Aatu kirkaisi.

Mein Fuhrer, Göbbels söpötti, eikö meidän olisi jo aika hioa loppuun loistava suunnitelmanne Suur-korvatunturista, teidän ylhäisyytenne?

Hitler sukaisi nysäkkeitään, joita siis myös viiksiksi tavataan kutsua, ja näytti mietteliäältä.

- Göbbe, uskottuni, Aatu sanoi, olet niin oikeassa, kuten olet aina ollut. On todellakin jo korkea aika ryhtyä toimiin.

Göring ja Himmler katselivat vaitonaisina sivummalta kun Göbbels ja Hitler kävivät neuvonpitoaan supisten ja sipisten kuin salaliittolaiset.

Viimein Hitler kääntyi katsomaan sekä kahta alaistaan, että laumaa odottavan oloisia tonttuja.

--

Saatuaan käskynjaon suoritettua ja asiansa esitettyä, Hitler kopautti lapikkaansa kantapäiden osalta napakasti yhteen ja kohotti kätensä vasama-tervehdykseen.

Göbbels&Kumpp. kopauttivat ja huitoivat myös ja marssivat sitten ulos tuvan ovesta.

Jäätävä vinkuna vielä korvissaan suhisten, Aatu kääntyi kohden tonttuja ja suoritti tehtävänjaon myös niille.

- Raus raus, Hitler kirkui tonttujen vielä jahkaillessa, jolloinka nämä rynnivät ylos tuvan lämpimästä.

Hitler istahti kovalle puupenkille ja kuunteli takkatulen iloista ritinää.
Hän vaipui jälleen psykedeelisiin unelmiinsa ja havahtui vasta kun Göbbels ja kumppanit ynnä sen seitsemän tonttua, ryntäsivät ovesta sisään.

- Mein fuhrer, koko konkkaronkka lausui nyt kuorossa.
- Antamanne tehtävät on suoritettu menestyksekkäästi ja operaatio Suur-Korvatunturi on aloitettu.

Fuhrer alias Aatu H. könysi seisoalleen ja kopautti jälleen lapikkaidensa kannat yhteen.
Ja kuin vastauksena, ovelta kuului kopahdus.
Kaikki kääntyivät katsomaan tuvan ovelle.
Sitten tuvan ovi aukeni hitaasti narahtaen.
Ovella seisoi - lumiukko!
Ja lumiukon rintaan oli niitattu repaleinen, punainen kankaanpala jossa luki:

- PUKILLA ON NYT KONETULIASE!

Hetken aikaa äimisteltyään, Himmler karaisi kurkkuaan ja sanoi:

- Joku on nyt katsellut liikaa die hardia...

Ja samassa alkoi tapahtua. Takasta pöllähti hirmuinen savu ja tulipilvi ja ankaran kiroilun saattamana huoneeseen pöllähti savuava ja liekehtivä - Joulupukki!

Ja pukki näkyi pitelevän käsissään suomi-konepistoolia.

Göring, joka ei vielä tähän mennessä ollut sanonut sanaakaan, ei edelleenkään sanonut sanaakaan. Sen sijaan hänen kätensä lennähti valtavalla nopeudella asevyölleen, jossa hän kantoi Lugeriaan. Hän napsautti kotelon auki nopeammin kuin silmä ehti nähdä ja kuin elosalama, tummanpuhuva Luger lennähti esiin kotelosta.
Joulupukki oli kuitenkin nopeampi ja samalla kun Göringin sormi koukistui liipasimelle, Pukki lasketteli jo sarjatulta.
Luodit tikkasivat hirmuisella tuhovoimalla mädäntyneen ja luisevan Göringin palasiksi.

Tuvassa syntyi sekasorto. Tontut ryntäilivät kirkuen sinne sun tänne, Göbbels ja Himmler suojautuivat tahoilleen, toisen kaivaessa mauseria taskustaan, toisen taas virittäessä käsikranaattia.

Pukki taasen aloitti ripaskan, havaitessaan partassaan syttyneen tuleen. Samoin liekeissä näyttivät olevan hänen kuteensa.
Samalla hetkellä kun käsikranaatti kierähti kolisten pukin jalkojen juureen, tämä päätti hypätä tuvan ikkunasta hankeen.

Pokat kaulassaan, lasinsirujen väikkyessä kuutamon loisteessa, pukki tuiskahti kärsälleen hankeen.
Sekuntia myöhemmin näytti kuin tuvan sisällä olisi välähtänyt salamavalo. Sitten kuului karmea pamaus ja loputkin tuvan ikkunoista lensivät kankaalle.

Karkeaan, jäiseen hankeen sateli sälää niin että ropina kävi.
Samoin hankeen tipahteli myös tonttuja - tai niiden palasia.
Pukki puolestaan pyöri lumihangessa kuin syyhyn saaneena, yrittäessään sammutella palavaa partaansa ja asuaan.

Juuri kun pukki huokaisi helpotuksesta, havaittuaan saaneensa liekit sammutettua, alkoi niin törkeä tulitus että ei mitään määrää.
Lumi pöllysi ja luodit napsuivat hankeen pukin ympärillä.
Pukki alkoi ryömiä peräpeili edellä takaperin samalla kun yritti paikallistaa vihollista.
Hän näki että aseiden suuliekit välkkyivät saartorenkaan omaisesti metsän pimeydessä ja ympäröivillä kukkuloilla.

- Mitä hitunvinkulaa täällä oiken tapahtuu, pukki karjaisi.

Joulupukin kiireapulainen kirjoitti:

Hitler havahtui psykedeelisistä fantasioistaan kun kalmanhajuinen, jääkylmä kämmen nykäisi hänätä viiksestä.

- Donnerwetter, mitä helkattia!? Aatu kirkaisi.

Mein Fuhrer, Göbbels söpötti, eikö meidän olisi jo aika hioa loppuun loistava suunnitelmanne Suur-korvatunturista, teidän ylhäisyytenne?

Hitler sukaisi nysäkkeitään, joita siis myös viiksiksi tavataan kutsua, ja näytti mietteliäältä.

- Göbbe, uskottuni, Aatu sanoi, olet niin oikeassa, kuten olet aina ollut. On todellakin jo korkea aika ryhtyä toimiin.

Göring ja Himmler katselivat vaitonaisina sivummalta kun Göbbels ja Hitler kävivät neuvonpitoaan supisten ja sipisten kuin salaliittolaiset.

Viimein Hitler kääntyi katsomaan sekä kahta alaistaan, että laumaa odottavan oloisia tonttuja.

--

Saatuaan käskynjaon suoritettua ja asiansa esitettyä, Hitler kopautti lapikkaansa kantapäiden osalta napakasti yhteen ja kohotti kätensä vasama-tervehdykseen.

Göbbels&Kumpp. kopauttivat ja huitoivat myös ja marssivat sitten ulos tuvan ovesta.

Jäätävä vinkuna vielä korvissaan suhisten, Aatu kääntyi kohden tonttuja ja suoritti tehtävänjaon myös niille.

- Raus raus, Hitler kirkui tonttujen vielä jahkaillessa, jolloinka nämä rynnivät ylos tuvan lämpimästä.

Hitler istahti kovalle puupenkille ja kuunteli takkatulen iloista ritinää.
Hän vaipui jälleen psykedeelisiin unelmiinsa ja havahtui vasta kun Göbbels ja kumppanit ynnä sen seitsemän tonttua, ryntäsivät ovesta sisään.

- Mein fuhrer, koko konkkaronkka lausui nyt kuorossa.
- Antamanne tehtävät on suoritettu menestyksekkäästi ja operaatio Suur-Korvatunturi on aloitettu.

Fuhrer alias Aatu H. könysi seisoalleen ja kopautti jälleen lapikkaidensa kannat yhteen.
Ja kuin vastauksena, ovelta kuului kopahdus.
Kaikki kääntyivät katsomaan tuvan ovelle.
Sitten tuvan ovi aukeni hitaasti narahtaen.
Ovella seisoi - lumiukko!
Ja lumiukon rintaan oli niitattu repaleinen, punainen kankaanpala jossa luki:

- PUKILLA ON NYT KONETULIASE!

Hetken aikaa äimisteltyään, Himmler karaisi kurkkuaan ja sanoi:

- Joku on nyt katsellut liikaa die hardia...

Ja samassa alkoi tapahtua. Takasta pöllähti hirmuinen savu ja tulipilvi ja ankaran kiroilun saattamana huoneeseen pöllähti savuava ja liekehtivä - Joulupukki!

Ja pukki näkyi pitelevän käsissään suomi-konepistoolia.

Göring, joka ei vielä tähän mennessä ollut sanonut sanaakaan, ei edelleenkään sanonut sanaakaan. Sen sijaan hänen kätensä lennähti valtavalla nopeudella asevyölleen, jossa hän kantoi Lugeriaan. Hän napsautti kotelon auki nopeammin kuin silmä ehti nähdä ja kuin elosalama, tummanpuhuva Luger lennähti esiin kotelosta.
Joulupukki oli kuitenkin nopeampi ja samalla kun Göringin sormi koukistui liipasimelle, Pukki lasketteli jo sarjatulta.
Luodit tikkasivat hirmuisella tuhovoimalla mädäntyneen ja luisevan Göringin palasiksi.

Tuvassa syntyi sekasorto. Tontut ryntäilivät kirkuen sinne sun tänne, Göbbels ja Himmler suojautuivat tahoilleen, toisen kaivaessa mauseria taskustaan, toisen taas virittäessä käsikranaattia.

Pukki taasen aloitti ripaskan, havaitessaan partassaan syttyneen tuleen. Samoin liekeissä näyttivät olevan hänen kuteensa.
Samalla hetkellä kun käsikranaatti kierähti kolisten pukin jalkojen juureen, tämä päätti hypätä tuvan ikkunasta hankeen.

Pokat kaulassaan, lasinsirujen väikkyessä kuutamon loisteessa, pukki tuiskahti kärsälleen hankeen.
Sekuntia myöhemmin näytti kuin tuvan sisällä olisi välähtänyt salamavalo. Sitten kuului karmea pamaus ja loputkin tuvan ikkunoista lensivät kankaalle.

Karkeaan, jäiseen hankeen sateli sälää niin että ropina kävi.
Samoin hankeen tipahteli myös tonttuja - tai niiden palasia.
Pukki puolestaan pyöri lumihangessa kuin syyhyn saaneena, yrittäessään sammutella palavaa partaansa ja asuaan.

Juuri kun pukki huokaisi helpotuksesta, havaittuaan saaneensa liekit sammutettua, alkoi niin törkeä tulitus että ei mitään määrää.
Lumi pöllysi ja luodit napsuivat hankeen pukin ympärillä.
Pukki alkoi ryömiä peräpeili edellä takaperin samalla kun yritti paikallistaa vihollista.
Hän näki että aseiden suuliekit välkkyivät saartorenkaan omaisesti metsän pimeydessä ja ympäröivillä kukkuloilla.

- Mitä hitunvinkulaa täällä oiken tapahtuu, pukki karjaisi.

Lue lisää

Mitä ”hitunvinkulaa” se pukki nyt oikein meinaa, kävelee ja puhuu takaperin! Ei hyvältä näytä. Aika sekopää, ajatteli Petteri Punakuono ja vetäisi rekensä metikköön suojaan.

scarabaeus kirjoitti:

Mitä ”hitunvinkulaa” se pukki nyt oikein meinaa, kävelee ja puhuu takaperin! Ei hyvältä näytä. Aika sekopää, ajatteli Petteri Punakuono ja vetäisi rekensä metikköön suojaan.

Lue lisää

Pukki tavoitteli konepistooliaan, kun hänen viereensä kömpivät käsikranaatin tuhoamasta mökistä täpärästi pelastautuneet Hitler, Himmler ja Göbbels. Hitler ehti kuitenkin tarttua aseeseen ja sanoi nopeasti: - Eiköhän tehdä aselepo. Meillä on nyt yhteinen vihollinen, hän sanoi ja osoitti metsikköön, josta rätisi edelleen helvetillinen tulisade kohti mökin raunioita. - Valkoinen partanne ja siniset silmänne paljastavat teidät arjalaiseksi. Kiinnoistaisiko teitä Göring-vainaan paikka Tonttuwaffen päällikkönä? Aatu jatkoi.

Ennen kuin pukki ehti vastata, pakotti lähelle pudonnut kranaatti Aatun ja kumppanit maastoutumaan aivan littanaksi. Samaan aikaan metsikössä Harlin jakoi ohjeita.
- Lisää ammuksia ja räjähteitä! Sly, kohta sinä teet rynnäkön kohti pukin asemia! hän huusi Stallonelle. He olivat filmaamassa Rambo VIII - Mission at Korvatunturi -elokuvaa. Stallonen puolialaston, hyvin öljytty vartalo oli kuitenkin kohmeesta tönkkänä.

frwrwfrrffffff kirjoitti:

Pukki tavoitteli konepistooliaan, kun hänen viereensä kömpivät käsikranaatin tuhoamasta mökistä täpärästi pelastautuneet Hitler, Himmler ja Göbbels. Hitler ehti kuitenkin tarttua aseeseen ja sanoi nopeasti: - Eiköhän tehdä aselepo. Meillä on nyt yhteinen vihollinen, hän sanoi ja osoitti metsikköön, josta rätisi edelleen helvetillinen tulisade kohti mökin raunioita. - Valkoinen partanne ja siniset silmänne paljastavat teidät arjalaiseksi. Kiinnoistaisiko teitä Göring-vainaan paikka Tonttuwaffen päällikkönä? Aatu jatkoi.

Ennen kuin pukki ehti vastata, pakotti lähelle pudonnut kranaatti Aatun ja kumppanit maastoutumaan aivan littanaksi. Samaan aikaan metsikössä Harlin jakoi ohjeita.
- Lisää ammuksia ja räjähteitä! Sly, kohta sinä teet rynnäkön kohti pukin asemia! hän huusi Stallonelle. He olivat filmaamassa Rambo VIII - Mission at Korvatunturi -elokuvaa. Stallonen puolialaston, hyvin öljytty vartalo oli kuitenkin kohmeesta tönkkänä.

Lue lisää

Sly hiveli kohmeisia lihaksiaan epätoivoisesti. Silikonilla pumpatut hauikset eivät enää tahtoneet pullistua silikoonin jähmettyessä kylmässä ilmanalassa.

- Koita nyt syltti saaha noi pavut ojennukseen, Renny marmatti, meiän tarvis saaha tää otos valmiiksi ennen kuin nuo kahjot tuolla laakson pohjalla räjäyttävät toisensa riekaleiksi.

- Shöör, Renny, ail tuu mai best ooltötaim, Sly murahti ja jatkoi hauistensa hieroskelua.

Renny katseli alhaalla laaksossa tapahtuvaa näytelmää huolestuneena. Pysykää nyt ehjänä vielä hetkisen, hän ajatteli, niin syltty tulee ja liiskaa teiät sitten ja saahan sellane otos purkkiin että..

Hänen ajatuksensa katkesivat kun hän havaitsi että savuavan tuvan nurkalta raahusti esiin tummanpuhuva hahmo.

- Mitä helv.. Hei, kafferi, Renny karjaisi, kiikarit tänne ja sassiin!

Kafferi teki työtä käskettyä ja Rennyn saatua kiikarit käteensä, tämä nosti ne silmilleen, kohdisti, ja se mitä hän näki, sai hänet haukkomaan henkeään.

---

Joulupukki katsoi sinisillä silmillään Hitleriä vähintäänkin vihaisesti. Hänellä ei ollut vähäisintäkään aikomusta liittoutua Aatun kanssa, mutta toisaalta.. juuri nyt saattoi olla parasta heittää pientä roolia.

- Mein Fuhrer, Pukki sanoi, otan mitä mieluiten paikkani teidän puolellanne, sillä on selvää että
te olette voittoisa taistelija ja taktikko, suurin koko maailmassa!

Tämän sanottuaan pukki kopautti yhä kytevien ja pahasti hajonneiden lapikkaidensa kantapäät vastakkain ja, tottakai, suoritti tyylipuhtaan wasama-tervehdyksen.

Hitler vastasi tervehdykseen tuiman mutta omahyväisen näköisenä. Sitten hänen ilmeensä muuttui niin, että olisi voinut kuvitella hänen näkevän aaveen. Ja niin hän itseasiassa näkikin, sillä pajan nurkalta raahusti kalpea ja laiha hahmo.

- Iva! Iva! Mein fraulein!! Hitler parahti, äänensä lopulta särkyen.

Ja todellakin, kun kalpea hahmo oli laahustanut tarpeeksi lähelle, kävi kaikille selväksi että kyseessä oli Eva Braun.

- Mein Fuhrer, ich liebe..ich.. Eva Braunin ääni särkyi myös, mutta hänen kohdallaan se johtui äkillisestä alaleuan tipahtamisesta hankeen.

Hitler kumartui nostamaan leuan kinoksesta johon se oli tuiskahtanut ja asetteli sen sitten hellästi takaisin paikoilleen.

- Eva, Hitler sanoi lempeällä äänellä, miten sinä.. miten..?

- Aatu, mein herr, mein fuhrer, minäkin sain sen saman radioaktiivisen auringonpistoksen tai mikä nyt olikaan, ja siksi olen nyt täällä, luonasi, Eva söplötti kähisevällä äänellä.

Aatu hymyili leveästi, paljastaen keltaiset jyrsijänhampaansa ja oli juuri aikeissa sanoa jotain, kun helikopterin roottorien lätisevä pörinä hukutti hänen sanansa alleen.

Ja sitten olikin jälleen aika maastoutua, sillä paikalle pörränneestä helikopterista alkoi kiihkeä tulitus heitä kohden.

---

Renny laski kiikarit silmiltään. Hän ei vieläkään voinut uskoa näkemäänsä, mutta ymmärsi silti että tässä oli tuhannen taalan paikka leipoa selluloidille sen kaltaista rambo-draamaa, että sillä kivuttaisiin tarkalleen niin korkealle, kuin mitä oscar-juhlissa oli päälavan porraskorkeus.

Renny nakkasi ajatuksissaan kiikarit hankeen ja katsoi Stallonea kiukkuisesti.
Tämä katsoi takaisin murheellisen lurppakorvan näköisenä.

- Sly, Renny sanoi käreästi, it iis taim tu meik sam moovii, aar juu redi?

- Shöör, Reiska, lets tuu it! Stallone söplötti, hampaat aavistukseltaan kalisten.

- Okay, Renny sanoi, tää juttu menee siis nyt niin että syltty hyppää nyte helikopterii ja hyökkää Joulupukin ja Aadolfin ja muitten kimppuu, Okay?

- Ja sitten hei, tota, syltty lahtaa siis koko ton lössin mutta pelastaa ton Evan tuolta niinku, okei hei ja se ois sitte siinä.

Kuvausryhmä kuunteli Rennyä haltioituneena. Jokainen tiesi että nyt oltiin tekemässä sellaista spektaakkelia että oksat pois.

- Nii ja hei tiätty, syltty ei ammu kovilla sitte lainkaa, ko tää o niinku muuvii, muuvii, junou?

Kaikki nyökyttelivät päätään kuin yksissä tuumin ja helikopteri käynnistettiin.

---

Luotia satoi lumihankeen niin että valkoinen maisema alkoi muuttua lyijynmustaksi.
Pukki ja kumppanit syöksyivät sisälle pajaan, kuka ovesta, kuka ikkunasta.
Sisällä tuvassa, kaikki maastoutuivat kylmälle lattialle ja kuuntelivat luotien kopinaa pajan hirsiseiniin. Kuulosti siltä kuin tuhatpäinen tikkalauma olisi nakuttanut reikiä seiniin.
Pukki pähkäili tilannetta kuumeisesti.
Hän katseli syrjäkarein petturi-tonttujaan ja päätti hiljaa mielessään rangaista näitä sopivan hetken koittaessa.
Sitten pukki sai ajatuksen. Hän ryömi varovaisesti tuvan sille seinälle jota ei tulitettu ja huikkasi avonaisesta ikkunasta ulos pimeään:

- Psst, hei Munakuono, hilaappa töpöhäntäsi ja reki tänne!

Kului hetki ja sitten alkoi kuulua iloista kilkatusta. Pukki katsahti taivaalle ja näki ilokseen Petteri Munakuonon sukeltavan pimeältä yötaivaalta ja laskeutuvan nätisti aivan ikkunan viereen.

- Kuule, pukki sanoi, jaksatko kantaa muassasi 4 jäljelle jäänyttä tonttua, neljä kalmoa sekä minut?

- Petteri Munakuono pärskähti hiljaa. Se näytti mietteliäältä ja raapusti kaviollaan lumihankeen jotain. Pukki vilkaisi hankeen, johon näytti piirtyneen kirjaimet F...U...
Koska asian merkitys ei auennut pukille, hän päätteli Petterin hyväksyneen ehdotuksensa ja kutsui kaikki tuvassa olijat luokseen.

---

- Joo, joo.., Renny hoki ääneen samalla kun kuvasi
pajan ulkopuolella käynnissä olevaa tapahtumaa.
- Ermm, Renny, tu juu häv taim foor mii?
Renny katsahti häiritsijää nopeasti ja mumisi sitten:
- not nau juu imbesill..
Sitten Rennyn käsivarakamera pysähtyi ja hän katsoi uudestaan häiritsijäänsä.
- Sly?
- Yap, thäts mai neim, Stallone sanoi ja katsoi Rennyä.
Renny ei tahtonut uskoa silmiään. Hän tiesi että Stallonen olisi kuulunut olla helikopterissa joka parhaillaankin huojui pajan yläpuolella aivankuin ohjaimissa olisi ollut voimakkaasti päihtynyt pilotti.
- Jotenka siis, Renny sanoi ääneen, jossei kerran syltty oo tossa kopterissa niin kuka sitä sitten tuolla lennättää?

Joulupukin kiireapulainen kirjoitti:

Sly hiveli kohmeisia lihaksiaan epätoivoisesti. Silikonilla pumpatut hauikset eivät enää tahtoneet pullistua silikoonin jähmettyessä kylmässä ilmanalassa.

- Koita nyt syltti saaha noi pavut ojennukseen, Renny marmatti, meiän tarvis saaha tää otos valmiiksi ennen kuin nuo kahjot tuolla laakson pohjalla räjäyttävät toisensa riekaleiksi.

- Shöör, Renny, ail tuu mai best ooltötaim, Sly murahti ja jatkoi hauistensa hieroskelua.

Renny katseli alhaalla laaksossa tapahtuvaa näytelmää huolestuneena. Pysykää nyt ehjänä vielä hetkisen, hän ajatteli, niin syltty tulee ja liiskaa teiät sitten ja saahan sellane otos purkkiin että..

Hänen ajatuksensa katkesivat kun hän havaitsi että savuavan tuvan nurkalta raahusti esiin tummanpuhuva hahmo.

- Mitä helv.. Hei, kafferi, Renny karjaisi, kiikarit tänne ja sassiin!

Kafferi teki työtä käskettyä ja Rennyn saatua kiikarit käteensä, tämä nosti ne silmilleen, kohdisti, ja se mitä hän näki, sai hänet haukkomaan henkeään.

---

Joulupukki katsoi sinisillä silmillään Hitleriä vähintäänkin vihaisesti. Hänellä ei ollut vähäisintäkään aikomusta liittoutua Aatun kanssa, mutta toisaalta.. juuri nyt saattoi olla parasta heittää pientä roolia.

- Mein Fuhrer, Pukki sanoi, otan mitä mieluiten paikkani teidän puolellanne, sillä on selvää että
te olette voittoisa taistelija ja taktikko, suurin koko maailmassa!

Tämän sanottuaan pukki kopautti yhä kytevien ja pahasti hajonneiden lapikkaidensa kantapäät vastakkain ja, tottakai, suoritti tyylipuhtaan wasama-tervehdyksen.

Hitler vastasi tervehdykseen tuiman mutta omahyväisen näköisenä. Sitten hänen ilmeensä muuttui niin, että olisi voinut kuvitella hänen näkevän aaveen. Ja niin hän itseasiassa näkikin, sillä pajan nurkalta raahusti kalpea ja laiha hahmo.

- Iva! Iva! Mein fraulein!! Hitler parahti, äänensä lopulta särkyen.

Ja todellakin, kun kalpea hahmo oli laahustanut tarpeeksi lähelle, kävi kaikille selväksi että kyseessä oli Eva Braun.

- Mein Fuhrer, ich liebe..ich.. Eva Braunin ääni särkyi myös, mutta hänen kohdallaan se johtui äkillisestä alaleuan tipahtamisesta hankeen.

Hitler kumartui nostamaan leuan kinoksesta johon se oli tuiskahtanut ja asetteli sen sitten hellästi takaisin paikoilleen.

- Eva, Hitler sanoi lempeällä äänellä, miten sinä.. miten..?

- Aatu, mein herr, mein fuhrer, minäkin sain sen saman radioaktiivisen auringonpistoksen tai mikä nyt olikaan, ja siksi olen nyt täällä, luonasi, Eva söplötti kähisevällä äänellä.

Aatu hymyili leveästi, paljastaen keltaiset jyrsijänhampaansa ja oli juuri aikeissa sanoa jotain, kun helikopterin roottorien lätisevä pörinä hukutti hänen sanansa alleen.

Ja sitten olikin jälleen aika maastoutua, sillä paikalle pörränneestä helikopterista alkoi kiihkeä tulitus heitä kohden.

---

Renny laski kiikarit silmiltään. Hän ei vieläkään voinut uskoa näkemäänsä, mutta ymmärsi silti että tässä oli tuhannen taalan paikka leipoa selluloidille sen kaltaista rambo-draamaa, että sillä kivuttaisiin tarkalleen niin korkealle, kuin mitä oscar-juhlissa oli päälavan porraskorkeus.

Renny nakkasi ajatuksissaan kiikarit hankeen ja katsoi Stallonea kiukkuisesti.
Tämä katsoi takaisin murheellisen lurppakorvan näköisenä.

- Sly, Renny sanoi käreästi, it iis taim tu meik sam moovii, aar juu redi?

- Shöör, Reiska, lets tuu it! Stallone söplötti, hampaat aavistukseltaan kalisten.

- Okay, Renny sanoi, tää juttu menee siis nyt niin että syltty hyppää nyte helikopterii ja hyökkää Joulupukin ja Aadolfin ja muitten kimppuu, Okay?

- Ja sitten hei, tota, syltty lahtaa siis koko ton lössin mutta pelastaa ton Evan tuolta niinku, okei hei ja se ois sitte siinä.

Kuvausryhmä kuunteli Rennyä haltioituneena. Jokainen tiesi että nyt oltiin tekemässä sellaista spektaakkelia että oksat pois.

- Nii ja hei tiätty, syltty ei ammu kovilla sitte lainkaa, ko tää o niinku muuvii, muuvii, junou?

Kaikki nyökyttelivät päätään kuin yksissä tuumin ja helikopteri käynnistettiin.

---

Luotia satoi lumihankeen niin että valkoinen maisema alkoi muuttua lyijynmustaksi.
Pukki ja kumppanit syöksyivät sisälle pajaan, kuka ovesta, kuka ikkunasta.
Sisällä tuvassa, kaikki maastoutuivat kylmälle lattialle ja kuuntelivat luotien kopinaa pajan hirsiseiniin. Kuulosti siltä kuin tuhatpäinen tikkalauma olisi nakuttanut reikiä seiniin.
Pukki pähkäili tilannetta kuumeisesti.
Hän katseli syrjäkarein petturi-tonttujaan ja päätti hiljaa mielessään rangaista näitä sopivan hetken koittaessa.
Sitten pukki sai ajatuksen. Hän ryömi varovaisesti tuvan sille seinälle jota ei tulitettu ja huikkasi avonaisesta ikkunasta ulos pimeään:

- Psst, hei Munakuono, hilaappa töpöhäntäsi ja reki tänne!

Kului hetki ja sitten alkoi kuulua iloista kilkatusta. Pukki katsahti taivaalle ja näki ilokseen Petteri Munakuonon sukeltavan pimeältä yötaivaalta ja laskeutuvan nätisti aivan ikkunan viereen.

- Kuule, pukki sanoi, jaksatko kantaa muassasi 4 jäljelle jäänyttä tonttua, neljä kalmoa sekä minut?

- Petteri Munakuono pärskähti hiljaa. Se näytti mietteliäältä ja raapusti kaviollaan lumihankeen jotain. Pukki vilkaisi hankeen, johon näytti piirtyneen kirjaimet F...U...
Koska asian merkitys ei auennut pukille, hän päätteli Petterin hyväksyneen ehdotuksensa ja kutsui kaikki tuvassa olijat luokseen.

---

- Joo, joo.., Renny hoki ääneen samalla kun kuvasi
pajan ulkopuolella käynnissä olevaa tapahtumaa.
- Ermm, Renny, tu juu häv taim foor mii?
Renny katsahti häiritsijää nopeasti ja mumisi sitten:
- not nau juu imbesill..
Sitten Rennyn käsivarakamera pysähtyi ja hän katsoi uudestaan häiritsijäänsä.
- Sly?
- Yap, thäts mai neim, Stallone sanoi ja katsoi Rennyä.
Renny ei tahtonut uskoa silmiään. Hän tiesi että Stallonen olisi kuulunut olla helikopterissa joka parhaillaankin huojui pajan yläpuolella aivankuin ohjaimissa olisi ollut voimakkaasti päihtynyt pilotti.
- Jotenka siis, Renny sanoi ääneen, jossei kerran syltty oo tossa kopterissa niin kuka sitä sitten tuolla lennättää?

Lue lisää

- No hälläväliä. Täytyy tulla toimeen ilman kopteria, päätti Renny.
- Sly, tehdäänkin näin. Sä juokset tuonne pukin pajalle, lahtaat kaikki muut paitsi Evan ja nostat Evan syliisi ja pussaat sitä kiihkeesti. Tää kuvataan kaikki käsivaralta, ready now Sly, Renny paasasi.

- Ööö... luk shöör, ju nou, tat vuman luks sam kaind of tsombi, Sly vastusteli.
- Ala mennä jo, saat Oscarin jos teet sen, ärjäisi Renny. - Tästä tuleekin sellainen kauhufilmin, äksönfilmin ja titanikin yhdistelmä. Täytyy vielä muuttaa vähän kässäriä, mutta nyt menoksi Sly!

Syltty kiihdyttikin ruhoaan kiitettävästi kohti pukin pajaa päästellen jatimatikistaan umpimähkäisiä sarjoja, mutta joutui kiireesti perääntymään kopterin avatessa tulen.

Samaan aikaan kopterin ohjaimissa hullu tiedemies kiroili ja latasi yhdellä kädellä konekivääriä ohjaten toisella. - Zombiet on tuhottava ja pian, ennen kuin ne muuttuvat kuolemattomiksi, hän toisteli itsekseen.

Tällä välin pajassa joulupukki päästeli suomi-kp:stään lippaan tyhjäksi, mutta yhä uudestaan nousivat aatu, himmleri, göbbe ja evita pystyyn. - Voi hertsuamanto, onpa vihtavuoren laatu laskenut, kun ei synny näillä kudeilla tulosta, jupisi pukki ja heitti lopulta aseensa nurkkaan. - Ai vas ounli tsoukin, hän selvitti tilannetta Führerille, joka ei tuntunut olevan moksiskaan.

Adolf Dönitz kirjoitti:

- No hälläväliä. Täytyy tulla toimeen ilman kopteria, päätti Renny.
- Sly, tehdäänkin näin. Sä juokset tuonne pukin pajalle, lahtaat kaikki muut paitsi Evan ja nostat Evan syliisi ja pussaat sitä kiihkeesti. Tää kuvataan kaikki käsivaralta, ready now Sly, Renny paasasi.

- Ööö... luk shöör, ju nou, tat vuman luks sam kaind of tsombi, Sly vastusteli.
- Ala mennä jo, saat Oscarin jos teet sen, ärjäisi Renny. - Tästä tuleekin sellainen kauhufilmin, äksönfilmin ja titanikin yhdistelmä. Täytyy vielä muuttaa vähän kässäriä, mutta nyt menoksi Sly!

Syltty kiihdyttikin ruhoaan kiitettävästi kohti pukin pajaa päästellen jatimatikistaan umpimähkäisiä sarjoja, mutta joutui kiireesti perääntymään kopterin avatessa tulen.

Samaan aikaan kopterin ohjaimissa hullu tiedemies kiroili ja latasi yhdellä kädellä konekivääriä ohjaten toisella. - Zombiet on tuhottava ja pian, ennen kuin ne muuttuvat kuolemattomiksi, hän toisteli itsekseen.

Tällä välin pajassa joulupukki päästeli suomi-kp:stään lippaan tyhjäksi, mutta yhä uudestaan nousivat aatu, himmleri, göbbe ja evita pystyyn. - Voi hertsuamanto, onpa vihtavuoren laatu laskenut, kun ei synny näillä kudeilla tulosta, jupisi pukki ja heitti lopulta aseensa nurkkaan. - Ai vas ounli tsoukin, hän selvitti tilannetta Führerille, joka ei tuntunut olevan moksiskaan.

Lue lisää

Pukki nakkasi konepistoolin käsistään. Jossain kohden hänen alkuperäinen suomi-konepistoolinsa oli päässyt vaihtumaan muovikuulilla ja jousella varustettuun sekundapislariin.

Pukki viittilöi kiihkeästi tuvassa olijoita saapumaan ikkunan luokse. Nämä tekivät työtä käskettyä ja oivalluksen hymy alkoi nousta kaikken kasvoille, kun he näkivät ulkosalla odottavan reen ja myrtyneen oloisen P. Munakuonon joka riiputti päätään niin että sarvet olivat uponneet lumihankeen puolitiehen.

- No niin, pukki sanoi kipakasti, nyt konttaatte joka iikka tuonne rekeen, pakkaatte itsenne sinne takapaksiin niin minä hyppään ohjaksiin tuohon etu-astalolle.

Herrasväki teki työtä käskettyä ja olivat pian kuin sardiinit purkissa reen taka-istuimella.

Pukki kömpi viimeisenä ikkunasta ja astui..hmm, pukille. Sitten hän lotkautti suitsia, maiskautti suutaan ja kuiskasi: - Hii-op, hopia, hii-op..

Petteri nosti sarvensa ja turpansa lumikinoksesta ja pärskäytti isoimmat rojut sieraimistaan.
Sitten, kulkuset viensoti tiukkuen, se alkoi hilata itseään ja raskasta lastiaan kohden sinisenmustaa yötaivasta.

---

Rocky..Rambo juoksi mutkitellen kohden pajaa. Helikopteri huojui edelleen talon yläpuolella kuin suuntavaistonsa kadottaneena.
- Äksön, äksön, kuvaa! Kuului jostain hänen takaansa. Vaikka hauikset vihoittelivat edelleen ja tuntuivat turhan jäyhiltä, Sly tiukensi otettaan konekivääristä ja ristikkäispatruunavyö harteillaan, kiristi tahtiaan.

---

Helikopterissa Molok tunsi vointinsa huononevan kaiken aikaa. Pahus sentään, hän ajatteli, että menin syömään sitä putiniumilla höystettyä riisipuuroa!
Molok tiesi että tämän keikan jäljiltä pestäisiin paitsi hänen housunsa, myös helikopterin istuin.
Pahoinvointi tuntui pahenevan kaiken aikaa, eikä Molok enää kyennyt edes näkemään kunnolla eteensä.
Hänen kätensä tärisivät ja hänellä olikin täysi työ helikopterin vakauden säätelemisessä.
Sitten hän näki metsän reunasta spurttaavan puolialastoman adoniksen.
Häälyen jo järjellisten ajatusten tuolla puolen, Molok käänsi kopteria kohden hahmoa ja asetti tärisevän peukalonsa tulitusnapille.

---

Sly havaitsi helikopterin muuttavan suuntaansa ja oivalsi että suunta oli suoraan häneen itseensä.
Sly kiristi tahtiaan kohden tuvan avointa ikkunaa.

---

Petteri veti raskasta rekeä perässään ja kuopi tyhjää, yrittäessään ottaa lisää korkeutta.
Tämä oli totisesti toista kuin vuosisatainen lahjapaketeilla täytetyn reen perässään vetäminen. Painoa oli yksinkertaisesti liikaa. Mukana oli yksistään konetuliaseita, pistooleita ja käsikraneettaja niin paljon, että niiden paino sai veren pakkautumaan Petterin silmiin.
Pukki havaitsi tilanteen nopeasti, ja suoritti äkäisen analyysin. Aseista ei voinut mitenkään luopua. Petturitontuista ei myöskään, sillä ne painoivat kuitenkin vähiten koko porukasta.
Pukki kääntyi katsomaan taakseen ja sanoi:
- Tilanne on seuraava. Emme pääse ilmaan, emmekä pakoon, jos joku ei nyt uhraudu ja poistu reestä.
Takanaolijat näyttivät järkyttyneiltä. Pukki kaivoi taskustaan paketillisen suolatikkuja, nyhtäisi neljä tikkua esiin ja sitten katkoi niistä kolme.
Tämän jälkeen hän tasasi tikkujen päät hanskansa suojissa ja sanoi.
- Nyt vedetään sitten pitkää suolatikkua. Se kuka saa pisimmän tikun, joutuu poistumaan reestä välittömästi!
Nyrpeän oliset kalmot ottivat kukin tikkunsa, katsoivat niitä ja sitten toisiaan. Viimein Himmler kohotti varovasti luista persettään kylmältä penkiltä ja näytti saaneensa pisimmän tikun.
Sanaakaan sanomatta, Himmler katsoi katsoi aatua surumielisesti hymyillen. Pieni kyynel jäätyi hänen silmänurkkaansa samalla kun hän vei kätensä koppalakkinsa lippaan, kopautti saappaidensa kannat yhteen ja loikkasi sitten reen reunan yli.

---

Sly oivalsi että hän ei ehtisi pajan sisälle turvaan. Niinpä hän pysähtyi niille sijoilleen, kohotti konekiväärinsä kohden helikopetria ja avasi tulen.

---

Helikopterissa Molok oli jo menettänyt tajuntansa.
Ennen tajuntansa lopullista sammumista, hänen aivoistaan oli lähtenyt viimeinen käsky, joka oli johtanut viestin hänen peukaloonsa - TULTA MUNILLE!

---

Stallone havaitsi seisovansa lyijysateessa. Luotia napsui joka puolelle hänen ympärilleen, mutta lukuunottamatta muutamaa pikkunirhaisua, Sly oli edelleen täysin kunnossa.
Hän vastasi tuleen raivokas irvistys kasvoillaan ja hänen konekiväärinsä lauloi hilpeää joululauluaan lyijynmustassa yössä.

---

Kaikki katsoivat kuinka Himmler syöksyi kohden valkeana kumottavaa hankea, kutakuinkin 20 metriä alempana.
Kuinka ollakaan, voimakas tuulenpuuska tarttui Himmlerin riutuneeseen varteen ja viskasi hänet kuin näkymättömän käden ohjaamana kohden kauempana pörräävää, sarjatulta laskettelevaa helikopteria.

---

- Naks, naks.

Sly painoi liipasinta mutta mitään ei tapahtunut. Stallone oivalsi että aseeseen oli iskenyt syöttöhäiriö. Ja kuinka ollakaan, helikopterista tuiskuava luotikuuro alkoi pyyhkimään tasaisesti lähemmä hänen aukealle jähmettynyttä hahmoaan.

---

Himmler näki jäätyneiden silmiensä lävitse lentävänsä kohden helikopterin lapoja kuin leppäkeihäs.
- Meine fuhrer.. hän kuiskasi hiljaa ja iskeytyikin sitten samantein vinhasti pyöriviin roottorin lapoihin.

---

Pukki ja kumppanit katselivat kuka milläkin mielellä, kuinka Himmler paiskautui vasten helikopterin lapoja.
Himmlerin kappaleita lensi viheltäen ilmassa joka suuntaan.
Luunsiruja ropisi Joulupukin ja kumppaneiden niskaan.
Mutta koska reki oli nyt keveämpi, Petteri korskahti tyytyväisenä ja alkoi kuopia ilmaa.
Nostetta alkoikin heti ilmentyä ja reki alkoi nousta korkealle yötaivaalle iloisen helkkynän säestämänä.

---

Renny kuvasi suoraan lonkalta laaksossa tapahtuvaa. Hän hihkui mielessään, sillä materiaali oli tällä kertaa poikkeuksellisen erinomaista. Hän tiesi että Oscarin pokkaaminen tällä tavaralla tulisi olemaan saletissa.
Renny näki tumman hahmon osuvan helikopterin roottoreihin ja lentävän säpäleinä joka suuntaan.
Sitten itse kopteri alkoi menettämään sekä vakauttaan että korkeutta.
Kopteri tuli kyljelleen alas luhihankeen, räjähti tulipalloksi niin että Stallonen majesteetillinen hahmo näkyi tummana silhuettina vasten tulimerta.
Renny itki ilosta. Sitten hän huokaisi, otti viimeisen lähikuvaotoksen Slysta, joka edelleen seisoi aukealla kuin toteemi.

- Se oli sitten siinä, Renny sanoi ääni liikutuksesta väristen ja laskiessaan kameransa, hänen mielessään väikkyi jo kuvajainen takanreunuksesta, jolla kullattu patsas nökötti kädet puuhkassa.

---


He lensivät kutakuinkin kilometrin korkeudella, ja taistelujen tuoksinasta väsyneet zombiet ynnä tontut, olivat jo kaikki unten mailla.
Samassa pukin nutun sisällä piippasi.
Pukki sujatti kätensä povariin ja veti esiin - kännykän.
Hän katsoi näyttöä. "Muori soittaa", välkkyi siinä.
Pukki napsautti luurinkuvaketta ja kuuli muorin katkoilevan ja särisevän äänen:
- Mis..ä.. si..nä.. oo..t
- No täälä jossain laplandiassa misä lienee, ei oo oikein kenttää näin korkeella muoriseni.
- Si--ä..mi...ä--aa.. että--uun -o-enää-- kuu-isen...päe--ää -kaa - naps!
Yhteys katkesi lopullisesti ja pukki nakkasi hyödyttömän kännykkänsä pimeälle taivaalle.
Hän yritti saada ajatuksissaan jotain tolkkua siitä, mitä muori oli yrittänyt sanoa.
Sitten hänellä sytytti.
Joulu!
Hitto, minähän olen Joulupukki enkä mikään kommando!
Jouluun oli enää kuutisen päivää aikaa, ja kaikki lahjat olivat paitsi pakkaamatta, myös kuskaamatta niille harvoille kilteille lapseille joita tästä maasta vielä yleensä löytyi.
- Ptruu, Petteri, ptruu! Pukki murahti ja nykäisi valjaksista pari kertaa.
Petteri lopetti tyhjän kuopimisen ja reki pysähtyi kuin seinään.
Samalla reki myös sakkasi ja alkoi tippua kuin kivi kohden alhaalla odottavaa lumenkamaraa.

Joulupukin kiireapulainen kirjoitti:

Pukki nakkasi konepistoolin käsistään. Jossain kohden hänen alkuperäinen suomi-konepistoolinsa oli päässyt vaihtumaan muovikuulilla ja jousella varustettuun sekundapislariin.

Pukki viittilöi kiihkeästi tuvassa olijoita saapumaan ikkunan luokse. Nämä tekivät työtä käskettyä ja oivalluksen hymy alkoi nousta kaikken kasvoille, kun he näkivät ulkosalla odottavan reen ja myrtyneen oloisen P. Munakuonon joka riiputti päätään niin että sarvet olivat uponneet lumihankeen puolitiehen.

- No niin, pukki sanoi kipakasti, nyt konttaatte joka iikka tuonne rekeen, pakkaatte itsenne sinne takapaksiin niin minä hyppään ohjaksiin tuohon etu-astalolle.

Herrasväki teki työtä käskettyä ja olivat pian kuin sardiinit purkissa reen taka-istuimella.

Pukki kömpi viimeisenä ikkunasta ja astui..hmm, pukille. Sitten hän lotkautti suitsia, maiskautti suutaan ja kuiskasi: - Hii-op, hopia, hii-op..

Petteri nosti sarvensa ja turpansa lumikinoksesta ja pärskäytti isoimmat rojut sieraimistaan.
Sitten, kulkuset viensoti tiukkuen, se alkoi hilata itseään ja raskasta lastiaan kohden sinisenmustaa yötaivasta.

---

Rocky..Rambo juoksi mutkitellen kohden pajaa. Helikopteri huojui edelleen talon yläpuolella kuin suuntavaistonsa kadottaneena.
- Äksön, äksön, kuvaa! Kuului jostain hänen takaansa. Vaikka hauikset vihoittelivat edelleen ja tuntuivat turhan jäyhiltä, Sly tiukensi otettaan konekivääristä ja ristikkäispatruunavyö harteillaan, kiristi tahtiaan.

---

Helikopterissa Molok tunsi vointinsa huononevan kaiken aikaa. Pahus sentään, hän ajatteli, että menin syömään sitä putiniumilla höystettyä riisipuuroa!
Molok tiesi että tämän keikan jäljiltä pestäisiin paitsi hänen housunsa, myös helikopterin istuin.
Pahoinvointi tuntui pahenevan kaiken aikaa, eikä Molok enää kyennyt edes näkemään kunnolla eteensä.
Hänen kätensä tärisivät ja hänellä olikin täysi työ helikopterin vakauden säätelemisessä.
Sitten hän näki metsän reunasta spurttaavan puolialastoman adoniksen.
Häälyen jo järjellisten ajatusten tuolla puolen, Molok käänsi kopteria kohden hahmoa ja asetti tärisevän peukalonsa tulitusnapille.

---

Sly havaitsi helikopterin muuttavan suuntaansa ja oivalsi että suunta oli suoraan häneen itseensä.
Sly kiristi tahtiaan kohden tuvan avointa ikkunaa.

---

Petteri veti raskasta rekeä perässään ja kuopi tyhjää, yrittäessään ottaa lisää korkeutta.
Tämä oli totisesti toista kuin vuosisatainen lahjapaketeilla täytetyn reen perässään vetäminen. Painoa oli yksinkertaisesti liikaa. Mukana oli yksistään konetuliaseita, pistooleita ja käsikraneettaja niin paljon, että niiden paino sai veren pakkautumaan Petterin silmiin.
Pukki havaitsi tilanteen nopeasti, ja suoritti äkäisen analyysin. Aseista ei voinut mitenkään luopua. Petturitontuista ei myöskään, sillä ne painoivat kuitenkin vähiten koko porukasta.
Pukki kääntyi katsomaan taakseen ja sanoi:
- Tilanne on seuraava. Emme pääse ilmaan, emmekä pakoon, jos joku ei nyt uhraudu ja poistu reestä.
Takanaolijat näyttivät järkyttyneiltä. Pukki kaivoi taskustaan paketillisen suolatikkuja, nyhtäisi neljä tikkua esiin ja sitten katkoi niistä kolme.
Tämän jälkeen hän tasasi tikkujen päät hanskansa suojissa ja sanoi.
- Nyt vedetään sitten pitkää suolatikkua. Se kuka saa pisimmän tikun, joutuu poistumaan reestä välittömästi!
Nyrpeän oliset kalmot ottivat kukin tikkunsa, katsoivat niitä ja sitten toisiaan. Viimein Himmler kohotti varovasti luista persettään kylmältä penkiltä ja näytti saaneensa pisimmän tikun.
Sanaakaan sanomatta, Himmler katsoi katsoi aatua surumielisesti hymyillen. Pieni kyynel jäätyi hänen silmänurkkaansa samalla kun hän vei kätensä koppalakkinsa lippaan, kopautti saappaidensa kannat yhteen ja loikkasi sitten reen reunan yli.

---

Sly oivalsi että hän ei ehtisi pajan sisälle turvaan. Niinpä hän pysähtyi niille sijoilleen, kohotti konekiväärinsä kohden helikopetria ja avasi tulen.

---

Helikopterissa Molok oli jo menettänyt tajuntansa.
Ennen tajuntansa lopullista sammumista, hänen aivoistaan oli lähtenyt viimeinen käsky, joka oli johtanut viestin hänen peukaloonsa - TULTA MUNILLE!

---

Stallone havaitsi seisovansa lyijysateessa. Luotia napsui joka puolelle hänen ympärilleen, mutta lukuunottamatta muutamaa pikkunirhaisua, Sly oli edelleen täysin kunnossa.
Hän vastasi tuleen raivokas irvistys kasvoillaan ja hänen konekiväärinsä lauloi hilpeää joululauluaan lyijynmustassa yössä.

---

Kaikki katsoivat kuinka Himmler syöksyi kohden valkeana kumottavaa hankea, kutakuinkin 20 metriä alempana.
Kuinka ollakaan, voimakas tuulenpuuska tarttui Himmlerin riutuneeseen varteen ja viskasi hänet kuin näkymättömän käden ohjaamana kohden kauempana pörräävää, sarjatulta laskettelevaa helikopteria.

---

- Naks, naks.

Sly painoi liipasinta mutta mitään ei tapahtunut. Stallone oivalsi että aseeseen oli iskenyt syöttöhäiriö. Ja kuinka ollakaan, helikopterista tuiskuava luotikuuro alkoi pyyhkimään tasaisesti lähemmä hänen aukealle jähmettynyttä hahmoaan.

---

Himmler näki jäätyneiden silmiensä lävitse lentävänsä kohden helikopterin lapoja kuin leppäkeihäs.
- Meine fuhrer.. hän kuiskasi hiljaa ja iskeytyikin sitten samantein vinhasti pyöriviin roottorin lapoihin.

---

Pukki ja kumppanit katselivat kuka milläkin mielellä, kuinka Himmler paiskautui vasten helikopterin lapoja.
Himmlerin kappaleita lensi viheltäen ilmassa joka suuntaan.
Luunsiruja ropisi Joulupukin ja kumppaneiden niskaan.
Mutta koska reki oli nyt keveämpi, Petteri korskahti tyytyväisenä ja alkoi kuopia ilmaa.
Nostetta alkoikin heti ilmentyä ja reki alkoi nousta korkealle yötaivaalle iloisen helkkynän säestämänä.

---

Renny kuvasi suoraan lonkalta laaksossa tapahtuvaa. Hän hihkui mielessään, sillä materiaali oli tällä kertaa poikkeuksellisen erinomaista. Hän tiesi että Oscarin pokkaaminen tällä tavaralla tulisi olemaan saletissa.
Renny näki tumman hahmon osuvan helikopterin roottoreihin ja lentävän säpäleinä joka suuntaan.
Sitten itse kopteri alkoi menettämään sekä vakauttaan että korkeutta.
Kopteri tuli kyljelleen alas luhihankeen, räjähti tulipalloksi niin että Stallonen majesteetillinen hahmo näkyi tummana silhuettina vasten tulimerta.
Renny itki ilosta. Sitten hän huokaisi, otti viimeisen lähikuvaotoksen Slysta, joka edelleen seisoi aukealla kuin toteemi.

- Se oli sitten siinä, Renny sanoi ääni liikutuksesta väristen ja laskiessaan kameransa, hänen mielessään väikkyi jo kuvajainen takanreunuksesta, jolla kullattu patsas nökötti kädet puuhkassa.

---


He lensivät kutakuinkin kilometrin korkeudella, ja taistelujen tuoksinasta väsyneet zombiet ynnä tontut, olivat jo kaikki unten mailla.
Samassa pukin nutun sisällä piippasi.
Pukki sujatti kätensä povariin ja veti esiin - kännykän.
Hän katsoi näyttöä. "Muori soittaa", välkkyi siinä.
Pukki napsautti luurinkuvaketta ja kuuli muorin katkoilevan ja särisevän äänen:
- Mis..ä.. si..nä.. oo..t
- No täälä jossain laplandiassa misä lienee, ei oo oikein kenttää näin korkeella muoriseni.
- Si--ä..mi...ä--aa.. että--uun -o-enää-- kuu-isen...päe--ää -kaa - naps!
Yhteys katkesi lopullisesti ja pukki nakkasi hyödyttömän kännykkänsä pimeälle taivaalle.
Hän yritti saada ajatuksissaan jotain tolkkua siitä, mitä muori oli yrittänyt sanoa.
Sitten hänellä sytytti.
Joulu!
Hitto, minähän olen Joulupukki enkä mikään kommando!
Jouluun oli enää kuutisen päivää aikaa, ja kaikki lahjat olivat paitsi pakkaamatta, myös kuskaamatta niille harvoille kilteille lapseille joita tästä maasta vielä yleensä löytyi.
- Ptruu, Petteri, ptruu! Pukki murahti ja nykäisi valjaksista pari kertaa.
Petteri lopetti tyhjän kuopimisen ja reki pysähtyi kuin seinään.
Samalla reki myös sakkasi ja alkoi tippua kuin kivi kohden alhaalla odottavaa lumenkamaraa.

Lue lisää

Aartu kurkisteli reen reunan yli vinhasti lähetyvää maata. - Tri Göbbels! Mitä mieltä olette tilanteesta, hän kysyi vakavasti.
- Meni Führer, näyttää siltä, että mätkähdämme muutaman sekunnin kuluttua maahan noin sadan metrin lentokorkeudesta. Aatu pohti hetken proparandaministerin sanoja.
- Entä mitkä ovat mahdollisuutemme selvitä hengissä? Hitler tiedusteli.
- Mein Führer, niitä ei ole! Göbbels vastasi.
- Arvostan rehellisyyttänne, parahin Göbbels. Teihin voi aina luottaa, Aatu sanoi silminnähden liikuttuneena. Göbbels vain hymyili aurinkoisesti, sillä Mestarin vilpitön kiitos oli mannaa hänen sielulleen.

Tällä välin pukki oli löytänyt reen pohjalta jakamatta jääneen viimevuotisen lahjapaketin.
-Täälläkös se Niko-pojan lahja olikin... Pukki avasi paketin. - Tämä on viimeinen toivomme... Jess! hän huudahti riemastuneena.
- Puhallettava rantalelu ja heliumsäiliö!

Pukki liitti säiliön rantaleluun ja täytti lelun heliumilla. Putoavan reen vauhti hidastui heti ja viimein se jäi leijumaan noin metrin korkeudelle maanpinnasta.

- Rautaristin arvoinen suoritus, hörähti Aatu ja loikkasi 117-vuotiaaksi zombieksi ihmeen ketterästi reestä. - Nyt mennään tuohon ehjään mökkiin jatkamaan Suur-Korvatunturin suunnittelua!

-Jawhohl mein Führer, mikä nerokas idea, myönteli Joulupukki. Laitan vaan tuon Petterin talliin, hän jatkoi.

Renny laski kameran käsistään. - Ei juma... purkissa on tuokin, tulee kyllä aika epäuskottava tän filmin juonesta... Ehkä sopivalla leikkauksella... hei nyt mä tiedän, tehdään näistä takaumia, tajuutsä Sly, hän sanoi innoissaan Stallonelle.

A. Donits kirjoitti:

Aartu kurkisteli reen reunan yli vinhasti lähetyvää maata. - Tri Göbbels! Mitä mieltä olette tilanteesta, hän kysyi vakavasti.
- Meni Führer, näyttää siltä, että mätkähdämme muutaman sekunnin kuluttua maahan noin sadan metrin lentokorkeudesta. Aatu pohti hetken proparandaministerin sanoja.
- Entä mitkä ovat mahdollisuutemme selvitä hengissä? Hitler tiedusteli.
- Mein Führer, niitä ei ole! Göbbels vastasi.
- Arvostan rehellisyyttänne, parahin Göbbels. Teihin voi aina luottaa, Aatu sanoi silminnähden liikuttuneena. Göbbels vain hymyili aurinkoisesti, sillä Mestarin vilpitön kiitos oli mannaa hänen sielulleen.

Tällä välin pukki oli löytänyt reen pohjalta jakamatta jääneen viimevuotisen lahjapaketin.
-Täälläkös se Niko-pojan lahja olikin... Pukki avasi paketin. - Tämä on viimeinen toivomme... Jess! hän huudahti riemastuneena.
- Puhallettava rantalelu ja heliumsäiliö!

Pukki liitti säiliön rantaleluun ja täytti lelun heliumilla. Putoavan reen vauhti hidastui heti ja viimein se jäi leijumaan noin metrin korkeudelle maanpinnasta.

- Rautaristin arvoinen suoritus, hörähti Aatu ja loikkasi 117-vuotiaaksi zombieksi ihmeen ketterästi reestä. - Nyt mennään tuohon ehjään mökkiin jatkamaan Suur-Korvatunturin suunnittelua!

-Jawhohl mein Führer, mikä nerokas idea, myönteli Joulupukki. Laitan vaan tuon Petterin talliin, hän jatkoi.

Renny laski kameran käsistään. - Ei juma... purkissa on tuokin, tulee kyllä aika epäuskottava tän filmin juonesta... Ehkä sopivalla leikkauksella... hei nyt mä tiedän, tehdään näistä takaumia, tajuutsä Sly, hän sanoi innoissaan Stallonelle.

Lue lisää

Taivaan kirjokansi oli tähtiä täynnä.

Joulukuoro viritteli alkuillasta jo nuotion äärellä kitarisojaan. Filmiryhmä otti käsivaralla otoksiaan. Daisykin oli selvinnyt pulkkamäestä, niistä ikimuistoisen hulluista töyssähtelevistä törmäilyistä ehjänä, ja oli taas ketteränä jammailemassa eturivissä. Hän oli sipaissut dödöt kainaloonsa, puleerannut naamavärkkinsä, vetänyt aikamoiset bilehileretongit ylleen, kiskaissut päälle päätteeksi täplikkään keinoturkkinsa ja piikkikorkoiset yli polven ulottuvat somat saapikkaansa, eikä kaikesta siitä huolimatta kenenkään mielestä vaikuttanut yhtään rupuluokan näyttelijättäreltä, vaikka heiluikin nyt tahdissa kaikkien muiden kanssa napsutellen sormiaan ja lauleli välillä omiaankin:
”...buum-tsu-duum-klak...”

-   klak?

Joulupukki jo vähän ihmetteli naamarinsa takana, mutta ajatteli sitten, että lätäkön tuolla puolen oli aina ollut ihan omat hömppäluritukset, ja istuskeli siinä tähtiin tuijotellen ja odottaen rennosti muiden läsnäolijoiden kanssa mitä tuleman piti.

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan.

Porukkaa oli tänä iltana tosiaan kerääntynyt jos jonkinlaista, oli ketunnaamaisia puuhkakauluksisia kaikenkarvaisia juhlatamineissaan käveleviä maestroja ja ties minkälaisia taiteilijarenttuja, intellektuelleja, runoilijoita ja kirjailijanalkuja. Porukkaa kuin meren mutaa hääräilemässä iltanuotiolla tunturin kupeessa, ja seassa vilisteli tonttua jos jonkinlaista puhumattakaan Joulumuorista, joka iloisena kärppänä kiirehti taas paikasta toiseen tarkistaen apujoukkoineen, että alkoi olla jokseenkin valmista lähettää retkue matkaan. Petteri Punakuonoa oli jouduttu tosin etsimään iltapäivällä oikein kissojen ja koirien kanssa ja siinä kunnostautuikin oikein viimeisen päälle presidentin lemmikki, joka koiravaljakon päällepäsmärinä oli osannut hakea (tiedustelupäällikkö Ivar Molokin vinkistä) Petteriä vaaran toiselta puolelta itärajan takaa Ison Karhunkolosta. Siellä Punakuono oli kuin olikin kaivautunut vanhan ystävänsä viereen hetkeksi huilaamaan ja lämmittelemään ennen tulevaa reissua, ja oli onneksi viimetingassa muistanut Joulupukin toivomuksen hakea Pakkasukkokin joulunviettoon. Vaikka Pakkasukon omat juhlat alkavatkin vasta joulun jälkeen, niin Joulupukilla on tapana tarjota hänellekin aina joulun kunniaksi jos ei muuta niin lämmintä kättä, ja kilauttaa kaikkien läsnäolijoiden kanssa glögimaljoja ja sanoa: ”Keep Peace! ... Kiippiis ... Kippis!” Tämän suorastaan kansainvälisen tervehdyksen kaikki kiljahtelivat ilomielin iloliemin. Nuotion äärellä koko sähläävä seurue, niin kaikki joulupukit kuin Jyväjemmarikin veljenpoikineen syventyivät mättämään sisuksiinsa muikunmätimoussea kera pikkublinien, ja taisi siinä tosiaan taas olla muutama siivu graavilohtakin menossa kurkkuun ilman suurempaa uhoa ja elämöintiä. Ja vaikka saaristolaisiakin oli muutama mukana, niin Joulumuori oli tiukkana siitä, että jouluhaukea ei ole heille tarjolla. Jotain rajaa sentään, mutta joulupossut olivat hyvänä vastapainona tällä kerralla niitä iloisia piirissä pyöriviä Nisse-tonttuja. Oi nuo suloiset veitikat, jotka suvereenisti laskettelivat aina tarpeen tullen duurivoittoisia juomalaulujaan illan kevennykseksi. De-e-jettekiva-de! Just!

Nuotion kipinöinti oli kuin virvatulien tanssia, jota yksi jos toinenkin alkoi seurailla hissukseen kaula kenossa. Todentotta, kun porukka katseli ylös... tulenlieskat sinkoilivat kuin monisärmäiset mutkikkaat kysymykset kohti taivaankantta. Tunnelma alkoi olla boheemin luxoriöösi. Tämä kaikkinensa rento fiilistely vetosi suloisesti sydänalaan, tämä ihmisläheisyys sipaisi heitä jokaista kuin kevyt joulusiivous. Ilmapiiri suorastaan pölyhuiskun tavoin värähteli arvailuja, huhupuheita, jopa juoruilua, eikä kukaan jaksanut enää välittää mihin tämä kaikki johtaa, ja olikos tämä nyt taas jotakin peliä. Kukaan ei tänä iltana jaksanut kaipailla kaikenkattavia yksityiskohtaisia selontekoja, vaan kaikki vaipuivat mielihyvin iltahämyn suloiseen slaavilaiseen kaihoon tuikkivien tähtösten alla. Uutisissa oli kerrottu, että: ”... pilvisyys vaihtelee ja mahdollisesti lumikuuroja...” Niinpä tietenkin, kirkkaampaa tähtitaivasta tuskin koskaan oli nähty! Siis yhtä hyvin uutistenlukija olisi voinut sanoa heille: ”...aika kuluu, ihmiset tulevat ja menevät, elämät risteävät, haavat arpeutuvat ja aukeavat...”

Nuotiolla on poskien punaa ja puhellaan joustavaa möngerrystä, sekoitellaan glögiä, heilutellaan kansainvälisesti käsiä kun sanat eivät riitä, ollaan rentoja ja eletään tässä hetkessä. Ja kaikki laulavat illan mittaan iloisesti ”...buum-tsu-duum-klak...”

Ratititirallaa...ratiriti...jopas kettu huiskii hännällä hankia! Jo vain! Peninkulmien mittaiset taipaleet odottavat! Valmiina-paikoillanne-nyt!
Voi sitä poronkavioiden kopsahtelua kun kaikki Joulupukit säntäävät tonttujoukkojensa kanssa matkaan. Porojen vetämät reet nousevat rauhallisen hyväntahtoisesti virkkujen vetäjiensä voimalla yläilmoihin. Ho-ho-hou! Matkalla ollaan! Ja todentotta taivaankannen tähtien alla viuhahtelee kuin revontulina nuo hyväntahtoiset olennot taas rekiretkillään kilttien lasten luo, ja nuo kirkassilmäiset lapset odottelevat ikkunasta ulos kurkkien joko saapuu kirkas jouluvalo ja alkavat kuulla helskeisen melskeistä tiukujen soittoa, ja heidänkin silmänsä loistavat kirkkaina tähtinä taivaankannen alla.

Oi Jouluyö!

scarabaeus kirjoitti:

Taivaan kirjokansi oli tähtiä täynnä.

Joulukuoro viritteli alkuillasta jo nuotion äärellä kitarisojaan. Filmiryhmä otti käsivaralla otoksiaan. Daisykin oli selvinnyt pulkkamäestä, niistä ikimuistoisen hulluista töyssähtelevistä törmäilyistä ehjänä, ja oli taas ketteränä jammailemassa eturivissä. Hän oli sipaissut dödöt kainaloonsa, puleerannut naamavärkkinsä, vetänyt aikamoiset bilehileretongit ylleen, kiskaissut päälle päätteeksi täplikkään keinoturkkinsa ja piikkikorkoiset yli polven ulottuvat somat saapikkaansa, eikä kaikesta siitä huolimatta kenenkään mielestä vaikuttanut yhtään rupuluokan näyttelijättäreltä, vaikka heiluikin nyt tahdissa kaikkien muiden kanssa napsutellen sormiaan ja lauleli välillä omiaankin:
”...buum-tsu-duum-klak...”

-   klak?

Joulupukki jo vähän ihmetteli naamarinsa takana, mutta ajatteli sitten, että lätäkön tuolla puolen oli aina ollut ihan omat hömppäluritukset, ja istuskeli siinä tähtiin tuijotellen ja odottaen rennosti muiden läsnäolijoiden kanssa mitä tuleman piti.

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan.

Porukkaa oli tänä iltana tosiaan kerääntynyt jos jonkinlaista, oli ketunnaamaisia puuhkakauluksisia kaikenkarvaisia juhlatamineissaan käveleviä maestroja ja ties minkälaisia taiteilijarenttuja, intellektuelleja, runoilijoita ja kirjailijanalkuja. Porukkaa kuin meren mutaa hääräilemässä iltanuotiolla tunturin kupeessa, ja seassa vilisteli tonttua jos jonkinlaista puhumattakaan Joulumuorista, joka iloisena kärppänä kiirehti taas paikasta toiseen tarkistaen apujoukkoineen, että alkoi olla jokseenkin valmista lähettää retkue matkaan. Petteri Punakuonoa oli jouduttu tosin etsimään iltapäivällä oikein kissojen ja koirien kanssa ja siinä kunnostautuikin oikein viimeisen päälle presidentin lemmikki, joka koiravaljakon päällepäsmärinä oli osannut hakea (tiedustelupäällikkö Ivar Molokin vinkistä) Petteriä vaaran toiselta puolelta itärajan takaa Ison Karhunkolosta. Siellä Punakuono oli kuin olikin kaivautunut vanhan ystävänsä viereen hetkeksi huilaamaan ja lämmittelemään ennen tulevaa reissua, ja oli onneksi viimetingassa muistanut Joulupukin toivomuksen hakea Pakkasukkokin joulunviettoon. Vaikka Pakkasukon omat juhlat alkavatkin vasta joulun jälkeen, niin Joulupukilla on tapana tarjota hänellekin aina joulun kunniaksi jos ei muuta niin lämmintä kättä, ja kilauttaa kaikkien läsnäolijoiden kanssa glögimaljoja ja sanoa: ”Keep Peace! ... Kiippiis ... Kippis!” Tämän suorastaan kansainvälisen tervehdyksen kaikki kiljahtelivat ilomielin iloliemin. Nuotion äärellä koko sähläävä seurue, niin kaikki joulupukit kuin Jyväjemmarikin veljenpoikineen syventyivät mättämään sisuksiinsa muikunmätimoussea kera pikkublinien, ja taisi siinä tosiaan taas olla muutama siivu graavilohtakin menossa kurkkuun ilman suurempaa uhoa ja elämöintiä. Ja vaikka saaristolaisiakin oli muutama mukana, niin Joulumuori oli tiukkana siitä, että jouluhaukea ei ole heille tarjolla. Jotain rajaa sentään, mutta joulupossut olivat hyvänä vastapainona tällä kerralla niitä iloisia piirissä pyöriviä Nisse-tonttuja. Oi nuo suloiset veitikat, jotka suvereenisti laskettelivat aina tarpeen tullen duurivoittoisia juomalaulujaan illan kevennykseksi. De-e-jettekiva-de! Just!

Nuotion kipinöinti oli kuin virvatulien tanssia, jota yksi jos toinenkin alkoi seurailla hissukseen kaula kenossa. Todentotta, kun porukka katseli ylös... tulenlieskat sinkoilivat kuin monisärmäiset mutkikkaat kysymykset kohti taivaankantta. Tunnelma alkoi olla boheemin luxoriöösi. Tämä kaikkinensa rento fiilistely vetosi suloisesti sydänalaan, tämä ihmisläheisyys sipaisi heitä jokaista kuin kevyt joulusiivous. Ilmapiiri suorastaan pölyhuiskun tavoin värähteli arvailuja, huhupuheita, jopa juoruilua, eikä kukaan jaksanut enää välittää mihin tämä kaikki johtaa, ja olikos tämä nyt taas jotakin peliä. Kukaan ei tänä iltana jaksanut kaipailla kaikenkattavia yksityiskohtaisia selontekoja, vaan kaikki vaipuivat mielihyvin iltahämyn suloiseen slaavilaiseen kaihoon tuikkivien tähtösten alla. Uutisissa oli kerrottu, että: ”... pilvisyys vaihtelee ja mahdollisesti lumikuuroja...” Niinpä tietenkin, kirkkaampaa tähtitaivasta tuskin koskaan oli nähty! Siis yhtä hyvin uutistenlukija olisi voinut sanoa heille: ”...aika kuluu, ihmiset tulevat ja menevät, elämät risteävät, haavat arpeutuvat ja aukeavat...”

Nuotiolla on poskien punaa ja puhellaan joustavaa möngerrystä, sekoitellaan glögiä, heilutellaan kansainvälisesti käsiä kun sanat eivät riitä, ollaan rentoja ja eletään tässä hetkessä. Ja kaikki laulavat illan mittaan iloisesti ”...buum-tsu-duum-klak...”

Ratititirallaa...ratiriti...jopas kettu huiskii hännällä hankia! Jo vain! Peninkulmien mittaiset taipaleet odottavat! Valmiina-paikoillanne-nyt!
Voi sitä poronkavioiden kopsahtelua kun kaikki Joulupukit säntäävät tonttujoukkojensa kanssa matkaan. Porojen vetämät reet nousevat rauhallisen hyväntahtoisesti virkkujen vetäjiensä voimalla yläilmoihin. Ho-ho-hou! Matkalla ollaan! Ja todentotta taivaankannen tähtien alla viuhahtelee kuin revontulina nuo hyväntahtoiset olennot taas rekiretkillään kilttien lasten luo, ja nuo kirkassilmäiset lapset odottelevat ikkunasta ulos kurkkien joko saapuu kirkas jouluvalo ja alkavat kuulla helskeisen melskeistä tiukujen soittoa, ja heidänkin silmänsä loistavat kirkkaina tähtinä taivaankannen alla.

Oi Jouluyö!

Lue lisää

jaksaa kirjoittaa noin paljon paskaa ja luulee olevansa vielä cool tekstinikkari tai superhumoristi??? hä??? paskat kukaan lue tommosta kokonaan.