Toissa yönä...

FéLiNe

... noin kolmen aikaan heräsin valtaviin kipuihin. Menin vessaan ja pönttö täyttyi lähes piripintaan verellä.

Raskausviikkoja oli 11 3.

Ehdin juuri herättää mieheni ennenkuin pyörryin.
Olin siinä pyörtyneenä oksennellut ja verilammikko laajeni allani.

Klo.04.10 mieheni soitti ambulanssin, matkasimme keskussairaalan päivystykseen.

Pulssi oli hidas, verenpaine alhainen ja olin kalpeeaakin kalpeampi.

Aamulla kahdeksan aikaan pyysin päästä vessaan vaihtamaan sidettä.
Lapseni vajosi verenpeittämänä sinne sairaalaan pönttöön.

Gynekologi totesi tutkimuksen jälkeen ettei kaavintaa enää tarvita, sillä kohtuni oli puhdistunut itsestään niin perusteellisesti.

Minut lähetettiin kotiin ja toivotettiin vain hyviä jatkoja.

Kitkuttelen lähes väkisin eteenpäin sisun, särkylääkkeiden ja toivon avulla.

Mieliala on sekava. Olen äärimmäisen vihainen miehelleni kun hän ei sure.
Vaikka tiedän järjellä ajatellen että hän tekee sen omalla tavallaan.

Milloin olen suunnattoman surullinen ja vain itkeskelen, hyperventilaatioon saakka, milloin olen helpottunut.

Yksinäisyyden tunne on sanoinkuvaamattoman valloittava.

Yhtäkkiä en voi kestää mieheni aikaisemmasta avioliitosta olevaa lasta.

Kaikki nämä oudot ja sekavat, itsesääliä purskuvat tunteet ovat yllättäen vallanneet kaikki 24 tuntia vuorokaudesta!

Mitä tehdä, miten päästä eteenpäin, milloin helpottaa, milloin jaksaa jatkaa ja uskoa tulevaan???

11

2034

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Bumble-B

      Voi ei, tuohon ei oikein voi mitään muuta sanoa kuin valtavasti haleja ja voimia että jaksaisit noiden vaikeiden päivien yli. Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu ja voin sanoa, että sulla on nyt ne pahimmat ajat menossa ja kukaan ei voi sitä sanoa, kuinka kauan tuo järkytys ja suru kestää. Toisilla se kestää pari päivää, toisilla pari vuotta. Anna surun nyt vain tulla ja lepää ja ajattele asioita rauhassa. Älä vielä pohdi tulevaisuutta, sen aika on sitten kun suru on hellittänyt. Vaikea sanoa mikä oloa helpottaisi, mulla helpotti ainakin se, että sai puhua asiasta läheisten kanssa ja se että sai itkeä kunnolla. Itsellä keskenmenosta nyt vajaa kaksi viikkoa ja kun fyysinen kipu on vähän hellittänyt niin jaksan taas uskoa tulevaisuuteen ja siihen että tahdon yrittää uudelleen heti kun se on mahdollista. Siitä uudelleen yrittämisen ajatuksesta saa jotenkin kummasti voimaa.

      Tärkeintä on ettet väkisin yritä työntää surua ja tuskaa sivuun ja olla urhea, se ei auta koska ne tunteet on käytävä läpi joskus, nyt tai myöhemmin, ja tervettä on jos pystyy suremaan surunsa heti. Anna itsellesi aikaa ja anna myös miehellesi aikaa, hän ihan varmasti suree myös, omalla tavallaan. Hänellä ei varmaan vielä ollut kovin vahvaa sidettä menetettyyn lapseen joten voisin kuvitella että hän suree enemmän sitä, että sinä suret. Minäkin olen syyttänyt miestäni siitä ettei hän osaa surra, mutta tajusin olleeni väärässä. Miehet purkavat oman ahdistuksensa eri tavalla, yrittävät kai työntää sen syrjään kun ensi järkytyksestä on toivuttu. Se heille suotakoon. Kukin tavallaan..

      Mutta kunhan tiedät että kaikki nuo ajatukset on normaaleja ja ihan sallittuja ja on tärkeää että puhut kaikista tunteista miehesi kanssa, myös hänen lapseensa kohdistuvista tunteista. Uskon että miehesi ymmärtää. Olkaa toistenne tukena ja puhukaa ja kuunnelkaa, älkää riidelkö tai syytelkö, se on turhaa koska syyllistä ei näihin surullisiin tapauksiin löydy. Ja päivä kerrallaan elätte, ja yhtenä päivänä huomaat että suurin tuska onkin poissa ja elämä hymyilee taas. Kipeäksi muistoksi keskenmeno varmaankin jää, mutta vaali muistoa ensimmäisestä raskaudestasi, ensimmäisestä lapsestasi joka ei ollut valmis tulemaan tähän maailmaan. Joskus kipeäkin muisto voi olla kaunis.

      Jaksamisia teille!

      • FéLiNe

        ...rohkaisusta ja oman kokemuksesi jakamisesta.

        Olen jonkin aikaa seurannut sinun kertomuksiasi täällä, kuten muidenkin.

        Syyni on ollut uudelleen menettämisen pelko.

        Minulla on takanani yksi abortti ja yksi keskenmeno (ennen tätä), tästä edellisestä keskenmenosta on kulunut jo 9 vuotta, ja silloin se oli niin varhaisessa vaiheessa etten edes itse tiennyt olevani raskaana.

        Joten en samalla tavalla surrut, sillä en myöskään ollut missään vaiheessa tietoisesti odottanut, kaivannut ja suunitellut.

        Muistaaseni sinun tapauksessa olit jo viikoilla 20-21? En ole täysin varma, mutta käsitykseni on se.

        En voi muuta kuin nostaa hattua henkilölle joka kaikesta huolimatta pyrkii rohkaisemaan toista,
        vaikka itse on juuri käynyt läpi ns. "henkisen ja fyysisen helvetin".

        Uteliaisuuttani kävin katsomassa ns. profiilisi ja yllätykseksi huomasin että olemme myös samanikäisiä. Eli molemmat 28v?

        Joten sanoisin, että kiitos sinulle...

        Sanomasi antaa ei pelkästaan toivoa mutta luo myös luotettavuutta.


      • Bumble-B
        FéLiNe kirjoitti:

        ...rohkaisusta ja oman kokemuksesi jakamisesta.

        Olen jonkin aikaa seurannut sinun kertomuksiasi täällä, kuten muidenkin.

        Syyni on ollut uudelleen menettämisen pelko.

        Minulla on takanani yksi abortti ja yksi keskenmeno (ennen tätä), tästä edellisestä keskenmenosta on kulunut jo 9 vuotta, ja silloin se oli niin varhaisessa vaiheessa etten edes itse tiennyt olevani raskaana.

        Joten en samalla tavalla surrut, sillä en myöskään ollut missään vaiheessa tietoisesti odottanut, kaivannut ja suunitellut.

        Muistaaseni sinun tapauksessa olit jo viikoilla 20-21? En ole täysin varma, mutta käsitykseni on se.

        En voi muuta kuin nostaa hattua henkilölle joka kaikesta huolimatta pyrkii rohkaisemaan toista,
        vaikka itse on juuri käynyt läpi ns. "henkisen ja fyysisen helvetin".

        Uteliaisuuttani kävin katsomassa ns. profiilisi ja yllätykseksi huomasin että olemme myös samanikäisiä. Eli molemmat 28v?

        Joten sanoisin, että kiitos sinulle...

        Sanomasi antaa ei pelkästaan toivoa mutta luo myös luotettavuutta.

        ...ja huominen tulee varmasti, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Elämä jatkuu vaikka nyt kaikki tuntuu vain tyhjältä ja pysähtyneeltä. Sä varmasti tunnet olosi jossain vaiheessa niin turhaksi ja yksinäiseksi, mutta muista että sä et oo yksin. Meitä on täällä jossain lukemattomia saman kokeneita ja kaikki me haluttaisiin sua auttaa parhaalla mahdollisella tavalla, koska me kaikki tiedetään miltä oman lapsen menetys tuntuu, oli raskausviikot sitten mitä hyvänsä. Minä en toivoisi omaa kokemustani edes pahimmalle vihamiehelle ja siksi tahdon sanoa edes jonkun lohduttavan sanan ihmiselle joka on juuri lapsensa menettänyt. Ei se paljon jaksamista vaadi, se vain on jotain joka täytyy tehdä. Ei meitä kukaan muu voi ymmärtää, kuin toinen saman kokenut.


      • FéLiNe
        Bumble-B kirjoitti:

        ...ja huominen tulee varmasti, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Elämä jatkuu vaikka nyt kaikki tuntuu vain tyhjältä ja pysähtyneeltä. Sä varmasti tunnet olosi jossain vaiheessa niin turhaksi ja yksinäiseksi, mutta muista että sä et oo yksin. Meitä on täällä jossain lukemattomia saman kokeneita ja kaikki me haluttaisiin sua auttaa parhaalla mahdollisella tavalla, koska me kaikki tiedetään miltä oman lapsen menetys tuntuu, oli raskausviikot sitten mitä hyvänsä. Minä en toivoisi omaa kokemustani edes pahimmalle vihamiehelle ja siksi tahdon sanoa edes jonkun lohduttavan sanan ihmiselle joka on juuri lapsensa menettänyt. Ei se paljon jaksamista vaadi, se vain on jotain joka täytyy tehdä. Ei meitä kukaan muu voi ymmärtää, kuin toinen saman kokenut.

        ...ja juuri niin.


    • taas jännitetään...

      Olen pahoillani FéLiNe!

      Itselläni oli 8 viikkoa sitten lähes sama tilanne. Viikkoja oli 11 ja järkyttävien kipujen saattelemana alkoi verta tulemaan kuin hanasta... Yön pitivät mua sairaalassa ja piikittivät kipulääkkeitä. Aamulla sitten lääkäri sanoi että kotiin vaan, ei tarvita kaavintaa, kohtu on tyhjä ja mitään ei näy. Yritin selittää että on aivan kamala olo, mutta ei auttanut, määräsi vaan kipulääkkeitä. Maanantai aamuna pääsin kotiin, ke piti muka olla jo valmis arkeen eli työhön ja kouluun.

      Keskiviikkona olin kuitenkin niin kipeä, että lähdin päivystykseen. 6 tuntia kun olin siellä odotellut pääsin lääkärille. Teki ultran alakautta ja kertoi että noin 4cm kokoinen pala raskausmateriaalia jäänyt jumiin kohdunkaulankanavaan. Vuoto oli jo pahanhajuista ja oli kuumetta, tulehdus siis alkanut. Ei muuta kun sisään ja päivystyskaavintaan. Seuraavana aamuna pääsin kotiin ja olo oli fyysisesti paljon parempi... Henkisesti tietysti pahaolo. Mietin että miten muka se toinen lääkäri ei ollut sitä huomannut paria päivää aikaisemmin? Sanoi vaan että pieniä hyytymiä voi vielä olla... Kyllä kai 4cm ois pitänyt huomata...??? jos ois vaan tarkemmin viitsinyt/ehtinyt kattoa.

      Henkinen parantuminen vie kaikilla oman aikansa. Meillä oli ehkä niinpäin, että mun mies otti asian raskaammin kuin mä. Mä tosin olin siihen salaa "varautunut", koska ystäväpiirissä on ollut keskenmenoja. Ja ajattelin vain, että se on niin yleistä... ja tiedän ainakin että voin tulla raskaaksi.

      Kaavinnasta tosiaan pian 8 viikkoa. Ihmettelin kun kuukautisia ei kuulu. En ollut saanut aikaiseksi mennä jälkitarkastukseen vielä vaikka mahakin oli ollut kipeä jo monta viikkoa. Ajattelin että menkat on alkamassa ja sen takia on kipeetä. Muitakin oireita alko sitten tulemaan ja tajusin olevana taas raskaana. Ja raskaustesti sen vielä vahvisti. Kävin sitten yksityisellä lääkärillä joka kattoi ultralla että elämää on taas!!sydämen syke näkyi jo. h5 -6. eli olin tullut raskaaks melkeen heti uudelleen. Olin netistä lukenut että kannattaa odottaa kuukautisia ainakin yhdet ennen uutta raskautta, ja siks kysyinkin ihan paniikissa että mitäs nyt...Lääkäri vaan totesi että ei sillä ole mitään merkitystä, jokainen raskaus on omansa... No tästä uudesta ei nyt olla kuitenkaan oikein uskallettu vielä iloita. Ollaan jo päätetty että käydään n. viikolla 10 taas siellä yksityisellä varmistamassa että kaikki on ok. Suurin osahan menee kesken viikoilla n.7-9, niinkuin oli mennyt meilläkin viimeks. Siinä vaan meni se muutama viikko ennen kuin se lähti tulemaan kunnolla ulos...

      Toivon voimia teille FéLiNe! Keskustelkaa toistenne kanssa, tai ammattilaisten kanssa. Itselleni oli apua kun asiasta sai puhua ja joku kuunteli.

      Onko jollain muilla kokemuksia heti uudelleen raskaaksi tulemisesta? Yksi keskenmenohan ei vielä lisää riskiä toiseen raskauteen.

      • FéLiNe

        ...teille uuden raskauden johdosta.

        Itse kyselin asiasta neuvola hoitajaltani, hän kertoi minulle että syy siihen että keskenmenon kokeneita kehoitetaan odottamaan muutaman kuukauden ennen uudelleen yrittämistä on että A)suruprosessi on loppuun käyty ja henkinen hyvinvointi on kohdallaan, B)koska kuukautiset ovat jälleen alkaneet on helpompi määritellä la.

        Nämä ovat siis periaatteessa ainoat selvät syyt odottamiseen.

        Me olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta nyt kun oma vointini on parempi, ja olemme molemmat yhtä mieltä siitä että jos uusi lapsi on tullakseen niin antaa sen tulla.

        Tietenkin pyrimme olemaan varovaisia emmekä tällä kertaa välttämättä julista riemusanomaa saman tien kaikille, jos meille suodaan uudelleen raskaaksi tulemisen onni.

        Asiasta toiseen... toivon teille kaikkea hyvää ja että tällä kertaa asiat menisi kaikin puolin toivottuun suuntaan!


    • kolme keskenmenoa kokenut

      Otan osaa....menetit juuri sen toivomanne pikkuisen mutta kyllä elämä voittaa,usko pois :)
      Jos vain mahdollista juttele miehellesi tuntemuksistasi ja usko pois hän varmasti suree yhtä paljjon kuin sinäkin mutta miehet surevat erilailla.
      Itse olen kokenut kolme keskenmenoa,yksi oli alkuraskauden keskenmeno ja kaksi muuta olikin sitten pidemmällä jo,viikoilla 16-17.Rankkaa oli,
      mutta onneksi selvisin mieheni avustuksella,(juttelimme paljon)
      Ensimmäinen kuukausi oli rankin,mietin että mitä tein väärin jne,etsin kaikkea mahdollista juttuja keskenmenoista...sitten alkoi helpottaa kun olin saanut tutkimustulokset noista myöhemmän vaiheen keskenmenoista(kummatkin lapseni olisibvat olleet täysin terveitä kympin lapsia,vikoja ei löydetty) mutta yhtä noista keskenmenoista surin jopa 9kk kunnes sitten tajusin että en voi jatkaa näin jo lasteni takia,joten uutena vuotena tein päätöksen että nyt loppuu sureminen ja kas vain heti Tammikuun lopussa olinkin jo raskaana,odotin kolmatta lastani ja vaikeuksia raskaudessa oli mutta selvittiin ja ter´ve kolmas poikamme näki päivänvalon -01
      Sitten vuonna -04koimme suureksi suruksemme taas keskenmenon,viikoilla 17,kovasti surin nytkin,mutta taas mieheni avustuksella jaksoin jatkaa eteenpäin,olihan minulla myös jo kolme lastakin olemassa joten päivät täyttyivät heidän kanssa touhutessa,yhdet kuukautiset kerkesivät tulla ja kas kummaa olinkin raskaana,raskausaika oli vaikeaa (virtsatulehduksia,raskausajan diabetes jne)mutta terve tyttö syntyi maailmaan -05.
      Niin liika sureminen vie voimavaroja ja aiheuttaa stressiä joten se voi vaikeuttaa uudestaan raskaaksi tulemista,mutta usko pois,tulevaisuudessa sinullakin varmasti vielä pieni nyytti tuhisee kainalossa :)
      Muista että niin kauan kuin on elämää on toivoa!
      Meillä lapset tietävät että heillä on kolme enkelisisarusta taivaassa, Haluan uskoa että he toimivat suojelusenkeleinä täällä maan päällä oleville sisaruksilleen ja vanhemmilleen.
      Joskus huomaan miettiväni että minkälaisia he olisivat olleet jos olisivat saaneet olla maanpäällä,meidän luonamme,olisiko yhtä vilkkaita, kun meidän 5v poikamme,olisiko heilläkin pellavatukka,nyt yksi olisi eskarissa, jne...
      Ensimmäiseen noista myöhemmän viikon keskenmenoista meinasin kuolla.Olen iloinen että sain jatkoaikaa elämälleni ja saan nähdä lasteni kasvavan ja että tuon tapahtuman jälkeen kuitenkin perheeseemme on syntynyt vielä 2 pienokaista :)
      Lämmin Rutistus Sinulle Sinne ja Koita Jaksaa,Kyllä Se Elämä Vielä Voittaa!
      Äläkä missään vaiheessa ainenkaan syyllistä itseäsi,keskenmenolle et olisi voinut mitään,keskenmenot kun kuitenkin aika yleisiä.
      Juttele miehesi kanssa tapahtuneesta,hänelläkin on varmasti vaikeaa...

      • rv15

        millaiset olivat myöhäiset keskenmenosi? miten ne alkoi? tuntemukset ym. pystytkö kertomaan?
        kauheaa! otan osaa, kaikille teille jotka on sen kokenut!
        kuitenkin hyvä kuulla selviytymisestäkin.
        kiitos jo tuhannesti etukäteen!

        voimia


      • kolme keskenmenoa kokenut
        rv15 kirjoitti:

        millaiset olivat myöhäiset keskenmenosi? miten ne alkoi? tuntemukset ym. pystytkö kertomaan?
        kauheaa! otan osaa, kaikille teille jotka on sen kokenut!
        kuitenkin hyvä kuulla selviytymisestäkin.
        kiitos jo tuhannesti etukäteen!

        voimia

        Ensimmäinen keskenmeno oli vain tunne että pitää lähteä vessaan,painon tunne alhaalla ja siellä aloin vuotamaan niin että 20 min ja verta tuli ihan solkenaan,ambulanssilla sairaalaan...olin todella huonossa kunnossa,hengenlähtö lähellä...olin menettänyt noin puolet verestäni...lapsi oli menehtynyt 2 vko aikaisemmin :( kohtuun oli jostain vuotanut verta.Lapsi olisi ollut täyden kympin poika.
        Toinen keskenmeno,muutamana päivänä ennen keskenmenoa oli huono olo, aamuyöllä tuli rusehtavaa vuotoa...käytiin lääkärissä...kaikki hyvin...lapsi liikkui jne tultiin takasin,lepäilin mutta sitten alkoi vuotamaan verta....mentiin takaisin ja vauva oli kuollut:(
        Jouduin synnyttämään ja ennen synnytystä minulle
        tuli 39 asteen kuumekin.
        Tutkimuksissa lapsi oli taas terve mutta pienikokoinen.Sikiökalvot tulehtuneet ja myös napanuora oli ollut virheellinen josta sitten johtui tuo vauvan pienikokoisuus.
        Nyt meillä kuitenkin 4 lasta ja se riittää :)
        Enempää keskenmenoja en halua kokea,olen kiitollinen näistä neljästä terveestä lapsesta.


      • vastauksista
        kolme keskenmenoa kokenut kirjoitti:

        Ensimmäinen keskenmeno oli vain tunne että pitää lähteä vessaan,painon tunne alhaalla ja siellä aloin vuotamaan niin että 20 min ja verta tuli ihan solkenaan,ambulanssilla sairaalaan...olin todella huonossa kunnossa,hengenlähtö lähellä...olin menettänyt noin puolet verestäni...lapsi oli menehtynyt 2 vko aikaisemmin :( kohtuun oli jostain vuotanut verta.Lapsi olisi ollut täyden kympin poika.
        Toinen keskenmeno,muutamana päivänä ennen keskenmenoa oli huono olo, aamuyöllä tuli rusehtavaa vuotoa...käytiin lääkärissä...kaikki hyvin...lapsi liikkui jne tultiin takasin,lepäilin mutta sitten alkoi vuotamaan verta....mentiin takaisin ja vauva oli kuollut:(
        Jouduin synnyttämään ja ennen synnytystä minulle
        tuli 39 asteen kuumekin.
        Tutkimuksissa lapsi oli taas terve mutta pienikokoinen.Sikiökalvot tulehtuneet ja myös napanuora oli ollut virheellinen josta sitten johtui tuo vauvan pienikokoisuus.
        Nyt meillä kuitenkin 4 lasta ja se riittää :)
        Enempää keskenmenoja en halua kokea,olen kiitollinen näistä neljästä terveestä lapsesta.

        voi olen niin pahoillani että olet joutunut kokeen tuollaista! *halii*
        itse odotan tässä esikoistani, joka on alkunsa saanut kolmen vuoden yrityksen jälkeen hoitojen avulla.
        siksi olen niin "hysteerinen" kaikesta..ei ehkä ole viisasta lukea mtn keskenmeno juttuja, mutta en ole vielä pystynyt tunteen todeksi että me tosiaan saadaan vauva jos kaikki menee hyvin!
        ja kun viime la-su yönä oksentaessa lorahti housuun jtn kirkasta nestettä nii että jouduin vaihtaan alushousuja ni säikähdin. kyllähän se voi olla pissaakin kun niin ponnistin, mutta kun en tiedä..
        iltapäivällä mulla on lääkäri.

        ihanaa kun sinulla on 4 lasta kuitenkin! nauti niistä ja oikein hyvää jatkoa!


    • -heidi-

      Kukaan ei koskaan voi täysin ymmärtää sitä menetyksen tuomaa pettymystä/surua jota koet. Anna itsellesi aikaa surra ja muista että jokainen suree tavallaan ja jokainen päivä helpottaa hiukan. Surra pitää niin kauan kun asia tuntuu pahalle mutta muista myös että jaettu suru puolittuu. Yritä löytää tapa jakaa suruasi, on se sitten perinteinen toiselle ihmiselle puhuminen, piirtäminen tai kirjoittaminen.itseäni on helpottanut kirjoittaminen, tyhjän paperin täyttäminen tekstillä vaatii paljon asioiden käsittelyä.
      Aika on myös surijan hyvä ystävä, on tiettyjä kokemuksia ja asioita joihin auttaa vain aika. Aika ei saa tapahtunutta häviämään mutta saattaa auttaa ymmärtämään asioita tai himmentää muistoa.

      Toivon sinulle jaksamista suruusi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9076
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7756
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      156
      5366
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2285
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2060
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      81
      1687
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1635
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1366
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      432
      1304
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1182
    Aihe