Kysyin aikaisemmin sinulta:
Uskotko sinä että Jeesuksen veriuhri riittää kaikkien ihmisten syntien lunastamiseen. Onko veriuhrin voima riittävä?
Vastaapa nyt. "uskon" tai "en usko".
Ei kannata nyt ruveta keskustelemaan ihmisistä (sen enempää minusta kuin muista) tai siitä kuinka pelastun käytännössä tapahtuu tai jää tapahtumatta - vastaa vain jos uskot tai jos et usko.
kasi
Vain uskova_1:lle
26
1017
Vastaukset
Vastasin jo monet kerrat, mutta kun sinä uskomattomana ja oman epäraamatullisen oppikokoelmasi luojana (suuri osa omaksuttu adventisteilta, jehovilta ja liberaaliteologeilta) et ymmärrä hengellisiä asioita, niin minkäs sille voi. Yhdenlainen eksytystaktiikka tuo jankkaamisesikin, mutta eivät siihen Jeesuksen jalanjäljissä kulkevat lankea - jotkut jo kylmenneet voivat langetakin.
Sanoin:
Jeesuksen uhri riittäisi kaikille, mutta kun kaikki eivät pelastuksesta huoli, sinä mukaanluettuna.
No otetaanpas nyt sinut esimerkiksi. Vaikka olet tässäkin ketjussa rikkonut Jumalaa vastaan sanomalla Hänen säädöksiään harhaopiksi, antamalla Hänestä väärää todistusta, eksyttämällä ihmisiä uskomaan omiin Raamatun vastaisiin oppikyhäelmiisi, kehunut adventisteja heidän epäraamatullisuuksistaan jne. niin, jos nyt suostut tulemaan uskoon, Jeesuksen sovitus kattaa sinun perisyntisi ja kaikki sinun syntisi, myös nuo edellämainitut.
No jos et tule nyt uskoon ja jos satut elämään vielä vaikkapa kaksi vuotta, niin silloinkin uskoon tullessasi kaikki syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Mutta jos vaikka kuolet tänä yönä ei-uskovana, niin silloin ei tuosta Jeesuksen uhrista ole sinulle mitään hyötyä. Silloin sielusi erkanee maatumaan jäävästä ruumiistasi ja menet tuonelaan niinkuin rikas mies (Luuk). Sitten viimeiseltä tuomiolta menet muuttuneessa ruumiissasi ikuiseen kärsimykseen eikä Jeesuksen sovitustyö auta sinua mitenkään. Itse saat siellä sitten kärsiä omista synneistäsi loputtomasti.
Syntisi eivät siellä vähene, muuttunut ruumiisi ei pala loppuun, vaikka liekit sitä polttavat eikä kulu loppuun, vaikka madot sitä syövät, ikinä et pääse sieltä taivaaseen tai mihinkään muuallekaan etkä ikinä enää näe vilaustakaan Jumalasta.- kasi
mutta et saa itsestäsi irti sanaa "uskon" vaan
lievennät tuon sinulle nähtävästi vaikean sanan kaikenlaisilla selityksilläsi. Teet täten yksinkertaisesta asiasta monimutkaisen ja sekoitat siihen asioita jotka eivät siihen kuulu.
Ihmettelen? kuinkahan onkaan uskosi laita kun on kysymys Jeesuksen veriuhrista? Aina kun siitä tulee puhe - saa sanaryöpyn vastaukseksi vaikka yksi lause olisi riittänyt.
"uskon että Jeesuksen Golgatalla antama veriuhri on riittävän voimallinen koko maailman syntien anteeksi antamiseksi".
En nyt enää kysy tämän enempää. Saat tässä nyt kuitenkin erinomaisen mahdollisuuden, että ilman selittelyjä tunnustat henkilökohtaisen uskosi Jeesuksen veriuhriin - jos haluat ... - tulispää
kasi kirjoitti:
mutta et saa itsestäsi irti sanaa "uskon" vaan
lievennät tuon sinulle nähtävästi vaikean sanan kaikenlaisilla selityksilläsi. Teet täten yksinkertaisesta asiasta monimutkaisen ja sekoitat siihen asioita jotka eivät siihen kuulu.
Ihmettelen? kuinkahan onkaan uskosi laita kun on kysymys Jeesuksen veriuhrista? Aina kun siitä tulee puhe - saa sanaryöpyn vastaukseksi vaikka yksi lause olisi riittänyt.
"uskon että Jeesuksen Golgatalla antama veriuhri on riittävän voimallinen koko maailman syntien anteeksi antamiseksi".
En nyt enää kysy tämän enempää. Saat tässä nyt kuitenkin erinomaisen mahdollisuuden, että ilman selittelyjä tunnustat henkilökohtaisen uskosi Jeesuksen veriuhriin - jos haluat ...Kerrohan uskoon tulemisesi. Milloin ja miten tulit uskoon?
- kasi
tulispää kirjoitti:
Kerrohan uskoon tulemisesi. Milloin ja miten tulit uskoon?
Usko on sitä mitä on ihmisessä todellisesti, olisi aivan turhaa olla uskovinaan.
Minun uskoni on että uskon Jumalaan ja Jeesuksen ristikuolemaan meidän edestämme. Se on minun uskoni pääsisältö. En tiedä tarkalleen milloin "tulin uskoon" minä olen kasvanut uskoon mitä kauemmin olen saanut Pyhän Hengen vaikutuksessa olla, Jumalan ja Raamatun avulla ja monen ihmisenkin avulla.
En tunne olevani erehtymätön tai sen parempi kuin joku toinenkaan En myöskään halua väittää ihmistä vastaan joka sanoo olevansa uskossa, mutta muutamista asioista en koskaan voi luopua koska ne ovat uskoni perusta.
Esimerkikis että:
Jumala on Luoja, kaikkiviisas, oikeudenmukainen (ja että esimerkiksi rakkaus sisältyy oikeudenmukaisuuteen - siellä missä ei ole rakkautta ei ole myöskään oikeudenmukaisuutta joka pysyy ikuisesti). Toinen asia on (minun uskoni mukaan) että Jumala elää ikuisesti juuri sen tähden, että Hän On sellainen, joka elää ikuisesti että Hänellä on kaikki oikeat ominaisuudet ikuiselle elämälle. Näihin ikuiseen elämään tarvittaviin ominaisuuksiin sisältyvät esimerkiksi oikeudenmukainen rakkaus jota ilman ei ikuista elämää ole olemassakaan. Vain Jumala on ikuinen ja jokaisen joka saa ikuisen elämän täytyy sen vuoksi olla jumalan yhteydessä. Ikuinen elämä on täten Jumalan lahja eikä mikään automaattinen asia. Ja on selvääkin selvempi että mitään "ikuista piinaa" ei voi olla koska ei mitään ikuista elämääkän ole Jumalasta erossa ja että sellainen teko olisi jo teoriassakin Jumalan olemusta vastaan.
Minä siis kasvoin uskoon ... ja olen iloinen Jumalan armosta - en vain itseni tähden vaan kaikkien tähden ..
kasi - tulispää
Kerrohan uskova1 kuinka tulit uskoon? Milloin ja miten?
kasi kirjoitti:
Usko on sitä mitä on ihmisessä todellisesti, olisi aivan turhaa olla uskovinaan.
Minun uskoni on että uskon Jumalaan ja Jeesuksen ristikuolemaan meidän edestämme. Se on minun uskoni pääsisältö. En tiedä tarkalleen milloin "tulin uskoon" minä olen kasvanut uskoon mitä kauemmin olen saanut Pyhän Hengen vaikutuksessa olla, Jumalan ja Raamatun avulla ja monen ihmisenkin avulla.
En tunne olevani erehtymätön tai sen parempi kuin joku toinenkaan En myöskään halua väittää ihmistä vastaan joka sanoo olevansa uskossa, mutta muutamista asioista en koskaan voi luopua koska ne ovat uskoni perusta.
Esimerkikis että:
Jumala on Luoja, kaikkiviisas, oikeudenmukainen (ja että esimerkiksi rakkaus sisältyy oikeudenmukaisuuteen - siellä missä ei ole rakkautta ei ole myöskään oikeudenmukaisuutta joka pysyy ikuisesti). Toinen asia on (minun uskoni mukaan) että Jumala elää ikuisesti juuri sen tähden, että Hän On sellainen, joka elää ikuisesti että Hänellä on kaikki oikeat ominaisuudet ikuiselle elämälle. Näihin ikuiseen elämään tarvittaviin ominaisuuksiin sisältyvät esimerkiksi oikeudenmukainen rakkaus jota ilman ei ikuista elämää ole olemassakaan. Vain Jumala on ikuinen ja jokaisen joka saa ikuisen elämän täytyy sen vuoksi olla jumalan yhteydessä. Ikuinen elämä on täten Jumalan lahja eikä mikään automaattinen asia. Ja on selvääkin selvempi että mitään "ikuista piinaa" ei voi olla koska ei mitään ikuista elämääkän ole Jumalasta erossa ja että sellainen teko olisi jo teoriassakin Jumalan olemusta vastaan.
Minä siis kasvoin uskoon ... ja olen iloinen Jumalan armosta - en vain itseni tähden vaan kaikkien tähden ..
kasiNo, kyllä tuosta nyt pitäisi jo tyhmimmänkin tajuta, ettet tullut koskaan uskoon ja kasvoitkin vain kutistamaan Raamatun omiin ihmisaivoihisi sopivaksi.
- Kasihan sanoi
tulispää kirjoitti:
Kerrohan uskoon tulemisesi. Milloin ja miten tulit uskoon?
että tämä keskustelu on Uskova1,lle ja kasille.Joten siis olet uskova 1,tai sitten aika röyhkeä.Kun nyt näin luvattomasti tähän minäkin työnsin nokkani,niin kysympä samalla,että miksi ei ykkönen vieläkään saanut sitä yhtä sanaa suustaan,että "uskon".Kaikkea muuta kyllä jaksoi laverrella ja toista syytellä.
- tulispää
kasi kirjoitti:
Usko on sitä mitä on ihmisessä todellisesti, olisi aivan turhaa olla uskovinaan.
Minun uskoni on että uskon Jumalaan ja Jeesuksen ristikuolemaan meidän edestämme. Se on minun uskoni pääsisältö. En tiedä tarkalleen milloin "tulin uskoon" minä olen kasvanut uskoon mitä kauemmin olen saanut Pyhän Hengen vaikutuksessa olla, Jumalan ja Raamatun avulla ja monen ihmisenkin avulla.
En tunne olevani erehtymätön tai sen parempi kuin joku toinenkaan En myöskään halua väittää ihmistä vastaan joka sanoo olevansa uskossa, mutta muutamista asioista en koskaan voi luopua koska ne ovat uskoni perusta.
Esimerkikis että:
Jumala on Luoja, kaikkiviisas, oikeudenmukainen (ja että esimerkiksi rakkaus sisältyy oikeudenmukaisuuteen - siellä missä ei ole rakkautta ei ole myöskään oikeudenmukaisuutta joka pysyy ikuisesti). Toinen asia on (minun uskoni mukaan) että Jumala elää ikuisesti juuri sen tähden, että Hän On sellainen, joka elää ikuisesti että Hänellä on kaikki oikeat ominaisuudet ikuiselle elämälle. Näihin ikuiseen elämään tarvittaviin ominaisuuksiin sisältyvät esimerkiksi oikeudenmukainen rakkaus jota ilman ei ikuista elämää ole olemassakaan. Vain Jumala on ikuinen ja jokaisen joka saa ikuisen elämän täytyy sen vuoksi olla jumalan yhteydessä. Ikuinen elämä on täten Jumalan lahja eikä mikään automaattinen asia. Ja on selvääkin selvempi että mitään "ikuista piinaa" ei voi olla koska ei mitään ikuista elämääkän ole Jumalasta erossa ja että sellainen teko olisi jo teoriassakin Jumalan olemusta vastaan.
Minä siis kasvoin uskoon ... ja olen iloinen Jumalan armosta - en vain itseni tähden vaan kaikkien tähden ..
kasiMinäkään en tarkalleen tiedä hetkeä milloin tulin uskoon. Uskovaisesta perheestä olen.
Lapsena jo uskoin, ja nuorena koin vastoinkäymisten kautta voimakasta kutsua syvempäänja suhteeseen Kristuksen yhteyteen. Pyhä Henki todistaa minussa Jumalan lapseudesta. Ilmenee pelastusvarmuutena ja Kristuksen läsnäolon tunteena.
Vajavainen olen. Mutta Kristuksen oma. - tulispää
uskova_1 kirjoitti:
No, kyllä tuosta nyt pitäisi jo tyhmimmänkin tajuta, ettet tullut koskaan uskoon ja kasvoitkin vain kutistamaan Raamatun omiin ihmisaivoihisi sopivaksi.
Et voi sanoa noin "kasi":lle. Minusta tuollainen on aika ilkeää.
Uskoon voidaan tulla eritavoin. Ei ole yhden kaavanmukaista. Voi olla vaihettaisella, taikka kertarysäyksellä. Pääasiana, että kuitenkin pelastuu Kristuksen omaksi.
Uskoon tuleminen on elävä tapahtuma. Jossa Kristus ja ihminen kohtaa. Joten kukaan ei tiedä toisestaan. "Herra tuntee omansa" ja jokainen ihminen voi todistaa uskostaan. Mutta kukaan ei voi toimia jakajana, ja olla sanomassa sitä, onko joku pelastettu, vai ei. - tulispää
Kasihan sanoi kirjoitti:
että tämä keskustelu on Uskova1,lle ja kasille.Joten siis olet uskova 1,tai sitten aika röyhkeä.Kun nyt näin luvattomasti tähän minäkin työnsin nokkani,niin kysympä samalla,että miksi ei ykkönen vieläkään saanut sitä yhtä sanaa suustaan,että "uskon".Kaikkea muuta kyllä jaksoi laverrella ja toista syytellä.
Sori! poistun paikalta.-
tulispää kirjoitti:
Kerrohan uskova1 kuinka tulit uskoon? Milloin ja miten?
Olen kirjoittanut siitä ennenkin, mutta kerrotaan nyt vielä lyhyesti.
Olen kotoisin hyvästä ja rehellisestä maalaiskodista, jossa kuunneltiin pyhäisin jumalanpalvelusta, käytiin silloin tällöin kirkossa ja oltiin periluterilaisia.
Ollessani ehkä noin 14-vuotias sisareni tuli uskoon. Hän ja kaverinsa evankelioivat minua ja tulinkin etsikkoaikaan. Ärhentelin heille, mutta silti kyselin ja kuuntelin. Olin tulossa rippikouluikään, jonka jälkeen saisin lähteä juhlimaan ja kun tuota mietin, niin ajattelin, että haluan kokea maailmaa juhlien ja matkustellen enkä halua tulla koulussa kiusatuksi hihhulina.
Tiesin, että jos Jumala ei anna minulle uutta etsikkoaikaa, niin kuollessani menen helvettiin. Mutta niin suuri oli tuon näennäisen vapauden kaipuu, että helvettiinkin olin valmis menemään.
Painostin myös sisartani luopumaan uskosta ja luopuihan hän.
Rippikoulussa ollessani kirkkoherra ja oma äitinikin puhui siitä, että ehtoolliselle ei saa mennä, jos ei ole uskossa. No tiesinhän minä, etten ole uskossa, mutta kun ei olleet muutkaan, niin menin konfirmoitavaksi pienen pelon hiertäessä takaraivossa.
No sittenpä avautui maailman ilot. Olin kova bilettämään, tanssi oli oikein intohimoni. Opiskelut ja työt hoitui siinä ohessa välttämättömänä pahana. Paadutin omaatuntoani synti synniltä. Huonolla omallatunnolla hipelöitiin eka kerran poikaystävän kanssa, mutta vähä vähältä paatumus kasvoi ja sitten myöhemmin ei tehnyt enää heikkoakaan mennä yhdenyön kumppaneidenkaan kanssa sänkyyn.
Aina olin kiinnostunut muustakin kuin tästä materiaalisesta elämästä ja niinpä suuntauduin milloin mihinkin henkimaailman asioihin. Harrastin kutakin niin kauan kunnes tuli jokin pelottava ilmentymä. Seurustelin saatanan palvojan kanssa, kunnes hän suuttui jostakin ja kylässä ollessani heräsimme karmeaan jysähdykseen aulasta. Koirakaan ei haukkunut vaan meni kiljahtaen sängyn alle piiloon. Menimme katsomaan eikä mitään näkynyt. Seuraavana päivänä sain kuulla, että hän oli seisonut piirinsä keskellä ja pyytänyt saatanaa pelästyttämään minut. Toimi hieman liian hyvin ja niinpä en enää uskaltanut seurustella hänen kanssaan.
Jamaicalainen poikaystäväni vei minut popadocille kylään, joka sekään ei ollut siitä miellyttävimmästä päästä kokemus. Puhuin tuon noitatohtorin kanssa, jota kaikki kunnioittivat ja pelkäsivät ja yritin olla suututtamatta mielistelemällä häntä. Sain kauhuni noitatohtoreista.
Joogatessa edistyttyäni jouduin mustaan kuiluun ja kuulin saatanan naurun.
Jne. jne.
No sitten lopulta olin saavuttanut kaiken, mitä olin elämässäni halunnut: olin juhlinut kyllästymiseen saakka, olin asunut ulkomailla, olin rakastunut, olin menossa naimisiin, olin rikas, asuin Amerikassa, olin yrittäjä. Enpä enää keksinyt mitään tavoitetta, jota olisin halunnut tavoitella.
Tuolloin tuli tosi tyhjä olo. Vaikka kuinka mietin, en löytänyt mitään sellaista maallista tai pahojen henkienkään "hyvää", mihin innostuisin. Aloin miettiä, että Jeesuksesta löytäisin sisällön elämääni. En tuntenut tuolloin ketään uskovia, joten pakotin erästä luopiota kertomaan millaista uskonelämä oli ollut ja kaikkia yksityiskohtia siitä. Vaikka oli haluton, niin herui sieltä jotain tietoa ja paljonhan tiesin jo nuoruuteni etsikkoajaltakin.
Vielä tuossa etsikkoaikanani menin ennustajalle, joka sitten, kun uhkasin lopettaa käynnit, noitui saatanan sänkyni päätyyn.
Noin yhdeksän kuukauden kuluttua tulin siihen tulokseen, että en halua tuon minulle ilmestyneen haisevan saatanan kanssa mennä helvettiin. En myöskään halunnut tulla uskoon ja sitten luopua, niinkuin olin nähnyt suurimman osan uskoon tulleista tehneen.
Niinpä päätin, että vaikka minut kivitettäisiin kuoliaaksi kaikkien inhoamana ja pilkkaamana hihhulina eduskuntatalon edessa tv-kameroiden kuvatessa häpeällistä loppuani, niin haluan tulla uskoon enkä luovu Jeesuksesta.
Niinpä tulin Suomeen ja soittelin täällä Helsingin seudulla papeille, diakonissoille ja kristillisiin puhelinpalveluihin, että haluan tulla uskoon, mutta haluaisin, että joku uskova johdattaisi minut tekemään ratkaisun oikein.
Eipä ollut heistä mihinkään. Eivät olleet uskossa ja käskivät vain käymään kirkossa ja lukemaan Raamattua. Sanoin, että teen niitä, mutta ei sillä pelastu.
Sitten löysin lehdestä jutun uskovasta lehtorista ja soitin hänelle. Hän iloitsi: tottakai Jumala haluaa pelastaa jokaisen, joka haluaa tulla Hänen luokseen. Niinpä menin sitten sinne ja yhdessä kirkkoherran kanssa tein ratkaisun sakastissa.
Ensin hän tenttasi olenko tosissani ja ymmärränkö, mistä on kysymys. Kun kävi selväksi, että uskon olevani syntinen, uskon meneväni helvettiin, uskon, että Jeesus on kuollut syntini päällään ristillä ja kärsinyt minulle kuuluvan rangaistuksen ja mennyt taivaaseen ja voi minut pelastaa ja että haluan seurata Jeesusta maksoi mitä maksoi, hän totesi, että tosissasi olet ja ymmärtänyt, mistä on kysymys. No, sitten polvistuin ja pyysin syntini anteeksi ja pyysin Jeesusta elämääni. Kirkkoherra vahvisti, että nyt olet uudestisyntynyt.
Mitään ihme tuntemuksia en tuntenut, mutta helpottuneena menin autoon, jossa kaverini odottivat ja jo kouluajoista minut tuntenut kaverini sanoi, että olen muuttunut, ihan eri näköinenkin.
No, se oli elämäni alku.tulispää kirjoitti:
Et voi sanoa noin "kasi":lle. Minusta tuollainen on aika ilkeää.
Uskoon voidaan tulla eritavoin. Ei ole yhden kaavanmukaista. Voi olla vaihettaisella, taikka kertarysäyksellä. Pääasiana, että kuitenkin pelastuu Kristuksen omaksi.
Uskoon tuleminen on elävä tapahtuma. Jossa Kristus ja ihminen kohtaa. Joten kukaan ei tiedä toisestaan. "Herra tuntee omansa" ja jokainen ihminen voi todistaa uskostaan. Mutta kukaan ei voi toimia jakajana, ja olla sanomassa sitä, onko joku pelastettu, vai ei.Mutta kuten huomaat kasi ei tullut uskoon kertarysäyksellä eikä hitaasti kasvamalla.
Se olisi ilkeää, jos valehtelisin hänelle, että ole rauhassa olet pelastunut ja matkalla taivaaseen. Silloin kädestäni vaadittaisiin hänen verensä.
"Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee - kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta - mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut." (Hes 3:18-21)
Mikset arvostele kasia, näethän hänen kirjoituksensa. Haluatko tuomita hänet jäämään tekoihinsa ja jatkamaan pelastumattomana elämäänsä antamalla valheellisia lupauksia pelastumisesta?- tulispää
uskova_1 kirjoitti:
Olen kirjoittanut siitä ennenkin, mutta kerrotaan nyt vielä lyhyesti.
Olen kotoisin hyvästä ja rehellisestä maalaiskodista, jossa kuunneltiin pyhäisin jumalanpalvelusta, käytiin silloin tällöin kirkossa ja oltiin periluterilaisia.
Ollessani ehkä noin 14-vuotias sisareni tuli uskoon. Hän ja kaverinsa evankelioivat minua ja tulinkin etsikkoaikaan. Ärhentelin heille, mutta silti kyselin ja kuuntelin. Olin tulossa rippikouluikään, jonka jälkeen saisin lähteä juhlimaan ja kun tuota mietin, niin ajattelin, että haluan kokea maailmaa juhlien ja matkustellen enkä halua tulla koulussa kiusatuksi hihhulina.
Tiesin, että jos Jumala ei anna minulle uutta etsikkoaikaa, niin kuollessani menen helvettiin. Mutta niin suuri oli tuon näennäisen vapauden kaipuu, että helvettiinkin olin valmis menemään.
Painostin myös sisartani luopumaan uskosta ja luopuihan hän.
Rippikoulussa ollessani kirkkoherra ja oma äitinikin puhui siitä, että ehtoolliselle ei saa mennä, jos ei ole uskossa. No tiesinhän minä, etten ole uskossa, mutta kun ei olleet muutkaan, niin menin konfirmoitavaksi pienen pelon hiertäessä takaraivossa.
No sittenpä avautui maailman ilot. Olin kova bilettämään, tanssi oli oikein intohimoni. Opiskelut ja työt hoitui siinä ohessa välttämättömänä pahana. Paadutin omaatuntoani synti synniltä. Huonolla omallatunnolla hipelöitiin eka kerran poikaystävän kanssa, mutta vähä vähältä paatumus kasvoi ja sitten myöhemmin ei tehnyt enää heikkoakaan mennä yhdenyön kumppaneidenkaan kanssa sänkyyn.
Aina olin kiinnostunut muustakin kuin tästä materiaalisesta elämästä ja niinpä suuntauduin milloin mihinkin henkimaailman asioihin. Harrastin kutakin niin kauan kunnes tuli jokin pelottava ilmentymä. Seurustelin saatanan palvojan kanssa, kunnes hän suuttui jostakin ja kylässä ollessani heräsimme karmeaan jysähdykseen aulasta. Koirakaan ei haukkunut vaan meni kiljahtaen sängyn alle piiloon. Menimme katsomaan eikä mitään näkynyt. Seuraavana päivänä sain kuulla, että hän oli seisonut piirinsä keskellä ja pyytänyt saatanaa pelästyttämään minut. Toimi hieman liian hyvin ja niinpä en enää uskaltanut seurustella hänen kanssaan.
Jamaicalainen poikaystäväni vei minut popadocille kylään, joka sekään ei ollut siitä miellyttävimmästä päästä kokemus. Puhuin tuon noitatohtorin kanssa, jota kaikki kunnioittivat ja pelkäsivät ja yritin olla suututtamatta mielistelemällä häntä. Sain kauhuni noitatohtoreista.
Joogatessa edistyttyäni jouduin mustaan kuiluun ja kuulin saatanan naurun.
Jne. jne.
No sitten lopulta olin saavuttanut kaiken, mitä olin elämässäni halunnut: olin juhlinut kyllästymiseen saakka, olin asunut ulkomailla, olin rakastunut, olin menossa naimisiin, olin rikas, asuin Amerikassa, olin yrittäjä. Enpä enää keksinyt mitään tavoitetta, jota olisin halunnut tavoitella.
Tuolloin tuli tosi tyhjä olo. Vaikka kuinka mietin, en löytänyt mitään sellaista maallista tai pahojen henkienkään "hyvää", mihin innostuisin. Aloin miettiä, että Jeesuksesta löytäisin sisällön elämääni. En tuntenut tuolloin ketään uskovia, joten pakotin erästä luopiota kertomaan millaista uskonelämä oli ollut ja kaikkia yksityiskohtia siitä. Vaikka oli haluton, niin herui sieltä jotain tietoa ja paljonhan tiesin jo nuoruuteni etsikkoajaltakin.
Vielä tuossa etsikkoaikanani menin ennustajalle, joka sitten, kun uhkasin lopettaa käynnit, noitui saatanan sänkyni päätyyn.
Noin yhdeksän kuukauden kuluttua tulin siihen tulokseen, että en halua tuon minulle ilmestyneen haisevan saatanan kanssa mennä helvettiin. En myöskään halunnut tulla uskoon ja sitten luopua, niinkuin olin nähnyt suurimman osan uskoon tulleista tehneen.
Niinpä päätin, että vaikka minut kivitettäisiin kuoliaaksi kaikkien inhoamana ja pilkkaamana hihhulina eduskuntatalon edessa tv-kameroiden kuvatessa häpeällistä loppuani, niin haluan tulla uskoon enkä luovu Jeesuksesta.
Niinpä tulin Suomeen ja soittelin täällä Helsingin seudulla papeille, diakonissoille ja kristillisiin puhelinpalveluihin, että haluan tulla uskoon, mutta haluaisin, että joku uskova johdattaisi minut tekemään ratkaisun oikein.
Eipä ollut heistä mihinkään. Eivät olleet uskossa ja käskivät vain käymään kirkossa ja lukemaan Raamattua. Sanoin, että teen niitä, mutta ei sillä pelastu.
Sitten löysin lehdestä jutun uskovasta lehtorista ja soitin hänelle. Hän iloitsi: tottakai Jumala haluaa pelastaa jokaisen, joka haluaa tulla Hänen luokseen. Niinpä menin sitten sinne ja yhdessä kirkkoherran kanssa tein ratkaisun sakastissa.
Ensin hän tenttasi olenko tosissani ja ymmärränkö, mistä on kysymys. Kun kävi selväksi, että uskon olevani syntinen, uskon meneväni helvettiin, uskon, että Jeesus on kuollut syntini päällään ristillä ja kärsinyt minulle kuuluvan rangaistuksen ja mennyt taivaaseen ja voi minut pelastaa ja että haluan seurata Jeesusta maksoi mitä maksoi, hän totesi, että tosissasi olet ja ymmärtänyt, mistä on kysymys. No, sitten polvistuin ja pyysin syntini anteeksi ja pyysin Jeesusta elämääni. Kirkkoherra vahvisti, että nyt olet uudestisyntynyt.
Mitään ihme tuntemuksia en tuntenut, mutta helpottuneena menin autoon, jossa kaverini odottivat ja jo kouluajoista minut tuntenut kaverini sanoi, että olen muuttunut, ihan eri näköinenkin.
No, se oli elämäni alku.Kiitos, olipas vahva todistus! Värikästä ja vaiherikasta elämää sinulla ollut. Kiitos Jumalalle että olet pelastettu tänään.
- oletko aika ovela?
tulispää kirjoitti:
Kiitos, olipas vahva todistus! Värikästä ja vaiherikasta elämää sinulla ollut. Kiitos Jumalalle että olet pelastettu tänään.
Kuule,ei se ollut olenkaan uudestisyntymä,jos et tuntenut mitään!Kun Pyhä Henki täyttää sinut kokonaan,niin sinä et ainoastaan tunne,vaan muutut aivan täysin ja kokonaan.JA SINÄ TUNNET VAHVASTI SEN RAKKAUDEN,JOKA YMPÄRÖI JA TÄYTTÄÄ SINUT KOKONAAN.Miksi muuten kerroit eritavalla tuon kokemuksesi,kuin aikaisemmin?Sinä ehkä tulit uskoon,(etsikkoaikaan)mutta uudesti sinä et silloin ainakaan syntynyt!Voihan tietenkin olla eri-ihmisillä eri kokemuksia.Mutta miksi sitten väheksyt toisia,jos omakin kokemuksesi oli noin vajava,ilman Hengen täyteyttä?
- kasi
uskova_1 kirjoitti:
No, kyllä tuosta nyt pitäisi jo tyhmimmänkin tajuta, ettet tullut koskaan uskoon ja kasvoitkin vain kutistamaan Raamatun omiin ihmisaivoihisi sopivaksi.
se riittää minulle tuo minun uskoni... Jumalan armo Jeesuksen veriuhrissa .. En todellakaan kadehdi sinun uskoasi, toisten kristittyjen haukkumista ja itsensä kehumista alusta loppuun.. mutta kuten sanoin tuossa aikaisemmin "jokaisen usko on se mikä on - ja turhaa olisi olla uskovinaan. Minä uskon siihen mitä sanoin Jumalaan ja Jeesuksen veressä annettuun uhriin maailman syntien tähden..
:) - havainto
uskova_1 kirjoitti:
Olen kirjoittanut siitä ennenkin, mutta kerrotaan nyt vielä lyhyesti.
Olen kotoisin hyvästä ja rehellisestä maalaiskodista, jossa kuunneltiin pyhäisin jumalanpalvelusta, käytiin silloin tällöin kirkossa ja oltiin periluterilaisia.
Ollessani ehkä noin 14-vuotias sisareni tuli uskoon. Hän ja kaverinsa evankelioivat minua ja tulinkin etsikkoaikaan. Ärhentelin heille, mutta silti kyselin ja kuuntelin. Olin tulossa rippikouluikään, jonka jälkeen saisin lähteä juhlimaan ja kun tuota mietin, niin ajattelin, että haluan kokea maailmaa juhlien ja matkustellen enkä halua tulla koulussa kiusatuksi hihhulina.
Tiesin, että jos Jumala ei anna minulle uutta etsikkoaikaa, niin kuollessani menen helvettiin. Mutta niin suuri oli tuon näennäisen vapauden kaipuu, että helvettiinkin olin valmis menemään.
Painostin myös sisartani luopumaan uskosta ja luopuihan hän.
Rippikoulussa ollessani kirkkoherra ja oma äitinikin puhui siitä, että ehtoolliselle ei saa mennä, jos ei ole uskossa. No tiesinhän minä, etten ole uskossa, mutta kun ei olleet muutkaan, niin menin konfirmoitavaksi pienen pelon hiertäessä takaraivossa.
No sittenpä avautui maailman ilot. Olin kova bilettämään, tanssi oli oikein intohimoni. Opiskelut ja työt hoitui siinä ohessa välttämättömänä pahana. Paadutin omaatuntoani synti synniltä. Huonolla omallatunnolla hipelöitiin eka kerran poikaystävän kanssa, mutta vähä vähältä paatumus kasvoi ja sitten myöhemmin ei tehnyt enää heikkoakaan mennä yhdenyön kumppaneidenkaan kanssa sänkyyn.
Aina olin kiinnostunut muustakin kuin tästä materiaalisesta elämästä ja niinpä suuntauduin milloin mihinkin henkimaailman asioihin. Harrastin kutakin niin kauan kunnes tuli jokin pelottava ilmentymä. Seurustelin saatanan palvojan kanssa, kunnes hän suuttui jostakin ja kylässä ollessani heräsimme karmeaan jysähdykseen aulasta. Koirakaan ei haukkunut vaan meni kiljahtaen sängyn alle piiloon. Menimme katsomaan eikä mitään näkynyt. Seuraavana päivänä sain kuulla, että hän oli seisonut piirinsä keskellä ja pyytänyt saatanaa pelästyttämään minut. Toimi hieman liian hyvin ja niinpä en enää uskaltanut seurustella hänen kanssaan.
Jamaicalainen poikaystäväni vei minut popadocille kylään, joka sekään ei ollut siitä miellyttävimmästä päästä kokemus. Puhuin tuon noitatohtorin kanssa, jota kaikki kunnioittivat ja pelkäsivät ja yritin olla suututtamatta mielistelemällä häntä. Sain kauhuni noitatohtoreista.
Joogatessa edistyttyäni jouduin mustaan kuiluun ja kuulin saatanan naurun.
Jne. jne.
No sitten lopulta olin saavuttanut kaiken, mitä olin elämässäni halunnut: olin juhlinut kyllästymiseen saakka, olin asunut ulkomailla, olin rakastunut, olin menossa naimisiin, olin rikas, asuin Amerikassa, olin yrittäjä. Enpä enää keksinyt mitään tavoitetta, jota olisin halunnut tavoitella.
Tuolloin tuli tosi tyhjä olo. Vaikka kuinka mietin, en löytänyt mitään sellaista maallista tai pahojen henkienkään "hyvää", mihin innostuisin. Aloin miettiä, että Jeesuksesta löytäisin sisällön elämääni. En tuntenut tuolloin ketään uskovia, joten pakotin erästä luopiota kertomaan millaista uskonelämä oli ollut ja kaikkia yksityiskohtia siitä. Vaikka oli haluton, niin herui sieltä jotain tietoa ja paljonhan tiesin jo nuoruuteni etsikkoajaltakin.
Vielä tuossa etsikkoaikanani menin ennustajalle, joka sitten, kun uhkasin lopettaa käynnit, noitui saatanan sänkyni päätyyn.
Noin yhdeksän kuukauden kuluttua tulin siihen tulokseen, että en halua tuon minulle ilmestyneen haisevan saatanan kanssa mennä helvettiin. En myöskään halunnut tulla uskoon ja sitten luopua, niinkuin olin nähnyt suurimman osan uskoon tulleista tehneen.
Niinpä päätin, että vaikka minut kivitettäisiin kuoliaaksi kaikkien inhoamana ja pilkkaamana hihhulina eduskuntatalon edessa tv-kameroiden kuvatessa häpeällistä loppuani, niin haluan tulla uskoon enkä luovu Jeesuksesta.
Niinpä tulin Suomeen ja soittelin täällä Helsingin seudulla papeille, diakonissoille ja kristillisiin puhelinpalveluihin, että haluan tulla uskoon, mutta haluaisin, että joku uskova johdattaisi minut tekemään ratkaisun oikein.
Eipä ollut heistä mihinkään. Eivät olleet uskossa ja käskivät vain käymään kirkossa ja lukemaan Raamattua. Sanoin, että teen niitä, mutta ei sillä pelastu.
Sitten löysin lehdestä jutun uskovasta lehtorista ja soitin hänelle. Hän iloitsi: tottakai Jumala haluaa pelastaa jokaisen, joka haluaa tulla Hänen luokseen. Niinpä menin sitten sinne ja yhdessä kirkkoherran kanssa tein ratkaisun sakastissa.
Ensin hän tenttasi olenko tosissani ja ymmärränkö, mistä on kysymys. Kun kävi selväksi, että uskon olevani syntinen, uskon meneväni helvettiin, uskon, että Jeesus on kuollut syntini päällään ristillä ja kärsinyt minulle kuuluvan rangaistuksen ja mennyt taivaaseen ja voi minut pelastaa ja että haluan seurata Jeesusta maksoi mitä maksoi, hän totesi, että tosissasi olet ja ymmärtänyt, mistä on kysymys. No, sitten polvistuin ja pyysin syntini anteeksi ja pyysin Jeesusta elämääni. Kirkkoherra vahvisti, että nyt olet uudestisyntynyt.
Mitään ihme tuntemuksia en tuntenut, mutta helpottuneena menin autoon, jossa kaverini odottivat ja jo kouluajoista minut tuntenut kaverini sanoi, että olen muuttunut, ihan eri näköinenkin.
No, se oli elämäni alku.Sinulta vain puuttuu Pyhä Henki.
Jumala ei ole päässyt uudestisynnyttämään sinua.
Jatkat aivan samaa linjaa kuin aikaisemminkin eli painostat ihmisiä luopumaan uskostaan.
Saatanan varjo voi seurata sinua koko loppuelämän. - kasi
tulispää kirjoitti:
Sori! poistun paikalta.-
totuudellisen ihmisen kirjoitusta.
Olet huomannut saman asian kuin minä, ennenkaikkea meidän tulee olla rehellisiä itseämme kohtaan. Ei meidän tarvitse haukkua ketään, jos olemme rehellisiä Jumalan edessä kaikkine virheinemme ja heikkouksinemme. Me luotamme Jumalaan.. eikö?
Siihen tarvitaan vain rehellisyyttä jotta näkisi itsensä oikeassa valossa, juuri sellaisena kuin Jumala näkee meidät. Sanoit myöskin erittäin hyvin (koska olen kokenut juuri saman) -"pelastusvarmuus lisääntyy", juuri niin se on ja kaiken tämän tähden voimme kirjoitella suoraan omasta sydämmestämme - koska meillä ei ole mitään salattavaa uskossamme.
Jumala sinua siunatkoon
kasi - tulispää
oletko aika ovela? kirjoitti:
Kuule,ei se ollut olenkaan uudestisyntymä,jos et tuntenut mitään!Kun Pyhä Henki täyttää sinut kokonaan,niin sinä et ainoastaan tunne,vaan muutut aivan täysin ja kokonaan.JA SINÄ TUNNET VAHVASTI SEN RAKKAUDEN,JOKA YMPÄRÖI JA TÄYTTÄÄ SINUT KOKONAAN.Miksi muuten kerroit eritavalla tuon kokemuksesi,kuin aikaisemmin?Sinä ehkä tulit uskoon,(etsikkoaikaan)mutta uudesti sinä et silloin ainakaan syntynyt!Voihan tietenkin olla eri-ihmisillä eri kokemuksia.Mutta miksi sitten väheksyt toisia,jos omakin kokemuksesi oli noin vajava,ilman Hengen täyteyttä?
Minähän kerroin..
"Minäkään en tarkalleen tiedä hetkeä milloin tulin uskoon. Uskovaisesta perheestä olen.
Lapsena jo uskoin, ja nuorena koin vastoinkäymisten kautta voimakasta kutsua syvempäänja suhteeseen Kristuksen yhteyteen. Pyhä Henki todistaa minussa Jumalan lapseudesta. Ilmenee pelastusvarmuutena ja Kristuksen läsnäolon tunteena.
Vajavainen olen. Mutta Kristuksen oma. "
Ei sitä yhdessä lyhessä todistuksessa osaa kaikkea oikeita sanoja liittää kuvamaan tuntemuksia mitä noina aikoina koki.
Ydin on tämä... Kutsua elämässäni ja vastaanotin sen. Ja lähde on Kristus! Muutos elämässäni on se että tiedän nyt olevani syntinen Jumalan edessä, ja ilman Kristukseen ansiota olen kadotettu ja tuomittu. Elämä on Kristus ja kuolemassa tulee voitto! - kasi
uskova_1 kirjoitti:
Olen kirjoittanut siitä ennenkin, mutta kerrotaan nyt vielä lyhyesti.
Olen kotoisin hyvästä ja rehellisestä maalaiskodista, jossa kuunneltiin pyhäisin jumalanpalvelusta, käytiin silloin tällöin kirkossa ja oltiin periluterilaisia.
Ollessani ehkä noin 14-vuotias sisareni tuli uskoon. Hän ja kaverinsa evankelioivat minua ja tulinkin etsikkoaikaan. Ärhentelin heille, mutta silti kyselin ja kuuntelin. Olin tulossa rippikouluikään, jonka jälkeen saisin lähteä juhlimaan ja kun tuota mietin, niin ajattelin, että haluan kokea maailmaa juhlien ja matkustellen enkä halua tulla koulussa kiusatuksi hihhulina.
Tiesin, että jos Jumala ei anna minulle uutta etsikkoaikaa, niin kuollessani menen helvettiin. Mutta niin suuri oli tuon näennäisen vapauden kaipuu, että helvettiinkin olin valmis menemään.
Painostin myös sisartani luopumaan uskosta ja luopuihan hän.
Rippikoulussa ollessani kirkkoherra ja oma äitinikin puhui siitä, että ehtoolliselle ei saa mennä, jos ei ole uskossa. No tiesinhän minä, etten ole uskossa, mutta kun ei olleet muutkaan, niin menin konfirmoitavaksi pienen pelon hiertäessä takaraivossa.
No sittenpä avautui maailman ilot. Olin kova bilettämään, tanssi oli oikein intohimoni. Opiskelut ja työt hoitui siinä ohessa välttämättömänä pahana. Paadutin omaatuntoani synti synniltä. Huonolla omallatunnolla hipelöitiin eka kerran poikaystävän kanssa, mutta vähä vähältä paatumus kasvoi ja sitten myöhemmin ei tehnyt enää heikkoakaan mennä yhdenyön kumppaneidenkaan kanssa sänkyyn.
Aina olin kiinnostunut muustakin kuin tästä materiaalisesta elämästä ja niinpä suuntauduin milloin mihinkin henkimaailman asioihin. Harrastin kutakin niin kauan kunnes tuli jokin pelottava ilmentymä. Seurustelin saatanan palvojan kanssa, kunnes hän suuttui jostakin ja kylässä ollessani heräsimme karmeaan jysähdykseen aulasta. Koirakaan ei haukkunut vaan meni kiljahtaen sängyn alle piiloon. Menimme katsomaan eikä mitään näkynyt. Seuraavana päivänä sain kuulla, että hän oli seisonut piirinsä keskellä ja pyytänyt saatanaa pelästyttämään minut. Toimi hieman liian hyvin ja niinpä en enää uskaltanut seurustella hänen kanssaan.
Jamaicalainen poikaystäväni vei minut popadocille kylään, joka sekään ei ollut siitä miellyttävimmästä päästä kokemus. Puhuin tuon noitatohtorin kanssa, jota kaikki kunnioittivat ja pelkäsivät ja yritin olla suututtamatta mielistelemällä häntä. Sain kauhuni noitatohtoreista.
Joogatessa edistyttyäni jouduin mustaan kuiluun ja kuulin saatanan naurun.
Jne. jne.
No sitten lopulta olin saavuttanut kaiken, mitä olin elämässäni halunnut: olin juhlinut kyllästymiseen saakka, olin asunut ulkomailla, olin rakastunut, olin menossa naimisiin, olin rikas, asuin Amerikassa, olin yrittäjä. Enpä enää keksinyt mitään tavoitetta, jota olisin halunnut tavoitella.
Tuolloin tuli tosi tyhjä olo. Vaikka kuinka mietin, en löytänyt mitään sellaista maallista tai pahojen henkienkään "hyvää", mihin innostuisin. Aloin miettiä, että Jeesuksesta löytäisin sisällön elämääni. En tuntenut tuolloin ketään uskovia, joten pakotin erästä luopiota kertomaan millaista uskonelämä oli ollut ja kaikkia yksityiskohtia siitä. Vaikka oli haluton, niin herui sieltä jotain tietoa ja paljonhan tiesin jo nuoruuteni etsikkoajaltakin.
Vielä tuossa etsikkoaikanani menin ennustajalle, joka sitten, kun uhkasin lopettaa käynnit, noitui saatanan sänkyni päätyyn.
Noin yhdeksän kuukauden kuluttua tulin siihen tulokseen, että en halua tuon minulle ilmestyneen haisevan saatanan kanssa mennä helvettiin. En myöskään halunnut tulla uskoon ja sitten luopua, niinkuin olin nähnyt suurimman osan uskoon tulleista tehneen.
Niinpä päätin, että vaikka minut kivitettäisiin kuoliaaksi kaikkien inhoamana ja pilkkaamana hihhulina eduskuntatalon edessa tv-kameroiden kuvatessa häpeällistä loppuani, niin haluan tulla uskoon enkä luovu Jeesuksesta.
Niinpä tulin Suomeen ja soittelin täällä Helsingin seudulla papeille, diakonissoille ja kristillisiin puhelinpalveluihin, että haluan tulla uskoon, mutta haluaisin, että joku uskova johdattaisi minut tekemään ratkaisun oikein.
Eipä ollut heistä mihinkään. Eivät olleet uskossa ja käskivät vain käymään kirkossa ja lukemaan Raamattua. Sanoin, että teen niitä, mutta ei sillä pelastu.
Sitten löysin lehdestä jutun uskovasta lehtorista ja soitin hänelle. Hän iloitsi: tottakai Jumala haluaa pelastaa jokaisen, joka haluaa tulla Hänen luokseen. Niinpä menin sitten sinne ja yhdessä kirkkoherran kanssa tein ratkaisun sakastissa.
Ensin hän tenttasi olenko tosissani ja ymmärränkö, mistä on kysymys. Kun kävi selväksi, että uskon olevani syntinen, uskon meneväni helvettiin, uskon, että Jeesus on kuollut syntini päällään ristillä ja kärsinyt minulle kuuluvan rangaistuksen ja mennyt taivaaseen ja voi minut pelastaa ja että haluan seurata Jeesusta maksoi mitä maksoi, hän totesi, että tosissasi olet ja ymmärtänyt, mistä on kysymys. No, sitten polvistuin ja pyysin syntini anteeksi ja pyysin Jeesusta elämääni. Kirkkoherra vahvisti, että nyt olet uudestisyntynyt.
Mitään ihme tuntemuksia en tuntenut, mutta helpottuneena menin autoon, jossa kaverini odottivat ja jo kouluajoista minut tuntenut kaverini sanoi, että olen muuttunut, ihan eri näköinenkin.
No, se oli elämäni alku.Voi Riitta tyttönen -
mitään ikuista piinaa ei ole - se vain suuri valhe joka painostaa ihmisen väärään kauhuun ja on syynä siihen että hän tekee vääriä johtopäätöksiä kaikesta.
Luota Jumalaan - mitään ikuista piinaa ei ole. Jos katselet ympärillesi huomaat että monet pakanauskonnot ovat rakennetut juuri ikuisen piinanopin kauhulle, mutta Raamattu ei sellaista opeta. Se ei ole Raamatuin oppi.
Voit rauhassa luottaa Jumalan rakkauteen sinuakin kohtaan - ei sinun tarvitse Häntä pelätä sillä lailla että Hän uhkaisi sinua ikuisella piinalla. HÄN EI UHKAILE KETÄÄN IKUISELLA PIINALLA MISSÄÄN TULIJÄRVESSÄ. Jumala tarjoaa iankaikkista elämää kaikille.. ei uhkaile millään piinalla ...
Ja vielä yksi asia: Älä koskaan unohda että TÄRKEINTÄ on Jumala - emme me - koska me olemme vajavaisia mutta Jumala on täydellinen kaikessa. - tulispää
uskova_1 kirjoitti:
Mutta kuten huomaat kasi ei tullut uskoon kertarysäyksellä eikä hitaasti kasvamalla.
Se olisi ilkeää, jos valehtelisin hänelle, että ole rauhassa olet pelastunut ja matkalla taivaaseen. Silloin kädestäni vaadittaisiin hänen verensä.
"Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee - kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta - mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut." (Hes 3:18-21)
Mikset arvostele kasia, näethän hänen kirjoituksensa. Haluatko tuomita hänet jäämään tekoihinsa ja jatkamaan pelastumattomana elämäänsä antamalla valheellisia lupauksia pelastumisesta?En ole kasin kanssa kaikissa opin asioissa samaa mieltä. Mutta huomaatkos kasin uskon kohteen.
Kasi puhuu Kristuksesta ja todistaa Hänestä omaksi pelastajakseen. Hän kertoo ja uskoo Kristukseen niinkuin sinäkin teet ja olet. Eli on veljemme ja sisaremme.
On aika voimakas lahja sinulla jos voit määritellä kuka on pelastettu ja kuka ei. Jumala näkee sydämiin, mutta me emme näe sinne asti. Et myöskään sinä.
Ollaan varovaisia ettemme astu tuomion puolelle.
Jos on selkeästi evankeliumin vastaisuutta niin yhdyn kanssasi samaan ruotuun. Mutta eihän kasi todista evankeliumia vastaan, vaan on evankeliumin puolella. Eikös vain?
Gal.1:8 "Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
9. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu" - kasi
tulispää kirjoitti:
Minähän kerroin..
"Minäkään en tarkalleen tiedä hetkeä milloin tulin uskoon. Uskovaisesta perheestä olen.
Lapsena jo uskoin, ja nuorena koin vastoinkäymisten kautta voimakasta kutsua syvempäänja suhteeseen Kristuksen yhteyteen. Pyhä Henki todistaa minussa Jumalan lapseudesta. Ilmenee pelastusvarmuutena ja Kristuksen läsnäolon tunteena.
Vajavainen olen. Mutta Kristuksen oma. "
Ei sitä yhdessä lyhessä todistuksessa osaa kaikkea oikeita sanoja liittää kuvamaan tuntemuksia mitä noina aikoina koki.
Ydin on tämä... Kutsua elämässäni ja vastaanotin sen. Ja lähde on Kristus! Muutos elämässäni on se että tiedän nyt olevani syntinen Jumalan edessä, ja ilman Kristukseen ansiota olen kadotettu ja tuomittu. Elämä on Kristus ja kuolemassa tulee voitto!En tiedä kuinka paljon olet ollut täällä kirjoittelemassa aikaisemmin, mutta jos sallit, neuvoni on: Älä usko jokaista kirjoittajaa mikä täällä antaa lausuntojaan sinun tai muiden uskosta (jo tavallinen maalaisjärkikin sanoo, että sellainen on vain ihmispuhetta).
Jokaisen meistä on itse löydettävä tie (Jeesus Kristus) Jumalan luo. Raamattu on Jumalan sanaa - hae sieltä totuuden sanat - koska ne ovat siellä. Älä usko ihmisiin jotka puhuvat -- palturia.. usko Raamatun sanaan .. tulispää kirjoitti:
En ole kasin kanssa kaikissa opin asioissa samaa mieltä. Mutta huomaatkos kasin uskon kohteen.
Kasi puhuu Kristuksesta ja todistaa Hänestä omaksi pelastajakseen. Hän kertoo ja uskoo Kristukseen niinkuin sinäkin teet ja olet. Eli on veljemme ja sisaremme.
On aika voimakas lahja sinulla jos voit määritellä kuka on pelastettu ja kuka ei. Jumala näkee sydämiin, mutta me emme näe sinne asti. Et myöskään sinä.
Ollaan varovaisia ettemme astu tuomion puolelle.
Jos on selkeästi evankeliumin vastaisuutta niin yhdyn kanssasi samaan ruotuun. Mutta eihän kasi todista evankeliumia vastaan, vaan on evankeliumin puolella. Eikös vain?
Gal.1:8 "Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
9. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu"Kasissa ei ole Pyhää Henkeä. Hän voi uskoa ihmisuskolla yhtä sun toista, mitä Raamatussa sanotaan ja puhua siitä, mutta se ei ole pelastavaa uskoa.
Jokaisessa uskovassa on Pyhä Henki ja se tutkii kaikki. Niinpä uskova ihminen voi tietää, onko toisessa ihmisessä Pyhä Henki vai ei, ei siinä mitään erityislahjoja tarvita. Toiseksi voi arvostella toisen puheet ja hedelmät. Sitten on kyllä joitain hämäriä tapauksia, mistä ei voi olla varma, joten niistä on parasta olla sanomatta, että on uskossa tai että ei. Mutta kasi ei kuulu noihin epävarmoihin tapauksiin.- vaan se on niin
tulispää kirjoitti:
Minähän kerroin..
"Minäkään en tarkalleen tiedä hetkeä milloin tulin uskoon. Uskovaisesta perheestä olen.
Lapsena jo uskoin, ja nuorena koin vastoinkäymisten kautta voimakasta kutsua syvempäänja suhteeseen Kristuksen yhteyteen. Pyhä Henki todistaa minussa Jumalan lapseudesta. Ilmenee pelastusvarmuutena ja Kristuksen läsnäolon tunteena.
Vajavainen olen. Mutta Kristuksen oma. "
Ei sitä yhdessä lyhessä todistuksessa osaa kaikkea oikeita sanoja liittää kuvamaan tuntemuksia mitä noina aikoina koki.
Ydin on tämä... Kutsua elämässäni ja vastaanotin sen. Ja lähde on Kristus! Muutos elämässäni on se että tiedän nyt olevani syntinen Jumalan edessä, ja ilman Kristukseen ansiota olen kadotettu ja tuomittu. Elämä on Kristus ja kuolemassa tulee voitto!TÄYSIVALTAINEN KÄÄNNÖS ELÄMÄSSÄ.Niin täydellinen, että voi sanoa olevansa UUSI LUONNOS.Omatunto on aivan värelevän puhdas,niin että kaikki näyttää täysin toiselta.
Rakkaus valtaa ensimäistä kertaa elämässä niin voimallisesti sydämmen,ettei sitä voi sanoin kertoa.Ja mikä parasta,syyttäjä on täysin pois heitetty sydämestä.
Syyttäjä ei mahdu samaan sydämeen,kuin Jumalan Pyhä Henki.Nyt näet kaikki lähimäisesi Jeesuksen silmin.Kyyneleet tulevat helposti silmiisi,itket toisen kärsimystä.
Annat kaikille anteeksi,heillekkin,joita aiemmin vihasit.Näet kaikissa ihmisissä Jeesuksen,jota rakastat valtavasti.
Kun uudesti synnyin,minussa avautui kuin uusia ovia.Aloin ymmärtää raamattuakin se muuttui eläväksi Jumalan sanaksi.
Minulle tuli valtava halu lukea raamattua,ja nyt Pyhä Henki myöskin avasi lukemani.Täytyin yölläkin Pyhällä Hengellä ja nousin lukemaan raamattua.
Ennen olin hyvin sulkeutunut itkemisen suhteen,en tiedä miksi,mutta oli vain vaikea näyttää tunteitaan.Nyt sitten oli itku sekä nauru herkässä.
Sain olla se mikä olin,en tarvinnut olla jotakin parempaa,vaan uskalsin olla oma heikko itseni.Näin minä koin uudestisyntymän,ja voin vakuuttaa että uskossa olen ollut jo lapsesta saakka,
mutta Herra halusi tehdä jotakin täysin uutta.Antaa minulle todellisen elämän. - Sinähän olet
oletko aika ovela? kirjoitti:
Kuule,ei se ollut olenkaan uudestisyntymä,jos et tuntenut mitään!Kun Pyhä Henki täyttää sinut kokonaan,niin sinä et ainoastaan tunne,vaan muutut aivan täysin ja kokonaan.JA SINÄ TUNNET VAHVASTI SEN RAKKAUDEN,JOKA YMPÄRÖI JA TÄYTTÄÄ SINUT KOKONAAN.Miksi muuten kerroit eritavalla tuon kokemuksesi,kuin aikaisemmin?Sinä ehkä tulit uskoon,(etsikkoaikaan)mutta uudesti sinä et silloin ainakaan syntynyt!Voihan tietenkin olla eri-ihmisillä eri kokemuksia.Mutta miksi sitten väheksyt toisia,jos omakin kokemuksesi oli noin vajava,ilman Hengen täyteyttä?
Uskova yksi,vai kuinka?
- kasi
uskova_1 kirjoitti:
Kasissa ei ole Pyhää Henkeä. Hän voi uskoa ihmisuskolla yhtä sun toista, mitä Raamatussa sanotaan ja puhua siitä, mutta se ei ole pelastavaa uskoa.
Jokaisessa uskovassa on Pyhä Henki ja se tutkii kaikki. Niinpä uskova ihminen voi tietää, onko toisessa ihmisessä Pyhä Henki vai ei, ei siinä mitään erityislahjoja tarvita. Toiseksi voi arvostella toisen puheet ja hedelmät. Sitten on kyllä joitain hämäriä tapauksia, mistä ei voi olla varma, joten niistä on parasta olla sanomatta, että on uskossa tai että ei. Mutta kasi ei kuulu noihin epävarmoihin tapauksiin.minun pelastajani (siis kasin) niin et sitten usko, ihmettelen kuitenkin miksi teet siitä ikääkuin opin kappaleen. Mikset puhu enemmänkin että Jeesuksen veriuhri pelastaa ihmisen, mitäs turhaa vatvomista minusta, pienestä syntisestä "kasista", joka ei omin voimin ilman armahtavan Jumalan apua ja Jeesuksen veriuhria ole mitään.
Ihmettelen vaan ... ja taitaa tehdä muutamat muutkin ...
- ......
Joh. 3:16
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399097Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737784Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605408William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542292Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62069Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821698Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191646Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921381Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4341310Stefusika räkättää
kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä801186