Hei!
Minulla on semmonen ongelma, että ystäväni on todella vakavasti masentunut (on siis hänen dg). Hän on ollut sitä monta vuotta, muttei kertonut/näyttänyt sitä. Kesällä kaikki romahti (heinäkuussa), ja hän on nyt parhaillaan Hesperiassa avohoidossa neljättä viikkoa.
Elokuussa aloitettiin Cipralex 10mg. Kuukausi sitten kohotettiin 20mg:aan hitaasti. Lisäksi hän syö tarvittaessa Opamox 10mg, ja Zopinox 7,5mg.
Nyt on niin, että Cipralex ei ole tehnyt tehtäväänsä. Se ei siis ole auttanut OLLENKAAN ja masennus näyttäisi vain pahenevan. Zopinox ei luonnollisestikaan enää auta, kun hän on käyttänyt sitä niin kauan.
Ystävänä haluaisi parantua, mutta samalla hän ei näe tunnelin päässä valoa ollenkaan. Halua olisi, mutta jaksamista ei ole. Olen vakaasti sitä mieltä, että lääkitys pitäisi vaihtaa. Itse olen selvinnyt keskivaikeasta masennuksesta Fluoksetiinin avulla, ja pystyin jopa lopettamaan lääkkeen vuoden sisän. Tiedän, ettei tämä tarkoita sitä, että se olisi jokin ihmelääke, mutta ainakin se auttoi!
Nyt ystäväni kamppailee eteenpäin terapian ja toimimattomien lääkkeiden kanssa, eikä mitään edistystä ole tapahtunut.
Kysyisinkin nyt teiltä, jotka juuri vakavaan masennukseen olette syöneet Cipralexia: auttoiko, eikö auttanut? Mitä mieltä olette lääkkeestä noin ylipäätään? Ja sitten tärkein kysymys: jos vaihdotte lääkkeenne johonkin sopivaan, niin mikä lääke se oli? Aiemmin luin hyviä kokemuksia Cymbaltasta täällä. Sitten olen myös kuullut että Sepram ja Seronil on tehokkaita.
Psykiatri ei jostain syystä halua vielä vaihtaa lääkkeitä ystävälleni, mutta hänhän on syönyt niitä jo viidettä kuukautta!! Eikö se jo kieli lääkkeen tehottomuudesta?
Olen todella kiitollinen mahdollisista vastauksista!
Lääkkeistä
20
1100
Vastaukset
- Nimetön
Käytän itse Cipralexia samalla annostuksella. Aloitettiin 5 mg:lla ja annostusta lisättiin asteittain. Lääkkeen kanssa pitää olla sitkeä; itselläni se tuntuu tehoavan, mutta varmasti nämä ovat yksilöllisiä juttuja. Useampi kuukausi joka tapauksessa tarvitaan, ennen kuin mitään konkreettista muutosta tapahtuu. Sivuvaikutusten osalta Cipralex on mielestäni turvallinen; ainakaan itselläni ei ole ollut mitään ongelmia.
- alkup.
Kiitos vastauksestasi! Minulla on muutama tuttu, jotka käyttää Cipralexia ja saa siitä avun, mutta niinhän se on, että nämä jutut on niin yksilöllisiä.
Tiedän myös, että kaikki mielialalääkkeet tarvitsevat oman aikansa toimiakseen, mutta viisi kuukautta on jotenkin mielestäni liian pitkä aika. Ja kun se tosiaan ei ole tehonnut ollenkaan. Olisi eri asia, jos edes jotain apua olisi ollut, mutta kun mitään edistystä ei tapahdu...
Ystävällenikään ei tullut mitään pahempia sivuvaikutuksia. Ainoa, mikä juuri äskettäin on tullut, on lievät muistihäiriöt. Toisaalta, nehän saattaa johtua ihan väsymyksestä ja masennuksestakin, sitä kun ei voi tietää.
- on kyllä...
...ihme tyyppi. Hän on yksin kolmen osaston lääkärinä, eikä näin ollen kerkeä paneutumaan potilaidensa hyvinvointiin. Hän tuli aina syömään ystäväni leipomukset, muttei koskaan kerennyt tavata häntä.
- alkup.
Olen tavannut ainakin yhden lääkärin siellä, ja hän ainakin silloin vaikutti ihan hyvältä. Sitä tosin en tiedä, jos ystävälläni on se sama lääkäri koko ajan, ainakin yhdessä hoitokokouksessa oli ollut toinen lääkäri.
- dohtori
aiotko printata täältä pilleriveikkojen ja sekopäiden arvailuvastaukset ja toimittaa ne lääkärille, että tässä olis nyt se toimiva hoito ??
kokeile vaan, järki on nyt kadoksissa.
lääkäri tietää ja taitaa parhaan mahdollisen hoidon. mielenkiintoista on se kuinka nää saamarin juoruakat aina onnistuu vänkäämään itsensä joka paikkaan yleisneroina vaikka jo peilistä vilkasemalla pitäis ymmärtää asioiden olevan ongelma ihan omassa persoonassa.
minua ei naurata yhtään tuollainen puoskarointi varsinkin ku se kohdistuu johonkin muuhun kuin itseensä. itselleenhän saa tehdä lähes mitä vaan mutta muiden lääkitykset jättäkää rauhaan ja lääkärin valvontaan.
yksi eniten inhoamistani selityksistä taikauskolle on "mutta ei ne lääkäritkään kaikkea tiedä."
saisko sellasen vielä tähän ketjuun ?- alkup.
Niin, osuikohan jotenkin pahasti omaan nilkkaan? Kuulutko sinä niihin hulluihin, jotka ei tajua sitä itse ja kieltäytyvät syömästä lääkkeitä, vaikka niitä kipeästikin tarvittaisiin?
Vastauksesi on todella paskamainen.
Olitko sinä viime yönä kuuntelemassa hysteerisen ystäväni itkua? Oletko sinä kuulemassa miten hän ajoissa pyytää anteeksi tulevasta itsemurhastaan? Entä oletko sinä opiskellut lääketiedettä?
No niin vähän ajattelinkin.
Syyni kysellä näitä juttuja tältä palstalta on puhdas huoli ystävästäni. Mielestäsi sekin on varmaan väärin, koska jotenkin olet mielessäsi saanut tämän kuulostamaan juoruilulta.
Toinen syy on se, että mielestäni ainoastaan ne, jotka ovat kokeneet saman, tietävät mikä auttoi, oliko kyse sitten lääkkeistä tai terapiasta. Olen sairastanut keskivaikean masennuksen itsekin, mutta se oli kärpäsenpaska vakavan masennuksen rinnalla. Edelleen: vakavan masennuksen kokeneet henkilöt ovat niitä parhaita lähteitä kertomaan, mikä auttoi ja mikä ei.
Kaikki lääkkeet toimii eri ihmisillä eri tavalla. Kai sen tajuaa jokainen. Toisaalta, minua epäilyttää ystäväni lääkitys, koska se ei auta, vaikka sitä on syöty kuukausikaupalla. Kuten sanoin, mielestäni se todistaa lääkkeen toimimattomuuden ja edelleen se mielestäni antaa syyn vaihtaa lääkitystä johonkin tehokkaampaan.
Lääkärit ja psykiatrit ovat opiskelleet kymmenen vuotta hallitakseen nämä jutut. Kyllä he osaavat hommansa, mutta mikä maallikko tahansa tajuaa, että viiden kuukauden lääkkeiden popsiminen ilman minkäänlaista vaikutusta kielii jo sopimattomasta lääkkeestä.
No mielipiteitä on monia. Minulla on aito huoli ystävästäni, ja haluaisin kaikin tavoin auttaa. Valitsit sitten haukkua minut pystyyn koska olen inhimillinen. Millä oikeudella? Voisin kuvitella, että sinua ei kukaan kaveri ole edes viitsinyt auttaa masennuksessasi, koska palautteesi on mitä on.
- Shamppa71
Mielestäni Ixel merkkinen lääke on ehdottomasti paras. Sepram ja Cipralex eivät juurikaan eroa toisistaa. Sepramhan on Cipramilin rinnakkaislääke. Sepramissa vaikuttava aine sitalopraami ja Cipralexissa essitalopraami. Pikku molekyyliero eli melkein samaa tavaraa. Niin ja tää ei oo mun keksimää vaan psykiatrin kertomaa.
- alkup.
Jossain vaheessa ystävälleni kokeiltiin Doxalia, mutta se lopetettiin heti, koska hän sai siitä hallusinaatioita. Onko Ixel joku samansukuinen lääke Doxalille?
Cipralexilla on ymmärtääkseni hyvä "maine", ja tämän takia lääkäri ei suostu sitä vaihtamaan. Lääke on siinä mielessä ollut hyvä, ettei pahempia sivuvaikutuksia ole tullut, mutta ei myöskään mitään hyötyä.
Effexorista olen myös kuullut paljon hyvää (mutta myös sivuvaikutuksista on puhuttu paljon).
En edes tiedä miten asian esittelisin sille lääkärille. Ystäväni on muutenkin heikko ihminen, ja varsinkaan tämänhetkisessä mielentilassa hän ei lähde argumentoimaan asiasta. On vain niin toivoton olo kun mikään ei auta... haluaisin vain tietää perustelut olla vaihtamatta lääkettä, joka ei toimi. - toktor
alkup. kirjoitti:
Jossain vaheessa ystävälleni kokeiltiin Doxalia, mutta se lopetettiin heti, koska hän sai siitä hallusinaatioita. Onko Ixel joku samansukuinen lääke Doxalille?
Cipralexilla on ymmärtääkseni hyvä "maine", ja tämän takia lääkäri ei suostu sitä vaihtamaan. Lääke on siinä mielessä ollut hyvä, ettei pahempia sivuvaikutuksia ole tullut, mutta ei myöskään mitään hyötyä.
Effexorista olen myös kuullut paljon hyvää (mutta myös sivuvaikutuksista on puhuttu paljon).
En edes tiedä miten asian esittelisin sille lääkärille. Ystäväni on muutenkin heikko ihminen, ja varsinkaan tämänhetkisessä mielentilassa hän ei lähde argumentoimaan asiasta. On vain niin toivoton olo kun mikään ei auta... haluaisin vain tietää perustelut olla vaihtamatta lääkettä, joka ei toimi."haluaisin vain tietää perustelut olla vaihtamatta lääkettä, joka ei toimi."
kysy sitä hoitavalta lääkäriltä (jos olet siinä asemassa ja niin tolkuissasi, että pääset keskustelemaan ) ?
eihän täällä palstalla jaella reseptejä ja lääkitys on jokaiselle omakohtainen tapahtuma.
usko pois ,että ystävääsi hoitava lääkäri on taatusti sinua pätevämpi hoitamaan hänen lääkityksensä. ei sinun mielipiteelläsi ole siinä juuri arvoa. toki voit kertoa lääkärille tapahtumat ja havaintosi, onnistuuko se objektiivisesti ?
onko hän käynyt vastaanotolla sovittuina aikoina ? jos ei niin miksi ?
mitä ajattelet ystäväsi mielentilassa tapahtuvan kun kerta toisensa jälkeen käyt kertomassa, että hän syö väärää lääkettä (sinun mielestäsi)?
haluan ihan vilpittömästi ystäväsi ja muidenkin ihmisten parasta mutta käämi kärähtää kun aletaan näillä palstoilta pyytämään neuvoja oikeasta lääkkeestä ja lääkityksestä ohi lääkärien. - alkup.
toktor kirjoitti:
"haluaisin vain tietää perustelut olla vaihtamatta lääkettä, joka ei toimi."
kysy sitä hoitavalta lääkäriltä (jos olet siinä asemassa ja niin tolkuissasi, että pääset keskustelemaan ) ?
eihän täällä palstalla jaella reseptejä ja lääkitys on jokaiselle omakohtainen tapahtuma.
usko pois ,että ystävääsi hoitava lääkäri on taatusti sinua pätevämpi hoitamaan hänen lääkityksensä. ei sinun mielipiteelläsi ole siinä juuri arvoa. toki voit kertoa lääkärille tapahtumat ja havaintosi, onnistuuko se objektiivisesti ?
onko hän käynyt vastaanotolla sovittuina aikoina ? jos ei niin miksi ?
mitä ajattelet ystäväsi mielentilassa tapahtuvan kun kerta toisensa jälkeen käyt kertomassa, että hän syö väärää lääkettä (sinun mielestäsi)?
haluan ihan vilpittömästi ystäväsi ja muidenkin ihmisten parasta mutta käämi kärähtää kun aletaan näillä palstoilta pyytämään neuvoja oikeasta lääkkeestä ja lääkityksestä ohi lääkärien.Pakko sanoa että on outoa vastaanottoa täällä. Niin monet masentuneet valittelevat etti ystäviä, tukea ja apua löydy, ja sitten kun vakavissaan yrittää auttaa kyselemällä asiantuntijoilta (sitähän kaikki masennuksen sairasteneet ovat, he tietävät, mitä sairaus pitää sisällään) niin ei tule muuta ku paskaa naamaan.
Miksi kysymys, jos olen tolkuissani? Olen. Olen vain huolissani ystävästäni.
Ennen kuin alkaa sormella osoittelemaan, niin sinun kuuluisi tietää, että ystäväni on käynyt terapiassa, ja nyt osastohoidon aikana hän on osallistunut kaikkiin tapaamisiin ja keskusteluihin. ongelmana on, ettei hän osaa itsestään puhua. Hän ei kerro hoitajille ja lääkäreille, mikä hänen todellinen tilanteensa on. Miten he silloin voisi auttaa häntä? Ystäväni tietää tämän ja kertoo yrittävänsä kovin, mutta pelkää että joutuisi suljetulle osastolle, jos kertoisi kaiken. En siis siinä mielessä ihmettele, jos he eivät halua vaihtaa lääkkeitä, sillä he eivät tiedä todellisen tilanteen luonnetta.
Minulla on kyllä luottamusta tähän lääkäriin. Siitä siis ei ole kyse. Vaikuttaisi siltä, että ystäväni hoito jää harmittavien kommunikointiongelmien vuoksi vajaavaiseksi.
Sain sen täysin (teidän mielestä) hullun idean, että yrittäisin toimia välikätenä, jotta oikea hoito ja oikea lääkitys saataisiin toteutettua. Ystäväni äitiä he eivät usko, hän on joskus soitellut sinne kun ystäväni on täysin hysteerinen keskellä yötä, ja on soittanut äidilleen. He eivät edes käy katsomassa häntä silloin. Tilanne kotona viikonloppuisin on toivoton.
Psykiatri on alansa ammattilainen, joka tekee päätöksensä vankan ammattitaidon pohjalta. Luuletteko te ihan oikeasti, että hän "vaarantaisi" ystäväni hoidon minun mielipiteeni takia?!
Ystävälläni on voimat lopussa, ja suuri syy siihen on että hän uskoi niin kovin lääkkeen auttavan häntä. Aluksi hän ei sanonut mitään, nyt vasta parin viime viikon aikana hän on alkanut puhumaan lääkkeen vaihdosta. Minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Nyt hänen tilansa huononee, koska lääkkeen vaikutusta vaan ei näy eikä kuulu. En usko, että sekään on potilaalle hyväksi.
Aloitin tämän ketjun, koska halusin vinkkejä tähän asiaan. Palstalaiset, tietämättä taustoja, antavat varsin kylmän ja negatiivisen vastaanoton. Minulle tulee se tunne, ettei teitä ole koskaan yritetty auttaa, ja täytyy sanoa, että en ihmettele.
Ja kyllä, minulla on huomenna soittoaika lääkärille ja omahoitajalle.
Oletko tyytyväinen?
Missä vaiheessa olen mielestäsi pyytänyt reseptejä?
Enkö tarpeeksi selkeästi ilmaissut, että kyselisin kokemuksia lääkkeistä, vaikka tiedän että kaikki yksilöt reagoivat lääkkeisiin eri tavalla?
Muille: tähän ketjuun ei enää tarvitse vastata, ellei osaa käyttäytyä asiallisesti. - doktor
alkup. kirjoitti:
Pakko sanoa että on outoa vastaanottoa täällä. Niin monet masentuneet valittelevat etti ystäviä, tukea ja apua löydy, ja sitten kun vakavissaan yrittää auttaa kyselemällä asiantuntijoilta (sitähän kaikki masennuksen sairasteneet ovat, he tietävät, mitä sairaus pitää sisällään) niin ei tule muuta ku paskaa naamaan.
Miksi kysymys, jos olen tolkuissani? Olen. Olen vain huolissani ystävästäni.
Ennen kuin alkaa sormella osoittelemaan, niin sinun kuuluisi tietää, että ystäväni on käynyt terapiassa, ja nyt osastohoidon aikana hän on osallistunut kaikkiin tapaamisiin ja keskusteluihin. ongelmana on, ettei hän osaa itsestään puhua. Hän ei kerro hoitajille ja lääkäreille, mikä hänen todellinen tilanteensa on. Miten he silloin voisi auttaa häntä? Ystäväni tietää tämän ja kertoo yrittävänsä kovin, mutta pelkää että joutuisi suljetulle osastolle, jos kertoisi kaiken. En siis siinä mielessä ihmettele, jos he eivät halua vaihtaa lääkkeitä, sillä he eivät tiedä todellisen tilanteen luonnetta.
Minulla on kyllä luottamusta tähän lääkäriin. Siitä siis ei ole kyse. Vaikuttaisi siltä, että ystäväni hoito jää harmittavien kommunikointiongelmien vuoksi vajaavaiseksi.
Sain sen täysin (teidän mielestä) hullun idean, että yrittäisin toimia välikätenä, jotta oikea hoito ja oikea lääkitys saataisiin toteutettua. Ystäväni äitiä he eivät usko, hän on joskus soitellut sinne kun ystäväni on täysin hysteerinen keskellä yötä, ja on soittanut äidilleen. He eivät edes käy katsomassa häntä silloin. Tilanne kotona viikonloppuisin on toivoton.
Psykiatri on alansa ammattilainen, joka tekee päätöksensä vankan ammattitaidon pohjalta. Luuletteko te ihan oikeasti, että hän "vaarantaisi" ystäväni hoidon minun mielipiteeni takia?!
Ystävälläni on voimat lopussa, ja suuri syy siihen on että hän uskoi niin kovin lääkkeen auttavan häntä. Aluksi hän ei sanonut mitään, nyt vasta parin viime viikon aikana hän on alkanut puhumaan lääkkeen vaihdosta. Minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Nyt hänen tilansa huononee, koska lääkkeen vaikutusta vaan ei näy eikä kuulu. En usko, että sekään on potilaalle hyväksi.
Aloitin tämän ketjun, koska halusin vinkkejä tähän asiaan. Palstalaiset, tietämättä taustoja, antavat varsin kylmän ja negatiivisen vastaanoton. Minulle tulee se tunne, ettei teitä ole koskaan yritetty auttaa, ja täytyy sanoa, että en ihmettele.
Ja kyllä, minulla on huomenna soittoaika lääkärille ja omahoitajalle.
Oletko tyytyväinen?
Missä vaiheessa olen mielestäsi pyytänyt reseptejä?
Enkö tarpeeksi selkeästi ilmaissut, että kyselisin kokemuksia lääkkeistä, vaikka tiedän että kaikki yksilöt reagoivat lääkkeisiin eri tavalla?
Muille: tähän ketjuun ei enää tarvitse vastata, ellei osaa käyttäytyä asiallisesti."Ennen kuin alkaa sormella osoittelemaan, niin sinun kuuluisi tietää, että ystäväni on käynyt terapiassa, ja nyt osastohoidon aikana hän on osallistunut kaikkiin tapaamisiin ja keskusteluihin. ongelmana on, ettei hän osaa itsestään puhua. Hän ei kerro hoitajille ja lääkäreille, mikä hänen todellinen tilanteensa on. Miten he silloin voisi auttaa häntä? Ystäväni tietää tämän ja kertoo yrittävänsä kovin, mutta pelkää että joutuisi suljetulle osastolle, jos kertoisi kaiken. En siis siinä mielessä ihmettele, jos he eivät halua vaihtaa lääkkeitä, sillä he eivät tiedä todellisen tilanteen luonnetta."
tässähän tuo tilanne tuli lopultakin kun tarpeeksi kaiveli. siinä lienee vastaus koko ongelmaan ihan itsesi kirjoittamana.
nyt sitte vaan hempeily syrjään ja puhumaan/ tekemään asioita niiden omilla nimillä venkoilematta ja salailematta.
ei tarvitse kiitellä. olen huomannut ettei todenpuhuja saa kuin paskaa silmille asiaa selvitelleesä. parempi kuitenkin, että potilas saa edes sitä kautta tarvitsemansa hoidon salailun sijaan.
siihen olen jo tottunut, ettei asiat aukene provoilematta hymistelemällä ja osaa ottaen.
terveyttä ja ymmärrystä kaikille. - doktor
alkup. kirjoitti:
Pakko sanoa että on outoa vastaanottoa täällä. Niin monet masentuneet valittelevat etti ystäviä, tukea ja apua löydy, ja sitten kun vakavissaan yrittää auttaa kyselemällä asiantuntijoilta (sitähän kaikki masennuksen sairasteneet ovat, he tietävät, mitä sairaus pitää sisällään) niin ei tule muuta ku paskaa naamaan.
Miksi kysymys, jos olen tolkuissani? Olen. Olen vain huolissani ystävästäni.
Ennen kuin alkaa sormella osoittelemaan, niin sinun kuuluisi tietää, että ystäväni on käynyt terapiassa, ja nyt osastohoidon aikana hän on osallistunut kaikkiin tapaamisiin ja keskusteluihin. ongelmana on, ettei hän osaa itsestään puhua. Hän ei kerro hoitajille ja lääkäreille, mikä hänen todellinen tilanteensa on. Miten he silloin voisi auttaa häntä? Ystäväni tietää tämän ja kertoo yrittävänsä kovin, mutta pelkää että joutuisi suljetulle osastolle, jos kertoisi kaiken. En siis siinä mielessä ihmettele, jos he eivät halua vaihtaa lääkkeitä, sillä he eivät tiedä todellisen tilanteen luonnetta.
Minulla on kyllä luottamusta tähän lääkäriin. Siitä siis ei ole kyse. Vaikuttaisi siltä, että ystäväni hoito jää harmittavien kommunikointiongelmien vuoksi vajaavaiseksi.
Sain sen täysin (teidän mielestä) hullun idean, että yrittäisin toimia välikätenä, jotta oikea hoito ja oikea lääkitys saataisiin toteutettua. Ystäväni äitiä he eivät usko, hän on joskus soitellut sinne kun ystäväni on täysin hysteerinen keskellä yötä, ja on soittanut äidilleen. He eivät edes käy katsomassa häntä silloin. Tilanne kotona viikonloppuisin on toivoton.
Psykiatri on alansa ammattilainen, joka tekee päätöksensä vankan ammattitaidon pohjalta. Luuletteko te ihan oikeasti, että hän "vaarantaisi" ystäväni hoidon minun mielipiteeni takia?!
Ystävälläni on voimat lopussa, ja suuri syy siihen on että hän uskoi niin kovin lääkkeen auttavan häntä. Aluksi hän ei sanonut mitään, nyt vasta parin viime viikon aikana hän on alkanut puhumaan lääkkeen vaihdosta. Minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Nyt hänen tilansa huononee, koska lääkkeen vaikutusta vaan ei näy eikä kuulu. En usko, että sekään on potilaalle hyväksi.
Aloitin tämän ketjun, koska halusin vinkkejä tähän asiaan. Palstalaiset, tietämättä taustoja, antavat varsin kylmän ja negatiivisen vastaanoton. Minulle tulee se tunne, ettei teitä ole koskaan yritetty auttaa, ja täytyy sanoa, että en ihmettele.
Ja kyllä, minulla on huomenna soittoaika lääkärille ja omahoitajalle.
Oletko tyytyväinen?
Missä vaiheessa olen mielestäsi pyytänyt reseptejä?
Enkö tarpeeksi selkeästi ilmaissut, että kyselisin kokemuksia lääkkeistä, vaikka tiedän että kaikki yksilöt reagoivat lääkkeisiin eri tavalla?
Muille: tähän ketjuun ei enää tarvitse vastata, ellei osaa käyttäytyä asiallisesti.ottaisitko kopion tuosta omasta kirjoituksestasi missä on ongelmat esitetty. se mukaan lääkäriin näytettäväksi ja asian onnellinen loppu on lähempänä.
kiitos ystäväsi puolesta. - alkup.
doktor kirjoitti:
ottaisitko kopion tuosta omasta kirjoituksestasi missä on ongelmat esitetty. se mukaan lääkäriin näytettäväksi ja asian onnellinen loppu on lähempänä.
kiitos ystäväsi puolesta.Todella hienoa, että joku löytää aihetta vittuiluun tämmöisestä asiasta. Olen tyytyväinen, että edes joku osaa vetää sairasta huumoria tästä.
Et taida tajuta asian vakavuutta. Toisaalta, miksi sinun pitäisi tajuta, ethän tunne ystävääni tai minua.
Ystäväni äiti on jo yrittänyt selittää heille siellä saraalassa, ettei tyttö puhu omista asioistaan , koska hän yksinkertaisesti kokee, että ei pysty siihen. Vielä he eivät ole uskoneet tätä, ja sen takia ajattelimmekin, että minä yrittäisin puhua. Loppujen lopuksi minulla on kuitenkin vähän "ulkopuolisempi" näkemys asiasta, koska minä olen "vain" ystävä, enkä äiti.
Ongelma tuskin ratkeaa siitä, että minä soitan sinne. Jotenkin ystävälleni pitäisi "opettaa" puhuminen, mutta se nyt ei ole niin yksinkertaista. Ystäväni kertoo, että hän yrittää ja yrittää, mutta se loppuu siihen, että tilanne menee entistä vastenmielisemmäksi, ja seuraavan kerran hän kammoksuu puhumista kahta kauheammin. Juuri tämän haluaisin selittää lääkärille, jotta he voisivat terapiassa ottaa tämän huomioon, ja jotenkin jatkossa sitten saada jollain ilveellä ihan keskustelua aikaiseksi. En tiedä. Pahinta on, että parin viikon kuluttua ystäväni pääsisi sieltä kotiin, enkä usko että tilanne silloin on yhtään sen parempi kuin mitä se oli ennen kuin hän meni sairaalaan.
Koska ystäväni alunperin luotti niin kovasti juuri lääkkeiden tehoon (joka siis nyt on jäänyt näkemättä), uskon, että juuri lääkkeen tämänhetkinen tehottomuus vain lisää hänen tuskaansa ja turhautuneisuutta. Tuskinpa kukaan juuri tällaisessa tilanteessa jaksa nähdä toivoa.
Sairaalassa on semmonen systeemi, että he kertovat potilaalle jos heille (lääkäreille/hoitajille) on soitettu. Se, että soittelisin lääkeasiasta, ei varmaan suututa ystävääni, mutta aion puhua myös tästä "oikeasta" tilanteesta: kuinka huono se on, ja luulen, että hän tulee suuttumaan minulle aivan silmittömästi.
Toivon kuitenkin, että ystäväni tajuaa etten halua hänelle pahaa. Nyt on vaan semmonen tilanne, että jonkun on tehtävä jotain, jotta muutosta saataisiin aikaan. Jotta ystäväni saisi edes jonkinlaisia voimia edes yrittää parantua.
Otan siis sen riskin. Haluan ainakin yrittää. - doktor
alkup. kirjoitti:
Todella hienoa, että joku löytää aihetta vittuiluun tämmöisestä asiasta. Olen tyytyväinen, että edes joku osaa vetää sairasta huumoria tästä.
Et taida tajuta asian vakavuutta. Toisaalta, miksi sinun pitäisi tajuta, ethän tunne ystävääni tai minua.
Ystäväni äiti on jo yrittänyt selittää heille siellä saraalassa, ettei tyttö puhu omista asioistaan , koska hän yksinkertaisesti kokee, että ei pysty siihen. Vielä he eivät ole uskoneet tätä, ja sen takia ajattelimmekin, että minä yrittäisin puhua. Loppujen lopuksi minulla on kuitenkin vähän "ulkopuolisempi" näkemys asiasta, koska minä olen "vain" ystävä, enkä äiti.
Ongelma tuskin ratkeaa siitä, että minä soitan sinne. Jotenkin ystävälleni pitäisi "opettaa" puhuminen, mutta se nyt ei ole niin yksinkertaista. Ystäväni kertoo, että hän yrittää ja yrittää, mutta se loppuu siihen, että tilanne menee entistä vastenmielisemmäksi, ja seuraavan kerran hän kammoksuu puhumista kahta kauheammin. Juuri tämän haluaisin selittää lääkärille, jotta he voisivat terapiassa ottaa tämän huomioon, ja jotenkin jatkossa sitten saada jollain ilveellä ihan keskustelua aikaiseksi. En tiedä. Pahinta on, että parin viikon kuluttua ystäväni pääsisi sieltä kotiin, enkä usko että tilanne silloin on yhtään sen parempi kuin mitä se oli ennen kuin hän meni sairaalaan.
Koska ystäväni alunperin luotti niin kovasti juuri lääkkeiden tehoon (joka siis nyt on jäänyt näkemättä), uskon, että juuri lääkkeen tämänhetkinen tehottomuus vain lisää hänen tuskaansa ja turhautuneisuutta. Tuskinpa kukaan juuri tällaisessa tilanteessa jaksa nähdä toivoa.
Sairaalassa on semmonen systeemi, että he kertovat potilaalle jos heille (lääkäreille/hoitajille) on soitettu. Se, että soittelisin lääkeasiasta, ei varmaan suututa ystävääni, mutta aion puhua myös tästä "oikeasta" tilanteesta: kuinka huono se on, ja luulen, että hän tulee suuttumaan minulle aivan silmittömästi.
Toivon kuitenkin, että ystäväni tajuaa etten halua hänelle pahaa. Nyt on vaan semmonen tilanne, että jonkun on tehtävä jotain, jotta muutosta saataisiin aikaan. Jotta ystäväni saisi edes jonkinlaisia voimia edes yrittää parantua.
Otan siis sen riskin. Haluan ainakin yrittää.asia on siis nyhvännyt paikallaan kuukausia ja kun saan tosiasioita provosoitua esiin nii se on vittuilua ? kuka muu on saanut edes ajatuksen asteella ihan todella autettua ystävääsi muuten kuin hurskailla toiveilla ja kädestä pitämällä ?
olkoon kirjoittamani vittuilua, jos se saa muutoksen käyntiin. ystäväsi parasta ajatellen.
siis ota nyt kopio tuosta aiemmasta tekstistäsi missä hermostuneena kirjoitat asiaa. se paperi sitte hoitotaholle.
muuten asiat menee just entiseen malliin. valitse näistä se parempi vaihtoehto vaikka se olis minun ehdottama. - alkup.
doktor kirjoitti:
asia on siis nyhvännyt paikallaan kuukausia ja kun saan tosiasioita provosoitua esiin nii se on vittuilua ? kuka muu on saanut edes ajatuksen asteella ihan todella autettua ystävääsi muuten kuin hurskailla toiveilla ja kädestä pitämällä ?
olkoon kirjoittamani vittuilua, jos se saa muutoksen käyntiin. ystäväsi parasta ajatellen.
siis ota nyt kopio tuosta aiemmasta tekstistäsi missä hermostuneena kirjoitat asiaa. se paperi sitte hoitotaholle.
muuten asiat menee just entiseen malliin. valitse näistä se parempi vaihtoehto vaikka se olis minun ehdottama."Olkoon kirjoittamani vittuilua, jos se saa muutoksen käyntiin... valitse näistä se parempi vaihtoehto vaikka se olis minun ehdottama."
Et ole tähän asiaan ehdottanut mitään. Ihan omien ajatukseni toimesta soitin tänään sairaalaan.
Eli tosiasiat on provoiltu esiin... pitäisikö sun saada mitali? Syyni siihen, etten alkanut ystäväni elämästä täällä "juoruilemaan" on, että luulin etten mun tarvitsisi todistaa itseäni näin kuin olen joutunut. Alunperin pyysin asiallisesti ainoastaan muiden masentuneiden kokemuksia (vaikka ovatkin yksilölliset).
Vittuilua mielestäni on se, että palaute kysymyksiini on ollut tätä " Ja mitä säkin tiedät... Etkö tajuu et lääkekokemukset on yksilöllisiä... Mitä sä sinne meet sotkemaan... Mitä sä juoruakka täällä auot päätäs... Ei masennuksesta selviä noin vain..." (Tässä siis yleisesti kommentteja tähän ketjuun vastanneilta)
Olen nuori, mutta elämänkokemusta löytyy. Löytyy ehkä liikaakin. Aikoinaan selvisin terapialla ja lyhyellä lääkehoidolla (pääsin helpolla verrattuna ystävääni). En ole syntynyt eilen. Näin ainakain luullaan täällä.
Noin syvää masennusta en kuitenkaan ole kokenut, ja tämän takia pyysin apua.
Vai että kirjoitan hermostuneena. Just.
Soitin kuitenkin tänään. Sain kaiken sanottavani sanottua asiallisesti ja mielestäni perustelin asiani hyvin. Kerroin myös ihan asioiden omilla nimillä tämänhetkisen tilanteen, jonka ystäväni siis kieltää siellä. Tuli puhe lääkkeistä, ja kysyinkin jos voisi harkita niiden vaihtoa, koska tämä monen kuukauden odottaminen vetää potilasta entistä enemmän vain alas. Mainitsin nukahtamislääkkeen, joka ei enää tehoa, ja joka aiheuttaa sitten unettomuutta ja näitä hysterisiä ahdistuskohtauksia iltaisin ja öisin. Ystäväni on minulle moittinut sitä, etteei siellä öisin ole ketään, jolle voisi puhua. Vain yöhoitajia jotka käskevät painumaan pehkuihin. "Joo täällä nukutaan yöllä ja puhutaan sitten päivällä" oli vastaus. Nielin raivoni ja tokaisin vain, että ei kai sitä voi odottaa että potilas nukkuu kun samaa Zopinoxia on käytetty heinäkuusta lähtien joka yö.
Luulen että keskustelu meni hyvin. Aika kai näyttää, jos siitä oli mitään apua. Sain kyllä sen vaikutelman, ettei hoitaja kuunnellut, mutta tarpeeksi monta kertaa kun puin samat asiat eri sanoihin, niin vaikutti siltä, että viesti meni perille, ainakin osittain. Torstaina lääkärin piti sitten ottaa tämä lääkeasia puheeksi.
Kai tässä sitten on aika kiittää vastanneita, vaikka joidenkin vastaukset oli mitä oli. Olkoon tämä teille opetus, ettei kaikki ihmiset ole tekemässä teille hallaa tai "pätemässä". On tosiaan ystäviä, jotka saattavat olla ihan aidosti huolissaan. - doktor
alkup. kirjoitti:
"Olkoon kirjoittamani vittuilua, jos se saa muutoksen käyntiin... valitse näistä se parempi vaihtoehto vaikka se olis minun ehdottama."
Et ole tähän asiaan ehdottanut mitään. Ihan omien ajatukseni toimesta soitin tänään sairaalaan.
Eli tosiasiat on provoiltu esiin... pitäisikö sun saada mitali? Syyni siihen, etten alkanut ystäväni elämästä täällä "juoruilemaan" on, että luulin etten mun tarvitsisi todistaa itseäni näin kuin olen joutunut. Alunperin pyysin asiallisesti ainoastaan muiden masentuneiden kokemuksia (vaikka ovatkin yksilölliset).
Vittuilua mielestäni on se, että palaute kysymyksiini on ollut tätä " Ja mitä säkin tiedät... Etkö tajuu et lääkekokemukset on yksilöllisiä... Mitä sä sinne meet sotkemaan... Mitä sä juoruakka täällä auot päätäs... Ei masennuksesta selviä noin vain..." (Tässä siis yleisesti kommentteja tähän ketjuun vastanneilta)
Olen nuori, mutta elämänkokemusta löytyy. Löytyy ehkä liikaakin. Aikoinaan selvisin terapialla ja lyhyellä lääkehoidolla (pääsin helpolla verrattuna ystävääni). En ole syntynyt eilen. Näin ainakain luullaan täällä.
Noin syvää masennusta en kuitenkaan ole kokenut, ja tämän takia pyysin apua.
Vai että kirjoitan hermostuneena. Just.
Soitin kuitenkin tänään. Sain kaiken sanottavani sanottua asiallisesti ja mielestäni perustelin asiani hyvin. Kerroin myös ihan asioiden omilla nimillä tämänhetkisen tilanteen, jonka ystäväni siis kieltää siellä. Tuli puhe lääkkeistä, ja kysyinkin jos voisi harkita niiden vaihtoa, koska tämä monen kuukauden odottaminen vetää potilasta entistä enemmän vain alas. Mainitsin nukahtamislääkkeen, joka ei enää tehoa, ja joka aiheuttaa sitten unettomuutta ja näitä hysterisiä ahdistuskohtauksia iltaisin ja öisin. Ystäväni on minulle moittinut sitä, etteei siellä öisin ole ketään, jolle voisi puhua. Vain yöhoitajia jotka käskevät painumaan pehkuihin. "Joo täällä nukutaan yöllä ja puhutaan sitten päivällä" oli vastaus. Nielin raivoni ja tokaisin vain, että ei kai sitä voi odottaa että potilas nukkuu kun samaa Zopinoxia on käytetty heinäkuusta lähtien joka yö.
Luulen että keskustelu meni hyvin. Aika kai näyttää, jos siitä oli mitään apua. Sain kyllä sen vaikutelman, ettei hoitaja kuunnellut, mutta tarpeeksi monta kertaa kun puin samat asiat eri sanoihin, niin vaikutti siltä, että viesti meni perille, ainakin osittain. Torstaina lääkärin piti sitten ottaa tämä lääkeasia puheeksi.
Kai tässä sitten on aika kiittää vastanneita, vaikka joidenkin vastaukset oli mitä oli. Olkoon tämä teille opetus, ettei kaikki ihmiset ole tekemässä teille hallaa tai "pätemässä". On tosiaan ystäviä, jotka saattavat olla ihan aidosti huolissaan.munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia eikä ystävääsi ole mahdollista auttaa netinkään välityksellä, jos ei tiedä mikä vaivaa. neuvot sait pitkälti ihan itse pääteltyä. hyvä niin.
hoito toivottavasti aktivoituu ja tosiasioitten perusteella. niiden asioiden,jotka hoitohenkilökuntakin siis lopulta saa tietää.
se millä lääkityksellä joku muu (masentunut) on saanut apua on hänen oma asiansa. siis se on täysin henkilökohtaista eikä yleistettävissä.
mitalia en halua, kirjoitin jo asiasta jos luet taaksepäin. vapaaehtois- tai talkootyötä tekevänä oon huomannu tosiaan paskaa satavan.
myös olen huomannut, ettei myötätuntoilu, voivottelu ja yleinen lässytys saa mitään muutosta aikaan. muutosta nimittäin tarvitaan tai sitten asia/ sairaus jatkuu ihan ennallaan, vaihdetaan vaan lääkitystä ja sama voivottelu jatkuu. tosiasioiden perusteella pitää toimia. niitä vaan joutuu joskus provosoimaan esille.
en unelmoi enää ihmisten järkevyydestä tai typeryyden häviämisestä. ei ne mihinkään häviä. joku voi sanoa asennettani kyynisyydeksi, itse sanon sitä kokemuksen tuomaksi realismiksi.
kaikkea hyvää sinulle, jos ja kun saatat ystäväsi tilanteen rehellisenä hoitotaholle tietoon.
teet arvokkaan asian. - alkup.
doktor kirjoitti:
munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia eikä ystävääsi ole mahdollista auttaa netinkään välityksellä, jos ei tiedä mikä vaivaa. neuvot sait pitkälti ihan itse pääteltyä. hyvä niin.
hoito toivottavasti aktivoituu ja tosiasioitten perusteella. niiden asioiden,jotka hoitohenkilökuntakin siis lopulta saa tietää.
se millä lääkityksellä joku muu (masentunut) on saanut apua on hänen oma asiansa. siis se on täysin henkilökohtaista eikä yleistettävissä.
mitalia en halua, kirjoitin jo asiasta jos luet taaksepäin. vapaaehtois- tai talkootyötä tekevänä oon huomannu tosiaan paskaa satavan.
myös olen huomannut, ettei myötätuntoilu, voivottelu ja yleinen lässytys saa mitään muutosta aikaan. muutosta nimittäin tarvitaan tai sitten asia/ sairaus jatkuu ihan ennallaan, vaihdetaan vaan lääkitystä ja sama voivottelu jatkuu. tosiasioiden perusteella pitää toimia. niitä vaan joutuu joskus provosoimaan esille.
en unelmoi enää ihmisten järkevyydestä tai typeryyden häviämisestä. ei ne mihinkään häviä. joku voi sanoa asennettani kyynisyydeksi, itse sanon sitä kokemuksen tuomaksi realismiksi.
kaikkea hyvää sinulle, jos ja kun saatat ystäväsi tilanteen rehellisenä hoitotaholle tietoon.
teet arvokkaan asian.Mielestäni et ole kyyninen. Olen itse aikalailla samantapainen.
Kiitos mielipiteestäsi. - dohtori
alkup. kirjoitti:
Mielestäni et ole kyyninen. Olen itse aikalailla samantapainen.
Kiitos mielipiteestäsi.loppujen lopuksi ehkä vain itse tietää tehneensä oikein. karavaani kulkee ja rakit räksyttää kun muuta eivät pysty tekemään, se on niiden osa.
- kokemusta
Tarkoitat varmaan vaikeaa masennusta? Vakavalla masennuksella tarkoitetaan yleensä semmoista masennusta, joka vaatii hoitoa muodossa tai toisessa.
Itselläni on diagnoosina vaikea masennusta. Olen syönyt Cipralex-lääkettä kolme kuukautta. Cipralexin rinnalla olen syönyt myös ahdistusta poistavaa lääkettä alkukuukausina tarpeen mukaan. Itse olen saanut siitä avun ja päässyt pahimman yli. Ilman terapiaa en toki tiedä olisinko näin hyvässä kunnossa, kun nyt olen eli pelkillä lääkkeillä ei mielestäni pitkälle pötkitä.
Itse koen niin, että lääkkeet ovat auttaneet pääsemään sen pahimman yli, mutta terapian avulla olen saanut ajatuksiani oikeaan suuntaan ja purettua sisälläni olevaa vyyhtiä.
Itselläni lääkkeen vaikutus alkoi hiljalleen näkyä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Mitään ihmettä ei kyllä ole tapahtunut vaan välillä mennään rankastikin alamäkeen. Pintaa kohti kuitenkin hiljalleen.
Muistathan, että lääkkeet vaikuttavat yksilöllisesti. Vaikutus voi tulla hyvinkin hitaasti mikäli masennus on kestänyt jo pitkään. Masennuksesta toipuminen on hidasta. Ei se ihan tuosta vain tule. Osa kamppailee lopun elämäänsä vaikean masennuksen kanssa.
Ehkä lääkkeellä on lääkärin mielestä ollut kuitenkin jonkinlaista vaikutusta, koska sitä ei ole vaihdettu. Vaikeasti masentuneena voi olla vaikeakin huomata sitä toipumista, jos se tapahtuu hitaasti. Harvoinpa ne lääkärit mitään kiduttajia ovat, joiden tarkoitus olisi tuottaa mahdollisimman paljon tuskaa potilailleen.- alkup.
En minä sitä lääkäriä miksikään kiduttajaksi epäilekään! Aivan varmasti hänkin on kyseisen ammatin itselleen hankkinut, koska haluaa auttaa ihmisiä. Ja mukavalta hän vaikutti, kun muutama viikko sitten tapasin hänet.
Ja toki tiedän, että kaikki kokemukset lääkkeistä on yksilöllisiä. Ja että kestää aikansa ennen kuin ne vaikuttavat. Tätä on vaan jatkunut niin kauan: lääkkeitä syöty kuukausikaupalla ja ystäväni tilassa ei siis todellakaan ole tapahtunut mitään muutosta. No ehkä huonompaan, mutta mitään positiivista en ole huomannut, ja tuskin hänkään on tilanteesta kovin innoissaan.
Niin, hänellä on siis vaikea masennus: itsemurha-ajatukset, totaalinen toivon menetys, ahdistukset, hysteria, paniikkihäiriö, uniongelmat... taustalla on monen vuoden takainen masennus, joka kesällä kulminoitui, ja tilanne meni tähän. Viime yönä sain viestin jossa hän pyysi anteeksi tulevaa itsemurhaansa, ja kertoi, ettei sitten saada syyttää itseämme.
Niin kovin haluaisin auttaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399097Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737784Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605408William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542292Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62069Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821698Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191646Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921381Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4341310Stefusika räkättää
kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä801186