Oikeudenkäynti

Tietysti uskon sitä, jolla on se Kalevala.

Todettuani, että todistaja A:n dokumentti onkin vain vanha satukirja, annan todistaja A:lle sakot oikeuden halventamisesta ja viranomaisen harhaanjohtamisesta poliisikuulustelun aikana. Lisäksi poistan todistaja A:n sotilasarvon.

Todistaja B:n lausuma kirjataan oikeudenkäynnin pöytäkirjaan.

Osuvampi verataus:

Todistaja A pitää tarinansa samanlaisena kokoajan, hänellä on takanaan useita vanhoja dokumentteja, mitkä ovat suunnattu vain vastapuolta vastaan, eikä tukemaan omia väitteitä. A:ta ei haittaa se, että nämä vanhentuneet dokumentit ovat keskenään ristiriitaisia.

Lisäksi osa Todistaja A:n vanhentuneista dokumenteista ovat sellaisia, että on tarkoituksella jätetty osa havainnoista kertomatta, koska se kumoaisi koko pointin. Todistaja A tietää tämän tekijän, muttei kerro mitään. Ei koe tarpeelliseksi muuttaa pointtia vaikka vastapuolen asianajaja on aukottomasti osoittanut tuon huijauksen.

Lisäksi todistaja A:n tarinaa tukevista vanhentuneista dokumenteista on löytynyt myös väärennöksiä enemmän kuin B:n tapauksessa, idioottimaista logiikkaa, valheita. Väärennöksien kohdalla todistaja A ei myönnä mitään vaan käyttää niitä edelleen perusteluina vaikka on aukottomasti osoitettu väärennöksiksi.

Todistaja B:n kertomus ei ole aukoton. Tarina ei ole muuttunut pääosiltaan, vaan kehittynyt tarkemmaksi uusien varmempien havaintojen pohjalta. B:n tutkimustulosten joukossa on huijauksia; Todistaja A ottaa tunnetuimman tapauksen esille, mutta epärehellisesti ensinnä paisuttaa tapausta ja jättää epärehellisenä kertomatta, että todistaja A:n ryhmään kuuluvia oli mukana luomassa tuota huijausta. Todistaja B myöntää, että jotkut tapaukset olivat huijauksia joille hän ei voinut mitään.

Todistaja A:n kertomusta ei ole mitään keinoa tarkistaa muita kun asiassa esteellisiltä tahoilta. Todistaja B:n kertomusta voidaan sen sijaan arvioida useiden kummastakin osapuolesta riippumattomien tahojen avulla, ja oletettavasti näin olisi prosessin kestäessä tehtykin. Ja saatu todistaja B:n kantaa tukevia näkemyksiä.

Tällaisessa casessa välimiesoikeus kuitenkin päätyisi hyvin todennäköisesti sopimukseen jossa kumpikaan ei voittaisi. Ainoat voittajat ovat juristit, jotka joka tapauksessa kuittaavat hyvät palkkiot.

Kyseessä on naapurusten kiista. Henkilö A ehdotti henkilö B:n nuorinta tyttölasta lähtemään kävelylle sateenkaaren päähän. Lapsi ei olisi tahtonut mennä, koska sateenkaaren pää näytti olevan synkässä A:n omistamassa metsässä, mutta A kertoi että vanhan kunnasta löydetyn dokumentin mukaan sateenkaaren päässä on aarre. Lapsi uskoi tämän ja lähti metsään, eikä hänestä kuultu sen koommin.

Henkilö A sanookin että tämä todistaa vanhan dokumentin oikeaksi, koska tyttö oli mitä ilmeisimmin löytänyt aarteen ja aloittanut luksuselämän itsekkydessään sen sijaan että olisi jakanut rahat. A vetoaa ennen kaikkea B:n naturalistisen kasvatustavan johtamaan lasten itsekkyyteen, koska hänen aiemmat sepitelmänsä eivät purreet B:n vanhempiin lapsiin, jotka hänen mukaansa kielsivät ehdottoman itsekkäästi mm. hyväntekijöinä tunnettujen joulupukin ja hammaskeijun olemassaolon. Jos tyttö ei olisi löytänyt aarretta, hän olisi tietysti palannut kotiin, koska "routa porsaan kotiin ajaa".

Henkilö B epäilee vahvasti A:n kertomusta. B ei ole kuitenkaan varma onko hänen oma versionsa oikea ja uudet todisteet ovatkin muuttaneet hänen käsitystään tapahtumien kulusta. Tämä epävarmuuden myöntäminen ei kuitenkaan B:n mielestä todista A:n väitteitä oikeaksi.

Ensin henkilö B ajatteli, että A kiusallaan yritti eksyttää tyttärensä, koska B oli yrittänyt koko elämänsä ajan vakuuttaa lapsilleen A:n kertomusten olevan kaikkien todisteiden valossa epäuskottavia. Tämä puolestaan johti varsinkin vanhempien lasten keskuudessa A:n karttamiseen, mikä sai lapsista pitävän A:n vihaamaan B:tä. B epäilee tyttärensä kuolleen A:n metsään nääntymykseen, mutta etsinnät ovat A:n pyynnöstä kiellettyjä, koska metsä on A:n yksityisaluetta.

Pari kuukautta katoamisen jälkeen on löydetty tytön lippalakki läheisestä ojasta, johon metsässä sijaitseva puro laskee. B ehdottaakin toisessa kokoontumisessa, että tyttärensä kuoli vasta pari päivää sitten puron virtausnopeudesta ja metsän koosta päätellen ja täten etsinnät olisivat olleet aikanaan paikallaan tytön löytämiseksi. A sai kuitenkin tuomarin vakuuttumaan siitä, että hänen tarinansa sateenkaaren päässä olevan aarteen löytymisestä on vähintään yhtä oikeutettu kuin B:n muuttuva kertomus, joten tuomari olisi puolueellinen jos A:n yksityisalueelle päästettäisiin B:n pyynnöstä ihmisiä. Tuomari huomautti, että kunnan ylpeys eli tarina sateenkaaren päässä olevasta aarteesta oli kulttuuriperinnöllisesti arvokas ja siitä oli hyvä pitää kiinni.

Kolmannella kokoontumisella B:n tarina sai taas käänteen uusien todisteiden valossa. A:n talon kellarista oli kuulemma kuulunut B:n tyttären kirkumista ja B sai jopa nauhoitettua tätä. A:n kotiin hän ei kuitenkaan uskaltanut tunkeutua kotirauhan rikkomisen syytteen pelossa. B:n nauhaa soitettiin oikeudessa, mutta A väitti nauhan olevan väärennös, koska kertomus itsekkään tytön tuhlailusta ties missä dreamlandissa oli muuttumattomana paljon parempi. Lähikunnissa, joissa tarina sateenkaaren päässä olevasta aarteesta ei ole niin tärkeä, on arvosteltu runsaasti tuomarin toimintaa. Tuomari tekee päätöksensä 5 tunnin ja kahden minuutin jälkeen.

uskotko häntä, joka pohjaa tietonsa vuosisatoja sitten eläneisiin paimeniin, vai häntä joka taasen tiedemiehiin?

Vain osa B:n todisteita on todettu väärennösiksi aloituksesi mukaan. B:llä on väärennösistä huolimatta ihan aitojakin tutkimustuloksiin perustuvia todisteita. B myös hylkäsi väärennöksiksi osoitetut todisteensa.

A:lla on lisäksi ongelmana ettei hänen oma kertomuksensa edes ota kantaa koko riitajuttuun. A vain yrittää kumota B:n tarinan, mutta omaa kertomusta ei ole.

isyys ja rikos oikeuskäynneissä, DNA tutkimus ratkaisee kuka on isä ja kuka valehtelee.
Onneksi on nykyaikainen tiede, ei tarvitse tehdä päätöksiä kenenkään valehtelun, tai kertomusten perusteella.

Todella mielenkiintoista !
Evouskonnon kannattajat eivät voi hyväksyä edes esittämääni lähtöasetelmaa, vaan vääristävät senkin uskontoaan tukemaan.
Kun te näin kovasti tieteen nimiin vannotte, voisitteko esittää tieteelliset todisteet väittellenne sen "vanhan dokumentin" väärentämisestä.

Tutustuessani todistaja A:n vanhaan "dokumenttiin" huomaan, että siellä puhutaan litteästä maankiekosta jota aurinko kiertää, lentävistä siivekkäistä enkeleistä ja jostain miehestä joka pyydysti ja lastasi yhteen ainoaan laivaan kaksi kappaletta jokaista maapallon eläintä (joita tunnetaan yli 10 miljoonaa lajia, tekee siis yli 20 miljoonaa pareittain) ja puhuvista aasintammoista sekä vetten päällä kävelystä ja kuolleista heräämisestä. Totean tietenkin että todistaja A:n dokumentiksi väittämä teos onkin tarukirja ja että todistaja B:n esittämät uudet todisteet täsmäävät uusien tutkimustulosten kanssa. Nauran todistaja A:n ulos oikeudesta, tietenkin kun ensin olen antanut hänelle sakot oikeuden halventamisesta.

Ja mitä todellisuuteen tulee, niin USA:ssahan on ollut jo ainakin yksi oikeuskäsittely, jossa tuomioistuimen tuomari totesi todistusaineistoa ensin pitkään ja huolellisesti tutkittuaan että ID on täysin puhtaasti uskontoa vailla mitään tieteellisiä perusteita!