Olemme työskennelleet samassa paikassa jo pidemmän aikaa, mutta vasta kesän jälkeen olen oppinut tuntemaan Sinut paremmin ihmisenä. Olen aina pitänyt Sinusta hyvin paljon, mutta syksyn aikana pieni ihastuksen liekki on roihahtanut valtavaksi tunteiden paloksi Sinua kohtaan. Tätä yritin käytännön syistä välttää viimeiseen asti, mutta lopulta sydän vei voiton järjen äänestä täydellisesti.
Työpisteemme ovat lähellä toisiaan, mutta kuitenkin välillämme tuntuu olevan ylitsepääsemätön valtameri. Joka ainoa aamu sydämeni täyttyy riemusta Sinut nähdessäni, mutta samalla tuska kalvaa sisintäni. Rakastan koko olemustasi, kauniita silmiäsi, hymyäsi ja ennen kaikkea ainaista ystävällisyyttäsi minua kohtaan. Mutta kuitenkaan en pysty kertomaan tunteistani Sinulle, yhtälö on liian mahdoton ja kaikki voisi hajota palasiksi.
Sinä ihana nainen olet sulattanut jäässä olleen sydämeni jopa kirjoittamaan tällaista tekstiä! Toivottavasti se kuitenkin viilenee ajan kuluessa, se olisi viisaampi tie.
-Mies, täysin hajalla
Tuskaa
32
6255
Vastaukset
- niin herkkää
tunteiden ilmaisua. Sinä taidat todellakin olla rakastunut tähän ihanaan naiseesi. Kunpa saisit hänet. Toivoisin sitä sinulle. Tsemppiä!
- APK (alkup. kirjoittaja)
sanoistasi. Tällä hetkellä se taitaa kuitenkin valitettavasti olla mahdotonta :(
- uskallusta
ja tee asialle jotakin. Hieman rohkeutta. Jos tunteesi ovat tuollaiset tätä naista kohtaan uskon hänen sen jo huomanneen. Jos hän ei tuntisi sinua kohtaan mitään olisi hän tehnyt sen jo selväksi. Uskon hänen odottavan sinun seuraava askeltasi ja jopa toivovan tätä. Näytä olevasi mies ja toimi, näin valloitat ihastuksesi.
- APK_
mutta rohkeus petti tai ennemminkin maltti säilyi. Maanantaina oli oikeastaan aivan täydellinen tilaisuus ottaa "seuraava askel", mutta sanat jäivät tulematta. Uskon kuitenkin, että se oli oikea ratkaisu. Liian paljon on asioita pelissä.
- nainen hajalla
Ihan kuin olisin itse kirjoitellut, minulla työkaverina mies, jonka kiltteys ja hymyt on sulattaneet sydämmen täysin! Molemmat olemme varattuja, mitä tehdä??? Kauan olen hillinnyt itseäni,mutta kauanko jaksan jatkaa? Antakaa vinkkejä, mitä tehdä?
- Tuskainen kanssasisaresi
Ymmärrän hyvin tuskasi. Sama tilanne on jatkunut kohdallani jo ainakin vuoden, eikä tunne tunnu viilenevän, vaikka kuinka toivoisin. Nyt kun on tutustuttu paremmin, haluaisin kertoa näistä omista tunteista, mutta pelko siitä, että toinen rupeaa sen jälkeen välttelemään, saa sanat jäämään kurkkuun.
Tilanne on mahdoton, olemme molemmat perheellisiä. Tällainen henkisellä tasolla oleva ihastus heijastuu kuitenkin jotenkin myös omaan parisuhteeseen. Se saa ainakin minut tuntemaan päivittäin itseni totaalisen hölmöksi tyhjästä haaveilijaksi. Olisikohan paras kuitenkin rohkaistua tunnustamaan ihastuksensensa, kuin roikkua löysässä hirressä vuosikausia?- paraskin neuvoja
Ajattelin vaan kirjoittaa tilanteesani/ -mme:
Ihastuimme ja sitten rakastuimme me työkaverit ja molemmat varattuja. Kiertelimme, kaartelimme, viihdyimme yhdessä, vedimme toisiamme puoleemme magneetin lailla...Ensin ei kumpikaan tohtinut kertoa mitään toisilleen, haaveilimme vain molemmat tahoillaamme. Kunnes ei enää voitu olla erillämme, juteltiin ja rohkaistiin toisiamme ja vihdoin saimme kerrottua toisillemme tunteistamme, halustamme - rakastumisesta (jota silloin ei vielä ääneen sanottu tai ehkä ei edes tiedetty)
Ja sitten tapahtui nopeasti ja täysillä, niinkuin viimeistä päivää. Ei siinä ehditty mitään miettiä ainakaan järjellä.
Entä sitten, mitä nyt? Rakastetaan edelleen yhä syvemmin, mutta mitään mahdollisuuksia ei ole tulevaisuuteen. Meillä on vain salasuhde, jota nyt yhdessä yritetään haudata. Tämä koskee ja vie voimia. Ja luultavasti satutetaan vielä itsemme lisäksi toisiamme ennenkuin saadaan tämä juttu haudatuksi. (niin toivottavasti ei ketään muita)
Onko tässä mitään järkeä, Ei todellakaan tässä ei ole järjen kanssa mitään tekemistä. Ei uskoisi, miten voikaan tuntea näin syvästi.
Niin, mitä tästä oppisi tai mitä...Ei tästä mitään voi oppia, en minä ainakaan, sillä edelleen mitään en jättäisi pois kokematta. Silti on ihana rakastaa, vaikka se kuinka koskisi. Etenkin kun saan vastarakkautta niin paljon. Niin paljon saan. - on tilanne
paraskin neuvoja kirjoitti:
Ajattelin vaan kirjoittaa tilanteesani/ -mme:
Ihastuimme ja sitten rakastuimme me työkaverit ja molemmat varattuja. Kiertelimme, kaartelimme, viihdyimme yhdessä, vedimme toisiamme puoleemme magneetin lailla...Ensin ei kumpikaan tohtinut kertoa mitään toisilleen, haaveilimme vain molemmat tahoillaamme. Kunnes ei enää voitu olla erillämme, juteltiin ja rohkaistiin toisiamme ja vihdoin saimme kerrottua toisillemme tunteistamme, halustamme - rakastumisesta (jota silloin ei vielä ääneen sanottu tai ehkä ei edes tiedetty)
Ja sitten tapahtui nopeasti ja täysillä, niinkuin viimeistä päivää. Ei siinä ehditty mitään miettiä ainakaan järjellä.
Entä sitten, mitä nyt? Rakastetaan edelleen yhä syvemmin, mutta mitään mahdollisuuksia ei ole tulevaisuuteen. Meillä on vain salasuhde, jota nyt yhdessä yritetään haudata. Tämä koskee ja vie voimia. Ja luultavasti satutetaan vielä itsemme lisäksi toisiamme ennenkuin saadaan tämä juttu haudatuksi. (niin toivottavasti ei ketään muita)
Onko tässä mitään järkeä, Ei todellakaan tässä ei ole järjen kanssa mitään tekemistä. Ei uskoisi, miten voikaan tuntea näin syvästi.
Niin, mitä tästä oppisi tai mitä...Ei tästä mitään voi oppia, en minä ainakaan, sillä edelleen mitään en jättäisi pois kokematta. Silti on ihana rakastaa, vaikka se kuinka koskisi. Etenkin kun saan vastarakkautta niin paljon. Niin paljon saan.Se on niiiiin totta, että järjellä ja tunteilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kurjaa vain, että mullekin tämä suuri rakkaus tuli tilanteeseen, jossa kumpikin ollaan naimisissa, oman siippani kanssa en tällaista ole kokenut, eikä mikään teinirakkautenikaan ole vetänyt vertoja tälle tunteelle, mikä nyt on.
Ja sekaisin on mennyt toinenkin osapuoli. Lopetettava kai olisi, mutta ei pysty. Jossain vaiheessa varmasti sattuu ja kovasti, en edes uskalla laskea, kuinka moneen ihmiseen.
Mutta kun ei voi mitään. Ei uskoisi, että tällaista on olemassa. Vieläpä aikuisten ihmisten maailmassa, siis ikää meillä (ja varsinkin toisella osapuolella) on jo jonkin verran.
Huh huh.
Mitä siis opimme tästä? Opin ainakin sen, että en ole ensimmäisenä moralisoimassa niitä, jotka rakastuvat "väärään" ihmiseen tai jos entiset ihmissuhteet hajoavat. En haluasi, että kellekään käy huonosti omassa jutussanikaan, mutta olen saanut nähdä, että kun kunnolla rakastuu, niin siinä on oksat pois! Ei sille voi mitään. - APK_
Kauanpa olet jo joutunut elämään tässä raastavassa olotilassa. Pelottavaa ajatella, että sama tilanne jatkuisi itselläkin yhtä kauan. Enpä oikein usko siihen pystyväni.
Yritä kestää! Toivottavasti ratkaisu löytyy mahdollisimman pian. - uskallusta
APK_ kirjoitti:
Kauanpa olet jo joutunut elämään tässä raastavassa olotilassa. Pelottavaa ajatella, että sama tilanne jatkuisi itselläkin yhtä kauan. Enpä oikein usko siihen pystyväni.
Yritä kestää! Toivottavasti ratkaisu löytyy mahdollisimman pian.tilaisuus keskustella tämän ihmisen kanssa, ja kerrot tunteesi. Ainoa tapa helpottaa omaa olotilaa.
- hkmh
Todella kaunista sanontaa todellakin. Oletko ihan varma, että yhtälö on mahdoton?
Minulla on ollut vastaavanlainen tilanne jo kaksi vuotta. Tämä on ihan kamalaa. Välillä kaiken melkein unohtaa, tai sen kanssa oppii elämään, tai jotain. Välillä ne tunteet aina roihahtaa pintaan, eikä saa öisin unta kun miettii tätä asiaa vaan...
En tiedä. Hän on sinkku, minulla on mies, muttei lapsia vielä. Eroakin aina välillä mietin, mutta ei siinä taitaisi olla järkeä, kun en ole mitenkään varma tämän työkaverini tunteista.
Elämä jatkuu...- APK_
Kyllä se yhtälö tällä hetkellä melko mahdottomalta tuntuu.
Tuo kaksi vuotta kuulostaa jo painajaismaiselta, kuinka ihmeessä olet pystynyt kestämään sen?!
Omassa tapauksessanikin toinen meistä on perheellinen, toinen sinkku. Asiaan liittyy muitakin hankalia seikkoja.
Elämä tosiaankin jatkuu joka tapauksessa... - hkmh
APK_ kirjoitti:
Kyllä se yhtälö tällä hetkellä melko mahdottomalta tuntuu.
Tuo kaksi vuotta kuulostaa jo painajaismaiselta, kuinka ihmeessä olet pystynyt kestämään sen?!
Omassa tapauksessanikin toinen meistä on perheellinen, toinen sinkku. Asiaan liittyy muitakin hankalia seikkoja.
Elämä tosiaankin jatkuu joka tapauksessa...Kaksi vuotta tosiaan on pitkä aika, kun oikein ajattelee... Mutta kuten sanoin, välillä sen kanssa oppii elämään. Sen melkein unohtaa, varsinkin jos ei törmätä koko ajan töissä.
On meilläkin muitakin hankaloittavia seikkoja kuin se, että olen varattu. Jonkinlainen esimies-alaissuhde on olemassa, vaikka ei ihan suora sellainen. Onneksi!
Mutta, täytyy vaan koittaa jatkaa elämää, normaalisti. Ja koittaa unohtaa tämä kaikki.
- lähelleni, ethän
Olen huomannut tunteesi. Ne lämmittävät sydäntä ja imartelevatkin, mutta ei sen enempää, valitettavasti.
Olethan huomannut että hymyni ja ystävällisyyteni tarjoan kaikille työtovereilleni - niin miehille kuin naisille - silloin kun koen itse tulevani kohdelluksi hyvin ja yhteistyö sujuu. Näin sinunkin kanssasi.
Itselläni on sydänsuruja ja tiedän mitä se on... en halua olla niitä aiheuttamassa kenellekään... siksi on parempi että unohdat kauniit ajatuksesi minusta. Mutta olemmehan edelleen hyviä työkavereita, eikö vain, sen asian en haluaisi muuttuvan.- ei-AP
Sopii, toivon vain, että en ole pahoittanut mieltäsi. Pidän sinusta tosi paljon ihmisenä ja olen mielelläni ystäväsi. Iloinen mielesi tarttuu minuun ja muihinkin ympärilläsi, joten olemme onnekkaita sinunlaisesta työtoverista.
- nainen suruinen
näin on käynyt minullekin.
Tilanne on mikä on ja sen kanssa on nyt elettävä.
Pidän sinusta aivan valtavasti ja olen onnellinen joka aamua kun saan nähdä sinut.
Ei pilata tätä. - Yhtälömahdotonko
Yritän uskotella itselleni, että tämä viesti ei koske minua vaan jotakuta muuta naista. Mutta tunnistan itseni tästä ja minun on vastattava, olipa tämä minulle tai ei.Olen huomannut tunteesi, enkä niitä olisi huomannut ellei minulla olisi ollut tilaa tunteillesi. Olen myös yrittänyt olla tuntematta Sinua kohtaan, koska kuten sanoit yhtälö on mahdoton. Ei minun puoleltani lopultakaan vaan Sinun. Anteeksi, etten ole kyennyt pitämään tunteitani sisälläni -järki on vienyt voittoa minultakin ja pikkujoulut veivät vähäisimmänkin kontrollitason rippeen, hakeuduimme lopulta kuin salaa itseltämmekin, toistemme luo..
- APK_
olla alkuperäinen teksti kohdistettu kuitenkaan sinulle, viestistäsi voin sen päätellä.
Jaamme kuitenkin samanlaisen tilanteen ja toivon vilpittömästi, että asiat kääntyvät lopulta parhain päin omalta osaltasi! - haluasin
APK_ kirjoitti:
olla alkuperäinen teksti kohdistettu kuitenkaan sinulle, viestistäsi voin sen päätellä.
Jaamme kuitenkin samanlaisen tilanteen ja toivon vilpittömästi, että asiat kääntyvät lopulta parhain päin omalta osaltasi!tämä etsitty kohde, halauaisin sinun tekevän aloitteen. Asiat muodostuvat kokoajan vain sietämättömämmäksi. Aika tuntuu vain hankaloittavan asioita.
- heartbreak**
Olen vain surullinen, kun kaikki mitä haluan valuu hiekkaan...tunne siitä, mitä meillä voisi olla, pitääkö kaikki menettää????
- Yhtälömahdotonko
En tiedä miksi aloin vastaamaan Sinulle tähän, koska vastausta minulla ei ole Sinulle. Tunnen myös surua, koska Sinä tunnet. Pitääkö antaa mennä ja jatkaa tyhjiö sisällä..
- heartbreak**
Yhtälömahdotonko kirjoitti:
En tiedä miksi aloin vastaamaan Sinulle tähän, koska vastausta minulla ei ole Sinulle. Tunnen myös surua, koska Sinä tunnet. Pitääkö antaa mennä ja jatkaa tyhjiö sisällä..
... nää tunteet on vaan kestettävä tai sitten tehtävä asialle jotain. Ehkä olen muuttunut, elämäntilanteeni on muuttunut ja kaipaan jotain muutosta. Mutta oon tottonut siihen, että kaikkea ei voi saada, mitä haluaa. Ei tyhjiö sisällä voi kukaan elää, mahdotonta. Olis ehkä aika saada asioille muutosta, en minä voi vuosikausia näin enää elää...
- Salattu suru
Joku vei perjantai-iltana sydämeni, yllätyksellisesti. Ja luulen etten minäkään ole hänelle täysin yhdentekevä. Siitä ei kuitenkaan koskaan voi tulla mitään enempää, välissämme on liian monta kuilua -joten tunnen tuskasi. Tunnen kuitenkin myös iloa siitä, että saan kokea tämän. En kuvitellut enää koskaan näin käyvän. Vaalitaan tätä kaunista ja polttavaa tunnetta; mikään hyvä ei katoa jättämättä jälkiä.
- APK_
olen aivan samaa mieltä! Kaikesta tuskasta ja raskaasta olosta huolimatta arki tuntuu kuitenkin nyt entistä "rikkaammalta".
- Salattu suru
APK_ kirjoitti:
olen aivan samaa mieltä! Kaikesta tuskasta ja raskaasta olosta huolimatta arki tuntuu kuitenkin nyt entistä "rikkaammalta".
...mistä sinun "valtameresi" muodostuu?
- APK_
Salattu suru kirjoitti:
...mistä sinun "valtameresi" muodostuu?
Ensinnäkin en osaa vielä täysin tulkita, minkälaisia tunteita Hänellä todella on minua kohtaan. Suurella todennäköisyydellä minä olen Hänelle kuitenkin vain hyvä työkaveri.
Pelko Hänen suhtautumisestaan estää minua menemästä noin vain kertomaan omista tuntemuksistani. Työtehtävämme linkittyvät hyvin läheisesti yhteen, välien rikkoutumisella voisi olla vakaviakin käytännön seurauksia. Ja ajatus Hänen ystävyytensä menettämisestä on sietämätön.
Välillämme on toki muitakin enemmän tai vähemmän merkittäviä "lätäköitä", mutta ylitsepääsemättömän meren muodostaa kuitenkin se tosiasia, että Hänellä on jo oma perhe. Niin paljon kunnioitan Häntä ja Hänen lähimpiään, etten ikipäivänä missään olosuhteissa haluaisi olla edes osittain vastuullinen tämän perheen hajoamiseen. - Salattu suru
APK_ kirjoitti:
Ensinnäkin en osaa vielä täysin tulkita, minkälaisia tunteita Hänellä todella on minua kohtaan. Suurella todennäköisyydellä minä olen Hänelle kuitenkin vain hyvä työkaveri.
Pelko Hänen suhtautumisestaan estää minua menemästä noin vain kertomaan omista tuntemuksistani. Työtehtävämme linkittyvät hyvin läheisesti yhteen, välien rikkoutumisella voisi olla vakaviakin käytännön seurauksia. Ja ajatus Hänen ystävyytensä menettämisestä on sietämätön.
Välillämme on toki muitakin enemmän tai vähemmän merkittäviä "lätäköitä", mutta ylitsepääsemättömän meren muodostaa kuitenkin se tosiasia, että Hänellä on jo oma perhe. Niin paljon kunnioitan Häntä ja Hänen lähimpiään, etten ikipäivänä missään olosuhteissa haluaisi olla edes osittain vastuullinen tämän perheen hajoamiseen.OK, samankaltainen tilanne siis paitsi että myös minä -hävettää sanoakin, olen perheellinen ja ihan reilusti vanhempi kuin tunteideni kohde. En voi ymmärtää itseäni! Joudun vain katkerasti myöntämään, etten pysty hallitsemaan tätä tunnetta. No,luultavasti osaan jatkossa olla mielessänikään arvostelematta ihmisiä joille näin käy. Mutta jos en osaa hallita tunteitani niin toivottavasti sentään käytöstäni -en milloinkaan halua loukata hänen tai omaa puolisoani tai lapsiamme. Sen verran kai on aikuisella vastuuta. Joku tosin väitti kerran, että elämätön elämä on suurimpi synti kuin elämätön. Silti, en halua sellaista mikä ei minulle kuulu. Siksi yritän vain nauttia hänen läheisyydestään kuin päivänpaisteesta (vaikka se saa minut aivan sekaisin). Tosin, ollakseni aivan rehellinen, jos hän kietoisi kädet ympärilleni hukkuisin varmaan niihin sinisiin silmiin unohtaen hetkeksi kaiken muun...En kuitenkaan halua johdattaa häntä sellaseen; ei elämän tarkoitus voi olla tässä joka päiväisessä puurtamisessa vaan myös valinnoillamme on jokin merkitys. Sanotaan se nyt vaikka näin: haluan tehdä oikein.
Kiitos tästä "keskustelusta" kanssasi. Olin aika epätoivoinen sen jälkeen kun tajusin oman tilanteeni -se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta- ja etsimällä etsin olisiko kenelläkään vastaavaa tilannetta kuin minulla. Lohduttavaa huomata etten ole yksin. Pysy rohkeana,ei tässä muuta voi kuin ottaa vastaan mitä elämä tarjoaa. - ei kaduta
APK_ kirjoitti:
Ensinnäkin en osaa vielä täysin tulkita, minkälaisia tunteita Hänellä todella on minua kohtaan. Suurella todennäköisyydellä minä olen Hänelle kuitenkin vain hyvä työkaveri.
Pelko Hänen suhtautumisestaan estää minua menemästä noin vain kertomaan omista tuntemuksistani. Työtehtävämme linkittyvät hyvin läheisesti yhteen, välien rikkoutumisella voisi olla vakaviakin käytännön seurauksia. Ja ajatus Hänen ystävyytensä menettämisestä on sietämätön.
Välillämme on toki muitakin enemmän tai vähemmän merkittäviä "lätäköitä", mutta ylitsepääsemättömän meren muodostaa kuitenkin se tosiasia, että Hänellä on jo oma perhe. Niin paljon kunnioitan Häntä ja Hänen lähimpiään, etten ikipäivänä missään olosuhteissa haluaisi olla edes osittain vastuullinen tämän perheen hajoamiseen.Olen elänyt samanlaisen tilanteen neljä vuotta taaksepäin. Rohkenin kuitenkin kertoa tunteistani myöhemmin, ja siitä kaikki lähti. Vietimme elämäni ehkä hienoimmat hetket yhdessä. Saimme toisiltamme paljon ja muistot jäivät.
Vaihdoin paikkakuntaa työni vuoksi. Jatkoimme elämää tahoillamme. Kuulin jonkinaikaa sitten että tämä perhe on nytten hajonnut. En koe syyllisyyttä, päinvastoin. Keskustelimme tästäkin asiasta aikoinaan ja uskon olleeni ainoastaan rohkaisu tähän vaikeaan päätökseen.
Tapailen tälläkin hetkellä työkaveria, mutta olen miettinyt paljon yhteydenottoa tähän ainutlaatuiseen ihmiseen. Yhtä kokemusta rikkaampana rohkeuttakin löytyy. Elämä täytyy elää eikä jäädä katumaan tekemättömiä. Helpotin ainakin omia ratkaisujani. - Salattu suru
ei kaduta kirjoitti:
Olen elänyt samanlaisen tilanteen neljä vuotta taaksepäin. Rohkenin kuitenkin kertoa tunteistani myöhemmin, ja siitä kaikki lähti. Vietimme elämäni ehkä hienoimmat hetket yhdessä. Saimme toisiltamme paljon ja muistot jäivät.
Vaihdoin paikkakuntaa työni vuoksi. Jatkoimme elämää tahoillamme. Kuulin jonkinaikaa sitten että tämä perhe on nytten hajonnut. En koe syyllisyyttä, päinvastoin. Keskustelimme tästäkin asiasta aikoinaan ja uskon olleeni ainoastaan rohkaisu tähän vaikeaan päätökseen.
Tapailen tälläkin hetkellä työkaveria, mutta olen miettinyt paljon yhteydenottoa tähän ainutlaatuiseen ihmiseen. Yhtä kokemusta rikkaampana rohkeuttakin löytyy. Elämä täytyy elää eikä jäädä katumaan tekemättömiä. Helpotin ainakin omia ratkaisujani.Hm. Ilmeisesti sinulla itselläsi ei sitten ollut/ole perhettä? Jos olisi kyse pelkistä aikuista ihmisistä tilanne voisi olla toinen mutta meillä molemmilla on lapset. Ilmeisesti viestin alkuperäinen kirjoittaja ajattelee samoin...?
Maailmassa ja elämässä on paljon kauniita asioita. Useimmiten minulle riittää, että tiedän niiden olemassa olosta, minun ei tarvitse "omistaa" niitä. Toivon ja odotan, että tämäkin tunne hiipuu kauniiksi muistoksi. Sitä paitsi: miten voisin luottaa tämän tunteen jatkuvuuteen kun se alkoikin niin äkkiä (tai ainakin sen tajuaminen tuli täytenä yllätyksenä)? En taida olla mikään tunneihminen. Siksi kai tämä tunteen rajuus onkin niin hämmentävää. Yritän ottaa sen elämän oppituntina -ehkä joskus kasvan viisaaksi vanhukseksi:) - Salattu suru -ehkä iloksi m...
APK_ kirjoitti:
Ensinnäkin en osaa vielä täysin tulkita, minkälaisia tunteita Hänellä todella on minua kohtaan. Suurella todennäköisyydellä minä olen Hänelle kuitenkin vain hyvä työkaveri.
Pelko Hänen suhtautumisestaan estää minua menemästä noin vain kertomaan omista tuntemuksistani. Työtehtävämme linkittyvät hyvin läheisesti yhteen, välien rikkoutumisella voisi olla vakaviakin käytännön seurauksia. Ja ajatus Hänen ystävyytensä menettämisestä on sietämätön.
Välillämme on toki muitakin enemmän tai vähemmän merkittäviä "lätäköitä", mutta ylitsepääsemättömän meren muodostaa kuitenkin se tosiasia, että Hänellä on jo oma perhe. Niin paljon kunnioitan Häntä ja Hänen lähimpiään, etten ikipäivänä missään olosuhteissa haluaisi olla edes osittain vastuullinen tämän perheen hajoamiseen.Ovatko ajatuksesi tai tunteesi muuttuneet? Itse tunenn kuplivaa iloa vaikka tilanne ei tästä muuksi muutu. Ystävyyden ja työkaveruuden säilyttäminen on tärkeämpää.
- APK_
Salattu suru -ehkä iloksi m... kirjoitti:
Ovatko ajatuksesi tai tunteesi muuttuneet? Itse tunenn kuplivaa iloa vaikka tilanne ei tästä muuksi muutu. Ystävyyden ja työkaveruuden säilyttäminen on tärkeämpää.
Tunteet ovat ennallaan, minkäänlaista merkkiä hiipumisesta ei ole havaittavissa. Oikeastaan tuntuu siltä, että pidän Hänestä ihmisenä aina vain enemmän ajan kuluessa.
Olen jopa jollain tavalla onnistunut ilmaisemaan tunteitanikin Hänelle kaverihengessä mahdollisimman hienovaraisesti ja ilman mitään dramatiikkaa. Ainakaan suoraa tyrmäystä ei onneksi tullut vastaan, toisaalta Hänen tuntemuksensa ovat edelleen suuri mysteeri minulle.
Meitä yhdistää nyt myös eräs töiden ulkopuolinenkin asia, joka on vain syventänyt kaveruuttamme edelleen. Siitä olen hyvin onnellinen. - salattu suru
APK_ kirjoitti:
Tunteet ovat ennallaan, minkäänlaista merkkiä hiipumisesta ei ole havaittavissa. Oikeastaan tuntuu siltä, että pidän Hänestä ihmisenä aina vain enemmän ajan kuluessa.
Olen jopa jollain tavalla onnistunut ilmaisemaan tunteitanikin Hänelle kaverihengessä mahdollisimman hienovaraisesti ja ilman mitään dramatiikkaa. Ainakaan suoraa tyrmäystä ei onneksi tullut vastaan, toisaalta Hänen tuntemuksensa ovat edelleen suuri mysteeri minulle.
Meitä yhdistää nyt myös eräs töiden ulkopuolinenkin asia, joka on vain syventänyt kaveruuttamme edelleen. Siitä olen hyvin onnellinen....mietin, mitä valtamerelläsi on tapahtunut? Onko aika lieveittänyt tuskaa vai onko jotain muuta tapahtunut? Ovatko tunteesi säilyneet?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 996023
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804782Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv963035Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p282823Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262095Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191506Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3351067Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?851028Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚125970- 48774