Tämä on tällainen pieni pohdiskelu jokaiselle kaukosuhteessa elävälle tutuksi tulleesta käsitteestä, ikävästä.
Minun kaukosuhteeni on väliaikainen, 7 kuukauden mittainen koettelemus, joka alkoi syyskuussa ja päättyy maaliskuun lopussa, kun minulla alkaa lukuloma. Näemme 2-3 viikon välein ja podemme kovaa ikävää. Olemme myös pohtineet ikävän syvintä olemusta useampaan otteeseen..
Milloin ikävä tulee?
Ikävä tulee aina iltaisin, harvoin muulloin. Iltaisin on ikävä sitä fyysistä läsnäoloa. Puhumme joka ilta 1-2 tuntia puhelimessa (kiinteä hinta...), mesetämme pitkin iltaa päivän asioita, ja päivällä viestittelemme, jos jotain akuuttia sanottavaa ilmenee. Henkisesti olemme siis hyvinkin lähekkäin, vaikkei meset ja puhelimet tietysti yhdessäoloa korvaakaan. Fyysinen ikävä sen sijaan on kova. Minun on vaikea nukahtaa illalla, halaan peittoa ja yritän kuvitella hänen kätensä lantiolleni - pitämään kiinni - niinkuin aina yhdessä nukahtaessamme. Fyysinen ikävä iskee myös silloin, kun toinen sanoo jotain höpsöä puhelimessa, nolostuu ja minun tekisi halata ja suukottaa häntä. Tuollaisissa tilanteissa puhelin tuntuu riittämättömältä.
Fyysinen ikävä on pahimmillaan muutamat ensimmäiset päivät. Sen jälkeen saa taas nukuttua paremmin, väsymys puskee ikävän ylitse, ja sänkyyn vain rojahtaa kuvittelematta mitään käsiä minnekään. Itselläni fyysinen ikävä hellittää yleensä noin viikon kuluessa edellisestä yhdessä nukutusta yöstä.
Henkinen ikävä?
Jos näemme kahden viikon välein, henkistä ikävää ei ehdi edes kunnolla syntyä. Itselläni puhelin ja mese alkavat tuntua riittämättömiltä suunnilleen viikon päästä. Tulee jokin asia, jota ei saa millään selitettyä puhelimessa, tilanne, jolloin toinen kuulostaa väsyneeltä ja itseäkin harmittaa, tai sitten vain itse kyllästyn puhelimessa puhumiseen. Kuitenkin tämän sattuessa saan lohdutettua itseni ajatuksella, että näemme taas muutaman päivän päästä, ja voin sitten selittää asiani paremmin. Tämä toimii siis, jos eroa on kahden viikon verran.
Jos taas ero venyy kolmeen viikkoon, iskee henkinen ikävä todella. Aika on niin lyhyt, että sen pystyy hahmottamaan päivinä, tapahtumien määrinä, mutta kuitenkin niin pitkä, että se tuntuu ylivoimaiselta kestää erossa. Silloin puhelin tuntuu riittämättömältä, itkeskely valtaa illat jne..
Entä sitten pidemmät erot?
Uskon, että jos ne ihmiset, jotka näkevät todella harvoin, vaikkapa 2kk tai 4kk välein, eivät voi tuntea samanlaista ikävää, kuin minä tunnen 3 viikon eron aikana. He varmastikin oppivat elämään ikävänsä kanssa, tottuvat yksinoloon ja käsittelevät tunteita eritavoilla. He todennäköisesti osaavat myös järjestää itselleen paremmin tekemistä, rutiineita myös viikonloppuihin, jotka esimerkiksi minulla ovat aina ne pahimmat kompastuskivet. Jos olen poikaystäväni kanssa yhdessä lähes joka toinen viikonloppu, en voi muodostaa rutiineita niihin loppuihin viikonloppuihinkaan, rutiineita, jotka auttaisivat minua elämässä...
En todellakaan tarkoita, että heillä, jotka joutuvat olemaan erossa pitkiäkin aikoja, olisi helpompaa, tai että heidän ikävänsä olisi jossain määrin laimeampaa. Toisaalta myöskään heidän, ei pitäisi ajatella, että meillä olisi jotenkin helpompaa, kun näemme useammin. Molemmat ovat omalla tavallaan raastavia.
Milloin ikävä on pahimmillaan?
Olen vastannut jo edeltävissä pohdinnoissani osittain tähänkin kysymykseen, mutta jatkan sitä vielä omana kysymyksenään.
Uskon, että jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen sietorajansa. Minulla tuo sietoraja menee n. 1,5 viikossa. Kun eroamme sunnuntaina ja näemme "viikon päästä perjantai", väliin jää tuo suunnilleen 1,5 viikkoa, ja siedän sen hyvin, jopa erinomaisesti. Kun ikävä todella iskee, jäljellä olevat päivät voi laskea yhden käden sormilla ja se lohduttaa. Ns. sietoraja on jokaisella ihmisellä henkilökohtainen ja riippuu varmasti monesta asiasta, jokuhan voi kokea jo muutaman päivän eron hyvin ahdistavaksi.
Kun sietoraja ylittyy 1-2 viikolla (tai enemmällä tai vähemmällä; henkilökohtaista taasen) ikävä on pahimmillaan. Minulla, ja varmasti myös monilla muilla samanlaisessa elämäntilanteessa olevilla tuo sietoraja ylittyy sopivasti, kun eroaikaa on 3 viikkoa. Silloin iskee ikävä ja kaiken järjen vastaisesti ikävä ei vaivaa pelkästää tuota ylittynyttä aikaa, vaan kiusaa sinua koko eroajan, minun tapauksessani tuon 3 viikkoa. Se on äärimmäisen epämiellyttävää aikaa, ja sitä myös vältän, jos vain suinkin mahdollista.
Jos taas sietoraja ylittyy pitkällä ajalla, koko ikävöinnin luonne muuttuu, aivan kuten aiemmin kuvasin. Ikävän kanssa opitaan elämään ja korvaavia rutiineja ja toimia löydetään. Myös muuta sosiaalista elämää vireytetään aivan eri tavalla (jos nyt siis halutaan päästä vähällä eikä riutua itsesäälin pyörteissä) ja ikävästä tulee osa elämää, se ei enää raasta hengiltä.
Uskosin siis, että kaikkein vaikein tulee, kun tuo oma sietoraja ylittyy lyhyellä ajalla. Mitä mieltä muut ovat? Osuuko pohdintani oikeaan? En ole itse elänyt pitkiä aikoja erossa, joten pohdintani tuolta osin on spekulaatiota, miten muuttaisit käsityksiäni?
Teoria ikävästä
4
1294
Vastaukset
- $ammy
Ollaan molemmat aika itsenäisiä ihmisiä. Muutama päivä näkemisen jälkeen on aika hiton ikäviä, mutta sitte alkaa pikkuhiljaa tasaantumaan. Heitellään kerran pari tekstiviestiä päivässä ja soitellaan viikonloppuisin ja mailataan välillä. Nähdään kerran kuukuden parin aikana. Kaikilta tällainen vähempi yhteydenpito ei varmaankaan onnistu etäsuhteessa, niinkuin sinulta, veikkaisin. Siinä pitää olla aika samanlaiset ja kypsät ihmiset, muuten ei pelitä. Ja kun ei edes muistele toista fyysisenä olentona erossaoloaikana ja täyttää päivät kaikilla muilla asioilla, niin elämä on jo paljon helpompaa. Suosittelen.
- Panna Cotta
...muttei todelliselta minulle :D
Varmasti on totta tuo mitä sanoit kypsyydestänne, kaikille ei tuollainen varmastikaan sopisi. Tuo "ei edes muistele toista fyysisenä olentona" on varmaan eräänlainen avainsana. Itse en sitä fyysisyyttä kunnolla ehdi edes unohtaakaan, kun nähdään kuitenkin joka toinen viikonloppu. Jotain samankaltaista tarkoitinkin, kun sanoin, että heillä, jotka ovat pitkiä aikoja erossa, se ikävä on erilaista :)
- .....
Enintään ollut 3kk ero, nyt voi tulla pitempi. Viikkoa ennen (sillon kun piti olla erossa 3kk) kun nähtiin ikävä oli sietämätön, tiedä sitten miten nyt kestää kun erossa pitää olla ehkä pitemmän aikaa.
Onneksi ensi kesästä vähän helpottaa kun todennäköisesti ollaan erossa lyhyemmän aikaa, parhaimillaan sitten vain 2kk erossa, vaikka onkin vain kuukausi vähemmän, sen ajan kestää toisin kuin sen 3kk. - pohtija
Itse ajattelen, että ikävä on pitkälti omasta suhtautumisesta kiinni. Olen nyt ollut kaukosuhteessa kohta puolitoista vuotta, joskin kesän asuimme yhdessä ja onneksi muulloinkin olemme nähneet keskimäärin parin viikon välein. Ensimmäinen puolisko, ennen kesää oli kamalaa aikaa. Muutin juuri vieraalle paikkakunnalle, vanhoja kavereita ei ollut ja uusista ei tahtonut tulla hyvän päivän tuttuja enempää. Ikävöin lähes aina ja kaikkialla. Silti emme olleet yhteydessä keskenämme kovinkaan paljoa. Tuntui paremmalta kuulla poikaystävästä vain muutamia kertoja viikossa, koska etenkin puheluiden jälkeen minua alkoi vaan itkettää.
Kesällä puhuttiin ikävästä, ja minulle aukesi kaukosuhteen toinen puoli. Poikaystäväni sanoi, että tottakai on ikävä, muttei hän sitä kovinkaan usein ehdi miettiä liikaa, sillä keksii jotain muuta tekemistä. Tajusin, että miksi itse itkisin ikävääni, kun voin ihan hyvin pitää hauskaa sillä aikaa kun en voi olla poikaystäväni kanssa. Nopeammin aika menee iloitessa. Tiedän kuitenkin, että joku odottaa ja ajattelee minua ja yhteiset hetkemme ovat ihania, niistä nautitaan aina kun on mahdollista.
Toinen vuosi on lähtenyt sujumaan huomattavasti ensimmäistä paremmin, vaikka tietysti välillä tuleekin hirmuinen ikävä ja mikään ei onnistu. Niistä kuitenkin selviää, ja voi jäädä odottamaan seuraavaa näkemistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399097Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737784Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605408William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542292Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62069Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821698Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191646Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921381Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4341310Stefusika räkättää
kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä801186