Tällä palstalla kun näitä tarinoita lukee niin ne kaikki muistuttavat omaa elämäntilannettani tällä hetkellä enemmän tai vähemmän. Olen miettinyt eroa kohta 1½ vuotta (nuorimman lapsemme syntymä jälkeen), asiasta on keskusteltu myös mieheni kanssa, mutta hänen mielestä kaikki kyllä järjestyy....jos minä vaan muuttuisin, laihduttaisin, en itkisi, nauraisi, puhuisi, harrastaisi jne..mikään mitä teen tai jätän tekemättä ei ole hyvin. Hänen elämänsä ja itsetuntonsa rakentuu vahvasti työntekoon ja rahan haalimiseen.Meillä on kaksi lasta, jotka varmasti ovat miehelleni rakkaita ja tärkeitä, mutta hän ei ota vastuuta lasten hoidosta ja hyvinvoinnista.Minä vastaan lasten kustannuksista, päivittäisestä hoidosta ja huolenpidosta. Kotimme arki pyörii minun kontollani. Jos minulla on menoa joudun pyytämään anoppini lapsia hoitamaan, vaikka mieheni olisi kotona. Olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen ja jatkuvaan alistamiseen ja mollaamiseen. Mieheni mielestä hän itse on komea, menestyvä lähes täydellinen. Viimeksi heinäkuussa erosta on puhuttu vakavasti ja mieheni otti kunnon kilarit kun sanoin että muuttaisimme lasten kanssa pois. Hän karjui, että olen pilannut kaiken ja lapsia en saa viedä. Erossa eniten pelottaa että mieheni tekee jotain mielipuolista minulle tai lapsille...Pelkään toisinaan hänen läsnäoloaan muutenkin, joudun varomaan tekemisiäni ja sanojani hänen sanalliselta piiskalta..
Uskon pärjääväni yksin lasten kanssa, koska olen tähänkin asti pyörittänyt arkeamme yksin.
En enää ole rakastanut häntä aikoihin ja sen vuoksi seksikään ei enää onnistu. Aikaisemmin meillä on ollut tyydyttävä ja vilkas seksielämä, mutta nyt kaikki on ollut haudattuna jo kuukauden verran. Mistä saan voimia kerätä ne itsetunnon rippeet, jotka minusta on jäljellä ja ilmoittaa että haluan pois suhteestamme.?? Mua pelottaa myös se, että mies saisi jollain ilveellä puhuttua itselleen lasten huoltajuuden. Yksinhuoltajaisänä hänellä ei ole mitään onnistumisen mahdollisuuksia, koska hän ei pysty hoitamaan arkirutiinejamme saati pystyisi jotenkin vastaamaan lastemme tunteisiin.Toinen lapsemme on ollut allerginen jo vuoden ajan eikä hän taida vieläkään tietää mitä lapsi saa syödä ja mitä ei....Minä ole hoitanut lapsen terveyteen liittyvät asiat ja sairaalakäynnit. Kun kysyn hänen halua osallistua lääkärikäynteihin on hänellä jotain omiakin hommia.
Nyt kun kirjoitin tämän pienen tarinan elämästämme tähän, tuntuu jo että pieni lohkare kiveä sydämmeltäni on tippunut pois.
Miten erosta selviää??
6
1705
Vastaukset
- että...
Ymmärrän sua jotenkin tosi hyvin. Noi pelot ovat ihan luonnollisia sun tilanteessa. Uskoisin että eroaminen kannattaa tehdä hitaasti ja ottaa asia usein esille hienovaraisesti ja asiallisesti. Valmistaa toista eroon ja keskustella eron positiivisista puolista. Samalla ehkä vois keskustella siitä miten suhde voitaiskin ehkä pelastaa. Jos hän ei osallistu mihinkään keksusteluun kunnolla, ei sulle jää vaihtoehtoja. Koeta silti tehdä se niin, että jätetty osapuoli ymmärtää miksi niin tapahtuu. Ja lupaa hänelle että lasten tapaaminen jatkuu, että lapsia sinä et ole häneltä viemässä. Tiedän että lapsen tapaamiset on helppo järjestää esim tuettuina tapaamisina tai ihan miten vain.
Ota ihmeessa yhtey johonkuhun kasvatus-ja perheneuvolaan ja kysy neuvoja. Ei ole kenenkään edun nmukaista että joudut elämään pelossa. Jos todella pelkäät, ja miehestä on uhkaa, voi myös saada lähetymiskiellon ja silloin lasten tapaaminen hoidetaan tuetusti niin ettei sun tarvitse nähdä häntä siinä yhteydessä.
terkuin kokenut - onnellinen elämä
Heippa!Asuukohan minun mieheni teilläkin..Juttusi on aivan kopio meiltä,meillä on yksi lapsi,mutta muuten kaikki kirjoittamasi on erittäin tuttua.Olen tullut tässä suhteessa tieni päähän ja en enää aio hyväksyä mieheni käyttäytymistä ym.Olenkin ehdottanut tilapäistä asumuseroa,jotta kummallakin olisi tiulaa miettiä rauhassa mitä haluaa.Lapsi jää minulle,muuta vaihtoehtoa ei edes ole,miehen menoilla hänellä ei ole aikaa hoitaa lasta.Ei kannata pelätä,että miehesi vaatii lapset itselleen.Jos olet täysipäiväisesti hoitanut lapset tähän saakka ja ystävät ja sukulaisesi sen tietävät,niin eipä miehelläsi ole järkeä lähteä tappelemaan asiasta.Rohkeasti nyt vaan ala laittaa asioita eteenpäin,turhaan sitä omaa ainutkertaista elämää pilaa sillä,että ei ole onnellinen!!Ja aina pärjää,vaikka taloudellisesti tulisikin tiukkaa,kyllä apuja saa sitten esim.asumistuet ym.!Meillä mies saa etsiä itselleen asunnon väliaikaisesti,sillä lapsen on parasta jatkaa normaalisti elämäänsä nykyisessä kodissa ja mieshän se meillä on aina muutenkin poissa kotoa,joten ei häntä varmaan haittaa missä sitten yönsä viettää.
- Johana
kannattaisi se pehmittely aloittaa, että se tuottaisi tulosta? Mies vetää kilarit, aina kun aihe tulee esille.Se onnistuu sanomisillaan lamaannuttamaan mun puhekyvyn ja ajatuksen juoksun totaalisesti.Kuuntelen vaan mykkänä ja kun yritän sanoa jotain väliin, tulen teilatuksi.
Kynnys ottaa asuntotoimistoonkin yhteyttä on aika suuri kun joudun asioimaan sielä työni puolesta aika ajoin. Lisäksi asumme pienellä paikkakunnalla, jossa ollaan hyvinkin kiinnostuneita ihmisten asioista ja varsinkin eroista ja siihen johtaneista syistä.
Mutta miten ihana kuulla että jotkut muutkin ovat saaneet riesakseen samanlaisia miehiä ja vielä onnistuneet pääsemään eroon suhteesta..taidan ottaa myöskin puheeksi, että asuisimme kokeeksi erossa muutaman kuukauden..katsotaan mistäpäin kajahtaa.....:)
Itse neuvon lähes päivittäin ihmisiä parisuhde ja perheasioissa ja omat asiani olen onnistunut sotkemaan näinkin hyvin lapsellisilla kuvittelmillani, että narsistisen miehen voisi saada parantumaan.....juutas miten sinisilmäinen olen ollut!!!
Olen kyllä päättänyt, että lapsiani tämä suhde ei saa tuhota. Omien vanhempieni avioliitto oli aivan syvältä ja koin erittäin ahdistavaksi ilmapiirin, joka kotona vanhempien välillä oli. ja nyt olen itse toistamassa samaa kaavaa!!
Mutta miksi tämä on niin vaikeaa, miksi en vaan hanki sitä asuntoa ja kiikuta vähäistä omaisuuttani sinne??Järkikinhän sen sanoo että niin olisi viisainta..mutta ne tunteet, miksi puuttuu rohkeutta?? - Nimetön
Johana kirjoitti:
kannattaisi se pehmittely aloittaa, että se tuottaisi tulosta? Mies vetää kilarit, aina kun aihe tulee esille.Se onnistuu sanomisillaan lamaannuttamaan mun puhekyvyn ja ajatuksen juoksun totaalisesti.Kuuntelen vaan mykkänä ja kun yritän sanoa jotain väliin, tulen teilatuksi.
Kynnys ottaa asuntotoimistoonkin yhteyttä on aika suuri kun joudun asioimaan sielä työni puolesta aika ajoin. Lisäksi asumme pienellä paikkakunnalla, jossa ollaan hyvinkin kiinnostuneita ihmisten asioista ja varsinkin eroista ja siihen johtaneista syistä.
Mutta miten ihana kuulla että jotkut muutkin ovat saaneet riesakseen samanlaisia miehiä ja vielä onnistuneet pääsemään eroon suhteesta..taidan ottaa myöskin puheeksi, että asuisimme kokeeksi erossa muutaman kuukauden..katsotaan mistäpäin kajahtaa.....:)
Itse neuvon lähes päivittäin ihmisiä parisuhde ja perheasioissa ja omat asiani olen onnistunut sotkemaan näinkin hyvin lapsellisilla kuvittelmillani, että narsistisen miehen voisi saada parantumaan.....juutas miten sinisilmäinen olen ollut!!!
Olen kyllä päättänyt, että lapsiani tämä suhde ei saa tuhota. Omien vanhempieni avioliitto oli aivan syvältä ja koin erittäin ahdistavaksi ilmapiirin, joka kotona vanhempien välillä oli. ja nyt olen itse toistamassa samaa kaavaa!!
Mutta miksi tämä on niin vaikeaa, miksi en vaan hanki sitä asuntoa ja kiikuta vähäistä omaisuuttani sinne??Järkikinhän sen sanoo että niin olisi viisainta..mutta ne tunteet, miksi puuttuu rohkeutta??Minäkin olen kokenut saman mitä sinä ja mitä sinulla on edessä. Kuvailemasi mies kuulostaa omalta ex:ltäni. Minulta meni 5 vuotta ennen kuin sain otettua itseäni niskasta kiinni. Meillä ei tuntunut puhumisesta olevan mitään hyötyä. Asuimme välllä erossakin. Silloin tuntui asiat vähän edistyvän ja muutimme välillä jopa jälleen yhteenkin. Lopputulos oli se, että itse olin henkisesti aivan rikki. Se heijastui lapseemmekin. Kun ilmoitin mittani tulleen lopullisesti täyteen sain sontaa tuutin täydeltä. Minua haukuttiin sukulaisille ja lasta ei luvattu antaa vaan että saisin tavata lastamme vain joskus. Hän yritti nujertaa minut henkisesti, mutta ajatus lapsen menettämisestä sai minut ponnistelemaan entistä enemmän. Välillä itkin itseni kuiviin, välillä nautin ajatuksesta, että pääsen tästä niljakkeesta eroon. Mutta älä jätä lapsia hänelle! Jos muutat pois tilapäisesti ilman lapsia, mahdollisuutesi saada heidät takaisin pienenee. Itse sain ilmaiseksi asianajajalta puhelimitse neuvoja. Lisäksi kävin lastenlääkärin kanssa keskustelemassa lapsen psyykkeen kehittymisestä tällaisessa tilanteessa ja miten vahingot voisi minimoida. Vaikka ex:ni uhkasikin ottaa lapsen itselleen, on hän myöhemmin tunnustanut ettei olisi pystynyt häntä yksin hoitamaan. Kyllähän sinäkin tiedät totuuden.
Eroprosessi, muutto, lasten asioista sovittelu ovat raskasta aikaa, mutta ponnistele. Ajattele sitä, että kun vihdoin pääset sieltä lastesi kanssa pois, sinulla on aikaa haavojesi paranteluun. Minulla meni jokunen kuukausi ennen kuin pystyin käsittelemään entistä suhdettani ja siinä kokemaani henkistä vakivaltaa. Tunneheilahtelut ovat olleet välillä rankkojakin, mutta koko ajan parempaan päin menossa.
Toivon sinulle rohkeutta ja voimia. Toivottavasti sinulla on läheisiä, jotka pystyvät sinua tukemaan. Kyllä sinä siihen pystyt ja siitä selviät. - Johana
Nimetön kirjoitti:
Minäkin olen kokenut saman mitä sinä ja mitä sinulla on edessä. Kuvailemasi mies kuulostaa omalta ex:ltäni. Minulta meni 5 vuotta ennen kuin sain otettua itseäni niskasta kiinni. Meillä ei tuntunut puhumisesta olevan mitään hyötyä. Asuimme välllä erossakin. Silloin tuntui asiat vähän edistyvän ja muutimme välillä jopa jälleen yhteenkin. Lopputulos oli se, että itse olin henkisesti aivan rikki. Se heijastui lapseemmekin. Kun ilmoitin mittani tulleen lopullisesti täyteen sain sontaa tuutin täydeltä. Minua haukuttiin sukulaisille ja lasta ei luvattu antaa vaan että saisin tavata lastamme vain joskus. Hän yritti nujertaa minut henkisesti, mutta ajatus lapsen menettämisestä sai minut ponnistelemaan entistä enemmän. Välillä itkin itseni kuiviin, välillä nautin ajatuksesta, että pääsen tästä niljakkeesta eroon. Mutta älä jätä lapsia hänelle! Jos muutat pois tilapäisesti ilman lapsia, mahdollisuutesi saada heidät takaisin pienenee. Itse sain ilmaiseksi asianajajalta puhelimitse neuvoja. Lisäksi kävin lastenlääkärin kanssa keskustelemassa lapsen psyykkeen kehittymisestä tällaisessa tilanteessa ja miten vahingot voisi minimoida. Vaikka ex:ni uhkasikin ottaa lapsen itselleen, on hän myöhemmin tunnustanut ettei olisi pystynyt häntä yksin hoitamaan. Kyllähän sinäkin tiedät totuuden.
Eroprosessi, muutto, lasten asioista sovittelu ovat raskasta aikaa, mutta ponnistele. Ajattele sitä, että kun vihdoin pääset sieltä lastesi kanssa pois, sinulla on aikaa haavojesi paranteluun. Minulla meni jokunen kuukausi ennen kuin pystyin käsittelemään entistä suhdettani ja siinä kokemaani henkistä vakivaltaa. Tunneheilahtelut ovat olleet välillä rankkojakin, mutta koko ajan parempaan päin menossa.
Toivon sinulle rohkeutta ja voimia. Toivottavasti sinulla on läheisiä, jotka pystyvät sinua tukemaan. Kyllä sinä siihen pystyt ja siitä selviät.näistä lohdullisista sanoista. Sitä unelmaa minäkin elättelen, että pääsisin elämään myös itselleni ja korjaamaan revennen sieluni taasen kasaan. Uskon ilon ja lämmön palaavan elämääni kun pääsen tästä ahdistavasta talosta ja ihmissuhteesta eroon. Onneksi minulla on aivan ihana ystävä, joka itsekin erosi noin kaksi vuotta sitten, tosin ilman lapsia, mutta vaikeaa se oli silti. Tälle ystävälle olen itkuni itkenyt ja purkautunut.
Lapsien tunneelämän kehittyminen ja asenteiden muovautuminen huolestuttaa minua. En todellakaan halua että tyttäreni oppii että naisen täytyy hyväksyä tällainen kohtelu ja että poikani kohtelisi omaa puolisoaa näin alentavasti tai yleensäkkään puhuisi naisista kuin lapamadoista...... - Nimetön
Johana kirjoitti:
näistä lohdullisista sanoista. Sitä unelmaa minäkin elättelen, että pääsisin elämään myös itselleni ja korjaamaan revennen sieluni taasen kasaan. Uskon ilon ja lämmön palaavan elämääni kun pääsen tästä ahdistavasta talosta ja ihmissuhteesta eroon. Onneksi minulla on aivan ihana ystävä, joka itsekin erosi noin kaksi vuotta sitten, tosin ilman lapsia, mutta vaikeaa se oli silti. Tälle ystävälle olen itkuni itkenyt ja purkautunut.
Lapsien tunneelämän kehittyminen ja asenteiden muovautuminen huolestuttaa minua. En todellakaan halua että tyttäreni oppii että naisen täytyy hyväksyä tällainen kohtelu ja että poikani kohtelisi omaa puolisoaa näin alentavasti tai yleensäkkään puhuisi naisista kuin lapamadoista......Huominen on aina uuden alku, johon juuri Sinä vaikutat ja lapset ovat todella selviytyjiä, jopa yli vanhempien!
Anna ajan kulua ja huomaa olevasi käsitellyt monia asioita ja siis viisaampi....
YH-ISÄ
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eroa Orpo! Orpo eroa!
Suomen kansa vaatii viimein ottamaan meidät huomioon, eikä vain ulkomaalaisia pääomasijoittajia. Koska täällä Suomessa1112722Odottavan aika on pitkä, Lindtmanin hallitusta tule jo!
Eilisen perusteella nykyinen hallitus epäonnistui kaikissa vaalilupauksissaan, joten olemme ansainneet uudet eduskuntava621724SDP esti Suomen luisumisen kohti 1984 Orwell -yhteiskuntaa
Äärioikeistohallitus olisi halunnut Stasin tapaan mikrofonit jokaisen kansalaisen kotiin, mutta SDP esti tuon siirtymän171720Naiset ei halua kilttejä miehiä
Näin se vaan on..jos olet ilman tatskoja, et rähjää, sinulla ei ole rikosrekisteriä, olet liian kiltti, et sano pahasti,2671608Wille Rydman (ps) osoitti olevansa kommunisti
Hän toistaa Neuvostoliiton virhettä. Haluaa pitää palveula yllä maksoi mitä maksoi, vaikkei ole maksavia asiakkaita. --111564Seiska: Helmi Loukasmäki paljastaa - Näin Danny ja Helmi tapasivat
Helmi Loukasmäki, 25, ja Ilkka Danny Lipsanen, 83, ovat seurattuja julkkiksia. Mutta tiesitkö, miten he tapasivat? Lue271268Ainoastaan 10 aloitusta ekasivulla yhdeltä henkilöltä
Kovasti on vaivaa, ei oo muuta tekemistä tällä henkilöllä päivisin ja öisin... Taas märehtimistä ja samaa jankutusta.271139Kiinteistökauppoja
Onko totta ettö haapaveden kaupunki on ostanut vanhan kesoilin kiinteistön? Kuulemma siihen muuttaa autokorjaamo vanhan411062Menettämisestä
Ajatteletko, että olet menettänyt mahdollisuutesi häneen? Osaatko sanoa miksi niin tapahtui?831031RAAMATULLINEN KASTE ON SAPATTI-LAUANTAI, EI SUNNUNTAI
Aihe, josta ehkä on eniten kiistaa kristillisten seurakuntien piirissä, on kysymys oikeasta raamatullisesta pyhäpäivästä4041022