Mitä olisi viisasta tehdä silloin, kun isovanhemmat kohtelevat lapsenlapsia eriarvoisesti? Huomasin heti alusta alkaen, että meidän lapset eivät saaneet samaa asemaa mummon ja papan sydämessä kuin lastemme serkut. Aluksi yritin ajatella, että minä vaan kuvitellen ja ylireagoin. Lapseni ovat nyt 11 ja 9 vuotiaita ja kumpikin on huomannut asian. Heillä on tosi paha mieli asiasta. Tunnen suorastaan vihaa anoppiani kohtaan ja joudun pistämään kaikki itsehillintäni peliin, etten lauo totuuksia päin naamaa. Syy miksi en halua nostaa asiasta meteliä on se, että siitä ei luultavasti kuitenkaan seuraisi mitään hyvää, päinvastoin. Toinen lapseni sanoi eilen, ettei mummoa voi käskeä rakastaan heitä enemmän. Sydämeni on veresnahalla. Mieheni kielsi pitkään koko asian, mutta nykyään hänenkin asenne on muuttunut. Eihän hänkään vanhemmilleen mitään voi enkä halua tämän asian tulevan meidän väliin. Onko laiha sopu tässä asiassa parempi kuin lihava riita ? Teenkö lapsiani kohtaan oikein, kun annan asian olla ?
Surullinen Äiti
17
3138
Vastaukset
- laiha sopu on
monestikin parempi.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Isovanhemmat joskus vielä huomaavat asian kun tulevat vanhoiksi ja vaivaisiksi.
En usko että sellaiset lapsenlapset huomioivat mummaa ja paappaa jotka ei huomioi heitä.
Tosin miehesi vioisi jutella asiasta vanhempiensa kanssa ihan sovittelevasti. - Eräs mummi
mitä voisit asialle tehdäkään. Korkeintaan ehkä jossakin sopivassa tilanteessa vihjaista. Tällaiset ihmiset ovat itsekkäitä ja tekevät kuitenkin oman päänsä mukaan. Eikä rakkautta voi pakoittaa tuntemaan.
Väärinhän se on lapsia kohtaan, mutta tällaisia tapauksia on melko paljon. Tottakai on myös erilaisia syitä, jotka tilanteen aiheuttavat. Kaikki vain eivät koskaan selviä.
Muistan kuinka vasta-avioituneena olin yksin mieheni kotitalon pihalla ja siihen tuli hänen tätinsä mies. Heillä oli viisi lasta, kaikki jo silloin aikuisia ja heilläkin lapsia.
Tämä tädin mies alkoi minulle syyttelemään todella kiukkuisesti vaimonsa äitiä, joka ei ollut koskaan millään lailla muistanut heidän lapsiaan.
Ihmettelin miksi hän minulle paasasi, koska olin ihan vieras. Jälkeenpäin selvisi, että minun mieheni oli pienestä asti ollut mummun suosikki. Hänelle annettiin kaikki mahdollinen, hänen koulunkäynnistään huolehdittiin, häntä hoidettiin viikonloppuisin ja hän sai tehdä sellaista, mitä muut eivät saaneet.
Hän on itse aikuisena monta kertaa ihmetellyt tilannetta.
Eräskin tapaus on jäänyt hänen mieleensä. Mummun ja papan pihalla oli kukkamaa, jonka mummu aikoi hävittää. Mieheni kertoi, että hän rupesi ajelemaan sen yli polkupyörällä. Siihen tuli naapurista hänen serkkunsa (mummulla oli lastenlapsia pilvin pimein), joka myös olisi halunnut ajella kukkien yli. Ei se käynytkään mummulle. Hän tuli huutamaan, että hän on antanut luvan siihen vain miehelleni, joten toinen ei uskaltanut ajaa, vaikka mieli teki. Tämä on pikku juttu, mutta kuvaavaa mummun suhtautumisesta.
Kun mieheni kasvoi isoksi ja muutti pois paikkakunnalta, mummu otti suosikikseen pienen tytön lastenlasten joukosta.
Vieläkin he yhdessä muistelevat ihania aikoja mummulassa, mutta ovat samalla täysin tietoisia suosikkiasemistaan ja ihmettelevät ja harmittelevat mummun suhtautumista muihin lastenlapsiin. Se ei kuitenkaan ollut heidän vikansa, hehän olivat lapsia, vaan mummun. Toisten lastenlasten mielestä hän oli lähinnä kamala akka.
Minä sain osani suosiosta mieheni vaimona. Koskaan meille ei kuitenkaan ole selvinnyt, mikä tilanteen aiheutti. Katkeruus ja välinpitämättömyys mummun muistoa kohtaan on kuitenkin jäljellä koko muulla suurella lastenlapsikatraalla.
Pappa sensijaan oli tasapuolinen ja kaikkien suosikki. - minun mielestä
Kaikkien lastenlasten pitäisi olla yhtä rakkaita,tottakai.Liian usein käy kuten kerroit ja se on lapsille suuri pettymys.
Kuinka usein lapset näkevät mummua?Entä hiedän serkut?
Asutteko lähellä mummua?
Itsekin tunnen että anopille lasten serkut(anopin oman tytön lapset) ovat tärkeämpiä,meillä on vain eritilanne koska asumme kaukana eikä nähdä kuin muutaman kerran vuodessa,lasten serkut asuvat samassa kaupungissa mummunsa kanssa.
Aina hän kehuu tyttönsä lapsia eikä paljoa kommentoi meidän lasten asioista..en tiedä mikä tilanne olisi jos asuisimme lähempänä. - pahoillani puolestanne
On vain niin, että et voi vaatia isovanhempia rakastamaan lapsiasi enemmän.
Tunteita ei voi käskeä.
Tuntuu vain ilkeältä, että isovanhemmat eivät osa olla tasapuolisia lapsenlapsilleen. Mitä yhdelle, sitä toisellekin. Se kuuluu mielestäni hyvään käytökseen.
Itse isovanhempana kannan huonoa omaatuntoa yhdestä lapsenlapsesta, joka ei ole ollut meillä yökylässä koskaan. Johtui siitä aluksi, että tarvetta ei ollut. Äiti oli kotona, eikä edes harkinnut mennä mihinkään illaksi ja yöksi.
Sitten tuli meikäläiselle jo ikää ja kremppoja sen verran, että tunsin, etten jaksaisi olla tämän pienen villikon kanssa. Lapsi oli huono syömään ja nukkumaan. Naapureilla ei ole lapsia, joten pihalla ei olisi mitään tekemistä jne.
Sitäpaitsi lapsi oli hyvin äitiinsä kiintynyt, joten joskus, kun olemme kahden menneet pistäytymään jonnekin, lapsi on ollut koko ajan äidistä huolissaan.
Sekin pani minut miettimään, miten selviäisimme yökyläilystä.
Toivon hartaasti, että lapsi ja hänen vanhempansa ymmärtäisivät sen, että minulla on ihan yhtä lämpimät tunteet tätä pientä kohtaan kuin kaikkia muitakin.
Toivottavasti hänelle ei jää tuollaista syrjityksi jäävän tunnetta. - mutta totta
Meillä on aikanaan ollut samanlainen tilanne ja ikäväksi se muuttui silloin kun poikamme kysyi samanlailla. Eli miksi minua ei rakasteta, vaikka toisia rakastetaan. Silloin selostin pojalleni, että mummo ja vaari on huomannut kuinka hyvät isä ja äiti sinulla on. Siksi sinä et tarvitse niin paljoa rakkautta heiltä, sillä sinä saat meiltä aivan varmasti kaiken mitä sinä tarvitset. Rakkautta, vaatteet, tavarat jne.. Tämä riitti pojalle ja välit on pysyneet isovanhempiin kunnossa. Kyllä se sydämestä ottaa, mutta ehkä asia kuitenkin on niin että kun on hyvät vanhemmat, eivät isovanhemmat niin hyviä sitten tarvitse olla.
- täälläkin
Meillä on vähän sama tilanne. Harmittaa kovasti lasten puolesta, sitä kun toivoisi heille lämmintä isoäitisuhdetta, mutta minkäs teet, siitä he jäivät paitsi, kun oma äitinikin on kuollut.
Minun lapseni ovat ensimmäiset syntyneet, vanhimmasta lapsestani he pitivät kovasti, nuorin sai kaikki haukut päällensä jo kovin pienenä. Jälkikäteen anoppi on sitten toisten lapsenlapsien kautta oppinut arvostamaan lasten kurittomuutta.
Hänen kahden tyttären lasten syntymän jälkeen meidän lapsia huomioidaan tosi harvoin. Eivätkä minun lapseni enää sinne halua mennäkään eikä miehenikään, joten aika harvoin näemme enää toisiamme. Kun ei anoppia lapseni kiinnosta, ei hän kysele miten on mennyt, tee heidän kanssaan mitään yhteistä, joskus ei ole edes huomannut toisen puuttuvan.
Hoitoon joskus heidät voin viedä, kun heille sopii ja minä tarvitsen apua, mutta koskaan he eivät pyydä lapsiani kylään. Ei lomilla mökille tai hae heitä ostoksille tai reissuun vapaaehtoisesti. Merkkipäivinä ja jouluna muistavat. Mieheni on anopille tärkeämpi, hänen kanssaan juttua riittää, ei lapsien.
Muut lapsenlapset on toki tärkeitä, eronneen tyttären poika on saanut erityishuomion, ei minun lapseni, joka sai autismin diagnoosinkin, se on kuulemma meidän vanhempien päähänpinttymä, lapsessa ei ole heidän mielestään mitään vikaa.
Toisaalta toiset lapsenlapset palvovat anoppia ja usein muut lapsenlapset ovatkin kylässä mökillä ilman vanhempiaan ja soittelevat anopille. Ehkä minä olen tehnyt väärin, kun en ole kannustanut lapsiani ottamaan yhteyttä, en ole vieraillut, kun ei ole kutsuttu tai huomioinut anoppiani lasteni kanssa. Mutta eikö se vastuu pitäisi osittain olla anopillakin? - laija61
täälläkin kirjoitti:
Meillä on vähän sama tilanne. Harmittaa kovasti lasten puolesta, sitä kun toivoisi heille lämmintä isoäitisuhdetta, mutta minkäs teet, siitä he jäivät paitsi, kun oma äitinikin on kuollut.
Minun lapseni ovat ensimmäiset syntyneet, vanhimmasta lapsestani he pitivät kovasti, nuorin sai kaikki haukut päällensä jo kovin pienenä. Jälkikäteen anoppi on sitten toisten lapsenlapsien kautta oppinut arvostamaan lasten kurittomuutta.
Hänen kahden tyttären lasten syntymän jälkeen meidän lapsia huomioidaan tosi harvoin. Eivätkä minun lapseni enää sinne halua mennäkään eikä miehenikään, joten aika harvoin näemme enää toisiamme. Kun ei anoppia lapseni kiinnosta, ei hän kysele miten on mennyt, tee heidän kanssaan mitään yhteistä, joskus ei ole edes huomannut toisen puuttuvan.
Hoitoon joskus heidät voin viedä, kun heille sopii ja minä tarvitsen apua, mutta koskaan he eivät pyydä lapsiani kylään. Ei lomilla mökille tai hae heitä ostoksille tai reissuun vapaaehtoisesti. Merkkipäivinä ja jouluna muistavat. Mieheni on anopille tärkeämpi, hänen kanssaan juttua riittää, ei lapsien.
Muut lapsenlapset on toki tärkeitä, eronneen tyttären poika on saanut erityishuomion, ei minun lapseni, joka sai autismin diagnoosinkin, se on kuulemma meidän vanhempien päähänpinttymä, lapsessa ei ole heidän mielestään mitään vikaa.
Toisaalta toiset lapsenlapset palvovat anoppia ja usein muut lapsenlapset ovatkin kylässä mökillä ilman vanhempiaan ja soittelevat anopille. Ehkä minä olen tehnyt väärin, kun en ole kannustanut lapsiani ottamaan yhteyttä, en ole vieraillut, kun ei ole kutsuttu tai huomioinut anoppiani lasteni kanssa. Mutta eikö se vastuu pitäisi osittain olla anopillakin?Olen tätä asiaa jo miettinyt.Nyt vasta tyttärelläni on lapsia,mutta minulla on 4 muutakin lasta,jotka myös ehkä joskus saavat lapsia.Kuinkahan onnistun olemaan samanlainen mummo kaikille.Tyttäreni pyytää meitä usein kylään,mutta kuinkahan on sitten esim.poikien perheissä,vaikka olenkin ihan hyvissä väleissä miniöiden kanssa.Onko yhteydenpito yhtä luontevaa vai onko vaikeampi mennä pojan perheeseen ja kysellä lapsenlapsista ja pyydellä kylään jne?Tuntuuko jostakin,että huomioin toisia enemmän kuin toisia?Tätä pohdin jo nyt,vaikka en ole siinä tilanteessa.
- sellanen
laija61 kirjoitti:
Olen tätä asiaa jo miettinyt.Nyt vasta tyttärelläni on lapsia,mutta minulla on 4 muutakin lasta,jotka myös ehkä joskus saavat lapsia.Kuinkahan onnistun olemaan samanlainen mummo kaikille.Tyttäreni pyytää meitä usein kylään,mutta kuinkahan on sitten esim.poikien perheissä,vaikka olenkin ihan hyvissä väleissä miniöiden kanssa.Onko yhteydenpito yhtä luontevaa vai onko vaikeampi mennä pojan perheeseen ja kysellä lapsenlapsista ja pyydellä kylään jne?Tuntuuko jostakin,että huomioin toisia enemmän kuin toisia?Tätä pohdin jo nyt,vaikka en ole siinä tilanteessa.
käsitys, että yleensä äitien on helpompi lähestyä omia tyttäriä, kuin miniöitä. Lisäksi tytär automaattisesti luottaa omaan äitiinsä enemmän kuin ehkä miniä anoppiin. Ei ole helppoa olla anoppi, kun ei haluaisi mitenkään tuppautua liikaa ja sitten se voidaankin tulkita se anopin arkuus välinpitämättömyydeksi.
Niistä lapsenlapsista tulee väkisinkin läheisempiä, joita jatkuvasti tapaa. Silti kaikki ovat yhtä rakkaita (ehkä).
Minulla on sikäli helppo tilanne, että miniäni vanhemmat asuvat ihan eri maassa. He tapaavat lapsenlapsiaan vain kerran vuodessa, mutta silloin sitten pidempään kerralla. Kaikki muu aika on minulla ja miniäni on minulle kuin oma tytär. Hän luottaa minuun ja ottaa hyvin mielellään apuni vastaan lastenhoidossa ym. Silti en tuppaudu heidän elämäänsä ja kysyn aina mitä mieltä ovat jos tekisin näin ja näin.
Nyt jo murehdin tyttäreni mahdollisesti tulevaa lasta, koska hän taas asuu ulkomailla, enkä pääsisi kovinkaan usein tapaamaan. Ei mitenkään voi saada syntymään samanlaista läheisyyttä ja kiintymystä kuin pojan lasten kanssa, jotka asuvat parin kilsan päässä.
Miniän sisko asuu vanhempiensa naapurissa ja hänen lapsensa ovat isovanhempien luona joka päivä. On aivan selvää, että ovat eri tavalla kiintyneet siskon lapsiin.
Se on kuitenkin ymmärrettävää, eikä vähennä kuitenkaan heidän rakkauttaan kaikkiin lapsenlapsiinsa.
- sama juttu
miehen vanhemmat eivät tunnu välittävän...oon antanut asian olla. ei välitä enää. anopille ei voi sanoo kun se suuttuu. meillä on lapset 3v ja 8kk. sen verran pieniä ettei tajua. onneksi lapsilla on muita ketä huomaa ja on lasten kanssa. teidän lapset on iso ja ovat huomanneet asian niin voi sanoo lapsillesi että kysykää itse! jos et säkään tiedä. mä tekesin niin. siitä on 2 viikkoa on kun miehen äiti näki tytön. ja 3 viikkoa sitten kaupas näki molemmat lapset ohimennen. mies siskon lasta käyvät katsomassa 1-2 kertaa viikossa. ei meillä vanhempi lapsi edes osaa kaivata miehen vanhempia. niin ja he asuvat samassa kaupungissa. 2 kilometrin päässä.
- Surullinen Äiti
...näistä ajatuksista.
Me asumme lähinnä mummolaa ja sekin etu on kääntynyt päälaelleen, koska sen vuoksi meidän lapsia ei ole koskaan pyydetty yö -tai viikonloppukylään, kesälomista puhumattakaan. Ei edes koskaan syömään silloin, kun lapset joutuvat olemaan koulun loma-aikoina päivät keskenään kotona.
Olen itsekin ajatellut samoin, kuin aiempi kirjoittaja, että "sitä saa, mitä tilaa" eli eipä taida meidän lapset tuntea velvollisuudekseen tai ilokseen auttaa isovanhempia tulevaisuudessa.
Yritän olla lietsomasta tätä kuviota enempää, mutta enää en myöskään käännyttele lapsiani luulemaan, että on ollut kyse vain väärinkäsityksistä ja sattumista. Nykyään näytän avoimesti, että heidän vaistonsa ja tuntemuksensa ei ole vääriä vaan ihan oikeutettuja. Itsekin kovasti tsemppaan heitä sillä, että meille vanhemmille he ovat aina erityisiä ja ainutlaatuisia.
Kaikille mummoille ja papoille, joilla on jostain syystä erityisasemassa olevia lapsenlapsia (sekin kai on inhimillistä), sanoisin, että älkää tuoko sitä esiin muiden lasten aikana. Meidän perheessä tämä asia ainakin on tuonut mukanaan niin paljon pahaa mieltä ja itsetuntokysymyksiä.
Vaikea on olla tuntematta katkeruutta ja näin joulun lähestyessä kaikki tallaiset asiat tuntuvat erityisen kipeille. - Tinde
Meillä ei elä kuin mieheni vanhemmat, jotka eivät koskaan ole välittäneet lapsista. He eivät ole koskaan antaneet lapsillemme rakkautta ja aikaa kuten normaalit isovanhemmat tekevät.Mummoon ja vaariin lapset ovat menettäneet jo kauan aikaa välinsä. Eikä lapsia voi pakottaa rakastamaan isovanhempia, joita he eivät rakasta. EHKÄ se on myös teidän tulevaisuutta...ja turha on isovanhempien on pyytää apua siinä vaiheessa kun vanhenevat ja tarvitsevat apua. Paska homma, mutta näin on.
- Isovanhempi
"ja turha on isovanhempien on pyytää apua siinä vaiheessa kun vanhenevat ja tarvitsevat apua. Paska homma, mutta näin on."
Itse isovanhempana sanon, että ei monikaan isovanhempi varmaan pyydä apua. Jos haluatte isovanhempia auttaa, on apu annettava vapaaehtoisesti.
Monilla nuorilla perheillä on näinä aikoina työn ja opiskelunsa lisäksi niin paljon harrastuksia, että ei isovanhempien auttamiselle noin vain löydy aikaa.
Jos isovanhempi on jäänyt vaille apua silloin, kun on joutunut apua pyytämään, ei hän toiste apua kysykään. Eivät isovanhemmat halua olla omaisilleen taakkana.
Eikä se riipu suinkaan rakkauden määrästä tai epätasa-arvosta, vaan useimmat isovanhemmat ymmärtävät, että oma perhe on aina ensin.
Tämä pitää muistaa.
Isovanhemmat eivät hoida lapsiensa jälkikasvua siinä mielessä, että saisivat saman vastapalveluksen parinkymmenen vuoden kuluttua. - isovanhemmat
Isovanhempi kirjoitti:
"ja turha on isovanhempien on pyytää apua siinä vaiheessa kun vanhenevat ja tarvitsevat apua. Paska homma, mutta näin on."
Itse isovanhempana sanon, että ei monikaan isovanhempi varmaan pyydä apua. Jos haluatte isovanhempia auttaa, on apu annettava vapaaehtoisesti.
Monilla nuorilla perheillä on näinä aikoina työn ja opiskelunsa lisäksi niin paljon harrastuksia, että ei isovanhempien auttamiselle noin vain löydy aikaa.
Jos isovanhempi on jäänyt vaille apua silloin, kun on joutunut apua pyytämään, ei hän toiste apua kysykään. Eivät isovanhemmat halua olla omaisilleen taakkana.
Eikä se riipu suinkaan rakkauden määrästä tai epätasa-arvosta, vaan useimmat isovanhemmat ymmärtävät, että oma perhe on aina ensin.
Tämä pitää muistaa.
Isovanhemmat eivät hoida lapsiensa jälkikasvua siinä mielessä, että saisivat saman vastapalveluksen parinkymmenen vuoden kuluttua.osaavat kyllä yllin kyllin pyytää apua,huolimatta siitä,että lapsilla ja lapsenlapsilla oma elämä omine kiireineen. Jotkut vanhukset nimenomaan vetoavat siihen,että ovat itse aikoinaan tehneet sitä tai tätä.
Meitä on niin moneen junaan. - Isovanhempi
isovanhemmat kirjoitti:
osaavat kyllä yllin kyllin pyytää apua,huolimatta siitä,että lapsilla ja lapsenlapsilla oma elämä omine kiireineen. Jotkut vanhukset nimenomaan vetoavat siihen,että ovat itse aikoinaan tehneet sitä tai tätä.
Meitä on niin moneen junaan.No huomataan siis, että olemme kaikki erilaisia. Ei pidä yleistää.
Ehkäpä kaikkien olisi opittava, että emme voi vaatia enemmän kuin toisen luonteen ja voimien mukaan on mahdollista.
- lapsilleni erilaista mummoa...
minulla oli kamala mummo.jo ala-aste ikäisenä huomasinetten ole saman arvoinen kun siskoni tai veljeni
saattoi olla että mummi pyysi meidät kaikki riviin eteensä ja antoi vanhemmalle siskolleni 300 vanhaa markkaa ja pikkuveljelleni 100 minä en saanut mitään koskaan "ei mummilla ole enempää etkä sinä muutenkaan mitään tarvitse"
kun siskoni sai lapsia mummi sanoi "älä sinä maija koskaan tee lapsia et niitä kuitenkaan saa hoidettua etkä kasvetettua" tuollaiset sanat tekevät oikein hyvää 15vuotiaalle?
mummoni polki itsetuntoni todella matalalle.
minua kiusattiin koulussa ja mummin mielestä se oli vain minun omaa syytä kenen muunkaan?
vasta mummin kuoleman jälkeen sain tietää syyn epäreiluun kohteluun... mummi oli lyönyt vetoa sukupuolestani ja hävinnyt. olisi pitänyt olla poika mutta kun olikin tyttö.mummi ei koskaan kestänyt häviötään
minä väitän että minun olisi ollut paljon parempi ilman koko mummoa!
ja nyt kun minulle on oma lapsi tulossa tiedän että lapsellani on kunnollinen oikea mummo mitä minulla ei ollut. - aina se ei onnistu
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan toista, se on totta. Ihmiset tulee myös toisten kanssa paremmin toimeen kuin toisten kanssa. On ihan selvää että isovanhemmille on erilaisia tunteita lapsenlapsiaan kohtaan, kuten ketä tahansa muitakin ihmisiä kohtaan.
Olisi hienoa että aikuisilla ihmisillä olisi kuitenkin sen verran käytöstapoja, että edes yrittäisivät kohdella lapsenlapsiaan tasa-arvoisesti. Valitettavasti aina ei ole näin.
Meilläkin mummo kohteli meidän lapsia, siis saman perheen lapsia, eriarvoisesti. Silloin kun lapset olivat pieniä, alle koluikäisiä, niin siihen ei kiinnittänyt huomiota ja se oli luonnollistakin että vanhempi lapsi sai enemmän huomiota, kun hänen kanssaan sentään pysytyi touhuamaan kaikenlaista.
Mutta siinävaiheessa kun lapset kasvoivat niin suuriksi, että alkoivat itse huomata eriarvoisen kohtelun, niin asiaan oli puututtava. Asiasta keskustelu muuttuikin riidaksi ja välit meni koknaan poikki. Hyvä näin, eipä ole enään pahaa mieltä mummon tekemisten vuoksi. - Hellevi Onerva
Hei,
Sama tilanne täällä. Tosin kyseessä on minun mummoni, yli 90 vee jo. Koko ikäni, (olen jo lähemmäs 40) hänellä on ollut äitini 3:sta sisaruksesta yksi suosikki (esikoistytär) ja hän, hänen lapsensa ja lapsenlapsensa ovat kaikkein fiksuimmat, lahjakkaimmat jne.. Joskus vielä nuorempana noin 20 vee soittelin/kävin kylässä silloin tällöin ja aina sain puolen tunnin ajan kuulla, kuinka eteviä hänen esikoistyttärensä lapset ja lapsenlapset ovat jne.. Ei se mua koskaan haitannut mitenkään vakavasti, olen koko pienen ikäni ollut erittäin läheinen isäni äidin kanssa, jonka uskon rakastavan mua ihan vilpittämästi, vaikka hänelläkin on lastenlapsia mun lisäkseni varmaan 15.
Ketään ei voi pakottaa tykkäämään jostain enemmän. Muista se.
Jos nostat kissan pöydälle, todennäköisesti pilaat välit lopullisesti. Mitään muuta ei tule tapahtumaan.
Itse en ole nostanut tosta asiasta meteliä, eikä ole äitini eikä muutkaan tämän esikoistyttären sisarukset joilla asia on ikävä kyllä täysin tiedossa.
Nykyään en ole soitellut enkä käynyt äitini äitin luona, paitsi nyt jouluna kun äitini "pakotti". Ei pakottanut mutta kohteliaisuussyistä lähdin mukaan. Ja taas jatkui sama ralli.. Voi hitto että oli tylsä vierailu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399126Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737846Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605503William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542316Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62076Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821717Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191659Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921396Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4391332Stefusika räkättää
kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä801199