Täällä pulpahtaa tuon tuostakin pintaan kummallisia käsityksiä siitä ketkä löytävät itselleen kumppanin. Arat miehet jotka suhdetta toivovat voivottelevat miten vain "alpha" urokset voivat löytää jonkun, kun taas toiset saavat naista kun siltä tuntuu, mutta eivät viitsi "maitolasin vuoksi ostaa koko lehmää". Naiset taas järjestään ruikuttavat "hyvien" miesten puutetta,
antavat toinen toistaan hölmömpiä vinkkejä siitä
millaisiksi miesten pitäisi itsensä muuttaa, jotta
kelpaisivat tälle ilmeisesti kaikin puolin ihmeellisen ihanalle naiselle ja pillastuvat infernaaliseen messukaakatukseen, kun joku mies kehtaa sanoa että tarjolla olevat naiset ovat tavalla tai toisella puutteellisia.
Katsokaa ympärillenne. Ne jotka ovat pariutuneen eivät ole mitenkään ihmeellisiä ihmisiä. Osa on kauniita, osa rumia ja suurin osa taviksia. Osa on älykkäitä, osa typeriä ja suurin osa perusmassaa. Osa on rikkaita, osa köyhiä ja suurin osa siltä ja väliltä. Ne jotka ovat pariutuneet ovat tehneet enemmän tai vähemmän tietoisesti itselleen selväksi, että ovat onnellisempia parisuhteessa kuin sen ulkopuolella. He ovat muodostaneet enemmän tai vähemmän leiskuvan tunnesiteen sopivaan ihmiseen joka heidän tielleen on sattunut.
Suurin osa heistä ei ole kiertänyt deiteillä deittien perään odottaen suurta unelmaa valmiina kaupan hyllyltä, jotain joka täyttää kaikki "vaatimuslistan" kohdat. Heidän oma mielentilansa on ollut altis parisuhteelle ja sen "suuren unelman" ilmestymiselle ja se tekijä on varmasti hoitanut suhteen alkuun saattamisesta suuren osan. Rohkenen epäillä, että suurimmalla osalla parisuhteessa eläviä prinsessa/prinssi ruusunen haihattelut haihtuivat parin ensimmäisen vuoden aikana. Jossain kysyttiin ihmisiltä haluaisivatko he sellaisen parisuhteen kuin omilla vanhemilla oli...95% ei halunnut. Omat lapsenne tulevat sanomaan ihan samaa.
Miksi yksinäisyys....Naiset jotka lemppaavat joukoittain tarjolla olevia miehiä, todennäköisesti joko liioittelevat omaa haluttavuuttaan tai eivät oikeasti ole valmiita parisuhteeseen. Itse en edes usko vahvan
parisuhteen mahdollisuuteen naisen kanssa, joka on lempannut joukoittain sinänsä normaaleja miehiä. En viitsisi tuhlata aikaani moiseen. Arkuus...siinä varmaan toinen iso tekijä. Toiset ovat luonteeltaan ujoja, toisia on voitu kiusata nuorena ja toiset ovat saaneet esim. rumuudestaan niin paljon ikävää palautetta, että käpertyvät mieluummin kuoreensa kuin ottavat uuden riskin torjunnasta. Arat naiset, jos he jonnekin eksyvät, taas eivät ehkä kiinnosta ainakaan baarimaiseman uroksia ja he eivät myöskään itse tee aloitetta.
Kyllä kaikille löytyy ottajansa, jos uskaltaa yrittää ja hyväksyä toisen. Tämän henkilön löytäminen voi toisille olla vaikeampaa kuin toisille, mutta suurin osa parisuhteista ei ole valioyksilöiden välisiä. Samaten suurimmassa osassa parisuhteista ihmiset muuttuvat suhteen kuluessa aika erilaisiksi kuin mitä olivat siinä seurustelu/ostoslista vaiheessa. Tyyppi joka täytti kaikki listan vaatimukset aikaisemmin, ei niitä enää täytä kotvan kuluttua. Nainen joka oli tosi hehkeä tutustuessa rupsahtaa parissa vuodessa... tai kenties alkaakin yhdessäeläessä
vaatimaan mieheltä yhtä sun toista mistä ei ollut puhetta suhdetta aloitettaessa. Mies joka oli sporttinen ja hauska tutustuessa saattaa muuttua alkoholisoituneeksi sohvaperunaksi tai etsiä uutta seuraa jos esim lapsien tulon myötä nainen käy "tylsäksi" jne jne. Lisäksi vaatimukset ja niiden tärkeysjärjestys joita suhteen alussa asettaa saattavat poiketa niistä vaatimuksista
mitä asettaisi sen jälkeen kun suhteessa on elänyt vuosia, tyyppi joka on nyt hyvä tulee olemaan perseestä parin vuoden päästä ja tyyppi joka ei nyt kelpaa olisikin oikein ihana myöhemmin....
Hyvät ihmiset...relax...jättäkää toistenne puntarointi ja laskelmointi vähemmälle...antakaa tunnesiteen muodostua (tarvittaessa vähän pidemmänkin ajan kuluessa, jos siltä tuntuu) ja ENNEN KAIKKEA älkää suhtautuko kovin vakavasti täällä palstalla annettuihin joko-tai-, oikein-väärin elämänohjeisiin. Elämä ei ole mustavalkoista vaan siinä on muitakin värejä ja sävyjä.
Ketkä pariutuvat?
44
3948
Vastaukset
- Fxhe
Olisi kieltämättä hienoa, jos ihmiset oppisivat olemaan käyttäytymättä parisuhdemarkkinoilla kuin käytettyjen autojen myyntiliikkeessä. Jos vaikka joskus maltettaisiin ihan oikeasti tutustua toiseen sen sijaan, että dumpataan heti ensivilkaisulla kun jokin pikkuasia ei vastaakaan sitä unelmien prinssiä/prinsessaa.. Varmasti tälläkin palstalla olisi pari voivottelevaa sinkkua vähemmän. :)
Maailma ei vaan toimi näin. Lihatiskikulttuurissa sitä eletään, eikä asian suhteen ole mitään nopeaa muutosta odotettavissa. Nettideittailu ja vastaavat ilmiöt taitavat vain vääristää ihmisten arvoja ja luuloja entisestään. Kaunis ajatus joka tapauksessa.
Ps: Siinä olet kyllä väärässä, että jokaiselle olisi ottajansa. Joka naiselle kenties, mutta miehet eivät ole yhtä onnekkaita. On sitäpaitsi olemassa myös muita kuin mainitsemiasi "valioyksilöitä" ja "taviksia".- mahdotonta...
että joka miehelle olisi nainen ellei mies laajenna hakua rajojen ulkopuolelle niin kuin moni nykyään tekee...
- Ajatuksen virtaa
mahdotonta... kirjoitti:
että joka miehelle olisi nainen ellei mies laajenna hakua rajojen ulkopuolelle niin kuin moni nykyään tekee...
riittää sen vuoksi, koska osa miehistä on päättänyt
jo omassa mielessään olevansa aivan kamalia eivätkä he osallistu koko leikkiin...Niin ja markkinat sen kuin vain paranevat iän myötä. 80v kategoriassa mies kuin mies on tosi kuuma:=) - jälkeen...
Ajatuksen virtaa kirjoitti:
riittää sen vuoksi, koska osa miehistä on päättänyt
jo omassa mielessään olevansa aivan kamalia eivätkä he osallistu koko leikkiin...Niin ja markkinat sen kuin vain paranevat iän myötä. 80v kategoriassa mies kuin mies on tosi kuuma:=)alkaa itsetunto olla aika heikoilla...
- kokemusta on
Olen nainen, 36v, eronnut "ilman omaa syytäni". Aivan normaalia elämää viettävä, en tupakoi, en juuri juo, liikun säännöllisesti, ei merkittävää ylipainoa, ja ulkonäkö realistisestikin kuvattuna keskimääräistä parempi. Elämä hallinnassa ja mieli tasapainossa.
Silti SILTI miestä ei löydy. En todellakaan etsi varakasta adonista, vaan aivan tavallista suomalaista miestä joka ei ole alkon suurkuluttaja, ei polta(anteeksi kun odotan savuttomuutta - olen astmaatikko),ei ole huomattavan ylipainoinen (anteeksi taas pinnallisuuteni), harrastaa muutakin kuin sohvalla olemista mutta ei ole koko ajan menossa, on valmis sitoutumaan eikä haikaile katkerana tai vähemmän katkerana entisten perään, ja omaa edes normaalit käytöstavat/kohteliaisuussäännöt/huomioi muut ihmiset ja ympäristönsä.
Näillä kriteereillä en ole miestä löytänyt. Toki muutama kriteerini täyttävä mies on kohdalle osunut, mutta he eivät ole halunneet jatkaa tapailua = etsivät parempaa. Kokemus on osoittanut että fiksu mies saa nuoremmankin naisen, joten minun ikäluokkani naiset jäävät yksin ja etsivät täältä(kin) seuraa loppuikänsä jos eivät väljennä kriteereitään. Mielestäni minun kriteerini eivät ole kohtuuttomat, enkä löydä niistä kohtia joissa voisin joustaa. Korostan että status ja varallisuus eivät minulle merkitse mitään. Ulkonäöltä en ihmeitä odota, vaan usein on "kolahtanut" sellainenkin mies joka ei ns. yleisten normien mukaan ole hyvännäköinen.
Havaintoni/kokemukseni koskevat siis ikäluokan 32-42 miehiä. Käsitykseni mukaan nuorempien "markkinat" ovat erilaiset, ja nirsoilua/kohtuuttomia kriteereitä esiintyy puolin ja toisin.- kapteeni karjula
Tarkoititko lyhyesti sanottuna, että sinua ei kiinnosta ne miehet, jotka olisivat sinusta kiinnostuneita?
Miten muuten erotaan "ilman omaa syytä"? - Ajatuksen virtaa
nuo sinun vaatimuksesi kyllä kovin päättömiltä tunnu. Vähempään en itsekään tyytyisi. Miesten ja
naisten "markkina-arvo" taitaa kehittyä vähän eritavalla ajan myötä. Itse osun tuon ikähaarukkasi alalaitaan ja tunnen tietyssä mielessä olevani "loukussa"...tiedän kaipaavani eniten HYVÄÄ parisuhdetta ja olen huomannut, että sinänsä tarjolla olisi sinunkin ikäluokassa juuri sellaisia naisia joiden kanssa joiden kanssa voisi kuvitella oikeasti viihtyvänsä (yh:t tosin rajaan heti pois). Mutta sitten alan tuumimaan...ehkä sitä oikeasti haluaisi jossain vaiheessa lapsiakin ja siltä kannalta nuorempi olisi parempi. Sanon olevani "loukussa" sen vuoksi, koska se hyvä parisuhde on se mitä kaipaan eniten...lapset ovat sinänsä jees, mutta toissijainen asia kosmisessa mittakaavassa (en siis jättäisi kumppania lapsettomuuden takia)....se on kuitenkin juuri se tekijä mikä rajaa valintojani nuorempiin. Ilmeisesti vain kohtuuton on meille riittävää... - sitäettä
kapteeni karjula kirjoitti:
Tarkoititko lyhyesti sanottuna, että sinua ei kiinnosta ne miehet, jotka olisivat sinusta kiinnostuneita?
Miten muuten erotaan "ilman omaa syytä"?Alkon suurkuluttajia, mielenterveyspotilaita, laastarisuhteen etsijöitä, vaikeasti ylipainoisia miehiä kyllä on tarjolla (minullekin), mutta kun etsin aivan tavallista miestä. Ns tavalliset eivät siis näytä huolivan minua.
Vanha selitys jo, mutta ystäväpiirissäni jo ihmetellään että miksi en löydä miestä koska heidän mielestään olen aivan "normaali ja hyvä ihminen" enkä edes nirso.
Näitä ns. tavallisia miehiä olen tavannut sekä s24:n että muiden deittipalstojen kautta useita, eivätkä he ole olleet minusta kiinnostuneita. Lähes kaikki nämä miehet etsivät yhä seuraa (jopa pari vuotta ollut profiili s24:ssä ). Koska ainakin s24:ssä on todella nättejä ja fiksun oloisia naisia profiileineen, en voi kuin ihmetellä kuka näille miehille kelpaa? Aina valitetaan naisten nirsoudesta, mutta olen kyllä vähän eri mieltä. Minulla on myös ystävättäriä joilla on vain ikäviä kokemuksia nettideiteistä.
Joillekin, kuten minulla tämä on kuitenkin ainoa tapa kohdata miehiä. Haluan viettää vähäisen vapaa-aikani muualla kuin baareissa, ja työn ja harrastusten parista miestä ei löydy. Ja koska minulle on jo siunaantunut jälkikasvua, en ole vapaa juoksemaan miestä etsimässä aina uusista ja uusista paikoista ja harrastuksista.
Tarvitseeko edes selittää sellaisia eron syitä, jotka ovat ns. hyväksyttäviä ja valtaosin toisen osapuolen valinta?? Pettäminen (vaikka saa seksiä kumppaniltaankin)? Väkivalta(yksikin lyönti on liikaa, jos lyöjän mielestä se oli oikein)? Vaikeat mielenterveysongelmat, joihin kyseinen henkilö ei halua hakea apua? Vuosien aikana lisääntynyt alkon käyttäminen?
Kaikki eivät todellakaan vaihda miestä/naista heti kun tulee vähän vastamäkeä parisuhteeseen. Tai halua maistaa vähän uutta, nuorta lihaa. Tämä jälkimmäinen tuntuu olevan suosittua miesten keskuudessa, ja lähes hyväksyttävää nykyisin : ( - miehen kommentti
sitäettä kirjoitti:
Alkon suurkuluttajia, mielenterveyspotilaita, laastarisuhteen etsijöitä, vaikeasti ylipainoisia miehiä kyllä on tarjolla (minullekin), mutta kun etsin aivan tavallista miestä. Ns tavalliset eivät siis näytä huolivan minua.
Vanha selitys jo, mutta ystäväpiirissäni jo ihmetellään että miksi en löydä miestä koska heidän mielestään olen aivan "normaali ja hyvä ihminen" enkä edes nirso.
Näitä ns. tavallisia miehiä olen tavannut sekä s24:n että muiden deittipalstojen kautta useita, eivätkä he ole olleet minusta kiinnostuneita. Lähes kaikki nämä miehet etsivät yhä seuraa (jopa pari vuotta ollut profiili s24:ssä ). Koska ainakin s24:ssä on todella nättejä ja fiksun oloisia naisia profiileineen, en voi kuin ihmetellä kuka näille miehille kelpaa? Aina valitetaan naisten nirsoudesta, mutta olen kyllä vähän eri mieltä. Minulla on myös ystävättäriä joilla on vain ikäviä kokemuksia nettideiteistä.
Joillekin, kuten minulla tämä on kuitenkin ainoa tapa kohdata miehiä. Haluan viettää vähäisen vapaa-aikani muualla kuin baareissa, ja työn ja harrastusten parista miestä ei löydy. Ja koska minulle on jo siunaantunut jälkikasvua, en ole vapaa juoksemaan miestä etsimässä aina uusista ja uusista paikoista ja harrastuksista.
Tarvitseeko edes selittää sellaisia eron syitä, jotka ovat ns. hyväksyttäviä ja valtaosin toisen osapuolen valinta?? Pettäminen (vaikka saa seksiä kumppaniltaankin)? Väkivalta(yksikin lyönti on liikaa, jos lyöjän mielestä se oli oikein)? Vaikeat mielenterveysongelmat, joihin kyseinen henkilö ei halua hakea apua? Vuosien aikana lisääntynyt alkon käyttäminen?
Kaikki eivät todellakaan vaihda miestä/naista heti kun tulee vähän vastamäkeä parisuhteeseen. Tai halua maistaa vähän uutta, nuorta lihaa. Tämä jälkimmäinen tuntuu olevan suosittua miesten keskuudessa, ja lähes hyväksyttävää nykyisin : (olet yh. Se kyllä on suurimmalla osalla miehistä
iso miinus. Se ei ole aina edes mitenkään rationaalinen tunne vaan tulee suoraan selkäytimestä. Toisen miehen lapsia mies ei halua omille niskoilleen. - en halua
miehen kommentti kirjoitti:
olet yh. Se kyllä on suurimmalla osalla miehistä
iso miinus. Se ei ole aina edes mitenkään rationaalinen tunne vaan tulee suoraan selkäytimestä. Toisen miehen lapsia mies ei halua omille niskoilleen.muuttaa yhteen miehen kanssa. osin juuri lasten takia. eikö todellakaan siis löydy miestä joka haluaa vakaan parisuhteen, jossa molemmilla olisi omat huushollit !? Luulisi että esim. eronnut mies, jolla on jo lapsia edellisestä liitosta, haluaisi juuri sellaisen suhteen. Moni etsii kuitenkin uutta, nuorta naista ja perustaa uusperheen hänen kanssaan. Ja taas sama rumba alkaa; vauva taloon, väsymys, arki syö voimat, seksi ei maistu.. Siihen sitten tulee lapset miehen edellisestä liitosta joka toinen viikonloppu...
Pärjään omillani, ja haluan asua omillani. Suhteeseen voi sitoutua vaikka olisi eri osoitteet, ja samassa sängyssä voi nukkua vaikka kirjat olisi eri paikoissa. Kun tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa, voi mennä omaan kotiinsa.
Kuulostaako hullulta? - miehen kommentti
en halua kirjoitti:
muuttaa yhteen miehen kanssa. osin juuri lasten takia. eikö todellakaan siis löydy miestä joka haluaa vakaan parisuhteen, jossa molemmilla olisi omat huushollit !? Luulisi että esim. eronnut mies, jolla on jo lapsia edellisestä liitosta, haluaisi juuri sellaisen suhteen. Moni etsii kuitenkin uutta, nuorta naista ja perustaa uusperheen hänen kanssaan. Ja taas sama rumba alkaa; vauva taloon, väsymys, arki syö voimat, seksi ei maistu.. Siihen sitten tulee lapset miehen edellisestä liitosta joka toinen viikonloppu...
Pärjään omillani, ja haluan asua omillani. Suhteeseen voi sitoutua vaikka olisi eri osoitteet, ja samassa sängyssä voi nukkua vaikka kirjat olisi eri paikoissa. Kun tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa, voi mennä omaan kotiinsa.
Kuulostaako hullulta?haluaisin pidemmällä tähtäimellä nimenomaan täyden parisuhteen. En mitään parina päivänä viikossa yhdessä hengailua vaan myös (ja nimenomaan) arjen jakamista.
- Fergie_
en halua kirjoitti:
muuttaa yhteen miehen kanssa. osin juuri lasten takia. eikö todellakaan siis löydy miestä joka haluaa vakaan parisuhteen, jossa molemmilla olisi omat huushollit !? Luulisi että esim. eronnut mies, jolla on jo lapsia edellisestä liitosta, haluaisi juuri sellaisen suhteen. Moni etsii kuitenkin uutta, nuorta naista ja perustaa uusperheen hänen kanssaan. Ja taas sama rumba alkaa; vauva taloon, väsymys, arki syö voimat, seksi ei maistu.. Siihen sitten tulee lapset miehen edellisestä liitosta joka toinen viikonloppu...
Pärjään omillani, ja haluan asua omillani. Suhteeseen voi sitoutua vaikka olisi eri osoitteet, ja samassa sängyssä voi nukkua vaikka kirjat olisi eri paikoissa. Kun tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa, voi mennä omaan kotiinsa.
Kuulostaako hullulta?Tämä nyt on vain arvaus, mutta jospa suurin osa sinkkumiehistä kuitenkin haluaa sellaisen parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla ja jossa on mahdollisuus hankkia lapsia. Siis sellaiset kunnolliset ja tavalliset sinkkumiehet, joilla ei ole lapsia. Pelimiehet ovat asia erikseen, mutta hepä eivät sitten sitoudu yhteen naiseen. Luulen, että etenkin jos miehellä ei itsellään ole lapsia, kynnys ryhtyä suhteeseen naisen kanssa, jolla on, on aika korkea. Oletko yrittänyt treffailla samassa elämäntilanteessa olevia miehiä? Siis eronneita, joilla on lapsia. Heillä voisi olla samanlaisia odotuksia parisuhteelta kuin sinulla.
- kun tuntee toisen
miehen kommentti kirjoitti:
haluaisin pidemmällä tähtäimellä nimenomaan täyden parisuhteen. En mitään parina päivänä viikossa yhdessä hengailua vaan myös (ja nimenomaan) arjen jakamista.
En tarkoita sitä, että pitäisi loppuikä elää erillään, vaan sitä että ensin tutustutaan rauhassa pari-kolme vuotta, haetaan yhteistä linjaa, ja tehdään realistisia suunnitelmia. Toisen ihmisen oppii tuntemaan hyvin vasta parin vuoden tutustumisen jälkeen, ja vasta sitten voi olla varma että suhde toimii myös arkipäivän tasolla. Ja ainakin minun tapauksessani lapset ovat jo sitten sen verran isoja ettei heistä ole "vaivaa" uudelle miehelle. Tämä järjestely myös takaa sen, että miehelle ei tule tunne, että hän joutuu elättämään ja hoitamaaan toisen miehen lapsia.
Kuka sanoi että nukutaan vain pari yötä viikosta yhdessä? Ainakin minä olen ollut suhteessa, jossa nukutaan keskimäärin 4-5 yötä yhdessä, ja välillä on kokonaisia yhteisiä viikonloppuja kahden kesken. Sitten taas kun esim. miehellä on ne edellisen avioliiton lapset viikonloppuhoidossa, mies on heidän kanssaan sen viikonlopun, ja keskittyy heihin, kuten on tarkoituskin noilla viikonlopputapaamisilla. - katso yllä
Fergie_ kirjoitti:
Tämä nyt on vain arvaus, mutta jospa suurin osa sinkkumiehistä kuitenkin haluaa sellaisen parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla ja jossa on mahdollisuus hankkia lapsia. Siis sellaiset kunnolliset ja tavalliset sinkkumiehet, joilla ei ole lapsia. Pelimiehet ovat asia erikseen, mutta hepä eivät sitten sitoudu yhteen naiseen. Luulen, että etenkin jos miehellä ei itsellään ole lapsia, kynnys ryhtyä suhteeseen naisen kanssa, jolla on, on aika korkea. Oletko yrittänyt treffailla samassa elämäntilanteessa olevia miehiä? Siis eronneita, joilla on lapsia. Heillä voisi olla samanlaisia odotuksia parisuhteelta kuin sinulla.
Katsotko tuon yllä olevan vastaukseni "yhteen voi muuttaa." Minä olen etsinyt seuraa nimenomaan samassa elämäntilanteessa olevista miehistä, ja todennut että myös heistä valtaosa haluaa vielä lapsia uuden kumppaninsa kanssa, vaikka heillä niitä jo edellisestä suhteesta olisi. Ennemminkin koen riesaksi ne lapsettomat sinkkumiehet, jotka pyrkivät treffeille kanssani, vaikka olen tehnyt selväksi että en halua enää lapsia ja miehen on siihen sopeuduttava jos haluaa olla kanssani. Nämä miehet ovat usein epätoivoissaan liikkeellä, ja ottavat kenet tahansa ettei tarvitse olla yksin. En kuitenkaan halua harhauttaa ketää, ja ruveta suhteeseen joka kenties parin vuoden päästä kaatuu siihen, että en halua tehdä lapsia.
- miehen kommentti
kun tuntee toisen kirjoitti:
En tarkoita sitä, että pitäisi loppuikä elää erillään, vaan sitä että ensin tutustutaan rauhassa pari-kolme vuotta, haetaan yhteistä linjaa, ja tehdään realistisia suunnitelmia. Toisen ihmisen oppii tuntemaan hyvin vasta parin vuoden tutustumisen jälkeen, ja vasta sitten voi olla varma että suhde toimii myös arkipäivän tasolla. Ja ainakin minun tapauksessani lapset ovat jo sitten sen verran isoja ettei heistä ole "vaivaa" uudelle miehelle. Tämä järjestely myös takaa sen, että miehelle ei tule tunne, että hän joutuu elättämään ja hoitamaaan toisen miehen lapsia.
Kuka sanoi että nukutaan vain pari yötä viikosta yhdessä? Ainakin minä olen ollut suhteessa, jossa nukutaan keskimäärin 4-5 yötä yhdessä, ja välillä on kokonaisia yhteisiä viikonloppuja kahden kesken. Sitten taas kun esim. miehellä on ne edellisen avioliiton lapset viikonloppuhoidossa, mies on heidän kanssaan sen viikonlopun, ja keskittyy heihin, kuten on tarkoituskin noilla viikonlopputapaamisilla.on 4-5 päivää viikosta yhdessä niin itse mieltäisin erillään asumisen enää puhtaan kosmeettiseksi asiaksi. (Turhaa rahan menoakin pitää kahta erillista taloutta tuollaisessa tapauksessa.)
Jos ajatukset lapsista häiritsevät 7 päivänä viikosta niin kyllä ne häiritsevät myös 4-5 päivänä viikosta. Lisäksi mistä löytyvät ne miehet TAI naiset joiden perspektiivi parisuhteessa (varsinkin sen alussa) ulottuu parin kolmen vuoden päähän? - parisuhteelta
en halua kirjoitti:
muuttaa yhteen miehen kanssa. osin juuri lasten takia. eikö todellakaan siis löydy miestä joka haluaa vakaan parisuhteen, jossa molemmilla olisi omat huushollit !? Luulisi että esim. eronnut mies, jolla on jo lapsia edellisestä liitosta, haluaisi juuri sellaisen suhteen. Moni etsii kuitenkin uutta, nuorta naista ja perustaa uusperheen hänen kanssaan. Ja taas sama rumba alkaa; vauva taloon, väsymys, arki syö voimat, seksi ei maistu.. Siihen sitten tulee lapset miehen edellisestä liitosta joka toinen viikonloppu...
Pärjään omillani, ja haluan asua omillani. Suhteeseen voi sitoutua vaikka olisi eri osoitteet, ja samassa sängyssä voi nukkua vaikka kirjat olisi eri paikoissa. Kun tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa, voi mennä omaan kotiinsa.
Kuulostaako hullulta?Herää kysymys miksi yleensä haluat ns. suhteen?
- kapteeni karjula
sitäettä kirjoitti:
Alkon suurkuluttajia, mielenterveyspotilaita, laastarisuhteen etsijöitä, vaikeasti ylipainoisia miehiä kyllä on tarjolla (minullekin), mutta kun etsin aivan tavallista miestä. Ns tavalliset eivät siis näytä huolivan minua.
Vanha selitys jo, mutta ystäväpiirissäni jo ihmetellään että miksi en löydä miestä koska heidän mielestään olen aivan "normaali ja hyvä ihminen" enkä edes nirso.
Näitä ns. tavallisia miehiä olen tavannut sekä s24:n että muiden deittipalstojen kautta useita, eivätkä he ole olleet minusta kiinnostuneita. Lähes kaikki nämä miehet etsivät yhä seuraa (jopa pari vuotta ollut profiili s24:ssä ). Koska ainakin s24:ssä on todella nättejä ja fiksun oloisia naisia profiileineen, en voi kuin ihmetellä kuka näille miehille kelpaa? Aina valitetaan naisten nirsoudesta, mutta olen kyllä vähän eri mieltä. Minulla on myös ystävättäriä joilla on vain ikäviä kokemuksia nettideiteistä.
Joillekin, kuten minulla tämä on kuitenkin ainoa tapa kohdata miehiä. Haluan viettää vähäisen vapaa-aikani muualla kuin baareissa, ja työn ja harrastusten parista miestä ei löydy. Ja koska minulle on jo siunaantunut jälkikasvua, en ole vapaa juoksemaan miestä etsimässä aina uusista ja uusista paikoista ja harrastuksista.
Tarvitseeko edes selittää sellaisia eron syitä, jotka ovat ns. hyväksyttäviä ja valtaosin toisen osapuolen valinta?? Pettäminen (vaikka saa seksiä kumppaniltaankin)? Väkivalta(yksikin lyönti on liikaa, jos lyöjän mielestä se oli oikein)? Vaikeat mielenterveysongelmat, joihin kyseinen henkilö ei halua hakea apua? Vuosien aikana lisääntynyt alkon käyttäminen?
Kaikki eivät todellakaan vaihda miestä/naista heti kun tulee vähän vastamäkeä parisuhteeseen. Tai halua maistaa vähän uutta, nuorta lihaa. Tämä jälkimmäinen tuntuu olevan suosittua miesten keskuudessa, ja lähes hyväksyttävää nykyisin : (Tylysti sanottuna, sulla oli tilaisuutesi ja sä mokasit sen.
Alle kolmikymppinen lapseton nainen on kiinnostava ja ottajia riittää. Näistä sinä valitsit lapsillesi isäksi väkivaltaisen, pettävän, mielenterveysongelmista kärsivän alkoholistin? Vai onko se sun käsityksesi tavallisesta miehestä jota nyt peräänkuulutat? - en tarkoittanut
kapteeni karjula kirjoitti:
Tylysti sanottuna, sulla oli tilaisuutesi ja sä mokasit sen.
Alle kolmikymppinen lapseton nainen on kiinnostava ja ottajia riittää. Näistä sinä valitsit lapsillesi isäksi väkivaltaisen, pettävän, mielenterveysongelmista kärsivän alkoholistin? Vai onko se sun käsityksesi tavallisesta miehestä jota nyt peräänkuulutat?että minun eroni syynä olivat juuri nuo asiat, ja etenkin ne kaikki : D vaan että ne eron syyt ovat usein niitä mitä mainitsin. taidat vain provoilla?
- Yh taas luulee suuria
katso yllä kirjoitti:
Katsotko tuon yllä olevan vastaukseni "yhteen voi muuttaa." Minä olen etsinyt seuraa nimenomaan samassa elämäntilanteessa olevista miehistä, ja todennut että myös heistä valtaosa haluaa vielä lapsia uuden kumppaninsa kanssa, vaikka heillä niitä jo edellisestä suhteesta olisi. Ennemminkin koen riesaksi ne lapsettomat sinkkumiehet, jotka pyrkivät treffeille kanssani, vaikka olen tehnyt selväksi että en halua enää lapsia ja miehen on siihen sopeuduttava jos haluaa olla kanssani. Nämä miehet ovat usein epätoivoissaan liikkeellä, ja ottavat kenet tahansa ettei tarvitse olla yksin. En kuitenkaan halua harhauttaa ketää, ja ruveta suhteeseen joka kenties parin vuoden päästä kaatuu siihen, että en halua tehdä lapsia.
ketään saa, kuin korkeintaan rentun, jota joudut elättämään, älähän uskottele muuta.
Sinua ei kukaan itseään kunnioittava sinkkumies huoli kersalaumoinesi. - eli totta kai minä
parisuhteelta kirjoitti:
Herää kysymys miksi yleensä haluat ns. suhteen?
Tietysti minä haluan parisuhteen, ja asua saman katon alla, jos se herroille sopii, mutta kun täällä toitotetaan että miehet eivät halua asua saman katon alla toisen miehen lasten kanssa, niin annan heille tilaisuuden tutustua rauhassa ennen kuin päättävät haluavatko todellakin jatkaa suhdetta niin pitkälle että asutaan yhdessä.
ONKO PARISUHTEEN KRITEERI SE, ETTÄ ASUTAAN YHDESSÄ? En oikein ymmärrä logiikkaasi. Jos 4-5 iltaa ja yötä viikossa yhdessä vietettynä ei ole parisuhde, niin mikä on esim. kaukosuhde kun aviopuloisot työn vuoksi asuvat eri puolilla maapalloa, tai sellainen suhde jossa seurustellaan, mutta asutaan eri osoitteissa(kuten nuorena usein) ?? - se epätoivoinen
Yh taas luulee suuria kirjoitti:
ketään saa, kuin korkeintaan rentun, jota joudut elättämään, älähän uskottele muuta.
Sinua ei kukaan itseään kunnioittava sinkkumies huoli kersalaumoinesi.joka täältä etsii naista eikä saa kuin sen juopon, työttömän, punapäisen ja harvahiuksisen, xl- kokoisen siideripullukan, ja nyt katkerana haukut kaikki yh- naiset.
- .....
eli totta kai minä kirjoitti:
Tietysti minä haluan parisuhteen, ja asua saman katon alla, jos se herroille sopii, mutta kun täällä toitotetaan että miehet eivät halua asua saman katon alla toisen miehen lasten kanssa, niin annan heille tilaisuuden tutustua rauhassa ennen kuin päättävät haluavatko todellakin jatkaa suhdetta niin pitkälle että asutaan yhdessä.
ONKO PARISUHTEEN KRITEERI SE, ETTÄ ASUTAAN YHDESSÄ? En oikein ymmärrä logiikkaasi. Jos 4-5 iltaa ja yötä viikossa yhdessä vietettynä ei ole parisuhde, niin mikä on esim. kaukosuhde kun aviopuloisot työn vuoksi asuvat eri puolilla maapalloa, tai sellainen suhde jossa seurustellaan, mutta asutaan eri osoitteissa(kuten nuorena usein) ??Eikun mulla tuli vaan mieleen että onko sinun mielestä parisuhde sellainen "avoin" suhde, jossa silloin tällöin vieraillaan toisen luona, ja voidaan olla pitkiäkin aikoja erossa toisesta? Ilmeisesti käsitin väärin, my bad. En ajatellut sitä tutustumisvaiheena, missä onkin ihan järkevää asua omissa osoitteissa.
Mitä taas tulee kaukosuhteisiin, niin ikävä kyllä mielestäni ne eivät täytä parisuhteen täyttä tunnusmerkistöä, ainakaan omalla kohdallani. En pysty ihan vakavasti ottamaan esim. 100% mesen välityksellä tapahtuvaa "seurustelua". - minä olen
..... kirjoitti:
Eikun mulla tuli vaan mieleen että onko sinun mielestä parisuhde sellainen "avoin" suhde, jossa silloin tällöin vieraillaan toisen luona, ja voidaan olla pitkiäkin aikoja erossa toisesta? Ilmeisesti käsitin väärin, my bad. En ajatellut sitä tutustumisvaiheena, missä onkin ihan järkevää asua omissa osoitteissa.
Mitä taas tulee kaukosuhteisiin, niin ikävä kyllä mielestäni ne eivät täytä parisuhteen täyttä tunnusmerkistöä, ainakaan omalla kohdallani. En pysty ihan vakavasti ottamaan esim. 100% mesen välityksellä tapahtuvaa "seurustelua".olen hyvin fyysinen ihminen ja kaipaan toista lähelleni, enkä vain seksiin, vaan ihan ystäväksi. Elämänkokemus vain on opettanut, että toisen oppii todellakin tuntemaan vasta 2-3 vuoden tutustumiosen perusteella, ja on järjetöntä lyödä hynttyitä yhteen ennen kuin todella tuntee toisen. ja arkielämän sujuvuutta voi harjoitella juuri siten, että ollaan muutama ilta ja yö viikosta tiiviisti yhdessä, ja välillä viikonloputkin. Jos pari vuotta näin elää, ja vielä senkin jälkeen välittää toisesta niin paljon että haluaa muuttaa saman katon alle niin eipähän tule arkirutiinit yllätyksenä : )
- Ehdotus
taitaa olla siinä, että haet periaatteessa jokseenkin "saman tasoista miestä" kuin itsekin olet
naisena. Sinänsä ihan OK, mutta valitettavasti
eronnut lasten äiti ei ole parisuhde markkinoilla samalla viivalla kuin eronnut lasten isä. Isälle riittää enemmän kysyntää. Ehdotan...
a) Rukoile ja odota ihmettä ja sen aikaa tyydy yksinäisyyteen.
b) Huoli joku näistä epätoivoisista tupakoimattomista kohtuu raittiista miehistä
tai
c) Huoli joku vähemmän raitis ja vähemmän hoikka mies
Toisaalta asemasi varmaan paranee 5-10 vuoden päästä, koska sen ikäisillä miehillä ei riitä enää kysyntää vähän alle 30 kymppisten naisten keskuudessa. - kersantti "pahvi"...
en tarkoittanut kirjoitti:
että minun eroni syynä olivat juuri nuo asiat, ja etenkin ne kaikki : D vaan että ne eron syyt ovat usein niitä mitä mainitsin. taidat vain provoilla?
Vai ruvetaan sitä nimittelemään?:)
Oli ne eron syyt mitkä tahansa, niin joka tapauksessa sä sössit sen tilaisuutesi.
Kun valitat että "Ns tavalliset eivät siis näytä huolivan" sinua, niin voin vakuuttaa että kyllä ne olisivat huolineet - kymmenen vuotta sitten.
Parempi onni seuraavassa elämässä!:) - kiribati
kun tuntee toisen kirjoitti:
En tarkoita sitä, että pitäisi loppuikä elää erillään, vaan sitä että ensin tutustutaan rauhassa pari-kolme vuotta, haetaan yhteistä linjaa, ja tehdään realistisia suunnitelmia. Toisen ihmisen oppii tuntemaan hyvin vasta parin vuoden tutustumisen jälkeen, ja vasta sitten voi olla varma että suhde toimii myös arkipäivän tasolla. Ja ainakin minun tapauksessani lapset ovat jo sitten sen verran isoja ettei heistä ole "vaivaa" uudelle miehelle. Tämä järjestely myös takaa sen, että miehelle ei tule tunne, että hän joutuu elättämään ja hoitamaaan toisen miehen lapsia.
Kuka sanoi että nukutaan vain pari yötä viikosta yhdessä? Ainakin minä olen ollut suhteessa, jossa nukutaan keskimäärin 4-5 yötä yhdessä, ja välillä on kokonaisia yhteisiä viikonloppuja kahden kesken. Sitten taas kun esim. miehellä on ne edellisen avioliiton lapset viikonloppuhoidossa, mies on heidän kanssaan sen viikonlopun, ja keskittyy heihin, kuten on tarkoituskin noilla viikonlopputapaamisilla.kypsä ja harkittu mielipide! Minullakin on ollut yksinhuoltajuuteni aikana suhteita, joihin ei ole sekoitettu lapsia alkuun ollenkaan vaan on tavattu toisiaan viikonloppuisin ja lomilla. Harvemmin tosin on löytynyt 4-5 yhteistä iltaa/yötä viikossa, mutta toisaalta lomalla yhteistä aikaa on voinut olla parikin viikkoa yhteen menoon.
Ja ennen kaikkea kannattaa tutustua rauhassa. Sitäkin suuremmalla syyllä silloin, jos myös lapset ovat mukana kuvioissa. Miksi tutustuttaa lapsia uuteen kumppaniin ennen kuin itsekään tietää, kehittyykö suhteesta jotain, saati että pakottaisi heidät tutustumaan myös kumppanin lapsiin. Moniko aikuinen tykkäisi siitä, että kotiin marssitettaisiin yllättäen uusi ihminen eikä annettaisi muuta vaihtoehtoa kuin tulla toimeen tämän kanssa? - kypsä(kö)
kiribati kirjoitti:
kypsä ja harkittu mielipide! Minullakin on ollut yksinhuoltajuuteni aikana suhteita, joihin ei ole sekoitettu lapsia alkuun ollenkaan vaan on tavattu toisiaan viikonloppuisin ja lomilla. Harvemmin tosin on löytynyt 4-5 yhteistä iltaa/yötä viikossa, mutta toisaalta lomalla yhteistä aikaa on voinut olla parikin viikkoa yhteen menoon.
Ja ennen kaikkea kannattaa tutustua rauhassa. Sitäkin suuremmalla syyllä silloin, jos myös lapset ovat mukana kuvioissa. Miksi tutustuttaa lapsia uuteen kumppaniin ennen kuin itsekään tietää, kehittyykö suhteesta jotain, saati että pakottaisi heidät tutustumaan myös kumppanin lapsiin. Moniko aikuinen tykkäisi siitä, että kotiin marssitettaisiin yllättäen uusi ihminen eikä annettaisi muuta vaihtoehtoa kuin tulla toimeen tämän kanssa?Tässä iässä(36v) sitä jo tietää, mitä haluaa ja minkälaisen ihmisen kanssa parisuhde voisi onnistua myös arkipäivän tasolla. Ja koska minulla on mielestäni velvollisuus asettaa lasteni etu oman etuni edelle, en halua että he joutuvat kärsimään mahdollisista ihmissuhdesotkuista joita "Oikean" kumppanin löytäminen voi aiheuttaa. Olen nähnyt tapauksia joissa yh-äiti tuo aina uuden miehen näytille kotiin, vaikka ei olisi tuntenut tätä kuin muutaman tapaamisen verran. Jokainen tietänee miten paljon netissä on sitoutumiskyvyttömiä pelimiehiä, jotka käyvät vain paremman puutteessa tökkimässä Oikeaa Rakkautta etsiviä naisia/yh-äitejä. Kyllä minä ymmärrän, että nainen voi toivoa ja luulla että juuri tämä mies on Se Oikea, ja haluaa jakaa ilon lastensa kanssa. Lapsille vain on vähän vaikea selittää että miksi tämä(kin) mies katosi parin kuukauden tuttavuuden jälkeen : (
Myös se, että yh-äitejä usein syytetään elättäjän etsimisestä, voidaan vakavaa suhdetta etsiessä estää sillä että tutustumisvaiheessa todellakin pidetään eri taloudet ja eri RAHAT ! Vaikka kuinka tuntuisi hullulta pitää kahta huushollia rahanmenon vuoksi, tämä ainakin pitää ne raha-asiat erillään, eikä mies(polon) tarvitse pelätä että hän joutuu elättämään toisen miehen kakaroita.
Valtaosalla ihmisistä lienee kokemusta "ystävistä" joita on luullut ystävikseen/kuvitellut tuntevansa toisen muutaman kuukauden-vuoden tutustumisen perusteella, ja tuo "ystävä" onkin sitten parissa vuodessa osoittanut olevansa epäluotettava. Sama pätee parisuhteessa. Eli mikäli ei halua ottaa sikaa säkissä, on parempi tutustua rauhassa pari-kolme vuotta ennen kuin menee naimisiin/muuttaa yhteen/yekee lapsia. Pätee sekä parikymppisiin, että jo eronneisiin 4-kymppisiin.
Pointtini on se, että yllättävän monet miehet haluavat muuttaa yhteen liian aikaisin, vaikka takana olisi jo avioero. Eivätkö ihmiset opi kokemuksistaan? Myös sitä ihmettelen, että kun tutkimusten mukaan noin 90 % uusperheistä päätyy eroon, niin mikä hinku näillä eronneilla miehillä on lähes heti eron jälkeen tehdä "rakkausvauva" uuden naisystävänsä kanssa..? Siinä todellakin kysytään voimia ja halua sitoutua parisuhteeseen kun on sinun lapset, minun lapset ja yhteinen vauva, eikä välttämättä ole edes tunnettu kuin vuosi ennen kuin päätetään hankkia se rakkausvauva. Ja entä kun uusi nainen onkin miestä huomattavasti nuorempi ja ennestään lapseton ? Kuinkahan suuri yllätys hänelle on se arkipäivän raskaus ja harmaus, kun on vauva ja miehen lapset edellisestä liitosta tulevat joka toinen viikonloppu siihen hyörinään..
Lisäksi ovat sitten ne (iki)sinkkumiehet, jotka tuossa kolmikymppisinä heräävät huomaamaan, että kohta alkaa olla kiire perustaa perhe. Jotkut ovat niin epätoivoisia että eivät enää jaksa odottaa vapaan, lapsettoman "oikeansa" löytymistä, vaan ottavt sitten paremman puutteessa yh-äidin jolla on lapsia ennestään. Mikäs siinä jos tunteet ovat aitoja, ja kaikki menee hyvin, mutta riski suhteen epäonnistumiselle on todella suuri, kun sinkkumies harvemmin tajuaa miten raskas rumba lapsiperheen arki on.. Siinä on sitten ne naisen exän lapset, uusi yhteinen vauva, arkipäivä korvatulehduskierteineen ja rakkaus alkaa rakoilla, ja mies lähtee lätkimään. Näin syntyy niitä yh-äitejä, joilla on monen eri miehen lapsia.
Eli JÄRKEÄ mukaan kumppaninetsimisprosessiin, etenkin jos jommalla kummalla/molemmilla on jo lapsia entuudestaan.
Rauhallista joulunodotusta, ja rauhallista kumppanin hakemista toivottaen : ) - okalinnut
Minä olen sinua viitisen vuotta vanhempi, eronnut minäkin, tosin osittain omasta halusta, en vain haluamallani tavalla.
Jossain vaiheessa luulin minäkin, että kaikki vapailla markkinoilla olevat miehet ovat pelureita, jollain tapaa ns. luusereita tai muuten vain hörhöjä. Näihin sisällytän juuri mainitsemasi alkoholistit, mielenvikaiset tai muuten vain maailmankuvaltaan kovin mustat ihmiset.
Minä kuitenkin löysin kuin löysinkin täydellisen miehen. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, kun tajusin, että siinä seisoo unelmieni täyttymys. Unelmani eivät todellakaan olleet mitään korkealentoisia, vaan juuri sellaisia mitä sinullakin.
Tällä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan. Meillä molemmilla on omat lapset, ja ne ovat tietenkin tärkeitä. Järjestämme yhteistä aikaa ja niitä hetkiä osaamme kyllä vaalia. Tuntuu, että elän pumpulissa ja tunne on molemminpuolinen. Elämä on ihanaa ja tänään olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että eroni oli kohtaloa. Exäni vaimona en olisi koskaan tätä miestä tavannut, varsinkin kun tapani ei ollut katsastella vihreämpiä ruohoja.
- pariutuminen = eroaminen
ympärille on NYKYÄÄN TURHA VIRITELLÄ MITÄÄN SÄDEKEHIÄ, sillä suurin osa pareista kuitenkin eroaa, siis pieni osa ihmisistä Suomessa elää nykyisin elinikäisessä parisuhteessa eli avioliitossa.
Kun puhutaan löytymisestä, voidaan melkein samaan hengenvetoon puhua eroamisesta, sillä sitähän se on.
Ollaan siirrytty ns. veitsen terälle, jossa huojutaan ja sitten pudotaan pää edellä niin että kolisee ja lujaa.- pariutuu
Miehille, jotka eivät ole pariutuneet. Tämä on hyvä neuvo: tee jotain tulotasollesi, jos et voi mitään kropalle ja perintötekijöille.
Kun tarpeeksi kaunis nainen ahdistelee, niin aika nopeasti sitä unohtaa miksi se ahdistelee. Ja työhuoneen voi aina lukita ja arvoesineitä säilyttää kassakaapissa. - Fxhe
pariutuu kirjoitti:
Miehille, jotka eivät ole pariutuneet. Tämä on hyvä neuvo: tee jotain tulotasollesi, jos et voi mitään kropalle ja perintötekijöille.
Kun tarpeeksi kaunis nainen ahdistelee, niin aika nopeasti sitä unohtaa miksi se ahdistelee. Ja työhuoneen voi aina lukita ja arvoesineitä säilyttää kassakaapissa.No joo, sehän toimisi. Ainakin jos pystyisi olemaan välittämättä siitä, että nämä "ahdistelijat" olisivat pelkästään rahan perässä juoksevia onnenonkijoita. Noh, jotain vaihtelua pelkän ulkonäön perään katsojiin..
Toinen ongelma on se, ettei Suomessa noin vain työtä tekemällä rikastuta. Pitäisi vissiin muuttaa halvempien elinkustannusten/verojen maahan täkäläisellä palkalla, että saisi sitä mammonaa tilille kertymään.
Hmm. Alkaa tuntua siltä, että kaikkiin täällä sinkkumiehille tarjottuihin vinkkeihin liittyy siirtyminen ulkomaille? Sieltähän se vaimokin pitäisi monen mielestä hakea. :) - pariutumisesta
Fxhe kirjoitti:
No joo, sehän toimisi. Ainakin jos pystyisi olemaan välittämättä siitä, että nämä "ahdistelijat" olisivat pelkästään rahan perässä juoksevia onnenonkijoita. Noh, jotain vaihtelua pelkän ulkonäön perään katsojiin..
Toinen ongelma on se, ettei Suomessa noin vain työtä tekemällä rikastuta. Pitäisi vissiin muuttaa halvempien elinkustannusten/verojen maahan täkäläisellä palkalla, että saisi sitä mammonaa tilille kertymään.
Hmm. Alkaa tuntua siltä, että kaikkiin täällä sinkkumiehille tarjottuihin vinkkeihin liittyy siirtyminen ulkomaille? Sieltähän se vaimokin pitäisi monen mielestä hakea. :)Ei tarvitse olla Wahlroos:in tulot. Riittää, että tienaat selkeästi yli 50K,€ vuodessa. Näin jätät monet kilpakosijat taakse. On paljon naisia, jotka ajattelevat sinun olevan ns. "rikas" jos pystyt tähän.
Annat myös naisen ymmärtää epäsuorasti, että tarvitset firman uudenkarheaa farmaria Audia oikeastaan vain viikonloppuisin. Käytyään Audilla muutaman kerran työpaikallaan.... Naisen kaverit tulevat kateelliseksi.
Pidät painosi kurissa ja pukeudut niin, että näytät menestyjältä. Huom. monelle naiselle riittää, että näytät menestyneeltä.
Varsinkin yh:t ymmärtää, että raha helpottaa arjen pyörittämistä.
Ja mitä paremmalta paketilta vaikutat naisen silmissä. Sen paremman "esityksen" nainen pistää, jotta saisi sinut vakuuttuneeksi, ettei ole rahan perään. Miten luulet Missien saaneen NHL-miljonäärit?
Kunpa maailma ei olisi tälläinen, mutta kun se on. - oppinsa saannut
pariutumisesta kirjoitti:
Ei tarvitse olla Wahlroos:in tulot. Riittää, että tienaat selkeästi yli 50K,€ vuodessa. Näin jätät monet kilpakosijat taakse. On paljon naisia, jotka ajattelevat sinun olevan ns. "rikas" jos pystyt tähän.
Annat myös naisen ymmärtää epäsuorasti, että tarvitset firman uudenkarheaa farmaria Audia oikeastaan vain viikonloppuisin. Käytyään Audilla muutaman kerran työpaikallaan.... Naisen kaverit tulevat kateelliseksi.
Pidät painosi kurissa ja pukeudut niin, että näytät menestyjältä. Huom. monelle naiselle riittää, että näytät menestyneeltä.
Varsinkin yh:t ymmärtää, että raha helpottaa arjen pyörittämistä.
Ja mitä paremmalta paketilta vaikutat naisen silmissä. Sen paremman "esityksen" nainen pistää, jotta saisi sinut vakuuttuneeksi, ettei ole rahan perään. Miten luulet Missien saaneen NHL-miljonäärit?
Kunpa maailma ei olisi tälläinen, mutta kun se on.Ei niin pidä paikkansa. Taas yksi tapaus listalta!
Itse pyörin juuri näiden rahakkaiden kuorien kanssa, jotka luulivat, että minua kiinnostaa mies audilla enemmän kuin kävellen. Onneksi elämään tuli jotain aitoa ja nyt tiedän jo välttää näitä rahan alle kätkeytyviä.
Jos oikeasti uskot, että status tuo sen onnen, et tiedä todellisesta rakkaudesta vielä mitään. Onnea arvojen muutoksellesi, siinä voi mennä todella pitkään!
- kiivi
Kiva että joku on ajatellut asioista samansuuntaisesti kuin minä.
Tosin minä olen siltikin ikisinkku, toivottavasti sinun realismisi on ollut hedelmällisempää:)- Ne pariutuu
Jotka eivät laske pennosiaan. Pitää ymmärtää, että kyseessä on kallis harrastus. Joskus saattaa joutua "ampumaan" useamman skumppa pullon menemään, eikä yksikään nainen kiinnostu.
Pitää vain ajatella, it happens! Juomat sentään maistuivat, tein parhaani. Maybe next time!
Mutta sitten toisinaan, saattaa olla useampi nainen kimpussa samaan aikaan. Vaikka tarvitsisi vain yhtä.
Raha toimii voiteluaineena niin rakkaudessa, kuin esim. politiikassa. Ei linnanjuhlien maksimi julkisuutta saatu Henkan & Maukan tarjous releillä.
- Tyttis79
aloittajan kanssa.
Ja musta tärkeä pointti on huomata pari asiaa ihastumisvaiheesta!
Jotkut odottavat ns. leiskuntaa, joka kertoo ihastumisesta. No jos löytää sellaisen ihmisen jonka kanssa leiskuu heti ekalla tapaamisella. Tässä vaiheessa tulisi tajuta, ettet tunne vielä toista ihmistä vaan käsitykseni hänestä muuttuu sitä mukaa kun tutustut häneen! Eli jos sydämmesi leiskuu sille persoonalle jonka tunsit vaikka viisillä ekoilla treffeillä niin on todennäköisempää että se kova leiskunta lähtee laskuun kun alat tuntea toista enemmän...eli todennäköisyys laskulle on suurempi kuin leiskunnan kasvmiselle jos se leiskunta on ollut alussa suurta ja tieto toisen todellisesta luonteesta pieni!
Tottakai toisen persoonan pitää miellyttää ees vähän, jotta toisen kanssa on mukavaa olla. Eli musta kaikis parhaat mahikset pitkälle parisuhteelle on silloin, kun
toista pitää mukavana ihmisenä
ja hänestä ei löydy mitään silmiin pistävän negatiivista tai silmmin pistävän positiivista (liian positiivinen vaikutelma toisesta voi hyvin todennäköisesti harhaa, koska kun alat tuntea todellista luonnetta enemmän niin kielteisiä asioita alkaa tulla esiin ja pettymyksesi on suuri kun tulet ryminällä alas pilvilinnoista)
ja kun tunnet olosi hyväksi tyypin seurassa.
Eli et omalla kohdallani pätee se, että hyvä kumppanikandidaatti on hajuton ja mauton :) Siis sellainen, ettei sillä ole mitään silmiin pistäviä ominaisuuksia. Nuo silmiinpistävät ominaisuudet ovat niitä, jotka alkavat myöhemmin toisessa ärsyttää minua. Tai ne ovat niitä ominaisuuksia, joiden kohdalla hälytyskelloni ovat alkaneet soida. Eli tavallaan hyvässä kumppaniehdokkaassä mitään ei töki vastaan vaan jää sellainen suht neutraali kuva ihmisestä...että ihmisestä voi ekoilla treffeillä sanoa, että hän on "sellanen ihan mukava". Hän ei ole liiaksi sitä tai liiaksi tuota. (Tää toimii vaan mulla varmaan :P)
Ja musta hyvän ja onnistuneen parisuhteen mahdollisuuden tunnistaa siitä, että olet aluksi (katso mitä kirjotin edellisessä kappaleessa) sitä mieltä, että haluat tavata tyypin vielä uudelleen...ja sen jälkeen vielä uudelleen...yhä edelleen uudelleen....ja vielä yhä edelleen haluat olla hänen kanssaan...jne. Seksuaaliset halut ja luonteeseen ihastuminen ja rakastuminen tulee messiin jossain vaiheessa itsestään. Jos ei tule niin olet jo katkaissut suhteen...eli et tahdo jossain vaiheessa enää tavata tyyppiä uudelleen.
Eli tavallaan tunteet tulee pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa joutuu funtsimaan omia fiiliksiään toista kohtaa...ja kenties mitä ihmeellisempiä asioita kohtaan kuten sitoutumiseen, lapsiin, yhteisen loman viettämiseen jne. Välillä saattaa olla omassa päässä suhde katkolla ja miettii ettei tässä ole enää järkeä, ja jossain vaiheessa jos hyvin käy niin mieli taas muuttuu positiivisemmaksi ja tavallaan sillä kertaa olet päättänyt jäädä suhteeseen...kunnes tulee seuraava mietinnän paikka jatkaako vai eikö...ja jos edelleen tuntuu siltä että haluat jatkaa niin jatkat yhdessä toisen kanssa jne. Ja tavallaan se että epäilyksen jälkeen on tullut siihen tulokseen että haluaa jatkaa, luo entistä tiiviimmän siteen kumppaniin. Vene ei keiku seuraavalla kertaa enää yhtä helposti.
Eli tavallaan musta parisuhteen kestämisessä on paljo kyse siitä, että löytyy motivaatio jatkaa juuri tuon ihmisen kanssa eteenpäin yhdessäeloa. Ja tavallaan se motivaatio tulee punnittavaksi kriisivaiheissa ja elämän muuttuvissa tilanteissa...niissä tulee aina uudelleen punnittavaksi joka kerta erikseen "haluanko jatkaa?".- tiivistäjä
Naiset pettää satavarmasti.
- Ajatuksen virtaa
minä sinun kanssasi olen. Varmaan ennen kaikkea ihmisten olisi syytä muistaa uskaltaa elää oma elämänsä, ajatella omilla aivoillaan ja katsella maailmaa omilla silmillään...ei hakea vinkkejä Cosmosta, GQ:sta tai tältä palstalta (mitäköhän minä täällä teen:=))
Ei minua häiritse, jos joku kaipaa kovasti sitä tulista ihastumista ja asettaa kenties sen seurauksena parisuhteen aikaperspektiivin käytännössä pariin kuukauteen. Kaikkea hyvää hänelle ja toivottavasti saa kaipaamansa. Mutta ei minua häiritse yhtään pätkää myöskään se, että rakentaa parisuhdetta pikkuhiljaa ja asettaa sen aikaperspektiivin vaikkapa loppuelämäksi (oma taipumukseni). Kyse on ennen kaikkea siitä mitä kukin itse haluaa ja mitkä asiat priorisoi. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää ja luoda hyviä parisuhteita.
Itse elin 10 v suhteessa joka ei alkanut suurella tunne kuohulla, mutta kypsyi molemmin puolin rakaudeksi. Suhde kesti pidempään kuin suurin osa nuorten suhteista nykyään ja sekä minä että exäni
olemme sitä mieltä, että suhde oli parempi kuin suurin osa suhteista joita olemme sivusta seuranneet...olivat ne suhteet sitten alkaneet ihan miten tahansa. Lapsia meillä ei ollut. Omat ongelmamme meillä toki oli (emmehän muuten olisi eronneet), mutta jäimme toistemme läheisimmiksi ystäviksi eron jälkeenkin.
Se mikä minua ärsyttää ovat ihmiset, jotka eivät kykene seisomaan tekemiensä päätösten ja niiden seurausten takana. Toinen menee yhteen villin ja
jännittävän rakastajan kanssa ja alkaa parin vuoden päästä ruikuttamaan kaikelle kansalle miesten/naisen kataluutta, kun tämä ei tehnytkään metamorfoosia hyväksi perheen isäksi/äidiksi. Toinen "tyytyy" vähemmän leiskuvaan suhteeseen ja alkaa parin vuoden päästä syyllistämään kumppaniaan siitä, että leiskuva ihastus jäi hänen elämästään puuttumaan. - Tyttis79
Ajatuksen virtaa kirjoitti:
minä sinun kanssasi olen. Varmaan ennen kaikkea ihmisten olisi syytä muistaa uskaltaa elää oma elämänsä, ajatella omilla aivoillaan ja katsella maailmaa omilla silmillään...ei hakea vinkkejä Cosmosta, GQ:sta tai tältä palstalta (mitäköhän minä täällä teen:=))
Ei minua häiritse, jos joku kaipaa kovasti sitä tulista ihastumista ja asettaa kenties sen seurauksena parisuhteen aikaperspektiivin käytännössä pariin kuukauteen. Kaikkea hyvää hänelle ja toivottavasti saa kaipaamansa. Mutta ei minua häiritse yhtään pätkää myöskään se, että rakentaa parisuhdetta pikkuhiljaa ja asettaa sen aikaperspektiivin vaikkapa loppuelämäksi (oma taipumukseni). Kyse on ennen kaikkea siitä mitä kukin itse haluaa ja mitkä asiat priorisoi. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää ja luoda hyviä parisuhteita.
Itse elin 10 v suhteessa joka ei alkanut suurella tunne kuohulla, mutta kypsyi molemmin puolin rakaudeksi. Suhde kesti pidempään kuin suurin osa nuorten suhteista nykyään ja sekä minä että exäni
olemme sitä mieltä, että suhde oli parempi kuin suurin osa suhteista joita olemme sivusta seuranneet...olivat ne suhteet sitten alkaneet ihan miten tahansa. Lapsia meillä ei ollut. Omat ongelmamme meillä toki oli (emmehän muuten olisi eronneet), mutta jäimme toistemme läheisimmiksi ystäviksi eron jälkeenkin.
Se mikä minua ärsyttää ovat ihmiset, jotka eivät kykene seisomaan tekemiensä päätösten ja niiden seurausten takana. Toinen menee yhteen villin ja
jännittävän rakastajan kanssa ja alkaa parin vuoden päästä ruikuttamaan kaikelle kansalle miesten/naisen kataluutta, kun tämä ei tehnytkään metamorfoosia hyväksi perheen isäksi/äidiksi. Toinen "tyytyy" vähemmän leiskuvaan suhteeseen ja alkaa parin vuoden päästä syyllistämään kumppaniaan siitä, että leiskuva ihastus jäi hänen elämästään puuttumaan.asiaa. Samoilla linjoilla olen sun kanssa. Tähän yhteen kohtaasi haluaisin kommentoida:
"Ei minua häiritse, jos joku kaipaa kovasti sitä tulista ihastumista ja asettaa kenties sen seurauksena parisuhteen aikaperspektiivin käytännössä pariin kuukauteen. Kaikkea hyvää hänelle ja toivottavasti saa kaipaamansa. Mutta ei minua häiritse yhtään pätkää myöskään se, että rakentaa parisuhdetta pikkuhiljaa ja asettaa sen aikaperspektiivin vaikkapa loppuelämäksi (oma taipumukseni). Kyse on ennen kaikkea siitä mitä kukin itse haluaa ja mitkä asiat priorisoi. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää ja luoda hyviä parisuhteita."
Mutta mieti sitä surua, mikä seuraa sille jätetylle osapuolelle jos tää jätetty on skannanut kumppanistaan potentiaalista loppuelämänkumppania. Et sinäänsä musta ei ole ihan ok, että joku etsii parin kuukauden huumaa...tai sitten molempien pitää etsiä sitä parin kuukauden huumaa. Eli parin pitäisi olla samoilla linjoilla kummankin sitten. Musta tuntuu, että ihminen etsii aina (ei yhdenillan jutuissa) sitä enemmän tai vähemmän loppuelämänkumppania. Eli tavallaan alun leiskunta enteilee/enteilisi ihanaa suhdetta (ja enteileekin jos leikunta kestää). Eli alussa voi siintää mielessä, että tavoittelee kestävää suhdetta mutta suhde ei kestäkkään jostain syystä pitkälle. Tollasen parin kuukauden suhteen jälkeen on erotuskat koettavana. En tiedä, olisiko moni lähtenyt leikkiin mukaan, jos olisi voinut jostain kristallipallosta nähdä, että homma kestää 2kk. - Ajatuksen virtaa
Tyttis79 kirjoitti:
asiaa. Samoilla linjoilla olen sun kanssa. Tähän yhteen kohtaasi haluaisin kommentoida:
"Ei minua häiritse, jos joku kaipaa kovasti sitä tulista ihastumista ja asettaa kenties sen seurauksena parisuhteen aikaperspektiivin käytännössä pariin kuukauteen. Kaikkea hyvää hänelle ja toivottavasti saa kaipaamansa. Mutta ei minua häiritse yhtään pätkää myöskään se, että rakentaa parisuhdetta pikkuhiljaa ja asettaa sen aikaperspektiivin vaikkapa loppuelämäksi (oma taipumukseni). Kyse on ennen kaikkea siitä mitä kukin itse haluaa ja mitkä asiat priorisoi. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää ja luoda hyviä parisuhteita."
Mutta mieti sitä surua, mikä seuraa sille jätetylle osapuolelle jos tää jätetty on skannanut kumppanistaan potentiaalista loppuelämänkumppania. Et sinäänsä musta ei ole ihan ok, että joku etsii parin kuukauden huumaa...tai sitten molempien pitää etsiä sitä parin kuukauden huumaa. Eli parin pitäisi olla samoilla linjoilla kummankin sitten. Musta tuntuu, että ihminen etsii aina (ei yhdenillan jutuissa) sitä enemmän tai vähemmän loppuelämänkumppania. Eli tavallaan alun leiskunta enteilee/enteilisi ihanaa suhdetta (ja enteileekin jos leikunta kestää). Eli alussa voi siintää mielessä, että tavoittelee kestävää suhdetta mutta suhde ei kestäkkään jostain syystä pitkälle. Tollasen parin kuukauden suhteen jälkeen on erotuskat koettavana. En tiedä, olisiko moni lähtenyt leikkiin mukaan, jos olisi voinut jostain kristallipallosta nähdä, että homma kestää 2kk.olet toki oikeassa. En minä tietenkään nauti siitä, että näkee toisten satuttavan itseään lemmen huumassaan. Jotenkin vain ulkopuolisena on niin paljon helpompi nähdä milloin tuollaiset vaarat ovat suhteessa todennäköisempiä. Olen aivan samaa mieltä siitä, että parilla olisi ehdottomasti hyvä olla saman suuntaiset käsitykset parisuhteesta ja siitä mitä hyvällä suhteella tarkoitetaan.
Oman eroni ehkä perimmäisin syy oli juuri siinä, että exäni jäi kaipaamaan siitä suurta hullaantumista ja sitä en voinut hänelle tarjota. Siitä seurasi toisaalta hänelle tiettyllä tavalla tukahdutettu olo ja toisaalta itselleni riittämätön olo. Suhde oli 95% hyvä, mutta parempaan olisi pystynyt jos molemmat olisivat olleet paremmin samalla aallonpituudellla.
Kuinkakohan moni muuten oikeasti analysoi toistensa odotuksia parisuhteesta sen alkuvaiheessa? Joskus näyttää siltä, että nämä odotukset opitaan vahingon kautta ajan mittaan.
Kiitos muuten fiksuista kommenteista! On suuri ilo lukea järkevän ihmisen ajatuksista.
- raimo rauhallinen
Kirjoitat mm.
"He ovat muodostaneet enemmän tai vähemmän leiskuvan tunnesiteen sopivaan ihmiseen joka heidän tielleen on sattunut."
sekä
"Heidän oma mielentilansa on ollut altis parisuhteelle ja sen "suuren unelman" ilmestymiselle ja se tekijä on varmasti hoitanut suhteen alkuun saattamisesta suuren osan."
Olen kanssasi pitkälle samaa mieltä siitä, että ihastumisen ensisilmäyksellä ja valtavalla tunteella tapahtuu useimmiten vain elokuvissa. Ja jos tosielämässä tällaista tapahtuu, niin sen eteenpäin kantavasta voimasta ei ole mitään takeita. Itsellänikin ihastuminen yleensä vaatii suhteellisen pitkän ajan ja edes jonkin asteisen tutustumisen toiseen osapuoleen.
Mutta, mutta. Nyt kun olet viisaita innostunut latelemaan, niin kerropa se, että mikä saa tällaisen minun tyyppisen kaverin näkemään vaivaa ja saattamaan oman egoni mahdollisesti naurunalaiseksi, jollei tuollaista huumaavaa ihastusta ole? Joskus olen sellaisen ihastuksen kokenut ja sen varjolla olen uskaltanut ottaa riskejä ja asettaa itseni peliin. Se sai minut myös näkemään vaivaa ja yrittämään tosissaan kyseisen naisen jallitusta. Se oli mukavaa aikaa elämästäni. Elämän realiteetit kuitenkin astuivat peliin, enkä tuota naista koskaan saanut. Ehkei minulla tosiasiallisia mahdollisuuksia koskaan edes häneen ollutkaan.
Mutta entäpä nyt sitten? Tuosta viimeisestä pakahduttavasta ihastuksesta on n. 5 vuotta ja sen jälkeen en ole oikein saanut motivoitua itseäni tekemään mitään konkreettista saavuttaakseni parisuhteen autuaan sataman. Tietoisella tasolla tiedän kyllä, että parisuhde olisi minulle melkein joka tavalla parempi tapa elää kuin sinkkuna, mutta millä motivoisin itsenäni tuohon päämäärään, jollei se muutamalla näkemisellä iskevä ihastuminen tapahdu enää koskaan?
Itsestäni vielä sen verran, että mentaalisesti en koe yksinäisyyttä juuri koskaan, viihdyn siis hyvin yksikseni enkä ihmeemmin ole ajatuksenvaihtokumppania vailla. Sosialliset tilanteet, joissa on enemmän kuin viisi ihmistä saavat minut ennemminkin voimaan huonosti kuin hyvin. Seksuaaliset tarpeeni ovat todennäköisesti paljon keskivertomiestä alhaisemmat. Taloudellisesti pärjään ihan kohtuullisesti yksinkin, mutta parisuhteessa voisin kuvitella pärjääväni hieman paremmin. Sairauden tai vanhuuden iskiessä luotan maksettuihin veromarkkoihin ja yhteiskuntaan sekä omiin säästöihini. Näistä seikoista johtuen en saa itseäni motivoitua siihen, että tekisin todellista työtä ja ottaisin riskejä parisuhteen saavuttaakseni, jollen taas joskus koe tuota päätöntä ja valtavan voimakasta ihastumista. Olisiko neuvoja tai edes motivaatiopuhetta?- Ajatuksen virtaa
Jaa'a...hankalapa tuohon on hyvää neuvoa antaa. Itse olen kanssa ilmeisesti vähän samanluonteinen kuin sinä, mutta toisaalta en juurikaan kaipaa sellaista
päänpyörälle pistävää ihastumista enkä pidä sitä motivaation antajana kumppanin etsimisessä.
Itsensä naurettavaksi tekemisen pelko on toki itselläkin aina välillä päällä, mutta esim. pari päivää sitten onnistuin sen karkottamaan periaatepäätöksellä...kun olin vahingossa tavannut erään naisen josta pidin kysyin häntä melkein seuraavana päivänä ulos...ihan vain sen takia etten ala mielessäni tekemään asiasta jotain kosmisen suurta numeroa. No, nainen seurusteli toisen kanssa ja asia oli sillä selvä. Ei siinä sen kummempaa. Varmaan tosin vielä ujostuttaisi hänet uudelleen tavatessa, mutta toisaalta hullu sosiopaattihan nainen olisi mikäli ryhtyisi hieromaan suolaa näihin pikku naarmuihin.
Toisekseen jos kumppanin tarpeesi yltyy riittävän vahvaksi, naurettavaksi tulemisen pelko suhteellisesti heikkenee. Kivahan olisi pystyä suhtautumaan asiaan niin rennosti ettei edes ajattele sitä onko naurettava vai ei...olisi vain itse itsensä, mutta se on aina niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin vasta tutustuessa. - kiribati
Ajatuksen virtaa kirjoitti:
Jaa'a...hankalapa tuohon on hyvää neuvoa antaa. Itse olen kanssa ilmeisesti vähän samanluonteinen kuin sinä, mutta toisaalta en juurikaan kaipaa sellaista
päänpyörälle pistävää ihastumista enkä pidä sitä motivaation antajana kumppanin etsimisessä.
Itsensä naurettavaksi tekemisen pelko on toki itselläkin aina välillä päällä, mutta esim. pari päivää sitten onnistuin sen karkottamaan periaatepäätöksellä...kun olin vahingossa tavannut erään naisen josta pidin kysyin häntä melkein seuraavana päivänä ulos...ihan vain sen takia etten ala mielessäni tekemään asiasta jotain kosmisen suurta numeroa. No, nainen seurusteli toisen kanssa ja asia oli sillä selvä. Ei siinä sen kummempaa. Varmaan tosin vielä ujostuttaisi hänet uudelleen tavatessa, mutta toisaalta hullu sosiopaattihan nainen olisi mikäli ryhtyisi hieromaan suolaa näihin pikku naarmuihin.
Toisekseen jos kumppanin tarpeesi yltyy riittävän vahvaksi, naurettavaksi tulemisen pelko suhteellisesti heikkenee. Kivahan olisi pystyä suhtautumaan asiaan niin rennosti ettei edes ajattele sitä onko naurettava vai ei...olisi vain itse itsensä, mutta se on aina niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin vasta tutustuessa.ja näin naisen näkökulmasta veikkaisin, että ko. nainen oli imarreltu ja positiivisesti otettu pyynnöstäsi.
Jatka ihmeessä samaan malliin! - raimo rauhallinen
Ajatuksen virtaa kirjoitti:
Jaa'a...hankalapa tuohon on hyvää neuvoa antaa. Itse olen kanssa ilmeisesti vähän samanluonteinen kuin sinä, mutta toisaalta en juurikaan kaipaa sellaista
päänpyörälle pistävää ihastumista enkä pidä sitä motivaation antajana kumppanin etsimisessä.
Itsensä naurettavaksi tekemisen pelko on toki itselläkin aina välillä päällä, mutta esim. pari päivää sitten onnistuin sen karkottamaan periaatepäätöksellä...kun olin vahingossa tavannut erään naisen josta pidin kysyin häntä melkein seuraavana päivänä ulos...ihan vain sen takia etten ala mielessäni tekemään asiasta jotain kosmisen suurta numeroa. No, nainen seurusteli toisen kanssa ja asia oli sillä selvä. Ei siinä sen kummempaa. Varmaan tosin vielä ujostuttaisi hänet uudelleen tavatessa, mutta toisaalta hullu sosiopaattihan nainen olisi mikäli ryhtyisi hieromaan suolaa näihin pikku naarmuihin.
Toisekseen jos kumppanin tarpeesi yltyy riittävän vahvaksi, naurettavaksi tulemisen pelko suhteellisesti heikkenee. Kivahan olisi pystyä suhtautumaan asiaan niin rennosti ettei edes ajattele sitä onko naurettava vai ei...olisi vain itse itsensä, mutta se on aina niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin vasta tutustuessa.että kumppanintarpeeni ei ole riittävän korkealla tasolla. Pärjään ilmeisesti liian hyvin itsekseni, ainakin paljon paremmin kuin suurin osa kanssaihmisistä. Siinäpä se syy ja seuraus. Mutta ei valiteta silti, ihan hyvin pyyhkii näinkin.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399126Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737846Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605503William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542316Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62076Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821717Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191659Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921396Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4391332Stefusika räkättää
kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä801199