Merisoutuvene

Minulla on myös tuo kaislan iso (ja raskas) malli. Kyllä sillä ihan hyvin soutelee. 5 kilometrin lenkki taittuu ihan huomaamatta ja mukana kulkee näppärästi Reilumminkin tavaraa, jotka saa sateelta piiloon 3 lukittavaan penkin alla olevaan säilytystilaan. Jos päämääränä on kuntoilu, niin raskaammalla veneellä voi tehdä vastaavasti hiukan lyhyemmän lenkin. Minusta parasta veneessä on hyvät tilat, ja hyvä vakaus, eli sillä uskaltaa päästää lapsetkin soutelemaan eikä tarvitse pelätä, että joku ohiajava kaahari kaataisi veneen aalloillaan.

Voin surutta imoittautua sellaiseksi asiakkaaksi, jolle ko. vene on suunniteltu. Uskon, että kaltaisiani on suurin osa. Pienempää erikoisryhmää varten, jolle ei tehdastekoiset kelpaa on pienet veneveistäjät, jotka tekevät ihan mitä ostaja haluaa. Ei kenenkään tarvitse itse alkaa venettä veistelemään, jos ei osaa tai halua. Ei veneen itse tekemisessäkään mitään vikaa ole, kunhan vaan tietää mitä tekee....

Kaisla on hyvä yleisvene, vaikka vauhti kyllä pysähtyy kun se törmää aaltoon Olen käyttänyt sitä saimaalla soutamalla ja moottorilla ja Suomanlahdella soutamalla. Mutta Totta on että hyvää soutuvenettä ei vielä tehdä. Keulan pitäisi olla terävämpi jotta se halkaisisi aallon ja perän suippo, veden jättävä. Katsokaapa heti joulun jälkeen sivua www.soutu.fi siellä löytyy piirroskuva ensi keväänä valmistuvasta vanerisesta merisoutuveneestä, joka ei aaltoon pysähdy.

Olisiko joku sosialistinen veneenvalmistus parempi? Mitäs niitä maita onkaan vielä jäljellä....

Tuhansien järvien maassa on kyllä onnistuttu tekemään juuri sellaisia veneitä mitä yleensä ihmiset haluavatkin. Niissähän on oikein paikka perämoottorillekin ja köliin pistetty reilusti painolastia. Mikään keulanmuoto ei sitten pelasta näitä verkonlaskuun suunniteltuja laitureita ihmisvoimalla mieluusti kulkeviksi. Soutuveneet pitää etsiä tarkemmin, ei niitä huoltoasemilla myydä.

Tässä kriteereitä: ei perämottorille edes paikkaa trimmitasoista puhumattakaan; ei painolastia; ei lasikuituun muokattuja limilautakylkiä; painoa reilusti alle sadan kilon, mieluummin kuudenkymmenen kilon lähellä; ja soutajalle/soutajille mahdollisuus siirtää painopistettä vapaasti aina tuuliolosuhteiden mukaan.

Nuo kriteerit täyttävällä veneellä olenkin soudellut jo useita vuosia ja pitkiä matkoja. Eikä tarvinnut edes etsiä mistään Pohjois-Koreastakaan....

Ristiaalto kirjoitti:

Olisiko joku sosialistinen veneenvalmistus parempi? Mitäs niitä maita onkaan vielä jäljellä....

Tuhansien järvien maassa on kyllä onnistuttu tekemään juuri sellaisia veneitä mitä yleensä ihmiset haluavatkin. Niissähän on oikein paikka perämoottorillekin ja köliin pistetty reilusti painolastia. Mikään keulanmuoto ei sitten pelasta näitä verkonlaskuun suunniteltuja laitureita ihmisvoimalla mieluusti kulkeviksi. Soutuveneet pitää etsiä tarkemmin, ei niitä huoltoasemilla myydä.

Tässä kriteereitä: ei perämottorille edes paikkaa trimmitasoista puhumattakaan; ei painolastia; ei lasikuituun muokattuja limilautakylkiä; painoa reilusti alle sadan kilon, mieluummin kuudenkymmenen kilon lähellä; ja soutajalle/soutajille mahdollisuus siirtää painopistettä vapaasti aina tuuliolosuhteiden mukaan.

Nuo kriteerit täyttävällä veneellä olenkin soudellut jo useita vuosia ja pitkiä matkoja. Eikä tarvinnut edes etsiä mistään Pohjois-Koreastakaan....

Lue lisää

Mistä näitä vain soutamiseen tarkoitettuja veneitä saa? Ovatko riittävän merikelpoisia merikäyttöön?

saa... kirjoitti:

Mistä näitä vain soutamiseen tarkoitettuja veneitä saa? Ovatko riittävän merikelpoisia merikäyttöön?

Omani löysin täältä:

http://www.salubris.fi/index.html

Enimmäkseen olen soudellut järvillä, mutta jonkin verran myös saariston suojassa merellä. Veneen kevytkulkuisuus on johtanut todelliseen "kilometrinälkään"! Tuulisina päivinä kyllä usein myös purjehdin.

Vaikka pituudesta on hyötyä aallokossa ja vene todellakin etenee minunkin voimillani, suosittelisin avomerelle kuitenkin jotakin tämäntyyppistä soutuvenettä:

http://www.oceanrowing.com/Sale/index.htm

Meri on soutajalle niin vaativa ympäristö, että ilman saattovenettä joutuu satsaamaan merikelpoisuuteen ja suojatilaan nopeudenkin kustannuksella. Nuo veneethän on suunniteltu valtamerien ylittämiseen.

Ristiaalto kirjoitti:

Omani löysin täältä:

http://www.salubris.fi/index.html

Enimmäkseen olen soudellut järvillä, mutta jonkin verran myös saariston suojassa merellä. Veneen kevytkulkuisuus on johtanut todelliseen "kilometrinälkään"! Tuulisina päivinä kyllä usein myös purjehdin.

Vaikka pituudesta on hyötyä aallokossa ja vene todellakin etenee minunkin voimillani, suosittelisin avomerelle kuitenkin jotakin tämäntyyppistä soutuvenettä:

http://www.oceanrowing.com/Sale/index.htm

Meri on soutajalle niin vaativa ympäristö, että ilman saattovenettä joutuu satsaamaan merikelpoisuuteen ja suojatilaan nopeudenkin kustannuksella. Nuo veneethän on suunniteltu valtamerien ylittämiseen.

Lue lisää

Jostain syystä en ole vakuuttunut. Jos tuulibalanssi olisi kohdallaan trimmiperäsintä ei tarvittaisi. Lisäksi mun ideaaliretkiveneessä sais olla vesitiivistä lastitilaa ja tasainen pohja mahdollista veneessä yöpymistä silmälläpitäen. No Salubrista voisi pitää enempi hankaimilla varustettuna isona avokanoottina kuin veneenä.

antikapitalisti kirjoitti:

Jostain syystä en ole vakuuttunut. Jos tuulibalanssi olisi kohdallaan trimmiperäsintä ei tarvittaisi. Lisäksi mun ideaaliretkiveneessä sais olla vesitiivistä lastitilaa ja tasainen pohja mahdollista veneessä yöpymistä silmälläpitäen. No Salubrista voisi pitää enempi hankaimilla varustettuna isona avokanoottina kuin veneenä.

Lue lisää

Kaikille tuulensuunnille olen löytänyt sopivan painotuksen. Kun koko soutulaitetta voi liikutella vapaasti, saan veneen kulkemaan suoraan. Useinhan saaristoreiteilläni tulee selkiä joissa vallitsevat omat ilmavirtauksensa; siirtämällä soutulaitetta vaikkapa kymmenen senttiä eteen tai taakse saan kompensoiduksi tuulen kääntävän voiman. Ja jatkan soutua molemmilla airoilla ja tasavoimin.

Ehkäpä trimmiperäsintä ovat kaivanneet minua kevyemmät soutajat joita tuuli saattaa viedä sivusuunnassakin? Jotkut venetyyppiä kokeilleet eivät myöskään ole oivaltaneet painopisteen hienosäädön merkitystä ja ovat turhaan jotuneet korjailemaan soutusuuntaansa.

Soudan miltei aina naama eteenpäin joten suunnanpito on muutenkin helppoa. Todella suurille selille olen suunnitellut pienen peräsimen asentamista ja sille autopilottia. Näin voisin ilman seuraavan reittipisteen tarkkaa näköhavaintoakin soutaa luotisuoraan ja pitkällä selänylityksellä säästää ehkä kilometrinkin ylimääräiset mutkittelut.

Trimmiperäsimen kulmahan kannattaa joka tapauksessa nollata painonsiirrolla jottei peräsin aiheuttaisi kulkuvastusta.

Veneessä on tasainen pohja. Nykyisessä mallissa on pressulla peitettyä kuormatilaa edessä ja takana. Omassa vanhemmassa mallissani pidän retkitavarat mieluiten aika lähellä keskikohtaa, eväät käsillä ja soutajan varjossa... Kun paino ei ole veneen päissä, se menee aallokossa ehkä vähän nätimmin. Tämän olen oppinut pienillä purjeveneillä.

Yöretkiä en ole tehnyt, vaan olen palannut illaksi saunanlämmitykseen. En kuitenkaan nukkuisi veneessä, sillä rannassa on yöllä aina hyvin kosteaa.

Minulle Salubris on ollut ainoa vene jota jaksan soutaa kauemmaksi kuin lähimmät saaret. Ilman selkävaivoja, ilman rakkoja. Rantalepikossa on kokoelma lahoavia puuveneitä, muoviveneessä on moottori ja sen tukkipuusta veistettyjä airoja jaksan heilutella korkeintaan muutaman kilometrin matkan, tuulessa en sitäkään. Verkonlaskuun se on paras vaihtoehto.

Ristiaalto kirjoitti:

Omani löysin täältä:

http://www.salubris.fi/index.html

Enimmäkseen olen soudellut järvillä, mutta jonkin verran myös saariston suojassa merellä. Veneen kevytkulkuisuus on johtanut todelliseen "kilometrinälkään"! Tuulisina päivinä kyllä usein myös purjehdin.

Vaikka pituudesta on hyötyä aallokossa ja vene todellakin etenee minunkin voimillani, suosittelisin avomerelle kuitenkin jotakin tämäntyyppistä soutuvenettä:

http://www.oceanrowing.com/Sale/index.htm

Meri on soutajalle niin vaativa ympäristö, että ilman saattovenettä joutuu satsaamaan merikelpoisuuteen ja suojatilaan nopeudenkin kustannuksella. Nuo veneethän on suunniteltu valtamerien ylittämiseen.

Lue lisää

Toi Salubris olisi varmaan muuten hyvä, mutta näyttää merikäyttöön liian matalalta. Lisäksi pituus mietityttää. varmasti kevyt soutaa, muuta käsiteltävyys ei varmaankaan ole paras mahdollinen.

Alkup. kirjoitti:

Toi Salubris olisi varmaan muuten hyvä, mutta näyttää merikäyttöön liian matalalta. Lisäksi pituus mietityttää. varmasti kevyt soutaa, muuta käsiteltävyys ei varmaankaan ole paras mahdollinen.

Lue lisää

Jos verrataan kilpasoutajien merellekin tarkoitettuja harjoittelurunkoja, on Salubriksen varalaita ja kantavuus aivan toista luokkaa. Tuolla Maraton-mallilakin olen kerran mennyt merellä melkoisessa myräkässä eikä laita yhtään tuntunut matalalta. En olisi kyllä ainakaan kovin pitkälle yrittänyt muualle kuin myötätuuleen.

Pituudesta on mielestäni allokossa pelkästään hyötyä. Ainakin ensimmäinen varsinainen soutuveneeni oli liian lyhyt ja kovassa vasta-allokossa vene mahtui ikävästi kokonaan aallonhuippujen väliin. Matkanteko tuntui ylämäeltä...

Mielestäni on tärkeämpää että vene on niin kevytkulkuinen, että sitä jaksaa soutaa vaikka koko päivän ja matka taittuu. Se saariston perinnevene, jolla koettiin verkot ja vietiin lampaat saaresta toiseen laiduntamaan, on aivan erilainen. Sitä tuskin huvikseen viitsisi soudella.

Etsinnässä on ollutkin myös sellainen perinteisen saaristolaisveneen korvaaja. Yhteysvene joka ei tarvitsisi moottoria. Siinä olisi nykyaikainen takila ja hiukan painolastiakin. Nostoköli ja -peräsin. Kun tuulella liikuttaisiin yleensä purjeilla jäisi soutu sitten tyynille päiville ikäänkuin apumoottoria korvaamaan. Pari tämäntyyppistä venettä olenkin löytänyt. Tutkimukset jatkuvat. Hyvillä ilmoilla kuitenkin soutelen pitkiä matkoja Salubris-veneelläni.

Ristiaalto kirjoitti:

Omani löysin täältä:

http://www.salubris.fi/index.html

Enimmäkseen olen soudellut järvillä, mutta jonkin verran myös saariston suojassa merellä. Veneen kevytkulkuisuus on johtanut todelliseen "kilometrinälkään"! Tuulisina päivinä kyllä usein myös purjehdin.

Vaikka pituudesta on hyötyä aallokossa ja vene todellakin etenee minunkin voimillani, suosittelisin avomerelle kuitenkin jotakin tämäntyyppistä soutuvenettä:

http://www.oceanrowing.com/Sale/index.htm

Meri on soutajalle niin vaativa ympäristö, että ilman saattovenettä joutuu satsaamaan merikelpoisuuteen ja suojatilaan nopeudenkin kustannuksella. Nuo veneethän on suunniteltu valtamerien ylittämiseen.

Lue lisää

Jos alkaa suunnitella merisoutuvenettä niin eikö lähtökohdaksi voisi ottaa merikelpoisuuden huipentuman: merikajakin?

Silloin soutuvene voisi olla merikaksikon pohja varustettuna vain yhdellä aukolla ja rataveneen kaltaisilla ulkohankaimilla.

Liikkuva penkki tekee aukkopeitteen käytön hieman hankalaksi: aukon kehikko (johon peite kiinnitetään) pitäisi olla penkin mukana liikkuva ja peittää alleen jäävä pienempi aukko.

Eli www.oceanrowing.com-veneisiin verrattuna veneen pitäisi olla hyvin matala: vähän tuulipintaa. Aukkopeitteen ansiosta ylilyövät aallot eivät haittaisi kuten eivät kajakissakaan.

Yksi ongelma on tuo selkä edellä eteneminen, jolloin ei osaa ennalta reagoida yksittäisiin aaltoihin, kuten meloja tekee: hyvä laajakulmapeili?

Kun vene on tietysti laipiollinen, saadaan sinne runsaasti vesitiivistä kuivaa tilaa.

No tällaisella veneellä ei Atlantia ylitetä, mutta kyllä Suomenlahti ja Merenkurkku.

Yusa kirjoitti:

Jos alkaa suunnitella merisoutuvenettä niin eikö lähtökohdaksi voisi ottaa merikelpoisuuden huipentuman: merikajakin?

Silloin soutuvene voisi olla merikaksikon pohja varustettuna vain yhdellä aukolla ja rataveneen kaltaisilla ulkohankaimilla.

Liikkuva penkki tekee aukkopeitteen käytön hieman hankalaksi: aukon kehikko (johon peite kiinnitetään) pitäisi olla penkin mukana liikkuva ja peittää alleen jäävä pienempi aukko.

Eli www.oceanrowing.com-veneisiin verrattuna veneen pitäisi olla hyvin matala: vähän tuulipintaa. Aukkopeitteen ansiosta ylilyövät aallot eivät haittaisi kuten eivät kajakissakaan.

Yksi ongelma on tuo selkä edellä eteneminen, jolloin ei osaa ennalta reagoida yksittäisiin aaltoihin, kuten meloja tekee: hyvä laajakulmapeili?

Kun vene on tietysti laipiollinen, saadaan sinne runsaasti vesitiivistä kuivaa tilaa.

No tällaisella veneellä ei Atlantia ylitetä, mutta kyllä Suomenlahti ja Merenkurkku.

Lue lisää

Pituus 6,5m - 7,5m
Leveys 70cm - 80cm
Korkeus 32cm - 38cm

Loivasti nouseva, terävä, kapea keula.
Perään asti "periaatteessa tasasyvä" kapea köli.
Edelliseen korjauksena 5cm - 8cm "rocker".

Yusa kirjoitti:

Pituus 6,5m - 7,5m
Leveys 70cm - 80cm
Korkeus 32cm - 38cm

Loivasti nouseva, terävä, kapea keula.
Perään asti "periaatteessa tasasyvä" kapea köli.
Edelliseen korjauksena 5cm - 8cm "rocker".

Lue lisää

Ensi kesänä liikun avomerellä soutuveneellä, jonka mitat: pituus 6,15 levein kohta 1,6 m, korkeus keskellä 60, keulassa 75 ja perässä 65 cm. perä ja keula katettuja, kiinteät
pankit. Runkonopeus noin 5 solmua. Vene valmistuu
maaliskuussa. Lisätietoja keväällä sivuilta
www.soutu.fi

Yusa kirjoitti:

Pituus 6,5m - 7,5m
Leveys 70cm - 80cm
Korkeus 32cm - 38cm

Loivasti nouseva, terävä, kapea keula.
Perään asti "periaatteessa tasasyvä" kapea köli.
Edelliseen korjauksena 5cm - 8cm "rocker".

Lue lisää

Merikajakki on lihasvoimin merellä liikuttaessa erinomainen vaihtoehto. Aukkopeite ja kokenut meloja selviävät monenlaisista olosuhteista. Yhteysvenettä se ei oikein korvaa ja onhan rantautuminenkin vaikeaa.

Kajakin tasapaino perustuu alhaalla olevaan painopisteeseen, meloja istuu käytännöllisesti katsoen pohjalla ja lantio ja mela osallistuvat herkästi tasapainoiluun. Rungon muoto muistuttaa poikkileikkaukseltaan ongenkohoa ja on erityisen kevytkulkuinen. Soutajan painopiste joutuu väkisinkin ylemmäksi ja vaihtelee liikkeen aikana. Airotkin vaikeuttavat tasapainottelua, eskimokäännös ei taida heti onnistua... Aukkopeite soutajan mukana liikkuvassa kehyksessä on hyvä idea.

Salubriksen tyypillinen kanoottirunko leveämpänä ja tasapohjaisena antaa alkujäykkyydellään soutajalle hiukan liikkumavapautta (mitat aika lähellä ehdottamiasi). Kukapa jaksaisi koko päivää soutaa kieli keskellä suuta.
Se kasvot eteenpäin soutu on tietysti erittäin hyödyllinen myös yllättäviin aaltoihin varautumisen kannalta. Itse olen havainnut sen parhaaksi tavaksi kivikkoisen koskireitin kulkemiseen. Ja tyynillä saaristoväylillä soutu eteenpäin katsoen antaa hienoja luontoelämyksiä. Vapaasti liikuteltava soutulaite selkänojineen, säätöineen ja kevyine aroineen on mielestäni Salubrisveneilyn paras osa. Sitä voisi soveltaa hyvinkin erilaisiin veneisiin käyttöolosuhteiden mukaan.

Markkinoilla on kyllä erittäin kevytkulkuisia soutuharjoitteluveneitä, mutta niillä en ilman saattajia lähtisi edes saariston suojassa kovin pitkälle. Yksi versio oli perästä auki, joten se tyhjenisi itsestään sadevedestä ja sisään päässeistä alloista (ehkäpä retkitavaroistakin...)

Merelle tarkoitetun soutuveen suunnittelussa on pakko tinkiä kevytkulkuisuudesta käyttöolosuhteiden mukaan. Jos varaudutaan kovaan merenkäyntiin saattaa veneestä tulla liian raskas soutamalla liikuteltavaksi. Nuo valtamerien ylityksiin tarkoitetut veneetkin taitavat liikkua merivirtojen ja tuulien mukana soutamisen ohessa. Myrskyssähän keikutaan ajoankkurin varassa ja kuunnellaan sisätiloissa radiota.

Eilen oli merellä hyvä testisää: puuskainen itätuuli nosti pienissäkin aukoissa terävän aallokon ja samalla avomereltä tuli lounaasta pitkää maininkia. Paikoitellen mielenkiintoinen ristiaallokko....

Ristiaalto kirjoitti:

Merikajakki on lihasvoimin merellä liikuttaessa erinomainen vaihtoehto. Aukkopeite ja kokenut meloja selviävät monenlaisista olosuhteista. Yhteysvenettä se ei oikein korvaa ja onhan rantautuminenkin vaikeaa.

Kajakin tasapaino perustuu alhaalla olevaan painopisteeseen, meloja istuu käytännöllisesti katsoen pohjalla ja lantio ja mela osallistuvat herkästi tasapainoiluun. Rungon muoto muistuttaa poikkileikkaukseltaan ongenkohoa ja on erityisen kevytkulkuinen. Soutajan painopiste joutuu väkisinkin ylemmäksi ja vaihtelee liikkeen aikana. Airotkin vaikeuttavat tasapainottelua, eskimokäännös ei taida heti onnistua... Aukkopeite soutajan mukana liikkuvassa kehyksessä on hyvä idea.

Salubriksen tyypillinen kanoottirunko leveämpänä ja tasapohjaisena antaa alkujäykkyydellään soutajalle hiukan liikkumavapautta (mitat aika lähellä ehdottamiasi). Kukapa jaksaisi koko päivää soutaa kieli keskellä suuta.
Se kasvot eteenpäin soutu on tietysti erittäin hyödyllinen myös yllättäviin aaltoihin varautumisen kannalta. Itse olen havainnut sen parhaaksi tavaksi kivikkoisen koskireitin kulkemiseen. Ja tyynillä saaristoväylillä soutu eteenpäin katsoen antaa hienoja luontoelämyksiä. Vapaasti liikuteltava soutulaite selkänojineen, säätöineen ja kevyine aroineen on mielestäni Salubrisveneilyn paras osa. Sitä voisi soveltaa hyvinkin erilaisiin veneisiin käyttöolosuhteiden mukaan.

Markkinoilla on kyllä erittäin kevytkulkuisia soutuharjoitteluveneitä, mutta niillä en ilman saattajia lähtisi edes saariston suojassa kovin pitkälle. Yksi versio oli perästä auki, joten se tyhjenisi itsestään sadevedestä ja sisään päässeistä alloista (ehkäpä retkitavaroistakin...)

Merelle tarkoitetun soutuveen suunnittelussa on pakko tinkiä kevytkulkuisuudesta käyttöolosuhteiden mukaan. Jos varaudutaan kovaan merenkäyntiin saattaa veneestä tulla liian raskas soutamalla liikuteltavaksi. Nuo valtamerien ylityksiin tarkoitetut veneetkin taitavat liikkua merivirtojen ja tuulien mukana soutamisen ohessa. Myrskyssähän keikutaan ajoankkurin varassa ja kuunnellaan sisätiloissa radiota.

Eilen oli merellä hyvä testisää: puuskainen itätuuli nosti pienissäkin aukoissa terävän aallokon ja samalla avomereltä tuli lounaasta pitkää maininkia. Paikoitellen mielenkiintoinen ristiaallokko....

Lue lisää

Merikajakki (yksikkö) on esim. 52-57cm leveä ja istutaan hyvin pohjalla, painopiste alhaalla. Pystyssäpysyminen aallokossa varmistetaan kallistelemalla kajakkia lantiolla ja käyttämällä melatuentoja: jokainen veto on tuenta. Mela on keskeinen välinen pystyssä pysymiseen.

Merikaksikko on leveämpi (siis esim 68-78cm. Sen pystyssä pysminen perustuu vähemmän lantionkäyttöön ja melatuentoihin, mutta kokekeneella melojalle ne ovat tietysti kaksikossakin käytössä. Siksi arvelin, että leveys (esim 80cm) riittäisi soutajalle, jos penkki tehtäsiin matalammaksi kuin normaalista. Laidat olisivat matalampia, koska aallot saavat lyödä yli. Matala istuminen varmaan vaikeuttaa airojen siirtämistä aallokossa? Yleensäkin aallokko häiritsee soutajaa enemmän kuin melojaa.

Mutta airoista ei taida olla samanlaista tukea kuin melasta ja reisillä ei voi kallistaa venettä kuten kajakissa voi. Sivuun voi silti jonkinverran kallistua aaltoja myötäillen eikä istua jäykkänä. Rungon riittävä pituus vähentää painopisteen vaihtulun vaikutusta.

Kaiken kaikkiaan: kajakki on luontevampi kulkuneuvo merelle kuin soutuvene, mutta ehkä tuotekehittelyllä voi jotakin saada aikaiseksi.

Yusa kirjoitti:

Jos alkaa suunnitella merisoutuvenettä niin eikö lähtökohdaksi voisi ottaa merikelpoisuuden huipentuman: merikajakin?

Silloin soutuvene voisi olla merikaksikon pohja varustettuna vain yhdellä aukolla ja rataveneen kaltaisilla ulkohankaimilla.

Liikkuva penkki tekee aukkopeitteen käytön hieman hankalaksi: aukon kehikko (johon peite kiinnitetään) pitäisi olla penkin mukana liikkuva ja peittää alleen jäävä pienempi aukko.

Eli www.oceanrowing.com-veneisiin verrattuna veneen pitäisi olla hyvin matala: vähän tuulipintaa. Aukkopeitteen ansiosta ylilyövät aallot eivät haittaisi kuten eivät kajakissakaan.

Yksi ongelma on tuo selkä edellä eteneminen, jolloin ei osaa ennalta reagoida yksittäisiin aaltoihin, kuten meloja tekee: hyvä laajakulmapeili?

Kun vene on tietysti laipiollinen, saadaan sinne runsaasti vesitiivistä kuivaa tilaa.

No tällaisella veneellä ei Atlantia ylitetä, mutta kyllä Suomenlahti ja Merenkurkku.

Lue lisää

Miksi merisoutuveneessä pitäisi olla aukkopeite? Veneenhän voi rakennella sit-on-top -tyyliseksi, jossa olisi istumatilassa valmiit läpiviennit valumavesille eikä välttämättä laitaa ollenkaan. Liukupenkki olisi rakenteeltaan sellainen, ettei se tippuisi pohjaan mahdollisessa kippaamisessa. Laidattomuus tekisi veneeseen noususta melko vaivatonta. Ulkohankainten alapäässä voisi olla parit hyvin muotoillut ponttoonit estämässä kaatuilua, nämä olisivat ehkä korkeussuunnassa säädettäviä kelin mukaan. Normaalissa soudussa nämä liitelisivät juuri aallonharjojen yläpuolella, joten märkäpinta jäisi minimaaliseksi. Jos halutaan Atlantia ylitellä niin konstuktioon lienee paras lisätä nukkumakabiini ja muuta tilaa juomavedelle, proviantille ja varusteille. Peräsin lienee myös tarpeen monimetriseen aallokkoon mentäessä.

Kuten jo mainittiin, mikään markkinoilla oleva kiinteäpenkkinen soutukippo ei kalkaise vasta-aallokkoa vaivattomasti, vauhdin pysähtymättä. Osta mitä ostat, petyt varmasti. Ja eiku hukkumistilastoa kasvattamaan.

markkinatalouskyljys kirjoitti:

Kuten jo mainittiin, mikään markkinoilla oleva kiinteäpenkkinen soutukippo ei kalkaise vasta-aallokkoa vaivattomasti, vauhdin pysähtymättä. Osta mitä ostat, petyt varmasti. Ja eiku hukkumistilastoa kasvattamaan.

Lue lisää

No on se ihme, jos kaikki markkinoilla olevat ns. tavalliset soutuveneet ovat soutamiseen epäkelpoja. - Eihän tämä voi mitenkään pitää paikkaansa.

Yleensähän markkinataloudessa kysyntä ohjaa tuotteiden kehitystä. Mikähän on soutuveneiden kohdalla aikaansaanut näin suuren vääristymän tarjonnassa??

Soutelijax kirjoitti:

No on se ihme, jos kaikki markkinoilla olevat ns. tavalliset soutuveneet ovat soutamiseen epäkelpoja. - Eihän tämä voi mitenkään pitää paikkaansa.

Yleensähän markkinataloudessa kysyntä ohjaa tuotteiden kehitystä. Mikähän on soutuveneiden kohdalla aikaansaanut näin suuren vääristymän tarjonnassa??

Lue lisää

Markkinataloudessa kuluttaja tosiaan saa mitä haluaa. Pistää vain rahat tiskiin ja mieleinen vene kyllä löytyy. Näinhän minäkin löysin veneen, jolla erittäin mielelläni soudan pitkiä matkoja.

Lasikuituisten soutuveneiden painolastina ovat perinteet. Kun ensimmäisiä uudesta materiaalista valmistettuja veneitä päästiin kokeilemaan, tuli junteilta ikävää palautetta verkon laskussa koetusta kiikkeryydestä. Vettynyt tervattu puuvene oli "tukevampi". Niinpä venevalmistajat alkoivat leipoa runkoihin lisää painoa, kvartsihiekkaa köliin yms. soutua vaikeuttavaa. Ja runkomuodot tietysti otettiin suoraan niistä lankuista kyhätyistä perinneveneistä.

Jos hiihtoa olisi kehitetty soutuveneiden tapaan, hiihtelisimme hienoilla lasikuituisilla lyly- ja lykky -mallisilla suksilla. Kilpahiihto ilmeisesti kehitti toimivampia ratkaisuja. Soudun puolella ratasoudun veneet olivat heti alkuunsa avovesille sopimattomia. Ja matkasoudussa taas kilpailusäännöt estivät käytännön toimivat ratkaisut. Viirapenkit ja ohuista päresuikaleista tehdyt veneet eivät löytäneet arkipäivän soutelijaa. Olivathan monet niin kiikkeriäkin etteivät tyhjänä pysyneet edes pystyssä...

Ja perämoottorikin tuli pahaan aikaan mukaan. Kun tukeva soutuvene ei oikein liikkunut soutamalla, kaikki hankkivat perämoottoreita. Viimeistään kunnon selkävaivojen ja rakkojen jälkeen.

Nuo yleisemmin myydyt kotimaiset soutuveneet ovat erittäin laadukkaita. On minullakin yksi sellainen. Hyvät siistit pinnat, hienoja yksityiskohtia, lukittavia tiloja ja jopa mukitelineet. Juuri ja juuri jaksan liikutella tukista sorvattuja airoja. Päivämatka voisi hätätilassa olla viisi kilometriä. Paljon iloa on tästäkin veneestä ollut, mutta ei soutaessa... Kun kerran ylittää tuulisen järvenselän enimmäkseen yhdellä kädellä soutamalla veneen vikuroidessa tuulen ja aaltojen mukana, tulee perämoottorin hankinta eteen. (Jos tällä veneellä lähtisin yrittämään Salubriksella tekemiäni lenkkejä, se olisi todellista exteremeä!)

Kuluttajahan tässä on avainasemassa. Raha ratkaisee! Yksi uusi este soutamalla tapahtuvalle luontoliikunnalle ovat nykyään CE-määräykset. Toimiva soutuvene täytyykin luokitella urheiluvälineeksi.

Saattaa olla, että molemmilla on paremmat puolensa osaavissa käsissä. Oma arvaukseni olisi, että paras mahdollinen olisi "etnokajakki" siis joustavarunkoinen, pressulla tai vastaavalla tekstiilillä päällystetty (ei välttämättä hylkeennahalla). Olen melonut tällaisella "rättikajakilla" ja se on kuin kotonaan aallokossa, kiemurtelee niiden yli ja joustaa kallistavaa voimaa vastaan.

Aleutit ovat baidarkoillaan (iqyak omakielinen nimi) vuosisatojen (tuhansien?) ajan selvinneet avomerellä sellaisissa olosuhteissa, joissa tuskin missään muualla soutuveneillä liikutaan.

Melonnan etu on mahdollisuus tehokkaaseen, aktiiviseen melan- ja vartalonkäyttöön pystyssä pysymiseksi. Soudun etu on isompien lihasryhmien käyttö eteenpäinviemiseen. Siksi vene voi olla leveämpi kuin kajakki ilman että nopeudessa hävitään. Mutta toimivatko airot hyvin kovassa aallokossa? Voiko niistä ottaa tukea? Minä en tiedä. Olen soutanut vain helpoilla sisävesillä.

Jos ei kuntoiluun sopivaa soutuvenettä löydy, niin kajakkia kannattaa harkita (niissä on valinnanvaraa, paljon erinomaisia) ja vaikka sitten täydentää kuntoilua maastopyöräilyllä.

Yusa kirjoitti:

Saattaa olla, että molemmilla on paremmat puolensa osaavissa käsissä. Oma arvaukseni olisi, että paras mahdollinen olisi "etnokajakki" siis joustavarunkoinen, pressulla tai vastaavalla tekstiilillä päällystetty (ei välttämättä hylkeennahalla). Olen melonut tällaisella "rättikajakilla" ja se on kuin kotonaan aallokossa, kiemurtelee niiden yli ja joustaa kallistavaa voimaa vastaan.

Aleutit ovat baidarkoillaan (iqyak omakielinen nimi) vuosisatojen (tuhansien?) ajan selvinneet avomerellä sellaisissa olosuhteissa, joissa tuskin missään muualla soutuveneillä liikutaan.

Melonnan etu on mahdollisuus tehokkaaseen, aktiiviseen melan- ja vartalonkäyttöön pystyssä pysymiseksi. Soudun etu on isompien lihasryhmien käyttö eteenpäinviemiseen. Siksi vene voi olla leveämpi kuin kajakki ilman että nopeudessa hävitään. Mutta toimivatko airot hyvin kovassa aallokossa? Voiko niistä ottaa tukea? Minä en tiedä. Olen soutanut vain helpoilla sisävesillä.

Jos ei kuntoiluun sopivaa soutuvenettä löydy, niin kajakkia kannattaa harkita (niissä on valinnanvaraa, paljon erinomaisia) ja vaikka sitten täydentää kuntoilua maastopyöräilyllä.

Lue lisää

Kanadan historian harrastajana tiedän, että sikäläisille micmac -intiaaneille oli arkipäivää meloa yhden miehen kajakilla Kanadan New Brunswickistä Newfoundlandin länsirannikolla . Matkaa tuli lähtöpisteestä riippuen 200 -400 km. Tuohan on Atlanttia, mutta tavallaan sisämerta ja muistuttaa kyllä Suomenlahden ylitystä .

http://www.whitehallrow.com/rowboats/wh_17_slide.php

Tuskin löytyy suomesta valmiina, mutta monet puuveneveistäjät tekevät tilaustyönä melkein mitä vaan.

jotain tällaista kirjoitti:

http://www.whitehallrow.com/rowboats/wh_17_slide.php

Tuskin löytyy suomesta valmiina, mutta monet puuveneveistäjät tekevät tilaustyönä melkein mitä vaan.

Lue lisää

Muoto on vähän samankaltainen. Mutta eri vene on kuitenkin kyseessä. Tarkoittamani vene oli kapeampi, ja todennäköisesti tasapohjaisempi. Tuota limilautarakennetta siinä ei ollut. Liukupenkki kyllä löytyi. Rakenne oli aika pitkälti lujitemuovinen. Puuosia ei tainnut olla ollenkaan. Liukupenkki oli varmaankin alumiinirakenteinen.

Katsokaapa tätä puuvenettä merikäyttöön. Sillä on myös soudeltu Helsinki-Tallinna-väliä, veneenrakentaja Raimo Voutilainen kertoo mielellään veneestä lisää, sekä käyttäjien kokemuksista. http://www.puuvenevoutilainen.fi/selkavesi.htm