Ollaan seurusteltu lähemmäs kuusi vuotta. Mä olen jo muutaman vuoden odotellut kihlausta. Odottanut ja pettynyt. Olen puhunut välillä asiasta miehelle (useimmiten kun ollaan riidelty), että miksi ei jo kosi. Olen odottanut ja odottanut, koska hän aina lupaa kosivansa. Mitään ei ole tapahtunut.
Haluaisin niin kovasti jo virallistaa suhteen, ja rakastan miestäni. Haluaisin hänen sukunimensä ja juridisestikin asiat olisivat turvatumpia. Olen vanhanaikainen, haluan naimisiin. Mitään ei vaan tapahdu vaikka hän lupaa ja lupaa. Lisäksi en edes halua isoja häitä, ihan pieni tilaisuus riittäisi minulle.
Tänään sitten ehdotin hänelle, että eikö mentäisi naimisiin pian. Sovitaan päivä ja mennään. Ei suostunut, koska sanoi haluavansa kosia minua ensin. .. Noh, useamman vuoden jo tätä kosintaa olen odottanut.
Lisäksi tein hänen hyväksi kesällä testamentin. Hän puhui, että tekisi myös minun hyväkseni, mutta eipä ole tähän mennessä tehnyt.
Tuntuu, että sanoja riittää, tekoja ei.
Sovittiin myös jokin aika sitten yhteisellä päätöksellä, että jätetään ehkäisy pois. No peruipa mies senkin ennen määräaikaa, työasioihin vedoten.
Tuntuu, etten enää jaksa. Tyhjiä lupauksia. Kaikkien muiden elämässä tapahtuu uusia asioita, mun ei. Noh pääsin sentään kaverin kaasoksi.
Mitä tehdä? Miten jaksan odottaa? Odotus muuttuu pian katkeruudeksi ja vihaksi. Ellei ole sitä jo.
Mitä tehdä?.. Mies ei
25
4032
Vastaukset
- testamentti...
Mitäpä rahojasi tuollaiselle jättämään.
- perinpohjaisen keskustelun
paikka, jossa kumpikin rehellisesti esiin tuo mitä todella haluaa.
Haluaako mies sitoutua sinuun ja millä aikataululla (vai ollenkaan). Yrittäkää puhua kiihtymättä ja riitelemättä. Milloin aloitte seurustella? Onko teillä ollut toisistanne erillistä nuoruutta ollenkaan? Ehkäpä miehesi salaa haikailee oman vapauden perään jos olette olleet yhdessä teinistä lähtien?
- odota huomiseen
Sinun täytyy pistää miehes viäl lujemmal.
- ///
Miksi tuo mies haluaisi laillisesti sitoutua kun nyt jo saa kaiken mita haluaa ja viela tuplaten, testamenttisi kautta!
Han on vapaa tulemaan ja menemaan aivan kuin haluaa, niin olet sinakin. Mies ei halua mitaan pysyvaa tulevaisuutta sinun kanssasi, han haluaa vain hyodyn jonka sina tarjoat, samalla pitaen itse takaovea auki. Ovea josta on helppo livahtaa ulos kun saa tarpeekseen. Vain sanoa: kiitti vuosista, seuraava nainen on kauniimpi/viehattavampi/rikkaampi/rakkaampi/laihempi/.....
On taydellisesti sinun oma paatoksesi haluatko tuhlata kallisarvoiset vuodet tuon "rakkaan sitoutumattoman" kanssa vai haetko rinnallesi miehen joka haluaa samoja asioita kuin sina. Heitakin kun on olemassa.
Tuotaha se avoliitto juuri tarkoittaa: kun yhteen kyllastyy voi huoletta vaihtaa toiseen. - selityksiä
Unohtaisin ainakin lapsihaaveet joksikin aikaa tämän miehen kanssa. Jos hän ei ole valmis menemään naimisiin niin miten hän olisi valmis niin paljon isompaan sitoumukseen? Avioliitosta ilman lapsia on varmasti helpompi erota kuin avoliitosta jos teillä on lapsi. Olette aina jollain tapaa sidoksissa toisiinne. Ja lisäksi on lapsi jota pitää ajatella. Lapsi kärsisi erosta kuitenkin eniten. Jos hän ei ole varma haluaako hän sinut vaimoksi niin miten hän voi ajatella haluavansa sinut lapsensa äidiksi?
Yritä keskustella miehen kanssa tästä muutoin kun riidan yhteydessä. Yritä saada vastaus, että mitä hän otottaa. Koskaan ei taida olla täydellistä hetkeä lapsen saantiin. Eikä tarvikaan. Nyt hän siirsi sitä (muka) työasioiden takia. Sitähän voi tulla myöhemminkin kaikennäköistä. - kadota hetkeksi?
Lähde mitään ilmoittamatta kun miehesi ei ole kotona, jätä vaan lappu pöydälle että et enää jaksa vehtaamista vaan haluat jonkun joka on valmis ottamaan vastuun tulevaisuudesta. Älä vastaa miehesi puheluihin ja ole poissa viikko, viikon päästä mene juttelemaan hänen kanssaan ja kysy haluaako jatkaa näin vai mietitäänkö virallisempaa linjaa.
Näin lapsellisesti tekisin itse! - että täällä olet
Ei halua että naimisiin päästyäsi jatkat täällä roikkumista, suhteenne repostelua ja alat valittaa jostakin muusta vaikka seksistä että nyt tuli liian vähän/ tai tuli liian paljon ja väärässä asennossa kaikkien femakkojen huutaessa kuorossa hurraata ja taputtaen karvaisia käsiään...
- Melaa mekkoon
Melaa mekkoon--siitä naapurista.
Hyvä ,etä annat pullataikinan nousta.Ei Somaleita suomeen.Naapuri antaa Sulle mällin.
Naapuri - Pump
Neuvoa en sinua valitettavasti osaa, mutta vertaistukea voin antaa. Samanlainen tilanne meillä. Yhteiselo tuli kesällä täyteen kahdeksan vuotta. Myös minä olen puhunut naimisiin menosta jo pari vuotta. Kaksi vuotta sitten kosin miestäni, johon hän vastasi kieltävästi. Sanoi, että ei vielä halua naimisiin, mutta "sitten joskus myöhemmin". Viime kesänä kosin miestäni uudelleen ja taas vastaus oli sama: "ei vielä, mutta sitten myöhemmin". Mies ei kuitenkaan osannut määritellä, koska tuo myöhemmin olisi ja miksi nyt, kun ollaan molemmat jo lähes 30 v., vakitöissä ja asuntovelallisia, ei vielä ole oikea hetki. Tästä vedin sen johtopäätöksen, että mies ei aio mennä koskaan kanssani naimisiin. Totesinkin, että turha minun on tässä enää kosintaa odottaa saatika itse kolmatta kertaa kosia. Olisin voinut tässä tilanteessa mieheni jättää ja sitä vakavasti harkitsinkin, mutta rakkaus vei voiton. Totesin, että voin elää mieheni kanssa onnellista elämää ilman avioliiton siunaustakin. Toki avioliiton mukana tuomat juridiset edut jäävät nyt saavuttamatta. Sanoin miehelleni, että jatkuvassa toivossa ja odottamisessa en voi enää elää, minun on helpompi olla, kun tiedän, että me emme koskaan tule menemään naimisiin. Näin voin keskittää energiaani muuhunkin kuin jatkuvaan kosinna odottamiseen. Mieheni ei tästä ajatuksesta pitänyt, koska edelleen kuulemma halusi naimisiin "sitten joskus". Tein kuitenkin selväksi, että joko eroamme tai jatkamme suhdettamme avoparina. Mieskin lopulta suostui jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Lisäksi sovimme, että testamenttia ei kannata tehdä, koska veroa joutuisi maksamaan 48% eli sellaisesta verosta ei kuitenkaan selviäisi ilman asunnon myyntiä, joten ihan sama, vaikka puolison perintö menee sitten hänen vanhemmillee tai sisaruksilleen. Myös lasten hankinnan suhteen mies oli edelleen samaa mieltä kuin aiemminkin, että "sitten joskus". Myöskään tätä en hyväksynyt, vaan ilmoitin, että lapsia ei sitten myöskään koskaan hankita. Aika alkaa joka tapauksessa käydä iän puolesta vähiin enkä halua lapsia avoliittoon, jolloin jommalla kummalla vanhemmista olisi eri sukunimi. Eli näin meillä ratkaisistiin tämä naimisiin meno ja lasten hankinta onglema. Vaikka joudunkin luopumaan haaveistani avioliitosta ja lapsista, olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt tulevaisuuden suunnitelmat ovat ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen selvillä. Nyt kun ei enää ole ajankohtaista pohtia näitä onglemia, voi keskittyä elämässä muihin asioihin. Olen toki miettinyt, tulenko joskus vanhana katumaan päätöstäni, mutta sille ei voi sitten mitään. Näin olen tässä elämäntilanteessa parhaaksi katsomallani tavalla päättänyt.
- miksen minäkin
ihan oikein, ei se naimisiin meno ole se elämän pääasia elämässä on paljon muutakin.
Ihanaa kun huomasit että nyt voit tosiaan keskittyä elämään ja antaa itsellesi jotain muuta mukavaa.
Ja jos olet päätöksesi nyt tehnyt niin et sitä kyllä sitten tule katumaankaan.
Toi viivyttely kaverilta tulee aina olemaan näissä asioissa sillä jos ny vihdoinkin jo ei kiinnosta ni ei sit koskaan. - oceanus
Tämä on siis kaikille teille naisille, jotka painostatte miehiänne noilla ainaisilla kyselyillä ja vaatimisella ja uhkauksilla. Otatte jopa riidan aikana asian puheeksi. En ihmettele ettei miehiänne huvita ostaa teille sormuksia. En minäkään ostaisi. Antakaa aikaa ja ajatelkaa siten, että vaikka ei ole sormuksia sormissa, ei se mies mihinkään sen helpommalla lähde. Jos sitä pelkäätte. Minulla ja miehelläni on monia ystäväpareja joilla on perhe ja kaikki kunnossa, mutta eivät ole naimisissa. En ymmärrä miksi olette niin patoutuneita tuohon "miksi mies ei jo kosi"
Nainen itsekin, mutta onnellinen.
- Samankokenut
Itsellä takanapäin ihan samanlainen tilanne.
Jos ei kiinnosta nyt, voi päätellä ettei kiinnosta jatkossakaan.
Mieti mitkä asiat sinulle on tärkeitä ja tee valintasi sillä perusteella. Jos aiot joskus saada lapsia, niin aika on rajallista, älä tuhlaa sitä.
Kosintaa voit odottaa hamaan tuomiopäivään, sitä ei tule. Lapsillekaan ei koskaan ole sitä oikeaa hetkeä. Lapset on lahja, ne tulevat jos tulevat, ei ne sopivaa aikaa odota. - kulkuripoika
Pitäkää perehepalaveri. Määritelkää yhteiset tavoitteet (avioliitto, lapsia, omakotitalo ym, ym). Laittakaa asiat paperille, vaikka niin et molemmille jää oma kappale.
Mitä miehesi pelkää? - lopullisen vapaana olemisen menettämistä, lopullista sitoutumista, rahojensa menettämistä perheeseen vaiko sinua.
Keskustelkaa, näihin saa myös apua kun osa hakea.
Helpottaa, jois pystytte itse määrittelemään jo mistä kenkä puristaa. - onneton10
Itsekin halusin kihloihinn nykyisin aviomieheni kanssa useita vuosia, mutta nyt tilanne on kääntynyt. Jätän hänet kotiin ja lähen kotipaikkakunnalle viettämääm joulua jne. Olkoon yksin kun kerran tahtoo
- ...
Jos on kanssanne kahdeksan vuotta, mutta ei kosi, niin se on parempi jättää kun ei se sika kuitenkaan tosissaan ole?
Tuo kyllä paljastaa kumpi osapuolista välittää virallisesta paperinpalasta enemmän kuin kumppanistaan... - amalia
Hei!
Näin kokemuksesta voisin sanoa, että mieti tarkkaan, jos mies on vain lupaillut useamman vuoden. Jos ei tee tekoja, tee sinä ja vaihda maisemaan. Peru kuitenkin se testamentti.
Voi olla vaikeaa lähteä kyseisestä suhteesta, mutta kuitenkin helppoa, kun ajattelee, ettei teillä ole yhteisiä lapsia.
Itse elän vastaavanlaisessa tyhjien lupausten suhteessa, tyhjiä lupauksia on nyt tullut kuunneltua useampi vuosi, siitä asti kun hankimme omakotitalon, minun nimiini, minun lainani, koska miehellä ei ollut eikä ole vieläkään luottotietoja. Olemme asuneet liki 14 v avoliitossa, meillä on yhteinen poika kohta 11 v. Koko suhteemme ajan, olen pyrkinyt auttamaan henkisesti ja toimimallakin, että mies pääsee veloistaan yms. Nyt se häämöttää tulevana kesänä, tilanteen pitäisi olla nollautunut. Itselläni on velkaa vaikka muille jakaa, erinäisiä lainoja ja talovelka. Molempien tulot siis tarpeen.
Viimeiset vuodet mies on tyhjien lupausten lisäksi juopotellut liki joka viikonloppu. Kaljakaverit ovat siis tärkeämpiä kuin oma perhe. Lisäksi kun nykyinen työnantajakin kuuluu ko. porukkaan.
Pinna on alkanut uhkaavasti kiristyä, saa nähdä koska se katkeaa. Talovelan vuoksi tarvitsen toisetkin tulot mutta toisaalta, talon voi myydä ja maksaa velan pois. Katsotaan ja odotellaan, kenties teen vielä totaalisen radikaalin ratkaisun. - avuksi
Pura testamentti, osta vaan omat atriat ja maksa oma asuminen. Liiku ja harrasta, lopeta turhat odotukset ja elä omaa elämää. Säästä ostamistasi tavaroista kaikki kuitit (kopioi, että säilyvät) ja suunnittele lomasi, joulusi yms. kuten haluat.
Näin minä tein ja johan ukko kiinnostui, mutta minä en! Nyt hän ruikuttaa ja odottaa.- greta
Vähän samanlainen tilanne täälläkin, tosin 4 vuotta ollaan yhdessä oltu. Olen ite myös vanhanaikanen ja ois tärkeetä, että mies kosisi ja haluisi lapsia mun kanssa, osoittaisi että rakastaa ja haluaa sitoutua. Hän ei halua edes puhua näistä asioista ja on sanonut jo kauan aikaa, että "sitten joskus tulevaisuudessa". Rakastan kyllä miestäni, mutta alan menettää uskoni, että haluaakohan hän koskaan oikeasti perhettä mun kanssa. Tää tekee mut surulliseks ja aiheuttaa epävarmuutta. Oma perhe rakastamani miehen kanssa on se mitä elämältäni haluaisin. Kohta alkaa tulee ikä vastaan. Jotenkin masentaa ja tuntuu ettei kiinnosta koko suhde enää. En painosta miestäni, mutta oisi kiva, että näistä asioista voisi edes keskustella ja mies voisi rehellisesti kertoa mielipiteensä.
- ///
greta kirjoitti:
Vähän samanlainen tilanne täälläkin, tosin 4 vuotta ollaan yhdessä oltu. Olen ite myös vanhanaikanen ja ois tärkeetä, että mies kosisi ja haluisi lapsia mun kanssa, osoittaisi että rakastaa ja haluaa sitoutua. Hän ei halua edes puhua näistä asioista ja on sanonut jo kauan aikaa, että "sitten joskus tulevaisuudessa". Rakastan kyllä miestäni, mutta alan menettää uskoni, että haluaakohan hän koskaan oikeasti perhettä mun kanssa. Tää tekee mut surulliseks ja aiheuttaa epävarmuutta. Oma perhe rakastamani miehen kanssa on se mitä elämältäni haluaisin. Kohta alkaa tulee ikä vastaan. Jotenkin masentaa ja tuntuu ettei kiinnosta koko suhde enää. En painosta miestäni, mutta oisi kiva, että näistä asioista voisi edes keskustella ja mies voisi rehellisesti kertoa mielipiteensä.
Onko, Greta, tullut koskaan mieleesi etta avoliitot ovat juuri sita- avoliittoa. Tuossa ei ole kummallakaan osapuolella mitaan tarvetta sitoutua pysyva jatkuvuus mielessa. Siina eletaan vain hetki kerrallaan ja tietoisuus etta voi helposti poistua kuvioista, ilman mitaan laillisia siteita on mahtava tunne kummallekin osapuolelle.
Sinun miehesi on myos teoin ja elein vuosien varrella todistanut olevansa tyytyvainen, saahan han kaiken mita haluaa (josta kayvan kurssin mukaan joutuisi pulittamaan pitkan pennin).
Yhtena aamuna sina kenties saat "AHAA'-heratyksen ja huomaat etta olet jo liian monta vuotta antanut "rakastettusi" vetaa sinua nenasta ja alat valittamaan. Silloin han - arvaa mita- keraa rojunsa ja muutaa seuraavan rakastettavan luo, heista kun ei tule olemaan puute.
Taytyyko teille naisille takoa tama viisaus nuijalla paahan kun te ette sita nakojaan muuten alya?
- elämää_
Hei,
tottahan toki me naiset haaveilemme häistä, lapsista ja perhe-elämästä, mutta mihin sinulla on kiire? Oletko varma, että miehesi on vielä valmis kanssasi naimisiin? Kertomasi perusteella sain käsityksen, että miehesi ei ole vielä valmis avioliittoon tai sitten hän vain pelkää ottaa suurta askelta.
"Tuntuu, etten enää jaksa. Tyhjiä lupauksia. Kaikkien muiden elämässä tapahtuu uusia asioita, mun ei. Noh pääsin sentään kaverin kaasoksi." Ehkä oletkin vain kyllästynyt elämääsi? Eikö elämään voisi tuoda uusia asioita muullakin tavalla kuin menemällä naimisiin? Voisi olla hyvä, jos jäisit vain odottelemaan miehesi kosintaa ja keksisit vaikka uuden harrastuksen. Olisi hyvä, että pistät vähän jäitä hattuun ja lopetat miehesi painostamisen. Kyllä miehesi varmasti kosii sinua, kun hän haluaa. Miehiltä kestää usein tajuta tiettyjä elämän perusasioita hieman kauemmin kuin naisilta. Minun neuvoni on sinulle, että ole kärsivällinen :)- ::::::::::::::::::::::
ja blaa blaa
- Kokemusta on
:::::::::::::::::::::: kirjoitti:
ja blaa blaa
Minua ihmetyttää joidenkin kirjoittajien (ilmeisesti naisten?) asenne, ettei miestä saa missään nimessä painostaa avioliitolla? Voi hellanlettas sentään, onko mies joku luomakunnan kruunu, jonka herkkiä tunteita ei saa loukata missään nimessä?
Totuushan on, että kummatkin osapuolet käyttävät yhtä lailla samanlaista painostusta halutessaan tahtonsa läpi. Asiat, joita halutaan, ovat vain erilaiset. Esim. mies voi kuukausitolkulla painostaa naista, että "ostetaan uusi yhteinen auto, kun tuo vanhakin on jo 10 vuotta vanha" ja jankuttaa ja painostaa naista niin kauan väsytystekniikalla, kunnes nainen siihen suostuu. Ei tämä minun mielestäni mitenkään eroa siitä, että nainen painostaa miestä kihloihin, etenkin jos mies riidan tullen ottaa puheeksi "Mitä me enää kihlasormuksilla tehdään, meillähän on tuo yhteinen auto jo, eikös se osoita että olen sitoutunut sinuun?"
Jos nainen pystyy unohtamaan ovat haaveensa esim.naimisiin menosta ja lapsien hankkimisesta, kuten eräs kirjoittaja oli tehnyt, niin sehän olisi ihanteellista. Taitaa olla kuitenkin vain aika harvinaista.
Tyypillistä lienee, että mikäli suhde jatkuu, eikä erota ja nainen joutuu unohtamaan omat haaveensa, koska ei halua painostaa miestä, ennen pitkää nainen katkeroituu. Täytyy olla tosi kova ja tunteeton ihminen, jos ei näin käy. Seksi miehen kanssa ei enää kiinnosta, tuntuu kuin romantiikka puuttuisi täysin suhteesta, kun mies ei halua tehdä naista onnelliseksi, ainoastaan itsensä.
Mutta, älkää ymmärtäkö väärin, ei miestä pidä missään nimessä raahata väkisin sormuskauppaan, mikäli hän ei itse sinne vapaaehtoisesti tule. Vaikka saikin sen naisen raahattua sinne autokauppaan, pyh, kysehän oli ainoastaan yhdestä autosta, eikä elämän pituisesta sitoumuksesta.
Se, että mies ei sinne vapaaehtoisesti lähde, vaikka nainen sitä edelleen toivoo, ei voi olla huonontamatta suhteen laatua. - mielipidettä pukkaisi...
Kokemusta on kirjoitti:
Minua ihmetyttää joidenkin kirjoittajien (ilmeisesti naisten?) asenne, ettei miestä saa missään nimessä painostaa avioliitolla? Voi hellanlettas sentään, onko mies joku luomakunnan kruunu, jonka herkkiä tunteita ei saa loukata missään nimessä?
Totuushan on, että kummatkin osapuolet käyttävät yhtä lailla samanlaista painostusta halutessaan tahtonsa läpi. Asiat, joita halutaan, ovat vain erilaiset. Esim. mies voi kuukausitolkulla painostaa naista, että "ostetaan uusi yhteinen auto, kun tuo vanhakin on jo 10 vuotta vanha" ja jankuttaa ja painostaa naista niin kauan väsytystekniikalla, kunnes nainen siihen suostuu. Ei tämä minun mielestäni mitenkään eroa siitä, että nainen painostaa miestä kihloihin, etenkin jos mies riidan tullen ottaa puheeksi "Mitä me enää kihlasormuksilla tehdään, meillähän on tuo yhteinen auto jo, eikös se osoita että olen sitoutunut sinuun?"
Jos nainen pystyy unohtamaan ovat haaveensa esim.naimisiin menosta ja lapsien hankkimisesta, kuten eräs kirjoittaja oli tehnyt, niin sehän olisi ihanteellista. Taitaa olla kuitenkin vain aika harvinaista.
Tyypillistä lienee, että mikäli suhde jatkuu, eikä erota ja nainen joutuu unohtamaan omat haaveensa, koska ei halua painostaa miestä, ennen pitkää nainen katkeroituu. Täytyy olla tosi kova ja tunteeton ihminen, jos ei näin käy. Seksi miehen kanssa ei enää kiinnosta, tuntuu kuin romantiikka puuttuisi täysin suhteesta, kun mies ei halua tehdä naista onnelliseksi, ainoastaan itsensä.
Mutta, älkää ymmärtäkö väärin, ei miestä pidä missään nimessä raahata väkisin sormuskauppaan, mikäli hän ei itse sinne vapaaehtoisesti tule. Vaikka saikin sen naisen raahattua sinne autokauppaan, pyh, kysehän oli ainoastaan yhdestä autosta, eikä elämän pituisesta sitoumuksesta.
Se, että mies ei sinne vapaaehtoisesti lähde, vaikka nainen sitä edelleen toivoo, ei voi olla huonontamatta suhteen laatua.Mä en ajua, miksi joillain naisilla on niin kauhea tarve saada se äijä talutettua sinne altarille, että melkein koko elämän sisältö alkaa pyöriä kosinnan odottelun ympärillä? Anteeksi nyt vaan, mutta eikös se äijä ole jo sitoutunut, kun kerta jo avoliitossa on. Kyllä sen avioeronkin saa ihan näppärästi nykypäivänä, mun mielestä se ei ole mikää turva tai tae. Miksette vain nauttisi parisuhteestanne sellaisenaan- avoliitossa? Mielummin hyväntuulinen ja tyytyväinen mies avopuolisona, kuin alttarille painostettu sulhanen, vai mitä mieltä olette? Itse tein omalle äijälleni selväksijo seurustelun alkuvaiheessa, että mikään pakko ei ole alttarille astella, vaan avoliitto piisaa vallan mainiosti... jotenkin vain vaikea ymmärtää miten jotkut saavat moisesta asiasta rakennettua maailman isoimman ongelman... nauttikaa elämästänne ja lopettakaa painostus.
Mut joo, tämä on vain 1 mielipide. Ja niinhän se on, että jokainen taaplaa tyylilllään :) - Vanhanaikainen nainen
mielipidettä pukkaisi... kirjoitti:
Mä en ajua, miksi joillain naisilla on niin kauhea tarve saada se äijä talutettua sinne altarille, että melkein koko elämän sisältö alkaa pyöriä kosinnan odottelun ympärillä? Anteeksi nyt vaan, mutta eikös se äijä ole jo sitoutunut, kun kerta jo avoliitossa on. Kyllä sen avioeronkin saa ihan näppärästi nykypäivänä, mun mielestä se ei ole mikää turva tai tae. Miksette vain nauttisi parisuhteestanne sellaisenaan- avoliitossa? Mielummin hyväntuulinen ja tyytyväinen mies avopuolisona, kuin alttarille painostettu sulhanen, vai mitä mieltä olette? Itse tein omalle äijälleni selväksijo seurustelun alkuvaiheessa, että mikään pakko ei ole alttarille astella, vaan avoliitto piisaa vallan mainiosti... jotenkin vain vaikea ymmärtää miten jotkut saavat moisesta asiasta rakennettua maailman isoimman ongelman... nauttikaa elämästänne ja lopettakaa painostus.
Mut joo, tämä on vain 1 mielipide. Ja niinhän se on, että jokainen taaplaa tyylilllään :)Ehkä naiset ovat sitten enemmän vanhanaikaisia tässä avioliittoasiassa kuin miehet. Etenkin jos halutaan tulevaisuudessa lapsia, moni nainen kauhistuu ajatusta hankkia lapsia avoliittoon.
Ystävättäreni oli tästä hyvä esimerkki: Hän alkoi kolmekymppisenä avovaimona hillua muitten miesten kanssa ja totesi, että mikäs tässä on lähtiessä liitosta pois,kun ei olla edes aviossa. Unohtaen ilmeisesti, että heillä oli miehen kanssa yhteinen lapsi ja yhteinen talo.
- neitonen_31
Varmasti ikävää, kun on antanut vilpittömästi elämästään monta vuotta toiselle eikä hän halua olla tavoitteellinen kanssasi. Rakastunut ihminen varmasti haluaa edetä toisen kanssa vakavalle, todelliselle tasolle, jos vain mahdollista. Itse erosin 8 vuoden suhteestani, vaikka rakastin ja rakastan edelleen eniten maailmassa exääni. Hän tosin sairastui pahasti (yllättäen skitsofrenia), joten en vain voinut olla sellaisen (uusi persoona) ihmisen kanssa enää. 1,5 vuotta sitten tutustuin uuteen mieheen ja hän halusi jo 0,5 vuoden päästä muuttaa yhteen. Saimme muutama kk sitten lapsen. Naimisiin emme ole menneet ja mieheni (ts. poikaystäväni) ei ole naimisiinmenosta puhunut mitään, todennut vain, että hänelle kyllä riittäisi tämäkin. Kaikki hänen kaverit on naimisisissa ja kyselevät, milloin me mennään. Joku kumma juttu tässä on, miksei olla edetty naimisiin. Itse en missään nimessä kosi, se on miehen juttu, olen sen verran perinteinen. Mies näyttää tykkäävän musta, tulee iltaisin aina ajoissa kotiin ja hoitaa vauvaakin ihan kivasti. Tuntuu, että hän (30 v.) on vain jotenkin kiinni äidissä ja isässään, joten taitaa olla tyytyväinen tähän tilanteeseen. Helppo pitää takaportti auki ja olla ottamatta vastuuta. Itse en varmaankaan voi olla täysin ihastuttava ja syvillä tunteilla mukana, kun kosintaa ei ole kuulunut. Olen kaunis, hoikka, akateeminen ja ihan mukava tapaus, joten tiedän, että helposti löytyisi muitakin, mutta kun on lapsi ja satun olemaan yksiav(i)oinen, niin katson tilannetta nyt näin. Olen ehdottomasti avioliiton kannalla, mutta ehkä ''teen'' joskus toisenkin lapsen avoliittoon, sillä mieshän on hyvä isä ja hän pitää lapsista. En voisi kuvitella uhraavani kaikkia unelmiani yhden miehen takia. Jos tässä tilanteessa en olisi vielä äiti, katselisin varmasti ympärilleni muita miehiä. Jos en ole avioliitossa ja lapsiakaan ei olisi, kokisin, että minulla ei ole samanlaista velvollisuutta olla vaihtamatta kumppania. Samaan aikaan en kahta pitäisi, mutta uuteen suhteeseen voi ja saa mennä. Lapset ovat lahja ja niistä ei kannata luopua.!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399097Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737784Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605408William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542292Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62069Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821698Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191646Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921381Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4341310Stefusika räkättää
kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä801186