Mitä teen?

Nimetön

Mies otti ja lähti täysin yllättäen. Ryntäsi vain ulos ja mennessään sanoi jättävänsä sormuksen ja lähtevänsä paikkakunnalla jossa oli keikkatöissä (kuvittelin hänen pakkaavan työvaatteita normaalisti, mutta vienytkin melkein kaikki vaatteensa ja asiapaperit). Ei suostunut puhumaan ja usean päivän jälkeen ilmoitti tekstarilla, että hänellä on toinen, jolla 2 lasta, tunteneet 3 kk. Nopeaa on ollut toiminta, kun jo muuttanut kirjansakin ja sanonut itsensä irti työstään. Yhdessä olemme olleet 20 v (juuri merkkivuosi), olemme vähän alle 40v. Lapsi on kolme vuotta ja kaipaa kovasti isiä. Mies kävi kerran katsomassa lasta. Mies on sitä mieltä ettei kannata edes yrittää korjata asioita (ei mitään vaikeita ongelmia, vain jäänyt huomiotta ja ollut kiirettä sekä hänellä työstressiä.) Tuntuukin niin epäreilulta, ettei hän anna mitään mahdollisuuksia ja itse olen varma, että voisimme vielä saada hyvän elämän yhdessä. Ehdotin perheneuvojalle menoa ja anopille on luvannut tulla kuulemaan miten lapsen kanssa pitäisi hoitaa asia. Elättelen toivoa, että tulisi järkiinsä, mutta on jääräpää, että kun päättää jotain, päätöstä ei peruta. Toinen nainen tuntuu pitävän häntä otteessaan, kun mies oli tavannut ohikulkumatkalla olevaa kaveriaan, niin akka oli ollut toisen lapsensa kanssa matkassa. Äitinsä oli soitellut, eikä ollut vastannut ja tuntui ettei ole tiennytkään soitoista. Oliko soitot katkaissut joku muu...? Olen varma, ettei mies olisi paennut tuolla tavoin ellei olisi kolmatta osapuolta. Viikonloppuna tulee tapaamaan lasta mummolaan. Miten saisin hänet järkiinsä vai pitääkö tyytyä yksipuoliseen eroon, joka riipaisee sydäntä. Hänen mielestä meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapsi, mutta eikö se jo olisi riittävä syy yrittää rehellisesti korjata asiat neuvojan avulla ja ellei se sitten onnistu, niin tulkoon ero.

28

3232

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 40+ nainen

      Voi kuule. Et sinä tuota miestä järkiisi saa!!!

      Nämä ovat niitä miesten tyypillisiä kevätjuhlaliikkeitä, miehet vain toimivat tuolla tavalla itsekkäästi ja yhtään elämää eteenpäin - saatika toista ihmistä - ajattelematta.

      Minä olen kokenut miltei samanlaisen kuvion kuin sinä!!! Siitä selviämisestä minulla meni monta vuotta.

      • Elämään pettynyt

        Sama juttu täällä. Oli kuin olisi matto vetäisty jalkojen alta. Jäin täysin yksin kuin tyhjän päälle kun hän vielä oli ainoa ystäväni. Asia on vielä tuore ja olen jonkinlaisessa shokkitilassa. Toisesta naisesta ei kyllä ole ollut puhetta, mutta että ihminen yhtäkkiä vain jättää vuosikausien yhdessäolon jälkeen ja minun pitäisi vielä kuulemma yrittää ymmärtää kun en ymmärrä tästä yhtään mitään. Kaikki piti olla hyvin. Otan osaa, tiedän miten rankkaa on ja joulukin tulee mikä lisää vielä ahdistusta.


      • 44v nainen
        Elämään pettynyt kirjoitti:

        Sama juttu täällä. Oli kuin olisi matto vetäisty jalkojen alta. Jäin täysin yksin kuin tyhjän päälle kun hän vielä oli ainoa ystäväni. Asia on vielä tuore ja olen jonkinlaisessa shokkitilassa. Toisesta naisesta ei kyllä ole ollut puhetta, mutta että ihminen yhtäkkiä vain jättää vuosikausien yhdessäolon jälkeen ja minun pitäisi vielä kuulemma yrittää ymmärtää kun en ymmärrä tästä yhtään mitään. Kaikki piti olla hyvin. Otan osaa, tiedän miten rankkaa on ja joulukin tulee mikä lisää vielä ahdistusta.

        Ihan saman sain kokea noin 2kk sitten. Ei kuulemma ollut kolmansia, mutta olipa sittenkin. Vaikea tästä on selvitä. Suru ja viha vaihtelee. Yritin minäkin puhua järkeä miehelle, vedota tunteisiin jne. Mikään ei auttanut, kaikki mitä olimme tähän asti saaneet yhdessä aikaan tuhottiin ja yksipuolisesti. Yksipuolisesti hän haki eroa ja aloitti samantien uuden elämänsä. Itse jäin hirveän shokin jälkeen suremaan muistoihini. Eikä meilläkään ollut mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia...joten ihmeissäni olen itsekin. Luulin vielä kolme kk sitten, että olemme yhdessä vielä vanhuudenpäivilläkin. Nyt olen jo muuttanut omaan asuntoon ja muutkin eroasiat saatiin just tänään hoidettua. Ei auta muu kuin jatkaa vaan päivä kerrallaan omaa elämää, kun muutakaan ei voi...


      • Darius
        44v nainen kirjoitti:

        Ihan saman sain kokea noin 2kk sitten. Ei kuulemma ollut kolmansia, mutta olipa sittenkin. Vaikea tästä on selvitä. Suru ja viha vaihtelee. Yritin minäkin puhua järkeä miehelle, vedota tunteisiin jne. Mikään ei auttanut, kaikki mitä olimme tähän asti saaneet yhdessä aikaan tuhottiin ja yksipuolisesti. Yksipuolisesti hän haki eroa ja aloitti samantien uuden elämänsä. Itse jäin hirveän shokin jälkeen suremaan muistoihini. Eikä meilläkään ollut mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia...joten ihmeissäni olen itsekin. Luulin vielä kolme kk sitten, että olemme yhdessä vielä vanhuudenpäivilläkin. Nyt olen jo muuttanut omaan asuntoon ja muutkin eroasiat saatiin just tänään hoidettua. Ei auta muu kuin jatkaa vaan päivä kerrallaan omaa elämää, kun muutakaan ei voi...

        Miehet on just noin yksoikoisia. Kaikki voi olla hyvin ja kun kohtaa jonkun uuden ihastuksen, ei entisellä ole enää mitään arvoa. Eikä ole mitään väliä minkä verran se loukkaa toista. Pääasia että itsellä on hauskaa. Entisestä viis veisaavat.
        Se on niin yllättävän helppoa miehelle jättää hyväkin suhde taakseen ja vaihtaa uuteen tuntemattomaan.


      • mmmmmsss
        Darius kirjoitti:

        Miehet on just noin yksoikoisia. Kaikki voi olla hyvin ja kun kohtaa jonkun uuden ihastuksen, ei entisellä ole enää mitään arvoa. Eikä ole mitään väliä minkä verran se loukkaa toista. Pääasia että itsellä on hauskaa. Entisestä viis veisaavat.
        Se on niin yllättävän helppoa miehelle jättää hyväkin suhde taakseen ja vaihtaa uuteen tuntemattomaan.

        vai oletko mies kun luulet tietäväsi?


      • Tsirri
        Darius kirjoitti:

        Miehet on just noin yksoikoisia. Kaikki voi olla hyvin ja kun kohtaa jonkun uuden ihastuksen, ei entisellä ole enää mitään arvoa. Eikä ole mitään väliä minkä verran se loukkaa toista. Pääasia että itsellä on hauskaa. Entisestä viis veisaavat.
        Se on niin yllättävän helppoa miehelle jättää hyväkin suhde taakseen ja vaihtaa uuteen tuntemattomaan.

        Luulen, että iso osa miehistä käy tunteita yksikseen läpi kykenemättä niistä puhumaan. Ja sitten syntyy ed. kuvatun kaltaista 'jälkeä'.

        Osa naisista on samanlaisia, mutta väittäisin kuitenkin, että sulkeutuneisuus on miehillä yleisempää kuin naisilla. Mies käy läpi asiat omassa mielessään ja tekee 'oman' ratkaisunsa. Ongelma on se, että se ei ole erityisen reilua toisen osapuolen kannalta. Se vahingoittaa toista ihan oikeasti.


      • äijä35
        Darius kirjoitti:

        Miehet on just noin yksoikoisia. Kaikki voi olla hyvin ja kun kohtaa jonkun uuden ihastuksen, ei entisellä ole enää mitään arvoa. Eikä ole mitään väliä minkä verran se loukkaa toista. Pääasia että itsellä on hauskaa. Entisestä viis veisaavat.
        Se on niin yllättävän helppoa miehelle jättää hyväkin suhde taakseen ja vaihtaa uuteen tuntemattomaan.

        Todella ikävä kuulla alkuperäisen kirjoittajan tarina. Ei muuta kun voimia kaikille.

        Mitä tulee siihen että miesten on niin helppo lähteä... Puppua! Ihan yhtä helppo tuntuu olevan naisten lähteminen. He tekevät sen vain vähän eri tavoin (yleensä) tehden päätöksensä mielessään ja jääden sitten hengailemaan kaiken toivonsa menettäneinä, elämän mahdottomaksi tehden ja vastuun miehille siirtäen. Ehkä se helpottaa.

        Ainakin minun ystäväpiirissäni se on ollut se nainen joka on lähtenyt (3 kaveria ja nyt taitaa lähteä myös oma vaimo) kävelemään.

        Kaikissa arki on ollut vähän turhan kovaa ja syy on laitettu miesten niskaan. Kaikissa tapauksissa ymmärtääkseni kaikki on ollut päällisin puolin ok.
        Kaikki on yritetty, mutta kun into, halu ja rakkaus menee niin rakkautta ei enää osata ottaa vastaan ja kaikki hyvä ja kauniskin muuttuu ahdistavaksi ja pahaksi.

        Ehkäpä "ennen vanhaan" ne olivat yleensä miehiä ne jotka lähtivät hakemaan sitä oikeaa elämää, pakoon arjesta.
        Nyt vaikuttaa siltä että 3-4-kymppiset uranaiset ovat vähän hukassa. Halutaan kaikkea ja se kun vaan ei toimi niin ei kun äijät vaihtoon. Ja totta kai se kaikki on miehen vika...

        Eli ajattelemattomia, ongelmien käsittelemiseen kykenemättömiä ihmisiä riittä molemmissa sukupuolissa...


      • yleistetä..
        Darius kirjoitti:

        Miehet on just noin yksoikoisia. Kaikki voi olla hyvin ja kun kohtaa jonkun uuden ihastuksen, ei entisellä ole enää mitään arvoa. Eikä ole mitään väliä minkä verran se loukkaa toista. Pääasia että itsellä on hauskaa. Entisestä viis veisaavat.
        Se on niin yllättävän helppoa miehelle jättää hyväkin suhde taakseen ja vaihtaa uuteen tuntemattomaan.

        Kyllä niillä naisillakin nopeita ratkaisuja tapahtuu, muistaakseni 80 % avioeroista on naisen hakemia, eli revi siitä huumoria, itselläni exä teki just niin, kehitti 40 kriisin ja sitten vauhdilla hurmurin matkaan joka paljastuikin täydeksi narsistiksi. Eli kyllä ne naisetkin osaa..


      • tällä kertaa
        yleistetä.. kirjoitti:

        Kyllä niillä naisillakin nopeita ratkaisuja tapahtuu, muistaakseni 80 % avioeroista on naisen hakemia, eli revi siitä huumoria, itselläni exä teki just niin, kehitti 40 kriisin ja sitten vauhdilla hurmurin matkaan joka paljastuikin täydeksi narsistiksi. Eli kyllä ne naisetkin osaa..

        juu, eroista 80% on naisten hakemia, totta. Mutta sehän ei kerro mitään siitä miten parisuhde lopetetaan ja mistä syystä!!!

        Siellä 80%:n joukossa on iso prosentti niitä, joiden mies on juuri ap:n kuvaaman kaltaisen tilanteen läpi käynyt, tai miehet pettävät tms, tms...


      • ympäristöni kokemus
        tällä kertaa kirjoitti:

        juu, eroista 80% on naisten hakemia, totta. Mutta sehän ei kerro mitään siitä miten parisuhde lopetetaan ja mistä syystä!!!

        Siellä 80%:n joukossa on iso prosentti niitä, joiden mies on juuri ap:n kuvaaman kaltaisen tilanteen läpi käynyt, tai miehet pettävät tms, tms...

        on se, että mies saattaa tehdä vaikka mitä; pettää, ryypätä, reissata ja mennä omissa menoissaan. Ei enää omien sanojensa mukaan rakasta eikä viihdy kotona. Silti jättää "likaisen työn" tekemisen vaimolle eli eron hakemisen, asuntoasiat, lasten asiat, raha-asiat ja kaiken muun käytännön järjestelyn. Saa sitten keskittyä siihen omaan uuteen elämäänsä ja tilastot näyttämään siltä, että eron hakijoista valtaosa on naisia. Kannattaa siis katsoa myös tilastojen taustoihin ja siihen mitä ne numerot tosiasiassa kertovatkaan.


    • ja lujaa

      Kun mies on mennäkseen, hän menee. Pidättely on ajantuhlausta. Kannattas varmaan nyt keskittyä
      elämään elämään vaan etiäpäin...

    • kokenut saman

      ettet tosiaan mahda mitään. Niin mahdottomalta ja vaikealta kuin se tuntuukin, rupea järjestelemään omaa elämääsi ilman tätä miestä. Tiedän,(elän itse sitä parasta aikaa) että pelkkä ajatuskin on tuskainen. Mutta mitä nopeammin aloitat uuden elämän organisoinnin, sitä nopeammin selviät tilanteesta. Itse tein niin, että aloin vain väkisin toimimaan kuin kone. Itku pääsi milloin missäkin (kiint.välittäjällä, huonekalukaupoissa jne.), mutta jatkoin vaan silti ja sillä tiellä olen edelleen. Ei ainakaan kannata jäädä vonkaamaan miestä takaisin tai elättelemään mitään toivoa. Mieshän on jo tehnyt ratkaisunsa. Itsesi takia, hyväksy tosiasia ja jatka itsekkäästi vaan omaa elämääsi... vaikka pahaltahan tämä tuntuu...

    • tiedoksi

      Älkää ihmeessä yleistäkö !!!
      Uskallan väittää,että tällä hetkellä lähtijöistä enemmistö on NAISIA... Ja tuntuu että mitään varsinaista syytä ei edes tarvita. Lapset, koti, rakastava aviomies... kaikki jätetään kuin nallit kalliolle ja suunnistetaan kohti sinkkuelämän seikkailuja tukka putkella.
      Elämässä niin normaalit kriisivaiheet sairastamme jokainen, meidän vaan pitäisi muistaa että olo ja tunteet niiden jälkeen palautuvat kyllä ja elämä senkun paranee tutussa ympäristössä ja rakkaiden läheisten parissa!!!

      • mis.si

        Ei kai se ole yleistämistä, jos kertoo tapahtumien todellisen kulun. Jos näin tapahtuu, niin se ei tietenkään poista sitä, etteikö nainen voisi toimia samoin. Antaa ihmisten kertoa tarinoitaan.


    • ttp

      Eiköhän ole parempi antaa äijän mennä menojaan. Itse en voisi enään jatkaa mieheni kanssa, jos olisin tietoinen että on käynyt "pökkimässä" jonkun muun tavaraa. Hyi hitto sentään, ajatuskin ällöttää. Etköhän ala suunnitella turvallista elämää itsellesi ja lapsellesi, ja annat ukon huidella, jos ei kerta hyvä vaimo kelvannut. Eiköhän jo tuo kerro miehestä jotain, että ottaa ja lähtee ja 20v yhdessä oloa heitetään kaivoon. Älä jää rypemään itsesääliin vaan nyt näytät ukolle mistä pesee. Unoha se pöllö ja ala nauttia itse elämästä äläkä vaan ruinaa takasin

    • tuomas k.

      Nimetön kirjoitti: "Miten saisin hänet järkiinsä vai pitääkö tyytyä yksipuoliseen eroon, joka riipaisee sydäntä. Hänen mielestä meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapsi, mutta eikö se jo olisi riittävä syy yrittää rehellisesti korjata asiat neuvojan avulla ja ellei se sitten onnistu, niin tulkoon ero. "

      Pari pohdintaa.

      A) "Miten saisin hänet järkiinsä..."
      - et ole miehen äiti
      - et ole minkäänlainen miehen holhooja (et ainakaan maininnut?)
      - mies ei ole alaikäinen.
      - jos mies tekee jotain mistä sinä et pidä niin mies on järjetön...niinkö...

      B)"Hänen mielestä meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapsi..."
      - siinä on jo riittävä syy erota, eikä ensimmäistäkään syytä pysyä yhdessä.

      C)"...yrittää rehellisesti korjata asiat neuvojan avulla..."
      - "neuvojat" mitä niillä sitten mahdatkaan tarkoittaa, eivät ole mekaanikkoja jotka laittaa palaset kohdalleen ja taas toimii.
      - rehellisyys sana kalskahtaa erikoiselta valinnalta.

      Miehesi on jostain syystä jonkun naisen luo ilmeisesti pesiytynyt. Painostamalla ja ahdistelemalla = haluat "puhua asiat selviksi ja maanitella hänet takaisin kotiin", saat hänet pysymään poissa, ja vaikka lähtis tuon naisen luota, sinun luoksesi ei tuolla menolla enää halua.

      Jos miehellä on tarve olla sinusta erossa miettiäkseen asioita, olis kai hyvä jos mies saisi mietiskellä. Sinua se ottaa päähän? Niin varmasti. Epävarmuus on inhottavaa. Kannattasi vilpittömästi miettiä olisko välirikon syitä sinussakin. Mitä voisit tehdä toisin.

      Jos mies ei nyt halua puhua kanssasi, saatat tietämättäsi olla onnellisessa asemassa. Joskus kun miehet "puhuvat suunsa puhtaaksi", naiset ovatkin sitä mieltä etteivät sittenkään halunneet kuulla...että niin pahasti sattui ja pahoja sanoja ja ehkä myös tekoja... peruuttamattomia. Ehkä hän puhuu sitten kun osaa ilmaista itsensä asiallisesti. Koska et tiedä mitä kaikkea hän sinusta ajattelee.

      Lapsella älä ala kiristämään tai houkuttelemaan. Se ei ole reilua lapsen kannalta joka on täysin syytön.

      • miukku70

        Olen siis alkuperäisen viestin "nimetön" kirjoittaja. Vastaan heittämiisi pohdintoihin. A) Jos mies tekee jotain mistä en pidä, on hän järjetön? Nyt ei olekaan kysymys pikku asiasta vaan todellakin järjettömästä teosta, joka vaikuttaa monen ihmisen elämään. B) Kolme vuotias lapsi, joka on ollut "isin tyttö", syyttää itseään ja luulee, että isi on hänelle vihainen, kun ei tule kotiin. En ole kertonut lapselle isin jättäneen häntä/meitä, koska se on myös isin vastuu ja kerrottava hänelle asiasta yhdessä. C) Neuvojilla tarkoitan perheneuvolan ammattilaisia, jotka auttaisivat aukaisemaan solmut ja saisivat miehenkin puhumaan (jo hänen itsensäkin takia). Hänen olisi myös hyvä kuulla asiantuntijoilta, kuinka toimia lapsen parhaaksi (yhteydenpito ym), ettei kuvittele mun painostavan. (Ettei nyt viedä viikoksi "uusioperheeseen" ykskaks, kun ei lapsi edes tiedä isin muuttaneen ja joutuisi kilpailemaan isin huomiosta vieraiden lasten kanssa. Rehellisesti asioiden korjaamisella tarkoitan siis, että mies antaisi liitolle mahdollisuuden ja korjata virheen niin minun kuin itsensäkin. Se, että ryntää asumaan toisen luo, eikä anna mitään mahdollisuuksia ei ole kovin rehellistä vaan pakokeino ongelmista. Ymmärrän, että pitkässä ja "väljähtyneessä" liitossa kaiken muun stressin lisäksi on altis uudelle suhteelle. Jos mies todella miettisi asioita rauhassa yksin, eikä olisi toisen naisen maanitteluille ym. alttiina, olisi se helpompi hyväksyä. Olenkin ehdottanut, että ottaisi tarjotun työn vastaan (muualta kuin sieltä jossa nyt asustaa) ja muutttaisi lapsuuden kotiinsa, jossa mahdollisuus tavata lastakin, kun ei kotiin halua tulla. Kuulostaa varmaan hullulta, että vajaa 40v mies muuttaisi lapsuuden kotiinsa, mutta kyse maatilasta, jossa mies aina tykännyt auttaa paljon ja touhuta metsässä sekä korjailla kaikkia koneita. Se voisi olla hänelle hermolepoakin.


      • tuomas k.
        miukku70 kirjoitti:

        Olen siis alkuperäisen viestin "nimetön" kirjoittaja. Vastaan heittämiisi pohdintoihin. A) Jos mies tekee jotain mistä en pidä, on hän järjetön? Nyt ei olekaan kysymys pikku asiasta vaan todellakin järjettömästä teosta, joka vaikuttaa monen ihmisen elämään. B) Kolme vuotias lapsi, joka on ollut "isin tyttö", syyttää itseään ja luulee, että isi on hänelle vihainen, kun ei tule kotiin. En ole kertonut lapselle isin jättäneen häntä/meitä, koska se on myös isin vastuu ja kerrottava hänelle asiasta yhdessä. C) Neuvojilla tarkoitan perheneuvolan ammattilaisia, jotka auttaisivat aukaisemaan solmut ja saisivat miehenkin puhumaan (jo hänen itsensäkin takia). Hänen olisi myös hyvä kuulla asiantuntijoilta, kuinka toimia lapsen parhaaksi (yhteydenpito ym), ettei kuvittele mun painostavan. (Ettei nyt viedä viikoksi "uusioperheeseen" ykskaks, kun ei lapsi edes tiedä isin muuttaneen ja joutuisi kilpailemaan isin huomiosta vieraiden lasten kanssa. Rehellisesti asioiden korjaamisella tarkoitan siis, että mies antaisi liitolle mahdollisuuden ja korjata virheen niin minun kuin itsensäkin. Se, että ryntää asumaan toisen luo, eikä anna mitään mahdollisuuksia ei ole kovin rehellistä vaan pakokeino ongelmista. Ymmärrän, että pitkässä ja "väljähtyneessä" liitossa kaiken muun stressin lisäksi on altis uudelle suhteelle. Jos mies todella miettisi asioita rauhassa yksin, eikä olisi toisen naisen maanitteluille ym. alttiina, olisi se helpompi hyväksyä. Olenkin ehdottanut, että ottaisi tarjotun työn vastaan (muualta kuin sieltä jossa nyt asustaa) ja muutttaisi lapsuuden kotiinsa, jossa mahdollisuus tavata lastakin, kun ei kotiin halua tulla. Kuulostaa varmaan hullulta, että vajaa 40v mies muuttaisi lapsuuden kotiinsa, mutta kyse maatilasta, jossa mies aina tykännyt auttaa paljon ja touhuta metsässä sekä korjailla kaikkia koneita. Se voisi olla hänelle hermolepoakin.

        Entä jos antaisit miehelle täydet valtuudet tehdä päätöksiä kerrankin miten itse haluaa? Taidat olla aina neuvomassa mitä hänen on järkevintä tehdä.

        Ehkä mies ei halua mennä maatilalle, ehkä hän haluaa viettää aikaa jonkun naisen kanssa, ehkä hän ei halua nähdä sinua eikä keksi miten tapaisi lasta tapaamatta sinua, menemättä maatilalle, ehkä hän haluaa asua ja elää jossain aivan muualla, ainakin toistaiseksi.

        Sinähän et voi tietää maanitteleeko nainen häntä vai käyttääkö mies häntä hyväkseen.
        Jos miehestä ei ole puhumaan asioita suoraan, sitten ei ole. Voit haukkua häntä ja pitää heikkona paskana, mutta sellainen hän on, sama mies jota olet aina rakastanut.

        Voit leikitellä mielessäsi että miehen on kannettava se vastuu joka sinun mielestäsi hänelle kuuluu. Kannattais kuitenkin elää todellisessa maailmassa ja elää niissä puitteissa jota on.

        Jos olisit min vaimoni ja lukisin nämä juttusi täältä, en kyllä luoksesi palaisikaan. Eihän minulla silmissäsi olisi edes ihmisarvoa.


      • oli on
        tuomas k. kirjoitti:

        Entä jos antaisit miehelle täydet valtuudet tehdä päätöksiä kerrankin miten itse haluaa? Taidat olla aina neuvomassa mitä hänen on järkevintä tehdä.

        Ehkä mies ei halua mennä maatilalle, ehkä hän haluaa viettää aikaa jonkun naisen kanssa, ehkä hän ei halua nähdä sinua eikä keksi miten tapaisi lasta tapaamatta sinua, menemättä maatilalle, ehkä hän haluaa asua ja elää jossain aivan muualla, ainakin toistaiseksi.

        Sinähän et voi tietää maanitteleeko nainen häntä vai käyttääkö mies häntä hyväkseen.
        Jos miehestä ei ole puhumaan asioita suoraan, sitten ei ole. Voit haukkua häntä ja pitää heikkona paskana, mutta sellainen hän on, sama mies jota olet aina rakastanut.

        Voit leikitellä mielessäsi että miehen on kannettava se vastuu joka sinun mielestäsi hänelle kuuluu. Kannattais kuitenkin elää todellisessa maailmassa ja elää niissä puitteissa jota on.

        Jos olisit min vaimoni ja lukisin nämä juttusi täältä, en kyllä luoksesi palaisikaan. Eihän minulla silmissäsi olisi edes ihmisarvoa.

        tällainen yht'äkkinen häipyminen avioliitosta ja yhteisestä kodista mitä suurinta selkärangattomuutta ja pelkuruutta oli tekijänä mies taikka nainen. Siinä henkilö häviää näyttämöltä ikään kuin mikään siellä oleva ei koskettaisi häntä. Kuka kertoo lapselle, kuka ilmoittaa lähipiirille, kuka hakee eroa, kuka selvittelee lapsen asiat, kuka hoitaa asuntoasiat, yhteiset raha-asiat ja kaiken sen mikä on ollut yhteistä. Ja kai sillä puolisollakin on oikeus vähintäänkin kuulla jokin syy, että miksi ja miten tästä eteenpäin.

        Ei vaikuta vastuullisen ihmisen toiminnalta tällainen pakeneminen.


      • mustasukka
        miukku70 kirjoitti:

        Olen siis alkuperäisen viestin "nimetön" kirjoittaja. Vastaan heittämiisi pohdintoihin. A) Jos mies tekee jotain mistä en pidä, on hän järjetön? Nyt ei olekaan kysymys pikku asiasta vaan todellakin järjettömästä teosta, joka vaikuttaa monen ihmisen elämään. B) Kolme vuotias lapsi, joka on ollut "isin tyttö", syyttää itseään ja luulee, että isi on hänelle vihainen, kun ei tule kotiin. En ole kertonut lapselle isin jättäneen häntä/meitä, koska se on myös isin vastuu ja kerrottava hänelle asiasta yhdessä. C) Neuvojilla tarkoitan perheneuvolan ammattilaisia, jotka auttaisivat aukaisemaan solmut ja saisivat miehenkin puhumaan (jo hänen itsensäkin takia). Hänen olisi myös hyvä kuulla asiantuntijoilta, kuinka toimia lapsen parhaaksi (yhteydenpito ym), ettei kuvittele mun painostavan. (Ettei nyt viedä viikoksi "uusioperheeseen" ykskaks, kun ei lapsi edes tiedä isin muuttaneen ja joutuisi kilpailemaan isin huomiosta vieraiden lasten kanssa. Rehellisesti asioiden korjaamisella tarkoitan siis, että mies antaisi liitolle mahdollisuuden ja korjata virheen niin minun kuin itsensäkin. Se, että ryntää asumaan toisen luo, eikä anna mitään mahdollisuuksia ei ole kovin rehellistä vaan pakokeino ongelmista. Ymmärrän, että pitkässä ja "väljähtyneessä" liitossa kaiken muun stressin lisäksi on altis uudelle suhteelle. Jos mies todella miettisi asioita rauhassa yksin, eikä olisi toisen naisen maanitteluille ym. alttiina, olisi se helpompi hyväksyä. Olenkin ehdottanut, että ottaisi tarjotun työn vastaan (muualta kuin sieltä jossa nyt asustaa) ja muutttaisi lapsuuden kotiinsa, jossa mahdollisuus tavata lastakin, kun ei kotiin halua tulla. Kuulostaa varmaan hullulta, että vajaa 40v mies muuttaisi lapsuuden kotiinsa, mutta kyse maatilasta, jossa mies aina tykännyt auttaa paljon ja touhuta metsässä sekä korjailla kaikkia koneita. Se voisi olla hänelle hermolepoakin.

        Annapas miehen ymmärtää, että sinulla on uusi mies. Saattaa olla, että hänen mustasukkaisuutensa herää ja mieli muuttuu. Nyt mies kuvittelee, että hän voi valita rauhassa kahden naisen välillä, että kotiin paluu on mahdollinen vaihtoehto, ja sitä odotellessa hän paneskelee toista naista.


      • ...............
        miukku70 kirjoitti:

        Olen siis alkuperäisen viestin "nimetön" kirjoittaja. Vastaan heittämiisi pohdintoihin. A) Jos mies tekee jotain mistä en pidä, on hän järjetön? Nyt ei olekaan kysymys pikku asiasta vaan todellakin järjettömästä teosta, joka vaikuttaa monen ihmisen elämään. B) Kolme vuotias lapsi, joka on ollut "isin tyttö", syyttää itseään ja luulee, että isi on hänelle vihainen, kun ei tule kotiin. En ole kertonut lapselle isin jättäneen häntä/meitä, koska se on myös isin vastuu ja kerrottava hänelle asiasta yhdessä. C) Neuvojilla tarkoitan perheneuvolan ammattilaisia, jotka auttaisivat aukaisemaan solmut ja saisivat miehenkin puhumaan (jo hänen itsensäkin takia). Hänen olisi myös hyvä kuulla asiantuntijoilta, kuinka toimia lapsen parhaaksi (yhteydenpito ym), ettei kuvittele mun painostavan. (Ettei nyt viedä viikoksi "uusioperheeseen" ykskaks, kun ei lapsi edes tiedä isin muuttaneen ja joutuisi kilpailemaan isin huomiosta vieraiden lasten kanssa. Rehellisesti asioiden korjaamisella tarkoitan siis, että mies antaisi liitolle mahdollisuuden ja korjata virheen niin minun kuin itsensäkin. Se, että ryntää asumaan toisen luo, eikä anna mitään mahdollisuuksia ei ole kovin rehellistä vaan pakokeino ongelmista. Ymmärrän, että pitkässä ja "väljähtyneessä" liitossa kaiken muun stressin lisäksi on altis uudelle suhteelle. Jos mies todella miettisi asioita rauhassa yksin, eikä olisi toisen naisen maanitteluille ym. alttiina, olisi se helpompi hyväksyä. Olenkin ehdottanut, että ottaisi tarjotun työn vastaan (muualta kuin sieltä jossa nyt asustaa) ja muutttaisi lapsuuden kotiinsa, jossa mahdollisuus tavata lastakin, kun ei kotiin halua tulla. Kuulostaa varmaan hullulta, että vajaa 40v mies muuttaisi lapsuuden kotiinsa, mutta kyse maatilasta, jossa mies aina tykännyt auttaa paljon ja touhuta metsässä sekä korjailla kaikkia koneita. Se voisi olla hänelle hermolepoakin.

        Ehkä järjetön, mutta vaikka se olisikin sitä niin se on pakko hyväksyä - et voi kahlita miestä ja pakottaa häntä rakastamaan.

        B) Sitä suuremmalla syyllä sinun on nyt kerrottava tytölle, että se ei todellakaan ole hänen vikansa. Ei vain tuon takia voi yhteen palata, se olisi helvettiä kaikille osapuolille. Nyt unohdat kaikki muut vastuut paitsi vastuusi vanhempana. Jos miehesi on sinusta järjetön niin miksi vaarannat noin lapsesi jos vaaratekijä olisi "järjetön" ja ailahteleva?

        Tämä on todella surullista, mutta sun ymmärrettävä että et voi toista aikuista ihmistä pakkottaa haluamaan olla sinun kanssasi, painostaminen ei auta. Ehkä hän joskus muuttaa mielensä ja se on sen aika ja silloin keskustelette ja harkitset haluatko ylipäätänsä koko miestä takaisin.

        Sulla on nyt suru suuri, mutta koita muistaa mikä on sinulle lopulta tärkeintä äläkä anna avioeron vaikuttaa suhteeseen sinun ja lapsen välillä negatiivisesti (esim. päättämällä, että sinä et asioista puhu lapsen kanssa vaan se lähtijä - mitä jos hän ei ikinä tule puhumaan, olisiko viisainta edes sinun ajatella vähän sitä lasta). Pelkään nyt, että olet niin tuskan sokaisema, että unohdat sen ensisijaisen roolisi äitinä kun keskityt vain tähän mieheen ja sitä, että tuolla halulla pelastaa suhde enemmänkin karkoitat miestä kauemmaksi.

        Kuten tuossa sanottiin, et ole miehen holhooja, oli hän hullu tai ei.


      • ,,,,,,
        oli on kirjoitti:

        tällainen yht'äkkinen häipyminen avioliitosta ja yhteisestä kodista mitä suurinta selkärangattomuutta ja pelkuruutta oli tekijänä mies taikka nainen. Siinä henkilö häviää näyttämöltä ikään kuin mikään siellä oleva ei koskettaisi häntä. Kuka kertoo lapselle, kuka ilmoittaa lähipiirille, kuka hakee eroa, kuka selvittelee lapsen asiat, kuka hoitaa asuntoasiat, yhteiset raha-asiat ja kaiken sen mikä on ollut yhteistä. Ja kai sillä puolisollakin on oikeus vähintäänkin kuulla jokin syy, että miksi ja miten tästä eteenpäin.

        Ei vaikuta vastuullisen ihmisen toiminnalta tällainen pakeneminen.

        ..sinun ehdotuksesi aikuisen ihmisen toiminnalta? no ei todelkaan. lapset leikkii hiekkalaatikolla.


      • miukku70
        ,,,,,, kirjoitti:

        ..sinun ehdotuksesi aikuisen ihmisen toiminnalta? no ei todelkaan. lapset leikkii hiekkalaatikolla.

        ehdotustani, että ottaisimme ns. aikalisän ja mies muuttaisi kotitilalle, jossa voisi tehdä sitä mistä on aina tykännyt eli olla metsähommissa veljensä apuna ja rapata koneita, koska ei ole missään töissä? Mielestäni se olisi tässä tilanteessa hyvä ratkaisu, jotta hän voisi todellakin miettiä asioita yksin. Halutessaan voisi myös ottaa työn kauempaa ja olla viikonloppuna lapsen kanssa yhdessä, koska kotoamme on mummolaan vain 30 km. Olisihan se toista kuin majailla parinsadan kilometrin päässä ja soitella pari kertaa viikossa lapselle. Mitä vikaa tässä ehdotuksessa on? En voi ymmärtää, että mies on valmis heittämään kerralla 20 yhteistä vuotta ja rakkaan lapsen ilman yritystä muuttaa asioita. Itse en voisi luovuttaa noin vain ja elää loppuelämää jossittelemalla, kun asoita ei ole katsottu loppuun. Olen myöntänyt omat virheeni ja muut arkipäivän kiireen ja stressin aiheuttajat on myös muutettavissa. Tuntuu vain, että hän on valinnut itsellensä helpoimman tavan, kun pakeni toisen luokse ongelmia. Uskon(tai ainakin luulen), että asia alkaa vaivata häntä itseäänkin joskus, kun suhteeseen tulee arki. En kuitenkaan jaksa henkisesti roikkua kauaa tässä löysässä hirressä, jos hän edelleen asustaa uusioperheessään. Kaiken muun pystyn antamaan anteeksi, mutta en sitä ettei hän antaisi meille mahdollisuutta parina eikä perheenä.


    • kikka

      tiedän tunteesi ja otan osaa. Mies kanssa otti ja lähti, "mietittyään" monta vuotta, mutta lopullinen päätös oli suunnattoman nopea. Anelin ja kyselin, itkin ja raivosin. Sain kovan näpäytyksen ja uskoin tiedostavani syyt tai tiesinkin lähdön lopullisen syyn. Syytä oli molemmissa, seksin puute, arjen puute ym ym. Olisin ollut valmis muutokseen, ainakin kokeilla tuoko se tulosta. Lähdöstä ei ole kahta kuukautta ja eropaperit hän laittoi heti. Sen jälkeen on soudettu ja huovattu, harrastettu hyvää seksiä ja taas tapeltu (ei väkivaltaa). Vielä jokin aika sitten hän antoi ymmärtää, että voisi jopa tulla takaisin ja asiat sujuivat kohtu hyvin, mutta sitten...kuvioissa olikin toinen nainen(naimisissa) ja nykyään kaikki on aivan helvettiä. Täys kaaos, molemmissa osoitteissa eikä ulos pääsyä tilanteesta taatusti ole. Tulee vaan nyt mieleen, miksen antanut mennä kun oli jo menossa? Tunteita ja halua korjata tilanne minulla oli, jo pikku-lapsen takia. Miksi kärsiä..kait se vaan niin on, että samanlainen jästipää kuin mieheni..niin anna mennä. Kuulostaa hirveältä ja sydämestäni sattuu nytkin niin omasta kuin sinunkin puolesta. Yritetään olla vahvoja.

    • ...................

      Valitettavaa, mutta ei se ero siitä johdu, että toinen nainen hänet lumonnut. Kyllä hän itse osaa ajatella ja teoistaan vastuussa ollut. Mutta ei sun tuota tarvitsekaan vielä ajatella, olet nyt kokenut todella kovia ja sulla oikeus itkeä ja huutaa ja toipua - ajattele asioita vasta sitten, on inhimmillistä että haluaa kuvitella kaiken pahan johtuneet jostain ulkopuolisesta eikä halua nähdä, että se oma rakkauden kohde noin tehnyt. Jos mies noin päättänyt, niin hän on niin päättänyt. Se on helvetin epäreilua, että toinen tahtoo eron ja itse ei. Yhtä epäreilua, kuin elää ihmisen kanssa, josta haluaisi eron muttei saisi sitä ottaa. Ei siihen puhumiset auta. Paljon nyt tsemppiä ja jaksamista sinulle!! :(

    • Justiina*

      Täällä on sama tilanne melko tuoreena vielä. En olisi koskaan miehestäni uskonut. Olen vihainen, mutta silti kaipaan ja rakastan. Tuska on suuri. En osaa auttaa, kun en itsekkään tiedä miten tästä yli pääsisin ja koska! Mielessäni elätän toivoa jatkuvasti, vaikka tiedän sen turhaksi. Silti mietin jatkuvasti että kun rakastumisen tunne loppuu, niin... äh, taitaa olla pelkkää itsekidutusta. On kamalaa kun ei saanut mitään mahdollisuuksia enkä hyväksy tekoa, sillä itse en lasten vuoksi olisi vastaavassa tunnehuumassa olisi perhettä hajottanut.

      • taiska

        miten se voikaan olla niin, että toinen tekee temput terävät ja latelee "kohteliaisuuksia" ja on ilmoittanut että peliaika loppu, niin silti...rakastaa, kaipaa ja haaveilee? Itse olen yrittänyt saada mieheni päähän järkeä 2kk, ja viimeisen viikon itkenyt. Eilen kuitenkin päätin, että nyt saa riittää, minähän teen itsestäni naurettavan, säälittävän ja katkeran keski-ikäisen akan. Ei ketään väkisin voi pitää, teen vain oman ja lapseni olon kurjaksi. Helppoa ei ole kun tekemisissä täytyy lapsen takia olla, mutta hammasta purren eteen päin. Niin ne kaikki sanoo, että aika...kenties?


      • miukku70

        Sitähän se nyt on ja samojen ajatusten pyöritystä päässä, että jos olisin tehnyt silloin ja silloin toisin tai sanonut jotain tai jättänyt sanomatta. Ajattelen ihan samoin, etten todellakaan olisi hajottanut perhettä minkään suhteen vuoksi. On niin vaikeaa uskoa, että toinen voi 20:n vuoden jälkeen (oltu yhdessä yli puolet elämästä!) lähteä noin vain ja hylätä yhteisen lapsen. Hän muutti parin sadan kilometrin päähän suoraa päätä toisen luokse ja on pyytänyt, että rauhoitetaan tämä tilanne! Ilmeisesti se tarkoittaa etten saa olla häneen yhteydessä, kun ei vastaa asiallisiin viesteihin edes (kysyin olisiko halunnut tulla hoitamaan sairasta lasta, kun ei nyt ole töissä). Kun pyysi tilanteen rauhoitusta, kysyin voinko pyytää häneltä samaa, eli muuttaisi lapsuuden kotiinsa, joka tässä lähellä, jolloin voisi viikonloput olla lapsen kanssa ja kävisi muualla töissä jota tarjottu. Aikoi miettiä asiaa, mutta kuinka hän voi oikeasti miettiä, kun toinen on vaikuttamassa vieressä.

        Ensi viikolla perheneuvolaan aika ja luvannut anopille tulla, mutta mulle ei ole ilmoittanut mitään. Kaiken muun pystyn antamaan anteeksi hänelle, mutta en sitä, että hän ei anna edes mahdollisuutta korjata tilannetta. Itsestä tuntuisi hirveältä luovuttaa ja elää loppuelämä jossittelemalla. Henkisesti en jaksa kauaa roikkua tässä löysässä hirressä ja odottaa tulisiko hän mahdollisesti katumapäälle kuukausien kuluttua, kun arki astuu siihenkin suhteeseen. Jos toiset selviytyvät oman lapsen kuolemasta tai alkoholismista, niin miten emme voisi selvitä ongelmista, jotka pitkälti johtuneet puhumattomuudesta ja erilaisista arjen kiireistä ja stressistä, asioista joille todellakin voisi tehdä jotain. On tämä helvetin epäreilua!!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9097
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7784
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5408
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2292
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2069
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1698
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1646
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1381
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      434
      1310
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1186
    Aihe