Onko vauvakuumeilijoiden palstalla ketään, joka toistaiseksi vain haaveilee lapsesta, mutta ei syystä tai toisesta ole vielä puolisonsa tmv. kanssa ryhtynyt harjoituksiin? Tuntuu, että kaikki muut täällä ovat jo ihan tosissaan yrittämässä. :)
Me olemme opiskelijaperhe, johon kuuluu entuudestaan yksivuotias taapero. Vauvakuume kohottaa päätään, mutta lapsenhankintayrityksiin ei ole ryhdytty (varsinkin, kun vauvakuumetta on puolisollani vain lievällä tasolla). Molempien opiskelut ovat pahasti vaiheessa ja talous opiskelijoille tyypillisesti heikossa jamassa. Silti tuntuu pahalta ajatella, että lapsemme ei vielä hetkeen saisi pikkusisarusta.
Tätä tämä on: järkisyyt vastaan tunteet.
Haaveilijoita?
Ei vielä yrittäviä.
16
1094
Vastaukset
- taikku*
Samassa tilanteessa ollaan. Itselläni on vaivannut kuume jo pitkään, mutta lähiaikoina se on muodostunut jo tosi voimakkaaksi. Avokille olen jo vauvasta puhunut ja tällä hetkellä hän miettii asiaa. Häntä varmasti eniten vaivaa minun kesken olevat opiskeluni. Itse taas olen vakaasi sitä mieltä, että nyt olisi juuri paras aika esikoisen hankintaan. Toivon mukaan yritykset aloitettaisiin pian :)
- Nati
Moi! Täällä on kans yksi joka vasta haaveilee.. Oon huomannu saman et tällä palstalla monet jo on aloittanu yrityksen.
Meillä tilanne on, että mulla opiskelut kesken, mutta mies töissä. Ollaan mietitty tossa vuoden vaihteen jälkeen alkaa yrittämään lasta. =) Rahatilanne on kans vähän niin ja näin, kun mulla ei ole tuloja ja sitten miehellä on autolaina.. Mutta eiköhän pärjätä jos vauva meille suodaan =) - Kasey
Tääl myös yksi haaveilija. Vauvakuumetta on hirmuisesti. Oma pienokainen on mielessä koko ajan. Mut ei se vaan ole vielä mahdollista.. mies opiskelee ja valmistuu vuoden kuluttua..:(
Joskus tuntuu etten jaksa odottaa.. mutta sitten mietin, että haluan lapselle kumminkin parhaat edellytykset.. (jos meille semmoinen suodaan eihän sitäkään koskaan tiedä).
Silti mietiskelen vauvajuttuja.. oon ostanut tutin ja muutaman vauvanvaatteen (oli niin söpöjä ettei vaan voinu olla ostamatta). :)) Hullua ehkä, mutta se jotenkin helpottaa.
Joskus kyl tuntuu pahalta, varsinkin nähdä tuttavia joilla on lapsia tai et on raskaana, kun itsekin siinä tilanteessa haluaisin olla..
Todellakin järkisyyt vastaan tunteet..- ollappa yhtä onnellinen..
Mun kihlattuni on alottanu opiskelun vasta syksyllä ja edessä on vielä 2,5 vuotta. Kaverini sai syntymäpäivieni tienoilla syksyllä ekan lapsensa. Miusta tuli sen kummi. Nyt oon halunnu reilu puoli vuotta jo omaa lasta ja nyt senkun vauvakuume vaan kasvaa.. Molemmat ollaan 20 vuotiaita ja koen olevani enemmän kun valmis äidiksi ja vakityökin multa löytyy ja kerrostaloasunto on hankittu.. En vaan osaa ajatella asiaa kovin tarkasti kihlattuni kannalta.. Tekee niin kipiää katella tuollasia pieniä palleroita kun ite ei sellasta voi saada vielä aikoihin.. :S
- Lellu1
Hei!
Meillä ei vielä ole yritystä päällä, koska poika on vasta 4kk. Huhtitoukokuussa jätetään näillä näkymin ehkäisy pois ja sitten saa tulla jos on tullakseen. Kova vauvakuume kyllä on jo nyt.- Lellu1
Voiko tuo nyt mikään vauvkuume olla kun tuo poitsuhan on vauva... taitaa olla lisää lapsia kuume. =D
- *Tähti
Meillä aikalailla sama tilanne. Itse opiskelen, mutta mies on töissä. Kuumeilua pukkaa ihan hullunlailla, varsinkin kun joka päivä plärää näitä sivuja ;) Kuitenkin vian hirvittää toi lapsettomuus :/ Mut ehkäpä me voidaan alkaa yrittään tossa reilun vuoden päästä (kuulostaa pitkälle ajalle, mut aika menee oikeesti sika nopeeta) Että tämmöstä tänne =O)
- Ei vielä yrittäviä.
Kiva kuulla, että tällä palstalla roikkuu muitakin haaveilijoita, jotka eivät ole vielä tehneet asiat eteen mitään.
Miten hoidatte kuumettanne?
Joskus ennen kuukautisia olen oikeasti kuvittelevani itselleni raskauden oireita: rintojen arkuutta, oksetusta, hajuaistin tarkentumista. Mielenterveys varmaankin tässä on menossa, kun kuitenkin syön pillereitä. Onkohan valeraskaus ihmisille mahdollinen (kuten koirille)? :) - Auliina
Olen jo pitkään potenut vauvakuumetta. Mieheni taas näkee punaista heti jos yritänkään puhua asiasta. Hänellä kun on jo toisella kymmenellä oleva lapsi, ja hän haluaisi nyt vain "elää vapaammin". Muuten parisuhde toimii hyvin, mutta koko ajan enemmän asia vaivaa mua. Lapsien saaminen olisi mulle niin valtavan suuri juttu!! Mutta vielä mä en oo menettänyt toivoani. En haluaisi miestäni ja hyvää parisuhdetta jättää, vaan yritän pikkuhiljaa kypsyttää häntä ajatukseen.. :) Ja toivon...
P.S. Mäkin kuvittelen raskausoireita. Oon miettiny sitäkin, että jos oikein kovasti toivoo raskautta, niin voiko menkat olla sen takia myöhässä? Viimeksi oli 6 päivää (yleensä melko säännölliset) Sillon taas tajusin, miten kovasti toivoin, että ne ei ois alkanu ollenkaan...Minkäs mieskään sille vois jos se vauva vaan päättäis tulla? - Ei vieläkään
Valmistuin keväällä 2000 ja olisin jo silloin ollut valmis jättämään pillerit pois. Silloinen mieheni ei kuitenkaan ollut innostunut asiasta ja näin jälkeenpäin ajateltuna se olikin ihan hyvä juttu, kun kuitenkin myöhemmin erottiin. Nykyisen mieheni kanssa olen elänyt vajaat kolme ja puoli vuotta ja vauvakuume on vaivannut alkumetreiltä asti enemmän ja vähemmän säännöllisin väliajoin. Mies ei kuitenkaan vielä halua isäksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että elän vaikka sitten lapsettomana koko elämäni, jos ei hän ikinä innostu asiasta, mutta mistä sitä tietää, miten elämä lopulta sujuu.. Hän on myös vedonnut siihen, että jos lapsi on tullakseen, niin se tulee, mikä tuntuu kyllä täysin mahdottomalta, kun olen syönyt pillereitä kohta kolmetoista ja puoli vuotta putkeen. En ole tullut raskaaksi, vaikka olen unohdellut, hukannut ja oksentanut pillereitä milloin mitenkin tuona aikana. Ihmeitä tietysti tapahtuu, mutta enpä usko. Nyt olen pohdiskellut pillereiden lopettamista jo vuoden päivät, mutta pelkään, että seksielämä muuttuisi radikaalisti kondomien kanssa. Ei olla kumpikaan totuttu niitä käyttämään ja itselläni ainakin on nuoruudesta jäänyt mieleen päällimmäisenä se etova kumin haju, mikä vei kyllä heti suurimmat halut. Vaikka enhän tiedä, jos ovat vaikka kehittyneet vuosien saatossa, kun en ole aikoihin käyttänyt, mutta mihinpä se haju nyt muuttuisi.. Tuntuisi muutenkin perustellulta jättää pillerit kokonaan pois, kun yhdistelmäpillerit eivät sopineet korkean verenpaineen takia ja nyt syömäni minipillerit tuntuvat aiheuttavan kamalasti finnejä. Ehkäisyneuvolassakin aina patistelevat lapsen tekoon, kun täytän ensi vuonna jo 30, mutta eiväthän ne sielläkään voi ketään pakottaa. Pitäisi varmaan ottaa mies mukaan sinne, jos vaikka uskoisi ammattilaisia paremmin kun meikäläistä. Olen koettanut vedota iäkkään ensisynnyttäjän riskeihin, kun tiedän, ettei mies voisi ikinä kuvitella itseään vammaisen lapsen huoltajaksi, mutta ei tunnu sekään tehoavan. Mies on vaan sitä mieltä, että lapsi olisi niin suuri muutos elämään ja hän on tyytyväinen elämäämme tällaisenaan. Saa nähdä muuttaako ikinä mieltään. Mutta toivotaan!
- jfjfjfjfjfjf
Epäreilu tilanne sun kannalta. Mies voi kyllä siittää lapsia vaik kuinka vanhaksi.. mut nainen ei voi lapsia saada kovinkaan vanhaksi.. kun riskit alkaa olla niin suuret niin äidille kuin lapselle.
Kyllä sun pitäisi kysyä ihan suoraan että haluaako tämä mies ikinä lapsia.. ei sitä voi vaan lykätä loputtomiin.. tai ehkä hän voi mutta sä et voi.
Entäpä jos hän ilmoittaa jossain vaiheessa ettei halua lapsia ollenkaan..? Mä ainakin olisin aika katkera, kun jonkun toisen kanssa olisi niitä lapsia voinut saada.... - Ei vieläkään
jfjfjfjfjfjf kirjoitti:
Epäreilu tilanne sun kannalta. Mies voi kyllä siittää lapsia vaik kuinka vanhaksi.. mut nainen ei voi lapsia saada kovinkaan vanhaksi.. kun riskit alkaa olla niin suuret niin äidille kuin lapselle.
Kyllä sun pitäisi kysyä ihan suoraan että haluaako tämä mies ikinä lapsia.. ei sitä voi vaan lykätä loputtomiin.. tai ehkä hän voi mutta sä et voi.
Entäpä jos hän ilmoittaa jossain vaiheessa ettei halua lapsia ollenkaan..? Mä ainakin olisin aika katkera, kun jonkun toisen kanssa olisi niitä lapsia voinut saada....Tilanne on välillä aika raastava, mutta olen onneksi hyväksynyt sen. Välillä mietin sitäkin vaihtoehtoa, että jos lähtisin etsimään halukkaampaa isäehdokasta mahdollisille lapsilleni, mutta tajusin, että en halua lasta kenenkään muun kanssa, vaan nimenomaan miehen kanssa, jota rakastan ja jonka kanssa olen onnellisempi kuin koskaan ennen elämässäni. Voihan olla, ettemme ikinä saisi lasta, vaikka yrittäisimmekin enkä usko, että silloinkaan edes harkitsisin mitään tutkimuksia tai hoitoja, vaan uskoisin, että niin on kai sitten vaan tarkoitettu. Vaikka eihän sitä tiedä, mitä tekisin, jos tilanne oikeasti tulisi eteen. Tuttavapiirissä on moni pari saanut lapsia lähiaikoina yleensä naisen aloitteesta ja mies on myöntynyt rakkaansa mieliksi ja jokainen isä varmasti rakastaa lastaan, vaikkei olisi alunperin hirmu innokkaasti hankkeeseen ryhtynytkään. Miehenikin on luvannut totutella ajatukseen ja uskon vilpittömästi, että hän on koko ajan myönteisemmällä kannalla. En vain halua pakottaa häntä mihinkään, mihin hän ei ole oikeasti valmis. Luotan siihen, että perheestämme tulee sitä onnellisempi, mitä sitoutuneempia siihen olemme. Siis parempi, ettei mies suostukaan ihan kevyin perustein, jos ei kerran ole aivan varma.
- Pump
Samanlainen tilanne myös meillä päällä. Itsellänikin 30 v. lähestyy ihan pian (kuten myös miehellä). Yhteiseloa takana 8 vuotta. Lapsista emme pysty oikein edes keskustelemaan. Mieheni menee ihan paniikkiin, jos yritän ottaa asian puheeksi, ei suostu keskustelemaan asiasta ollenkaan. Olen tässä miettinytkin, että mitäköhän pitäisi asian kanssa tehdä. Itse olen potenut vauvakuumetta jo pari vuotta. Olosuhteet olisivat muutenkin kunnossa, molemmilla opiskelut opiskeltu, vakituisten työpaikat, omistusasunto, jne. Ongelma on vaan siinä, että meillä on kovin erilaiset ajatukset lasten suhteen. Hyvää parisuhdetta en haluaisi tämän takia menettää, mutta... En voi miestäni isäksi pakottaa, mutta voiko hän pakottaa minut lapsettomuuteen?
- Ei vieläkään
Pump kirjoitti:
Samanlainen tilanne myös meillä päällä. Itsellänikin 30 v. lähestyy ihan pian (kuten myös miehellä). Yhteiseloa takana 8 vuotta. Lapsista emme pysty oikein edes keskustelemaan. Mieheni menee ihan paniikkiin, jos yritän ottaa asian puheeksi, ei suostu keskustelemaan asiasta ollenkaan. Olen tässä miettinytkin, että mitäköhän pitäisi asian kanssa tehdä. Itse olen potenut vauvakuumetta jo pari vuotta. Olosuhteet olisivat muutenkin kunnossa, molemmilla opiskelut opiskeltu, vakituisten työpaikat, omistusasunto, jne. Ongelma on vaan siinä, että meillä on kovin erilaiset ajatukset lasten suhteen. Hyvää parisuhdetta en haluaisi tämän takia menettää, mutta... En voi miestäni isäksi pakottaa, mutta voiko hän pakottaa minut lapsettomuuteen?
Ketään ei voi pakottaa mihinkään. Asian voisi ajatella niinkin, että jos nyt saisitte lapsen, niin mieshän voisi aina häipyä, jos siltä tuntuu, mutta jos ette lasta ajallaan hanki, niin voi olla, ettet enää kohta pysty lasta saamaankaan ja jos mies jossain vaiheessa muuttaa mielensä, niin hänhän voi aina etsiä nuoremman naisen lapsentekopuuhiin.. Näin teoriassa, mutta ei asiaa voi näin mustavalkoisesti ajatella, kun kyse on kuitenkin tunteista eikä mistään pelkästä lisääntymisprojektista.
Aina yhtä viisas neuvo ongelmaan on, että keskustelkaa miehen kanssa asiasta! No, sepä helppoa, jos ei saa minkäänlaista keskusteluyhteyttä avattua ja toinen vaan suuttuu tai ainakin hermostuu, jos koitat ottaa asian puheeksi. Itse kirjoitin kirjeitä ja sähköpostia miehelle ja kerroin tarkkaan, mitä tunnen, miksi haluaisin lapsen ja miten itsekin oikeastaan pelkään kaikkea siihen liittyvää muutosta. Pyysin miestä miettimään asioita kaikessa rauhassa itsekseen, kun ei kerran pystytä asiasta keskustelemaan ja toivoin, että hän olisi jossain vaiheessa itse ottanut asian puheeksi tai vastannut viesteihini vaikka sähköpostitse. No, vastausta ei kuulunut, mutta jossain vaiheessa mies myönsi, että miettii asiaa eikä enää hermostunut joka kerta, kun aloin vauvoista puhumaan. Kun pyytelin anteeksi hössötystäni, niin sanoi, että ihan hyvä, että puhut asiasta, niin pysyypähän ainakin mielessä.
Edelleenkin toivon, että mieskin osaisi eritellä tunteitaan ja kertoa tarkkaan, miksi vastustaa perheenlisäystä, mutta eihän toista voi pakottaa puhumaan. Toivon vain hartaasti, että läheisten lapsiperheiden elämän seuraaminen saisi hänenkin isänvaistonsa heräämään. Sen olen jo huomannut, etteivät vauvat hirveästi häntä hellyytä, vaikka pitää kyllä sylissä, laittaa tuttia suuhun ja jutteleekin jotain, kun tilanne sattuu kohdalle, mutta nimenomaan vähän vanhemmat tenavat saavat kyllä hänenkin ihailunsa osakseen. Nykyään mies kertoo usein oma-aloitteisesti pari-kolmevuotiaitten kavereittensa lasten tekemisistä ja sanomisista ja naureskelee, miten mainioita pikkuiset ovat. Olen koettanut hänelle selittää, että se vauvavaihe menee loppujen lopuksi tosi nopeasti ohi ja että itsekin melkein enemmän odotan sitä, että olisi ihan liikkuva ja puhuva tenava elämää sulostuttamassa, ja että itseänikin tavallaan jännittää se vauvanhoito, kun ei mitään kokemusta asiasta ole, mutta että varmasti siihen oppii, kun aika on käsillä.
Senkin takia olisi ihana saada lapset ajallaan, kun isovanhemmat olisivat vielä vetreinä telmimässä lasten kanssa eikä vasta sitten, kun mummo ja pappa jo makaavat sängyn pohjalla eivätkä pahimmassa tapauksessa enää tunne omaa jälkikasvuaan. Mutta loppujen lopuksi en usko, että näistä järkisyistä kuitenkaan on hirveästi apua miehen mielenmuutoksessa, vaan ennemminkin kyse on sisäisestä tuntemuksesta ja siihen voi olla aika vaikea vaikuttaa. - Ketjun aloittaja
Ei vieläkään kirjoitti:
Ketään ei voi pakottaa mihinkään. Asian voisi ajatella niinkin, että jos nyt saisitte lapsen, niin mieshän voisi aina häipyä, jos siltä tuntuu, mutta jos ette lasta ajallaan hanki, niin voi olla, ettet enää kohta pysty lasta saamaankaan ja jos mies jossain vaiheessa muuttaa mielensä, niin hänhän voi aina etsiä nuoremman naisen lapsentekopuuhiin.. Näin teoriassa, mutta ei asiaa voi näin mustavalkoisesti ajatella, kun kyse on kuitenkin tunteista eikä mistään pelkästä lisääntymisprojektista.
Aina yhtä viisas neuvo ongelmaan on, että keskustelkaa miehen kanssa asiasta! No, sepä helppoa, jos ei saa minkäänlaista keskusteluyhteyttä avattua ja toinen vaan suuttuu tai ainakin hermostuu, jos koitat ottaa asian puheeksi. Itse kirjoitin kirjeitä ja sähköpostia miehelle ja kerroin tarkkaan, mitä tunnen, miksi haluaisin lapsen ja miten itsekin oikeastaan pelkään kaikkea siihen liittyvää muutosta. Pyysin miestä miettimään asioita kaikessa rauhassa itsekseen, kun ei kerran pystytä asiasta keskustelemaan ja toivoin, että hän olisi jossain vaiheessa itse ottanut asian puheeksi tai vastannut viesteihini vaikka sähköpostitse. No, vastausta ei kuulunut, mutta jossain vaiheessa mies myönsi, että miettii asiaa eikä enää hermostunut joka kerta, kun aloin vauvoista puhumaan. Kun pyytelin anteeksi hössötystäni, niin sanoi, että ihan hyvä, että puhut asiasta, niin pysyypähän ainakin mielessä.
Edelleenkin toivon, että mieskin osaisi eritellä tunteitaan ja kertoa tarkkaan, miksi vastustaa perheenlisäystä, mutta eihän toista voi pakottaa puhumaan. Toivon vain hartaasti, että läheisten lapsiperheiden elämän seuraaminen saisi hänenkin isänvaistonsa heräämään. Sen olen jo huomannut, etteivät vauvat hirveästi häntä hellyytä, vaikka pitää kyllä sylissä, laittaa tuttia suuhun ja jutteleekin jotain, kun tilanne sattuu kohdalle, mutta nimenomaan vähän vanhemmat tenavat saavat kyllä hänenkin ihailunsa osakseen. Nykyään mies kertoo usein oma-aloitteisesti pari-kolmevuotiaitten kavereittensa lasten tekemisistä ja sanomisista ja naureskelee, miten mainioita pikkuiset ovat. Olen koettanut hänelle selittää, että se vauvavaihe menee loppujen lopuksi tosi nopeasti ohi ja että itsekin melkein enemmän odotan sitä, että olisi ihan liikkuva ja puhuva tenava elämää sulostuttamassa, ja että itseänikin tavallaan jännittää se vauvanhoito, kun ei mitään kokemusta asiasta ole, mutta että varmasti siihen oppii, kun aika on käsillä.
Senkin takia olisi ihana saada lapset ajallaan, kun isovanhemmat olisivat vielä vetreinä telmimässä lasten kanssa eikä vasta sitten, kun mummo ja pappa jo makaavat sängyn pohjalla eivätkä pahimmassa tapauksessa enää tunne omaa jälkikasvuaan. Mutta loppujen lopuksi en usko, että näistä järkisyistä kuitenkaan on hirveästi apua miehen mielenmuutoksessa, vaan ennemminkin kyse on sisäisestä tuntemuksesta ja siihen voi olla aika vaikea vaikuttaa.Surkeintahan näissä parissa mies ei tahdo -tilanteessa on se, että kun mies oman lapsensa ensimmäistä kertaa näkee, yleensä sydän heltyy. Paniikki ja haluamattomuus saada lasta ovat siis usein ennakkoluuloista johtuvia.
Esikoista odottaessani tuleva isukki oli täysi idiootti ja epäilin jo, löytyykö miehestä mitään isällistä - sairaalassa tältä idiootilta melkein pääsi itku, kun pikkuinen pääsi isänsä syliin. Nykyään ovat kuin paita ja peppu. - Auliina
Ketjun aloittaja kirjoitti:
Surkeintahan näissä parissa mies ei tahdo -tilanteessa on se, että kun mies oman lapsensa ensimmäistä kertaa näkee, yleensä sydän heltyy. Paniikki ja haluamattomuus saada lasta ovat siis usein ennakkoluuloista johtuvia.
Esikoista odottaessani tuleva isukki oli täysi idiootti ja epäilin jo, löytyykö miehestä mitään isällistä - sairaalassa tältä idiootilta melkein pääsi itku, kun pikkuinen pääsi isänsä syliin. Nykyään ovat kuin paita ja peppu.Niinpä! Mun mies, joka ei halua lapsia (kuten ylempänä kerroin), ei olisi halunnut sitäkään lasta, mikä hänellä jo on. Painosti loppuun asti exäänsä aborttiin yms. Kuitenkin on moneen kertaan todennut, että kun lapsi syntyi, ei hän ole päivääkään katunut. Ja lapsihan siis asuu meillä, ja on todellakin iskän silmäterä.
Miksei näin voisi käydä toistakin kertaa...
Välillä mietin, että hankkiutuisin "vahingossa" raskaaksi. Mutta olishan se julmaa ja epäreilua. Kaiken kuitenkin pitäs perustua luottamukseen ja yhteiseen sopimukseen.
Ahdistaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874088Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242911No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341321
- 10909
- 131885
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822- 11760
Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756