Tuli tossa vaan mieleen, että yleensä kun tuota tapahtuu, että joku katkaisee välit sanotaan vaikka että appivanhempiinsa, niin sitä surkutellaan ja ajatellaan helposti että "Voi Marjaana raukka kun sille kävi noin ettei se voi olla appivanhempiensa kanssa yhteydessä".
Ei oteta huomioon sitä, että se on siis helpottava asia miniälle. Kenties ensimmäistä kertaa vuosiin saa elää vapaana kyttäämisestä, haukkumisesta, aliarvioimisesta jne. Saa myöntää itselleen ettei yhteydessäolosta tullut mitään ja saa keskittyä muihin tärkeisiin asioihin.
Musta koulukiusaamisessa tai työpaikkakiusaamisessa ja appivanhempien taholta tapahtuvassa kiusaamisessa on paljon yhteistä. Ja varmaan kellekkään ei tule mieleen surkutella koulukiusaamisen loppumista koulukiusatun kohdalla.
Välien katkaisu
16
3360
Vastaukset
- sama
Tai kellekkään ei tulisi mieleenkään ajatella sitä koulukiusattua syylliseksi siihen koulukiusaamiseen.
Näissä appivanhemmat-miniä/vävy jutuissa jostain syytä ei osata katsoa tilannetta sellaisenä kuin se on objektiivisesti: kuka tekee toiselle mitäkin, kummassa on se vika jne. Jotenkin se on varmaan se perhesuhteiden pyhyys, joka saa pään sekaisin ihmisillä kun pitäisi osata ratkaista perheiden välisiä ongelmia.- aadamaija
Omalla kohdallani välien katkaisu anoppiin oli todella huojentava tekijä elämässäni. Hän yrittää vieläkin kiusata perhettämme mutta onneksi mieheni on siinä välissä ja hoitaa asian.
Miehenikään ei tule toimeen äitinsä kanssa ja näin ollen elämme ilman mummoa ja anoppia. Oma äitini kuuluu elämäämme mutta hän ei ole koskaan miestäni kiusannut.
En jaksa tässä alkaa erittelemään mitä kauheuksia on sattunut niin minulle kuin miehellenikin äitinsä taholta mutta meidän kohdalla olemme turvassa näin. Lastemme ei tarvitse enää kärsiä eikä meidän!
- kerrankin
Ja tuohan koskee kaikkia ihmissuhteita. Minä olen sitä mieltä, että jos kerran puhe eikä ystävällisyys auta/riitä, niin mitä muuta siinä voi tehdä kuin katkaista välit?
Sitä paitsi kaikki nuo neuvot, joiden sisältö on suurin piirtein "koita kestää vaan vaikka hammasta purren vaikka olis kuinka kamalaa" - kuka noista on koskaan hyötynyt tippaakaan? Se kiusaaja on jatkanut vapaasti kiusaamistaan, ja kiusattu on kärsinyt määrättömästi.
Ei kai ole tarkotus, että se kiusaaja pantaisiin jotenkin muiden yläpuolelle, että hän olisi koskematon? Täytyyhän kiusaajankin ottaa vastuu omista sanoistaan ja teoistaan. Miksi hän olisi poikkeus?- ihana rauha...
Joo, elikkäs itse löin välit poikki lopullisesti anopin kanssa 9 vuoden halveksunnan, vähättelyn yms. jälkeen. Toki tuli tuossa välilläkin taukoa anopista, mutta nyt sitten lopullisesti.
Anoppi kun tuntuu itse olevan jotenkin koskematon, jumalallinen ja täydellinen.. en ole tarpeeksi hyvä hänen ainokaiselle pojalle, varmaan kaivelee kun ei itse päässyt valkkaamaan "oikeaa" miniää.
Meillä ei mikään kelvannut ko. rouvalle, nyt olisi pitänyt sisustaakin uusi kämppä anopin entisillä matoilla yms. rojulla.. ja mikä meteli siitä nousikaan kun en suostunut. No, saatiinpa ilmaa puhdistettua koko 9 vuoden edestä.
Avopuolisoni oli hiljaa eikä puuttunut kun viskasin anopin pihalle.. välillä olen potenut omantunnon tuskia siitä, että avopuolisoni on ainoa lapsi ja meille on nyt tulossa vauva, kai anoppikin olisi halunnut osallistua lapsenlapsensa elämään? Tai sitten ei..
Nyttemmin ajattelen, että parempi nyt kun sitten kun lapsi on jotain pari vuotias ja alkaa jo ymmärtämään anopin katkerista sairaista jutuista jne. Eli myrkyttäisi pienen mielen, kiitos ei!
Tsemppiä meille ja jaksamista anoppien kanssa.. itse jään odottelemaan mitä seuraavaksi anopin taholta on tulossa.. kyllähän se perkele tavalla tai toisella pyrkii hämmentämään lapsen ja meidän elämää.. onneksi toistaiseksi on vielä välimatkaa n. 600 km :) - -nainen-
ihana rauha... kirjoitti:
Joo, elikkäs itse löin välit poikki lopullisesti anopin kanssa 9 vuoden halveksunnan, vähättelyn yms. jälkeen. Toki tuli tuossa välilläkin taukoa anopista, mutta nyt sitten lopullisesti.
Anoppi kun tuntuu itse olevan jotenkin koskematon, jumalallinen ja täydellinen.. en ole tarpeeksi hyvä hänen ainokaiselle pojalle, varmaan kaivelee kun ei itse päässyt valkkaamaan "oikeaa" miniää.
Meillä ei mikään kelvannut ko. rouvalle, nyt olisi pitänyt sisustaakin uusi kämppä anopin entisillä matoilla yms. rojulla.. ja mikä meteli siitä nousikaan kun en suostunut. No, saatiinpa ilmaa puhdistettua koko 9 vuoden edestä.
Avopuolisoni oli hiljaa eikä puuttunut kun viskasin anopin pihalle.. välillä olen potenut omantunnon tuskia siitä, että avopuolisoni on ainoa lapsi ja meille on nyt tulossa vauva, kai anoppikin olisi halunnut osallistua lapsenlapsensa elämään? Tai sitten ei..
Nyttemmin ajattelen, että parempi nyt kun sitten kun lapsi on jotain pari vuotias ja alkaa jo ymmärtämään anopin katkerista sairaista jutuista jne. Eli myrkyttäisi pienen mielen, kiitos ei!
Tsemppiä meille ja jaksamista anoppien kanssa.. itse jään odottelemaan mitä seuraavaksi anopin taholta on tulossa.. kyllähän se perkele tavalla tai toisella pyrkii hämmentämään lapsen ja meidän elämää.. onneksi toistaiseksi on vielä välimatkaa n. 600 km :)Ja koska anoppisi on rumasti käyttääntynyt sinua kohtaan vuosikaudet. Hän on tavallaan itse valinnut kulkemansa tien. Tiennyt etukäteen, että tällä menetelmällä pääsee ei toivotusta miniästä eroon. Mutta tokko hänen mielessään kävi se, että näin hän saattaa menettää myös koko poikansa perheen.
Jos kysymyksessä olisi persoonallisuushäiriö. Silloin anoppisi ei ymmärrä tilannetta lainkaan, koska hän itse ei näe omassa käytöksessä mitään vikaa. Muut ovat aina syyllisiä tapahtuneisiin tilanteisiin. - lapsuuteni äitini ja hänen
ihana rauha... kirjoitti:
Joo, elikkäs itse löin välit poikki lopullisesti anopin kanssa 9 vuoden halveksunnan, vähättelyn yms. jälkeen. Toki tuli tuossa välilläkin taukoa anopista, mutta nyt sitten lopullisesti.
Anoppi kun tuntuu itse olevan jotenkin koskematon, jumalallinen ja täydellinen.. en ole tarpeeksi hyvä hänen ainokaiselle pojalle, varmaan kaivelee kun ei itse päässyt valkkaamaan "oikeaa" miniää.
Meillä ei mikään kelvannut ko. rouvalle, nyt olisi pitänyt sisustaakin uusi kämppä anopin entisillä matoilla yms. rojulla.. ja mikä meteli siitä nousikaan kun en suostunut. No, saatiinpa ilmaa puhdistettua koko 9 vuoden edestä.
Avopuolisoni oli hiljaa eikä puuttunut kun viskasin anopin pihalle.. välillä olen potenut omantunnon tuskia siitä, että avopuolisoni on ainoa lapsi ja meille on nyt tulossa vauva, kai anoppikin olisi halunnut osallistua lapsenlapsensa elämään? Tai sitten ei..
Nyttemmin ajattelen, että parempi nyt kun sitten kun lapsi on jotain pari vuotias ja alkaa jo ymmärtämään anopin katkerista sairaista jutuista jne. Eli myrkyttäisi pienen mielen, kiitos ei!
Tsemppiä meille ja jaksamista anoppien kanssa.. itse jään odottelemaan mitä seuraavaksi anopin taholta on tulossa.. kyllähän se perkele tavalla tai toisella pyrkii hämmentämään lapsen ja meidän elämää.. onneksi toistaiseksi on vielä välimatkaa n. 600 km :)äitinsä kanssa. Minulla on sisaruksia. Mummoni eli äidin äitini piti meitä (äitiäni ja lapsia) talutusnarussaan...asuimme mummoni talossa. Mummo tuli heti meidän luoksemme yläkertaan katsomaan kuka tuli kotiin, kun vaan ovemme kävi. Hän siis käveli suoraan meille sisään, koputtamatta.
Vanhempani ovat eronneet. Nyt aikuisena kun miettii, niin ison hinnan saivat vanhempani maksaa tuosta asumisjärjestelystä. Erossa isäni jäi puille paljaille (ei ollut ollut omaa asuntoa erohetkellä), mummoni pisti hanttiin äitini muuttoa uuteen avioliittoon (tietääkseni ei suostunut takaamaan äitini asuntolainaa kiusallaan..aattele vaikka äitini oli maksanut mummonomistuksessa olevan talon kuluja mummolle asuessaan tämän talossa), siinä meni isäni ja äitini yhdessä ostama omakotitalotontti ja omakotitalonrakennussuunnitelmat kankkulankaivoon kun tontti jouduttiin pistämään lihoiksi ja eipä sitä omaa kotia koskaan tullut vanhemmilleni.
Täytyy sanoa, että jo sellainen meininki on saanut vähän mun ajatuksia sekaisin. Tai tavallaan niin, ettei itseltä tahdo aina onnistua se, kun miettii mikä on äidin rooli elämässä, mikä on isovanhempien rooli ja mikä taas lapsen rooli. Ihan tälläisillä pikkujutuilla on vaikutusta yllättävän paljon. Ja yksi kauhea anoppiehdokas jättää pelon ja vihan tunteita ja voimattomuutta muita tulevia anoppiehdokkaita kohtaan. - syyllinen avioeroon
lapsuuteni äitini ja hänen kirjoitti:
äitinsä kanssa. Minulla on sisaruksia. Mummoni eli äidin äitini piti meitä (äitiäni ja lapsia) talutusnarussaan...asuimme mummoni talossa. Mummo tuli heti meidän luoksemme yläkertaan katsomaan kuka tuli kotiin, kun vaan ovemme kävi. Hän siis käveli suoraan meille sisään, koputtamatta.
Vanhempani ovat eronneet. Nyt aikuisena kun miettii, niin ison hinnan saivat vanhempani maksaa tuosta asumisjärjestelystä. Erossa isäni jäi puille paljaille (ei ollut ollut omaa asuntoa erohetkellä), mummoni pisti hanttiin äitini muuttoa uuteen avioliittoon (tietääkseni ei suostunut takaamaan äitini asuntolainaa kiusallaan..aattele vaikka äitini oli maksanut mummonomistuksessa olevan talon kuluja mummolle asuessaan tämän talossa), siinä meni isäni ja äitini yhdessä ostama omakotitalotontti ja omakotitalonrakennussuunnitelmat kankkulankaivoon kun tontti jouduttiin pistämään lihoiksi ja eipä sitä omaa kotia koskaan tullut vanhemmilleni.
Täytyy sanoa, että jo sellainen meininki on saanut vähän mun ajatuksia sekaisin. Tai tavallaan niin, ettei itseltä tahdo aina onnistua se, kun miettii mikä on äidin rooli elämässä, mikä on isovanhempien rooli ja mikä taas lapsen rooli. Ihan tälläisillä pikkujutuilla on vaikutusta yllättävän paljon. Ja yksi kauhea anoppiehdokas jättää pelon ja vihan tunteita ja voimattomuutta muita tulevia anoppiehdokkaita kohtaan.Anteeksi, mutta en oikein usko, että mummosi kielto ryhtyä vanhempiesi asuntolainan takaajaksi tuskin hajotti vanhempiesi avioliittoa. Hän olisi voinut menettää asuntonsa, kun vanhempasi eivät olisi pystyneet maksamaan lainaa. (?) Miksi vanhempasi pystyivät ostamaan tontin, vaikkei rahaa ollut talon rakentamiseen, vaikka oletettavasti säästivät mummon luona asuessa?
Avioliiton hajoamiseen tuntuu vaikuttaneen ennenkaikkea se tosiseikka, että aikuinen nainen, vaikka äitisi olikin, asui miehensä kanssa oman äitinsä luona ja kasvattivat lapsiaan tämän luona. (!) Ja mummollasi oli täysi oikeus käyskennellä omassa talossaan, tehän olitte hänen vieraitaan.
Ainoa tapa estää tämä nk. tunkeilu, olisi varmaankin ollut toisen asunnon vuokraaminen. Ja tietenkin äitisi maksoi normaaleja kuluja asumisestaan, olisiko mummon pitänyt maksaa näin suuren perheen kulut itse? Ei lainantakaus ole mikään automaattinen juttu, vaikka sukulaisista onkin kyse. Ihmisen täytyisi tulla omillaan toimeen, eikä luottaa sokeasti vain sukulaissuhteisiin.
Satun tietämään, mistä puhun. Joitakin mieheni sukulaisia asuu vanhempiensa osaksi omistamassa talossa, ja meno on tietenkin sen mukaista. Arvatkaa kuka siis määrää tuossa talossa? Mutta ei se asuinpaikka kenenkään liittoa hajota, paitsi jos sen antaa hajottaa, ja silloin takana on muita syitä, kuin mummosta johtuvia.
Jos nämä tuntemani ihmiset eroavat, he eroaisivat joka tapauksessa, asuvat sitten toisen vanhemman asunnossa tai eivät. He eroaisivat siitä syystä, että tämä aikuinen lapsi on edelleen niin kiinni äidissään, että ero on mahdollisuus, vaikka välimatkaa omiin vanhempiin olisi kuinka. Ja vanhemmat pitävät kiinni lapsestaan, koska eivät usko tämän kykyyn pärjätä omillaan perhensä kanssa. Eroajatus lähtee ihmisestä itsestään, ei siihen ulkopuolisella ole mitään sijaa, jos avioliitolla on vankka pohja. - tätä
-nainen- kirjoitti:
Ja koska anoppisi on rumasti käyttääntynyt sinua kohtaan vuosikaudet. Hän on tavallaan itse valinnut kulkemansa tien. Tiennyt etukäteen, että tällä menetelmällä pääsee ei toivotusta miniästä eroon. Mutta tokko hänen mielessään kävi se, että näin hän saattaa menettää myös koko poikansa perheen.
Jos kysymyksessä olisi persoonallisuushäiriö. Silloin anoppisi ei ymmärrä tilannetta lainkaan, koska hän itse ei näe omassa käytöksessä mitään vikaa. Muut ovat aina syyllisiä tapahtuneisiin tilanteisiin.samaa että eivätkö nämä tyranni-anopit sun muut ajattele nokkaansa pidemmälle että jos kerran heidän ihana lapsensa on niin täydellinen ettei sille ketään ole kyllin hyvä ja alkavat sitten tämän mollaamisen varsinkin koko suvun tai poikansa kuullen niin HALOO! Missä on se mies, eikö hän saa äitiään kuriin ja kiellä loukkaamasta hänelle tärkeintä ihmistä. Minä marssisin heti ulos sellaisesta talosta jos joku loukkaa minua tai lähesiäni tämä on vapaa maa ja seuransa saa valita oli ne sukulaisia tai ei!
Onneksi meillä tämä homma toimii niin minu appivanhempani kunnioittavat poikaansa niin paljon että eivät loukkaa poikansa valitsemaa puolisoa eli minua ja minun vanhempani taas suorastaan palvovat vävyään kun niin hyvän saivat :)
Olen muutaman kerran katkaissut tuollaiset moukkamaiset haukkumiset. Törkein oli ristiäisissä. Tuoreet vanhemmat eivät olleet naimisissa ja isän äiti puhui melko kovalla äänellä poikansa ja TUON NAISEN tulevaisuudesta hyvin loukkaavaan sävyyn. En voinut kestää sitä kun kukaan ei sanonut hänelle mitään ja nuori äiti melkein silmät kyynelissä istui hiljaa.
Olin äärettömän kohtelias ja pyysin anteeksi kuuluvalla äänellä ja sanoin tällä tökerölle naiselle muutaman kauniin sanan.
Voisitteko olla ystävällinen ja pitäisitte omana tietonanne nuo todella halpamaiset juttunne, KIITOS!
Tulipa hämmennystä niihinkin ristiäisiin mutta tulipa muutama huojentunut huokaus ja katse.
Eipä pyyhkisi minuun tuollaiset akat jalkojaan!
elämä on opettanut että käyttäydytään niinkuin meille käyttäydytään. Suurimmaksi osaksi onneksi kohteliaasti :)
- aivan totta
tuolta minusta juuri tuntui! Olen koulukiusattu, ala-asteelta jäi jonkin verran traumoja. Nyt nämä unohdetut tunteet tulivat pintaan, koska anoppini (sai mukaan koko suvun) piti minua pilkkanaan. Milloin laukoi loukkauksia,milloin piti minua ilmana. Olin kakkoskansalainen, en minkään arvoinen.
Ero tuli poikansa kanssa. En olisi halunnut tämän päättyvän näin. Kuvittelin, että kyllä se siitä ajan kansaa lutviutuu. Paine oli kova, mieheni oli puun ja kuoren välissä. Lopulta tuli oksa, mikä katkaisi kamelin selän.
Anoppiani vihaan yli kaiken, siinä mielessä oli hyvä että ero tuli. Mutta miestäni rakastin yli kaiken, joten ahdistus on valtava. En osaa tehdä oikein mitään...
Erosta on vielä niin vähän aikaa, etten edes haaveile muista suhteista. Haluaisin tämän vanhan takaisin. Mutta, mitä jos tulevaisuudessa, tulevan uuden miesystäväni vanhemmat ovat samanlaisia? Mitä jos tämä henkinen piina alkaa uudelleen? En kestä edes ajatella... tämäkin kerta on vienyt minut mielenterveysongelmien partaalle...- Entinen miniäehdokas
Mulla oli ihan sama juttu itselläni vielä 3 vuotta sitten. Jätin mieheni, joka oli enemmän äitinsä kuin minun puolellani. Tai siis niin, että äiti tuli ensimmäisellä sijalla ja oman perheenperustaminen toisella sijalla miehellä.
Kolmen vuoden aikana olen toipunut aika nopeasti. Aluksi vihasin anoppiani yli kaiken. Se tunne meni ohi. Nyt vihantunteeni, joita vielä hieman tunnen, kohdistuu vain exääni joka oli turvaton (tossukka) kumppani, ja ettei hän osannut pitää minusta hyvää huolta.
Ex-anoppia kohtaan tunnen vain sääliä vähän (millainen ihminen täyttyy tuollaisen anopin oikein olla, onko onnellinen elämäänsä ylipäätään kun pojassa roikkuu)...ja ajattelen häntä enemmänkin vihamiehenäni kuin tuttavana...tai siis nimenomaan mitään välejä ei ole eikä tule vaan todennäköisesti sanoisin vaan selvät sanat jos hän joskus jotain lähentymistä yrittäisi (ei kyl yritä).
Mut ei siinä muuta. Toipuminen sujuu aika nopeeta kun oma elämä palaa taas omiin tavallisiin uomiinsa. Hankalaa on oikeastaan noi voimakkaat tunteet, joita joutuu läpikäymään (omat avuttomuuden tunteet, suru menetetystä suhteesta, viha miestä ja anoppia kohtaan). Mut elämä palaa ekana raiteilleen ja noita tunteita saattaa työstää vähän vielä sen jälkeenkin. Sanoisin, että mulla oli homma läpikäytynä päässäni kahdessa vuodessa. - mulla on ihan ok anoppi
Entinen miniäehdokas kirjoitti:
Mulla oli ihan sama juttu itselläni vielä 3 vuotta sitten. Jätin mieheni, joka oli enemmän äitinsä kuin minun puolellani. Tai siis niin, että äiti tuli ensimmäisellä sijalla ja oman perheenperustaminen toisella sijalla miehellä.
Kolmen vuoden aikana olen toipunut aika nopeasti. Aluksi vihasin anoppiani yli kaiken. Se tunne meni ohi. Nyt vihantunteeni, joita vielä hieman tunnen, kohdistuu vain exääni joka oli turvaton (tossukka) kumppani, ja ettei hän osannut pitää minusta hyvää huolta.
Ex-anoppia kohtaan tunnen vain sääliä vähän (millainen ihminen täyttyy tuollaisen anopin oikein olla, onko onnellinen elämäänsä ylipäätään kun pojassa roikkuu)...ja ajattelen häntä enemmänkin vihamiehenäni kuin tuttavana...tai siis nimenomaan mitään välejä ei ole eikä tule vaan todennäköisesti sanoisin vaan selvät sanat jos hän joskus jotain lähentymistä yrittäisi (ei kyl yritä).
Mut ei siinä muuta. Toipuminen sujuu aika nopeeta kun oma elämä palaa taas omiin tavallisiin uomiinsa. Hankalaa on oikeastaan noi voimakkaat tunteet, joita joutuu läpikäymään (omat avuttomuuden tunteet, suru menetetystä suhteesta, viha miestä ja anoppia kohtaan). Mut elämä palaa ekana raiteilleen ja noita tunteita saattaa työstää vähän vielä sen jälkeenkin. Sanoisin, että mulla oli homma läpikäytynä päässäni kahdessa vuodessa.Täytyy koko ajan muistaa, että me kuullaan täällä vaan riita-asiasta toisen osapuolen käsitys.
Musta on kamalaa, miten hirveästi te syytätte anoppianne tai varsinkin ex-anoppianne. Ettekä näe itsessänne oikeestaan mitään vikaa.
Sitten tuli mieleen vielä. Kun tulee lapsia tai kun tulee ylimääräistä rahanmenoa, ollaanko me miniät silloin yhtä johdonmukaisia. Ettei siis huolita yhtään ennakkona rahaa talonrakennukseen tai ei tarvita koskaan lapsenhoitajaa. Ajatelkaas sitä! - niin totta
mulla on ihan ok anoppi kirjoitti:
Täytyy koko ajan muistaa, että me kuullaan täällä vaan riita-asiasta toisen osapuolen käsitys.
Musta on kamalaa, miten hirveästi te syytätte anoppianne tai varsinkin ex-anoppianne. Ettekä näe itsessänne oikeestaan mitään vikaa.
Sitten tuli mieleen vielä. Kun tulee lapsia tai kun tulee ylimääräistä rahanmenoa, ollaanko me miniät silloin yhtä johdonmukaisia. Ettei siis huolita yhtään ennakkona rahaa talonrakennukseen tai ei tarvita koskaan lapsenhoitajaa. Ajatelkaas sitä!Lämmitti anopin mieltä kaikkien päinvastaisten kirjoitusten jälkeen.
- mieltä
niin totta kirjoitti:
Lämmitti anopin mieltä kaikkien päinvastaisten kirjoitusten jälkeen.
aina joskus tänne eksyykin joku ajatteleva miniä. Toki meidän anoppienkin tulee välttää yleistämistä, myös hyvin mukavia miniöitä on olemassa, luojan kiitos.
Mutta kuten sanoit, sydäntä lämmittää edellisen kommentti. Ehkä nämä haukkujat ovat kuitenkin harvemmassa mutta vain kovaäänisempiä. - vai mitä
mieltä kirjoitti:
aina joskus tänne eksyykin joku ajatteleva miniä. Toki meidän anoppienkin tulee välttää yleistämistä, myös hyvin mukavia miniöitä on olemassa, luojan kiitos.
Mutta kuten sanoit, sydäntä lämmittää edellisen kommentti. Ehkä nämä haukkujat ovat kuitenkin harvemmassa mutta vain kovaäänisempiä.Minua ärsytti sinun kirjoituksessasi tuo maininta: "Ehkä nämä haukkujat ovat kuitenkin harvemmassa mutta vain kovaäänisempiä."
Jos kaikki olisi hyvin, ei olisi tarvetta käydä keskustelupalstalla purkamassa pahaa mieltään.
Asetit ikään kuin vastakohdiksi että "haukkuja" olisi ajattelematon, kun taas miniä, joka kehuu anoppiaan, olisi "mukava" ja "ajatteleva".
Ellei olisi niitä pahoja anoppeja, niin ei olisi myöskään mitään tarvetta kellään haukkua heitä "kovaäänisesti".
Vähemmän kai on tarvetta yleensäkään kirjoitella sellaisella, jolla on hyvät suhteet puolisonsakin sukulaisiin. Ei se ole mitään ihmeellistä. - tyytyväinen miniä
vai mitä kirjoitti:
Minua ärsytti sinun kirjoituksessasi tuo maininta: "Ehkä nämä haukkujat ovat kuitenkin harvemmassa mutta vain kovaäänisempiä."
Jos kaikki olisi hyvin, ei olisi tarvetta käydä keskustelupalstalla purkamassa pahaa mieltään.
Asetit ikään kuin vastakohdiksi että "haukkuja" olisi ajattelematon, kun taas miniä, joka kehuu anoppiaan, olisi "mukava" ja "ajatteleva".
Ellei olisi niitä pahoja anoppeja, niin ei olisi myöskään mitään tarvetta kellään haukkua heitä "kovaäänisesti".
Vähemmän kai on tarvetta yleensäkään kirjoitella sellaisella, jolla on hyvät suhteet puolisonsakin sukulaisiin. Ei se ole mitään ihmeellistä.Minulla on mielestäni hyvä suhde appivanhempiini varsinkin appeani arvostan suuresti on oikea isä lapsilleen, pappa, ja appiukon lähes täydellinen kuva. kiitos heille siitä. Mutta minä olen nähnyt muutakin ja tuttuja ja ystäviä on jotka joutuvat hankaliinkin tilanteisiin appivanhempiensa takia.
Eli syitä on kyllä varmasti kaikissa osapuolissa yhdessä ja erikseen.
Näitä lukiessa huomaa kyllä että tosiaan kyllä on anoppeja paljon jotka systemaattisesti piinaavat miniöitään ja moittivat heitä aivan kaikesta olivatpa he sitten syyllisiä tai eivät. Ei sellainen kuulu mielestäni aikuisen ihmisen käytökseen.
Mikä kumma se on kun pitää alkaa mestaroimaan miniälleen että kuinka pitäisi tehdä joku asia ja miten hoitaa lapset, ja hänen poikansa yms.
Eikö se kieli hiukan siitä että anoppi on se joka ei osaa päästää irti lapsistaan kun olisi niin kova halu niiden elämää päästä vielä säätämään.
Eikä kenenkään anopin tai apen tätä lukiessaan tarvitse kokea että aina appivanhempia moititaan jos he tietävät sisimmässään että kohtelevat lastensa puolisoita ja omia lapsiaankin itsenäisinä aikuisina ihmisinä kunnioituksella.
Haukkumalla miniöitään, vävyjään he arvostelevat omia lapsiaan ja sitä kautta...katse peiliin!
- kunpa olisi toisin
...hyvää. On helpottunut olo, kun ei tarvitse nähdä joka viikko. Mutta toisaalta jälleennäkeminen voi olla kurja. Lopullisesta erosta ei ollut alun perin kyse, vaan lähinnä irtiotosta hetkeksi.
...pahaa. Parisuhteelle suhteiden jäähdytys appivanhempiin ei tee hyvää, vaikka se ei koskisi kuin miniää/vävyä itseään. Aviomies/vaimo ei välttämättä asetu puolison puolelle missään asiassa ja sitten ollaan jo eron partaalla.
Ole sitten tässä. Kiusattuna vaiko hylättynä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h32711Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062501Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv42229Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.441855- 321433
Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141423- 1761145
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1011134Persu ajoi autoa
Ajoi lapsen yli https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/597a7468-3d1d-455e-bed2-21c1efc31ac1201043Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?81938