Uutisissa kerrottua; inkeriläisten palauttaminen tutkitaan. Työ alkaa vuoden vaihteessa ja tapahtuu Kansallisarkistossa ja kestää kolme vuotta. Tutkimuksen taustalla maan hallitus.
Inkeriläisten
palauttaminen
19
1206
Vastaukset
- toksovalainen
Äiti ja mummo oli niiden joukossa.Oli pakko palautta meitä voitajille...
- Mustilan Murre
Tästähän tulee mielenkiintoista jos asia toteutuu aiotuissa mittakaavassa. 230.000 euroa on aikamoinen potti.
Varsinkin sen suhteen jos, kuten YLE:n kotisivuilla lukee, aiotaan kuullaa mm inkeriläisiä itseään ja tutkimuksia tehdä myös Venäjän arkistoissa.
Mitä tarkoittaa "inkeriläisten kuuleminen"? Monethan itse kokeneethan ovat jo siellä mistä ei voi lähettää kertomuksia.
Vai tarkoittaako tämä "ovelta ovelle" -haastatteluja niiden parissa jotka ovat vielä elossa vai jonkin järjestön edustajien kuulemista tai jotain muuta?
Kuka muuten inkeriläsiä edustaa tässä asiassa ? Tai mitkä järjestöt ?
Tutkimusta tehtäisiin kuulemma myös Venäjän arkistoissa. Mitä tämä mahtaa tarkoittaa ja salliiko Venäjä vapaan tietojen luovtuksen ja jos salliikin niin miten seulotaan tietoja ja mistä arkistoista ? Kerron yhden esimerkin: eräs tuntemani mummo, nyt jo yli 80, kertoi kun heidät karkoitettiin niin papereihin kirjattiin "vapaaehtoinen".
Oma erillinen kysymys on se mikä on tutkimuksen pohjimmainen tarkoitus ja miten tutkimus rajataan? Onko kyseessä siis jonkinlainen "tottuuskomissio" ? Ja kuten kaikki tiedämme totuus on aina suhteellista.
Ketkä muuten tutkimuksen teksivät ja millä perusteella heidät valitaan ja kuka valitsee?
Yllä oleva ei ole arvostelua. Koitan vaan osoittaa että tutkimusen tekemisessä on monta käytännän ongelmaa. Joten on syytä pitää jalat maassa vaikka hyvä ajatus sinällään onkin.
Itse näen että hankkeen suurin merktys on siinä, että inkeriläisten kohtalo saa vielä kerraan huomiota ennen kuin asiaa painuu historian hämärään (ja jäisi selvittämättä).
Nyt olisikin hyvä tilaisuus inkeriläsiten järjestöille nostaa päätään ja miettiä voivatko ne auttaa tutkimustyössä ja samalla saada toimintaansa myös tunnetuksi.
Ehkä nyt olisi myös syytä pohtia tulevia henkilövalintoja järjestöihin sitä silmällä pitäen että järjestöt kykenisivät käymään laadukasta kesksustelua julkisuudessa omasta asiastaan. Kenties jonkinlaiset selvtystyötä tukevat jaostot voisvat olla yksi mahdollisuus? Samalla olisi kenties mahdollisuus omankin perinteen keräämiselle ?
Ihan vain tämmöisiä ajatuksia.- asiaan kannattaa
puuttua myös inkeriläisten yhdistysten ja järjestöjen. Olen ollut yhteydessä heimosotilaiden palautuksia koskevissa asioissa ja ottavat mielellään ajatuksia vastaan.
- Inkernkulttuuri
Yritin etsiä tietoa palautusten tutkimisesta Kansallisarkiston sivuilta. Ei löytynyt mitään uutta. Siellä kerrottiin vielä, että inkeriläisten tutkiminen ei kuulu luovutetut-projektiin.
Keskustelin noin vuosi sitten Kansallisarkiston johtajan ja luovutusta tutkivien virkalijoiden kanssa. Silloin määrärahat olivat saaneet kielteisen ratkaisun, mutta nyt ilmeisesti tilanne on toinen.
Täyttä kirkkautta ei silloin tullut nimenomaan tähän "inkeriläisten kuulemiseen". Arkistoyhteistyö on varmaan paikallaan ja se voi hyödyttää muitakin alueita. Todella kiinnostavaa olisi tietää, mitä haastatteluilla tavoitellaan. Ettei olisi sama kuin eilisissä uutisissa, jossa haasteteltiin palautuksista henkilöä, joka ei sodan aikana Suomessa ollut.
Sen verran olen haastatteluihin ja myös kertomusten tuottamiseen perehtynyt, että on aika vaikea enää näin monien vuosien jälkeen palautua sodanjälkeisten aikojen ajatuksiin ja tuntemuksiin. Lisäksi useimmat nykyisistä haastateltavista olivat lähdön aikaan lapsia tai nuoria. Lähtöpäätöksen jälkeiset tapahtumat värjäävät varmaankin tämänhetkisiä tarinoita.
Tarkoitan tällä erityisesti sitä, etteivät inkeriläiset päässeet kotipaikoilleen. Jos suomalaiset tämän tiesivät tai edes aavistivat, silloin kyseessä on iso juttu. Jos taas huijaus tuli yllätyksenä, niin kuinka moni 60 vuoden jälkeen pystyy päättelemään, olisiko jäänyt Suomeen ja jättänyt miehensä ja poikansa Venäjälle tietäen, että tuskin heille muuttolupaa Suomeen heltiää puna-armeijasta pääsyn jälkeen. Tilannehan oli usein varsin monimutkainen sekä yksilöiden itsensä kannalta että myös viranomaisten kannalta.
On tietysti hyvä tutkia, mitä voidaan. Arkistoissahan saattaa olla uutta tietoa. Mutta niin vain tuntuu, että yhtä totuutta tuskin löytyy.
Inkeriläisjärjestöillä soisi olla linkit tutkijoihin. Kuten totesin, vuosi sitten olin keskusteluissa asiasta audienssin pyynnön jälkeen. Tuolloin ehdolla oli ollut yhden inkeriläistaustaisen tutkijan kiinnittäminen projektiin. Toivottavasti näin on tapahtunut. - sivut on
Inkernkulttuuri kirjoitti:
Yritin etsiä tietoa palautusten tutkimisesta Kansallisarkiston sivuilta. Ei löytynyt mitään uutta. Siellä kerrottiin vielä, että inkeriläisten tutkiminen ei kuulu luovutetut-projektiin.
Keskustelin noin vuosi sitten Kansallisarkiston johtajan ja luovutusta tutkivien virkalijoiden kanssa. Silloin määrärahat olivat saaneet kielteisen ratkaisun, mutta nyt ilmeisesti tilanne on toinen.
Täyttä kirkkautta ei silloin tullut nimenomaan tähän "inkeriläisten kuulemiseen". Arkistoyhteistyö on varmaan paikallaan ja se voi hyödyttää muitakin alueita. Todella kiinnostavaa olisi tietää, mitä haastatteluilla tavoitellaan. Ettei olisi sama kuin eilisissä uutisissa, jossa haasteteltiin palautuksista henkilöä, joka ei sodan aikana Suomessa ollut.
Sen verran olen haastatteluihin ja myös kertomusten tuottamiseen perehtynyt, että on aika vaikea enää näin monien vuosien jälkeen palautua sodanjälkeisten aikojen ajatuksiin ja tuntemuksiin. Lisäksi useimmat nykyisistä haastateltavista olivat lähdön aikaan lapsia tai nuoria. Lähtöpäätöksen jälkeiset tapahtumat värjäävät varmaankin tämänhetkisiä tarinoita.
Tarkoitan tällä erityisesti sitä, etteivät inkeriläiset päässeet kotipaikoilleen. Jos suomalaiset tämän tiesivät tai edes aavistivat, silloin kyseessä on iso juttu. Jos taas huijaus tuli yllätyksenä, niin kuinka moni 60 vuoden jälkeen pystyy päättelemään, olisiko jäänyt Suomeen ja jättänyt miehensä ja poikansa Venäjälle tietäen, että tuskin heille muuttolupaa Suomeen heltiää puna-armeijasta pääsyn jälkeen. Tilannehan oli usein varsin monimutkainen sekä yksilöiden itsensä kannalta että myös viranomaisten kannalta.
On tietysti hyvä tutkia, mitä voidaan. Arkistoissahan saattaa olla uutta tietoa. Mutta niin vain tuntuu, että yhtä totuutta tuskin löytyy.
Inkeriläisjärjestöillä soisi olla linkit tutkijoihin. Kuten totesin, vuosi sitten olin keskusteluissa asiasta audienssin pyynnön jälkeen. Tuolloin ehdolla oli ollut yhden inkeriläistaustaisen tutkijan kiinnittäminen projektiin. Toivottavasti näin on tapahtunut.on päivitetty viimeksi 8.12 perjantaina, joten nähtävästi viikolla taas saadaan ehkä lisätietoa.
- toksovalainen
Ensiksi neuvostonagitaatorit kutsuivat vapaaehtollisesti.Oli luvattu omien kylijeen palauttaminen.Sen jälkeen oli pako-vapaaehtollinen aalto,sen jälkeen pakollinen..
Suomalaiset laitoivat mukaan paljon tavara,kaikki oli takavarikoitu,inkeriläisiä heitettiin kylmijeen tupijeen syrjissä Jaroslaavin alueen kylissä keskellä talvea.Suomessa äiti muista kun hän on syönyt vehnäpulla ja juonnut limsaa(sodan aikana!!).Jaroslaavin alueella ihmiset unohtuivat mitä on leipä... - kertoi
toksovalainen kirjoitti:
Ensiksi neuvostonagitaatorit kutsuivat vapaaehtollisesti.Oli luvattu omien kylijeen palauttaminen.Sen jälkeen oli pako-vapaaehtollinen aalto,sen jälkeen pakollinen..
Suomalaiset laitoivat mukaan paljon tavara,kaikki oli takavarikoitu,inkeriläisiä heitettiin kylmijeen tupijeen syrjissä Jaroslaavin alueen kylissä keskellä talvea.Suomessa äiti muista kun hän on syönyt vehnäpulla ja juonnut limsaa(sodan aikana!!).Jaroslaavin alueella ihmiset unohtuivat mitä on leipä...kuinka hän laittoi isoisäni mukaan palautuksessa Neuvostoliittoon paljon leipää ja villasukkia. Mihinkähän nekin lopulta päätyivät.
- laps inkerin
kertoi kirjoitti:
kuinka hän laittoi isoisäni mukaan palautuksessa Neuvostoliittoon paljon leipää ja villasukkia. Mihinkähän nekin lopulta päätyivät.
Oma mummoni on kertonut, että Viipuriin saapuessa, kaikilta inkeriläisiltä otettiin pois Antti Hämäläsen kirjottama kirja "Kadonutta Inkeriä". Kirjan ovat saaneet lähes kaikki , palautukseen joutuneet inkeriläiset.
- Inkerinkulttuuri
Olisi mielenkiintoista ja tärkeääkin kuulla, mitä itse kukin odottaa tutkimukselta. Eli millaiset tulokset olisivat hyviä ja inkeriläisten asioita edistäviä. Ja millaisia tekoja siitä seuraa. Miten tutkimus mahdollisesti muuttaa tulevaisuutta.
Kertokaa!!!- Mustilan Murre
Tutkimus ei, oma näkemykseni siis, muuta mitään. Monet tutkimuksen kohteista ovat sitä paitsi jo siirtyneet tuonpuoleiseen.
Tutkimuksen taustalla näyttäisi piilevän paljon tunteellisia seikkoja. Inkeriläisten kohtalo on kuin Suomen oman kärsimysnäytelmän toisinto pienoiskoossa.
Konkreettisesti katsoen tutkimuksen avulla voidaan kuitenkin, toivon mukaan, historiantutkimuksen yms. keinoin selvittää se tapahtumasarja jota ei juurikaan virallisessa historiankirjotuksessa ole, joitakin reunahumautuksia lukuunottamatta, mainittu.
Mahdollisesti selviäisi myös se missä ja kenen toimesta luovutuspäätös syntyi, mitä Suomessa tiedettiin päätöstä tehtäessä varsinkin sen seurauksista jne. Tietämys näistä tausta-vaikuttimista on ollut hyvin hämärä Suomessa. Ja se on outoa. Hyvin outoa. Kun 55.000 ihmistä ei ollut mikään pelkkä "kyykkäjoukkue" vaan pikemminkin kansanryhmä - paitsi aikamiehiä myös mm. vanhuksia, lapsia, naisia joille luvattiin "pääsy kotiin" mutta annettiin menolippu jonnekin aivan muualle - "vähän etemmäksi".
Tosiaan kuka Suomessa oli vaikuttamassa inkeriläsiten palauttamiseen. Toiset sanovat että neuvostoliitto vaati, toiset taas syyttävät "erästä vasemmistopuoluetta", onpa erään koillis-lapissa sijaitsevan kansallispuiston nimikkopresidenttikin tähän sekoitettu jne. Ihan milenkiinnosta odotan mitä johtopäätöksiä tutkijat tekevät. Hyvä olisi ehkä jos mukana olisi ulkomaista tutkijaverta esim. länsinaapurista jotta asioita voidaan tosiaankin tarkastella viileän objektiivisesti. Muutoinhan, jos mukana on pelkkiä suoalaisia, uhkana on aina että tutkijat ovat osittain tutkittavaa kohdetta (= suomalaiset tutkijat siis olemassaolevan suomalaisen historiankirjoituksen tulkitisijoina).
Toisaalta sekin olisi kiinnostavaa tietää miksi jotkut saivat jäädä.
ja se että mitä luovutetuille tosiasiassa tapahtui Neuvostoliitossa luovutuksen jälkeen. Toistaiseksi olen lukenut asiasta, jossain määrin kenties luotttettavaa tekstiä, vain Suomen kuvalehden jutun. Loput kuulemani tarinat ovat huhuja.
Symbolisesti katsoen tutkimusta voidaan pitää myös jonkinlaisena tunnustuksena valtion taholta päätöksestä, joka kollektiivisessa muistissa on jäänyt noloksi valtiollisen historian valkoiseksi pilkuksi.
Symboliikkaan liittyen näen että ko. tutkimuksen suurin merkitys olisi - hyvin tehtynä - ikäänkuin "post mortum" myönnetty kunniamerkki tapahtumaketjun uhreille ja samalla osa inkeriläisten historiankirjotusta. - Mustilan Murre
Laitain tähän pieneksi muistutukseksi seuraavan jutun YLE:n uutisarkstosta
Pvm 04.09.2000.
Uutinen puoltaa mielestäni sitä, että ihan yleisen historiantuntemuksenkin nimissä on hyvä että lähihistoriaa pengotaan.
******************
YLE 4.9.2000:
Suurella osalla nuorista on hatarat tiedot Suomen suhteista natseihin ja Neuvostoliittoon. Erityisen epäselväksi on jäänyt YYA-sopimuksen ero verrattuna Varsovan liiton maiden ja Neuvostoliiton tekemään sopimukseen.
Tiedot ilmenevät kansainvälisestä Civics-tutkimuksesta, jossa tutkittiin nuorten tietoja ja asenteita kiusallisiksi koetuista kansallisen historian vaiheista.
Etenkin YYA-sopimuksen sisältö ja Suomen suhteet natsi-Saksaan ovat jääneet nuorille epäselviksi.
Suomen- ja ruotsinkielisten nuorten käsityksissä oli eroja. Ruotsinkielisistä 38 prosenttia hyväksyi väitteen, että Suomi oli "rähmällään" Neuvostoliiton määräysvallan edessä, kun suomenkielisistä vain 19 prosenttia oli valmis allekirjoittamaan väitteen. Natseihin nuoret uskoivat Suomen pitäneen pesäeron.
Tutkimuksen Suomen koordinaattori Sakari Suutarinen huomauttaa, ettei kiusallisia kansallisia vaiheita juuri käsitellä historian opinnoissa.
Esimerkiksi Suomen osallistuminen Leningradin saartorenkaaseen Toisen maailmansodan aikana ja inkeriläisten luovuttaminen Neuvostoliittoon unohtuneet, kun on haluttu korostaa kansakuntamme taistelua olemassaolostaan.
(Lähde: Ylen uutisarkisto; STT)
http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=71899&search=inkeriläisten - historiatietoa
Mustilan Murre kirjoitti:
Laitain tähän pieneksi muistutukseksi seuraavan jutun YLE:n uutisarkstosta
Pvm 04.09.2000.
Uutinen puoltaa mielestäni sitä, että ihan yleisen historiantuntemuksenkin nimissä on hyvä että lähihistoriaa pengotaan.
******************
YLE 4.9.2000:
Suurella osalla nuorista on hatarat tiedot Suomen suhteista natseihin ja Neuvostoliittoon. Erityisen epäselväksi on jäänyt YYA-sopimuksen ero verrattuna Varsovan liiton maiden ja Neuvostoliiton tekemään sopimukseen.
Tiedot ilmenevät kansainvälisestä Civics-tutkimuksesta, jossa tutkittiin nuorten tietoja ja asenteita kiusallisiksi koetuista kansallisen historian vaiheista.
Etenkin YYA-sopimuksen sisältö ja Suomen suhteet natsi-Saksaan ovat jääneet nuorille epäselviksi.
Suomen- ja ruotsinkielisten nuorten käsityksissä oli eroja. Ruotsinkielisistä 38 prosenttia hyväksyi väitteen, että Suomi oli "rähmällään" Neuvostoliiton määräysvallan edessä, kun suomenkielisistä vain 19 prosenttia oli valmis allekirjoittamaan väitteen. Natseihin nuoret uskoivat Suomen pitäneen pesäeron.
Tutkimuksen Suomen koordinaattori Sakari Suutarinen huomauttaa, ettei kiusallisia kansallisia vaiheita juuri käsitellä historian opinnoissa.
Esimerkiksi Suomen osallistuminen Leningradin saartorenkaaseen Toisen maailmansodan aikana ja inkeriläisten luovuttaminen Neuvostoliittoon unohtuneet, kun on haluttu korostaa kansakuntamme taistelua olemassaolostaan.
(Lähde: Ylen uutisarkisto; STT)
http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=71899&search=inkeriläistenProf. Heikki Ylikankaan tekstiä
www.helsinki.fi/~hylikang/varjopuo.htm
"Jatkosotaa varjonpuolelta"
- omalmaal
" Kun nyt historiallisten olojen pakottamina Inkerin suomalaisia palaa jälleen takaisin emänmaahansa Suomeen, niin jokaisen suomalaisen kunnia-asia on omasta puolestaan tasoittaa näiden paljon kokeneiden sitkeiden suomalaisten tietä heidän uudessa kotimaassaan."
( Kadonnutta Inkeriä ) 1943.
Isovanhemmat , isä olivat suomessa vuoden.Nyt en voi enää kysyää heiltä, miltä heistä tuntui, kun toisin kävi.- Inkerinkulttuuri
Osuit ongelman ytimeen. Aika on monessa mielessä tehnyt tehtävänsä.
- heimosotilaiden
Inkerinkulttuuri kirjoitti:
Osuit ongelman ytimeen. Aika on monessa mielessä tehnyt tehtävänsä.
Missä vaiheessa on heimosotilaiden palautusten tutkimus? Onko täällä kenelläkään mitään tietoa asiasta.
- Kansallisarkiston sivuilla
heimosotilaiden kirjoitti:
Missä vaiheessa on heimosotilaiden palautusten tutkimus? Onko täällä kenelläkään mitään tietoa asiasta.
Kansallisarkiston sivuilla löytyy tutkimuksesta tietoa.
Mm. pyydetään henkilöitä, joilla on omakohtaisia kokemuksia tapahtumista, kertomaan ne.
www.narc.fi/arkistolaitos/luovutukset/aineisto.htm - palautusta ei
Kansallisarkiston sivuilla kirjoitti:
Kansallisarkiston sivuilla löytyy tutkimuksesta tietoa.
Mm. pyydetään henkilöitä, joilla on omakohtaisia kokemuksia tapahtumista, kertomaan ne.
www.narc.fi/arkistolaitos/luovutukset/aineisto.htmvieläkään tässä vaiheessa tutkita.
- edelliseen
palautusta ei kirjoitti:
vieläkään tässä vaiheessa tutkita.
Heimopataljoonalaisten palautukset kuuluvat tutkimuksen piiriin. Mutta siviilihenkilöiden kohdalla sanotaan Kansallisarkiston tuolla edellä mainituilla sivuilla "Tutkittavat henkilöryhmät":"Suomen sodan jälkeen Neuvostoliittoon palauttamat noin 55.000 inkerinsuomalaista siviilihenkilöä eivät joukon laajuuden takia kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Heidän vaiheidensa selvittämiseksi on perusteilla erillinen tutkimushanke."
- Inkerinkulttuuri
edelliseen kirjoitti:
Heimopataljoonalaisten palautukset kuuluvat tutkimuksen piiriin. Mutta siviilihenkilöiden kohdalla sanotaan Kansallisarkiston tuolla edellä mainituilla sivuilla "Tutkittavat henkilöryhmät":"Suomen sodan jälkeen Neuvostoliittoon palauttamat noin 55.000 inkerinsuomalaista siviilihenkilöä eivät joukon laajuuden takia kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Heidän vaiheidensa selvittämiseksi on perusteilla erillinen tutkimushanke."
Inkeriläisten palautusten tutkiminen ei alun alkuaan kuulunut luovutettujen tutkimushankkeeseen. Sitähän nyt on jollakin tavoin laajennettu, vrt. tv-uutisten tieto. Olemme olleet Inkerin kulttuuriseurasta yhteydessä Kansallisarkistoon ja sieltä on luvattu järjestää tiedotustilaisuus. Aluksi sanottiin, että tammikuun puolivälissä, sittemmin aika muuttui helmikuun puoliväliksi. Täsmällistä hetkeä ei ole kerrottu. Mutta kuten muualla tällä palstalla on kerrottu, seura tekee vierailun Kansallisarkistoon ja tuolloin nousevat nämäkin asiat keskusteluun - sen lupaan. Tuloksista raportoidaan nettisivuilla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 962655
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012243- 912010
- 131719
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441691- 781656
- 361646
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?911573Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1281447Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411274