Miksi

Jos tulee ankkuripaikalle, niin aina on näitä rumia rautakaukaloita, josissa kaikki rakenteet on tehty kertoimella 15, kaiteet ruorit, targakaaret, uimatasot, kaikki on valkoiseksi maalattua terästä.
Hitsaussaumat järkyttävää räkää, eikä muotoilusta tietoakaan, vähän niinku roiskastu kiinni siihen mihin tipahti.
Tuuliperäsimestä en puhunut, onhan sekin ruma, mutta melkeimpä pakollinen sellainen.
Vanhat vikingin matkustajalaivat ovat muuten edelleen rumia, esim Ålandin lautta.

Mainitsemistasi veneistä en osaa kommentoida, laita vaikka linkkiä kuviin.

Ihmetyttää vaan että onko ruma = merikelpoinen?
Onhan monet kiertänyt palloja kaunislinjaisilla lasikuituveneillä yhtä onnistuineesti kuin näkä katiskat.

Siis... kirjoitti:

Jos tulee ankkuripaikalle, niin aina on näitä rumia rautakaukaloita, josissa kaikki rakenteet on tehty kertoimella 15, kaiteet ruorit, targakaaret, uimatasot, kaikki on valkoiseksi maalattua terästä.
Hitsaussaumat järkyttävää räkää, eikä muotoilusta tietoakaan, vähän niinku roiskastu kiinni siihen mihin tipahti.
Tuuliperäsimestä en puhunut, onhan sekin ruma, mutta melkeimpä pakollinen sellainen.
Vanhat vikingin matkustajalaivat ovat muuten edelleen rumia, esim Ålandin lautta.

Mainitsemistasi veneistä en osaa kommentoida, laita vaikka linkkiä kuviin.

Ihmetyttää vaan että onko ruma = merikelpoinen?
Onhan monet kiertänyt palloja kaunislinjaisilla lasikuituveneillä yhtä onnistuineesti kuin näkä katiskat.

Lue lisää

Tässä kaksi kuvalinkkiä niistä veneistä, joita et tuntenut.
s/y Northern Light: http://www.selfsteer.com/boats/view.php?boatTypeID=955
s/y Aventura Trois: http://www.noonsite.com/aventura
Toinen terästä, toinen kantikas alumiinivene. Molemmat tehneet retkiä alueilla, jossa ihailemasi muovikiiltoiset sarjatuotatoveneet harvemmin pistäytyvät.
Rolf Bjelken Northern Lightistä olisi paljon kuvia kirjoissa, netissä vähemmän. Molemmista on ollut kuvitettuja artikkeleita englanninkielisissä purjehduslehdissä. Siksi ajattelin, että jokainen pitkänmatkan purjehdusta harrastava ne tuntisi vaikka ei olisi henkilökohtaisesti tavannutkaan.
Ne vanhat ja rumiksi haukutut Vikinglinjan alukset (Viking 1-3), joihin viitattiin, eivät enää ole liikenteessä - ymmärsit ilmeisesti väärin senkin.
"Jos tulee ankkuripaikalle, niin aina on näitä rumia rautakaukaloita...." - mikä sinua pännii ja stressaa? Oletko ehkä venealan myyntimies, joka ei siedä kuin tietyn merkkisiä tuotteita? Tällaisten "rautakaukaloiden" ja muidenkin "rumien" tuuliperäsinveneiden kipparit lähettelevät vieläkin ystävällisiä sähköpostitervehdyksiä ja raportteja eri puolilta maailmaa, vaikka oma pallonkiertoretkeni päättyi jo toista vuotta sitten. Yhteishenki ja ystävyys ei riipu veneen kosmeettisista piirteistä. Merikelpoiset veneet eivät ole rumia! Makuasia tietysti ja aivan turha piikittelyn kohde.

niistä "rumista" ... kirjoitti:

Tässä kaksi kuvalinkkiä niistä veneistä, joita et tuntenut.
s/y Northern Light: http://www.selfsteer.com/boats/view.php?boatTypeID=955
s/y Aventura Trois: http://www.noonsite.com/aventura
Toinen terästä, toinen kantikas alumiinivene. Molemmat tehneet retkiä alueilla, jossa ihailemasi muovikiiltoiset sarjatuotatoveneet harvemmin pistäytyvät.
Rolf Bjelken Northern Lightistä olisi paljon kuvia kirjoissa, netissä vähemmän. Molemmista on ollut kuvitettuja artikkeleita englanninkielisissä purjehduslehdissä. Siksi ajattelin, että jokainen pitkänmatkan purjehdusta harrastava ne tuntisi vaikka ei olisi henkilökohtaisesti tavannutkaan.
Ne vanhat ja rumiksi haukutut Vikinglinjan alukset (Viking 1-3), joihin viitattiin, eivät enää ole liikenteessä - ymmärsit ilmeisesti väärin senkin.
"Jos tulee ankkuripaikalle, niin aina on näitä rumia rautakaukaloita...." - mikä sinua pännii ja stressaa? Oletko ehkä venealan myyntimies, joka ei siedä kuin tietyn merkkisiä tuotteita? Tällaisten "rautakaukaloiden" ja muidenkin "rumien" tuuliperäsinveneiden kipparit lähettelevät vieläkin ystävällisiä sähköpostitervehdyksiä ja raportteja eri puolilta maailmaa, vaikka oma pallonkiertoretkeni päättyi jo toista vuotta sitten. Yhteishenki ja ystävyys ei riipu veneen kosmeettisista piirteistä. Merikelpoiset veneet eivät ole rumia! Makuasia tietysti ja aivan turha piikittelyn kohde.

Lue lisää

Kuvia nyt oli vain tuuliperäsimestä, joka ei tee veneestä rumaa.
Muuten tuo "Nortti" näyttikin melkosen rumalta kapistukselta, ainakin noiden muutaman huonon kuvan perusteella.

Aventurastakin oli vain yksi kuva, mutta ei näyttänyt niin pahalta.

En ilmeisesti missään todennut että teräsveneet ovat rumia, ja kannatan sarjatuotanto/myovi -veneitä.

On kauniita teräsveneitä, mutta usein ne ovat rumia, onko luulot omista valmistustaidoista sitten pikkasen olleet liian positiiviset..mikä lie?

Vanhoista vikin 1-3 sen verran että ei ne todella kauniita olleet? 1 ja 3 on olleet molemmat vaasassa ajossa, jossa olen mm. niilläkin reissannut.
Vikin 2 on jonku mielestä kaunis, mutta tehtiin siihen aikaan oikeastikin kauniita laivoja.

Vikin 1 oli muuten liikenteessä vuoteen 2000 asti, ja viking3 taitaa olla edelleen ajossa.

En myöskään ymmärrä mistä olet saanut päähän että pidän tuuliperäsinta objekstina joka tekee veneestä ruman?

""Jos tulee ankkuripaikalle, niin aina on näitä rumia rautakaukaloita...." - mikä sinua pännii ja stressaa? Oletko ehkä venealan myyntimies, joka ei siedä kuin tietyn merkkisiä tuotteita?"

En ole todellakaan venekauppias, omankin veneeni ostin käytettynä kauan sitten.
Antaa vaan ihmisestä huolimattoman/epäsiistin kuvan jos ei huolehdi omaisuudestaan, tai se näyttää kyhäykseltä.
Purjevene on monelle koti, ja minä ainakain tykkään asua nätissä ja siistissä kodissa.
Kaunis voi olla funktionaalinenkin.

Itselläni ei ole merkkivene/skandi vaan mutta veneeni on silti siisti.
Ystävänä en ollenkaan väheksy "rumien kaukaloiden" purjehtijoita.

"Merikelpoiset veneet eivät ole rumia!"
Tarkoittaa??
Onko merikelvoton vene aina ruma?
Miten merikelpoisuus tekee veneestä kauniin?
Huononeeko teräsveneen merikelpoisuus jos näkee vaivaa rakennuksessa, pyöristelee, suunnittelee...eikä vaan roiski?

kuva-arkisto kirjoitti:

Kuvia nyt oli vain tuuliperäsimestä, joka ei tee veneestä rumaa.
Muuten tuo "Nortti" näyttikin melkosen rumalta kapistukselta, ainakin noiden muutaman huonon kuvan perusteella.

Aventurastakin oli vain yksi kuva, mutta ei näyttänyt niin pahalta.

En ilmeisesti missään todennut että teräsveneet ovat rumia, ja kannatan sarjatuotanto/myovi -veneitä.

On kauniita teräsveneitä, mutta usein ne ovat rumia, onko luulot omista valmistustaidoista sitten pikkasen olleet liian positiiviset..mikä lie?

Vanhoista vikin 1-3 sen verran että ei ne todella kauniita olleet? 1 ja 3 on olleet molemmat vaasassa ajossa, jossa olen mm. niilläkin reissannut.
Vikin 2 on jonku mielestä kaunis, mutta tehtiin siihen aikaan oikeastikin kauniita laivoja.

Vikin 1 oli muuten liikenteessä vuoteen 2000 asti, ja viking3 taitaa olla edelleen ajossa.

En myöskään ymmärrä mistä olet saanut päähän että pidän tuuliperäsinta objekstina joka tekee veneestä ruman?

""Jos tulee ankkuripaikalle, niin aina on näitä rumia rautakaukaloita...." - mikä sinua pännii ja stressaa? Oletko ehkä venealan myyntimies, joka ei siedä kuin tietyn merkkisiä tuotteita?"

En ole todellakaan venekauppias, omankin veneeni ostin käytettynä kauan sitten.
Antaa vaan ihmisestä huolimattoman/epäsiistin kuvan jos ei huolehdi omaisuudestaan, tai se näyttää kyhäykseltä.
Purjevene on monelle koti, ja minä ainakain tykkään asua nätissä ja siistissä kodissa.
Kaunis voi olla funktionaalinenkin.

Itselläni ei ole merkkivene/skandi vaan mutta veneeni on silti siisti.
Ystävänä en ollenkaan väheksy "rumien kaukaloiden" purjehtijoita.

"Merikelpoiset veneet eivät ole rumia!"
Tarkoittaa??
Onko merikelvoton vene aina ruma?
Miten merikelpoisuus tekee veneestä kauniin?
Huononeeko teräsveneen merikelpoisuus jos näkee vaivaa rakennuksessa, pyöristelee, suunnittelee...eikä vaan roiski?

Lue lisää

"Miksi monet pallonkiertoveneet ovat järkyttävän näköisiä linnunpelättejä (muutama suomalainenkin)."
Näinhän se alkuperäinen kysymys oli ja kysyjää oli jopa "oksettanut" veneiden rumuus. jne jne.
Turhanpäiväinen jauhaminen ei johda mihinkään. Olen tavannut "Nortin" Uudessa-Seelannissa ja omasta mielestäni se oli tarkoituksenmukainen, kaikin puolin merikelpoinen ja hyvin hoidettu vene, jossa ei ollut mitään ylimääräistä krääsää eli "kaunis" vene (tässä myös vastaus siihen mitä ymmärrän merikelpoisen veneen kauneudella). En tosiaan sattunut löytämään netistä parempia kuvia. Mukava, että sentään ymmärrät tuuliperäsimistä jotain. Niitäkin tällä foorumilla kritisoitiin rumiksi.

Tottahan veneiden viimeistelytaso vaihtelee, jos ne ovat purjehtijoidensa itse rakentamia. Myös rakennusmateriaali vaikuttaa ulkonäköön. Kaikkia runkoja ei paklata sileiksi ja hangata kiiltäviksi. Mielestäni on hienoa, että muutamat suomalaiset purjehtijat ovat kiertäneet maailman meret itse rakentamillaan tai suunnittelemillaan veneillä. Olen tutustunut moniin pallonkiertäjien veneisiin. Ne ovat poikkeuksetta olleet varsin asiallisia ja hyvin hoidettuja. "Pidä huolta veneestäsi - vene pitää huolen sinusta". Näin on vanha totuus, joka kannattaa muistaa.

Mitkä suomalaisista maapallon ympäri purjehtineista veneistä olivatkaan mielestäsi "rumia"? En ollenkaan ymmärrä miksi yhä yrität tyrkyttää omia kauneusihanteitasi ja tunnut harmistuvan eriävistä näkemyksistä. Hyvä sentään, että pidät oman veneesi siistinä. Niin tekee jokainen vastuuntuntoinen purjehtija. Siitä varmaankin ollaan samaa mieltä. Joillakin huoltoprojekti saattaa olla keskeneräinen, mutta se taas on heidän asiansa.

Jonkin mielestä Joshua 40 on ruma, toisen mielestä se on jotain muuta. Estetiikkaa ei voi vakioida, ellei puhuta merestä itsestään. Toisille välineet ovat tärkeimmät, toisille meri on itse kauneus.

Vanha ja silti siisti.
En tarkoita että tarvistee olla uusi swan.
Mutta saahan se vene olla siisti, ja kun sanotaan että reissussa rähjääntyy, niin onhan se vaan saamattomuutta jos ei sitä venettä voi matkalla pitää kunnossa.

Vene olla. kirjoitti:

Vanha ja silti siisti.
En tarkoita että tarvistee olla uusi swan.
Mutta saahan se vene olla siisti, ja kun sanotaan että reissussa rähjääntyy, niin onhan se vaan saamattomuutta jos ei sitä venettä voi matkalla pitää kunnossa.

Lue lisää

jospa tietäisitte kuinka paljon pitkällä reissulla joutuu venettä korjailemaan ja huoltamaan. Pelkkä Atantin kierto( Karibialle ja takaisin) on pituudeltaan 14000 mpk:ta ja kaikenlaisia vikoja ilmaantuu.Sanotaan että on päivävikoja, viikkovikoja ja kuukausivikoja. Septin kun saa aukaistua niin laturi piiputtaa jne. Pitkä reissu on jatkuvaa veneen kunnostamista johon ajan kanssa kyllästyy ja lopulta veneessä korjataan vain kriittisemmät paikat muu saa vaikka vähän repsottaa. Sama juttu kun täällä kotisuomessa kevätkunnostuksessa jättää jotain tekemättä ja ajattelee tekevänsä sen kesän aikana saaren rannassa. Tekemättähän ne yleensä jää. T Reissun tehnyt.

ystäväiseni kirjoitti:

jospa tietäisitte kuinka paljon pitkällä reissulla joutuu venettä korjailemaan ja huoltamaan. Pelkkä Atantin kierto( Karibialle ja takaisin) on pituudeltaan 14000 mpk:ta ja kaikenlaisia vikoja ilmaantuu.Sanotaan että on päivävikoja, viikkovikoja ja kuukausivikoja. Septin kun saa aukaistua niin laturi piiputtaa jne. Pitkä reissu on jatkuvaa veneen kunnostamista johon ajan kanssa kyllästyy ja lopulta veneessä korjataan vain kriittisemmät paikat muu saa vaikka vähän repsottaa. Sama juttu kun täällä kotisuomessa kevätkunnostuksessa jättää jotain tekemättä ja ajattelee tekevänsä sen kesän aikana saaren rannassa. Tekemättähän ne yleensä jää. T Reissun tehnyt.

Lue lisää

Toiset ei.
Toiset lähtee romuilla, toiset ei.
Toisilla kotokin repsottaa, ja auto ja vene...
Toisilla ei.

Näkee vaivaa kirjoitti:

Toiset ei.
Toiset lähtee romuilla, toiset ei.
Toisilla kotokin repsottaa, ja auto ja vene...
Toisilla ei.

yksinkertaista se on. Sitäpaitsi ulospäin rumalta näyttävä vene voi olla siisti ja tilava sisältä. Onneksi saamme olla erilaisia.

ystäväiseni kirjoitti:

jospa tietäisitte kuinka paljon pitkällä reissulla joutuu venettä korjailemaan ja huoltamaan. Pelkkä Atantin kierto( Karibialle ja takaisin) on pituudeltaan 14000 mpk:ta ja kaikenlaisia vikoja ilmaantuu.Sanotaan että on päivävikoja, viikkovikoja ja kuukausivikoja. Septin kun saa aukaistua niin laturi piiputtaa jne. Pitkä reissu on jatkuvaa veneen kunnostamista johon ajan kanssa kyllästyy ja lopulta veneessä korjataan vain kriittisemmät paikat muu saa vaikka vähän repsottaa. Sama juttu kun täällä kotisuomessa kevätkunnostuksessa jättää jotain tekemättä ja ajattelee tekevänsä sen kesän aikana saaren rannassa. Tekemättähän ne yleensä jää. T Reissun tehnyt.

Lue lisää

Vikamäärä taitaa riippua veneestä ja varustuksen laadusta. Kun tein tuon Karibian kierroksen, Atlantin ylityksen aikana oli muutama pikkuongelma. En muista, että Karibialla olisi tullut mitään korjattavaa, veneen vahaus yms tietysti parikin kertaa. Paluumatkakin meni hyvin, ei ongelmia. Vene oli uusi, samoin varustet, siinä se salaisuus kai oli.

Myös reissun tehnyt kirjoitti:

Vikamäärä taitaa riippua veneestä ja varustuksen laadusta. Kun tein tuon Karibian kierroksen, Atlantin ylityksen aikana oli muutama pikkuongelma. En muista, että Karibialla olisi tullut mitään korjattavaa, veneen vahaus yms tietysti parikin kertaa. Paluumatkakin meni hyvin, ei ongelmia. Vene oli uusi, samoin varustet, siinä se salaisuus kai oli.

Lue lisää

Mielestäni puhutaan sittenkin eri jutusta, kun kysymyksessä on koko maapallon kiertäminen. Se on sekä matkana että aikana Karibian retkeä huomattavasti pitempi. Pallon kierto koettelee venettä ja varusteita aivan eri mitassa. Tyyni valtameri on yli kolme kertaa Atlantia isompi. Kun pyörremyrskyjen aikoja vältetään, kovimmat sääolosuhteet kohdataan todennäköisimmin eteläisillä latitudeilla, ehkä Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan, Uuden-Seelannin tai Etelä-Australian vesillä. Niillä alueilla metallirunkoiset veneet ovat yleisiä.
Omassa lasikuitumuovisessa veneessäni ainoa "ongelma" paljastui vasta kotimaassa telakoidessa: noin metrin pituiset hiushalkeamat vesilinjan alapuolella keulassa. Säröt todennäköisesti syntyivät Madagaskarin eteläpuolella myrkyisissä olosuhteissa jolloin vene yöllä rysähti kovalla voimalla joko aallonpohjaan tai kenties osui johonkin, ehkä valaaseen. Rysäys oli sen verran voimakas, että kellosta lensi paristo ja kattila hyppäsi turkille. Säröjä ei pystynyt näkemään Etelä-Atlatin lämmössä snorklatessa eivätkä ne näkyneet sisäpuolelle. Syy siihen, että retken aikana ei sattunut mitään erityisempää, ei johtunut varusteiden tai veneen uutuudesta, vaan käsittääkseni ylläpitohuollosta. Rikin tarkastus maston topista jokaista helaa ja vaijeripäätettä myöten kuului rutiiniin ja tehtiin ennen jokaista meren ylitystä, kone huollettiin ja pidettiin puhtaana, watermakerin tiivisteet vaihdettiin säännöllisesti, vinssit purettiin ja rasvattiin jne jne. Vanha periaate varusteiden suhteen on: "se mitä ei ole, ei voi mennä epäkuntoon". Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki veneen varusteet on pitkän retken aikana pystyttävä itse huoltamaan ja korjaamaan. Siinä ei ole sen kummempaa salaisuutta. Kylkien vahaus oli toisarvoinen pikkuasia, puhtaasti ulkonäkökysymys. Vene pysyi aika siistinä, kun vesilinjaan kasvava vihreä parta kaavittiin säännöllisen pohjan pesun yhteydessä (vähintäin kerran kuussa). Vene oli yli 30-vuotias ja kippari sitä kaksi kertaa vanhempi. Se, että tällä foorumilla kinastelu on keskittynyt valtameriveneiden kosmetiikkaan tuntuu sekundääristen pikkujuttujen jauhamiselta. Pankaa mieluummin se oma veneenne kuntoon ja lähtekää kiertämään maailmaa. Merikelpoisuudesta ei kannata tinkiä vähääkään, varustusta voi täydentää matkalla, ulkonäkö - niin veneen kuin omasikin - on pelkkä makuasia (ja naisethan on kauniita muutenkin). Ratkaisevin asia on uskallus lähtöpäätöksen tekemiseen.

vaikuttaa eniten kirjoitti:

Mielestäni puhutaan sittenkin eri jutusta, kun kysymyksessä on koko maapallon kiertäminen. Se on sekä matkana että aikana Karibian retkeä huomattavasti pitempi. Pallon kierto koettelee venettä ja varusteita aivan eri mitassa. Tyyni valtameri on yli kolme kertaa Atlantia isompi. Kun pyörremyrskyjen aikoja vältetään, kovimmat sääolosuhteet kohdataan todennäköisimmin eteläisillä latitudeilla, ehkä Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan, Uuden-Seelannin tai Etelä-Australian vesillä. Niillä alueilla metallirunkoiset veneet ovat yleisiä.
Omassa lasikuitumuovisessa veneessäni ainoa "ongelma" paljastui vasta kotimaassa telakoidessa: noin metrin pituiset hiushalkeamat vesilinjan alapuolella keulassa. Säröt todennäköisesti syntyivät Madagaskarin eteläpuolella myrkyisissä olosuhteissa jolloin vene yöllä rysähti kovalla voimalla joko aallonpohjaan tai kenties osui johonkin, ehkä valaaseen. Rysäys oli sen verran voimakas, että kellosta lensi paristo ja kattila hyppäsi turkille. Säröjä ei pystynyt näkemään Etelä-Atlatin lämmössä snorklatessa eivätkä ne näkyneet sisäpuolelle. Syy siihen, että retken aikana ei sattunut mitään erityisempää, ei johtunut varusteiden tai veneen uutuudesta, vaan käsittääkseni ylläpitohuollosta. Rikin tarkastus maston topista jokaista helaa ja vaijeripäätettä myöten kuului rutiiniin ja tehtiin ennen jokaista meren ylitystä, kone huollettiin ja pidettiin puhtaana, watermakerin tiivisteet vaihdettiin säännöllisesti, vinssit purettiin ja rasvattiin jne jne. Vanha periaate varusteiden suhteen on: "se mitä ei ole, ei voi mennä epäkuntoon". Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki veneen varusteet on pitkän retken aikana pystyttävä itse huoltamaan ja korjaamaan. Siinä ei ole sen kummempaa salaisuutta. Kylkien vahaus oli toisarvoinen pikkuasia, puhtaasti ulkonäkökysymys. Vene pysyi aika siistinä, kun vesilinjaan kasvava vihreä parta kaavittiin säännöllisen pohjan pesun yhteydessä (vähintäin kerran kuussa). Vene oli yli 30-vuotias ja kippari sitä kaksi kertaa vanhempi. Se, että tällä foorumilla kinastelu on keskittynyt valtameriveneiden kosmetiikkaan tuntuu sekundääristen pikkujuttujen jauhamiselta. Pankaa mieluummin se oma veneenne kuntoon ja lähtekää kiertämään maailmaa. Merikelpoisuudesta ei kannata tinkiä vähääkään, varustusta voi täydentää matkalla, ulkonäkö - niin veneen kuin omasikin - on pelkkä makuasia (ja naisethan on kauniita muutenkin). Ratkaisevin asia on uskallus lähtöpäätöksen tekemiseen.

Lue lisää

Ihme ettei yli 90-vuotiaasta maailmanympäripurjehtijasta ole kuultu laajemminkin tiedotusvälineiden kautta.

suorituksesta kirjoitti:

Ihme ettei yli 90-vuotiaasta maailmanympäripurjehtijasta ole kuultu laajemminkin tiedotusvälineiden kautta.

Puhekielessä tuo purjehtijan iän määritys tarkoittaa runsasta kuuttakymmentä ikävuotta. Joku matemaattissemanttinen insinöööri saa tietenkin kiksejä tuollaisesta "viisastelusta".

suorituksesta kirjoitti:

Ihme ettei yli 90-vuotiaasta maailmanympäripurjehtijasta ole kuultu laajemminkin tiedotusvälineiden kautta.

2 x 30 = ?

Siviilissä matemaatikko kirjoitti:

Puhekielessä tuo purjehtijan iän määritys tarkoittaa runsasta kuuttakymmentä ikävuotta. Joku matemaattissemanttinen insinöööri saa tietenkin kiksejä tuollaisesta "viisastelusta".

Lue lisää

Siis tuo purjehtijan iänmäärityshän oli juuri puhekielinen. Todellisuudessa puhekielinen "kaksi kertaa" tarkoittaa samaa kuin "paljon". Esimerkiksi lause "Tämä vene on kaksi kertaa nopeampi kuin tuo" tarkoittaa "En tiedä asiasta mitään, mutta mielestäni tämä vene on paljon nopeampi kuin tuo". Ei sitten hätäraketteja taivaalle sunnuntaina :)

pottuilla! kirjoitti:

2 x 30 = ?

2 kertaa vanhempi?
30*(2*30)= 90
eikös

Vaan... kirjoitti:

2 kertaa vanhempi?
30*(2*30)= 90
eikös

tuo kaava.

Jos "kippari on 2 kertaa vanhempi kuin 30 vuotias vene" niin kipparin ikä on:
30 (2 * 30) = 90

Jos kippari on vain 60 vuotta, pitäisi sanoa
"kippari on 2 kertaa 30 vuotiaan veneen ikäinen", siis:
2 * 30 = 60

väärin kirjoitti:

tuo kaava.

Jos "kippari on 2 kertaa vanhempi kuin 30 vuotias vene" niin kipparin ikä on:
30 (2 * 30) = 90

Jos kippari on vain 60 vuotta, pitäisi sanoa
"kippari on 2 kertaa 30 vuotiaan veneen ikäinen", siis:
2 * 30 = 60

Lue lisää

Siis viitsitte tarttua tuollaiseen....
Samaa nipottamista asian vierestä.

vaikuttaa eniten kirjoitti:

Mielestäni puhutaan sittenkin eri jutusta, kun kysymyksessä on koko maapallon kiertäminen. Se on sekä matkana että aikana Karibian retkeä huomattavasti pitempi. Pallon kierto koettelee venettä ja varusteita aivan eri mitassa. Tyyni valtameri on yli kolme kertaa Atlantia isompi. Kun pyörremyrskyjen aikoja vältetään, kovimmat sääolosuhteet kohdataan todennäköisimmin eteläisillä latitudeilla, ehkä Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan, Uuden-Seelannin tai Etelä-Australian vesillä. Niillä alueilla metallirunkoiset veneet ovat yleisiä.
Omassa lasikuitumuovisessa veneessäni ainoa "ongelma" paljastui vasta kotimaassa telakoidessa: noin metrin pituiset hiushalkeamat vesilinjan alapuolella keulassa. Säröt todennäköisesti syntyivät Madagaskarin eteläpuolella myrkyisissä olosuhteissa jolloin vene yöllä rysähti kovalla voimalla joko aallonpohjaan tai kenties osui johonkin, ehkä valaaseen. Rysäys oli sen verran voimakas, että kellosta lensi paristo ja kattila hyppäsi turkille. Säröjä ei pystynyt näkemään Etelä-Atlatin lämmössä snorklatessa eivätkä ne näkyneet sisäpuolelle. Syy siihen, että retken aikana ei sattunut mitään erityisempää, ei johtunut varusteiden tai veneen uutuudesta, vaan käsittääkseni ylläpitohuollosta. Rikin tarkastus maston topista jokaista helaa ja vaijeripäätettä myöten kuului rutiiniin ja tehtiin ennen jokaista meren ylitystä, kone huollettiin ja pidettiin puhtaana, watermakerin tiivisteet vaihdettiin säännöllisesti, vinssit purettiin ja rasvattiin jne jne. Vanha periaate varusteiden suhteen on: "se mitä ei ole, ei voi mennä epäkuntoon". Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki veneen varusteet on pitkän retken aikana pystyttävä itse huoltamaan ja korjaamaan. Siinä ei ole sen kummempaa salaisuutta. Kylkien vahaus oli toisarvoinen pikkuasia, puhtaasti ulkonäkökysymys. Vene pysyi aika siistinä, kun vesilinjaan kasvava vihreä parta kaavittiin säännöllisen pohjan pesun yhteydessä (vähintäin kerran kuussa). Vene oli yli 30-vuotias ja kippari sitä kaksi kertaa vanhempi. Se, että tällä foorumilla kinastelu on keskittynyt valtameriveneiden kosmetiikkaan tuntuu sekundääristen pikkujuttujen jauhamiselta. Pankaa mieluummin se oma veneenne kuntoon ja lähtekää kiertämään maailmaa. Merikelpoisuudesta ei kannata tinkiä vähääkään, varustusta voi täydentää matkalla, ulkonäkö - niin veneen kuin omasikin - on pelkkä makuasia (ja naisethan on kauniita muutenkin). Ratkaisevin asia on uskallus lähtöpäätöksen tekemiseen.

Lue lisää

Pahoittelen, että yöllä tuli kirjoitettua huolimattomasti. Reaktio oli tälle foorumille tyypillinen.

Just liksom en av de bäst kända båtdesignare Olin J. Stephens har nån gång sagt. Och han vet...

OJS kirjoitti:

Just liksom en av de bäst kända båtdesignare Olin J. Stephens har nån gång sagt. Och han vet...

Ensinnäkin epäilyttää jottako Stephenskin olisi joutunut pakkoruotsin opiskelemaan?

Toiseksi, oma hatara mielikuvani on, että ko. lause olisi Olle Enderleinin lausuma. Voipi olla että on jopa tuon niminen kirja, joka kertoo hänen urastaan.

Täsmentäkää tai korjatkaa, mikäli muistan väärin.

Wiki kirjoitti:

Ensinnäkin epäilyttää jottako Stephenskin olisi joutunut pakkoruotsin opiskelemaan?

Toiseksi, oma hatara mielikuvani on, että ko. lause olisi Olle Enderleinin lausuma. Voipi olla että on jopa tuon niminen kirja, joka kertoo hänen urastaan.

Täsmentäkää tai korjatkaa, mikäli muistan väärin.

Lue lisää

Voihan olla että Stephens on sanonut "skönä båtar", kankeahkolla ruottinkielellään. Hokasin kuiteskin että fraasin täytyykin olla "vackra båtar" ja johan alkoi google kirjoittamaan!

http://www.maritima.se/Myndigheten SMM/Om/Publikationer/Vackra batar.aspx
Vackra båtar seglar väl
Ingrid Kaijser
Inbunden, 215 sidor, ill, 250:-

Att vackra båtar också är goda seglare hävdade båtkonstruktören Olle Enderlein, vilket avspeglar sig i de många linjesköna, snabbseglande och funktionella fritidsbåtar han
själv ritade. Olle Enderleins ritningssamling skänktes efter hans död till Sjöhistoriska museet. Ett rikt urval vackra båtkonstruktioner ur samlingen presenteras i denna bok,
liksom den skicklige konstruktören själv - samt några inbitna båtägares perspektiv på drömbåten.

Wiki kirjoitti:

Voihan olla että Stephens on sanonut "skönä båtar", kankeahkolla ruottinkielellään. Hokasin kuiteskin että fraasin täytyykin olla "vackra båtar" ja johan alkoi google kirjoittamaan!

http://www.maritima.se/Myndigheten SMM/Om/Publikationer/Vackra batar.aspx
Vackra båtar seglar väl
Ingrid Kaijser
Inbunden, 215 sidor, ill, 250:-

Att vackra båtar också är goda seglare hävdade båtkonstruktören Olle Enderlein, vilket avspeglar sig i de många linjesköna, snabbseglande och funktionella fritidsbåtar han
själv ritade. Olle Enderleins ritningssamling skänktes efter hans död till Sjöhistoriska museet. Ett rikt urval vackra båtkonstruktioner ur samlingen presenteras i denna bok,
liksom den skicklige konstruktören själv - samt några inbitna båtägares perspektiv på drömbåten.

Lue lisää

Lausahduksestaan huolimatta Enderlein on suunnitellut sekä kauniita että rumia veneitä. Tai ehkä lausahdus onkin kokemusperäinen.

Genoa1 kirjoitti:

Lausahduksestaan huolimatta Enderlein on suunnitellut sekä kauniita että rumia veneitä. Tai ehkä lausahdus onkin kokemusperäinen.

tämän Helsingin Sanomien haastattelussa toukokuussa 2005. Suomessa oli silloin S&S Associationin kansainvälinen kokous.

Mutta anyway, aloittaja on oikeassa siinä, että maailman merillä seilaavat "elämäntapapurjehtijat" ja "satamapummit" liikkuvat mitä kummallisimmilla aluksilla. Toisaalta, heille ei vauhti ja ulkonäkö ole tärkeintä. Sanotaako tähän lopuksi kuten Veikko Huovinen novellissaan Turhautunut Kookaburra, että kellä tissit tylskyttää, kellä pylly hylskyttää tjsp. Eli kukin tyylillään, eiks jeh?

OJS kirjoitti:

tämän Helsingin Sanomien haastattelussa toukokuussa 2005. Suomessa oli silloin S&S Associationin kansainvälinen kokous.

Mutta anyway, aloittaja on oikeassa siinä, että maailman merillä seilaavat "elämäntapapurjehtijat" ja "satamapummit" liikkuvat mitä kummallisimmilla aluksilla. Toisaalta, heille ei vauhti ja ulkonäkö ole tärkeintä. Sanotaako tähän lopuksi kuten Veikko Huovinen novellissaan Turhautunut Kookaburra, että kellä tissit tylskyttää, kellä pylly hylskyttää tjsp. Eli kukin tyylillään, eiks jeh?

Lue lisää

"Anything that crosses the finish line first is utterly beautiful"

Eiköhän tuo ole ihan sama käänteisessä muodossa. Ja lausuma koski rumaksi haukuttua Doradea, ei siis ihan tuore lausuma. Jotkut asiat vain eivät muutu.

Antsu* kirjoitti:

"Anything that crosses the finish line first is utterly beautiful"

Eiköhän tuo ole ihan sama käänteisessä muodossa. Ja lausuma koski rumaksi haukuttua Doradea, ei siis ihan tuore lausuma. Jotkut asiat vain eivät muutu.

Lue lisää

Sattumalta netistä löytyi Joni-Pekka Kurrosen opinnäytetyö

http://kotisivu.mtv3.fi/fin141/opin.doc

Siinä on pohtimisen arvoisia ajatuksia venesuunnittelun filosofiasta ja käytännöstä, liittyen noihin Stephensin ja Enderleinin mottoihin:

"Kilpaveneet suunnitellaan voittamaan. Ne on optimoitu tiettyä kilpasääntöä ja tiettyjä kilpailuja varten tietyllä alueella. Muotoilua määrää paras nopeus suhteessa sääntöihin. Kilpaveneissä toteutetaan uusia ratkaisuja estottomasti. Usein toistuneet muodot ja ratkaisut eli onnistuneet muodot (jossain mielessä) siirtyvät hitaasti muihin veneluokkiin."

"Valitettavasti kilpailijoiden ja matkapurjehtijoiden tarvitsemat ominaisuudet poikkeavat toisistaan suuresti (ks. s.30). Vaikutus turvallisuuteen huonontuu matkapurjehtijan kannalta kopioitaessa ominaisuuksia, jotka eivät sovi matkapurjehdukseen. Yleensä matkapurjehtijakin haluaa nopeutta mutta hän ei ymmärrä, että hän samalla menettää merikelpoisuuteen liittyviä ominaisuuksia. Tästä todistuksena on nykyinen muotoilu, jonka tuloksena syntyy vaikeasti ohjattavia ja epämiellyttävästi merenkäynnissä liikehtiviä jahteja (ks. s.29) Kysymys on siis kulloisestakin muodista ja trendistä jahtien muotoilussa."

Veneen tullessa kaijaan, miehistö on pukeutuneena samanlaisiin siisteihin vaatteisiin.

Purjehduskisoissa... kirjoitti:

Veneen tullessa kaijaan, miehistö on pukeutuneena samanlaisiin siisteihin vaatteisiin.

En sellaisiin skaboihin ole osallistunut, joissa ykköspuvuissa laitetaan vene kaijaan. Valtameriltä palatessa olisin kyllä laittanu kengät jalkaan, mutta ne olikin homeessa ja nakkasin roskikseen. Ehjä t-paita sentään oli jäljellä, shortsit oli paikattu itse jo moneen kertaan. Muovipussiin pakatut pitkät housut oli rypistyneet ja homeessa. Vene sentään oli ihan ehjä ja siisti. Olisinko saanut tulla kotimaahan näissä varusteissa? Onneksi kukaan snobbalija ei nähnyt.

puetaan päälle kirjoitti:

En sellaisiin skaboihin ole osallistunut, joissa ykköspuvuissa laitetaan vene kaijaan. Valtameriltä palatessa olisin kyllä laittanu kengät jalkaan, mutta ne olikin homeessa ja nakkasin roskikseen. Ehjä t-paita sentään oli jäljellä, shortsit oli paikattu itse jo moneen kertaan. Muovipussiin pakatut pitkät housut oli rypistyneet ja homeessa. Vene sentään oli ihan ehjä ja siisti. Olisinko saanut tulla kotimaahan näissä varusteissa? Onneksi kukaan snobbalija ei nähnyt.

Lue lisää

Ole osallistunut sellaiseen skabaan.
Käy joskus katsomassa esim VOR satamaantulo.
Nyt en puhunut suursaariki-kisasta.

Varmaankaan kirjoitti:

Ole osallistunut sellaiseen skabaan.
Käy joskus katsomassa esim VOR satamaantulo.
Nyt en puhunut suursaariki-kisasta.

http://www.youtube.com/watch?v=5mvpj77DaSY
Tässä ainakin näyttää siltä, että haalareissa ollaan niinkuin me kaikki merellä ollaan. Enpä usko, että nämäkään kaverit astuu kaijalle ykköspuvuissa. Tuskin raasereihin edes otetaan mitään ylimääräistä painoa, kun ruoka-annoksetkin on laskettu ja punnittu. On ihan selvä, että sponsoroitujen kisatapahtumien rantajuhlissa on sponsoroidut vaatteetkin jokaisella.
Mieluummin hankin omaan paattiin uusia purjeita kuin laitan saman rahan katsoakseni VOR-juhlia. Eikös täällä nyt puhuttu suomalaisten pallon kiertäjien pukeutumisesta ja heidän veneittensä kauneusarvoista?

Pelkästään sekin, että vene palaa ehjänä kotisatamaan maapallon ympäri purjehdittuaan, osoittaa aluksesta huolehtimista. Kylkien himmentyminen, likaantuminen ja maalipintojen haalistuminen on aika luonnollista - ja myös toisarvoista. Maapallon ympäri purjehtiminen vastaa mailimäärältään (usein 25 -40.000 mpk) tavallisen sunnuntaipurjehtijan koko elämän aikana yhteenlaskettuja purjehdusmaileja, jos edes sekään riittää. Purjehditko itse 1000-2000 mpk vuodessa, jolloin sinulta menisi 20-40 vuotta samaan?

muka hoitamaton vene? kirjoitti:

Pelkästään sekin, että vene palaa ehjänä kotisatamaan maapallon ympäri purjehdittuaan, osoittaa aluksesta huolehtimista. Kylkien himmentyminen, likaantuminen ja maalipintojen haalistuminen on aika luonnollista - ja myös toisarvoista. Maapallon ympäri purjehtiminen vastaa mailimäärältään (usein 25 -40.000 mpk) tavallisen sunnuntaipurjehtijan koko elämän aikana yhteenlaskettuja purjehdusmaileja, jos edes sekään riittää. Purjehditko itse 1000-2000 mpk vuodessa, jolloin sinulta menisi 20-40 vuotta samaan?

Lue lisää

Mailit eivät suuremmin maalia himmennä, etelän aurinko kyllä sitäkin enemmän. Mutta kyse ei ollutkaan tästä. Jos asut veneessä, se on sinun kotisi ja pidät sen kotisi näköisenä, siistinä tai sekaisena tai jotain siltä väliltä. Toiset todella tulevat useammankin kierroksen tehneenä vene yhtä siistinä kuin lähtiessä.

Ajan myötä kaikille on kertynyt yhtä ja toista varustetta elämää helpottamaan, näkyvimmät suojaksi aurinkoa vastaan. Toisilla ne lisävarusteetkin ovat harkitun näköisiä, toisilla muotoutuneet sen mukaan, mitä materiaalia osaa käsitellä tai minkä kokoisen palan on käsiinsä sattunut saamaan.

Tilasin levyt valmiiksi manklattuina, eikä tuo kovin paljon ollut lisää hinnassa.
Hitsain ne silti itse, ei se muoto vaikuta hitsattavuuteen.

mukaan yli 10 vuotias riki on iso riski pitkillä avomerireissuilla.

loppulauseen kirjoitti:

mukaan yli 10 vuotias riki on iso riski pitkillä avomerireissuilla.

ja riski valtamerillä on törmääminen johonkin. Laivaan, troolariin, valaaseen tai johonkin romuun, jota esim atlantilla kelluu valtavasti. Aallot eivät riko vahvaa venettä.

loppulauseen kirjoitti:

mukaan yli 10 vuotias riki on iso riski pitkillä avomerireissuilla.

Rodien ikä on pitempi. Valtameripurjehduksessa vaijerit pitäisi uusia 10 v. välein. Tätä vakuutusyhtiön vakuutusehdotkin edellyttivät! Meidän suojaisilla merialueillamme ei ole samoja ongelmia eikä vakuutusehdoissakaan taida olla tällaista. Jos meinaat lähteä reissuun, uusi vantit ja staagit (ellei vene ole uusi). Ruuvattavat vaijeripäätteet ovat hyviä. Varaa sellaisiakin mukaan, että pystyt korjailemaan itse.

probleema kirjoitti:

ja riski valtamerillä on törmääminen johonkin. Laivaan, troolariin, valaaseen tai johonkin romuun, jota esim atlantilla kelluu valtavasti. Aallot eivät riko vahvaa venettä.

Lue lisää

Sydney-Hobart kilpailuun osallistuneesta uudesta lasikuituveneestä hajosi ruffi. Aalto iski sandwich-rakenteisen katon puhki, siihen tuli miehen mentävä reikä. Vene joutui merihätään. Kuva muistaaakseni julkaistiin NZ ilmavoimien sivuilla ja se oli otettu pelastustilanteessa. Kuvaa ei valitettavasti enää löytynyt, joten en voi laittaa linkkiä. Samankaltaisia merenkäynnissä syntyneitä rakennevaurioita sattuu silloin tällöin. Kyllä pelkät aallotkin rikkovat. Esimerkkejä löytyy.

ennen lähtöä! kirjoitti:

Rodien ikä on pitempi. Valtameripurjehduksessa vaijerit pitäisi uusia 10 v. välein. Tätä vakuutusyhtiön vakuutusehdotkin edellyttivät! Meidän suojaisilla merialueillamme ei ole samoja ongelmia eikä vakuutusehdoissakaan taida olla tällaista. Jos meinaat lähteä reissuun, uusi vantit ja staagit (ellei vene ole uusi). Ruuvattavat vaijeripäätteet ovat hyviä. Varaa sellaisiakin mukaan, että pystyt korjailemaan itse.

Lue lisää

ja vanttiruuvien takiahan masto yleensä menetetään. Olet oikeassa, että vanhoilla vanteilla ei kannata lähteä valtamerelle. Ehkä 10 vuotta saaristomerellä ei vielä vantteja heikennä, riippuu tietysti vanttien vahvuudesta ja rikin mitoituksesta yleensä. Norsemanit ja ehkä varavantit ovat hyvät ottaa mukaan, eivätkä vie paljon tilaa.
Itse huomasin aamutarkastuksessa Azoreiden ja Englannin välillä babystaagin yläpäässä vaijerin säikeitä poikki. Ei auttanut muu, kun puosuntuolilla mastoon ja saalinkien ympäri köysilenkki, josta etuknaapien kautta vinsseille tukiköydet. Reidet oli mustana (mustelmat on lievä ilmaisu) rytkytyksestä mastoon, mutta hyvin selvisimme Falmouthiin, ja saimme uuden vaijerin.

Tämä on nyt kaukana alkuperäisestä rumuuskeskustelusta, mutta ei se rumuus aiheuta kuitenkaan edellämainittuja ongelmia.

mastossa käynyt kirjoitti:

ja vanttiruuvien takiahan masto yleensä menetetään. Olet oikeassa, että vanhoilla vanteilla ei kannata lähteä valtamerelle. Ehkä 10 vuotta saaristomerellä ei vielä vantteja heikennä, riippuu tietysti vanttien vahvuudesta ja rikin mitoituksesta yleensä. Norsemanit ja ehkä varavantit ovat hyvät ottaa mukaan, eivätkä vie paljon tilaa.
Itse huomasin aamutarkastuksessa Azoreiden ja Englannin välillä babystaagin yläpäässä vaijerin säikeitä poikki. Ei auttanut muu, kun puosuntuolilla mastoon ja saalinkien ympäri köysilenkki, josta etuknaapien kautta vinsseille tukiköydet. Reidet oli mustana (mustelmat on lievä ilmaisu) rytkytyksestä mastoon, mutta hyvin selvisimme Falmouthiin, ja saimme uuden vaijerin.

Tämä on nyt kaukana alkuperäisestä rumuuskeskustelusta, mutta ei se rumuus aiheuta kuitenkaan edellämainittuja ongelmia.

Lue lisää

Juuri tällaista tarvitaan! Hyvä, että annat konkreettisia esimerkkejä. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Kosmetiikka taitaa olla monille aloitteleville purjehtijoille tärkein asia, vaikka se kuuluisi merikelpoisuuden ja turvallisuuden tärkeysjärjestyksessä kaikkein viimeiseksi.

mastossa käynyt kirjoitti:

ja vanttiruuvien takiahan masto yleensä menetetään. Olet oikeassa, että vanhoilla vanteilla ei kannata lähteä valtamerelle. Ehkä 10 vuotta saaristomerellä ei vielä vantteja heikennä, riippuu tietysti vanttien vahvuudesta ja rikin mitoituksesta yleensä. Norsemanit ja ehkä varavantit ovat hyvät ottaa mukaan, eivätkä vie paljon tilaa.
Itse huomasin aamutarkastuksessa Azoreiden ja Englannin välillä babystaagin yläpäässä vaijerin säikeitä poikki. Ei auttanut muu, kun puosuntuolilla mastoon ja saalinkien ympäri köysilenkki, josta etuknaapien kautta vinsseille tukiköydet. Reidet oli mustana (mustelmat on lievä ilmaisu) rytkytyksestä mastoon, mutta hyvin selvisimme Falmouthiin, ja saimme uuden vaijerin.

Tämä on nyt kaukana alkuperäisestä rumuuskeskustelusta, mutta ei se rumuus aiheuta kuitenkaan edellämainittuja ongelmia.

Lue lisää

On tai off?
Eikö siisti vene ole turvallinen?
Eikö turvallinen voi olla siistiä?
Miksi panostaisin vain toiseen seikkaan, miksen molempiin?

ennen lähtöä! kirjoitti:

Rodien ikä on pitempi. Valtameripurjehduksessa vaijerit pitäisi uusia 10 v. välein. Tätä vakuutusyhtiön vakuutusehdotkin edellyttivät! Meidän suojaisilla merialueillamme ei ole samoja ongelmia eikä vakuutusehdoissakaan taida olla tällaista. Jos meinaat lähteä reissuun, uusi vantit ja staagit (ellei vene ole uusi). Ruuvattavat vaijeripäätteet ovat hyviä. Varaa sellaisiakin mukaan, että pystyt korjailemaan itse.

Lue lisää

Mutta tangot katkeavat varoittamatta. Jos tulee tarkastaneeksi, vaijereissa sentään näkyy ensin katkenneita säikeitä.

kestämään aallot kirjoitti:

Sydney-Hobart kilpailuun osallistuneesta uudesta lasikuituveneestä hajosi ruffi. Aalto iski sandwich-rakenteisen katon puhki, siihen tuli miehen mentävä reikä. Vene joutui merihätään. Kuva muistaaakseni julkaistiin NZ ilmavoimien sivuilla ja se oli otettu pelastustilanteessa. Kuvaa ei valitettavasti enää löytynyt, joten en voi laittaa linkkiä. Samankaltaisia merenkäynnissä syntyneitä rakennevaurioita sattuu silloin tällöin. Kyllä pelkät aallotkin rikkovat. Esimerkkejä löytyy.

Lue lisää

on ystäväni täysin eri asia kuin kilpapurjedus.
Kuutta solmua lilluva matkavene kestää valtameren aallokkoa helposti. Veneen voi kyllä rikkoa esim Englannin kanaalin vuorovesi aallokossa joka on kokemukseni perusteella kaameata. Tuuli vastaan voimakas virta saa aikaan tuhoisan aallokon jollaista valtamerillä ei synny. Sydney Hobart kisassahan hankala aallokko syntyy juuri voimakkaan virran vaikutuksesta lähellä rannikkoa.

ennen lähtöä! kirjoitti:

Rodien ikä on pitempi. Valtameripurjehduksessa vaijerit pitäisi uusia 10 v. välein. Tätä vakuutusyhtiön vakuutusehdotkin edellyttivät! Meidän suojaisilla merialueillamme ei ole samoja ongelmia eikä vakuutusehdoissakaan taida olla tällaista. Jos meinaat lähteä reissuun, uusi vantit ja staagit (ellei vene ole uusi). Ruuvattavat vaijeripäätteet ovat hyviä. Varaa sellaisiakin mukaan, että pystyt korjailemaan itse.

Lue lisää

Rodeja on vaihdeltu yleisesti pallonkiertokisoissa matkan varrella, ne, kuten alempana jo todettu, napsahtavat kerralla ennalta varoittamatta ja ovat herkkiä ottamaan nokkiinsa. Säikeen aloituksessa annetussa linkissäkin todetaan heti aluksi oleellisin, harvoin ongelmia on muualla kuin päätteissä. Ne kannattaisi vaihtaa linkissäkin esteltyihin Norsemaneihin tai Stalokeihin. Niitä saa pidennettynäkin versiona, jolloin ne voi asentaa vanhaan vaijeriin puristetun tilalle.

Kaikki??? kirjoitti:

On tai off?
Eikö siisti vene ole turvallinen?
Eikö turvallinen voi olla siistiä?
Miksi panostaisin vain toiseen seikkaan, miksen molempiin?

On selvä, että enemmistö purjehtijoista huolehtii veneensä siisteydestä. Nyt vain on niin, että vene väistämättä nuhjaantuu pitkällä legillä. Jos vasta kotisatama sattuu olemaan ensimmäinen pitempi pysähdys valtamerien ylityksen jälkeen, veneen kyljet voivat vielä olla himmeät ja niissä voi olla ruostetahroja, kansi voi olla kuivuneen suolan värittämä. Huoltohommat tehdään tärkeysjärjestyksessä, vene maalataan kun ehditään.

Suuri (suurin?) osa suomalaisista valtameriä purjehtineista veneistä oli nähtävänä viime elokuussa Kotkan meripäivillä, jonka yhteyteen oli järjestetty "Suurten Vesien Seilorien" yleisötilaisuuksia. Siellä näitä, tällä palstalla parjattuja "rumiluksia" olisi itse kukin meistä voinut arvostella. Omasta mielestäni jokainen vene oli varsin siisti ja asiallinen. Näkemäni perusteella en ymmärrä mihin negatiivinen käsitys perustuu.

Antsu* kirjoitti:

Rodeja on vaihdeltu yleisesti pallonkiertokisoissa matkan varrella, ne, kuten alempana jo todettu, napsahtavat kerralla ennalta varoittamatta ja ovat herkkiä ottamaan nokkiinsa. Säikeen aloituksessa annetussa linkissäkin todetaan heti aluksi oleellisin, harvoin ongelmia on muualla kuin päätteissä. Ne kannattaisi vaihtaa linkissäkin esteltyihin Norsemaneihin tai Stalokeihin. Niitä saa pidennettynäkin versiona, jolloin ne voi asentaa vanhaan vaijeriin puristetun tilalle.

Lue lisää

Kannattaisi varmasti vaihtaa prässätyt päätteet Norseman-tyyppisiin, koska niissä on vähemmän ongelmia. Mutta onko vanhan vaijerin säilyttäminen sittenkään fiksua? Kun suolaisissa vesissä on aikansa seilannut, vaijerisäikeiden välissä alkaa näkyä ruostumista. Olen kuvitellut, että se olisi korroosion oire. Venevakuutuksen ehdot eivät koskeneet pelkkiä vaijeripäätteitä, mutta en muista tarkkaa sanamuotoa (yhtiö oli Hamburger Yachtversicherung).

purjehdus kirjoitti:

on ystäväni täysin eri asia kuin kilpapurjedus.
Kuutta solmua lilluva matkavene kestää valtameren aallokkoa helposti. Veneen voi kyllä rikkoa esim Englannin kanaalin vuorovesi aallokossa joka on kokemukseni perusteella kaameata. Tuuli vastaan voimakas virta saa aikaan tuhoisan aallokon jollaista valtamerillä ei synny. Sydney Hobart kisassahan hankala aallokko syntyy juuri voimakkaan virran vaikutuksesta lähellä rannikkoa.

Lue lisää

Se kyseinen vene ei vaurioitunut vauhdin takia. Vauhti oli vamasti loppunut jo siinä ensimmäisessä ympärimenossa, jolloin mastokin meni. Vene taisi nimenomaan "lillua" lähes paikallaan, kun ruffi hajosi. Etkö muuten pidä Tasmanian meren kisaa valtameripurjehduksena? Toinen asiavirheesi koskee merivirtoja, joita muka ei valtamerillä esiintyisi. Löydät aiheesta kirjallisuutta itsekin, jos merivirrat kiinnostavat. Vuorovesi on tietenkin vähän eri juttu. "Kuutta solmua lilluva matkavene kestää valtameren aallokkoa helposti" on luonnonvoimia rankasti aliarvioiva asenne. Kumma, että tällaisia esität, kun sentään olet purjehtinut omalla veneelläsi Englannin kanaalissa asti.

purjehdus kirjoitti:

on ystäväni täysin eri asia kuin kilpapurjedus.
Kuutta solmua lilluva matkavene kestää valtameren aallokkoa helposti. Veneen voi kyllä rikkoa esim Englannin kanaalin vuorovesi aallokossa joka on kokemukseni perusteella kaameata. Tuuli vastaan voimakas virta saa aikaan tuhoisan aallokon jollaista valtamerillä ei synny. Sydney Hobart kisassahan hankala aallokko syntyy juuri voimakkaan virran vaikutuksesta lähellä rannikkoa.

Lue lisää

http://www.bom.gov.au/inside/services_policy/marine/sydney_hobart/execsum.html

Mitenkähän ne "kuutta solmua lilluvat matkaveneet" olisivat pärjänneet, kun kestävät aallokkoa "helposti"?

sääolosuhteet kirjoitti:

http://www.bom.gov.au/inside/services_policy/marine/sydney_hobart/execsum.html

Mitenkähän ne "kuutta solmua lilluvat matkaveneet" olisivat pärjänneet, kun kestävät aallokkoa "helposti"?

Lue lisää

http://www.abc.net.au/news/newsitems/200612/s1818575.htm
Ludde Ingvallin vene Diabetes menetti mastonsa jo harjoituksissa eikä osallistunut.
Eikö ole hyvä, jos matkaveneet rakennetaan tukeviksi? Ei kauneusarvot ratkaise selviämistä merellä.

erehtyä! kirjoitti:

Se kyseinen vene ei vaurioitunut vauhdin takia. Vauhti oli vamasti loppunut jo siinä ensimmäisessä ympärimenossa, jolloin mastokin meni. Vene taisi nimenomaan "lillua" lähes paikallaan, kun ruffi hajosi. Etkö muuten pidä Tasmanian meren kisaa valtameripurjehduksena? Toinen asiavirheesi koskee merivirtoja, joita muka ei valtamerillä esiintyisi. Löydät aiheesta kirjallisuutta itsekin, jos merivirrat kiinnostavat. Vuorovesi on tietenkin vähän eri juttu. "Kuutta solmua lilluva matkavene kestää valtameren aallokkoa helposti" on luonnonvoimia rankasti aliarvioiva asenne. Kumma, että tällaisia esität, kun sentään olet purjehtinut omalla veneelläsi Englannin kanaalissa asti.

Lue lisää

on aalto jos tekee metrin reijän kanteen? Kilpaveneitä ei todellakaan voi verrata normaaleiin matkaveneisiin. Aalto tekee metrin halkaisijaltaan olevan reijän kanteen. Anna mun kaikki kestää. Oletko itse ollut valtamerellä koskaan?

säästökohde? kirjoitti:

Kannattaisi varmasti vaihtaa prässätyt päätteet Norseman-tyyppisiin, koska niissä on vähemmän ongelmia. Mutta onko vanhan vaijerin säilyttäminen sittenkään fiksua? Kun suolaisissa vesissä on aikansa seilannut, vaijerisäikeiden välissä alkaa näkyä ruostumista. Olen kuvitellut, että se olisi korroosion oire. Venevakuutuksen ehdot eivät koskeneet pelkkiä vaijeripäätteitä, mutta en muista tarkkaa sanamuotoa (yhtiö oli Hamburger Yachtversicherung).

Lue lisää

Halpaahan se vaijeri on verrattuna päätteisiin, joten jos jotain näkyvää on, varmasti itse vantinkin vaihto kannattaa. Näin siitä huolimatta, etten muista edes kuulleeni vaijerin katkeamisista keskeltä ilman oireita. Rodiin en silti vaijeria vaihtaisi pitkälle matkalle lähtiessä, vaikka oman veneeni rodeihin näissä kotiympyröissä olen erittäin tyytyväinen.

Antsu* kirjoitti:

Halpaahan se vaijeri on verrattuna päätteisiin, joten jos jotain näkyvää on, varmasti itse vantinkin vaihto kannattaa. Näin siitä huolimatta, etten muista edes kuulleeni vaijerin katkeamisista keskeltä ilman oireita. Rodiin en silti vaijeria vaihtaisi pitkälle matkalle lähtiessä, vaikka oman veneeni rodeihin näissä kotiympyröissä olen erittäin tyytyväinen.

Lue lisää

Rikivaijeri lienee yleisimmin 1x19 rst-vaijeria, tyypiltään 302/304 laatua. Tropiikin alueelle on suositeltu 316 laatuista, koska se kestää korroosiota paremmin. Haittana on 15% heikompi lujuus. Senkin takia vaijerien paksuus kannattaa mitoittaa mieluummin yläkanttiin. Ian Nicolson suosittelee rikivaijerien uusimista VIIDEN VUODEN VÄLEIN, jos purjehditaan valtamerillä. Jos vene on kevyessä rannikkokäytössä, vaihtoväliksi riittää 10 v (ellei vaurioita näy sitä ennen). Et ollut kuullut vaijerin katkeamisesta keskeltä. Nyt saat parikin esimerkkiä. Sveitsiläisen yksinpurjehtijan Moonlight-nimisen terässluupin alavantin yläkolmanneksesta katkesi useita säikeitä kovassa kelissä Keski-Atlantilla (uusi vaijeri ostettiin Hortassa, entiset päätteet siihen). Vaijeri oli 8-vuotias, mutta vene oli tehnyt pitkän retken Kap Hornin ja Alaskan kautta. Siinä, kuten omassa veneessänikin, oli Norseman-päätteet. Kauan sitten omasta veneestäni katkesi baby-staagi n. 10 cm Norsemanin päätteen yläpuolelta. En ollut huomannut mitään vikaa aikaisemmin ja katkeaminen tapahtui Lindesnesin ulkopuolella parin vrk:n kryssin jälkeen. Vaijeri oli 15 v. vanha, siis yli-ikäinen.

eroavaisuuksia! kirjoitti:

Rikivaijeri lienee yleisimmin 1x19 rst-vaijeria, tyypiltään 302/304 laatua. Tropiikin alueelle on suositeltu 316 laatuista, koska se kestää korroosiota paremmin. Haittana on 15% heikompi lujuus. Senkin takia vaijerien paksuus kannattaa mitoittaa mieluummin yläkanttiin. Ian Nicolson suosittelee rikivaijerien uusimista VIIDEN VUODEN VÄLEIN, jos purjehditaan valtamerillä. Jos vene on kevyessä rannikkokäytössä, vaihtoväliksi riittää 10 v (ellei vaurioita näy sitä ennen). Et ollut kuullut vaijerin katkeamisesta keskeltä. Nyt saat parikin esimerkkiä. Sveitsiläisen yksinpurjehtijan Moonlight-nimisen terässluupin alavantin yläkolmanneksesta katkesi useita säikeitä kovassa kelissä Keski-Atlantilla (uusi vaijeri ostettiin Hortassa, entiset päätteet siihen). Vaijeri oli 8-vuotias, mutta vene oli tehnyt pitkän retken Kap Hornin ja Alaskan kautta. Siinä, kuten omassa veneessänikin, oli Norseman-päätteet. Kauan sitten omasta veneestäni katkesi baby-staagi n. 10 cm Norsemanin päätteen yläpuolelta. En ollut huomannut mitään vikaa aikaisemmin ja katkeaminen tapahtui Lindesnesin ulkopuolella parin vrk:n kryssin jälkeen. Vaijeri oli 15 v. vanha, siis yli-ikäinen.

Lue lisää

Atlantin kierrron 20 vuotta vanhalla rikillä. Kotiin tullessa oli yhdessä alavantissa useita ulkosäikeitä poikki. Todennäköisesti jos olisin vaihtanut uudet vantit kierrolle lähtiessä ei tuota olisi tapahtunut. Azorien Hortassa paikallisen mastomaakarin kanssa jutellessa tuli ilmi että suurin murhe pitkänmatkanveneissä on keulastaagi. Paljon myötätuulta ja staagi notkuu paljon. Mikäli ei kunnon niveltä eli togglesia niin vaijeri katkeaa päätteen kohdalta.Rullapurjeissahan on eräänlainen norsemann, mut usein nivel ei ole riittävä. Vantit kestävät huomattavasti paremmin.

terävä kirjoitti:

on aalto jos tekee metrin reijän kanteen? Kilpaveneitä ei todellakaan voi verrata normaaleiin matkaveneisiin. Aalto tekee metrin halkaisijaltaan olevan reijän kanteen. Anna mun kaikki kestää. Oletko itse ollut valtamerellä koskaan?

Lue lisää

Vuoden 1998 Sydney-Hobart kilpailun tapahtumat ja veneiden vaurioit on analysoitu kirjassa "Fatal storm", Rob Mundle, 1999. Myös kannen ja ruffin katon vaurioituminen on kerrottu. Kirjassa ei ole sitä revenneen ruffin valokuvaa, joka uutisoitiin internetissä.
Varsinaiset cruising-veneet ovat tietenkin painavampia ja hitaampia, mutta rakennevauriot niissäkään eivät ole poikkeuksellisia. Afrikan rannikolla tutustuin Lancelot-nimiseen ranskalaiseen alumiiniveneeseen, jonka kansipalkkien hitsaussaumat olivat murtuneet merenkäynnissä. Onneksi masto säilyi. Ongelma ei ole kova tuuli, vaan murtuvat aallot. Samassa satamassa oli teräsvene, jonka ruffin leenpuoleiset valoventtiilit hajosivat merenkäynnissä ja vene ajautui vesilastissa rantatyrskyihin. Runko ja masto kestivät rajun rantautumisen. Vene hinattiin myrskyn jälkeen rantahietikolta veteen ja se pystyi omalla koneellaan ajamaan satamaan. Kukaan ei menehtynyt.
Omalla veneelläni olen purjehtinut valtamerillä 40.000 mpk kartalta mitattuna, lokin mukaan maileja on tullut enemmän. Miksi sitä kysyt?

ja opiskele lisää! kirjoitti:

Vuoden 1998 Sydney-Hobart kilpailun tapahtumat ja veneiden vaurioit on analysoitu kirjassa "Fatal storm", Rob Mundle, 1999. Myös kannen ja ruffin katon vaurioituminen on kerrottu. Kirjassa ei ole sitä revenneen ruffin valokuvaa, joka uutisoitiin internetissä.
Varsinaiset cruising-veneet ovat tietenkin painavampia ja hitaampia, mutta rakennevauriot niissäkään eivät ole poikkeuksellisia. Afrikan rannikolla tutustuin Lancelot-nimiseen ranskalaiseen alumiiniveneeseen, jonka kansipalkkien hitsaussaumat olivat murtuneet merenkäynnissä. Onneksi masto säilyi. Ongelma ei ole kova tuuli, vaan murtuvat aallot. Samassa satamassa oli teräsvene, jonka ruffin leenpuoleiset valoventtiilit hajosivat merenkäynnissä ja vene ajautui vesilastissa rantatyrskyihin. Runko ja masto kestivät rajun rantautumisen. Vene hinattiin myrskyn jälkeen rantahietikolta veteen ja se pystyi omalla koneellaan ajamaan satamaan. Kukaan ei menehtynyt.
Omalla veneelläni olen purjehtinut valtamerillä 40.000 mpk kartalta mitattuna, lokin mukaan maileja on tullut enemmän. Miksi sitä kysyt?

Lue lisää

ja olen paljon merta seilannut.Paljon oot seilannut valtamerta kun esim Kap verdeltä on atlantia karibialle 2100 mpk niin 40000 mpk ei taida tulla läjään ihan heti paitsi PD:llä ja jos oot pd niin kumarran itseni kolminkeroin. Taitaa sinunkin olla paras ensin mennä kurkkiin ihan oikeesti sinne valtamerelle ennenkuin paukuttelet täällä henkseleitä. Kanaalissa ollaan oltu kusessa mut ei koskaan Atlantilla eikä edes pohjois sellaisella. Kurjaa on ollut kuitenkin.
Alkuperäinen asia oli kuitenkin veneiden ulkonäkö.
Kaikenlaisilla veneillä sitä matkaa taitetaan. Toki kaikki reissaisimme mielellään uudella Svan 40 llä mut me köyhät mennään sillä veneellä mikä on saatu hankittua.
Myöskin on tarpeetonta pelotella matkalle aikovia, sillä olosuhteet eivät atlantilla ole sen kummemmat, kuin meidän tosi hankalalla itämerellä. Paskimmat paikat ovat pallonkierrolla itämeri pohjanmeri ja englannin kanaali. Nekin ovat rannikkopurjehdusta jolloin voidaan pysyä myrskyt satamassa.
Valtamerellä on virtoja jotka ovat samaan suuntaan kuin vallitsevat tuulet. Esim jos lilluttelet atlantin yli Kanarialta Karibialle saat eteläisellä reitilä 1,5 solmun myötävirran. Vastatuulia ei juuri esiinny.
Matkapurjehtija reivaa purjeet aina ajoissa joten
rasitukset rikiin ovat minimaaliset.
Rumakin vene on merikepoinen kunhan riittävästi painolastia.
T Seilaaja

perusasiat kirjoitti:

ja olen paljon merta seilannut.Paljon oot seilannut valtamerta kun esim Kap verdeltä on atlantia karibialle 2100 mpk niin 40000 mpk ei taida tulla läjään ihan heti paitsi PD:llä ja jos oot pd niin kumarran itseni kolminkeroin. Taitaa sinunkin olla paras ensin mennä kurkkiin ihan oikeesti sinne valtamerelle ennenkuin paukuttelet täällä henkseleitä. Kanaalissa ollaan oltu kusessa mut ei koskaan Atlantilla eikä edes pohjois sellaisella. Kurjaa on ollut kuitenkin.
Alkuperäinen asia oli kuitenkin veneiden ulkonäkö.
Kaikenlaisilla veneillä sitä matkaa taitetaan. Toki kaikki reissaisimme mielellään uudella Svan 40 llä mut me köyhät mennään sillä veneellä mikä on saatu hankittua.
Myöskin on tarpeetonta pelotella matkalle aikovia, sillä olosuhteet eivät atlantilla ole sen kummemmat, kuin meidän tosi hankalalla itämerellä. Paskimmat paikat ovat pallonkierrolla itämeri pohjanmeri ja englannin kanaali. Nekin ovat rannikkopurjehdusta jolloin voidaan pysyä myrskyt satamassa.
Valtamerellä on virtoja jotka ovat samaan suuntaan kuin vallitsevat tuulet. Esim jos lilluttelet atlantin yli Kanarialta Karibialle saat eteläisellä reitilä 1,5 solmun myötävirran. Vastatuulia ei juuri esiinny.
Matkapurjehtija reivaa purjeet aina ajoissa joten
rasitukset rikiin ovat minimaaliset.
Rumakin vene on merikepoinen kunhan riittävästi painolastia.
T Seilaaja

Lue lisää

Kukahan täällä henkseleitä paukuttaa?? Harmi, ettet sittenkään näytä tuntevan merivirtoja. Ehkä sentään muistat että Atlantilla on Guyanan merivirta Brasilian pohjoisrannikon ulkopuolella. Sen nopeus oli 4-5 kn luokkaa. Tästä hankalasta merivirrasta Iles du Salut saaretkin tulivat kuuluisiksi jo ennen Pirunsaaren vankilaa. Brasilian merivirta taas vie etelään, kunnes Falklandin merivirta pukkaa vastaan. Afrikan länsirannikon luona on se kylmä Benguelan merivirta, jossa vesi oli alle 10 asteista. Afrikan itäpuolella taas on se pahamaineinen Agulhasin merivirta (ad 6 kn), joka on upottanut isojakin aluksia lounaistuulien aikana. Kartassa on varoitus 20 m aallonkorkeudesta, voit tarkistaa. Humboldtin kylmään virtaan törmäät, jos lähdet Panamasta ja seilaat Pacificia etelään....en viitsi jatkaa luetteloa. Nämä merivirrat eivät muuta suuntaansa tuulien mukaan. Sen takia merenkäynti voi olla aika hankala.
Kannattaa muuten olla realisti eikä vähätellä valtameriä. Pelottelusta ei ole kysymys. Merialueet ovat kovin erilaisia. Siksi reitti on hyvä suunnitella veneen ja sen miehistön kykyjen kannalta sopivaksi. Merikelpoisuudesta on muuten määritelmä merilaissa. Et tainnut tietää. Oli kovin omintakeista liittää merikelpoisuus pelkkään painolastin lisäämiseen. Lukaisepa Marchaj´n kirja merikelpoisuudesta! Niitä reivausohjeitasi en viitsi edes kommentoida.

eikä piikitellä kirjoitti:

Kukahan täällä henkseleitä paukuttaa?? Harmi, ettet sittenkään näytä tuntevan merivirtoja. Ehkä sentään muistat että Atlantilla on Guyanan merivirta Brasilian pohjoisrannikon ulkopuolella. Sen nopeus oli 4-5 kn luokkaa. Tästä hankalasta merivirrasta Iles du Salut saaretkin tulivat kuuluisiksi jo ennen Pirunsaaren vankilaa. Brasilian merivirta taas vie etelään, kunnes Falklandin merivirta pukkaa vastaan. Afrikan länsirannikon luona on se kylmä Benguelan merivirta, jossa vesi oli alle 10 asteista. Afrikan itäpuolella taas on se pahamaineinen Agulhasin merivirta (ad 6 kn), joka on upottanut isojakin aluksia lounaistuulien aikana. Kartassa on varoitus 20 m aallonkorkeudesta, voit tarkistaa. Humboldtin kylmään virtaan törmäät, jos lähdet Panamasta ja seilaat Pacificia etelään....en viitsi jatkaa luetteloa. Nämä merivirrat eivät muuta suuntaansa tuulien mukaan. Sen takia merenkäynti voi olla aika hankala.
Kannattaa muuten olla realisti eikä vähätellä valtameriä. Pelottelusta ei ole kysymys. Merialueet ovat kovin erilaisia. Siksi reitti on hyvä suunnitella veneen ja sen miehistön kykyjen kannalta sopivaksi. Merikelpoisuudesta on muuten määritelmä merilaissa. Et tainnut tietää. Oli kovin omintakeista liittää merikelpoisuus pelkkään painolastin lisäämiseen. Lukaisepa Marchaj´n kirja merikelpoisuudesta! Niitä reivausohjeitasi en viitsi edes kommentoida.

Lue lisää

Etpä tosiaan paljonkaan piikittele, ja näin sivusta asiaan puuttuen näyttää että kaikesta kokemuksestasi huolimatta tukeudut liioiteltuihin argumentteihin. Ohessa lainausmerkeissä kertomasi totuus, sen alla täsmennys lähteenä http://amsglossary.allenpress.com (aika mainio linkki maailman sääasioihin):

"Atlantilla on Guyanan merivirta Brasilian pohjoisrannikon ulkopuolella. Sen nopeus oli 4-5 kn luokkaa."

(OK, onhan mahdollista että se "oli" - tuon virran nopeus vaihtelee)

"Afrikan itäpuolella taas on se pahamaineinen Agulhasin merivirta (ad 6 kn)"
< Agulhas Current—(Also called Agulhas stream.) The major western semi of the subtropical gyre in the southern Indian Ocean and one of the swiftest ocean currents with mean speeds of 1.6 m s−1 and peak speeds exceeding 2.5 m s−1.>
(Tässä liioittelit vähän, merivirran keskinopeus reilu kolme solmua, kovimmillaan lähes viisi)

Muutenkin piikittelemätön asenteesi on kohdallaan: "Kukas täällä henkseleitä paukuttaa?" :-D

Jos joku kertoo Itämeren ja Pohjanmeren olevan tuuliensa ja aallokkonsa puolesta hankalia merialueita, keskimääräisiin olosuhteisiin valtamerillä verraten, niin heti epäilet "valtamerien vähättelystä". Itämeren ja Pohjanmeren etu valtameriin nähden on tietenkin se, että ne ovat "costal", rannalle ei ole kovin pitkä matka jos sääfaksi näyttää että Pohjois-Atlantilla älytön sykloni syvenee syvenemistään mietiskellen itään lähtemistä. Itämereltä jopa kerkeää pois, mutta muutaman vuorokauden kestävien ylitysten osalta sääennustus auttaa välttämään pahimmat myrskyt, kun ymmärtää jäädä satamaan säänpitoon.

Älä kuitenkaan vähättele Itämerta, se sijaitsee epäsäännöllisen säätyypin alueella jossa matalapaineet liikkuvat arvaamattomasti. Kesälläkin ukkosrintamia syntyy vastoin pitemmän ajan ennusteita ja aallokko on ainaskin minun mielestäni varsin epämiellyttävää, matalapaineiden aiheuttamista tuulensuunnan muutoksista ja merialueen muodosta johtuen usein jyrkkää ristiaallokkoa.

Enkä aliarvioi valtameriä! En ole vielä edes valtameren ylitykseen uskaltatunut, resurssien (vapaa-aika!) ja tiedon kasaaminen hanketta varten jatkuu. Saa nähdä riittääkö ikä ja terveys tuon haaveen toteuttamiseen.

Wiki kirjoitti:

Etpä tosiaan paljonkaan piikittele, ja näin sivusta asiaan puuttuen näyttää että kaikesta kokemuksestasi huolimatta tukeudut liioiteltuihin argumentteihin. Ohessa lainausmerkeissä kertomasi totuus, sen alla täsmennys lähteenä http://amsglossary.allenpress.com (aika mainio linkki maailman sääasioihin):

"Atlantilla on Guyanan merivirta Brasilian pohjoisrannikon ulkopuolella. Sen nopeus oli 4-5 kn luokkaa."

(OK, onhan mahdollista että se "oli" - tuon virran nopeus vaihtelee)

"Afrikan itäpuolella taas on se pahamaineinen Agulhasin merivirta (ad 6 kn)"
< Agulhas Current—(Also called Agulhas stream.) The major western semi of the subtropical gyre in the southern Indian Ocean and one of the swiftest ocean currents with mean speeds of 1.6 m s−1 and peak speeds exceeding 2.5 m s−1.>
(Tässä liioittelit vähän, merivirran keskinopeus reilu kolme solmua, kovimmillaan lähes viisi)

Muutenkin piikittelemätön asenteesi on kohdallaan: "Kukas täällä henkseleitä paukuttaa?" :-D

Jos joku kertoo Itämeren ja Pohjanmeren olevan tuuliensa ja aallokkonsa puolesta hankalia merialueita, keskimääräisiin olosuhteisiin valtamerillä verraten, niin heti epäilet "valtamerien vähättelystä". Itämeren ja Pohjanmeren etu valtameriin nähden on tietenkin se, että ne ovat "costal", rannalle ei ole kovin pitkä matka jos sääfaksi näyttää että Pohjois-Atlantilla älytön sykloni syvenee syvenemistään mietiskellen itään lähtemistä. Itämereltä jopa kerkeää pois, mutta muutaman vuorokauden kestävien ylitysten osalta sääennustus auttaa välttämään pahimmat myrskyt, kun ymmärtää jäädä satamaan säänpitoon.

Älä kuitenkaan vähättele Itämerta, se sijaitsee epäsäännöllisen säätyypin alueella jossa matalapaineet liikkuvat arvaamattomasti. Kesälläkin ukkosrintamia syntyy vastoin pitemmän ajan ennusteita ja aallokko on ainaskin minun mielestäni varsin epämiellyttävää, matalapaineiden aiheuttamista tuulensuunnan muutoksista ja merialueen muodosta johtuen usein jyrkkää ristiaallokkoa.

Enkä aliarvioi valtameriä! En ole vielä edes valtameren ylitykseen uskaltatunut, resurssien (vapaa-aika!) ja tiedon kasaaminen hanketta varten jatkuu. Saa nähdä riittääkö ikä ja terveys tuon haaveen toteuttamiseen.

Lue lisää

Voi turhuuksien turhuus! Mikä teitä oikein riivaa? Ensin väititte, ettei valtamerillä ole mitään merkittäviä virtoja eikä aallot voi rikkoa matkavenettä. Nyt sitten epäillään jopa Agulhasin virran voimakkuutta, jonka ilmoitin olevan ad 6kn ("ad 6kn" tarkoittaa kuuteen solmuun asti). Siteeraan kirjatietoa: "The Agulhas current runs in a SW direction following the 100 fathom (200 metres) contour of the continental shelf and can attain up to 6 knots in places....a SW gale combined with the south-flowing current can create giant waves up to 60 ft in height and even higher". Lainaus on valtameripurjehtijoiden suosimasta opaskirjasta "World Cruising Routes", ISBN 0-7136-4070-7. (Piti ottaa kirja esiin, kun Wiki ja muut ei näytä uskovan havaintoja eikä faktoja).
En ole vähätellyt Itämerta tai Pohjanmerta mitenkään. Päinvastoin kehotan kunnioittamaan luonnonvoimia. Siitähän tässäkin oli kysymys. Meri on arvaamaton myös meidän suhteellisen pienellä Itämerellä. Merenkurkkukin voi olla tosi paha. Eikö juuri sen takia ole ihan turha kritisoida kokeneiden purjehtijoiden teräsveneitä ja niiden robustia rakennetta? Sanoin, että kauneusarvot ovat toissijainen asia. Merikelpoisuus on pääasia. Se oli mielipide. Eriäviä mielipiteitä saakin olla, mutta miksi jopa asiatiedoista pitää kinastella?

en liioitellut mistään! kirjoitti:

Voi turhuuksien turhuus! Mikä teitä oikein riivaa? Ensin väititte, ettei valtamerillä ole mitään merkittäviä virtoja eikä aallot voi rikkoa matkavenettä. Nyt sitten epäillään jopa Agulhasin virran voimakkuutta, jonka ilmoitin olevan ad 6kn ("ad 6kn" tarkoittaa kuuteen solmuun asti). Siteeraan kirjatietoa: "The Agulhas current runs in a SW direction following the 100 fathom (200 metres) contour of the continental shelf and can attain up to 6 knots in places....a SW gale combined with the south-flowing current can create giant waves up to 60 ft in height and even higher". Lainaus on valtameripurjehtijoiden suosimasta opaskirjasta "World Cruising Routes", ISBN 0-7136-4070-7. (Piti ottaa kirja esiin, kun Wiki ja muut ei näytä uskovan havaintoja eikä faktoja).
En ole vähätellyt Itämerta tai Pohjanmerta mitenkään. Päinvastoin kehotan kunnioittamaan luonnonvoimia. Siitähän tässäkin oli kysymys. Meri on arvaamaton myös meidän suhteellisen pienellä Itämerellä. Merenkurkkukin voi olla tosi paha. Eikö juuri sen takia ole ihan turha kritisoida kokeneiden purjehtijoiden teräsveneitä ja niiden robustia rakennetta? Sanoin, että kauneusarvot ovat toissijainen asia. Merikelpoisuus on pääasia. Se oli mielipide. Eriäviä mielipiteitä saakin olla, mutta miksi jopa asiatiedoista pitää kinastella?

Lue lisää

Mikä "meitä" riivaa? Olisiko halu keskustella purjehdukseen liittyvistä asioista? Olisiko uteliaisuus merellä tapahtuvien ilmioiden olemuksesta ja ilmentymistä?
Älä siis pillastu turhanpäiväisestä, sellaista sattuu että jopa SINUA epäillään eikä aina oteta vakavasti. Sinun kohdallasi kyse lie vain siitä, että emme tunne ja siksi osaa tarpeeksi arvostaa. Minulle taasen tuollainen suhtautuminen on tuttua, joten en osaa moisesta närkästyä. Joten, nauti vuodenvaihteen juhlista ilman närästystä ;-)

Aika lailla sivuraiteille on keskustelu luistanut sen aloittaneesta käsittämättömästä väitteestä, että melkoinen osa pallonkiertäjien paateista näyttää ongelmajätteeltä. Tuota rovokaatiota ei viitsinyt edes kommentoida.

Siitä mentiin sitten kysymykseen veneiden merikelpoisuudesta vs. ulkonäkö, ja siitä sitten niihin olosuhteisiin joissa kalusto särkyy ja miehistöt hukkuvat. Esimerkkinä tuo surullisenkuuluisa Sydney-Hobart, jossa taas tänä vuonna on ikäviä uutisia.

Heräili kysymyksiä millaisissa olosuhteissa aalto tekee purkkarin ruffiin metrin suuruisen aukon? Entä onko kyseessä meren kovuus vai (kilpa)kaluston soveltumattomuus sinne? Ilmeisesti molemmat, kilpaveneen nopeudesta ei tingitä kuin välttämätön merikelpoisuuden alttarille...

Sitten tämä tyhjänpäiväinen pilkunkuksinta merivirroista ja valtameristä. Kauhian kokenut on ihminen, joka on ehdoin tahdoin itsensä tunkenut katsomaan aallokkoa kaikilla mainitsemillasi alueilla. Virtaa vastaan puhaltava tuuli tekee ikävää aaltoa, Itämerellä tietyissä paikoissa kun tuo vielä liittyy syvyyden madaltumiseen niin vaikutus on tosi ikävä. Pahimmat aallokot olen kokenyt Väinämerellä, Muhun salmessa, Riianlahdella sekä Pietarin ja Kotlinin välillä.

Muuten, laitan tähänkin tuon pohdinnan siitä, kuinka venesuunnittelun kautta tuotetaan kilpaveneitä (ja niistä modifioituja matkaveneitä), mutta "muoti" ei suosi nyt matkaveneiden suunnittelua.

http://kotisivu.mtv3.fi/fin141/opin.doc

"Kilpaveneet suunnitellaan voittamaan. Ne on optimoitu tiettyä kilpasääntöä ja tiettyjä kilpailuja varten tietyllä alueella. Muotoilua määrää paras nopeus suhteessa sääntöihin. Kilpaveneissä toteutetaan uusia ratkaisuja estottomasti. Usein toistuneet muodot ja ratkaisut eli onnistuneet muodot (jossain mielessä) siirtyvät hitaasti muihin veneluokkiin."

"Valitettavasti kilpailijoiden ja matkapurjehtijoiden tarvitsemat ominaisuudet poikkeavat toisistaan suuresti (ks. s.30). Vaikutus turvallisuuteen huonontuu matkapurjehtijan kannalta kopioitaessa ominaisuuksia, jotka eivät sovi matkapurjehdukseen. Yleensä matkapurjehtijakin haluaa nopeutta mutta hän ei ymmärrä, että hän samalla menettää merikelpoisuuteen liittyviä ominaisuuksia. Tästä todistuksena on nykyinen muotoilu, jonka tuloksena syntyy vaikeasti ohjattavia ja epämiellyttävästi merenkäynnissä liikehtiviä jahteja (ks. s.29) Kysymys on siis kulloisestakin muodista ja trendistä jahtien muotoilussa."

Wiki kirjoitti:

Mikä "meitä" riivaa? Olisiko halu keskustella purjehdukseen liittyvistä asioista? Olisiko uteliaisuus merellä tapahtuvien ilmioiden olemuksesta ja ilmentymistä?
Älä siis pillastu turhanpäiväisestä, sellaista sattuu että jopa SINUA epäillään eikä aina oteta vakavasti. Sinun kohdallasi kyse lie vain siitä, että emme tunne ja siksi osaa tarpeeksi arvostaa. Minulle taasen tuollainen suhtautuminen on tuttua, joten en osaa moisesta närkästyä. Joten, nauti vuodenvaihteen juhlista ilman närästystä ;-)

Aika lailla sivuraiteille on keskustelu luistanut sen aloittaneesta käsittämättömästä väitteestä, että melkoinen osa pallonkiertäjien paateista näyttää ongelmajätteeltä. Tuota rovokaatiota ei viitsinyt edes kommentoida.

Siitä mentiin sitten kysymykseen veneiden merikelpoisuudesta vs. ulkonäkö, ja siitä sitten niihin olosuhteisiin joissa kalusto särkyy ja miehistöt hukkuvat. Esimerkkinä tuo surullisenkuuluisa Sydney-Hobart, jossa taas tänä vuonna on ikäviä uutisia.

Heräili kysymyksiä millaisissa olosuhteissa aalto tekee purkkarin ruffiin metrin suuruisen aukon? Entä onko kyseessä meren kovuus vai (kilpa)kaluston soveltumattomuus sinne? Ilmeisesti molemmat, kilpaveneen nopeudesta ei tingitä kuin välttämätön merikelpoisuuden alttarille...

Sitten tämä tyhjänpäiväinen pilkunkuksinta merivirroista ja valtameristä. Kauhian kokenut on ihminen, joka on ehdoin tahdoin itsensä tunkenut katsomaan aallokkoa kaikilla mainitsemillasi alueilla. Virtaa vastaan puhaltava tuuli tekee ikävää aaltoa, Itämerellä tietyissä paikoissa kun tuo vielä liittyy syvyyden madaltumiseen niin vaikutus on tosi ikävä. Pahimmat aallokot olen kokenyt Väinämerellä, Muhun salmessa, Riianlahdella sekä Pietarin ja Kotlinin välillä.

Muuten, laitan tähänkin tuon pohdinnan siitä, kuinka venesuunnittelun kautta tuotetaan kilpaveneitä (ja niistä modifioituja matkaveneitä), mutta "muoti" ei suosi nyt matkaveneiden suunnittelua.

http://kotisivu.mtv3.fi/fin141/opin.doc

"Kilpaveneet suunnitellaan voittamaan. Ne on optimoitu tiettyä kilpasääntöä ja tiettyjä kilpailuja varten tietyllä alueella. Muotoilua määrää paras nopeus suhteessa sääntöihin. Kilpaveneissä toteutetaan uusia ratkaisuja estottomasti. Usein toistuneet muodot ja ratkaisut eli onnistuneet muodot (jossain mielessä) siirtyvät hitaasti muihin veneluokkiin."

"Valitettavasti kilpailijoiden ja matkapurjehtijoiden tarvitsemat ominaisuudet poikkeavat toisistaan suuresti (ks. s.30). Vaikutus turvallisuuteen huonontuu matkapurjehtijan kannalta kopioitaessa ominaisuuksia, jotka eivät sovi matkapurjehdukseen. Yleensä matkapurjehtijakin haluaa nopeutta mutta hän ei ymmärrä, että hän samalla menettää merikelpoisuuteen liittyviä ominaisuuksia. Tästä todistuksena on nykyinen muotoilu, jonka tuloksena syntyy vaikeasti ohjattavia ja epämiellyttävästi merenkäynnissä liikehtiviä jahteja (ks. s.29) Kysymys on siis kulloisestakin muodista ja trendistä jahtien muotoilussa."

Lue lisää

Vaikka kirjoitin älyttömän pitkän jutun, niin silti siitä jäi pois jotain:

"Pahimmat aallokot olen kokenyt Väinämerellä, Muhun salmessa, Riianlahdella sekä Pietarin ja Kotlinin välillä." tuohon piti lisäämäni jotta, korkeimman aallokon olen tietysti kokenut keskellä Itämerta, Etelä-Itämerellä (vaikka kuulemma Itämeren korkeimmat aallot syntyvät pohjoisessa, siellä Estonian hautapaikoilla)

Wiki kirjoitti:

Vaikka kirjoitin älyttömän pitkän jutun, niin silti siitä jäi pois jotain:

"Pahimmat aallokot olen kokenyt Väinämerellä, Muhun salmessa, Riianlahdella sekä Pietarin ja Kotlinin välillä." tuohon piti lisäämäni jotta, korkeimman aallokon olen tietysti kokenut keskellä Itämerta, Etelä-Itämerellä (vaikka kuulemma Itämeren korkeimmat aallot syntyvät pohjoisessa, siellä Estonian hautapaikoilla)

Lue lisää

Kiitos asiallisesta kommentista. Ehkä harmistuin itsekin, mutta en silti liioitellut. Se opinnäyte oli kiinnostava. Täydensi oikeastaan samoja asioita kuin Marchaj on esittänyt veneiden rakenteista ja merikelpoisuudesta.

Aallonkorkeuksia on mielenkiintoista seurata linkistä http://www.oceanweather.com/data/. Parisen viikkoa sitten Skotlannin luona aallonkorkeus näytti olevan 10-12 m. Itämerellä sellaista keskimääräistä aallonkorkeutta esiintyy harvoin. Jokainen purjehtija tietysti seuraa säätietoja ja välttää pahoja kelejä, mutta pahoihin paikkoihin joskus vain joutuu yllättäen. Silloin viimeistään arvostaa veneensä tukevuutta enemmän kuin sen kauneusarvoja. Toivotaan mukavia kelejä ensi vuodelle!