Huostaanotto?

opiskelija1

Hei!

Yritän kovasti pähkäillä, miten huostaanottotilanteessa tulisi sekä vanhempien, että lasten kuulemista (mielipiteen huomioon ottamista) parantaa.

Löytyisikö teiltä, jotka olette kokeneet huostaanoton lapsena, tai teiltä, joilta on lapsi otettu huostaan, asiaan liittyviä kommentteja. Sekä positiivisia, että negatiivisia, mutta asiallisia?

En kaipaa satuilua, vaan ihan oikeasti totuudenmukaisia kokemuksia, joita ei ole väritetty ylimääräisellä vihalla ja katkeruudella...vaikka asia varmasti myös sellaisia tuntemuksia luonnollisesti on herättänyt.

Kiitos jo etukäteen, jos joku vain jaksaa kertoa kokemuksistaan!

103

14180

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ei kuunnellut

      minut leimattiin heti hulluksi ja vain miestän i kuunneltiin. kaikki hänen järjettömät väittteet meni täydestä, minulle annettiin ymmärtää että olet tyhmä ja hullu. asennemuutos?

      • et osaa lukea?

        "Sekä positiivisia, että negatiivisia, mutta asiallisia? "


    • olisi kuulemisesta

      muuttunut. Tilanne oli nimittäin niin kiero, että koska lapselle ei ollut tarjota riittävän nopeasti sairaalapaikkaa, tehtiin huostaanotto.

      Jos asia olisi viety hallinto-oikeuteen, siellä olisi selitetty, että oli lapsen edun mukaista huostata, koska tarvittavaa avohuollontukea ei ollut saatavilla. Törkeää!

      Lapsen reisiluun murtuma ei ole syy huostaan.
      Umpisuolentulehdus ei ole syy huostaan.
      Psykiatrisen hoidon tarve ei ole syy huostaan.
      Neurologisen terapian ja kuntoutuksen tarve ei ole syy huostaanottoon.
      Yhteiskunnan on tarjottava kaikki mahdollinen lapsen tarvitsema sairaalahoito ilman huostaanottoa! Siis silloin, kun lasta ei ole kotona kohdeltu väärin.

      Ketä tässä pitäisi kuulla?
      Kenen pitäisi tajuta tämä järjetön tilanne muidenkin kuin sen kokeneiden perheiden?

      • White Power

        Lapset on vaan materiaalia. Ainoastaan hyvin toimeentulevien lapset ovat eläviä olentoja. Muiden lapset ovat työllistämismateriaalia.


      • me pulassa

        Psykiatrinen hoito/ kartoitus ei minunkaan mielestä ole syy huostaanottoon. Olen ajannut hoitoon pääsyä 3kk ja pääsi lopulta, kiitoksena oli ettei sosiaalitoimisto maksa hoitoa ellei huostaanoteta. Olen samaa mieltä jokainen sairas lapsi täytyisi huostaanottaa näillä perusteluilla.
        Syyt hoitoon oli koulu pahoinvoinnissa ja vasta selvisi sossu tulkitsee asioita omalla tavallaan ja koulupahoinvointi olikin koti oloissa. Sossun hakemus oli täynnä tulkintaa 50% sanomisista huomioitiin ja perustelut jätettiin huomioimatta. Oli mielenkiintoista lukea olevani humalassa lastansa hakkaava huora. En ole tuonnut mahdollista seurustelukumppania kotiini 3v koska lapseni ei pitänyt kahdesta ehdokkaasta5-3v sitten. Sit sanotaan etten kuuntele lastani?


      • ihme idiootteja

        JOKAISELLA MEISTÄ ON OMAT TARINANSA JA MIELIPITEENSÄ ASOISTA!! MUTTA LAPSI VOIDAAN OTTAA HUOSTAAN SAIRAUDEN VUOKSI!!!!!!

        Mun 10-v lapsi on huostaanotettu 1.1.1011. Tätä ennen 6v lääkäreitä, terapioita, hoitojaksoja koko perheen voimin, itkua, epätoivoa ym ym. En suostunut että lapsi olisi laitettu sairaalaan käymään ala-aste ja asumaan. Minun rakkaasta ei laitoslasta tehdä!!! Pähkäilyjen jälkeen löytyi perhe jossa äiti lasten psykiatri, puoli vuotta avohuolto sijoitettuna ja nyt huostaanotettuna. Ja KAIKKI TÄMÄ MINUN PYYNNÖSTÄ!!! Tosin myös ainoa ratkaisu... Sydämeen sattui ja sattuu edelleen, mutta päivääkään en kadu! Lapsella menee niiiiin paljon paremmin nykyisin! Ja lapsen saan takasin, mikäli sairaus antaa sen verran periksi että pärjään, tai lapsi kasvaa isommkasi ja "järkevämmäksi". Vaikka fiksu onkin :)

        JA ELÄESSÄNI EN OLE KÄYTTÄNYT MITÄÄN HUUMEITA, ALKOHOLIA N. 4 x VUODESSA, LASTA EI OLE IKINÄ HYVÄSIKÄYTETTY EIKÄ MYÖSKÄÄN HAKATTU TAI MUUTEN PAHOINPIDELTY!!


      • Anonyymi
        White Power kirjoitti:

        Lapset on vaan materiaalia. Ainoastaan hyvin toimeentulevien lapset ovat eläviä olentoja. Muiden lapset ovat työllistämismateriaalia.

        Näin on. Rakastan lastani ja olen pahoillani että hänet synnytin tänne kärsimään.


      • Anonyymi
        White Power kirjoitti:

        Lapset on vaan materiaalia. Ainoastaan hyvin toimeentulevien lapset ovat eläviä olentoja. Muiden lapset ovat työllistämismateriaalia.

        Näin tuntuu olevan. Odotan vain sitä aikaa,että tämä nuorin on täysikäinen,on ollut rankkaa tämä huostaanottouhka.


      • Anonyymi
        me pulassa kirjoitti:

        Psykiatrinen hoito/ kartoitus ei minunkaan mielestä ole syy huostaanottoon. Olen ajannut hoitoon pääsyä 3kk ja pääsi lopulta, kiitoksena oli ettei sosiaalitoimisto maksa hoitoa ellei huostaanoteta. Olen samaa mieltä jokainen sairas lapsi täytyisi huostaanottaa näillä perusteluilla.
        Syyt hoitoon oli koulu pahoinvoinnissa ja vasta selvisi sossu tulkitsee asioita omalla tavallaan ja koulupahoinvointi olikin koti oloissa. Sossun hakemus oli täynnä tulkintaa 50% sanomisista huomioitiin ja perustelut jätettiin huomioimatta. Oli mielenkiintoista lukea olevani humalassa lastansa hakkaava huora. En ole tuonnut mahdollista seurustelukumppania kotiini 3v koska lapseni ei pitänyt kahdesta ehdokkaasta5-3v sitten. Sit sanotaan etten kuuntele lastani?

        Joo samaa huomannut. Nuoreni sanoi että päivänselviä asioita kääntävät valheeksi. Ei luota hänkään enää yhteiskuntaan millään tavalla.


    • perhettä näin syvästi

      koskevassa asiassa?

      Tiedän aiheettoman huostaanoton pohjamutia myöten, mitä se on ja hyvä, että siitä lapsen kanssa hengissä selvittiin.

      Siis se oli aiheeton sossujenkin mielestä...
      Eikö ole huvittavaa? Kaikki aiheettomuus ei olekaan vain vanhempien vääristyneen käsityskyvyn tulosta.

      Ja silti lapsi jäi ilman asianmukaista hoitoa. Että kyllä on aihetta lapsen puolesta vihaan ja katkeruuteenkin, mutta mitä se ylimääräinen viha ja katkeruus mielestäsi on, sitä en tiedä.

      • opiskelija1

        että vihasta ja katkeruudesta huolimatta henkilö pystyisi ajattelemaan asiaa sillä tavalla realistisesti, ettei asiat "värity"/paisu muuksi, kuin mitä todellissuudessa on.

        On selvää, että tunteet ovat voimakkaasti mukana aina tällaisessa tilanteessa, oli huostaanotta aiheellinen tai ei:
        Kysymykseni tarkoitus on nimenomaan saada selvyyttä, voisiko esim. kuulemistilannetta parantaa jotenkin. Niin, että turhilta huostaanotoilta vältyttäisiin ja jos se olisi oikeasti tarpeen, ei vanhempia unohdettaisi oman onnensa nojaan, vaan tehtäisiin kaikki mahdollinen, että yhteydet lapseen säilyisivät.

        En sano, että tämä olisi oikein, mutta olen saanut myös sellaista viestiä, että jos vanhemmat eivät kuulemistilanteessa jostakin syystä (pelko, väsymys, viha?) pysty tekemään yhteistyötä (enkä tarkoita sitä, että täytyy olla samaa mieltä sossun kanssa!), vaan käyttäytyy vaikkapa liian passiivisesti tai agressiivisesti, voi käydä niin, että muodostuu vääränlainen kuva perheen tilanteesta. Eli silloin ei sossu saa kaikkea tietoa, mitä hän tarvitsisi ja siksi tulee tehtyä turhiakin huostaanottoja. Työntekijä ei siis tee sitä ilkeyksissään, vaan siksi, että se päätös tuntuu olevan oikea niillä tiedoilla joita hänellä siinä tilanteessa on.

        Enkä nyt syytä vanhempiakaan, koska on ymmärrettävää, että kuulemistilanteessa käydään läpi monenlaisia tunteita. Kukaan ei kuitenkaan tarkoituksellisesti halua vahingoittaa omaa lastaan! Tottakai mahdollinen huostaanotto on surullinen ja vihaakin herättävä tapahtuma.

        Miten siis kuulemistilanteen saisi sellaiseksi, että asiat tulisi hoidettua inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti sekä lapsen, että vanhempien kannalta?

        Minkä olette itse kokeneet hyvänä ja mitä huonona?

        Tällaisia asioita mietiskelen... En muuten itse valmistu sosiaalityöntekijäksi, mutta on mahdollista, että joskus toimin sellaisen työparina, perheen "edustajana" ja siksi haluaisin tietää teidän mielipiteitänne ja kokemuksianna!


      • mitä mieltä?
        opiskelija1 kirjoitti:

        että vihasta ja katkeruudesta huolimatta henkilö pystyisi ajattelemaan asiaa sillä tavalla realistisesti, ettei asiat "värity"/paisu muuksi, kuin mitä todellissuudessa on.

        On selvää, että tunteet ovat voimakkaasti mukana aina tällaisessa tilanteessa, oli huostaanotta aiheellinen tai ei:
        Kysymykseni tarkoitus on nimenomaan saada selvyyttä, voisiko esim. kuulemistilannetta parantaa jotenkin. Niin, että turhilta huostaanotoilta vältyttäisiin ja jos se olisi oikeasti tarpeen, ei vanhempia unohdettaisi oman onnensa nojaan, vaan tehtäisiin kaikki mahdollinen, että yhteydet lapseen säilyisivät.

        En sano, että tämä olisi oikein, mutta olen saanut myös sellaista viestiä, että jos vanhemmat eivät kuulemistilanteessa jostakin syystä (pelko, väsymys, viha?) pysty tekemään yhteistyötä (enkä tarkoita sitä, että täytyy olla samaa mieltä sossun kanssa!), vaan käyttäytyy vaikkapa liian passiivisesti tai agressiivisesti, voi käydä niin, että muodostuu vääränlainen kuva perheen tilanteesta. Eli silloin ei sossu saa kaikkea tietoa, mitä hän tarvitsisi ja siksi tulee tehtyä turhiakin huostaanottoja. Työntekijä ei siis tee sitä ilkeyksissään, vaan siksi, että se päätös tuntuu olevan oikea niillä tiedoilla joita hänellä siinä tilanteessa on.

        Enkä nyt syytä vanhempiakaan, koska on ymmärrettävää, että kuulemistilanteessa käydään läpi monenlaisia tunteita. Kukaan ei kuitenkaan tarkoituksellisesti halua vahingoittaa omaa lastaan! Tottakai mahdollinen huostaanotto on surullinen ja vihaakin herättävä tapahtuma.

        Miten siis kuulemistilanteen saisi sellaiseksi, että asiat tulisi hoidettua inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti sekä lapsen, että vanhempien kannalta?

        Minkä olette itse kokeneet hyvänä ja mitä huonona?

        Tällaisia asioita mietiskelen... En muuten itse valmistu sosiaalityöntekijäksi, mutta on mahdollista, että joskus toimin sellaisen työparina, perheen "edustajana" ja siksi haluaisin tietää teidän mielipiteitänne ja kokemuksianna!

        olen ytrittänyt saada selville miksi laåpseni on hjuostattu. sos. tyontekijä taas yrittää saada minut ottamaan avioeron, vaatimaan miehelleni tapaamiskiellon suhteessa lapseen, hankkimaan hänestä psykiatrin lausunnon... että yhteistyömme takkuilee nyt pahasti. kerrottakoon vielä että en ole nähnyt miestäni kahteen vuoteen. ja pyyntöni sossuille on että saisin lapseni kotiin.kysymykseni tietenkin mitä tulee tehdä, sossut vaan jankkaavat että lapsesi on nyt meillä. lastasi et kotiin saa.


      • joiden pitäisi muuttua
        mitä mieltä? kirjoitti:

        olen ytrittänyt saada selville miksi laåpseni on hjuostattu. sos. tyontekijä taas yrittää saada minut ottamaan avioeron, vaatimaan miehelleni tapaamiskiellon suhteessa lapseen, hankkimaan hänestä psykiatrin lausunnon... että yhteistyömme takkuilee nyt pahasti. kerrottakoon vielä että en ole nähnyt miestäni kahteen vuoteen. ja pyyntöni sossuille on että saisin lapseni kotiin.kysymykseni tietenkin mitä tulee tehdä, sossut vaan jankkaavat että lapsesi on nyt meillä. lastasi et kotiin saa.

        lapsen kotiin palaamiseksi kuin se, että äidin on otettava avioero miehestä, jotka ei ole tavannut kahteen vuoteen, niin pyydä se vielä kirjallisena.

        Sitten kun eropaperi on kädessäsi, kiikutat sen sossulaan pikimmiten.

        On se ihme, jos sossut eivät osaa kertoa muuta syytä huostaanotolle kuin sen, että on erottava ihmisestä, joka ei kahteen vuoteen ole majaillut enää yhteisessä taloudessa.

        Voit pyytää tietysti myös kirjallisen huoltosuunnitelman, joka olisi pitänyt tehdä jo huostaanotton teon yhteydessä.

        Googleta sanalla huoltosuunnitelma, niin löydät Finlexistä enemmän tekstiä.


      • tukenut isiä
        joiden pitäisi muuttua kirjoitti:

        lapsen kotiin palaamiseksi kuin se, että äidin on otettava avioero miehestä, jotka ei ole tavannut kahteen vuoteen, niin pyydä se vielä kirjallisena.

        Sitten kun eropaperi on kädessäsi, kiikutat sen sossulaan pikimmiten.

        On se ihme, jos sossut eivät osaa kertoa muuta syytä huostaanotolle kuin sen, että on erottava ihmisestä, joka ei kahteen vuoteen ole majaillut enää yhteisessä taloudessa.

        Voit pyytää tietysti myös kirjallisen huoltosuunnitelman, joka olisi pitänyt tehdä jo huostaanotton teon yhteydessä.

        Googleta sanalla huoltosuunnitelma, niin löydät Finlexistä enemmän tekstiä.

        jolle lapsi siis määrätty, nyt pelkona on että äiti kaappaisi lapsen ulkomaille. olettehan itsekin seuranneet niidenkuuluisien esimerkkien toilailuja..en tiedä miksi sosku kuvittelee että haluaisin kaahata ympäri maailmaaa interpoli kantapäillä...?


      • ilmeisesti loppuun,
        opiskelija1 kirjoitti:

        että vihasta ja katkeruudesta huolimatta henkilö pystyisi ajattelemaan asiaa sillä tavalla realistisesti, ettei asiat "värity"/paisu muuksi, kuin mitä todellissuudessa on.

        On selvää, että tunteet ovat voimakkaasti mukana aina tällaisessa tilanteessa, oli huostaanotta aiheellinen tai ei:
        Kysymykseni tarkoitus on nimenomaan saada selvyyttä, voisiko esim. kuulemistilannetta parantaa jotenkin. Niin, että turhilta huostaanotoilta vältyttäisiin ja jos se olisi oikeasti tarpeen, ei vanhempia unohdettaisi oman onnensa nojaan, vaan tehtäisiin kaikki mahdollinen, että yhteydet lapseen säilyisivät.

        En sano, että tämä olisi oikein, mutta olen saanut myös sellaista viestiä, että jos vanhemmat eivät kuulemistilanteessa jostakin syystä (pelko, väsymys, viha?) pysty tekemään yhteistyötä (enkä tarkoita sitä, että täytyy olla samaa mieltä sossun kanssa!), vaan käyttäytyy vaikkapa liian passiivisesti tai agressiivisesti, voi käydä niin, että muodostuu vääränlainen kuva perheen tilanteesta. Eli silloin ei sossu saa kaikkea tietoa, mitä hän tarvitsisi ja siksi tulee tehtyä turhiakin huostaanottoja. Työntekijä ei siis tee sitä ilkeyksissään, vaan siksi, että se päätös tuntuu olevan oikea niillä tiedoilla joita hänellä siinä tilanteessa on.

        Enkä nyt syytä vanhempiakaan, koska on ymmärrettävää, että kuulemistilanteessa käydään läpi monenlaisia tunteita. Kukaan ei kuitenkaan tarkoituksellisesti halua vahingoittaa omaa lastaan! Tottakai mahdollinen huostaanotto on surullinen ja vihaakin herättävä tapahtuma.

        Miten siis kuulemistilanteen saisi sellaiseksi, että asiat tulisi hoidettua inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti sekä lapsen, että vanhempien kannalta?

        Minkä olette itse kokeneet hyvänä ja mitä huonona?

        Tällaisia asioita mietiskelen... En muuten itse valmistu sosiaalityöntekijäksi, mutta on mahdollista, että joskus toimin sellaisen työparina, perheen "edustajana" ja siksi haluaisin tietää teidän mielipiteitänne ja kokemuksianna!

        haluan kiinnittää huomiotasi omaan lauseeseesi:

        "Eli silloin ei sossu saa kaikkea tietoa, mitä hän tarvitsisi ja siksi tulee tehtyä turhiakin huostaanottoja."

        Mietipä sanojasi.
        Huostaanotto täytyy perustua nimenomaan tietämykseen, ei suinkaan mutu-tuntumiin.
        Kuulemiset tehdään usein silloin kun huosta on jo tehty. Jälkikäteen näitä omia tekoja (sossun) pyritäänkin aina selvittelemään "kuulemisilla" ja lopputuloksena on aina asiakkaan syyllistäminen.
        Jos käsittelet asiaa kanssaan maltilla, oletkin välinpitämätön.
        Jos tunteet kuumenevat, oletkin uhkaava ja lapsille vaaraksi ym.


      • opiskelija1
        ilmeisesti loppuun, kirjoitti:

        haluan kiinnittää huomiotasi omaan lauseeseesi:

        "Eli silloin ei sossu saa kaikkea tietoa, mitä hän tarvitsisi ja siksi tulee tehtyä turhiakin huostaanottoja."

        Mietipä sanojasi.
        Huostaanotto täytyy perustua nimenomaan tietämykseen, ei suinkaan mutu-tuntumiin.
        Kuulemiset tehdään usein silloin kun huosta on jo tehty. Jälkikäteen näitä omia tekoja (sossun) pyritäänkin aina selvittelemään "kuulemisilla" ja lopputuloksena on aina asiakkaan syyllistäminen.
        Jos käsittelet asiaa kanssaan maltilla, oletkin välinpitämätön.
        Jos tunteet kuumenevat, oletkin uhkaava ja lapsille vaaraksi ym.

        Huostaanotto täytyy aina perustua tietoon. Voiko kuitenkaan olettaa sossun tietävän asiasta kaikkea, jos vanhemmat eivät kerro? Tällöin voi ihan oikeasti sossullakin olla se kuva, että kaikki tiedot, mitä päätökseen tarvitaan on tässä. Ei sossutkaan ole selvännäkijöitä, vaan tekevät päätöksiä niillä tiedoilla mitä on olemassa. Jos ei ole mitään syytä kuvitella, että tiedot olisivat vielä puutteelliset, on hieman vaikeata niitä lähteä silloin täydentämään. Tässä asiassa olisikin hyvä, jos vanhemmat olisivat aktiivisia = pitäisivät puolensa, jos on olemassa vielä jokin asia, mitä sossu ei tiedä täytyisi se tuoda julki.

        Kiireellinen huostaanotto tehdään yleensä ilman isompia kyselyitä. Jos kyseessä on pidempi prosessi, (missä on ensin yritetty avohuollon tukitoimia) uskoisin myös vanhemmilla ollen tilaisuuksia tuoda julki omat tietonsa?

        Olen erimieltä maltillisuudesta. Maltillisesti voi hoitaa asioita olematta silti passiivinen tai yhteistyöhaluton. En itse koe niitä "synonyymeiksi".


      • amalia
        opiskelija1 kirjoitti:

        Huostaanotto täytyy aina perustua tietoon. Voiko kuitenkaan olettaa sossun tietävän asiasta kaikkea, jos vanhemmat eivät kerro? Tällöin voi ihan oikeasti sossullakin olla se kuva, että kaikki tiedot, mitä päätökseen tarvitaan on tässä. Ei sossutkaan ole selvännäkijöitä, vaan tekevät päätöksiä niillä tiedoilla mitä on olemassa. Jos ei ole mitään syytä kuvitella, että tiedot olisivat vielä puutteelliset, on hieman vaikeata niitä lähteä silloin täydentämään. Tässä asiassa olisikin hyvä, jos vanhemmat olisivat aktiivisia = pitäisivät puolensa, jos on olemassa vielä jokin asia, mitä sossu ei tiedä täytyisi se tuoda julki.

        Kiireellinen huostaanotto tehdään yleensä ilman isompia kyselyitä. Jos kyseessä on pidempi prosessi, (missä on ensin yritetty avohuollon tukitoimia) uskoisin myös vanhemmilla ollen tilaisuuksia tuoda julki omat tietonsa?

        Olen erimieltä maltillisuudesta. Maltillisesti voi hoitaa asioita olematta silti passiivinen tai yhteistyöhaluton. En itse koe niitä "synonyymeiksi".

        sellainen käsitys, mitä nyt olen näitä juttuja seurannut, että sossut kyllä tekevät omia johtopäätöksiään, kuka mihinkin suuntaan. Näyttäisi todella olevan aivan sama oletko maltillinen vai selvästi esim. paniikissa. Maltillinen voidaan tulkita välinpitämättömäksi ja paniikki-käyttäytyminen leimataan tasapainottomuudeksi tai hulluudeksi. Ajattelen vaan noita tilanteita, jos lapsi on viety vanhemmiltaan, että kuinka moni lapsistaan välittävä pystyy kovinkaan maltilliseen keskusteluun. Hätä ja huoli on niin kova. Usein sitten vqanhemmat ovat täynnä vihaa sossua kohtaan, jota eivät pysty peittelemään ja joka sitten kostautuu heille siten, että heidän asiansa käsittely vaikeutuu. On se nähty mitä tapahtuu, kun sossun suututtaa.
        En tiedä miten toi nykyään toimii, mutta on tullut mieleen, että pitäisikö vanhemmilla olla joku uskottu henkilö, joka voisi onkia ne tarvittavat tiedot ihan rauhallisilla keskusteluilla ilman sossua ja viedä päätöksen tekevälle sossulle sitten ikäänkuin suodatetun tiedon, jossa olisi vain asiat. Vanhemmilla on niin paljon henk.koht. vihaa sossua kohtaan, etteivät pysty asialliseen keskusteluun, joka taas väistämättä kääntyy heitä vastaan.
        Luulen, että olisi kaikkien edun mukaista, jos vanhemmilla olisi joku uskottu henkilö, joka paitsi keskittyisi vain faktoihin, niin myös selittäisi vanhemmille, miten homma etenee lain mukaan. Kertoisi mitä mahdollisuuksia heillä on saada lapsensa takaisin, miten olisi paras edetä ja miten pitkään mikäkin prosessi yleensä kestää.
        Luulen, että tilanteissa joissa vanhemmat ovat ensi kertaa huos.ottotilanteessa, niin he ovat paitsi paniikissa, myös suurina kysymysmerkkeinä.


      • Kyllä sossuilla
        amalia kirjoitti:

        sellainen käsitys, mitä nyt olen näitä juttuja seurannut, että sossut kyllä tekevät omia johtopäätöksiään, kuka mihinkin suuntaan. Näyttäisi todella olevan aivan sama oletko maltillinen vai selvästi esim. paniikissa. Maltillinen voidaan tulkita välinpitämättömäksi ja paniikki-käyttäytyminen leimataan tasapainottomuudeksi tai hulluudeksi. Ajattelen vaan noita tilanteita, jos lapsi on viety vanhemmiltaan, että kuinka moni lapsistaan välittävä pystyy kovinkaan maltilliseen keskusteluun. Hätä ja huoli on niin kova. Usein sitten vqanhemmat ovat täynnä vihaa sossua kohtaan, jota eivät pysty peittelemään ja joka sitten kostautuu heille siten, että heidän asiansa käsittely vaikeutuu. On se nähty mitä tapahtuu, kun sossun suututtaa.
        En tiedä miten toi nykyään toimii, mutta on tullut mieleen, että pitäisikö vanhemmilla olla joku uskottu henkilö, joka voisi onkia ne tarvittavat tiedot ihan rauhallisilla keskusteluilla ilman sossua ja viedä päätöksen tekevälle sossulle sitten ikäänkuin suodatetun tiedon, jossa olisi vain asiat. Vanhemmilla on niin paljon henk.koht. vihaa sossua kohtaan, etteivät pysty asialliseen keskusteluun, joka taas väistämättä kääntyy heitä vastaan.
        Luulen, että olisi kaikkien edun mukaista, jos vanhemmilla olisi joku uskottu henkilö, joka paitsi keskittyisi vain faktoihin, niin myös selittäisi vanhemmille, miten homma etenee lain mukaan. Kertoisi mitä mahdollisuuksia heillä on saada lapsensa takaisin, miten olisi paras edetä ja miten pitkään mikäkin prosessi yleensä kestää.
        Luulen, että tilanteissa joissa vanhemmat ovat ensi kertaa huos.ottotilanteessa, niin he ovat paitsi paniikissa, myös suurina kysymysmerkkeinä.

        täytyy kaikki tieto olla, ovathan sen perusteella huostaan lähteneet.
        Ei ole mitenkään vierasta että esim. hallinto-oikeuksin kanssa sovitaan asioista ja lähetetään "unohtuneiden tietojen" verukkeella vielä käsittelyn jälkeenkin vanhemmista väittämiä joista eivät itse ole tietoisia. Kuinka vanhemmat voivat puolustautua jotakin sellaista vastaan, mistä sosiaalityöntekijät itse vaikenevat?
        Jotta päätöksensä menisi läpi, ei aina taideta kertoa jokaista väittämää vanhemmille niin että he olisivat kaikesta tietoisia.
        Vaitiolovelvollisuuden nimiin ei vanhempia itseään koskevissa asioissa voi vedota, siksi niistä syytöksistä jätetään aika usein kertomatta. Miksi vanhempien pitää puolustautua sosiaalityöntekijöiden omia tarinoita vastaan? Kuinka on mahdollista etteivät sosiaalityöntekijät tiedä mitään hyvää vanhemmista vaan heistä esitetään tarinaa johon sitten täysin tietoisina omista merkinnöistään haetaan aukkoja kyselemällä vanhemmilta kuulemisen nimiin niitä asioita, joita vastaan pitää vielä jotain kehitellä...

        Ei hallinto-oikeuksissa menetellä kuten käräjäoikeuksien istunnoissa. Sosiaalit eivät ole velvollisia todistamaan väitteitään oikeaksi mutta vanhempia velvoitetaan kumoamaan sossun väitteitä. Myös niitä joista eivät ole edes tietoisia.
        Lopulta niitä asioita ei edes käsitellä, ainoastaan se hallinnollinen puoli.

        Tuolla periaatteella Suomessa voitaisiin toimittaa jokainen rikoksesta epäilty vankilaan ja vasta sitten käytäisiin "oikeudenkäyntiä" jostain muusta kuin itse rikoksesta vastapuolen todistusvelvoitteineen (sossu).


      • tuo tarkoittaa sitä
        Kyllä sossuilla kirjoitti:

        täytyy kaikki tieto olla, ovathan sen perusteella huostaan lähteneet.
        Ei ole mitenkään vierasta että esim. hallinto-oikeuksin kanssa sovitaan asioista ja lähetetään "unohtuneiden tietojen" verukkeella vielä käsittelyn jälkeenkin vanhemmista väittämiä joista eivät itse ole tietoisia. Kuinka vanhemmat voivat puolustautua jotakin sellaista vastaan, mistä sosiaalityöntekijät itse vaikenevat?
        Jotta päätöksensä menisi läpi, ei aina taideta kertoa jokaista väittämää vanhemmille niin että he olisivat kaikesta tietoisia.
        Vaitiolovelvollisuuden nimiin ei vanhempia itseään koskevissa asioissa voi vedota, siksi niistä syytöksistä jätetään aika usein kertomatta. Miksi vanhempien pitää puolustautua sosiaalityöntekijöiden omia tarinoita vastaan? Kuinka on mahdollista etteivät sosiaalityöntekijät tiedä mitään hyvää vanhemmista vaan heistä esitetään tarinaa johon sitten täysin tietoisina omista merkinnöistään haetaan aukkoja kyselemällä vanhemmilta kuulemisen nimiin niitä asioita, joita vastaan pitää vielä jotain kehitellä...

        Ei hallinto-oikeuksissa menetellä kuten käräjäoikeuksien istunnoissa. Sosiaalit eivät ole velvollisia todistamaan väitteitään oikeaksi mutta vanhempia velvoitetaan kumoamaan sossun väitteitä. Myös niitä joista eivät ole edes tietoisia.
        Lopulta niitä asioita ei edes käsitellä, ainoastaan se hallinnollinen puoli.

        Tuolla periaatteella Suomessa voitaisiin toimittaa jokainen rikoksesta epäilty vankilaan ja vasta sitten käytäisiin "oikeudenkäyntiä" jostain muusta kuin itse rikoksesta vastapuolen todistusvelvoitteineen (sossu).

        että jos Suomessa otettaisiin käräjäoikeuksiin sama käytäntö kuin mitä hallinto-oikeuksissa, laitettaisiin rikoksesta epäillyt tai oikeastaan heidän lapsensa vankilaan jonka jälkeen aloitetaan "oikeudenkäynti" niin, ettei vastapuolen tarvitse todistaa väitteitään oikeaksi väärän todistuksen rangaistuksen uhalla vaan se mitä on kuulusteluissa väittänyt, on ja pitää.
        Rikoksesta epäillyillä ei olisi mahdollisuutta saada pitävintäkään alibia oikeuden harkinnan alaisuuteen sen vuoksi, ettei ko. oikeudenkäynnissä edes itse rikosta pohdittaisikaan vaan vain ja ainoastaan sitä, onko hänen turhassakaan pidättämisessään menetelty hallintolain vastaisesti. Epäily pidätykseen riittää. Vangitsemisoikeudenkäyntejäkään ei tarvitsisi käydä sillä "syyllinenhän" on jo valmiiksi pidätyksen nimiin myös laillisesti vangittu.

        Oikeasti aiheeton vangitseminen oikeuttaa sen kohteen saamaan mittavat korvaukset.
        Saati että heidän jälkikasvunsa vangittaisiin?
        Suomessa pyritään myös oikeudenkäyntiin joissa paikalla ovat oikeat syytetyt joilla on mahdollisuus todistaa syyttömyytensäkin etenkin jos noin tosiaan on. Mikäli kukaan antaa väärän todistuksen joko syytettyä vastaan tai hänen puolestaan, siitä seuraa automaattisesti rangaistus, myös vankeutta.


      • rikosoikeuksissa olisi:
        tuo tarkoittaa sitä kirjoitti:

        että jos Suomessa otettaisiin käräjäoikeuksiin sama käytäntö kuin mitä hallinto-oikeuksissa, laitettaisiin rikoksesta epäillyt tai oikeastaan heidän lapsensa vankilaan jonka jälkeen aloitetaan "oikeudenkäynti" niin, ettei vastapuolen tarvitse todistaa väitteitään oikeaksi väärän todistuksen rangaistuksen uhalla vaan se mitä on kuulusteluissa väittänyt, on ja pitää.
        Rikoksesta epäillyillä ei olisi mahdollisuutta saada pitävintäkään alibia oikeuden harkinnan alaisuuteen sen vuoksi, ettei ko. oikeudenkäynnissä edes itse rikosta pohdittaisikaan vaan vain ja ainoastaan sitä, onko hänen turhassakaan pidättämisessään menetelty hallintolain vastaisesti. Epäily pidätykseen riittää. Vangitsemisoikeudenkäyntejäkään ei tarvitsisi käydä sillä "syyllinenhän" on jo valmiiksi pidätyksen nimiin myös laillisesti vangittu.

        Oikeasti aiheeton vangitseminen oikeuttaa sen kohteen saamaan mittavat korvaukset.
        Saati että heidän jälkikasvunsa vangittaisiin?
        Suomessa pyritään myös oikeudenkäyntiin joissa paikalla ovat oikeat syytetyt joilla on mahdollisuus todistaa syyttömyytensäkin etenkin jos noin tosiaan on. Mikäli kukaan antaa väärän todistuksen joko syytettyä vastaan tai hänen puolestaan, siitä seuraa automaattisesti rangaistus, myös vankeutta.

        "Rikoksesta epäillyillä ei olisi mahdollisuutta saada pitävintäkään alibia oikeuden harkinnan alaisuuteen sen vuoksi, ettei ko. oikeudenkäynnissä edes itse rikosta pohdittaisikaan vaan vain ja ainoastaan sitä, onko hänen turhassakaan pidättämisessään menetelty hallintolain vastaisesti."

        Myöskään väitetyn rikoksen todenperäisyyttä ei pohdittaisi vaikka oikeuksissa olisi asianosaisilla pitävää näyttöä siitä ettei hän ole syyllistynyt siihen mihin hänen väitetään syyllistyneen. Aletaan sitten vaatia käräjäoikeuksiin samaa menetelmää kuin hallinto-oikeuksissa. Nopeutuisi asiat huomattavasti ja voitaisiin vähentää lisää tuomarien ym. virkoja ja tilalle vanginvartijoita.
        Poliisiakaan ei enää välttämättä tarvittaisi niin kuin sitä nyt tarvitaan kaikkiin esitutkinnan tekemisiin sillä eihän niillä merkitystä olisi. Ei tarvitsisi tutkia lainkaan vaan heitetään paperiin mitä huvittaa koska jo se "heitetään mitä huvittaa" olisi yksi täytetty hallinnollinen toimenpide. Sitä ei tietenkään painotettaisi, m i l l a i n e n se toimenpide lopulta on sen enempää todenperäisyyden kannalta kuin laadunkaan.

        Viva la Finska.


      • syytettyjä ei edes
        rikosoikeuksissa olisi: kirjoitti:

        "Rikoksesta epäillyillä ei olisi mahdollisuutta saada pitävintäkään alibia oikeuden harkinnan alaisuuteen sen vuoksi, ettei ko. oikeudenkäynnissä edes itse rikosta pohdittaisikaan vaan vain ja ainoastaan sitä, onko hänen turhassakaan pidättämisessään menetelty hallintolain vastaisesti."

        Myöskään väitetyn rikoksen todenperäisyyttä ei pohdittaisi vaikka oikeuksissa olisi asianosaisilla pitävää näyttöä siitä ettei hän ole syyllistynyt siihen mihin hänen väitetään syyllistyneen. Aletaan sitten vaatia käräjäoikeuksiin samaa menetelmää kuin hallinto-oikeuksissa. Nopeutuisi asiat huomattavasti ja voitaisiin vähentää lisää tuomarien ym. virkoja ja tilalle vanginvartijoita.
        Poliisiakaan ei enää välttämättä tarvittaisi niin kuin sitä nyt tarvitaan kaikkiin esitutkinnan tekemisiin sillä eihän niillä merkitystä olisi. Ei tarvitsisi tutkia lainkaan vaan heitetään paperiin mitä huvittaa koska jo se "heitetään mitä huvittaa" olisi yksi täytetty hallinnollinen toimenpide. Sitä ei tietenkään painotettaisi, m i l l a i n e n se toimenpide lopulta on sen enempää todenperäisyyden kannalta kuin laadunkaan.

        Viva la Finska.

        tarvitsisi raahata minkään asteen "oikeuksiin" sillä päätöksethän olisi jo lukkoon lyöty. On turhaa ajan hukkaa ja yhteiskunnan varojen tuhlausta kustantaa oikeastaan edes oikeudenkäyntejä samasta syystä. Tietenkään esim. poliisin tai tuomarien tietoon tulleista selvistä näytöistä siitä, kuinka rikosilmoituksen tekijä olisikin puhunut täysin perättömiä ei tarvitsisi välittää. Aiheetta ilmoituksen kohteeksi joutuneilla ei olisi oikeutta nostaa vastajuttua kunniansa loukkauksesta sillä perusteella, että poliisi on kirjannut sitä mitä perättömän ilmiannon tekijä on selostanut, vaan juttu haudattaisiin koska oikeuksissa pohdiskeltaisiin vain sitä, onko hallinnolliset menettelyt toteutuneet.


      • oli ketju selvää
        syytettyjä ei edes kirjoitti:

        tarvitsisi raahata minkään asteen "oikeuksiin" sillä päätöksethän olisi jo lukkoon lyöty. On turhaa ajan hukkaa ja yhteiskunnan varojen tuhlausta kustantaa oikeastaan edes oikeudenkäyntejä samasta syystä. Tietenkään esim. poliisin tai tuomarien tietoon tulleista selvistä näytöistä siitä, kuinka rikosilmoituksen tekijä olisikin puhunut täysin perättömiä ei tarvitsisi välittää. Aiheetta ilmoituksen kohteeksi joutuneilla ei olisi oikeutta nostaa vastajuttua kunniansa loukkauksesta sillä perusteella, että poliisi on kirjannut sitä mitä perättömän ilmiannon tekijä on selostanut, vaan juttu haudattaisiin koska oikeuksissa pohdiskeltaisiin vain sitä, onko hallinnolliset menettelyt toteutuneet.

        tekstiä josta en kyllä käsittänyt hölynpölyä.
        Mitä siis pitää tehdä että eivät tule ryöstämään lastani?
        Juon ja rellestän sekä turpiinkin tulee mutta olen silti hyvä vanhempi lapselleni.


      • "ihkaoikea"
        oli ketju selvää kirjoitti:

        tekstiä josta en kyllä käsittänyt hölynpölyä.
        Mitä siis pitää tehdä että eivät tule ryöstämään lastani?
        Juon ja rellestän sekä turpiinkin tulee mutta olen silti hyvä vanhempi lapselleni.

        vanhempi mukamas selittää. Mene kyhäämään vaikka blogeja.


      • haluuva sosku
        "ihkaoikea" kirjoitti:

        vanhempi mukamas selittää. Mene kyhäämään vaikka blogeja.

        tai soskuksi haluuva sijari joka osotti ymmärtämyksesä julkisesti. Ei voi kauhalla ammentaa jos on siivilällä annettu.


      • kaikilta osin hänet määrää
        amalia kirjoitti:

        sellainen käsitys, mitä nyt olen näitä juttuja seurannut, että sossut kyllä tekevät omia johtopäätöksiään, kuka mihinkin suuntaan. Näyttäisi todella olevan aivan sama oletko maltillinen vai selvästi esim. paniikissa. Maltillinen voidaan tulkita välinpitämättömäksi ja paniikki-käyttäytyminen leimataan tasapainottomuudeksi tai hulluudeksi. Ajattelen vaan noita tilanteita, jos lapsi on viety vanhemmiltaan, että kuinka moni lapsistaan välittävä pystyy kovinkaan maltilliseen keskusteluun. Hätä ja huoli on niin kova. Usein sitten vqanhemmat ovat täynnä vihaa sossua kohtaan, jota eivät pysty peittelemään ja joka sitten kostautuu heille siten, että heidän asiansa käsittely vaikeutuu. On se nähty mitä tapahtuu, kun sossun suututtaa.
        En tiedä miten toi nykyään toimii, mutta on tullut mieleen, että pitäisikö vanhemmilla olla joku uskottu henkilö, joka voisi onkia ne tarvittavat tiedot ihan rauhallisilla keskusteluilla ilman sossua ja viedä päätöksen tekevälle sossulle sitten ikäänkuin suodatetun tiedon, jossa olisi vain asiat. Vanhemmilla on niin paljon henk.koht. vihaa sossua kohtaan, etteivät pysty asialliseen keskusteluun, joka taas väistämättä kääntyy heitä vastaan.
        Luulen, että olisi kaikkien edun mukaista, jos vanhemmilla olisi joku uskottu henkilö, joka paitsi keskittyisi vain faktoihin, niin myös selittäisi vanhemmille, miten homma etenee lain mukaan. Kertoisi mitä mahdollisuuksia heillä on saada lapsensa takaisin, miten olisi paras edetä ja miten pitkään mikäkin prosessi yleensä kestää.
        Luulen, että tilanteissa joissa vanhemmat ovat ensi kertaa huos.ottotilanteessa, niin he ovat paitsi paniikissa, myös suurina kysymysmerkkeinä.

        tekemään niin ei vanhempien missään nimessä PITÄISI tarvita "apuihmistä"
        perheen ja lapsen asioita hoitamaan
        esimerkiksi lastensuojelutilanteissa.

        Osoittaa sosiaaliviranomaiselta suurta ammattitaidottomuutta ja epäpätevyyttä
        jos ei hallitse esimerkiksi omien työtehtäviensä hoitoon vaadittavia lakiasioita.
        Lastensuojeluviranomaisen työssä täytyy hallita myös eri hallinnon alan lait
        (mm. lastensuojelulaki, hallintolaki, terveydenhuoltoon liittyvä lainsäädäntö, henkilörekisterilaki jne)

        Lastensuojelutyöhön hakeutuvalla täytyy olla myös tietyn tyypppisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka auttavat näinkin vaativassa ihmisten, lasten ja perheiden parissa tehtävän työn onnistumista.
        Yliopistotason koulutus lastensuojelusossun työtehtäviin takaa myös omalta osaltaan sen
        että viranomaistyössä työskentelevällä
        on riittävä määrä alaan liittyvää tietoa.

        Lastensuojelusossun työ on vaativa
        kuten myös lastensuojelusossuille annettu "rajaton" valta omalta osaltaan kertoo.
        Valtaa ei voi olla ilman yhtä suurta vastuuta omista viranomaistoimista.

        Omalta osaltaan myös virkoihin valitsevat tahot ovat vastuussa siitä,
        että lastensuojelutyössä,
        kunnissa ja kaupungeissa,
        on riittävän ammattitaitoista ja alansa
        (ja läksynsä lukeneita) tuntevaa henkilöstöä.

        Ei ole kenenkään etu, että sossu tekee vastuuttomasti ja oman alansa lakeja tuntemattä viranomaistyötä, samaan aikaan
        kun hänen asiakkainaan olevien perheiden aika
        omien vaikeuksiensa keskellä
        menee siihen, että etsitään lakimiestä pitämään lastensuojelusossu "lain kaidalla polulla"
        omissa viranomaistoimissaan!


      • jees jutulle,
        opiskelija1 kirjoitti:

        että vihasta ja katkeruudesta huolimatta henkilö pystyisi ajattelemaan asiaa sillä tavalla realistisesti, ettei asiat "värity"/paisu muuksi, kuin mitä todellissuudessa on.

        On selvää, että tunteet ovat voimakkaasti mukana aina tällaisessa tilanteessa, oli huostaanotta aiheellinen tai ei:
        Kysymykseni tarkoitus on nimenomaan saada selvyyttä, voisiko esim. kuulemistilannetta parantaa jotenkin. Niin, että turhilta huostaanotoilta vältyttäisiin ja jos se olisi oikeasti tarpeen, ei vanhempia unohdettaisi oman onnensa nojaan, vaan tehtäisiin kaikki mahdollinen, että yhteydet lapseen säilyisivät.

        En sano, että tämä olisi oikein, mutta olen saanut myös sellaista viestiä, että jos vanhemmat eivät kuulemistilanteessa jostakin syystä (pelko, väsymys, viha?) pysty tekemään yhteistyötä (enkä tarkoita sitä, että täytyy olla samaa mieltä sossun kanssa!), vaan käyttäytyy vaikkapa liian passiivisesti tai agressiivisesti, voi käydä niin, että muodostuu vääränlainen kuva perheen tilanteesta. Eli silloin ei sossu saa kaikkea tietoa, mitä hän tarvitsisi ja siksi tulee tehtyä turhiakin huostaanottoja. Työntekijä ei siis tee sitä ilkeyksissään, vaan siksi, että se päätös tuntuu olevan oikea niillä tiedoilla joita hänellä siinä tilanteessa on.

        Enkä nyt syytä vanhempiakaan, koska on ymmärrettävää, että kuulemistilanteessa käydään läpi monenlaisia tunteita. Kukaan ei kuitenkaan tarkoituksellisesti halua vahingoittaa omaa lastaan! Tottakai mahdollinen huostaanotto on surullinen ja vihaakin herättävä tapahtuma.

        Miten siis kuulemistilanteen saisi sellaiseksi, että asiat tulisi hoidettua inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti sekä lapsen, että vanhempien kannalta?

        Minkä olette itse kokeneet hyvänä ja mitä huonona?

        Tällaisia asioita mietiskelen... En muuten itse valmistu sosiaalityöntekijäksi, mutta on mahdollista, että joskus toimin sellaisen työparina, perheen "edustajana" ja siksi haluaisin tietää teidän mielipiteitänne ja kokemuksianna!

        mutta kun tarkemmin miettii, nostaa asiakkaan oikeudeton asema järkyttävällä tavalla päätään.

        Samassa viestissä itsekin myönnät, miten tunteet ovat voimakkaasti mukana aina kuulemistilanteessa, myönnät miten se saattaa värittää sossun saamaa käsitystä asiakkaan asioista ja samalla vaadit kykyä antaa tunteilla värittämätöntä tietoa asioista. Huh, huh!

        Sossun sana vastaan asiakkaan sana.
        Tilanteessa, joka on inhimillisesti mahdoton asiakkaalle.

        Kyllä huostaanotot on saatava käräjäoikeuksiin, ei asiakkaalle muuten oikeutta saada.

        Syyttömän on mahdoton todistaa monia aiheettomia syytteitä vääriksi, se on vaikeaa oikeudessakin. Mutta siellä ei sentään tuomita ilman riittävää näyttöä, kuten sossu tekee.


      • väritetysti - onko
        opiskelija1 kirjoitti:

        Huostaanotto täytyy aina perustua tietoon. Voiko kuitenkaan olettaa sossun tietävän asiasta kaikkea, jos vanhemmat eivät kerro? Tällöin voi ihan oikeasti sossullakin olla se kuva, että kaikki tiedot, mitä päätökseen tarvitaan on tässä. Ei sossutkaan ole selvännäkijöitä, vaan tekevät päätöksiä niillä tiedoilla mitä on olemassa. Jos ei ole mitään syytä kuvitella, että tiedot olisivat vielä puutteelliset, on hieman vaikeata niitä lähteä silloin täydentämään. Tässä asiassa olisikin hyvä, jos vanhemmat olisivat aktiivisia = pitäisivät puolensa, jos on olemassa vielä jokin asia, mitä sossu ei tiedä täytyisi se tuoda julki.

        Kiireellinen huostaanotto tehdään yleensä ilman isompia kyselyitä. Jos kyseessä on pidempi prosessi, (missä on ensin yritetty avohuollon tukitoimia) uskoisin myös vanhemmilla ollen tilaisuuksia tuoda julki omat tietonsa?

        Olen erimieltä maltillisuudesta. Maltillisesti voi hoitaa asioita olematta silti passiivinen tai yhteistyöhaluton. En itse koe niitä "synonyymeiksi".

        sekään välttämättä oikeaa tietoa?

        Siis koko päätös tehdään sossun mutu-tuntuman varassa?

        Ei ihme, että katkeria vanhempia löytyy.

        Ajatellaanpa, että kiireellinen huostaanotto on tehty, siis asiakas on todettu syylliseksi ilman oikeudenkäyntiä. Ja vasta sen jälkeen aletaan asiaa tutkimaan kuulemistilanteessa, joka on tunteilla väritetty, vaikka ei saisi sitä olla.

        Sossun kuulemistilaisuus on siis ainoa tuomioistuin tällä hetkellä lastensuojeluasioissa. Sossut ovat tuomareina ilman, että omaisivat lainopillista koulutusta tuntiakaan tai että heillä olisi vaikkapa psykiatrin tai neurologin tietämystä/tutkimustuloksia asiakkaista. Mistään asioista ei ole todellista näyttöä, kaikki jää sen varaan, miten asiakas osaa ehkä elämänsä tukallimmassa tilanteessa puolustaa itseään ja lastaan.


      • kukin omalla
        jees jutulle, kirjoitti:

        mutta kun tarkemmin miettii, nostaa asiakkaan oikeudeton asema järkyttävällä tavalla päätään.

        Samassa viestissä itsekin myönnät, miten tunteet ovat voimakkaasti mukana aina kuulemistilanteessa, myönnät miten se saattaa värittää sossun saamaa käsitystä asiakkaan asioista ja samalla vaadit kykyä antaa tunteilla värittämätöntä tietoa asioista. Huh, huh!

        Sossun sana vastaan asiakkaan sana.
        Tilanteessa, joka on inhimillisesti mahdoton asiakkaalle.

        Kyllä huostaanotot on saatava käräjäoikeuksiin, ei asiakkaalle muuten oikeutta saada.

        Syyttömän on mahdoton todistaa monia aiheettomia syytteitä vääriksi, se on vaikeaa oikeudessakin. Mutta siellä ei sentään tuomita ilman riittävää näyttöä, kuten sossu tekee.

        kohdallaan on lukenut, on taatusti tullut todenneeksi että jos joku niitä asioita värittää, on se nimenomaan sosiaaliviranomainen itse.
        Mitä räikeämpää väritystä ja liioittelua, sen varmemmin hän katsoo päätöksensä huostasta siunattavan. Se on fakta josta on turha kiistellä ja sen tietää vain ne ihmiset, jotka ovat läpi asiaa käyneet.


      • amalia
        väritetysti - onko kirjoitti:

        sekään välttämättä oikeaa tietoa?

        Siis koko päätös tehdään sossun mutu-tuntuman varassa?

        Ei ihme, että katkeria vanhempia löytyy.

        Ajatellaanpa, että kiireellinen huostaanotto on tehty, siis asiakas on todettu syylliseksi ilman oikeudenkäyntiä. Ja vasta sen jälkeen aletaan asiaa tutkimaan kuulemistilanteessa, joka on tunteilla väritetty, vaikka ei saisi sitä olla.

        Sossun kuulemistilaisuus on siis ainoa tuomioistuin tällä hetkellä lastensuojeluasioissa. Sossut ovat tuomareina ilman, että omaisivat lainopillista koulutusta tuntiakaan tai että heillä olisi vaikkapa psykiatrin tai neurologin tietämystä/tutkimustuloksia asiakkaista. Mistään asioista ei ole todellista näyttöä, kaikki jää sen varaan, miten asiakas osaa ehkä elämänsä tukallimmassa tilanteessa puolustaa itseään ja lastaan.

        edellä esittämiesi seikkojen vuoksi, tuli mieleeni ajatus jonkin laisesta välikädestä, joka toimisi tavallaan vanhempien asianajajana. Hän hoitaisi puhumiset, esittäisi vanhempien näkemykset, ilman mitään tunnelatausta, ihan vaan faktat ja huolehtisi siitä, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat tulisi myös kirjatuiksi. Vanhemmat voisivat olla läsnä jos haluaisivat, mutta ei olisi välttämätöntä, jos pelkäisi, ettei pystyisi asiallisesti käyttäytymään.
        Yleensä ihmiset yrittävät puolustautua hyökkäämällä ja se taas katsotaan agressiivisuudeksi, mutta jos täysin ulkop. esittää asian ja ainoastaan faktat. Silloin ei esim. henkilökemiat pääse vaikuttamaan ja päätöskin on tehtävä esitettyihin faktoihin perustuen, eikä oletuksiin ja mutu-pohjalta.
        Voin vain kuvitella kuinka sekopäiseltä itse vastaavassa tilanteessa vaikuttaisin. En saisi varmasti yhtään järkevää sanaa suustani. Siksi olisi helpottavaa, jos voisi ajan kanssa käydä asioita läpi jonkun välittäjän kanssa, joka kirjaisi kaikki tärkeät seikat ylös.


      • yhteiskuntaa ja
        amalia kirjoitti:

        edellä esittämiesi seikkojen vuoksi, tuli mieleeni ajatus jonkin laisesta välikädestä, joka toimisi tavallaan vanhempien asianajajana. Hän hoitaisi puhumiset, esittäisi vanhempien näkemykset, ilman mitään tunnelatausta, ihan vaan faktat ja huolehtisi siitä, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat tulisi myös kirjatuiksi. Vanhemmat voisivat olla läsnä jos haluaisivat, mutta ei olisi välttämätöntä, jos pelkäisi, ettei pystyisi asiallisesti käyttäytymään.
        Yleensä ihmiset yrittävät puolustautua hyökkäämällä ja se taas katsotaan agressiivisuudeksi, mutta jos täysin ulkop. esittää asian ja ainoastaan faktat. Silloin ei esim. henkilökemiat pääse vaikuttamaan ja päätöskin on tehtävä esitettyihin faktoihin perustuen, eikä oletuksiin ja mutu-pohjalta.
        Voin vain kuvitella kuinka sekopäiseltä itse vastaavassa tilanteessa vaikuttaisin. En saisi varmasti yhtään järkevää sanaa suustani. Siksi olisi helpottavaa, jos voisi ajan kanssa käydä asioita läpi jonkun välittäjän kanssa, joka kirjaisi kaikki tärkeät seikat ylös.

        ei ole HUOSTAANOTTAJA
        (niinkuin jossakin avoimet työpaikkailmoituksessa kyllä valitettavasti virkaan henkilöä haettiin).

        Ei voi olla niin ylivoimaisen hankalaa yliopistotason koulutuksen saaneelle ihmiselle, saada kerättyä lapsesta ja perheestä totuuden mukaisia ja asiallisia tietoja ja asiallisesti niitä hankkimalla eikä mitään mutu-tutu tai hutu- juttuja keräämällä.

        Asia on sitten todellakin ihan erikseen
        jos sosiaaliviranomaisena työskentelevän lastensuojelusossun pääasiallinen työtehtävä onkin vain huostaanottaa lapsia sijaishuoltoon omista perheistään.
        Silloin viranomaisen tehtävänimike pitäisikin todella olla vain HUOSTAANOTTAJA.
        Ja sen tason työhön ei sitten enää tarvitsekaan muuta kuin että osaa vähän kirjoittaa ja vähän lukea.

        Käräjäoikeuden kautta kierrätettävät huostaanottopäätökset ovat oikeastaan ainoa oikeudenmukaiseen ja edes jollakin tavalla sen kohtelun taakaava että kaikkien lastensuojeluun joutuneiden lasten ja perheiden mahdollisuus on ja olisi saada asiallista ja totuudenmukaista kohtelua yhteiskunnan rajattomalta viranomaiselta (lastensuojelusossulta).


      • voinut lukea lasten
        kukin omalla kirjoitti:

        kohdallaan on lukenut, on taatusti tullut todenneeksi että jos joku niitä asioita värittää, on se nimenomaan sosiaaliviranomainen itse.
        Mitä räikeämpää väritystä ja liioittelua, sen varmemmin hän katsoo päätöksensä huostasta siunattavan. Se on fakta josta on turha kiistellä ja sen tietää vain ne ihmiset, jotka ovat läpi asiaa käyneet.

        suojelun asiakkaiden tietoihin kirjatuiksi:
        kytkimien teipeistä, rikkinäisistä kaihtimista, hiekasta sängyssä jne.
        Tälläiset satuilut vaikuttavat ennemminkin jonkun keskenkasvuisen kirjailuilta
        kuin lasten suojelun ammattilaisen teksteiltä.

        ammattilaisia, mutta minkähän alan?


      • amalia
        yhteiskuntaa ja kirjoitti:

        ei ole HUOSTAANOTTAJA
        (niinkuin jossakin avoimet työpaikkailmoituksessa kyllä valitettavasti virkaan henkilöä haettiin).

        Ei voi olla niin ylivoimaisen hankalaa yliopistotason koulutuksen saaneelle ihmiselle, saada kerättyä lapsesta ja perheestä totuuden mukaisia ja asiallisia tietoja ja asiallisesti niitä hankkimalla eikä mitään mutu-tutu tai hutu- juttuja keräämällä.

        Asia on sitten todellakin ihan erikseen
        jos sosiaaliviranomaisena työskentelevän lastensuojelusossun pääasiallinen työtehtävä onkin vain huostaanottaa lapsia sijaishuoltoon omista perheistään.
        Silloin viranomaisen tehtävänimike pitäisikin todella olla vain HUOSTAANOTTAJA.
        Ja sen tason työhön ei sitten enää tarvitsekaan muuta kuin että osaa vähän kirjoittaa ja vähän lukea.

        Käräjäoikeuden kautta kierrätettävät huostaanottopäätökset ovat oikeastaan ainoa oikeudenmukaiseen ja edes jollakin tavalla sen kohtelun taakaava että kaikkien lastensuojeluun joutuneiden lasten ja perheiden mahdollisuus on ja olisi saada asiallista ja totuudenmukaista kohtelua yhteiskunnan rajattomalta viranomaiselta (lastensuojelusossulta).

        eikös se ole aika pitkä ja mutkikas tie, jos kaikki viedään oikeuteen ratkastavaksi, sen sijaan, että joku hoitaisi perheiden asiat niin pelkässä kuulemistilaisuudessa, että tarpeettomaksi osoittautuneet h.otot voisi purkaa saman tien.
        Ehdotin tuota välittäjää sen perusteella mitä täällä olen lukenut vanhempien kokemuksista. Näyttää siltä, ettei ne sossut koulutuksistaan huolimatta hallitse hommiaan.


      • jää kakkoseksi!
        voinut lukea lasten kirjoitti:

        suojelun asiakkaiden tietoihin kirjatuiksi:
        kytkimien teipeistä, rikkinäisistä kaihtimista, hiekasta sängyssä jne.
        Tälläiset satuilut vaikuttavat ennemminkin jonkun keskenkasvuisen kirjailuilta
        kuin lasten suojelun ammattilaisen teksteiltä.

        ammattilaisia, mutta minkähän alan?

        "Emme ole tavanneet asiakasta meidän itsemme toimesta lainkaan emmekä tiedä hänestä oikeastaan mitään, mutta vakuutamme ja vannomme että huono sen täytyy olla".


      • jokaisella alalla
        amalia kirjoitti:

        eikös se ole aika pitkä ja mutkikas tie, jos kaikki viedään oikeuteen ratkastavaksi, sen sijaan, että joku hoitaisi perheiden asiat niin pelkässä kuulemistilaisuudessa, että tarpeettomaksi osoittautuneet h.otot voisi purkaa saman tien.
        Ehdotin tuota välittäjää sen perusteella mitä täällä olen lukenut vanhempien kokemuksista. Näyttää siltä, ettei ne sossut koulutuksistaan huolimatta hallitse hommiaan.

        niin myös sosiaalialalla.
        Huostaanottajan työhönhän ja satuja sepustelemaan pystyy jokainen.
        Lastensuojelu työhön ei.


      • kanssas
        väritetysti - onko kirjoitti:

        sekään välttämättä oikeaa tietoa?

        Siis koko päätös tehdään sossun mutu-tuntuman varassa?

        Ei ihme, että katkeria vanhempia löytyy.

        Ajatellaanpa, että kiireellinen huostaanotto on tehty, siis asiakas on todettu syylliseksi ilman oikeudenkäyntiä. Ja vasta sen jälkeen aletaan asiaa tutkimaan kuulemistilanteessa, joka on tunteilla väritetty, vaikka ei saisi sitä olla.

        Sossun kuulemistilaisuus on siis ainoa tuomioistuin tällä hetkellä lastensuojeluasioissa. Sossut ovat tuomareina ilman, että omaisivat lainopillista koulutusta tuntiakaan tai että heillä olisi vaikkapa psykiatrin tai neurologin tietämystä/tutkimustuloksia asiakkaista. Mistään asioista ei ole todellista näyttöä, kaikki jää sen varaan, miten asiakas osaa ehkä elämänsä tukallimmassa tilanteessa puolustaa itseään ja lastaan.

        Kokousten kirjaajana toimii sosiaalityöntekijä-vastapuoli- ja kaikki sanomisemme on siroteltu hajanaisesti ympäri pöytäkirjaa, asiattomiin yhteyksiin ja kun rääkättyinä vanhempina saatamme sanoa jotain epäkorrektisti tai kommentoida jotain asiaa, väsyneinä ja turhautuneina, näistä lauseista tehdään pääasia joka kuvastaa meitä ihmisinä suoraansanottuna ihan pölvästeinä. Kas kun eivät suoraan kysy miksi ihmeessä haluamme lapsen takaisin- mikä ihmeen motiivi meillä voi vanhempina olla kun niin päättäväisesti jankkaamme asiasta joka on ihan selvä? Mehän nyt otamme sen pois, ei tälle mitään mahda, sanovat. Eipä se nyt kuitenkaan ihan niin mene.


      • 1+2+3=?
        mitä mieltä? kirjoitti:

        olen ytrittänyt saada selville miksi laåpseni on hjuostattu. sos. tyontekijä taas yrittää saada minut ottamaan avioeron, vaatimaan miehelleni tapaamiskiellon suhteessa lapseen, hankkimaan hänestä psykiatrin lausunnon... että yhteistyömme takkuilee nyt pahasti. kerrottakoon vielä että en ole nähnyt miestäni kahteen vuoteen. ja pyyntöni sossuille on että saisin lapseni kotiin.kysymykseni tietenkin mitä tulee tehdä, sossut vaan jankkaavat että lapsesi on nyt meillä. lastasi et kotiin saa.

        Yritin kysyä mitä voin tehdä että saisin lapset takaisin... en vastausta sossulta saanut ei saanut lakimiehenikään.. Eli eivät voineet myöntää että tekivät suuren virheen työssään..


      • Koettu asia
        opiskelija1 kirjoitti:

        Huostaanotto täytyy aina perustua tietoon. Voiko kuitenkaan olettaa sossun tietävän asiasta kaikkea, jos vanhemmat eivät kerro? Tällöin voi ihan oikeasti sossullakin olla se kuva, että kaikki tiedot, mitä päätökseen tarvitaan on tässä. Ei sossutkaan ole selvännäkijöitä, vaan tekevät päätöksiä niillä tiedoilla mitä on olemassa. Jos ei ole mitään syytä kuvitella, että tiedot olisivat vielä puutteelliset, on hieman vaikeata niitä lähteä silloin täydentämään. Tässä asiassa olisikin hyvä, jos vanhemmat olisivat aktiivisia = pitäisivät puolensa, jos on olemassa vielä jokin asia, mitä sossu ei tiedä täytyisi se tuoda julki.

        Kiireellinen huostaanotto tehdään yleensä ilman isompia kyselyitä. Jos kyseessä on pidempi prosessi, (missä on ensin yritetty avohuollon tukitoimia) uskoisin myös vanhemmilla ollen tilaisuuksia tuoda julki omat tietonsa?

        Olen erimieltä maltillisuudesta. Maltillisesti voi hoitaa asioita olematta silti passiivinen tai yhteistyöhaluton. En itse koe niitä "synonyymeiksi".

        vanhemmat kuinka julki tuovat faktaa sossu jostain kumman syystä sivuuttaa vanhempien faktan.


      • angeliina.06
        opiskelija1 kirjoitti:

        että vihasta ja katkeruudesta huolimatta henkilö pystyisi ajattelemaan asiaa sillä tavalla realistisesti, ettei asiat "värity"/paisu muuksi, kuin mitä todellissuudessa on.

        On selvää, että tunteet ovat voimakkaasti mukana aina tällaisessa tilanteessa, oli huostaanotta aiheellinen tai ei:
        Kysymykseni tarkoitus on nimenomaan saada selvyyttä, voisiko esim. kuulemistilannetta parantaa jotenkin. Niin, että turhilta huostaanotoilta vältyttäisiin ja jos se olisi oikeasti tarpeen, ei vanhempia unohdettaisi oman onnensa nojaan, vaan tehtäisiin kaikki mahdollinen, että yhteydet lapseen säilyisivät.

        En sano, että tämä olisi oikein, mutta olen saanut myös sellaista viestiä, että jos vanhemmat eivät kuulemistilanteessa jostakin syystä (pelko, väsymys, viha?) pysty tekemään yhteistyötä (enkä tarkoita sitä, että täytyy olla samaa mieltä sossun kanssa!), vaan käyttäytyy vaikkapa liian passiivisesti tai agressiivisesti, voi käydä niin, että muodostuu vääränlainen kuva perheen tilanteesta. Eli silloin ei sossu saa kaikkea tietoa, mitä hän tarvitsisi ja siksi tulee tehtyä turhiakin huostaanottoja. Työntekijä ei siis tee sitä ilkeyksissään, vaan siksi, että se päätös tuntuu olevan oikea niillä tiedoilla joita hänellä siinä tilanteessa on.

        Enkä nyt syytä vanhempiakaan, koska on ymmärrettävää, että kuulemistilanteessa käydään läpi monenlaisia tunteita. Kukaan ei kuitenkaan tarkoituksellisesti halua vahingoittaa omaa lastaan! Tottakai mahdollinen huostaanotto on surullinen ja vihaakin herättävä tapahtuma.

        Miten siis kuulemistilanteen saisi sellaiseksi, että asiat tulisi hoidettua inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti sekä lapsen, että vanhempien kannalta?

        Minkä olette itse kokeneet hyvänä ja mitä huonona?

        Tällaisia asioita mietiskelen... En muuten itse valmistu sosiaalityöntekijäksi, mutta on mahdollista, että joskus toimin sellaisen työparina, perheen "edustajana" ja siksi haluaisin tietää teidän mielipiteitänne ja kokemuksianna!

        kuulemistilannetta parantaa niin ettei vanhemmilla olisi jo valmista "leimaa" esim. lastensuojeluilmoituksen pohjalta.


      • Anonyymi
        opiskelija1 kirjoitti:

        että vihasta ja katkeruudesta huolimatta henkilö pystyisi ajattelemaan asiaa sillä tavalla realistisesti, ettei asiat "värity"/paisu muuksi, kuin mitä todellissuudessa on.

        On selvää, että tunteet ovat voimakkaasti mukana aina tällaisessa tilanteessa, oli huostaanotta aiheellinen tai ei:
        Kysymykseni tarkoitus on nimenomaan saada selvyyttä, voisiko esim. kuulemistilannetta parantaa jotenkin. Niin, että turhilta huostaanotoilta vältyttäisiin ja jos se olisi oikeasti tarpeen, ei vanhempia unohdettaisi oman onnensa nojaan, vaan tehtäisiin kaikki mahdollinen, että yhteydet lapseen säilyisivät.

        En sano, että tämä olisi oikein, mutta olen saanut myös sellaista viestiä, että jos vanhemmat eivät kuulemistilanteessa jostakin syystä (pelko, väsymys, viha?) pysty tekemään yhteistyötä (enkä tarkoita sitä, että täytyy olla samaa mieltä sossun kanssa!), vaan käyttäytyy vaikkapa liian passiivisesti tai agressiivisesti, voi käydä niin, että muodostuu vääränlainen kuva perheen tilanteesta. Eli silloin ei sossu saa kaikkea tietoa, mitä hän tarvitsisi ja siksi tulee tehtyä turhiakin huostaanottoja. Työntekijä ei siis tee sitä ilkeyksissään, vaan siksi, että se päätös tuntuu olevan oikea niillä tiedoilla joita hänellä siinä tilanteessa on.

        Enkä nyt syytä vanhempiakaan, koska on ymmärrettävää, että kuulemistilanteessa käydään läpi monenlaisia tunteita. Kukaan ei kuitenkaan tarkoituksellisesti halua vahingoittaa omaa lastaan! Tottakai mahdollinen huostaanotto on surullinen ja vihaakin herättävä tapahtuma.

        Miten siis kuulemistilanteen saisi sellaiseksi, että asiat tulisi hoidettua inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti sekä lapsen, että vanhempien kannalta?

        Minkä olette itse kokeneet hyvänä ja mitä huonona?

        Tällaisia asioita mietiskelen... En muuten itse valmistu sosiaalityöntekijäksi, mutta on mahdollista, että joskus toimin sellaisen työparina, perheen "edustajana" ja siksi haluaisin tietää teidän mielipiteitänne ja kokemuksianna!

        Minulta äiti juuri kuollut,teinin asiat solmussa,nyt huostaanottoa jyräävät läpi. En kuulema reagoi tarpeeksi asioihin. Olen sanonut kyllä että en hyväksy kaikkea. En minä viitsi alkaa jatkumaan!!! Olen niin täynnä stressiä. Työ,äidin kuolema,sossut kaikki piinaa!!!!! Missään ei hetken hiljaisuutta!!!


      • Anonyymi
        opiskelija1 kirjoitti:

        että vihasta ja katkeruudesta huolimatta henkilö pystyisi ajattelemaan asiaa sillä tavalla realistisesti, ettei asiat "värity"/paisu muuksi, kuin mitä todellissuudessa on.

        On selvää, että tunteet ovat voimakkaasti mukana aina tällaisessa tilanteessa, oli huostaanotta aiheellinen tai ei:
        Kysymykseni tarkoitus on nimenomaan saada selvyyttä, voisiko esim. kuulemistilannetta parantaa jotenkin. Niin, että turhilta huostaanotoilta vältyttäisiin ja jos se olisi oikeasti tarpeen, ei vanhempia unohdettaisi oman onnensa nojaan, vaan tehtäisiin kaikki mahdollinen, että yhteydet lapseen säilyisivät.

        En sano, että tämä olisi oikein, mutta olen saanut myös sellaista viestiä, että jos vanhemmat eivät kuulemistilanteessa jostakin syystä (pelko, väsymys, viha?) pysty tekemään yhteistyötä (enkä tarkoita sitä, että täytyy olla samaa mieltä sossun kanssa!), vaan käyttäytyy vaikkapa liian passiivisesti tai agressiivisesti, voi käydä niin, että muodostuu vääränlainen kuva perheen tilanteesta. Eli silloin ei sossu saa kaikkea tietoa, mitä hän tarvitsisi ja siksi tulee tehtyä turhiakin huostaanottoja. Työntekijä ei siis tee sitä ilkeyksissään, vaan siksi, että se päätös tuntuu olevan oikea niillä tiedoilla joita hänellä siinä tilanteessa on.

        Enkä nyt syytä vanhempiakaan, koska on ymmärrettävää, että kuulemistilanteessa käydään läpi monenlaisia tunteita. Kukaan ei kuitenkaan tarkoituksellisesti halua vahingoittaa omaa lastaan! Tottakai mahdollinen huostaanotto on surullinen ja vihaakin herättävä tapahtuma.

        Miten siis kuulemistilanteen saisi sellaiseksi, että asiat tulisi hoidettua inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti sekä lapsen, että vanhempien kannalta?

        Minkä olette itse kokeneet hyvänä ja mitä huonona?

        Tällaisia asioita mietiskelen... En muuten itse valmistu sosiaalityöntekijäksi, mutta on mahdollista, että joskus toimin sellaisen työparina, perheen "edustajana" ja siksi haluaisin tietää teidän mielipiteitänne ja kokemuksianna!

        Vaikeita asioita nämä ovat, koska tunteet ovat olemassa ylimmäisenä varmaan kun on uhka ettei saa pitää omia lapsiaankaan. Ävaan ajatuskin että itselleni olisi tapahtunut jotain tälläistä on kamala ja saan vatsan kipeäksi. Joten usein nämä vanhemmat kieltävät sen mitä viranomaiset sanovat heidän kasvatuksestaan tai ettei lapset saa esim tarpeeksi ravintorikasta ruokaa , ei siis edes kuunnella vaan halutaan vääntää asiat toiseen valoon.
        Sama systeemi kun vangeilla vankilassa , siis kaikki ovat sinne joutuneet ilman syytä .
        Joten vaikea sanoa miten näitä asioista voisi hoitaa asiallisesti , siis että virastot ja vanhemmat pääsisivät yhteisymmärrykseen siitä mikä on lapselle parasta.
        Tuntuu että jokainen jolta on otettu lapset huoltoon sanovat että virastot muka valehtelevat, ihan kun heillä siihen olisi jokin syy. Se on ensimmäinen merkki siitä että vanhempi ei ole kykenevä näkemään onåman osuuttaan asioissa vaan vierittää syyn aina joidenkin toisten niskoille .esim isät ( äidit) jotka ivat viinaan meneviä eivät ole mitenkään hyviä kasvattajia, sillä lasten ei tarvitse katsella vanhempaansa joka on juovuksissa , kosin tulee olla se turva piste lapselle , ja jos se ei sitä ole niin sijaiskoti ehkä olisi ajankohtainen


      • Anonyymi
        oli ketju selvää kirjoitti:

        tekstiä josta en kyllä käsittänyt hölynpölyä.
        Mitä siis pitää tehdä että eivät tule ryöstämään lastani?
        Juon ja rellestän sekä turpiinkin tulee mutta olen silti hyvä vanhempi lapselleni.

        Se juominen ei ole oikein lapsen kannalta oikein , jokaisen lapsen on saatav asua kodissa missä ei juoda ja rellestetä.
        Kyllä alkoholistit kilttejäkin ovat mutta lapsen kasvatus on selvän ihmisen työtä Se on tiedettävä jo silloin kun lapsia hankkii.
        Ei juova nahemoi ole koskaan hyvä esimerkki lapselle oli miten kiltti tahansa .
        Vastuu se on oltava vanhemmillakin


    • Ent.sioitettu myös

      Minut on otettu huostaan kolme kertaa. Kaksi kertaa pikaisesti ja yhden kerran...en edes muista sitä huostaanottoa.

      Ensimmäinen huostaan otto tapahtui, kun olin 7-vuotias. Äidille ja isälle oli taas maistunut reippaammin laisesti ja isä sai viina kramppeja. Muistan miten se kramppaaminen pelotti, koska isäkin tuntui pelkäävään. Sitten isä soitti itse sosiaaliin ja pyysi, että tulevat hakemaan, kun hänestä ei ole hoitajaksi. Se oli iltaa silloin ja emme olleet taineet syödä oikeammin mitään, koska lastenkotiin päästyämme, meillä oli nälkä, mutta iltapalaksi (muistaakseni klo: 22.oo, koska muut olivat jo untenmailla) saimme vain yhdet jugurtit ja sitten käskettiin nukkumaan. Oli orpo olo ja nälkä. Muistan tuosta huostaanotosta auton, sekä sosiaalitädin ja pienoisen huolen, että mitä tulee tapahtumaan. Lapsi huolehtii ja miettii, vaikka onkin lapsi.

      Seuraavaa huostaanottoa en muista. Olin n. 9-vuotias. Mutta sen muistan, että pienin erotettiin meistä ja se oli oikeasti aivan kamalaa. Mielestäni koskaan ei saisi tehdä niin, että sisarusparvesta erotetaan yksin, sillä he tuovat turvaa toisilleen, kun erotetaan vanhemmista.

      Kolmas huostaanotto tapahtui niin, että isä soitti taas sosiaaliin ja menimme illalla (muistini mukaan) keksustelemaan sosiaalitädin kanssa, joka kiikutti meidät sitten lasten kotiin. Tässä keskusteltiin ihan meidän lasten kanssa ja sosiaalitäti kysyi meidänkin mielipidettä huostaanotosta, joka oli myönteinen. Menimme samaan paikkaan missä olimme toisen huostaanoton jälkeen ja pienin taas eripaikkaan. Noin vuoden perästä pääsimme kaikki samaan osastoon.

      Tuo viimeisin oli paras huostaanotto, koska siinä sosiaalitätimme (joka muuttui myöhemmin) keskusteli meidän lasten kanssa meidän tilanteesta, puhui suoraan vanhempiemme tilanteesta (jonka tosiaan tiesimme, kun siinä hullunmyllyssä itse asuimme). Se huojentaa hirveästi kuulla miksi ja halutaanko asialle tehdä mitään.

      Yrityksistä huolimatta, vanhempamme eivät koskaan päässeet eroon alkoholista, emmekä me kotiin.

      • Anonyymi

        Surullista luettavaa , alkoholi on pilannut niin monen perheen asiat , ja lapsille turvattoman olotilan . Minun isoisäni oli alkoholisti ja jäi leskeksi nuorena viiden lapsen kanssa . Isäni joka oli jo aikuinen muutti äitini kanssa vaarin kotiiin ottivat huoltajuuden lapsista , muuten olisi perhe hajoitettu.
        Joten viina on se suurin syy ilmeisesti näissä huostaan otoissa , jos juominen on niin tärkeä asia elämässä ettei voi olla selvinpäin kun tulee lapsia niin ymmärrän että lapset otetaan huostaan .
        Mikä esimerkki lapselle on kasvattajana juoppo vanhempi .
        Joten alan pikku hiljaa ymmärtämään näitä huostaan ottoja enkä enää usko ihan kaikkiin selityksiin edes


    • alas köyhälle,

      heikompi ja huonompiosaiselle asiakkaalle tai lapselle, perheelle"
      ei asiakkaan tilannetta voida huostaanottotilanteessa parantaa.

      Mitkä ovat sosiaalityöntekijän
      omat työtavat, arvomaailma, ajatukset, motiivit, tavoitteet, empaattisuus, ammatillinen tausta, koulutustaso jne tehdä lastensuojelutyötä?
      Niiden vaikutusta ja heijastumaa, sitä ei voida huostaanotto tilainteissakaan vanhempien kanssa työtä tehdessä välttyä.

      Huostaanotetun lapsen vanhemman viha ja katkeruus voivat olla nyös
      sosiaalityöntekijän omalla ammattitaidottomuudellaan aiheuttamaa.

      • opiskelija1

        kommentista! Olet täysin oikeassa, ainakin minun ajatusmaailmaani mukaan.

        Sosiaalityöntekijän tehtävä ei missään nimessä ole "lyödä lyötyä", vaan kohdella asiakasta ystävällisesti ja kunnioittavasti. Vaikka ei hyväksyisi vanhempien toimia (jos on oikeasti vaikkapa pahoinpitelystä kyse), ei silti saisi kohdella alentuvasti, vaan yrittää löytää ratkaisu olemassa olevaan ongelmaan yhdessä vanhempien kanssa.

        Sosiaalityöntekijältä saattaisi siis tässä tapauksessa puuttua taito kohdata vanhempia ja tukea vanhemmuutta, vaikka nimenomaan tukea he tarvitsisivat. Ihan niinkuin lapsikin. Silloinkin, kun huostaanotto on aiheellinen. Ei siinä auta syyttely, vaan olisi löydettävä ratkaisu. Monesti vanhemmilta löytyy yllättäviä voimavaroja auttaa lastaan. He voivat vain tarvita siihen hieman apua?

        Vanhempia tulisi kuulemistilanteessa ihan oikeasti kuunnella, ottaa selvää siitä, löytyykö heiltä minkälaisia keinoja itseltään. Vaikka sekään ei tietysti aina voi tarkoittaa sitä, että huostaanotolta vältyttäisiin...


      • kunnioittavastiko
        opiskelija1 kirjoitti:

        kommentista! Olet täysin oikeassa, ainakin minun ajatusmaailmaani mukaan.

        Sosiaalityöntekijän tehtävä ei missään nimessä ole "lyödä lyötyä", vaan kohdella asiakasta ystävällisesti ja kunnioittavasti. Vaikka ei hyväksyisi vanhempien toimia (jos on oikeasti vaikkapa pahoinpitelystä kyse), ei silti saisi kohdella alentuvasti, vaan yrittää löytää ratkaisu olemassa olevaan ongelmaan yhdessä vanhempien kanssa.

        Sosiaalityöntekijältä saattaisi siis tässä tapauksessa puuttua taito kohdata vanhempia ja tukea vanhemmuutta, vaikka nimenomaan tukea he tarvitsisivat. Ihan niinkuin lapsikin. Silloinkin, kun huostaanotto on aiheellinen. Ei siinä auta syyttely, vaan olisi löydettävä ratkaisu. Monesti vanhemmilta löytyy yllättäviä voimavaroja auttaa lastaan. He voivat vain tarvita siihen hieman apua?

        Vanhempia tulisi kuulemistilanteessa ihan oikeasti kuunnella, ottaa selvää siitä, löytyykö heiltä minkälaisia keinoja itseltään. Vaikka sekään ei tietysti aina voi tarkoittaa sitä, että huostaanotolta vältyttäisiin...

        ei voisi olla kauempana... todella loukkaavaaa ja häpäisevää on ollut kohtelu,vaikka itse olen ollut avun pyytäjänä.


      • hoitava sosiaaliviran-
        kunnioittavastiko kirjoitti:

        ei voisi olla kauempana... todella loukkaavaaa ja häpäisevää on ollut kohtelu,vaikka itse olen ollut avun pyytäjänä.

        omainen ammatillisesti pätevä tekemään lastensuojelutyötä.
        Jos hänellä ei ole alalle vaadittavaa yliopistotason koulutusta ja lastensuojelusossun toiminta vaikuttaa asiattomalta, räikeästi epäasialliselta, epäoikeudenmukaiselta eikä lakipykälätkään ole lastensuojeluviranomaiselle "tuttuja".

        Pyytäkää kirjallisesti sosiaalijohtajalta tai teidän kunnassa tai kaupungissa lastensuojetyöstä vastaavalta virkamieheltä
        lastensuojelulain mukaisesti koulutuksen
        saanut lastensuojeluviranomainen hoitamaan teidän lastensuojeluasiakkuutta.


      • onko hänellä
        hoitava sosiaaliviran- kirjoitti:

        omainen ammatillisesti pätevä tekemään lastensuojelutyötä.
        Jos hänellä ei ole alalle vaadittavaa yliopistotason koulutusta ja lastensuojelusossun toiminta vaikuttaa asiattomalta, räikeästi epäasialliselta, epäoikeudenmukaiselta eikä lakipykälätkään ole lastensuojeluviranomaiselle "tuttuja".

        Pyytäkää kirjallisesti sosiaalijohtajalta tai teidän kunnassa tai kaupungissa lastensuojetyöstä vastaavalta virkamieheltä
        lastensuojelulain mukaisesti koulutuksen
        saanut lastensuojeluviranomainen hoitamaan teidän lastensuojeluasiakkuutta.

        mielenterveysongelma... ja suojatyöpaikkana osuvasti lastensuojelu!


      • elloca
        opiskelija1 kirjoitti:

        kommentista! Olet täysin oikeassa, ainakin minun ajatusmaailmaani mukaan.

        Sosiaalityöntekijän tehtävä ei missään nimessä ole "lyödä lyötyä", vaan kohdella asiakasta ystävällisesti ja kunnioittavasti. Vaikka ei hyväksyisi vanhempien toimia (jos on oikeasti vaikkapa pahoinpitelystä kyse), ei silti saisi kohdella alentuvasti, vaan yrittää löytää ratkaisu olemassa olevaan ongelmaan yhdessä vanhempien kanssa.

        Sosiaalityöntekijältä saattaisi siis tässä tapauksessa puuttua taito kohdata vanhempia ja tukea vanhemmuutta, vaikka nimenomaan tukea he tarvitsisivat. Ihan niinkuin lapsikin. Silloinkin, kun huostaanotto on aiheellinen. Ei siinä auta syyttely, vaan olisi löydettävä ratkaisu. Monesti vanhemmilta löytyy yllättäviä voimavaroja auttaa lastaan. He voivat vain tarvita siihen hieman apua?

        Vanhempia tulisi kuulemistilanteessa ihan oikeasti kuunnella, ottaa selvää siitä, löytyykö heiltä minkälaisia keinoja itseltään. Vaikka sekään ei tietysti aina voi tarkoittaa sitä, että huostaanotolta vältyttäisiin...

        joutunut kokemaan että ainakin hämeenlinnassa lastensuojelu lyö lyötyä. kuulemistilaisuudessa kävi ilmi että lapseni isäkin on kutsuttu erikseen vaikka ei ole huoltaja eikä ole koskaan nähnyt lasta. tämä mies sai minusta ja lapsesta kaikki henkilökohtaiset tiedot jotka sitten laittoi nettiin muitten luettavaksi. kysyin sossulta että miksi annoit tiedot niin vastaus oli että se on laillista. sossun mieli ei ei tästä muuttunut vaikka kerroin miehen olevan seksuaalirikollinen ja erittäin väkivaltainen. sossu oli hyvin tyytyväinen kun äijä oli sitä mieltä että huostaan vaan. kumma juttu että voidaan käyttää hyväksi tälläistä keinoa kun mies ei ole koskaan lasta nähnyt.....eikä ole huoltaja....


      • daria
        elloca kirjoitti:

        joutunut kokemaan että ainakin hämeenlinnassa lastensuojelu lyö lyötyä. kuulemistilaisuudessa kävi ilmi että lapseni isäkin on kutsuttu erikseen vaikka ei ole huoltaja eikä ole koskaan nähnyt lasta. tämä mies sai minusta ja lapsesta kaikki henkilökohtaiset tiedot jotka sitten laittoi nettiin muitten luettavaksi. kysyin sossulta että miksi annoit tiedot niin vastaus oli että se on laillista. sossun mieli ei ei tästä muuttunut vaikka kerroin miehen olevan seksuaalirikollinen ja erittäin väkivaltainen. sossu oli hyvin tyytyväinen kun äijä oli sitä mieltä että huostaan vaan. kumma juttu että voidaan käyttää hyväksi tälläistä keinoa kun mies ei ole koskaan lasta nähnyt.....eikä ole huoltaja....

        Meillä kävi samantapaisesti, kuin sinulla ellorca: Mies tehtaili vastasyntyneestä lapsestaan sukulaistensa avulla mitä kummallisempia lastensuojeluilmoituksia, joissa ei ollut päätä eikä häntää.
        Erottiin raskausaikana miehen alkoholinkäytön vuoksi.

        No huostaanottohan siitä seurasi ja kielsin sossua antamasta mitään henkilökohtaisia tietoja kuulemistilaisuudessa ex-miehelleni, koska tiesin että ne ovat sen jälkeen koko kylän korvissa (ja vahvasti väritettyinä..).

        Eipä sossu suostunut, vaikka myönsikin miehen valehtelevan ja juoruilevan asiattomasti.

        Nykyään olen sitten tällä kylällä se "kylähullu", jolta meni huostaanoton myötä työpaikka, ystävät ja itseluottamus.

        Joku raja pitäisi noille eukoillekin laittaa.


    • Mie...............

      Hei!
      Meilläpä on sellainen tilanne, että lapsi asuu isällään, huostaanottoa suunniteltiin monta kuukautta minun tietämättäni. Kun sitten lapsi meinattiin ottaa huostaan ja vastustin asiaa, huostaanotto peruttiin. Nyt lapsi asuu pääsääntösesti mumminsa luona ja sosiaalitoimisto on edelleen sitä mieltä, että minun yhteydenpitoni on jo todella huono asia pojalle. Rohkaisee lopettamaan tapaamiset ja olemaan vaan välittämättä asiasta. Isänsä ja mumminsa mielipiteitä asiasta vain kuunnellaan ja minulle päin vain vittuillaan, että koeta nyt ajatella lapsesi parasta tässä asiassa.

      • ?????

        mistä kysymys????

        Onko vain isä lapsen huoltaja, siis vain hänellä on vahvistettu yksinhuoltajuus?
        Vai onko teillä yhteishuoltajuus lapsellenne?


      • Suvi :-)
        ????? kirjoitti:

        mistä kysymys????

        Onko vain isä lapsen huoltaja, siis vain hänellä on vahvistettu yksinhuoltajuus?
        Vai onko teillä yhteishuoltajuus lapsellenne?

        Hei!
        Eli joo tässä tapauksessa on isä lasten huoltaja, koska en olettanut että tällaista tilannetta ikinä tulisi eteen...


      • oman poikani
        Suvi :-) kirjoitti:

        Hei!
        Eli joo tässä tapauksessa on isä lasten huoltaja, koska en olettanut että tällaista tilannetta ikinä tulisi eteen...

        huostaanoton yhteydessä on se, että meitä vanhempia ei kuunneltu ollenkaan missään vaiheessa, eikä ole kuunneltu enne kuin oma sosiaalityöntekijä vaihtui. Entinen oli nuori noin 30v ja vain kiinnostunut onko meikki hyvin ja sukkahousut suorassa!(lähti opiskelemaan itseään opettajaksi voi herranen aika) Nyt kun uusi täti(ikä kohta 50v.) tuli niin heti alettiin järjestämään kaikki uusiksi ja myös uusi täti neuvoi asioissa. Miten myös voimme itse vaikuttaa edessä päin olevissa tehtävissä. Kiitos suuri meille, että saimme uuden ja vanhemman ja itsellään lapsia(7kpl) olevan sosiaalityöntekijän ja joka on pätevä työssään niin kuin nämä edelliset eivät olleet....Kaikki 4 henkilöa ovat olleet virassta vain kun ketään vakituista ei ole saatu toimeen.. Valittakaa kaikista päätöksistä jos tunnette, ettei huostaanotolle ole tarvetta, ottakaa asianajaja itsellenne!!!!


      • Anonyymi

        Miksei lapsi asu luonasi , ei kai ne nyt voi juorupuheiden perusteella lasta ottaa


    • angeliina.06

      Oma kokemukseni kiireellisestä huostaanotosta:

      Olin vienyt vanhemman poikani aamulla kahdeksaksi päiväkotiin ja juuri tullut nuoremman lapseni kanssa tältä reissulta kotiin, kun sossut olivat oventakana. Kello n. yhdeksän aamulla.

      Eivät olleet vielä edes kunnolla ovesta sisälle päässeet kun ilmoittivat asioiden olevan todellla huonosti. Pyysin tietysti perusteluja ja niiksi lueteltiin 1. kotini tietynlainen epäjärjestys. 2. Minä olin heidän mukaansa krapulassa (2 tyhjää kalja tölkkiä tiskipöydällä), ja 3. Väittivät etten ollut vienyt poikaani sisälle asti päiväkotiin.

      Vain ja ainoastaan väite nro 1. pitää jollainlailla paikkansa. En ollut siinä aamusella vielä siivota ehtinyt. Minut puhallutettiin ja nollaahan se mittari näytti, tähän sossut totesivat kuin yhdestä suusta mittarin olevan rikki.

      Noiden muutaman tiskipöydällä olleen kaljatölkin vuoksi minut leimattiin päihdeongelmaiseksi ja passitettiin A-klinikalle.Kävinkin sielä, jotta saisin lausunnon joka kumoaa sossun väitteen ja sen sain.

      Kun olin hankkinut tuon ko. lausunnon ja toimittanut sen sossuun He kysyivät minulta että mitenkäs sinun mielenterveys!!! Eli uusi ongelma vedettiin hihasta. Vastasin että tällä hetkellä ei ole tarvetta MTT:hen, mutta teidän "avustamana" varmaan sinnekin joskus tulee asiaa.

      Tämä kiireellinen huostaanottohan on 2vkn mittainen jonka jälkeen sitä voi ERITTÄIN PAINAVISTA SYISTÄ JATKAA. Kahden viikon jälkeen palaverissa ongelmalla oli jälleen uusi nimi:
      PUUTTEELLINEN VUOROVAIKUTUS-SUHDE.
      Tätä perusteltiin huostan aikana tehdyllä vuorovaikutus videoinnilla.
      Tähän sanoin että jos tälläinen videointi olisi tehty ennen kuin lapset ykskaks kiikutetaan kotoaan pois ja jos tällainen videointi tehtäisiin lapsille tutussa ympäristössä olisi loppu tulos mitä todennäköisemmin ollut erilainen. Lisäksi nuorempi lapseni oli videoinnin tekohetkellä selvästi kipeänoloinen.

      Sossut käyttivät kaikkea minua vastaan ja keksivät uutta tilalle kun kumosin vanhan. Näin siis minua kuultiin omassa tapauksessani.
      Sain tosin lapset kuukauden jälkeen kotiin otettuani yhteyttä lakimiheen ja sos.asiamieheen jotka kummatkin olivat yhteydessä sos.toimistoon asiassani.

      • amalia

        kiusantekoa, rahan ja ajan haaskausta. Entä sitten kaikki se inhimillinen kärsimys mitä sinä ja lapsesi saitte kokea.
        Saitko koskaan selville kuka oli tehnyt ilmoituksen?


      • "mittareidensa".

        kanssa

        1) liiallinen siisteys voi altistaa lapsen allergioille ja astmalle, sossut tarkistakoot allergia ja astmaliitosta!


        2)Iltasanomissa juuri tänään alkoholin käytöstä:

        "Kohtuullinen oluen nauttiminen ehkäisee ja hoitaa sydän-, verisuoni- ja luustosairauksia.

        Englantilainen professori Jonathan Powell vakuuttaa, että mietojen oluiden kohtuukäytöllä on saatu myönteisiä tuloksia myös kakkostyypin diabetesta sairastavien keskuudessa.

        Powellin mukaan kohtuullinen annos on naisilla enintään 1-2 ja miehillä 2-3 annosta päivässä. Yksi annos tarkoittaa yhtä pulloa noin 4,5-prosenttista olutta."


        3) nykyisin on kyllä jo muotia "kärsiä" mielenterveysongelmista;
        Kuka nykyisistä naispoliitikoista/ministereistä EI OLE kärsinyt esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennukseta....


        Pitäisikö lastensuojelusossut laittaa
        uudelleen koulutukseen, jos opinnoista on yli 10 vuotta
        tai jos sossun työmenetelmissä näkyy ettei
        tämä päivän elämäntapa ja -tyyli ole sosiaalitädillä ehtinyt "päivittyä kovalevylle"
        ........

        Amalialle;
        sama se kuka lastensuojeluilmoituksen on tehnyt. Ilmiselvästi sossuilla on ollut pelkästään jotain muuta kuin "puhtaita jauhoja pussissaan"
        jos vielä
        HETI TOIMEENPANTUUN JA KIIREELLISEEN huostaanottoonkin
        ASTI JOHTANEET SYYT
        ovat kuukauden sisällä vaihtuneet useampaankin eri otteeseen.

        Pientä rajaa täytyy
        virkamiehen AMMATTITAIDOTTOMUUDELLAKIN kyllä olla!


      • angeliina.06
        amalia kirjoitti:

        kiusantekoa, rahan ja ajan haaskausta. Entä sitten kaikki se inhimillinen kärsimys mitä sinä ja lapsesi saitte kokea.
        Saitko koskaan selville kuka oli tehnyt ilmoituksen?

        sain tietää kuka ilmoittelija oli. Kysyin asiaa sossuilta jotka eivät kertoneet, sanoivat ilmoittajan halunneen ettei henkilöllisyyttä paljastettaisi. Muutamaa päivää myöhemmin sossut kuitenkin vahongossa lipsauttivat ilmoittajan nimen joka sitten osoittautui ex-mieheni äidiksi.

        Olin eronnut muutamaa kuukautta ennen näitä tapahtumia hänen pojastaan (joka ei siis ole lapsieni isä) koska viimeiseksi jääneen riidan päätteeksi sain mustan silmän. Päätin että se on kerrasta poikki, sillä en halunnut missään tapauksessa miehen väkivaltaisuuden joskus tulevaisuudessa kohdistuvan ehkä lapsiini.
        Tämän miehen äidin kanssa olimme meidän eron jälkeen kuitenkin ed. tekemisissä ja hän poikani olivat hänen sanojensa mukaan kuin hänen omia lapsenlapsiaan.

        En ole muuta syytä tämän naisen kaksinaamaisuudelle keksinyt kuin katkeruuden, sillä hänen kaksi nuorinta lastaan huostaanotettiin aikanaan ihan aiheellisesti.


      • amalia
        angeliina.06 kirjoitti:

        sain tietää kuka ilmoittelija oli. Kysyin asiaa sossuilta jotka eivät kertoneet, sanoivat ilmoittajan halunneen ettei henkilöllisyyttä paljastettaisi. Muutamaa päivää myöhemmin sossut kuitenkin vahongossa lipsauttivat ilmoittajan nimen joka sitten osoittautui ex-mieheni äidiksi.

        Olin eronnut muutamaa kuukautta ennen näitä tapahtumia hänen pojastaan (joka ei siis ole lapsieni isä) koska viimeiseksi jääneen riidan päätteeksi sain mustan silmän. Päätin että se on kerrasta poikki, sillä en halunnut missään tapauksessa miehen väkivaltaisuuden joskus tulevaisuudessa kohdistuvan ehkä lapsiini.
        Tämän miehen äidin kanssa olimme meidän eron jälkeen kuitenkin ed. tekemisissä ja hän poikani olivat hänen sanojensa mukaan kuin hänen omia lapsenlapsiaan.

        En ole muuta syytä tämän naisen kaksinaamaisuudelle keksinyt kuin katkeruuden, sillä hänen kaksi nuorinta lastaan huostaanotettiin aikanaan ihan aiheellisesti.

        sit laittaa vahingon kiertämään. Mikä hitto oikein nykyajan aikuisia vaivaa, että ei mitenkään voida nähdä mitä kamalaa lapsille ovat tekemässä, kun oma katkeruus on sokaissut heidät niin pahasti.
        Uskon, että monissa huoltajuuskiistoissakin päästäisi paljon helpommalla kaikkien osapuolien kannalta, jos molemmat vanhemmat pystyisivät ajattelemaan vain ja ainoastaan lastensa parasta, unohtaen kokonaan omat tarpeensa ja kostonhalunsa ja voitontahtonsa.
        Vaikka kuinka vihaisi toista ja tuntisi itsensä loukatuksi, niin edes siinä voitais olla yksimielisiä, että katsottais rehellisesti mikä on paras ratkaisu lapsille siten, että he joutuisivat erosta kärsimään mahdollisimman vähän. Luulisi sen olevan aika helppoakin, jos molemmat vanhemmat todella rakastavat lapsiaan yhtä paljon, niin kuin aina huoltajuuskiistoissa on tapana väittää.
        Rakastetaan niin saakelisti, että ihan kilpaillaan kumpi rakastaa enemmän ja samalla tehdään lapsen elämästä helvetillistä. Omituista rakkauden osoitusta lasta kohtaan.


      • amalia
        "mittareidensa". kirjoitti:

        kanssa

        1) liiallinen siisteys voi altistaa lapsen allergioille ja astmalle, sossut tarkistakoot allergia ja astmaliitosta!


        2)Iltasanomissa juuri tänään alkoholin käytöstä:

        "Kohtuullinen oluen nauttiminen ehkäisee ja hoitaa sydän-, verisuoni- ja luustosairauksia.

        Englantilainen professori Jonathan Powell vakuuttaa, että mietojen oluiden kohtuukäytöllä on saatu myönteisiä tuloksia myös kakkostyypin diabetesta sairastavien keskuudessa.

        Powellin mukaan kohtuullinen annos on naisilla enintään 1-2 ja miehillä 2-3 annosta päivässä. Yksi annos tarkoittaa yhtä pulloa noin 4,5-prosenttista olutta."


        3) nykyisin on kyllä jo muotia "kärsiä" mielenterveysongelmista;
        Kuka nykyisistä naispoliitikoista/ministereistä EI OLE kärsinyt esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennukseta....


        Pitäisikö lastensuojelusossut laittaa
        uudelleen koulutukseen, jos opinnoista on yli 10 vuotta
        tai jos sossun työmenetelmissä näkyy ettei
        tämä päivän elämäntapa ja -tyyli ole sosiaalitädillä ehtinyt "päivittyä kovalevylle"
        ........

        Amalialle;
        sama se kuka lastensuojeluilmoituksen on tehnyt. Ilmiselvästi sossuilla on ollut pelkästään jotain muuta kuin "puhtaita jauhoja pussissaan"
        jos vielä
        HETI TOIMEENPANTUUN JA KIIREELLISEEN huostaanottoonkin
        ASTI JOHTANEET SYYT
        ovat kuukauden sisällä vaihtuneet useampaankin eri otteeseen.

        Pientä rajaa täytyy
        virkamiehen AMMATTITAIDOTTOMUUDELLAKIN kyllä olla!

        aivan sama. Halusin vaan varmistaa, että oliko jo päiväkodista ennätetty ilmottaa ja sossu jo oven takana, kun äiti tuli lapsen vientireissulta kotiin. Ei muuta syytä uteluun.


      • käyttäytymisessä
        amalia kirjoitti:

        aivan sama. Halusin vaan varmistaa, että oliko jo päiväkodista ennätetty ilmottaa ja sossu jo oven takana, kun äiti tuli lapsen vientireissulta kotiin. Ei muuta syytä uteluun.

        on juuri tuo heidän toimiensa
        valheellisuuteen ja epäpätevvyyteen perustuva
        KIIREELLISEN HUOSTAANOTON SYIDEN
        PIKAINEN MUUTUMINEN JA UUSIEN PUTKAHTAMINEN ENTISTEN KUMOUTUNEIDEN TILALLE.
        Luulisi jo sosiaalityöntekijää itseäänkin
        (tai ainakin heidän pomoaan, jos tietää) hirvittävän tuolla tavalla toimiminen.

        Monellekohan suomalaiselle perheelle lasten kanssa on tälläisessa samanlaisessa "kiireellisessä huostaanotossa" käynyt todella huonosti eli lapset ovat ja pysyvät sijoitettuina.
        Vaatii todella "tiukkaa vastusta" vanhemmilta/vanhemmalta asettua sossutätiä vastaan ja
        pysyä jokaisen KIIREESTI KEKSITYN UUDEN SYYN mukana
        ja vielä saada se aina asiallisesti ja pikaisesti sossuille oikeaksi todistettua.

        Tässäkin (angelina) äiti osasi heti mennä oikeaan ositteeseen todistaakseen alkoholinkäyttönsä. Monikohan sitäkään järkytykseltään huomaa.
        Puhumattakaan jos vielä mielenterveysongelmia aletaan vetämään (sossujen toimesta ja ehkä painostuksesta) huostaanotto tilanteeseen mukaan
        niin jokuhan olisi jo saattanut tilailla aikaakin jonnekin todistaakseen ettei asiassa ole perää. Ja mielenterveyspalveluihinhan on tunnetusti joka paikassa nykyisin todella pitkät jonot.

        Ja joku äitee tai isä tai molemmat yhdessä olisivat voineet jo pelkästä järkytyksestä lamaantua ja ajatella että kyllä meissä nyt on tietenkin jotain vikaa kun oikein poliisikin
        ja täytyyhän viranomaista kunnioittaa.
        Ja kyllähän ne viranomaiset tietää mitä tekevät jne. Sillä seurauksella että lapset olisi kiireellisessä huostassa ja siellä myös pysyisivätkin.
        Eihän sosiaalitäti ainakaan tuollaisella (angelinan kirjoitus) käyttäytymisellään lasten etua ajattele, ei sitten hetkeäkään.
        Ja jos noita huostaanoton syitä on vielä keksimällä sossujen toimesta yritetty keksiä koko ajan lisää
        niin olisihan joku voinut jopa uskoa
        että kyllähän me otetaan saunakaljaakin tai joskus jopa väkeviä paukkujakin .
        Ja onhan meillä sotkuista ja ikkunatkin pesemättä.
        Ja kyllähän nyt äitiä/isää masentaakin
        kun on pimeää ja synkkääkin ollut koko talven ajan....


        Kaikilla vanhemmilla ei ole "pokkaa" asettua poikkiteloin sosiaaliviranomaisten kertomia "totuuksia" vastaan.
        Mutta
        viranomaisten tekemä Lasten Suojelu työ
        ei saisi missään nimessä olla koskaan
        angelinan kertoman kaltaista.


      • huostaanottojen suurta
        käyttäytymisessä kirjoitti:

        on juuri tuo heidän toimiensa
        valheellisuuteen ja epäpätevvyyteen perustuva
        KIIREELLISEN HUOSTAANOTON SYIDEN
        PIKAINEN MUUTUMINEN JA UUSIEN PUTKAHTAMINEN ENTISTEN KUMOUTUNEIDEN TILALLE.
        Luulisi jo sosiaalityöntekijää itseäänkin
        (tai ainakin heidän pomoaan, jos tietää) hirvittävän tuolla tavalla toimiminen.

        Monellekohan suomalaiselle perheelle lasten kanssa on tälläisessa samanlaisessa "kiireellisessä huostaanotossa" käynyt todella huonosti eli lapset ovat ja pysyvät sijoitettuina.
        Vaatii todella "tiukkaa vastusta" vanhemmilta/vanhemmalta asettua sossutätiä vastaan ja
        pysyä jokaisen KIIREESTI KEKSITYN UUDEN SYYN mukana
        ja vielä saada se aina asiallisesti ja pikaisesti sossuille oikeaksi todistettua.

        Tässäkin (angelina) äiti osasi heti mennä oikeaan ositteeseen todistaakseen alkoholinkäyttönsä. Monikohan sitäkään järkytykseltään huomaa.
        Puhumattakaan jos vielä mielenterveysongelmia aletaan vetämään (sossujen toimesta ja ehkä painostuksesta) huostaanotto tilanteeseen mukaan
        niin jokuhan olisi jo saattanut tilailla aikaakin jonnekin todistaakseen ettei asiassa ole perää. Ja mielenterveyspalveluihinhan on tunnetusti joka paikassa nykyisin todella pitkät jonot.

        Ja joku äitee tai isä tai molemmat yhdessä olisivat voineet jo pelkästä järkytyksestä lamaantua ja ajatella että kyllä meissä nyt on tietenkin jotain vikaa kun oikein poliisikin
        ja täytyyhän viranomaista kunnioittaa.
        Ja kyllähän ne viranomaiset tietää mitä tekevät jne. Sillä seurauksella että lapset olisi kiireellisessä huostassa ja siellä myös pysyisivätkin.
        Eihän sosiaalitäti ainakaan tuollaisella (angelinan kirjoitus) käyttäytymisellään lasten etua ajattele, ei sitten hetkeäkään.
        Ja jos noita huostaanoton syitä on vielä keksimällä sossujen toimesta yritetty keksiä koko ajan lisää
        niin olisihan joku voinut jopa uskoa
        että kyllähän me otetaan saunakaljaakin tai joskus jopa väkeviä paukkujakin .
        Ja onhan meillä sotkuista ja ikkunatkin pesemättä.
        Ja kyllähän nyt äitiä/isää masentaakin
        kun on pimeää ja synkkääkin ollut koko talven ajan....


        Kaikilla vanhemmilla ei ole "pokkaa" asettua poikkiteloin sosiaaliviranomaisten kertomia "totuuksia" vastaan.
        Mutta
        viranomaisten tekemä Lasten Suojelu työ
        ei saisi missään nimessä olla koskaan
        angelinan kertoman kaltaista.

        määrää?
        Kyseessähän näyttääkin oleva sosiaalityöntekijöiden ihan ihka oma
        "sosiaalifirman alasajo",
        ei yksikään verorahoja maksava ihminen
        jaksa uskoa lastensuojelusossujen tekemään
        LASTEN SUOJELU TYÖHÖN,
        kun aina vaan törkeämpiä tapauksia
        lapsi perheiden todella
        "oikeudenmukaisesta ja asiallisesta" kohtelusta tulee julkisuuteen.


      • Anonyymi

        Entäs ne kaljatölkit , tavallisesti lapsiperheissä niitä ei yleensä ole edes .
        Lastenkasvatuskeskusteluun on vastuunalaista toimintaa ja niin kauan kun on kasvatusvelvollinen on vanhempien pysyttävä erossa alkoholipitoisista aineista .
        Kukaan lapsi ei voi hyvin jos kotona käytetään alkoholia . Esim jos lapsi pitäisi viedä akuutisti vaikka sairaalaan niin silloin ei ole ajajaa jos vanhemmilla on ryyppy päivä .itse olen aika allerginen juuri näihin tapauksiin joissa alkoholilla on osaa lapsen sijoitus päätökseen.
        Muistan kun olin nuori ja isäpuoleni joi kerran kuukaudessa miten pelkäsin häntä , vaikka vaan kerran kuukaudessa otti.
        Niin että kun lapset tulevat aikuisiksi niin silloin saa vanhemmat olla miten haluavat mutta ei silloin kun lapsi kasvaa ja elää heidän kanssaan . Vastuu on kannettava omasta alaikäisestä lapsestaan ja siihen vastuuseen kuuluu se ettei alkoholia käytetä kodissa missä on alaikäisiä lapsia , sillä juomalla ollaan esimerkkinä lapsille , ja kuka haluaisi että omat lapset alkaisivat juomaan


      • Anonyymi
        "mittareidensa". kirjoitti:

        kanssa

        1) liiallinen siisteys voi altistaa lapsen allergioille ja astmalle, sossut tarkistakoot allergia ja astmaliitosta!


        2)Iltasanomissa juuri tänään alkoholin käytöstä:

        "Kohtuullinen oluen nauttiminen ehkäisee ja hoitaa sydän-, verisuoni- ja luustosairauksia.

        Englantilainen professori Jonathan Powell vakuuttaa, että mietojen oluiden kohtuukäytöllä on saatu myönteisiä tuloksia myös kakkostyypin diabetesta sairastavien keskuudessa.

        Powellin mukaan kohtuullinen annos on naisilla enintään 1-2 ja miehillä 2-3 annosta päivässä. Yksi annos tarkoittaa yhtä pulloa noin 4,5-prosenttista olutta."


        3) nykyisin on kyllä jo muotia "kärsiä" mielenterveysongelmista;
        Kuka nykyisistä naispoliitikoista/ministereistä EI OLE kärsinyt esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennukseta....


        Pitäisikö lastensuojelusossut laittaa
        uudelleen koulutukseen, jos opinnoista on yli 10 vuotta
        tai jos sossun työmenetelmissä näkyy ettei
        tämä päivän elämäntapa ja -tyyli ole sosiaalitädillä ehtinyt "päivittyä kovalevylle"
        ........

        Amalialle;
        sama se kuka lastensuojeluilmoituksen on tehnyt. Ilmiselvästi sossuilla on ollut pelkästään jotain muuta kuin "puhtaita jauhoja pussissaan"
        jos vielä
        HETI TOIMEENPANTUUN JA KIIREELLISEEN huostaanottoonkin
        ASTI JOHTANEET SYYT
        ovat kuukauden sisällä vaihtuneet useampaankin eri otteeseen.

        Pientä rajaa täytyy
        virkamiehen AMMATTITAIDOTTOMUUDELLAKIN kyllä olla!

        Ei kukaan liiallisesti siivoile lapsiperheissä mutta puhdasta on oltava sitten moni kääntää tämänkin asian että allergiat lisääntyy. Likaisuus nähdään m silloin kun se on häiritsevää
        Samoin puolustus puhe oluesta , että oikein muka terveydeksi sitä yhtä äkkiä juodaan . Ei silloin ole olutpurkkeja rivissä tiskipöydällä jos on vastuu lasten kasvatuksesta , ja mitään terveellistä ei alkoholi ole missään muodossa. Onhan sitä olemassa olutta missä ei ole edes alkoholia , joten siitä vaan sitä juomaan.
        Minun on hyvin vaikea uskoa että lapsia otetaan huostaan ilman mitään syytä , kukaan ei täällä edes kerro mikä aiheutti sen että yleensä joku teki ilmoituksen sosiaaliin . Sillä se on sentään aika suuri asia jos mennään niin pitkälle että joku tekee ilmoituksen
        Vaikuttaa että moni ei oikein tiedä mitkä asiat kuuluvat lasten kasvatukseen kotona ja se että viina ja alaikäiset lapset eivät sovi samaan huusholliin .
        .


      • Anonyymi
        amalia kirjoitti:

        sit laittaa vahingon kiertämään. Mikä hitto oikein nykyajan aikuisia vaivaa, että ei mitenkään voida nähdä mitä kamalaa lapsille ovat tekemässä, kun oma katkeruus on sokaissut heidät niin pahasti.
        Uskon, että monissa huoltajuuskiistoissakin päästäisi paljon helpommalla kaikkien osapuolien kannalta, jos molemmat vanhemmat pystyisivät ajattelemaan vain ja ainoastaan lastensa parasta, unohtaen kokonaan omat tarpeensa ja kostonhalunsa ja voitontahtonsa.
        Vaikka kuinka vihaisi toista ja tuntisi itsensä loukatuksi, niin edes siinä voitais olla yksimielisiä, että katsottais rehellisesti mikä on paras ratkaisu lapsille siten, että he joutuisivat erosta kärsimään mahdollisimman vähän. Luulisi sen olevan aika helppoakin, jos molemmat vanhemmat todella rakastavat lapsiaan yhtä paljon, niin kuin aina huoltajuuskiistoissa on tapana väittää.
        Rakastetaan niin saakelisti, että ihan kilpaillaan kumpi rakastaa enemmän ja samalla tehdään lapsen elämästä helvetillistä. Omituista rakkauden osoitusta lasta kohtaan.

        Ihan niin. Minullamon tuttavia jotka ovat eronneet fiksusti , ja pitävät toisiinsa yhteyttä ystävinä eikä vihamiehensä. Sillä lapsen ajatusmaailmaa on elossakin pystyttävä ajattelemaan .tavallisesti hoidellaan lapset yhteisvoimin erosta huolimatta ja lähi kertoo exälle jos jotain on sattunut vaikka koulussa . Missä ovat ne kypsät vanhemmat , kun vaikuttaa ettei nykyään osata edes erota ilman dramatiikkaa .
        Jotkut vielä mustamaalaavat lapsen toista vanhempaa lapselle , se ei ole koskaan oikein , lapsen on saatava rakastaa molempia vanhempiaan ilman syyllisyyden tunteita .
        Sillä lapsi ei tiedä useinkaan syitä vanhempiensa riitoihin ja niistä ei heille tarvitse edes selitellä


    • neljän lapsen äiti

      Tyttäreni tarina!

      Tyttäreni on 13-vuotias. Hän on käytöshäiriöinen, lintsaillut koulusta, karannut 2 kertaa ja hän on juonut 3 kertaa alkoholia. Hän on taistellut raivokkaasti poliisia vastaan, kun he ovat ottaneet hänet kiinni karkureissulla (ovat joutuneet pistämään hänet käsirautoihin, jalkarautoihin sekä pitivät pippurisumutetta varalla, jos tyttäreni ei pian tokene). Hän on saattanut sosiaaliviranomaiset elämäämme tonkimaan perheemme asioita ja etsimään syitä hänen käytökseensä. Otin myös itse yhteyttä sinne saadakseni apua. Kuvaillessani lastani voi helposti miettiä, että onpas kauhea lapsi, sietäisi joutua johonkin lastenkotiin. No, nyt hän on joutunut ja sosiaalitoimisto hakee huostaanottoa. Avohuoltotoimenpiteitä emme ehtineet saamaan, sillä sosiaalitoimisto oli sitä mieltä, että nyt hänen on päästävä paikkaan, jossa on rajat ja missä pystytään turvaamaan hänen koulunkäyntinsä. Äitinä lopetin työni, jotta pystyisin auttamaan ja tukemaan tytärtäni enemmän (tein epäsäännöllistä vuorotyötä ja mieheni tekee kaksvuorotyötä).

      Tällä kirjeellä haluaisin kuitenkin kertoa tyttäreni aikaisemmasta tilanteesta, sillä siihen minulla ei ole koskaan ollut tilaisuutta. Olen useassa paikassa yrittänyt painottaa, että tytärtäni on kiusattu hyvin pitkään ja uskon, että hän on traumatisoitunut siitä. (En sano, että se olisi ainut syy hänen käytökseensä, mutta varmasti suuri osa sitä). Häntä kiusattiin ala-asteella kolmannesta luokasta eteenpäin. Olin kouluun yhteydessä aina silloin tällöin asiasta, mutta opettaja oli sitä mieltä, että häntä ei kiusata. Alkoi mahakivut, itkukohtaukset ja vaeltelut metsässä itkien. Yritin pyytää palaveria ns. kiusaajien vanhempien kanssa, mutta opettaja sanoi minulle, että minä en ole se, joka määrittää palaverien kokoonpanon. Loppujen lopuksi melko kiivaan keskustelun jälkeen ilmoitin opettajalle, että tyttäreni ei enää tule kyseiseen kouluun. Hän sanoi, että ehkä niin on parempi. Vaihdoimme koulua. Todistus nousi dramaattisesti kevään aikana. Myös kuudes luokka sujui hyvin, kunnes seiska luokan piti alkaa. Tyttäreni muuttui täysin. Alkoi nämä ongelmat.

      Tänä päivänä hän kieltää koko kiusauksen.
      Kuitenkin luettuani hänen päiväkirjaansa (kirjoittanut kesällä, juuri ennen ongelmien alkua) tunnen hänen epätoivonsa selviytyä asioista.
      Suora lainaus päiväkirjasta:
      En halua seiskalle (kaikki sanovat, että se on pahin luokka). Vinot hampaat, ei vieläkään suoristettu. Haluaisin vain muuttaa jonnekin Afrikan hylätylle saarelle ja lukittautua sinne, kunnes kuolen. Niin noloa. En halua seiskalle vinoissa hampaissa. Niin noloa. Enkä haluaisi, että mua haukuttaisiin aina. Äiti sanoo, että ne eivät ole pahat, mutta kyllä on enkä jaksa olla aina se jota haukutaan. Joka ilta mietin, että kuinka kauan se vielä kestää. Maailman rumimmat hampaat ja ne ällöttää.
      Tyttäreni oli oikomishoidossa, mutta sekin vie oman aikansa.
      Tyttäreni karkasi Hyvinkääläisestä lastenkodista ja päätyi kiireellisenä sijoituksena Sipooseen ns. turvalliseen paikkaan, jossa hän kuitenkin sai tilaisuuden ryypätä ja hyppiä katolla. Nyt hänet on siirretty kolmanteen paikkaan, sillä hän tarvitsee pitkäaikaisen sijoituspaikan, jossa on rajat ja missä turvataan se koulunkäynti. Itku kuitenkin pyrki silmiini, kun näin mustelmat hänen jaloissa ja käsissä, kun häntä on pidetty ilmeisesti kiinni. Hän sanoo, että häntä pahoinpidellään, mutta on vaikea uskoa sitä. Mutta niin minun oli vaikea uskoa hänen puheitaan koulukiusaamisestakin. Sanoin useasti, että älä välitä, kyllä se menee ohi. Nyt kadun sitä. Olisi pitänyt tiukasti puuttua asiaan. En tiedä mikä hänen tulevaisuutensa olisi ollut ilman kiusausta, kukaan ei tiedä. Nyt odotan vain, mitä aika tuo tullessaan. Miten tämä huostaanotto vaikuttaa häneen. Oppiiko hän ehkä piilottamaan tunteensa ja jos näin, miten se purkautuu jonakin päivänä vai muuttuuko hän ihan aidosti parempaan. Sitä toivon.
      Käymme katsomassa häntä joka viikonloppu, mutta se on kuitenkin vähän.

      • ......

        luettavaa lapsesi, teini-ikäisesi kohtalo.
        Kun apua eikä mitään tukea ole koulukiusaamiseen aikoinaan viranomaisten taholta saatu
        (puututtu kiusaamiseen jne)
        niin eipä kovin kummoiselta kuulosta
        näiden lastensuojelun viranomaisenakaan esiintyvien henkilöidenkään
        tarjoamat avut ja tuet
        nyt huostaanoton aikanakaan olevan.

        Jos kaikki tuo mitä sijaishuoltopaikoista kerrot on todellista lapsesi kohdalla
        niin onko hän mielestäsi nyt suojeltu?

        Onko hän nyt autettu ja tuettu
        ja onko annettu TODELLA hänelle mahdollisuus
        turvalliseen kasvu - ja kehitysympäristöön
        mitä nämä lasten suojelussa olevat niin viranomaiset kuin bisneksen tekijätkin
        ovat tarjoavinaan....

        Pahalta kuulostaa, erittäin pahalta
        nuoresi kasvun ja kehityksen kannalta.

        Nuorten kasvatusasiantuntija ja heidän elinolojaan seuraava
        ei antaisi varmaankaan päivääkään tuollaisten asioiden tapahtua nuoren elämässä
        mutta suomalaisessa lastensuojelussahan tämä nuorison pitäminen raudoissa ja selleissä ja eristyksessä
        ja heidän pahoinpitelynsähän (esimerkiksi jäljet viittaavat rajuun ja väkivaltaiseenkin aikuisen, aikuisten kiinnipitämiseen ja pakottamiseen)
        on maassamme enemmän kuin normaalia mm. nuorisolaitoksissa.


      • Anonyymi

        Muistan kauan sitten erään perheen murrosikäisen lapsen joka teki sosiaali ilmoituksia vanhemmistaan kun ei saanut muuttaa jonkun pojan luo asumaan 14 vuotiaana ja keksi omista vanhemmistaan pelkkiä valeita . Poika jonka luo hän halusi muuttaa oli narkomaani ja paljon vanhempi häntä .
        Sosiaali oli ottanut yhteyttä tähän perheeseen ja kun asiaa käsiteltiin niin huomasivat että tyttö valehteli sillä tytön otin ihan tavallinen koti jossa hänellä oli pienempiä sisaruksia .
        En tiedä miten nämä asiat vaikuttivat perheeseen , mutta sanoivat etteivät enää koskaan pysty luottamaan siihen tyttöön .
        Niin että kyllä oikeus siinäkin asiassa voitti .


    • Ei hyötyä

      Puolueetonta kuulemista pitäisi lisätä, ennen kuin mitään sijoituspäätöstä on tehty!
      Mutta mistä sitä saadaan? "Moniammatillinen tiimityö ja tarkka harkinta" päätöksen teossa kun ovat kaunista sanahelinää suunnittelijoiden paperilla, päätös on kuitenkin vain ja ainoastaan sosiaalityöntekijän vastuulla.

      Lisäksi päätös voidaan tehdä hyvinkin hutiloiden, toisin kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Mutta sen jälkeen kun sijoituspäätös on olemassa, ei työntekijä pyörrä päätöstään, ei aina edes silloin, vaikka oikeus olisi toista mieltä asiasta. Senhän käsittääkseni myös nimimerkki opiskelija ketjussa myönsi.

    • etjudtyk

      tapauksessa sossu kuunteli lasta ja tapasi lasta ekan kerran kun sijoitusta oli kestänyt 2,5v ja vajaa puoli vuotta myöhemmin lapsi kotiutettiin, että sellaista. jos olisvat aikaisemmin jututtaneet lasta niinkuin pyysimme ja vaadimme, niin olis kotiutunu jo silloin.

      • Kaiken kokenut

        että suomessa huostaanotettujen määrä vain kasvaa. Sosiaalitoimi ja lastensuojelu toimivat ihan just niinkuin itse haluavat. Keksivät perättömiä puheita, ja antavat tuulesta temmattuja mieleisiään lausuntoja. Omalta kohdalta arvostus ja luottamus on pois kyseisiä viranomaisia kohtaan. Itse jouduin lastensuojelun rattaisiin vuosia sitten avioeron takia jäätyäni yksin pienten lasten kanssa, enkä edes tajunnut silloin millaisissa toimissa olin mukana, jos olisin sen tiennyt olisin kieltäytynyt tuollaisesta avusta. Heidän siis alkaessa toimia mielivaltaisesti otin eri viranomaistahoilta selville toimivatko ko. henkilöt oikein, ja kaikki vain ihmettelivät paikkakuntani lastensuojelun toimintatapaa. Neuvoksi antoivat että nyt vaan kiireellä katkomaan siteitä sosiaalitoimen viranomaisiin ja niin tein. Teinkin oikein ja tänä päivänä elelen rauhallista eloa ihanien lasteni kanssa. Hirvittää lukea että lastensuojelulain uudistus antaa entistä vapaammat kädet sosiaalitoimen viranomaisille toimia huostaanotoissa:(


      • Kaiken kokenut kirjoitti:

        että suomessa huostaanotettujen määrä vain kasvaa. Sosiaalitoimi ja lastensuojelu toimivat ihan just niinkuin itse haluavat. Keksivät perättömiä puheita, ja antavat tuulesta temmattuja mieleisiään lausuntoja. Omalta kohdalta arvostus ja luottamus on pois kyseisiä viranomaisia kohtaan. Itse jouduin lastensuojelun rattaisiin vuosia sitten avioeron takia jäätyäni yksin pienten lasten kanssa, enkä edes tajunnut silloin millaisissa toimissa olin mukana, jos olisin sen tiennyt olisin kieltäytynyt tuollaisesta avusta. Heidän siis alkaessa toimia mielivaltaisesti otin eri viranomaistahoilta selville toimivatko ko. henkilöt oikein, ja kaikki vain ihmettelivät paikkakuntani lastensuojelun toimintatapaa. Neuvoksi antoivat että nyt vaan kiireellä katkomaan siteitä sosiaalitoimen viranomaisiin ja niin tein. Teinkin oikein ja tänä päivänä elelen rauhallista eloa ihanien lasteni kanssa. Hirvittää lukea että lastensuojelulain uudistus antaa entistä vapaammat kädet sosiaalitoimen viranomaisille toimia huostaanotoissa:(

        Onneksi pääsit eroon, koska ei se yleensä noin helpolla tapahdu. Monesti vastaan hangoittelu vain nopeuttaa huostaanottoa, koska yhdeksi huostaperusteeksi saadaan "vanhemman kieltäytyminen tarjotusta avusta". Vaikka "tarjottu apu" olisi todellisuudessa vain sossun harjoittamaa henkistä väkivaltaa, niin siitä ei yleensä silti irrottauduta noin vain. Mutta jokaisen tapaus on erilaisensa ja sossuilla on niin monta tapaa hoitaa asioita kuin on sossujakin, yhteisiä käytäntöjä ei juuri tunnu olevan. Mikä lie sossuilla syy, että luovuttivat. Kai teille voi sanoa samoin kuin meillekin asianajaja tokaisi, että "teillä kävi tuuri noiden sossujenne kanssa." Hyvä näin.


      • Kaiken kokenut
        rivera kirjoitti:

        Onneksi pääsit eroon, koska ei se yleensä noin helpolla tapahdu. Monesti vastaan hangoittelu vain nopeuttaa huostaanottoa, koska yhdeksi huostaperusteeksi saadaan "vanhemman kieltäytyminen tarjotusta avusta". Vaikka "tarjottu apu" olisi todellisuudessa vain sossun harjoittamaa henkistä väkivaltaa, niin siitä ei yleensä silti irrottauduta noin vain. Mutta jokaisen tapaus on erilaisensa ja sossuilla on niin monta tapaa hoitaa asioita kuin on sossujakin, yhteisiä käytäntöjä ei juuri tunnu olevan. Mikä lie sossuilla syy, että luovuttivat. Kai teille voi sanoa samoin kuin meillekin asianajaja tokaisi, että "teillä kävi tuuri noiden sossujenne kanssa." Hyvä näin.

        Tarina on pitkä ja monitahoinen. Eikä lapsia olisi huostaanotettu vaan sossut yrittivät pelata isän hyväksi, isän avustamana (isä halusi päästä elatusmaksuista eroon saamalla lapset itselleen, ja varsin hyvin tietää tuollaiset huostaanottokiemurat). No minulla oli jo asianajajakin, joka osasi myös neuvoa miten toimia. Tein myös ylempään instanssiin huomautuksen lastensuojelun toiminnasta, mm. en saanut itseäni koskevia papereita nähtäväksi kohtuullisessa ajassa (varmaan että ehtivät mennä muuttelemaan sanomisiaan). Eipä niillä ollut varaa alkaa tervettä ja täyspäistä vanhempaa vastaan enempiä tappelemaan, kun kellään lapsiin liittyvällä henkilöllä tai taholla ei ollut huonoa sanottavaa. Vetosin kyllä eettisiin periaatteisiinkin että minulla on oikeus vanhempana tehdä omat päätökseni ja heidän tukea sitä.


      • -------------
        Kaiken kokenut kirjoitti:

        Tarina on pitkä ja monitahoinen. Eikä lapsia olisi huostaanotettu vaan sossut yrittivät pelata isän hyväksi, isän avustamana (isä halusi päästä elatusmaksuista eroon saamalla lapset itselleen, ja varsin hyvin tietää tuollaiset huostaanottokiemurat). No minulla oli jo asianajajakin, joka osasi myös neuvoa miten toimia. Tein myös ylempään instanssiin huomautuksen lastensuojelun toiminnasta, mm. en saanut itseäni koskevia papereita nähtäväksi kohtuullisessa ajassa (varmaan että ehtivät mennä muuttelemaan sanomisiaan). Eipä niillä ollut varaa alkaa tervettä ja täyspäistä vanhempaa vastaan enempiä tappelemaan, kun kellään lapsiin liittyvällä henkilöllä tai taholla ei ollut huonoa sanottavaa. Vetosin kyllä eettisiin periaatteisiinkin että minulla on oikeus vanhempana tehdä omat päätökseni ja heidän tukea sitä.

        vaikka mihin ja olenhan itsekin sosiaalityötä opiskellut ja hoitoalalla ja yksikään psykiatrin tai lääkärin lausunto ei mennyt meidän opiskelijasossun MIELIPITEIDEN ohi. Ei siinä painanut tietosuojavaltuutettu, sosiaaliasiamiehen, juristin puheet, ei mikään. Tässä sitä ollaan sitten ilman lapsia.


      • Anonyymi
        rivera kirjoitti:

        Onneksi pääsit eroon, koska ei se yleensä noin helpolla tapahdu. Monesti vastaan hangoittelu vain nopeuttaa huostaanottoa, koska yhdeksi huostaperusteeksi saadaan "vanhemman kieltäytyminen tarjotusta avusta". Vaikka "tarjottu apu" olisi todellisuudessa vain sossun harjoittamaa henkistä väkivaltaa, niin siitä ei yleensä silti irrottauduta noin vain. Mutta jokaisen tapaus on erilaisensa ja sossuilla on niin monta tapaa hoitaa asioita kuin on sossujakin, yhteisiä käytäntöjä ei juuri tunnu olevan. Mikä lie sossuilla syy, että luovuttivat. Kai teille voi sanoa samoin kuin meillekin asianajaja tokaisi, että "teillä kävi tuuri noiden sossujenne kanssa." Hyvä näin.

        Minä en ymmärrä tuota että sossu muka tekee henkistä väkivaltaa , tunnen sosinoomeja ja heistä kukaan ei tekisi mitään ” väkivaltaa” kenellekkää. .
        Usein on niin että vanhemmat eivät halua edes huomata omia virheitään vaan kääntelevätasiota jotenkin. Niin että joku muka heitä kusettaa.
        On aina katsottava ensi omaan itseensä ja yritettävä ymmärtää se että lapsella on oltava vanhemmat jotka tietävät vastuunsa vanhempana . Kun myöntää omat virheensä niin korjaa ne asiat mitkä ovat väärin.
        Siis kysymys on lapsesta. Jolle vanhemman tulisi olla hyvänä esimerkkinä , eikä siitä että joku muka haluaa ottaa turhan takia lapset pois vanhemmilta .
        Sosiaali tekee työtään mihin heillä on koulutus ja heidä tehtävänään on katoa että lapsen kasvu ympäristö on sellainen mikä sen tulisi olla. Alkoholin käyttö kodiss ei kuulu lapsiperheiden tapoihin mitenkään . Ja juuri se asia onkin syypää moneen huostaan ottoon.


    • läpi käyn prosessia

      Käyn asiaa huostaanoton kanssa läpi.Lapseni ei halunnut mennä kouluun,viime syksyn ja kevään aikana, keväällä asiat kärjistyivät niin ettei kuukauteen mennyt. Sijoitettiin vastaanottokotiin koska avopsykpolilla tuli eteen luottamuspula, asiat siellä tulkittiin miten työntekijät halusivat.
      Koko kevään ajan olen ajannut lapseni parasta, valittanut tulkinnoista, ennakkoasenteista, ettei kuunnella jne.
      Lapseni on joutunut koulukiusaamisen kohteeksi 3 vuonna kuudesta ja koulu on pessyt kätensä asiasta. Lapseni on herkkä ja päättäväinen se on katsottu negatiivisena asiana meitä vastaan, itse pyrin oikeudenmukaisuuteen ja kuuntelemiseen. Suurin asia tässä ollut TULKINTA jos lapsi sanoo jotain puolet kuunnellaan ja perustelut häviävät johonkin. Kuten en halua olla tiettyjen samanikäisten kanssa koska ei ole mitään yhteistä tai ne käyttää hyväkseen ystävyyttä, papereissa lukee eristäytynyt eikä halua kontakteja luoda?
      Luin viime viikolla hakuperustelut ja poistuin paikalta koska en tuntenut tilannetta joka papereissa oli.
      En ole seurustellut, tuonnut potenttiaalisia miesystäviä 3 vuoteen kotiin koska tytär ei pitänyt aikoinaan 2 ehdokkaasta. Papereissa oli,että tuon miehiä usein kotiini ja en kuuntele tyttäreni mielipidettä asiasta.
      Minut oli myös ilmoitettu alkoholistiksi joka hakkaa NYRKEIN humalassa lastaan. Factat ei kelpaa sossulle, he erottavat meidät kuten lapseni sanoi ei ne auta toimillaan. Lapselle joka haluaa kotiin (eristäytyy?) tämä kaikki on ollut tuskaa psyykkisesti ja asiat ovat menneet pahemmiksi siltä osin. Luottamus on mennyt.

      • Rusketusraadat

        Vaikka yksinkertaisesti kuunnellaan että missä se lapsi tahtoo elää. Jos tahtoo kotona, niin tehdään sitten kotiin sijoitus.
        Kerrotaan vanhemmille suoraan: teet näin ja näin, muutat nämä asiat näin, niin huostaanottoa ei tapahdu. Tuetaan perheitä KOTONA! Vaikka väsyneitä lomalla tai KODINHOITAJALLA, heitetään kaikki perhetyöntekijät mäkeen.
        Todistetaan vanhempien alkoholismi (esimerkiksi) ja aletaan sitä sitten korjailemaan, ei niin että vaaditaan vanhempien todistaa, että he eivät juo!
        Kysytään lapsilta suoraan mitä halutaan muutettavan ja TUETAAN perheitä näissä asioissa.
        Ei kuunnella huhu puheita...
        Yms. ihan kaikkea mahdollista maalaisjärjellä ajateltuja asioita!!!


      • -------------
        Rusketusraadat kirjoitti:

        Vaikka yksinkertaisesti kuunnellaan että missä se lapsi tahtoo elää. Jos tahtoo kotona, niin tehdään sitten kotiin sijoitus.
        Kerrotaan vanhemmille suoraan: teet näin ja näin, muutat nämä asiat näin, niin huostaanottoa ei tapahdu. Tuetaan perheitä KOTONA! Vaikka väsyneitä lomalla tai KODINHOITAJALLA, heitetään kaikki perhetyöntekijät mäkeen.
        Todistetaan vanhempien alkoholismi (esimerkiksi) ja aletaan sitä sitten korjailemaan, ei niin että vaaditaan vanhempien todistaa, että he eivät juo!
        Kysytään lapsilta suoraan mitä halutaan muutettavan ja TUETAAN perheitä näissä asioissa.
        Ei kuunnella huhu puheita...
        Yms. ihan kaikkea mahdollista maalaisjärjellä ajateltuja asioita!!!

        No kun miettii miten meillä päädyttiin tilanteeseen josta ei ollu poispääsyä paitsi valinta pakkohuostaanotto tai sijoitus vapaaehtoisesti. Niin ihan ranskalaisilla viivoilla syiksi lueteltiin

        -Perheen voimavarojen vähyys
        -pitkä lastensuojelun asiakkuus. Huostaanotolla oli tarkoitus tehdä loppu asiakkuudesta ns. avopuolella.
        - kuulemma olen tunnekylmä enkä rakasta lapsiani, näin sanoi lastensuojelun sossu.
        -käyn työssä, enkä ollut valmis rupeamaan työttömäksi, en ole ainoa äiti jota on työttömäksi painostettu sossun toimesta.
        -adhd lapsemme käyttäytyi normaaliluokalla ilman avustajaa ja tukea niin kuin adhd lapsi käyttäytyy.
        - ja sitten sossun lemppari. perheemme on mennyt vuosikausia kriisistä kriisiin. Johon ei saatu mitään selitystä, mutta oletettavaa on, että sillä viitattiin minun ja ex mieheni sairastamaan masennukseen josta itse olen parantunut vuosia sitten.
        - Meitä käsiteltiin vielä yhtenä perheenä vaikka olimme ex mieheni kanssa eronneet ja parisuhteemme lopun ongelmien nähtiin jatkuvan, vaikka mitään ei ollut ja lapset oli tyytyväisempiä kuin pitkään aikaan.


      • Just a show
        ------------- kirjoitti:

        No kun miettii miten meillä päädyttiin tilanteeseen josta ei ollu poispääsyä paitsi valinta pakkohuostaanotto tai sijoitus vapaaehtoisesti. Niin ihan ranskalaisilla viivoilla syiksi lueteltiin

        -Perheen voimavarojen vähyys
        -pitkä lastensuojelun asiakkuus. Huostaanotolla oli tarkoitus tehdä loppu asiakkuudesta ns. avopuolella.
        - kuulemma olen tunnekylmä enkä rakasta lapsiani, näin sanoi lastensuojelun sossu.
        -käyn työssä, enkä ollut valmis rupeamaan työttömäksi, en ole ainoa äiti jota on työttömäksi painostettu sossun toimesta.
        -adhd lapsemme käyttäytyi normaaliluokalla ilman avustajaa ja tukea niin kuin adhd lapsi käyttäytyy.
        - ja sitten sossun lemppari. perheemme on mennyt vuosikausia kriisistä kriisiin. Johon ei saatu mitään selitystä, mutta oletettavaa on, että sillä viitattiin minun ja ex mieheni sairastamaan masennukseen josta itse olen parantunut vuosia sitten.
        - Meitä käsiteltiin vielä yhtenä perheenä vaikka olimme ex mieheni kanssa eronneet ja parisuhteemme lopun ongelmien nähtiin jatkuvan, vaikka mitään ei ollut ja lapset oli tyytyväisempiä kuin pitkään aikaan.

        Lainaan tähän yllä olevaa kirjoittajaa:

        "- kuulemma olen tunnekylmä enkä rakasta lapsiani, näin sanoi lastensuojelun sossu."


        Tsiisus, sanon minä! Minkälaista asteikkoa lastensuojelun sosiaalityöntekijä käytti?

        En minäkään takuulla esittele mitään enkä minkäänlaista rakkaudellista ja emootion täyteistä puoltani, kun ja jos sosiaalityöntekijä tms. virkamies töröttää vieressä. Ei tulisi mieleenikään ryhtyä lepertelemään tuossa tilanteessa lapseni kanssa.

        Hyvä, jos edes vastaisin jonkin urahduksen lapseni kysymyksiin.

        Taitaisinpa jopa tarkoituksella jäädyttää sellaisessa tilanteessa kaiken seurustelun ja kommunikoinnin lapseni kanssa. Hän pystyy jo ikänsä puolesta ymmärtämään tällaisia tilannesidonnaisia rooleja. Roolistahan siinä tietysti olisi kyse. Minulla ei ole tarvetta esitellä normaalia elämää sosiaalityöntekijälle eikä perhetyöntekijälle. Ylipäätäänkin kunnallinen, viranomaisten suorittama lastensuojelu on silkkaa SPEKTAAKKELIA. Ei tästä maailmasta eikä tästä elämästä.


      • ------------------
        Just a show kirjoitti:

        Lainaan tähän yllä olevaa kirjoittajaa:

        "- kuulemma olen tunnekylmä enkä rakasta lapsiani, näin sanoi lastensuojelun sossu."


        Tsiisus, sanon minä! Minkälaista asteikkoa lastensuojelun sosiaalityöntekijä käytti?

        En minäkään takuulla esittele mitään enkä minkäänlaista rakkaudellista ja emootion täyteistä puoltani, kun ja jos sosiaalityöntekijä tms. virkamies töröttää vieressä. Ei tulisi mieleenikään ryhtyä lepertelemään tuossa tilanteessa lapseni kanssa.

        Hyvä, jos edes vastaisin jonkin urahduksen lapseni kysymyksiin.

        Taitaisinpa jopa tarkoituksella jäädyttää sellaisessa tilanteessa kaiken seurustelun ja kommunikoinnin lapseni kanssa. Hän pystyy jo ikänsä puolesta ymmärtämään tällaisia tilannesidonnaisia rooleja. Roolistahan siinä tietysti olisi kyse. Minulla ei ole tarvetta esitellä normaalia elämää sosiaalityöntekijälle eikä perhetyöntekijälle. Ylipäätäänkin kunnallinen, viranomaisten suorittama lastensuojelu on silkkaa SPEKTAAKKELIA. Ei tästä maailmasta eikä tästä elämästä.

        No eihän sillä ole mitään merkitystä rakastanko vai ei, koska prosessi oli päätetty viedä läpi keinolla millä hyvänsä. Siksi esim sanomisiani ei kirjattu palavereissa vaan kasvojen ilmeitä kommentoitiin lausunnoissa, terapeutin sanomiset vääristeltiin tukemaan sossun agendaa ja joita ei korjattu terapeutin vaatimuksesta huolimatta, lääkärien lausunnot ohitettiin täysin. Ainoat joita kuunneltiin oli perhetyöntekijät jotka toistivat samaa lausetta joka ikisessä palaverissa, että kun heillä on huoli. Palaverin ulkopuolella sanoivat, että ei heillä mitään huolta ole. Olihan se niin järjestetty juttu kuin olla ja voi ja samalla toinen perhetyöntekijöistä ylennettiin sijoitusten puolelle joksikin pomoksi ihan yhtäkkiä. Kyllä lastensuojelu on niin läpeensä mätä koneisto kuin olla ja voi. Suurin osa sossuista on tunnevammaisia, elämästä irtautuneita harhaisia oman elämänsä tyhjiötä vallanhimollaan tyydyttäviä sekopäitä. Ei hullujen kanssa voi järkevästi keskustella.


      • simppeliä
        ------------------ kirjoitti:

        No eihän sillä ole mitään merkitystä rakastanko vai ei, koska prosessi oli päätetty viedä läpi keinolla millä hyvänsä. Siksi esim sanomisiani ei kirjattu palavereissa vaan kasvojen ilmeitä kommentoitiin lausunnoissa, terapeutin sanomiset vääristeltiin tukemaan sossun agendaa ja joita ei korjattu terapeutin vaatimuksesta huolimatta, lääkärien lausunnot ohitettiin täysin. Ainoat joita kuunneltiin oli perhetyöntekijät jotka toistivat samaa lausetta joka ikisessä palaverissa, että kun heillä on huoli. Palaverin ulkopuolella sanoivat, että ei heillä mitään huolta ole. Olihan se niin järjestetty juttu kuin olla ja voi ja samalla toinen perhetyöntekijöistä ylennettiin sijoitusten puolelle joksikin pomoksi ihan yhtäkkiä. Kyllä lastensuojelu on niin läpeensä mätä koneisto kuin olla ja voi. Suurin osa sossuista on tunnevammaisia, elämästä irtautuneita harhaisia oman elämänsä tyhjiötä vallanhimollaan tyydyttäviä sekopäitä. Ei hullujen kanssa voi järkevästi keskustella.

        Huostaprosesseja kehittäisi se, että sosiaalitoimi noudattaisi vaikkapa YK:n lasten oikeuksien sopimusta ja lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja kohtelusta.
        1) asiakasta kannattaisi auttaa rankaisemisen sijaan ja auttaa ajoissa
        2) asiakkaan toiveet ja tarpeet kannattaisi ottaa huomioon prosessissa eikä sanella asiakkaalle ongelmia ja avun keinoja
        3) lasta kannattaisi oikeasti kuulla


      • keskisuomen surullin
        simppeliä kirjoitti:

        Huostaprosesseja kehittäisi se, että sosiaalitoimi noudattaisi vaikkapa YK:n lasten oikeuksien sopimusta ja lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja kohtelusta.
        1) asiakasta kannattaisi auttaa rankaisemisen sijaan ja auttaa ajoissa
        2) asiakkaan toiveet ja tarpeet kannattaisi ottaa huomioon prosessissa eikä sanella asiakkaalle ongelmia ja avun keinoja
        3) lasta kannattaisi oikeasti kuulla

        "Lastensuojelu rikkoo ihmisen perusoikeuksia. Vai mitä olette mieltä siitä että nuori pakotetaan hakemaan kouluun siihen kuntaan tai kaupunkiin jossa on sijoitettuna? Hän ei siis saa valita itseään kiinnostavaa alaa vaan valinta on tehtävä sijoituspaikan mukaan.
        Näin toimitaan siinäkin tapauksessa vaikka nuori pian täyttäisi 18 ja näin ollen huostaanotto purkuu ja nuori voi palata kotiin.
        Tässä tapauksessa sitten pahimmillaan ilman opiskelupaikkaa koska sehän jää sinne sijoituspaikan kuntaan. Näin tehdään koska nuorella on ollut kouluvaikeuksia ja halutaan turvata hänen tulevaisuutensa!
        Toisin sanoen heitetään hukkaan taas yksi vuosi hänen elämästään. Seuraa siis uusi yhteishaku, opiskelupaikka oikeasti kiinnostavalle alalle, siellä sitten istutaan ja sovitaan joukkoon itseään jopa neljä vuotta nuorempien kanssa. Hienoa työtä tekee lastensuojelu!"

        "Ei todellakaan ole aina "huono" perhe joka joutuu huostaanoton kokemaan. Varsinkin teini-ikäinen saa pakko-huostaanoton kelattuaan itselleen suht lyhyellä ajalla esim.kokeiden suorittamattomuudella, koulumyöhästelyillä tai poissaoloilla. Siinä ei sitten vanhemmilta mitään enää kysytä.
        Nuori voi myös sairastua masennukseen tai paniikkihäiriöön, silloinkin usein yhtenä parannuskeinona on huostaanotto. Nuori putoaa keskelle ei mitään kun on liian sairas käymään koulua mutta ei riittävän sairas psyykkiselle osastolle.

        Minä en ole katkeroitunut enkä luuseri, kunhan kirjoittelen tosi elämästä. Huostaanotto on kipeä ja pitkäkestoinen asia koko perheelle. Vaikka tilanteessa olisi paljon hyvääkin, koskettaa se silti niin monia ihmisiä. Omasta kokemuksesta voin sanoa että surua se aiheuttaa niin lapselle kun hänen vanhemmilleen, kotona oleville sisaruksille, isovanhemmille, kummeille, serkuille, ystäville jne.

        En tiedä mitä sijareille maksetaan mutta lastensuojelulaitoksen sijoituspaikka maksaa noin 250e/vrk. Nopeasti laskettuna kaupunki on maksanut lapseni sijoittamisesta kouluvaikeuksien vuoksi 356000e.
        Tämä siksi kun ei ole resursseja palkata henkilökohtaista avustajaa (esim. koulunkäyntiavustaja) ja opettajilla ei ole aikaa erillaiselle oppijalle. Hmm. mitähän minä olisin tuolla rahalla voinut tehdä? Olisinkohan voinut palkata avustajan? Paljonko se olisi maksanut vaikka olisi välillä ylitöitäkin paiskonut?"

        "Huostaanotto-helvettimme vaan jatkuu ja jatkuu. Voi kaikkia niitä perheitä jotka tämän joutuvat kokemaan. Yleinen mielipide on että vain ongelmaperheistä lapsi otetaan huostaan. Se on väärä kuvitelma, tuollasta vanhanaikasta asenne-puppua voi viljellä kun ei ole omalle kohdalle sattunut. Niin minäkin ennen ajattelin, nyt tiedän että totuus on ihan toinen. Nuorta voidaan pitää ns. löysässä hirressä lupailemalla jotain jota ei kuitenkaan toteuteta, siis lastensuojeluviranomaisten taholta!
        Nuori on tehnyt kaiken mitä vaadittiin ja paljon enemmänkin jotta pääsisi kotiin. Silloin viranomaiset keksivätkin että kun on näin hyviä tuloksia saatu niin pitää huostaanottoa jatkaa vaan.
        Mitä tällä saadaan aikaiseksi? Kiltti ja herkkä nuori joka ei ole rikoksia tehnyt, ei tupakkaa polttanut, ei alkoholia koskaan ottanut: hänet on saatu vihaamaan viranomaisia.
        Onneksi hän harrastaa urheilua ja soittamista, muuten varmaan olisi jo oikeasti hulluksi tullut.
        Ja vielä kerran, perheemme ei ole mikään ongelmaperhe, muuten kai kaikki lapsemme olisi huostaanotettu? Töissä käydään ja asuntolainaa maksetaan ihan kuin kaikki muutkin. Yritämme elää ja siitä jopa nauttiakin kun eihän tälle tilanteelle mitään voi!
        Saattaa olla että kaupunki on maksanut tästä lapsesta laitokselle jo noin xxx e. Mielestäni se on paljon! Sillä olisi saanut hyvinkin palkattua henkilökohtaisen avustajan kouluun! Ai niin, eihän siihen ole resursseja, eihän siihen ole varaa."

        "Sillä olisi saanut hyvinkin palkattua henkilökohtaisen avustajan kouluun".
        "Tästäpä se syy ilmenee, eli kouluvaikeudet. Opettajilla ei resursseja opettaa erilaista oppijaa. Laitoksessa nääs on sellainen kun kotikoulu, silläpä siis ongelma ratkaistu!"

        Kopioin tähän omia kokemuksiamme kun en jaksanut uudelleen kirjoittaa.


      • elloca
        keskisuomen surullin kirjoitti:

        "Lastensuojelu rikkoo ihmisen perusoikeuksia. Vai mitä olette mieltä siitä että nuori pakotetaan hakemaan kouluun siihen kuntaan tai kaupunkiin jossa on sijoitettuna? Hän ei siis saa valita itseään kiinnostavaa alaa vaan valinta on tehtävä sijoituspaikan mukaan.
        Näin toimitaan siinäkin tapauksessa vaikka nuori pian täyttäisi 18 ja näin ollen huostaanotto purkuu ja nuori voi palata kotiin.
        Tässä tapauksessa sitten pahimmillaan ilman opiskelupaikkaa koska sehän jää sinne sijoituspaikan kuntaan. Näin tehdään koska nuorella on ollut kouluvaikeuksia ja halutaan turvata hänen tulevaisuutensa!
        Toisin sanoen heitetään hukkaan taas yksi vuosi hänen elämästään. Seuraa siis uusi yhteishaku, opiskelupaikka oikeasti kiinnostavalle alalle, siellä sitten istutaan ja sovitaan joukkoon itseään jopa neljä vuotta nuorempien kanssa. Hienoa työtä tekee lastensuojelu!"

        "Ei todellakaan ole aina "huono" perhe joka joutuu huostaanoton kokemaan. Varsinkin teini-ikäinen saa pakko-huostaanoton kelattuaan itselleen suht lyhyellä ajalla esim.kokeiden suorittamattomuudella, koulumyöhästelyillä tai poissaoloilla. Siinä ei sitten vanhemmilta mitään enää kysytä.
        Nuori voi myös sairastua masennukseen tai paniikkihäiriöön, silloinkin usein yhtenä parannuskeinona on huostaanotto. Nuori putoaa keskelle ei mitään kun on liian sairas käymään koulua mutta ei riittävän sairas psyykkiselle osastolle.

        Minä en ole katkeroitunut enkä luuseri, kunhan kirjoittelen tosi elämästä. Huostaanotto on kipeä ja pitkäkestoinen asia koko perheelle. Vaikka tilanteessa olisi paljon hyvääkin, koskettaa se silti niin monia ihmisiä. Omasta kokemuksesta voin sanoa että surua se aiheuttaa niin lapselle kun hänen vanhemmilleen, kotona oleville sisaruksille, isovanhemmille, kummeille, serkuille, ystäville jne.

        En tiedä mitä sijareille maksetaan mutta lastensuojelulaitoksen sijoituspaikka maksaa noin 250e/vrk. Nopeasti laskettuna kaupunki on maksanut lapseni sijoittamisesta kouluvaikeuksien vuoksi 356000e.
        Tämä siksi kun ei ole resursseja palkata henkilökohtaista avustajaa (esim. koulunkäyntiavustaja) ja opettajilla ei ole aikaa erillaiselle oppijalle. Hmm. mitähän minä olisin tuolla rahalla voinut tehdä? Olisinkohan voinut palkata avustajan? Paljonko se olisi maksanut vaikka olisi välillä ylitöitäkin paiskonut?"

        "Huostaanotto-helvettimme vaan jatkuu ja jatkuu. Voi kaikkia niitä perheitä jotka tämän joutuvat kokemaan. Yleinen mielipide on että vain ongelmaperheistä lapsi otetaan huostaan. Se on väärä kuvitelma, tuollasta vanhanaikasta asenne-puppua voi viljellä kun ei ole omalle kohdalle sattunut. Niin minäkin ennen ajattelin, nyt tiedän että totuus on ihan toinen. Nuorta voidaan pitää ns. löysässä hirressä lupailemalla jotain jota ei kuitenkaan toteuteta, siis lastensuojeluviranomaisten taholta!
        Nuori on tehnyt kaiken mitä vaadittiin ja paljon enemmänkin jotta pääsisi kotiin. Silloin viranomaiset keksivätkin että kun on näin hyviä tuloksia saatu niin pitää huostaanottoa jatkaa vaan.
        Mitä tällä saadaan aikaiseksi? Kiltti ja herkkä nuori joka ei ole rikoksia tehnyt, ei tupakkaa polttanut, ei alkoholia koskaan ottanut: hänet on saatu vihaamaan viranomaisia.
        Onneksi hän harrastaa urheilua ja soittamista, muuten varmaan olisi jo oikeasti hulluksi tullut.
        Ja vielä kerran, perheemme ei ole mikään ongelmaperhe, muuten kai kaikki lapsemme olisi huostaanotettu? Töissä käydään ja asuntolainaa maksetaan ihan kuin kaikki muutkin. Yritämme elää ja siitä jopa nauttiakin kun eihän tälle tilanteelle mitään voi!
        Saattaa olla että kaupunki on maksanut tästä lapsesta laitokselle jo noin xxx e. Mielestäni se on paljon! Sillä olisi saanut hyvinkin palkattua henkilökohtaisen avustajan kouluun! Ai niin, eihän siihen ole resursseja, eihän siihen ole varaa."

        "Sillä olisi saanut hyvinkin palkattua henkilökohtaisen avustajan kouluun".
        "Tästäpä se syy ilmenee, eli kouluvaikeudet. Opettajilla ei resursseja opettaa erilaista oppijaa. Laitoksessa nääs on sellainen kun kotikoulu, silläpä siis ongelma ratkaistu!"

        Kopioin tähän omia kokemuksiamme kun en jaksanut uudelleen kirjoittaa.

        teillä on toi kun olette töissä ja lapsi on huostassa? ajattelin et kun mulle sanottiin että mun pitäs maksaa tosta mun lapsen huostasta? olen nyt toimeentulotuella ja mietin et miten ne alkaa rokottaa kun menen töihin?


      • Kysy sossulta
        elloca kirjoitti:

        teillä on toi kun olette töissä ja lapsi on huostassa? ajattelin et kun mulle sanottiin että mun pitäs maksaa tosta mun lapsen huostasta? olen nyt toimeentulotuella ja mietin et miten ne alkaa rokottaa kun menen töihin?

        Ja on myös paikkakuntakohtaista. Kysy sossuilta, tietävät paremmin käytäntönsä teidän kunnassa, koska yhtenäistä käytäntöä ei näissä asioissa ole.


    • wink wink

      vastaukseksi tämä:

      Kun alle 10-vuotias lapsi kysyy, että: "Minulla on hyvä koti ja hyvä äiti, joka hoitaa minua ja minun asioita. Miksi minut pitää huostaanottaa?" ja kysymys herättää sosiaalityöntekijöissä vain kiusaantuneen hiljaisuuden, niin mitenkähän sitä kuulemista nyt oikein pitäisi parantaa, koska huostaanotto tehtiin joka tapauksessa.

      Se pitää sanoa sossujen kunniaksi, että heistä toinen sentään vaivautui tutustumaan lapseen ennen huostaanottoa, niin hän myös tajusi, miten paljon lapsen vointi romahti sijoituksen jälkeen. Siksi huostaanotto myös purettiin suht nopeasti ja lapsi pääsi toipumaan takaisin kotiinsa huostaanottojärkytyksistä. Toipumiseen tarvittiin myös terapiaa, Kelan kustannuksella tietysti terapioidaan aiheettomienkin huostaanottojen traumat lapsista.

      Miten nyt sitten lapsen mielipiteen huomioonottamista pitäisi parantaa huostaanottotilanteessa...
      Varmaan niin, että hänen mielipiteensä otetaan tosissaan huomioon, annetaan sen vaikuttaa myös päätöksentekoon, eikä vain olla pelkästään kuulevinaan lapsen mielipidettä, mutta sillä ei ole päätöksiin mitään vaikutusta. Mutta eihän siihen päästä tietenkään, koska huostahullut huutavat kuorossa, miten lapsi on lojaali huonoille vanhemmilleen ja siksi hänen mielipiteestään ei tarvitse välittää.

      Jos tosissaan lapsen mielipiteestä olisi välitetty meidänkin tapauksessa, niin yhteiskunnan rahoja olisi säästynyt sievoiset summat.

    • Asiallisesti sulle

      Hain apua koululta koulikiusaamiseen jossa lapseni uhreja ja ja koulunkäynti ongelmiin. Niin koulu ei auttanut "opettajat" opastettiin perheneuvolaan ja perheneuvola myös yritti yhteistyötä opettajien kanssa ja perheneuvola huomasi olevan yhtä avuton kuin minäkin. sitten sostoim.pyydettiin apuun tuli perhetyöntekijä jonka piti auttaa koko ongelman ratkaisussa,vaan ei auttanut ratkaisemaan ongelmaa vaan järjestämään mitä ihmeellisten juttujen saattamana huostaanottoa. Minulle koko tieto asiasta tuli yllätyksenä ei ennakkoon varoitettu sanallakaan.

      Ja 3v lapseni sij.perheessä.tilanne kaikilla huononi tuli vaihto perhekotiin ja sen kautta neurologiseen tutkimuksiin ja tulos 2/3 AD/HD jotka olivat syitä koulun käynnin ongelmiin. Minua ja lapsiani ei last.suoj.viranomaiset kuunnelleet kertaakaan. Myös erikoista oli että lastensuojelu viranomaiset tiesivät faktoista vaan sivuuttivat faktat jopa lasten kuullen. Joten eivät haluneet tunnustaa että olivat hyvin suuren virheen tehneet eivät edes tänäpäivänä vaikka aikuiseksi kasvanut lapseni on vaatinut last.suoj.viranomaiselta totuutta sitä mitä on hänen aikanaan kun pieni oli niin mustaa valkoisella totuus ja last.suoj.viranomainen yhä väittää ihan muuta MIKSI?

      • elloca

        ne kyllä sivuuttaa kaiken oleellisen. mun lapsen kohalla on täysin sivuutettu lapsen autismi joka selittää lapsen käytöshäiriöitä. kotioloista on aivan erinomaiset arvostelut. silti poika huostattiin. tää on jotenki nii järjetöntä et ei elämä! ja sairasta!


      • Yksiäiteevain
        elloca kirjoitti:

        ne kyllä sivuuttaa kaiken oleellisen. mun lapsen kohalla on täysin sivuutettu lapsen autismi joka selittää lapsen käytöshäiriöitä. kotioloista on aivan erinomaiset arvostelut. silti poika huostattiin. tää on jotenki nii järjetöntä et ei elämä! ja sairasta!

        Mun on nyt kans kommentoitava tätä keskustelua. Mun lapseni huostaanotettiin, koska katsottiin,
        että toilailut mitä tässä nyt on ollut vuoden, parin verran olivat sitä luokkaa, että parempi, että hetkek-
        si aikaa sijoitetaan jonnekin muualle. Katsottiin myös, että tehdään suoraan huostaanotto, koska las-
        tensuojelulaki on nyt muuttunut. Mun mielestäni oman kuntani sosiaalitoimi ja varsinkin lastenvalvoja
        on toiminut loistavasti, koko ajan on kysytty mitä mieltä mä olen asiasta ja itse olen ollut yhteydessä
        aktiivisesti lastenvalvojaan, koska olen ollut tosi lujilla poikani kanssa. Just tossa edellisessä viestissä lukee, että sossut sivuuttaa kaiken oleellisen, mutta mun kohdalla ei näin ole tapahtunut, vaan olen
        täysin tyytyväinen heidän toimintaansa. Tietysti lapsen paikka on kotona, mutta jos mä en pysty lastani
        kontrolloimaan ja tulee/menee miten haluaa ja tekee melkein mitä lystää piittamatta siitä mitä mieltä minä äitinä olen, niin silloin jonkun muun täytyy sen tehdä ja toivotaan, että poikani sen tajuaa ja pääsee mahd. pian kotiin.


      • Anonyymi

        Kamalaa se on jos ei vanhemmille selitetä asioiden kulkua , kuinka tälläistä voi tapahtua. Mielestäni vanhemmat pidetään koko ajan ajantasalla .miten asialista ajatellaan , eikä heitä jätetä asioiden ulkopuolelle .
        Eikä niiden ADHD lasten kanssakaan elämä ole aina tasaista joten sekin pitäisi ” osaavien” tietää.
        Toivottavasti poikasi saa oman asiansa selville kai se nyt on se mitä hän haluaa selvittää että ymmärtää mistä on ollut kyse.
        Joten ihmeellistä tarinoita saa näillä palstoilla lukea


    • Margit Lammi
      • Tiedoksi.

    • vastauksia

      Vastauksia

      - Ensiksi peruspalvelut pitäisi saattaa kuntoon, niin, että asiakas saisi hänelle kuuluvaa palvelua asianmukaiselta taholta ilman lastensuojelun sotkeentumista asiaan kuten esim. erityisopetuksessa ja as- lasten ongelmissa tapahtuu.
      -Lastensuojelun painopisteen tulisi olla ennaltaehkäisyssä ja tuessa- ei rankaisussa ja kontrollissa
      -Lastensuojelussa olisi hyvä lähteä periaatteesta, että huostaanotto olisi viimesijainen ja äärimmäinen toimi jota ennen perheelle tulisi tarjota tukitoimia. Omalla kohdallani ja monien tuttavienkin huostaanotto oli ensisijainen ja ainoa "tukitoimi".
      - Tukitoimista päätettäessä olisi hyvä kuulla vanhempia ja antaa heidän määritellä oma tuen tarpeensa ja auttamisen keinot . Nykyisin sosiaalityöntekijä ottaa oikeudekseen tietää ja määritellä perheen ongelmat, tuen tarpeen ja auttamisen keinot vanhempia huomioimatta tai vastoin heidän näkemyksiään
      - Asiakasdokumentaatio tulisi tehdä yhdessä asiakkaan kanssa esim. luettaa ja hyväksyttää merkityt muistiinpanot asiakkaalla joka palaverin lopussa ja oikaista mahdolliset virheet ja väärinkäsitykset eikä kuten nyt,että asiakaspapereihin kirjoitellaan sosiaalityöntekijän omia ennakkoluuloja ja tulkintoja, joita asiakas ei saa nähdä eikä korjata vaikka pystyisi todistamaan virheet
      - Lastensuojelu voisi ottaa asiakkaisiin palvelevan ja auttavan asenteen, ei syyllistävän ja nöyryyttävän.
      - kriisitoimet esim .kiireellinen sijoitus tulisi lopettaa kun kriisi on mennyt ohi tai todistettu aiheettomaksi eikä kuten nyt että ,sijoitusta jatketaan loputtomiin keksien aina uusia huolen aiheita vanhojen osoittautuessa turhiksi. Sijoituksen purku ei saisi myöskään olla vain vanhempien vastuulla.
      - lastensuojelun työntekijöiksi tulisi ottaa muitakin kuin akateemisia lapsettomia hyväosaisia yläluokkaisia nuoria naisia esim. laittaa työntekijäkiintiöt miehille, maahanmuuttajille asiakasrakenteen mukaan.
      -lastensuojelua ei pitäisi tehdä vainoharhaisin kriisiasentein, jossa vanhempia pidetään jo lähtökohtaisesti pahoinpitelijöinä ja hyväksikäyttäjinä, jotka ovat jo ehtineet tehdä jotain peruuttamatonta pahaa lapsilleen.
      - lastensuojelun työntekijöille pitäisi olla soveltuvuus kokeet ja psykologiset testit pahimman aineksen karsimiseksi
      - asiakkaille pitäisi taata normaali oikeusturva , puolueeton tutkinta ja oikeuskäsittely ja toimivat valituskanavat väärinkäytösten sattuessa

    • oikeutta??

      Ainoa keino, jolla perheet tulevat kuulluksi ja saavat edes jonkinlaista oikeusturvaa on siirtää rikosepäilyjen tutkinta pois sosiaalityöntekijöiltä ja siirtää huosta- oikeudenkäynnit pois hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin.
      Sossuille voisi myös laittaa vastaavat korvausvelvoitteet kuin terveydenhuollon henkilöstölle. Eli tahallisesta valehtelusta, valheellisista kirjauksista ja lausunnoista , todisteiden piilottelusta ja hukkaamisesta joutuisi vastuuseen ja saisi rangaistuksen.

    • esimerkki

      http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813

      Tässäpä malliesimerkki siitä, kuinka lastensuojelu ohittaa vanhempien ja lasten hyvinvoinnin, kuulemisen ja osallisuuden yhä uudelleen, vuodesta toiseen.

      Osallisuus tuntuukin tarkoittavan pelkkää pakkoa ravata turhissa ja nöyryyttävissä palavereissa ja osallistumispakkoa selvästi alalle sopimattomien vallankäyttäjien suojatyötoimintaan ja suoritteiden keräämiseen.

    • Kuka satuilee?

      On sulla asenteet. Jo etukäteen epäilet vanhempia satuilusta.
      Se se vasta onkin oikea asenne toisen kuulemiseen.

      Tiedoksi :J.P. Roos on tutkinut sekä lastensuojelun että asiakkaiden dokumentteja kuulemisista ja kokouksista . J.P. Roosin mukaan silloin kun käytettävissä on ollut äänitteitä, joista voi todentaa tapahtumien kulun, asiakkaiden versio tapahtumista on aina täsmällisempi ja lähempänä totuutta kuin lastensuojelun työntekijöiden, joilla on tietysti tarve väritellä tapahtumia oikeuttaakseen omat , yleensä hätiköidyt ja ylimitoitetut toimensa. Valitettavasti vain viranomaisten versio tulee kuulluksi.

      Niin, että kukahan se oikein satuilee?

    • Äänitä ja varaudu

      "En kaipaa satuilua, vaan ihan oikeasti totuudenmukaisia kokemuksia, joita ei ole väritetty ylimääräisellä vihalla ja katkeruudella."

      Mielestäni ihmisen, jolla on tuollaisia ennakkoasenteita ja epäilyksiä asiakkaistaan ei pitäisi työskennellä asiakaspalvelussa tai sosiaalialalla lainkaan.

      Tässä sosiaalipolitiikan professorin neuvo lastensuojelun palavereihin. Neuvot ovat samat kuin aiemmin tässä ketjussa esitetyt eli OTA AINA TUKIHENKILÖ MUKAAN ja ÄÄNITÄ käydyt keskustelut.

      "Lastensuojelun työtekijät voivat useimmiten ristiriitatilanteissa luottaa siihen, että kun heidän sanansa on asiakkaan sanaa vastaan, asiakkaan sana häviää aina, varsinkin kun työparin työntekijät takaavat toistensa kertomukset. Kuitenkin silloin, kun on olemassa riippumatonta todistusaineistoa, ko. tilanteesta (esimerkiksi nauhoituksia), kokemukseni mukaan asiakkaan kertomus on lähempänä nauhoitusta. Selityksenä tälle näen sen, että lastensuojelussa asiakassuhteet voivat usein olla aika vaikeita ja työpaine kova. Tässä tilanteessa on ymmärrettävää, että menettelytavat voivat olla kyseenalaisia ja että sosiaalityöntekijät pitävät toistensa puolta..

      Eräs neuvoni asiakkaille kriisitilanteissa onkin, että heidän tulisi ottaa aina mukaansa avustaja, joka nauhoittaa käydyt keskustelut ja että he nauhoittavat kaikki olennaiset tapaamiset ja puhelinkeskustelut. Ilman näyttöä jälkikäteen valittaminen ei kannata."

      ote KELA- Vääryyskirja

    • Wolmine

      Meillä lapsi vietiin perusteettomasti vain sen takia että minä menin töihin ja mieheni jäi kotiin lapsen kanssa. Olemme melko nuori pariskunta joka on naimisissa ja muutenkin kaikki on hyvin, mutta se lastensuojelu hönkii koko ajan niskaan ja yrittää kaikin tavoin saada ihanan tyttäreni huostaanotetuksi. Tosin, nyt on rauhallinen hetki koska saimme kiireellisen sijoituksen puretuksi koska tehtyämme tutkintopyynnön asiasta lastensuojeluviranomaisemme säikähti kovin, sillä oli varmaan itsekin tajunnut että mielivalta ei meidän kanssamme toimi. Ainoa neuvoni on, että älä aliarvioi laitosnuoria ja nuoria vanhempia, jokainen oppii olemaan vanhempi vasta kun lapsi on syntynyt ja se koskee kaikkia. Ja jos äiti nyt sattuu lähtemään töihin aikaisemmin, niin se ei tarkoita että äiti hylkäisi lapsensa, vaan äiti saa nauttia ihan yhtä paljon lapsesta sillä ainakin meillä minä hoidan pääasiassa illat ja mies aamut. Mutta kyllä sitä tiimityöskentelyä harrastetaan. Kannattaa ottaa myös huomioon että entiset laitosnuoret ovat aika kovalla puolustuskannalla kaikkia laitoksia vastaan ja lastensuojelu koetaan todella isona uhkana omalle jälkikasvulle.

    • Parannus ehdotuksia

      Ennen kaikkea varattava tarpeeksi aikaa KAIKKIEN osapuolten kuulemiseen. Lapsen vanhempien lisäksi myös kummit ja isovanhemmat, ne henkilöt jotka ovat lapsen elämässä olleet mukana. Nykyisin tuntuu, että viranomaiset menevät sieltä mistä "aita on matalin" eli päätöksiä tehdään joskus hätiköiden ja "helpoimman" kaavan mukaan. Valmiita sijaisperheitä tuntuu olevan aina joten kaikki viranomaiset eivät lähde tekemään läheisneuvonpitoa tai kartoittamaan lapsen lähipiiriä/sukua.

      Lasta tulisi kuunnella aidosti ja on tärkeää miten viranomainen esittää kysymykset, miten hän kohtaa lapsen. Aikuisen esimerkki on tärkeä ja ollaanko rehellisiä. Esim.jos lapsi vastaa aikuiselle ettei hän halua laitokseen vaan mielummin jonkun läheisen luo tai sijaisperheeseen, tätä tulisi mielestäni kunnioittaa.

      Vanhemmille kertoa rehellisesti mutta asiallisesti faktat ja antaa tietoa heidän oikeuksistaan ja vaihtoehdoista eri sijoituspaikkojen suhteen. Samoin käytännön asiat sopia yhteistyössä lapsen vanhemman/vanhempien kanssa.

      Joskus kokouksissa voisi mainita myös asioista jotka ovat menneet hyvin, kuin että aina muistuttaa vanhempia tai lapsia asioista jotka on olleet huonosti.

    • Stasin uhri

      Nämä kommentit kuulostivat niin tutuilta. Exäni rakastaa veljeillä noiden pirujen kanssa. Menen sinne huomenna itse, katsotaan kuin kaskustelu sujuu. Tosin varmistan selustani kuten tässä on neuvottu. Käyttäydyn hillitysti ja asiallisesti. Keskustelen vain todennettavista faktoista. Arvailu ja mutu eivät tule kysymykseen.

    • Paljon_kärsinyt

      Toivoisin tähän keskusteluun asiallisia, selkeitä ja yksiselitteisiä lauseita.
      Haluaisin tietää:
      1) Paljonko kunta saa valtiolta rahaa / 1 huostaanotettu / kk?
      2) Paljonko sijaisperhe saa kunnalta / 1 huostaanotettu / kk?
      Pitääkö paikkansa se mitä olen kuullut, että kunnan saama valtion raha ei ole korvamerkittyä, eli kunta käyttää sen mihin haluaa.
      Kun näihin kysymyksiin on selvät vastaukset, voi tuloksesta jo nähdä mitkä ovat todennäköiset motiivit sosiaalivirkailijoitten ja sijaisperheitteen toimintaan.
      Sosiaalijohtaja ohjeistaa alaisiaan, jotta kassaan kertyisi mahdollisimman paljon rahaa?!
      Sijoitusperhe toimiin samoin; jotta saisi tuloja?
      Mistä alkaen ja kenen luvalla tuota lastensuojelulaissa olevaa epämääräistä ilmaisua "lapsen parasta ajatellen" on saanut käyttää perusteena lapsen ottamiselle pois biologisilta vanhemmilta? Huostaanottoon käytetyillä veronmaksajien rahoilla voisi hyvin palkata kokopäiväisen kodinhoitajan ongelmista kärsivään kotiin, jolloin ei olisi tarvetta hajottaa perhettä. Perheen hajottaminen on brutaali, väkivaltainen ja vahingollinen teko, mikä vaikuttaa negatiivisesti kaikkien osallisten elämään pitkälle tulevaisuuteen.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1247
    2. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      16
      1216
    3. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1149
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      3
      1149
    5. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      0
      1134
    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      0
      1133
    7. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      0
      1118
    8. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      41
      1114
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1105
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      1
      1100
    Aihe