ammattitaidottomista lomittajista

ovat sitä ja tätä. Palkkaa itse sellainen työntekijä joka mielestäsi osaa. Vai oletko nuuka?

kun ilmaiset lomittajat kirjoitti:

ovat sitä ja tätä. Palkkaa itse sellainen työntekijä joka mielestäsi osaa. Vai oletko nuuka?

Eipä näitä asioita ikinä korjata, jos vain rahalla ostetaan. Periaatekysymys on, jos järjestelmä on luotu niin kyllä sen toimiakin pitäisi.

että lomittajalla voi olla muutakin elämää kuin kuurata sun navetassa päivät pitkät. Oletkos edes keskustellut ongelmista lomittajan kanssa? kokeile itse lomittajan hommaa esim vuosi.

tk78 kirjoitti:

että lomittajalla voi olla muutakin elämää kuin kuurata sun navetassa päivät pitkät. Oletkos edes keskustellut ongelmista lomittajan kanssa? kokeile itse lomittajan hommaa esim vuosi.

Lue lisää

Meillä on pyritty palautetta antamaan, niin myönteistä, kuin kriittistäkin, silloin kun ongelmia on tullut. Joskus vain tuntuu, ettei mitään rakentavaa synny, kun palautteesta ennemminkin suututaan.

isäntä kirjoitti:

Meillä on pyritty palautetta antamaan, niin myönteistä, kuin kriittistäkin, silloin kun ongelmia on tullut. Joskus vain tuntuu, ettei mitään rakentavaa synny, kun palautteesta ennemminkin suututaan.

Lue lisää

se riippuu siitä miten se palaute annetaan.
Itse annan vain myönteistä palautetta koska voihan olla että virhe on syntynyt juuri koska on minun neuvoa noudatettu.
Jos olen selittänyt jotenkin ihmeellisesti niin että ei ole avautunut lomittajalle.
Meillä käykin kaikki lomittajat myös ne joita joissain taloissa pidetään huonoina.
Taitavat ite olla viallisia.
Monesti on ollut niin että lomittaja on handlannu tilanteen paremmin kun itse.
Isäntä tuppaa olemaan yrmy lomittajille mutta minäpä en sitä enää lomittajia päästä neuvomaan.
Sanoin sille että paree että pysyt pois ja teet ne rehunotot ja muut mihin lomittaja ei ala.
Isäntä on omilta vanhemmiltaan oppinut ton kummallisen "lomittajat ei osaa mitään" asenteen.
Kyllä otti hermoon kun aluksi yritti minuaki pompottaa. Kyllä loppu kun sanoin kerran että hoia ite paskaset lehmäs kun kerran niin hyvin osaat ja läksin kävelemään tupaan kesken lypsyn. Siinä se sitten kaks viikkoa yksin hoiti kunnes pyysi anteeksi ja pysy pois jaloista. Kummasti se loppu stressivaivat siltä samalla kun huomas että osaahan ne yksinkin.
Sanon aina että pääasia että kaikki elukat saa ruokaa ja juomaa, paskat hoidetaan pois niin että elikot on suht puhtaita ja maito päätyy tavalla tai toisella tankkiin.

tk78 kirjoitti:

että lomittajalla voi olla muutakin elämää kuin kuurata sun navetassa päivät pitkät. Oletkos edes keskustellut ongelmista lomittajan kanssa? kokeile itse lomittajan hommaa esim vuosi.

Lue lisää

siinä tapauksessa jos ei tiedä mitä lomittajan homma on!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Itellä olis mahdollisuus tehdä lomitustyötä mutta kun satun tietämään mitä se on niin en tee. Suomen maa on kuule töitä täynnä tekevälle, jos vaan viittii tehrä,on huomattu.

Eli ei ole osaamista edes johtavilla lomittajilla saatikka lomasihtereillä, ei ammatillista eikä työnjohdollista osaamista!!

Vika on kunnissa kirjoitti:

Eli ei ole osaamista edes johtavilla lomittajilla saatikka lomasihtereillä, ei ammatillista eikä työnjohdollista osaamista!!

Meillä on minun äitiysloman aikana ollut nyt 13 eri lomittajaa(vauva nyt 3kk) ja pitkien vääntöjen jäälkeen sain puhuttua porukkaa pienemmäksi.Ennen äitiyslomaa olleeseen sairaslomaan en saanut tekijöitä kun kaikki meillä ollet lomittajat olivat tekemässä vuosilomia. Välillä tuntuu että joka päivä sai hypätä navetalle opastamaan uutta lomittajaa kun vaihtuivat jatkuvasti. Nyt on saatu porukka pienemmäksi ja hommat hoituvat hyvin, välillä on kuiten heillä keskinäisiä kahnauksia kun nuoremmat astuvat vanhempien varpaille,eräs opiskelija taas on niin herkkänahkainen ettei tohdi muuta kuin päivää sanoa kun jo itkeä tillittää ja häntä on tosi vaikea neuvoa ja opastaa. Päällisin puolin olen tyytyväinen nykyiseentilaan.

m.ozzz kirjoitti:

Meillä on minun äitiysloman aikana ollut nyt 13 eri lomittajaa(vauva nyt 3kk) ja pitkien vääntöjen jäälkeen sain puhuttua porukkaa pienemmäksi.Ennen äitiyslomaa olleeseen sairaslomaan en saanut tekijöitä kun kaikki meillä ollet lomittajat olivat tekemässä vuosilomia. Välillä tuntuu että joka päivä sai hypätä navetalle opastamaan uutta lomittajaa kun vaihtuivat jatkuvasti. Nyt on saatu porukka pienemmäksi ja hommat hoituvat hyvin, välillä on kuiten heillä keskinäisiä kahnauksia kun nuoremmat astuvat vanhempien varpaille,eräs opiskelija taas on niin herkkänahkainen ettei tohdi muuta kuin päivää sanoa kun jo itkeä tillittää ja häntä on tosi vaikea neuvoa ja opastaa. Päällisin puolin olen tyytyväinen nykyiseentilaan.

Lue lisää

Rupee töihin äläkä valita. Vaunut navetan nurkkaan ja kyykkiin lehmien alle. Kyllä soon niin, että maatilan emäntä ei äitiyslomaa tartte siksi, että voi kettuilla lomittajille! en ymmärää miten sinulla muka ei ole aikaa opastaa lomittajaa. en ole pitänyt lapseni syntymän jälkeen kun kaksiviikkoa äitiyslomaa. kyllä vauva rytmin oppii. Ja lehmät voi hyvin ja meillä käy maan parhaat lomittajat.
Taidat olla sitä tiukkapipoista emännän tynkää. Säälin lomittajiasi jo valmiiksi.
Aina ei voi saada sitä täydellistä isännän silmälle miellyttävää naislomittajaa joka osaa homman kuin homman. Se vaan on niin ja siihen on tyydyttävä.
Valitettavaa on jos lomittaja ei osaa hommaansa. silloin tilan väki neuvoo vaikka kädestä pitäen. Ja varmasti oppii. Ja eihän sinunkaan navetassa isäntä lomalla ole. Hän on siellä lomittajan apuna ja neuvojana. Turhaa kitinää tuntuu nyt olevan. Aina täällä meikäläiset ovat haukkumassa lomittajia, jotka tulevat minun kotiini tekemään minun työtäni. Kunnioitan heitä tämä on meille viljeliöille erillis vapaus. kuinka moni muu yrittäjä saa ilmaiseksi työntekijän niin, että homma on toiminnassa kokoajan. Niin ei kukaan ja täällä vaan valitetaan ja valitetaan. Olen valmis siirtymään täysin maksullisiin lomapäiviin johan loppuis tilallistenkin haukkuminen.

emäntä.... kirjoitti:

Rupee töihin äläkä valita. Vaunut navetan nurkkaan ja kyykkiin lehmien alle. Kyllä soon niin, että maatilan emäntä ei äitiyslomaa tartte siksi, että voi kettuilla lomittajille! en ymmärää miten sinulla muka ei ole aikaa opastaa lomittajaa. en ole pitänyt lapseni syntymän jälkeen kun kaksiviikkoa äitiyslomaa. kyllä vauva rytmin oppii. Ja lehmät voi hyvin ja meillä käy maan parhaat lomittajat.
Taidat olla sitä tiukkapipoista emännän tynkää. Säälin lomittajiasi jo valmiiksi.
Aina ei voi saada sitä täydellistä isännän silmälle miellyttävää naislomittajaa joka osaa homman kuin homman. Se vaan on niin ja siihen on tyydyttävä.
Valitettavaa on jos lomittaja ei osaa hommaansa. silloin tilan väki neuvoo vaikka kädestä pitäen. Ja varmasti oppii. Ja eihän sinunkaan navetassa isäntä lomalla ole. Hän on siellä lomittajan apuna ja neuvojana. Turhaa kitinää tuntuu nyt olevan. Aina täällä meikäläiset ovat haukkumassa lomittajia, jotka tulevat minun kotiini tekemään minun työtäni. Kunnioitan heitä tämä on meille viljeliöille erillis vapaus. kuinka moni muu yrittäjä saa ilmaiseksi työntekijän niin, että homma on toiminnassa kokoajan. Niin ei kukaan ja täällä vaan valitetaan ja valitetaan. Olen valmis siirtymään täysin maksullisiin lomapäiviin johan loppuis tilallistenkin haukkuminen.

Lue lisää

lomittajaa olla helposti saataaaaavilla. Tuntuu valitus sellaiselta että mikään ei ole hyvä. Tai on lomittaja miellytänyt liiaksi isännän silmää ;)
Vai oletko kenties lomittaja itsekkin, joka ei tule toimeen isäntäväen ja eläinten kanssa.

olla teille kirjoitti:

lomittajaa olla helposti saataaaaavilla. Tuntuu valitus sellaiselta että mikään ei ole hyvä. Tai on lomittaja miellytänyt liiaksi isännän silmää ;)
Vai oletko kenties lomittaja itsekkin, joka ei tule toimeen isäntäväen ja eläinten kanssa.

Lue lisää

Sinulla erikoiset kysymykset? Meillä ei ole mitään ongelmia lomituksen saannin kanssa. Ja kyllähän isännällä pitää silmän iloa navetalla olla, kun minä olen sieltä pois.

olen itse juuri tällä hetkellä opiskelemassa oppisopimuksella maataloulomittajaksi ja pari tilallista ovat olleet tosi töykeitä opiskelijaa kohtaa sellainen asenne et "mitä toikin tänne nyt tuppautui pilamaan maidon tuotosta yms..." ei heiltä tohdi kysellä kun isäntä/emäntä näyttää hapanta namaa,koita siinä nyt sitte opiskella,tulee välillä kyllä sellainen olo et mitä minä tällä alalla teen on sitä parenpiakin aloja olemassa!toki ymmärrän et tilallisilla on omiakin rahallisia/muita henk.koht. ongelmia, mutta se että se pitää kaataa lomittajan niskaan on vähän kyllä liikaa,sitä varten on olemassa psykiatrit erikseen sun muut!

Meillä oli lomittaja ja jätti tulematta yhtenä aamuna ilmoittamatta. Onneksi satuin olemaan kotona ja menin itse aamulypsylle. Mutta entä jos olisin ollut etelänmatkalla,kuka olisi homman hoitanut??? Mielestäni johtavan lomittajan pitäisi hoitaa asia, onko näin?? Mitä lomaa se on jos ei voi luottaa, tuleeko hommat hoidettua.

Potkurauta kirjoitti:

Meillä oli lomittaja ja jätti tulematta yhtenä aamuna ilmoittamatta. Onneksi satuin olemaan kotona ja menin itse aamulypsylle. Mutta entä jos olisin ollut etelänmatkalla,kuka olisi homman hoitanut??? Mielestäni johtavan lomittajan pitäisi hoitaa asia, onko näin?? Mitä lomaa se on jos ei voi luottaa, tuleeko hommat hoidettua.

Lue lisää

Kyllä taas lomittajaa potkitaan. Oletteko ajatelleet, te, joilla lomittaja alituiseen vaihtuu, MIKSI ette saa pidettyä yhtä ja samaa pitempää aikaa? Oliskos syy siinä, että tilanne tiedetään v....maisena työpaikkana kyyläävän emännän/isännän, törkeän kielenkäytön tms vuoksi?
Lomittajien kesken jutut liikkuu, olen itse kieltäytynyt menemästä muutamalle tilalle vaikka olisivat halunneet, koska kuulin useilta lomittajilta mitä siellä tapahtuu.
Ja jos "aureuspommi" räjähtää niin kyllä se aureus on voinut sun navettaasi tulla ihan sulta iteltäs! Aureuskin on niin yleinen lehmillä, että ihan turhaa etsiä syyllisiä lomittajista.
Ja toinen juttu vielä. Kannattaisko pitää ne koneet ja releet kunnossa että lomittaja jaksaa/pystyy tekemään työnsä hyvin? Vaikea lypsää kunnolla jos täysin vieras kone on jotenkin rikki ja vaatii jotain erityis kommervenkkejä toimiakseen.
Lomittajalle voi sitten sanoa suoraan jos jotain sanottavaa tulee eikä kierrättää sitä lomatoimiston kautta! On se kumma kun ei uskalleta tulla ongelmista puhumaan päin naamaa.
Olen muutamaa veemäisenä tunnettua emäntää itkettänyt kun olen mennyt sanomaan suorat sanat.
No eipä ole niille tiloille tarvinnut enää mennä, mutta ovat kuulemma parantaneet tapojaan kun kerrankin ovat saaneet kuulla mitä heistä oikeasti ajatellaan.

lomittaja kirjoitti:

Kyllä taas lomittajaa potkitaan. Oletteko ajatelleet, te, joilla lomittaja alituiseen vaihtuu, MIKSI ette saa pidettyä yhtä ja samaa pitempää aikaa? Oliskos syy siinä, että tilanne tiedetään v....maisena työpaikkana kyyläävän emännän/isännän, törkeän kielenkäytön tms vuoksi?
Lomittajien kesken jutut liikkuu, olen itse kieltäytynyt menemästä muutamalle tilalle vaikka olisivat halunneet, koska kuulin useilta lomittajilta mitä siellä tapahtuu.
Ja jos "aureuspommi" räjähtää niin kyllä se aureus on voinut sun navettaasi tulla ihan sulta iteltäs! Aureuskin on niin yleinen lehmillä, että ihan turhaa etsiä syyllisiä lomittajista.
Ja toinen juttu vielä. Kannattaisko pitää ne koneet ja releet kunnossa että lomittaja jaksaa/pystyy tekemään työnsä hyvin? Vaikea lypsää kunnolla jos täysin vieras kone on jotenkin rikki ja vaatii jotain erityis kommervenkkejä toimiakseen.
Lomittajalle voi sitten sanoa suoraan jos jotain sanottavaa tulee eikä kierrättää sitä lomatoimiston kautta! On se kumma kun ei uskalleta tulla ongelmista puhumaan päin naamaa.
Olen muutamaa veemäisenä tunnettua emäntää itkettänyt kun olen mennyt sanomaan suorat sanat.
No eipä ole niille tiloille tarvinnut enää mennä, mutta ovat kuulemma parantaneet tapojaan kun kerrankin ovat saaneet kuulla mitä heistä oikeasti ajatellaan.

Lue lisää

Meillä ainakin ongelmana on johtava lomittaja, joka ei anna ammattitaitoisia lomittajia tiloille, lomat jäävät pitämättä, "Paremmilla tiloilla" kun on etuoikeus. Vakilomittajan kanssa pärjätään hyvin (...silloin kun hänet satumme töihin saamaan) ja annetaan hänelle kiitosta!

Potkurauta kirjoitti:

Meillä ainakin ongelmana on johtava lomittaja, joka ei anna ammattitaitoisia lomittajia tiloille, lomat jäävät pitämättä, "Paremmilla tiloilla" kun on etuoikeus. Vakilomittajan kanssa pärjätään hyvin (...silloin kun hänet satumme töihin saamaan) ja annetaan hänelle kiitosta!

Lue lisää

Paljon on asioissa korjattavaa.Joku täällä väläytteli tutkintoja ja koulutuksia... nehän ovat oiva POHJA mutta eivät ammattitaidosta juuri kerro.
Itselläni ollut perehdytettavänä 4 juuri valmistunutta ja täytyy sanoa, että oppi on alkutekijöissä ja luulot korkealla. Näille myös ei juurikaan saa neuvoja antaa koska heillä on viimeisin tieto taito... viis kokemuksesta.
Koulutuksissa tietysti olen itsekkin käynyt moneen otteeseen kun tuota "uraa" on jo noin pitkälti. Toisinaan niistä jää jotain käteen, mutta yleensä vain mukavia keskustelupäiviä. Viimeksi kävin kolmen päivän ATK-kurssin jossa opeteltiin miten kone aukaistaan, tekstinkäsittelyä jne. niille joille tämä oli tuttua saivat surffata netissä 8h. Viimeisenä päivänä käytiin tunnin aikana läpi Alpron toimintaa. Se siitä kurssista.
Esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka, mutta tämä vain vinkkinä että ei se koulutus ole autuaaksi tekevä.
Meidän alueella otetaan nyt käyttöön kokeilu jossa uudet lomittajat kiertävät aluksi kuukauden vanhojen lomittajien mukana ja näin nähdään mikä on osaaminen. Moni kun tosiaan taitojaan liioittelee.
Itselläni onneksi jo 9vuotta ollut aivan ihana rengas. Mukavaa kun on tutut ihmiset ja eläimet. Joustoa löytyy puolin jos toisinkin ja jos sanottavaa on se myös sanotaan.

lomittajana 15v kirjoitti:

Paljon on asioissa korjattavaa.Joku täällä väläytteli tutkintoja ja koulutuksia... nehän ovat oiva POHJA mutta eivät ammattitaidosta juuri kerro.
Itselläni ollut perehdytettavänä 4 juuri valmistunutta ja täytyy sanoa, että oppi on alkutekijöissä ja luulot korkealla. Näille myös ei juurikaan saa neuvoja antaa koska heillä on viimeisin tieto taito... viis kokemuksesta.
Koulutuksissa tietysti olen itsekkin käynyt moneen otteeseen kun tuota "uraa" on jo noin pitkälti. Toisinaan niistä jää jotain käteen, mutta yleensä vain mukavia keskustelupäiviä. Viimeksi kävin kolmen päivän ATK-kurssin jossa opeteltiin miten kone aukaistaan, tekstinkäsittelyä jne. niille joille tämä oli tuttua saivat surffata netissä 8h. Viimeisenä päivänä käytiin tunnin aikana läpi Alpron toimintaa. Se siitä kurssista.
Esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka, mutta tämä vain vinkkinä että ei se koulutus ole autuaaksi tekevä.
Meidän alueella otetaan nyt käyttöön kokeilu jossa uudet lomittajat kiertävät aluksi kuukauden vanhojen lomittajien mukana ja näin nähdään mikä on osaaminen. Moni kun tosiaan taitojaan liioittelee.
Itselläni onneksi jo 9vuotta ollut aivan ihana rengas. Mukavaa kun on tutut ihmiset ja eläimet. Joustoa löytyy puolin jos toisinkin ja jos sanottavaa on se myös sanotaan.

Lue lisää

Kiva kuulla lomittajan näkökanta. Voisi toimia ihan hyvin, kun aloittelijat olisivat osaavien mukana. Meillä päin näin ei vaan tehdä. Tälläpäin niitä alkajia suositellaan ammatitaitoisina. Ja vahinkoa sattuu... Ikävä kyllä.

Lypsyjakkara kirjoitti:

Kiva kuulla lomittajan näkökanta. Voisi toimia ihan hyvin, kun aloittelijat olisivat osaavien mukana. Meillä päin näin ei vaan tehdä. Tälläpäin niitä alkajia suositellaan ammatitaitoisina. Ja vahinkoa sattuu... Ikävä kyllä.

Lue lisää

Itse olen entinen lomittaja. Silloin kun lomittajana toimin, lähdin toimintaan suoraan koulun penkiltä ja silloin oletin tietenkin osaavani kaiken. Totta kai se karisi heti ensimmäisellä viikolla kun sain kunnan veemäisemmän isännä tilan. Ja kun koulussa oli käytössä ollut pihatto ja ei mitään opetusta toisenlaisista koneista. Neuvoja ei tullut paljon mitään, hyvä kun näytettiin ummessa olevat lehmät ja niitäkään ei merkitty... Muissa isommissa paikoissa mukana oli vanhempi lomittaja jolta silloin sain hurjasti tietoa joka auttoi tiloilla joilla olin yksin.
Mahtava kuulla että joillakin paikkakunnilla on käytäntö missä aloittelijat kiertävät vanhempien lomittajien mukana. Kunpa olisi silloin aikoinaan ollut mullakin.
Terveyden takia tosin en enää voi olla lomittajana, mutta jos toisin olisi, lomittaisin varmasti edelleen.

ex-lomittaja kirjoitti:

Itse olen entinen lomittaja. Silloin kun lomittajana toimin, lähdin toimintaan suoraan koulun penkiltä ja silloin oletin tietenkin osaavani kaiken. Totta kai se karisi heti ensimmäisellä viikolla kun sain kunnan veemäisemmän isännä tilan. Ja kun koulussa oli käytössä ollut pihatto ja ei mitään opetusta toisenlaisista koneista. Neuvoja ei tullut paljon mitään, hyvä kun näytettiin ummessa olevat lehmät ja niitäkään ei merkitty... Muissa isommissa paikoissa mukana oli vanhempi lomittaja jolta silloin sain hurjasti tietoa joka auttoi tiloilla joilla olin yksin.
Mahtava kuulla että joillakin paikkakunnilla on käytäntö missä aloittelijat kiertävät vanhempien lomittajien mukana. Kunpa olisi silloin aikoinaan ollut mullakin.
Terveyden takia tosin en enää voi olla lomittajana, mutta jos toisin olisi, lomittaisin varmasti edelleen.

Lue lisää

Lomittajan työ oli ensimmäinen ja ainoa työpaikka jonka maanviljelysteknikon koulutuksella, syksyllä 1991 sain. Jäin pestiin siihen asti, kun pääsin itsenäiseksi yrittäjäksi, eli johtamaan omaa lypsykarja/metsätilaa. Kova koulu- 52 erilaista torppaa tuli nähdyksi. Pääosin lehmiä, mutta myös sikoja ja kanoja. Stressaavin ja raskain työ jota olen ikinä tehnyt! Monessa, omasta mielestään erinomaisessa huushollissa eläimet reagoivat heti kun vieras tuli navettaan. Eli tuotos laski ja solut nousivat. Syynä tähän pidän sitä että: monestikaan eläimet eivät ole tottuneet vieraisiin, eli stressitaso nousee ja em. seurauksin. Ja voi sitä vittuilun ja seläntakana puhumisen määrää, kun näin kävi! Eli parhaita paikkoja lomittajalle olivat ne taloudet joissa oli kokemusta muustakin, kuin tuvan ja maitohuoneen välisestä polusta. Ja toiseksi: Perheet joissa oli kissoja, koiria ja pieniä lapsia navetassa, niin elukat tottuivat hälinään. Samoin vierailijat, jotka muistivat käydä navetan puolellakin totuttivat lehmät erilaisiin ääniin, vaatteiden väreihin ja kaikkeen muuhun UUTEEN. Muistan eräänkin, varsin kirjavan torpan, jossa 17 lehmää. Soluja aina alle 20000 ja keskituotos yli 8500kg. Mutta siellä elukat totutettiin vasikasta lähtien kaikenlaiseen touhuun, eli eläimet eivät stressaantuneet UUDEN ihmisen hoidosta. Miettikää näitä asioita aluksi, ennen kuin alatte moittia työntekijöitä. TOKI huonojakin on, en sitä kiistä. Mutta jokainen joka alalla tänä päivänä työskentelee, on varsin kova ammattilainen, ja ottaa työstään vastuun. Ja miettikään minkälaisen vastuun- Satoja tuhanasia eurojen arvoiset rakennukset, koneet ja arvokkaat eläimet ovat lomittajan vastuulla, heti kun sinne lomalle painellaan. Ja ainakin itse pidin kyttäyksenä sitä, kun jäätiin kotia katsomaan, miten poika pärjää. Tällä hetkellä (olen 35v), pyöritän kohtuullisen kokoista tilaa, ja omistan teollisuuskunnossapito yrityksen. Olen aina ollut kova ottamaan vastuuta ja koittanut saada myös jotakin aikaiseksi. Silti, lomittajan pesti 4,5v oli kovin pesti jonka olen tehnyt. Ja aivan varmaa on että- jos tuosta työstä saisi kunnon palkkaa ja arvostusta, niin porukan laatu paranisi!

Ja jokaiselle suosittelen: Käykää katsomassa muutakin maailmaa, kuin sitä omaa. Tutustukaa asioihin ja käykää joskus vaikka naapurin navetassa lypsyllä, niin tiedätte mitä lomittajan työ on!

lomittajana 15v kirjoitti:

Paljon on asioissa korjattavaa.Joku täällä väläytteli tutkintoja ja koulutuksia... nehän ovat oiva POHJA mutta eivät ammattitaidosta juuri kerro.
Itselläni ollut perehdytettavänä 4 juuri valmistunutta ja täytyy sanoa, että oppi on alkutekijöissä ja luulot korkealla. Näille myös ei juurikaan saa neuvoja antaa koska heillä on viimeisin tieto taito... viis kokemuksesta.
Koulutuksissa tietysti olen itsekkin käynyt moneen otteeseen kun tuota "uraa" on jo noin pitkälti. Toisinaan niistä jää jotain käteen, mutta yleensä vain mukavia keskustelupäiviä. Viimeksi kävin kolmen päivän ATK-kurssin jossa opeteltiin miten kone aukaistaan, tekstinkäsittelyä jne. niille joille tämä oli tuttua saivat surffata netissä 8h. Viimeisenä päivänä käytiin tunnin aikana läpi Alpron toimintaa. Se siitä kurssista.
Esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka, mutta tämä vain vinkkinä että ei se koulutus ole autuaaksi tekevä.
Meidän alueella otetaan nyt käyttöön kokeilu jossa uudet lomittajat kiertävät aluksi kuukauden vanhojen lomittajien mukana ja näin nähdään mikä on osaaminen. Moni kun tosiaan taitojaan liioittelee.
Itselläni onneksi jo 9vuotta ollut aivan ihana rengas. Mukavaa kun on tutut ihmiset ja eläimet. Joustoa löytyy puolin jos toisinkin ja jos sanottavaa on se myös sanotaan.

Lue lisää

Koulutus on aina eduksi, muttei se riitä käytännön töissä kovinkaan pitkälle.Tämän huomasin minäkin silloin, kun koulunpenkiltä lähdin pitäjään töitä tekemään.Kotona olin tottunut lypsykarjan hoitoon lapsesta saakka, tästä oli se etu, että traktorinajotaito oli kotona opittua ja siksi helpohkoa, vaikka eipä ne kaikki traktorit samoja ole merkeiltään kuin kotona.4 vuotta olen opiskellut lypsykarjataloutta ja vieläkään en ole liian viisas eläimien kanssa.Lomittaja joutuu käyttämään erilaisia koneita, eri merkkisiä ja eri tyyppisiä.Tarvitaan taito hallita eri valmistajien lypsykoneita,ruokintalaitteita ja traktorimerkkejä ja niihin asennettavia koneita.

Tämä ei ole ihan yksinkertainen ammattivalinta, ei ainakaan helpoimmasta päästä.Haastetta riittää.Tietotekniikka lisääntyy ja se edellyttää jatkuvaa koulutusta.Tästä sitten vastaavat kunnat, jos vastaavat.Meillä tästä asiasta pidetään huoli ja lomittajilta kysytään, mistä he haluaisivat seuraavan koulutusjakson pidettävän.Laatua yritetään pitää yllä.Aina joukkoon eksyy, ikävä kyllä, ihmisiä joita tämä työ ei niin paljoa kiinnosta.Se vaikuttaa työn jälkeen.Uudet lomittajat laitetaan aina kokeneemman lomittajan mukaan joksikin aikaa tätä nykyä.

Se miten lomitus onnistuu on paljon kiinni myös siitä yrittäjästä.Miten hän perehdyttää uuden lomittajan tilansa työtapoihin ja järjestykseen.Vuosien varrella olen oppinut, että sama työ voidaan tehdä monella eri tapaa, kukin tyylillään.Olen jopa törmännyt tilanteisiin, jossa jokin työvaihe tehdään siten, mitenkä sitä ei saisi nimen omaan tehdä.Tämä harmittaa, kun tiedät tekeväsi asian oppiesi ja kokemustesi vastaisesti ja kun tulee sairastuminen, on se sitten lomittajan syy.Kaikilla tiloilla ei ole viisasta jakaa mielipiteitään, tämänkin olen oppinut.Talossa tehdään talon tapaan.Kirjallisista ohjeista on suuri apu, myös siinä tilanteessa, kun tulee erimielisyyksiä työn laadusta.

Itselläni on sellaiset talot, joiden kanssa työskentely on sujunut saumattomasti.Luottamus on kaiken perusta ja se, että itse ottaa työstään vastuun ja hoitaa kaikki tilanteet asiaankuuluvalla tavalla.Asiat sanotaan siinä tilanteessa suoraan, eikä toimiston kautta.Saadaan nopea korjaus tilanteeseen, jos tilan väellä on sanomista työstäni.Tämän olen ilmoittanut heti tilalle mennessäni, että sanotaan rohkeasti, jos jokin työtapani/menetelmäni ei ole tilalle sopiva.Tästä se kaikki lähtee.Hommat hoidetaan alusta loppuun, vaikka tilan väki olisi etelän reissulla.Minulla on kaksi hyvää lomittajatoveria samalla alueella, joilta voi pyytää apua ongelmatilanteisiin.Kuten lehmän poikimisavustukseen tai muuhun yllättävään tilanteeseen, josta yksin ei selviä.Samoin jos joku meistä sairastuu, voi työtoverille soittaa, jos ehtisi tulemaan apuun.Eläimiä ei jätetä hoitamatta, oli tilanne mikä tahansa.Esimerkkinä viime viikolta, kun tulin itse vatsatautiin, sain lypsettyä, mutta työtöverini tuli ajamaan lannat,kun töiltään ehti, koska oloni oli niin heppoinen.Yhteistyö on tärkeää lomittajienkin kesken.Kiitos myös kuuluu hyville työtovereille, jolla saadaan homma sujumaan puolin ja toisin.

Lomittajana yli 10v kirjoitti:

Koulutus on aina eduksi, muttei se riitä käytännön töissä kovinkaan pitkälle.Tämän huomasin minäkin silloin, kun koulunpenkiltä lähdin pitäjään töitä tekemään.Kotona olin tottunut lypsykarjan hoitoon lapsesta saakka, tästä oli se etu, että traktorinajotaito oli kotona opittua ja siksi helpohkoa, vaikka eipä ne kaikki traktorit samoja ole merkeiltään kuin kotona.4 vuotta olen opiskellut lypsykarjataloutta ja vieläkään en ole liian viisas eläimien kanssa.Lomittaja joutuu käyttämään erilaisia koneita, eri merkkisiä ja eri tyyppisiä.Tarvitaan taito hallita eri valmistajien lypsykoneita,ruokintalaitteita ja traktorimerkkejä ja niihin asennettavia koneita.

Tämä ei ole ihan yksinkertainen ammattivalinta, ei ainakaan helpoimmasta päästä.Haastetta riittää.Tietotekniikka lisääntyy ja se edellyttää jatkuvaa koulutusta.Tästä sitten vastaavat kunnat, jos vastaavat.Meillä tästä asiasta pidetään huoli ja lomittajilta kysytään, mistä he haluaisivat seuraavan koulutusjakson pidettävän.Laatua yritetään pitää yllä.Aina joukkoon eksyy, ikävä kyllä, ihmisiä joita tämä työ ei niin paljoa kiinnosta.Se vaikuttaa työn jälkeen.Uudet lomittajat laitetaan aina kokeneemman lomittajan mukaan joksikin aikaa tätä nykyä.

Se miten lomitus onnistuu on paljon kiinni myös siitä yrittäjästä.Miten hän perehdyttää uuden lomittajan tilansa työtapoihin ja järjestykseen.Vuosien varrella olen oppinut, että sama työ voidaan tehdä monella eri tapaa, kukin tyylillään.Olen jopa törmännyt tilanteisiin, jossa jokin työvaihe tehdään siten, mitenkä sitä ei saisi nimen omaan tehdä.Tämä harmittaa, kun tiedät tekeväsi asian oppiesi ja kokemustesi vastaisesti ja kun tulee sairastuminen, on se sitten lomittajan syy.Kaikilla tiloilla ei ole viisasta jakaa mielipiteitään, tämänkin olen oppinut.Talossa tehdään talon tapaan.Kirjallisista ohjeista on suuri apu, myös siinä tilanteessa, kun tulee erimielisyyksiä työn laadusta.

Itselläni on sellaiset talot, joiden kanssa työskentely on sujunut saumattomasti.Luottamus on kaiken perusta ja se, että itse ottaa työstään vastuun ja hoitaa kaikki tilanteet asiaankuuluvalla tavalla.Asiat sanotaan siinä tilanteessa suoraan, eikä toimiston kautta.Saadaan nopea korjaus tilanteeseen, jos tilan väellä on sanomista työstäni.Tämän olen ilmoittanut heti tilalle mennessäni, että sanotaan rohkeasti, jos jokin työtapani/menetelmäni ei ole tilalle sopiva.Tästä se kaikki lähtee.Hommat hoidetaan alusta loppuun, vaikka tilan väki olisi etelän reissulla.Minulla on kaksi hyvää lomittajatoveria samalla alueella, joilta voi pyytää apua ongelmatilanteisiin.Kuten lehmän poikimisavustukseen tai muuhun yllättävään tilanteeseen, josta yksin ei selviä.Samoin jos joku meistä sairastuu, voi työtoverille soittaa, jos ehtisi tulemaan apuun.Eläimiä ei jätetä hoitamatta, oli tilanne mikä tahansa.Esimerkkinä viime viikolta, kun tulin itse vatsatautiin, sain lypsettyä, mutta työtöverini tuli ajamaan lannat,kun töiltään ehti, koska oloni oli niin heppoinen.Yhteistyö on tärkeää lomittajienkin kesken.Kiitos myös kuuluu hyville työtovereille, jolla saadaan homma sujumaan puolin ja toisin.

Lue lisää

Juuri tuollaisia ihmisiä lomitusala mielestäni tarvitsee! Eli vastuuntunto ja tieto siitä että asiat voidaan tehdä eri tavoin. En tiedä nykyistä lomittajien palkkatasoa, mutta Leppävirralla sain Y21 2, vuoteen 1995 asti. Eli markoissa 6208-verot. Ja joka markan koin ansaituksi, juuri esim. siitä syystä, että joka paikassa ei ollut viisasta keskustella työmenetelmien oikeellisuudesta, saati esittää SELVIEN epäkohtien korjausta. MEILLÄ tehdään NÄIN..

Ja joskus talonväeltä kuuli myös totuuden: Tuolla palkalla HE eläisivät kuin kuninkaat, eli mitä valitat. Lausunto kuului yli 200ha metsää omistavan perheen emännälle, jonka jännin elämänkokemus tuntui olevan oma navetta. Juuri muualla ei ollut käynyt.. Sinänsä säälittävää ottaa oma työnsa noin vakavasti ja stressaantua siitä. Paineensa on jokaisella, mutta juuri se muualla käynti ja muiden ratkaisujen näkeminen oli minun omalle uralleni se suuri pelastus. Eli kun olit nähnyt 52 tapaa hoitaa joku asia, niin omaan torppaan pystyi yhdistelemällä valitsemaan sen parhaan. Ja tällä hetkellä työllistän 2-3 hlöä, tosin en enää eläinten parissa. Mutta TIEDÄN, minkalaista on opetella uusia asioita, uusien ihmisten kanssa ja uusissa ympyröissä.

Kokemus ja taito tulevat vaan kokemalla ja tekemällä. Eivät opiskelulla tai urautumisella.

jkl kirjoitti:

Lomittajan työ oli ensimmäinen ja ainoa työpaikka jonka maanviljelysteknikon koulutuksella, syksyllä 1991 sain. Jäin pestiin siihen asti, kun pääsin itsenäiseksi yrittäjäksi, eli johtamaan omaa lypsykarja/metsätilaa. Kova koulu- 52 erilaista torppaa tuli nähdyksi. Pääosin lehmiä, mutta myös sikoja ja kanoja. Stressaavin ja raskain työ jota olen ikinä tehnyt! Monessa, omasta mielestään erinomaisessa huushollissa eläimet reagoivat heti kun vieras tuli navettaan. Eli tuotos laski ja solut nousivat. Syynä tähän pidän sitä että: monestikaan eläimet eivät ole tottuneet vieraisiin, eli stressitaso nousee ja em. seurauksin. Ja voi sitä vittuilun ja seläntakana puhumisen määrää, kun näin kävi! Eli parhaita paikkoja lomittajalle olivat ne taloudet joissa oli kokemusta muustakin, kuin tuvan ja maitohuoneen välisestä polusta. Ja toiseksi: Perheet joissa oli kissoja, koiria ja pieniä lapsia navetassa, niin elukat tottuivat hälinään. Samoin vierailijat, jotka muistivat käydä navetan puolellakin totuttivat lehmät erilaisiin ääniin, vaatteiden väreihin ja kaikkeen muuhun UUTEEN. Muistan eräänkin, varsin kirjavan torpan, jossa 17 lehmää. Soluja aina alle 20000 ja keskituotos yli 8500kg. Mutta siellä elukat totutettiin vasikasta lähtien kaikenlaiseen touhuun, eli eläimet eivät stressaantuneet UUDEN ihmisen hoidosta. Miettikää näitä asioita aluksi, ennen kuin alatte moittia työntekijöitä. TOKI huonojakin on, en sitä kiistä. Mutta jokainen joka alalla tänä päivänä työskentelee, on varsin kova ammattilainen, ja ottaa työstään vastuun. Ja miettikään minkälaisen vastuun- Satoja tuhanasia eurojen arvoiset rakennukset, koneet ja arvokkaat eläimet ovat lomittajan vastuulla, heti kun sinne lomalle painellaan. Ja ainakin itse pidin kyttäyksenä sitä, kun jäätiin kotia katsomaan, miten poika pärjää. Tällä hetkellä (olen 35v), pyöritän kohtuullisen kokoista tilaa, ja omistan teollisuuskunnossapito yrityksen. Olen aina ollut kova ottamaan vastuuta ja koittanut saada myös jotakin aikaiseksi. Silti, lomittajan pesti 4,5v oli kovin pesti jonka olen tehnyt. Ja aivan varmaa on että- jos tuosta työstä saisi kunnon palkkaa ja arvostusta, niin porukan laatu paranisi!

Ja jokaiselle suosittelen: Käykää katsomassa muutakin maailmaa, kuin sitä omaa. Tutustukaa asioihin ja käykää joskus vaikka naapurin navetassa lypsyllä, niin tiedätte mitä lomittajan työ on!

Lue lisää

Lehmät todellakin reagoivat outoon ihmiseen.Siinä nousevat solut ja ruokahalukin saattaa heiketä hetkellisesti.Mitä pienempi karja, sitä todennäköisempää on, että reagointi on voimakkaampaa, koska ulkopuolisia ihmisiä käy tilalla havemmin(seminologit, eläinlääkärit yms..) ja vielä pahempi on tilanne, jos vain yksi ihminen hoitaa karjaa ja eläimet ovat tottuneet vain tämän hoitajan käsittelyyn.Saattaa joku eläin pelätä niin paljon, ettei uskalla laittaa päätään ruokapöytään ensimmäisenä päivänä ollenkaan.Sekin on tullut nähtyä.Saatikka lypsy, maitoa pidätetään.

Muistan tapauksen, kun tein sijaisapulomitusta alkuvuosina.Lomitusjakso oli useita viikkoja.Karjassa oli 5 lehmää ja nuorikarja.Eläimiä hoiti vain silloin sairaana ollut isäntä.Toisella viikolla kaikki lehmät tekivät ruokalakon.Pöytä oli siisti, ruokakupit puhtaat ja rehu tuorretta.Eipä vain maistunut.Kaikki huusivat ja katselivat karjakeittiöön päin.Mansikit olivat huomanneet, ettei isäntää ollut näkynyt viikkoon, kaipasivat tuttua hoitajaa.Isäntä tuli navettaan katsomaan tilannetta, kun kerroin hänelle ongelman.Siinä samassa kaikki menivät pöytään syömään, kun isännän tuttu ääni kantautui elukoiden korviin.Eipä ollut minun ammattitaidon puute kyseessä, vaan mansikkien kaipuu.Silloin tällöin isäntä pistäytyi navetassa, kun voinniltaan kykeni ja lehmät olivat tyytyväisiä, kun tuttu ihminen kävi kierroksella navetassa.Tämä lehmien reaktio hämmästytti meitä kumpaakin, tätä sitten muistellaan vielä tänäkin päivänä.

Lomittajana yli 10v kirjoitti:

Koulutus on aina eduksi, muttei se riitä käytännön töissä kovinkaan pitkälle.Tämän huomasin minäkin silloin, kun koulunpenkiltä lähdin pitäjään töitä tekemään.Kotona olin tottunut lypsykarjan hoitoon lapsesta saakka, tästä oli se etu, että traktorinajotaito oli kotona opittua ja siksi helpohkoa, vaikka eipä ne kaikki traktorit samoja ole merkeiltään kuin kotona.4 vuotta olen opiskellut lypsykarjataloutta ja vieläkään en ole liian viisas eläimien kanssa.Lomittaja joutuu käyttämään erilaisia koneita, eri merkkisiä ja eri tyyppisiä.Tarvitaan taito hallita eri valmistajien lypsykoneita,ruokintalaitteita ja traktorimerkkejä ja niihin asennettavia koneita.

Tämä ei ole ihan yksinkertainen ammattivalinta, ei ainakaan helpoimmasta päästä.Haastetta riittää.Tietotekniikka lisääntyy ja se edellyttää jatkuvaa koulutusta.Tästä sitten vastaavat kunnat, jos vastaavat.Meillä tästä asiasta pidetään huoli ja lomittajilta kysytään, mistä he haluaisivat seuraavan koulutusjakson pidettävän.Laatua yritetään pitää yllä.Aina joukkoon eksyy, ikävä kyllä, ihmisiä joita tämä työ ei niin paljoa kiinnosta.Se vaikuttaa työn jälkeen.Uudet lomittajat laitetaan aina kokeneemman lomittajan mukaan joksikin aikaa tätä nykyä.

Se miten lomitus onnistuu on paljon kiinni myös siitä yrittäjästä.Miten hän perehdyttää uuden lomittajan tilansa työtapoihin ja järjestykseen.Vuosien varrella olen oppinut, että sama työ voidaan tehdä monella eri tapaa, kukin tyylillään.Olen jopa törmännyt tilanteisiin, jossa jokin työvaihe tehdään siten, mitenkä sitä ei saisi nimen omaan tehdä.Tämä harmittaa, kun tiedät tekeväsi asian oppiesi ja kokemustesi vastaisesti ja kun tulee sairastuminen, on se sitten lomittajan syy.Kaikilla tiloilla ei ole viisasta jakaa mielipiteitään, tämänkin olen oppinut.Talossa tehdään talon tapaan.Kirjallisista ohjeista on suuri apu, myös siinä tilanteessa, kun tulee erimielisyyksiä työn laadusta.

Itselläni on sellaiset talot, joiden kanssa työskentely on sujunut saumattomasti.Luottamus on kaiken perusta ja se, että itse ottaa työstään vastuun ja hoitaa kaikki tilanteet asiaankuuluvalla tavalla.Asiat sanotaan siinä tilanteessa suoraan, eikä toimiston kautta.Saadaan nopea korjaus tilanteeseen, jos tilan väellä on sanomista työstäni.Tämän olen ilmoittanut heti tilalle mennessäni, että sanotaan rohkeasti, jos jokin työtapani/menetelmäni ei ole tilalle sopiva.Tästä se kaikki lähtee.Hommat hoidetaan alusta loppuun, vaikka tilan väki olisi etelän reissulla.Minulla on kaksi hyvää lomittajatoveria samalla alueella, joilta voi pyytää apua ongelmatilanteisiin.Kuten lehmän poikimisavustukseen tai muuhun yllättävään tilanteeseen, josta yksin ei selviä.Samoin jos joku meistä sairastuu, voi työtoverille soittaa, jos ehtisi tulemaan apuun.Eläimiä ei jätetä hoitamatta, oli tilanne mikä tahansa.Esimerkkinä viime viikolta, kun tulin itse vatsatautiin, sain lypsettyä, mutta työtöverini tuli ajamaan lannat,kun töiltään ehti, koska oloni oli niin heppoinen.Yhteistyö on tärkeää lomittajienkin kesken.Kiitos myös kuuluu hyville työtovereille, jolla saadaan homma sujumaan puolin ja toisin.

Lue lisää

Asenteesi on kyllä kohdallaan ja muutkin toimintatavat: yhteistyöt muiden lomittajien kanssa. Ottaisin sinut mielellään lomittamaan!

Itselläni on maatila ja lisäksi käyn vielä tuntipalkkaisena lomitustyössä. Näen siis lomitustyön molemmat puolet.
Lomittajan ja isäntäväen on todellakin pystyttävä luottamaan toisiinsa ja antamaan mahdollinen kritiikki kasvotusten ja asiallisesti.
Ei ole kenenkään etu, että seläntakana sitten myöhemmin jauhetaan ja puidaan esim. lomittajan virheistä. Jokaisella tilalla on omat tavat ja niiden mukaan lomittajan on myös työskenneltävä, mutta monikaan isäntä ei ota välttämättä huomioon sitä, että eri tiloilla on yhtämonta tapaa tehdä työt, kuin on työntekijää, jolloin oletetaan automaattisesti, että lomittaja osaa tehdä hommat omalla tilalla tilan omien tapojen mukaan. Kuinka voisi osata, jos tapoja ei ole tarkkaan näytetty? Kirjalliset ohjeet todellakin selkeytttävät tilannetta!
Kun kerran isäntäväki näyttäisi lomittajalle oman tilan tavat ja papereista löytyisivät samat tiedot myös unohduksen sattuessa, tuskin ongelmia tulisi.

Itse lomittajana erilaisia isäntiä ja emäntiä näkee laidasta laitaan. Toisissa paikoissa lomittajn työtä ja lomittajaa kunnioitetaan ja sellaisille tiloille on myös mukavaa mennä töihin. Kunnioitus on oltava molemmin puolinen. Toisissa paikoissa vahditaan kellon kanssa ikkunan takana... Ja aina on vain pahaa sanottavaa... Ei sellaisiin paikkoihin ole kenenkään lomittajan mukava mennä työskentelemään, jossa todellakin puuttuu arvostus ja luottamus toisen työhön. Mutta jonkun lomittajan on aina myös nekin paikat lomitettava.

Kirjalliset ohjeet ovat pakolliset lomittajalle. Joko eläinkohtaisilla tauluilla tai paperi versiona. On paljon tiloja, joissa kerrotaan esim. ruokinta määrät suullisesti luetellen. Muistaminen on lähes mahdotonta. Tälläisten tilojen isännille, jotka eivät niitä ohjeita saa kirjattua ylös, olisi erittäin opettavaa joutua lomittamaan esim. naapurin tilalla samanlaisilla ohjeistuksilla. Ei olekkaan niin itsestään selvää kuin on kuvitellut...

Itse taas tilallisen näkökulmasta lomittajia on myös monen laisia. Omalla tilallani olen pitänyt huolen siitä, että kenestäkään lomittajasta ei tarvitse huomautella seläntakana, vaan jos jotain huomautettavaa on ollut, olen käynyt asian lomittajan kanssa yhdessä läpi ja laittanut virheen omaan piikkiini, että en ole tarpeeksi selvästi neuvonut asiaa.
Lomittajien "tasossa" on myös eroja, on kokeneempiä ja vasta alalle harjoittelevia.
Muutamaan kyllästyneeseen tai muuuten vaan tympääntyneeseen olen myös tutustunut, mutta lähes aina tällaisessa tapauksessa on lomittajalla ollut mielenkiinto jo hiipumassa lomitus työhön, jolloin työ motivaatio ei ole ollut tarpeeksi korkea. Mutta edelleenkin on asiasta keskusteltava lomittajan kanssa ja asiallinen on oltava. Ei ole missään nimessä rakentavaa alkaa haukkumaan. Selän takana jahkaaminen ei auta.
Kuitenkin viimekädessä tiloilta voi vaikuttaa siihen, kuka lomittaja tulee lomittamaan. Jos kemiat ei isäntäväen ja lomittajan suhteen pelaa, saattaa ongelmia olla tiedossa...


No joka tapauksessa jokainen lomitustyötä tehnyt, arvostusta saanut ja tunnollinen lomittaja tietää työnsä tärkeyden ja vaativuuden.

Mielestäni lomittajalle pitäisi nostaa hattua, sillä monestakaan ei todellisuudessa lomittamaan ole!

näkökanta kirjoitti:

Asenteesi on kyllä kohdallaan ja muutkin toimintatavat: yhteistyöt muiden lomittajien kanssa. Ottaisin sinut mielellään lomittamaan!

Itselläni on maatila ja lisäksi käyn vielä tuntipalkkaisena lomitustyössä. Näen siis lomitustyön molemmat puolet.
Lomittajan ja isäntäväen on todellakin pystyttävä luottamaan toisiinsa ja antamaan mahdollinen kritiikki kasvotusten ja asiallisesti.
Ei ole kenenkään etu, että seläntakana sitten myöhemmin jauhetaan ja puidaan esim. lomittajan virheistä. Jokaisella tilalla on omat tavat ja niiden mukaan lomittajan on myös työskenneltävä, mutta monikaan isäntä ei ota välttämättä huomioon sitä, että eri tiloilla on yhtämonta tapaa tehdä työt, kuin on työntekijää, jolloin oletetaan automaattisesti, että lomittaja osaa tehdä hommat omalla tilalla tilan omien tapojen mukaan. Kuinka voisi osata, jos tapoja ei ole tarkkaan näytetty? Kirjalliset ohjeet todellakin selkeytttävät tilannetta!
Kun kerran isäntäväki näyttäisi lomittajalle oman tilan tavat ja papereista löytyisivät samat tiedot myös unohduksen sattuessa, tuskin ongelmia tulisi.

Itse lomittajana erilaisia isäntiä ja emäntiä näkee laidasta laitaan. Toisissa paikoissa lomittajn työtä ja lomittajaa kunnioitetaan ja sellaisille tiloille on myös mukavaa mennä töihin. Kunnioitus on oltava molemmin puolinen. Toisissa paikoissa vahditaan kellon kanssa ikkunan takana... Ja aina on vain pahaa sanottavaa... Ei sellaisiin paikkoihin ole kenenkään lomittajan mukava mennä työskentelemään, jossa todellakin puuttuu arvostus ja luottamus toisen työhön. Mutta jonkun lomittajan on aina myös nekin paikat lomitettava.

Kirjalliset ohjeet ovat pakolliset lomittajalle. Joko eläinkohtaisilla tauluilla tai paperi versiona. On paljon tiloja, joissa kerrotaan esim. ruokinta määrät suullisesti luetellen. Muistaminen on lähes mahdotonta. Tälläisten tilojen isännille, jotka eivät niitä ohjeita saa kirjattua ylös, olisi erittäin opettavaa joutua lomittamaan esim. naapurin tilalla samanlaisilla ohjeistuksilla. Ei olekkaan niin itsestään selvää kuin on kuvitellut...

Itse taas tilallisen näkökulmasta lomittajia on myös monen laisia. Omalla tilallani olen pitänyt huolen siitä, että kenestäkään lomittajasta ei tarvitse huomautella seläntakana, vaan jos jotain huomautettavaa on ollut, olen käynyt asian lomittajan kanssa yhdessä läpi ja laittanut virheen omaan piikkiini, että en ole tarpeeksi selvästi neuvonut asiaa.
Lomittajien "tasossa" on myös eroja, on kokeneempiä ja vasta alalle harjoittelevia.
Muutamaan kyllästyneeseen tai muuuten vaan tympääntyneeseen olen myös tutustunut, mutta lähes aina tällaisessa tapauksessa on lomittajalla ollut mielenkiinto jo hiipumassa lomitus työhön, jolloin työ motivaatio ei ole ollut tarpeeksi korkea. Mutta edelleenkin on asiasta keskusteltava lomittajan kanssa ja asiallinen on oltava. Ei ole missään nimessä rakentavaa alkaa haukkumaan. Selän takana jahkaaminen ei auta.
Kuitenkin viimekädessä tiloilta voi vaikuttaa siihen, kuka lomittaja tulee lomittamaan. Jos kemiat ei isäntäväen ja lomittajan suhteen pelaa, saattaa ongelmia olla tiedossa...


No joka tapauksessa jokainen lomitustyötä tehnyt, arvostusta saanut ja tunnollinen lomittaja tietää työnsä tärkeyden ja vaativuuden.

Mielestäni lomittajalle pitäisi nostaa hattua, sillä monestakaan ei todellisuudessa lomittamaan ole!

Lue lisää

Sinulla on hyvä nakökanta asiaan, koska itse tiedät, mitä on mennä vieraaseen navettaan ja tehdä siellä työtä.Siellä ei mene kaikki niin, kuin itse teet omalla tilallasi.

Minä itse lähden siitä, että jokainen tila, eläinmäärään ja tuotokseen sekä jalostusarvoon katsomatta, ovat minun silmissäni samalla viivalla.Se navetan sisältö on kyseiselle isäntäväelle se jokapäiväisen leivän antaja.Sitä yritän vaalia ja parhaani mukaan tehdä työt isäntäväen neuvoja ja toimintatapoja kunnioittaen ja noudattaen.

Ensivaikutelman ihminen luo itsestään ensimmäisen 10 sekunnin aikana.Kaikki lähtee siitä.Hymy, kättely ja itsensä esittely, siitä lähtee kuva omasta luotettavuudesta ja asenteesta työhönsä.Kiinostus siitä, miten tilalla tehdään työt, kysymykset ja kuunteleminen.Se on ensimmäisen aamun avainsana.Tästä keskustelusta saa paljon irti ja itse kartoitan samalla mielessäni, mitkä ovat tilan tavoiteet ja paljon saa osviittaa toimintamallista.

Molemminpuoleinen kunnioitus on tärkeää ja lomittajan työssä on se yksi asia, jota monet eivät huomioi.Lomittaja menee aina toisen kotiin töihin, siinä on hyvin suuri kynnyskysymys,siinä astutaan askel toisen yksityisyyteen.Ei ole sama asia, kun kävelisit johonkin konttoriin, joka ei ole kenenkään koti.Vaitiolovelvollisuus on ehdoton asia, mikä pitää.Voi joutua näkemään ja kuulemaan ihan mitä vaan.Sitten yleensä, kun menee naapuritaloon, saatetaan kysyä jotain asiaa hyvin ovelastikkin."Lankaan" ei pidä mennä.Kysymyksiä väliin naapureista tulee, mutta vuosien varrella ihmiset ovat jo oppineet minusta, ettei kannata minulta kysyä, koska vastausta ei heru;D

Eräs lause on jäänyt mieleeni.Eräässä talossa kuulin lauseen "Jos muuta työtä ei ole, eikä muuhun työhön kykene, lomittajan töitä on aina"
Tämä jäi varmasti ikuisesti mieleeni.Nyt se lähinnä naurattaa, mutta tästä lauseesta näkee sen, miten luullaan, että tämä työ on helppoa kuin heinänteko:D No, minulla on nykyään kaikki tilat sellaisia, jossa arvostus on molemminpuoleista.

Potkurauta kirjoitti:

Meillä oli lomittaja ja jätti tulematta yhtenä aamuna ilmoittamatta. Onneksi satuin olemaan kotona ja menin itse aamulypsylle. Mutta entä jos olisin ollut etelänmatkalla,kuka olisi homman hoitanut??? Mielestäni johtavan lomittajan pitäisi hoitaa asia, onko näin?? Mitä lomaa se on jos ei voi luottaa, tuleeko hommat hoidettua.

Lue lisää

meidän kunnassa on yksi lomittaja joka jätti menemättä monelle tilalle,johtava vaan puolusteeli sitä että hän on varmaan katsonut työlistaa väärin...vaikka hän nyt"työkaveri"on niin en kyllä ymmärrä tollasta touhua.saman palkan nostaa kun muutkin.eikä hän muuten mennyt tilalle illallakaan joten ei voi olla kyse pommiin nukkumiseta.

Kyllä meidän kunnassa on ollut jo pitkään tapana laittaa aloittelevat, jolla ei ole kokemusta, kokeneempien matkaan.Minulla on ollut muutama opetettava matkassa.Lomittajan ja ns.opettajan näkökannasta haluaisin, että siitä saisi tämä opettava lomittaja jonkinlaisen lisäkorvauksen.Aikaa menee paljon enemmän töissä, kun harjoittelijaa saa vahtia toisella silmällä ja aikaa pitää myöskin käyttää siihen, että kertoo ja selittää asioita laajemmin.Muuten ei harjoittelija saa hommasta mitään irti.

Minulle ei ole kovin mielekäs juttu, kun mukaani laitetaan harjoittelija, mielummin teen yksin.Varsinkaan, kun siitä ei hyödy itse millään tavoin ja sitten vielä menee homma poskelleen, jos sitä harjoittelijaa ei kiinnosta koko työ tai oppiminen on vaikeaa.Olen itse törmännyt näihin, jota työ ei kiinnosta todellisuudessa.Harjoittelijan toimet ovat kuitenkin minun vastuulla.Tilan väki myös ei pidä siitä, jos aikaa menee navetalla, heidän on vaikea ymmärtää, mikä kestää.Vasinkin silloin, jos kyseessä on sijaisapu, tai maksullinen lomitus, vaikka tämä harjottelijan hidastus otetaan ainakin meidän kunnassa huomioon laskutuksessa.Harjoittelijaakaan ei voi pallotella muualle, kun kyse on maksullisesta lomituksesta.

On myös taloja, joissa kielletään harjoittelijan tulo tilalle.Monet ovat sitä mieltä, että minun työnlaatu kärsii, kun joudun vahtimaan harjoittelijaa, missä on kyllä puolet perää.

Työharjoittelijoita tila saa ilmoittamalla halukkuutensa lähimpään maatalousoppilaitokseen.Lomittajaksi ryhtyvää yksi tila ei palvele, koska hänen pitäisi oppia monen tilan perustyöt.Tietysti ihan aloittelijalle riittää yksi tila perusasioiden opettamiseen, mutta mielestäni harjoittelija, joka on aivan kokematon, tarvitsee ensin pohjalle koulutuksen ja sitten harjoittelun.On huonoa mainosta lomittajille, jos muutaman viikon harjoittelun jälkeen päästetään kentälle töihin,ja tulee haavereita.Tämä ei ole oikein myöskään harjoittelevalle lomittajalle.

Oppilaitoksilla on tarjota myös aikuisasteen koulutusta.Esimerkkinä karjatalouden ammattitutkinto, jonka ohessa tehdään lomitustyötä.Meidän kunnassa pyritään, että kaikilla lomittajilla on ainakin tämä ammattitutkinto pohjalla ja iäkkäämmät lomittajat pääsevät päivittämään tietojaan tälle tutkinnolle.Työnantaja laittaa aina joka vuosi porukkaa tähän tutkintoon.Mikä on hyvä asia.

Tilojen kirjallisista ohjeista on tehty monta standardiversioa ja niitä on lähetetty tiloille tiedotteiden mukana, mutta ei ole vielä tiloille käynyt selväksi kirjallisten ohjeiden tärkeys.Väittäisin, että noin 90% tilosta ei tee kirjallisia ohjeita.Lomittajille riittäisi pienempikin tieto.

Tässä tärkeimmät asiat, jotka kirjallisena:
-Lypsyjärjestys ja huomioitavat (ummessa olevat, umpineljännekset,tulppaukset,erilleen lypsettävät, potkurit,HOIDOSSA OLEVAT lehmät, ja varoajat.
-Karjan ruokinta-ohjeet ja vasikoiden juotto
-Tärkeät puhelinnumerot
-Siemennyskansio

Lisäksi aikaa vastata lomittajan kysymyksiin talon työtavoista ja katsoa yhdessä mitä työtarvikkeita löytyy mistäkin.Näillä eväillä oltaisiin jo pitkällä.

Perusteellisemmat ohjeet voi kirjata vaikka kansioon.

Tämä ei ole omaa tekstiä, vaan lainaus eräästä toisesta foorumista, jonka kirjoittaja on osannut todella taitavasti kuvata ammattitaitoisen lomittajan "tuntomerkit".

Voidaanko enää väittää, että lomittajaksi voi alkaa ihan jokainen kadunmies!!!

kyllä sitä nyt vähemmälläkin on ammattitaitoinen.
"ei hauku eläimiä" on kyllä suurin vitsi.
Minä ainakin kiroilen niille ja komennan kovaan ääneen jos alkavat ryttyilemään (lue heilumaan, potkimaan, puskemaan). Eihän ne ymmärrä mitä sä niille puhut.

nyt vähemmälläkin kirjoitti:

kyllä sitä nyt vähemmälläkin on ammattitaitoinen.
"ei hauku eläimiä" on kyllä suurin vitsi.
Minä ainakin kiroilen niille ja komennan kovaan ääneen jos alkavat ryttyilemään (lue heilumaan, potkimaan, puskemaan). Eihän ne ymmärrä mitä sä niille puhut.

Lue lisää

mutta kun kaikki tilalliset eivät pidä kiroilemisesta. Siksi siellä tämä esimerkki.

Ammattitaitoinenkin lomittaja tarvitsee riittävät perustiedot lomitettavalta tilalta, jotta lomituksesta tulee laadukas.Tähän laatuun vaikuttaa hyvin paljon tilan antama opastus ja kirjalliset ohjeet.Puutteellisilla ohjeilla tulee puutteellista työnjälkeä.Paljon riippuu tilasta.Ei ole olemassa kahta samanlaista tilaa, jossa työt tehtäisiin samalla kaavalla.On kohtuutaonta odottaa aivan 10 arvoista työtä ensimmäisinä päivinä uudelta lomittajalta.Kestää muutaman päivän sisäistää tilan tavat, vaikka olisi asialliset opasteet.

......että näkee silmillään onko kaikki karjasuojassa hyvin. Tekee sellaisen yleiskierroksen viimeiseksi kun lähtee kotia.

Meillä esimerkiksi oli lomittaja viikon hommissa kun oltiin reissussa. (kesä kuumalla) Tästä tosin muutama vuosi jo aikaa.

Oli yhden emakkosian juomatutista lentänyt kieli pois, jolloin tutista ei tullut vettä kaukaloon.

Lomittaja ei ollut tätä hoksannut vaan oli kuulemma monta päivää ihmetellyt kun emakko ei syö. Karsinassa oli monen sentin kuiva jauhokerros koska tunnollisen lomittajana oli antanut tietenkin koko jauhoannoksen joka päivä kaksi kertaa.
Emakolla toistakymmentä kolmeviikkoista porsasta.
Porsaat toki olivat saaneet omasta nipastaan vettä, ja olivat imeneet emakon kuiviin.
Emakko oli laihtunut, kuihtunut ja häilyvä kovasta nestevajauksesta.

Lomittaja puolusti itseään, kun ihmettelimme ettei ollut huomannut tarkistaa vesituttia, ettei olisi osannut tehdä tutille mitään. (olimme kyllä muistuttaneet häntä ennen lomaa ja myös kirjallisissa ohjeissa luki että tarkkailee vesituttien toimintaa)

Että siis sellaista silmää ja hoksottimia toivoisin lomittajalta että olisi ymmärtänyt antaa kaukaloon vettä vaikka ämpärillä.

Laatukäsikirjaa tehdessämme kurssin vetäjä sanoi, että teemme urakkahommaa tuntipalkalla. Mikä osuu kyllä kohdalleen. Yleensäkin tunnit nykyään osuvat ihan kohdalleen ja heittoa ei ole puoltatuntia kauenpaa.Paikalliset isännät antavat minun ehdottomasti lähteä kotiin viettämään aikaa. Mutta valitettavasti työpiiriimme kuuluu myös isäntiä jtka teettävät lomittajilla kaikkea mahdollista jos niin sanotusti jää aikaa. Olen kyllä huomauttanut, että lomittaja ei metsään sahan kanssa lähde. Se ei kuulu työn kuvaan. Täälläpäin ei hermoilla lomittajien lyhyistä päivistä. Päin vastoin lomittajaa kunnioitetaan. Tietävät kuitenkin mitä tämä työ on.

Miten muualla suhtaudutaan lomittajan ylityötunteihin. Kun lehmä alkaa poikia ja työpäivä on päätöksessä....pistetäänkö ovi kiinni ja aamulla katsotaan miten on käynyt? Vai jäädäänkö ylitöihin? Täälläpäin johtavalomittaja motkottaa ylityötunneista!!!!

poikiminen kirjoitti:

Miten muualla suhtaudutaan lomittajan ylityötunteihin. Kun lehmä alkaa poikia ja työpäivä on päätöksessä....pistetäänkö ovi kiinni ja aamulla katsotaan miten on käynyt? Vai jäädäänkö ylitöihin? Täälläpäin johtavalomittaja motkottaa ylityötunneista!!!!

Lue lisää

Missään ei valiteta ylitunneista jos on oikea syy. Ylityön syy pitää ja täytyy AINA selvittää.

paskaa kirjoitti:

Missään ei valiteta ylitunneista jos on oikea syy. Ylityön syy pitää ja täytyy AINA selvittää.

sellainen kuningatar....joka johtaa alamaisiaan niin, ettei ylitöitä tehdä!

Eli tuloksenteon manitzmenttia, siksi oletkin muiden renki etkä menstyvä isäntä/emäntä :)

Osaamista ja tiedonhallintaa kirjoitti:

Eli tuloksenteon manitzmenttia, siksi oletkin muiden renki etkä menstyvä isäntä/emäntä :)

ja tykätty renki olenkin:)

kolffi kirjoitti:

ja tykätty renki olenkin:)

Muistat sen pitää omana tietona sitten kun taloon menet.. siellä et puhu omia etkä muiden mielipiteitä, tapahtumia yms..

Jaksamista ja jatkuvaa kehitystä :)

eikös johtavalomittaja ole velvollinen lähtemään navettaan jos ei lomittajaa ole saatavilla?? ainakin meidän kunnassa lähtee jos on pakko..

minäpä vaan kirjoitti:

eikös johtavalomittaja ole velvollinen lähtemään navettaan jos ei lomittajaa ole saatavilla?? ainakin meidän kunnassa lähtee jos on pakko..

muutenkin homma kusee.... kun toiseen paikkaan varta vaste soitetaan että sulla ois lomia pitämätä lomittajia ois tarjolla. siellä missä olen töissä tarvii kaksi lomittajaa ja lomittaja nostaa täyden palkan vaikka ei tule tunnit täyteen eikä haeta nimiä keskenään allekirjottavat ja jos hakevat niin tyhjä lappu täyttävät nimen saanin jälkeen

Elintarvikkeiden kanssahan tässä työskennellään joten olisi aiheellista. Itse meinaan käydä sen kunhan sopiva hetki koittaa.

Näin meille on sanottu, koska maito käsitellään ennenkuin se menee kuluttajalle. Mielestäni hyvin perusteltu.

Se olisi, kyllä ihan aiheellista. Maidon huolelliseen käsittelyyn olisi syytä kiinnittää huomiota niin tuottajien, kuin lomittajien. Riittävä koulutus antaa ymmärrystä asian tärkeydelle.Ja vain näin voidaan taata puhtaan ja laadukkaan maidon tuotanto tulevaisuudessa.

Kaikenlaisia lomittajia sitä meillä on pyörinyt... Yksi poltti tupakkaa ympäri navettaa ja jätti tumpit ja tyhjät askit ympäriinsä. Epäsiistiä. Tuosta ei voinut sanoa mitään, koska tulee paskan tilan maine. Samaisella lomittajalla kulkeutui heiniä ja muuta ryönää aina maitohuoneeseen asti. Toiset jättävät aamulla vain tulematta. Joku oli joskus kännissä. Traktorilla ei osata ajaa. Mutta onneksi enemmistö on ollut hyviä ja huolellisia lomittajia. Jäävät odottelemaan poikimisia ja pitävät lehmistä huolta kuin omistaan! Meille on lomittajat tulleet aina mielellään, johtava lomittaja vaan sössii kaiken... Ja se ei todellakaan mene navettaan, vaikka sen virheen vuoksi joku jää ilman lomittajaa...

Antaisitko esimerkn "kannattavammasta"? Mikä siinä ruotsalaisessa tuotannssa olisi sen parempaa, siellä tarvittaisiin sitten varman lisää niitä tuottajia, että saataisiin Suomeen riittävästi maitoa, mikäs sen ilo Sinulle olisi?