sijaisvanhemman ihanuus ja kurjuus

Huoltajana tarkoitan sitä, että vastaan lapsen hyvinvoinnista ja arjen asioiden hoitamisesta,niin pitkään kun lapsi on sijoitettu meille.Oma äiti pn huoltaja, mutta ei voi ja pysty tätä arkipäivää pyörittämään.Jos joskus pystyy niin se olisi tosi hyvä juttu.

No, kyllä äiti halusi,että lapsi tulee meille.Sijoitus ei ollut vasten hänen tahtoaan.Mutta, käytös muuttui meitä kohtaan, kun lapsi meille sijoitettiin.Äiti ei alunalkaen hyväksynyt, että lapsi häneltä huostaanotettiin vaikka aihetta oli.Tukiperheenä oltiin ennen hänen meille sijoittamista.

Nimetön kirjoitti:

No, kyllä äiti halusi,että lapsi tulee meille.Sijoitus ei ollut vasten hänen tahtoaan.Mutta, käytös muuttui meitä kohtaan, kun lapsi meille sijoitettiin.Äiti ei alunalkaen hyväksynyt, että lapsi häneltä huostaanotettiin vaikka aihetta oli.Tukiperheenä oltiin ennen hänen meille sijoittamista.

Lue lisää

Ehkä äiti teihin pettyi, kun tukiperheenä tukea antaen havittelitte hänen lastaan sijoitukseen, siinä onnistuenkin. Hänellä ei ole enää syytäkään luottaa teihin.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ehkä äiti teihin pettyi, kun tukiperheenä tukea antaen havittelitte hänen lastaan sijoitukseen, siinä onnistuenkin. Hänellä ei ole enää syytäkään luottaa teihin.

kuulehan, ei äidillä ole oikeutta valehdella sijaisperheestä juttuja ja jotka on varmaan todettu vääriksi.taidat helinä keiju olla lapsesi mennettänyt, kun tunnut olevan noin katkera.

toinen biovanhempiin pettynyt kirjoitti:

kuulehan, ei äidillä ole oikeutta valehdella sijaisperheestä juttuja ja jotka on varmaan todettu vääriksi.taidat helinä keiju olla lapsesi mennettänyt, kun tunnut olevan noin katkera.

Lue lisää

Aloittaja siis tämän lapsen kohdalla epäonnistui tukiperhetoiminnassa ja saas nyt sitten nähdä onnistuuko sijaisperheenä tavoitteessa palauttaa lapsi mahdollisimman pian äidilleen.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Aloittaja siis tämän lapsen kohdalla epäonnistui tukiperhetoiminnassa ja saas nyt sitten nähdä onnistuuko sijaisperheenä tavoitteessa palauttaa lapsi mahdollisimman pian äidilleen.

Lue lisää

Tukiperhe toimii lapsen hyväksi, ei koko perheen, vaikka niin voisi virheellisesti luulla.
Kyllähän tietysti samalla tulee autettua perhettä esim. perhe voi levätä sillä aikaa kun lapsi on tukiperheessä. Mutta mitään vanhemman tukemista muulla tavoin ei tukiperhe tee. Siihen tarvitaan ammattilaisia.
Ei siis voida sanoa, että ap epäonnistui lapsen kohdalla. Lapsella ei tarvitse olla mitään ongelmia, että voi viettää viikonlopun kuukaudessa tukiperheessä, vaan esim. äiti voi tarvita hieman lepoa, jos ei vaikka ole yhtään tuttuja tai omaisia lähellä.
Sijaisperheellä ei ole "tavoitetta palauttaa" lasta äidille, kuten helinä-keiju kirjoitti, tosin voisit selventää mitä sanoillasi tarkoitit, ettei taas tule hirveää kinastelua. He hoitavat lasta sen aikaa kunnes äiti on kykenevä ottamaan lapsen takaisin ja huolehtimaan hänestä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Aloittaja siis tämän lapsen kohdalla epäonnistui tukiperhetoiminnassa ja saas nyt sitten nähdä onnistuuko sijaisperheenä tavoitteessa palauttaa lapsi mahdollisimman pian äidilleen.

Lue lisää

että perhe epäonnistui tukiperheenä? Ei tukiperhe voi kovin paljon vaikuttaa mitä perheissä tapahtuu. Tukiperhe on lähinnä tukena vain lapsille ja antaa äidille hengähdystaukoa siksi aikaa, kun lapset ovat tukiperheessä. Kovin on rajalliset vaikutusmahdollisuudet perheen muuhun elämään.
Mekin olimme ensin näiden meidän ekojen tukiperheenä. Lapset ennättivät olla meillä 2-3 kertaa. Kun seuraava tulopäivä lähestyi, eikä mitään yhteydenottoa kuulunut, niin rupesin kyselemään, että onko lapset tulossa vai ei. Äitiä en saanut ollenkaan kiinni ja sossulta sitten kuulin, että lapset oli viety sukulaisten toimesta lastenkotiin. Äiti, sen enempää kuin muutkaan sukulaiset ei käynyt kertaakaan lapsia katsomassa. Koska olin heidän "tukiäitinsä", niin sillä varjolla pääsin heitä katsomaan, siis minä pääsin yli sadan kilometrin päästä, mutta sukulaiset , kummit ja mummit ei samasta kaupungista. Niin kauheesti ne kaikki näitä meidän lapsia rakasti.
Äiti sai monta kuukautta aikaa ja mahdollisuuden hakea lapsensa kotiin, muttei sitä tehnyt. Näin miten lapset kärsivät siellä. Nuorempi lapsi oli niin masentunut ja synkkämielinen, että en meinannut tunnistaa häntä samaksi lapseksi. En saanut rauhaa sydämeeni sen jälkeen ja rupesinkin sitten selvittämään miten saisin lapset sieltä pois. Koska lapset olivat rankkoja hoidettavia, niin lastenkodin henkilökunta halusi päästä heistä mahd. pian ja kun tilaisuus tarjoutui, niin järjestivät lapset meille tosi nopeasti, joten lasten laitosaika jäi n. neljään kuukauteen. Yleensä se on vähintään vuosi. Halusin siis pelastaa lapset, vaikka olin jo noina muutamina viikkoina joita meillä olivat olleet, nähnyt, että helppoa ei tule olemaan todella, mutta en olisi voinut elää itseni kanssa, jos en olisi voinut mitenkään lapsia auttaa. Et voi uskoa miten ahdistavia noi lastenkotikäynnit on.
Siellä aistii heti sen lasten ahdistuksen ja tietysti myös näkee heidän käyttäytymisestään. Aina kun ulko-ovi avautuu, kaikki lapset tuijottavat ovelle, odottavin katsein, että jospa sieltä tulisi joku heitä katsomaan ja mikä pettymys aina uudestaan ja uudestaan. Meille muuten äiti oli sossun mukana tuomassa lapset ja hän oli sitä mieltä, että lasten on hyvä meillä. Kun aikaa kului ja hän huomasi, että lapset alkaa kiintyä meihin ja rupesivat kutsumaan minua äidiksi, niin sitten tuli se mustasukkaisuus ja hän kai ajatteli, että yritän jotenkin syrjäyttää hänet. En muista mistä sain kuulla äidin reaktioista, mutta soitin hänelle ja hän itki mulle puhelimessa tuntemuksiaan. Selitin, että en välttämättä halua juuri sinun lapsiasi, jos et halua heitä meille. Voin ottaa jotkut toiset lapset, minulle kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita. Haluan vain antaa edes jonkun lapselle mahdollisuuden päästä pois laitoksesta. Kyllä äiti sitten lopulta rauhottui. Tälle uudelle sij. perheelle haluan sanoa, että ei äiti tosissaan ole teille vihainen tai teihin tyytymätön, häntä vain ahdistaa se ero lapsista ja johonkinhan se pitää purkaa ja samalla vakuutella itselleen, että se on ikäänkuin teidän syytä, et lapset on otettu pois. Näin se aina menee. Äideille aina tulee välillä niin ikävä ja syyllisyys painaa ja mustasukkaisuus iskee ja on niin paljon suuria tunteita, että järki ei ihan pysy perässä, mutta yrittäkää ymmärtää äitiä ja koittakaa kestää, ei hän oikeesti pahaa tarkoita. Tätä se on sijaisvanhemmuus.

Nimetön kirjoitti:

No, kyllä äiti halusi,että lapsi tulee meille.Sijoitus ei ollut vasten hänen tahtoaan.Mutta, käytös muuttui meitä kohtaan, kun lapsi meille sijoitettiin.Äiti ei alunalkaen hyväksynyt, että lapsi häneltä huostaanotettiin vaikka aihetta oli.Tukiperheenä oltiin ennen hänen meille sijoittamista.

Lue lisää

ite pyysin lapselle hoitopaikkaa,muttakun tulikin huostaanotto kaupanpäälle oli pakko alkaa rettelöidä.

tukiperheestä kirjoitti:

Tukiperhe toimii lapsen hyväksi, ei koko perheen, vaikka niin voisi virheellisesti luulla.
Kyllähän tietysti samalla tulee autettua perhettä esim. perhe voi levätä sillä aikaa kun lapsi on tukiperheessä. Mutta mitään vanhemman tukemista muulla tavoin ei tukiperhe tee. Siihen tarvitaan ammattilaisia.
Ei siis voida sanoa, että ap epäonnistui lapsen kohdalla. Lapsella ei tarvitse olla mitään ongelmia, että voi viettää viikonlopun kuukaudessa tukiperheessä, vaan esim. äiti voi tarvita hieman lepoa, jos ei vaikka ole yhtään tuttuja tai omaisia lähellä.
Sijaisperheellä ei ole "tavoitetta palauttaa" lasta äidille, kuten helinä-keiju kirjoitti, tosin voisit selventää mitä sanoillasi tarkoitit, ettei taas tule hirveää kinastelua. He hoitavat lasta sen aikaa kunnes äiti on kykenevä ottamaan lapsen takaisin ja huolehtimaan hänestä.

Lue lisää

Älkää yrittäkö livetä tavoitteista ja vastuusta. Koko lastensuojeluprosessin tarkoitus, tukiperhetoimintoineen ja sijaisperhetoimintoineen, on perheen yhdistäminen niin pian kuin mahdollista. Tästä tavoitteesta ei mikään lastensuojeluketjussa toimiva osasuorittaja voi livetä tai vetäytyä. Olisi hyvä jos pystyisitte niin tukiperheet kuin sijaisperheetkin pitämään kirkkaana mielessänne, mikä on lastensuojelun perimmäinen tarkoitus maassamme. Aina, kun lapsi jää pysyvästi sijaisperheeseen, on epäonnistuttu tavoitteessa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Älkää yrittäkö livetä tavoitteista ja vastuusta. Koko lastensuojeluprosessin tarkoitus, tukiperhetoimintoineen ja sijaisperhetoimintoineen, on perheen yhdistäminen niin pian kuin mahdollista. Tästä tavoitteesta ei mikään lastensuojeluketjussa toimiva osasuorittaja voi livetä tai vetäytyä. Olisi hyvä jos pystyisitte niin tukiperheet kuin sijaisperheetkin pitämään kirkkaana mielessänne, mikä on lastensuojelun perimmäinen tarkoitus maassamme. Aina, kun lapsi jää pysyvästi sijaisperheeseen, on epäonnistuttu tavoitteessa.

Lue lisää

Tuo viimeinen lause: jos lapsi jää pysyvästi sijareille, on epäonnistuttu!
Olen 110 % samaa mieltä.

Lastensuojelulaki lähtee periaatteesta, että lapsi voisi mahdollisimman pian palata takaisin omaan kotiinsa! Sitten kun vanhempi (ei alkoa, ei väkivaltaa tai yksin jättämistä) on jaksava ottamaan lapsen/lapset takaisin, vedotaan sijoituksessa vietettyyn aikaan ja kiintymykseen?

Koko lastensuojelulaki on ilmeisesti määriteltykin vain epäonnistumisia varten!?

Helinältä... kirjoitti:

Tuo viimeinen lause: jos lapsi jää pysyvästi sijareille, on epäonnistuttu!
Olen 110 % samaa mieltä.

Lastensuojelulaki lähtee periaatteesta, että lapsi voisi mahdollisimman pian palata takaisin omaan kotiinsa! Sitten kun vanhempi (ei alkoa, ei väkivaltaa tai yksin jättämistä) on jaksava ottamaan lapsen/lapset takaisin, vedotaan sijoituksessa vietettyyn aikaan ja kiintymykseen?

Koko lastensuojelulaki on ilmeisesti määriteltykin vain epäonnistumisia varten!?

Lue lisää

Lastensuojelulaki lähtee lapsen edusta ja sen tavoittelusta eikä siitä mitä sinä höpötit

e.p.p. kirjoitti:

Lastensuojelulaki lähtee lapsen edusta ja sen tavoittelusta eikä siitä mitä sinä höpötit

Nimenomaan lapsen edusta. Mahdollisimman lyhyeksi jäävästä sijoituksesta ja lapsen paluusta omaan kotiin.

Joskus on tilanteita, ettei lapsi voi palata koskaan takaisin kotiinsa. Silloin ratkaisu pitäisi olla adoptio.
Näin ollen ei maksettaisi kenellekään vetelehtimisestä ja lapsi saisi kodin!

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Älkää yrittäkö livetä tavoitteista ja vastuusta. Koko lastensuojeluprosessin tarkoitus, tukiperhetoimintoineen ja sijaisperhetoimintoineen, on perheen yhdistäminen niin pian kuin mahdollista. Tästä tavoitteesta ei mikään lastensuojeluketjussa toimiva osasuorittaja voi livetä tai vetäytyä. Olisi hyvä jos pystyisitte niin tukiperheet kuin sijaisperheetkin pitämään kirkkaana mielessänne, mikä on lastensuojelun perimmäinen tarkoitus maassamme. Aina, kun lapsi jää pysyvästi sijaisperheeseen, on epäonnistuttu tavoitteessa.

Lue lisää

ovat kaksi täysin eri asiaa. Tukiperhe ei työskentele millään tavoin lapsen vanhempien kanssa.
Luulisi sinun tietävän, kun niin hanakasti tänne kirjoittelet.
Älä siis sekoita lukijoita omilla päätelmilläsi.

sijaisperhe, helinä kirjoitti:

ovat kaksi täysin eri asiaa. Tukiperhe ei työskentele millään tavoin lapsen vanhempien kanssa.
Luulisi sinun tietävän, kun niin hanakasti tänne kirjoittelet.
Älä siis sekoita lukijoita omilla päätelmilläsi.

Lue lisää

Kai nyt jotain yhteistyötä pitää tukiperheellä olla vanhempien kanssa, koska tukiperheeseen ei lasta voi viedä ilman vanhempien tahtoa ja hyväksyntää. Tukiperheeseen tukeutuvan perheen lapsi ei ole huostaanotettu. Tukiperheen ideahan on, että se avohoidon tukitoimena edistää lapsen ja hänen perheensä hyvinvointia niin, ettei lasta viedä kodistaan väen väkisin huostaan ja sitä tietä sijoitusmarkkinoille.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ehkä äiti teihin pettyi, kun tukiperheenä tukea antaen havittelitte hänen lastaan sijoitukseen, siinä onnistuenkin. Hänellä ei ole enää syytäkään luottaa teihin.

onko joka helkutin tuetulta perheeltä sijoitettu lapsi tukivanhempien "HAVITTELEMA" Järki käteen - jos on aihetta sijoitukseen tukemisesta huolimatta, kai lapsi on paras sijoittaa tuttuun perheeseen. Helinäkeiju vois alkaa ajattelemaan aivoilla, jos sillä niitä yhtään on jäljellä.

Helinältä... kirjoitti:

Tuo viimeinen lause: jos lapsi jää pysyvästi sijareille, on epäonnistuttu!
Olen 110 % samaa mieltä.

Lastensuojelulaki lähtee periaatteesta, että lapsi voisi mahdollisimman pian palata takaisin omaan kotiinsa! Sitten kun vanhempi (ei alkoa, ei väkivaltaa tai yksin jättämistä) on jaksava ottamaan lapsen/lapset takaisin, vedotaan sijoituksessa vietettyyn aikaan ja kiintymykseen?

Koko lastensuojelulaki on ilmeisesti määriteltykin vain epäonnistumisia varten!?

Lue lisää

ennen kuin on kulunut vuosia tai EDES VUOSI! Jos on TAHTOA saada lapsi takaisin, voi vanhempi sitten yksinkertaisesti lopettaa sen mikä olikaan sijoituksen syy (juominen, narkkailu, väkivaltainen suhde, läheisriippuvuus....) lopettamalla tai hakeutumalla terapiaan. Ja turha kitistä, että ei pääse, terapiaan pääsee jokainen halukas kun marssii terveyskeskukseen, eikä lähde pois ennen kuin lähete on kourassa.

Mikä siinä kuntoutumisessa voi kestää niin kauan, että lapsi joutuu vuosikausia odottamaan?

Meillä oli sijoituksessa lapsi, jonka äiti oli väsynyt. Äiti itse halusi lapsen meille. Heti kun äiti alkoi toipua (hakeutui terapiaan,otti mas.lääkkeet jne) alkoi meidän haukkuminen ja niuhottaminen ja sossun solvaainen - vaikka äiti siis ITSE pyysi, että lapsi sijoitettaisiin. Me emme missään vaiheessa yrittäneet aivopestä lasta, vaan kuskasimme monen sadan kilsan päähän lomille aina kun äitille sattui sopimaan. Jos ei sopinutkaan, kestimme sitten täällä lapsen kiukuttelut ja pettymykset. Onneksi äiti toipui kyllin nopeasti ja lapsi pääsi takaisin kotiin ennen kuin alkoi kotiutua meille niin paljon, että olisi ollut liian vaikeaa palata. Vaikeaa se oli lapselle nytkin, pelko siitä miten kotona alkaa mennä valvotti häntä monet yöt. Mutta toivomme heille kaikkea hyvää. Jos äidin "herääminen" ja toipuminen olisi kestänyt vuosikausia muutaman kuukauden sijasta, olisin huomattavasti skeptisempi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kai nyt jotain yhteistyötä pitää tukiperheellä olla vanhempien kanssa, koska tukiperheeseen ei lasta voi viedä ilman vanhempien tahtoa ja hyväksyntää. Tukiperheeseen tukeutuvan perheen lapsi ei ole huostaanotettu. Tukiperheen ideahan on, että se avohoidon tukitoimena edistää lapsen ja hänen perheensä hyvinvointia niin, ettei lasta viedä kodistaan väen väkisin huostaan ja sitä tietä sijoitusmarkkinoille.

Lue lisää

viedään ja tuodaan. Ei kuulu lapsen tukiperheelle äidin vahtiminen, mutta lapsen huolien kuunteleminen tietysti kuuluu. Ja tukiperhe on ilmoittamisvelvollinen - jos käy esim. ilmi, että lapsen kotona on väkivaltaa, siitä pitää ilmoittaa sossulle. Pitäis olla kaikilla sama velvollisuus, vaikka onkin, liian moni katsoo ohi, kun vauvoja ravistellaan ja heitellään ja lapsia rangaistaan sähkökärpäslätkillä ja jätetään yksin.

sijoitus ok huosta ei kirjoitti:

ite pyysin lapselle hoitopaikkaa,muttakun tulikin huostaanotto kaupanpäälle oli pakko alkaa rettelöidä.

ei sijaisperheessä, vai mitä tarkoitit hoitopaikalla? Minunkin lapset olivat päiväkodissa ja kun oli kuolema vieraillut perheessä olin aika surun murtama ja väsynyt, niin sanoivat päiväkodista, että tuo vaan tänne vaikka sulla ei töitä olisikaan, joten vein joskus vapaapäivinäkin lapset hoitoon, mutta ei siitä mitään sijoitusta tullut eikä sossua tarvittu.

Jos taas haluaa lapset pysyvästi jonnekin hoitoon kannattaisi kyllä harkita jo ennen pyyntöä, että minkä takia ja onko itsellä sitten valmiuksia hoitaa lapsia jos niistä pitää eroon päästä?

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kai nyt jotain yhteistyötä pitää tukiperheellä olla vanhempien kanssa, koska tukiperheeseen ei lasta voi viedä ilman vanhempien tahtoa ja hyväksyntää. Tukiperheeseen tukeutuvan perheen lapsi ei ole huostaanotettu. Tukiperheen ideahan on, että se avohoidon tukitoimena edistää lapsen ja hänen perheensä hyvinvointia niin, ettei lasta viedä kodistaan väen väkisin huostaan ja sitä tietä sijoitusmarkkinoille.

Lue lisää

Lasta ei viedä tukiperheeseen, vaan vanhemmat hakevat lapselleen tukiperheen, joko sossun tai MLL:n kautta.
Oikein olet ymmärtänyt tukiperheen idean, mutta lapsen vanhemman/vanhempien kanssa emme ole tekemisissä kuin haut ja viennit ja satunnaiset soitot, esim. viikonlopun vaihto.
Jos lapsi vaikka sairastuu, tukiperhe soittaa lapsen äidille ja äidin kanssa sovitaan miten toimitaan. Terv.keskukseen ei tukiperhe voi lasta viedä kuin hätäyapauksessa, jolloin myös pikainen yht.otto lapsen vanhempiin, koska tukivanhemmilla ei ole lapsen sairasvakuutuskorttia.
Samoin lapsi ei voi lähteä tukiperheen kanssa pienellekään matkalle, ilman vanhempien suostumusta. Pidemmille matkoille tarvitaan myös sos.toimen suostumus (vakuutuksien vuoksi)

siihen, että lapsi kirjoitti:

viedään ja tuodaan. Ei kuulu lapsen tukiperheelle äidin vahtiminen, mutta lapsen huolien kuunteleminen tietysti kuuluu. Ja tukiperhe on ilmoittamisvelvollinen - jos käy esim. ilmi, että lapsen kotona on väkivaltaa, siitä pitää ilmoittaa sossulle. Pitäis olla kaikilla sama velvollisuus, vaikka onkin, liian moni katsoo ohi, kun vauvoja ravistellaan ja heitellään ja lapsia rangaistaan sähkökärpäslätkillä ja jätetään yksin.

Lue lisää

Miten täälä tukiperheenä toimineet ovat voineet toimia siinä lastensuojelutehtävässä tietämättä puoliakaan tehtävän luonteesta. Tukiperhe tukee koko perhettä:

"
Tukiperhetoiminta

Lapsiperheiden arki on tapahtumarikasta, mutta välillä myös vaativaa.
Ajoittain vanhempien voimavarat joutuvat koetukselle. Tukiperhe voi olla avuksi lapsiperheelle, kun tukea tarvitaan eikä ympärillä ole sukulaisia tai ystäviä.

Mitä se on?

Tukiperhetoiminta on lastensuojelun tukitoimintaa lapsen ja hänen perheensä auttamiseksi. Sen tavoitteena on tukea perhettä niin, että se jatkossa selviytyy omin voimin.

Tukiperheissä tehdään ihan tavallisia asioita. Lapsi saa sieltä uusia virikkeitä, kavereita ja
aikuissuhteita, jotka tukevat lapsen kasvua. Samalla tukiperhe auttaa vanhempia jaksamaan, tarjoamalla heille tilaisuuden hengähtää.
"

Lähde:
http://www.pslastensuojelu.fi/tukiperhe/tukiperheeksi.htm

Lisäksi tukiperheillä on vaitiolovelvollisuus lapsen ja hänen perheensä asoista.
Onhan selvää, että lasta auttamalla autetaan koko perhettä. Kuinka voitte täällä omia vain lapsen ja sanoa, että ette tue äitiä. Näitä tukimuotoja ei voi edes erottaa toisistaan.

toiminta kirjoitti:

Lasta ei viedä tukiperheeseen, vaan vanhemmat hakevat lapselleen tukiperheen, joko sossun tai MLL:n kautta.
Oikein olet ymmärtänyt tukiperheen idean, mutta lapsen vanhemman/vanhempien kanssa emme ole tekemisissä kuin haut ja viennit ja satunnaiset soitot, esim. viikonlopun vaihto.
Jos lapsi vaikka sairastuu, tukiperhe soittaa lapsen äidille ja äidin kanssa sovitaan miten toimitaan. Terv.keskukseen ei tukiperhe voi lasta viedä kuin hätäyapauksessa, jolloin myös pikainen yht.otto lapsen vanhempiin, koska tukivanhemmilla ei ole lapsen sairasvakuutuskorttia.
Samoin lapsi ei voi lähteä tukiperheen kanssa pienellekään matkalle, ilman vanhempien suostumusta. Pidemmille matkoille tarvitaan myös sos.toimen suostumus (vakuutuksien vuoksi)

Lue lisää

kuuluu se, että kelakortti pitää antaa lapsen mukaan tukiperheeseen siellä olon ajaksi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Miten täälä tukiperheenä toimineet ovat voineet toimia siinä lastensuojelutehtävässä tietämättä puoliakaan tehtävän luonteesta. Tukiperhe tukee koko perhettä:

"
Tukiperhetoiminta

Lapsiperheiden arki on tapahtumarikasta, mutta välillä myös vaativaa.
Ajoittain vanhempien voimavarat joutuvat koetukselle. Tukiperhe voi olla avuksi lapsiperheelle, kun tukea tarvitaan eikä ympärillä ole sukulaisia tai ystäviä.

Mitä se on?

Tukiperhetoiminta on lastensuojelun tukitoimintaa lapsen ja hänen perheensä auttamiseksi. Sen tavoitteena on tukea perhettä niin, että se jatkossa selviytyy omin voimin.

Tukiperheissä tehdään ihan tavallisia asioita. Lapsi saa sieltä uusia virikkeitä, kavereita ja
aikuissuhteita, jotka tukevat lapsen kasvua. Samalla tukiperhe auttaa vanhempia jaksamaan, tarjoamalla heille tilaisuuden hengähtää.
"

Lähde:
http://www.pslastensuojelu.fi/tukiperhe/tukiperheeksi.htm

Lisäksi tukiperheillä on vaitiolovelvollisuus lapsen ja hänen perheensä asoista.
Onhan selvää, että lasta auttamalla autetaan koko perhettä. Kuinka voitte täällä omia vain lapsen ja sanoa, että ette tue äitiä. Näitä tukimuotoja ei voi edes erottaa toisistaan.

Lue lisää

ja ilmoittamisvelvollisuus ja vaitiolovelvollisuus on kaksi eri asiaa. Taatusti itekin tiedät sen.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Älkää yrittäkö livetä tavoitteista ja vastuusta. Koko lastensuojeluprosessin tarkoitus, tukiperhetoimintoineen ja sijaisperhetoimintoineen, on perheen yhdistäminen niin pian kuin mahdollista. Tästä tavoitteesta ei mikään lastensuojeluketjussa toimiva osasuorittaja voi livetä tai vetäytyä. Olisi hyvä jos pystyisitte niin tukiperheet kuin sijaisperheetkin pitämään kirkkaana mielessänne, mikä on lastensuojelun perimmäinen tarkoitus maassamme. Aina, kun lapsi jää pysyvästi sijaisperheeseen, on epäonnistuttu tavoitteessa.

Lue lisää

Oikeassa olet. tavoite täytyy olla perheen yhdistäminen mahdollisuuksien rajoissa.
Olet Helinä vain jättänyt huomaamatta yhden oleellisen osan prosessissa! Yhteistyön.
olen työskennellyt lastensuojelualalla perhekodeissa, laitoksissa ym. n. 10 vuotta.
Nyt olen ollut Oulun lähellä sijaitsevassa yksityisessä lastensuojelulaitoksessa jonkin aikaa töissä ja olen ensimmäistä kertaa päätynyt paikkaan, jossa tavoitteet ylimitoitetun ja autoritaarisen kurin sijaan on nuoren selviämisessä elämässä sijoituksen jälkeen. Olen ollut todella hämmentynyt huomatessani täysin uuden tavan tehdä tätä työtä. Täällä otetaan esim. 15-vuotiaan moniongelmaisen tavoitteeksi kotiin palaaminen, mikäli perhe pystyy tavoitteisiin sitoutumaan. olen kerennyt näkemään jo useita onnistumisia. Olennainen ero nykyisessä työpaikassani aikaisempiin on se, että valmiiksi päähän potkittujen nuorten alistamista ja henkistä väkivaltaa ei jatketa, vaan ihmiset aidosti ja ammattitaitoisesti kestää nuoren kekskeneräisen tilanteen ohjaamalla ja MOTIVOIMALLA häntä oikeaan suuntaan. Tästä päästään pointtiin: YHTEISTYÖ!! Edellä mainitsemani esimerkit eivät onnistu ilman sidosryhmien (perhe) sitoutumista sijoitukseen ja tavoitteisiin.
Eikä aina ole epäonnistuttu, jos lapsi jää sijoitukseen pysyvästi, ehei, Helinä, herää jo!
Tiedän niin surkeita lapselle vanhempien toimesta järjestettyjä kohtaloita, että missä tahansa on parempi, kuin heidän luonaan!!

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Miten täälä tukiperheenä toimineet ovat voineet toimia siinä lastensuojelutehtävässä tietämättä puoliakaan tehtävän luonteesta. Tukiperhe tukee koko perhettä:

"
Tukiperhetoiminta

Lapsiperheiden arki on tapahtumarikasta, mutta välillä myös vaativaa.
Ajoittain vanhempien voimavarat joutuvat koetukselle. Tukiperhe voi olla avuksi lapsiperheelle, kun tukea tarvitaan eikä ympärillä ole sukulaisia tai ystäviä.

Mitä se on?

Tukiperhetoiminta on lastensuojelun tukitoimintaa lapsen ja hänen perheensä auttamiseksi. Sen tavoitteena on tukea perhettä niin, että se jatkossa selviytyy omin voimin.

Tukiperheissä tehdään ihan tavallisia asioita. Lapsi saa sieltä uusia virikkeitä, kavereita ja
aikuissuhteita, jotka tukevat lapsen kasvua. Samalla tukiperhe auttaa vanhempia jaksamaan, tarjoamalla heille tilaisuuden hengähtää.
"

Lähde:
http://www.pslastensuojelu.fi/tukiperhe/tukiperheeksi.htm

Lisäksi tukiperheillä on vaitiolovelvollisuus lapsen ja hänen perheensä asoista.
Onhan selvää, että lasta auttamalla autetaan koko perhettä. Kuinka voitte täällä omia vain lapsen ja sanoa, että ette tue äitiä. Näitä tukimuotoja ei voi edes erottaa toisistaan.

Lue lisää

ärsyttämään tietämättömyydelläsi.
Nuo kirjoittamasi aiheet oli kyllä niin selvää tekstiä että sinunkin kyllä pitäisi ymmärtää sen sisältö.
Mutta kun ei niin ei.
Me olemme tukiperhe emmekä yhtään ole epätietoisia mitä tehtäväämme kuuluu mutta emme tee sitä minkä oletat meille kuuluvaksi.
Ei meille äitiä haeta hän saa tehdä mitä lystää kun lapset on pois.

Siitä tehtävästä olisi aivan eri korvaukset ja vaatimukset sen mukaiset.Raha, raha se on se joka sanelee tehtävän sisällön. Ärsyttääkö?

Mietippä miksi näin.

iippo kirjoitti:

Oikeassa olet. tavoite täytyy olla perheen yhdistäminen mahdollisuuksien rajoissa.
Olet Helinä vain jättänyt huomaamatta yhden oleellisen osan prosessissa! Yhteistyön.
olen työskennellyt lastensuojelualalla perhekodeissa, laitoksissa ym. n. 10 vuotta.
Nyt olen ollut Oulun lähellä sijaitsevassa yksityisessä lastensuojelulaitoksessa jonkin aikaa töissä ja olen ensimmäistä kertaa päätynyt paikkaan, jossa tavoitteet ylimitoitetun ja autoritaarisen kurin sijaan on nuoren selviämisessä elämässä sijoituksen jälkeen. Olen ollut todella hämmentynyt huomatessani täysin uuden tavan tehdä tätä työtä. Täällä otetaan esim. 15-vuotiaan moniongelmaisen tavoitteeksi kotiin palaaminen, mikäli perhe pystyy tavoitteisiin sitoutumaan. olen kerennyt näkemään jo useita onnistumisia. Olennainen ero nykyisessä työpaikassani aikaisempiin on se, että valmiiksi päähän potkittujen nuorten alistamista ja henkistä väkivaltaa ei jatketa, vaan ihmiset aidosti ja ammattitaitoisesti kestää nuoren kekskeneräisen tilanteen ohjaamalla ja MOTIVOIMALLA häntä oikeaan suuntaan. Tästä päästään pointtiin: YHTEISTYÖ!! Edellä mainitsemani esimerkit eivät onnistu ilman sidosryhmien (perhe) sitoutumista sijoitukseen ja tavoitteisiin.
Eikä aina ole epäonnistuttu, jos lapsi jää sijoitukseen pysyvästi, ehei, Helinä, herää jo!
Tiedän niin surkeita lapselle vanhempien toimesta järjestettyjä kohtaloita, että missä tahansa on parempi, kuin heidän luonaan!!

Lue lisää

Toivottavasti positiivinen toimintamalli leviää pian ja laajalti.
Niissä surkeimmissa tapauksissa, joissa vanhemmat ovat järjestäneet lapselleen sellaisen kohtalon, että kotiin ei voi palata pitäisi yhteiskunnan kantaa kunnolla vastuunsa ja evätä vanhemmilta kaikki oikeudet lapseen, huoltajuutta myöten ja saada aikaan koko lapsuuden aikainen lähestymiskielto. Pelkkä huostaanotto ja sijoitus ei ole ratkaisu vanhempien syyllistyttyä rikokseen lastaan kohtaan. Liian lepsua, jos lasta ei suojata muuten kuin sijoittamalla.

on päiväkodissa kirjoitti:

ei sijaisperheessä, vai mitä tarkoitit hoitopaikalla? Minunkin lapset olivat päiväkodissa ja kun oli kuolema vieraillut perheessä olin aika surun murtama ja väsynyt, niin sanoivat päiväkodista, että tuo vaan tänne vaikka sulla ei töitä olisikaan, joten vein joskus vapaapäivinäkin lapset hoitoon, mutta ei siitä mitään sijoitusta tullut eikä sossua tarvittu.

Jos taas haluaa lapset pysyvästi jonnekin hoitoon kannattaisi kyllä harkita jo ennen pyyntöä, että minkä takia ja onko itsellä sitten valmiuksia hoitaa lapsia jos niistä pitää eroon päästä?

Lue lisää

johon kirjoitettiin automaattisesti pakkohuostaanotto. hoitopaikka kumminkin.

intensiivihoidossa kirjoitti:

johon kirjoitettiin automaattisesti pakkohuostaanotto. hoitopaikka kumminkin.

lapsi on hoidossa jonne häntä pyysit saada, joten mikä vikana?

mättää? kirjoitti:

lapsi on hoidossa jonne häntä pyysit saada, joten mikä vikana?

sillä tottahan haluaisin tavata lastani joka päivä, tai ainakin silloin kun voin.lisäksi tuo hoitopaikka on kaksivuotinen joka aika kulunut loppuun. vielä kolmantena se että eivät ota huomioon toiveitani, eivätkä hoida hyvin.

tapaamisrajoitukset kirjoitti:

sillä tottahan haluaisin tavata lastani joka päivä, tai ainakin silloin kun voin.lisäksi tuo hoitopaikka on kaksivuotinen joka aika kulunut loppuun. vielä kolmantena se että eivät ota huomioon toiveitani, eivätkä hoida hyvin.

Lue lisää

se että keksitään vaikka mitä negatiivista kirjattavaa huostan jatkumisen varmistamiseksi, jopa valheita. todella ala-arvoinen menettely.

tapaamisrajoitukset kirjoitti:

sillä tottahan haluaisin tavata lastani joka päivä, tai ainakin silloin kun voin.lisäksi tuo hoitopaikka on kaksivuotinen joka aika kulunut loppuun. vielä kolmantena se että eivät ota huomioon toiveitani, eivätkä hoida hyvin.

Lue lisää

ei ole poistunut jos lasta ei ole kahden vuoden jälkeen siirretty/palautettu?

Ymmärrän, että haluat tavata lasta joka päivä, olisiko se välimatkojen tai omien aikataulujen vuoksi mahdollista?

Jos helpottaa yhtään, ajattele tavallista erovanhempaa, ei hänkään saa tavata lasta joka päivä, jos lapsi on vaikka puoliksikin vanhemmilla, tietää se käytännössä tapaamista vain joka toinen päivä, yleensä toki pidemmän ajan yhteen jaksoon, esim. viikko ja viikko.

"Hyvä" on niin suhteellinen käsite. Jos oikeita rikkomuksia tai laiminlyöntejä on, niistä kannattaa tehdä kantelu tai ilmoitus jonnekin, vaikka ensin sijoituksessa auttaneelle sossulle. Mutta varmaan olet asiasta jo keskustellutkin...

lapsen käytöksessä tai muussa kirjoitti:

ei ole poistunut jos lasta ei ole kahden vuoden jälkeen siirretty/palautettu?

Ymmärrän, että haluat tavata lasta joka päivä, olisiko se välimatkojen tai omien aikataulujen vuoksi mahdollista?

Jos helpottaa yhtään, ajattele tavallista erovanhempaa, ei hänkään saa tavata lasta joka päivä, jos lapsi on vaikka puoliksikin vanhemmilla, tietää se käytännössä tapaamista vain joka toinen päivä, yleensä toki pidemmän ajan yhteen jaksoon, esim. viikko ja viikko.

"Hyvä" on niin suhteellinen käsite. Jos oikeita rikkomuksia tai laiminlyöntejä on, niistä kannattaa tehdä kantelu tai ilmoitus jonnekin, vaikka ensin sijoituksessa auttaneelle sossulle. Mutta varmaan olet asiasta jo keskustellutkin...

Lue lisää

kiitos kommentistasi, on totta että nykyjään samme jo lausuntoja"tapaamiset menneet hyvin" aiempien "lapsi repii äitiä " sijaan. ongelmanamme isi joka pahoinpitelee kaikin tavoin. lapseni vasta kuusivuotias!

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Toivottavasti positiivinen toimintamalli leviää pian ja laajalti.
Niissä surkeimmissa tapauksissa, joissa vanhemmat ovat järjestäneet lapselleen sellaisen kohtalon, että kotiin ei voi palata pitäisi yhteiskunnan kantaa kunnolla vastuunsa ja evätä vanhemmilta kaikki oikeudet lapseen, huoltajuutta myöten ja saada aikaan koko lapsuuden aikainen lähestymiskielto. Pelkkä huostaanotto ja sijoitus ei ole ratkaisu vanhempien syyllistyttyä rikokseen lastaan kohtaan. Liian lepsua, jos lasta ei suojata muuten kuin sijoittamalla.

Lue lisää

Outo olet, mutta mielistelysi osui ja upposi!-)
Olen törmännyt kirjoituksiisi ja ne tuntuvat toisinaan pursuavan vihaa viranomaisia kohtaan, toisinaan taas sätit rahvasta, tai sitten ihan ketä vaan. Et ole idiootti ja tasosta päätellen koulussakin olet viihtynyt? pidätkö vain omaksi huviksesi hauskaa?
Näin leikkimielisesti haluisin kysyä, että mikä on "diagnoosisi", et sinä turhaan näillä palstoilla pyöri? Kyselen lähinnä sen takia, että kaikki "toisinajattelijat" ovat sydäntäni lähellä, pidän jopa "alimpaan helvettiin" alallamme parjatun J.P.Roos:n ajatuksista ja kannanotoista.
Tosiaasia muuten on, että lastensuojelu, tai omasta näkökulmastani "nuorten suojelu" on ottanut järkyttävän suuren taantuman viimeisen 3-5 vuoden aikana. Syynä siihen on 2000 luvun alun jälkeen tullut lastensuojelulaitosten perustamisbuumi!!

iippo kirjoitti:

Outo olet, mutta mielistelysi osui ja upposi!-)
Olen törmännyt kirjoituksiisi ja ne tuntuvat toisinaan pursuavan vihaa viranomaisia kohtaan, toisinaan taas sätit rahvasta, tai sitten ihan ketä vaan. Et ole idiootti ja tasosta päätellen koulussakin olet viihtynyt? pidätkö vain omaksi huviksesi hauskaa?
Näin leikkimielisesti haluisin kysyä, että mikä on "diagnoosisi", et sinä turhaan näillä palstoilla pyöri? Kyselen lähinnä sen takia, että kaikki "toisinajattelijat" ovat sydäntäni lähellä, pidän jopa "alimpaan helvettiin" alallamme parjatun J.P.Roos:n ajatuksista ja kannanotoista.
Tosiaasia muuten on, että lastensuojelu, tai omasta näkökulmastani "nuorten suojelu" on ottanut järkyttävän suuren taantuman viimeisen 3-5 vuoden aikana. Syynä siihen on 2000 luvun alun jälkeen tullut lastensuojelulaitosten perustamisbuumi!!

Lue lisää

Huonolla tolalla on koko lastensuojelun taso, jos lastensuojeluväki ottaa positiivisen palautteen mielistelynä.
Siinä voi olla yksi syy, miksi teikäläisiä ei juuri kiitellä, ette osaa ottaa kiitosta vastaan rimakauhuisina. Olen todella iloinen, että siellä on uusi toimintamalli, jolla suhtaudutte päähänpotkittuihin lapsiin ja nuoriin, mutta oli minulta virhe kertoa se ääneen.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Huonolla tolalla on koko lastensuojelun taso, jos lastensuojeluväki ottaa positiivisen palautteen mielistelynä.
Siinä voi olla yksi syy, miksi teikäläisiä ei juuri kiitellä, ette osaa ottaa kiitosta vastaan rimakauhuisina. Olen todella iloinen, että siellä on uusi toimintamalli, jolla suhtaudutte päähänpotkittuihin lapsiin ja nuoriin, mutta oli minulta virhe kertoa se ääneen.

Lue lisää

sori nyt vaan helinä, mutta osaan kyllä ottaa kiitoksen vastaan ja myös kiittää. rimakauhu ei vaivaa. Viestilläni tarkoitin, että olen aidosti kiinnostunut viestistäsi, en vain saa ymmärrettyä kritiikkisi "syvintä olemusta"! Kaiken lisäksi oletin että olet huumorintajuinen, mutta olinko väärässä??
Lastensuojelun tasosta olen kanssasi samaa mieltä! alalle on päässyt viimeisen 5 vuoden aikana aivan liikaa kaiken maailman hihhuleita, jotka luulevat osaavansa jotain. ala on nimittäin siitä kumma, että sopivilla puhelahjoilla varustettu katu-uskottava heppu voi tehdä toiminnallaan äärettömän paljon hallaa, ja juuri näille erityisen paljon päähän potkituille! tiedän mm. erään lääkärin, joka on saanut jo vuosia husertaa lastensuojelun parissa ja on tehnyt aivan valtavasti vahinkoa erittäin vaikeista oireista kärsiville lapsille! silti hänen sanansa on monessa paikassa vielä arvostettu, onhan hän lääkäri!!!

iippo kirjoitti:

sori nyt vaan helinä, mutta osaan kyllä ottaa kiitoksen vastaan ja myös kiittää. rimakauhu ei vaivaa. Viestilläni tarkoitin, että olen aidosti kiinnostunut viestistäsi, en vain saa ymmärrettyä kritiikkisi "syvintä olemusta"! Kaiken lisäksi oletin että olet huumorintajuinen, mutta olinko väärässä??
Lastensuojelun tasosta olen kanssasi samaa mieltä! alalle on päässyt viimeisen 5 vuoden aikana aivan liikaa kaiken maailman hihhuleita, jotka luulevat osaavansa jotain. ala on nimittäin siitä kumma, että sopivilla puhelahjoilla varustettu katu-uskottava heppu voi tehdä toiminnallaan äärettömän paljon hallaa, ja juuri näille erityisen paljon päähän potkituille! tiedän mm. erään lääkärin, joka on saanut jo vuosia husertaa lastensuojelun parissa ja on tehnyt aivan valtavasti vahinkoa erittäin vaikeista oireista kärsiville lapsille! silti hänen sanansa on monessa paikassa vielä arvostettu, onhan hän lääkäri!!!

Lue lisää

Olen huolissani todennut, että suomen kansa ei ole elinkelpoinen näistä suunnattomista huostaanottoluvuista päätellen. Jossain meillä mättää todella pahasti; jos tuollaiset määrät lapsia on aiheellisesti huostaanotettu viisimiljoonaisen kansan joukosta, niin emme ole elinkelpoisia, ja on vaan hyvä että kadotaan maailmankartalta. Jos taas tuollainen määrä lapsia huostaanotetaan viisimiljoonaisesta kansastamme aiheettomasti, emme me aikuiset ole elinkelpoisia edelleenkään, koska päästämme rikollisen toiminnan jatkumaan ja hymistelemme vaan sivusta seuraten. Tämä lääkäri, josta kerroit, pitää ilmiantaa ja panna vastuuseen. Elinkelpoinen ja reipasotteinen kansa tekisi niin, eikä tyytyisi voivottelemaan. Toivon, että mahdollisimaan moni motivoituisi näiden kysymysten äärelle.
Kritiikkini "syvin olemus" lienee tuossa.

amalia kirjoitti:

että perhe epäonnistui tukiperheenä? Ei tukiperhe voi kovin paljon vaikuttaa mitä perheissä tapahtuu. Tukiperhe on lähinnä tukena vain lapsille ja antaa äidille hengähdystaukoa siksi aikaa, kun lapset ovat tukiperheessä. Kovin on rajalliset vaikutusmahdollisuudet perheen muuhun elämään.
Mekin olimme ensin näiden meidän ekojen tukiperheenä. Lapset ennättivät olla meillä 2-3 kertaa. Kun seuraava tulopäivä lähestyi, eikä mitään yhteydenottoa kuulunut, niin rupesin kyselemään, että onko lapset tulossa vai ei. Äitiä en saanut ollenkaan kiinni ja sossulta sitten kuulin, että lapset oli viety sukulaisten toimesta lastenkotiin. Äiti, sen enempää kuin muutkaan sukulaiset ei käynyt kertaakaan lapsia katsomassa. Koska olin heidän "tukiäitinsä", niin sillä varjolla pääsin heitä katsomaan, siis minä pääsin yli sadan kilometrin päästä, mutta sukulaiset , kummit ja mummit ei samasta kaupungista. Niin kauheesti ne kaikki näitä meidän lapsia rakasti.
Äiti sai monta kuukautta aikaa ja mahdollisuuden hakea lapsensa kotiin, muttei sitä tehnyt. Näin miten lapset kärsivät siellä. Nuorempi lapsi oli niin masentunut ja synkkämielinen, että en meinannut tunnistaa häntä samaksi lapseksi. En saanut rauhaa sydämeeni sen jälkeen ja rupesinkin sitten selvittämään miten saisin lapset sieltä pois. Koska lapset olivat rankkoja hoidettavia, niin lastenkodin henkilökunta halusi päästä heistä mahd. pian ja kun tilaisuus tarjoutui, niin järjestivät lapset meille tosi nopeasti, joten lasten laitosaika jäi n. neljään kuukauteen. Yleensä se on vähintään vuosi. Halusin siis pelastaa lapset, vaikka olin jo noina muutamina viikkoina joita meillä olivat olleet, nähnyt, että helppoa ei tule olemaan todella, mutta en olisi voinut elää itseni kanssa, jos en olisi voinut mitenkään lapsia auttaa. Et voi uskoa miten ahdistavia noi lastenkotikäynnit on.
Siellä aistii heti sen lasten ahdistuksen ja tietysti myös näkee heidän käyttäytymisestään. Aina kun ulko-ovi avautuu, kaikki lapset tuijottavat ovelle, odottavin katsein, että jospa sieltä tulisi joku heitä katsomaan ja mikä pettymys aina uudestaan ja uudestaan. Meille muuten äiti oli sossun mukana tuomassa lapset ja hän oli sitä mieltä, että lasten on hyvä meillä. Kun aikaa kului ja hän huomasi, että lapset alkaa kiintyä meihin ja rupesivat kutsumaan minua äidiksi, niin sitten tuli se mustasukkaisuus ja hän kai ajatteli, että yritän jotenkin syrjäyttää hänet. En muista mistä sain kuulla äidin reaktioista, mutta soitin hänelle ja hän itki mulle puhelimessa tuntemuksiaan. Selitin, että en välttämättä halua juuri sinun lapsiasi, jos et halua heitä meille. Voin ottaa jotkut toiset lapset, minulle kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita. Haluan vain antaa edes jonkun lapselle mahdollisuuden päästä pois laitoksesta. Kyllä äiti sitten lopulta rauhottui. Tälle uudelle sij. perheelle haluan sanoa, että ei äiti tosissaan ole teille vihainen tai teihin tyytymätön, häntä vain ahdistaa se ero lapsista ja johonkinhan se pitää purkaa ja samalla vakuutella itselleen, että se on ikäänkuin teidän syytä, et lapset on otettu pois. Näin se aina menee. Äideille aina tulee välillä niin ikävä ja syyllisyys painaa ja mustasukkaisuus iskee ja on niin paljon suuria tunteita, että järki ei ihan pysy perässä, mutta yrittäkää ymmärtää äitiä ja koittakaa kestää, ei hän oikeesti pahaa tarkoita. Tätä se on sijaisvanhemmuus.

Lue lisää

Olet pistänyt mutkat suoriksi ja ihailen sinua siitä, enkä ihmettele, että olet saanut sossujen ja ympäristön byrokraattien vihoja niskoillesi sooloiluistasi.
On hienoa, että sinä voit kertoa sijaislapsillesi kuinka heidän äitinsä itki sinulle tuntemuksiaan menetettyään lapsensa, koska kuitenkin kaikki lapset kysyvät itseltään aikuisenakin, miksi äiti ei hoitanut minua. Tuo tieto, että äiti itki heidän peräänsä, on varmasti lapsille lohdullinen.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Olen huolissani todennut, että suomen kansa ei ole elinkelpoinen näistä suunnattomista huostaanottoluvuista päätellen. Jossain meillä mättää todella pahasti; jos tuollaiset määrät lapsia on aiheellisesti huostaanotettu viisimiljoonaisen kansan joukosta, niin emme ole elinkelpoisia, ja on vaan hyvä että kadotaan maailmankartalta. Jos taas tuollainen määrä lapsia huostaanotetaan viisimiljoonaisesta kansastamme aiheettomasti, emme me aikuiset ole elinkelpoisia edelleenkään, koska päästämme rikollisen toiminnan jatkumaan ja hymistelemme vaan sivusta seuraten. Tämä lääkäri, josta kerroit, pitää ilmiantaa ja panna vastuuseen. Elinkelpoinen ja reipasotteinen kansa tekisi niin, eikä tyytyisi voivottelemaan. Toivon, että mahdollisimaan moni motivoituisi näiden kysymysten äärelle.
Kritiikkini "syvin olemus" lienee tuossa.

Lue lisää

se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Kyseisen lääkärin toimista/toimittamasta jättämisistä tietää suurin osa, lääninhallitusta myöten, mutta kun hän on muodollisesti "PÄTEVÄ"!!!
Vaikea lähteä sanktioimaan sitä kohellusta, koska ihmisen henkinen vaurioittaminen tai sen edesauttaminen on monisäikeinen ja kompleksinen juttu. kuten aikaisemmin kerroin, oikeilla puhelahjoilla ja "lääkärilatinalla" höpiseminen auttaa kieroimmankin koikkalaisen tällä alalla pulasta! Motiivisi on hyvä, mutta muutoksen vaatiminen "nyt ja heti" ei ole koskaan auttanut mitään, vaan kärsivällisyys! Asiat ovat kesken ja kysytpä keneltä tahansa alan ammattilaiselta, niin kertomus lastensuojeluntilasta on aina erilainen. Ne ovat inhimillisiä näkemyksiä, jotka pohjautuvat koettuun ja opittuun. tämän hetken suurimpana ongelmana pitäisin sitä, että lastensuojelukentän (perhekodit ja laitokset) toimijoilla on liian suuri kontrasti. Taso on, kuten jo mainitsin, päässyt muutaman vuoden ajan heikkenemään entisestään ja syynä on se, että osa vanhemmista toimijoista ei ole kyennyt uudistumaan nykyajan vaatimusten mukaisesti ja sadat uudet paikat vasta harjoittelevat! Ja he muuten harjoittelevat elävillä ihmisillä.
Mainitsin kerran eräälle perhekodin pitäjälle tästä uudistumisen puutteesta ja hän suuttui, koska hänen mielestään kasvattaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Ei olekaan, mutta tympäännyin asenteeseen, enkä viitsinyt mainita vanhaa totuutta: Maailma muuttuu Eskoseni!!

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Olet pistänyt mutkat suoriksi ja ihailen sinua siitä, enkä ihmettele, että olet saanut sossujen ja ympäristön byrokraattien vihoja niskoillesi sooloiluistasi.
On hienoa, että sinä voit kertoa sijaislapsillesi kuinka heidän äitinsä itki sinulle tuntemuksiaan menetettyään lapsensa, koska kuitenkin kaikki lapset kysyvät itseltään aikuisenakin, miksi äiti ei hoitanut minua. Tuo tieto, että äiti itki heidän peräänsä, on varmasti lapsille lohdullinen.

Lue lisää

luuletko että se lasta lohdutt?
Kyllä käy kuule päinvastoin saa vihat niskaansa kun äiti ei hoitanut.
Totuuden ketominen on usein niin tuskallista kuultavaa.

Sitten se näyttö aina vahvistaa sitä vihaa. Lapsi on syntynyt ei toivottuna näin sen lapsi kokee.
Mitä siihen paljon sanoa kun tapaus toistuu toistumisen perään.
Kyllä äidin teot ovat sanaakin vahvemmat.

palturia puhu kirjoitti:

luuletko että se lasta lohdutt?
Kyllä käy kuule päinvastoin saa vihat niskaansa kun äiti ei hoitanut.
Totuuden ketominen on usein niin tuskallista kuultavaa.

Sitten se näyttö aina vahvistaa sitä vihaa. Lapsi on syntynyt ei toivottuna näin sen lapsi kokee.
Mitä siihen paljon sanoa kun tapaus toistuu toistumisen perään.
Kyllä äidin teot ovat sanaakin vahvemmat.

Lue lisää

Kyllä minä uskon, että aikuisena kun sijaislapsi läpikäy elämäänsä niin tuo tieto, että äiti itki, lohduttaa tätä henkilöä, ettei äiti sittenkään ollut läpeensä kylmä lastaan kohtaan. En jättäisi lasta siihen uskoon, että äiti on ollut täysin tunteeton, sillä se tieto voi olla juuri puuttuva oljenkorsi johon takertua.
Tästä tulikin mieleeni, että kun on kerrottu huostaanottolapsuuden periytyvän äidiltä tyttärelle, niin ymmärtävätkö nämä uuden polven huostaanottoäidit paremmin vanhempiaan, kun kokevat itse saman menetyksen oman lapsensakin kohdalla. Muuttuuko käsitys omasta äidistä ymmärtävämmäksi tai niin, että kaikki ei ehkä ollutkaan ihan mitä on luullut. Nämähän usein periytyvät suvuittain, nämä huostaanotot, vaikkei niin tarvitsisi olla. Onko syynä siihen heikkoon äitiyteen omasta lapsuudesta johtuva heikko itsetunto, ettei sijaislapsi usko olevansa lapsensa suhteen sellainen ainutlaatuinen asiantuntija, jollainen kukaan ulkopuolinen ei voi olla vaan hän antaa muiden ohjailla elämäänsä huonoon suuntaan lapsen kustannuksella. Minusta olisi syytä vahvistaa huostaanotettujen lasten äitiyttä erikoisesti, jotta he uskoisivat itseensä äitinä vaikkei mallia ole ollutkaan omasta äidistä. Tähän pitäisi kohdistaa verovaroja täsmäohjauksella, koska huostaanotetut lapset ovat meidän veronmaksajien vastuulla myös silloin, kun he perustavat oman perheen lapsineen, koska viranomaistoimin sukulaissuhteet ja sitä myöten sukulaistuki on hävinnyt olemattomiin huostaanotetuilta lapsilta. Täyttäkäämme velvollisuutemme loppuun asti kun niin innolla ollaan tää systeemi rakennettu tämmöiseksi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kyllä minä uskon, että aikuisena kun sijaislapsi läpikäy elämäänsä niin tuo tieto, että äiti itki, lohduttaa tätä henkilöä, ettei äiti sittenkään ollut läpeensä kylmä lastaan kohtaan. En jättäisi lasta siihen uskoon, että äiti on ollut täysin tunteeton, sillä se tieto voi olla juuri puuttuva oljenkorsi johon takertua.
Tästä tulikin mieleeni, että kun on kerrottu huostaanottolapsuuden periytyvän äidiltä tyttärelle, niin ymmärtävätkö nämä uuden polven huostaanottoäidit paremmin vanhempiaan, kun kokevat itse saman menetyksen oman lapsensakin kohdalla. Muuttuuko käsitys omasta äidistä ymmärtävämmäksi tai niin, että kaikki ei ehkä ollutkaan ihan mitä on luullut. Nämähän usein periytyvät suvuittain, nämä huostaanotot, vaikkei niin tarvitsisi olla. Onko syynä siihen heikkoon äitiyteen omasta lapsuudesta johtuva heikko itsetunto, ettei sijaislapsi usko olevansa lapsensa suhteen sellainen ainutlaatuinen asiantuntija, jollainen kukaan ulkopuolinen ei voi olla vaan hän antaa muiden ohjailla elämäänsä huonoon suuntaan lapsen kustannuksella. Minusta olisi syytä vahvistaa huostaanotettujen lasten äitiyttä erikoisesti, jotta he uskoisivat itseensä äitinä vaikkei mallia ole ollutkaan omasta äidistä. Tähän pitäisi kohdistaa verovaroja täsmäohjauksella, koska huostaanotetut lapset ovat meidän veronmaksajien vastuulla myös silloin, kun he perustavat oman perheen lapsineen, koska viranomaistoimin sukulaissuhteet ja sitä myöten sukulaistuki on hävinnyt olemattomiin huostaanotetuilta lapsilta. Täyttäkäämme velvollisuutemme loppuun asti kun niin innolla ollaan tää systeemi rakennettu tämmöiseksi.

Lue lisää

systeemi on täytynyt rakentaa.
oletk lie yksi niistä sen systeemin hyväksikäyttäjistä.

Älä myöskään taas yleistä ja yleistä ei se suku häviä minnekkään ja kyllä sitä sukulaistukea saavat useammat sijoitetutlapset kuin nyt taas oletat.

On monia perheitä joilla ei suvussa huostaanottoja mutta ei sukulaisuus toimi mitenkään ja sukulaistuki on näin tipotissään.

Siinä sinulla pähkinä mikä on syy heikkoon äitiyteen.

Onko sinulta lapsi kadoksissa eli unohditko sen tosiseikan mikä on lapsi ja lapsen tarpeet.

Sinä siis aikuinen jo joo itkihän äiti mutta miten se vaikuttaa lapsen pettymyksiin omaa biologistaäitiään kohtan. Siinä se ongelman ydin, eikö sinulla ole kykyä asettua lapsen elämään tilanteessa joka lapselle on kaaosmainen tilanne kun se olettamansa rakkain ja häntä rakastava pettää kaikentodellisen rakkauden viimeistä sirua myöden.

Mitä on lapselle rakkaus voitko sinä sen selittää ja myös uskomalla siihen mielestäsi pyhään koskemattomaan tunteeseen.

Ollaan vaan liian läheltä seurattu sitä murtumista jonka aiheutti vaan se oma biologinenäiti.

Niin miksi sitten se heiko itsetunto?
Täsmäohjaus on sinun kuvitelmasi joka ei tässä tule toimimaan kuvitella aina voit ja sanoja asetella mutta älä unohda LASTA.

korvantaa se miksi kirjoitti:

systeemi on täytynyt rakentaa.
oletk lie yksi niistä sen systeemin hyväksikäyttäjistä.

Älä myöskään taas yleistä ja yleistä ei se suku häviä minnekkään ja kyllä sitä sukulaistukea saavat useammat sijoitetutlapset kuin nyt taas oletat.

On monia perheitä joilla ei suvussa huostaanottoja mutta ei sukulaisuus toimi mitenkään ja sukulaistuki on näin tipotissään.

Siinä sinulla pähkinä mikä on syy heikkoon äitiyteen.

Onko sinulta lapsi kadoksissa eli unohditko sen tosiseikan mikä on lapsi ja lapsen tarpeet.

Sinä siis aikuinen jo joo itkihän äiti mutta miten se vaikuttaa lapsen pettymyksiin omaa biologistaäitiään kohtan. Siinä se ongelman ydin, eikö sinulla ole kykyä asettua lapsen elämään tilanteessa joka lapselle on kaaosmainen tilanne kun se olettamansa rakkain ja häntä rakastava pettää kaikentodellisen rakkauden viimeistä sirua myöden.

Mitä on lapselle rakkaus voitko sinä sen selittää ja myös uskomalla siihen mielestäsi pyhään koskemattomaan tunteeseen.

Ollaan vaan liian läheltä seurattu sitä murtumista jonka aiheutti vaan se oma biologinenäiti.

Niin miksi sitten se heiko itsetunto?
Täsmäohjaus on sinun kuvitelmasi joka ei tässä tule toimimaan kuvitella aina voit ja sanoja asetella mutta älä unohda LASTA.

Lue lisää

Miksi mielestäsi sijaislasta ei pitäisi tukea hänen omassa äitiydessään, joka on monen (ei kaikkien) kohdalla osoittautunut mallin puuttuessa huteraksi. Jopa sossujen on kerrottu kirjaavan lastensuojeluraportteihinsa "äidillä huostaanottotausta". Minusta ei pitäisi ihmisiä leimata tuolla tavalla kuin sossut tekevät ja mielestäni leimaamalla huostaanotetut lapset raporteissaan jo heidän lastensakin asioissa sossut tulevat samalla myöntäneeksi, että huostaanotto on riskitekijä eli sijoitustoiminta ei ole osoittautunut luomaan tietä sijaislapsen hyvään tulevaisuuteen ja hyvään vanhemmuuteen sitten aikanaan sossujen omastakaan mielestä. Kun kerran vuosikaudet tämä on riskiksi todettu, niin miksei mitään parannuksia ole tapahtunut lastensuojelun alalla vieläkään. Nyt ehdotin yhtä parannusta sukupolvien huostaanottoketjun katkaisemiseksi, mutta ei vaan tunnu kelpaavan sekään.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Miksi mielestäsi sijaislasta ei pitäisi tukea hänen omassa äitiydessään, joka on monen (ei kaikkien) kohdalla osoittautunut mallin puuttuessa huteraksi. Jopa sossujen on kerrottu kirjaavan lastensuojeluraportteihinsa "äidillä huostaanottotausta". Minusta ei pitäisi ihmisiä leimata tuolla tavalla kuin sossut tekevät ja mielestäni leimaamalla huostaanotetut lapset raporteissaan jo heidän lastensakin asioissa sossut tulevat samalla myöntäneeksi, että huostaanotto on riskitekijä eli sijoitustoiminta ei ole osoittautunut luomaan tietä sijaislapsen hyvään tulevaisuuteen ja hyvään vanhemmuuteen sitten aikanaan sossujen omastakaan mielestä. Kun kerran vuosikaudet tämä on riskiksi todettu, niin miksei mitään parannuksia ole tapahtunut lastensuojelun alalla vieläkään. Nyt ehdotin yhtä parannusta sukupolvien huostaanottoketjun katkaisemiseksi, mutta ei vaan tunnu kelpaavan sekään.

Lue lisää

juuri tuohon tarpeeseen, että saatais se sukupolvesta toiseen jatkuva perinne poikki. Sijaisperheen tarkoitus on juuri antaa lapselle se tavallisen kodin malli ja myös samalla saavat sitä täsmäohjausta äidin mallista. Siihen siis pyritään, eihän kaikkien kohdalla silti välttämättä onnistuta, koska voi olla paljon muita tekijöitä häiritsemässä. Kuitenkin väitän, että paljon paremman opin käytännön elämästä lapset joka tapauksessa saavat kasvaessaan perheessä, kuin laitoksessa. Lapset matkivat aikuisia kaikessa ja siten oppivat. Yleensäkin tiedetään, että lapsi oppii aikuiselta juuri aikuisen antaman mallin mukaan, ei ole mitään merkitystä mitä opetat sanoilla, jos teet toisin käytännössä. Esim. käyttäytymisessä on turha opettaa lapselle hyviä tapoja, jos ei itsellä ole.
Sijaisperheet kunniaan ja paremmin arvostetuiksi ja tuetuiksi, jotta voimme jatkossa entistä paremmin vastata suuriin haasteisiin, jotka osaksemme on laitettu. Olemme todella paljosta vastuussa.

amalia kirjoitti:

juuri tuohon tarpeeseen, että saatais se sukupolvesta toiseen jatkuva perinne poikki. Sijaisperheen tarkoitus on juuri antaa lapselle se tavallisen kodin malli ja myös samalla saavat sitä täsmäohjausta äidin mallista. Siihen siis pyritään, eihän kaikkien kohdalla silti välttämättä onnistuta, koska voi olla paljon muita tekijöitä häiritsemässä. Kuitenkin väitän, että paljon paremman opin käytännön elämästä lapset joka tapauksessa saavat kasvaessaan perheessä, kuin laitoksessa. Lapset matkivat aikuisia kaikessa ja siten oppivat. Yleensäkin tiedetään, että lapsi oppii aikuiselta juuri aikuisen antaman mallin mukaan, ei ole mitään merkitystä mitä opetat sanoilla, jos teet toisin käytännössä. Esim. käyttäytymisessä on turha opettaa lapselle hyviä tapoja, jos ei itsellä ole.
Sijaisperheet kunniaan ja paremmin arvostetuiksi ja tuetuiksi, jotta voimme jatkossa entistä paremmin vastata suuriin haasteisiin, jotka osaksemme on laitettu. Olemme todella paljosta vastuussa.

Lue lisää

Sijaishoito voi myös olla malli siitä, että lapsen voi huoletta jättää yhteiskunnan varoilla ulkopuolisen perheen hoidettavaksi toimeksiantosopimuksella, ja hyvällä omalla tunnolla jopa, jos yhteistyössä sen tekee. Tästä mielestäni kertoo huostaanottojen periytyminen sukupolvelta toiselle. Vastuuntuntoa omista lapsistaan ei synny, kun yhteiskunta kantaa vastuun lapsesta ja viranomaisten viestin mukaan Pride-valmennetut ammatti-sijaiset hoitavat äitiyden paremmin kuin moni biologinen äiti itse. Tunnepuolikin saadan hoidettu theraplay-kurssilla kätevästi ja muka kenenkään tunnemaailmaa riistämättä. Malli on siis semmonen, että rakastavia vanhempia löytyy tarvittaessa lapselle oman äidin sijaan.
Tosiasiassa oma äiti on lapselle korvaamaton, mutta sijaislapsille ei tätä tietoa painoteta vaan päinvastoin, painotetaan, että äidin voi suht helposti korvata toisella.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Sijaishoito voi myös olla malli siitä, että lapsen voi huoletta jättää yhteiskunnan varoilla ulkopuolisen perheen hoidettavaksi toimeksiantosopimuksella, ja hyvällä omalla tunnolla jopa, jos yhteistyössä sen tekee. Tästä mielestäni kertoo huostaanottojen periytyminen sukupolvelta toiselle. Vastuuntuntoa omista lapsistaan ei synny, kun yhteiskunta kantaa vastuun lapsesta ja viranomaisten viestin mukaan Pride-valmennetut ammatti-sijaiset hoitavat äitiyden paremmin kuin moni biologinen äiti itse. Tunnepuolikin saadan hoidettu theraplay-kurssilla kätevästi ja muka kenenkään tunnemaailmaa riistämättä. Malli on siis semmonen, että rakastavia vanhempia löytyy tarvittaessa lapselle oman äidin sijaan.
Tosiasiassa oma äiti on lapselle korvaamaton, mutta sijaislapsille ei tätä tietoa painoteta vaan päinvastoin, painotetaan, että äidin voi suht helposti korvata toisella.

Lue lisää

käsitys, että tämä sijaisperhe toiminta tässä laajuudessa, kuin nykyään, on vielä sen verran tuoretta, että ei vielä montaa sukupolvea, ehkä yksi on jo siinä vaiheessa, että on omat perheet jne.
Täälläkin on saatu lukea kuitenkin, kuinka monien sijaislasten elämä näyttäisi kuitenkin menevän huomattavasti paremmin kuin vanhemmillaan. Heille on perhe ja koti tärkeitä ja pystyvät nyt aikuisina kriittisesti tarkastelemaan eri elämisen vaihtoehtoja. Ainakin heillä on malli normaalista perhe-elämästä. Minusta tuntuu, että nää meidän nuoretkin suhtautuu parisuhdeasioihin ja perheeseen ihan toisella tavalla, kuin vanhempansa. Heillä on ainakin näkemystä millasta pitäisi olla ja mitä taas ei missään tapauksessa.
Meillä nää sijoitetut ovat myös puhuneet, että hekin mahdollisesti haluaisivat ottaa joskus sijaislapsia. He ovat hyvin sosiaalisia ja pystyvät tuntemaan empatiaa kanssa ihmisiä kohtaan.Yksi lapsista kyllä silloin pienenä sanoi, että hän ei mene koskaan naimisiin, eikä tee lapsia, hän jää tänne asumaan.
Tällä hetkellä noi meidän nuoret näyttäisi suhtautuvan tulevaisuuteensa ihan tervein odotuksin ja heillä on tulevaisuuden suunnitelmia ja ovat muutenkin järkiintymässä, joten olen hyvin optimistinen heidän suhteensa. Tulen kyllä heidän elämäänsä "vahtimaan" ja puuttumaan asioihin, jos näyttäisi siltä, että lähtee menemään väärään suuntaan. Olen omaa poikaanikin ojennellut sopivim väliajoin, kun tuppaa unohtamaan, miten vaimon ja lasten kanssa pitää käyttäytyä. Miniä on mulle muutamia kertoja valitellut poikani huonotuulisuudesta ja kiukuttelusta. Olen saman tien palauttanut poikani maan pinnalle, koska tiedän, että hän rakastaa vaimoaan ja lapsiaan suunnattomasti, mutta ei tajua, että omalla käytöksellään ajaa heitä pois luotaan, kun mieshormoonit jyllää, niin sitä ollaan niin isäntää, mutta tiedän mikä suru olisi, jos ero tulisi. Noi miehet ei vaan osaa ajoissa ajatella, siksi äitien pitää välillä puuttua ja näyttää ikään kuin suuntaa.

amalia kirjoitti:

juuri tuohon tarpeeseen, että saatais se sukupolvesta toiseen jatkuva perinne poikki. Sijaisperheen tarkoitus on juuri antaa lapselle se tavallisen kodin malli ja myös samalla saavat sitä täsmäohjausta äidin mallista. Siihen siis pyritään, eihän kaikkien kohdalla silti välttämättä onnistuta, koska voi olla paljon muita tekijöitä häiritsemässä. Kuitenkin väitän, että paljon paremman opin käytännön elämästä lapset joka tapauksessa saavat kasvaessaan perheessä, kuin laitoksessa. Lapset matkivat aikuisia kaikessa ja siten oppivat. Yleensäkin tiedetään, että lapsi oppii aikuiselta juuri aikuisen antaman mallin mukaan, ei ole mitään merkitystä mitä opetat sanoilla, jos teet toisin käytännössä. Esim. käyttäytymisessä on turha opettaa lapselle hyviä tapoja, jos ei itsellä ole.
Sijaisperheet kunniaan ja paremmin arvostetuiksi ja tuetuiksi, jotta voimme jatkossa entistä paremmin vastata suuriin haasteisiin, jotka osaksemme on laitettu. Olemme todella paljosta vastuussa.

Lue lisää

hienoa mietintää.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ehkä äiti teihin pettyi, kun tukiperheenä tukea antaen havittelitte hänen lastaan sijoitukseen, siinä onnistuenkin. Hänellä ei ole enää syytäkään luottaa teihin.

Sinä kuule olet aivan höpö koko ihminen

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Aloittaja siis tämän lapsen kohdalla epäonnistui tukiperhetoiminnassa ja saas nyt sitten nähdä onnistuuko sijaisperheenä tavoitteessa palauttaa lapsi mahdollisimman pian äidilleen.

Lue lisää

Selvästi näkee, että vääristelet kaikkien kirjoitukset. Kaikki ovat täällä varmaankin jo huomanneet, kuinka vääristynyt sinun maailmankuvasti on. Mietiskele niitä ajatuksia ihan itekseen sielä kotona, älä viitsi tänne niitä kirjoittaa.

On aivan oikein, että lapsesi huostaanotettiin.

juuri näin kirjoitti:

hienoa mietintää.

Niinkuin on palstoilla kirjoitettu, kuinka tärkeat ne suhteet on biologisiin vanhempiin ja kuinka niitä ylläpidetään, niin paljonko sijaisvanhemmat voivat vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Jos lapsi tulee sijaisperheeseen kouluikäisenä niin ei siinä paljon voi vaikuttaa. Voi antaa ehkä toisenlaisen elämisen mallin, mutta voihan se veri vetää siihen tutumpaan varsinkin jos biologiset vanhemmat eivät hyväksy sijaisperhettä ja vetävät koko ajan mattoa pois alta. Mihin nuori sitten uskoo.
Varsinkin jos lasta on laiminlyöty pienenä ja sijaisperheessä on vain kouluikäisiä ei opi sitä miten pieniä lapsia hoidetaan ja oman kanssa on sitten pulassa.
Sijoituksen onnistuminen ja miten sijoituspaikka kykenee vastaamaan lasten tarpeisiin on minusta valitettavasti monessa tapauksessa onnen kauppaa.
Niin sen ei pitäisi olla, on sossun ammatti taidosta kiinni, millaiseen perheeseen lapsi sijoitetaan. Enemmän pitäisi pystyä ottamaaan huomioon lapsen tarpeet ja se miten aktiivisesti vanhemmat ovat mukana.
Itse en tapaa sijoitettavaa lasta ennenkuin olen lukenut lapsen tiedot, tavannut vanhemmat ja jutellut heidän kanssa perheemme tavoista, säännöistä ja näkemyksista ja siitä mitä vanhemmat meiltä odottavat ja he ovat saaneet tutustua muuhun perheeseemme, lapsen tulevaan huoneeseen ja jos heistä olemme vaikuttaneet sopivilta niin sitten olemme tutustuneet lapseen hänelle tutussa ympäristössä ja lapsi on tullut käymään hänelle tärkeiden ihmisten kanssa.
Aina se ei tietysti ole mahdollista, mutta siihen pitäisi pyrkiä. Molemminpuolinen luottamus on ensiarvoisen tärkeää,siinä on lapsen hyvä kasvaa.

varaäiti kirjoitti:

Niinkuin on palstoilla kirjoitettu, kuinka tärkeat ne suhteet on biologisiin vanhempiin ja kuinka niitä ylläpidetään, niin paljonko sijaisvanhemmat voivat vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Jos lapsi tulee sijaisperheeseen kouluikäisenä niin ei siinä paljon voi vaikuttaa. Voi antaa ehkä toisenlaisen elämisen mallin, mutta voihan se veri vetää siihen tutumpaan varsinkin jos biologiset vanhemmat eivät hyväksy sijaisperhettä ja vetävät koko ajan mattoa pois alta. Mihin nuori sitten uskoo.
Varsinkin jos lasta on laiminlyöty pienenä ja sijaisperheessä on vain kouluikäisiä ei opi sitä miten pieniä lapsia hoidetaan ja oman kanssa on sitten pulassa.
Sijoituksen onnistuminen ja miten sijoituspaikka kykenee vastaamaan lasten tarpeisiin on minusta valitettavasti monessa tapauksessa onnen kauppaa.
Niin sen ei pitäisi olla, on sossun ammatti taidosta kiinni, millaiseen perheeseen lapsi sijoitetaan. Enemmän pitäisi pystyä ottamaaan huomioon lapsen tarpeet ja se miten aktiivisesti vanhemmat ovat mukana.
Itse en tapaa sijoitettavaa lasta ennenkuin olen lukenut lapsen tiedot, tavannut vanhemmat ja jutellut heidän kanssa perheemme tavoista, säännöistä ja näkemyksista ja siitä mitä vanhemmat meiltä odottavat ja he ovat saaneet tutustua muuhun perheeseemme, lapsen tulevaan huoneeseen ja jos heistä olemme vaikuttaneet sopivilta niin sitten olemme tutustuneet lapseen hänelle tutussa ympäristössä ja lapsi on tullut käymään hänelle tärkeiden ihmisten kanssa.
Aina se ei tietysti ole mahdollista, mutta siihen pitäisi pyrkiä. Molemminpuolinen luottamus on ensiarvoisen tärkeää,siinä on lapsen hyvä kasvaa.

Lue lisää

on, että mitä vanhempi lapsi, sen pienemmät ne vaikutusmahdollisuudet on, mutta kuitenkin ajattelen niin, että vaikka näyttäisi siltä, että se omien vanhempien malli kiehtoo jotenkin enemmin, niin lapset ovat kuitenkin saaneet myös vaihtoehtomallin ja pystyvät siltä pohjalta miettimään ratkaisujaan. Ei se mallin perillemeno todella kaikkien kanssa onnistu yhtä hyvin, mutta se on sitte korkeemmas käres, on ainakin yritetty.
Lisäksi sijaislapsella on olemassa kuitenkin entiset sij.vanhemmat joiden puoleen voi kääntyä, jos tarve vaatii, josta tietää saavansa neuvoja ja opastusta. Voiko lastenkodissa kasvaneet mennä aikuisina kyselemään hoitajiltaan vielä neuvoja, tuskinpa.

tietoinen 1 kirjoitti:

Sinä kuule olet aivan höpö koko ihminen

minua ihmetyttää kovasti näillä palstoilla. Kuinka ei aikuiset ihmiset voi olla asiallisia, vaan leimataan ihmiset höpöiksi, idiooteiksi, tyhmiksi ja ties miksi. Tuntematta ihmisiä ollenkaan ja vain sillä perusteella, että toisella on erilainen näkemys kuin itsellä. Eikö voisi yrittää asiallisesti kertoa omasta näkemyksestään tai jos ei viitsi, niin jättää sitten kokonaan kommentoimatta. Nimittely on aina rumaa, tekee sen sitten kuka tahansa. Suomessa on mielipidevapaus ja sitä pitää kunnioittaa. En rupea kenenkään kanssa kinastelemaan, jos huomaan ettei anna periksi vaikka rautalangasta taivuttais mallin. Annan sitten olla ja hän saa pitää mielipiteensä aivan kuin minä omani.
Kauhistuttavinta minusta on jos nämä toisten nimittelijät ovat sijareita tai tukivanhempia. Sieltähän ne lapsetkin sitten sen käyttäytymismallin imevät, aikuisilta. Aivan sama mitä lapsille opetat, jos itse et osaa käyttäytyä, takuu varmasti matkivat sinua.

amalia kirjoitti:

on, että mitä vanhempi lapsi, sen pienemmät ne vaikutusmahdollisuudet on, mutta kuitenkin ajattelen niin, että vaikka näyttäisi siltä, että se omien vanhempien malli kiehtoo jotenkin enemmin, niin lapset ovat kuitenkin saaneet myös vaihtoehtomallin ja pystyvät siltä pohjalta miettimään ratkaisujaan. Ei se mallin perillemeno todella kaikkien kanssa onnistu yhtä hyvin, mutta se on sitte korkeemmas käres, on ainakin yritetty.
Lisäksi sijaislapsella on olemassa kuitenkin entiset sij.vanhemmat joiden puoleen voi kääntyä, jos tarve vaatii, josta tietää saavansa neuvoja ja opastusta. Voiko lastenkodissa kasvaneet mennä aikuisina kyselemään hoitajiltaan vielä neuvoja, tuskinpa.

Lue lisää

Ehkö laitoshoidon etu olisi siinä, että lapsen biologisen suvun merkitys ja lapsen identtiteetti ei samalla tavalla hämärry kuin sijaisperheeseen vuosikausiksi sijoitettuna, jolloin äitejä on kaksi, isisä on kaksi, sijaissisaruksia vaihteleva määrä ja sukuja kaksi/plus miesten suvut eli neljä oikeestaan. Laajennettu vanhemmuus on minusta illuusio joka vie lapsen identiteetin, olkoonkin, että se lieventää tapauskohtaisesti biologisten vanhempien haittaa aiheuttavat teot ja mallin, mutta silti. Laitoshoidossa lapsi tietää paikkansa, sijaishoidossa ei välttämättä tiedä kun siellä mielestäni liikaa lässytetään.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ehkö laitoshoidon etu olisi siinä, että lapsen biologisen suvun merkitys ja lapsen identtiteetti ei samalla tavalla hämärry kuin sijaisperheeseen vuosikausiksi sijoitettuna, jolloin äitejä on kaksi, isisä on kaksi, sijaissisaruksia vaihteleva määrä ja sukuja kaksi/plus miesten suvut eli neljä oikeestaan. Laajennettu vanhemmuus on minusta illuusio joka vie lapsen identiteetin, olkoonkin, että se lieventää tapauskohtaisesti biologisten vanhempien haittaa aiheuttavat teot ja mallin, mutta silti. Laitoshoidossa lapsi tietää paikkansa, sijaishoidossa ei välttämättä tiedä kun siellä mielestäni liikaa lässytetään.

Lue lisää

kysyä niiden lasten mielipidettä joilla on kokemuksia molemmista paikoista, kumman kasvuympäristön valitsisivat. Mielestäni on parempi ottaa se riski, että kaikkia on kaksi, kuin ei yhtään ketään, siis henkilökunnan lisäksi ja laitokset eivät ole koteja, vaikka niitä kodeiksi kutsutaan. Mitä luulet olisitko itse halunnut kasvaa laitoksessa?

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ehkö laitoshoidon etu olisi siinä, että lapsen biologisen suvun merkitys ja lapsen identtiteetti ei samalla tavalla hämärry kuin sijaisperheeseen vuosikausiksi sijoitettuna, jolloin äitejä on kaksi, isisä on kaksi, sijaissisaruksia vaihteleva määrä ja sukuja kaksi/plus miesten suvut eli neljä oikeestaan. Laajennettu vanhemmuus on minusta illuusio joka vie lapsen identiteetin, olkoonkin, että se lieventää tapauskohtaisesti biologisten vanhempien haittaa aiheuttavat teot ja mallin, mutta silti. Laitoshoidossa lapsi tietää paikkansa, sijaishoidossa ei välttämättä tiedä kun siellä mielestäni liikaa lässytetään.

Lue lisää

lisätä, että mitenkäs sitten uusioperheiden lasten kanssa. Heillä saattaa parhaimmillaan olla kaksi isää, kaksi äitiä, neljät isovanhemmat ja kauheesti muita sukulaisia.
Pitäisikö heidätkin sitten laittaa lastenkotiin, ettei heidän idntiteettinsä ja käsityksensä bio-sukulaisista hämärtyisi?

amalia kirjoitti:

kysyä niiden lasten mielipidettä joilla on kokemuksia molemmista paikoista, kumman kasvuympäristön valitsisivat. Mielestäni on parempi ottaa se riski, että kaikkia on kaksi, kuin ei yhtään ketään, siis henkilökunnan lisäksi ja laitokset eivät ole koteja, vaikka niitä kodeiksi kutsutaan. Mitä luulet olisitko itse halunnut kasvaa laitoksessa?

Lue lisää

Lähden siitä, että sijoitukset ovat lyhytaikaisia ja lähtökohtana on lapsen palauttaminen kotiinsa. Pelkona sijaisperheiden kanssa on se, että he kiintyvät lapseen ja haluavat pitää hänet perheessään ja hövelit sossut eivät kehtaa ottaa lasta pois sijaisperheestä, kun ovat hänet sinne antaneet. Mitään muuta selitystä ei ole sille, että kunnollisten ihmisten lapsia pidetään sijaisperheissä vielä vuosikausia sen jälkeen kun huostaanoton edellytykset on todettu lakanneen kuten Karpon ohjelmassa kerrottiin. Jos eron jälkeen äiti ei voi hoitaa niin isälle pitää lapsi luovuttaa, mutta niin ei vaan tapahdu vaan sossut ja sijarit yhteistuumin kävelevät perhe-oikeuksien yli, mm. täysin perusteettomin rutiiniluontoisin tapaamis- ja yhteydenpitorajoituksin. Toisaalta enkä käsitä sitä, miksi täysin toivottomatkin tapaukset pidetään sijaislapsina, vaikka adoptio pitäisi olla vaihtoehto silloin, kun omat vanhemmat ja sukulaiset torjuvat lapsen.
Ensimmäinen uudistus käytännöissä on kartoittaa sukulaissijoitusmahdollisuus, sillä jos lapsilta kysyttäisiin, niin uskon heidän mieluiten menevän sukulaisrakkautta osoittavalle sukulaiselle. Silloin sijoitus ja järjestelyt jäävät perheen ja suvun kesken hoidettavaksi ja sossujen rooli ylimpänä päällepäsmärinä vesittyy, kuten kuuluukin. Perhe ja suku on yhteiskunnan ydin, tämäkin on unohtunut nykyjärjestelyissä, tai haluttu unohtaa.

amalia kirjoitti:

lisätä, että mitenkäs sitten uusioperheiden lasten kanssa. Heillä saattaa parhaimmillaan olla kaksi isää, kaksi äitiä, neljät isovanhemmat ja kauheesti muita sukulaisia.
Pitäisikö heidätkin sitten laittaa lastenkotiin, ettei heidän idntiteettinsä ja käsityksensä bio-sukulaisista hämärtyisi?

Lue lisää

Vaikka uusioperhe on monelle lapselle ongelmallinen, ainakin aluksi ei sitä voida mitenkään verrata sijaisperheeseen. Uusioperheessä vanhemmat eivät toimi toimeksiannosta rahakorvausta vastaan. Uusioperheen lasten ääni on kyllä jäänyt aika kuulumattomiin vanhempien todistellessa lehtien palstoilla, kuinka kivaa on. Ehkä sekin aika joskus tulee, kun myös lasten ääntä kuullaan, mutta vielä ei ole sen aika, koska lapset eivät riippuvuusasemansa vuoksi voi sanoa julkisuuteen omia tuntemuksiaan, jos ne ovat negatiivisia. Paljon vaaditaan nykylapsilta sopeutumista, todella paljon.

amalia kirjoitti:

lisätä, että mitenkäs sitten uusioperheiden lasten kanssa. Heillä saattaa parhaimmillaan olla kaksi isää, kaksi äitiä, neljät isovanhemmat ja kauheesti muita sukulaisia.
Pitäisikö heidätkin sitten laittaa lastenkotiin, ettei heidän idntiteettinsä ja käsityksensä bio-sukulaisista hämärtyisi?

Lue lisää

Tuo sama tuli mieleeni lukiessani Helinän vastinetta.
En usko, että jos lapsi sijoitetaan perheeseen ja vanhemmat ovat aktiivisesti mukana kuvioissa, niin sijaisvanhemmat omisivat lasta, koska he näkevät missä mennään ja kotiutus on ehkä mahdollinen.
Jos vanhemmat eivät vuosiin tunnu välittävän ja yks kaks tulevat vaatiman lasta niin kai siinä epäilee, kuinka käy. Ei lapset voi vain olla, kyllä he tarvitsevat välittävät aikuiset ja kokemuksen olevansa tärkeitä kyseisille henkilöille ja sitä laitokset eivät kykene antamaan.
Adoptiosta vielä, miten adoptoit kouluikäisen, miten hänen identiteettinsä kävisi? Mihin häviäää hänen biologisen suvun merkitys? Sehän olisi totaaalinen hylkäys, ei vain vanhempien vaan myös mummojen, vaarien, serkkujen yms. kaikki ne tärkeät ihmiset.
Sukulaissijoitukset voivat olla joskus hankalia jos suvun väliset suhteet ovat tulehtuneet. Siinä lapsi vasta voikin olla pelinappulana.
Meilläkin on lapsi, joka ei voi mennä äidin kun tämä ei ole kykenevä,ei ole asuntoa eikä isän olinpaikasta ole tietoa, joten lapsi on vuoroin isän suvulla vuoroin aidin. Monta kertaa äiti on ottanut minuun yhteyttä omien riitojensa vuoksi, että lapset eivät saa mennä vuoroin sinne ja vuoroin tänne. Riippuen kumman suvun kanssa on riita tullut. Sinä sitten mietit mitäs nyt. Olen yleensä saanut äidin lautumaan ja lapset ovat päässeet sukulaisiin.

amalia kirjoitti:

lisätä, että mitenkäs sitten uusioperheiden lasten kanssa. Heillä saattaa parhaimmillaan olla kaksi isää, kaksi äitiä, neljät isovanhemmat ja kauheesti muita sukulaisia.
Pitäisikö heidätkin sitten laittaa lastenkotiin, ettei heidän idntiteettinsä ja käsityksensä bio-sukulaisista hämärtyisi?

Lue lisää

Tarjosin adoptiota ratkaisuksi silloin kun vanhemmat ja suku torjuvat lapsen, en silloin kun suku ottaa lapsen hoteisiinsa.
Sukulaissijoituksissa ei ole mitään ongelmaa jos toimitaan vanhempien tahdon mukaan niin, että he hyväksyvät sen sukulaisen, jolle lapsi annetaan sijoitukseen siksi aikaa kun tarve vaatii. Onhan itsestään selvää, että äidin/isän oikeuksia loukataan, jos lapsi annetaan henkilölle, jonka kanssa he ovat riidoissa. Ei niin saa tehdä.
Mitä taas tulee teidän tilanteeseen, niin äidiltä on ilmeisesti viety sananvalta sen suhteen ketä lapset saavat tavata, vaikka äiti on edelleen huoltaja. Miten tämä on mahdollista. Te sijaisvanhemmat ette voi tietää mitä on riitojen takana, ettekä saisi vastoin vanhempien tahtoa antaa lapsen lähelle sukulaisia, joita vanhemmat eivät hyväksy. Biologisen äidin/isän yli kävellään mennen tullen sijaishoidossa ja sitten vielä ihmetellään kun ei yhteistyö pelaa.

amalia kirjoitti:

lisätä, että mitenkäs sitten uusioperheiden lasten kanssa. Heillä saattaa parhaimmillaan olla kaksi isää, kaksi äitiä, neljät isovanhemmat ja kauheesti muita sukulaisia.
Pitäisikö heidätkin sitten laittaa lastenkotiin, ettei heidän idntiteettinsä ja käsityksensä bio-sukulaisista hämärtyisi?

Lue lisää

Vaikka sijoitus olisi pitkäaikainen niin muu suku ei aina ole kykenevä ottamaan lastansa hoteisiinsa. Mutta yhteydenpitoa voi silti olla.
Riitoja ei välttämättä olekaan aikaisemmin, mutta kasvatus asioissa niitä voi tulla. Riippuu myöskin vanhempien syistä miksi lapsi on huostaanotettu. Tulee helposti sanottua mitä puutut kun et itse kykene lastasi hoitamaan tms.
Meidän tilanteessa äiti on kyllä itse tahtonut vierailut hoidettavan näin, mutta riideltyään oman äitinsä kanssa ottaa minuun yhteyttä ja sanoo, että enään eivät saa mennä mummolle, että toiselle suvulla vain. Ja kun sitten riitelee jonkun toisen puolen kanssa niin tulee päinvastainen ohje.
Lapset alkavat olla jo isoja , toinen tulee täysikäiseksi ja toinenkin jo yläasteella. Ei näistä kauan tarvitse kiistellä. Minä olen lähtenyt näissä lapsen edusta ja se on että saavat olla sukunsa kanssa.
Tässä tapauksessa äiti ei koskaan soita kysyäkseen mitä lapsille kuuluu vaan ainoastaan haukkuakseen jotain lapsille tärkeää ihmistä ja yleensä lapsille itselle.

amalia kirjoitti:

kysyä niiden lasten mielipidettä joilla on kokemuksia molemmista paikoista, kumman kasvuympäristön valitsisivat. Mielestäni on parempi ottaa se riski, että kaikkia on kaksi, kuin ei yhtään ketään, siis henkilökunnan lisäksi ja laitokset eivät ole koteja, vaikka niitä kodeiksi kutsutaan. Mitä luulet olisitko itse halunnut kasvaa laitoksessa?

Lue lisää

siihen kysymykseen että olisiko itse halukas kasvamaan laitoksessa. Eli häneltä pitäisi kysyä että olisiko hän halukas olemaan laitoshoidossa.

Meillä oleva lapsi kun oli laitoksessa noin kuusikuukautta niin hän kiintyi sellä henkilökuntaan niin voimakkaasti että heidän perään itki monta viikkoa mutta äitinsäperään ei edes vilkuttanut.

Olemme käyneet kyseisessä laitoksessa useamman kerran näiden kuuden vuoden aikan ja aina se sama lämmin kohtaaminen ja samat työntekijät.

Nyt kun kysymme että haluaisiko hän asua siellä laitoksessa niin vastaus on jyrkästi ei. Eli tämäkin osoittaa että kiintyä voi monessa eripaikassa ihmisiin jotka antavat lämpöä, turvaa ja sitä kaivattua rakkautta, sekä ennen kaikkea arvostusta ja hyväksyntää.
Koulussa hän kiintyy opettajiin niin vahhvasti että jos opettaja on pois niin hänen päivänsä on mennyt "suteen" kuten hän sen ilmaisee.

Tällä lapsella on viisi isää ja kolme äitiä seitsemän mummua ja pappaa siskoja on 17 alkaen siskopuolista aina sijaissisariin sitten on niitä sisaria jotka ovat uusperhe suhteesta tulleita.
Äidillä lapsia kolmen eri miehen suhteista,lisäksi abortit ja nämäkin lapsi laskee kuin sisariksiin jotka sitten ehkä jonkun kuukauden tai vuoden suhteen mukana tulleita lapsia eri naisten kanssa joihin myös muutamiin kehittynyt hyvä suhde noin pinnallisesti.
Usein mitimme että onko tämä oikein lastakohtaan tutustuttaa aina uuden mieskaverin lapset myös äidin omien lasten kanssa. Kaikki kolme lasta otettu huostaan eli kukaan ei asu äidin luona.

Lapsi itse on niistä "sukulais" suhteista täysin selvillä ei siis mitään ongelmaa. Meille aikuisille se on ongelma. Mutta en suosittele kenenkään kohtaloksi tuota sukulais sekamelskaa. Lapsi on piirtänyt sukupuun ja siinä ovat kaikki mahdolliset mukana mutta ei niitä "vieraita" saa poistaa koska hän näin haluaa heidät sukuun kuuluvaksi. Mekin olemme siinä aivan omana vahvana oksana ja vielä vihreät lehdetkin on siihen piirtänyt sekä kaksi lintua oksalla visertää. Oman bioloogisen äidin oksa on kuin kesken piirtämättä on monet kerrat sen pyyhkinyt pois ja taas aloittanut hyvin heiveröisen oksan alun jossa pienet nimet ilman mitään kehystä kuten on muille piirtänyt. Kaikki muut oksat ovat lehdettömiä.

Onko jollakin toisella sijaislapsella näin paljon sukua.

amalia kirjoitti:

lisätä, että mitenkäs sitten uusioperheiden lasten kanssa. Heillä saattaa parhaimmillaan olla kaksi isää, kaksi äitiä, neljät isovanhemmat ja kauheesti muita sukulaisia.
Pitäisikö heidätkin sitten laittaa lastenkotiin, ettei heidän idntiteettinsä ja käsityksensä bio-sukulaisista hämärtyisi?

Lue lisää

Käsitän viestistäsi varaäiti, että et kannata sukulaissijoituksia, koska s a a t t a a olla, että tulee riitoja. Et sitten tullut ajatelleeksi että ventovieraiden sijareiden kanssa voi myös tulla vaikeuksia, ja täällä on kerrottu, että niistä tulee. Minä kannatan edelleen sukulaissijoituksia, enkä voi ymmärtää että sossutantat suosivat lapsen luovuttamista täysin ventovieraiden ihmisten kotiin ympärivuorokautiseen hoitoon, kotiin jonka valvonta on täällä kerrotun mukaan täysin retuperällä, kerran vuodessa saatetaan käydä pistäytymässä ja sekin etukäteen varoittaen. Lisäksi sijaisvanhemmiksi kelpuutettavien kriteerit ovat täysin riittämättömät; tavallisuus riittää höystettynä 24 tunnin pride-valmennuksella. Pidän huomattavasti parempana ratkaisuna sitä, että lapsi pääsee sukurakkautta osoittavien ihmisten luo asumaan, jotka tuntevat sen suvun perhekulttuurin ja tavat. Antaisitteko itse esim. oman lapsenlapsenlapsenne täysin ulkopuolisen tavisperheen hoitoon huostaanottotilanteessa sensijaan että itse ottaisitte hänet kattonne alle. En kertakaikkiaan käsitä mihin sukulaissijoitusten boikotoinnilla pyritään. Mikään tae onnistumisesta ei vieras sijaisperhe todellakaan ole vaan ihan onnen kauppaa.

amalia kirjoitti:

lisätä, että mitenkäs sitten uusioperheiden lasten kanssa. Heillä saattaa parhaimmillaan olla kaksi isää, kaksi äitiä, neljät isovanhemmat ja kauheesti muita sukulaisia.
Pitäisikö heidätkin sitten laittaa lastenkotiin, ettei heidän idntiteettinsä ja käsityksensä bio-sukulaisista hämärtyisi?

Lue lisää

Mielestäni missään vaiheessa en ole sanonut etten kannattaisi sukulaissijoituksia. Mielestäni niihin pitäisi pyrkiä jos se vain on mahdollista.Lapselle se on varmasti etu jos pääsee tuttuun paikkaan.
Lapsen etua pitäisi aina ajatella.
Valitettavasti läheskään kaikilla lapsilla ei ole sellaisia sukulaisia, jotka heidät kykenisi ottamaan. Kyllähän yksi lapsi menisi, mutta entäs jos on useampi sisarus. Ja siitä adoptiosta kirjoitin jo aikaisemmin, ettei lasta voi rankaista ottamalla pois tutut omaiset sen takia etteivät he voi lasta hoitaa ja vanhemmat eivät koskaan kykene lasta takaisin ottamaan.
Minun anoppini asui setänsä nurkissa, niinkuin hän sanoo. Serkut ja näiden äiti pitivät häntä piikana ja kiusasivat ja alistivat. Siitä nyt on jo 60 vuotta, mutta miten lienee tänä päivänä.
Itse sillloin kun lapseni olivat pieniä, sovimme siskoni kanssa puolin ja toisin, että jos jotain sattuu otamme toistemme lapset huostaamme. Teimme siitä paperinkin, virallisuudesta en tiedä.

amalia kirjoitti:

lisätä, että mitenkäs sitten uusioperheiden lasten kanssa. Heillä saattaa parhaimmillaan olla kaksi isää, kaksi äitiä, neljät isovanhemmat ja kauheesti muita sukulaisia.
Pitäisikö heidätkin sitten laittaa lastenkotiin, ettei heidän idntiteettinsä ja käsityksensä bio-sukulaisista hämärtyisi?

Lue lisää

Toisin kuin sijaislapsena, adoptiolapsi saa uuden suvun ja täydet lapsen oikeudet, uuden elämän sen karmean tilalle, josta hänet on huostaanotettu. Jos lähdetään siitä, mitä suurin osa sijareista täällä on tuonut esiin, että sijoitukset kestävät lapsen täysikäisyyteen asti, niin eikös se ole merkki siitä, että parempi olisi adoptio kun paluuta vanhempien luo ei kerran ole. Olette todella ristiriitaista porukkaa te sijarit. Varsinkin kun jotkut ovat jopa suoraan laitokselta hakeneet lapsen sijaislapseksi ja toteavat, että lapsi ei koskaan voi palata äidilleen, niin onhan se käsittämätöntä, ettei lapselle ole taattu parempaa tulevaisuutta kuin sijaislapsena eläminen koko lapsuuden ajan vailla juridisia lapseksi otetun oikeuksia perheessä, joka on hänelle ainut.

amalia kirjoitti:

lisätä, että mitenkäs sitten uusioperheiden lasten kanssa. Heillä saattaa parhaimmillaan olla kaksi isää, kaksi äitiä, neljät isovanhemmat ja kauheesti muita sukulaisia.
Pitäisikö heidätkin sitten laittaa lastenkotiin, ettei heidän idntiteettinsä ja käsityksensä bio-sukulaisista hämärtyisi?

Lue lisää

Tiedätkö, kunnioittavatko sossutantat vanhempien kuolemansa varalle tekemiä papereita, joissa on sovittu lasten huollosta jonku luotetun henkilön kanssa.

iippo kirjoitti:

se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Kyseisen lääkärin toimista/toimittamasta jättämisistä tietää suurin osa, lääninhallitusta myöten, mutta kun hän on muodollisesti "PÄTEVÄ"!!!
Vaikea lähteä sanktioimaan sitä kohellusta, koska ihmisen henkinen vaurioittaminen tai sen edesauttaminen on monisäikeinen ja kompleksinen juttu. kuten aikaisemmin kerroin, oikeilla puhelahjoilla ja "lääkärilatinalla" höpiseminen auttaa kieroimmankin koikkalaisen tällä alalla pulasta! Motiivisi on hyvä, mutta muutoksen vaatiminen "nyt ja heti" ei ole koskaan auttanut mitään, vaan kärsivällisyys! Asiat ovat kesken ja kysytpä keneltä tahansa alan ammattilaiselta, niin kertomus lastensuojeluntilasta on aina erilainen. Ne ovat inhimillisiä näkemyksiä, jotka pohjautuvat koettuun ja opittuun. tämän hetken suurimpana ongelmana pitäisin sitä, että lastensuojelukentän (perhekodit ja laitokset) toimijoilla on liian suuri kontrasti. Taso on, kuten jo mainitsin, päässyt muutaman vuoden ajan heikkenemään entisestään ja syynä on se, että osa vanhemmista toimijoista ei ole kyennyt uudistumaan nykyajan vaatimusten mukaisesti ja sadat uudet paikat vasta harjoittelevat! Ja he muuten harjoittelevat elävillä ihmisillä.
Mainitsin kerran eräälle perhekodin pitäjälle tästä uudistumisen puutteesta ja hän suuttui, koska hänen mielestään kasvattaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Ei olekaan, mutta tympäännyin asenteeseen, enkä viitsinyt mainita vanhaa totuutta: Maailma muuttuu Eskoseni!!

Lue lisää

Olen iippo samaa mieltä, paitsi siinä, että kärsivällisyyttä en ehdota vaan vaadin muutosta koko lastensuojelurintamalla "nyt ja heti". Eivät rauhassa köllöttelevät virkaelätit pistä rikkaa ristiin, ellei niitä potki persuksiin. Johan se on nähty, että ei lapsella ole Suomessa niin suurta itseisarvoa, että nyt ihan sen takia pitäis rakenteita lähteä muuttamaan saati sitten edellyttää koulutuksen päivitystä ja luonnetestejä lastensuojelualalla työskenteleviltä kautta linja vertikaalisesti ja horisontaalisesti. Minä vaadin niitä nyt ja heti. Oletko eri mieltä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Olen iippo samaa mieltä, paitsi siinä, että kärsivällisyyttä en ehdota vaan vaadin muutosta koko lastensuojelurintamalla "nyt ja heti". Eivät rauhassa köllöttelevät virkaelätit pistä rikkaa ristiin, ellei niitä potki persuksiin. Johan se on nähty, että ei lapsella ole Suomessa niin suurta itseisarvoa, että nyt ihan sen takia pitäis rakenteita lähteä muuttamaan saati sitten edellyttää koulutuksen päivitystä ja luonnetestejä lastensuojelualalla työskenteleviltä kautta linja vertikaalisesti ja horisontaalisesti. Minä vaadin niitä nyt ja heti. Oletko eri mieltä.

Lue lisää

että kävisitte kirjeenvaihtoanne ihan yksityisesti?
Ei oikeasti kiinnosta ainakaan minua!

mahdollista kirjoitti:

että kävisitte kirjeenvaihtoanne ihan yksityisesti?
Ei oikeasti kiinnosta ainakaan minua!

Nämä viestit on tarkoitettu laajemmalle yleisölle, katso vaikka lukijamäärää tässäkin ketjussa. Jos olet yllä olevassa viestissä kuvailemani virkailija-tyyppi, niin eipä tietenkään kiinnosta parannukset lastensuojeluun. Se on jo vuosikausien alati kohonneiden huostaanottolukujen valossakin tullut selväksi, että ei ole kiinnostanut, ei.

Helinältä... kirjoitti:

Tuo viimeinen lause: jos lapsi jää pysyvästi sijareille, on epäonnistuttu!
Olen 110 % samaa mieltä.

Lastensuojelulaki lähtee periaatteesta, että lapsi voisi mahdollisimman pian palata takaisin omaan kotiinsa! Sitten kun vanhempi (ei alkoa, ei väkivaltaa tai yksin jättämistä) on jaksava ottamaan lapsen/lapset takaisin, vedotaan sijoituksessa vietettyyn aikaan ja kiintymykseen?

Koko lastensuojelulaki on ilmeisesti määriteltykin vain epäonnistumisia varten!?

Lue lisää

Pitää täysin paikkansa,ja lapsia ei edes ole tarkoitus missään tilanteessa palauttaa kotiinsa,vaikka syytä huostassapidolle ei enään olisikaan,sen olen nähnyt.

mahdollista kirjoitti:

että kävisitte kirjeenvaihtoanne ihan yksityisesti?
Ei oikeasti kiinnosta ainakaan minua!

Ei me Helinän kanssa ruveta mitään yksityistä kirjeenvaihtoa pyörittämään. Matilla ja kirjailijallakin meni vähän v.....ksi!

Helinälle: Sovitaanko että minä olen maltillinen ja sinä "vaadit nyt ja heti"! Toimii, jos toimii!?
Tsemppiä punttiin! Palataan!

amalia kirjoitti:

lisätä, että mitenkäs sitten uusioperheiden lasten kanssa. Heillä saattaa parhaimmillaan olla kaksi isää, kaksi äitiä, neljät isovanhemmat ja kauheesti muita sukulaisia.
Pitäisikö heidätkin sitten laittaa lastenkotiin, ettei heidän idntiteettinsä ja käsityksensä bio-sukulaisista hämärtyisi?

Lue lisää

Kunnioittavatko sossutantat varaäidin paperille pistämiä toiveita lastensa asiassa, jos jotain sattuu. Vaadin vastausta. Kuka sen määrää, mihin lapset joutuu kun vanhemille sattuu jotain. Vastatkaa, vai ettekö osaa.

että huostaanottopäätökset ja varsinkin sen jatkuminen tehdään sillä perusteella mitä hoitaja kirjoittaa. jos hoitaja suosittelee lapsen kotiuttamista lapsi kotiutetaan. mene itseesi oletko ollut tahallasi ilkeä toiselle äidille ja vienyt häneltä lapsen?

tiedät itsekin kirjoitti:

että huostaanottopäätökset ja varsinkin sen jatkuminen tehdään sillä perusteella mitä hoitaja kirjoittaa. jos hoitaja suosittelee lapsen kotiuttamista lapsi kotiutetaan. mene itseesi oletko ollut tahallasi ilkeä toiselle äidille ja vienyt häneltä lapsen?

Lue lisää

taas ei ole totta. Voi pitää paikkansa laitoksessa, mutta sijarit eivät kirjoita yhtään mitään. Meidän näkemystämme kyllä kysytään ja epärehellinen sijari voi kyllä esim. perättömillä väittämillä pitkittää kotiutusta ja taas päin vastoin jos sijari tukee kotiutusta, niin siitä on varmasti apua, mutta päätöksiä emme voi tehdä.

tiedät itsekin kirjoitti:

että huostaanottopäätökset ja varsinkin sen jatkuminen tehdään sillä perusteella mitä hoitaja kirjoittaa. jos hoitaja suosittelee lapsen kotiuttamista lapsi kotiutetaan. mene itseesi oletko ollut tahallasi ilkeä toiselle äidille ja vienyt häneltä lapsen?

Lue lisää

ja höpöhöpö

puhut pehmosia kirjoitti:

ja höpöhöpö

....

tyhjän arvoinenko sinun lapsesi sinulle on? Onneksi hän saa olla arvokkaana yksilönä sijaisperheessä.

sinun kaltaistesi kanssa on mukava tehdä yhteistyötä. Onneksi meille sijoitettujen lasten vanhemmat (lähes kaikki) kuuluvat tähän porukkaan. Silloin tehdään yhteistyötä lapsen parhaaksi.

yritän.ymmärtää kirjoitti:

sinun kaltaistesi kanssa on mukava tehdä yhteistyötä. Onneksi meille sijoitettujen lasten vanhemmat (lähes kaikki) kuuluvat tähän porukkaan. Silloin tehdään yhteistyötä lapsen parhaaksi.

Lue lisää

kaikki sijarit ole yhteistyökykyisiä? Aina syytetään lasten omia vanhempia, mutta ei huomata, että sijareissakin on vikaa?

Olisin aikoinani ollut valmis yt. mutta sijarit yrittivät jopa katkoa heti alussa minun ja lasten välit?
Ehdotin, voisinko olla yhden yön heillä lapseni luona?
Ei käynyt. Perusteluna, ettei mahdu nukkumaan?

Silloin jo aloin epäillä?

Minun soitoistani ei kerrottu lapsille? Heille ei annettu lähettämiäni kortteja?
Tapaamiset olivat lasten omassa kodissa, siis luonani useita päiviä kerrallaan, koska oli tarkoitus lyhyestä sijoituksesta.

Sijarit soittelivat lomalla minulle. Jouduin suuttumaan todella, että he älyäisivät, että ne muutamat päivät haluan olla vain lasten kanssa.
Minusta oli puhuttu perättömiä ja jopa rumaa, jota lapseni kyseli?

Kun lapset kotiutuivat kokonaan, haukuin sen ämmän niin että raikui! Punasena edessäni tärisi?
Oli kuvitellut saavansa pysyvän sijoituksen.

Että näinkin päin voivat asiat olla.
Meille siis sattui todella epäkypsät ihmiset, mutta uskon että esim. Amalia-nimimerkillä kirjoittava ihminen on lämmin ja lasten puolella.

vielä saat palkkaakin

Elatusmaksut ovat lapsen tarpeisiin, ei hoitopalkkiota toiselle vanhemmalle.

Mutta sukulaissijoituksissa ollaan menossa parempaan suuntaan vääristä asenteista, tässä uudesta laista:

"
Laki lastensuojelulain muuttamisesta
Eduskunnalle

Aloitteessa esitetään lastensuojelulakia (683/1983 ) muutettavaksi lasten sijaishuoltoa järjestettäessä siten, että ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on aina selvitettävä sukulaisten ja muiden lapselle läheisten ihmisten mahdollisuudet osallistua lapsen tukemiseen, ottaa lapsi luokseen asumaan taikka perhehoitoon.

Suomalaisessa lastensuojelussa on osittain muodostunut käytäntö, jossa lasten sijoituksessa kodin ulkopuolelle lähtökohtana on sijoitus vieraaseen perheeseen. Nykyisin vähemmän kuin joka kymmenes lasten sijoituksista kodin ulkopuolelle tehdään sukulaisperheisiin. Stakesin selvityksen mukaan on jopa olemassa kuntia, joissa on tehty päätös, että sukulaisille ei lähtökohtaisesti huostaanottotapauksissa lapsia anneta.
"
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/la_13_2005_p.shtml

Positiivinen kehityssuunta. Tuossa linkissä myös sanotaan sukulaissijoituksen etuna lapsen identiteetin pysyvyys.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Elatusmaksut ovat lapsen tarpeisiin, ei hoitopalkkiota toiselle vanhemmalle.

Mutta sukulaissijoituksissa ollaan menossa parempaan suuntaan vääristä asenteista, tässä uudesta laista:

"
Laki lastensuojelulain muuttamisesta
Eduskunnalle

Aloitteessa esitetään lastensuojelulakia (683/1983 ) muutettavaksi lasten sijaishuoltoa järjestettäessä siten, että ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on aina selvitettävä sukulaisten ja muiden lapselle läheisten ihmisten mahdollisuudet osallistua lapsen tukemiseen, ottaa lapsi luokseen asumaan taikka perhehoitoon.

Suomalaisessa lastensuojelussa on osittain muodostunut käytäntö, jossa lasten sijoituksessa kodin ulkopuolelle lähtökohtana on sijoitus vieraaseen perheeseen. Nykyisin vähemmän kuin joka kymmenes lasten sijoituksista kodin ulkopuolelle tehdään sukulaisperheisiin. Stakesin selvityksen mukaan on jopa olemassa kuntia, joissa on tehty päätös, että sukulaisille ei lähtökohtaisesti huostaanottotapauksissa lapsia anneta.
"
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/la_13_2005_p.shtml

Positiivinen kehityssuunta. Tuossa linkissä myös sanotaan sukulaissijoituksen etuna lapsen identiteetin pysyvyys.

Lue lisää

mitään sukulaissijoituksia vastaan, sillon kun ne toimivat. Ihmetyttää vaan, että sukulaisiin pitää yleensä sijottaa.
Luulisi, että sukulaiset olisi omistaan huolehtineet pelkästä rakkaudesta jo ennen huost.ottoa. Tiedän paljon tapauksia, joissa esim. isövanhemmat ovat ottaneet lapset huolehdittavakseen, ilman mitään sijoituksia. Paperit on tehty, että ovat irallisesti huoltajia, mutta eivät ole edes pyytöneet esim. hoitopalkkiota. En ymmärrä kuinka kukaan isövanhempi voi kokea olevansa lapsenlapsensa sijaisvanhempi, he ovat isovanhempia. En voisi kuvitellakaan vastaavaa omien lapsenlasteni kanssa. Sijaisvanhempi on aina joku vieras ja sukulainen on sukulainen, isovanhempi, setä, täti, serkku tai muu.
Miksi siis sukulaisille lapset kelpaavat vasta, jos heille maksetaan lasten hoitamisesta, sekö sitten on sitä aitoa välittämistä? Kuitenkin biot täällä esim. edellyttävät sijareilta, että meidän, täysin vieraiden, joilla ei ole minkäänlaista sukulaissidettä tai tunnesidettä lapsiin entuudestaan, pitäisi hoitaa ihan pelkästä rakkaudesta, ilman korvauksia. Ymmärrän, että sukulaistenkin täytyy saada taloudellista apua lasten tuomiin kustannuksiin, mutta hoitopalkkio, kuten sijareille, en ymmärrä. Sekin on vielä eri asia, jos sukulaiset haluavat ottaa lapset, vaikka ei mitään maksettaisikaan ja sitten kuitenkin saavat korvauksia, kuin että lasten ottamisen ehtona on noi "suuret" korvaukset.

amalia kirjoitti:

mitään sukulaissijoituksia vastaan, sillon kun ne toimivat. Ihmetyttää vaan, että sukulaisiin pitää yleensä sijottaa.
Luulisi, että sukulaiset olisi omistaan huolehtineet pelkästä rakkaudesta jo ennen huost.ottoa. Tiedän paljon tapauksia, joissa esim. isövanhemmat ovat ottaneet lapset huolehdittavakseen, ilman mitään sijoituksia. Paperit on tehty, että ovat irallisesti huoltajia, mutta eivät ole edes pyytöneet esim. hoitopalkkiota. En ymmärrä kuinka kukaan isövanhempi voi kokea olevansa lapsenlapsensa sijaisvanhempi, he ovat isovanhempia. En voisi kuvitellakaan vastaavaa omien lapsenlasteni kanssa. Sijaisvanhempi on aina joku vieras ja sukulainen on sukulainen, isovanhempi, setä, täti, serkku tai muu.
Miksi siis sukulaisille lapset kelpaavat vasta, jos heille maksetaan lasten hoitamisesta, sekö sitten on sitä aitoa välittämistä? Kuitenkin biot täällä esim. edellyttävät sijareilta, että meidän, täysin vieraiden, joilla ei ole minkäänlaista sukulaissidettä tai tunnesidettä lapsiin entuudestaan, pitäisi hoitaa ihan pelkästä rakkaudesta, ilman korvauksia. Ymmärrän, että sukulaistenkin täytyy saada taloudellista apua lasten tuomiin kustannuksiin, mutta hoitopalkkio, kuten sijareille, en ymmärrä. Sekin on vielä eri asia, jos sukulaiset haluavat ottaa lapset, vaikka ei mitään maksettaisikaan ja sitten kuitenkin saavat korvauksia, kuin että lasten ottamisen ehtona on noi "suuret" korvaukset.

Lue lisää

Olen aivan samaa mieltä amalia, mutta nyt on minulle syntynyt käsitys, että sossutantat eivät salli lasten asustella sukulaistensa hoidossa sekaantumatta asiaan byrokratioineen ja määräilyineen. Toivoisin todella, että sossutantat ymmärtäisivät pitää näppinsä erossa niistä suvuista, jotka eivät heidän apuaan ole tarvinneet eivätkä pyytäneen.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Olen aivan samaa mieltä amalia, mutta nyt on minulle syntynyt käsitys, että sossutantat eivät salli lasten asustella sukulaistensa hoidossa sekaantumatta asiaan byrokratioineen ja määräilyineen. Toivoisin todella, että sossutantat ymmärtäisivät pitää näppinsä erossa niistä suvuista, jotka eivät heidän apuaan ole tarvinneet eivätkä pyytäneen.

Lue lisää

Mihin häivyit, meillä jäi keskustelu kesken tuolla ylempänä!!