Kantotyömaa

He olivat hetken hiljaa, koska luulivat vapautuksen aamun tulleen. Heidän muistojensa askeleet seisoivat paikoillaan. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt, mutta varjo siirtyi púun vierellä ja aurinko taas jälleen laski sumun sekaan.

Eivät onneksi risteilleet aivojensa rajaseuduilla, vaan saattoivat hyvästellä vuorokauden oikeilla sanoilla. Saattoivat sulkea silmänsä ja uskoa oikeasti uuteen aamuun. Voimat sen vapauttavat, ylös nostavat.

Puu viereensä kaivaa varjoja. Rakenteilla on rivot teoriansa, kunnes aineessa ne yhtyvät. Voimme siinä nähdä ohjeet ja kappaleet osissa. Ihmisen rakentaessa aivoillaan todellisuutta. Aineet elämöivät asennoistaan.

slam80 kirjoitti:

He olivat hetken hiljaa, koska luulivat vapautuksen aamun tulleen. Heidän muistojensa askeleet seisoivat paikoillaan. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt, mutta varjo siirtyi púun vierellä ja aurinko taas jälleen laski sumun sekaan.

Eivät onneksi risteilleet aivojensa rajaseuduilla, vaan saattoivat hyvästellä vuorokauden oikeilla sanoilla. Saattoivat sulkea silmänsä ja uskoa oikeasti uuteen aamuun. Voimat sen vapauttavat, ylös nostavat.

Puu viereensä kaivaa varjoja. Rakenteilla on rivot teoriansa, kunnes aineessa ne yhtyvät. Voimme siinä nähdä ohjeet ja kappaleet osissa. Ihmisen rakentaessa aivoillaan todellisuutta. Aineet elämöivät asennoistaan.

Lue lisää

Pitkällään peiton päällä. Hiuksia poskella.
Vielä talvi, eikä helpotusta kylmyyteen.
Polttopuita ei onneksi kesällä menisi näin paljon.
Pimeän hetkiäkin vähemmän.

Säikähtäisitkö, jos silittäisin kädelläni
kämmenselkää juuri kun yrität kertoa pitkää tarinaa?
Kävelisitkö kanssani pitkin järven jäätä
juuri ennen pimeäntuloa?

Vastaus kasvoillasi, kun kysyn sanoitta,
vastaat samalla mitalla.
Ikkunalauta naksahtelee kylmyyttä huokuvan
seinän takana. Niin sen täytyy ollakin.

Ähväkoo kirjoitti:

Pitkällään peiton päällä. Hiuksia poskella.
Vielä talvi, eikä helpotusta kylmyyteen.
Polttopuita ei onneksi kesällä menisi näin paljon.
Pimeän hetkiäkin vähemmän.

Säikähtäisitkö, jos silittäisin kädelläni
kämmenselkää juuri kun yrität kertoa pitkää tarinaa?
Kävelisitkö kanssani pitkin järven jäätä
juuri ennen pimeäntuloa?

Vastaus kasvoillasi, kun kysyn sanoitta,
vastaat samalla mitalla.
Ikkunalauta naksahtelee kylmyyttä huokuvan
seinän takana. Niin sen täytyy ollakin.

Lue lisää

- Mistä ovat suhteet tulleet? Minne ovat ilmat menneet. Mihin johtaa tuulen tie?, kysymykset korjasivat satoaan aamuisella bulevardilla. Amerikkalaiset juoksivat töihinsä.

***********

Aamu raotteli rakkauden näyttämöä. Valo tulvi pitkin pienen kylän rosoisia katuja. Harmaat yksioiset talot seisoivat epäjärjestyksessä. Kiire ei herättänyt Ranskan maaseudulla asuvaa ihmistä.

Aamor juoksi yölliseltä reissultaan kotiinsa yltä päältä pölyssä.
- Äiti! olin Suomalaisessa baarissa heittelemässä nuolia ihmisten niskaan ja kaikilla oli hauskaa, kunnes paikalle saapuivat kiireiset Amerikkaiset. Aamor saarnasi äidilleen.
- Jouduin heidän kanssaan tappeluun ja paitani on riekaleina. Voitko neuloa sen?

***********

Kauneus puki kukkaansa Bulevardilla. Kaikki kukka-asetelmat olivat suorassa linjassa. Raha hallitsi aluetta voimallaan.

- Olin Suomessa näyttämässä pojille, kuinka Amerikalainen ottaa naisensa. He olivat kovin naurettavia jäädessään taustalle valittamaan, kun tulimme rohkeina ulos kaapeistamme, kaksi nuorta amerikkalaista naureskelivat voimansa tahdossa.
- Helppoa riistaa Suomen nainen, mutta en jaksaisi rakastua, kohotti äänensä voimakas runkoinen amerikkalainen nuori pojan gorilla. Hän oli viisi kertaa kovempi jätkä, kuin Suomalainen amis. Vain siitä syystä, koska oli amerikkalainen ja siellä oli kaikki suurta.

**********

Ranskalaisen kylän nuoret haukkuvat Aamorta homoksi ja hän päättää lähteä ammuskelemaan nuolia muille maille.
- Minne menisin? hän huokaisi. Uudelleen Suomeen?

slam80 kirjoitti:

- Mistä ovat suhteet tulleet? Minne ovat ilmat menneet. Mihin johtaa tuulen tie?, kysymykset korjasivat satoaan aamuisella bulevardilla. Amerikkalaiset juoksivat töihinsä.

***********

Aamu raotteli rakkauden näyttämöä. Valo tulvi pitkin pienen kylän rosoisia katuja. Harmaat yksioiset talot seisoivat epäjärjestyksessä. Kiire ei herättänyt Ranskan maaseudulla asuvaa ihmistä.

Aamor juoksi yölliseltä reissultaan kotiinsa yltä päältä pölyssä.
- Äiti! olin Suomalaisessa baarissa heittelemässä nuolia ihmisten niskaan ja kaikilla oli hauskaa, kunnes paikalle saapuivat kiireiset Amerikkaiset. Aamor saarnasi äidilleen.
- Jouduin heidän kanssaan tappeluun ja paitani on riekaleina. Voitko neuloa sen?

***********

Kauneus puki kukkaansa Bulevardilla. Kaikki kukka-asetelmat olivat suorassa linjassa. Raha hallitsi aluetta voimallaan.

- Olin Suomessa näyttämässä pojille, kuinka Amerikalainen ottaa naisensa. He olivat kovin naurettavia jäädessään taustalle valittamaan, kun tulimme rohkeina ulos kaapeistamme, kaksi nuorta amerikkalaista naureskelivat voimansa tahdossa.
- Helppoa riistaa Suomen nainen, mutta en jaksaisi rakastua, kohotti äänensä voimakas runkoinen amerikkalainen nuori pojan gorilla. Hän oli viisi kertaa kovempi jätkä, kuin Suomalainen amis. Vain siitä syystä, koska oli amerikkalainen ja siellä oli kaikki suurta.

**********

Ranskalaisen kylän nuoret haukkuvat Aamorta homoksi ja hän päättää lähteä ammuskelemaan nuolia muille maille.
- Minne menisin? hän huokaisi. Uudelleen Suomeen?

Lue lisää

Nainen kiroaa, kun tuntuu liian
raskaalta koko matka.

Kamelit kulkevat erämaassa.
Kitalaessa hiekkaa ja
kulkijalla pääkallon reuna
repeämäisillään.
Ovat kulkeneet jo vuosia,
eikä määränpäätä näy.

Kulkee kukin tahollaan eteenpäin,
näkee unia kameleista.
Sitkeistä ruskeakarvaisista eläimistä,
joiden ravintovarat eivät lopu
milloinkaan hiekkaisella aavikolla
vuorten keskellä.

Pitäisikö jaksaa?
Vaginassa ei ole hikirauhasia.

Ähväkoo kirjoitti:

Nainen kiroaa, kun tuntuu liian
raskaalta koko matka.

Kamelit kulkevat erämaassa.
Kitalaessa hiekkaa ja
kulkijalla pääkallon reuna
repeämäisillään.
Ovat kulkeneet jo vuosia,
eikä määränpäätä näy.

Kulkee kukin tahollaan eteenpäin,
näkee unia kameleista.
Sitkeistä ruskeakarvaisista eläimistä,
joiden ravintovarat eivät lopu
milloinkaan hiekkaisella aavikolla
vuorten keskellä.

Pitäisikö jaksaa?
Vaginassa ei ole hikirauhasia.

Lue lisää

Loppu ja alku takovat mahdollisuuden välimatkaan. Yhteisö on kuin urkuharmooni happamuudessa ja ilossa. Työntää asioita ja tarjoilee toivoa, kulkueessa kuljet huudellen.

Kauanko on jaksettava? Vuosi suo vaihtelunsa, mutta kietoutuvat heidän kallonsa yhteen suohon, josta kaloja nostellaan kuivumaan. Laskee älykkyys ylhäältä aironsa alas, kunnes möyhentää ihmisteologioiden pohjaa.

Voidaanko vielä puhua viisaita, onko siihen lupa vain harhaopetuksessa. Voidaanko linkittää vakaa pohja valoa vasten veistymään ja lapsuudessa lyödyt pysyvyyden seipäät solmia sen ylle ja huutaa kurjuus pois Suomesta.

slam80 kirjoitti:

Loppu ja alku takovat mahdollisuuden välimatkaan. Yhteisö on kuin urkuharmooni happamuudessa ja ilossa. Työntää asioita ja tarjoilee toivoa, kulkueessa kuljet huudellen.

Kauanko on jaksettava? Vuosi suo vaihtelunsa, mutta kietoutuvat heidän kallonsa yhteen suohon, josta kaloja nostellaan kuivumaan. Laskee älykkyys ylhäältä aironsa alas, kunnes möyhentää ihmisteologioiden pohjaa.

Voidaanko vielä puhua viisaita, onko siihen lupa vain harhaopetuksessa. Voidaanko linkittää vakaa pohja valoa vasten veistymään ja lapsuudessa lyödyt pysyvyyden seipäät solmia sen ylle ja huutaa kurjuus pois Suomesta.

Lue lisää

Wannabe-kirjailija istui toimistossaan. Tuoli narisi nivelistään, kun hän nojasi taaksepäin ja laittoi kätensä niskansa taakse. Hän oli juossut ulkona ideoiden perässä ja yrittänyt kirjoittaa uasempia novelleja. Laatikossa niitä makasi jo muutamia hyvin turhauttavia. Vielä pitäisi jaksaa, mutta miksi pitäisi edes jaksaa?

- Odottaako joku sinulta jotakin novellia?, sihteeri tömäytti toimiston oven auki. Pölypilvi kietoutui hänen liikkuvaiseen hameeseen. Hiukset olivat kauniisti kasassa kuin miestä varten laitettuna.
- En tiedä, aavistan vain tarpeeni avautua asioista ihmiskunnalle, wannabe laski kätensä näppäimistölleen.
- Lukijakuntaasi kuuluu vain yksi emäntä, sihteeri nauroi ja silitti vanhojen novellien kansilehtiä.

- Olisin painattanut nämä kirjaksi, mutta kieltäydyit rahan puutteen vuoksi ja niiden haisevuuden tähden, sihteeri narisi hyväntahtoisesti. Hän ei näyttänyt oikein itsekkkään uskovan kovin suureen menestykseen.
- Fakit minä menestyksestä. Tekstit ovat pelkkää sontaa ja sillä hyvä, Wannabee vastasi hieman hermostuneen oloisesti. Eihän voinut hyväksyä lukemattomien turhuuksien asettamista edes omiin nimiinsä.

- Miksi en voi löytää? Aavistan hieman miksi ajatteluprosessista syntyy mielikuva, kun olen asiaa takonut runomuotoon useampaan otteeseen. Olithan sinäkin sihteerini mukana sellaisessa prosessissa ja hakkaisit vauhdilla kohtalaisen samanlaista proosaa, joka kertoi tapahtumien synnystä aivoissamme, Wannabee haroi kevyesti hiuksiaan ja katsoi kelloaan. Oli vierähtänyt taas yksi päivä jouten elämiseen.

- Sinun "sihteerinäsi" toimiessani. Olen kokenut istumisen mielikuvan sisällä mielekkääksi, ja haluan myös ruokkia sitä. Olen myös harkinnut miessihteerin palkkaamista toimistoni avustajaksi, sillä en jaksa pitää kaikkia järjestyksessä, Sihteeri nauroi ja viskoi sanoja perusvillejä pinnalla olevia.

Wannabee ärsyyntyi aavistuksen sihteerikön puheista, mies kun oli ja siirtyi työpöytänsä ääreen kamppailemaan uusien tekstikappaleiden parissa.
- En saa kirjoittaa?, koska en vain pysty. Miksi ihmeessä en pysty? Liian hapokasta kait, Wannabee hoki itsekseen. Kysymysten viidakko turhautti olemassa olollaan.

- Jauhatko siellä uskomisesta ulkoiseen?, sihteerikkö kysyi ovipuhelimensa välityksellä Wannabeeltä. Tyttönen piirteli koneellaan ja ymmärsi maailmaa kaoottisen kokoavasti. Wannabee naurahti ja tuijotti ulos ikkunasta.
- Pakkanen puree bataattia peruksisiin, hän sanoi runollisesti puhelimeen. Äänensä ei ollut kovin hienosti soiva. Lähinnä tukehtuneen lehmän möökäisy, mutta viesti saatettiin vastaanottaa toisessa päässä.

- Vieläkö käyt runoilemassa teorettisesta mahdollisuudesta olla ja rakentua ajatukseksi, joka kumpuaa sisältäsi?, Wannabee asensi microfooni paremmin ja yritti vääntää sanat lujemmin ja selvemmin.
- Aamun sonaatti soi ja tähtönen laulaa vuoden vempeleen, sihteerikkö sihisi hampaiden välistä, ja pukeutui surupuseroon. Pian hänellä oli myös suru oikeassa puserossaan.

wannabeS kirjoitti:

Wannabe-kirjailija istui toimistossaan. Tuoli narisi nivelistään, kun hän nojasi taaksepäin ja laittoi kätensä niskansa taakse. Hän oli juossut ulkona ideoiden perässä ja yrittänyt kirjoittaa uasempia novelleja. Laatikossa niitä makasi jo muutamia hyvin turhauttavia. Vielä pitäisi jaksaa, mutta miksi pitäisi edes jaksaa?

- Odottaako joku sinulta jotakin novellia?, sihteeri tömäytti toimiston oven auki. Pölypilvi kietoutui hänen liikkuvaiseen hameeseen. Hiukset olivat kauniisti kasassa kuin miestä varten laitettuna.
- En tiedä, aavistan vain tarpeeni avautua asioista ihmiskunnalle, wannabe laski kätensä näppäimistölleen.
- Lukijakuntaasi kuuluu vain yksi emäntä, sihteeri nauroi ja silitti vanhojen novellien kansilehtiä.

- Olisin painattanut nämä kirjaksi, mutta kieltäydyit rahan puutteen vuoksi ja niiden haisevuuden tähden, sihteeri narisi hyväntahtoisesti. Hän ei näyttänyt oikein itsekkkään uskovan kovin suureen menestykseen.
- Fakit minä menestyksestä. Tekstit ovat pelkkää sontaa ja sillä hyvä, Wannabee vastasi hieman hermostuneen oloisesti. Eihän voinut hyväksyä lukemattomien turhuuksien asettamista edes omiin nimiinsä.

- Miksi en voi löytää? Aavistan hieman miksi ajatteluprosessista syntyy mielikuva, kun olen asiaa takonut runomuotoon useampaan otteeseen. Olithan sinäkin sihteerini mukana sellaisessa prosessissa ja hakkaisit vauhdilla kohtalaisen samanlaista proosaa, joka kertoi tapahtumien synnystä aivoissamme, Wannabee haroi kevyesti hiuksiaan ja katsoi kelloaan. Oli vierähtänyt taas yksi päivä jouten elämiseen.

- Sinun "sihteerinäsi" toimiessani. Olen kokenut istumisen mielikuvan sisällä mielekkääksi, ja haluan myös ruokkia sitä. Olen myös harkinnut miessihteerin palkkaamista toimistoni avustajaksi, sillä en jaksa pitää kaikkia järjestyksessä, Sihteeri nauroi ja viskoi sanoja perusvillejä pinnalla olevia.

Wannabee ärsyyntyi aavistuksen sihteerikön puheista, mies kun oli ja siirtyi työpöytänsä ääreen kamppailemaan uusien tekstikappaleiden parissa.
- En saa kirjoittaa?, koska en vain pysty. Miksi ihmeessä en pysty? Liian hapokasta kait, Wannabee hoki itsekseen. Kysymysten viidakko turhautti olemassa olollaan.

- Jauhatko siellä uskomisesta ulkoiseen?, sihteerikkö kysyi ovipuhelimensa välityksellä Wannabeeltä. Tyttönen piirteli koneellaan ja ymmärsi maailmaa kaoottisen kokoavasti. Wannabee naurahti ja tuijotti ulos ikkunasta.
- Pakkanen puree bataattia peruksisiin, hän sanoi runollisesti puhelimeen. Äänensä ei ollut kovin hienosti soiva. Lähinnä tukehtuneen lehmän möökäisy, mutta viesti saatettiin vastaanottaa toisessa päässä.

- Vieläkö käyt runoilemassa teorettisesta mahdollisuudesta olla ja rakentua ajatukseksi, joka kumpuaa sisältäsi?, Wannabee asensi microfooni paremmin ja yritti vääntää sanat lujemmin ja selvemmin.
- Aamun sonaatti soi ja tähtönen laulaa vuoden vempeleen, sihteerikkö sihisi hampaiden välistä, ja pukeutui surupuseroon. Pian hänellä oli myös suru oikeassa puserossaan.

Lue lisää

Surupusero oli venynyt äärettömiin mittoihin.
Se täytti taivaankantta kolmanneksen ja loppu
täyttyi muitten kankaista.

- Liian paljon välinpitämättömyyttä, josta
otsonikerroksina puhuivat ja pah,
puhui sihteeri amaryllikselle ikkunalaudalla.

Aurinko hävisi hetkeksi.

Tyytymättömyys. Ihmisen suuri peitto, joka
esti ylimaallisen valon paistamasta sydämiin.
Jos ei anna loistaa, ei tiedä muusta kuin
valituksen harmaudesta ja tietenkin siitä
omasta napanöyhdästä.

Maha murisi. Olisi leivän aika. Viinikin maistuisi.
- Ehkä illalla, ajatteli sihteeri.

Wannabe iski katseella, kuuli ajatuksen.

- Teeskentely. Sen akryylikudos venyy ja paukkuu
tähtitaivaan kusivanana yläkerran naapurista.
Roskien rallatus sileän kasvokuvun päällä.

Ei tarvinnut vettä, ei substraalia.
Sitä, että huomasi, tarvitsi.
Taiteilijasielut vaativat ja eivät.
Tyytyvät ja eivät.
Tietävät, ettei kukat kasva itsestään,
jos ei ole valoa ja vettä.

- Liian paljon suru puseroita pimeyttämässä,

Wannabe naurahti totisena.

Sihteeri yritti korjata yhdyssanavirheitä
viimeisillä minuuteilla.

Pitkin kuilun seiniä ja pohjaa kävelevät käsikkäin.
Pitelevät käsissään öljyttyjä esineitä, kysymättä
miksi, ketä varten. Kun se oli heille selvää.

Mutta miksi?

Sihteeri kirjoitti:

Surupusero oli venynyt äärettömiin mittoihin.
Se täytti taivaankantta kolmanneksen ja loppu
täyttyi muitten kankaista.

- Liian paljon välinpitämättömyyttä, josta
otsonikerroksina puhuivat ja pah,
puhui sihteeri amaryllikselle ikkunalaudalla.

Aurinko hävisi hetkeksi.

Tyytymättömyys. Ihmisen suuri peitto, joka
esti ylimaallisen valon paistamasta sydämiin.
Jos ei anna loistaa, ei tiedä muusta kuin
valituksen harmaudesta ja tietenkin siitä
omasta napanöyhdästä.

Maha murisi. Olisi leivän aika. Viinikin maistuisi.
- Ehkä illalla, ajatteli sihteeri.

Wannabe iski katseella, kuuli ajatuksen.

- Teeskentely. Sen akryylikudos venyy ja paukkuu
tähtitaivaan kusivanana yläkerran naapurista.
Roskien rallatus sileän kasvokuvun päällä.

Ei tarvinnut vettä, ei substraalia.
Sitä, että huomasi, tarvitsi.
Taiteilijasielut vaativat ja eivät.
Tyytyvät ja eivät.
Tietävät, ettei kukat kasva itsestään,
jos ei ole valoa ja vettä.

- Liian paljon suru puseroita pimeyttämässä,

Wannabe naurahti totisena.

Sihteeri yritti korjata yhdyssanavirheitä
viimeisillä minuuteilla.

Pitkin kuilun seiniä ja pohjaa kävelevät käsikkäin.
Pitelevät käsissään öljyttyjä esineitä, kysymättä
miksi, ketä varten. Kun se oli heille selvää.

Mutta miksi?

Lue lisää

Wannabee ojentautui kuivettunutta mustepulloa kohden. Esine oli säilynyt 1800 luvulta lähes uuden veroisena. Ihmisen mietteet olivat soluneet pitkin siveltimen vartta ja saavuttaneet yleisesti hyväksytyn koodikielen. Suullisen ja kirjallisen esityksen erot olivat oleellisen. Toinen oli todellakin yksilösuoritus.

- Sinä näet kuihtuvat kyyneleet. Kuinka ne huutavat tarinaansa, miksi ne etsivät pelastajaa?, wannabee kysyi sihteeriköltä. Hän ei voinut enää tietää vastausta äärimmäisen mahdottomaan kysymykseen.
- Asialle on annettu monia kirjallisia ratkaisuja. Eräänlaisia aivojen pohjalevyjä ja ihmiset monesti vaihtavat pohjalevyn uudeksi pohtimatta sen tarkempaa sen rakennetta, sihteeri vastasi tottuneesti.

- Wanari!
- Mitäs?
- Heitätkö viinilasin minulle. Aioin iloita aamuun asti.
- Eikö yhteisö työllistä sinua rautakourillaan. Mentävä on, vaikka ei meinaiskaan?

- Miten rikasta on huutaa yksin huoneessaan ja vastaan ottaa sanallista kylmää maitoa?, wannabee mumisi puolittain itselleen.
- Itse olet tiesi valinnut, sihteerikkö murjautti kepeästi huumorin hunnun alareunasta. viini kihosi hänen aivokalleuksiensa radallisiin ominaisuuksiin. Estot vapautuivat pyyhittäväksi, mutta eivät poistuneet.

- Kuka poistaisi edes, muovaisi mahdollisesti aivokukkapenkkiä, kuin hän itse kykenevyydessään ja vapaassa kontaktissaan yhteisöön, wannabee mumisi mahdollisuuksien vierellä.
- Miksi sitten nähdä käänteisesti rakenteiden sisään tai muodostaa mielikuvamainen heijaste aivojen kuoreen?, kun maailmasta vain eletään, Sihteeri pohdiskeli puolestaan oman pöytänsä ääressä.

- Kynevyys sisäiseen muutokseen ja automaattiseen muuntumiseen iän, paikan ja ruokailutottumusten mukaisesti, wannabee hörisi ja ojensi mustepullon kauemmaksi itsestään.
- Ajatusten luominen se vasta olisikin ihmeellisin kynnyskysymys ihmiseltä, joka ei näe prosessia kauemmaksi. Paremminkin voit kertoa alitajunnan koossa pitävistä sensoreista, kuin ajatuksen levyjen yhteen hankaumasta, jossa mieli lähinnä kerää, sihteeri mietti vuorostaan Wannabeen päätä.

- Minä en siis ymmärrä kuin pelkän prosessin, joka on ulosta ja vedä wc, wannabee vastasi kimpaantuen leikillään.
- Luulisin järken päätelmiä kerääjän mättämän kasan tiukaksi puristeeksi, sihteerin nauroi hyväntahtoisesti höperölle pohdinnalle. Roska-auto puristi moninaiset jätteensä tiukkaan pakettiin lumisella pihamaalla. He katsoivat molemmat ulos, mutta eivät itkeneet.

slam80 kirjoitti:

Wannabee ojentautui kuivettunutta mustepulloa kohden. Esine oli säilynyt 1800 luvulta lähes uuden veroisena. Ihmisen mietteet olivat soluneet pitkin siveltimen vartta ja saavuttaneet yleisesti hyväksytyn koodikielen. Suullisen ja kirjallisen esityksen erot olivat oleellisen. Toinen oli todellakin yksilösuoritus.

- Sinä näet kuihtuvat kyyneleet. Kuinka ne huutavat tarinaansa, miksi ne etsivät pelastajaa?, wannabee kysyi sihteeriköltä. Hän ei voinut enää tietää vastausta äärimmäisen mahdottomaan kysymykseen.
- Asialle on annettu monia kirjallisia ratkaisuja. Eräänlaisia aivojen pohjalevyjä ja ihmiset monesti vaihtavat pohjalevyn uudeksi pohtimatta sen tarkempaa sen rakennetta, sihteeri vastasi tottuneesti.

- Wanari!
- Mitäs?
- Heitätkö viinilasin minulle. Aioin iloita aamuun asti.
- Eikö yhteisö työllistä sinua rautakourillaan. Mentävä on, vaikka ei meinaiskaan?

- Miten rikasta on huutaa yksin huoneessaan ja vastaan ottaa sanallista kylmää maitoa?, wannabee mumisi puolittain itselleen.
- Itse olet tiesi valinnut, sihteerikkö murjautti kepeästi huumorin hunnun alareunasta. viini kihosi hänen aivokalleuksiensa radallisiin ominaisuuksiin. Estot vapautuivat pyyhittäväksi, mutta eivät poistuneet.

- Kuka poistaisi edes, muovaisi mahdollisesti aivokukkapenkkiä, kuin hän itse kykenevyydessään ja vapaassa kontaktissaan yhteisöön, wannabee mumisi mahdollisuuksien vierellä.
- Miksi sitten nähdä käänteisesti rakenteiden sisään tai muodostaa mielikuvamainen heijaste aivojen kuoreen?, kun maailmasta vain eletään, Sihteeri pohdiskeli puolestaan oman pöytänsä ääressä.

- Kynevyys sisäiseen muutokseen ja automaattiseen muuntumiseen iän, paikan ja ruokailutottumusten mukaisesti, wannabee hörisi ja ojensi mustepullon kauemmaksi itsestään.
- Ajatusten luominen se vasta olisikin ihmeellisin kynnyskysymys ihmiseltä, joka ei näe prosessia kauemmaksi. Paremminkin voit kertoa alitajunnan koossa pitävistä sensoreista, kuin ajatuksen levyjen yhteen hankaumasta, jossa mieli lähinnä kerää, sihteeri mietti vuorostaan Wannabeen päätä.

- Minä en siis ymmärrä kuin pelkän prosessin, joka on ulosta ja vedä wc, wannabee vastasi kimpaantuen leikillään.
- Luulisin järken päätelmiä kerääjän mättämän kasan tiukaksi puristeeksi, sihteerin nauroi hyväntahtoisesti höperölle pohdinnalle. Roska-auto puristi moninaiset jätteensä tiukkaan pakettiin lumisella pihamaalla. He katsoivat molemmat ulos, mutta eivät itkeneet.

Lue lisää

Puristeltu pullosta viimeinen viini ja osa jo lattialla.
Työpaikan henki alkoi rakoilla.

- Suolaa suolaa enemmän suolaa, kikatti sihteeri ja

paineli märkää chifonettia ja heilautti päälle valkoista hiekkaa.
Wannabe ei ollut huomaavinaan.

- Jos tuo nainen huomaa nyt virheen, on hän
täydellinen, kirjoitti Wannabe pieneen keltaiseen lappuun.
Kynä takkuili, mutta kyllä siitä selvän sai.
Näyttäisi sen huomenna palaverissa.

Samassa sihteerin päässä oli auennut. Silmistä näki,
että kukka oli puhjennut vähän syvemmällä.
Toisenlaisissa fiiliksissä hän olisi pistänyt sen
tarkasti muistioonsa, mutta nyt se huusi itsensä pöydän päältä
niin, että mustepullot lensivät kaaressa
ja kukkamullat pöllysivät häpeilemättä.

- Usted sale u usted Io sabe. Quiero besarle,
hän vetäisi kirjailijaa äkisti kaulasta ja oli
samalla kiinni huulissa ja sanoissa ja siinä
kaikessa mikä oli vuosien kirkuva vaje.

Yö puri sisään.

- Taitaa tämän päivän työ olla pulkassa,
mumisi sihteeri ja sulki koneensa.

Päätti avata espanjalaisen viinin vasta kotona.

Ähväkoo kirjoitti:

Puristeltu pullosta viimeinen viini ja osa jo lattialla.
Työpaikan henki alkoi rakoilla.

- Suolaa suolaa enemmän suolaa, kikatti sihteeri ja

paineli märkää chifonettia ja heilautti päälle valkoista hiekkaa.
Wannabe ei ollut huomaavinaan.

- Jos tuo nainen huomaa nyt virheen, on hän
täydellinen, kirjoitti Wannabe pieneen keltaiseen lappuun.
Kynä takkuili, mutta kyllä siitä selvän sai.
Näyttäisi sen huomenna palaverissa.

Samassa sihteerin päässä oli auennut. Silmistä näki,
että kukka oli puhjennut vähän syvemmällä.
Toisenlaisissa fiiliksissä hän olisi pistänyt sen
tarkasti muistioonsa, mutta nyt se huusi itsensä pöydän päältä
niin, että mustepullot lensivät kaaressa
ja kukkamullat pöllysivät häpeilemättä.

- Usted sale u usted Io sabe. Quiero besarle,
hän vetäisi kirjailijaa äkisti kaulasta ja oli
samalla kiinni huulissa ja sanoissa ja siinä
kaikessa mikä oli vuosien kirkuva vaje.

Yö puri sisään.

- Taitaa tämän päivän työ olla pulkassa,
mumisi sihteeri ja sulki koneensa.

Päätti avata espanjalaisen viinin vasta kotona.

Lue lisää

Sihteeri asetteli eläväiset unilelunsa sievään asentoon ja asettui makuulleen päiväpeitteen päälle. Kello oli herättänyt jo puoli yhdeksältä. Tänään häneltä ei ollu tilattu töitä, joten makea vuode houkutteli puoleensa. Vuoteen lempeä syleily heitteli tuurruttavaa unilöylyä. Nukkumaan meno aika oli ollut liian myöhäinen suhteessa heräämiseen. Puhelin soitti kiukkuisen pitkän valssin. Väsyneet kädet nostivat sen ylös.

- Wanari taas, hän mutisi ennen vastaamista.
- Sinun toimistosi puhelimessa, sihteeri vastasi lopulta, mutta ei paljastanut närkästystään.
- Heräsithän sinä alaiseni. Näin viime yönä unta, että nousin linja-autoon entisen asuinseutuni keskustasta. Linja-auto lähti väärään suuntaa pysäkiltä, joka myöskin oli väärässä paikassa. Koko uni oli yhtenäisesti vääryyksien summa. Lopussa menin vahingossa, jonnekin K-raudan takahuoneisiin. Olin silloin juoksemassa kotiini ja K-raudan vartijat laittoivat lisää vauhtia. En päässyt edes perille.
- Voi, kuinka mielenkiintoista, sihteeri räpytteli silmiään uskollisesti puhelimen luurille.

- Tuletko jo toimistolle?, wanari kysyi ja aloitteli päivän töitään.
- Mitä minä siellä teen, kun en saa edes monistaa valmiita höpötyksiä, koska teet sen itse.
- Kahvipaketti ja tiskit kaipaavat tekijäänsä.
- Et ole varmaan vielä tajunnut, että minulla on ihan oma toimistoni ja sinä et ole ainoa työkohde. Olet ainoa työkohde, joka ei tuota mitään tulosta. Alemmuuskompleksia kukaan jaksa, vakka voihan senkin avulla saada voimia kirjoittamiseen.

- Äh, ei minulla ole aikaa sen suurempiin alemmuuskomplexeihin. Ruoskin vain itseäni äärimmilleen, vaikka ei olisi mitään tarvettakaan. Ainakin urheillessa, ja silloin se myös vasta on hauskaa. Samanlaista wannabee toimintaa se on ollut työskentelykin, koska haluaa tehdä asiat ajallaan. Samalla liian tiukka kurista, tylsää ja samanlaista. Kirjoittaminen on vain välillinen tapahtuma siitä, mitä oikeasti miettii. Innoittajien pitää olla muualla kuin itse sanoissa, vaikka sanojen tuottaminen antaisikin välillistä iloa, Wanari saarnasi pitkän värssyn.
- Säälin puhelinlaskuasi, hän sanoi lopuksi ja sulki puhelimen punaisesta luurista.

- Yy-y, olen kuin naisvoimistelija, mutta en pastori, sihteeri meni omaksi ilokseen käymään wannabeen toimistolla.
- Haluatko suorittaa pastoraalisia rituaaleja?, Wanari kuiskasi häiriintyen ulos pohdinnoistaan. Kirjoituksia oli jo vaivaiset kolme sivua.
- Liian kiireinen aamu, että en nyt oikein jaksa rituaaleja, sihteeri nosti valmiin paperin mukaansa ja korjasi virheitä nopeilla silmäyksillä.
- Voisitko jatkaa kertomuksen loppuun, sihteerini?
- Ei pysty liian tunnettu idea, koska minä tiedän sen.

slam80 kirjoitti:

Sihteeri asetteli eläväiset unilelunsa sievään asentoon ja asettui makuulleen päiväpeitteen päälle. Kello oli herättänyt jo puoli yhdeksältä. Tänään häneltä ei ollu tilattu töitä, joten makea vuode houkutteli puoleensa. Vuoteen lempeä syleily heitteli tuurruttavaa unilöylyä. Nukkumaan meno aika oli ollut liian myöhäinen suhteessa heräämiseen. Puhelin soitti kiukkuisen pitkän valssin. Väsyneet kädet nostivat sen ylös.

- Wanari taas, hän mutisi ennen vastaamista.
- Sinun toimistosi puhelimessa, sihteeri vastasi lopulta, mutta ei paljastanut närkästystään.
- Heräsithän sinä alaiseni. Näin viime yönä unta, että nousin linja-autoon entisen asuinseutuni keskustasta. Linja-auto lähti väärään suuntaa pysäkiltä, joka myöskin oli väärässä paikassa. Koko uni oli yhtenäisesti vääryyksien summa. Lopussa menin vahingossa, jonnekin K-raudan takahuoneisiin. Olin silloin juoksemassa kotiini ja K-raudan vartijat laittoivat lisää vauhtia. En päässyt edes perille.
- Voi, kuinka mielenkiintoista, sihteeri räpytteli silmiään uskollisesti puhelimen luurille.

- Tuletko jo toimistolle?, wanari kysyi ja aloitteli päivän töitään.
- Mitä minä siellä teen, kun en saa edes monistaa valmiita höpötyksiä, koska teet sen itse.
- Kahvipaketti ja tiskit kaipaavat tekijäänsä.
- Et ole varmaan vielä tajunnut, että minulla on ihan oma toimistoni ja sinä et ole ainoa työkohde. Olet ainoa työkohde, joka ei tuota mitään tulosta. Alemmuuskompleksia kukaan jaksa, vakka voihan senkin avulla saada voimia kirjoittamiseen.

- Äh, ei minulla ole aikaa sen suurempiin alemmuuskomplexeihin. Ruoskin vain itseäni äärimmilleen, vaikka ei olisi mitään tarvettakaan. Ainakin urheillessa, ja silloin se myös vasta on hauskaa. Samanlaista wannabee toimintaa se on ollut työskentelykin, koska haluaa tehdä asiat ajallaan. Samalla liian tiukka kurista, tylsää ja samanlaista. Kirjoittaminen on vain välillinen tapahtuma siitä, mitä oikeasti miettii. Innoittajien pitää olla muualla kuin itse sanoissa, vaikka sanojen tuottaminen antaisikin välillistä iloa, Wanari saarnasi pitkän värssyn.
- Säälin puhelinlaskuasi, hän sanoi lopuksi ja sulki puhelimen punaisesta luurista.

- Yy-y, olen kuin naisvoimistelija, mutta en pastori, sihteeri meni omaksi ilokseen käymään wannabeen toimistolla.
- Haluatko suorittaa pastoraalisia rituaaleja?, Wanari kuiskasi häiriintyen ulos pohdinnoistaan. Kirjoituksia oli jo vaivaiset kolme sivua.
- Liian kiireinen aamu, että en nyt oikein jaksa rituaaleja, sihteeri nosti valmiin paperin mukaansa ja korjasi virheitä nopeilla silmäyksillä.
- Voisitko jatkaa kertomuksen loppuun, sihteerini?
- Ei pysty liian tunnettu idea, koska minä tiedän sen.

Lue lisää

- Olet käsittämättömän huono kirjoittamaan, syöksi tennariteini tulta suupielistään. Aamu valkeni ja taustalla savusi playstation kitkerässä electronisessa höyryssään. Peliohjaimen näppäimet olivat vahvassa rasvassa ja skeitti roikkui korsteena seinällä.
- Poika koska lähdet kouluun!, äiti huusi alakerrasta. Askeleet kumisivat jo puisissa rappusissa. Poika riisui ja piiloutui sängyynsä. Äiti ei saisi tietää, hänen valvoneen koko yötä.

Sihteeri koputteli lukittuun oveen ensin tovin ja pian hän joutui ottamaan avainnipun esille. Hänen poikalapsensa näytteli selkeästi nukkuvaa, kun ovi aukesi nopealla riuhtaisulla.
- Oletko haukkunut Wanaria?
- Välität vain yhdestä turhasta Wanarista. Hän kirjoittaa puhdasta paskaa, poika murisi ja käyttäytyi kuin heterogeeninen nuori uros, jolla ei ole kokonaisuuden kahvaa.
- Hän teoreettinen pastori, sihteeri kuittasi kuivasti.
- En aina itsekkään hänen touhujansa jaksa katsella.

Koulun ovet avautuivat ja viitisentoista vuotiaat juoksivat ulos ennen kellon soittoa. Heidän opettajansa eivät yksinkertaisesti jaksaneet villien kersojen metelöintiä ja tarvetta päteä. Yhdeksännen A-C luokat ryntäsivät ulos kadulle. Wanari seisoi ulkona ja odotteli sihteerin poikaa.

- Mitä sinä, sillä tavalla asetit minut suuren yhteisön edessä herjatun asemaan, Wannari jylisi ja yritti ymmärtää poikaansa.
- Isäni on sentään rallikuski, poika vastasi kuivasti ja asteli rehvakkasti Wanarin avaamasta auton ovesta sisälle.
- Minä olen sentään rekkakuski, Wannari irvisti ilkurisesti hammasrivistönsä koko karseudessaan esiin.
- Olet uskomaton paska.
- No, niin taidan olla, mutta laitahan vyösi kiinni, että äitemuori ei suutu.

Teinien hyökkäys jatkui sivustolla 24.
- Uskotko todella heidän (ylläpidon) ilmoittamaansa viestimäärään?
- Sihteerini, siinä saattaa olla mukana myös Chat-huoneiden viestintä prosessointi.
- Itke paskaa sinne sivulle, teinipoika kuittasi takapenkiltä.
- Uskomatonta, että sinä jaksat tuota touhua, mies ärähti kulettajan paikalta takapenkille.
- Wananari, ota tämä viisautena vastaan, sihteeri vastasi peläten samalla itsekkin aavistuksen jo miehen mitat saavuttavaa voimakasta poikaansa.

- Ole hänelle kunnollinen miehen malli, sihteeri kuiskasi heidän yhteisestä parivuoteesta. Valot oli jo sammutettu. Yläkerrassa kärysi pleikkari hiipuvalla liekillä. Tuskan kyyneleet tuhrivat teinin kasvoja.

Kitara soi hiljaa stereoissa. Teinin rakkaat nousivat yhteisestä vuoteestaan heti katsottuaan tv:eestä 24:nelosen. Yläkerrassa oli hiljaista. Sihteeri halusi palata alakertaan. Wannari jatkoi pojan huoneeseen. Ovi ei ollut lukossa. Valot olivat jo poissa huoneesta.

- Saat haukkua minua, koska joudun sellaista muutoinkin vastaanottamaan päivittäin tehdessäni töitä netissä, Wannari naurahti, kuin aloitus vitsiksi.
- Mene takaisin äitini helmoihin, koska olet sen minulta muutoinkin lähes täysin pois varastanut, tein kuiskasi ja ei puhunut enää ennen aamua.

tennariwana kirjoitti:

- Olet käsittämättömän huono kirjoittamaan, syöksi tennariteini tulta suupielistään. Aamu valkeni ja taustalla savusi playstation kitkerässä electronisessa höyryssään. Peliohjaimen näppäimet olivat vahvassa rasvassa ja skeitti roikkui korsteena seinällä.
- Poika koska lähdet kouluun!, äiti huusi alakerrasta. Askeleet kumisivat jo puisissa rappusissa. Poika riisui ja piiloutui sängyynsä. Äiti ei saisi tietää, hänen valvoneen koko yötä.

Sihteeri koputteli lukittuun oveen ensin tovin ja pian hän joutui ottamaan avainnipun esille. Hänen poikalapsensa näytteli selkeästi nukkuvaa, kun ovi aukesi nopealla riuhtaisulla.
- Oletko haukkunut Wanaria?
- Välität vain yhdestä turhasta Wanarista. Hän kirjoittaa puhdasta paskaa, poika murisi ja käyttäytyi kuin heterogeeninen nuori uros, jolla ei ole kokonaisuuden kahvaa.
- Hän teoreettinen pastori, sihteeri kuittasi kuivasti.
- En aina itsekkään hänen touhujansa jaksa katsella.

Koulun ovet avautuivat ja viitisentoista vuotiaat juoksivat ulos ennen kellon soittoa. Heidän opettajansa eivät yksinkertaisesti jaksaneet villien kersojen metelöintiä ja tarvetta päteä. Yhdeksännen A-C luokat ryntäsivät ulos kadulle. Wanari seisoi ulkona ja odotteli sihteerin poikaa.

- Mitä sinä, sillä tavalla asetit minut suuren yhteisön edessä herjatun asemaan, Wannari jylisi ja yritti ymmärtää poikaansa.
- Isäni on sentään rallikuski, poika vastasi kuivasti ja asteli rehvakkasti Wanarin avaamasta auton ovesta sisälle.
- Minä olen sentään rekkakuski, Wannari irvisti ilkurisesti hammasrivistönsä koko karseudessaan esiin.
- Olet uskomaton paska.
- No, niin taidan olla, mutta laitahan vyösi kiinni, että äitemuori ei suutu.

Teinien hyökkäys jatkui sivustolla 24.
- Uskotko todella heidän (ylläpidon) ilmoittamaansa viestimäärään?
- Sihteerini, siinä saattaa olla mukana myös Chat-huoneiden viestintä prosessointi.
- Itke paskaa sinne sivulle, teinipoika kuittasi takapenkiltä.
- Uskomatonta, että sinä jaksat tuota touhua, mies ärähti kulettajan paikalta takapenkille.
- Wananari, ota tämä viisautena vastaan, sihteeri vastasi peläten samalla itsekkin aavistuksen jo miehen mitat saavuttavaa voimakasta poikaansa.

- Ole hänelle kunnollinen miehen malli, sihteeri kuiskasi heidän yhteisestä parivuoteesta. Valot oli jo sammutettu. Yläkerrassa kärysi pleikkari hiipuvalla liekillä. Tuskan kyyneleet tuhrivat teinin kasvoja.

Kitara soi hiljaa stereoissa. Teinin rakkaat nousivat yhteisestä vuoteestaan heti katsottuaan tv:eestä 24:nelosen. Yläkerrassa oli hiljaista. Sihteeri halusi palata alakertaan. Wannari jatkoi pojan huoneeseen. Ovi ei ollut lukossa. Valot olivat jo poissa huoneesta.

- Saat haukkua minua, koska joudun sellaista muutoinkin vastaanottamaan päivittäin tehdessäni töitä netissä, Wannari naurahti, kuin aloitus vitsiksi.
- Mene takaisin äitini helmoihin, koska olet sen minulta muutoinkin lähes täysin pois varastanut, tein kuiskasi ja ei puhunut enää ennen aamua.

Lue lisää

- Jänöt nousevat yöllä luolistaan ja tekevät huolistaan Nostredaamuksen kolmijalkaisen istuimen, sihteeri kuiskasi pienen vuoteen viereltä ja liikutteli ilmassa suurta pehmolelujänistä. Jänis tallusteli lapsen nenun ylise masun päälle. Lasten huoneen ovi avautui varovaisesti ja Wannarin silmät keskittyivät rahallisesti ilmaiseen näytelmään, jumalaiseen näytelmään.

- Lapset ovat hetkittäin parantuvia animisteja. Uskovat ympäristön olevan ihmeellisempi, kun se todellisuudessa onkaan, Wannari kuiskasi keittiöpsylogisesti kehittyneen oman totuuden.
- Väität myöhemmällä iällä vallitsevaa suurta mielikuvituksen määrää, epäkehitteelliseksi tilaksi, jonka voi järjen avulla siirtää hyötykäyttöön?, sihteeri oli nyreinen. Eihän hän halunnut olla epäkehitteinen tai epäaikuinen.
- Liiallisuudessaan se voi johtaa lapsekkuuteen ellei järjen mukana olo ohjallista toimintaa oikeisiin suuntiinsa.
- Voidaanko järjen kattoa kuitenkaan nostaa?, vaikka voidaankin identiteettikriisineuloa yhteen, sihteeri mietiskeli omalle paperilleen. Molempien keskustelijoiden kirjoituskoneet raksuttivat niveliiään.

He valvoivat pitkälle aamuun. Wananarin mietteet kangistuivat väsymyksen vuoksi. Sihteeri voiteli aivojaan viinillä.
- Viinistä puheenollen. Voisiko Pelkokeskus olla ensimmäinen keskus, jonne alkoholi tekee hetkellisiä muutoksiaan. Paisuttaa sitä osaa, jonne ensi veri menee, Wannari sanoi silmin nähden väsyneenä.
- Rohkaisee se kummasti, mutta en nyt jaksa nauraa keksimällesi tymälle idealle. On paljon muutakin tekemistä. Sihteeri kirjoitteli pieniä runoelmia muistiinsa.

- Dante Alighieri on uusin idolini, Wannari vastasi tuskaisesti, koska ei oikein pystynyt käyttäymään normaalisti väsymyksen tuskan saavuttaessa lisää alaa tajunnasta.
- Haluaisin, että Beatrice ohjaisi minut lävitse ideologoiden taivaiden.
- Wannari, olenhan minä luonasi. Tee minusta mielikuviesi rakastajatar, joka ohjaa sinut oikeaa polkua lävitse tulen ja tappuran. Kirjoituskoneet hiljenivät. He katsoivat vuoden jälkeen ensinmäistä kertaa toisiaan silmiin.

- Kuka oikein edes olet?, Wannari asetteli kysymyksen huuliltansa puristuneen, häpeänsä huoneeseen. Väkisin se oli myös ilmoille saatettu ja pitkään järjessä punnittu. Vastausta ei kuitenkaan ollut olemassa hänessä itsessään.

slam80 kirjoitti:

He olivat hetken hiljaa, koska luulivat vapautuksen aamun tulleen. Heidän muistojensa askeleet seisoivat paikoillaan. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt, mutta varjo siirtyi púun vierellä ja aurinko taas jälleen laski sumun sekaan.

Eivät onneksi risteilleet aivojensa rajaseuduilla, vaan saattoivat hyvästellä vuorokauden oikeilla sanoilla. Saattoivat sulkea silmänsä ja uskoa oikeasti uuteen aamuun. Voimat sen vapauttavat, ylös nostavat.

Puu viereensä kaivaa varjoja. Rakenteilla on rivot teoriansa, kunnes aineessa ne yhtyvät. Voimme siinä nähdä ohjeet ja kappaleet osissa. Ihmisen rakentaessa aivoillaan todellisuutta. Aineet elämöivät asennoistaan.

Lue lisää

He seurasivat jokaista askeltasi. Ehtivät juoksemaan alkuun antamaan tervetuliaislahjansa. Ne olivat alitajunnan kohdennuspisteitä. Voitiin olettaa heidän käsiensä työn olevan pohjamallina kaikelle suusta esiin kohoavalle esitykselle, mikä olisi silloin järjen merkitys?

Keräysvaunu kierteli radoillaan ja toi muistojen seasta nyytit yhteen kasaan. Samaan aikaan ei oikein voitu ajatella minuuden rakennetta jatkuvan esineellistymänä, kun vaunu kierteli ja nosteli tuotteita esille. Tarinoiden sepän vasarat hakkasivat alasinta kohden ja varmastikin järjen päätelmä oli eräänlainen massojen yhteen puristuma.

Kannattimia ei voitu unohtaa, jonka valoista minuus muodostui liikkuvien elementtien avulla paikaallaan pysyväisen oloiseksi mysteeriseksi tajunnan tilaksi, jota ruokkivat keräysvaunut. Valitettavasti yksi vaunu ei olisi tullut riittämään ainakaan Dantelle. Nykypäivänä hän tarvitsisi miljoonaa havaintojen kerääjää sisäisestä profetian kentästä.

slam80 kirjoitti:

- Mistä ovat suhteet tulleet? Minne ovat ilmat menneet. Mihin johtaa tuulen tie?, kysymykset korjasivat satoaan aamuisella bulevardilla. Amerikkalaiset juoksivat töihinsä.

***********

Aamu raotteli rakkauden näyttämöä. Valo tulvi pitkin pienen kylän rosoisia katuja. Harmaat yksioiset talot seisoivat epäjärjestyksessä. Kiire ei herättänyt Ranskan maaseudulla asuvaa ihmistä.

Aamor juoksi yölliseltä reissultaan kotiinsa yltä päältä pölyssä.
- Äiti! olin Suomalaisessa baarissa heittelemässä nuolia ihmisten niskaan ja kaikilla oli hauskaa, kunnes paikalle saapuivat kiireiset Amerikkaiset. Aamor saarnasi äidilleen.
- Jouduin heidän kanssaan tappeluun ja paitani on riekaleina. Voitko neuloa sen?

***********

Kauneus puki kukkaansa Bulevardilla. Kaikki kukka-asetelmat olivat suorassa linjassa. Raha hallitsi aluetta voimallaan.

- Olin Suomessa näyttämässä pojille, kuinka Amerikalainen ottaa naisensa. He olivat kovin naurettavia jäädessään taustalle valittamaan, kun tulimme rohkeina ulos kaapeistamme, kaksi nuorta amerikkalaista naureskelivat voimansa tahdossa.
- Helppoa riistaa Suomen nainen, mutta en jaksaisi rakastua, kohotti äänensä voimakas runkoinen amerikkalainen nuori pojan gorilla. Hän oli viisi kertaa kovempi jätkä, kuin Suomalainen amis. Vain siitä syystä, koska oli amerikkalainen ja siellä oli kaikki suurta.

**********

Ranskalaisen kylän nuoret haukkuvat Aamorta homoksi ja hän päättää lähteä ammuskelemaan nuolia muille maille.
- Minne menisin? hän huokaisi. Uudelleen Suomeen?

Lue lisää

Amor pudotti jousensa epähuomiossa. Ihmiset seurasivat hänen liikkeitään ja olettivat Amorin nostavan rakkaan esineensä takaisin olkapäänsä varaan roikkumaan. Jousen kannatinsolki oli repsahtanut rikki miehen juostessa kovalla vauhdilla alennusmyynti jonoon. Jono oli täynnä kimpaantuneita Amerikkalaisia. Amor laski heidän liikkeitään ääneen. Usemmat heistä vaistosivat Amorin olemassa olon.

- Päästäkää minut ensimmäisenä ovelle, Amor huuteli kiukkuisena koko vihreässä tiukassa puvussaan.
- Olet tullut myöhässä paikalle, mutisivat monet Amrikkalaiset ja työnsivät hänet takaisin jonon hännille.

**************

Suomalainen löysi Amorin jousen maasta lähibaarinsa edestä. Hän sovitteli satumaisen kaunista nuolta paikoilleen ja kiristi jousen äärimmäiseen kireyteensä. Puolittain vahingossa jousi laukesi ja kadulla juossut ihminen kääntyi, koska tunsi kevyen pistoksen niskassaan. Mies kääntyi ja juoksi takaisin kauppaan, jossa oli menossa roima-alennusmyynti. Hän syöksyi sieltä toiseen kauppaan entiset kantamukset ja ostokset vaivoinaan. Suomalainen Wannabe laski jousen paikoilleen eikä uskaltanut eneNempää korottaa kansantaloutta.

**************

Amorin mieli palautui takaisin rakkauteen ja hän ryhtyi etsimään joustaan. Tuskainen ilme yritti muistella sen olin paikkaa. Suomessa oli tosiaan kylmää ja rakkaudetonta väkeä, että se todellakin saattaa olla siellä.
- Ihmiset eivät omilla esityksillään juurikaan innostaneet minua vahvistamaan heidän kylmiä ihastumisiaan palaviksi rakkauden liekeiksi jousellani, hän muisteli Suomea.

*************

Aikalukon kautta hän palasi takaisin jousensa luokse. Yksi nuolista oli käytetty?, mutta miten ja mihin?
- Voisiko tunteeton suomalainen päästä helpommin kiinni rakkauden elementtien vartijoiden välineisiin saattaa ihastus alulle, koska itse olivat lähes sellaisen ulkopuolella. Olkapäässä olevaa hihnaa oli käsitelty kylmästi puukolla. Amor löysi pian ihmisen, jolla oli rakkauden nuolen aiheuttamat tuskaiset rakot käsissänsä. Amor paransi haavat ja sai kysymällä selville, kehen nuoli oli osunut.

- Olit jättänyt oikean tehtäväsi ja ajatuksesi olivat kauppatavaroiden houkutusten katveessa hukassa, sanoi jousen löytänynyt mies.
- Olit arvellut Amor vain väärin, kun luulit sen olevan mahdollinen varastaa.
- Jumalaisia esineitä voi löytää vain hylkäyspaikalta, totesi Amorkin helpottuneena ja häipyi näkymättömiin jousensa varkaaksi luullun luota.

Wannari nojasi Suomalaiseen kuuseen joen varressa, pohdiskeli Taivasta. Synkät pilvet peittivät sen sineä, sataa tipputti hitaasti virtaavan joen pinnalle. Puilla ei ollut puhe-elimiä, mutta naksahduset herättelivät muistoja.

Wannari sytytti nuotiotulet, odotteli Dante Alighieriä saapuvaksi takaisin viereiselle tuolille. Mies oli lähtenyt pikaisesti käymään puuceessa. Puiden välissä pilkotteli jo hänen punainen kaapunsa.

Suomalaiset metsämiehen kädet pöyhivät tottuneesti nuotiota. Hän kääntyi ja väkevällä ilmeellä Danten suuntaan. Dante kaivoi matoja kannoista ja julisti niiden olevan oivallista tuotetta. Julistus oli, niin mahtavaa, että Wannari ei voinut olla maistamatta.
- Miksi aloit runoilemaan taivaasta?, Wannarin huulet eivät kyenneet pidättelemään ensimmäistä kysymystä. Dante istui hiljaa ja tuijotti tuleen.
- Oliko sinulla Raamattu?, Wannari jatkoi kärsimättömänä.
- Älä, esitä minun korkeudelleni kysymyksiä, sillä vain minä olen oikeassa ja arvonimeni mukaisessa arvossa.

Molemmat miehet istuivat hiljakseen. Sihteeri kantoi pientä mustikka ämpäriä polkua myöden pientä nuotiota kohden. Dante luimistui jakkarallansa, hän oli aistivinaan estrogeenin lähestymisen. Naishormoonit tuoksuivat ja hersyväiset sanat purkautuivat nuotiosavun sekaan. Miesten katseet mittailivat.

Dante nousi istuimeltaan ja kohotti kätensä kohden taivasta. Kaksi suomalaista junttia saivat kuulla, kuinka Dante lausui tiiviillä avautumispaineella tuotantoaan menneiltä vuosilta.
- hahahahha, repesi Wanari nauraman. Dante luimistui ja kohotti kätensä Suomittaren kupeelle. Hän huusi runouttaan Suomeksi. Uskomatonta minkälainen vaikutus oli "pilkkaamisella", naisella ja lopuksi hänen tarpeellaan huutaa mieletön määrää koodikieltä ilmoille. Oliko hän ollut fyysisesti taivaassa, sitä hän ei osannut suomeksi kertoa.

slam80 kirjoitti:

Wannari nojasi Suomalaiseen kuuseen joen varressa, pohdiskeli Taivasta. Synkät pilvet peittivät sen sineä, sataa tipputti hitaasti virtaavan joen pinnalle. Puilla ei ollut puhe-elimiä, mutta naksahduset herättelivät muistoja.

Wannari sytytti nuotiotulet, odotteli Dante Alighieriä saapuvaksi takaisin viereiselle tuolille. Mies oli lähtenyt pikaisesti käymään puuceessa. Puiden välissä pilkotteli jo hänen punainen kaapunsa.

Suomalaiset metsämiehen kädet pöyhivät tottuneesti nuotiota. Hän kääntyi ja väkevällä ilmeellä Danten suuntaan. Dante kaivoi matoja kannoista ja julisti niiden olevan oivallista tuotetta. Julistus oli, niin mahtavaa, että Wannari ei voinut olla maistamatta.
- Miksi aloit runoilemaan taivaasta?, Wannarin huulet eivät kyenneet pidättelemään ensimmäistä kysymystä. Dante istui hiljaa ja tuijotti tuleen.
- Oliko sinulla Raamattu?, Wannari jatkoi kärsimättömänä.
- Älä, esitä minun korkeudelleni kysymyksiä, sillä vain minä olen oikeassa ja arvonimeni mukaisessa arvossa.

Molemmat miehet istuivat hiljakseen. Sihteeri kantoi pientä mustikka ämpäriä polkua myöden pientä nuotiota kohden. Dante luimistui jakkarallansa, hän oli aistivinaan estrogeenin lähestymisen. Naishormoonit tuoksuivat ja hersyväiset sanat purkautuivat nuotiosavun sekaan. Miesten katseet mittailivat.

Dante nousi istuimeltaan ja kohotti kätensä kohden taivasta. Kaksi suomalaista junttia saivat kuulla, kuinka Dante lausui tiiviillä avautumispaineella tuotantoaan menneiltä vuosilta.
- hahahahha, repesi Wanari nauraman. Dante luimistui ja kohotti kätensä Suomittaren kupeelle. Hän huusi runouttaan Suomeksi. Uskomatonta minkälainen vaikutus oli "pilkkaamisella", naisella ja lopuksi hänen tarpeellaan huutaa mieletön määrää koodikieltä ilmoille. Oliko hän ollut fyysisesti taivaassa, sitä hän ei osannut suomeksi kertoa.

Lue lisää

Oli normaalit aamutoimet suorittamatta, mutta eihän olisi niitä jaksanutkaan. Hampaat olivat vain jääneet pesemättä. Se oli ainoa asia, joka harmitti matkaajaa Rautatieaseman käytävillä. Hän jauhoi purukimia korvatakseen puutteen aiheuttamat vaivat. Nainen saapuisi pian koulustaan tervehtimään häntä. Mies istui alas ja aika kului pitkästyttävän hitaalla tahdilla.

- Mitä siinä odotat vieläkin?, pultsari herättää hänet kevyellä tönäisyllä. Päivä on jo pitkällä.
- Broken heros, mies toteaa ilmeettömästi ja nostaa kassinsa ja poistuu asemahallista yksin lumiseen ilmaan. Jälleen oli yksi nainen jättänyt saapumatta oikeaan aikaan ja liekö tulisi koskaan järkiinsä.

- Kevyttä keijua ilmasta kalastat itsekeskeisyydelläsi, pultsari ei luovuttanut, vaan karjui viisauksia jätetyn ihmisen perään.
- Ole hiljaa koska et tiedä yksityiskohtia. Sinä yleismaailmallinen huutaja. Taxi oli tappaa miehen seuraavissa liikennevaloissa. Mies jatkoi kevyesti eteenpäin, eikä muistellut kauaa tapahtumaa. Poistumispäivällä ei ollut juurikaan väliä, kunhan eli.

Yksi nainen kiisi kovalla vauhdilla toista jalkakäytävää mölisi itsekseen kuin huuruissa ja ylitti suojatien uskomattomalla riskillä valojen ollessa pitkään punaisella. Ketään ei sattunut tapahtuma leijumaan katukuvan ylle kuin mantelipuun varisseet lehdet. Suruvalssia soittelivat hylätyksi tulon ajatukset, mutta eihän sellaisesta oikein enää jaksanut välittää. Olihan hän mies, itseriittoinen kuningas, jonka sotavaate valitettavasti joskus syöstiin maan syövereihin.

- Tapahtumaketjut odottavat opastajaa, kuiskasi vanha mies, kääntyi hänen puoleensa kadulla.
- Kuin askeleet seisoisivat tuon miehen katseessa, sanoi hylätty osoittaen salkku kädessä juoksevaa yhteisön kannattajaa.
- Hän on mukana yhteisössä ja siksi voit sen paikoiltaan seisomalla määrittää, vanha mies istui pankin portaille.
- Itsehän sen sanoit ja itse näet asian niin, hylätty vastasi kommenttiin, vaikkakin olenkin aavistuksen samaa mieltä. Ei voida liiaksi mysterisoida tapahtumia tai häviää kuva todellisuudesta ja mahdollisesti oikean arvauksen onnistumisesta.
- Keskinormaaliutta on helppo saarnata omasta itsestään ulospäin, vanha mies totesi hieman pettyyneenä ja istui alas ja ulisi kohden taivaita. Hylätty ei voinut enää käsittää.

old man kirjoitti:

Oli normaalit aamutoimet suorittamatta, mutta eihän olisi niitä jaksanutkaan. Hampaat olivat vain jääneet pesemättä. Se oli ainoa asia, joka harmitti matkaajaa Rautatieaseman käytävillä. Hän jauhoi purukimia korvatakseen puutteen aiheuttamat vaivat. Nainen saapuisi pian koulustaan tervehtimään häntä. Mies istui alas ja aika kului pitkästyttävän hitaalla tahdilla.

- Mitä siinä odotat vieläkin?, pultsari herättää hänet kevyellä tönäisyllä. Päivä on jo pitkällä.
- Broken heros, mies toteaa ilmeettömästi ja nostaa kassinsa ja poistuu asemahallista yksin lumiseen ilmaan. Jälleen oli yksi nainen jättänyt saapumatta oikeaan aikaan ja liekö tulisi koskaan järkiinsä.

- Kevyttä keijua ilmasta kalastat itsekeskeisyydelläsi, pultsari ei luovuttanut, vaan karjui viisauksia jätetyn ihmisen perään.
- Ole hiljaa koska et tiedä yksityiskohtia. Sinä yleismaailmallinen huutaja. Taxi oli tappaa miehen seuraavissa liikennevaloissa. Mies jatkoi kevyesti eteenpäin, eikä muistellut kauaa tapahtumaa. Poistumispäivällä ei ollut juurikaan väliä, kunhan eli.

Yksi nainen kiisi kovalla vauhdilla toista jalkakäytävää mölisi itsekseen kuin huuruissa ja ylitti suojatien uskomattomalla riskillä valojen ollessa pitkään punaisella. Ketään ei sattunut tapahtuma leijumaan katukuvan ylle kuin mantelipuun varisseet lehdet. Suruvalssia soittelivat hylätyksi tulon ajatukset, mutta eihän sellaisesta oikein enää jaksanut välittää. Olihan hän mies, itseriittoinen kuningas, jonka sotavaate valitettavasti joskus syöstiin maan syövereihin.

- Tapahtumaketjut odottavat opastajaa, kuiskasi vanha mies, kääntyi hänen puoleensa kadulla.
- Kuin askeleet seisoisivat tuon miehen katseessa, sanoi hylätty osoittaen salkku kädessä juoksevaa yhteisön kannattajaa.
- Hän on mukana yhteisössä ja siksi voit sen paikoiltaan seisomalla määrittää, vanha mies istui pankin portaille.
- Itsehän sen sanoit ja itse näet asian niin, hylätty vastasi kommenttiin, vaikkakin olenkin aavistuksen samaa mieltä. Ei voida liiaksi mysterisoida tapahtumia tai häviää kuva todellisuudesta ja mahdollisesti oikean arvauksen onnistumisesta.
- Keskinormaaliutta on helppo saarnata omasta itsestään ulospäin, vanha mies totesi hieman pettyyneenä ja istui alas ja ulisi kohden taivaita. Hylätty ei voinut enää käsittää.

Lue lisää

- Tämä on viesti yhteyskunnalta. Olet tervetullut takaisin yhdeksi täysivaltaiseksi jäseneksi. Sanojen ilmoittaja ei ollut engeli, vaan psylogian professori yliopistolta. Mies istui ja marssitti sanat harmaidenlailla takaisin.
- Sinäkö vastaat yleismaailmallisen menestyksen suunnista, vai voitko vaikuttaa edes omaan hyvinvointiisi? Askeleissasi kulkee hyvyyden kello. Haistan sen, nauroi vanha juoppunut mies ja hävitti viimeiset hajuhermonsa seuraavalla kulauksella.

Professori nakkeli niskojaan kuin kana
- Minä sentään tiedän, mikä on sinun parhaaksesi. Saisit lopettaa tuon juomisen ja aloittaa tutkinto uudessa alkoholistien aivoilla tehtävässä viisausprojektissa, proffa letkautti ylväänä pitkän partansa olalleen. Askeleet kopisivat pois köyhän juopon luota.
- Odota paljon äijä maksat, jos osallistun, juoppo huusi poistuvan selän perään.
- Tule mukaani en käske sinua enää huomenna.

- Työ ei löydä tekijäänsä?, mutta minut haetaan roskapöntön vierestä, juoppo nauroi suu väärällään.
- Pidähän soukempaa suuta, proffa vastasi kuivasti.
- Tutkimme vain mihin tyhmät alkoholistin aivosi pystyvät eli kysymme kysymyksiä ja testaamme pystytkö vastaamaan niihin oikealla tavalla, mies jatkoi latovalla äänen painolla.
Juoppo yritti humorisoida tilannetta, mutta tutkija jatkoi ynseällä äänen painolla.

- Ala, painua pois siitä, juoppo nousee tuolista ja komentaa proffaa ulos toimistostaan.
- Täällä on ongelmatilanne, professori ilmoittaa viereeseen toimistoon kiireisesti.
- Älkäähän poliisia sotkeko tähän, juoppo ennättää sanomaan. Hän nauraa paljastaen keltaisen hammasrvistönsä.
- Olet uskomattoman karsea ja haiset pahalta?, proffa tulkitsee näkymäänsä ynseästi yskäisten.
- Enkö saisi olla, maksa sää vaan veroja. Minä se kuningas tuolissa istuva vajavainen olen. Sosiaalikruunun päähäni on annettu yhteisöltä.

He suorittavat muutaman laskutomituksen yhdessä. Juopolla toimii pää vielä kohtuudella.
- Ymmärrän, että nykyinen yhteiskunta mallinnuspuristaa paljon enemmän työntekijältään kuin esim. Espanjassa, mutta kokeilisit hieman painaa hommia yhteisön hyväksi.
- En jaksa ryhtyä niihin pitkiin päiviin ja tuskaisiin päiviin, kun saan olla vain juokseva hirvas. En oravan pyörässä, vaan sen juoksijan pärsuksissa.
- Miksi?
- Itsehän teitte teorian oravapyörästä, ja asetitte minut siihen, saan kait sentään valita kohdan, jossa sijaitsen kertomuksessanne?

slam80 kirjoitti:

- Tämä on viesti yhteyskunnalta. Olet tervetullut takaisin yhdeksi täysivaltaiseksi jäseneksi. Sanojen ilmoittaja ei ollut engeli, vaan psylogian professori yliopistolta. Mies istui ja marssitti sanat harmaidenlailla takaisin.
- Sinäkö vastaat yleismaailmallisen menestyksen suunnista, vai voitko vaikuttaa edes omaan hyvinvointiisi? Askeleissasi kulkee hyvyyden kello. Haistan sen, nauroi vanha juoppunut mies ja hävitti viimeiset hajuhermonsa seuraavalla kulauksella.

Professori nakkeli niskojaan kuin kana
- Minä sentään tiedän, mikä on sinun parhaaksesi. Saisit lopettaa tuon juomisen ja aloittaa tutkinto uudessa alkoholistien aivoilla tehtävässä viisausprojektissa, proffa letkautti ylväänä pitkän partansa olalleen. Askeleet kopisivat pois köyhän juopon luota.
- Odota paljon äijä maksat, jos osallistun, juoppo huusi poistuvan selän perään.
- Tule mukaani en käske sinua enää huomenna.

- Työ ei löydä tekijäänsä?, mutta minut haetaan roskapöntön vierestä, juoppo nauroi suu väärällään.
- Pidähän soukempaa suuta, proffa vastasi kuivasti.
- Tutkimme vain mihin tyhmät alkoholistin aivosi pystyvät eli kysymme kysymyksiä ja testaamme pystytkö vastaamaan niihin oikealla tavalla, mies jatkoi latovalla äänen painolla.
Juoppo yritti humorisoida tilannetta, mutta tutkija jatkoi ynseällä äänen painolla.

- Ala, painua pois siitä, juoppo nousee tuolista ja komentaa proffaa ulos toimistostaan.
- Täällä on ongelmatilanne, professori ilmoittaa viereeseen toimistoon kiireisesti.
- Älkäähän poliisia sotkeko tähän, juoppo ennättää sanomaan. Hän nauraa paljastaen keltaisen hammasrvistönsä.
- Olet uskomattoman karsea ja haiset pahalta?, proffa tulkitsee näkymäänsä ynseästi yskäisten.
- Enkö saisi olla, maksa sää vaan veroja. Minä se kuningas tuolissa istuva vajavainen olen. Sosiaalikruunun päähäni on annettu yhteisöltä.

He suorittavat muutaman laskutomituksen yhdessä. Juopolla toimii pää vielä kohtuudella.
- Ymmärrän, että nykyinen yhteiskunta mallinnuspuristaa paljon enemmän työntekijältään kuin esim. Espanjassa, mutta kokeilisit hieman painaa hommia yhteisön hyväksi.
- En jaksa ryhtyä niihin pitkiin päiviin ja tuskaisiin päiviin, kun saan olla vain juokseva hirvas. En oravan pyörässä, vaan sen juoksijan pärsuksissa.
- Miksi?
- Itsehän teitte teorian oravapyörästä, ja asetitte minut siihen, saan kait sentään valita kohdan, jossa sijaitsen kertomuksessanne?

Lue lisää

- Aamussa porojen, en jaksa juosta, Wannari nojasi peltiseen ämpäriin, josta aurinkon kiireettömän valon säteet välkyttelivät.
- Voi, kuinka taivaan tajuaisin. Kultaiset vaunut eivät vieneet perille. Puolitielle jäin polttelemaan tupakkaa, jota ei perillä suvaittaisi.

Joki tyrskysi leikkisästi valon säteiden kanssa sijainnista. Kilpailu loppui siihen, kun vene peitti melkeen kokonaan nopeasti virtaavan joen uoman.
- Mitä se Wannari täällä mietiskellöö, soutaja huuteli tuhdolta epätodellisen teatraalisesti. Veneessä oli melkoinen kalasaallis. Wannari saattoi jo arvata, mikä Raamatun kertomus olisi tulossa seuraavaksi, sillä mies oli aikeissa istua hänen nuotionsa viereen.

- Älä, nyt Wannari karkuun kiirehdä. Toin sinulle hieman kalaakin.
- Voin ottaa kalaa, mutta pidä suusi sitten lujasti kiinni.
Miehet söivät hiljaa. Kalat olivat kypsyneet ammattitaidolla.
- Saisinko kertoa pienen kertomuksen sinulle Wannari, kun niitä muutenkin joutessasi rustaat.
- En jaksaisi kuulla sitä samaa tarinaa, mikä on minulle tuttu jo monista muistakin yhteyksistä.

- Siinä tarinassa on alkuvoimaa ja viisautta. Alkaisit sinäkin kalastamaan ihmisiä, sillä tarinalla, jossa miehet pyydetään kalastamaan ihmisiä.
- Eiköhän ihmisruumis kärsi päivittäisessä yhteisön ruuvipenkissä jo tarpeeksi, mutta olet tietysti tullut häntä vapauttamaan juuri tuosta ruuvipenkistä. Etkö sinä ole ruuvipenkissä?

slam80 kirjoitti:

- Tämä on viesti yhteyskunnalta. Olet tervetullut takaisin yhdeksi täysivaltaiseksi jäseneksi. Sanojen ilmoittaja ei ollut engeli, vaan psylogian professori yliopistolta. Mies istui ja marssitti sanat harmaidenlailla takaisin.
- Sinäkö vastaat yleismaailmallisen menestyksen suunnista, vai voitko vaikuttaa edes omaan hyvinvointiisi? Askeleissasi kulkee hyvyyden kello. Haistan sen, nauroi vanha juoppunut mies ja hävitti viimeiset hajuhermonsa seuraavalla kulauksella.

Professori nakkeli niskojaan kuin kana
- Minä sentään tiedän, mikä on sinun parhaaksesi. Saisit lopettaa tuon juomisen ja aloittaa tutkinto uudessa alkoholistien aivoilla tehtävässä viisausprojektissa, proffa letkautti ylväänä pitkän partansa olalleen. Askeleet kopisivat pois köyhän juopon luota.
- Odota paljon äijä maksat, jos osallistun, juoppo huusi poistuvan selän perään.
- Tule mukaani en käske sinua enää huomenna.

- Työ ei löydä tekijäänsä?, mutta minut haetaan roskapöntön vierestä, juoppo nauroi suu väärällään.
- Pidähän soukempaa suuta, proffa vastasi kuivasti.
- Tutkimme vain mihin tyhmät alkoholistin aivosi pystyvät eli kysymme kysymyksiä ja testaamme pystytkö vastaamaan niihin oikealla tavalla, mies jatkoi latovalla äänen painolla.
Juoppo yritti humorisoida tilannetta, mutta tutkija jatkoi ynseällä äänen painolla.

- Ala, painua pois siitä, juoppo nousee tuolista ja komentaa proffaa ulos toimistostaan.
- Täällä on ongelmatilanne, professori ilmoittaa viereeseen toimistoon kiireisesti.
- Älkäähän poliisia sotkeko tähän, juoppo ennättää sanomaan. Hän nauraa paljastaen keltaisen hammasrvistönsä.
- Olet uskomattoman karsea ja haiset pahalta?, proffa tulkitsee näkymäänsä ynseästi yskäisten.
- Enkö saisi olla, maksa sää vaan veroja. Minä se kuningas tuolissa istuva vajavainen olen. Sosiaalikruunun päähäni on annettu yhteisöltä.

He suorittavat muutaman laskutomituksen yhdessä. Juopolla toimii pää vielä kohtuudella.
- Ymmärrän, että nykyinen yhteiskunta mallinnuspuristaa paljon enemmän työntekijältään kuin esim. Espanjassa, mutta kokeilisit hieman painaa hommia yhteisön hyväksi.
- En jaksa ryhtyä niihin pitkiin päiviin ja tuskaisiin päiviin, kun saan olla vain juokseva hirvas. En oravan pyörässä, vaan sen juoksijan pärsuksissa.
- Miksi?
- Itsehän teitte teorian oravapyörästä, ja asetitte minut siihen, saan kait sentään valita kohdan, jossa sijaitsen kertomuksessanne?

Lue lisää

- Minä valitsen oman paikkani ja aikani, kuului ovelta.

- Tänne pitää tilata aika tai tulla kutsujan mukana, sanoi turhantärkeä ja oli muljauttaa silmänsä parketille naisen leiskuessa sisälle arvokamariin.

- Asiat muuttuvat, väänsi juoppo suustaan totutusti pidäkkeettömän korkin lailla.
Professori oli niin ymmällään ja samalla vihainen, ettei saanut sanaa suukolostaan. Ähisi arvokkuudelleen vieraalla ja häpeällisellä tavalla.
- Mutmutmut.

Juoppo nautti tilanteesta ja vauhditti ilmeillään naisen aloitusta.

Ei tarvinnut silmäkulmallistakaan, kun hän tunnisti naisen. Mitään valokuvia ei tarvittu, ei puheluja, sopimuksia, eikä ruusuketta napinlävessä. Nainen valtasi koko paikan kaikessa hulvattomassa, suorastaan sekamelskaisessa olemuksessaan, jossa yhdistyi hauska lihallinen rehevyys ja outo herkkä sielukkuus.

Hän ei tullut asemalle, jätti tulematta paikalliseen kuppilaan. Hän oli kuitenkin koko ajan se, jonka paikka huusi istujaansa. Paskat se mitään huutanut, tuhahti juoppo kuin ajatuksissaan, mutta hymyili kuitenkin tilanteelle ja tiesi, että nainen tekisi ensimmäisen siirron, ennemmin tai myöhemmin.

- Otetaanko matsi, nainen nauroi ja asteli ikkunan vierustalle shakkipöydän viereen.

- Minä olen työtehtävissä, minulla on koehenkilö, voisitko ystävällisesti poistua, yritti professori naiselle, ja kaukaakin näki, että miehen suupieliä nyki närkästys ja häpeä.

Nainen ei tehnyt elettäkään poistuakseen huoneesta.
Sen sijaan hän katseli lempein silmin juoppoa ja nyökkäsi lausumattomaan kysymykseen.

- Me menemme nyt, sanoi juoppo turhantärkeälle, joka oli jo mansikanvärinen kravatista ylöspäin, otsahäiveniä myöten.

Juoppo ja nainen kävelivät ovelle. Itämainen matto ruttaantui reunasta ja parketille jäi kasa tienvierusta. Katsoivat vielä sisälle, juopon leuka louskutti:

- Katsotaan, viitsinkö jatkaa tässä pähkinännakertajan pyörässä. Minulla on nyt muuta tekemistä ja se saattaa kestää.

Ähväkoo kirjoitti:

- Minä valitsen oman paikkani ja aikani, kuului ovelta.

- Tänne pitää tilata aika tai tulla kutsujan mukana, sanoi turhantärkeä ja oli muljauttaa silmänsä parketille naisen leiskuessa sisälle arvokamariin.

- Asiat muuttuvat, väänsi juoppo suustaan totutusti pidäkkeettömän korkin lailla.
Professori oli niin ymmällään ja samalla vihainen, ettei saanut sanaa suukolostaan. Ähisi arvokkuudelleen vieraalla ja häpeällisellä tavalla.
- Mutmutmut.

Juoppo nautti tilanteesta ja vauhditti ilmeillään naisen aloitusta.

Ei tarvinnut silmäkulmallistakaan, kun hän tunnisti naisen. Mitään valokuvia ei tarvittu, ei puheluja, sopimuksia, eikä ruusuketta napinlävessä. Nainen valtasi koko paikan kaikessa hulvattomassa, suorastaan sekamelskaisessa olemuksessaan, jossa yhdistyi hauska lihallinen rehevyys ja outo herkkä sielukkuus.

Hän ei tullut asemalle, jätti tulematta paikalliseen kuppilaan. Hän oli kuitenkin koko ajan se, jonka paikka huusi istujaansa. Paskat se mitään huutanut, tuhahti juoppo kuin ajatuksissaan, mutta hymyili kuitenkin tilanteelle ja tiesi, että nainen tekisi ensimmäisen siirron, ennemmin tai myöhemmin.

- Otetaanko matsi, nainen nauroi ja asteli ikkunan vierustalle shakkipöydän viereen.

- Minä olen työtehtävissä, minulla on koehenkilö, voisitko ystävällisesti poistua, yritti professori naiselle, ja kaukaakin näki, että miehen suupieliä nyki närkästys ja häpeä.

Nainen ei tehnyt elettäkään poistuakseen huoneesta.
Sen sijaan hän katseli lempein silmin juoppoa ja nyökkäsi lausumattomaan kysymykseen.

- Me menemme nyt, sanoi juoppo turhantärkeälle, joka oli jo mansikanvärinen kravatista ylöspäin, otsahäiveniä myöten.

Juoppo ja nainen kävelivät ovelle. Itämainen matto ruttaantui reunasta ja parketille jäi kasa tienvierusta. Katsoivat vielä sisälle, juopon leuka louskutti:

- Katsotaan, viitsinkö jatkaa tässä pähkinännakertajan pyörässä. Minulla on nyt muuta tekemistä ja se saattaa kestää.

Lue lisää

Teatterin istuimet olivat varatut. Juoppo (wannari) ja karitsamaisesti kiehnaava nainen etsivät sijaa, jonne maallisen ruumiinsa kokonaisuuden voisivat istuttaa ja pysähtyä yhdessä katselemaan jumalaista näytelmää. Sisääntulo ovi oli ollut yllättäen esityslavan takaseinässä.

Salissa oli vain muutamia istuimia, mutta useammat oli varattuja vielä syntymättömille ihmisille. Matemaatikkojen istuimet olivat pyhän esiripun takana. Se oli erillinen toimisto, jonne kerättiin valmiiksi tulleet näytelmät pohdittavaksi.

- Yritä nyt sinäkin etsiä paikkaasi, wannari kuiskasi kiivaasti lammaskarvaiseen vaatteeseen pukeutuneelle hupakolle.
- Njöö, njöö.
- Haluatko pitää työpaikkasi sihteerinä. Vai autatko minua etsimään. Ihmiset tuijottavat meitä halveksivasti, kun seikkailemme teatterin penkkirivien välissä.
- Vai ihmiset katsoo, ihmiset katsoo, nainen nauroi ja esitteli takapuolensa läheiselle penkkiriville. Ihmiset nylkivät lähes oman päänahkansa ja ynseiden ilmeiden alta paljastui aavistus myös huumorin ymmärrystä.

- Älä, kisko minua Wannari. Tämä on nyt sitä mitä halusit. Katso ympärillesi ja elä suljetussa maailmassa. Katso ei täällä kukaan oikeesti kuule. HUUUUU! Ihmiset istuivat tiukassa järjestyksessä, kunnes Wanari antoi heille luvan kääntyä.
- Täältä on päästävä pois, Wanari hieman tuskastui kaikessa järkensä rauhallisuudessaan.
- Höö olen nettitaivaan benetrice, lähes entinen sihteeri riehui kansan joukon seassa. Sihteeri astui vahingossa toisen naisen varpaille. Nainen alkoi elämään omaa elmäänsä:

- Älä, astu varpailleni. Olen teoriataivaan oma benetrice. Sinä olet vain pyhittänyt itsesi erään ihmisen mielikuvismaailmaan. Olet vain hänen päässään.
- Väität olevan ihmiskunnan jokaisessa kemiallisessa miellekuvamaailmassa?
- Vain miesten.

slam80 kirjoitti:

Teatterin istuimet olivat varatut. Juoppo (wannari) ja karitsamaisesti kiehnaava nainen etsivät sijaa, jonne maallisen ruumiinsa kokonaisuuden voisivat istuttaa ja pysähtyä yhdessä katselemaan jumalaista näytelmää. Sisääntulo ovi oli ollut yllättäen esityslavan takaseinässä.

Salissa oli vain muutamia istuimia, mutta useammat oli varattuja vielä syntymättömille ihmisille. Matemaatikkojen istuimet olivat pyhän esiripun takana. Se oli erillinen toimisto, jonne kerättiin valmiiksi tulleet näytelmät pohdittavaksi.

- Yritä nyt sinäkin etsiä paikkaasi, wannari kuiskasi kiivaasti lammaskarvaiseen vaatteeseen pukeutuneelle hupakolle.
- Njöö, njöö.
- Haluatko pitää työpaikkasi sihteerinä. Vai autatko minua etsimään. Ihmiset tuijottavat meitä halveksivasti, kun seikkailemme teatterin penkkirivien välissä.
- Vai ihmiset katsoo, ihmiset katsoo, nainen nauroi ja esitteli takapuolensa läheiselle penkkiriville. Ihmiset nylkivät lähes oman päänahkansa ja ynseiden ilmeiden alta paljastui aavistus myös huumorin ymmärrystä.

- Älä, kisko minua Wannari. Tämä on nyt sitä mitä halusit. Katso ympärillesi ja elä suljetussa maailmassa. Katso ei täällä kukaan oikeesti kuule. HUUUUU! Ihmiset istuivat tiukassa järjestyksessä, kunnes Wanari antoi heille luvan kääntyä.
- Täältä on päästävä pois, Wanari hieman tuskastui kaikessa järkensä rauhallisuudessaan.
- Höö olen nettitaivaan benetrice, lähes entinen sihteeri riehui kansan joukon seassa. Sihteeri astui vahingossa toisen naisen varpaille. Nainen alkoi elämään omaa elmäänsä:

- Älä, astu varpailleni. Olen teoriataivaan oma benetrice. Sinä olet vain pyhittänyt itsesi erään ihmisen mielikuvismaailmaan. Olet vain hänen päässään.
- Väität olevan ihmiskunnan jokaisessa kemiallisessa miellekuvamaailmassa?
- Vain miesten.

Lue lisää

- Rakennetaan illuusio, vakavoitui juoppo ratakiskojen varren ohituspaikan läheisyydessä olevan kerrostalon huipulla.

- Eikös meillä ole se jo, heitti helmukka takaisin.
Jos hän olisi polttanut, juuri nyt olisi ollut sauhujen paikka. Nyt kaiveli taskuja, joita ei ollut, oman lanteensa kuoppaa.
Lattialla viihtyvät vaatteet olivat epämääräinen musta kasa, josta ei heti tullut mieleen mennä omiansa valkkaamaan.

- Tosiaan, jos sinusta tuntuu siltä niin sittenhän jää yksi työ vähemmäksi ja voidaan siirtyä siihen, mikä on jo valmiiksi rikki, puri juoppo alahuultaan ja veti peittoa ajatusten suojaksi.

Nainen tiesi, mistä mies puhui.
Lepäsi vierellä pitkän aikaa mitään sanomatta.
Linnut leikkivät hulluina puitten piiloissa ja aurinko kiusasi silmiin lisää kurttuja.

- Se ei rakennu koskaan valmiiksi, elämä, mutisi nainen, raapi käsivarttaan ja oli samaan toiveikas. Katsoi syrjäkarein juopon jumalaisia kasvonpiirteitä.

- Saarnaamme yhdessä ihmisille ja kuljemme jalat haavoilla tieltä ojiin ja takaisin, julisti juoppo tulessa.

Nainen ei voinut olla purskahtamatta nauruun:
- Eikös me olla se jo tehty, heitti hän takaisin,
ja he nauroivat ja valuivat lattialle.
- Enkä vitussa ala miksikään tailaiseksi.

Kevät kutitti poskea ja mies katsoi miten nainen lisäsi huulirasvaa, jonka oli löytänyt vuoteen alta.

Ähväkoo kirjoitti:

- Rakennetaan illuusio, vakavoitui juoppo ratakiskojen varren ohituspaikan läheisyydessä olevan kerrostalon huipulla.

- Eikös meillä ole se jo, heitti helmukka takaisin.
Jos hän olisi polttanut, juuri nyt olisi ollut sauhujen paikka. Nyt kaiveli taskuja, joita ei ollut, oman lanteensa kuoppaa.
Lattialla viihtyvät vaatteet olivat epämääräinen musta kasa, josta ei heti tullut mieleen mennä omiansa valkkaamaan.

- Tosiaan, jos sinusta tuntuu siltä niin sittenhän jää yksi työ vähemmäksi ja voidaan siirtyä siihen, mikä on jo valmiiksi rikki, puri juoppo alahuultaan ja veti peittoa ajatusten suojaksi.

Nainen tiesi, mistä mies puhui.
Lepäsi vierellä pitkän aikaa mitään sanomatta.
Linnut leikkivät hulluina puitten piiloissa ja aurinko kiusasi silmiin lisää kurttuja.

- Se ei rakennu koskaan valmiiksi, elämä, mutisi nainen, raapi käsivarttaan ja oli samaan toiveikas. Katsoi syrjäkarein juopon jumalaisia kasvonpiirteitä.

- Saarnaamme yhdessä ihmisille ja kuljemme jalat haavoilla tieltä ojiin ja takaisin, julisti juoppo tulessa.

Nainen ei voinut olla purskahtamatta nauruun:
- Eikös me olla se jo tehty, heitti hän takaisin,
ja he nauroivat ja valuivat lattialle.
- Enkä vitussa ala miksikään tailaiseksi.

Kevät kutitti poskea ja mies katsoi miten nainen lisäsi huulirasvaa, jonka oli löytänyt vuoteen alta.

Lue lisää

- Ratamies sonnalla, sotamies rannalla.

Humoristinen huuto kiiri naisen korviin ja hän kuuli, että juna oli tulossa. Pilli vihelsi etäällä ja kiskot kumisivat. Hän vilkaisi ulos ikkunasta radalle.

- Ratamies sonnalla, sotamies rannalla.

Huuto kuului jälleen. Ääni oli selkeä ja luja. Se kuului hänen ovensa takaa. Nainen hiipi katsomaan ovisilmästään käytävään. Käytävän valot oli sammuksissa.

- Kuka siellä?. Ei osteta mitään, naisen vaivainen ääni kantauti oven lävitse käytävään.
- Ratamies sonnalla, sotamies rannalla, wannari kuiskasi postiluukusta. Nainen tunnisti hänen äänensä sävyn kaiken kaljan aiheuttaman särön seasta.

- Odota avaan oven.
- Okei selvä. Oven takaa öristiin. Käsi nojasi ovea vasten ja mies aukaisi housunsa. Sihteeriksi kutsumansa ihminen tönäisi voimakkaasti oven auki.
- Nyt heti wc:seen siitä, nainen kuittasi nopeasti ja mies aivan kuin lensi pöntön vierelle.
- Yritin kertoa sinulle monta kertaa, että haluan wc:seen, mutta et tajunnut.

slam80 kirjoitti:

- Ratamies sonnalla, sotamies rannalla.

Humoristinen huuto kiiri naisen korviin ja hän kuuli, että juna oli tulossa. Pilli vihelsi etäällä ja kiskot kumisivat. Hän vilkaisi ulos ikkunasta radalle.

- Ratamies sonnalla, sotamies rannalla.

Huuto kuului jälleen. Ääni oli selkeä ja luja. Se kuului hänen ovensa takaa. Nainen hiipi katsomaan ovisilmästään käytävään. Käytävän valot oli sammuksissa.

- Kuka siellä?. Ei osteta mitään, naisen vaivainen ääni kantauti oven lävitse käytävään.
- Ratamies sonnalla, sotamies rannalla, wannari kuiskasi postiluukusta. Nainen tunnisti hänen äänensä sävyn kaiken kaljan aiheuttaman särön seasta.

- Odota avaan oven.
- Okei selvä. Oven takaa öristiin. Käsi nojasi ovea vasten ja mies aukaisi housunsa. Sihteeriksi kutsumansa ihminen tönäisi voimakkaasti oven auki.
- Nyt heti wc:seen siitä, nainen kuittasi nopeasti ja mies aivan kuin lensi pöntön vierelle.
- Yritin kertoa sinulle monta kertaa, että haluan wc:seen, mutta et tajunnut.

Lue lisää

Kursimukset olivat kauniita. Ne kulkivat palkeenomaisesti pitkin pintaa ja niistä saattoi nähdä vuosisoikiot ja erinäiset hyppelykset. Niillä oli säännöllisen säännötön ilmenemisfontti.

- Mikset ole sanonut näistä mitään, nainen nasahti kirjoituksiinsa paneutuneelta hajikselta, joka vain murahti jotain nälästä ja siitä, että kaljakin maistuisi.

Sihteeri ei ollut koneensa ääressä. Eikä myöskään poistamassa tikkejä pyörällään kompuroineelta Wannabeeltä, ehei. Hän teki tutkimusmatkaa rypyiksi kutsuttuihin viivoihin ihon pinnalla. Aika oli hirtehisen hauska toveri ja yllätti milloin milläkin jäynällä.

- Ihan jees, hokasi Wannabe kannustaa.
- Paljon nuoremman näköinen kuin monet ikäisesi, hän vielä keksi vetäistä. Oikein panosti ollakseen ajan tasalla.

Sihteerin kulmat menivät rusinalle ja kädet asettuivat nytminäkuristansinut -asentoon.

- Onneksi minulla ei ole professorin kravattia, laukkasi Wannabe nauraen karkuun kuristajan otteesta.

- Paskanna sinä kuule mieluummin vaikka housuusi, mutta älä rupea lässyttämään mulle. En minä niin huono ole, viirusti nainen pöydän takaa ja heitti ilkamoijaa käteen sattuneella viivottimella.

Hän oli ostanut kaupasta minitomaatteja ja aikoi syödä ne heti kotiin päästyään. Nyt vaan kone kiinni ja äkkiä.

- Mä tuun sun luo syömään tänään, jooko, hieroi kirjailija. Viivotin oli rikkonut tyhjää.

Sihteerin silmät kasvoivat keilapalloiksi.
- Hei jätkä. Sähän syöt mun luona joka päivä.

Ähväkoo kirjoitti:

Kursimukset olivat kauniita. Ne kulkivat palkeenomaisesti pitkin pintaa ja niistä saattoi nähdä vuosisoikiot ja erinäiset hyppelykset. Niillä oli säännöllisen säännötön ilmenemisfontti.

- Mikset ole sanonut näistä mitään, nainen nasahti kirjoituksiinsa paneutuneelta hajikselta, joka vain murahti jotain nälästä ja siitä, että kaljakin maistuisi.

Sihteeri ei ollut koneensa ääressä. Eikä myöskään poistamassa tikkejä pyörällään kompuroineelta Wannabeeltä, ehei. Hän teki tutkimusmatkaa rypyiksi kutsuttuihin viivoihin ihon pinnalla. Aika oli hirtehisen hauska toveri ja yllätti milloin milläkin jäynällä.

- Ihan jees, hokasi Wannabe kannustaa.
- Paljon nuoremman näköinen kuin monet ikäisesi, hän vielä keksi vetäistä. Oikein panosti ollakseen ajan tasalla.

Sihteerin kulmat menivät rusinalle ja kädet asettuivat nytminäkuristansinut -asentoon.

- Onneksi minulla ei ole professorin kravattia, laukkasi Wannabe nauraen karkuun kuristajan otteesta.

- Paskanna sinä kuule mieluummin vaikka housuusi, mutta älä rupea lässyttämään mulle. En minä niin huono ole, viirusti nainen pöydän takaa ja heitti ilkamoijaa käteen sattuneella viivottimella.

Hän oli ostanut kaupasta minitomaatteja ja aikoi syödä ne heti kotiin päästyään. Nyt vaan kone kiinni ja äkkiä.

- Mä tuun sun luo syömään tänään, jooko, hieroi kirjailija. Viivotin oli rikkonut tyhjää.

Sihteerin silmät kasvoivat keilapalloiksi.
- Hei jätkä. Sähän syöt mun luona joka päivä.

Lue lisää

Otteet herpaantuivat tekstistä. Ilmeet olivat karvaat. Kansa ei ollut tyytyväinen tulokseen. he vaativat draamaa, jota ei yksinkertaisesti ollut esittää, ainakaan tarpeeksi innoittavassa muodossa. Oletettavaa oli, että pitäisi vältellä kuluneita fraaseja. Vaikka olihan vanhassa vara toki vielä parempi ja vuosi renkaat toivat todellisuuden omaksi ja vahvemmaksi kuin epätoivoisen nuoren juoksentelu kultalyhde pellolla.

- Huomenta, Wannari sanoi sihteeri pöydän takaa.
- Rouva on hyvä ja menee takimmaiseen huoneeseen, vai tulenko aterioimaan sinne kanssasi?
- Ei tarvitse. Tänään minua väsyttää ja aioin nukkua aamupäivän.
- Työskentele hyvä ihminen. Et muuten voi saavuttaa ellet kirjoita. Ruumis ja ajatukset pitää huolen lopusta. Aamulenkille vain ajatusmaailmaan siitä.

- Missä vaiheessa työpisteemme edes vaihtuivat?, entinen sihteeri kysyi ja tutki Wanarin entisessä työhuoneessa omia tuttuja lelujaan.
- Olit pitkässä horroksessa, mutta palasit taas mukaan ympyröihin. Palaamisen seurauksena minut alennettiin seuraajan asemaan.
- Älä, jankuta niistä tasoista. Emmekö voisi hommata yhteisen pöydän?
- Yhteisön rakentamassa huoneessa asumme valitettavasti. Juurikaan emme voi vaikuttaa keskinormaaliuden työntämään äänestystulokseen.

- Parempi siis häipyä yhteisöstä, sanoi entinen sihteeri ja hippaili kiimaisten lintujen säestämästä oviaukosta ulos.
- Älä, mene sinne, sineeee... Kiellot sammuivat porttipieliin ja ihana vapaus yhteisöllisestä vastuusta pumppasi uutta verta entisen sihteerin suoniin. Täällähän ei olisi edes entinen sihteeri.
- Tule Wannari sinäkin tänne, voimme leikkiä yhdessä leluilla ja jäniksillä. Täällä on myös hauskoja teinejä, jotka kertovat luottamuksellisesti oman elämäntarinansa.

- Minä katselin vain ikkunasta tuota autuutta aiemmin, mutta en halunnut avata ovea ja mennä oikeasti ulos. En olisi koskaan luullut sen edes olevan mahdollista.

Ähväkoo kirjoitti:

- Minä valitsen oman paikkani ja aikani, kuului ovelta.

- Tänne pitää tilata aika tai tulla kutsujan mukana, sanoi turhantärkeä ja oli muljauttaa silmänsä parketille naisen leiskuessa sisälle arvokamariin.

- Asiat muuttuvat, väänsi juoppo suustaan totutusti pidäkkeettömän korkin lailla.
Professori oli niin ymmällään ja samalla vihainen, ettei saanut sanaa suukolostaan. Ähisi arvokkuudelleen vieraalla ja häpeällisellä tavalla.
- Mutmutmut.

Juoppo nautti tilanteesta ja vauhditti ilmeillään naisen aloitusta.

Ei tarvinnut silmäkulmallistakaan, kun hän tunnisti naisen. Mitään valokuvia ei tarvittu, ei puheluja, sopimuksia, eikä ruusuketta napinlävessä. Nainen valtasi koko paikan kaikessa hulvattomassa, suorastaan sekamelskaisessa olemuksessaan, jossa yhdistyi hauska lihallinen rehevyys ja outo herkkä sielukkuus.

Hän ei tullut asemalle, jätti tulematta paikalliseen kuppilaan. Hän oli kuitenkin koko ajan se, jonka paikka huusi istujaansa. Paskat se mitään huutanut, tuhahti juoppo kuin ajatuksissaan, mutta hymyili kuitenkin tilanteelle ja tiesi, että nainen tekisi ensimmäisen siirron, ennemmin tai myöhemmin.

- Otetaanko matsi, nainen nauroi ja asteli ikkunan vierustalle shakkipöydän viereen.

- Minä olen työtehtävissä, minulla on koehenkilö, voisitko ystävällisesti poistua, yritti professori naiselle, ja kaukaakin näki, että miehen suupieliä nyki närkästys ja häpeä.

Nainen ei tehnyt elettäkään poistuakseen huoneesta.
Sen sijaan hän katseli lempein silmin juoppoa ja nyökkäsi lausumattomaan kysymykseen.

- Me menemme nyt, sanoi juoppo turhantärkeälle, joka oli jo mansikanvärinen kravatista ylöspäin, otsahäiveniä myöten.

Juoppo ja nainen kävelivät ovelle. Itämainen matto ruttaantui reunasta ja parketille jäi kasa tienvierusta. Katsoivat vielä sisälle, juopon leuka louskutti:

- Katsotaan, viitsinkö jatkaa tässä pähkinännakertajan pyörässä. Minulla on nyt muuta tekemistä ja se saattaa kestää.

Lue lisää

Herätyskello oli seisahtunut. Aamutoimet jatkuivat pitkälle puoleen päivään. Pitkät kalsarit venyttelivät niille varattua pitkää nenää ja mies tarkisti pakkasmittarin. 31 astetta ikkunan vieressä. Aamu oli jo pitkällä, sillä Aurinkokin oli aikeissa näytellä naamaansa.

- Mene töihin, leukoi miehen oven takaa yhteisön jääräpäinen jaksava sonni vihassaan. Testohormoonit olivat kummasti kanavoitu aivojen päivittäiseen toimintamalliin. Uskomaton määrä hermostuneisuutta.
- Mol.fi minulla oli auki eilen, mutta en ala rekrytoimaan itseeni tai osallistumaan vuokravirmapätkätyö pileisiin. Aivan tarpeekseen sai sellaisenkin riveissä nautiskellä, mitä ihmeellisempiä ajanjaksoja ja päättömiä huijauksia.
- Soittele, etsi, juokse! kuului vihainen huuto, joka vaimeni auton käynnistymiseen pihamaalta. Firman lokot kiisivät tietä myöden kohden toimintapaikkaansa.
- Hyvä, että joku jaksaa...

- 12 tuntia työtä tai sitten ei mitään. Hyvät valinnat yhteisö antaa kumipyörille nykyisin, naureskeli työpaikan sonni työttömyydenhoito sihteerilleen voimantoimessa.
- Luulisitko muka pärjääväsi sosiaalituellisesti vapaammassa valtiossa? Olisit vain iloinen saamistasi tukiaisista.
- Täytyy kait sitä olla, kun ei normaali openapuumallinnus taida olla Suomen kylmissä olosuhteissa mahdollinen.
- Mitä ihmettä tarkoitat. Turha höppänä. Full shit master, jatkoi työttömyydenhoitaja hieman humoristisempaan sävyyn.
- Sademetsää on liian vähän, ja joutuisihan sielläkin käärmeiden, muiden villipetojen kanssa työskentelemään.

- Pystyisin tekemään kevyttä päivää. Kahdentoista tunnin urakka ei ole sydäntä lähellä, koska ei jaksa sitten oikein muuta tehdäkkään, kuin laittaa pötkölleen ja nukkumaan.
- Hommaa sitten kevyttä päivää!!
- Hömmää sitten kevyttä päivää, mies vastasi ilkikurisesti pelleillen.
- Ei me täällä työvoiton toimessa voida soitella ihmisten puolesta. Annamme asioille vain mahdollisuuden onnistua ja toimimme välikätenä.
- Välikäkenä?
- Mene hoitoon, jos et uskalla ihmisille soitella, koska he haluavat myös vastaanottaa puheluita. Eivät he muuten numeroitaan antaisi meille.
- Mene kahville.
- Soitaisit esimerkiksi tähän firmaan. He yrittävät palkata nuoren kaverin mahdollisemman halpaan tuntipalkkaan, työvoimatoimiston virkailija yritti hieman lyöttäytyä asiakkaansa kaveriksi.

- Halpa firmat ja sellaiset, joissa on vaihtuvuus 100% kuukauden on tullut nähtyä. En edes jaksa tehdä sellaista uuvuttavaa tylsää pitkää päivää.
- Opiskele, sitten.
- Öpiskele? Mitä? Uuden ammatin korkeintaan jaksaa, mutta en sen korkeampaan höpötykseen pääsisi edes kiinni aivokapasiteettini minimalististen järjen päätelmien avulla. Seisovat melkein yhtä paljon kuin ruumiinikin paikoillaan.
- Ei sinulle kait sitten paikkaa yhteisössä.
- Paikkoja kait, mutta ei jaksa istua niihin myöskään. Liian villiä toimintaa ja innostuminen 10 siivota 24/7, kun Kiefer Shutterland painaa tv-sarjassa vähän mielenkiintoisempaa ruunia.

- Älykkyytesi on täysi nolla. Uskomatonta, että et itse ymmärrä sitä, virkailija yritti varovaisesti valistaa asiakastaan ja ojensi esitteen työvoimapoliittisesta alkoholistityöpaikasta.
- Kiitos.

Ähväkoo kirjoitti:

- Rakennetaan illuusio, vakavoitui juoppo ratakiskojen varren ohituspaikan läheisyydessä olevan kerrostalon huipulla.

- Eikös meillä ole se jo, heitti helmukka takaisin.
Jos hän olisi polttanut, juuri nyt olisi ollut sauhujen paikka. Nyt kaiveli taskuja, joita ei ollut, oman lanteensa kuoppaa.
Lattialla viihtyvät vaatteet olivat epämääräinen musta kasa, josta ei heti tullut mieleen mennä omiansa valkkaamaan.

- Tosiaan, jos sinusta tuntuu siltä niin sittenhän jää yksi työ vähemmäksi ja voidaan siirtyä siihen, mikä on jo valmiiksi rikki, puri juoppo alahuultaan ja veti peittoa ajatusten suojaksi.

Nainen tiesi, mistä mies puhui.
Lepäsi vierellä pitkän aikaa mitään sanomatta.
Linnut leikkivät hulluina puitten piiloissa ja aurinko kiusasi silmiin lisää kurttuja.

- Se ei rakennu koskaan valmiiksi, elämä, mutisi nainen, raapi käsivarttaan ja oli samaan toiveikas. Katsoi syrjäkarein juopon jumalaisia kasvonpiirteitä.

- Saarnaamme yhdessä ihmisille ja kuljemme jalat haavoilla tieltä ojiin ja takaisin, julisti juoppo tulessa.

Nainen ei voinut olla purskahtamatta nauruun:
- Eikös me olla se jo tehty, heitti hän takaisin,
ja he nauroivat ja valuivat lattialle.
- Enkä vitussa ala miksikään tailaiseksi.

Kevät kutitti poskea ja mies katsoi miten nainen lisäsi huulirasvaa, jonka oli löytänyt vuoteen alta.

Lue lisää

- Eräs nero kiersi taloa kolme kertaa ennen kuin uskalsi ovesta sisälle, totesi toimenkuvaansa päättävä elämän ennustuksenpedakooki verkkaisesti.
- Kohtalaisen yliampuvaa toimintaa. Miksi hän ei kyennyt rikkomaan tuollaista kiusallista ja häpeällistä, jopa taikauskoksi luokiteltua neuroottista lukkoa. Eiköhän nähnyt enää sen ylitse, vai oliko hän luvannut itselleen jotain sellaista, jota ei voinut rikkoa? , oppilas kyseli nakertaen kynäänsä. Purujäljet olivat syvät ja puuaines oli lähes mätänemispisteessä.

- Kummalliset toimet olivat varmasti kyseiselle ihmiselle hyvin tarkeitä, ja uskoisin siinä olevan taustalla hyvinkin paljon myös itselle lupaamista tai sellaista, että jokin hajoaa, jos et tee näitä rituaaleja. Eräänlaisia koossa pysymisen elementtejä oli kait jounut alitajunsa ja kallonsa epäjärjestelmällisyyden tueksi kehittelemään, pedakooki innoistui kertomaan kuin itsestään.
- Omantunnon ja sen vastaan tekemisen vääristymäksi arvelisin, yritti nuori oppilas sanoa viisaasti, tärkeilevästi. Asento oli mahtipontinen, sanat juoksivat hänen huuliltaan kuin vahvan puristeellisen tuskan tuomana.

- Älä, sinä vain sellaiseksi rupea. Täällä koulussa opetamme sinut noudattamaan jo ennalta keksittyjä normeja, jotka ovat muodostuneet eräällä tavalla liian viisaiden lasten päässä. Voidaan sanoa heidän aivokeskuksissaan tapahtuvia muutoksia paikallisesti kehittymättömiksi tai ainakin prosessi ei ole täysin sulkeutunut tai rauhoittunut aloilleen, siksi luulisin lausuntojen virtaavan helpommin ulos. Opettaja yskäisi ja jatkoi:
- Liian vahva ominaispiirre neuroottisten lukkojen särkemiseen saattaa aiheuttaa tekijälleen myös livää tuskaa. Voidaan niiden muodostumiselle ominaista maaperää kutsua ylikäynniksi myöskin eli turhaksi tyhjäkäynniksi.

- Liikaa veren kiertoa tai aineiden vaihduntaa? vai mitä opettaja? Tai väittävät myöskin eräiden ainesosien puutteen aiheuttavan tarkempaa kuvaa todellisuudesta tai sen olemassa olosta ulkoiselta kannalta. Useimmiten tilanteen toki luulisi tarvitsevan, jotakin lisäsysteemi, jonka avulla voi mahdollistaa ihmisenä olon todellisuutta. Oppilas nojautui pultettiinsa. Verhot olivat vedetty syrjään suurien ikkunoiden edestä. Muut lapset juoksivat ulkona piirissä.

- En olisi uskaltanut oikeasti lasena puhua näistä asioista ja luulemistani maailman epäkohdista, oppilas katseli kaihoisasti yhteisön piirileikkiä. Pojat katselivat kulkuset kuumana, kuinka lumiaura siivosi pihaa. Tytöillä oli omat naruleikkinsä, vaikka kukaan ei ollut heitä kieltänyt leikkimästä yhdessä.
- Miksi et olisi voinut puhua? Haittasiko valmiit määreet ja se todeliisuus, jonka haluaisit olevan oikea, opettaja kysyi mietteliäs naama silmälasien takana loistaen aivan kuin opettaisi lapsineroa.
- Mikä pelossa kehittyi, se ulos purkautui.

slam80 kirjoitti:

- Eräs nero kiersi taloa kolme kertaa ennen kuin uskalsi ovesta sisälle, totesi toimenkuvaansa päättävä elämän ennustuksenpedakooki verkkaisesti.
- Kohtalaisen yliampuvaa toimintaa. Miksi hän ei kyennyt rikkomaan tuollaista kiusallista ja häpeällistä, jopa taikauskoksi luokiteltua neuroottista lukkoa. Eiköhän nähnyt enää sen ylitse, vai oliko hän luvannut itselleen jotain sellaista, jota ei voinut rikkoa? , oppilas kyseli nakertaen kynäänsä. Purujäljet olivat syvät ja puuaines oli lähes mätänemispisteessä.

- Kummalliset toimet olivat varmasti kyseiselle ihmiselle hyvin tarkeitä, ja uskoisin siinä olevan taustalla hyvinkin paljon myös itselle lupaamista tai sellaista, että jokin hajoaa, jos et tee näitä rituaaleja. Eräänlaisia koossa pysymisen elementtejä oli kait jounut alitajunsa ja kallonsa epäjärjestelmällisyyden tueksi kehittelemään, pedakooki innoistui kertomaan kuin itsestään.
- Omantunnon ja sen vastaan tekemisen vääristymäksi arvelisin, yritti nuori oppilas sanoa viisaasti, tärkeilevästi. Asento oli mahtipontinen, sanat juoksivat hänen huuliltaan kuin vahvan puristeellisen tuskan tuomana.

- Älä, sinä vain sellaiseksi rupea. Täällä koulussa opetamme sinut noudattamaan jo ennalta keksittyjä normeja, jotka ovat muodostuneet eräällä tavalla liian viisaiden lasten päässä. Voidaan sanoa heidän aivokeskuksissaan tapahtuvia muutoksia paikallisesti kehittymättömiksi tai ainakin prosessi ei ole täysin sulkeutunut tai rauhoittunut aloilleen, siksi luulisin lausuntojen virtaavan helpommin ulos. Opettaja yskäisi ja jatkoi:
- Liian vahva ominaispiirre neuroottisten lukkojen särkemiseen saattaa aiheuttaa tekijälleen myös livää tuskaa. Voidaan niiden muodostumiselle ominaista maaperää kutsua ylikäynniksi myöskin eli turhaksi tyhjäkäynniksi.

- Liikaa veren kiertoa tai aineiden vaihduntaa? vai mitä opettaja? Tai väittävät myöskin eräiden ainesosien puutteen aiheuttavan tarkempaa kuvaa todellisuudesta tai sen olemassa olosta ulkoiselta kannalta. Useimmiten tilanteen toki luulisi tarvitsevan, jotakin lisäsysteemi, jonka avulla voi mahdollistaa ihmisenä olon todellisuutta. Oppilas nojautui pultettiinsa. Verhot olivat vedetty syrjään suurien ikkunoiden edestä. Muut lapset juoksivat ulkona piirissä.

- En olisi uskaltanut oikeasti lasena puhua näistä asioista ja luulemistani maailman epäkohdista, oppilas katseli kaihoisasti yhteisön piirileikkiä. Pojat katselivat kulkuset kuumana, kuinka lumiaura siivosi pihaa. Tytöillä oli omat naruleikkinsä, vaikka kukaan ei ollut heitä kieltänyt leikkimästä yhdessä.
- Miksi et olisi voinut puhua? Haittasiko valmiit määreet ja se todeliisuus, jonka haluaisit olevan oikea, opettaja kysyi mietteliäs naama silmälasien takana loistaen aivan kuin opettaisi lapsineroa.
- Mikä pelossa kehittyi, se ulos purkautui.

Lue lisää

- Kuinka hauskaa onkaan neliöpiirtää paperille oikeanlaisella harpilla. Kulmat muljahtivat vain paperista ulos. Sormet väsyneenä, vartaloltaan hikisinä Wanari heitti harpin käsistään. Lauteet oli laskettu kokoamisen luokse.
- Sen kun siitä väliltä hakkaa kirjaimiksi, se on sitä mitä kutsuvat hyödylliseksi. Se om sitä aivokemiallista elämää, Wannarin kaveri selosti sovitellen maailman jälleen rakenteeksi eli teoreettiseksi kannaksi.

- Kuinka hyödyllistä on jauhaa jassoota maailmasi synnystä, Wannarin kaveriksi nimetty kuivasi huuliaan syljellään.
- Luopumisen loisto, vastaanotonveisto, yms. Sinä tiedät, että noista voidaan kirjoittaa pitkät erilliset asiaa paisuttavat keskeistämisideat, mutta onneksi ne voidaan myös välttää. Wannari otti suuremman paperin ja kynä kiersi kolme ympyrää taululle. Ne osuivat limittäin toistensa päälle.

- Voidaanko sanoa, että ihmisen kallon alle muodostuu tuollainen, kun hän on pinnallisessa juoksussa, jossa tiedät myös olevasi, Wannarin kaveri kysyi ihmetellen turhaa piirosta.
- Olet keksinyt oivallisen ratkaisun kuviolle, vaikka en sitä varsinaisesti siihen tarkoittanutkaan. Voidaanhan ympyröitä pitää nostajina, jotka siirtävät asiat tajunnan purtavaksi.
- Kerroit joskus vanhassa tarinassa, kuinka piano soittaa alla järjen, terävimmän kärjen. Kanteleesta sen suuremmin puhumattakaan, kaveri naureskeli Wannarin tyhmyydelle.
- Olet vain tyhmä ja turhaan vain askeettisoitunut kuin faaroa näiden porttiteorioidesi äärelle, joissa ei ole mitään muuta hyötyä kuin se, että ne oikeasti vain ovat olemassa. Useammat ovat voineet idean todeta.

- En ole. Väitänytkään olevani mikään Aristoteles ja platoni teoria on suoraan verrannolinen hänen aivotoiminnastaan, wannari sanoi iloisesti.
- Heheheh, kaveri repesi nauruhelmien kihelmöivään loistoon.
- Aivan kuin uudesta asiasta puhuisit. Ihmsteoriat ovat siitä naurettavia, että ihmiset näkevät ne, kun ne on sanottu. He voivat nauraa pelkästään.
- Ala pohtimaan matematiikkaa.

Jormen-jonde kirjoitti:

- Kuinka hauskaa onkaan neliöpiirtää paperille oikeanlaisella harpilla. Kulmat muljahtivat vain paperista ulos. Sormet väsyneenä, vartaloltaan hikisinä Wanari heitti harpin käsistään. Lauteet oli laskettu kokoamisen luokse.
- Sen kun siitä väliltä hakkaa kirjaimiksi, se on sitä mitä kutsuvat hyödylliseksi. Se om sitä aivokemiallista elämää, Wannarin kaveri selosti sovitellen maailman jälleen rakenteeksi eli teoreettiseksi kannaksi.

- Kuinka hyödyllistä on jauhaa jassoota maailmasi synnystä, Wannarin kaveriksi nimetty kuivasi huuliaan syljellään.
- Luopumisen loisto, vastaanotonveisto, yms. Sinä tiedät, että noista voidaan kirjoittaa pitkät erilliset asiaa paisuttavat keskeistämisideat, mutta onneksi ne voidaan myös välttää. Wannari otti suuremman paperin ja kynä kiersi kolme ympyrää taululle. Ne osuivat limittäin toistensa päälle.

- Voidaanko sanoa, että ihmisen kallon alle muodostuu tuollainen, kun hän on pinnallisessa juoksussa, jossa tiedät myös olevasi, Wannarin kaveri kysyi ihmetellen turhaa piirosta.
- Olet keksinyt oivallisen ratkaisun kuviolle, vaikka en sitä varsinaisesti siihen tarkoittanutkaan. Voidaanhan ympyröitä pitää nostajina, jotka siirtävät asiat tajunnan purtavaksi.
- Kerroit joskus vanhassa tarinassa, kuinka piano soittaa alla järjen, terävimmän kärjen. Kanteleesta sen suuremmin puhumattakaan, kaveri naureskeli Wannarin tyhmyydelle.
- Olet vain tyhmä ja turhaan vain askeettisoitunut kuin faaroa näiden porttiteorioidesi äärelle, joissa ei ole mitään muuta hyötyä kuin se, että ne oikeasti vain ovat olemassa. Useammat ovat voineet idean todeta.

- En ole. Väitänytkään olevani mikään Aristoteles ja platoni teoria on suoraan verrannolinen hänen aivotoiminnastaan, wannari sanoi iloisesti.
- Heheheh, kaveri repesi nauruhelmien kihelmöivään loistoon.
- Aivan kuin uudesta asiasta puhuisit. Ihmsteoriat ovat siitä naurettavia, että ihmiset näkevät ne, kun ne on sanottu. He voivat nauraa pelkästään.
- Ala pohtimaan matematiikkaa.

Lue lisää

- Kääntyy käsille oleellisesta poikkeavaa tietoutta, kuten voidaan todeta Tiede.fi ja muiden palstojen väestä ja siitä yrityksen määrästä ymmärtää. Yrittämisen ponnistukset suhteessa tarpeeseen ja hyödyllisyyteen ovat jo saaneet kauniit lausahdukset, opetusneuvos korjasi pikaisilla silmäyksillä ylä-asteelaisen ainetta.

- Tarpeesta ymmärtää luontoa ja sen näkyväistä tomintaa suhteessa aivoihin harvemmin kait halutaan vieläkään myöntää. Halutaanko sitä edelleenkään katsoa tarkemmin itseensä tai muiden ihmisten käytökselläänsä osoittaamaan oletusteoriaan, jonka rakennat keskinormaalisti toki lähemmäksi yhteisöllisyyttä eli yhteyttä.
- Aika hyvin ylä-asteelaiselta, mutta et tulisi lukiossa pärjäämään on yksinkertaisilla järjen päätelmillä. Et oikeasti osaa laskea 1 2 todellisuudesta eli tehdä siitä sitä laajaa kaavaa, jota voit nauraa sen yläpuolelta ja mahdollisesti yhdistää siihen vielä lisää väriä tai löytää aivoillasi kierosti, rehtori heitti aineen roskiin. Oppilas hermostui.

- Minun kaunis vaivoin kirjoittamani aine. Kannetaan suoraan roskiin, oppilas istui pettyneenä tuoliinsa.
- Yritit sentään sanoa, jotakin muut vain suttaavat kiireellä jotakin. Yritit oikeasti purra tekstiä ja puristava ilme naamallasi, rehtori nauroi vilpittömästi.
- En vain pystynyt parempaan. En voi omata vielä vuosikertomusten tuomaa rauhaan, jonka kaavaan kahdenkymmenen jäkeen asetuit ja kaavasi pystyi hyödyllisenä yhteisölle, oppilas osteli itselleen titteliä arvioinneillaan.

- Kärsimyksesi olkoon kaivuri, mutta älä ole itse sen mukana tuskanaamainen, vaan kirjoita minulle oikea aine huomiseksi. Tiedän, että se ei ole sinulle mikään ongelma, vaan intohimo. Rehtori ja poikamme erosivat sovussa. Eihän koskaan ainetta jaksanutkaan kirjoittaa, sitä oikeata. Yhteisö hyödyttävä todiste puristui alle miellyttävän. Aivojen piano oli, mutta ei soittajaa.

Jormen-jonde kirjoitti:

- Kuinka hauskaa onkaan neliöpiirtää paperille oikeanlaisella harpilla. Kulmat muljahtivat vain paperista ulos. Sormet väsyneenä, vartaloltaan hikisinä Wanari heitti harpin käsistään. Lauteet oli laskettu kokoamisen luokse.
- Sen kun siitä väliltä hakkaa kirjaimiksi, se on sitä mitä kutsuvat hyödylliseksi. Se om sitä aivokemiallista elämää, Wannarin kaveri selosti sovitellen maailman jälleen rakenteeksi eli teoreettiseksi kannaksi.

- Kuinka hyödyllistä on jauhaa jassoota maailmasi synnystä, Wannarin kaveriksi nimetty kuivasi huuliaan syljellään.
- Luopumisen loisto, vastaanotonveisto, yms. Sinä tiedät, että noista voidaan kirjoittaa pitkät erilliset asiaa paisuttavat keskeistämisideat, mutta onneksi ne voidaan myös välttää. Wannari otti suuremman paperin ja kynä kiersi kolme ympyrää taululle. Ne osuivat limittäin toistensa päälle.

- Voidaanko sanoa, että ihmisen kallon alle muodostuu tuollainen, kun hän on pinnallisessa juoksussa, jossa tiedät myös olevasi, Wannarin kaveri kysyi ihmetellen turhaa piirosta.
- Olet keksinyt oivallisen ratkaisun kuviolle, vaikka en sitä varsinaisesti siihen tarkoittanutkaan. Voidaanhan ympyröitä pitää nostajina, jotka siirtävät asiat tajunnan purtavaksi.
- Kerroit joskus vanhassa tarinassa, kuinka piano soittaa alla järjen, terävimmän kärjen. Kanteleesta sen suuremmin puhumattakaan, kaveri naureskeli Wannarin tyhmyydelle.
- Olet vain tyhmä ja turhaan vain askeettisoitunut kuin faaroa näiden porttiteorioidesi äärelle, joissa ei ole mitään muuta hyötyä kuin se, että ne oikeasti vain ovat olemassa. Useammat ovat voineet idean todeta.

- En ole. Väitänytkään olevani mikään Aristoteles ja platoni teoria on suoraan verrannolinen hänen aivotoiminnastaan, wannari sanoi iloisesti.
- Heheheh, kaveri repesi nauruhelmien kihelmöivään loistoon.
- Aivan kuin uudesta asiasta puhuisit. Ihmsteoriat ovat siitä naurettavia, että ihmiset näkevät ne, kun ne on sanottu. He voivat nauraa pelkästään.
- Ala pohtimaan matematiikkaa.

Lue lisää

- Emme voineet odottaa. Annoimme palaa. Estäjän tie on kaunis esitelmä todellisuudesta. Kaiken esitysten määrän katveessa on vain katsottava taivaalle ja arvioitava etäisyyksiä. On katsottava ulos markkinoista ja uskonnon markoista. On nähtävä totuus siinä, missä sen vähiten ymmärtäisi olevan ja kaivettava kuvetta kylmentynyttä.

- Etkö tullutkaan kertomaan minulle totuutta? Koko totuutta? , Wannarin katse kiinnittyi vain rakenteiden ja teorian yhteiseen hierontaan.
- Aika-akselilla janaa kerrotaan loputtomiin. Kohtaamista puolittavat voimat pallottavat, joka ei pääty rakenteellisessa maailmassa.
- Älä, vain ala puhumaan ohjauspisteestä avaruuden katossa, jossa tähdet ovat uusia ikkunoita ukkisi ja pappasi uudessa kodissa.

- En meinannut niin edes sanoa, yritin vain todentaa siitä sankaritarinan vierestä. En voinut sulkea pois. Saatoin vain odottaa. Olihan pienuus eilisen tähtien alla käsin kosketeltava, kunnes tajusit olevan tuota kaikkea osa ja kohdistit itseesi suuren massan toiveita ja yksilöllisestä merkityksellisyyttä olemassa olemisesta.

- Odotan sitä, että tulevaisuudessa ratkaistaan aikakirjat ja niiden sijaintipaikat voidaan kerätä yhteen. Joutuvatko ne sitten vääriin käsiin on oman aikansa mysteeri, mutta näin tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin.

- Kuinka voit olla niin varma? Haastattelija laskeutui lähes polvilleen.
- Nouse vain ylös oppilaani. Mikään ei voi olla niin varmaa toteutua kuin yksittäisen aineista koostuvan ihmisen ajatus. Vain siksi, että se on aineissa lausuttu.
- Lausuntaa kait korkeimmat voivatkin haluavat kovasti harrastaa Raamatun lehdillä?
- Kummalista, kun en tiedä kenelle niitä siellä tarvitsisi tyhjyydessä edes sanoa. Oli kait sanat aikoinaan hieman liian viisaita käsitellä ja koodata normaalille kansalaiselle, joka joi vuohen maitoa ja kävi kivibaarissa keskustelemassa lehmien aikajakson pituudesta.

- Mikään ei ole niin pitkä kuin nälkävuosi tai ymmärtämisen yrittämisen ajat. Voidaan kertoa ihmisen vaeltavan totuudessa, kun hän voimistelee rinteellä ja on intensiivisesti kiinnostunut tekemästään toimesta. Voidaanko noin heppoisin ilon perustein laskea hänet eteenpäin seuraavalle levelille?