Olemme olleet naimisissa pari vuotta. Silloin tällöin vaimoni haluaa mennä bailaamaan jonkun kaverinsa kanssa. Mitä olen näitä kavereita nähnyt, niin jokainen heistä on joskus baarissa flirttaillut jätkien kanssa yms. vaikka heillä on omat ukot kotona. Vaimoni kyllä tietää, etten pidä yhtään siitä, että hän käy bailaamassa. Sen olen päättänyt, että lapsia ei tehdä ennen kuin biletysikä on ohi (meneekö se ikinä?).
Näiden bailausreissujen lisäksi käymme melko useasti yhdessä baarissa ja toisinaan on joko minun tai vaimoni kavereita mukana. Käymme myös sellaisissa paikoissa, missä voi bailata. En voi ymmärtää, miksi yhteisten baari-iltojen lisäksi pitää vielä toisinaan käydä kavereiden kanssa. Uutta ukkoako hän sieltä etsii?
Miten teillä - käyttekö baareissa ilman aviopuolisoanne?
Baariin kavereiden kanssa?
44
6561
Vastaukset
- säännöt
ovat ne, ettemme rellestä baareissa erikseen. Joskus saatamme käydä yhdellä tai kahdella jossain pubissa kavereiden kanssa, luvan kysyttyämme, mutta baareissa emme käy erikseen. Miksi pitäisi, varsinkaan, jos toinen ei ole asian kanssa sujut? Parisuhteessa täytyy tehdä uhrauksia, ja mieluiten parisuhteen eteen, ei sen horjuttamiseksi.
Tulet luultavasti saamaan vain kaikki femakot kimppuusi riehumaan vapauden puolesta parisuhteessa, mutta älä välitä siitä. Kuitenkin sen parisuhteen pitäisi olla menohalujen edellä; eikä puolison ja parisuhteen tarvitse joustaa kaikessa vapauden puolesta, vaan päinvastoin, kun siinä parisuhteessa kerran ollaan. - terve---
Hei,
Meillä käydään puolin ja toisin. Molemmilla meistä on sinkkukavereita jotka käyvät baareissa ja silloin menemme heidän kanssa. Harvoin olemme baareissa edes yhdessä. jos mieheni loukkaantuisi baarireissuistani niin toki voisin olla käymättäkin, mutta hänelle ne ovat ok ja samoin minulle hänen reissunsa. Se on meidän tapamme pitää sitä omaa elämää. Toki käymme ihan vaan kahvillakin ystävien kanssa, eli aina ei tarvi olla baarissa:) Sanot että "ukkoako hän sieltä etsii"...eihän sitä voi tietää, mutta omasta puolestani voin sanoa että nautin baarireissuista vain koska ne tyhjentävät ikään kuin päätä armottoman työrupeaman jälkeen tms. eli kyse ei todella ole miesten pokaamisesta. Yhdessä emme käy baareissa koska meillä on niin erilaiset kaveripiirit. - miksi ei?
Olemme aikuisia ihmisiä, jotka ottavat vastuun omista teoistaan. Elämme tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.
Käymme ulkona yhdessä ja erikseen, sekä mies-, että naispuolisten kavereiden ja ystävien kanssa.- todella lapsellinen mies
Mielestäni olet sekä lapsellinen, omistushaluinen että yksinkertainen. Et ilmeisesti kykene ajattelemaan että vaimosi haluaisi kenties joskus tavata omia ystäviään ilman sinua myös baarissa. on todella kaukaa haettua ja erittäin epäilyttävää perustella tuo "ei vaimoa" ystäviensä kanssa baariin koska myös näytätä kärsivän vainoharhasta että siellä sitä flirttaillaan automaattisesti ja isketään muita, jos ei vaimosi niin ainakin tämän miesten nielijä ystävät!Huh huh!
Oletkos itse pettänyt vaimoasi?Entäpä tämä sinua?
Miksi kuvittelety ettö olet jotenkiin tervetullutta seuraa, kaikki eivät voi tavata päiväsaikaan kahvilassa vaan normaali ja terve mies kyllä luottaa vaimoonsa ja päästää(huomio elämme vuotta 2007)tämän ystäviänsä kuuntelemaan silloin tällöin myös ulos.
Taidat olla muutenkin melkoinen parisuhdetyranni eikä sinulla taida olla puhtaat jauhot pussissa, ja nuo kuvailemasi miestennielijät ovat tietysti paskamaisia sinkkuja.
mene itseesi. Käytökselläsi ajat ja eristät vaimosi pois normaaleista ihmissuhteista.
Taidat olla varsinainen narsisti.Kannattaisiko hakea apua psykologilta, ei ole tervettä tuo sinun epäluulosi.Ja todella paskamaista käytöstä myös vaimoltasi ystäviäänsä(joita tuskin kohta enää on) kohtaan! - Ellinoora_Camilia
todella lapsellinen mies kirjoitti:
Mielestäni olet sekä lapsellinen, omistushaluinen että yksinkertainen. Et ilmeisesti kykene ajattelemaan että vaimosi haluaisi kenties joskus tavata omia ystäviään ilman sinua myös baarissa. on todella kaukaa haettua ja erittäin epäilyttävää perustella tuo "ei vaimoa" ystäviensä kanssa baariin koska myös näytätä kärsivän vainoharhasta että siellä sitä flirttaillaan automaattisesti ja isketään muita, jos ei vaimosi niin ainakin tämän miesten nielijä ystävät!Huh huh!
Oletkos itse pettänyt vaimoasi?Entäpä tämä sinua?
Miksi kuvittelety ettö olet jotenkiin tervetullutta seuraa, kaikki eivät voi tavata päiväsaikaan kahvilassa vaan normaali ja terve mies kyllä luottaa vaimoonsa ja päästää(huomio elämme vuotta 2007)tämän ystäviänsä kuuntelemaan silloin tällöin myös ulos.
Taidat olla muutenkin melkoinen parisuhdetyranni eikä sinulla taida olla puhtaat jauhot pussissa, ja nuo kuvailemasi miestennielijät ovat tietysti paskamaisia sinkkuja.
mene itseesi. Käytökselläsi ajat ja eristät vaimosi pois normaaleista ihmissuhteista.
Taidat olla varsinainen narsisti.Kannattaisiko hakea apua psykologilta, ei ole tervettä tuo sinun epäluulosi.Ja todella paskamaista käytöstä myös vaimoltasi ystäviäänsä(joita tuskin kohta enää on) kohtaan!Aina pitää neuvotella mutta miksi pitää aina ottaa mies mukaan? Oma aviomieheni ymmärtää eetten ole baarissa automaattisesti riehumassa,bilettämässä ja iskemässä muita, hänellä onkin terve itsetunto.
Kyllä minusta olisi loukkaavaa jos ystäväni ei pääsisi esim. juhlimaan syntymäpäiviäni, tai jos emme muutenkaan näkisi usein niin ihmettelen miksi mies ei päästä?
kaikki avioliitot jotka ovat onnellisia omassa ystäväpiirissäni ei kummallakaan ole tarvetta hallita ja alistaa toista esim. kieltämällä naispuolista tapaamasta omia ystäviään ilman että mies on mukana vahtimassa(onhan paljon asioita ystävyydessä joita ei haluta eikä tarvitse kertoa kaverin miehelle) ja jos joskus käy lasillisella tai useammallakin niin ei se tarkoota että olisi flirttailemassa.
Minusta kuulostaa että teillä on aika paljon ongelmia muutenkin.Vaikutat aika hallitsevalta ja vaimosi kipittää tahtosi mukaan talutusnuorassa. Aika pelottavaa, moni tuollainen avioliitto päätyy eroon..onneksi oma mieheni ei ole noin sairaanloisen mustasukkainen.. - harhoja
Ellinoora_Camilia kirjoitti:
Aina pitää neuvotella mutta miksi pitää aina ottaa mies mukaan? Oma aviomieheni ymmärtää eetten ole baarissa automaattisesti riehumassa,bilettämässä ja iskemässä muita, hänellä onkin terve itsetunto.
Kyllä minusta olisi loukkaavaa jos ystäväni ei pääsisi esim. juhlimaan syntymäpäiviäni, tai jos emme muutenkaan näkisi usein niin ihmettelen miksi mies ei päästä?
kaikki avioliitot jotka ovat onnellisia omassa ystäväpiirissäni ei kummallakaan ole tarvetta hallita ja alistaa toista esim. kieltämällä naispuolista tapaamasta omia ystäviään ilman että mies on mukana vahtimassa(onhan paljon asioita ystävyydessä joita ei haluta eikä tarvitse kertoa kaverin miehelle) ja jos joskus käy lasillisella tai useammallakin niin ei se tarkoota että olisi flirttailemassa.
Minusta kuulostaa että teillä on aika paljon ongelmia muutenkin.Vaikutat aika hallitsevalta ja vaimosi kipittää tahtosi mukaan talutusnuorassa. Aika pelottavaa, moni tuollainen avioliitto päätyy eroon..onneksi oma mieheni ei ole noin sairaanloisen mustasukkainen..kukaan ei ole kieltänyt ketään tapaamasta ystäviä tai käymästä synttärijuhlilla!!
Jos sinun ystäväsi ovat ihmisiä, jotka eivät osaa kävellä minnekään muualle juttelemaan ja pitämään yllä ystävyyttään kuin päissään meluiseen baariin, jossa ei kuule sanaakaan, niin mietipä miksi ihmeessä muutamat OIKEITA IHMISSUHTEITA SAAVAT IHMISET sitten jättävät saapumasta katsomaan säälittävää touhuanne. Tuskin siksi ettei puoliso päästä! Vaan siksi, ettei tuo homma kiinnosta kuin pientä luuserivähemmistöä joka maassa.
Jos normaalit ihmiset alkaisivat käydä baareissa, niin niitä pitäisi rakentaa 70% enemmän kuin niitä nykyisin on.
Mutta niinhän se on joka asiassa, neuvoja ja arvostelua saa aina eniten teiltä, jotka ette tiedä elämästä kovinkaan paljoa. Ettekä halua tietääkään. Koti-kauppa-pankki-baari-akseli riittää ja jos joku ei tykkää samasta pikkupiiriin käpertymisestä, vaan laajentaa kokemuksiaan maapallolla, niin teistä se on puolison tekemää vapauden riistoa :) voi hurja. Harvoin naurattaa näin makeasti näitä juttuja lukiessa :) - kait se tavallinen
harhoja kirjoitti:
kukaan ei ole kieltänyt ketään tapaamasta ystäviä tai käymästä synttärijuhlilla!!
Jos sinun ystäväsi ovat ihmisiä, jotka eivät osaa kävellä minnekään muualle juttelemaan ja pitämään yllä ystävyyttään kuin päissään meluiseen baariin, jossa ei kuule sanaakaan, niin mietipä miksi ihmeessä muutamat OIKEITA IHMISSUHTEITA SAAVAT IHMISET sitten jättävät saapumasta katsomaan säälittävää touhuanne. Tuskin siksi ettei puoliso päästä! Vaan siksi, ettei tuo homma kiinnosta kuin pientä luuserivähemmistöä joka maassa.
Jos normaalit ihmiset alkaisivat käydä baareissa, niin niitä pitäisi rakentaa 70% enemmän kuin niitä nykyisin on.
Mutta niinhän se on joka asiassa, neuvoja ja arvostelua saa aina eniten teiltä, jotka ette tiedä elämästä kovinkaan paljoa. Ettekä halua tietääkään. Koti-kauppa-pankki-baari-akseli riittää ja jos joku ei tykkää samasta pikkupiiriin käpertymisestä, vaan laajentaa kokemuksiaan maapallolla, niin teistä se on puolison tekemää vapauden riistoa :) voi hurja. Harvoin naurattaa näin makeasti näitä juttuja lukiessa :)Sinulla on vankka mielikuva baareista. En kiellä etteikö tuollaistakin olisi, mutta ei sellaisiin tarvii mennä. On vaihtoehtoja...
Kun haluan tavata tuttuja on se helpompaa baarissa kuin vääntäytyä kylään vaihtamaan muutaman sananen. Tapaa kerralla useamman. He ovat normaaleja töissä käyviä ihmisiä. Eikä baaarissa tarvii kukkua yötämyöten :)
Käyn paikassa jossa ei ole melua, eikä siellä juopotella. Kaikki eivät edes ota olutta. Tai vaihtehtoisesti menen kuuntelemaan jotain esiintyjää, pidän mm. irkkumusiikista ja stand upista (joskus on mielenkiintoisia keskusuteluiltoja tai kokouksia). Otan 2 - 4 olutta, sillä en pidä humalatilasta.
Mieheni puolestaan tykkää tanssia näitä humpan retkutuksia - minä taas en. Usein olen mukana hänen ystäviensä parissa vaikka kärsin siitä. En aina jaksa kuunnella heidän aargh hyvin teknisiä keskustelujaan. Onneksi mies osaa käydä yksinkin. Miestä ei puolestaan kiinnosta kaikki ystävieni asiat tai elämänpiiri - heitä tapaan yksin. Meille riittää yhteiset harrastukset (Ulkoilu, kalastus, sienestäminen, matkailu, opiskelu jne.).
Parasta parisuhteessa on että saa olla oma itsensä ja tehdä myös niitä asioita mitkä antavat voimia ja jaksamista. Rakkautta on se, että antaa toiselle tilaa eikä heittäydy marttyyriksi, koska sinua ei kiinnosta en minäkään tee periaattella - ja sitten saa olla 20 vuoden kuluttua katkera ja syyttää toista kun ei saanut tehdä.
Mielestäni juuri tuo koti-kauppa-pankki-työ akseli on juuri ns. tavallisilla ihmisillä. Elävät tynnyrissä. Joka paikkaan mennään puolison kanssa ja lakataan elämästä omaa elämää. HYVIÄ ihmisuhteita on joka puolella, ihmissuhteitaan voi vaalia monella eri tavalla. Mielestäni OIKEAA tapaa ei ole.
Kaikki tämä 50 vuotiaan kokemuksella. - paikkailla
kait se tavallinen kirjoitti:
Sinulla on vankka mielikuva baareista. En kiellä etteikö tuollaistakin olisi, mutta ei sellaisiin tarvii mennä. On vaihtoehtoja...
Kun haluan tavata tuttuja on se helpompaa baarissa kuin vääntäytyä kylään vaihtamaan muutaman sananen. Tapaa kerralla useamman. He ovat normaaleja töissä käyviä ihmisiä. Eikä baaarissa tarvii kukkua yötämyöten :)
Käyn paikassa jossa ei ole melua, eikä siellä juopotella. Kaikki eivät edes ota olutta. Tai vaihtehtoisesti menen kuuntelemaan jotain esiintyjää, pidän mm. irkkumusiikista ja stand upista (joskus on mielenkiintoisia keskusuteluiltoja tai kokouksia). Otan 2 - 4 olutta, sillä en pidä humalatilasta.
Mieheni puolestaan tykkää tanssia näitä humpan retkutuksia - minä taas en. Usein olen mukana hänen ystäviensä parissa vaikka kärsin siitä. En aina jaksa kuunnella heidän aargh hyvin teknisiä keskustelujaan. Onneksi mies osaa käydä yksinkin. Miestä ei puolestaan kiinnosta kaikki ystävieni asiat tai elämänpiiri - heitä tapaan yksin. Meille riittää yhteiset harrastukset (Ulkoilu, kalastus, sienestäminen, matkailu, opiskelu jne.).
Parasta parisuhteessa on että saa olla oma itsensä ja tehdä myös niitä asioita mitkä antavat voimia ja jaksamista. Rakkautta on se, että antaa toiselle tilaa eikä heittäydy marttyyriksi, koska sinua ei kiinnosta en minäkään tee periaattella - ja sitten saa olla 20 vuoden kuluttua katkera ja syyttää toista kun ei saanut tehdä.
Mielestäni juuri tuo koti-kauppa-pankki-työ akseli on juuri ns. tavallisilla ihmisillä. Elävät tynnyrissä. Joka paikkaan mennään puolison kanssa ja lakataan elämästä omaa elämää. HYVIÄ ihmisuhteita on joka puolella, ihmissuhteitaan voi vaalia monella eri tavalla. Mielestäni OIKEAA tapaa ei ole.
Kaikki tämä 50 vuotiaan kokemuksella.mutta tiedän totuuden.
Ei teillä ole aikaa harrastaa mitään ihme sieniretkiä yhdessä, kun hyppäätte yhdessä ja erikseen baareissa tai venytte kotona krapulassa.
Pienet pienet ympyrät.
Tokikin on totta, että oikeaa tapaa ei ole, sillä kukaan ei ole kuolleista herännyt kertomaan mitä elämässä pitää tärkeänä.
Ollaan täällä aikamme ja taaplataan tyylillämme.
Minusta ei ikinä olisi kaavoihin, uriin, "hauskanpitoon" kaljojen kanssa,
minä haluan ELÄÄ ja KOKEA uutta joka päivä! Ja pitää huolta ystävistäni muualla kuin päissään baareissa. Ja parisuhteeni ei ole kuvattavissa teidänlaistenne "Me tätä ja tätä teemme (kolmea eri asiaa) aina vaan, vuodesta toiseen".
Paita ja perse ei todellakaan tarvitse puolisonsa kanssa olla, että parisuhde kehittyy. Itsensä kanssahan sitä ensisijaisesti elää ja toinen on siinä rinnalla.
Baarikäynnit vie energian normaalielämältä.
Harmi jos se on jonkun mielestä ok.
Mutta harva huumeiden käyttäjäkään tuomitsee harrastuksiaan, jos kokee pysyvänsä ns. kohtuudessa.
No, päivän jatkoa kaikille.
Minulla on töitä, niin en ehdi tämän enempää juttujenne kanssa. - ????**
paikkailla kirjoitti:
mutta tiedän totuuden.
Ei teillä ole aikaa harrastaa mitään ihme sieniretkiä yhdessä, kun hyppäätte yhdessä ja erikseen baareissa tai venytte kotona krapulassa.
Pienet pienet ympyrät.
Tokikin on totta, että oikeaa tapaa ei ole, sillä kukaan ei ole kuolleista herännyt kertomaan mitä elämässä pitää tärkeänä.
Ollaan täällä aikamme ja taaplataan tyylillämme.
Minusta ei ikinä olisi kaavoihin, uriin, "hauskanpitoon" kaljojen kanssa,
minä haluan ELÄÄ ja KOKEA uutta joka päivä! Ja pitää huolta ystävistäni muualla kuin päissään baareissa. Ja parisuhteeni ei ole kuvattavissa teidänlaistenne "Me tätä ja tätä teemme (kolmea eri asiaa) aina vaan, vuodesta toiseen".
Paita ja perse ei todellakaan tarvitse puolisonsa kanssa olla, että parisuhde kehittyy. Itsensä kanssahan sitä ensisijaisesti elää ja toinen on siinä rinnalla.
Baarikäynnit vie energian normaalielämältä.
Harmi jos se on jonkun mielestä ok.
Mutta harva huumeiden käyttäjäkään tuomitsee harrastuksiaan, jos kokee pysyvänsä ns. kohtuudessa.
No, päivän jatkoa kaikille.
Minulla on töitä, niin en ehdi tämän enempää juttujenne kanssa.taidat olla!
Vai oletko todella noin kaavoihisi kangistunut?
Baarissa käyminen on yhtä kuin ryyppääminen? Hei, laajenna vähän ympyröitäsi. Asiat voi tehdä toisinkin. Kuten että avioliitossa ei kyylätä toisiaan koko ajan ja tukahduteta toisiaan hengiltä. Tai ei tarvitse juoda itseään humalaan ja kärsiä krapulaa. Vai mitä?
Minä taas ELÄN ja KOEN enkä vain halua sitä. Parasta on että sanot noin, tuntematta minua. Viimeisin asia mitä minusta tai miehestäni voi sanoa että urautunut:)! Mies tosin jo toivoi että saattas olla ihan kiva olla vaan aloillaan. Joten baareissa käynti kohtuudella tuo energiaa ja on normaalia elämää sekin.
Muistathan sinäkin pitää sen KOHTUUDEN "ystäviesi" huoltamisessa?
- Mies pimpan päälle
Änkeekö akkas poikien iltoihin matkaan (esim. kaveries polttareihinkin ja saunaan?), ootteko jotain läheisriippuvaisia?
- Ghgj
Jos seura on tuollaista niin suosittelen että et päästä naistasi kotkottamaan mukanansa baareihin. Vaihtoehtoisesti kannattaa harkita eroa, ellei lutkavaimo ole sitten joku juttu josta saat kicksejä.
- on käynyt kaikissa
Olen 32-vuotias nainen, eikä käy edes mielessä lähteä myrkyttämään hermostoaan johonkin baariin, sekoilevien horjuvien ihmisten keskelle. Epätoivon ilmapiiriin. Viinan huuruiseen illuusioon nuoruuden vapaudesta ja pönkittää itsetuntoaan kuulemalla vanhoilta iljettäviltä juopoilta, että olen seksikäs... No thanks!
Käydään tanssikurssilla, innostuttiin kun katsottiin Tanssii Tähtien Kanssa :)
Se on kunnon biletystä se. Ja hyvää liikuntaa. Mukavaa pukeutua ykkösiin ja karauttaa tanssikapakkaan ja loistaa miehen kans lattialla ja lähteä onnellisena kotiin.
Kun on hyvän parisuhteen saanut, niin siitä pitää osata nauttia, sitä voidaan yhdessä kehittää sellaiseksi kuin molemmat haluavat. Se on elämää ja onnelliseksi tulemista.
Minä vertaan baarissa käyviä varattuja tälläytyneitä tätejä yhtä "eksyneiksi itseltään" kuin heitä aikuisia, jotka saavat tyydytystä leikkiessään barbeilla.
Kuinka moni heistä hengailee muuten vain tavan vuoksi työvoimatoimistossa, vaikka ovat jo vakityöpaikassa?
Kuinka moni luulee, että pääasiana on tavata ystäviä, mutta että heitä ei mitenkään voi tavata missään muualla kuin työvoimatoimistossa, jossa on totuttu käymään joka viikko silloin kun vielä etsittiin työpaikkaa? - Empukka
ns. ilman miehen hyväksyntää.Yleensä mun menoa edeltää jopa vkon veemäily ja pettämis syytökset ja sama toistuu vko sen jälkeen.Jos satun ajattelemaankin yksin menoa, vastaus ollut miksi mun pitäisi mennä?ja monesti olen jäänyt kotiin..ystävät hävinneet aikas lailla.Hän menee menonsa eikä siitä edes keskustella missä,kenen kanssa ollut,jopa öitä pois ollut.mies suunnittelee,sopii jo hyvissä ajoin,käyttää aikaa suihkuun,hiusten laittoon ja mallaa vaatteensa.Hänen mielestään minun ei tarvitse itseäni laittaa toisia varten.eli voin lähteä hänen mielestään koska vaan.niin se ei kuitenkaan ole.yhdessä emme ole käyneet kesän jälkeen.riittävästi kun mies juonut alkaa riita ties mistä oikeasta tai kuvitellusta asiasta.Koskaan en ole pettänyt enkä tunne tarvetta sellaiseen.minun yksin menossa olisi kyse vain ystävien tapailu,hauskan pito ja irti otto arkeen.Eli hän tarvitsee yksin menonsa ja saa mennäkkin mutta minä en saisi mennä enkä hänen mielestään tarvitsisi..Mun mielestä jokaisella oikeus myös yksin tehdä asioita kohtuuden rajoissa,selvin yhteisin säännöin.
- Vaimo 83
Kuulostaa aika epäterveeltä tuo teidän suhde. Siinä vaiheessa, kun mies sallii itselleen samoja vapauksia jotka naiseltaan kieltää, pitäisi hälytyskellojen soida. Ei ole tervettä tuo.
Miksi annat tuon idiootin käyttää itseäsi ovimattona? Jätä se, ennen kuin se pilaa loputkin ystävyyssuhteesi.
- Viihdyn baareissa
vain mieheni kanssa. Tunnen kauhua jos joku ystävistäni ehdottaa baari-iltaa naisten kesken. Haluan mennä vain mieheni kanssa. Ei myöskään mieheni käy ilman minua. Meillä on erittäin hauskaa emmekä kaipaa siihen muita. Näin on ollut jo 15 vuotta.
- Hyvin laukaistu
Tässä oli huumorintaju kohdallaan, kaikki eivät tietenkään hoksaa sarkasmiksi.
- Säännöt
On tosiasia että sinua harmittaa se kun naisesi menee
baariin.
Sitä ei pidä väheksyä mutta mieti tarkkaan mitä
pelkäät? Ja luotatko vaimoosi? Onko aihetta
epäilyksiin?
Yksi tapa päästä pelosta on kohdata se.
Itsekkin nieleskelen kun mies lähtee ilman minua.
Helpottaa kun hän lähtiessään sanoo tulevansa
myös takaisin =)
Menettämisen mahdollisuus on aina olemassa.
Nauti hetkistä kun olette yhdessä ja toivo
parasta kun ette ole.
Aamuyöstä kun mies on palannut reissultaan tekisi
kieltämättä mieli kiukutella (kun jätit mut)
mutta olen opetellut toimimaan päinvastoin.
Huomioin ja hellin.
Pikkuhiljaa olen päässyt pelostani ja mies
on entistä rakastettavampi jopa krapulassa
minun silmissäni.
Kovasti hän sitä ihmetteleekin =)- nainen makuuni
ei motkota turhista, vaan ottaa amulla rankan reissun jälkeen hellään syleilyyn, hoivaa ja ymmärtää, että miehen on saatava humpata.
Vaimon juuri kuuluukin osata niellä omat tunteensa ja sopeutua siihen tosiasiaan, että miehen veri vetää merille. Ei siinä ole mitään pahaa eikä luonnotonta, että kautta aikojen miesten ilo, rentoutuminen ja hyvä mieli on ja pysyy riippuvaisena siitä paljonko saa olla rauhassa kavereidensa hyvässä seurassa ja rillutella vailla huolta ja pakkoa ajatella loukkaako nyt jonkun pirttihirmun tunteita (BLAAAH!)
Onnellinen ja pitkäaikainen parisuhde teillä!
Naisen on osattava ajatella miehen halut tärkeämmäksi kuin omansa. - Tristar
Hän on ymmärtänyt miten huono asia muutetaan hyväksi! Vaikka tekisi mieli ärhennellä, hellit silti. Kun kiukuttaisi, muutat oman kiukkusi lämmöksi ja sen sijaan että mies pelkäisi kotiintuloa kun aina motkotetaan, ja tuntisi itsensä kahlituksi, ymmärrät antaa hänelle positiivisen palautteen joka muuttaa tuon mielikuva, tekee hänet onnelliseksi kotiinpalaajaksi!
Fiksu likka! Ja kaikki voittaa.
*** - mielessä, että
Tristar kirjoitti:
Hän on ymmärtänyt miten huono asia muutetaan hyväksi! Vaikka tekisi mieli ärhennellä, hellit silti. Kun kiukuttaisi, muutat oman kiukkusi lämmöksi ja sen sijaan että mies pelkäisi kotiintuloa kun aina motkotetaan, ja tuntisi itsensä kahlituksi, ymmärrät antaa hänelle positiivisen palautteen joka muuttaa tuon mielikuva, tekee hänet onnelliseksi kotiinpalaajaksi!
Fiksu likka! Ja kaikki voittaa.
***se oli provo siitä, miten sovinistisiat haluaisivat naistensa alistuvan omiin mielitekoihinsa ja nielemään omat tunteensa ja terpeensa, toiveensa siitä, millaista elämää parisuhde elää;
a) yhteistä tervettä, aitoa luonnollista onnea?
b) toisensa yksikseen jättävää, epätervettä, päihteiden tuottamien harhojen luomaa "onnea" ja oloa rentoutumisesta (vaikka oikeasti elimistö taistelee poistaakseen myrkkyjä, sydän ylikierroksilla, maksa lujilla, elimistö paiskii töitä unenkin aikana ja ainakin kaksi päivää menee myrkytystilasta toipumiseen) - morsian_26
nainen makuuni kirjoitti:
ei motkota turhista, vaan ottaa amulla rankan reissun jälkeen hellään syleilyyn, hoivaa ja ymmärtää, että miehen on saatava humpata.
Vaimon juuri kuuluukin osata niellä omat tunteensa ja sopeutua siihen tosiasiaan, että miehen veri vetää merille. Ei siinä ole mitään pahaa eikä luonnotonta, että kautta aikojen miesten ilo, rentoutuminen ja hyvä mieli on ja pysyy riippuvaisena siitä paljonko saa olla rauhassa kavereidensa hyvässä seurassa ja rillutella vailla huolta ja pakkoa ajatella loukkaako nyt jonkun pirttihirmun tunteita (BLAAAH!)
Onnellinen ja pitkäaikainen parisuhde teillä!
Naisen on osattava ajatella miehen halut tärkeämmäksi kuin omansa."Vaimon juuri kuuluukin osata niellä omat tunteensa ja sopeutua siihen tosiasiaan, että miehen veri vetää merille"
tuo lause on kuin isoäitini suusta, kun kuuli kihlauksestamme. Isoisäni oli merimies ja heidän avioliittonsa alkuaikoina saattoi olla pitkiäkin aikoja poissa,veri vetää merille, mutta kun lapsia tuli tämäkin merimies jäi kotiin :)
Ei mun mielestä parisuhteen idea ole siinä että joka sekuntti vapaa-ajasta vietetään kahdestaan, kyllä kummallakin tulee olla omaa elämää ja kavereita. Kyllä mekin käydään bilettämässä yhdessä ja erikseen. Kuitenkin kun luottaa toiseen niin ei silloin noissa tyttöjen/poikienilloissa ole mitään pelättävää.
Tietysti asia on erikseen jos on syytä(siis todella hyvää syytä) epäillä että toinen pettää tai on jo pettänyt.
Ja loppujen lopuksi ei pienessä flirtissä ole mitään pahaa ;) eikös se menekin että katsoa saa muttei koskea. - säännöt
nainen makuuni kirjoitti:
ei motkota turhista, vaan ottaa amulla rankan reissun jälkeen hellään syleilyyn, hoivaa ja ymmärtää, että miehen on saatava humpata.
Vaimon juuri kuuluukin osata niellä omat tunteensa ja sopeutua siihen tosiasiaan, että miehen veri vetää merille. Ei siinä ole mitään pahaa eikä luonnotonta, että kautta aikojen miesten ilo, rentoutuminen ja hyvä mieli on ja pysyy riippuvaisena siitä paljonko saa olla rauhassa kavereidensa hyvässä seurassa ja rillutella vailla huolta ja pakkoa ajatella loukkaako nyt jonkun pirttihirmun tunteita (BLAAAH!)
Onnellinen ja pitkäaikainen parisuhde teillä!
Naisen on osattava ajatella miehen halut tärkeämmäksi kuin omansa.näinhän se on.
Arvostan itsekkin kovasti sitä kun mies
kiikuttaa tyttöjen illan jälkeen aamupalan
minulle sänkyyn ja hieroo niskojani.
Kaikki kaipaavat krapulassa enemmän hellyyttä kuin
haukkuja ja haukkuja kait kuitenkin enemmistö saa?
Teen niin kuin haluaisit itsellesikin tehtävän
pätee hyvin.
Haluan todella että mieheni pitää hauskaa ja
rentoutuu ollessaan poikien kanssa ulkona.
Ja nielen ne pelot joille ei edes ole
mitään perusteita tässä suhteessa.
(ex miehen peruja)
Jos on mennäkseen toisen naisen kanssa luotan
siihen että kertoo minulle ensimmäisenä.
(näin ollaan sovittu kun kumpikin tietää miltä
pettäminen tuntuu) - Tristar
mielessä, että kirjoitti:
se oli provo siitä, miten sovinistisiat haluaisivat naistensa alistuvan omiin mielitekoihinsa ja nielemään omat tunteensa ja terpeensa, toiveensa siitä, millaista elämää parisuhde elää;
a) yhteistä tervettä, aitoa luonnollista onnea?
b) toisensa yksikseen jättävää, epätervettä, päihteiden tuottamien harhojen luomaa "onnea" ja oloa rentoutumisesta (vaikka oikeasti elimistö taistelee poistaakseen myrkkyjä, sydän ylikierroksilla, maksa lujilla, elimistö paiskii töitä unenkin aikana ja ainakin kaksi päivää menee myrkytystilasta toipumiseen)Onko jollkein tässä nyt alkoholinkäyttö jonkinlainen mörkö? Tai kenties se että nainen pystyy hillitsemään kiukkunsa ja kääntämään sen positiiviseksi voimaksi? Kumpi?
Sitä kutsutaan, ei alistuneisuudeksi, ultuni, vaan parisuhteeksi. Tiedäthän, kahden kauppa?
***
- silloin kun huvittaa
Meillä näin: Useimmiten mennään illanviettoon yhdessä isommalla porukalla, ehkä kerran kuukaudessa pidetään naisten iltaa ja mies menee omien kaveriensa kanssa esim. saunomaan. En ikimaailmassa menisi mihinkään niihin "kokouksiin", koska siellä ei ensinnäkään puhuta mistään muusta kuin autoista jne jne. Ja täytyyhän miesten saada seksijuttujaan kertoa ilman "ämmien seuraa"! Ja mies taas ei myöskään kuuna päivänä tulisi meidän naisten iltaan mukaan, sillä ei miehet jaksa sellaista kuunnella ja katsella. Siellä me meikataan ja valitaan vaatteita ja kikatellaan kuin pienet likat, puhutaan miehistä ja se vain on niin kivaa ja rentouttavaa, kun saa pitää vapaata rakkaiden ystävien kanssa!
Yleensä menemme kuitenkin samaan baariin kummatkin porukat, mutta enpä minä sitä miestä siellä paljoa näe, eikä hän minua. Me jutellaan omien kavereiden kanssa, nähdään tuttuja, tanssitaan, välillä yhdessäkin. Jos menen vain yksin naisten kanssa baariin, niin että mies jää kotiin, niin koskaan ei ole mies soitellut perään, että mitä siellä tehdään, hyvää yötä viesti tulee. Sitten kun hän menee yksin ja minä jään kotiin niin en myöskään jää kotiin pihisemään, että mitähän siellä tapahtuu, koska luotan häneen ja hän minuun.
Ja sitten kun meille tulee lapsia (toivottavasti) niin en aio jäädä mädäntymään kuitenkaan loppuelämäksi kotiin. Kyllä niitä kavereita täytyy senkin jälkeen saada nähdä! En nyt tarkoita että heti synnäriltä juostaan baariin vaan sitten kun elämä on tasaantunut jne jne niin sitä voi silloin tällöin lähteä jonnekin yhdeksi illaksi ja vaikka yhdessä miehen kanssa jos saa lapselle hoitajan.- elämää, jos ei ole
muita vaihtoehtoja "pitää hauskaa" kuin istua humalassa kapakassa.
Ja tuollaisia ystäviä, joiden kans ei voi muuta tehdä, niin ihan sama olisiko ollenkaan.
He ovat korvattavissa muihin baarikärpsyihin sekunnissa, eikä ilta muuttuisi miksikään.
Harhoja harhoja epäaitoja harhoja, päihteet tekee ihmisestä tiettyihin kaavoihin kangistuneen koneen. Oikea elämä valuu sormien välistä ihan huomaamatta. - puhuu nuoremmille
elämää, jos ei ole kirjoitti:
muita vaihtoehtoja "pitää hauskaa" kuin istua humalassa kapakassa.
Ja tuollaisia ystäviä, joiden kans ei voi muuta tehdä, niin ihan sama olisiko ollenkaan.
He ovat korvattavissa muihin baarikärpsyihin sekunnissa, eikä ilta muuttuisi miksikään.
Harhoja harhoja epäaitoja harhoja, päihteet tekee ihmisestä tiettyihin kaavoihin kangistuneen koneen. Oikea elämä valuu sormien välistä ihan huomaamatta.Olen yli 50-kymppinen nainen ja kokenut yhtä ja toista. Voin sanoa että vaikka viattomasti lähdetään naisystävien kanssa, niin joskus voi käydä niin että mielenkiinto herää jtain mukavaa heppua kohtaan ja päinvastoin mies voi ihastua johonkin kutsuvaan naiseen, vaikka ei haluaisi. Ihmisluonto on vain sellainen ja jos alkoholi vielä liittyy siihin niin??? Olen kokoenut nuo "hypyt". Nyt minulla on mies jonka kanssa samanlaiset periaatteet: minne menemme, menemme yhdessä, jos toista ei kutsuta, en itsekään mene. Toki voin kutsua ystäviäni kotiini ja he minua, mutta pidämme avec-kutsuista! Ja olemme ikionnellisia, eikä tarvi miettiä toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Mutta jokainen taplaa tyylillään, eikä ketään voi pakottaa. Pitää olla samanlaiset persoonat, pitää samoista periaatteista kummankin. ONNEA!
- meinaan sinulta
elämää, jos ei ole kirjoitti:
muita vaihtoehtoja "pitää hauskaa" kuin istua humalassa kapakassa.
Ja tuollaisia ystäviä, joiden kans ei voi muuta tehdä, niin ihan sama olisiko ollenkaan.
He ovat korvattavissa muihin baarikärpsyihin sekunnissa, eikä ilta muuttuisi miksikään.
Harhoja harhoja epäaitoja harhoja, päihteet tekee ihmisestä tiettyihin kaavoihin kangistuneen koneen. Oikea elämä valuu sormien välistä ihan huomaamatta.Viestin aloittaja kysyi käykö muita baarissa ilman puolisoa. Minä käyn. Siihen vastasin, en siihen, että mitäs me kavereiden ja mieheni kanssa harrastetaan. Käydään esim. keilaamassa kerran kuussa, lenkillä, agility, messuja, shoppailua, matkustelua, autokauppojen kiertoa, sisustusta...juttuja on miljoonia. Sinä vain päätit tarttua tähän yhteen.
"muita vaihtoehtoja "pitää hauskaa" kuin istua humalassa kapakassa." - aika harvoin siellä ravintolassa istun (emme käy kapakoissa) sillä suurin osa ajasta kuluu tanssiessa. Alkoholia kuluu siihen verrattuna mitä suomalaiset yleensä juovat todella vähän, sillä en halua mitään perskännejä vedellä. Se kuului siihen aikaan, kun oli täyttänyt 18.
Ja nämä ystävät keiden kanssa en mielestäsi voi tehdä muuta kuin ryypätä, niin olen tuntenut ne naiset koko elämäni ja meillä todella on muutakin olemassa kuin viina ja baarit. He ovat vielä sinkkuja ja käyvät melkein joka viikonloppu jossain pyörähtämässä, minä en, minulle riittää kerran kuukaudessa, joskus pari kertaa. Ja ei se tarkoita sitä, että siellä pitäisi aina olla räkä poskella - tanssimaan me sinne baariin aina mennään.
Se on vain kivaa pukeutua ja laittaa tukkaa ja PITÄÄ HAUSKAA sillä tavalla kuin minä itse haluan, mutta jos sinä et halua sitä ymmärtää niin älä sitten ymmärrä, sillä kyllä minä ymmärrän jos sinä haluat joko nyhjätä miehesi kanssa kotona tai käydä lenkillä, katsoa leffaa, käydä salilla tms tms tms. Ei kaikki voi olla samanlaisia kuin SINÄ. Enkä haluaisikaan olla jos pitää olla noin negatiivinen. - sinulle vanhemmalle :)
puhuu nuoremmille kirjoitti:
Olen yli 50-kymppinen nainen ja kokenut yhtä ja toista. Voin sanoa että vaikka viattomasti lähdetään naisystävien kanssa, niin joskus voi käydä niin että mielenkiinto herää jtain mukavaa heppua kohtaan ja päinvastoin mies voi ihastua johonkin kutsuvaan naiseen, vaikka ei haluaisi. Ihmisluonto on vain sellainen ja jos alkoholi vielä liittyy siihin niin??? Olen kokoenut nuo "hypyt". Nyt minulla on mies jonka kanssa samanlaiset periaatteet: minne menemme, menemme yhdessä, jos toista ei kutsuta, en itsekään mene. Toki voin kutsua ystäviäni kotiini ja he minua, mutta pidämme avec-kutsuista! Ja olemme ikionnellisia, eikä tarvi miettiä toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Mutta jokainen taplaa tyylillään, eikä ketään voi pakottaa. Pitää olla samanlaiset persoonat, pitää samoista periaatteista kummankin. ONNEA!
Oli mukava lukea, että sinulla on asiat noin. :) Toivottavasti minullakin on yhtä hyvä tulevaisuus.
Kun puhuit tuosta, että ihmisluonto on vain sellainen mikä se on, niin kyllähän se on totta, mutta en usko että kaikkien kohdalla. Tai ainahan voi himoita, mutta jollain vain on kovempi kantti.
Nuorempana olin ihan kauhuissani, kun ajattelin että miten sitä muka pitäisi pystyä olemaan yhden ja saman kanssa sitten lopun ikäänsä, mutta kun löysin mieheni, niin en ajatellut sitä enää päivääkään sen jälkeen. Olemme olleet kauan yhdessä ja en kertaakaan ole ajatellut, en kännissä enkä selvinpäin, kenestäkään miehestä, että tekisi mieli hypätä aidan toiselle puolelle. Ei koskaan vaikka tilaisuuksia olisi ollut useita.
Eräs puolituttu sai minut joskus raivon partaalle, kun ollessani tanssimassa, eräs huomattavan hyvännäköinen miekkonen tuli koskettelemaan liian tuttavallisesti ja kun käskin hänen ystävällisesti (ja kun ei heti uskonut, niin sen jälkeen vähän vähemmän ystävällisesti) lähtemään pois, kun ei kerta osaa käyttäytyä, niin tämä puolituttu rynni paikalle ja sanoi, että älä nyt herrajumala tuollaista mee tekemään, minä voin ottaa sun sormuksen talteen, mee nyt takas jne jne. Silloin olin enemmän kiukus sille naiselle kuin miehelle.
Kerroin sitten tuon jutun miehelleni ja hän kysyi, että kuka se olisi pitänyt olla, että olisin lähtenyt mukaan, niin sanoin että hän...tai Brad Pitt. Miestä kovasti nauratti ja hän sanoi, että jos Brad Pitt on kiinnostunut meikäläisen vaimosta, niin saa se sitä sekunniksi lainata! - luettelee
meinaan sinulta kirjoitti:
Viestin aloittaja kysyi käykö muita baarissa ilman puolisoa. Minä käyn. Siihen vastasin, en siihen, että mitäs me kavereiden ja mieheni kanssa harrastetaan. Käydään esim. keilaamassa kerran kuussa, lenkillä, agility, messuja, shoppailua, matkustelua, autokauppojen kiertoa, sisustusta...juttuja on miljoonia. Sinä vain päätit tarttua tähän yhteen.
"muita vaihtoehtoja "pitää hauskaa" kuin istua humalassa kapakassa." - aika harvoin siellä ravintolassa istun (emme käy kapakoissa) sillä suurin osa ajasta kuluu tanssiessa. Alkoholia kuluu siihen verrattuna mitä suomalaiset yleensä juovat todella vähän, sillä en halua mitään perskännejä vedellä. Se kuului siihen aikaan, kun oli täyttänyt 18.
Ja nämä ystävät keiden kanssa en mielestäsi voi tehdä muuta kuin ryypätä, niin olen tuntenut ne naiset koko elämäni ja meillä todella on muutakin olemassa kuin viina ja baarit. He ovat vielä sinkkuja ja käyvät melkein joka viikonloppu jossain pyörähtämässä, minä en, minulle riittää kerran kuukaudessa, joskus pari kertaa. Ja ei se tarkoita sitä, että siellä pitäisi aina olla räkä poskella - tanssimaan me sinne baariin aina mennään.
Se on vain kivaa pukeutua ja laittaa tukkaa ja PITÄÄ HAUSKAA sillä tavalla kuin minä itse haluan, mutta jos sinä et halua sitä ymmärtää niin älä sitten ymmärrä, sillä kyllä minä ymmärrän jos sinä haluat joko nyhjätä miehesi kanssa kotona tai käydä lenkillä, katsoa leffaa, käydä salilla tms tms tms. Ei kaikki voi olla samanlaisia kuin SINÄ. Enkä haluaisikaan olla jos pitää olla noin negatiivinen.ja sinun keksityt listasi siitä, mitä muuta muka teette yhtä säännöllisesti kuin juoksette baareissa oli ala-arvoinen yritys.
Ei hämää yhtään.
Pikkupikkupiirit teillä.
Minä en luettele kaikkea sitä mitä teemme täällä ja maailmalla, sillä sinun reppanan laput silmillä uraansa juoksevan aivoilla ei niistä ymmärtäisi kuin korkeintaan tuon tanssimisen.
Tee sinä elämälläsi mitä parhaiten osaat,
mutta jos muut asettavat itselleen tavoitteita ja saavuttavat ne ja katsovat alaspäin teitä, jotka koette hauskana kuukauden kohokohtana pääsyn baariin (tuskin kilometriä kauempana kotoa) niin se on vähintäänkin ymmärrettävää. - kaksoset?
puhuu nuoremmille kirjoitti:
Olen yli 50-kymppinen nainen ja kokenut yhtä ja toista. Voin sanoa että vaikka viattomasti lähdetään naisystävien kanssa, niin joskus voi käydä niin että mielenkiinto herää jtain mukavaa heppua kohtaan ja päinvastoin mies voi ihastua johonkin kutsuvaan naiseen, vaikka ei haluaisi. Ihmisluonto on vain sellainen ja jos alkoholi vielä liittyy siihin niin??? Olen kokoenut nuo "hypyt". Nyt minulla on mies jonka kanssa samanlaiset periaatteet: minne menemme, menemme yhdessä, jos toista ei kutsuta, en itsekään mene. Toki voin kutsua ystäviäni kotiini ja he minua, mutta pidämme avec-kutsuista! Ja olemme ikionnellisia, eikä tarvi miettiä toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Mutta jokainen taplaa tyylillään, eikä ketään voi pakottaa. Pitää olla samanlaiset persoonat, pitää samoista periaatteista kummankin. ONNEA!
"minne menemme, menemme yhdessä, jos toista ei kutsuta, en itsekään mene"
Pystyttekö edes töissä tai kaupassa itsekseen käymään? Työtoveriinsakin on moni rakastunut tai ainakin seksisuhteen luonut? - siitä, etteikö
kaksoset? kirjoitti:
"minne menemme, menemme yhdessä, jos toista ei kutsuta, en itsekään mene"
Pystyttekö edes töissä tai kaupassa itsekseen käymään? Työtoveriinsakin on moni rakastunut tai ainakin seksisuhteen luonut?pysty omat asiansa hoitamaan, kyse on siitä, että viihtyy toisen kanssa ja osaa tulla toimeen keskenään. Se on ihana tunne, ei mitään riippuvuutta vaan VAPAUTTA kun ei tarvitse täyttää keinotekoisia sinkkutrendejä, että sitä pitää aina pärjätä yksin ilman rakkautta elämässä.
Minä kuolisin ilman rakkautta.
Minä vaalin ihanaa suhdettani.
Vaikka rakastan ja olen tiiviisti myös lasteni kanssa,
se ei ole samanlaista sitoutuneisuutta ja välittämistä,
mutta turhaa yrittää selittää, kun ei sinulla ole mitään vastaavaa, niin et pysty ymmärtämään. Mutta toivon sydämeni pohjasta, että pystyt vielä joskus. - Oh Mighty
luettelee kirjoitti:
ja sinun keksityt listasi siitä, mitä muuta muka teette yhtä säännöllisesti kuin juoksette baareissa oli ala-arvoinen yritys.
Ei hämää yhtään.
Pikkupikkupiirit teillä.
Minä en luettele kaikkea sitä mitä teemme täällä ja maailmalla, sillä sinun reppanan laput silmillä uraansa juoksevan aivoilla ei niistä ymmärtäisi kuin korkeintaan tuon tanssimisen.
Tee sinä elämälläsi mitä parhaiten osaat,
mutta jos muut asettavat itselleen tavoitteita ja saavuttavat ne ja katsovat alaspäin teitä, jotka koette hauskana kuukauden kohokohtana pääsyn baariin (tuskin kilometriä kauempana kotoa) niin se on vähintäänkin ymmärrettävää.Kun tunnut näin loistavasti tietävän jokaisen tällä viestiketjulla kirjoittavan elämän, niin kerro nyt sitten vastaus tähän kysymykseen: Jos ihminen, nuori tai vanha, käy kerran kuussa baarissa, niin silloin ei voi tehdä loppukuusta mitään muuta kuin maata kotona krapulassa ja odottaa seuraavaa baarikeikkaa? Näinkö sen sitten on? Kukas siellä töissä/koulussa niiden puolesta käy?
Ei ihme, että et käy missään huvituspaikoissa, osaan kuvitella täysin miltä naamasi näyttää ja näillä paikkein se alkaa muistuttaa sitä kuuluisaa norsun alaosastoa. En minäkään sellaista naamaa kehtaisi näytellä, jos jatkuvasti pitää kaikki asiat ajatella mahdollisimman negatiivisesti.
Mutta pikkupiirit on juuri hyvät. Mieluumin omaan ihanan miehen ja muutaman rakkaan mahtavan ystävän kuin liudan sinunkaltaisia omituisia höpöttelijöitä. Laatu korvaa määrän. Kaikessa.
Olet ilmeisesti joku liikaa lukenut hörhö jolla ei vain yksinkertaisesti pääkoppa enää riitä kaikille ihme ajatuksillesi ja on pakko päästä purkamaan kiukkuaan tänne vaikka oikeassa elämässä sinun elämäsi on aivan yhtä tylsää kuin naapurin erkillä ja liisalla.
Taikka sitten olet vain näitä yksiä hiippareita ketä täällä suomi24 liikkuu. Missäs se sinun mahtava elämä on 1.28 yöllä, eikös noin täydellisen ihmisen pitäisi olla jo kotona nunumassa ja odottelemassa seuraavaa täyteen aikataulutettua päivää vai onko se päivä niin kovin täynnä että pitää yötä myöden edustaa itseään. Kaljalta sinä vaan taisit tulla. Mutta jatka toki, olet huvittavampi kuin useat poliitikot näiden juttujesi kanssa! Hyvin meni tämäkin ruokkis, kun sain hyvät naurut :)
- Vaimo 83
Minun mielestäni on täysin eri asia, käykö baarissa oman kullan vai kavereiden kanssa. Tunnelma kaveriporukalla on täysin eri kuin tunnelma puolison kanssa. Jos minun pitäisi vertailla, onko kivempaa käydä baarissa kavereiden vai puolison kanssa, se olisi sama kuin jos vertailisin kumpi maistuu paremmalta, pizza vai täytekakku. Kumpikin on hyvää, mutta ei niitä voi verrata toisiinsa.
Tästä syystä mieheni ja minä käymme baarissa välillä yhdessä, joskus yhteisten kavereiden kanssa, mutta useimmiten yksin. Baari on mukavan neutraali ja helppo paikka tavata kavereita. Ainakin meidän nuorempien kaupunkilaisten keskuudessa on vähän sellaista kulttuuria, että on helpompi tavata baarissa tai kahvilassa kuin kutsua kavereita kotiin kyläilemään.
Olemme molemmat opiskelijoita ja opiskelemme eri oppilaitoksissa, joten käymme myös opiskelijabileissä yleensä yksin. Tämä on mielestäni hyvä asia, koska pidämme avioliittoamme ja yhteistä aikaamme sen verran "pyhänä", että känniääliösekoilut on parempi hoitaa jossakin muualla kuin oman kullan silmien alla. ;)
Kahdenkeskistä aikaa vietämmekin mielellämme jossain vähän "arvokkaamassa" ravintolassa tai bilemestassa kuin lähiöräkälässä. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että kävisimme useamminkin mieheni kanssa kahdestaan parilla olusella lähiökapakassa, mutta hän ei tahdo viedä minua sellaiseen ympäristöön. Minusta se on aika romanttista, että mies tahtoo nähdä minua vähän paremmassa ympäristössä. :)
Olemme sopineet yhteiset rajat sille, mitä yksin juhliessa saa ja mitä ei saa tehdä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Näistä sitten pidetään kiinni.
Minun mielestäni on suorastaan elinehto, että suhteen molemmilla osapuolilla on omaa elämää ja omaa aikaa. Tällöin avioliitto on kahden *itsenäisen* ihmisen rakkaudelle perustuva liitto, ei riippuvuussuhde. Suhde näivettyy, jos kaikki täytyy aina tehdä yhdessä. Yhteisiä kavereita ja harrastuksia täytyy toki olla, mutta niin täytyy myös olla tilaa "omille" kavereille ja harrastuksille. Ei ole tervettä, että kaikki tehdään aina yhdessä.
Tällaisissa asioissa luonne-erot tulevat usein esiin. Meillä on niin, että minä viihdyn enemmän yksin, kun taas mieheni on erittäin ulospäinsuuntautunut. Niinpä hän käy kaveriporukalla baarissa ja saunailloissa useammin kuin minä. En näe tässä mitään ongelmaa, koska kyse on vain luonteiden erilaisuudesta. Näin minä saan tarvitsemaani omaa rauhaa, kun taas mies pääsee tapaamaan ihmisiä. Tämä on kuin palapeli: on kaksi täysin erilaista palaa, mutta ne sopivat täydellisesti yhteen juuri erilaisuuden takia.
Joten teillä, Ukko-Mies, voi olla niin, että vaimosi vain kaipaa enemmän omaa aikaa omien kavereidensa kanssa kuin sinä. Tässä ei välttämättä ole lainkaan kyse siitä, että hän tahtoisi pettää sinua tai jotain, vaan hänellä on ehkä erilaiset tarpeet olla kavereidensa kanssa kuin sinulla. Voisitko siis käyttää johonkin omaan juttuusi sen ajan, kun vaimosi käy baarissa? Voisit vaikka käydä itse tapaamassa omia kavereitasi tai käyttää sen ajan johonkin sellaiseen harrastukseen, josta vaimosi ei ole kiinnostunut.- avioliitot
jotka minä tiedän, ovat olleet kahden sellaisen ihmisen välillä, jotka eivät reissaa yksin ja kokevat olevansa hieman riippuvaisia toisistaan, jopa itsenäisyytensä menettäneitä.
Itsenäiset, omaa elämäänsä elävät vaimot ja miehet ovat eronneet vuosien saatossa.
Niin se vain on. Eihän se ehkä kivaa ole, mutta tämä on aika pitkälti tosi. Ainakin niiden suhteiden osalta, jotka minä olen elämäni aikana nähnyt.
Olen myös nähnyt muutaman avioliiton heikommat hetket - ja ne poikkeuksetta ovat alkaneet tai saaneet oireekseen yksin baareissa pörräämisen ja "oman elämän elämisen". Onneksi niistä pääsivät yli, vaikka helppoa se ei ollut. Ja onni kukoisti jälleen - yhdessä mennen ja eläen, ei erikseen. - näkemys
avioliitot kirjoitti:
jotka minä tiedän, ovat olleet kahden sellaisen ihmisen välillä, jotka eivät reissaa yksin ja kokevat olevansa hieman riippuvaisia toisistaan, jopa itsenäisyytensä menettäneitä.
Itsenäiset, omaa elämäänsä elävät vaimot ja miehet ovat eronneet vuosien saatossa.
Niin se vain on. Eihän se ehkä kivaa ole, mutta tämä on aika pitkälti tosi. Ainakin niiden suhteiden osalta, jotka minä olen elämäni aikana nähnyt.
Olen myös nähnyt muutaman avioliiton heikommat hetket - ja ne poikkeuksetta ovat alkaneet tai saaneet oireekseen yksin baareissa pörräämisen ja "oman elämän elämisen". Onneksi niistä pääsivät yli, vaikka helppoa se ei ollut. Ja onni kukoisti jälleen - yhdessä mennen ja eläen, ei erikseen.sillä lähipiirissäni on toisenlaisia kokemuksia. Jatkuva toisissa riippuminen on johtanut eroon. Liitot joissa kumpikin on myös saanut tehdä jotain itsellistä ovat edelleen kasassa. Mm. omat vanhempani eivät koskaan ole käyneet missään yhdessä, kummallakin omat ystävät ja muutama tietysti perhetuttukin, ja avioliitto on kestänyt 50 vuotta!
- Vaimo 83
avioliitot kirjoitti:
jotka minä tiedän, ovat olleet kahden sellaisen ihmisen välillä, jotka eivät reissaa yksin ja kokevat olevansa hieman riippuvaisia toisistaan, jopa itsenäisyytensä menettäneitä.
Itsenäiset, omaa elämäänsä elävät vaimot ja miehet ovat eronneet vuosien saatossa.
Niin se vain on. Eihän se ehkä kivaa ole, mutta tämä on aika pitkälti tosi. Ainakin niiden suhteiden osalta, jotka minä olen elämäni aikana nähnyt.
Olen myös nähnyt muutaman avioliiton heikommat hetket - ja ne poikkeuksetta ovat alkaneet tai saaneet oireekseen yksin baareissa pörräämisen ja "oman elämän elämisen". Onneksi niistä pääsivät yli, vaikka helppoa se ei ollut. Ja onni kukoisti jälleen - yhdessä mennen ja eläen, ei erikseen.Toivottavasti tuo kirjoitukseni ei antanut sinulle sellaista kuvaa, että me mieheni kanssa jatkuvasti juoksemme omilla teillämme, koska korostin tuota riippumattomuutta. Näin ei siis todellakaan ole, vaan vietämme hyvin paljon aikaa toistemme kanssa ja meillä on yhteisiä harrastuksia ja projekteja.
Luulen, että me tarkoitamme nyt vähän eri asioita riippuvaisuudella ja itsenäisyydellä. Sinä ilmeisesti tarkoitat tervettä riippuvaisuutta, sellaista jota on kahden ihmisen välillä, kun he ovat sitoutuneet antamaan elämänsä ja rakkautensa toisilleen, kun heidän elämänsä ja päämääränsä ovat hitsautuneet yhteen. Sinä ilmeisesti tarkoitit itsenäisyydellä sitä, että elää vain omaa elämäänsä välittämättä puolisonsa tunteista ja toiveista, että ne yksilölliset huvit ja tavoitteet menevät yhteisten edelle.
Minä en todellakaan tarkoittanut mitään tuollaista. Tarkoitin itsenäisellä sellaista ihmistä, joka kykenee seisomaan omilla jaloillaan, ettei hänen ole pakko tehdä kaikkea aina puolisonsa kautta. Tämän vastakohtana käytin sairaalla tavalla riippuvaista ihmistä, sellaista joka ei kykene elämään elämäänsä muuten kuin puolisonsa kautta.
Otetaanpa esimerkki. Mieheni on paras ystäväni ja ainoa ihminen, jolle voin uskoutua täydellisesti kaikessa. Tiedän, että olen myös mieheni paras ystävä ja uskottu. Jos haluan vaikka lähteä piknikille puistoon, voin pyytää ketä tahansa ystävääni mukaan, mutta pyydän mieluiten miestäni. Miksi? Koska nautin hänen seurastaan kaikkein eniten. Jos hän sitten sanoo, ettei pääse, pyydän vaikka jotakuta ystävääni. Mutta jos mieheni olisi AINOA ystäväni, olisin epäterveellä tavalla hänestä riippuvainen. Jos vaikka haluaisin edelleen mennä puistoon piknikille, pyytäisin miestäni mukaan. Miksi? Koska minulla ei olisi mitään muuta vaihtoehtoa! Jos sitten mieheni sanoisi, ettei nyt pääse, hermostuisin ja saisin mustasukkaisuuden puuskan, koska en voisi pyytää seurakseni ketään muutakaan. Mieheni taas tuntisi olevansa kahlehdittu.
Tuossa ensimmäisessä tapauksessa olisin terveellä tavalla itsenäinen, jälkimmäisessä epäterveellä tavalla riippuvainen. Olen nähnyt pariskuntia, jotka ovat olleet tuossa jälkimmäisessä tilanteessa, ja se ei ole ollut hyvä merkki.
Siitä olen samaa mieltä, että puolisot eivät todellakaan voi elää omaa elämäänsä täysin riippumattomina toisesta. (Ja miten voisikaan... minä en voisi edes ELÄÄ ilman miestäni!) Kun on naimisissa (tai sitoutuneessa parisuhteessa), ei omia menemisiään voi asettaa etusijalle, vaan täytyy ottaa puoliso, hänen tunteensa ja aikataulunsa aina huomioon. Tässä mielessä puolisot eivät olekaan täysin itsenäisiä. Mutta ei tämä todellakaan sitä tarkoita, että kaikki olisi pakko tehdä aina yhdessä. Olen edelleen sitä mieltä, että puolisolle täytyy antaa tilaa myös "omille" jutuilleen. Kait tämä riippuu myös pariskunnasta, mutta kyllä meillä ainakin molemmat tulevat höperöiksi, jos *kaikki* tehdään aina yhdessä. Kokeiltu on, eikä toiste kokeilla.
- ihmettelevä
Jos naisesi kerran haluaa bilettää ja sinä et sellaista voi hyväksyä niin miksi ihmeessä sitten avioiduit sellaisen ihmisen kanssa. Turha sitä puolisoaan on alkaa avioitumisen jälkeen muuttamaan. Joten kestä vaan hiljaa puolisosi reissut tai sitten etsi joku kotihiiri itsellesi.
- Dippadippadai
Olipas tämä hauska ketju, siitä kiitos aloittajalle! En tiennytkään, että näinkin vähäpätöinen asia nostattaa noin suuria tunteita... Mutta tässäkin asiassa on syytä pitää mielessään, että kukin tekee omalla tyylillään ja jos pariskunnan molemmat osapuolet ovat tilanteeseen tyytyväisiä, on se juuri se oikea ratkaisu.
Meillä mennään sekä yhdessä että erikseen. Nykyisin ehkä jopa enemmän erikseen, kun tuo symbioosivaihe on vaihtunut tällaiseen rakastavaan kumppanuuteen. Lisäksi miehen suosikkipaikat ovat sellaisia, joissa minä en viihdy ja päinvastoin. Kaverimme ovat suurelta osin yhteisiä, mies saattaa joskus mennä minun naiskavereideni kanssa ja minä hänen mieskavereidensa kanssa. Siis ihan yksikseen:). Hui kauhistus!
Meillä iltamenoja ei sen enempää suunnitella. Jos huvittaa mennä, eikä yhteistä ohjelmaa ole sovittu, niin lähteä voi vaikka tunnin varoitusajalla. Mikä meistä on kumpikaan toista kahlehtimaan? Pettämistä on ihan turha pelätä, koska jos niin pääsisi käymään, ei asiaa mustasukkaisuus ja vahtiminen auttaisi. Meillä pettämisenpelko on ehkä samantyyppistä kuin esim. autokolarin pelko; tiedetään, että sellaista tapahtuu ja sellaista voi tapahtua omallekin kohdalle, mutta etukäteen pelkääminen ei ketään pelasta. Riittää, kun ajaa turvallisesti ja järkevästi:D...
Teemme ystäviemme kanssa toki paljon muutakin, mutta näin nuorena tuo juhliminen ja tanssiminen on toisinaan hyvin virkistävää! Krapulaakin podetaan toisinaan, mutta se on pieni hinta kaikesta hauskasta...:) Ja uskon, että meidän ikäisistämme (alle 30 v.) suurin osa ajattelee näin, se on ihan normaalia! Baareissa tapahtuu paljon muutakin kuin flirttiä ja kännissä örveltämistä. Etukäteen laittautuminenkin on sellainen Naisten Salainen Rituaali ja yksistään jo ihan superkivaa, eikä siinä ole taka-ajatuksena muiden miesten miellyttäminen, vaan se hyvä fiilis jonka kauniit asiat saavat aikaan... Sitten jutellaan ja nauretaan ja lauletaan ja tanssitaan aamuun asti. Seuraavalla kerralla voidaan sitten mennä vaikka hiihtoretkelle tai konserttiin tai peli-iltaan tai pitää illan istujaiset jonkun kotona tai elokuvailta tai mitä tahansa... Yksin tai erikseen, miltä nyt silloin sattuu tuntumaan:)
Minusta on ollut hyvin vapauttavaa myöntää, että välillä toisen naama alkaa oikeasti kyllästyttämään ja silloin voi ottaa aikaa itsekseen (eikä se tosiaankaan tarkoita, että ei rakastaisi). Seuraavana päivänä sitä on ihan kuin eri ihminen ja se oma kultakin tuntuu taas juuri siltä miltä pitääkin:) - Vanha muija
Meillä tämä asia on aiheuttanut kiistaa aina. Puoliso on ollut mustasukkainen, on kai vieläkin. Takana on piiiitkä liitto (kymmeniä vuosia)Olen seurannut myös ystävieni liittoja, ja voi vain sanoa, että on montaa eri versiota.
Meillä puoliso ei hyväksy tansseissa käymistä yksin eikä muutakaan paikkaa, jossa tanssitaan. Mutta baarissa drinkeillä ja istumassa jne voi käydä, kunhan ei kovin usein. (n. 4 x vuodessa)
Olen sopeutunut tähän, koska puoliso ei itse käy koskaan missään eikä käytä enää alkoholiakaan. Minä olen paljon sosiaalisempi ja omistan paljon omia kavereita. Haluaisin kyllä juhlia enemmänkin, koska hauskan pito silloin tällöin sopisi minulle.Myös työporukalla käydään istumassa joskus.
kaikkea ei voi saada avioliitossa, näin se vaan on. Kompromissejä on tehtävä, jos liitto aikoo toimia.- tapauksessa pidä edes
ajatella menevänsä baariin ilman toista!
Sieltä sitä tarttuu wessanistuimista kaikenmailman herpekset ja klamydiat ja tietusti SE pettää.Se sika. Ihan varmasti.Ja vaimon kaveritkin vihaa sua.
Ja siksi ne haluavat yllyttää naistasi paheiden tielle, etenkin ne sikamaiset sinkut jotka jokapäivä ovat baarissa ja harrastavat holtitonta sukupuolielämää.Aina, ihan aina, eihän niillä ole muuta elämää raukoilla, ei sinkut käy töissä tai opiskele tai edes nuku tai syö, niillä ei ole sairaita sukulaisia eikä mitään muuta murhetta kun mites sais jonkun vaimon paheiden tielle.
Just ihan niinkuin kirjoitit, ei ole yhtään normaalia haluta edes kerran tavata ystäväänsä laisillisen jos toisenkin ääressä, siitähän se alkoholismi ja moraalinen rappiojalkaan.
Nyt siität sen muijan äkkiä niin loppuu se ulkomaailmaan haikailu.
- sherlock holmes
Kyllä ravintolasta haetaan seikkailua, etenkin vastakkaiselta sukupuolelta haetaan katseita ja flirttaillaan. Miksi sitä muuten niin pynttäydyttäisiin. Kyllähän nuori ja kaunis ihminen haluaa kokea itsensä halutuksi. Mielestäni ei flirttailu ole pahasta. Eri asia tietenkin, jos hoitaa itsensä vieraaseen punkkaan.
Ihmistä ei voi omistaa, eikä aikuisen ihmisen tekemisiä hallita. Jos vaimosi löytää uuden, niin hän ei ole sinulle oikea.- sherlock holmes
Unohdin vastata viimeiseen kysymykseesi.
Nuorempana kävimme nykyisen vaimoni kanssa usein kapakassa eli noin parikymppisenä. Toisinaan kävimme myös kavereiden kanssa. Nykyään yli kolmekymppisenä vaimo ei käy ollenkaan ja minä noin kerran pari vuodessa. Ja kyllä siitä on viehätys karissut vuosien varrella.
- Anniina
käyn baareissa vain kavereiden kanssa, koska mieheni ei baareista tykkää. Yhdessä käydään ulkona syömässä.
- Antero Kekki
Oletko todella noin mustasukkainen? Jos et tuon vertaa luota vaimoosi, niin olisiko kannattanut harkita avioliittoa hieman pitempään?
Mitä vittua te, miehet ja naiset, kyttäätte niitä puolisoitanne? Antakaa heidän elää!
Olemme vaimoni kanssa olleet naimisissa viitisen vuotta, ja kyllä, lähdemme kavereiden kanssa ulos jos siltä tuntuu, tietenkin asiaa tiedustellaan ensin toiselta, ettei hän ole ehtinyt suunnitella muuta yhteistä menoa. Käymme joskus jopa erikseen ulkomaanmatkoilla.
Mustasukkaisuus on sata prosenttisesti huonoa itsetuntoa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa6015058Mitä tapahtunut
Poliiseja monta autoa+panssariauto Porista kpäähän päin tänään klo n.20 kuka hurjistunut ?252984HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa2652391- 1251710
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.1271453Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon3471367Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E101193- 121095
Onko PS kaaoksessa?
Kuinka pahasti kulissit heiluu? Tulenarka aihe? Kyllähän vaalitappio toisensa jälkeen on vakava paikka, mutta jospa P73926- 108879