Vartalosi

En ole tyytyväinen, ulkonäkö on muuttunut jokseenkin paremmaksi mutta ei tuosta mitään iloa ole ollut.

"Huomaatko että ulkonäkösi vaikuttaa siihen miten muut sinuun suhtautuvat?"

Pitäisi varmaan olla joku vertailukohta että voisi tietää.

Ajatteletko paljon ulkonäköäsi?
Jonkun verran, en pakkomielteenomaisesti

Mihin olet ulkonäössäsi tyytyväinen?
Näytän aikast paljon nuoremmalta mitä olen, tykkään silmistäni

Mihin et?
takapuoli liian pieni ;p

Onko suhteesi vartaloosi/ulkonäköösi muuttunut iän mukana? Juu, ennen kaiken pysyminen kasassa oli itsestään selvää, nyt pitää huhkia, että kurvit(?) pysyy oikeissa paikoissa ;)

Huomaatko että ulkonäkösi vaikuttaa siihen miten muut sinuun suhtautuvat?
Jep, testasin asiaa täällä ja sainkin ensin paljon lokaa niskaani kun kuvani oli hiukan provosoiva, testiosa 2: vaihdoin kuvan sellaiseen missä näytän ajovaloihin jääneeltä peuralta ja suhtautuminen oli huomattavasti myönteisempää. Mielestäni tapani kirjoittaa ei ole muuttunut...interesting indeed.

Oikeassa elämässä en kiinnitä asiaan huomiota ja tuskin muutkaan, paitsi ehkä joskun kesä helteellä tulee pidempiä katseita, mutta eikö se ole normaalia.

Enpä o huomannu muuta, että kun naiset ovat jo omat kroppansa kalunneet läpi, niin nyt sitten tulevat miehiltä utelemaan, että ovatko he yhtä pässejä. No eivät ole. Kiitos ja näkemiin.

Ulkonäössä olen tyytyväinen kroppaan noin yleisesti ottaen, iho on ollut yksi murheenkryyni kun tuppaa aknea olemaan, tosin lievänä, mutta syö itsetuntoa rotanlailla, kun näpyt saisi pois niin sitten olisi hyvä.

Eipä juuri, ehkä lapsena ei tullut siitä välitettyä.

Jaa a vaikea mennä sanomaan.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ajattelen ulkonäköäni. Päivä päivältä hyväksyn ulkonäköni paremmin, vaikka se ei taatusti ole menossa komeampaan suuntaan.

Tyytyväinen olen kroppaani, tyytymätön hiusten harvenemiseen. Tosin en ikipäivänä olisi asiasta niin neuroottinen, että alkaisin syömään kaljuuntumisen esto lääkkeitä tai menisin hiusten siirtoon. Ihmisen on voitava olla ikäisensä näköinen.

Töissä alkaa ikä ja ulkonäkö suojata. Kukaan alaiseni ei ole pojutellut enää vuosiin ja baarissa parikymppiset mimmit ymmärtävät kiertää minut kaukaa.

En ajattele hirveästi ulkonäköäni. Minusta se vaan on terve merkki siitä, että viihdyn omassa kropassani ja olen sinut peilikuvani kanssa.

Olen tyytyväinen pituuteeni. Olen 188-senttinen ja se on mielestäni aika jees. Eli en ole mikään friikki mutta kuitenkin tällainen pitkänhuiskea. Aika optimaalinen siis.

Olen tyytyväinen siihen että olen näillä leveysasteilla suht eksoottisenoloinen kaveri. Hiukset ovat mustat ja kesäisin rusketun komeasti. Olen tyytyväinen sinivihreisiin silmiini. Olen tyytyväinen symmetrisiin ja komeisiin kasvoihini.

Olen tyytyväinen leveisiin hartioihini, paksuihin käsivarsiini ja lihaksikkaisiin jalkoihini. Myös perse on kuulemma oikein hyvä.

Mihin en ole tyytyväinen..? Kuulostaa varmaan itseriittoiselta mutta en kyllä tällä hetkellä muutaisi ulkonäössäni juuri mitään. Paitsi että haluaisin rintakarvat. Ei mitään pöheikköä mutta sillai sopivasti. Ärsyttää kun rinta on sileä kuin vauvan peppu.

Miten muut minuun suhtautuvat? No yksikään nainen ei ole koskaan karkuun lähtenyt. Ulkonäköni kaiketi miellyttää valtaosaa naisista, sillä mielellään he tuntuisivat olevan tekemisissä kanssani. Muiden miesten osalta en ole juuri kateutta kohdannut(yksi poikkeus tosin kerran oli, mutta se on pitkä tarina). Johtunee ihan siitä simppelistä syystä etten ole mikään ylpeä kusipää. Eli kaikkien kanssa tulen juttuun.

tulee luonnollisesti jossain määrin ajateltua ulkonäköään, ettei esim. karvat rehota tai hiukset ole kuin kananperse. Mutta arkisin en jaksa meikata ollenkaa. Olen tyytyväinen kokonaisuuteen, olen hoikka ja sopusuhtainen, vaikka joissakin kohtaa olis parantamisen varaakin. Teininä oli kauheet paineet pienistä rinnoista, huonosta ihosta ja silmälaseista, mut vanhemmiten nekin on hyväksyny.

Vaatetukseni tuntuu herättävän ihmisissä erityistä huomiota. Olen jo yli 10 vuotta pukeutunut mustiin ja vielä tänä päivänäkin ihmiset luulevat saatananpalvojaks. Kun vedän kunnon goottivarustuksen päälle, tilaa tulee kummasti ympärille. Jotkin pitävät pelottavana ja vaikeasti lähestyttävänä.

Nainen ajattelee aina ulkonäköänsä.Ei ikä sitä muuta.

Tyytyväisyyden aste vaihtelee.
Maan vetovoimaan:(

Ikä antaa tyytyväisyyden tunteen ja itsensä hyväksymisen varmuuden - olla ihan vain oma itsensä.Toisaalta mahdolliset muutoksetkin vaatisi väh.plastiikkakirurgia..

Kyllä...Jokainen nainen voi helposti todentaa asian menemällä esim.Stockmannille verkkareissa tai täydessä sotavarustuksessa..Kohtelu on täysin erilaista..Olemme hyvin ulkonäkökeskeinen kansakunta..

Ajatteletko paljon ulkonäköäsi?

Vuosi vuodelta vähemmän. Aikaisemmin olin melko ulkonäköfiksoitunut ihminen, siis lähinnä omaan ulkonäkööni.

Mihin olet ulkonäössäsi tyytyväinen?
Mihin et?

Jaa, sensuelli olemus, kauniit silmät.
Vatsa voisi olla litteämpi.

Onko suhteesi vartaloosi/ulkonäköösi muuttunut iän mukana?

Nykyisin hallitsen vartaloni eli mulla on hyvä tasapaino ja kaunis liikehdintä. Nuorena tyttönä en hallinnut kroppaani, mistä seurasi negatiivinen kuva omasta ulkonäöstä.

Huomaatko että ulkonäkösi vaikuttaa siihen miten muut sinuun suhtautuvat?

Muut katsovat minua siten kuin itse katson itseäni. Siltä ainakin vaikuttaa.

en viitsi paljon ajatella ulkonäköäni enkä varsinkaan panostaa siihen. Ja tämä ei tarkoita etteikö syytä olisi, vaan että olen laiska. Laiskuuteni kulminoituu perseläskeissä joista olen tälle päivälle jauhanut ihan tarpeeksi toisaalla.

Yleensä olen tyytyväinen ulkonäkööni. En osaa tälläytyä, baariinkin töytäsen usein ihan naturaalina, korkeintaan ripsiväriä ja puuteria. Kerran kun laitoin rajaukset silmiin niin kaveri luuli että ripsarit oli levinny. Meikkaushommat ei vaan suju. Tukkakin on justiinsa siinä asennossa missä sattuu olemaan.

Tykkään siitä että näytän nuorelta tytöltä, viimeksi viime viikolla prismassa myyjä kysyi papereita kun ostin tupakkaa (olen 29). Yöbaariin ei mitään asiaa ilman papereita. Minkäs teet, hyvät geenit ja luontainen prinsessamainen viehätysvoima siihen päälle niin ei paljon läskiperse menoa jarruta:)

Helpottaa jo. Silloin kun käytin nuoremman miehen vaatteita tuli ajateltua. Näin on parempi.

Toivon että ajattelisin ulkoisia asioita vähemmän yleensäkin. Mutta se ei ole helppoa, koska silmäni viihtyy kauniissa pinnassa. Nautin kauneudesta, mutta en haluaisi että se vaikuttaisi siihen miten suhtaudun ihmisiin.

Komplekseja minulla ei ole. Olen yhä tyytyväisempi kroppaani. Sen sijaan iän merkit nyt ei hirveästi innosta. Vanheneminen mietityttää.

En tiedä miten vaikuttaa muihin. Toisinaan minua tuijotetaan, olen ajatellut että olen tutun näköinen. Täysin tuntemattomat ovat sanoneetkin minua tutun näköiseksi. Mietin että kukahan se tuttu on :) Sen sijaan olen tehnyt testejä pukeutumisella. Pukeutuminen vaikuttaa paljon suhtautumiseen. Jotkut vaatteet saavat aikaan tuhinaa, toiset saavat ihmiset väistämään ja avaamaan ovia.

Lähes päivittäin kuulen kommentteja ulkonäöstäni ja itse en sitä haluaisi korostettavan niin paljon.

Olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Rakastan vartaloani ja mitään en siitä muuttaisi. No, koskaan ei tietysti voi olla liian kiinteä.

Ei ole muuttunut. Olen aina halunnut olla hoikka ja sellaisena pysynyt. Pienen kokoni vuoksi minua ilmeisesti luullaan aina nuoremmaksi mitä olen.

Kyllä ajateltua vähän liiankin kanssa tuota omaa ulkonäköä, ei hyvä.

Mihin kohtaan olen tyytyväinen ?

Mikähän osa-alue se vois olla ? No ehkä tulla vasemman jalan pikkuvarpaan juuressa on ihan hyvä paikka :)
No sanotaan nyt kuitenkin et yläkroppa ja jalat ovat kyllä ihan jes. Jalat kyllä alkaa oleen hivenen liian vahvat.

Keskivartaloon en ole tyytyväinen ja vaatis vähän hommia vaikka kaverit kyllä jatkuvasti toitottaa et ei mun mitään tarvitse tehdä.

Suhtautuminen on muuttunut iän myötä aikas rajusti. Ennen en kiinnittänyt mitään huomiota ulkonäköön mut jokunen vuosi takaperin aloin kiinnittää siihen huomiota.

Ulkonäköni on kyllä muuttanut muitten ihmisten suhtautumista kohtuullisen rajusti varsinkin teidän otusten puolelta. Aikaisemmin kontaktit olivat lähes tulkoon olemattomia mut muutoksen jälkeen tilanne on ollut kyllä ihan toinen.
Tässä suhteessa voinen sanoa et ulkonäöllä on suuri merkitys.

Ajattelen päivittäin ulkonäköäni jo sen vuoksi, että olen palvelualalla töissä. Muutenkin yritän pitää itseni kunnossa liikunnan ja terveellisen ruuan avulla. Tietty tällään itseäni baariin niin kuin muutkin nuoret naiset.

Olen tyytyväinen todella tummanruskeisiin silmiini ja helposti ruskettuvaan ihooni sekä pienikokoisuuteeni. Muotoja saisi olla hiukan enemmän oikeissa paikoissa.

Nuorempana stressasin enemmän painoni vuoksi, mutta nykyään alan myös toimenpiteisiin, jos maha alkaa kasvaa. Muualle se läski ei oikeastaan kerry minussa:)

Ulkonäköni vaikuttaa muiden suhtautumisessa minuun. Tämä pätee varmasti kaikkiin ihmisiin. Pukeudun suhteellisen normaalisti/trendikkäästi, ja pidän huolta ulkonäöstäni. Useimmat ihmiset ovat minulle ihan mukavia. Jos vaihtaisin saatananpalvontatyyliseksi pukeutumiseni, niin varmasti ihmiset suhtautuvaisivat erillä lailla.

joo,kyl vanhemmiten tulee ajateltua päivittäin ulkonäköä et apua olen lihonut/ joskus myös laihtunut?! naama säilyy raikkaana, mutta kroppa ei pysy kun ei liiku tarpeeksi. Tottakai ikä vaikuttaa: just haastattelin roskapankin laiheliinipoitsua joka istuu vähintään 6h joka pvä siellä ja kokemusta on n.10 vuoden ajalta..Hän kertoi että 5 kiloa ja vatsaa on tullut viimeisen viiden vuoden aikana..
joo, jotkut sanovat tietenkin et itse en ole enää hoikka, mut mitä sit? Kun just voitan loton päävoiton näillä minuuteilla..

""Ajatteletko paljon ulkonäköäsi?""

- Joskus ajattelen liikaakin, joskus en ollenkaan.


""Mihin olet ulkonäössäsi tyytyväinen?
Mihin et?""

- Olen tyytyväinen kroppaani (eli pituus, paino ja muodot suht kohdillaan) ja hiuksiini. Kasvonpiirteisiini olen joskus tyytyväinen ja joskus en. Ihooni en aina ole myöskään tyytyväinen.


""Onko suhteesi vartaloosi/ulkonäköösi muuttunut iän mukana?""

- Muistan, kun joskus 12-13 -vuotiaana katselin ensimmäistä kertaa vartaloani peilistä niin, että todella kiinnitin huomiota siihen miltä se näyttää. Olin yllättävän tyytyväinen näkemääni silloin, koska muistan pitäneeni itseäni joskus lapsena pulleana (mitä en ole ollut). Mutta murrosikä toi kyllä aika raskastakin kritiikkiä omaa vartaloaan kohtaan ja suurimmaksi osaksi en ollut siihen tyytyväinen. Raskauksien ja synnytysten jälkeen opin vasta kunnolla nauttimaan omasta vartalostani ja ulkonäöstäni. Olen mielestäni jopa paremman näköinen nykyään kuin ennen niitä. En tiedä johtuuko se enemmän fyysisistä muutoksista vai muutoksista korvien välissä.


""Huomaatko että ulkonäkösi vaikuttaa siihen miten muut sinuun suhtautuvat?""

- Isojen rintojeni (ja muutenkin kroppa sopusuhtainen ja kai ihan kaunis) takia tuntuu, että miehet eivät minusta muuta huomaakaan kuin sen mitä löytyy kaulasta alaspäin. Kärsin siitä, koska omasta mielestäni parhaat ominaisuuteni kuitenkin löytyvät luonteestani.

Yleisesti ottaen olen tyytyväinen.

En voi valittaa, kun maailmassa niin monella asiat huonommin.
Ja vastakkaiselta sukupuolelta saan huomiota ihan liiankin kanssa.

Suhde kroppaani on muuttunut, onneksi.
Kymmenen vuotta kärsin bulimiasta ja huono itsetunto on aina ollut tavaramerkkini.
Laihdun tai lihon 5 kiloa, niin kukaan ei kuitenkaan huomaa mitään. Tämän tajuaminen oli minulle iso helpotus.

Fyysistä puolta tärkeämpää minulle on vaate- ja hiuspuoli, niiden täytyy vastata päivän fiilistäni tai muuten päivä on pilalla.

Ei siinä ole mitään ajateltavaa. Tylsä ajattelun kohde.

Fyysiset mitat olleet täsmälleen samat armeija-ajoista lähtien, eli ei muutosta yli kymmeneen vuoteen. Eipä kyllä ole ollut yritystäkään.

Tai niin no, ajattelinhan minä ulkonäköäni viimeksi pari vuotta sitten, kun päivitin silmälasit tämän vuosikymmenen malliin.

Muutoinkin ulkonäköön huomiotaan kiinnittävät ihmiset ovat oman kokemukseni mukaan suurimmaksi osaksi pinnallisia.

Pete on erittäin tyytyväinen vartaloonsa! Vois jopa sanoo, et Peten vartalo on täydellinen!

Pete käy ahkerasti salil (meitsi ei kuitenkaa paljasta mil salil, ettette tuu urkkii sinne), mistä johtuen kroppa on timmi ja rintalihakset on varmast isommat ku tissit useimmil palstan naisil. Pete ei kuitenkaa tiedä kuppikokoonsa, koska ei käytä rintsikoita! Ainoon poikkeuksen tähän muodosti viime pikkujoulut, sillon meitsi tanssi pöydäl Macarenaa tiikerikuvioiduis rintsikois ja stringeis toimiston tyttöjen hurrates ympärillä!

No en juuri ajattele ulkonäköäni (tunnusta ainakaan). Tyytyväinen olen esimerkiksi painooni, silmiini, kasvonpiirteisiini ja hymyyni. Tyytymätön en taida olla vaikka täydellinen en ole. En osaa sanoa onko suhtautuminen omaan kroppaan tai ulkonäköön muuttunut. Olen varmaan aina ollut tarpeeksi tyytyväinen.

Totta maar ulkonäköni vaikuttaa siihen miten muut (varsinkin miehet) minuun suhtautuvat. Saan huomiota, mutta mieluusti kuuntelisin kehuja säkenöivästä luonteestani kuin naisellisista avuistani :)

kait on aika suhteellinen käsite, ainakin sen verran etten kehtaa ihan paskoissa ja rikkinäisissä vaatteissa lähteä ihmisten ilmoille. Luoja soi mulle kohtalaisen haban, ei oikein muuta ylpeyden aihetta joten pakko olla siihen vähäänkin tyytyväinen.

Ehkä sen verran on suhtautuminen muuttunut et killinä en saanu oikein mitään actionia aikaseksi tyttöjen kans, näin vanhemmalla iällä taas on ollu sentään jotain actionia joten kait mä pidän itteäni ainakin piirun verran uroksempana nykyään kuin esim. 18 vuotiaana.

"Ajatteletko paljon ulkonäköäsi?"
- Parta tulee ajettu, ehjät ja puhtaat vaatteet on päällä eikä letti harota. Noilla mennään, eikä paljon enempi ajatella.

"Mihin olet ulkonäössäsi tyytyväinen?"
- Erityisen tyytyväinen olen yläselkääni. Se on tieten jääny pysyväksi muistoksi teiniajoilta.

"Mihin et?"
- No tuo six-packiin ku sais hieman tavaraa lisää niin sit oisin taas vähän aikaa ehkä tyytyväinen. Ei vaan jaksa reenata.

"Onko suhteesi vartaloosi/ulkonäköösi muuttunut iän mukana?"
- No ei erityisemmin. Paitsi jos ajattelee teiniaikoja niin luulot on kasvanut ;) Pissa nousee vähitellen päähän, mutta se aika jolloin palataan maan pinnalle lähestyy vuosi vuodelta, ehkä.

"Huomaatko että ulkonäkösi vaikuttaa siihen miten muut sinuun suhtautuvat?"
- Kyllä...baarissa pukeutumisen vaikutuksen huomaa ja duunissa saa kärsiä ajoittain beibi feissistä.

"Ajatteletko paljon ulkonäköäsi?"
ajattelu = jotain syötävää? En.

"Mihin olet ulkonäössäsi tyytyväinen?"
Lähinnä toi kokonaisuus, lisäksi yksityiskohdat toimii loistavasti.

"Mihin et?" Melko irrelevantti kysymys.

"Onko suhteesi vartaloosi/ulkonäköösi muuttunut iän mukana?"
Kukas joogaava pianisti joskus sanoi etta "kehoni ei ole mikään pururata"? Ralf Gothoni? No voi voi, setä istuu sitten jalat ristissä ja hymisee. Minun on. Sen verran on iän muota huomannut että kroppa voi myös mennä särki (vauhdilla on usein tekemistä tämän kanssa). Suomessa on kuitenkin paljon hyviä kirurgeja ja arvet on (kuulemma) seksikkäitä joten ei tässä toistaiseksi isompaa ongelmaa. Mutta myönnetään, nykyään joskus tulee jopa vähän säälittyä omaa kroppaa. Silti se on ensisijaisesti työkalu eikä itsetarkoitus.

"Huomaatko että ulkonäkösi vaikuttaa siihen miten muut sinuun suhtautuvat?"
No johan toki. Kiitokset tässä yhteydessä näille "muille" 8-).

/Nev

ihan tyyytyväinen. yläkroppa on meikäläisel kondiksessa. jalkoihin pitäisi timmiä vielä saada. en ajattele paljoakaan ulkonäköäni, sen verran mitä peilistä näkyy. kyllä se niin vaan on, että helpommin saa naista jos on kunnossa...ja valinnan vara kasvaa.

Ajatteletko paljon ulkonäköäsi?

- Yleensä en. Joskus harvoin sattuu päiviä jolloin tulee skitsoiltua jostain epäoleellisesta kuten että tukka puskee vain asentoon urpo tai vielä urpompi.

Mihin olet ulkonäössäsi tyytyväinen?
Mihin et?

- Kavereihin verrattuna runko on pysynyt hyvin kuosissa ja petraantunutkin treenauksesta.
No lisäpituus ei varmaan laskisi pointseja, ja nokka vois kai olla komeampikin.

Onko suhteesi vartaloosi/ulkonäköösi muuttunut iän mukana?

- Keskenkasvuisena oli tietysti kaikenlaisia epäilyksiä, nyt osaa ottaa rennommin

Huomaatko että ulkonäkösi vaikuttaa siihen miten muut sinuun suhtautuvat?

- Vaatetuksella on jotain vaikutusta, mutta myös sillä millainen fiilis ja asenne itsellä milloinkin on, uskon että se heijastuu myös koko olemukseen.