Herätkää lasten isät vastuuseen

Vaan miksi ihmeessä äiti on tehnyt lapsen keskenkasvuisen miehen kanssa? Oliko silloin lapsen saaminen tärkeämpää kuin se, kenen kanssa se on tehty tai kenen kanssa se oli tarkoitus kasvattaa?

Nainen päättää yksin lapsen synnyttämisestä eikä miehellä ole muuta vaihtoehtoa kuin pakkoisyys. Lapsesta aiheutuvat kustannukset johtuvat siis naisen päätöksestä. Vastuu kustannuksista pitää olla aiheuttajalla eli lapsen äidillä. Nykyisin näitä äityleiden laskuja maksatetaan mm. työnantajilla ja veronmaksajilla. Turha valittaa, että näitä elättejä pidetään sossupummeina.

Ymmärrän kyllä, että vituttaa kun et pääse enää osingoille äijän palkasta. Toivottavasti sait edes puolet talosta erossa... ¤!!"#%

tilaa...

Kaikki siis olisi hyvin naisen mielestä, jos mies vain ostelisi lapselle kaikkea ylimääräistä. Just, joo...

oli se, että yksinhuoltaja äitini osti minulle kaikki, siis aivan kaikki. Ja raatoi ja opiskeli minun kasvattamiseni ohella. Hän sai minut parikmppusenä, mutta osoitti todellista sitkeyttä opiskellen siinä sivussa kaksi tutkintoa ja elättäen meidät molemmat. Isältäni en luonnollisesti saanut MITÄÄN. En edes elatusapua. Että näin! Ja kaikki kunnia äidilleni!! Hän ei balannut koskaan tai hyvin harvoin (en koskaan nähnyt häntä kännissä), ei ollut iltoja pois, ja muutenkin aina ajattelemassa minun parastani. Kaikki vähät rahat laittoi minun hyvinvointiin, tanssitunnit, kielimatkat, muut harrastukset yms... Mutta tosiaan, isältä ei mitään.

Olen ite kanssa elänyt lapsuuteni yh-äidin kanssa.
Meitä oli 4 sisarusta, mä olin jotakin just alle kouluikäinen, kun äijä löysi uuden naisen itselleen.
Ukko muutti uuden naisensa kanssa Ruotsiin ja elatusmaksut pääsi unohtuun (niitä ei tullut häneltä ollenkaan).
Eipä se mutsi paljon kerinnyt nauttimaan siivoojan palkallaan paljon puhuttua yh-äitien syntistä elämää.
Opiskeli ittelleen uuden ammatin ja osti talon.
Kun mä olen asioita funtsinut, niin kyllä sitä olisi halunnut urheiluvälineitä sun muita juttuja kun ei niitä äiti oikein pystynyt ostamaan, mutta kuitenkin sitä eniten kaipasi sitä isää.
En nimittäin sitä nähnyt ennen, kuin sen aikuisena etsin ja totesin, että ei tuo meitä kaivannut.

Miun mielestä, lasten isä voi ostaa kyllä itsellensä ihan mitä haluaa ja en pidä ajatuksesta, että ostelisi koko ajan jotain ylimääräistä lapsille.

Sen vastuun ja välittämisen voi näyttää lasten kanssa olemalla ja niiden kanssa touhuamallakin.
Toki silloin tällöin ostaa jotain, mutta miksi pitäisi opettaa lapset siihen, että aina saa sen mitä haluaa?

Täytyy varmaan todeta, että itse olen onnekas sen suhteen, ettei ole koskaan tarvinnut ajatella niin ettenkö voisi jotain tarpeellista lapsille ostaa, sen takia ettei ole varaa.Eikä valittaa siitä, ettei lasten isä anna mitään "ylimääräistä".

Mielestäni ei ole lasten edun mukaista alkaa riidellä rahasta ja siitä mitä mies ostaa itselleen?

Tiedän toki tapauksia, joissa äiti on kotona lasten kanssa, työttömänä ja rahaa ei ole. Kummasti vaan hobbarista ilmestyy uusia mattoja lattialle ja itselle uusia vaatteita. En tietysti yleistä.

Mutta meitä on niin moneksi.. :)

Mielestäni kunhan nyt synttärinä ja jouluna muistaisi sen lapselle siitä tulleen välittämisen ajatuksen vuoksi jollain lahjalla, jos hän muutenkin on lapsen elämässä. Ja jos kysyy lahjatoiveita lapselta ja lupaa lapselle ostaa jotain niin ostaa. Jos ei muutenkaan tapaa lasta niin ei se lapsi odota lahjaakaan ja siitä kärsi, jos ei saa mitään häneltä.
Minulla on mennyt koko lapsen elämän ajan kaikki rahat lapseen vuokran ja omien ruokakulujen jälkeen. Kelalta sain elatustukea ja lopulta minimin lapsen isältä. Lapsi elää kuten rikkaiden lapset eli saa harrastaa samoja lajeja ja tehdä samoja asioita. Olen hoitanut häntä 24/7, joten ei yhtään baarireissua tai kenenkään näkemistä ilman lasta.
Minä olen vain iloinen ja kiitollinen että en joudu maksamaan enää lapsen isän kuluja siitä pienestä tulostani jota tein jonkin aikaa. Pari vuotta Kelan lapsilisä ja elatustuki meni täysin hänelle eikä lapseen. Hänen mukaan vähintään puolet niistä kuului hänelle, koska hän on puoliksi lapsen luonut kanssani ja koska täysimetin lasta vauvana eikä lapsi siten tarvinnut ruokaa. Lapsen ollessa vuoden hän ehdotti, että hän voisi maksaa 10 euroa elatustukea/kk lapsesta jos tunnustaisi isyyden. Oli hassua kun rahaa meni monena kuukautena 500-700 euroa ja esim. 250 euron hänen velan maksun jälkeen hän ehdottaa ja tarjoaa kymppiä kuussa. Otin velkaa paljon ja maksoin hänen velkoja. Hänellä on 4 kertaa isommat tulot kuin minulla, mutta hän kertoi, että hänellä on niin isot rahaongelmat, että ei varaa ruokaan ja asuntolainan maksuun omasta talosta. Myöhemmin paljasti valheen ja kertoi kymmenistä tuhansista säästötilillä. En pyytänyt elatustukea häneltä ikinä. Lopulta hän myönsi isyyden ja hänelle määrättiin pakollinen minimi silti, vaikka sanoin että en halua häneltä yhtään mitään, vaikka menetin Kelan elatustuen sen takia.
Lapselle hän on vieras mies. Lapsi ei odota häneltä synttärinä tai jouluna mitään eikä saa. Lapsi ei puhu hänestä eikä kaipaa muutenkaan.

Jos biologinen äiti tai isä tai muut sukulaiset ei tapaa lasta, pidä yhteyttä eikä ole muutenkaan osa heidän elämää niin ei kyllä tarvitse jouluna ja synttärinä muistaa lasta myöskään. Ei se lapsi osaa kaivata mitään heiltä. Jos muutenkin näkee niin hyvä jos kortin ja jotain pientä laittaisi vain sen ajatuksen vuoksi tai soittaisi onnittelut. Lapselle lahjassa tärkeintä on se ajatus minkä he saavat siitä, että joku välittää ja rakastaa heitä. Samoin yhteisessä ajan vietossa.
Jos etävanhempi tapaa lasta niin toki olisi reilua, että hän maksaisi puolet isoista menoista, jos lasketut elatusosuudet menee kokonaan päivähoitoon. Jos vaatii tapaamisia ja huoltajuutta niin ottaa myös vastuuta yhtä lailla taloudellisestikin.