rakkauskakkaus

Hyvää yötä.

- -

Oon nimittäin tehny tietokoneella töitä koko illan ja tässä nukkumaan mennessä ajattelin tulisko mitään ystävällistä mitä vois palstalle heittää ennen ku koneen sammutan. Tämmönen rakkauskakkaus sitte tuli. Ihan sydämestä tulikin.
Kauniita unia. Hali.

että mitäs sitä tuli tietsikalla tänään tehtyä? tässä pieni näyte...
asiahan alkoi siitä, kun vähäsen tarkastelin Kosinskin romaania Kirjava lintu, en varsin lukemaan jaksanu ryhtyä mutta siis tarkastelin. ja niin muistelin nuoruudessa omistaneeni tekijän romaanit askelia ja flipperi. askelista mulla ei oo minkäänlaista muistikuvaa paitsi että on Pentin suomentama. flipperistä muistan vähän, juonta en mutta tunnelman ja sen yhden cuba libre jutun. kirjan lukemisesta aikaa yli 20 vuotta. jos näillä eväillä ois pitäny kirjoittaa jonkinlainen kirjailijaesittely, eihän siitä mitään ois tullu.

joten, suomenkielistä höpinää kun ei löytynyt kävin englannin kielisiä sivua netissä läpi jos ehkä kirjailijasta jotain tietoja kertyisi. niitä tässä illan mittaan.
tulos..



KOSINSKI, Jerzy (1933 - 1991)
Jurek Nikodem Lewinkopf syntyi venäjänjuutalaiseen perheeseen Lodzissa 18. 6. 1933.

Perhe asui itäisessä Puolassa. Natsimiehityksen tapahduttua isä muutti sukunimen Kosinskiksi varjellakseen perheen keskitysleiriltä. Todennäköistä on että ahdistavissa olosuhteissa, jatkuvan pelon alla lapsuuttaan elävä Jurek joutui näkemään kauhistuttavia asioita, jotka menivät yli lapsen käsityskyvyn: tuttujen perheiden pidättämisiä, väkivaltaa ja terroria. Hän pelkäsi oikean identiteettinsä paljastumista. Jopa pissaamisen kanssa oli oltava varovainen jotta ympärileikkaus ei paljastaisi juutalaista syntyperää.

Toisen maailmansodan päätyttyä Jerzyn isästä tuli kiihkeä kommunisti ja myös Jerzy kannatti puolueen ideologiaa vilpittömästi. Hän opiskeli yliopistossa sosiologiaa ja kulttuurihistoriaa.

Yhteiskunnallisten olojen muotoutuessa sekä iän karttuessa Jerzy pettyi kommunismiin ja alkoi suunnitella muuttoa länteen.

Jerzy Kosinskin uusi elämä alkoi hänen loikattuaan Yhdysvaltoihin joulukuussa 1957. Muutaman vuoden kuluttua ilmestyivät esikoisteokset, kommunismin vastaiset The Future Is Ours, Comrade (1960) ja No Third Path (1962). Kosinski kirjoitti kirjat salanimellä Joseph Novak.

- - -

Columbian yliopistosta valmistuttuaan Kosinski toimi esitelmöitsijänä Yalessa, Princetonissa, Davenportissa ja Wesleyanissa. Rahahuolet päättyivät hänen avioiduttuaan 18 vuotta itseään vanhemman rikkaan perijättären Mary Hayward Weirin kanssa 11.1.1962. Pariskunta lensi ympäri maailmaa yksityiskoneella ja vietti aikaa ylellisesti sisustetuissa asunnoissaan Pariisissa, Lontoossa, Pittsburghissa ja Southamptonissa.

Vuonna 1965 Kosinskille myönnettiin Amerikan kansalaisuus. Samana vuonna ilmestyi esikoisromaani The Painted Bird. Romaani oli välitön sensaatio. Tunnelmaltaan raskaan suggestiivinen, paikoitellen kafkamaisen epätodellinen, painostavassa raakuudessaan puistattava ja lumoava romaani on kuvaus kuusivuotiaan pojan epätoivoisesta vaelluksesta kylästä kylään, hänen pakoillessaan natseja ja vihamielisiä talonpoikia Puolan takapajuisella maaseudulla, keskellä epäluuloja ja taikauskoa. Romaanissa ei kerrota pojan nimeä, ei uskontoa eikä etnistä syntyperää, mutta hän on liian mustatukkainen ja iholtaan väärän värinen ollakseen maaseudun omaa väkeä. Maalaiset pitävät häntä joko juutalaisena tai mustalaisena, joka tapauksessa vaarallisena oliona, jonka piilottamisesta voi seurata ankara rangaistus. Traumaattisten kokemusten seurauksena pojasta tulee mykkä useiksi vuosiksi, kunnes hän hiihto-onnettomuuden seurauksena saa puhekykynsä takaisin.

"Ääni jonka olin kadottanut kaukaisessa kyläkirkossa oli löytänyt minut jälleen ja täytti koko huoneen. Puhuin äänekkäästi ja taukoamatta, ensin samalla tavoin kuin maalaiset, sitten kuin kaupunkilaiset, niin nopeasti kuin kykenin, hullaantuneena äänistä jotka olivat täynnä merkitystä, aivan kuten märkä lumi on täynnä vettä, vakuuttaen itseäni yhä uudelleen että puhe kuului nyt minulle, että sen tarkoituksena ei ollut paeta ovesta joka avautui parvekkeelle."

Romaanin sensaatioarvoa lisäsi sen todenmukaisuus. Kosinski näet väitti tarinaa kuvaukseksi omista kokemuksistaan: natseja pakoileva, puhekykynsä menettänyt lapsi on hän itse. Hienostokutsujen illanvietoissa ja yksityisissä keskusteluissa kirjailija järkytti kuulijoita makaabereilla kertomuksilla väkivaltaisesta lapsuudestaan.

Kun tarina julkisesti kyseenalaistettiin, tekijä alkoi pyöristellä puheitaan. Kirjassa kuvattu tarina olikin eräänlainen omaelämäkerta - kuvaus eräästä aikakaudesta, lapsuudesta jonka tuhannet ja taas tuhannet joutuivat käymään läpi. Kosinski ei tunnustanut kirjan tarinaa epätodeksi vaan antoi ymmärtää, että vaikka kaikki ei olisikaan tapahtunut juuri tällä tavalla, kuitenkin kyse oli hänen elämästään, siitä mitä hän erään aikakauden lapsena joutui kokemaan. Myöhemmin - koska vastustajat eivät kyllin selkeästi kyenneet näyttämään epäilyksiään toteen? - hän palasi alkuperäiseen kertomukseen ja väitti romaanin kuvaavan nimenomaan omia lapsuuskokemuksia.

- - -

Tärkeitä vuosilukuja:

1966 - Kosinski tapaa tulevan vaimonsa Katherina von Fraunhoferin.

1968 - Kosinskin ensimmäinen vaimo Mary kuolee.

1969 - Kosinskin toinen menestysromaani, Steps, ilmestyy. Romaani palkitaan National Book Awardilla ja käännetään heti ilmestyttyään useille kielille. Kahdeksas elokuuta kirjailija palaa matkaltaan Pariisista aikoen osallistua päivälliskutsuille Sharon Taten ja Roman Polanskin asunnolla Hollywoodissa mutta sekaannuksen vuoksi lentää Los Angelesin sijasta New Yorkiin. Kirjailijan tarinaa päivälliskutsusta ja matkasekaannuksesta on myöhemmin epäilty, mutta tarina saattaa hyvinkin olla totta. Murhattuihin päivällisvieraisiin kuului Kosinskin hyvä ystävä Voytek Frykowski.

1971 - Kosinskin äiti kuolee Puolassa. Novelli Being There ilmestyy ja on arvostelu- ja myyntimenestys. Kirjaa tunnetumpi lienee Hal Ashbyn ohjaus vuodelta 1979. Peter Sellersin roolityötä puutarhuri Chancena pidetään yhtenä Sellersin parhaista suorituksista. Kosinskia on syytetty plagioinnista tarinan suhteen, koska novelli muistuttaa puolalaisen kirjailijan Tadeusz Mostowiczin vuonna 1932 ilmestynyttä menestyskirjaa Kariera Nikodema Dyzmy (Nikodemus Dyzmyn ura).

1973 – Kosinskin seuraava romaani, The Devil Tree. Kirjailija valitaan kansainvälisen PEN-järjestön Amerikan osaston johtajaksi.

1980-luvulla kirjailijan maine kuitenkin tahriutui lopullisesti. Kosinskin vaikutusvaltaiset ystävät ja tukijat olivat uskoneet kirjailijaan ja puolustaneet häntä syytöksiä vastaan, mutta kesäkuussa 1982 kirjailijan ja hänen tukijoidensa niskaan kaadettiin kylmää vettä: Village Voice alkoi iskeä faktoja pöytään ja Kosinski paljastettiin valehtelijaksi. Todistusten mukaan osa hänen menestysteoksistaan on niin suuressa määrin toisten avulla kirjoitettuja ettei Kosinskia voida pitää todellisena tekijänä.

Niin tai näin, Kosinskin parhaat romaanit ovat joka tapauksessa tunnelmiltaan vaikuttavia kuvauksia mielen hämäriltä alueilta, arkitodellisuuden ja epänormaalin, käsitettävän ja käsittämättömän, humaanin ja epähumaanin rajamailta, ihmisistä poikkeuksellisissa tilanteissa ja ympäristöissä missä rationaalinen ja epärationaalinen lomittuvat. Vaikka myöhempi tuotanto ei laadullisesti yllä ensimmäisten, suuria toiveita herättäneiden kaunokirjallisten teosten tasolle, kirjoilla on ansionsa. Esimerkiksi romaani Pinball (1982) on (erityisesti Kosinskin kirjoittamana) aiheeltaan mielenkiintoinen.

Ja Kosinskin esikoisteos The Painted Bird on edelleen – on teoksen todellinen tekijä kuka tahansa – voimakas kaunokirjallinen kannanotto sotaa, väkivaltaa ja julmuutta vastaan. Kirjaa pidetään yhtenä vaikuttavimmista toisen maailmansodan aikaisen juutalaisvainon henkilökohtaisista kuvauksista. Vaikka Kosinskin väitteet omasta lapsuudestaan on ajat sitten osoitettu petokseksi – todellisuudessa Jurek ei kulkenut orpona kylästä kylään vaan varjeltui väärän nimen ja tekaistun identiteetin turvin - esimerkiksi netistä löytyvässä englannin kieltä käyttävien, alkuperältään toiskielisten kirjoittajien ESL-luettelossa (english as a second language) kirjailijaa esitellään yhä: ”Jerzy Nikodem Kosinski was born in Poland in 1933. At the age of six he had to wander alone through Poland and Russia, hiding from the Nazis. The experience was so traumatic that he lost his ability to speak until 1947.” (E.S.L. Writers. Copyright 1999 by Gareth Jones. Last updated 26 july 1999).

- - -

Jerzy Kosinskin yksityiselämä oli ristiriitaista ja monessa suhteessa moraalisesti arveluttavaa. Kosinskin elämäkerran kirjoittanut James Park Sloan pitää häntä vaikeana rajatilatapauksena ja psyykkisesti vammautuneena. Erään tulkinnan mukaan Kosinski käytti valheita ja naamioita henkisinä pakomekanismeina ja suojautumiskeinoina välttyäkseen ajautumasta psykoosiin.

Tiedossa olevien faktojen perusteella Kosinskin seksuaalielämä näyttää olleen selkiytymätöntä ja emotionaalisesti tyydyttymätöntä perustuen irrallisten kokemusten etsintään enemmän kuin kohtaamiseen ja yhteyteen. Avioliitossa Katherine von Fraunhoferin (lempinimeltään Kiki) kanssa elävä kirjailija vieraili seksiklubeissa, harrasti ryhmäseksiä ja järjesti naisia poikapuolelleen katsellen näiden rakastelemista.

Eräänä iltana Kosinski houkutteli nuoren naisen vuoteeseensa väittäen ettei hänestä olisi vaaraa, koska hänellä ei ole penistä – ja sitten miltei raiskasi tytön.

Parhaan luomiskautensa ohittanut, julkisten syytösten ryvettämä ja fyysiseltä terveydeltään heikentynyt kirjailija teki itsemurhan 3. 5. 1991.

The New York Times 4. 5. 1991 otsikolla "Jerzy Kosinski, The Writer, 57, Is Found Dead": ”The writer Jerzy Kosinski was found dead in his apartment in Manhattan yesterday morning... The night before the Polish-born author died, he appeared cheerful and gregarious at a crowded book party in the Upper East Side town house of his friend Gay Talese. Mr. Kosinski chatted amiably with the guest of honor, Senator William S. Cohen, Republican of Maine, and asked him to autograph his book 'One-Eyed Kings.' Before leaving the party, Mr. Kosinski gave the Senator his card. Fourteen hours later, his wife, Katherina von Fraunhofer-Kosinski, discovered him lying naked in a bathtub half-filled with water, with a plastic shopping bag twisted around his head, the police said. The police said yesterday that she told them she had last seen her husband at 9 P.M. Thursday. They had separate bedrooms and bathrooms in their West 57th street apartment... A note was found in his office, but the police would not say what it said... His friends who had seen him on Thursday night said they were stunned by his death. 'I had my arm around him, and we were laughing,' Mr. Talese said. 'The things we were talking about had a future tense to them. I saw him often in April and in recent months. There was nothing in his manner to show he was depressed.' ...Mr. Talese said he knew of Mr. Kosinski's health problems, but had never considered his friend to be suffering serious depression. 'In a way it's inexplicable,' he said. 'Last night, he was moving in and out of the crowd as I've seen him on many occasions... He did something in the last minutes of his life that would have been unbelievable had it been performed by a character in one of his novels.'"

- - -

Kosinskin elämä nousi jälleen otsikoihin kun James Park Sloanin, 20 vuotta Kosinskin tunteneen kirjailijan ”Jerzy Kosinski, A Biography” ilmestyi 1996, neljä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen.

Los Angeles Times 12. 5. 1996: "Kosinski came to the U.S. in 1957, from his native Poland. Here, as he had there, he gradually became known for a spectrum of sociopathic behavior ranging from mere megalomania to brutal sexual coercion, fraud and plagiarism. Yet he was so convincing that his powerful supporters (including Yale University and the New York Times) believed his side of these accounts for 25 years before evidence was finally published in the Village Voice showing the depth of his cons and dishonesty. According to Sloan, Kosinski couldn't help being a pathological liar and a control freak... Even without the lies, Kosinski was a seriously eccentric man. Unable to maintain close friendships, he most often played the role of trickster, showing off symbolic skills like his uncanny ability to hide himself in a room so that others were completely unable to find him."

Sloanin kirjan ilmestyttyä muutamat Kosinskin kirjallisuusalalla toimittajina ja kääntäjinä työskentelevät ystävät tulivat julkisuuteen paljastaen että heitä oli yritetty houkutella ja painostaa tunnustamaan osallisuutensa Kosinskin kirjojen kirjoittamiseen. Heidän mukaansa kyseessä oli parjauskamppanja ja Sloanin kirja oli enimmäkseen perverssiä valehtelua. Vastoin eräiden muiden toimittajien tunnustuksia he vakuuttivat Kosinskin kirjoittaneen kirjansa itse. Kommentoiden Jerusalem Postissa ollutta Kosinskia koskevaa kirjoitusta Kosinskin ystävä kirjoitti, Jerusalem Post 17. 5. 1996:

"I met Jerzy in the late 1960s, and was asked by him to edit his National Book Award winning novel Steps, and then Being There. I did this; no more and no less. In later years, the Village Voice tried desperately to pump sewage out of me, urging me to say that I'd ghost-written for Jerzy. I refused summarily because I had only edited for him. And become his close friend... I knew him to be brilliant, charming, generous, witty. His relationship with his beloved Kiki, who understood and ministered to him, was warm, open, of substance, mutually nourishing. He was also mercurial, quixotic, uncertain, tense, anguished, despondent... He dazzled, confounded, invented, fantasied... Whether he personally was the 'hero' in The Painted Bird is not the point. In this shattering novel, Kosinski invokes the terror and suffering of a million and a half murdered Jewish children... Kosinski had many enemies. During the years I knew him, he told me that the Poles were out to kill him because of The Painted Bird. And he did have detractors. Like Joyce, he was envied because he'd created a modern masterpiece. Like Freud, he was hated and feared because he wrote about the despicable species of which he was a part... He was always ill in spirit and physically. In the end, he succumbed. I will continue to remember him, to admire him, to mourn him, to love him. And to loathe the evil and indifference in the men who robbed him of life."

Mikä Jerzy Kosinskia koskevissa jutuissa lopultakin on totta? Missä kulkee faktan ja fiktion raja? Oliko hän kyllin taitava valehtelija petkuttaakseen läheisiä ystäviään, jopa itseään? Vai joutuiko hän systemaattisen, tarkoituksellisen tuhoisan parjauskampanjan uhriksi? Totuus saattaa sisältää kummatkin puolet. Ehkä lapsuuden traumaattiset kokemukset perheen suojaksi rakennettuine valheineen jättivät psyykkisiä vammoja ja saivat aikaan viehtymyksen makaaberiin suurenteluun ja peitetarinoihin, ja ehkä osa kirjailijaa koskevista syytöksistä todellakin oli tekaistuja?

Vuodesta 1980 Kosinskin läheisesti tuntenut, kymmenen vuoden ajan hänen elämäänsä kuvin ja kirjoituksin tallentanut valokuvaaja Czeslaw Czaplinski oli viimeistelemässä kirjaansa Kosinskista (Jerzy Kosinski and His Passions) tämän tehdessä itsemurhan 1991. Czaplinskilta on ilmestynyt kaksi Kosinski-kirjaa, The Face and Masks of Jerzy Kosinski (1992) ja Jerzy Kosinski and His Passions (1993). Czaplinskin Kosinski-valokuvanäyttelyn kiertäessä Puolaa toukokuussa 2001, kymmenen vuotta kirjailijan kuolemasta, Iwona A. Czerwinska kirjoitti The Warsaw Voice -lehdessä otsikolla ”The Life and Death of Kosiński”, 5. 5. 2001:

"An exhibition of photographs celebrating the life of the controversial novelist Jerzy Kosinski is on show around the country. Kosinski aroused extreme emotions during his lifetime, and he still seems to have a magnetic attraction. His books have been translated into over 20 languages, and he has come to represent the decadent, eccentric artist of the late 20th century. His entire life was far from orderly and predictable, starting from his stormy childhood and youth in Poland, and ending with his life and death in New York. Deceiver, charlatan or genius? This question arises whenever people sit down to talk about Kosinski and his work... Czaplinski's photos are intriguing, and tell the story of a person for whom creation was the highest value. Through these photos, you can accompany Kosinski on a journey from New York, through Jerusalem to the Jewish cemetery in Lodz. We can also observe the metamorphosis of the author of The Painted Bird, through a variety of costumes, which originally allowed him to remain incognito in the streets of New York... A series of double exposure pictures are particularly interesting. An anecdote is connected to these pictures. 'I arranged to meet Kosiński for a photo shoot at his flat on 57th Street in Manhattan,' said Czaplinski. 'He showed me the costumes he wore when he wanted to remain anonymous.' Kosinski was so well-known in New York that people stopped him to ask for autographs, and in fact he loved his popularity. 'When I saw these costumes, I persuaded him to dress up, and I took pictures. When I had them developed, it turned out that I had accidentally taken two pictures on the same plate. The effect was so amazing that during further sessions we deliberately took pictures using this technique.'”

- - -

Lähes kaikki Kosinskin teokset ovat olleet bestsellereitä Yhdysvalloissa ja suurin osa on käännetty useille kielille.

The Painted Bird, 1965 (Kirjava lintu, Kirjamaailma 1967, suomentanut Asko Salokorpi).
Steps, 1969 (Askelia, Otava 1970, suomentanut Pentti Saarikoski).
Being There, 1971 (Mukana kuvassa, Wsoy 1980, suomentanut Erkki Hakala).
The Devil Tree, 1973.
Cockpit, 1975.
Blind Date, 1977.
Being There, 1979, elokuvakäsikirjoitus.
Passion Play, 1979.
Pinball, 1982 (Flipperi, Wsoy 1982, suomentaneet Ilkka Malinen ja Heikki Kaskimies).
The Hermit of 69th street, 1988.
Passing By, 1992, valikoitu kokoelma esseitä vuosilta 1962 - 1991.

. . .


Naisissa on jotain samaa.
Nenä ja korvat, kääntäessäni päätä,
jäävät takaraivolle, jälkikuvaksi, johon toisia neniä ja korvia
sekoittuu,
kuitenkin kaikki yksilölliset, ainutlaatuiset.

Se kaikissa ihmisissä on samaa.
Kantaessamme heidän kosketuksiaan muistoina
ja mielikuvina, itse ihminen on poissa.
Ulottumattomissani hänkin kantaa toisten neniä ja korvia,
kosketusten tosia muistoja
jossain päänsä sisällä, takaraivossaan.

Ehkä se on kaikissa naisissa samaa, ajattelen.
Että me miehet ajattelemme heitä
jokaista samalla tavalla -
neniä ja korvia?
Vielä mitä.
Olisiko liikaa pyydetty, kysyn itseltäni, että kohtaisin

ihmisen ihmisenä, mitä se tarkoittaneekin,
voisin ainakin pyrkiä siihen.
Katsoisin suoraan ja kohti, ymmärtäen että olet
enemmän kuin tulkintani
sinusta.

Hyvää päivänjatkoa sinulle, kaikille meille,
naisille ja miehille.
Kas, tänäänhän on Ernon ja Ernestin nimipäivä.
Ja kaikissa naisissa jotain samaa.
Kallistan kuppiani.

Ihmisille!

Jos ajattelisin, että kaikki naiset
ajattelevat
että kaikki miehet ajattelevat
kaikkia samalla tavalla.
Nenien ja korvien liikkuessa takaraivojen sykkivää maastoa
sieluissa kasvojen kohtaamisen kaipaus.