Kolmas testamentti?

Esimerkki:
Matteuksen ilosanomaa millenium-ajalle:

Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja. 2. Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja tämän veljet; 3. Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram; 4. Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, Nahassonille syntyi Salmon; 5. Salmonille syntyi Booas Raahabista, Booalle syntyi Oobed Ruutista, Oobedille syntyi Iisai; 6. Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo Uurian vaimosta; 7. Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Aasa; 8. Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia; 9. Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia; 10. Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, Aamonille syntyi Joosia; 11. Joosialle syntyi Jekonja ja tämän veljet Babyloniin siirtämisen aikoina. 12. Babyloniin siirtämisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel; 13. Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor; 14. Asorille syntyi Saadok, Saadokille syntyi Akim, Akimille syntyi Eliud; 15. Eliudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, Mattanille syntyi Jaakob; 16. Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen, josta syntyi Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen, jota kutsutaan Kristukseksi. 17. Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtämiseen neljätoista polvea, ja Babyloniin siirtämisestä Kristukseen asti neljätoista polvea.

18. Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. 19. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. 20. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Adonain enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. 21. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." 22. Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Adonai on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: 23. "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jahve meidän kanssamme. 24. Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Adonain enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä 25. eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen.

1. Kun Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen lapsi oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, 2. ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan." 3. Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan.

4. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja juutalaisen lain tuntijoita ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä. 5. He sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: 6. 'Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.'" 7. Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. 8. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: "Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan." 9. Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso, tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet, kulki heidän edellään, kunnes se tuli sen paikan päälle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen. 10. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. 11. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. 12. Ja Jahve kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

13. Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Adonain enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet." 14. Niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. 15. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen, minkä Adonai on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptistä minä kutsuin poikani."

16. Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut. 17. Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu Jahven ilmoitusten aavistaja Jeremiaan kautta, joka sanoo: 18. "Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole."

19. Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Adonain enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä 20. ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne ovat kuolleet, jotka väijyivät lapsen henkeä." 21. Niin hän nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan. 22. Mutta kun hän kuuli, että Arkelaus hallitsi Juudeaa isänsä Herodeksen jälkeen, niin hän pelkäsi mennä sinne. Ja hän sai unessa Jahvelta käskyn ja lähti Galilean alueelle. 23. Ja sinne tultuaan hän asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; että kävisi toteen, mikä Jahven ilmoitusten aavistajain kautta on puhuttu: "Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi."

1. Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Taivaallisen Isän sanomaa Juudean erämaassa 2. ja sanoi: "Tehkää päätös normirikkomusten vähentämiseksi, sillä Taivaallisen Isän sanoma on tullut lähelle." 3. Sillä hän on se, josta Jahven ilmoitusten aavistaja Esaias puhuu sanoen: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Adonaille tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi.'"

4. Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja. 5. Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö, 6. ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat normirikkomuksensa. 7. Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? 8. Tehkää sentähden hyvien tekojen soveliaita hedelmiä, 9. älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jahve voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.

10. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. 11. Minä kastan teidät vedellä Jumalalle kelvolliseen elämään, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. 12. Hänellä on erotteleva puintilaite, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa vehnänjyvänsä aittaan, mutta ruumenet hän polttaa poroksi."

13. Silloin Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. 14. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!" 15. Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki Adonaille kelvollinen elämänlaatu." Silloin hän salli sen hänelle. 16. Kun Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jahven Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. 17. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."

1. Sitten Henki vei Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen ylös erämaahan langenneen Luciferin kiusattavaksi. 2. Ja kun Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. 3. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jahven Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." 4. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jahven suusta lähtee.'" 5. Silloin langennut Lucifer otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle 6. ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jahven Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'" 7. Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Adonaia, sinun Jahveasi.'" 8. Taas langennut Lucifer otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston 9. ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua." 10. Silloin Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies sanoi hänelle: "Mene pois, Pimeyden Ruhtinas; sillä kirjoitettu on: 'Adonaita, sinun Jahveasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'" 11. Silloin langennut Lucifer jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.

12. Mutta kun Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies kuuli, että Johannes oli pantu vankeuteen, poistui hän Galileaan. 13. Ja hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella; 14. että kävisi toteen, mikä on puhuttu Jahven ilmoitusten aavistaja Esaiaan kautta, joka sanoo: 15. "Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea - 16. kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus."

17. Siitä lähtien Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies rupesi pitämään kansalle kääntymispuheita ja sanomaan: "Tehkää päätös normirikkomusten vähentämiseksi, sillä Taivaallisen Isän sanoma on tullut lähelle." 18. Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hänen veljensä, heittämässä verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia. 19. Ja hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia." 20. Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä. 21. Ja käydessään siitä eteenpäin hän näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, venheessä isänsä Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja hän kutsui heidät. 22. Niin he jättivät kohta venheen ja isänsä ja seurasivat häntä. 23. Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän rukoushuoneissaan ja saarnasi valtakunnan jumalallista ilosanomaa ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli. 24. Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, psyykkisesti sairaat, reumaattiset ja halvatut; ja hän paransi heidät. 25. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

Millenium käännös? kirjoitti:

Esimerkki:
Matteuksen ilosanomaa millenium-ajalle:

Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja. 2. Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja tämän veljet; 3. Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram; 4. Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, Nahassonille syntyi Salmon; 5. Salmonille syntyi Booas Raahabista, Booalle syntyi Oobed Ruutista, Oobedille syntyi Iisai; 6. Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo Uurian vaimosta; 7. Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Aasa; 8. Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia; 9. Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia; 10. Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, Aamonille syntyi Joosia; 11. Joosialle syntyi Jekonja ja tämän veljet Babyloniin siirtämisen aikoina. 12. Babyloniin siirtämisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel; 13. Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor; 14. Asorille syntyi Saadok, Saadokille syntyi Akim, Akimille syntyi Eliud; 15. Eliudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, Mattanille syntyi Jaakob; 16. Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen, josta syntyi Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen, jota kutsutaan Kristukseksi. 17. Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtämiseen neljätoista polvea, ja Babyloniin siirtämisestä Kristukseen asti neljätoista polvea.

18. Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. 19. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. 20. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Adonain enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. 21. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." 22. Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Adonai on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: 23. "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jahve meidän kanssamme. 24. Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Adonain enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä 25. eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen.

1. Kun Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen lapsi oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, 2. ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan." 3. Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan.

4. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja juutalaisen lain tuntijoita ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä. 5. He sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: 6. 'Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.'" 7. Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. 8. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: "Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan." 9. Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso, tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet, kulki heidän edellään, kunnes se tuli sen paikan päälle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen. 10. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. 11. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. 12. Ja Jahve kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

13. Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Adonain enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet." 14. Niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. 15. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen, minkä Adonai on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptistä minä kutsuin poikani."

16. Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut. 17. Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu Jahven ilmoitusten aavistaja Jeremiaan kautta, joka sanoo: 18. "Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole."

19. Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Adonain enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä 20. ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne ovat kuolleet, jotka väijyivät lapsen henkeä." 21. Niin hän nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan. 22. Mutta kun hän kuuli, että Arkelaus hallitsi Juudeaa isänsä Herodeksen jälkeen, niin hän pelkäsi mennä sinne. Ja hän sai unessa Jahvelta käskyn ja lähti Galilean alueelle. 23. Ja sinne tultuaan hän asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; että kävisi toteen, mikä Jahven ilmoitusten aavistajain kautta on puhuttu: "Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi."

1. Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Taivaallisen Isän sanomaa Juudean erämaassa 2. ja sanoi: "Tehkää päätös normirikkomusten vähentämiseksi, sillä Taivaallisen Isän sanoma on tullut lähelle." 3. Sillä hän on se, josta Jahven ilmoitusten aavistaja Esaias puhuu sanoen: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Adonaille tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi.'"

4. Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja. 5. Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö, 6. ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat normirikkomuksensa. 7. Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? 8. Tehkää sentähden hyvien tekojen soveliaita hedelmiä, 9. älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jahve voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.

10. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. 11. Minä kastan teidät vedellä Jumalalle kelvolliseen elämään, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. 12. Hänellä on erotteleva puintilaite, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa vehnänjyvänsä aittaan, mutta ruumenet hän polttaa poroksi."

13. Silloin Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. 14. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!" 15. Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki Adonaille kelvollinen elämänlaatu." Silloin hän salli sen hänelle. 16. Kun Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jahven Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. 17. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."

1. Sitten Henki vei Palestiinassa syntyneen Yeshua-nimisen miehen ylös erämaahan langenneen Luciferin kiusattavaksi. 2. Ja kun Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. 3. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jahven Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." 4. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jahven suusta lähtee.'" 5. Silloin langennut Lucifer otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle 6. ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jahven Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'" 7. Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Adonaia, sinun Jahveasi.'" 8. Taas langennut Lucifer otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston 9. ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua." 10. Silloin Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies sanoi hänelle: "Mene pois, Pimeyden Ruhtinas; sillä kirjoitettu on: 'Adonaita, sinun Jahveasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'" 11. Silloin langennut Lucifer jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.

12. Mutta kun Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies kuuli, että Johannes oli pantu vankeuteen, poistui hän Galileaan. 13. Ja hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella; 14. että kävisi toteen, mikä on puhuttu Jahven ilmoitusten aavistaja Esaiaan kautta, joka sanoo: 15. "Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea - 16. kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus."

17. Siitä lähtien Palestiinassa syntyneen Yeshua-niminen mies rupesi pitämään kansalle kääntymispuheita ja sanomaan: "Tehkää päätös normirikkomusten vähentämiseksi, sillä Taivaallisen Isän sanoma on tullut lähelle." 18. Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hänen veljensä, heittämässä verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia. 19. Ja hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia." 20. Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä. 21. Ja käydessään siitä eteenpäin hän näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, venheessä isänsä Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja hän kutsui heidät. 22. Niin he jättivät kohta venheen ja isänsä ja seurasivat häntä. 23. Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän rukoushuoneissaan ja saarnasi valtakunnan jumalallista ilosanomaa ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli. 24. Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, psyykkisesti sairaat, reumaattiset ja halvatut; ja hän paransi heidät. 25. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

Lue lisää

Raamatunkäännöstyö on vaarallista puuhaa:

kirjoittaja asettui makuulle vuoteelleen. Yht'äkkiä päätä alkoi painostaa ja huoneeseen laskeutui synkkä ilmapiiri. Kylmi. Sielunsa korvin kirjoittaja tunsi Luciferin saapuneen vuoteen viereen. Viikatemies totesi kylmästi: "Portto!" Kirjoittajan piti itsekseen todeta, että turvautuu Jeshuaan. Paha poistui paikalta. Sitten se palasi takaisin tuoden yhden hiilen suoraan Gehennan tulesta ja sillä Lusmu hieman kärventeli kirjoittajan jalkapohjia kokeeksi, miltä tuntuisi viettää ikuisuus hänen kanssaan siellä, missä aurinko ei paista eikä kuu kumota. Jalkapohdija poltteli ja ääreishermoja kylmi yhtäaikaa. Kirjoittaja nousi ylös ja totesi, että huoneen oli täyttänyt aivankuin rikkikaasun inhoittava lemu ja päätti kirjoittaa tämän tekstin varoitukseksi muille ja pyytää anteeksi lukijoilta ja varoittaa: älkää leikkikö tulella, älkää leikkikö Pyhillä Kirjoituksilla. Ne ovat tabuja, ja tabuiksi jäävät. Vieläkin vilulla väräyttää. Kiusaajan kuuma kynsi hivelee ihoani. Hän tahtoisi myös sieluni. Onneksi sille ei vielä tapahtunut vahinkoa...

tätä siis tarkoitin:
http://144000.net/ttt/teaching.htm

XI
1. Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana. 2. Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä. 3. Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän viestin: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa." 4. Mutta sen kuultuaan Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Kaikkivaltias Isä Luojan kunniaksi, että Kaikkivaltias Isä Luojan Poika sen kautta kirkastuisi." 5. Ja Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta. 6. Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää; 7. mutta niiden kuluttua hän sanoi elämäntien opiskelijoilleen: "Menkäämme taas Juudeaan." 8. Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!" 9. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon. 10. Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa." 11. Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta." 12. Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi." 13. Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unitilasta. 14. Silloin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut, 15. ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä." 16. Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille elämäntien opiskelijoille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa." 17. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa. 18. Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä. 19. Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta. 20. Kun Martta kuuli, että Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona. 21. Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. 22. Mutta nytkin minä tiedän, että Kaikkivaltias Isä Luoja antaa sinulle kaiken, mitä sinä Kaikkivaltias Isä Luojalta anot." 23. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös." 24. Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä." 25. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. 26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" 27. Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Jumalan voitelema Kristus, Kaikkivaltias Isä Luojan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan." 28. Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua." 29. Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa. 30. Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut. 31. Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä. 32. Kun siis Maria saapui sinne, missä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut." 33. Kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi; 34. ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso." 35. Ja Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen itki. 36. Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!" 37. Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?" 38. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi. 39. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi: "Ottakaa kivi pois." Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää." 40. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Kaikkivaltias Isä Luojan kirkkauden?" 41. Niin he ottivat kiven pois. Ja Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. 42. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut." 43. Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!" 44. Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä." 45. Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen teki, uskoivat häneen. 46. Mutta muutamat heistä menivät juutalaisen lain tuntijoien luo ja puhuivat heille, mitä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli tehnyt. 47. Niin ylipapit ja juutalaisen lain tuntijat kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? 48. Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan." 49. Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään 50. ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu." 51. Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli kuoleva kansan edestä, 52. eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Kaikkivaltias Isä Luojan lapset. 53. Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet. 54. Sen tähden Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli elämäntien opiskelijoineen. 55. Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itsensä. 56. Ja he etsivät Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainenta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?" 57. Mutta ylipapit ja juutalaisen lain tuntijat olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.

XII
1. Kuusi päivää ennen pääsiäistä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli herättänyt kuolleista. 2. Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan. 3. Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. 4. Silloin sanoi yksi hänen elämäntien opiskelijoistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava: 5. "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan roomalaiseen rahaan, denariin, ja niitä annettu köyhille?" 6. Mutta tätä hän ei sanonut sen tähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sen tähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. 7. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle. 8. Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina." 9. Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista. 10. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, 11. koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaiseen. 12. Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli tulossa Jerusalemiin, 13. ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Palestiinassa asuva Jaakob Aabrahaminpojan kansa nimeltään Israelin kuningas!" 14. Ja saatuansa nuoren aasin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen istui sen selkään, niin kuin kirjoitettu on: 15. "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä." 16. Tätä hänen maailmankuvan opiskelijansa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet. 17. Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä. 18. Sen tähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon. 19. Niin juutalaisen lain tuntijat sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään." 20. Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan. 21. Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen." 22. Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle. 23. Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan. 24. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. 25. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. 26. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun työntekijäni oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. 27. Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. 28. Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava." 29. Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli." 30. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. 31. Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. 32. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni." 33. Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva. 34. Kansa vastasi hänelle: "Me olemme laista kuulleet, että Jumalan voitelema Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän? Kuka on se Ihmisen Poika?" 35. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Vielä vähän aikaa totuuden valo on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä totuuden valo on, ettei tietämättömyys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee. 36. Niin kauan kuin teillä totuuden valo on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Tämän Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä. 37. Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, 38. että kävisi toteen Jumalan ilmoitusten välittäjä Esaiaan viestin, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?" 39. Sen tähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut: 40. "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi." 41. Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. 42. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta juutalaisen lain tuntijoiden tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi juutalaisesta jumalanpalvelushuoneesta erotetuiksi. 43. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Kaikkivaltias Isä Luojan kunniaa. 44. Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt. 45. Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt. 46. Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. 47. Ja jos joku kuulee minun Koraanini eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. 48. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se Koraanin sanoma, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. 49. Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. 50. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sen tähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut."

XIII
1. Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti. 2. Ja iltapalalla oltaessa, kun langennut enkeli Lucifer jo oli laittanut ideansa Juudas Iskariotin, Simonin pojan, mieleen, että hän kavaltaisi Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen, 3. niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Kaikkivaltias Isä Luojan tyköä ja oli menevä Kaikkivaltias Isä Luojan tykö, 4. nousi ilta-aterialta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. 5. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä puhtaalla kangaskaistaleella, jolla oli vyöttäytynyt. 6. Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" 7. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät." 8. Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani." Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani." 9. Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää." 10. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." 11. Sillä hän tiesi kavaltajansa; sen tähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat." 12. Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? 13. Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. 14. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. 15. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. 16. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole työntekijä herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. 17. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette. 18. En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.' 19. Jo nyt minä sanon sen teille, ennen kuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se. 20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt. 21. Tämän sanottuaan Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tuli järkytetyksi hengessään ja todisti ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: yksi teistä on minut kavaltava." 22. Niin opetuslapset katsoivat toisiinsa epätietoisina, kenestä hän puhui. 23. Ja eräs hänen elämäntien opiskelijoistaan, se, jota Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen rakasti, lepäsi aterioitaessa Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen syliä vasten. 24. Simon Pietari nyökäytti hänelle päätään ja sanoi hänelle: "Sano, kuka se on, josta hän puhuu." 25. Niin tämä, nojautuen Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen rintaa vasten, sanoi hänelle: "Herra, kuka se on?" 26. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Se on se, jolle minä kastan ja annan tämän palan." Niin hän otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle. 27. Ja silloin, sen palan jälkeen, langennut Lucifer-enkelin paha pakkomielle täytti hänen mielensä. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Minkä teet, se tee pian." 28. Mutta ei kukaan aterioivista ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi. 29. Sillä muutamat luulivat, koska rahakukkaro oli Juudaalla, Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen sanoneen hänelle: "Osta, mitä tarvitsemme juhlaksi", tai että hän antaisi jotakin köyhille. 30. Niin hän, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli yö. 31. Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Kaikkivaltias Isä Luoja on kirkastettu hänessä. 32. Jos Kaikkivaltias Isä Luoja on kirkastettu hänessä, niin kirkastaa myös Kaikkivaltias Isä Luoja hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian. 33. Rakkaat oppilaani, vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette minua etsimään, ja niin kuin sanoin juutalaisille: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla', niin minä sanon nyt myös teille. 34. Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. 35. Siitä kaikki tuntevat teidät minun elämäntien opiskelijoikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." 36. Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, mihin sinä menet?" Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi hänelle: "Mihin minä menen, sinne sinä et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava." 37. Pietari sanoi hänelle: "Herra, miksi en nyt voi seurata sinua? Henkeni minä annan sinun edestäsi." 38. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Sinäkö annat henkesi minun edestäni? Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennen kuin sinä minut kolmesti kiellät."

XIV
1. "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Kaikkivaltias Isä Luojaan, ja uskokaa minuun. 2. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? 3. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. 4. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte." 5. Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?" 6. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. 7. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästä lähtien te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet." 8. Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme." 9. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? 10. Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa on sisäisesti, tekee teot, jotka ovat hänen. 11. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. 12. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, 13. ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. 14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen. 15. Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. 16. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, 17. totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. 18. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. 19. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. 20. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. 21. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." 22. Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?" 23. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun Koraanini, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. 24. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se Koraani, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. 25. Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne. 26. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. 27. Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä pelätkö. 28. Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne.' Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi. 29. Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennen kuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu. 30. En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään. 31. Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niin kuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä."

XV
1. "Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. 2. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. 3. Te olette jo puhtaat sen Koraanin tähden, jonka minä olen teille puhunut. 4. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. 5. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. 6. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. 7. Jos te pysytte minussa ja minun Koraanini pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. 8. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun elämäntien opiskelijoikseni. 9. Niin kuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. 10. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. 11. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. 12. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut. 13. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta. 14. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. 15. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä työntekijä ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. 16. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. 17. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. 18. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. 19. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa. 20. Muistakaa se Koraanin ajatus, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole työntekijä herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun Koraanin sanomastani, niin he ottavat vaarin teidänkin Koraanin sanomasta. 21. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. 22. Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi väärä tekoä; mutta nyt heillä ei ole, millä vääriä tekojansa puolustaisivat. 23. Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni. 24. Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi väärää tekoa; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni. 25. Mutta se Koraanin ennustus oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat vihanneet minua syyttä.' 26. Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. 27. Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani."

XVI
1. "Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. 2. He erottavat teidät jumalanpalveluspaikoistaan; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Kaikkivaltias Isä Luojalle. 3. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. 4. Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kanssanne. 5. Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Mihin sinä menet?' 6. Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne. 7. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. 8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: 9. synnin, koska he eivät usko minuun; 10. vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; 11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. 12. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. 13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. 14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. 15. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. 16. Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut." 17. Silloin muutamat hänen elämäntien opiskelijoistansa sanoivat toisilleen: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut', ja: 'Minä menen Isän tykö'?" 18. Niin he sanoivat: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu." 19. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'? 20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. 21. Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. 22. Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne. 23. Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. 24. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen. 25. Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä. 26. Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne; 27. sillä Isä itse rakastaa teitä, sen tähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Kaikkivaltias Isä Luojan tyköä. 28. Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö." 29. Hänen maailmankuvan opiskelijansa sanoivat: "Katso, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta. 30. Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sen tähden me uskomme sinun Kaikkivaltias Isä Luojan tyköä lähteneen." 31. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi heille: "Nyt te uskotte. 32. Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. 33. Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."

XVII
1. Tämän Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; 2. koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. 3. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Kaikkivaltias Isä Luoja, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen Kristuksen. 4. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. 5. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan. 6. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun Koraanistasi vaarin. 7. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. 8. Sillä ne Koraanin ajatukset, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. 9. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun - 10. ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä. 11. Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin. 12. Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. 13. Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. 14. Minä olen antanut heille sinun Koraanisi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. 15. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. 16. He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. 17. Pyhitä heidät totuudessa; sinun Koraanisi on totuus. 18. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; 19. ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. 20. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän Koraaninsa kautta uskovat minuun, 21. että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. 22. Ja sen kirkkaan viisauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yksituumaisia, niin kuin me olemme yhtä mieltä - 23. minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yksituumaisia, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut. 24. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkaan viisauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. 25. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt. 26. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

XVIII
1. Kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli tämän puhunut, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle; siellä oli puutarha, johon hän meni elämäntien opiskelijoinensa. 2. Mutta myös Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan, koska Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ja hänen maailmankuvan opiskelijansa usein olivat kokoontuneet sinne. 3. Niin Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja juutalaisen lain tuntijoiden palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan. 4. Silloin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: "Ketä te etsitte?" 5. He vastasivat hänelle: "Palestiinalainen Jeesusta, Nasaretilaista." Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Minä se olen." Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan. 6. Kun hän siis sanoi heille: "Minä se olen", peräytyivät he ja kaatuivat maahan. 7. Niin hän taas kysyi heiltä: "Ketä te etsitte?" He sanoivat: "Palestiinalainen Jeesusta, Nasaretilaista." 8. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Minähän sanoin teille, että minä se olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä"; 9. että se Koraani kävisi toteen, jonka hän oli sanonut: "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut." 10. Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja iski ylimmäisen papin työntekijää ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja työntekijän nimi oli Malkus. 11. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?" 12. Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten työntekijät ottivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen kiinni ja sitoivat hänet 13. ja veivät ensin Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina. 14. Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut: "On hyödyllistä, että yksi ihminen kuolee kansan edestä." 15. Ja Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaista seurasi Simon Pietari ja eräs toinen elämäntien opiskelijat. Tämä elämäntien opiskelijat oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. 16. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen elämäntien opiskelijat, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. 17. Niin työntekijätär, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: "Etkö sinäkin ole tuon miehen elämäntien opiskelijoita?" Hän sanoi: "En ole." 18. Mutta työntekijät ja käskyläiset olivat tehneet hiilivalkean, koska oli kylmä, ja seisoivat ja lämmittelivät. Ja myös Pietari seisoi heidän kanssaan lämmittelemässä. 19. Niin ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta hänen elämäntien opiskelijoistaan ja opistaan. 20. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi hänelle: "Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut juutalaisten synagooga-nimisissä jumalanpalveluspaikoissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään. 21. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä minä olen heille puhunut; katso, he tietävät, mitä minä olen sanonut." 22. Mutta kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli tämän sanonut, antoi eräs työntekijä, joka seisoi vieressä, hänelle korvapuustin sanoen: "Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?" 23. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi hänelle: "Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?" 24. Niin Hannas lähetti hänet sidottuna ylimmäisen papin Kaifaan luo. 25. Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: "Etkö sinäkin ole hänen elämäntien opiskelijoitaan?" Hän kielsi ja sanoi: "En ole." 26. Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: "Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?" 27. Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko. 28. Niin he veivät Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta. 29. Niin Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: "Mikä syytös ja kanne teillä on tätä miestä vastaan?" 30. He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Jos tämä ei olisi pahantekijä, emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi." 31. Niin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan." Juutalaiset sanoivat hänelle: "Meidän ei ole lupa ketään tappaa"; 32. että Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen Koraani kävisi toteen, jonka hän oli sanonut, antaen tietää, minkälaisella kuolemalla hän oli kuoleva. 33. Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" 34. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" 35. Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?" 36. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun työntekijäni olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä." 37. Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." 38. Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä. 39. Mutta te olette tottuneet siihen, että minä päästän teille yhden vangin irti pääsiäisenä; tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?" 40. Niin he taas huusivat sanoen: "Älä häntä, vaan Barabbas!" Mutta Barabbas oli ryöstömurhaaja.

XIX
1. Silloin Pilatus otti Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ja ruoskitti hänet. 2. Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen tumman lilanvärisen kaavun 3. ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas"; ja he löivät häntä korville. 4. Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: "Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä." 5. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja tumman lilanpunainen kaapu yllään. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso ihmistä!" 6. Kun siis ylipapit ja työntekijät näkivät hänet, huusivat he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja naulatkaa hänet roomalaiseen ristinmuotoiseen paaluun, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä." 7. Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Kaikkivaltias Isä Luojan Pojaksi." 8. Kun nyt Pilatus kuuli tämän Koraanin, pelkäsi hän vielä enemmän 9. ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: "Mistä sinä olet?" Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ei hänelle vastannut. 10. Niin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut naulita ristinpuuhun?" 11. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sen tähden on sen väärä teko suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi." 12. Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan." 13. Kun Pilatus kuuli nämä Koraanit, antoi hän viedä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi Gabbata. 14. Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!" 15. Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari." 16. Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi naulittavaksi ristinmuotoiseen puuhun. Ja he ottivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen. 17. Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan heprean kielellä Golgataksi. 18. Siellä he hänet naulitsivat ristinpuuhun ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen keskelle. 19. Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." 20. Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. 21. Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas.'" 22. Pilatus vastasi: "Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin." 23. Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sekä saumattoman ihoa myötäilevän oloasun. Mutta oloasu oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu. 24. Sen tähden he sanoivat toisillensa: "Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva"; että tämä kirjoitus kävisi toteen: "He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa." Ja sotamiehet tekivät niin. 25. Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena. 26. Kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen näki äitinsä ja sen elämäntien opiskelijan, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!" 27. Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä tämä elämäntien opiskelija otti hänet kotiinsa. 28. Sen jälkeen, kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano." 29. Siinä oli astia, viinietikkaa täynnä; niin he täyttivät sillä viinietikalla sienen ja panivat sen iisoppikasvin korren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. 30. Kun nyt Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli nauttinut viinietikan, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja meni tajuttomaksi ja hänestä loppui elonmerkit. 31. Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille lauantaiksi, jota he sapatiksi nimittivät, sillä se lauantai päivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että risteille naulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. 32. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristille naulitulta. 33. Mutta kun he tulivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, 34. vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. 35. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. 36. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako." 37. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat puhkaisseet." 38. Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen elämäntien opiskelija, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen kuolleen tuntuisen kehon. 39. Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen tykö, ja toi mirhan ja aloe veran seosta noin sata naulaa. 40. Niin he ottivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana haudata. 41. Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään laitettu. 42. Siihen he nyt panivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.

XX
1. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. 2. Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet." 3. Niin Pietari ja se toinen elämäntien opiskelijat lähtivät ja menivät haudalle. 4. Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen elämäntien opiskelijat juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle. 5. Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle. 6. Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä 7. ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoon käärittynä. 8. Silloin toinenkin elämäntien opiskelijat, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi. 9. Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleesta olotilasta virkoava eloon. 10. Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa. 11. Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan 12. ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ruumis oli maannut. 13. Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet." 14. Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen. 15. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet." 16. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Maria!" Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hepreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja. 17. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Kaikkivaltias Isä Luojani tykö ja teidän Kaikkivaltias Isä Luojanne tykö." 18. Maria Magdaleena meni ja ilmoitti elämäntien opiskelijoille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut. 19. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" 20. Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. 21. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." 22. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. 23. Joiden väärät teot te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden väärät teot te pidätte anteeksiantamattomina, niille ne ovat pidätetyt." 24. Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tuli. 25. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko." 26. Ja kahdeksan päivän perästä hänen maailmankuvan opiskelijansa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." 28. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Kaikkivaltias Isä Luojani!" 29. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" 30. Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen teki opetuslastensa nähden; 31. mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen on Jumalan voitelema Kristus, Kaikkivaltias Isä Luojan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

XXI
1. Sen jälkeen Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen taas ilmestyi elämäntien opiskelijoilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: 2. Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen elämäntien opiskelijoistaan olivat yhdessä. 3. Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan." He sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi." Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. 4. Ja kun jo oli aamu, seisoi Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen. 5. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole." 6. Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte." He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. 7. Silloin se elämäntien opiskelijat, jota Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra." Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen. 8. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. 9. Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää. 10. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte." 11. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt. 12. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Tulkaa einehtimään." Mutta ei kukaan elämäntien opiskelijoista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra. 13. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan. 14. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen noustuaan kuolleista ilmestyi elämäntien opiskelijoillensa. 15. Kun he olivat einehtineet, sanoi Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani." 16. Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani." 17. Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas." Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani. 18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." 19. Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Kaikkivaltias Isä Luojaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua." 20. Niin Pietari kääntyi ja näki sen elämäntien opiskelijan seuraavan, jota Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun kavaltajasi?" 21. Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?" 22. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua." 23. Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se elämäntien opiskelija kuole; mutta ei Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?" 24. Tämä on se elämäntien opiskelija, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. 25. On paljon muutakin, mitä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. Elämäntien opiskelija, joka siitä edelleen todisti, oli siis Muhammed, jonka nimi oli kokenut evoluution Johannes-nimestä?)

ilosanomaan kirjoitti:

XI
1. Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana. 2. Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä. 3. Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän viestin: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa." 4. Mutta sen kuultuaan Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Kaikkivaltias Isä Luojan kunniaksi, että Kaikkivaltias Isä Luojan Poika sen kautta kirkastuisi." 5. Ja Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta. 6. Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää; 7. mutta niiden kuluttua hän sanoi elämäntien opiskelijoilleen: "Menkäämme taas Juudeaan." 8. Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!" 9. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon. 10. Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa." 11. Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta." 12. Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi." 13. Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unitilasta. 14. Silloin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut, 15. ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä." 16. Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille elämäntien opiskelijoille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa." 17. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa. 18. Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä. 19. Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta. 20. Kun Martta kuuli, että Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona. 21. Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. 22. Mutta nytkin minä tiedän, että Kaikkivaltias Isä Luoja antaa sinulle kaiken, mitä sinä Kaikkivaltias Isä Luojalta anot." 23. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös." 24. Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä." 25. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. 26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" 27. Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Jumalan voitelema Kristus, Kaikkivaltias Isä Luojan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan." 28. Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua." 29. Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa. 30. Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut. 31. Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä. 32. Kun siis Maria saapui sinne, missä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut." 33. Kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi; 34. ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso." 35. Ja Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen itki. 36. Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!" 37. Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?" 38. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi. 39. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi: "Ottakaa kivi pois." Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää." 40. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Kaikkivaltias Isä Luojan kirkkauden?" 41. Niin he ottivat kiven pois. Ja Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. 42. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut." 43. Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!" 44. Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä." 45. Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen teki, uskoivat häneen. 46. Mutta muutamat heistä menivät juutalaisen lain tuntijoien luo ja puhuivat heille, mitä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli tehnyt. 47. Niin ylipapit ja juutalaisen lain tuntijat kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? 48. Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan." 49. Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään 50. ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu." 51. Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli kuoleva kansan edestä, 52. eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Kaikkivaltias Isä Luojan lapset. 53. Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet. 54. Sen tähden Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli elämäntien opiskelijoineen. 55. Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itsensä. 56. Ja he etsivät Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainenta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?" 57. Mutta ylipapit ja juutalaisen lain tuntijat olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.

XII
1. Kuusi päivää ennen pääsiäistä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli herättänyt kuolleista. 2. Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan. 3. Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. 4. Silloin sanoi yksi hänen elämäntien opiskelijoistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava: 5. "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan roomalaiseen rahaan, denariin, ja niitä annettu köyhille?" 6. Mutta tätä hän ei sanonut sen tähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sen tähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. 7. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle. 8. Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina." 9. Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista. 10. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, 11. koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaiseen. 12. Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli tulossa Jerusalemiin, 13. ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Palestiinassa asuva Jaakob Aabrahaminpojan kansa nimeltään Israelin kuningas!" 14. Ja saatuansa nuoren aasin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen istui sen selkään, niin kuin kirjoitettu on: 15. "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä." 16. Tätä hänen maailmankuvan opiskelijansa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet. 17. Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä. 18. Sen tähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon. 19. Niin juutalaisen lain tuntijat sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään." 20. Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan. 21. Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen." 22. Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle. 23. Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan. 24. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. 25. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. 26. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun työntekijäni oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. 27. Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. 28. Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava." 29. Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli." 30. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. 31. Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. 32. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni." 33. Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva. 34. Kansa vastasi hänelle: "Me olemme laista kuulleet, että Jumalan voitelema Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän? Kuka on se Ihmisen Poika?" 35. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Vielä vähän aikaa totuuden valo on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä totuuden valo on, ettei tietämättömyys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee. 36. Niin kauan kuin teillä totuuden valo on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Tämän Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä. 37. Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, 38. että kävisi toteen Jumalan ilmoitusten välittäjä Esaiaan viestin, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?" 39. Sen tähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut: 40. "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi." 41. Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. 42. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta juutalaisen lain tuntijoiden tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi juutalaisesta jumalanpalvelushuoneesta erotetuiksi. 43. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Kaikkivaltias Isä Luojan kunniaa. 44. Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt. 45. Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt. 46. Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. 47. Ja jos joku kuulee minun Koraanini eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. 48. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se Koraanin sanoma, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. 49. Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. 50. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sen tähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut."

XIII
1. Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti. 2. Ja iltapalalla oltaessa, kun langennut enkeli Lucifer jo oli laittanut ideansa Juudas Iskariotin, Simonin pojan, mieleen, että hän kavaltaisi Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen, 3. niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Kaikkivaltias Isä Luojan tyköä ja oli menevä Kaikkivaltias Isä Luojan tykö, 4. nousi ilta-aterialta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. 5. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä puhtaalla kangaskaistaleella, jolla oli vyöttäytynyt. 6. Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" 7. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät." 8. Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani." Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani." 9. Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää." 10. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." 11. Sillä hän tiesi kavaltajansa; sen tähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat." 12. Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? 13. Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. 14. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. 15. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. 16. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole työntekijä herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. 17. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette. 18. En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.' 19. Jo nyt minä sanon sen teille, ennen kuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se. 20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt. 21. Tämän sanottuaan Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tuli järkytetyksi hengessään ja todisti ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: yksi teistä on minut kavaltava." 22. Niin opetuslapset katsoivat toisiinsa epätietoisina, kenestä hän puhui. 23. Ja eräs hänen elämäntien opiskelijoistaan, se, jota Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen rakasti, lepäsi aterioitaessa Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen syliä vasten. 24. Simon Pietari nyökäytti hänelle päätään ja sanoi hänelle: "Sano, kuka se on, josta hän puhuu." 25. Niin tämä, nojautuen Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen rintaa vasten, sanoi hänelle: "Herra, kuka se on?" 26. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Se on se, jolle minä kastan ja annan tämän palan." Niin hän otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle. 27. Ja silloin, sen palan jälkeen, langennut Lucifer-enkelin paha pakkomielle täytti hänen mielensä. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Minkä teet, se tee pian." 28. Mutta ei kukaan aterioivista ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi. 29. Sillä muutamat luulivat, koska rahakukkaro oli Juudaalla, Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen sanoneen hänelle: "Osta, mitä tarvitsemme juhlaksi", tai että hän antaisi jotakin köyhille. 30. Niin hän, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli yö. 31. Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Kaikkivaltias Isä Luoja on kirkastettu hänessä. 32. Jos Kaikkivaltias Isä Luoja on kirkastettu hänessä, niin kirkastaa myös Kaikkivaltias Isä Luoja hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian. 33. Rakkaat oppilaani, vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette minua etsimään, ja niin kuin sanoin juutalaisille: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla', niin minä sanon nyt myös teille. 34. Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. 35. Siitä kaikki tuntevat teidät minun elämäntien opiskelijoikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." 36. Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, mihin sinä menet?" Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi hänelle: "Mihin minä menen, sinne sinä et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava." 37. Pietari sanoi hänelle: "Herra, miksi en nyt voi seurata sinua? Henkeni minä annan sinun edestäsi." 38. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Sinäkö annat henkesi minun edestäni? Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennen kuin sinä minut kolmesti kiellät."

XIV
1. "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Kaikkivaltias Isä Luojaan, ja uskokaa minuun. 2. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? 3. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. 4. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte." 5. Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?" 6. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. 7. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästä lähtien te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet." 8. Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme." 9. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? 10. Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa on sisäisesti, tekee teot, jotka ovat hänen. 11. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. 12. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, 13. ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. 14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen. 15. Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. 16. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, 17. totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. 18. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. 19. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. 20. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. 21. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." 22. Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?" 23. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun Koraanini, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. 24. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se Koraani, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. 25. Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne. 26. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. 27. Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä pelätkö. 28. Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne.' Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi. 29. Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennen kuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu. 30. En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään. 31. Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niin kuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä."

XV
1. "Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. 2. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. 3. Te olette jo puhtaat sen Koraanin tähden, jonka minä olen teille puhunut. 4. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. 5. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. 6. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. 7. Jos te pysytte minussa ja minun Koraanini pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. 8. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun elämäntien opiskelijoikseni. 9. Niin kuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. 10. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. 11. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. 12. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut. 13. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta. 14. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. 15. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä työntekijä ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. 16. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. 17. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. 18. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. 19. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa. 20. Muistakaa se Koraanin ajatus, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole työntekijä herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun Koraanin sanomastani, niin he ottavat vaarin teidänkin Koraanin sanomasta. 21. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. 22. Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi väärä tekoä; mutta nyt heillä ei ole, millä vääriä tekojansa puolustaisivat. 23. Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni. 24. Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi väärää tekoa; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni. 25. Mutta se Koraanin ennustus oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat vihanneet minua syyttä.' 26. Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. 27. Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani."

XVI
1. "Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. 2. He erottavat teidät jumalanpalveluspaikoistaan; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Kaikkivaltias Isä Luojalle. 3. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. 4. Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kanssanne. 5. Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Mihin sinä menet?' 6. Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne. 7. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. 8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: 9. synnin, koska he eivät usko minuun; 10. vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; 11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. 12. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. 13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. 14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. 15. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. 16. Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut." 17. Silloin muutamat hänen elämäntien opiskelijoistansa sanoivat toisilleen: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut', ja: 'Minä menen Isän tykö'?" 18. Niin he sanoivat: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu." 19. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'? 20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. 21. Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. 22. Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne. 23. Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. 24. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen. 25. Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä. 26. Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne; 27. sillä Isä itse rakastaa teitä, sen tähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Kaikkivaltias Isä Luojan tyköä. 28. Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö." 29. Hänen maailmankuvan opiskelijansa sanoivat: "Katso, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta. 30. Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sen tähden me uskomme sinun Kaikkivaltias Isä Luojan tyköä lähteneen." 31. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi heille: "Nyt te uskotte. 32. Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. 33. Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."

XVII
1. Tämän Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; 2. koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. 3. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Kaikkivaltias Isä Luoja, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen Kristuksen. 4. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. 5. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan. 6. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun Koraanistasi vaarin. 7. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. 8. Sillä ne Koraanin ajatukset, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. 9. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun - 10. ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä. 11. Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin. 12. Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. 13. Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. 14. Minä olen antanut heille sinun Koraanisi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. 15. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. 16. He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. 17. Pyhitä heidät totuudessa; sinun Koraanisi on totuus. 18. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; 19. ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. 20. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän Koraaninsa kautta uskovat minuun, 21. että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. 22. Ja sen kirkkaan viisauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yksituumaisia, niin kuin me olemme yhtä mieltä - 23. minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yksituumaisia, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut. 24. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkaan viisauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. 25. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt. 26. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

XVIII
1. Kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli tämän puhunut, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle; siellä oli puutarha, johon hän meni elämäntien opiskelijoinensa. 2. Mutta myös Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan, koska Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ja hänen maailmankuvan opiskelijansa usein olivat kokoontuneet sinne. 3. Niin Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja juutalaisen lain tuntijoiden palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan. 4. Silloin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: "Ketä te etsitte?" 5. He vastasivat hänelle: "Palestiinalainen Jeesusta, Nasaretilaista." Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Minä se olen." Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan. 6. Kun hän siis sanoi heille: "Minä se olen", peräytyivät he ja kaatuivat maahan. 7. Niin hän taas kysyi heiltä: "Ketä te etsitte?" He sanoivat: "Palestiinalainen Jeesusta, Nasaretilaista." 8. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Minähän sanoin teille, että minä se olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä"; 9. että se Koraani kävisi toteen, jonka hän oli sanonut: "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut." 10. Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja iski ylimmäisen papin työntekijää ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja työntekijän nimi oli Malkus. 11. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?" 12. Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten työntekijät ottivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen kiinni ja sitoivat hänet 13. ja veivät ensin Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina. 14. Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut: "On hyödyllistä, että yksi ihminen kuolee kansan edestä." 15. Ja Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaista seurasi Simon Pietari ja eräs toinen elämäntien opiskelijat. Tämä elämäntien opiskelijat oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. 16. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen elämäntien opiskelijat, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. 17. Niin työntekijätär, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: "Etkö sinäkin ole tuon miehen elämäntien opiskelijoita?" Hän sanoi: "En ole." 18. Mutta työntekijät ja käskyläiset olivat tehneet hiilivalkean, koska oli kylmä, ja seisoivat ja lämmittelivät. Ja myös Pietari seisoi heidän kanssaan lämmittelemässä. 19. Niin ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta hänen elämäntien opiskelijoistaan ja opistaan. 20. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi hänelle: "Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut juutalaisten synagooga-nimisissä jumalanpalveluspaikoissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään. 21. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä minä olen heille puhunut; katso, he tietävät, mitä minä olen sanonut." 22. Mutta kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli tämän sanonut, antoi eräs työntekijä, joka seisoi vieressä, hänelle korvapuustin sanoen: "Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?" 23. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi hänelle: "Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?" 24. Niin Hannas lähetti hänet sidottuna ylimmäisen papin Kaifaan luo. 25. Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: "Etkö sinäkin ole hänen elämäntien opiskelijoitaan?" Hän kielsi ja sanoi: "En ole." 26. Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: "Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?" 27. Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko. 28. Niin he veivät Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta. 29. Niin Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: "Mikä syytös ja kanne teillä on tätä miestä vastaan?" 30. He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Jos tämä ei olisi pahantekijä, emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi." 31. Niin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan." Juutalaiset sanoivat hänelle: "Meidän ei ole lupa ketään tappaa"; 32. että Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen Koraani kävisi toteen, jonka hän oli sanonut, antaen tietää, minkälaisella kuolemalla hän oli kuoleva. 33. Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" 34. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" 35. Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?" 36. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun työntekijäni olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä." 37. Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." 38. Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä. 39. Mutta te olette tottuneet siihen, että minä päästän teille yhden vangin irti pääsiäisenä; tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?" 40. Niin he taas huusivat sanoen: "Älä häntä, vaan Barabbas!" Mutta Barabbas oli ryöstömurhaaja.

XIX
1. Silloin Pilatus otti Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ja ruoskitti hänet. 2. Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen tumman lilanvärisen kaavun 3. ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas"; ja he löivät häntä korville. 4. Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: "Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä." 5. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja tumman lilanpunainen kaapu yllään. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso ihmistä!" 6. Kun siis ylipapit ja työntekijät näkivät hänet, huusivat he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja naulatkaa hänet roomalaiseen ristinmuotoiseen paaluun, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä." 7. Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Kaikkivaltias Isä Luojan Pojaksi." 8. Kun nyt Pilatus kuuli tämän Koraanin, pelkäsi hän vielä enemmän 9. ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: "Mistä sinä olet?" Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ei hänelle vastannut. 10. Niin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut naulita ristinpuuhun?" 11. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sen tähden on sen väärä teko suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi." 12. Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan." 13. Kun Pilatus kuuli nämä Koraanit, antoi hän viedä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi Gabbata. 14. Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!" 15. Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari." 16. Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi naulittavaksi ristinmuotoiseen puuhun. Ja he ottivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen. 17. Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan heprean kielellä Golgataksi. 18. Siellä he hänet naulitsivat ristinpuuhun ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen keskelle. 19. Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." 20. Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. 21. Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas.'" 22. Pilatus vastasi: "Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin." 23. Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sekä saumattoman ihoa myötäilevän oloasun. Mutta oloasu oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu. 24. Sen tähden he sanoivat toisillensa: "Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva"; että tämä kirjoitus kävisi toteen: "He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa." Ja sotamiehet tekivät niin. 25. Mutta Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena. 26. Kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen näki äitinsä ja sen elämäntien opiskelijan, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!" 27. Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä tämä elämäntien opiskelija otti hänet kotiinsa. 28. Sen jälkeen, kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano." 29. Siinä oli astia, viinietikkaa täynnä; niin he täyttivät sillä viinietikalla sienen ja panivat sen iisoppikasvin korren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. 30. Kun nyt Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen oli nauttinut viinietikan, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja meni tajuttomaksi ja hänestä loppui elonmerkit. 31. Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille lauantaiksi, jota he sapatiksi nimittivät, sillä se lauantai päivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että risteille naulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. 32. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristille naulitulta. 33. Mutta kun he tulivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, 34. vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. 35. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. 36. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako." 37. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat puhkaisseet." 38. Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen elämäntien opiskelija, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen kuolleen tuntuisen kehon. 39. Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen tykö, ja toi mirhan ja aloe veran seosta noin sata naulaa. 40. Niin he ottivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana haudata. 41. Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään laitettu. 42. Siihen he nyt panivat Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.

XX
1. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. 2. Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet." 3. Niin Pietari ja se toinen elämäntien opiskelijat lähtivät ja menivät haudalle. 4. Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen elämäntien opiskelijat juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle. 5. Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle. 6. Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä 7. ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoon käärittynä. 8. Silloin toinenkin elämäntien opiskelijat, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi. 9. Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleesta olotilasta virkoava eloon. 10. Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa. 11. Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan 12. ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen ruumis oli maannut. 13. Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet." 14. Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Palestiinalainen Jeesus Nasaretilaisen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen. 15. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet." 16. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Maria!" Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hepreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja. 17. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Kaikkivaltias Isä Luojani tykö ja teidän Kaikkivaltias Isä Luojanne tykö." 18. Maria Magdaleena meni ja ilmoitti elämäntien opiskelijoille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut. 19. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" 20. Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. 21. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." 22. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. 23. Joiden väärät teot te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden väärät teot te pidätte anteeksiantamattomina, niille ne ovat pidätetyt." 24. Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tuli. 25. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko." 26. Ja kahdeksan päivän perästä hänen maailmankuvan opiskelijansa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." 28. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Kaikkivaltias Isä Luojani!" 29. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" 30. Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen teki opetuslastensa nähden; 31. mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen on Jumalan voitelema Kristus, Kaikkivaltias Isä Luojan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

XXI
1. Sen jälkeen Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen taas ilmestyi elämäntien opiskelijoilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: 2. Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen elämäntien opiskelijoistaan olivat yhdessä. 3. Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan." He sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi." Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. 4. Ja kun jo oli aamu, seisoi Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen. 5. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole." 6. Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte." He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. 7. Silloin se elämäntien opiskelijat, jota Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra." Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen. 8. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. 9. Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää. 10. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte." 11. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt. 12. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi heille: "Tulkaa einehtimään." Mutta ei kukaan elämäntien opiskelijoista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra. 13. Niin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan. 14. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen noustuaan kuolleista ilmestyi elämäntien opiskelijoillensa. 15. Kun he olivat einehtineet, sanoi Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani." 16. Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani." 17. Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas." Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani. 18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." 19. Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Kaikkivaltias Isä Luojaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua." 20. Niin Pietari kääntyi ja näki sen elämäntien opiskelijan seuraavan, jota Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun kavaltajasi?" 21. Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?" 22. Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua." 23. Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se elämäntien opiskelija kuole; mutta ei Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?" 24. Tämä on se elämäntien opiskelija, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. 25. On paljon muutakin, mitä Palestiinalainen Jeesus Nasaretilainen teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. Elämäntien opiskelija, joka siitä edelleen todisti, oli siis Muhammed, jonka nimi oli kokenut evoluution Johannes-nimestä?)

Lue lisää

Edellä oleva kuviteltu "käännös" on tietenkin feikki, mutta kyllähän siitä kiistellään, mikä ja kenen se Johanneksen evankeliumi on, se kun on kulkenut alunperin suullisena perimätietona. Mutta jos Jeesus ei olisi oikeasti kuollut ja ylösnoussut, niin turhaan olisi kristinusko maailmassa tai se olisi vain Jeesuksen opetusten eettinen toimeenpanija ja valvoja, siis perinteenkannattajalaitos! Usko oikeaan ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään antaa ihmisille toivoa paremmasta huomisesta, niin myös muslimeille, jotka myös uskovat paratiisiin kuoleman jälkeen, että sielu siellä oleskelee, jos on tehnyt oikein tässä elämässä. Mutta tässä linkki Wikipedian ajatuksille Johanneksen evankeliumin alkuperästä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_evankeliumi

ja Raamatun ja Koraanin yhtäläisyydet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Raamatun_ja_Koraanin_yhtäläisyydet

Lisäksi artikkeli englanniksi profeetta Muhammedin mahdollisesta esiintymisestä Johanneksen evankeliumissa:

http://www.answering-christianity.com/prediction.htm

evankeliumin alkuperää kirjoitti:

Edellä oleva kuviteltu "käännös" on tietenkin feikki, mutta kyllähän siitä kiistellään, mikä ja kenen se Johanneksen evankeliumi on, se kun on kulkenut alunperin suullisena perimätietona. Mutta jos Jeesus ei olisi oikeasti kuollut ja ylösnoussut, niin turhaan olisi kristinusko maailmassa tai se olisi vain Jeesuksen opetusten eettinen toimeenpanija ja valvoja, siis perinteenkannattajalaitos! Usko oikeaan ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään antaa ihmisille toivoa paremmasta huomisesta, niin myös muslimeille, jotka myös uskovat paratiisiin kuoleman jälkeen, että sielu siellä oleskelee, jos on tehnyt oikein tässä elämässä. Mutta tässä linkki Wikipedian ajatuksille Johanneksen evankeliumin alkuperästä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_evankeliumi

ja Raamatun ja Koraanin yhtäläisyydet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Raamatun_ja_Koraanin_yhtäläisyydet

Lisäksi artikkeli englanniksi profeetta Muhammedin mahdollisesta esiintymisestä Johanneksen evankeliumissa:

http://www.answering-christianity.com/prediction.htm

Lue lisää

On epäiltävissä, että Jeesuksen herättämä Lasarus oli itseasiassa Muhammed I, joka joutui pakenemaan Palestiinasta sen jälkeen, kun fariseukset päättivät tappaa hänet, koska hän oli elävä todiste Jumalan voimasta herättää kuolleita. Niinpä Lasarus pakeni Saudi Ariabiaan ja eleli siellä ja avioitui. Aikanaan hänelle syntyi profeetta Muhammed, joka sai isiltään perimätietona Johanneksen evankeliumin ja hän sovelsi sen arabikulttuuriin soveltuvaksi uskonnoksi. Eli ympäri mennään ja yhteen tullaan!

LASARUS THAT GOD ROSE BY JESUS THE NASAREHT FROM THE DEAD WAS MAYBE THE ANCESTOR OF PROPHET MUHAMMED because he had to flee from Palestina to Saudi Arabia (because the Jewish pharisees decided to kill him), where he got married and later his descendant prophet Muhammed got the gospel of John as an inheritance and made it fit to Arabic culture and worldview.

Lasarus oli Muhammed kirjoitti:

On epäiltävissä, että Jeesuksen herättämä Lasarus oli itseasiassa Muhammed I, joka joutui pakenemaan Palestiinasta sen jälkeen, kun fariseukset päättivät tappaa hänet, koska hän oli elävä todiste Jumalan voimasta herättää kuolleita. Niinpä Lasarus pakeni Saudi Ariabiaan ja eleli siellä ja avioitui. Aikanaan hänelle syntyi profeetta Muhammed, joka sai isiltään perimätietona Johanneksen evankeliumin ja hän sovelsi sen arabikulttuuriin soveltuvaksi uskonnoksi. Eli ympäri mennään ja yhteen tullaan!

LASARUS THAT GOD ROSE BY JESUS THE NASAREHT FROM THE DEAD WAS MAYBE THE ANCESTOR OF PROPHET MUHAMMED because he had to flee from Palestina to Saudi Arabia (because the Jewish pharisees decided to kill him), where he got married and later his descendant prophet Muhammed got the gospel of John as an inheritance and made it fit to Arabic culture and worldview.

Lue lisää

ja olleen siellä Kittimin piispana. Mutta eihän sitä tiedä, Kyprokselta on todella helppo purjehtia suuntaan jos toiseenkin... Ja jos on piispana toiminut, niin on matkustellut siellä sun täällä seurakuntiensa luona, ja on voinut olla myös Mekassakin käynyt ja osa hänen jälkeläisistään jäänyt sinne? Piispan kuuluu valvoa kenttänsä seurakuntia ja ainakin Turkissa Konstantinopolissa on Lasaruksen reliikkejä. Ehkä Kaaban musta kivi onkin sieltä Lasaruksen haudasta otettu kivi, joka säteilevänä meteoriittina vaikutti siihen, että kuollut muuttui zombiksi?

http://en.wikipedia.org/wiki/Lazarus

Lasaruksen paenneen Kyproks... kirjoitti:

ja olleen siellä Kittimin piispana. Mutta eihän sitä tiedä, Kyprokselta on todella helppo purjehtia suuntaan jos toiseenkin... Ja jos on piispana toiminut, niin on matkustellut siellä sun täällä seurakuntiensa luona, ja on voinut olla myös Mekassakin käynyt ja osa hänen jälkeläisistään jäänyt sinne? Piispan kuuluu valvoa kenttänsä seurakuntia ja ainakin Turkissa Konstantinopolissa on Lasaruksen reliikkejä. Ehkä Kaaban musta kivi onkin sieltä Lasaruksen haudasta otettu kivi, joka säteilevänä meteoriittina vaikutti siihen, että kuollut muuttui zombiksi?

http://en.wikipedia.org/wiki/Lazarus

Lue lisää

Zombista lisää Wikipediassa:

http://en.wikipedia.org/wiki/Zombie

Ehkä Kaaban pyhä Kivi, jonka Aabraham piti mukanaan muistona Mesopotamiasta, ja joka oli myös Jaakobin päänalusena ja jonka päälle hän vuodatti öljyä nähtyään tikapuut unessa taivaaseen, ja sen jälkeen kivi huolellisesti pidettiin suvun mukana paikasta toiseen, oli Lasaruksen haudassa piilossa juutalaisilta. Ja sieltä se sitten, tämä päänalusena toiminut kivi, päätyi viimein Mekkaan...

http://en.wikipedia.org/wiki/Kaaba