Mistä aloitamme?

olen joskus vähän silmäillytkin, mutta jotenkin tuntuu vaikealta saada selvää, missä järjestyksessä asiat kannattaisi tehdä, jotta helpoimmalla pääsisi. Lähipiirissäni on suomalais-italialainen pari, ja heillä ainakin homma kangerteli, kun olivat kuulemma 'tehneet asioita väärässä järjestyksessä'.

Heh.. no varallisuus ei kyllä ole ihan tuon hra Gatesin luokkaa tällä tulijalla, mutta luulisi, että yrittäjäksi kelpaisi tänne, kun yrittäjyyttä niin kerran arvostetaan ja siihen täällä 'kannustetaan'...
20 000 on aikamoinen summa yhden ihmisen elämiseen vuodessa.. meinaavat vissiin, että karsiutuvat köyhemmät heti alkuunsa...

haaveista totta kirjoitti:

olen joskus vähän silmäillytkin, mutta jotenkin tuntuu vaikealta saada selvää, missä järjestyksessä asiat kannattaisi tehdä, jotta helpoimmalla pääsisi. Lähipiirissäni on suomalais-italialainen pari, ja heillä ainakin homma kangerteli, kun olivat kuulemma 'tehneet asioita väärässä järjestyksessä'.

Heh.. no varallisuus ei kyllä ole ihan tuon hra Gatesin luokkaa tällä tulijalla, mutta luulisi, että yrittäjäksi kelpaisi tänne, kun yrittäjyyttä niin kerran arvostetaan ja siihen täällä 'kannustetaan'...
20 000 on aikamoinen summa yhden ihmisen elämiseen vuodessa.. meinaavat vissiin, että karsiutuvat köyhemmät heti alkuunsa...

Lue lisää

Hassua on se, että aika monella suomalaisella jää tulot tukienkin jälkeen aika paljon tuon alle, eikä heitä olla ainakaan vielä karkoittamassa...

Siitä turistiviisumista, eli kolmen kuukauden oleskelusta, sen verran, että muistaakseni siinä on rajana se, että kerran kalenterivuodessa saa olla sen 3 kuukautta. Eli jos tulee tänä vuonna, niin seuraavan kerran pääsisi 2008.

Oleskelulupaa voi kyllä hakea perhesuhteen perusteella, vaikkei ollakaan naimisissa. Nimeätte vaan jonkun kihlapäivän. Eli olette kovasti menossa naimisiin Suomessa. Oleskelulupaa perhesuhteen perusteella haetaan paikkakunnan poliisilta ja tässä kohtaa kannattaa ehkä hiukan taktikoida.

Itse sain asiamme järjestymään kivuttomasti, kun olimme tuolloin kirjoilla pienessä kunnassa, jonka nimismies on vanhempieni perhetuttu. Mitkään lisäkyselyt eivät tulleet kyseeseenkään ja lupa heltisi parissa viikossa. Tosin me menimme naimisiin jo ennen Suomeen muuttoa ja meillä oli kaikki lippulappuset asianmukaisesti leimattuina ja hyväksyttyinä.

Tuon 20 000 muuten saa Suomessa lainaksi lähes kuka tahansa, jos on jonkinlaiset tulot. Eli sen voisi periaatteessa ottaa lainaa, hakea oleskelulupaa (siis ihan yleistä, ei perhesuhteen perusteella) ja osoittaa tuon summan siihen yleiseen elämiseen. Lainan voi sitten käsittääkseni ihan rauhassa maksaa takaisin kun lupa on saatu, joten kuluja tulee vain muutama satanen. Ainoa ongelma on se, että miten saa toimeentulon järjestymään tuona aikana. Töihin voi tietenkin mennä jos niitä löytyy ja saa työluvan, mutta pääkaupunkiseudun ulkopuolella se voi olla aika vaikeaa.

''' kirjoitti:

Hassua on se, että aika monella suomalaisella jää tulot tukienkin jälkeen aika paljon tuon alle, eikä heitä olla ainakaan vielä karkoittamassa...

Siitä turistiviisumista, eli kolmen kuukauden oleskelusta, sen verran, että muistaakseni siinä on rajana se, että kerran kalenterivuodessa saa olla sen 3 kuukautta. Eli jos tulee tänä vuonna, niin seuraavan kerran pääsisi 2008.

Oleskelulupaa voi kyllä hakea perhesuhteen perusteella, vaikkei ollakaan naimisissa. Nimeätte vaan jonkun kihlapäivän. Eli olette kovasti menossa naimisiin Suomessa. Oleskelulupaa perhesuhteen perusteella haetaan paikkakunnan poliisilta ja tässä kohtaa kannattaa ehkä hiukan taktikoida.

Itse sain asiamme järjestymään kivuttomasti, kun olimme tuolloin kirjoilla pienessä kunnassa, jonka nimismies on vanhempieni perhetuttu. Mitkään lisäkyselyt eivät tulleet kyseeseenkään ja lupa heltisi parissa viikossa. Tosin me menimme naimisiin jo ennen Suomeen muuttoa ja meillä oli kaikki lippulappuset asianmukaisesti leimattuina ja hyväksyttyinä.

Tuon 20 000 muuten saa Suomessa lainaksi lähes kuka tahansa, jos on jonkinlaiset tulot. Eli sen voisi periaatteessa ottaa lainaa, hakea oleskelulupaa (siis ihan yleistä, ei perhesuhteen perusteella) ja osoittaa tuon summan siihen yleiseen elämiseen. Lainan voi sitten käsittääkseni ihan rauhassa maksaa takaisin kun lupa on saatu, joten kuluja tulee vain muutama satanen. Ainoa ongelma on se, että miten saa toimeentulon järjestymään tuona aikana. Töihin voi tietenkin mennä jos niitä löytyy ja saa työluvan, mutta pääkaupunkiseudun ulkopuolella se voi olla aika vaikeaa.

Lue lisää

Tuolla summallahan täällä elää 3-henkisiä perheitäkin! No, jos nyt oletetaan, että sen 20 000 euroa löytyy jostain kasaan raapimalla. Kai se riittää, että hänellä on se pankissa dollareina, vai pitääkö se olla suomalaisella tilillä peräti?

Eli 3 kk vuoden aikana :( Mälsempi juttu. Eikös sen 3kk voi jakaa jotenkin? Että hän sitten kävisi välillä järjestelemässä asioitaan siellä ja tulisi takaisin tavallaan tuon saman viisumin voimassaoloaikana. Sitten kun olisi täällä, hakisimme oleskelulupaa vuodeksi (olettaen että rahat on saatu kasaan). Vuoden aikana sitten toivottavasti saisimme jotain bisneksentynkää pystyyn ja sillä sitten hakisimme jatkolupaa....?

Olen käsittänyt, että vain avioliitto, yhteinen lapsi tai 2 vuotta yhdessä asumista lasketaan perhesuuhteeksi. Eli koska olemme olleet osa toistemme elämää 'netitse' paria lyhyttä vierailua lukuunottamatta, tuskin lupaa tuolla perusteella heltiää. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, eikä ole tulossakaan.

Tietysti se avioliitto on sitten yksi mahdollisuus. Missä se liitto sitten pitäisi solmia, että olisi Suomessakin lainvoimainen? Täälläkö? Mitä papereita siihen ulkomaalaiselta vaaditaan? Silloin kai tehdään joku esteettömyystutkinta... kuinkahan kauan se kestää? Huokaus.. ja sitä ei tietenkään saada tehdyksi sinä 3kk aikana, jonka hänellä olisi täällä mahdollsuus olla 'turistina'.... Mitähän papereitä minä tarvitsisin, jos avioituisimme Yhdysvalloissa? Minkä maan avioliittolaki tulee voimaan ja miten ja missä tehdään mahdollinen avioehtosopimus? Hoh.. kyllä näitä kysymyksiä riittää :)

Joo, ja se toimeentulo... no, olemme molemmat tottuneet tulemaan toimeen aika pienellä, ja jos tuo hänen 'pesämunansa' olisi esim. tuon 20 000, sillä jo pärjäisi alkuun. Se menisi kyllä elämiseen ja yrityksen täällä käynnistelyyn äkkiä leveäksi... siksi olisi hyvä, jos olisin sen asian kanssa jo päässyt täällä siihen mennessä alkuun. Ja kun hän olisi täällä, voisin silti vielä tehdä vieraalle töitä, sillä ainakaan alkuvaiheessa yritysideamme ei välttämättä tarvitsisi molempien kokoaikaista läsnäoloa... Ai niin se työlupa... Eli jos yritys on minun, pitääkö minun jotenkin osoittaa olevani 'vakavarainen' yrittäjä, että voin ottaa hänet töihin?

:D En oikeasti tiedä, itkisinkö vai nauraisinko tätä sotkua? Varhaisteini-ikäisellä tyttärelläni on oma mielipiteensä: "Miksette mee naimisiin, nii mää pääsisin morsiustytöks?!" Heh... maailma romantikon vaaleanpunaisten lasien läpi olisi kyllä ihana :)

haaveista totta kirjoitti:

Tuolla summallahan täällä elää 3-henkisiä perheitäkin! No, jos nyt oletetaan, että sen 20 000 euroa löytyy jostain kasaan raapimalla. Kai se riittää, että hänellä on se pankissa dollareina, vai pitääkö se olla suomalaisella tilillä peräti?

Eli 3 kk vuoden aikana :( Mälsempi juttu. Eikös sen 3kk voi jakaa jotenkin? Että hän sitten kävisi välillä järjestelemässä asioitaan siellä ja tulisi takaisin tavallaan tuon saman viisumin voimassaoloaikana. Sitten kun olisi täällä, hakisimme oleskelulupaa vuodeksi (olettaen että rahat on saatu kasaan). Vuoden aikana sitten toivottavasti saisimme jotain bisneksentynkää pystyyn ja sillä sitten hakisimme jatkolupaa....?

Olen käsittänyt, että vain avioliitto, yhteinen lapsi tai 2 vuotta yhdessä asumista lasketaan perhesuuhteeksi. Eli koska olemme olleet osa toistemme elämää 'netitse' paria lyhyttä vierailua lukuunottamatta, tuskin lupaa tuolla perusteella heltiää. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, eikä ole tulossakaan.

Tietysti se avioliitto on sitten yksi mahdollisuus. Missä se liitto sitten pitäisi solmia, että olisi Suomessakin lainvoimainen? Täälläkö? Mitä papereita siihen ulkomaalaiselta vaaditaan? Silloin kai tehdään joku esteettömyystutkinta... kuinkahan kauan se kestää? Huokaus.. ja sitä ei tietenkään saada tehdyksi sinä 3kk aikana, jonka hänellä olisi täällä mahdollsuus olla 'turistina'.... Mitähän papereitä minä tarvitsisin, jos avioituisimme Yhdysvalloissa? Minkä maan avioliittolaki tulee voimaan ja miten ja missä tehdään mahdollinen avioehtosopimus? Hoh.. kyllä näitä kysymyksiä riittää :)

Joo, ja se toimeentulo... no, olemme molemmat tottuneet tulemaan toimeen aika pienellä, ja jos tuo hänen 'pesämunansa' olisi esim. tuon 20 000, sillä jo pärjäisi alkuun. Se menisi kyllä elämiseen ja yrityksen täällä käynnistelyyn äkkiä leveäksi... siksi olisi hyvä, jos olisin sen asian kanssa jo päässyt täällä siihen mennessä alkuun. Ja kun hän olisi täällä, voisin silti vielä tehdä vieraalle töitä, sillä ainakaan alkuvaiheessa yritysideamme ei välttämättä tarvitsisi molempien kokoaikaista läsnäoloa... Ai niin se työlupa... Eli jos yritys on minun, pitääkö minun jotenkin osoittaa olevani 'vakavarainen' yrittäjä, että voin ottaa hänet töihin?

:D En oikeasti tiedä, itkisinkö vai nauraisinko tätä sotkua? Varhaisteini-ikäisellä tyttärelläni on oma mielipiteensä: "Miksette mee naimisiin, nii mää pääsisin morsiustytöks?!" Heh... maailma romantikon vaaleanpunaisten lasien läpi olisi kyllä ihana :)

Lue lisää

Heip!

Suomen ja Yhdysvaltojen valilla on visa waiver-ohjelma, joka tarkoittaa sita, ettei maahantulijan tarvitse hankkia varsinaista viisumia. Visa waiverilla voi oleskella Suomessa tai USA:ssa 90 paivaa, eli se ei ole valttamatta ihan kolmea kuukautta, ja paivamaarista ollaan erityisen tarkkoja.

Mutta! Tuon 90 paivaa voi oleilla useamminkin kuin kerran vuodessa, ainakin minun tapauksessani. Olin 90 paivaa jenkkilassa, sitten kuukauden Suomessa ja tulin takaisin USA:an ja nyt voin olla jalleen 90 paivaa ilman viisumia. Luulisin etta Suomessa oltaisiin yhta lailla samoilla linjoilla? Vaikka matkalippusi sanoisi mita, saat oleilla visa waiverilla aina sen 90 paivaa.

Olettaisin etta Suomeen tultaessa on suunnilleen samanlaiset jutut vastassa kuin USA:an mennessa. Eli minua neuvottiin niin, etta kun tulen maahan, pitaa esittaa majapaikka ja myos menolippu, eli poistetaan epailys siita etten ole onkimassa itselleni avioliittoa tai ylipaataan syyta jaada maahan "loisimaan". :) Tuloja ei varsinaisesti kysytty maahan tullessa, mutta kylla utelivat paljonko on rahaa kaytettavissa ja etenkin noin pitkan ajan vuoksi, miksi aion olla 90 paivaa ja mita oikein meinaan tehda, miten parjata rahallisesti ja niin edelleen.

Ehka sinun olisi helpompaa menna USA:an ja teidan menna siella naimisiin. Mista osavaltiosta miehesi on kotoisin? Avioliittosysteemit ovat erilaiset eri osavaltioissa. Periaatteessa se menee hyvin yksinkertaisesti etka sina tarvitse muita papereita kuin passin, kun menette naimisiin USA:ssa. Haette ensin avioliittolupaa. Siihen tarvitaan notaarin allekirjoitus ja tarvittavat leimaukset. Notaari tarkistaa passista etta sina olet sina. Sitten lahetatte sen avioliittolupatoimistoon ja haette sen sielta kun se on valmis. Lupa maksaa muutaman dollarin ja se on voimassa muistaakseni parisen kuukautta hakemisesta. Sitten menette papin pakeille ja eesitatte avioliittoluvan. Pappi tayttaa muut paperit ja virallistaa avioliiton ja saatte siita yhden todistuksen. Virallisen todistuksen saatte vasta kun paperit ovat menneet viranomaisille (pappi yleensa lahettaa ne). Sitten asia ilmoitetaan Suomen suurlahetystoon ja olettekin virallisesti naimisissa seka USA:ssa etta Suomessa.

Mitas muuta?? Toivottavasti tasta oli jotain apua. Kysya saa lisaa, mutta tietenkin vastaukseni perustuvat vain omaan kokemukseen.

jenkkilassa kirjoitti:

Heip!

Suomen ja Yhdysvaltojen valilla on visa waiver-ohjelma, joka tarkoittaa sita, ettei maahantulijan tarvitse hankkia varsinaista viisumia. Visa waiverilla voi oleskella Suomessa tai USA:ssa 90 paivaa, eli se ei ole valttamatta ihan kolmea kuukautta, ja paivamaarista ollaan erityisen tarkkoja.

Mutta! Tuon 90 paivaa voi oleilla useamminkin kuin kerran vuodessa, ainakin minun tapauksessani. Olin 90 paivaa jenkkilassa, sitten kuukauden Suomessa ja tulin takaisin USA:an ja nyt voin olla jalleen 90 paivaa ilman viisumia. Luulisin etta Suomessa oltaisiin yhta lailla samoilla linjoilla? Vaikka matkalippusi sanoisi mita, saat oleilla visa waiverilla aina sen 90 paivaa.

Olettaisin etta Suomeen tultaessa on suunnilleen samanlaiset jutut vastassa kuin USA:an mennessa. Eli minua neuvottiin niin, etta kun tulen maahan, pitaa esittaa majapaikka ja myos menolippu, eli poistetaan epailys siita etten ole onkimassa itselleni avioliittoa tai ylipaataan syyta jaada maahan "loisimaan". :) Tuloja ei varsinaisesti kysytty maahan tullessa, mutta kylla utelivat paljonko on rahaa kaytettavissa ja etenkin noin pitkan ajan vuoksi, miksi aion olla 90 paivaa ja mita oikein meinaan tehda, miten parjata rahallisesti ja niin edelleen.

Ehka sinun olisi helpompaa menna USA:an ja teidan menna siella naimisiin. Mista osavaltiosta miehesi on kotoisin? Avioliittosysteemit ovat erilaiset eri osavaltioissa. Periaatteessa se menee hyvin yksinkertaisesti etka sina tarvitse muita papereita kuin passin, kun menette naimisiin USA:ssa. Haette ensin avioliittolupaa. Siihen tarvitaan notaarin allekirjoitus ja tarvittavat leimaukset. Notaari tarkistaa passista etta sina olet sina. Sitten lahetatte sen avioliittolupatoimistoon ja haette sen sielta kun se on valmis. Lupa maksaa muutaman dollarin ja se on voimassa muistaakseni parisen kuukautta hakemisesta. Sitten menette papin pakeille ja eesitatte avioliittoluvan. Pappi tayttaa muut paperit ja virallistaa avioliiton ja saatte siita yhden todistuksen. Virallisen todistuksen saatte vasta kun paperit ovat menneet viranomaisille (pappi yleensa lahettaa ne). Sitten asia ilmoitetaan Suomen suurlahetystoon ja olettekin virallisesti naimisissa seka USA:ssa etta Suomessa.

Mitas muuta?? Toivottavasti tasta oli jotain apua. Kysya saa lisaa, mutta tietenkin vastaukseni perustuvat vain omaan kokemukseen.

Lue lisää

Niin juu ja... Jos menisitte naimisiin USA:ssa, teidan tulisi odottaa muistaakseni 30 paivaa eli noin kuukausi sinun maahantulostasi, ennen kuin voisitte avioitua. Toki voisitte menna naimisiin vaikka samana paivana, mutta kuulemma... :) se herattaa epailyksia ja mita luultavammin joutuisitte antamaan haastattelut suhteestanne, etta onko se nyt aito vai ei.

Kun olet oleskellut maassa sen 30 paivaa, voitte menna naimisiin ja sitten voitte hakea oleskelulupaa sinulle. Teilla on siis noin 60 paivaa aikaa pistaa hakemus menemaan, mutta siihen tarvitaan kaikenlaista sahlaysta. Nama asiat eivat ole koskaan helppoja. Kaytannossa se tarkoittaa sita, etta sinulle haetaan statuksen muutosta. Olet tullut maahan visa waiverilla tai viisumilla, mutta mennessasi naimisiin USA:laisen kanssa sinulla on oikeus oleskelulupaan eli green cardiin.

Tata hakemusta varten sinun taytyy kayda laakarintarkastuksessa ja sitten kun olette saaneet tulokset, taytatte paperit ja lahetatte ne viralliselle taholle, joka tekee paatoksen. Silla hetkella kun paperit ovat saavuttaneet viraston, sina et enaa ole visa waiveriin sidottu ja voit oleilla maassa niin pitkaan kuin haluat (ellei green card hakemustasi hyllyteta, mutta jos kaikki on kunnossa, se on todella pieni mahdollisuus).

Myohemmin teidan avioliittonne aitous haastatellaan joka tapauksessa, eli joudutte mita luultavimmin menemaan virallisen tahon kuultavaksi, jossa teille esitetaan kaikenlaisia hassuja kysymyksia. Tama on yleinen kaytanto kahden kulttuurin liitoissa USA:ssa. Suomen kaytannosta en tieda, mutta luulisin etta siellakin halutaan jonkinlaisia todisteita avioliiton aitoudesta.

jenkkilassa kirjoitti:

Heip!

Suomen ja Yhdysvaltojen valilla on visa waiver-ohjelma, joka tarkoittaa sita, ettei maahantulijan tarvitse hankkia varsinaista viisumia. Visa waiverilla voi oleskella Suomessa tai USA:ssa 90 paivaa, eli se ei ole valttamatta ihan kolmea kuukautta, ja paivamaarista ollaan erityisen tarkkoja.

Mutta! Tuon 90 paivaa voi oleilla useamminkin kuin kerran vuodessa, ainakin minun tapauksessani. Olin 90 paivaa jenkkilassa, sitten kuukauden Suomessa ja tulin takaisin USA:an ja nyt voin olla jalleen 90 paivaa ilman viisumia. Luulisin etta Suomessa oltaisiin yhta lailla samoilla linjoilla? Vaikka matkalippusi sanoisi mita, saat oleilla visa waiverilla aina sen 90 paivaa.

Olettaisin etta Suomeen tultaessa on suunnilleen samanlaiset jutut vastassa kuin USA:an mennessa. Eli minua neuvottiin niin, etta kun tulen maahan, pitaa esittaa majapaikka ja myos menolippu, eli poistetaan epailys siita etten ole onkimassa itselleni avioliittoa tai ylipaataan syyta jaada maahan "loisimaan". :) Tuloja ei varsinaisesti kysytty maahan tullessa, mutta kylla utelivat paljonko on rahaa kaytettavissa ja etenkin noin pitkan ajan vuoksi, miksi aion olla 90 paivaa ja mita oikein meinaan tehda, miten parjata rahallisesti ja niin edelleen.

Ehka sinun olisi helpompaa menna USA:an ja teidan menna siella naimisiin. Mista osavaltiosta miehesi on kotoisin? Avioliittosysteemit ovat erilaiset eri osavaltioissa. Periaatteessa se menee hyvin yksinkertaisesti etka sina tarvitse muita papereita kuin passin, kun menette naimisiin USA:ssa. Haette ensin avioliittolupaa. Siihen tarvitaan notaarin allekirjoitus ja tarvittavat leimaukset. Notaari tarkistaa passista etta sina olet sina. Sitten lahetatte sen avioliittolupatoimistoon ja haette sen sielta kun se on valmis. Lupa maksaa muutaman dollarin ja se on voimassa muistaakseni parisen kuukautta hakemisesta. Sitten menette papin pakeille ja eesitatte avioliittoluvan. Pappi tayttaa muut paperit ja virallistaa avioliiton ja saatte siita yhden todistuksen. Virallisen todistuksen saatte vasta kun paperit ovat menneet viranomaisille (pappi yleensa lahettaa ne). Sitten asia ilmoitetaan Suomen suurlahetystoon ja olettekin virallisesti naimisissa seka USA:ssa etta Suomessa.

Mitas muuta?? Toivottavasti tasta oli jotain apua. Kysya saa lisaa, mutta tietenkin vastaukseni perustuvat vain omaan kokemukseen.

Lue lisää

tuon visa waiverin takia varmaan en ollut tullut edes ajatelleeksi, että mies saisi viipyillä Suomessa vain 3kk/vuosi. Itsellä tuo vihreä läpyskä tosiaan oli kummallakin kerralla passin välissä, passin leimassa oli tuo maaginen 90 päivää ja ummet ja lammet kyseltiin kyllä tullissa molemmilla kerroilla, vaikka matkalipussa olikin vain parin viikon viipyminen :) Tosiaan jälkimmäisellä kerralla tiedusteltiin myös, että missä mahdollisesti aikoisimme asua, jos menisimme naimisiin. Vastasin silloin naurahtaen, että niin pitkällä emme vielä ole :) Eli jos olisin aikeissa mennä avioon siellä, mitä minun kannattaisi tullissa sanoa? Joo, mennään täällä naimisiin, mut muutetaan sitte Suomeen asumaan?
Täällä Suomessa tosiaan jo lentokentällä pyydettiin ensimmäisen yön yöpymisosoite usassa, kun lentolippu oli tuo 'sähköinen' malli.

Mies asuu nyt Washingtonin osavaltiossa, mutta on kotoisin Vermontista. Kummalla siis on merkitystä?

Ettei asia vaan tulisi liian helpoksi, niin vaikka avioituisimme siellä (pappia ei kyllä mies vihkijäksi hyväksyisi), se pitäisi kaikki tapahtua todella hätäisesti. Minulla nimittäin ei ole mahdollisuutta viipyä siellä oikeastaan kahta viikkoa pitempään. On lapsia täällä... jos saisin exän pitämään niitä kauemmin, olisi hienoa, mutta tuskin onnistuu :( Käytännössä siis avioituminen täällä jää vaihtoehdoksi.
Hassua koko jutussa on se, että emme oikein kumpikaan eronneina juuri ole 'avioliittohakuisia', haluaisimme vain elää yhdessä - jos se kuitenkin vaatii avioliiton, niin teemme :)

Kiitos viesteistäsi!

haaveista totta kirjoitti:

tuon visa waiverin takia varmaan en ollut tullut edes ajatelleeksi, että mies saisi viipyillä Suomessa vain 3kk/vuosi. Itsellä tuo vihreä läpyskä tosiaan oli kummallakin kerralla passin välissä, passin leimassa oli tuo maaginen 90 päivää ja ummet ja lammet kyseltiin kyllä tullissa molemmilla kerroilla, vaikka matkalipussa olikin vain parin viikon viipyminen :) Tosiaan jälkimmäisellä kerralla tiedusteltiin myös, että missä mahdollisesti aikoisimme asua, jos menisimme naimisiin. Vastasin silloin naurahtaen, että niin pitkällä emme vielä ole :) Eli jos olisin aikeissa mennä avioon siellä, mitä minun kannattaisi tullissa sanoa? Joo, mennään täällä naimisiin, mut muutetaan sitte Suomeen asumaan?
Täällä Suomessa tosiaan jo lentokentällä pyydettiin ensimmäisen yön yöpymisosoite usassa, kun lentolippu oli tuo 'sähköinen' malli.

Mies asuu nyt Washingtonin osavaltiossa, mutta on kotoisin Vermontista. Kummalla siis on merkitystä?

Ettei asia vaan tulisi liian helpoksi, niin vaikka avioituisimme siellä (pappia ei kyllä mies vihkijäksi hyväksyisi), se pitäisi kaikki tapahtua todella hätäisesti. Minulla nimittäin ei ole mahdollisuutta viipyä siellä oikeastaan kahta viikkoa pitempään. On lapsia täällä... jos saisin exän pitämään niitä kauemmin, olisi hienoa, mutta tuskin onnistuu :( Käytännössä siis avioituminen täällä jää vaihtoehdoksi.
Hassua koko jutussa on se, että emme oikein kumpikaan eronneina juuri ole 'avioliittohakuisia', haluaisimme vain elää yhdessä - jos se kuitenkin vaatii avioliiton, niin teemme :)

Kiitos viesteistäsi!

Lue lisää

Hei taas!

Taalla on vasta aamupaiva, joten aikaa on kirjoitella. :) Meilla oli sellainen meininki etta ei kerrottu mitaan suhteesta. Olin tiukasti tulossa vain turistina viettamaan aikaa ja tapaamaan ystavaa. Ollaan noudatettu sellaista politiikkaa etta mahdollisimman vahan kerrotaan maahantulovirkailijoille niin saastyy enemmilta kyselyilta.

Washington on erinomainen osavaltio! Itse asiassa siella mekin mentiin naimisiin ja helppouden vuoksi suosittelen sita. Meidan tapauksessa ei kyselty kunnolla edes henkilollisyyden todistamista, jota naureskeltiinkin aika paljon keskenamme, kun kukaan ei tarkistanut olenko mina tosiaan mina. :)

Eihan avioliittoon tarvitakaan pappia, vaan kyseessa voi olla toki tuomari. Joka tapauksessa samat perusasiat siltikin, avioliittolupa ja paperisota myohemmin. Olin aika aimana siita kuinka helposti kaikki kavi. Toisaalta osavaltiossa, jossa asutaan talla hetkella avioliiton solmimiseen tarvittaisiin syntymatodistus ja suunnilleen vanhempien lupa. :D

Jos et pysty oleilemaan USA:ssa kuin pari viikkoa, silloin ei taalla avioituminen kay painsa. Haluatte taatusti valttaa kaiken mahdollisen kyselyhaastattelurumban jonka suinkin voitte valttaa ja se olisi vaistamaton jos menisitte naimisiin parin viikon sisaan maahantulosta.

On tosiaankin kurjaa, etta yhteiskunta ikaan kuin pakottaa naimisiin vaikka se mita kaikkein eniten haluaisi olisi vain yhdessaolo. Aviolitto on kuitenkin ihan valtava askel, laillisuudessaan ja kaikessaan. Varsinkin USA:ssa avioliitto tuo niin monia asioita, esimerkiksi taalla olet yhdessa vastuussa puolisosi veloista. Ja erotessa monet joutuvat maksamaan alimonya, eli puolison elatusmaksua, puolin tai toisin.

Tsemppia ja kaikkea hyvaa teille! Ja vastaan mielellani kysymyksiin rahkeitteni mukaan. Tosiaan, minullakin on siis amerikkalainen mies.

jenkkilassa kirjoitti:

Hei taas!

Taalla on vasta aamupaiva, joten aikaa on kirjoitella. :) Meilla oli sellainen meininki etta ei kerrottu mitaan suhteesta. Olin tiukasti tulossa vain turistina viettamaan aikaa ja tapaamaan ystavaa. Ollaan noudatettu sellaista politiikkaa etta mahdollisimman vahan kerrotaan maahantulovirkailijoille niin saastyy enemmilta kyselyilta.

Washington on erinomainen osavaltio! Itse asiassa siella mekin mentiin naimisiin ja helppouden vuoksi suosittelen sita. Meidan tapauksessa ei kyselty kunnolla edes henkilollisyyden todistamista, jota naureskeltiinkin aika paljon keskenamme, kun kukaan ei tarkistanut olenko mina tosiaan mina. :)

Eihan avioliittoon tarvitakaan pappia, vaan kyseessa voi olla toki tuomari. Joka tapauksessa samat perusasiat siltikin, avioliittolupa ja paperisota myohemmin. Olin aika aimana siita kuinka helposti kaikki kavi. Toisaalta osavaltiossa, jossa asutaan talla hetkella avioliiton solmimiseen tarvittaisiin syntymatodistus ja suunnilleen vanhempien lupa. :D

Jos et pysty oleilemaan USA:ssa kuin pari viikkoa, silloin ei taalla avioituminen kay painsa. Haluatte taatusti valttaa kaiken mahdollisen kyselyhaastattelurumban jonka suinkin voitte valttaa ja se olisi vaistamaton jos menisitte naimisiin parin viikon sisaan maahantulosta.

On tosiaankin kurjaa, etta yhteiskunta ikaan kuin pakottaa naimisiin vaikka se mita kaikkein eniten haluaisi olisi vain yhdessaolo. Aviolitto on kuitenkin ihan valtava askel, laillisuudessaan ja kaikessaan. Varsinkin USA:ssa avioliitto tuo niin monia asioita, esimerkiksi taalla olet yhdessa vastuussa puolisosi veloista. Ja erotessa monet joutuvat maksamaan alimonya, eli puolison elatusmaksua, puolin tai toisin.

Tsemppia ja kaikkea hyvaa teille! Ja vastaan mielellani kysymyksiin rahkeitteni mukaan. Tosiaan, minullakin on siis amerikkalainen mies.

Lue lisää

Tuttua on tuo aamu-ilta yhdistelmä minulle. Minulla ja miesystävällä kun on tuo 10 tunnin aikaero.

Hmm.. syntymätodistus... Ystävälläni on 'jälkeenpäin kirjoitettu' syntymätodistus. Hänet on adoptoitu vastasyntyneenä - varmaan tuokin aiheuttaisi vielä viivytyksiä asioiden selvittelyyn siellä :D
Mietin tuota kyselyrumbaa, sehän on edessä täälläkin joka tapauksessa. Luulisi, että silläkin olisi jotain painoarvoa, jos siellä sanoisi, että aikeenamme on muuttaa Suomeen asumaan, ei jäädä Yhdysvaltoihin? (No tietenkään mikään ei estä palaamasta..) Sanoisi, että lapseni ovat täällä, samoin työ ja koti... Heh.. eipä ne maahanmuuttovirkailijat/avioliittolupatyypit taida paljoa lässytyksistä piitata... Jos voisinkin oleilla siellä hieman pidempään, asia olisi simppelimpi - siis jos se avioliitto tulisi kysymykseen.

Jäi mietityttämään tuo puolison elatusmaksukin. Jos nyt oikein piruja maalailisi seinille ja olettaisi vaikka tilanteen, että olemme menneet naimisiin Suomessa, sitten tulee ero, ja mies muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin ja vaikka sairastuu työkyvyttömään kuntoon. Olisinko minä silloinkin velvollinen vielä täältä maksamaan hänelle tuota elatusmaksua tai korvaamaan lääkärissäkäyntikuluja (olettaen, ettei hänellä ole vakuutusta)? Aika kauhea tilanne olisi.
Avioliiton kyllä hyväksyn, jos se on ainoa keino yhdessäolemiseksi. Kuitenkaan, kun emme ole tosiaan saman katon alla varsinaisesti vielä asuneet, tuntuisi aika turvattomalta heti avioitua - varsinkin jos se siis sitoisi loppuelämäksi rahan muodossa. Minulla on kuitenkin täällä lapsia, joten en kykenisi elättämään myös ex-miestä, enkä liioin haluasi hänenkään eron jälkeen olevan vastuussa minusta tai lapsistani. No... tällaisia on kurja ajatella tässä vaiheessa, kun vasta oikeastaan haaveilee yhdessäolosta! Varmaan kuitenkin kannattaa tehdä jonkinlainen avioehtosopimus - ja sen tekisin mieluiten täällä, jotta ymmärtäisin paremmin, mihin nimeäni laitan :D Joka tapauksessa jos jonkinlaista sopimuspaperia täällä on väännettävä, jos jotain bisnestä, vaikka ihan pientäkin, meinaa pyörittää. Vielä en uskalla ajatellakaan miten esim. veroasiat sitten hoituvat!

Mukavaa, että olet vastaillut. Tämähän on minulle kuin 'vertaistukea' :)
Oletko kauan asunut siellä? Onko koti-ikävä, vai oletko täysin amerikkalaistunut? Välillä itsekseni mietin suomalaisen ja amerikkalaisen kulttuurin eroja, niitä löytyy yllättävän paljon ihan pienistä asioista, vaikka molemmat edustavat länsimaista kulttuuria. Monet hyvät naurut olen oikeasti saanut siellä ollessani ja joitakin asioita hämmästellyt olan takaa. Jännä nähdä sitten, mitkä asiat ystäväni tulee kokemaan 'hölmöikisi' tänne tultuaan :)

Aurinkoisia kevätpäiviä teille sinne. Täällä on kaunis aamupäivä, lämpö on noussut juuri nollan yläpuolelle, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Maa on vielä kylmä, mutta vähän on jo kevätkukkien alkuja näkyvissä.

haaveista totta kirjoitti:

Tuolla summallahan täällä elää 3-henkisiä perheitäkin! No, jos nyt oletetaan, että sen 20 000 euroa löytyy jostain kasaan raapimalla. Kai se riittää, että hänellä on se pankissa dollareina, vai pitääkö se olla suomalaisella tilillä peräti?

Eli 3 kk vuoden aikana :( Mälsempi juttu. Eikös sen 3kk voi jakaa jotenkin? Että hän sitten kävisi välillä järjestelemässä asioitaan siellä ja tulisi takaisin tavallaan tuon saman viisumin voimassaoloaikana. Sitten kun olisi täällä, hakisimme oleskelulupaa vuodeksi (olettaen että rahat on saatu kasaan). Vuoden aikana sitten toivottavasti saisimme jotain bisneksentynkää pystyyn ja sillä sitten hakisimme jatkolupaa....?

Olen käsittänyt, että vain avioliitto, yhteinen lapsi tai 2 vuotta yhdessä asumista lasketaan perhesuuhteeksi. Eli koska olemme olleet osa toistemme elämää 'netitse' paria lyhyttä vierailua lukuunottamatta, tuskin lupaa tuolla perusteella heltiää. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, eikä ole tulossakaan.

Tietysti se avioliitto on sitten yksi mahdollisuus. Missä se liitto sitten pitäisi solmia, että olisi Suomessakin lainvoimainen? Täälläkö? Mitä papereita siihen ulkomaalaiselta vaaditaan? Silloin kai tehdään joku esteettömyystutkinta... kuinkahan kauan se kestää? Huokaus.. ja sitä ei tietenkään saada tehdyksi sinä 3kk aikana, jonka hänellä olisi täällä mahdollsuus olla 'turistina'.... Mitähän papereitä minä tarvitsisin, jos avioituisimme Yhdysvalloissa? Minkä maan avioliittolaki tulee voimaan ja miten ja missä tehdään mahdollinen avioehtosopimus? Hoh.. kyllä näitä kysymyksiä riittää :)

Joo, ja se toimeentulo... no, olemme molemmat tottuneet tulemaan toimeen aika pienellä, ja jos tuo hänen 'pesämunansa' olisi esim. tuon 20 000, sillä jo pärjäisi alkuun. Se menisi kyllä elämiseen ja yrityksen täällä käynnistelyyn äkkiä leveäksi... siksi olisi hyvä, jos olisin sen asian kanssa jo päässyt täällä siihen mennessä alkuun. Ja kun hän olisi täällä, voisin silti vielä tehdä vieraalle töitä, sillä ainakaan alkuvaiheessa yritysideamme ei välttämättä tarvitsisi molempien kokoaikaista läsnäoloa... Ai niin se työlupa... Eli jos yritys on minun, pitääkö minun jotenkin osoittaa olevani 'vakavarainen' yrittäjä, että voin ottaa hänet töihin?

:D En oikeasti tiedä, itkisinkö vai nauraisinko tätä sotkua? Varhaisteini-ikäisellä tyttärelläni on oma mielipiteensä: "Miksette mee naimisiin, nii mää pääsisin morsiustytöks?!" Heh... maailma romantikon vaaleanpunaisten lasien läpi olisi kyllä ihana :)

Lue lisää

avioliitos esteiden tutkintaan mies tarvitsee jonkinmoisen virkatodistuksen, mistä selviää, että eo ole naimisissa ja tutkinta kestää maistraatissa viikon verran.

jokunen vaan kirjoitti:

avioliitos esteiden tutkintaan mies tarvitsee jonkinmoisen virkatodistuksen, mistä selviää, että eo ole naimisissa ja tutkinta kestää maistraatissa viikon verran.

sinulla käsitystä, mikä tuo virkatodistus on? Asiaa helpottaisi, jos senkin saisi valmiiksi hankittua hänen vielä kotona ollessaan, ettei tarvitsisi sitten täältä käsin ruveta kotipaikkakunnalta sitä pyytelemään. Vai onko niin, että se nimenomaan pyydetään vasta sitten meikäläisen viranomaisen puolesta miehen kotipaikan viranomaisilta, kun avioliittolupaa/kuulutuksia - tai mitä sitten lieneekään nimeltään - ollaan hakemassa?

Ellei kirkossa vihitä, miten tuo homma muuten menee.... kuulutuksethan luetaan kirkossa, jonka jälkeen kai muilla on mahdollisuus 'esittää vastalause' solmittavalle avioliitolle - siis noin niinkuin periaatteessa.. Entä jos vihkiminen on maistraatissa? Vastaako tuo 'esteiden tutkinta-aika' kuulutusten lukemisen ja vihkimisen välistä aikaa tai jotain?
No, varmaan se selviää maistraatista kysymällä..

haaveista totta kirjoitti:

sinulla käsitystä, mikä tuo virkatodistus on? Asiaa helpottaisi, jos senkin saisi valmiiksi hankittua hänen vielä kotona ollessaan, ettei tarvitsisi sitten täältä käsin ruveta kotipaikkakunnalta sitä pyytelemään. Vai onko niin, että se nimenomaan pyydetään vasta sitten meikäläisen viranomaisen puolesta miehen kotipaikan viranomaisilta, kun avioliittolupaa/kuulutuksia - tai mitä sitten lieneekään nimeltään - ollaan hakemassa?

Ellei kirkossa vihitä, miten tuo homma muuten menee.... kuulutuksethan luetaan kirkossa, jonka jälkeen kai muilla on mahdollisuus 'esittää vastalause' solmittavalle avioliitolle - siis noin niinkuin periaatteessa.. Entä jos vihkiminen on maistraatissa? Vastaako tuo 'esteiden tutkinta-aika' kuulutusten lukemisen ja vihkimisen välistä aikaa tai jotain?
No, varmaan se selviää maistraatista kysymällä..

Lue lisää

voi hommata ihan itse kyseisen maan maistraatista. Maksaa jonkun verran. Ainakin Suomessa se menee niin; menet maistraattiin ja kerrot että tarvitset virkatodistuksen. He antavat sen sinulle, maksaa muistaakseni 8€(ei välttämättä tarkka hinta mutta tuota luokkaa).

haaveista totta kirjoitti:

Tuttua on tuo aamu-ilta yhdistelmä minulle. Minulla ja miesystävällä kun on tuo 10 tunnin aikaero.

Hmm.. syntymätodistus... Ystävälläni on 'jälkeenpäin kirjoitettu' syntymätodistus. Hänet on adoptoitu vastasyntyneenä - varmaan tuokin aiheuttaisi vielä viivytyksiä asioiden selvittelyyn siellä :D
Mietin tuota kyselyrumbaa, sehän on edessä täälläkin joka tapauksessa. Luulisi, että silläkin olisi jotain painoarvoa, jos siellä sanoisi, että aikeenamme on muuttaa Suomeen asumaan, ei jäädä Yhdysvaltoihin? (No tietenkään mikään ei estä palaamasta..) Sanoisi, että lapseni ovat täällä, samoin työ ja koti... Heh.. eipä ne maahanmuuttovirkailijat/avioliittolupatyypit taida paljoa lässytyksistä piitata... Jos voisinkin oleilla siellä hieman pidempään, asia olisi simppelimpi - siis jos se avioliitto tulisi kysymykseen.

Jäi mietityttämään tuo puolison elatusmaksukin. Jos nyt oikein piruja maalailisi seinille ja olettaisi vaikka tilanteen, että olemme menneet naimisiin Suomessa, sitten tulee ero, ja mies muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin ja vaikka sairastuu työkyvyttömään kuntoon. Olisinko minä silloinkin velvollinen vielä täältä maksamaan hänelle tuota elatusmaksua tai korvaamaan lääkärissäkäyntikuluja (olettaen, ettei hänellä ole vakuutusta)? Aika kauhea tilanne olisi.
Avioliiton kyllä hyväksyn, jos se on ainoa keino yhdessäolemiseksi. Kuitenkaan, kun emme ole tosiaan saman katon alla varsinaisesti vielä asuneet, tuntuisi aika turvattomalta heti avioitua - varsinkin jos se siis sitoisi loppuelämäksi rahan muodossa. Minulla on kuitenkin täällä lapsia, joten en kykenisi elättämään myös ex-miestä, enkä liioin haluasi hänenkään eron jälkeen olevan vastuussa minusta tai lapsistani. No... tällaisia on kurja ajatella tässä vaiheessa, kun vasta oikeastaan haaveilee yhdessäolosta! Varmaan kuitenkin kannattaa tehdä jonkinlainen avioehtosopimus - ja sen tekisin mieluiten täällä, jotta ymmärtäisin paremmin, mihin nimeäni laitan :D Joka tapauksessa jos jonkinlaista sopimuspaperia täällä on väännettävä, jos jotain bisnestä, vaikka ihan pientäkin, meinaa pyörittää. Vielä en uskalla ajatellakaan miten esim. veroasiat sitten hoituvat!

Mukavaa, että olet vastaillut. Tämähän on minulle kuin 'vertaistukea' :)
Oletko kauan asunut siellä? Onko koti-ikävä, vai oletko täysin amerikkalaistunut? Välillä itsekseni mietin suomalaisen ja amerikkalaisen kulttuurin eroja, niitä löytyy yllättävän paljon ihan pienistä asioista, vaikka molemmat edustavat länsimaista kulttuuria. Monet hyvät naurut olen oikeasti saanut siellä ollessani ja joitakin asioita hämmästellyt olan takaa. Jännä nähdä sitten, mitkä asiat ystäväni tulee kokemaan 'hölmöikisi' tänne tultuaan :)

Aurinkoisia kevätpäiviä teille sinne. Täällä on kaunis aamupäivä, lämpö on noussut juuri nollan yläpuolelle, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Maa on vielä kylmä, mutta vähän on jo kevätkukkien alkuja näkyvissä.

Lue lisää

No nyt taalla on aamu. :) Ollaan itse asiassa Suomeen nahden "vain" kahdeksan tunnin aikaeron paassa, eli talla hetkella vahan keskempana USA:a. Miehellani on kiertava tyo, joten ollaan asuttu vahan siella sun taalla. Nyt oltais haluttu New Mexicoon mutta paadyttiinkin sitten jalleen pohjoiseen. Voi kylla, koti-ikava riivaa ihan hirveasti. Jos totta puhutaan niin en oikeasti kauhean paljon tykkaa amerikkalaisesta elamantyylista enka ole oikein ihastunut ruokaankaan, siis tuohon kaikkein periamerikkalaisimpaan. Toisaalta en ole ollutkaan taalla kuin vasta...pitaa ihan laskea... vuosi ja kaksi kuukautta. En usko etta koskaan amerikkalaistun! :) Mutta taalla taytyy nyt olla miehen tyon vuoksi, han kun ei pystyisi Suomessa tekemaan koulutusta vastaavia hommia. Teilla on ihanan onnekkaasti etta mies pystyy muuttamaan Suomeen!!

Siis esimerkiksi Washingtonin osavaltiossa ei tarvita syntymatodistusta kun laillistaa liittonsa, eli siita ei teidan kohdalla olisi viivetta jos taalla menisitte tuomarin puheille. :) Totta on etta virkamiehet ja -naiset eivat paljoa kertomuksia kuuntele. Meilla on viela edessa tuo haastattelu, mutta lakimies jo etukateen kertoi minkalaisia kysymyksia eteen saattaa tulla. Esimerkiksi, mita puolisosi tekee aamulla heratessaan? Minkavarisessa talossa asutte? Ja niin edelleen. Toisaalta joukossa saattaa olla kysymyksia joihin ei kovin moni kauan yhdessa ollut pariskuntakaan voisi vastata!!

Avioliitto tuo kylla monia juttuja taalla mita Suomessa ei, mutta taytyy muistaa etta omasta puolisostahan se kaikki riippuu, miten menee, vaikka nyt eron koittaessa. Kaikkein pahimmissa tapauksissahan ex-puolisot kinastelevat loputtomiin ja jotkut joutuvat suuriin taloudellisiin vaikeuksiin erotessaan, mutta sen estamiseksi voi tehda avioehdon ja luulen etta kahden kulttuurin liitoissa voi kai avioehdossa sopia myos siita, kumman maan avioliittosysteemia kaytetaan. Ehka? Joka tapauksessa asia on aina tapauskohtainen ja asiat taytyy tehda luottamuspohjalta.

Se lainajuttu on ainakin hyvin erilainen kuin Suomessa, kun meillahan jokainen on vastuussa henkilokohtaisesti omista lainoistaan, mutta taalla puolison lainat ovat myos toisen puolison hoidettavina, vaikka toinen osapuoli olisi ottanut lainan "salaa". Meilla ei tehty avioehtoa, vaikka senhan voi toki kirjoittaa myohemminkin. Ehka joku voisi kutsua minua naiiviksi, mutta kuitenkin luotan mieheeni niin paljon etten usko hanen vaikka kaappaavan lapsiamme tai muuta yhta kamalaa. :)

Miten te muuten tapasitte? Minkalaisia hassuja juttuja oot amerikkalaisesta kulttuurista huomannut tahan mennessa?

Nyt taytyy lahtea heittamaan ukko toihin ja sitten kauppaan. :)

Edelleenkin isot tsempit teille!

haaveista totta kirjoitti:

sinulla käsitystä, mikä tuo virkatodistus on? Asiaa helpottaisi, jos senkin saisi valmiiksi hankittua hänen vielä kotona ollessaan, ettei tarvitsisi sitten täältä käsin ruveta kotipaikkakunnalta sitä pyytelemään. Vai onko niin, että se nimenomaan pyydetään vasta sitten meikäläisen viranomaisen puolesta miehen kotipaikan viranomaisilta, kun avioliittolupaa/kuulutuksia - tai mitä sitten lieneekään nimeltään - ollaan hakemassa?

Ellei kirkossa vihitä, miten tuo homma muuten menee.... kuulutuksethan luetaan kirkossa, jonka jälkeen kai muilla on mahdollisuus 'esittää vastalause' solmittavalle avioliitolle - siis noin niinkuin periaatteessa.. Entä jos vihkiminen on maistraatissa? Vastaako tuo 'esteiden tutkinta-aika' kuulutusten lukemisen ja vihkimisen välistä aikaa tai jotain?
No, varmaan se selviää maistraatista kysymällä..

Lue lisää

maistraatissa toisaan neuvovat ja naimisiin pääsee Suomessa kyllä aika nopsakkaasti. Ja jos menette naimisiin Jenkeissä, niin siellä toimitaan maan sääntöjen mukaan. Me menimme naimisiin Ecuadorissa, enkä voi suositella kenellekään. Aivan mahdotonta hässäkkää ja säätöä.

Kaikenlaista tietoa naimisiin menosta löytyy vaikka www.naimisiin.info/ jossa on juttua myös ulkomailla vihkimisestä jne.

Kyllä te parissa kuukaudessa naimisiin ehditte, mutta kannattaa muistaa, että eroaminen vaatii sitten eron molemmissa maissa, joten ei ehkä kannata kiirehtiä. Jos vain saatte nuo muut luvat järkättyä, niin ei ehkä kannata kirehtiä.

jenkkilassa kirjoitti:

No nyt taalla on aamu. :) Ollaan itse asiassa Suomeen nahden "vain" kahdeksan tunnin aikaeron paassa, eli talla hetkella vahan keskempana USA:a. Miehellani on kiertava tyo, joten ollaan asuttu vahan siella sun taalla. Nyt oltais haluttu New Mexicoon mutta paadyttiinkin sitten jalleen pohjoiseen. Voi kylla, koti-ikava riivaa ihan hirveasti. Jos totta puhutaan niin en oikeasti kauhean paljon tykkaa amerikkalaisesta elamantyylista enka ole oikein ihastunut ruokaankaan, siis tuohon kaikkein periamerikkalaisimpaan. Toisaalta en ole ollutkaan taalla kuin vasta...pitaa ihan laskea... vuosi ja kaksi kuukautta. En usko etta koskaan amerikkalaistun! :) Mutta taalla taytyy nyt olla miehen tyon vuoksi, han kun ei pystyisi Suomessa tekemaan koulutusta vastaavia hommia. Teilla on ihanan onnekkaasti etta mies pystyy muuttamaan Suomeen!!

Siis esimerkiksi Washingtonin osavaltiossa ei tarvita syntymatodistusta kun laillistaa liittonsa, eli siita ei teidan kohdalla olisi viivetta jos taalla menisitte tuomarin puheille. :) Totta on etta virkamiehet ja -naiset eivat paljoa kertomuksia kuuntele. Meilla on viela edessa tuo haastattelu, mutta lakimies jo etukateen kertoi minkalaisia kysymyksia eteen saattaa tulla. Esimerkiksi, mita puolisosi tekee aamulla heratessaan? Minkavarisessa talossa asutte? Ja niin edelleen. Toisaalta joukossa saattaa olla kysymyksia joihin ei kovin moni kauan yhdessa ollut pariskuntakaan voisi vastata!!

Avioliitto tuo kylla monia juttuja taalla mita Suomessa ei, mutta taytyy muistaa etta omasta puolisostahan se kaikki riippuu, miten menee, vaikka nyt eron koittaessa. Kaikkein pahimmissa tapauksissahan ex-puolisot kinastelevat loputtomiin ja jotkut joutuvat suuriin taloudellisiin vaikeuksiin erotessaan, mutta sen estamiseksi voi tehda avioehdon ja luulen etta kahden kulttuurin liitoissa voi kai avioehdossa sopia myos siita, kumman maan avioliittosysteemia kaytetaan. Ehka? Joka tapauksessa asia on aina tapauskohtainen ja asiat taytyy tehda luottamuspohjalta.

Se lainajuttu on ainakin hyvin erilainen kuin Suomessa, kun meillahan jokainen on vastuussa henkilokohtaisesti omista lainoistaan, mutta taalla puolison lainat ovat myos toisen puolison hoidettavina, vaikka toinen osapuoli olisi ottanut lainan "salaa". Meilla ei tehty avioehtoa, vaikka senhan voi toki kirjoittaa myohemminkin. Ehka joku voisi kutsua minua naiiviksi, mutta kuitenkin luotan mieheeni niin paljon etten usko hanen vaikka kaappaavan lapsiamme tai muuta yhta kamalaa. :)

Miten te muuten tapasitte? Minkalaisia hassuja juttuja oot amerikkalaisesta kulttuurista huomannut tahan mennessa?

Nyt taytyy lahtea heittamaan ukko toihin ja sitten kauppaan. :)

Edelleenkin isot tsempit teille!

Lue lisää

Hei!

No heh... ei tuo elämäntyyli oikein minunkaan mieleeni ole. Jos joku olisi vaikkapa kolme vuotta sitten sanonut minulle, että tulen seurustelemaan amerikkalaisen miehen kanssa ja suunnittelemaan hänen kanssaan yhteistä elämää, olisin nauranut aika räkäisesti. Samoin, jos joku olisi väittänyt, että elämäni ensimmäiset lennot tulevat olemaan Yhdysvaltoihin :D Noh, sellaista on elämä.. Ystäväni ei tosin ole ihan sellainen "perusamerikkalainen", joksi me suomalaiset heidät helposti miellämme. Hän on puoliksi intiaani ja elää aika simppeliä elämää elättäen itsensä taiteilijana/käsityöläisenä. Ei asu reservaatissa tai missään muussakaan "intiaaniyhteisössä", ihan tavallisessa kaupungissa muiden keskellä, eikä tuo intiaaniveri oikeastaan näy päällepäin. Puheisiin kun hänen kanssaan ryhtyy, se sitten tulee esiin sitäkin voimakkaampana :)

Onhan se hienoa, että hänellä ei ole siellä siteitä tai esteitä (no toistaiseksi on vielä lemmikki raha-asioiden järjestelyä) tänne tulemiselle, mutta juuri tuo työpuoli on meillä se hankala.. Ystävälläni kun ei ole varsinaista selkeää ammattia, jota vastaavaa työtä voisi täältä hakea. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää juuri tuo oman yrityksen perustaminen. Olemme molemmat käsillä tekeviä ihmisiä, että luultavasti se yhdistettynä jonkinlaiseen myymälään/palveluun tulee olemaan meidän juttumme... Niin paljon on kuitenkin siinäkin vielä pohdittavaa.. Ja kaikkea yhtä aikaa!

Tapasimme netissä :D Tarkemmin sanoen PopularFrontin SnowDays -sivulla (voin laitta linkin, ellet ole käynyt). Tapaamisemme oli todellatodella sattuman kauppaa. Halusimme tutustua ihan ystävinä ja vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Vajaassa neljässä kuukaudessa kuitenkin huomasimme olevamme ihastuneita. Seitsemän kuukautta ensimmäisen nettikontaktin jälkeen matkustin sinne ja totesimme, että Totta on :)

Kyllä meillä luottamusta on puolin ja toisin, joten ei se avioliiton solmiminen ainakaan siihen kaadu. Mutta juuri tuon yrityshomman takia lienee paras, että asioita on paperilla mahdollisimman paljon - sitähän ei koskaan voi tietää, mitä elämässä sattuu.

Voi kun muistaisi niitä kaikkia juttuja, mitä on tullut naureskeltua.. Sinusta ne varmaan tuntuvat jo ihan jokapäiväisiltä :) No yksi suuri ihmettelynaihe minulle on ollut nuo "money orderit", kun meillä täällä pankkiasiat sujuvat niin sähköisesti, rahat siirtyvät tilille työnantajalta, tilinumeron voi antaa käytännössä kelle vaan, ja toinen laittaa rahaa tilille - siirtelee netissä omaltaan, tai käy pankissa.. Siellä tuo tuntuu olevan paljon hankalampaa. Lähetellään lappuja, joiden kanssa sitten pitää jonotella pankissa, että saa rahaksi muutettua. Shekkejäkään meillä ei täällä enää ole käytössä.
Siellä kai "oletetaan", että kaikilla on luottokortti, ellei ole, on monet asiat hankalia.

Liikennesäännöistä syntyi kanssa molempina sielläolokertoinani keskustelua kiivaaseenkin sävyyn. Vuokrasimme auton, minä ajoin, koska ystävälläni ei ole ajokorttia. Oli se aika mielenkiintoista. Liikennesäännöthän ovat noin niinkuin periaatteessa samat, on samanpuoleinen liikenne jne., mutta kuitenkin on paljon pikkujuttuja eri tavalla... hmm. esim. vaikka tasa-arvoiset risteykset. Seattlessa kauhistelin niitä vaijerien ja johtojen varassa roikkuvia liikennevaloja - huh! Ja kovin agressiivista on liikenne ainakin iterstate vitosella.. Ekan kerran, kun minut haettiin lentokentältä ja ajoimme vitosta pohjoiseen, olin väsymyksestä ja jännityksestä turta. Muistan hekottaneeni aivan hervottomana, kun siinä aikamoista haipakkaa ajettiin ja ohitettiin mikälie pick-up, jonka lavalla oli muuttokuorma. Lava oli täpösen täynnä tavaraa, ja kaiken keskellä pieni meksikolaiskaveri istuu ja pitää kiinni patjasta :D

Ruuasta sen verran, että vaikka miesystäväni on aika tarkka ruuan suhteen, tekee itse paljon ja on kiinnostunut ruuanlaitosta, syö kohtalaisen terveellisesti, niin silti ei vaadi montaakaan päivää huomata, että ruokavalion ns. perusta on aivan erilainen kuin itsellä. Sikäläinen ruoka on paitsi rasvaisempaa, myös makeampaa. Aamupalaksi saatetaan syödä cookie, hervoton suklaahippukeksi. Meikäläinen syö ruisleipää. Sikäläisessä ruokakaupassa kävimme usein, kun oli kävelymatkan päässä. Eroja meikäläiseen vastaavankokoiseen oli jonkin verran. Ehdottomasti paremmat vihannekset/hedelmät on täällä (hih, kerran jopa huomautin henkilökunnalle, että punajuuri on punajuuri eikä nauris), pilaantunutta kalaa onnistuin ostamaan yhdellä kertaa. Tölkkiruuassa oli valikoimaa hyllymetreittäin, samoin viineissä, mutta leipäosasto oli aivan surkea. Kaupassa muistan ekalla kerralla ihmetelleeni myös sitä, että kassaneiti pakkaa tavarat valmiiksi noihin ohuenohuisiin muovikasseihin (joista ei sentään makseta mitään), kun täällä visusti pakataan itse. Palvelu ko. pikkukaupassa oli kyllä aina ystävällistä.

Yhdessä ravintolassa kun kävimme syömässä iäkäs naishenkilö viereisessä pöydässä ryhtyi juttusille ja ystäväni kertoi minun olevan Suomesta. Oitis rupesi mummo katsomaan lautasellani olevaa ruokaa ja "analysoimaan" sitä (söin lohta). Suomessa ei takuulla kukaan vieras ryhdy ihmettelemään ruoka-annostasi tuosta vaan. Sillä samalla kerralla meinasin kyllä revetä, kun annoksemme tulivat pöytään. Molemmat kaverini olivat tilanneet hampurilaisannokset... se hampurilainen oli lautasen kokoinen! Harmi, että silloin oli kamera autossa. Olisi ollut niin mukava näyttää täällä koti-Suomessa, millaisia ovat Hampurilaiset Suuressa Maailmassa :D

Noh.. kyllä näitä ihmettelyn aiheita olisi.. Sellaisia pikku juttuja pitkin matkaa.. ehkä jatkan joskus toiste, nyt on pakko mennä laittamaan pää tyynyyn.

Olisi kiva kuulla, teidän tarinastanne jotain. Lapsiakin teillä jo on?

Kiitos "tsempeistä" ja Mukavaa jatkoa teillekin!

''' kirjoitti:

maistraatissa toisaan neuvovat ja naimisiin pääsee Suomessa kyllä aika nopsakkaasti. Ja jos menette naimisiin Jenkeissä, niin siellä toimitaan maan sääntöjen mukaan. Me menimme naimisiin Ecuadorissa, enkä voi suositella kenellekään. Aivan mahdotonta hässäkkää ja säätöä.

Kaikenlaista tietoa naimisiin menosta löytyy vaikka www.naimisiin.info/ jossa on juttua myös ulkomailla vihkimisestä jne.

Kyllä te parissa kuukaudessa naimisiin ehditte, mutta kannattaa muistaa, että eroaminen vaatii sitten eron molemmissa maissa, joten ei ehkä kannata kiirehtiä. Jos vain saatte nuo muut luvat järkättyä, niin ei ehkä kannata kirehtiä.

Lue lisää

No juu, ei meillä tuon naimisiinmenon kanssa tosiaan mikään kiire ole. Mutta jos siitä on kiinni oleskeluluvan saaminen, sitä sietää harkita. Tuokin on hyvä tietää, että eroaminen pitää "tehdä" molemmissa maissa.

Vai Ecuadorissa teidät vihittiin :) Saanko kysyä, missä/miten te tapasitte?

haaveista totta kirjoitti:

Hei!

No heh... ei tuo elämäntyyli oikein minunkaan mieleeni ole. Jos joku olisi vaikkapa kolme vuotta sitten sanonut minulle, että tulen seurustelemaan amerikkalaisen miehen kanssa ja suunnittelemaan hänen kanssaan yhteistä elämää, olisin nauranut aika räkäisesti. Samoin, jos joku olisi väittänyt, että elämäni ensimmäiset lennot tulevat olemaan Yhdysvaltoihin :D Noh, sellaista on elämä.. Ystäväni ei tosin ole ihan sellainen "perusamerikkalainen", joksi me suomalaiset heidät helposti miellämme. Hän on puoliksi intiaani ja elää aika simppeliä elämää elättäen itsensä taiteilijana/käsityöläisenä. Ei asu reservaatissa tai missään muussakaan "intiaaniyhteisössä", ihan tavallisessa kaupungissa muiden keskellä, eikä tuo intiaaniveri oikeastaan näy päällepäin. Puheisiin kun hänen kanssaan ryhtyy, se sitten tulee esiin sitäkin voimakkaampana :)

Onhan se hienoa, että hänellä ei ole siellä siteitä tai esteitä (no toistaiseksi on vielä lemmikki raha-asioiden järjestelyä) tänne tulemiselle, mutta juuri tuo työpuoli on meillä se hankala.. Ystävälläni kun ei ole varsinaista selkeää ammattia, jota vastaavaa työtä voisi täältä hakea. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää juuri tuo oman yrityksen perustaminen. Olemme molemmat käsillä tekeviä ihmisiä, että luultavasti se yhdistettynä jonkinlaiseen myymälään/palveluun tulee olemaan meidän juttumme... Niin paljon on kuitenkin siinäkin vielä pohdittavaa.. Ja kaikkea yhtä aikaa!

Tapasimme netissä :D Tarkemmin sanoen PopularFrontin SnowDays -sivulla (voin laitta linkin, ellet ole käynyt). Tapaamisemme oli todellatodella sattuman kauppaa. Halusimme tutustua ihan ystävinä ja vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Vajaassa neljässä kuukaudessa kuitenkin huomasimme olevamme ihastuneita. Seitsemän kuukautta ensimmäisen nettikontaktin jälkeen matkustin sinne ja totesimme, että Totta on :)

Kyllä meillä luottamusta on puolin ja toisin, joten ei se avioliiton solmiminen ainakaan siihen kaadu. Mutta juuri tuon yrityshomman takia lienee paras, että asioita on paperilla mahdollisimman paljon - sitähän ei koskaan voi tietää, mitä elämässä sattuu.

Voi kun muistaisi niitä kaikkia juttuja, mitä on tullut naureskeltua.. Sinusta ne varmaan tuntuvat jo ihan jokapäiväisiltä :) No yksi suuri ihmettelynaihe minulle on ollut nuo "money orderit", kun meillä täällä pankkiasiat sujuvat niin sähköisesti, rahat siirtyvät tilille työnantajalta, tilinumeron voi antaa käytännössä kelle vaan, ja toinen laittaa rahaa tilille - siirtelee netissä omaltaan, tai käy pankissa.. Siellä tuo tuntuu olevan paljon hankalampaa. Lähetellään lappuja, joiden kanssa sitten pitää jonotella pankissa, että saa rahaksi muutettua. Shekkejäkään meillä ei täällä enää ole käytössä.
Siellä kai "oletetaan", että kaikilla on luottokortti, ellei ole, on monet asiat hankalia.

Liikennesäännöistä syntyi kanssa molempina sielläolokertoinani keskustelua kiivaaseenkin sävyyn. Vuokrasimme auton, minä ajoin, koska ystävälläni ei ole ajokorttia. Oli se aika mielenkiintoista. Liikennesäännöthän ovat noin niinkuin periaatteessa samat, on samanpuoleinen liikenne jne., mutta kuitenkin on paljon pikkujuttuja eri tavalla... hmm. esim. vaikka tasa-arvoiset risteykset. Seattlessa kauhistelin niitä vaijerien ja johtojen varassa roikkuvia liikennevaloja - huh! Ja kovin agressiivista on liikenne ainakin iterstate vitosella.. Ekan kerran, kun minut haettiin lentokentältä ja ajoimme vitosta pohjoiseen, olin väsymyksestä ja jännityksestä turta. Muistan hekottaneeni aivan hervottomana, kun siinä aikamoista haipakkaa ajettiin ja ohitettiin mikälie pick-up, jonka lavalla oli muuttokuorma. Lava oli täpösen täynnä tavaraa, ja kaiken keskellä pieni meksikolaiskaveri istuu ja pitää kiinni patjasta :D

Ruuasta sen verran, että vaikka miesystäväni on aika tarkka ruuan suhteen, tekee itse paljon ja on kiinnostunut ruuanlaitosta, syö kohtalaisen terveellisesti, niin silti ei vaadi montaakaan päivää huomata, että ruokavalion ns. perusta on aivan erilainen kuin itsellä. Sikäläinen ruoka on paitsi rasvaisempaa, myös makeampaa. Aamupalaksi saatetaan syödä cookie, hervoton suklaahippukeksi. Meikäläinen syö ruisleipää. Sikäläisessä ruokakaupassa kävimme usein, kun oli kävelymatkan päässä. Eroja meikäläiseen vastaavankokoiseen oli jonkin verran. Ehdottomasti paremmat vihannekset/hedelmät on täällä (hih, kerran jopa huomautin henkilökunnalle, että punajuuri on punajuuri eikä nauris), pilaantunutta kalaa onnistuin ostamaan yhdellä kertaa. Tölkkiruuassa oli valikoimaa hyllymetreittäin, samoin viineissä, mutta leipäosasto oli aivan surkea. Kaupassa muistan ekalla kerralla ihmetelleeni myös sitä, että kassaneiti pakkaa tavarat valmiiksi noihin ohuenohuisiin muovikasseihin (joista ei sentään makseta mitään), kun täällä visusti pakataan itse. Palvelu ko. pikkukaupassa oli kyllä aina ystävällistä.

Yhdessä ravintolassa kun kävimme syömässä iäkäs naishenkilö viereisessä pöydässä ryhtyi juttusille ja ystäväni kertoi minun olevan Suomesta. Oitis rupesi mummo katsomaan lautasellani olevaa ruokaa ja "analysoimaan" sitä (söin lohta). Suomessa ei takuulla kukaan vieras ryhdy ihmettelemään ruoka-annostasi tuosta vaan. Sillä samalla kerralla meinasin kyllä revetä, kun annoksemme tulivat pöytään. Molemmat kaverini olivat tilanneet hampurilaisannokset... se hampurilainen oli lautasen kokoinen! Harmi, että silloin oli kamera autossa. Olisi ollut niin mukava näyttää täällä koti-Suomessa, millaisia ovat Hampurilaiset Suuressa Maailmassa :D

Noh.. kyllä näitä ihmettelyn aiheita olisi.. Sellaisia pikku juttuja pitkin matkaa.. ehkä jatkan joskus toiste, nyt on pakko mennä laittamaan pää tyynyyn.

Olisi kiva kuulla, teidän tarinastanne jotain. Lapsiakin teillä jo on?

Kiitos "tsempeistä" ja Mukavaa jatkoa teillekin!

Lue lisää

Hei vaan!

Taalla oon juossut kieli vyon alla hoitamassa asioita silla aikaa kun mies on toissa. Juu, kylla mieli halajaa Suomeen tai ylipaataan Eurooppaan, toisenlaiseen kulttuuriin ja elamantapaan. Ihan perusjutut arkielamassa ovat niin erilaisia, vaikkapa se etta suurin osa kaupoista on aina automatkan paassa. Ei kerta kaikkiaan voi kavella kauppaan tai sitten pyorailla. Isommissa kaupungeissa kylla, mutta sellaisessa normaalin suomalaisen kaupungin kokoisessa paikassa oikeastaan kukaan ei pyoraile tai kavele, eika jalkakaytavia edes ole kaikkialla. Auto on amerikkalaisten jalkojen jokapaivainen jatke.

Voi, kuulostaapa tosi erityiselta ja mielenkiintoiselta tyypilta tuo sinun miekkosesi! Itse asiassa en ole koskaan viela tavannut intiaanisukuista tyyppia taalla, eli te olette kerrassaan harvinainen pari kun suomalaisiakaan ei ole kovin montaa tassa maailmassa! :) Ootteko keskustelleet paljon intiaanien oloista taalla? Kuinka vahvat juuret miehellasi on aidin tai isan puoleiseen sukuun ja historiaan? Amerikkalainen yhteiskunta on ajanut intiaanit todella ahtaalle. Muutaman reservaatin lapi ollaan ajettu ja siella nakee todella raikeasti yhteiskunnan luokkaeron.

Ootte tunteneet jo sen verran kauan etta varmasti luottamus toiseen on jo vahvalla pohjalla. Oli taatusti jannittavaa tulla ensimmaista kertaa USA:an ja tavata! Lensit siis Seattleen ja sitten matkasitte jonnekin? Vai asuitteko Seattlessa? Se on oikeasti tosi kiva kaupunki. Oletko siis nahnyt kaunista Washingtonin osavaltiota enemmankin vai ehditteko matkustella sinun taalla olon aikana?

Totta tosiaan, nuo palkkajutut muun muassa ovat aika hulluja! Shekkejahan ei saa edes heti lunastettua, ja useat rahapulassa olevat santaavat tilipaivana payday-loan paikkoihin jotka lunastavat shekkeja heti samantien, ottaen tietysti sievoisan palvelumaksun. Liikenne on pienemmilla paikoilla ihan jees, tosin ihmiset ovat aika herkkia toottaamaan ja nayttamaan tunteensa. Kerran edessa oleva auto sammahti liikennevaloihin, niin johan sen viereen kurvasi auto jonka matkustajat nayttivat raikkaasti keskisormea autonsa sammuttaneelle.

Meilla koitetaan syoda mahdollisimman terveellisesti ja onneksi mies tykkaakin enemman kaurapuurosta kuin vaikka kekseista aamiaisella. Hotelliaamiaiset ovat aika mahdottomia suomalaiselle, kun taytyy lahtea liikenteeseen kaiken maailman suklaamuffinsien ja hillobaageleiden voimalla. Yak. Itse asiassa nirsoilen lahes joka kerta ja sitten paadytaankin ostamaan jotain suolaista kaupasta minulle ennen kuin jatketaan matkaa. En vain kerta kaikkiaan pysty syomaan niin paljon makeaa aamulla! :)

Juu, se etta kassa tai teini joka seisoo kassanauhan paadyssa pakkaa, oli minulle myos aluksi jotenkin hankalaa. :) Itse aina rivakasti tartuin tavaroihin jolloin kassa oli hieman nolona ja sanoi etta kylla mina pakkaan... Ja ne miljoonat ohuenohuet paperipussit! Eihan niita voi edes kayttaa uudestaan kun ne on niin huonolaatuisia! :) Taalta ei kylla saa kovin hyvaa leipaa, se on myonnettava. Aina jos loydan leivan jonka kaare vaittaa leipomuksen olevan eurooppalaista reseptia, kokeilen heti. En kesta pullamossoleipaa, jota taalla harrastetaan yli kaiken. Hedelmista sen verran etta taallahan on aika mielenkiintoisia risteytyksia, muun muassa pluot-hedelmia jotka ovat kai luumun ja aprikoosin ?? sekoituksia. Huu.

Me tavattiin itse asiassa Suomessa, yliopiston kaytavalla kun mies oli kaymassa tapaamassa kollegaansa. Siita se sitten lahti ja valtavan puhelin- ja mailirumban, jonka tekin tiedatte enemman kuin hyvin :), jalkeen nahtiin uudestaan ja sitten jo oltiinkin menossa naimisiin, noin parisen vuotta ensitapaamisesta. Talla hetkella meilla ei viela ole lapsia taapertamassa talossa, mutta ennen joulua syntyy esikoinen. :)

Jaahah, nyt lounaalle. :)
Aurinkoa ja lampoa!

jenkkilassa kirjoitti:

Hei vaan!

Taalla oon juossut kieli vyon alla hoitamassa asioita silla aikaa kun mies on toissa. Juu, kylla mieli halajaa Suomeen tai ylipaataan Eurooppaan, toisenlaiseen kulttuuriin ja elamantapaan. Ihan perusjutut arkielamassa ovat niin erilaisia, vaikkapa se etta suurin osa kaupoista on aina automatkan paassa. Ei kerta kaikkiaan voi kavella kauppaan tai sitten pyorailla. Isommissa kaupungeissa kylla, mutta sellaisessa normaalin suomalaisen kaupungin kokoisessa paikassa oikeastaan kukaan ei pyoraile tai kavele, eika jalkakaytavia edes ole kaikkialla. Auto on amerikkalaisten jalkojen jokapaivainen jatke.

Voi, kuulostaapa tosi erityiselta ja mielenkiintoiselta tyypilta tuo sinun miekkosesi! Itse asiassa en ole koskaan viela tavannut intiaanisukuista tyyppia taalla, eli te olette kerrassaan harvinainen pari kun suomalaisiakaan ei ole kovin montaa tassa maailmassa! :) Ootteko keskustelleet paljon intiaanien oloista taalla? Kuinka vahvat juuret miehellasi on aidin tai isan puoleiseen sukuun ja historiaan? Amerikkalainen yhteiskunta on ajanut intiaanit todella ahtaalle. Muutaman reservaatin lapi ollaan ajettu ja siella nakee todella raikeasti yhteiskunnan luokkaeron.

Ootte tunteneet jo sen verran kauan etta varmasti luottamus toiseen on jo vahvalla pohjalla. Oli taatusti jannittavaa tulla ensimmaista kertaa USA:an ja tavata! Lensit siis Seattleen ja sitten matkasitte jonnekin? Vai asuitteko Seattlessa? Se on oikeasti tosi kiva kaupunki. Oletko siis nahnyt kaunista Washingtonin osavaltiota enemmankin vai ehditteko matkustella sinun taalla olon aikana?

Totta tosiaan, nuo palkkajutut muun muassa ovat aika hulluja! Shekkejahan ei saa edes heti lunastettua, ja useat rahapulassa olevat santaavat tilipaivana payday-loan paikkoihin jotka lunastavat shekkeja heti samantien, ottaen tietysti sievoisan palvelumaksun. Liikenne on pienemmilla paikoilla ihan jees, tosin ihmiset ovat aika herkkia toottaamaan ja nayttamaan tunteensa. Kerran edessa oleva auto sammahti liikennevaloihin, niin johan sen viereen kurvasi auto jonka matkustajat nayttivat raikkaasti keskisormea autonsa sammuttaneelle.

Meilla koitetaan syoda mahdollisimman terveellisesti ja onneksi mies tykkaakin enemman kaurapuurosta kuin vaikka kekseista aamiaisella. Hotelliaamiaiset ovat aika mahdottomia suomalaiselle, kun taytyy lahtea liikenteeseen kaiken maailman suklaamuffinsien ja hillobaageleiden voimalla. Yak. Itse asiassa nirsoilen lahes joka kerta ja sitten paadytaankin ostamaan jotain suolaista kaupasta minulle ennen kuin jatketaan matkaa. En vain kerta kaikkiaan pysty syomaan niin paljon makeaa aamulla! :)

Juu, se etta kassa tai teini joka seisoo kassanauhan paadyssa pakkaa, oli minulle myos aluksi jotenkin hankalaa. :) Itse aina rivakasti tartuin tavaroihin jolloin kassa oli hieman nolona ja sanoi etta kylla mina pakkaan... Ja ne miljoonat ohuenohuet paperipussit! Eihan niita voi edes kayttaa uudestaan kun ne on niin huonolaatuisia! :) Taalta ei kylla saa kovin hyvaa leipaa, se on myonnettava. Aina jos loydan leivan jonka kaare vaittaa leipomuksen olevan eurooppalaista reseptia, kokeilen heti. En kesta pullamossoleipaa, jota taalla harrastetaan yli kaiken. Hedelmista sen verran etta taallahan on aika mielenkiintoisia risteytyksia, muun muassa pluot-hedelmia jotka ovat kai luumun ja aprikoosin ?? sekoituksia. Huu.

Me tavattiin itse asiassa Suomessa, yliopiston kaytavalla kun mies oli kaymassa tapaamassa kollegaansa. Siita se sitten lahti ja valtavan puhelin- ja mailirumban, jonka tekin tiedatte enemman kuin hyvin :), jalkeen nahtiin uudestaan ja sitten jo oltiinkin menossa naimisiin, noin parisen vuotta ensitapaamisesta. Talla hetkella meilla ei viela ole lapsia taapertamassa talossa, mutta ennen joulua syntyy esikoinen. :)

Jaahah, nyt lounaalle. :)
Aurinkoa ja lampoa!

Lue lisää

Mielelläni vaihtaisin vielä ajatuksia ja kokemuksia kanssasi, joten ehtän karkaa minnekään! Olen kärsinyt migreenistä, enkä oikein vieläkään saa katsottua tätä tietokoneen näyttöruutua :( Kirjoittelen enempi heti kun oloni paranee!

Have a nice day ;)

haaveista totta kirjoitti:

Mielelläni vaihtaisin vielä ajatuksia ja kokemuksia kanssasi, joten ehtän karkaa minnekään! Olen kärsinyt migreenistä, enkä oikein vieläkään saa katsottua tätä tietokoneen näyttöruutua :( Kirjoittelen enempi heti kun oloni paranee!

Have a nice day ;)

Lue lisää

Moikka! En karkaa mihinkaan. :) Lepaa migreeni pois. Mulla itsella myoskin sama vaiva ja tiedan kuinka kaamea olo siita tulee, vaikka ei oliskaan paakipua vaan vain silmaoireita. Huh.

haaveista totta kirjoitti:

No juu, ei meillä tuon naimisiinmenon kanssa tosiaan mikään kiire ole. Mutta jos siitä on kiinni oleskeluluvan saaminen, sitä sietää harkita. Tuokin on hyvä tietää, että eroaminen pitää "tehdä" molemmissa maissa.

Vai Ecuadorissa teidät vihittiin :) Saanko kysyä, missä/miten te tapasitte?

Lue lisää

Satuttiin ranskalaisen vaihtarin kanssa osumaan samaan baariin mieheni kanssa pikkuisessa rantakaupungissa. Hän oli kuulemma laskenut, että hetkinen, meidän pöydässä on kaks naista ja mies ja omassa pöydässään oli vaan kaks miestä. Veti siitä nopeat johtopäätökset parhaasta sijainnista.

Onneksi tavattiin siinä vaiheessa kun olin juuri tullut Ecuadoriin, niin jäi aikaa tutustua toisiimme kaikessa rauhassa. Kun mentiin naimisiin, oltiin tunnettu jo lähes vuosi ja asuttu yhdessä jonkin aikaa. Eli tiesin suurin piirtein mihin pääni pistin.

Sekin hyvä puoli siinä on, kun on asunut toisen kotimaassa, että ymmärtää kulttuurista kumpuavia juttuja paljon paremmin.

Itse tuumin, että jos huonosti käy, niin otan eron Suomessa ja vedän vaan sitten mahdollisesti uudelleen avioituessani yhden maan yli maailman kartaltani. ;) (Ja tämä oli siis vaan tsoukki, oikeesti se ois hankalampi juttu.)

jenkkilassa kirjoitti:

Hei vaan!

Taalla oon juossut kieli vyon alla hoitamassa asioita silla aikaa kun mies on toissa. Juu, kylla mieli halajaa Suomeen tai ylipaataan Eurooppaan, toisenlaiseen kulttuuriin ja elamantapaan. Ihan perusjutut arkielamassa ovat niin erilaisia, vaikkapa se etta suurin osa kaupoista on aina automatkan paassa. Ei kerta kaikkiaan voi kavella kauppaan tai sitten pyorailla. Isommissa kaupungeissa kylla, mutta sellaisessa normaalin suomalaisen kaupungin kokoisessa paikassa oikeastaan kukaan ei pyoraile tai kavele, eika jalkakaytavia edes ole kaikkialla. Auto on amerikkalaisten jalkojen jokapaivainen jatke.

Voi, kuulostaapa tosi erityiselta ja mielenkiintoiselta tyypilta tuo sinun miekkosesi! Itse asiassa en ole koskaan viela tavannut intiaanisukuista tyyppia taalla, eli te olette kerrassaan harvinainen pari kun suomalaisiakaan ei ole kovin montaa tassa maailmassa! :) Ootteko keskustelleet paljon intiaanien oloista taalla? Kuinka vahvat juuret miehellasi on aidin tai isan puoleiseen sukuun ja historiaan? Amerikkalainen yhteiskunta on ajanut intiaanit todella ahtaalle. Muutaman reservaatin lapi ollaan ajettu ja siella nakee todella raikeasti yhteiskunnan luokkaeron.

Ootte tunteneet jo sen verran kauan etta varmasti luottamus toiseen on jo vahvalla pohjalla. Oli taatusti jannittavaa tulla ensimmaista kertaa USA:an ja tavata! Lensit siis Seattleen ja sitten matkasitte jonnekin? Vai asuitteko Seattlessa? Se on oikeasti tosi kiva kaupunki. Oletko siis nahnyt kaunista Washingtonin osavaltiota enemmankin vai ehditteko matkustella sinun taalla olon aikana?

Totta tosiaan, nuo palkkajutut muun muassa ovat aika hulluja! Shekkejahan ei saa edes heti lunastettua, ja useat rahapulassa olevat santaavat tilipaivana payday-loan paikkoihin jotka lunastavat shekkeja heti samantien, ottaen tietysti sievoisan palvelumaksun. Liikenne on pienemmilla paikoilla ihan jees, tosin ihmiset ovat aika herkkia toottaamaan ja nayttamaan tunteensa. Kerran edessa oleva auto sammahti liikennevaloihin, niin johan sen viereen kurvasi auto jonka matkustajat nayttivat raikkaasti keskisormea autonsa sammuttaneelle.

Meilla koitetaan syoda mahdollisimman terveellisesti ja onneksi mies tykkaakin enemman kaurapuurosta kuin vaikka kekseista aamiaisella. Hotelliaamiaiset ovat aika mahdottomia suomalaiselle, kun taytyy lahtea liikenteeseen kaiken maailman suklaamuffinsien ja hillobaageleiden voimalla. Yak. Itse asiassa nirsoilen lahes joka kerta ja sitten paadytaankin ostamaan jotain suolaista kaupasta minulle ennen kuin jatketaan matkaa. En vain kerta kaikkiaan pysty syomaan niin paljon makeaa aamulla! :)

Juu, se etta kassa tai teini joka seisoo kassanauhan paadyssa pakkaa, oli minulle myos aluksi jotenkin hankalaa. :) Itse aina rivakasti tartuin tavaroihin jolloin kassa oli hieman nolona ja sanoi etta kylla mina pakkaan... Ja ne miljoonat ohuenohuet paperipussit! Eihan niita voi edes kayttaa uudestaan kun ne on niin huonolaatuisia! :) Taalta ei kylla saa kovin hyvaa leipaa, se on myonnettava. Aina jos loydan leivan jonka kaare vaittaa leipomuksen olevan eurooppalaista reseptia, kokeilen heti. En kesta pullamossoleipaa, jota taalla harrastetaan yli kaiken. Hedelmista sen verran etta taallahan on aika mielenkiintoisia risteytyksia, muun muassa pluot-hedelmia jotka ovat kai luumun ja aprikoosin ?? sekoituksia. Huu.

Me tavattiin itse asiassa Suomessa, yliopiston kaytavalla kun mies oli kaymassa tapaamassa kollegaansa. Siita se sitten lahti ja valtavan puhelin- ja mailirumban, jonka tekin tiedatte enemman kuin hyvin :), jalkeen nahtiin uudestaan ja sitten jo oltiinkin menossa naimisiin, noin parisen vuotta ensitapaamisesta. Talla hetkella meilla ei viela ole lapsia taapertamassa talossa, mutta ennen joulua syntyy esikoinen. :)

Jaahah, nyt lounaalle. :)
Aurinkoa ja lampoa!

Lue lisää

Huh.. olipa viikko.. ensin pari-kolme päivää migreenin kourissa ja sitten rästiin jääneitä hommia. Nyt alkaa olla normaalimpi olo.

:) Vai että ennen joulua syntyy :) Raskautesihan on sitten ihan alkumetreillä. Valtavasti onnitteluja "tärppäämisen" johdosta ja toivottavasti raskausajastasi tulee nautinnollinen, eikä rankka.

Juu, kyllä ystäväni on kertonut paljon intiaanien oloista. Surkeaa. Ja todella surullista. Täältä Euroopasta päin katsottuna tuntuu lisäksi aivan uskomattomalta, että rasismista puhutaan niin paljon tummaihoisten kohdalla, mutta intiaanien sorto on aikatavalla vaiettu aihe. Ystäväni tosiaan asu eikä ole asunut reservaatissa lyhyitä työhönsä liittyviä jaksoja lukuunottamatta. Hänet on kasvatettu "tavallisessa" amerikkalaisperheessä. Hänen äitinsä oli intiaani (Abenaki Sokoki) ja isänsä valkoihoinen (taisi olla peräti canadalainen). Ystäväni oli avioton lapsi, ja hänet on adoptoitu heti syntymästä. Juurensa hän löysi vasta aikuisiällä, ja on tavannut joitakin sukulaisiaan, mutta ei ole heihin jatkuvassa yhteydessä. Biologista äitiään ei ehtinyt ennen tämän kuolemaa tavata. Jäljellä olevat perinteitä kunnioittavat intiaanit kuitenkin tuntuvat olevan kaikki kuin yhtä suurta sukua heimosta riippumatta. *huokaa* Miten paljon meillä muilla olisikaan heiltä oppimista.

Lensin Seattleen ja minut haettiin lentokentältä, ystäväni asuu pikkukaupungissa noin tunnin (noh, ruuhka-aikana jopa 2,5 tunnin) ajomatkan päässä Seattlesta pohjoiseen Skagit-joen varrella. Ehdimme kyllä tutkailla ympäristöä jonkin verran. Itse en edes halunnut mihinkää turistirysiin, ajelimme vuorilla, kävimme meren rannalla ja luonnonpuistoissa. Toisella kertaa kävimme Kanadan rajalla. Mahtavaa seutua, todella kaunista ja jylhää. Olemme molemmat luonnonläheisiä ihmisiä, eikä suuren kaupungin hulina sillä tavalla houkuttanut. Toki yhtenä päivänä hiukan Seattleakin katselimme (minä en ajanut, meillä oli kuski). Liikkumistamme hieman rajoitti myös ystäväni iäkäs lemmikkisusi.

Hih... juu, ärhäkkää on porukka välillä liikenteessä. Ystäväni myös kerran näytti keskisormea eräälle autolle, joka tööttäsi minun takanani. Oli outo risteys, ja minulta hetken kesti, ennen kuin hahmotin, mihin pitää mennä ja milloin on minun vuoroni. Tottakai takanaolija moisesta merkkikielestä entisestään hermostui! Jouduin aika tiukkaan sävyyn sanomaan, että jos meinaat, että vielä ajan tätä autoa, pidät naamasi peruslukemilla ja kätesi kurissa :D Muutenkin tuo ajaminen tuolla vaati vähän enemmän keskittymistä kuin täällä tutussa ympäristössä - ei siinä enää mitään ylimääräisiä "liikenneriitoja" tarvita.

Tuo Pluot-hedelmä taitaa olla niitä uudempia risteytyksiä. Siitä tuli mieleeni yksi asia, mitä myös siellä hämmästelin; Ihmisillä on niitä omia tai "omia" taloja ja pihoja, mutta ne on täytetty valtavan suurilla autoilla - omenapuita tai marjapensaita ei juuri näe. Ystäväni kyllä väitti, että "back home" eli itärannikolla, josta hän on kotoisin, niitä harrastetaan enemmän. Asutteko te pientalossa vai jossain isommassa kompleksissa?

On se kumma, miten sitä kiinnostus herää sellaiseenkin asiaan, josta viimeiseksi luulisi mitään irti saavansa. Amerikkalainen kulttuuri on minulle aina ollut sellainen evvk, kaameeta kerskakulutusta, mutta nyt kun on nähnyt myös sitä toista puolta, se on alkanut kiinnostaa. Minulla tosiaan kävi tuuri, että satuin törmäämään juuri tällaiseen amerikkalaiseen - muuten olisin varmasti edelleen hyvin yksipuolisen kuvan varassa, mitä amerikkalaiseen elämään/kulttuuriin/historiaan tulee.
En oikeastaan halua ihan kaikkea tähän kirjoittaa, mutta ehkä voisimme joskus vaihtaa sähköpostiosoitteita? Olisi kauhean mukava kuulla toisenlaisen amerikkalaisparin elämästä. Ellei se sinusta tunnut hyvältä ajatukselta, kirjoitellaan toki tänne jatkossakin!

Mukavia kevätpäiviä!

ps. Miten vietätte pääsiäistä?

''' kirjoitti:

Satuttiin ranskalaisen vaihtarin kanssa osumaan samaan baariin mieheni kanssa pikkuisessa rantakaupungissa. Hän oli kuulemma laskenut, että hetkinen, meidän pöydässä on kaks naista ja mies ja omassa pöydässään oli vaan kaks miestä. Veti siitä nopeat johtopäätökset parhaasta sijainnista.

Onneksi tavattiin siinä vaiheessa kun olin juuri tullut Ecuadoriin, niin jäi aikaa tutustua toisiimme kaikessa rauhassa. Kun mentiin naimisiin, oltiin tunnettu jo lähes vuosi ja asuttu yhdessä jonkin aikaa. Eli tiesin suurin piirtein mihin pääni pistin.

Sekin hyvä puoli siinä on, kun on asunut toisen kotimaassa, että ymmärtää kulttuurista kumpuavia juttuja paljon paremmin.

Itse tuumin, että jos huonosti käy, niin otan eron Suomessa ja vedän vaan sitten mahdollisesti uudelleen avioituessani yhden maan yli maailman kartaltani. ;) (Ja tämä oli siis vaan tsoukki, oikeesti se ois hankalampi juttu.)

Lue lisää

mitä sanot siitä, että näkemällä toisen kulttuurin - mielellään vaikka elämällä siinä hetken - on helpompi ymmärtää. Monessa arjen pikkuasiassa voi olla taustalla niin paljon sellaista, josta ei ole "hajuakaan", ellei ole asiaan syventynyt.

:) Eihän me sellaisia eroja haluta pohtia. Ikäviä ovat. Yritetään nauttia tästä hetkestä. Kulttuurien sekoittuminen tuo mukanaan myös ymmärrystä, ei pelkästään negatiivisia asioita, kuten rasismia. Meillä kokevilla on onni tietää :)

Mukavaa kevättä teillekin!

"Yksi vaihtoehto olisi tuo mainitsemasi pidempioleskelu, johon muistaakseni tarvitaan noin 20 000 euron varallisuus/vuosi, jotta viranomaiset uskovat rahojen riittävän. Rahoja ei tarvitse käyttää, mutta ne on oltava osoittaa lupaa hakiessa. "

Mistä tämä tieto löytyy ? Ainakaan UVI:n sivuilta tuollaista en löytänyt tai sitten en osannut etsiä.

se löytyi :) Varmaan siis käytännössä juuri tuo visa waiver -systeemi..

Eli siis

"Schengen-maiden alueella viisumivapaan maan kansalainen saa oleskella 90 päivää puolen vuoden aikana siitä päivästä, jolloin hän on ensimmäistä kertaa ylittänyt Schengen-alueen ulkorajan."

Tarkoittaako tuo nyt sitten, että puolen vuoden aikana ekasta maahantulosta voi vieras käydä välillä kotona ja tulla takaisin samalla "luvalla" ja viettää täällä loppuajan tuosta 90stä päivästä? Vai "menettääkö" hän luvan maasta poistuessa? Miten pian silloin voi tulla uudelleen?

Vai tarkoittaako se sitä, että puolivuosittain saa oleskella tuon 90 päivää? Eli jos tulisi tammikuussa ja olisi maaliskuun loppuun, voisi uudelleen tulla heinä-elo-syyskuuksi (noin niinkuin pyöristäen)? Juuri tämä olisi meille ratkaisevaa asioiden järjestelemisen kannalta. Heh.. joskus tuntuu, ettei tuota "selvää" suomenkieltä oikein tahdo ymmärtää :D

Kiitos kuitenkin sinulle täsmälinkistä!

Lapsenhankintasuunnitelmia meillä ei ole, joten huoltajuusasioita tuskin tarvitsee ajatella muuta kuin sitten pyrkiä huolehtimaan, ettei minun tarvitse erotilanteessa hänelle tai hänen minulle maksella mitään tukea toisillemme :)

Mutu oli minulla ennestäänkin, ettei amerikkalaisen tänne saaminen olisi niin vaikeaa kuin esim. juuri afrikkalaisen. Kuitenkaan se ei varmaan onnistu yhtä helposti kuin EU-kansalaisen... sekin mutua.

haaveista totta kirjoitti:

se löytyi :) Varmaan siis käytännössä juuri tuo visa waiver -systeemi..

Eli siis

"Schengen-maiden alueella viisumivapaan maan kansalainen saa oleskella 90 päivää puolen vuoden aikana siitä päivästä, jolloin hän on ensimmäistä kertaa ylittänyt Schengen-alueen ulkorajan."

Tarkoittaako tuo nyt sitten, että puolen vuoden aikana ekasta maahantulosta voi vieras käydä välillä kotona ja tulla takaisin samalla "luvalla" ja viettää täällä loppuajan tuosta 90stä päivästä? Vai "menettääkö" hän luvan maasta poistuessa? Miten pian silloin voi tulla uudelleen?

Vai tarkoittaako se sitä, että puolivuosittain saa oleskella tuon 90 päivää? Eli jos tulisi tammikuussa ja olisi maaliskuun loppuun, voisi uudelleen tulla heinä-elo-syyskuuksi (noin niinkuin pyöristäen)? Juuri tämä olisi meille ratkaisevaa asioiden järjestelemisen kannalta. Heh.. joskus tuntuu, ettei tuota "selvää" suomenkieltä oikein tahdo ymmärtää :D

Kiitos kuitenkin sinulle täsmälinkistä!

Lapsenhankintasuunnitelmia meillä ei ole, joten huoltajuusasioita tuskin tarvitsee ajatella muuta kuin sitten pyrkiä huolehtimaan, ettei minun tarvitse erotilanteessa hänelle tai hänen minulle maksella mitään tukea toisillemme :)

Mutu oli minulla ennestäänkin, ettei amerikkalaisen tänne saaminen olisi niin vaikeaa kuin esim. juuri afrikkalaisen. Kuitenkaan se ei varmaan onnistu yhtä helposti kuin EU-kansalaisen... sekin mutua.

Lue lisää

Suomessa naimisiinmeno on helppoa. Maistraatin vaatiman todistuksen naimattomuudesta saa helpoimmin USA:n konsulaatista, valalla vannoen sitten vakuutetaan ettei olla naimisissa ja aiotaan naida tämä ko. henkilö. Siihen tulee sitten leima alle ja maksaa joitakin kymmeniä dollareita.
Kun olette jättäneet tutkintapyynnön maistraatille, niin viikon kuluttua saakin mennä allekirjoittamaan avioliittopaperin.
Sen jälkeen oleskeluluvan saa anoa Suomessa ollessa, ei tarvitse miehen lähteä pois maasta odotusajaksi.
Varsin paljon simppelimpää ja halvempaa, kuin USA:n oma systeemi.