Isyydentunnustus

ei ainakaan lain mukaan vaan isyys on selvä kun se on vahvistettu. Pappi ei saa ilmoittaa lapselle eikä edes voi ilmoittaa kuin äidin sukunimen kunnes isyys on vahvistettu. Yleensä vaatii siitä myös paperin nähdäkseen ja joku ottaa jopa kopionkin.

Lapsen nimen voi muuttaa kyllä jälkeenpäin jos tahtoo tai pappi voi makuuttaa ilmoitusta pöydällä kunnes asia on selvä. Nimen reksiteröinti on kuitenkin virallinen tapahtuma jota säätelee lait ja asetukset joten en usko papin suhtautuvan siihen kovin kevytmielisesti.

Kasteen voi pitää sitäpaitsi milloin vain, mutta väöestökirjanpitoon lapsi tulee ilmoittaa 2kk kuluessa. Tässäkin on joustoa eli ei kukaan siitä kysele jos se myöhästyy hieman esim pari kuukautta..

mape kirjoitti:

ei ainakaan lain mukaan vaan isyys on selvä kun se on vahvistettu. Pappi ei saa ilmoittaa lapselle eikä edes voi ilmoittaa kuin äidin sukunimen kunnes isyys on vahvistettu. Yleensä vaatii siitä myös paperin nähdäkseen ja joku ottaa jopa kopionkin.

Lapsen nimen voi muuttaa kyllä jälkeenpäin jos tahtoo tai pappi voi makuuttaa ilmoitusta pöydällä kunnes asia on selvä. Nimen reksiteröinti on kuitenkin virallinen tapahtuma jota säätelee lait ja asetukset joten en usko papin suhtautuvan siihen kovin kevytmielisesti.

Kasteen voi pitää sitäpaitsi milloin vain, mutta väöestökirjanpitoon lapsi tulee ilmoittaa 2kk kuluessa. Tässäkin on joustoa eli ei kukaan siitä kysele jos se myöhästyy hieman esim pari kuukautta..

Lue lisää

Eli noinhan se on, että isyys on selvä kun se on vahvistettu. MUTTA...kauanko siinä menee kaikkinensa aikaa, että olisi tarvittavat paperit kädessä? Ettei tarvitsisi nimeä jälkikäteen muutella. Mutta jos ei niin tarkkaa tuon nimen ilmoittamisella väestörekisteriin niin venytetään sitten ristiäistenpitoa.. Olisi vaan kiva pikkasen tietää, että mihin asti sitä on venytettävä. Varsinkin jos mennään siihen, että tehdään testit. Mahtaako kestää kauankin...? Ehkä joku tietää/on kokemusta, ja vastaisi.

a.p... kirjoitti:

Eli noinhan se on, että isyys on selvä kun se on vahvistettu. MUTTA...kauanko siinä menee kaikkinensa aikaa, että olisi tarvittavat paperit kädessä? Ettei tarvitsisi nimeä jälkikäteen muutella. Mutta jos ei niin tarkkaa tuon nimen ilmoittamisella väestörekisteriin niin venytetään sitten ristiäistenpitoa.. Olisi vaan kiva pikkasen tietää, että mihin asti sitä on venytettävä. Varsinkin jos mennään siihen, että tehdään testit. Mahtaako kestää kauankin...? Ehkä joku tietää/on kokemusta, ja vastaisi.

Lue lisää

Niin siis isyys vahvistetaan oman kunnan lastenvalvojalla, jonka luokse molemmat vanhemmat menevät paikanpäälle luokseen käymään. Lasten valvojan luona vanhemmat allekirjoittavat tarvittavat paperit joilla isä tunnustaa lapsen isyytensä. Tunnustus on voimassa alkaen hetkestä kun nimi paperiin on laitettu.

Ennen allekirjoituksia lastenvalvoja kysyy mm. vaatiiko jompikumpi vanhempi DNA-tutkimusta. Meillä asiassa ei ollut epäselvää joten en tutkimuksen proseduureista tiedä tarkemmin.

Samassa yhteydessä voidaan halutessa tehdä huoltajuuden muutos. Oletuksena avioliiton ulkopuolella syntyvällä täysi huoltajuus äidillä. Lastenvalvojalla voidaan muuttaa yhteishuoltajuudeksi (oletusarvona avioliitossa).

Me kävimme Vantaan lastenvalvojan luona kun vauva oli n. viikon ikäinen. Ellen väärin muista tulivat paperit kotiin jo hyvissä ajoin ennen nimiäisiä jotka vietimme vauvan ollessa 2kk.

Vaikka lastenvalvoja toki oli kaikin puolin erittäin mukava, oli käynti kuitenkin mielestäni sen verran ikävä (jotenkin vain ikävä istua kolkossa toimistossa selvittämässä parisuhdettaan..) että suosittelen lämpimästi lasta suunnitteleville avioliittoa. Sen myötä jäävät isyyden tunnustus käynti, nimiasiat ja huoltajuusvaihdot kaikki pois.

Itse vietimme häitä tytön ollessa vuoden, joten seuraavan kanssa tältä vältytään.

a.p... kirjoitti:

Eli noinhan se on, että isyys on selvä kun se on vahvistettu. MUTTA...kauanko siinä menee kaikkinensa aikaa, että olisi tarvittavat paperit kädessä? Ettei tarvitsisi nimeä jälkikäteen muutella. Mutta jos ei niin tarkkaa tuon nimen ilmoittamisella väestörekisteriin niin venytetään sitten ristiäistenpitoa.. Olisi vaan kiva pikkasen tietää, että mihin asti sitä on venytettävä. Varsinkin jos mennään siihen, että tehdään testit. Mahtaako kestää kauankin...? Ehkä joku tietää/on kokemusta, ja vastaisi.

Lue lisää

kuukauden verraan,että kaikki oli ok.Ristiäiset pidettiin vauvan ollessa 2,5kk.

kun allekirjoitettu kirjoitti:

Niin siis isyys vahvistetaan oman kunnan lastenvalvojalla, jonka luokse molemmat vanhemmat menevät paikanpäälle luokseen käymään. Lasten valvojan luona vanhemmat allekirjoittavat tarvittavat paperit joilla isä tunnustaa lapsen isyytensä. Tunnustus on voimassa alkaen hetkestä kun nimi paperiin on laitettu.

Ennen allekirjoituksia lastenvalvoja kysyy mm. vaatiiko jompikumpi vanhempi DNA-tutkimusta. Meillä asiassa ei ollut epäselvää joten en tutkimuksen proseduureista tiedä tarkemmin.

Samassa yhteydessä voidaan halutessa tehdä huoltajuuden muutos. Oletuksena avioliiton ulkopuolella syntyvällä täysi huoltajuus äidillä. Lastenvalvojalla voidaan muuttaa yhteishuoltajuudeksi (oletusarvona avioliitossa).

Me kävimme Vantaan lastenvalvojan luona kun vauva oli n. viikon ikäinen. Ellen väärin muista tulivat paperit kotiin jo hyvissä ajoin ennen nimiäisiä jotka vietimme vauvan ollessa 2kk.

Vaikka lastenvalvoja toki oli kaikin puolin erittäin mukava, oli käynti kuitenkin mielestäni sen verran ikävä (jotenkin vain ikävä istua kolkossa toimistossa selvittämässä parisuhdettaan..) että suosittelen lämpimästi lasta suunnitteleville avioliittoa. Sen myötä jäävät isyyden tunnustus käynti, nimiasiat ja huoltajuusvaihdot kaikki pois.

Itse vietimme häitä tytön ollessa vuoden, joten seuraavan kanssa tältä vältytään.

Lue lisää

maistraatti vahvistaa isyyden ja sen jälkeen se on on vasta voimassa. Lastenvalvojan luona tehdään isyysselvitys jonka mukaan hän lähettää paperit eteenpäin. Voi jopa olla tilanne jossa isäehdokas tunnustaa isyyden, mutta syystä tai toisesta tätä ei hyväksytäkkään ja isyys menee lisäselvitykseen eli otetaan DNA-testi. Harvinaista, mutta sitäkin tapahtuu joskus.

Ilman tuota maistraatin hyväksymää tunnustusta isä ei ole vielä virallisesti isä.

Niin ja papin kanss akannatta asopia asiat valmiiksi sillä kun paperit on kunnoss avoi papin alllakka olla jo täynnä ja yleensä millaisella asenteella hän koko asiaan suhtautuu. Osa on tarkka tuosta kahdesta kuusta osalle ei todella ole niin väliä..

puljausta näitten nykypäivän "avo-liitto" (mukamas sama asia kuin AVIOliitto) systeemien takia...
ihmeellistä että ihmiset ovat valmiita hankkimaan lapset yhdessä mutta ei uskalleta, haluta, viitsitä, tarvita, keritä tai tajuta mennä ensin naimisiin ???

ihmeellistä kirjoitti:

puljausta näitten nykypäivän "avo-liitto" (mukamas sama asia kuin AVIOliitto) systeemien takia...
ihmeellistä että ihmiset ovat valmiita hankkimaan lapset yhdessä mutta ei uskalleta, haluta, viitsitä, tarvita, keritä tai tajuta mennä ensin naimisiin ???

Lue lisää

Samaa miettinyt jo kauan... heti kun joku mulle kertoo vastauksen tähän samaiseen kysymykseen niin olen todella paljon viisaampi... kukaan ei vaan ole vielä osannut vastata!!!

puhuu asiaa!!! kirjoitti:

Samaa miettinyt jo kauan... heti kun joku mulle kertoo vastauksen tähän samaiseen kysymykseen niin olen todella paljon viisaampi... kukaan ei vaan ole vielä osannut vastata!!!

Lue lisää

miksi pitää mennä naimisiin? Mitä naimisiinmeno takaa tai miksi se on oleellista parisuhteessa?

Kun joku kertoo minulle miksi on mentävä naimisiin niin menen heti kyllä, siihen asti olkoon näin.

Sanotaan, että avioliitto tuo turvaa. Se tuo taloudellista turvaa jos puoliso kuolee. Se tuo jälkeläisille perimisoikeuden ja oikeuden elatukseen ilman etttä isyyttä vahvistetaan sitä ennen. Onko siis niin että avioliitto on taloudellisen turvan tila?

Moni sanoo, että avioliitosta on hankala lähteä. Kyllä näkemäni perusteella ovesta mennään yhtä hyvin avo- kuin avioliittossakin.

Monelle avioliitto tuo vakautta elämään ja turvallisuutta. Mitä turvaa antaa jonkun liperikaulan julistama liitto kirkossa jonka opehin suurin osa ei edes usko ja jonka juhlien kaavat ovat pakkopullaa kasteesta lähtien? Entä sitten siviilivihkiminen? Joku virkamies julista apuolisoiksi, ihan yks hailee.. Ainoa, minkä koen oikeaksi olisi se, että myös heteroilla olisi oikeus mennä rekisteröimään ilmoitus jossa kertovat elävänsä yhdessä. Epäreilua, että se oikeus on vain homosuhteessa!!

Kun vielä puolet eroaa niin kertokaahan nyt ihmeessä mikä merkitys sillä avioliitolla on parisuhteen kannalta?

Lisäksi aviopuolisot pitävät aika usein toisiaan itsestään selvyyksinä. Mihinkäs se tässä liitossa jne jutut on moneen kartaan kuultuja. Toisaalta taas kuvitellaan, että avioliitto suojaa ulkopuolisilta suhteilta ja takaa uskollisuuden jne, mutta millä perusteilla?

Ei mielestäni edes ole oikein asettaa kysymystä miksi ei mennä naimisiin kun kyse on kuitenkin ihmisen itsensä keksimästä traditiosta joka ei edes ole kaikkialle levinnyt tai käsitys avioliitosta ainakin vaihtelee paljon. Oikeampaa olisi kysyä miksi mennä naimisiin? Jos mennään töihin niin tahdotaan rahaa, jos juodaan tahdotaan sammuttaa jano, jos syödään nälkä katoaa, mutta miksi mennään naimisiin?

mape kirjoitti:

miksi pitää mennä naimisiin? Mitä naimisiinmeno takaa tai miksi se on oleellista parisuhteessa?

Kun joku kertoo minulle miksi on mentävä naimisiin niin menen heti kyllä, siihen asti olkoon näin.

Sanotaan, että avioliitto tuo turvaa. Se tuo taloudellista turvaa jos puoliso kuolee. Se tuo jälkeläisille perimisoikeuden ja oikeuden elatukseen ilman etttä isyyttä vahvistetaan sitä ennen. Onko siis niin että avioliitto on taloudellisen turvan tila?

Moni sanoo, että avioliitosta on hankala lähteä. Kyllä näkemäni perusteella ovesta mennään yhtä hyvin avo- kuin avioliittossakin.

Monelle avioliitto tuo vakautta elämään ja turvallisuutta. Mitä turvaa antaa jonkun liperikaulan julistama liitto kirkossa jonka opehin suurin osa ei edes usko ja jonka juhlien kaavat ovat pakkopullaa kasteesta lähtien? Entä sitten siviilivihkiminen? Joku virkamies julista apuolisoiksi, ihan yks hailee.. Ainoa, minkä koen oikeaksi olisi se, että myös heteroilla olisi oikeus mennä rekisteröimään ilmoitus jossa kertovat elävänsä yhdessä. Epäreilua, että se oikeus on vain homosuhteessa!!

Kun vielä puolet eroaa niin kertokaahan nyt ihmeessä mikä merkitys sillä avioliitolla on parisuhteen kannalta?

Lisäksi aviopuolisot pitävät aika usein toisiaan itsestään selvyyksinä. Mihinkäs se tässä liitossa jne jutut on moneen kartaan kuultuja. Toisaalta taas kuvitellaan, että avioliitto suojaa ulkopuolisilta suhteilta ja takaa uskollisuuden jne, mutta millä perusteilla?

Ei mielestäni edes ole oikein asettaa kysymystä miksi ei mennä naimisiin kun kyse on kuitenkin ihmisen itsensä keksimästä traditiosta joka ei edes ole kaikkialle levinnyt tai käsitys avioliitosta ainakin vaihtelee paljon. Oikeampaa olisi kysyä miksi mennä naimisiin? Jos mennään töihin niin tahdotaan rahaa, jos juodaan tahdotaan sammuttaa jano, jos syödään nälkä katoaa, mutta miksi mennään naimisiin?

Lue lisää

Mape lienee mielipiteineen jonkinmoinen erikoisuus :)

Yleensä häät vietetään koska halutaan pitää isot once-in-a-life-time juhlat. Perinne ja tapa. Onko uskonnollinen ja pitää kirkossa vai lyhyen siviilivihkimisen on tietysti näkemyksellinen asia eikä liity syihin mennä naimisiin (paitsi syvästi uskonnollisilla/lahkoilla).

Käytännön syitä miksi avioliitto kannattaa solmia, ihan vaika ilmankin juhlia, ovat juuri mainitsemasi perimisasiat.

Suomen lain edessä avoliitossa ja avioliitossa olevat pariskunnat ovat kuolemantapauksen sattuessa eri asemassa. Kuin myäs lapset.

Juuri tuli jenkeistä ohjelma jossa avoliitossa syntyneen pienen lapsen äiti jäi ilman isän omaisuutta. Isä palomies joka kuoli WTC iskussa. Terrori-iskuissa kuolleiden pelastustyöntekijöiden puolisot ja lapset saivat avustuksina ja lahjoituksina huimia summia rahaa. Valitettavasti tässä tapauksessa avioliittoa ei ollut, joten melkoinen summa siirtyi suoraan parivuotiaalle lapselle, joka ei ikänsä puolesta voi rahaa hallita. Avioliiton puuttuessä hallintaoikeus siirtyi 18 vuotiaaksi asti isän vanhemmille, jotka eivät erityisemmissä väleissä lapsen äidin kanssa. Tilanne äidin kannalta siis erittäin hankala ja ikävä, jonka olisi yksinkertaiasesti avioliitolla välttänyt. :(

Siinähän käyt sitten nöyränä perustelujen ja kuittien kera pyytämässä josko lapsen kuluja voisi isovanhempien hallinnoimasta rahastosta maksaa. Toivomaansa uuteen asuntoon (jossa lapsi siis äitinsä kanssa asuisi) rahoja ei voi käyttää, koska isovanhemmat eivät suostu.

Lapsen syntyessä avioliiton ulkopuolella on edessä aina vierailu kunnan lastenvalvojalle selvittämään parisuhdettaan ja tekemään isyydentunnustuspaperit. Kenen mielestä se nyt sitten on miellyttävä kokemus... :( Täysi huoltajuus on oletusarvoisesti äidillä. Jos äiti kieltäytyy ei isällä ole mahdollisuutta saada avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen yhteishuoltajuutta. Jos äiti kieltäytyy ei ole mahdollista saada edes isyyttä tunnustetuksi.

Avioliitossa kaikki tällainen jää pois ja huoltajuus ja vanhemmuus ovat automaattisesti yhteiset. Kuin myös perimisasiat kuolemantapauksen sattuessa turvattu ja selkeät.

Itse taas en keksi ainuttakaan syytä miksi yhteisen lapsen omistavat yhdessä asuvat vanhemmat eivät menisi naimisiin?

Mitään juhliahan ei tarvitse järjestää, jos ei satu huvittamaan. Asian voi hoitaa hetkessä piipahtamalla kirkossa tai maistraatissa. :)

ei-pakko-pappia kirjoitti:

Mape lienee mielipiteineen jonkinmoinen erikoisuus :)

Yleensä häät vietetään koska halutaan pitää isot once-in-a-life-time juhlat. Perinne ja tapa. Onko uskonnollinen ja pitää kirkossa vai lyhyen siviilivihkimisen on tietysti näkemyksellinen asia eikä liity syihin mennä naimisiin (paitsi syvästi uskonnollisilla/lahkoilla).

Käytännön syitä miksi avioliitto kannattaa solmia, ihan vaika ilmankin juhlia, ovat juuri mainitsemasi perimisasiat.

Suomen lain edessä avoliitossa ja avioliitossa olevat pariskunnat ovat kuolemantapauksen sattuessa eri asemassa. Kuin myäs lapset.

Juuri tuli jenkeistä ohjelma jossa avoliitossa syntyneen pienen lapsen äiti jäi ilman isän omaisuutta. Isä palomies joka kuoli WTC iskussa. Terrori-iskuissa kuolleiden pelastustyöntekijöiden puolisot ja lapset saivat avustuksina ja lahjoituksina huimia summia rahaa. Valitettavasti tässä tapauksessa avioliittoa ei ollut, joten melkoinen summa siirtyi suoraan parivuotiaalle lapselle, joka ei ikänsä puolesta voi rahaa hallita. Avioliiton puuttuessä hallintaoikeus siirtyi 18 vuotiaaksi asti isän vanhemmille, jotka eivät erityisemmissä väleissä lapsen äidin kanssa. Tilanne äidin kannalta siis erittäin hankala ja ikävä, jonka olisi yksinkertaiasesti avioliitolla välttänyt. :(

Siinähän käyt sitten nöyränä perustelujen ja kuittien kera pyytämässä josko lapsen kuluja voisi isovanhempien hallinnoimasta rahastosta maksaa. Toivomaansa uuteen asuntoon (jossa lapsi siis äitinsä kanssa asuisi) rahoja ei voi käyttää, koska isovanhemmat eivät suostu.

Lapsen syntyessä avioliiton ulkopuolella on edessä aina vierailu kunnan lastenvalvojalle selvittämään parisuhdettaan ja tekemään isyydentunnustuspaperit. Kenen mielestä se nyt sitten on miellyttävä kokemus... :( Täysi huoltajuus on oletusarvoisesti äidillä. Jos äiti kieltäytyy ei isällä ole mahdollisuutta saada avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen yhteishuoltajuutta. Jos äiti kieltäytyy ei ole mahdollista saada edes isyyttä tunnustetuksi.

Avioliitossa kaikki tällainen jää pois ja huoltajuus ja vanhemmuus ovat automaattisesti yhteiset. Kuin myös perimisasiat kuolemantapauksen sattuessa turvattu ja selkeät.

Itse taas en keksi ainuttakaan syytä miksi yhteisen lapsen omistavat yhdessä asuvat vanhemmat eivät menisi naimisiin?

Mitään juhliahan ei tarvitse järjestää, jos ei satu huvittamaan. Asian voi hoitaa hetkessä piipahtamalla kirkossa tai maistraatissa. :)

Lue lisää

Kuinkahan kauan mahtaa baltiarallaa kestää se että lastenvalvojalta tulee kutsu tulla tunnustamaan isyyttä, vai oletteko ollu itse sinne päin yhteyksissä..? Kauhea kiirus olis tietty päästä nimeä antamaan ja kuumeisesti odotellaan sitä lastenvalvojakäyntiä..

Vempula79 kirjoitti:

Kuinkahan kauan mahtaa baltiarallaa kestää se että lastenvalvojalta tulee kutsu tulla tunnustamaan isyyttä, vai oletteko ollu itse sinne päin yhteyksissä..? Kauhea kiirus olis tietty päästä nimeä antamaan ja kuumeisesti odotellaan sitä lastenvalvojakäyntiä..

Lue lisää

En tiedä tuleeko mitään kutsua. Mistä olette saaneet käsityksen että tulisi? Jos äiti ei halua ei isyyttä voida vahvistaa eikä huoltajuutta muuttaa pois äidiltä. Isyyden tunnustus on siis vapaaehtoista.

Itse vanhempina koimme asian tärkeäksi (perimisasiat ym. jos isä kuolee ennen isyydentunnustusta ei lapsella ole mitään oikeutta perintöön) ja soitimme aika varauksen jo heti seuraavina päivinä synnytyssairaalasta kotiin tultua. Saimme ajan muutaman päivän päähän joten vauva oli reilun viikon ikäinen kun paperit käytiin tekemässä.

ei-pakko-pappia kirjoitti:

En tiedä tuleeko mitään kutsua. Mistä olette saaneet käsityksen että tulisi? Jos äiti ei halua ei isyyttä voida vahvistaa eikä huoltajuutta muuttaa pois äidiltä. Isyyden tunnustus on siis vapaaehtoista.

Itse vanhempina koimme asian tärkeäksi (perimisasiat ym. jos isä kuolee ennen isyydentunnustusta ei lapsella ole mitään oikeutta perintöön) ja soitimme aika varauksen jo heti seuraavina päivinä synnytyssairaalasta kotiin tultua. Saimme ajan muutaman päivän päähän joten vauva oli reilun viikon ikäinen kun paperit käytiin tekemässä.

Lue lisää

mä olen ollut siinä ymmärryksessä että meilläpäin on ollut tapana että tieto syntymästä menee sairaalasta/tms,. järjestelmästä lastenvalvojalle kun kyseessä on avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, ja lastenvalvoja sitten tiedustelee mahdollisia tunnustamisia tai elatusasioita..Näin mun on jostain annettu ymmärtää..Pitänee kuitenkin soitella sinnepäin pyhien jälkeen..

mape kirjoitti:

miksi pitää mennä naimisiin? Mitä naimisiinmeno takaa tai miksi se on oleellista parisuhteessa?

Kun joku kertoo minulle miksi on mentävä naimisiin niin menen heti kyllä, siihen asti olkoon näin.

Sanotaan, että avioliitto tuo turvaa. Se tuo taloudellista turvaa jos puoliso kuolee. Se tuo jälkeläisille perimisoikeuden ja oikeuden elatukseen ilman etttä isyyttä vahvistetaan sitä ennen. Onko siis niin että avioliitto on taloudellisen turvan tila?

Moni sanoo, että avioliitosta on hankala lähteä. Kyllä näkemäni perusteella ovesta mennään yhtä hyvin avo- kuin avioliittossakin.

Monelle avioliitto tuo vakautta elämään ja turvallisuutta. Mitä turvaa antaa jonkun liperikaulan julistama liitto kirkossa jonka opehin suurin osa ei edes usko ja jonka juhlien kaavat ovat pakkopullaa kasteesta lähtien? Entä sitten siviilivihkiminen? Joku virkamies julista apuolisoiksi, ihan yks hailee.. Ainoa, minkä koen oikeaksi olisi se, että myös heteroilla olisi oikeus mennä rekisteröimään ilmoitus jossa kertovat elävänsä yhdessä. Epäreilua, että se oikeus on vain homosuhteessa!!

Kun vielä puolet eroaa niin kertokaahan nyt ihmeessä mikä merkitys sillä avioliitolla on parisuhteen kannalta?

Lisäksi aviopuolisot pitävät aika usein toisiaan itsestään selvyyksinä. Mihinkäs se tässä liitossa jne jutut on moneen kartaan kuultuja. Toisaalta taas kuvitellaan, että avioliitto suojaa ulkopuolisilta suhteilta ja takaa uskollisuuden jne, mutta millä perusteilla?

Ei mielestäni edes ole oikein asettaa kysymystä miksi ei mennä naimisiin kun kyse on kuitenkin ihmisen itsensä keksimästä traditiosta joka ei edes ole kaikkialle levinnyt tai käsitys avioliitosta ainakin vaihtelee paljon. Oikeampaa olisi kysyä miksi mennä naimisiin? Jos mennään töihin niin tahdotaan rahaa, jos juodaan tahdotaan sammuttaa jano, jos syödään nälkä katoaa, mutta miksi mennään naimisiin?

Lue lisää

Avioliiton ja avosuhteen eroja:

Avioliitto: Sovitaan siitä, että halutaan elää elinikä yhdessä. Myös lapset kuuluvat avioliittoon oletusarvona.

Avosuhde: Ei välttämättä sovita mistään. Ei kestosta, ei lapsista, ei talousasioista eikä mistään muustakaan. Muutetaan vain yhteen. Jos sovitaan, se on helppo myöhemmin kiistää.

Avioliitto: Sopimus on julkinen ja virallinen. Siksi siihen liittyy tietty juridinen turva. Tiedetään, miten toimitaan omaisuuden kanssa, jos jotakin ikävää tai yllättävää tapahtuu. Myös lapsille avioliitolla on merkitystä. He ovat perillisiä. Myös mahdollinen ero toteutuu tiettyjen sääntöjen mukaan, ei pelkän "vahvemman oikeudella". Juridiikan tarkoitus on suojella heikompia osapuolia, usein juuri lapset, varmasti myös se osapuoli, joka joutuu syyttään tai yllätyksekseen hylätyksi.

Avosuhde: Sopimusta ei ole, tai jos on, se on kahdenkeskinen ja helposti kiistettävissä. Heikoille joutuu se, joka huomaa luottaneensa liikaa.

Kirkollinen avioliitto: Liiton puolesta myös rukoillaan, kuullaan pyhän sanan ohjeita, otetaan vastaan siunaus. Silloinkin, kun pari ei itse ole aktiivinen näissä asioissa, seurakunta muistaa sen ja huolehtii siitä. Joku huomaa vasta häissä tai niiden jälkeen, että olihan tuokin arvokasta.

Avosuhde: Hengellinen tuki jää useimmiten kokonaan pois, unohdetaan, ei osata arvostaa.

Avioliitto: Ollaan valmiit sitoutumaan toinen toiseensa.

Avosuhde: Sitoutumista halutaan välttää (jostakin syystä?)

avosuhde? kirjoitti:

Avioliiton ja avosuhteen eroja:

Avioliitto: Sovitaan siitä, että halutaan elää elinikä yhdessä. Myös lapset kuuluvat avioliittoon oletusarvona.

Avosuhde: Ei välttämättä sovita mistään. Ei kestosta, ei lapsista, ei talousasioista eikä mistään muustakaan. Muutetaan vain yhteen. Jos sovitaan, se on helppo myöhemmin kiistää.

Avioliitto: Sopimus on julkinen ja virallinen. Siksi siihen liittyy tietty juridinen turva. Tiedetään, miten toimitaan omaisuuden kanssa, jos jotakin ikävää tai yllättävää tapahtuu. Myös lapsille avioliitolla on merkitystä. He ovat perillisiä. Myös mahdollinen ero toteutuu tiettyjen sääntöjen mukaan, ei pelkän "vahvemman oikeudella". Juridiikan tarkoitus on suojella heikompia osapuolia, usein juuri lapset, varmasti myös se osapuoli, joka joutuu syyttään tai yllätyksekseen hylätyksi.

Avosuhde: Sopimusta ei ole, tai jos on, se on kahdenkeskinen ja helposti kiistettävissä. Heikoille joutuu se, joka huomaa luottaneensa liikaa.

Kirkollinen avioliitto: Liiton puolesta myös rukoillaan, kuullaan pyhän sanan ohjeita, otetaan vastaan siunaus. Silloinkin, kun pari ei itse ole aktiivinen näissä asioissa, seurakunta muistaa sen ja huolehtii siitä. Joku huomaa vasta häissä tai niiden jälkeen, että olihan tuokin arvokasta.

Avosuhde: Hengellinen tuki jää useimmiten kokonaan pois, unohdetaan, ei osata arvostaa.

Avioliitto: Ollaan valmiit sitoutumaan toinen toiseensa.

Avosuhde: Sitoutumista halutaan välttää (jostakin syystä?)

Lue lisää

SALLI MUN NAURAA!!!

Helppoahan se tietysti olisi jos elämä, ihmiset ja parisuhteet olisi noin helposti lokeroitavissa..

Olipahan taas älyttömintä mitä olen vähään aikaan lukenut (aborttipalstan hihhuleiden ohella)..

Ei helvetissä papin aamen tai maistraatin leima paperissa tasan tarkkaan kerro suhteen laadusta tai osallisten keskeisistä sopimuksista ja sitoutumisista hevon helvettiäkään.:D

nimimerkillä: "Avoliitossa"

hoijaa kirjoitti:

SALLI MUN NAURAA!!!

Helppoahan se tietysti olisi jos elämä, ihmiset ja parisuhteet olisi noin helposti lokeroitavissa..

Olipahan taas älyttömintä mitä olen vähään aikaan lukenut (aborttipalstan hihhuleiden ohella)..

Ei helvetissä papin aamen tai maistraatin leima paperissa tasan tarkkaan kerro suhteen laadusta tai osallisten keskeisistä sopimuksista ja sitoutumisista hevon helvettiäkään.:D

nimimerkillä: "Avoliitossa"

Lue lisää

kirjotusta erinomaisena kuvauksena avioliiton ja avoliiton eroista...

se on tyypillistä että avoliitossa elävät vetävät aina herneen nenään jos joku kirjoittaa avioliitosta positiivisemmassa valossa kuin avoliitossa.... mutta niinhän se vaan on, että ei avoliitto ole ikinä sama kuin avioliitto!!!

nimim. 'avioliitossa ja erittäin tyytyväinen valintaan'

ei-pakko-pappia kirjoitti:

Mape lienee mielipiteineen jonkinmoinen erikoisuus :)

Yleensä häät vietetään koska halutaan pitää isot once-in-a-life-time juhlat. Perinne ja tapa. Onko uskonnollinen ja pitää kirkossa vai lyhyen siviilivihkimisen on tietysti näkemyksellinen asia eikä liity syihin mennä naimisiin (paitsi syvästi uskonnollisilla/lahkoilla).

Käytännön syitä miksi avioliitto kannattaa solmia, ihan vaika ilmankin juhlia, ovat juuri mainitsemasi perimisasiat.

Suomen lain edessä avoliitossa ja avioliitossa olevat pariskunnat ovat kuolemantapauksen sattuessa eri asemassa. Kuin myäs lapset.

Juuri tuli jenkeistä ohjelma jossa avoliitossa syntyneen pienen lapsen äiti jäi ilman isän omaisuutta. Isä palomies joka kuoli WTC iskussa. Terrori-iskuissa kuolleiden pelastustyöntekijöiden puolisot ja lapset saivat avustuksina ja lahjoituksina huimia summia rahaa. Valitettavasti tässä tapauksessa avioliittoa ei ollut, joten melkoinen summa siirtyi suoraan parivuotiaalle lapselle, joka ei ikänsä puolesta voi rahaa hallita. Avioliiton puuttuessä hallintaoikeus siirtyi 18 vuotiaaksi asti isän vanhemmille, jotka eivät erityisemmissä väleissä lapsen äidin kanssa. Tilanne äidin kannalta siis erittäin hankala ja ikävä, jonka olisi yksinkertaiasesti avioliitolla välttänyt. :(

Siinähän käyt sitten nöyränä perustelujen ja kuittien kera pyytämässä josko lapsen kuluja voisi isovanhempien hallinnoimasta rahastosta maksaa. Toivomaansa uuteen asuntoon (jossa lapsi siis äitinsä kanssa asuisi) rahoja ei voi käyttää, koska isovanhemmat eivät suostu.

Lapsen syntyessä avioliiton ulkopuolella on edessä aina vierailu kunnan lastenvalvojalle selvittämään parisuhdettaan ja tekemään isyydentunnustuspaperit. Kenen mielestä se nyt sitten on miellyttävä kokemus... :( Täysi huoltajuus on oletusarvoisesti äidillä. Jos äiti kieltäytyy ei isällä ole mahdollisuutta saada avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen yhteishuoltajuutta. Jos äiti kieltäytyy ei ole mahdollista saada edes isyyttä tunnustetuksi.

Avioliitossa kaikki tällainen jää pois ja huoltajuus ja vanhemmuus ovat automaattisesti yhteiset. Kuin myös perimisasiat kuolemantapauksen sattuessa turvattu ja selkeät.

Itse taas en keksi ainuttakaan syytä miksi yhteisen lapsen omistavat yhdessä asuvat vanhemmat eivät menisi naimisiin?

Mitään juhliahan ei tarvitse järjestää, jos ei satu huvittamaan. Asian voi hoitaa hetkessä piipahtamalla kirkossa tai maistraatissa. :)

Lue lisää

Yleensä häät vietetään koska halutaan pitää isot once-in-a-life-time juhlat. Ja sitten erotaan muutaman vuoden kuluttua ja taas halutaan pitää uudet juhlat..

Monella on jopa todella hirveä into järjestää niitä häitä ja se, että samalla solmitaan koko elämän kestävää suhdetta jääkin sivuseikaksi..

En ole taatusti ainoa joka ei ole naimisissa lastensa isän kanssa. Kyllä meitä on paljon. Periminen ei ole pätevä syy avioliittoon eikä mikään muukaan joita yleisesti esitetään.

On aika naiivia esittää jotain jenkkilää esimerkkinä tässäkään tilanteessa. Kun lasten isyys on vahvistettu on heillä yhtälainen oikeus j asamalla miehellä velvollisuus kuin avioliittossa syntyneiden lasten suhteen vanhemmillaan. Meillä ei myöskään ole tarvetta turvata toistemme tulevaisuutta keskinäisellä perimisellä vaan jo itseasiassa nyt lapset ovat perineet meidän ohitsemme. Lapsille se menee kaikki aikanaan joten miksi ei sitten heti kun aika tulee? Jos ovat pieniä niin asunto pysyy ja jos ovat isoja niin mitä tällä lukaalilla enää tekisinkään? Puolethan on joka tapauksessa minun. Lasten elatuskin hoituu ihan samoin periaattein kuin aviolastenkin kun toinen puoliso kuolee. Lesken eläkettä saisin niin olemattoman määrän, ettei sillä kannata asia aperustella.

Edelleen lasten asema on aina sama kun isyys on tunnustettu oli kyse avioliitoss atai sen ulkopuolella syntyneistä lapsista.

Edelleen olen sitä mieltä, että parisuhteen rekisteröisin, mutta naimisiin en tunne mitään hinkua. ja tällöinkin meille tehtäisiin avioehto jolloin laten asema ei muutu perimyksessä mihinkään.

avosuhde? kirjoitti:

Avioliiton ja avosuhteen eroja:

Avioliitto: Sovitaan siitä, että halutaan elää elinikä yhdessä. Myös lapset kuuluvat avioliittoon oletusarvona.

Avosuhde: Ei välttämättä sovita mistään. Ei kestosta, ei lapsista, ei talousasioista eikä mistään muustakaan. Muutetaan vain yhteen. Jos sovitaan, se on helppo myöhemmin kiistää.

Avioliitto: Sopimus on julkinen ja virallinen. Siksi siihen liittyy tietty juridinen turva. Tiedetään, miten toimitaan omaisuuden kanssa, jos jotakin ikävää tai yllättävää tapahtuu. Myös lapsille avioliitolla on merkitystä. He ovat perillisiä. Myös mahdollinen ero toteutuu tiettyjen sääntöjen mukaan, ei pelkän "vahvemman oikeudella". Juridiikan tarkoitus on suojella heikompia osapuolia, usein juuri lapset, varmasti myös se osapuoli, joka joutuu syyttään tai yllätyksekseen hylätyksi.

Avosuhde: Sopimusta ei ole, tai jos on, se on kahdenkeskinen ja helposti kiistettävissä. Heikoille joutuu se, joka huomaa luottaneensa liikaa.

Kirkollinen avioliitto: Liiton puolesta myös rukoillaan, kuullaan pyhän sanan ohjeita, otetaan vastaan siunaus. Silloinkin, kun pari ei itse ole aktiivinen näissä asioissa, seurakunta muistaa sen ja huolehtii siitä. Joku huomaa vasta häissä tai niiden jälkeen, että olihan tuokin arvokasta.

Avosuhde: Hengellinen tuki jää useimmiten kokonaan pois, unohdetaan, ei osata arvostaa.

Avioliitto: Ollaan valmiit sitoutumaan toinen toiseensa.

Avosuhde: Sitoutumista halutaan välttää (jostakin syystä?)

Lue lisää

olenko oikeasti ainoa, joka tietää avioliitoista joka toisen päättyvä eroon?

Kommenttia;
Avioliitto: Sovitaan siitä, että halutaan elää elinikä yhdessä. Myös lapset kuuluvat avioliittoon oletusarvona. = eletään eroon asti ja sitten tapellaan niin omaisuudesta kuin lapsistakin. varsinkin jos toinen on tienannut tms enemmän niin siitä tulee sota ja armoton riita. Mikään ei ole niin vihainen ja katkera kuin ikuiseen avioon mennyt ja siinä pettynyt/petetty osapuoli.

Avosuhde: Ei välttämättä sovita mistään. Ei kestosta, ei lapsista, ei talousasioista eikä mistään muustakaan. Muutetaan vain yhteen. Jos sovitaan, se on helppo myöhemmin kiistää. = kukin sitoutuu suhteeseen kuin suhteeseen juuri niin pitkäksi aika akuin tahtoo. Eikös avioliittokin solmita koko elämäksi ja silti se loppuu monella jo kymmenen vuoden paikkeilla? Suurin eroajien ryhmähän on alle 4-kymppiset. Sopimukse tovat ihan yhtälailla kahdenkeskisiä kuin avioliitossakin jossa ei ole mitään elatusvelvollisuutta tms oikeuksia toisen omaisuuteen ennen kuin kuoltua tai erossa. Useimmilla avoliitossa elävistä on yhteinen talous yhteisillä säännöillä. Onkin aika koomista että avioliitossa ollaan valmiit ajakamaan kaikki muu paitsi rahat..

Avioliitto: Sopimus on julkinen ja virallinen. Siksi siihen liittyy tietty juridinen turva. Tiedetään, miten toimitaan omaisuuden kanssa, jos jotakin ikävää tai yllättävää tapahtuu. Myös lapsille avioliitolla on merkitystä. He ovat perillisiä. Myös mahdollinen ero toteutuu tiettyjen sääntöjen mukaan, ei pelkän "vahvemman oikeudella". Juridiikan tarkoitus on suojella heikompia osapuolia, usein juuri lapset, varmasti myös se osapuoli, joka joutuu syyttään tai yllätyksekseen hylätyksi. = vahvistettu isyyden tunnustus on sama kuin avioliitossa syntyneen lapsen asema. Avoliitossa lapsen huollosta ei enää tarvitse riidellä sillä se on jo aikanaan sovittu lapsen syntyessä. Erossa kumpikin ottaa omaisuutensa ja siinä se. Kumpikaan ei ota toisen eikä ole vahvaa tai heikkoa on vain se, mikä kummallekkin kuuluu. On mielenkiintoista, että avioliiton vahvimmat argumentit liittyvät rahaan eikä rakkauteen..

Avosuhde: Sopimusta ei ole, tai jos on, se on kahdenkeskinen ja helposti kiistettävissä. Heikoille joutuu se, joka huomaa luottaneensa liikaa. = toisinpäin on myös se että kumpikin luottaa toiseen juuri sen verran kuin luottaa, mutta niin on avioliitossakin kunnes erotaan ja ehkä silloin paljastuu paljon. Niin kauan kun asioita ei laiteta paperille ja todisteta niin on kyse luottamuksesta. Kerro avioliiton eduista sille naiselle joka jäi kotiin hoitamaan perhettä ja kun mie slähti nuoremman mukaan maksoi asuntolainaa avioeroon asti samoin kaikki laskut miehen audista alkaen vaikka itsellä ei ollut edes korttia! Luottotiedot kun olisi menneet puolisoiden yhteivastuullisen velan ja vastuiden takia. Avoliitossa kummallakin on oma osuus ja leiviskä hoidettavana ainakin teoriassa ja noina hetkinä käytännössä. Kyllä avioliitossa vedätetään ja höynäytetään hyväuskoisia hölmöjä ihan kympillä toisin on silloin kun kummallakin on vastuu omistaan lain mukaan, käytännössä voi olla sitten toisin.

Kirkollinen avioliitto: Liiton puolesta myös rukoillaan, kuullaan pyhän sanan ohjeita, otetaan vastaan siunaus. Silloinkin, kun pari ei itse ole aktiivinen näissä asioissa, seurakunta muistaa sen ja huolehtii siitä. Joku huomaa vasta häissä tai niiden jälkeen, että olihan tuokin arvokasta. = ja paskat! Kirkollinen vihkiminen vain on komeaa ja kirkosta voi erota sitten häiden jälkeen. Suurin osa ei koe uskontoa saati kirkkoa minään osapuolena liitossaan.

Avosuhde: Hengellinen tuki jää useimmiten kokonaan pois, unohdetaan, ei osata arvostaa. = kun olaan yhdessä siksi että ollaan päätetty olla yhdessä eikä siksi että niin on joku aamenella vahvistanut niin suhde on valtavasti lujemmalla pohjalla!

Avioliitto: Ollaan valmiit sitoutumaan toinen toiseensa. Avosuhde: Sitoutumista halutaan välttää (jostakin syystä?) = sitoutuminen on siis mielestäsi papin aamen tai virkamiehen julistus? Minulle sitoutuminen on sitä kun tiedän puolisoni olevan tukenani niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Tiedän ettei isotkaan vastoinkäymiset suhdettamme hetkauta mihinkään ja vaikeistakin asioista selvitään. Oma liittomme on kestänyt yli kaksikymmentä vuotta ja se on enemmän kuin yhdenkään sisaruksemme tai ystävämme avioliitot. Karua, mutta totta on se, että vaikka tuttavapiirissä on osa vanhempiakin niin suhteet ovat tuoreempia. osa on lähtenyt, osa on jätetty, osa ei ole oikeaa löytänyt jne syitä on, mutta tilanne ei ole ollenkaan outo kun katsoo ympärilleen. Töissäkään ei ole pidempää suhdetta kellään joka ei ole myös sitten huomattavasti vanhempi samaan aikaan, ja harvassa on silloinkin..

Avosuhde ja avoliitto on muuten kaksi eri asiaa. Avoliitto on kahden ihmisen liitto ja avosuhde on suhde jossa saa tulla ja mennä kuten haluaa. Nyt jos vedät, että avioliitossa on säännöt jne niin mistä tulee ne pettäjät ja jättäjät? Ei avioliitto tee itsessään muut akuin harhan tyhmille. Lopulta kaiken ratkaisee ihmisten sitoutuminen toisiinsa.

mape kirjoitti:

olenko oikeasti ainoa, joka tietää avioliitoista joka toisen päättyvä eroon?

Kommenttia;
Avioliitto: Sovitaan siitä, että halutaan elää elinikä yhdessä. Myös lapset kuuluvat avioliittoon oletusarvona. = eletään eroon asti ja sitten tapellaan niin omaisuudesta kuin lapsistakin. varsinkin jos toinen on tienannut tms enemmän niin siitä tulee sota ja armoton riita. Mikään ei ole niin vihainen ja katkera kuin ikuiseen avioon mennyt ja siinä pettynyt/petetty osapuoli.

Avosuhde: Ei välttämättä sovita mistään. Ei kestosta, ei lapsista, ei talousasioista eikä mistään muustakaan. Muutetaan vain yhteen. Jos sovitaan, se on helppo myöhemmin kiistää. = kukin sitoutuu suhteeseen kuin suhteeseen juuri niin pitkäksi aika akuin tahtoo. Eikös avioliittokin solmita koko elämäksi ja silti se loppuu monella jo kymmenen vuoden paikkeilla? Suurin eroajien ryhmähän on alle 4-kymppiset. Sopimukse tovat ihan yhtälailla kahdenkeskisiä kuin avioliitossakin jossa ei ole mitään elatusvelvollisuutta tms oikeuksia toisen omaisuuteen ennen kuin kuoltua tai erossa. Useimmilla avoliitossa elävistä on yhteinen talous yhteisillä säännöillä. Onkin aika koomista että avioliitossa ollaan valmiit ajakamaan kaikki muu paitsi rahat..

Avioliitto: Sopimus on julkinen ja virallinen. Siksi siihen liittyy tietty juridinen turva. Tiedetään, miten toimitaan omaisuuden kanssa, jos jotakin ikävää tai yllättävää tapahtuu. Myös lapsille avioliitolla on merkitystä. He ovat perillisiä. Myös mahdollinen ero toteutuu tiettyjen sääntöjen mukaan, ei pelkän "vahvemman oikeudella". Juridiikan tarkoitus on suojella heikompia osapuolia, usein juuri lapset, varmasti myös se osapuoli, joka joutuu syyttään tai yllätyksekseen hylätyksi. = vahvistettu isyyden tunnustus on sama kuin avioliitossa syntyneen lapsen asema. Avoliitossa lapsen huollosta ei enää tarvitse riidellä sillä se on jo aikanaan sovittu lapsen syntyessä. Erossa kumpikin ottaa omaisuutensa ja siinä se. Kumpikaan ei ota toisen eikä ole vahvaa tai heikkoa on vain se, mikä kummallekkin kuuluu. On mielenkiintoista, että avioliiton vahvimmat argumentit liittyvät rahaan eikä rakkauteen..

Avosuhde: Sopimusta ei ole, tai jos on, se on kahdenkeskinen ja helposti kiistettävissä. Heikoille joutuu se, joka huomaa luottaneensa liikaa. = toisinpäin on myös se että kumpikin luottaa toiseen juuri sen verran kuin luottaa, mutta niin on avioliitossakin kunnes erotaan ja ehkä silloin paljastuu paljon. Niin kauan kun asioita ei laiteta paperille ja todisteta niin on kyse luottamuksesta. Kerro avioliiton eduista sille naiselle joka jäi kotiin hoitamaan perhettä ja kun mie slähti nuoremman mukaan maksoi asuntolainaa avioeroon asti samoin kaikki laskut miehen audista alkaen vaikka itsellä ei ollut edes korttia! Luottotiedot kun olisi menneet puolisoiden yhteivastuullisen velan ja vastuiden takia. Avoliitossa kummallakin on oma osuus ja leiviskä hoidettavana ainakin teoriassa ja noina hetkinä käytännössä. Kyllä avioliitossa vedätetään ja höynäytetään hyväuskoisia hölmöjä ihan kympillä toisin on silloin kun kummallakin on vastuu omistaan lain mukaan, käytännössä voi olla sitten toisin.

Kirkollinen avioliitto: Liiton puolesta myös rukoillaan, kuullaan pyhän sanan ohjeita, otetaan vastaan siunaus. Silloinkin, kun pari ei itse ole aktiivinen näissä asioissa, seurakunta muistaa sen ja huolehtii siitä. Joku huomaa vasta häissä tai niiden jälkeen, että olihan tuokin arvokasta. = ja paskat! Kirkollinen vihkiminen vain on komeaa ja kirkosta voi erota sitten häiden jälkeen. Suurin osa ei koe uskontoa saati kirkkoa minään osapuolena liitossaan.

Avosuhde: Hengellinen tuki jää useimmiten kokonaan pois, unohdetaan, ei osata arvostaa. = kun olaan yhdessä siksi että ollaan päätetty olla yhdessä eikä siksi että niin on joku aamenella vahvistanut niin suhde on valtavasti lujemmalla pohjalla!

Avioliitto: Ollaan valmiit sitoutumaan toinen toiseensa. Avosuhde: Sitoutumista halutaan välttää (jostakin syystä?) = sitoutuminen on siis mielestäsi papin aamen tai virkamiehen julistus? Minulle sitoutuminen on sitä kun tiedän puolisoni olevan tukenani niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Tiedän ettei isotkaan vastoinkäymiset suhdettamme hetkauta mihinkään ja vaikeistakin asioista selvitään. Oma liittomme on kestänyt yli kaksikymmentä vuotta ja se on enemmän kuin yhdenkään sisaruksemme tai ystävämme avioliitot. Karua, mutta totta on se, että vaikka tuttavapiirissä on osa vanhempiakin niin suhteet ovat tuoreempia. osa on lähtenyt, osa on jätetty, osa ei ole oikeaa löytänyt jne syitä on, mutta tilanne ei ole ollenkaan outo kun katsoo ympärilleen. Töissäkään ei ole pidempää suhdetta kellään joka ei ole myös sitten huomattavasti vanhempi samaan aikaan, ja harvassa on silloinkin..

Avosuhde ja avoliitto on muuten kaksi eri asiaa. Avoliitto on kahden ihmisen liitto ja avosuhde on suhde jossa saa tulla ja mennä kuten haluaa. Nyt jos vedät, että avioliitossa on säännöt jne niin mistä tulee ne pettäjät ja jättäjät? Ei avioliitto tee itsessään muut akuin harhan tyhmille. Lopulta kaiken ratkaisee ihmisten sitoutuminen toisiinsa.

Lue lisää

kuulostaa pahasti siltä että itse olet jotenkin katkera...

Itse ei tarvitse sortua noin suureen selitykseen miksi toinen on parempi kuin toinen jos on täysin tyytyväinen omaan suhteeseen ja sen tilaan on se sitten avo- tai avioliitto.

Itse elän avioliitossa... en sen takia että ajattelen siinä taloutta tai mitään muuta. Vaan sen takia että se tuntui minusta hyvältä mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa... ei siihen tarvita sen suurempaa selitystä. Eikä myöskään tarvitse ruveta vakuuttelemaan miksi oma ratkaisuni on parempi!

vaahtoaminen kirjoitti:

kuulostaa pahasti siltä että itse olet jotenkin katkera...

Itse ei tarvitse sortua noin suureen selitykseen miksi toinen on parempi kuin toinen jos on täysin tyytyväinen omaan suhteeseen ja sen tilaan on se sitten avo- tai avioliitto.

Itse elän avioliitossa... en sen takia että ajattelen siinä taloutta tai mitään muuta. Vaan sen takia että se tuntui minusta hyvältä mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa... ei siihen tarvita sen suurempaa selitystä. Eikä myöskään tarvitse ruveta vakuuttelemaan miksi oma ratkaisuni on parempi!

Lue lisää

on niin kivaa olla muiden yläpuolella ja tuntea olevansa aina oikeassa? Jos joku ei ymmärrä miksi toinen ei koe avioliittoa omakseen niin on mielestäni syytä selventää asiaa. Olisi aika umpimielistä vain todeta että siksi..

Meillä pohdittiin itseasiassa avioliittoa kun kummankin vanhemmista toinen kuoli ja asia jotenkin tuli sikäli ajankohtaiseksi. Emme edelleenkään keksineet mitään syytä avioitumiseen koska se ei välillämme muuta mitään. Ehkä avioliitto on meidän kummankin ajatuksissa jotakin ihan muut akuin sinun maailmassasi. Ja huomaa, etten ole tuomitsemassa kenenkään avioliittoa, en vain tajua miksi kaikkien pitäisi toimia samoin.

Sanot, että tuntui hyvältä mennä naimisiin. Avioliitolla on siis sinulle jokin arvo jota sillä ei minulle ole noista lukuisista syistä johtuen. Minusta tuntuu hyvältä tietää, että tänäkin iltana mieheni odottaa minu akotona töistä tulevaksi siksi että edelleen kokee vahvaa yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista eikä siksi, että olemme naimisissa.

No, taas alkoi laaja selitys koska olen laajasanainen ihminen, anteeksi jos se tekee sinusta minusta huonomman ihmisen tai heikomman tai katkeran tai mitä vaan sillä jos jotenkin pystyisin viestimään nin sanoisin että näin on meille hyvä. Sen vielä lisäisin, että vanhemmat lapsemme ovat jo asiaa omalta osaltaan työstäneet ja toinen tahtoo häät ei siis avioliittoa vaan häät kun löytää sen oikean tai jopa kuvittelee sen jo löytäneensä. Toinen ei koskaan aio mennä naimisiin ja piste. Kumpikin tehköön tavallaan ja kai ne tyttären häät on vanhempien vielä kustannettava?

puhuu asiaa!!! kirjoitti:

Samaa miettinyt jo kauan... heti kun joku mulle kertoo vastauksen tähän samaiseen kysymykseen niin olen todella paljon viisaampi... kukaan ei vaan ole vielä osannut vastata!!!

Lue lisää

Virallisesti avioliitto on kruunun ja kirkon virallisesti hyväksymä tapa uusien alamaisten tuottamiseksi ja lisääntymisen ja omaisuudenjaon kontrolloimiseksi.Lisäksi halutaan valvoa moraalia ja seksuaalisuutta.
Näin se vaan yhä on. Jäänne joltain keskiajalta.

Olisi eri asia jos päätettyäni mennä yhteen avopuolisoni kanssa tekisin "aviosopimuksen" eli hankkisin sopimallemme yhteiselolle yhteiskunnan suojeluksen huudattamalla se julkisesti.
Sama kuin minkä tahansa sopimuksen saattaminen yhteiskunnan suojeltavaksi.Tällainen menettely on aina ollut monessa muussa asiassa käytössä asianomaisten oikeuksien turvaamiseksi esim.riitatapauksissa.

Mutta jostain kumman syystä viranomaiset katsovat olevansa oikeutettuja puuttumaan asioihin jotka eivät heille kuulu, pitämään moraalisaarnoja seksistä ja kirkkoon kuulumisesta ja jumalista.

Mitä tulee avioliiton antamiin etuihin ja turvaan, ne johtuvat ihan kyllä siitä että viranomaiset on saattaneet avioliiton ulkopuolella yhdessä elävät tarkoituksella hankalampaa asemaan-tarkoitus on pakottaa ihmiset menemään naimisiin.

Viranomaisilla ei pitäisi länsimaisessa oikeusvaltiossa ilman erityisen painavaa syytä puuttua kenekään asioihin.


Muuten, avoliitto on perinteenä huomattavsti vanhempi kuin valtion ja kirkon siunaama avioliitto.

ei-pakko-pappia kirjoitti:

Mape lienee mielipiteineen jonkinmoinen erikoisuus :)

Yleensä häät vietetään koska halutaan pitää isot once-in-a-life-time juhlat. Perinne ja tapa. Onko uskonnollinen ja pitää kirkossa vai lyhyen siviilivihkimisen on tietysti näkemyksellinen asia eikä liity syihin mennä naimisiin (paitsi syvästi uskonnollisilla/lahkoilla).

Käytännön syitä miksi avioliitto kannattaa solmia, ihan vaika ilmankin juhlia, ovat juuri mainitsemasi perimisasiat.

Suomen lain edessä avoliitossa ja avioliitossa olevat pariskunnat ovat kuolemantapauksen sattuessa eri asemassa. Kuin myäs lapset.

Juuri tuli jenkeistä ohjelma jossa avoliitossa syntyneen pienen lapsen äiti jäi ilman isän omaisuutta. Isä palomies joka kuoli WTC iskussa. Terrori-iskuissa kuolleiden pelastustyöntekijöiden puolisot ja lapset saivat avustuksina ja lahjoituksina huimia summia rahaa. Valitettavasti tässä tapauksessa avioliittoa ei ollut, joten melkoinen summa siirtyi suoraan parivuotiaalle lapselle, joka ei ikänsä puolesta voi rahaa hallita. Avioliiton puuttuessä hallintaoikeus siirtyi 18 vuotiaaksi asti isän vanhemmille, jotka eivät erityisemmissä väleissä lapsen äidin kanssa. Tilanne äidin kannalta siis erittäin hankala ja ikävä, jonka olisi yksinkertaiasesti avioliitolla välttänyt. :(

Siinähän käyt sitten nöyränä perustelujen ja kuittien kera pyytämässä josko lapsen kuluja voisi isovanhempien hallinnoimasta rahastosta maksaa. Toivomaansa uuteen asuntoon (jossa lapsi siis äitinsä kanssa asuisi) rahoja ei voi käyttää, koska isovanhemmat eivät suostu.

Lapsen syntyessä avioliiton ulkopuolella on edessä aina vierailu kunnan lastenvalvojalle selvittämään parisuhdettaan ja tekemään isyydentunnustuspaperit. Kenen mielestä se nyt sitten on miellyttävä kokemus... :( Täysi huoltajuus on oletusarvoisesti äidillä. Jos äiti kieltäytyy ei isällä ole mahdollisuutta saada avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen yhteishuoltajuutta. Jos äiti kieltäytyy ei ole mahdollista saada edes isyyttä tunnustetuksi.

Avioliitossa kaikki tällainen jää pois ja huoltajuus ja vanhemmuus ovat automaattisesti yhteiset. Kuin myös perimisasiat kuolemantapauksen sattuessa turvattu ja selkeät.

Itse taas en keksi ainuttakaan syytä miksi yhteisen lapsen omistavat yhdessä asuvat vanhemmat eivät menisi naimisiin?

Mitään juhliahan ei tarvitse järjestää, jos ei satu huvittamaan. Asian voi hoitaa hetkessä piipahtamalla kirkossa tai maistraatissa. :)

Lue lisää

Yhtä hyvin voi pitää lyhyet vihkiset kirkollisesti ja isot siviilihäät, ei sitä ole missään sanottu.

Lain suhtautuminen erilailla avio- ja avoliittoon on täysin säätämisasia. Näin on säädetty ETTÄ IHMISET MENISIVÄT NAIMISIIN. Lakeja voidaan aina muuttaa.

Koko ongelma on saanut alkunsa koska on koettu kirkollinen ja ei -kirkollinen avioliitto eriarvoisiksi.




Ei pidä paikkaansa.

avosuhde? kirjoitti:

Avioliiton ja avosuhteen eroja:

Avioliitto: Sovitaan siitä, että halutaan elää elinikä yhdessä. Myös lapset kuuluvat avioliittoon oletusarvona.

Avosuhde: Ei välttämättä sovita mistään. Ei kestosta, ei lapsista, ei talousasioista eikä mistään muustakaan. Muutetaan vain yhteen. Jos sovitaan, se on helppo myöhemmin kiistää.

Avioliitto: Sopimus on julkinen ja virallinen. Siksi siihen liittyy tietty juridinen turva. Tiedetään, miten toimitaan omaisuuden kanssa, jos jotakin ikävää tai yllättävää tapahtuu. Myös lapsille avioliitolla on merkitystä. He ovat perillisiä. Myös mahdollinen ero toteutuu tiettyjen sääntöjen mukaan, ei pelkän "vahvemman oikeudella". Juridiikan tarkoitus on suojella heikompia osapuolia, usein juuri lapset, varmasti myös se osapuoli, joka joutuu syyttään tai yllätyksekseen hylätyksi.

Avosuhde: Sopimusta ei ole, tai jos on, se on kahdenkeskinen ja helposti kiistettävissä. Heikoille joutuu se, joka huomaa luottaneensa liikaa.

Kirkollinen avioliitto: Liiton puolesta myös rukoillaan, kuullaan pyhän sanan ohjeita, otetaan vastaan siunaus. Silloinkin, kun pari ei itse ole aktiivinen näissä asioissa, seurakunta muistaa sen ja huolehtii siitä. Joku huomaa vasta häissä tai niiden jälkeen, että olihan tuokin arvokasta.

Avosuhde: Hengellinen tuki jää useimmiten kokonaan pois, unohdetaan, ei osata arvostaa.

Avioliitto: Ollaan valmiit sitoutumaan toinen toiseensa.

Avosuhde: Sitoutumista halutaan välttää (jostakin syystä?)

Lue lisää

Ja tulihan se sieltä lopulta "kirkollinen avioliitto"... siunausta vaan sinnekin perkele

pidin aikaisempaa kirjoitti:

kirjotusta erinomaisena kuvauksena avioliiton ja avoliiton eroista...

se on tyypillistä että avoliitossa elävät vetävät aina herneen nenään jos joku kirjoittaa avioliitosta positiivisemmassa valossa kuin avoliitossa.... mutta niinhän se vaan on, että ei avoliitto ole ikinä sama kuin avioliitto!!!

nimim. 'avioliitossa ja erittäin tyytyväinen valintaan'

Lue lisää

Jos olet sitä mieltä että avioliitto sopii sinulle, kiva sulle.

Mutta avioliiton edut ovat olemassa avoliittoon nähden koska lait ovat säätäneet sellaiset henkilöt joilla on samallainen arvomaailma kuin sinulla.

P:S: En minäkään haluaisi avoliittoon sinun kanssasi.

Evish N. kirjoitti:

Virallisesti avioliitto on kruunun ja kirkon virallisesti hyväksymä tapa uusien alamaisten tuottamiseksi ja lisääntymisen ja omaisuudenjaon kontrolloimiseksi.Lisäksi halutaan valvoa moraalia ja seksuaalisuutta.
Näin se vaan yhä on. Jäänne joltain keskiajalta.

Olisi eri asia jos päätettyäni mennä yhteen avopuolisoni kanssa tekisin "aviosopimuksen" eli hankkisin sopimallemme yhteiselolle yhteiskunnan suojeluksen huudattamalla se julkisesti.
Sama kuin minkä tahansa sopimuksen saattaminen yhteiskunnan suojeltavaksi.Tällainen menettely on aina ollut monessa muussa asiassa käytössä asianomaisten oikeuksien turvaamiseksi esim.riitatapauksissa.

Mutta jostain kumman syystä viranomaiset katsovat olevansa oikeutettuja puuttumaan asioihin jotka eivät heille kuulu, pitämään moraalisaarnoja seksistä ja kirkkoon kuulumisesta ja jumalista.

Mitä tulee avioliiton antamiin etuihin ja turvaan, ne johtuvat ihan kyllä siitä että viranomaiset on saattaneet avioliiton ulkopuolella yhdessä elävät tarkoituksella hankalampaa asemaan-tarkoitus on pakottaa ihmiset menemään naimisiin.

Viranomaisilla ei pitäisi länsimaisessa oikeusvaltiossa ilman erityisen painavaa syytä puuttua kenekään asioihin.


Muuten, avoliitto on perinteenä huomattavsti vanhempi kuin valtion ja kirkon siunaama avioliitto.

Lue lisää

Ei avioliitolla tänä päivänä ole tekemistä kirkon kanssa. Sen voi solmia lakimiehen (tai naisen :) voimalla maistraatissa eikä jumalista tai jeesuksista tarvi kuunnella sanaakaan :)

Tässä kejussa on esitetty avioliittoa puolustavat monet seikat, erityisesti lapsia omaavilla pareilla.

En ole huomannut vielä yhtäkään syytä miksi ei avioliittoa sitten voisi solmia? Kuten jo todettu mitään juhliahan siihen tarvi, jos ei sellaiset kiinnosta.

Avoliitossa sitä tuli itsekin melkein 10 vuotta elettyä jotta ei minulla mitään sitä vastaan ole olltu :)

Kuitenkin jotenkin aina pidin itsestään selvänä että jos ja kun hommaan tosissaan sitoudutaan ja lapsiakin aletaan suunnitella haluan että mies kosii ja että järjestetään häät.

Huolimatta jo ikuisuuksia kestäneestä avoliitosta oli se avioliiton solmiminen ja koko perheelle yhteisen nimenkin saaminen minusta jotenkin askel eteenpäin ja omalla tavallaan vakautti yhdessä oloa.

Kuten jo mainitsin en ole keksinyt ainuttakaan syytä miksi yhdessä asuva ja yhteisiä lapsia omaava pariskunta ei menisi naimisiin? Jollei sellaiseksi sitten lasketa hieman erikoista yhteiskuntakriittistä(?) asennevammaa avioliittoa kohtaan? :)

Ei niin etteikö se yhdessä elo avoliitollakin yhtälailla onnistuisi mutta kun edut lain edessä (siksihän se solmitaan, pois lukien uskovaiset) avoliittoon verratessa ovat selkeästi olemassa niin miksi ei?

mape kirjoitti:

olenko oikeasti ainoa, joka tietää avioliitoista joka toisen päättyvä eroon?

Kommenttia;
Avioliitto: Sovitaan siitä, että halutaan elää elinikä yhdessä. Myös lapset kuuluvat avioliittoon oletusarvona. = eletään eroon asti ja sitten tapellaan niin omaisuudesta kuin lapsistakin. varsinkin jos toinen on tienannut tms enemmän niin siitä tulee sota ja armoton riita. Mikään ei ole niin vihainen ja katkera kuin ikuiseen avioon mennyt ja siinä pettynyt/petetty osapuoli.

Avosuhde: Ei välttämättä sovita mistään. Ei kestosta, ei lapsista, ei talousasioista eikä mistään muustakaan. Muutetaan vain yhteen. Jos sovitaan, se on helppo myöhemmin kiistää. = kukin sitoutuu suhteeseen kuin suhteeseen juuri niin pitkäksi aika akuin tahtoo. Eikös avioliittokin solmita koko elämäksi ja silti se loppuu monella jo kymmenen vuoden paikkeilla? Suurin eroajien ryhmähän on alle 4-kymppiset. Sopimukse tovat ihan yhtälailla kahdenkeskisiä kuin avioliitossakin jossa ei ole mitään elatusvelvollisuutta tms oikeuksia toisen omaisuuteen ennen kuin kuoltua tai erossa. Useimmilla avoliitossa elävistä on yhteinen talous yhteisillä säännöillä. Onkin aika koomista että avioliitossa ollaan valmiit ajakamaan kaikki muu paitsi rahat..

Avioliitto: Sopimus on julkinen ja virallinen. Siksi siihen liittyy tietty juridinen turva. Tiedetään, miten toimitaan omaisuuden kanssa, jos jotakin ikävää tai yllättävää tapahtuu. Myös lapsille avioliitolla on merkitystä. He ovat perillisiä. Myös mahdollinen ero toteutuu tiettyjen sääntöjen mukaan, ei pelkän "vahvemman oikeudella". Juridiikan tarkoitus on suojella heikompia osapuolia, usein juuri lapset, varmasti myös se osapuoli, joka joutuu syyttään tai yllätyksekseen hylätyksi. = vahvistettu isyyden tunnustus on sama kuin avioliitossa syntyneen lapsen asema. Avoliitossa lapsen huollosta ei enää tarvitse riidellä sillä se on jo aikanaan sovittu lapsen syntyessä. Erossa kumpikin ottaa omaisuutensa ja siinä se. Kumpikaan ei ota toisen eikä ole vahvaa tai heikkoa on vain se, mikä kummallekkin kuuluu. On mielenkiintoista, että avioliiton vahvimmat argumentit liittyvät rahaan eikä rakkauteen..

Avosuhde: Sopimusta ei ole, tai jos on, se on kahdenkeskinen ja helposti kiistettävissä. Heikoille joutuu se, joka huomaa luottaneensa liikaa. = toisinpäin on myös se että kumpikin luottaa toiseen juuri sen verran kuin luottaa, mutta niin on avioliitossakin kunnes erotaan ja ehkä silloin paljastuu paljon. Niin kauan kun asioita ei laiteta paperille ja todisteta niin on kyse luottamuksesta. Kerro avioliiton eduista sille naiselle joka jäi kotiin hoitamaan perhettä ja kun mie slähti nuoremman mukaan maksoi asuntolainaa avioeroon asti samoin kaikki laskut miehen audista alkaen vaikka itsellä ei ollut edes korttia! Luottotiedot kun olisi menneet puolisoiden yhteivastuullisen velan ja vastuiden takia. Avoliitossa kummallakin on oma osuus ja leiviskä hoidettavana ainakin teoriassa ja noina hetkinä käytännössä. Kyllä avioliitossa vedätetään ja höynäytetään hyväuskoisia hölmöjä ihan kympillä toisin on silloin kun kummallakin on vastuu omistaan lain mukaan, käytännössä voi olla sitten toisin.

Kirkollinen avioliitto: Liiton puolesta myös rukoillaan, kuullaan pyhän sanan ohjeita, otetaan vastaan siunaus. Silloinkin, kun pari ei itse ole aktiivinen näissä asioissa, seurakunta muistaa sen ja huolehtii siitä. Joku huomaa vasta häissä tai niiden jälkeen, että olihan tuokin arvokasta. = ja paskat! Kirkollinen vihkiminen vain on komeaa ja kirkosta voi erota sitten häiden jälkeen. Suurin osa ei koe uskontoa saati kirkkoa minään osapuolena liitossaan.

Avosuhde: Hengellinen tuki jää useimmiten kokonaan pois, unohdetaan, ei osata arvostaa. = kun olaan yhdessä siksi että ollaan päätetty olla yhdessä eikä siksi että niin on joku aamenella vahvistanut niin suhde on valtavasti lujemmalla pohjalla!

Avioliitto: Ollaan valmiit sitoutumaan toinen toiseensa. Avosuhde: Sitoutumista halutaan välttää (jostakin syystä?) = sitoutuminen on siis mielestäsi papin aamen tai virkamiehen julistus? Minulle sitoutuminen on sitä kun tiedän puolisoni olevan tukenani niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Tiedän ettei isotkaan vastoinkäymiset suhdettamme hetkauta mihinkään ja vaikeistakin asioista selvitään. Oma liittomme on kestänyt yli kaksikymmentä vuotta ja se on enemmän kuin yhdenkään sisaruksemme tai ystävämme avioliitot. Karua, mutta totta on se, että vaikka tuttavapiirissä on osa vanhempiakin niin suhteet ovat tuoreempia. osa on lähtenyt, osa on jätetty, osa ei ole oikeaa löytänyt jne syitä on, mutta tilanne ei ole ollenkaan outo kun katsoo ympärilleen. Töissäkään ei ole pidempää suhdetta kellään joka ei ole myös sitten huomattavasti vanhempi samaan aikaan, ja harvassa on silloinkin..

Avosuhde ja avoliitto on muuten kaksi eri asiaa. Avoliitto on kahden ihmisen liitto ja avosuhde on suhde jossa saa tulla ja mennä kuten haluaa. Nyt jos vedät, että avioliitossa on säännöt jne niin mistä tulee ne pettäjät ja jättäjät? Ei avioliitto tee itsessään muut akuin harhan tyhmille. Lopulta kaiken ratkaisee ihmisten sitoutuminen toisiinsa.

Lue lisää

Taisit puhua nyt enemmän ihmisistä ja heidän todellisuudestaan, kuin avio-/ avoliitoista. Mikään järjestelmä ei ole sillai aukoton, etteikö ihmiset voisi asioita mutkistaa. Avioliiton tapauksessa lainsäädäntö tukee heikompia osapuolia (lapset, hylätty osapuoli jne.)

ei-pakko-pappia kirjoitti:

Ei avioliitolla tänä päivänä ole tekemistä kirkon kanssa. Sen voi solmia lakimiehen (tai naisen :) voimalla maistraatissa eikä jumalista tai jeesuksista tarvi kuunnella sanaakaan :)

Tässä kejussa on esitetty avioliittoa puolustavat monet seikat, erityisesti lapsia omaavilla pareilla.

En ole huomannut vielä yhtäkään syytä miksi ei avioliittoa sitten voisi solmia? Kuten jo todettu mitään juhliahan siihen tarvi, jos ei sellaiset kiinnosta.

Avoliitossa sitä tuli itsekin melkein 10 vuotta elettyä jotta ei minulla mitään sitä vastaan ole olltu :)

Kuitenkin jotenkin aina pidin itsestään selvänä että jos ja kun hommaan tosissaan sitoudutaan ja lapsiakin aletaan suunnitella haluan että mies kosii ja että järjestetään häät.

Huolimatta jo ikuisuuksia kestäneestä avoliitosta oli se avioliiton solmiminen ja koko perheelle yhteisen nimenkin saaminen minusta jotenkin askel eteenpäin ja omalla tavallaan vakautti yhdessä oloa.

Kuten jo mainitsin en ole keksinyt ainuttakaan syytä miksi yhdessä asuva ja yhteisiä lapsia omaava pariskunta ei menisi naimisiin? Jollei sellaiseksi sitten lasketa hieman erikoista yhteiskuntakriittistä(?) asennevammaa avioliittoa kohtaan? :)

Ei niin etteikö se yhdessä elo avoliitollakin yhtälailla onnistuisi mutta kun edut lain edessä (siksihän se solmitaan, pois lukien uskovaiset) avoliittoon verratessa ovat selkeästi olemassa niin miksi ei?

Lue lisää

Kysyt miksei avioliittoa voi solmia? Edelleen kysyn miksi pitää tehdä jotain? Siis tekemiseen kyllä useimmiten on jokin syy eikä vain se että miksi ei. Jos olet nälissäsi niin syöt jos on hätä menet vessaan, jos tahdot rahaa käyt töissä tai sossussa jne. Miksi sitten yht äkkiä pitää mennä naimisiin jos ei keksi yhtään syytä siihen?

Avioliitto on asia jolla on arvo ihmisen arvomaailmassa tai sitten ei ole. Minulla ei ole koska katsoessani ympärilleni huomaan sen olevan pahimmasta päästä rappioituneita instituutioita. Voiko joku oikeasti väittää että nykyaikana avioliitolla on jokin arvo itsessään ja ihan vakavalla naamalla kun joka toinen pari edelleen eroaa?

Lasten asema on vanhaa kumua jostain historiasta kun äpäriä syntyi sinne tänne ilman isää. Tai itseasiassa heilläkin saattoi olla asema syntyperänsä mukaan jos se isä sattui olemaan tarpeeksi huomattava henkilö. Lukekaas historiaa.. Nykyisin lapsen asema ei ero aavioliitosssa ja avoliitossa kun isyys on tunnustettu, uskokaa se nyt jo!

Perheen yhteinen nimi? Onpa syy mennä naimisiin! Minulla on nimi ja se on kelvannut isälleni ja hänen äidilleen ja kelpaa myös minulle. En koskaan tule luopumaan nimestäni sen takia että menisin naimisiin. Nimi on osa ihmisen identiteettiä ja jos on tarve jotenkin pönkittää sitä nimenmuutoksella niin siitä vain! Perheellämme on nimi ja se on minun nimeni ja mieheni nimi joka on myös lapsilla. Postilaatikoon mahtuu hyvin kaksi sukunimeä vaikka pitkiä ovatkin ja muukin asiointi hoituu loistavasti.

Sanot, että naimisiin meno vakautti yhdessäoloa jne. Siis avioliitto loi harhan jossa tunnet olevasi turvassa ja suhteenne vakaammalla pohjalla. Kuitenkin edelleen kyse on teidtä kahdesta ja teidän välisestä suhteesta ja teidän välisistä sopimuksista. Ei avioliitto takaa mitään ellei satu niin että kumpikin kunnioittaa sitä sopimuksena yhtä lailla. Tällöin taas ollaan siinä tilanteessa, että sopimuksia voi olla ilman avioliittoakin ja niitä voidaan kunnioittaa yhtälailla..

Vielä kerran totean että tarvitsen tekemiseen jonkin syyn. Ihan muuten vaan tai siksi, että mikään ei estä jotakin tekemästä en viitsi toimeen ryhtyä. Näin on useimpien meidän ihmisten laita. Avioliiton perusteeksi ei siis kelpaa mielestäni edelleenkään se että ei ole syytä olla solmimatta sitä. Lain edessä edut jää auki, mitä niillä tarkoitat sillä ainoa ero on perimisessä puolison kuoltua. Minusta minulle ei kuulu mieheni omaisuus tms vaan se kuuluu hänen jälkeläisilleen. Lienee perua kotoani jossa vanhemmillani oli avioehto keskenään ja liitto kesti mainiot liki viiskyt vuotta eli kunnes isäni kuoli. Muista eroista lain edessä tietoa jään kaipaamaan..

Elvish N kirjoitti:

Jos olet sitä mieltä että avioliitto sopii sinulle, kiva sulle.

Mutta avioliiton edut ovat olemassa avoliittoon nähden koska lait ovat säätäneet sellaiset henkilöt joilla on samallainen arvomaailma kuin sinulla.

P:S: En minäkään haluaisi avoliittoon sinun kanssasi.

Lue lisää

"Mutta avioliiton edut ovat olemassa avoliittoon nähden koska lait ovat säätäneet sellaiset henkilöt joilla on samallainen arvomaailma kuin sinulla."

On utopistinen käsitys, että jokaisella voisi olla sellaiset lait, kuin itse haluaa. Kyllä individualismi menee jo aika pitkälle, jos lakien pätevyys on kiinni jokaisen kansalaisen omasta hyväksynnästä!

mape kirjoitti:

Kysyt miksei avioliittoa voi solmia? Edelleen kysyn miksi pitää tehdä jotain? Siis tekemiseen kyllä useimmiten on jokin syy eikä vain se että miksi ei. Jos olet nälissäsi niin syöt jos on hätä menet vessaan, jos tahdot rahaa käyt töissä tai sossussa jne. Miksi sitten yht äkkiä pitää mennä naimisiin jos ei keksi yhtään syytä siihen?

Avioliitto on asia jolla on arvo ihmisen arvomaailmassa tai sitten ei ole. Minulla ei ole koska katsoessani ympärilleni huomaan sen olevan pahimmasta päästä rappioituneita instituutioita. Voiko joku oikeasti väittää että nykyaikana avioliitolla on jokin arvo itsessään ja ihan vakavalla naamalla kun joka toinen pari edelleen eroaa?

Lasten asema on vanhaa kumua jostain historiasta kun äpäriä syntyi sinne tänne ilman isää. Tai itseasiassa heilläkin saattoi olla asema syntyperänsä mukaan jos se isä sattui olemaan tarpeeksi huomattava henkilö. Lukekaas historiaa.. Nykyisin lapsen asema ei ero aavioliitosssa ja avoliitossa kun isyys on tunnustettu, uskokaa se nyt jo!

Perheen yhteinen nimi? Onpa syy mennä naimisiin! Minulla on nimi ja se on kelvannut isälleni ja hänen äidilleen ja kelpaa myös minulle. En koskaan tule luopumaan nimestäni sen takia että menisin naimisiin. Nimi on osa ihmisen identiteettiä ja jos on tarve jotenkin pönkittää sitä nimenmuutoksella niin siitä vain! Perheellämme on nimi ja se on minun nimeni ja mieheni nimi joka on myös lapsilla. Postilaatikoon mahtuu hyvin kaksi sukunimeä vaikka pitkiä ovatkin ja muukin asiointi hoituu loistavasti.

Sanot, että naimisiin meno vakautti yhdessäoloa jne. Siis avioliitto loi harhan jossa tunnet olevasi turvassa ja suhteenne vakaammalla pohjalla. Kuitenkin edelleen kyse on teidtä kahdesta ja teidän välisestä suhteesta ja teidän välisistä sopimuksista. Ei avioliitto takaa mitään ellei satu niin että kumpikin kunnioittaa sitä sopimuksena yhtä lailla. Tällöin taas ollaan siinä tilanteessa, että sopimuksia voi olla ilman avioliittoakin ja niitä voidaan kunnioittaa yhtälailla..

Vielä kerran totean että tarvitsen tekemiseen jonkin syyn. Ihan muuten vaan tai siksi, että mikään ei estä jotakin tekemästä en viitsi toimeen ryhtyä. Näin on useimpien meidän ihmisten laita. Avioliiton perusteeksi ei siis kelpaa mielestäni edelleenkään se että ei ole syytä olla solmimatta sitä. Lain edessä edut jää auki, mitä niillä tarkoitat sillä ainoa ero on perimisessä puolison kuoltua. Minusta minulle ei kuulu mieheni omaisuus tms vaan se kuuluu hänen jälkeläisilleen. Lienee perua kotoani jossa vanhemmillani oli avioehto keskenään ja liitto kesti mainiot liki viiskyt vuotta eli kunnes isäni kuoli. Muista eroista lain edessä tietoa jään kaipaamaan..

Lue lisää

Masentavaa. Kysyt miksi avioon. Sitten vastataan. Ja sinä kysyt uudestaan miksi avioon. Lue edelliset vastaukset tai totea, että ei vakuuta sinua. Olet vapaa avoliittoihin, jos pidät sitä antoisampana itsellesi.

Avioliiton tarkoitus ja kirkollisen vihkimisen tarkoitus on TUKEA asianomaisia. Jos ei tukea tarvitse tai arvosta tai ymmärrä, EI OLE PAKKO avioitua. Itse jokainen vastaa ratkaisuistaan ja nuolee haavansa, joita itsekin kovin monisanaisesti kirjoituksissasi kuvaat.

jotakin... kirjoitti:

"Mutta avioliiton edut ovat olemassa avoliittoon nähden koska lait ovat säätäneet sellaiset henkilöt joilla on samallainen arvomaailma kuin sinulla."

On utopistinen käsitys, että jokaisella voisi olla sellaiset lait, kuin itse haluaa. Kyllä individualismi menee jo aika pitkälle, jos lakien pätevyys on kiinni jokaisen kansalaisen omasta hyväksynnästä!

Lue lisää

Kannattaisi lukea mitä toinen kirjoittaa eikä laittaa sanoja toisen suuhun.

Avioliittolainsäädännön pohjana on "oikea moraali", jonka joku kirkonisä on määritellyt satoja vuosia sitten, ei se että olisi yhteinäinen lainsäädäntö kaikille.

Tuo on nimittäin fakta: Avioliitto on paremmuusasemassa viranomaisten silmissä (siis vanhan lain mukaan) koska on haluttu pakottaa ihmiset avioliittoon.
Mitä kummaa tässä on. Tiedän esim. tätini maksaneen veroa koska oli naimaton ja lapseton.

ei-pakko-pappia kirjoitti:

Ei avioliitolla tänä päivänä ole tekemistä kirkon kanssa. Sen voi solmia lakimiehen (tai naisen :) voimalla maistraatissa eikä jumalista tai jeesuksista tarvi kuunnella sanaakaan :)

Tässä kejussa on esitetty avioliittoa puolustavat monet seikat, erityisesti lapsia omaavilla pareilla.

En ole huomannut vielä yhtäkään syytä miksi ei avioliittoa sitten voisi solmia? Kuten jo todettu mitään juhliahan siihen tarvi, jos ei sellaiset kiinnosta.

Avoliitossa sitä tuli itsekin melkein 10 vuotta elettyä jotta ei minulla mitään sitä vastaan ole olltu :)

Kuitenkin jotenkin aina pidin itsestään selvänä että jos ja kun hommaan tosissaan sitoudutaan ja lapsiakin aletaan suunnitella haluan että mies kosii ja että järjestetään häät.

Huolimatta jo ikuisuuksia kestäneestä avoliitosta oli se avioliiton solmiminen ja koko perheelle yhteisen nimenkin saaminen minusta jotenkin askel eteenpäin ja omalla tavallaan vakautti yhdessä oloa.

Kuten jo mainitsin en ole keksinyt ainuttakaan syytä miksi yhdessä asuva ja yhteisiä lapsia omaava pariskunta ei menisi naimisiin? Jollei sellaiseksi sitten lasketa hieman erikoista yhteiskuntakriittistä(?) asennevammaa avioliittoa kohtaan? :)

Ei niin etteikö se yhdessä elo avoliitollakin yhtälailla onnistuisi mutta kun edut lain edessä (siksihän se solmitaan, pois lukien uskovaiset) avoliittoon verratessa ovat selkeästi olemassa niin miksi ei?

Lue lisää

Avioliitto on säädettu laieilla edullisemmaksi että ihmiset menisivät naimisiin. Esim.siviilivihkimiskaavassa sanotaan selkeästi että avioliiton tarkoitus on palvella yhteiskuntaa tuottamalla lapsia. Lainsäädännön perusteissa sanotaan että on haluttu kontrolloida seksuaalista käyttäytymistä.Nykyisten lakien pohja on säädetty aikana jolloin kirkolla on ollut suuri vaikutusmahdollisuus asioihin (ja on vieläkin).

Jos menen avioon , en satavarmana tee sitä siksi että hallitus saisi lisää veronmaksajia tai siksi että jonkun ikälopun pappis-ukkelin mielestä aviotta eläminen edistää "rappeuttavaa moraalia".

Elvish N kirjoitti:

Kannattaisi lukea mitä toinen kirjoittaa eikä laittaa sanoja toisen suuhun.

Avioliittolainsäädännön pohjana on "oikea moraali", jonka joku kirkonisä on määritellyt satoja vuosia sitten, ei se että olisi yhteinäinen lainsäädäntö kaikille.

Tuo on nimittäin fakta: Avioliitto on paremmuusasemassa viranomaisten silmissä (siis vanhan lain mukaan) koska on haluttu pakottaa ihmiset avioliittoon.
Mitä kummaa tässä on. Tiedän esim. tätini maksaneen veroa koska oli naimaton ja lapseton.

Lue lisää

Olennaista avioliitossa on JULKINEN sopimus. Sen perusteella voidaan soveltaa aviopuolisoita ja heidän perhettään tukevaa lainsäädäntöä.

Mutta, jos et ole sopinut mitään, et ainakaan JULKISESTI. Kuinka lainsäätäjä ja toimeenpanija voi silloin tietää mitä te haluatte ja miten elätte?? Ei voi saada parisuhdetta koskevia etuja, jos ei ilmoita asiasta JULKISESTI, että viranomainenkin ymmärtää. Päivänselvää tämä.

Jotkut ovat valittaneet minulle, miksi lapsen isää ei mainita lapsen virallisissa papereissa. Äly hoi! Siksi, että viranomainen ei tiedä mitään lapsen isästä! Kun ei ole ilmoitettu! Ei henkikirjoittaja ole makuukamarissa katselemassa kenen kanssa siellä perhettä rakennetaan!!

Avioliittosopimus on JULKINEN sitoutuminen ja ilmoitus kahden ihmisen parisuhteesta. Jos sitä ei tehdä, ollaan virallisesti kaksi eri ihmistä, ei pari. Onko vaikeaa?!?

Perheen moraali puolestaan riippuu asianomaisista itsestään sekä avioliitossa että avosuhteessa. Siihen ei voi vihkijä eikä lainsäätäjä vaikuttaa. Valtsette sen ihan itse päivittäisissä ratkaisuissanne. Jos parisuhde epäonnistuu, siitä ette voi perheinstituutioita syyttää.

Mitä tulee kirkonisiin, niin avioliitto on yhteiskunnallinen asia, ei kirkollinen. Perhe ja avioliitto on yhteiskunnan perussolu. Kirkko siunaa niiden avioliiton, jotka sitä pyytävät, mutta yhteiskunta pitää kirjaa vihkimisistä ja avioliitoista.

pakottaa.. kirjoitti:

Olennaista avioliitossa on JULKINEN sopimus. Sen perusteella voidaan soveltaa aviopuolisoita ja heidän perhettään tukevaa lainsäädäntöä.

Mutta, jos et ole sopinut mitään, et ainakaan JULKISESTI. Kuinka lainsäätäjä ja toimeenpanija voi silloin tietää mitä te haluatte ja miten elätte?? Ei voi saada parisuhdetta koskevia etuja, jos ei ilmoita asiasta JULKISESTI, että viranomainenkin ymmärtää. Päivänselvää tämä.

Jotkut ovat valittaneet minulle, miksi lapsen isää ei mainita lapsen virallisissa papereissa. Äly hoi! Siksi, että viranomainen ei tiedä mitään lapsen isästä! Kun ei ole ilmoitettu! Ei henkikirjoittaja ole makuukamarissa katselemassa kenen kanssa siellä perhettä rakennetaan!!

Avioliittosopimus on JULKINEN sitoutuminen ja ilmoitus kahden ihmisen parisuhteesta. Jos sitä ei tehdä, ollaan virallisesti kaksi eri ihmistä, ei pari. Onko vaikeaa?!?

Perheen moraali puolestaan riippuu asianomaisista itsestään sekä avioliitossa että avosuhteessa. Siihen ei voi vihkijä eikä lainsäätäjä vaikuttaa. Valtsette sen ihan itse päivittäisissä ratkaisuissanne. Jos parisuhde epäonnistuu, siitä ette voi perheinstituutioita syyttää.

Mitä tulee kirkonisiin, niin avioliitto on yhteiskunnallinen asia, ei kirkollinen. Perhe ja avioliitto on yhteiskunnan perussolu. Kirkko siunaa niiden avioliiton, jotka sitä pyytävät, mutta yhteiskunta pitää kirjaa vihkimisistä ja avioliitoista.

Lue lisää

avioliitto, perinteet ja arvot kunniaan!!!

Elvish N kirjoitti:

Avioliitto on säädettu laieilla edullisemmaksi että ihmiset menisivät naimisiin. Esim.siviilivihkimiskaavassa sanotaan selkeästi että avioliiton tarkoitus on palvella yhteiskuntaa tuottamalla lapsia. Lainsäädännön perusteissa sanotaan että on haluttu kontrolloida seksuaalista käyttäytymistä.Nykyisten lakien pohja on säädetty aikana jolloin kirkolla on ollut suuri vaikutusmahdollisuus asioihin (ja on vieläkin).

Jos menen avioon , en satavarmana tee sitä siksi että hallitus saisi lisää veronmaksajia tai siksi että jonkun ikälopun pappis-ukkelin mielestä aviotta eläminen edistää "rappeuttavaa moraalia".

Lue lisää

syistä avioon, vaan siksi että rakastan miestäni!