Nimiäiset - Haltijakummius

=tekokummius

En ymmärrä miksi nimiäisiä järjestetään tai miksi siellä valitaan haltijakummit. Jos ei kerran kirkollista kastetta voi syystä tai toisesta toimittaa, niin tarviiko sitä nimenantoa juhlia?! Nimihän on vain koruton ilmoitus väestörekisteriin. Eihän kastejuhlassakaan juhlan aihe ole lapsen nimi, vaan nimi tulee kasteen yhteydessä ja kastetta siinä juhlitaan vauvan ensimmäisenä juhlana, eikä nimeä.
Ja tarviiko nimiäisiin väkisin etsiä jotakin haltijakummia. Haltijakummin roolikin koko tilaisuudessa on vähintään arveluttava...siinä seistä töllöttää, kun kerrotaan, kuka on haltijakummi = keneltä odotetaan lahjoja tulevaisuudessa.
Kastejuhlaa ei haluata, mutta silti halutaan sitä juhlaa ilman pappia ja paljon lahjoja vauvalle!
Samalta kuulostaa lapsen tuleva aikuistumisjuhla rippikouluiässä...naurettavaa...
Höpöhöpö keksintöjä. Maailma menee kummaksi...
Anteeks jos suututin. Kirjoituksen kirvoitti nimiäisissä mukanaolo. Laittakaa näppikset tanssimaan...

29

5028

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • haltijakummi2

      Puhut asiaa. Olen samaa miettinyt ja kadun syvästi että olen tällaiseen hömppään osallistunut suostumalla kummiksi. Kristinuskoa kyllä arvostellaan jne., mutta kaikki sen edut pitäisivät saada hyötykäyttöön?! ;) Jos kerran vakaumuksellisesti aikoo lapsensa nimetä, niin miksi ihmeessä siihen tarvitsee sekoittaa uskonnollisperusteiset tavat? Kyllä minulle tuli paha mieli kun kummilapseni äiti puhui todella halventavasti kristinuskosta, tietäen minun olevan kuitenkin uskovainen ihminen. Yritä siinä sitten suorittaa kummiuttasi? Minusta nimeämisjuhlat yms. ovat tekopyhien kekkereitä.

      • tuleva äiti

        Ikävää sinulle, että moiseen hömppään osallistuit.

        Itselle tulee tämän vuoden aikana ajankohtaiseksi miettiä, miksi juhlat järjestetäisiin. Itse näen, että lapsen ystävän valinta olisi juuri sitä mitä nimikin kertoo. Valita lapselle luotettu aikuinen ystävä, omien vanhempien lisäksi. Ihminen, joka olisi vastuussa pienestä, jos vanhemmille jotain tapahtuisi. Ihan jo juhlien järjestäminen poistasi muutaman käytännön ongelman: väsyneenä emme jaksa ottaa yövieraita erikseen jatkuvalla virralla katsomaan pientä, juhlissa hänet näkisi sellaisetkin jotka eivät muuten näkisi (ja haluavat).

        En siis ihan ymmärrä, miten "kristinuskon edut pitää saada hyötykäyttöön, vaikka sitä haukutaan". Kristinuskon kanssa lapsen ystävyydellä ei ole mitään tekemistä. Tavat muokkaantuvat kulttuurin mukaan; aika monet kristinuskon tavat on otettu pakanauskonnoista, enkä kuule valitusta siitä. Joten kehitys kehittyy.

        Se, että kummilapsesi äiti on moukka, eikä hänellä ole käytölstapoja, ei varmaankaan edellytä sitä, että sinun pitää laskeutua samalle tasolle?


    • Tpi

      Mitäs vi*tua se sinulle kuuluu miksi ja mistä syystä perheet haluavat juhlia?

    • haltijakumde

      Kun lapsi saa nimen, niin on se mielestäni juhlimisen arvoinen asia. Mikä oikeus kirkollisella kummiudella on juhlaan, mutta muilla ei?

      Itse olen ylpeä haltijakummi ja muuksi kummiksi en enää suostukaan. Kummipoikani nimiäiset oli kauneimmat juhlat missä olen koskaan ollut! Vanhemmat oli jo aikaisemmin kysyneet miten suhtaudun asiaan itse kirkoon kuuluvana, mutta lähdin tapahtumaan ihan avoimin mielin kun ei vielä kokemuksia ollut.

      Kirkolliset ristiäiset ja muut juhlat ja toimitukset ovat mielestäni jäykkyydessään olleet aina kaikkea muuta kuin jumalan sanaa julistavia tapahtumia. Toista oli nämä juhlat. Kekseliäät kummilapseni vanhemmat olivat pystyneet loihtimaan nimiäisistä niin juhlavan ja arvokkaan, mutta välittömän tilaisuuden, että kaikki kirkkoon kuuluvatkin vieraat oli aivan otettuja ja vakuuttuneita järjestelyistä.

      Nimi annettiin pudottamalla ruusun terälehtiä lapsen ympärillä lausuen hänen sukujensa nimet ja hänen syntymänimensä, josta tuli myös hänen kutsumanimensä. Kukaan ei tömistellyt kopeana sisällä juhlakengät jalassa, vaan olimme kaikki sukkasillaan. Pojan äiti oli vielä tehnyt itselleen, miehelleen ja minulle seppeleet, jota me naiset pidimme päässä ja mies kaulallaan. Jokainen meistä luki lupauksensa lapselle ja lauloimme muutamia gospel-pohjaisia hengennostatuslauluja. Tilaisuuteen oli myös kutsuttu huilisti joka sävytti kepeästi arvokasta tapahtumaa.

      Seremonian jälkeen syötiin emännän valmistava maittava ateria kakkukahveineen ja booleineen. Lahjoja ei avattu, koska niitä ei vanhempien pyynnöstä edes tuotu. Joten sekin toisin kuin kangistuneessa aneita keräävässä ristäisjuhlassa.

      • kommenttia

        "Kun lapsi saa nimen, niin on se mielestäni juhlimisen arvoinen asia. Mikä oikeus kirkollisella kummiudella on juhlaan, mutta muilla ei?"
        Nimenanto, kummius, juhla - nää nyt on täysin erillisiä asioita. Musta olis tosi kummallista jos lapselle pidettäis ristiäisten lisäks erillinen nimenantojuhla. (Eihän sitä nimeä kasteessa anneta joten kyllä kirkkoon liitettäville lapsille pitäis tämän logiikan mukaan pitää myös nimenantojuhla.)
        Ja kummin tehtävä on se kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen vaikka kaikki ei sitä olekaan sisäistäneet. En ymmärrä tota haltijakummiutta ollenkaan. Lahjojen antaja, "luottoaikuinen", ???

        Kirkolliset juhlat voi olla kaikkea muuta kuin jäykät. Ei se papin läsnäolo todellakaan tee tilaisuudesta vaivaantunutta. Ei ainakaan mun makuuni ole sellainen tilaisuus jota Haltijakumde kuvaili - jokaisella tietysti mieltymyksensä enkä tässä tarkoita ko. juhlaa arvostella. Kuulosti vaan kaikkea muuta kuin rennolta mun mielestäni. Kaikki kirkolliset kasteet joissa olen ite ollut, on olleet todella rentoja tilaisuuksia, juhlavia kyllä samalla.

        "Lahjoja ei avattu, koska niitä ei vanhempien pyynnöstä edes tuotu. Joten sekin toisin kuin kangistuneessa aneita keräävässä ristäisjuhlassa."
        Joo-o. Kyllä kai kristitytkin ihmiset voi esittää toiveen, ettei lahjoja tarvi tuoda. Ei taida olla mikään pakollinen rituaali. Vaikka olen monissa ristiäisissä ollut niin useimmissa ei kukaan vienyt mitään lahjoja. Enintään kummit jonku potkupuvun tms. Onnistuu jopa meiltä kristityiltä nämä lahjattomat juhlat. Pääasia on ihan muussa kuin lahjoissa.


      • sai minut eroamaan
        kommenttia kirjoitti:

        "Kun lapsi saa nimen, niin on se mielestäni juhlimisen arvoinen asia. Mikä oikeus kirkollisella kummiudella on juhlaan, mutta muilla ei?"
        Nimenanto, kummius, juhla - nää nyt on täysin erillisiä asioita. Musta olis tosi kummallista jos lapselle pidettäis ristiäisten lisäks erillinen nimenantojuhla. (Eihän sitä nimeä kasteessa anneta joten kyllä kirkkoon liitettäville lapsille pitäis tämän logiikan mukaan pitää myös nimenantojuhla.)
        Ja kummin tehtävä on se kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen vaikka kaikki ei sitä olekaan sisäistäneet. En ymmärrä tota haltijakummiutta ollenkaan. Lahjojen antaja, "luottoaikuinen", ???

        Kirkolliset juhlat voi olla kaikkea muuta kuin jäykät. Ei se papin läsnäolo todellakaan tee tilaisuudesta vaivaantunutta. Ei ainakaan mun makuuni ole sellainen tilaisuus jota Haltijakumde kuvaili - jokaisella tietysti mieltymyksensä enkä tässä tarkoita ko. juhlaa arvostella. Kuulosti vaan kaikkea muuta kuin rennolta mun mielestäni. Kaikki kirkolliset kasteet joissa olen ite ollut, on olleet todella rentoja tilaisuuksia, juhlavia kyllä samalla.

        "Lahjoja ei avattu, koska niitä ei vanhempien pyynnöstä edes tuotu. Joten sekin toisin kuin kangistuneessa aneita keräävässä ristäisjuhlassa."
        Joo-o. Kyllä kai kristitytkin ihmiset voi esittää toiveen, ettei lahjoja tarvi tuoda. Ei taida olla mikään pakollinen rituaali. Vaikka olen monissa ristiäisissä ollut niin useimmissa ei kukaan vienyt mitään lahjoja. Enintään kummit jonku potkupuvun tms. Onnistuu jopa meiltä kristityiltä nämä lahjattomat juhlat. Pääasia on ihan muussa kuin lahjoissa.

        Jos oikeasti näkisit vaivaa ja tutustuisit aiheeseen, huomaisit miten tärkeä rooli kummi on, oli sitten haltija tai ei.

        Kummi on lapsen aikuinen ystävä ja tuki vanhempien lisäksi, ei mikään lahjakone.
        Ja niin kuin itse jo totesit, moni ei ole tuota kristillistä osuutta käsittänyt, vaikka miten kirkkoon kuuluisi.

        Itse ainakin omassa kummin tehtävässäni katson olevani myötävelvoitettu ohjaamaan lasta onnelliselle, nuhteettomalle elämäntielle. Tukea häntä onnistumisissa ja pettymyksissä, ja olla hänelle se luottoaikuinen siinäkin vaiheessa hänen kasvuaan kun vanhemmat ovat mälsiä.

        Voit väheksyä kirkkoon kuulumattomia kummeja ja ei-kirkollisia nimeämisjuhlia miten vain haluat, mutta et sillä muuta sitä tosiasiaa, että jokaisella on oma usko ja tapa toimia. Kaikkihan tässä elämässä kai pitäisi kuitenkin lähteä itsensä ja toisten kunnioittamisesta. Ja jos itseään ei voi kunnioittaa, ei voi toisiakaan.

        Toivottavasti näet vielä.....


      • Juhlasta saa järjestäjänsä ...

        Eli kirkollisesta kasteestakin saa kauniin, ei jäykän tilaisuuden.
        Kristillisessä kasteessa EI JUHLITA NIMEÄ, joten miksi sitä pitää juhlia, jos ei kuulu kirkkoonkaan?! Eikö juhlan aihe olisi ennemminkin lapsen syntymä kuin nimi ( joka nimiäistapauksessa on ilmoitettu jo viikkoja sitten viranomaisille ja käytetty kotona siitä lähtien).
        Kasteessa lapsi otetaan seurakunnna jäseneksi, Jeesuksen opetuslapseksi, se oon jo juhlan aihe se.

        Nimiäistilaisuuden kuvaileminen kuulosti pakanamaiselta touhulta, silti halusitte laulaa gospeltyyppisiä lauluja. Miksi?!

        Miksi kaikki pyhä pitää muuttaa arkiseksi, miksi perinteitä ja etenkin kristillisiä perinteitä ei haluta arvostaa?

        Koska nämä siviilitoimittajat alkavat viettää joulua esim. keskitalven juhlana, palvotaan kuuta tai aurinkoa tai pääsiäistä kevääbtulon juhlana palvoen taas aurinkoa tai jopa muuttolintuja.

        Maailmanmeno menee vaaralliseksi, kun pakanalliset voimat saavat valtaa.

        Ja jos ne kirkolliset toimitukset. esim ristiäiset tuntuu kankeilta, niihin voi lisätä uusia elementtejä esim. kertoa nimen alkuperästä, valinnasta, lapsesta ja laulaa useampia lauluja. Kummi voi lausua tai laulaa jne. Onhan häätilaisuudessakin paljon uusia käytäntöjä kirkkokaavan mukana.


      • Uskontorajoitteinen isä
        Juhlasta saa järjestäjänsä ... kirjoitti:

        Eli kirkollisesta kasteestakin saa kauniin, ei jäykän tilaisuuden.
        Kristillisessä kasteessa EI JUHLITA NIMEÄ, joten miksi sitä pitää juhlia, jos ei kuulu kirkkoonkaan?! Eikö juhlan aihe olisi ennemminkin lapsen syntymä kuin nimi ( joka nimiäistapauksessa on ilmoitettu jo viikkoja sitten viranomaisille ja käytetty kotona siitä lähtien).
        Kasteessa lapsi otetaan seurakunnna jäseneksi, Jeesuksen opetuslapseksi, se oon jo juhlan aihe se.

        Nimiäistilaisuuden kuvaileminen kuulosti pakanamaiselta touhulta, silti halusitte laulaa gospeltyyppisiä lauluja. Miksi?!

        Miksi kaikki pyhä pitää muuttaa arkiseksi, miksi perinteitä ja etenkin kristillisiä perinteitä ei haluta arvostaa?

        Koska nämä siviilitoimittajat alkavat viettää joulua esim. keskitalven juhlana, palvotaan kuuta tai aurinkoa tai pääsiäistä kevääbtulon juhlana palvoen taas aurinkoa tai jopa muuttolintuja.

        Maailmanmeno menee vaaralliseksi, kun pakanalliset voimat saavat valtaa.

        Ja jos ne kirkolliset toimitukset. esim ristiäiset tuntuu kankeilta, niihin voi lisätä uusia elementtejä esim. kertoa nimen alkuperästä, valinnasta, lapsesta ja laulaa useampia lauluja. Kummi voi lausua tai laulaa jne. Onhan häätilaisuudessakin paljon uusia käytäntöjä kirkkokaavan mukana.

        Nimenanto tai -saaminen on jokaisella edessä. Oman lapsen kohdalla se on hyvä syy juhlia, aiemmin kun ei oikein ole ollut mahdollisuutta kun on ollut kaikenlaista vaipparumbaa.
        Onhan se kiva kun parhaat ystävät ja perhe kokoontuu juhlistamaan uuden nassikan olemassaoloa ja nimeä.

        Kirkkoonkuulumattomana ja uskonnottomana ei tullut mieleenkään kastaa lasta. Enkä myös ymmärrä miksi minun pitäisi kastaa lapseni uskontokunnan jäseneksi, jonka ajamia asioita en kannata. Minulla ei ole mitään syytä arvostaa kristillisiä perinteitä, lähinnä siksi koska en ole kristitty.

        Sensijaan minulla on mielestäni hyvä aihe ylpeyteen ja juhlaan. Vai oletko niitä joiden mielstä tällaiset yleisinhimilliset asiat puuttuvat kaikilta jotka eivät ajattele ns.ikuisuusasioista kuten sinä:)

        Pakanallisuudella käsittääkseni tarkoitetaan esi-kristillistä uskonnollisuutta (tai niitä matkivaa). Olen selkeästi uskonnoton, en pakana (minulla ei ole uskontoa-ei edes ei-kristillistä).

        Sinun kannattaisi myös tutustua joulun kulttuurihistoriaan. Sehän on nimenomaan pakanallinen juhla jonka kristityt vain ottivat haltuunsa estääkseen alkuperäisen pakanallisen merkitys käytön.

        ***Maailmanmeno menee vaaralliseksi, kun pakanalliset voimat saavat valtaa.***

        Joopa joo, Jumala rankaisee meitä raekuurolla tms.


      • itse ei-halitjakummi

        voi tsiisus mitä pelleilyä


      • Muatuska

        Hehehehe. Jotenkin kaikki tuo "Haltijakummi" ja kukkaseppeleet ynnä muut höpötykset kyllä pikkasen pistävät hymyilyttämään. Kas kun ei kaurapellossa alasti pyörimistä ohjelmaan kuulunut?

        Minä en ole kirkkoon kuulunut koko aikuisiällä, mutta lapseni kuuluu. Tämä johtuu siitä, että haluan lapseni saavan kosketuksen sekä luterilaiseen että ortodoksiseen uskontoon, aivan kuten haluan heidät opettaa kunnioittamaan muitankin uskontoja ja kulttuureja. Uskontohan on kuitenkin osa kulttuuriamme, halusi sitä tai ei. Kaikenlaiset urbaanit uuspakanat eivät sitä vaan kaikessa huvittavuudessaan itse tajua eikä huomaa.

        Minä en ole kummi, koska en siis kuulu kirkkoon. En periaatesyistä myöskään alkaisi leikkiä mitään "haltijakummia" (siis mistä tuo nimi edes tulee!?), koska se, mitä tuollainen ajatusmaailma edustaa, on jotain todella surkuhupaisaa.

        P.S Mihin perustuu väite siitä, että taviskastajaiset olisivat jotenkin tylsiä ja ankeita ja ihmisten lapselle tuomat lahjat "aneita"?
        Meillä ainakin kastajaiset olivat ihana kokemus, jossa ystävät ja sukulaiset kokoontuivat yhteen ja etenkin sukumme sotaveteraanivanhukselle kokemus oli erittäin tärkeä ja arvokas. Olihan kyseessä hänen ensimmäinen lapsenlapsenlapsensa.


    • Ynseli

      siinä tapauksessa, että on kyseessä ikään kuin kirkolta lainattu rituaali, josta on vain poistettu kristillisyys. Jos haltijakummeja haluaa vain lahjojen antajiksi, niin sekin on ihan naurettavaa.

      Mutta itse suunnitellut nimiäiset ohjelmanumeroineen ovat hieno juttu. Eihän tarkoitus olekaan juhlia pelkästään väestörekisteriin liittämistä, vaan lapsen syntymää yleensä! Sukuun ja perheeseen tulee uusi jäsen, ja sitä juhlitaan suvun ja ystävien kesken.

      Kaikki nyt vain eivät kuulu kirkkoon eivätkä halua lastaankaan siihen liittää. Ei se silti tarkoita, että juhlalliset seremoniat ja siirtymäriitit olisivat kirkkoon kuuluvien yksinoikeus. Minusta kaikkein naurettavinta on ulkokultaisuus ja tapakristillisyys, se että pysytään kirkon jäseninä vain siksi että saadaan kirkkohäät ja ristiäiset, vaikka uskomisen kanssa nyt on vähän niin ja näin.

      Onhan kaikissa kulttuureissa, uskonnosta riippumatta, erilaisia riittejä - lapsen ottaminen yhteisön jäseneksi, aikuistumisriitit, häät ja hautajaiset. Suomessakin niitä kaikkia esiintyi tuhansia vuosia ennen kuin kristillinen kirkko tänne rantautui. Nyt kun täällä saa taas vapaammin uskoa mihin haluaa, on vain hienoa että vaihtoehtoisiakin juhlia on olemassa, ihmisten itsensä näköisiä ja oloisia. Mielikuvitushan siinä vain on rajana, mitä kaikkea juhlissa voi tehdä!

    • on kova halu matkia

      kastetta, rippikoulua, avioliittoon vihkimistä jne. Toisaalta uskonnottomuuden kulttuuri on kovin nuori, ja toivottavasti ohimenevä.

      • vaikkei rukoilisikaan

        Miten niin toivottavasti ohimenevä. Mikä tarve uskovilla on aina vähätellä muita. Missä on hyvyys, rakkaus lähimmäistään kohtaan nyt.

        Uskonnottomuus ei tarkoita sitä, että ihminen olisi täysin vailla mitään uskoa mihinkään. Se mihin kukakin uskoo on mielestäni henkilökohtaista, ilman että lahkoutuneiden tarvitsee osoitella toista vähemmäksi tämän takia.

        Tottakai kirkosta eronneet peilaavat juhlissan niitä tapoja mitä on elävässä elämässä nähnyt. Tavat ja kulttuuri luo kuitenkin aina turvaa, uskoo sitten mihin tahansa. Minäkin vaikka vaihdan kävelykengät pitkästä aikaa lenkkareihin solmin nauhat silti samalla tavoin kuin aina ennenkin.


      • Ynseli

        sanota että 15-vuotiaiden pitää mennä rippikouluun metsän keskelle hoilottamaan kitaran säestyksellä nuotion ympärille ja puhumaan ihmissuhteista ja aikuistumisesta ja muusta sellaisesta. Jos joku haluaa moiseen "aikuistumisriittiin" osallistua, on ihan sama kutsutaanko sitä rippikouluksi vai joksikin protu-leiriksi.

        Naimisiin pääsee siviilivihkimisellä, ja sen kaava on laissa määritelty litania. Jos siihen haluaa lisäksi ne valkoiset rinsessamekot ynnä muut (pakanalliset) rekvisiitat ja isot juhlat, niin se on ihan sallittua ilman papin aamentakin, eikä kyse ole mistään matkimisesta.

        Mitenkähän se kirkko muuten muinoin osasi ajoittaa kaikki suuret juhlansakin juuri niihin aikoihin, kun ihmiset jo ennestäänkin juhlivat - vaikkapa joulua, pääsiäistä ja juhannusta? Ei kai vain olisi matkinut pakanain juhlatapoja?


    • ...

      Meillä Suomessa on tämä kumma tapa, että lapsen nimi pidetään salassa ristiäisiin asti. Monissa muissa maissahan lapsi saa nimen jo heti syntymän jälkeen tai esimerkiksi 8 päivän iässä, jolloin sitä ei mitenkään liitetä kasteeseen. Tämän kumman tapamme vuoksi useissa kasteilmoituksissa lukee "tyttäremme/poikamme sai kasteessa nimen...", vaikka kasteen todellinen merkitys on siis lapsen ottaminen seurakunnan jäseneksi. Nimiäisten tarkoitus, kirjaimellisesti, on sen sijaan nimen antaminen ja sen juhlistaminen. Monet suomalaiset tuntuvat sekoittavan ristiäiset (eli kasteen) ja nimiäiset, vaikka todellisuudessa ne eivät ole toistensa vastineita. (kuten esimerkiksi kirkollinen vihkiminen ja siviilivihkiminen ovat)

      • salassapidosta

        Ennen muinoin lapsen nimeä ei kerrottu julkisesti kenellekään, ennen kuin pappi oli sen kasteessa ilmoille julistanut. Tämä on nimenomaan vanha pakanallinen tapa, jonka mukaan piru vei kastamattoman lapsen sielun, jos sai tietää sen nimen ennen kirkollista seremoniaa.

        Samoihin siirtymäriitteihin kuulu(i)vat myös morsiamen hunnun käyttäminen (sielun vihollinen ei saanut katsoa silmiin tai taas oli yksi onneton viety) ja kynnyksen yli kantaminen (kompastuminen, lisäsielu).

        Että siinä teille, jotka ette kerro lapsenne nimeä etukäteen. Aina näitä syitä vanhoihin tapoihin ei ihan oikeasti tiedä.

        Joskus näetsän olisi hyvä kuulostella "niin hyvää nimiyhdistelmää" myös jollain ulkopuolisella. Jos ei muuten, niin lapsen itsensä takia; hän joutuu elämään sen kanssa koko ikänsä!

        T. nimensä laillisesti vaihtanut


    • sellaisia pippaloita

      kuin haluaa ja juhlia, mitä juhlii. Tärkeintä on kuitenkin muistaa ilmoittaa lapsen nimi väestörekisteriin, niin että siitä tulee virallinen. Kirkkoon kuuluvien kohdalla ilmoitus väestörekisteriin menee seurakunnan puolesta, kun lapsi on kastettu.

      • äiti vm.72

        Me vietimme suloiset nimiäiset tyttärellemme viime kesänä. Nämä olivat nimeomaan nimiäiset, sillä nimen annon yhteydessä lapsi liitetään sukuun ja ennenvanhaan ajateltiin ettei lapsi ole ihminen ennenkuin sillä on nimi. Tilaisuudessa luimme runoja, poltimme kynttilöitä ja toivoimme kauniita asioita lapsellemme. koko suku oli mukana ja meillä oli jopa ne kummit. Kummiydesta olimme keskustelleet pitkään kummien kanssa etukäteen, että mitä. haluamme. Haluamme nimeomaan kummeilta sitä, että ovat läsnä lapsen elämässä ja auttavat meitä vanhempia lapsen kasvatuksessa. lahjoja emme halunneet, koska emme halua elää materian maailmassa. Myöhemminkin olemme, jos kummit ovat halunneet lahjan antaa, pyytäneet vaikka elämystä lapselle (tykkää kovasti leipoa kummiensa kanssa). Minusta on todella kapeakatseista väittää tämän olevan jotenkin väärä tapa juhlia. lapsi on aina lahja ja lasta saa juhlia. Muuten yksi kummeista on pappi ja sanoi, ettei mitkään ristiäiset ole olleet niin onnistuneet ja lämpimät juhlat kuin mitä meidän pakanajuhlat olivat. Halusimme muuten hänet kummiksi juuri siksi, että voi kertoa kristinuskosta, jotta lapsi saa kattavasti tietoa eri uskonnoista. Voisitko alkuperäisen viestin lähettäjä hiukan harrastaa itsetutkiskelua ja avartaa omaa maailmaasi


    • ...

      Nimenantoa ei tarvitse juhlia (toki saa jos haluaa). Minä juhlin lapseni SYNTYMÄÄ itselleni ja lapselleni (tulevaisuudessa) tärkeiden ihmisten kanssa liittämättä lasta mihinkään uskonnolliseen yhteisöön vain sen vuoksi, että se on tässä maassa tapana. Nimi tosiaan menee väestörekisteriin heti kun moinen kaavake on käsissä, siitä tässä ei ole omalla kohdallani kysymys ollenkaan.

      En ymmärrä miksi on väärin järjestää lapselle sitä ensimmäistä omaa juhlaa vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan tai kastetta haluaisikaan? Tarkoituksena minulle ei ole jäljitellä kastetta, vaan tosiaan juhlia uutta elämää ihan omalla tavallani. Näin on tehty vuosisatoja eri kulttuureissa eikä sillä ole ollut mitään tekemistä kristinuskon tai kasteen kanssa.

      Maailma ei ole yhtä kuin kristinusko ja Suomi tai edes Eurooppa. "Kummallisia" tapoja löytyy kyllä hyvin nopeasti jos katselee vähän laajemmalle. Kristitty elämä ja tapojen noudattaminen ei ole se ainoa oikea tie eivätkä muut elämäntavat sen kummallisempia.

      • ---

        Tuolla aiemmin yritin selvittää omaa näkemystäni mutta joku jo ehti siitä vetää herneen nenään...
        Musta siis lapsen SYNTYMÄ on ehdottomasti upea, juhlimisen arvoinen asia. Toisin kuin nimen antaminen... Ei ollenkaan hassumpi ajatus kutsua lähipiiri koolle juhlistamaan lasta, mutta en vaan ymmärrä miksi sitä nimeä pitäisi juhlistaa.
        Sen takia mua ärsyttää nämä "nimiäiset" että
        -kasteessa lapsi liitetään seurakuntaan juhlavin menoin (tai kukin siis tyylillään)
        -siihen tilanteeseen virheellisesti mielletään myös nimen anto
        -jos lasta ei kasteta, vanhemmat haluaa kuitenkin vastaavan juhlan järjestää verukkeella "juhlitaan lapsen nimenantoa ihan niin kuin kasteessakin, paitsi ilman sitä kristillistä häslinkiä"
        En missään tapauksessa vastusta juhlan järjestämistä lapselle vaan sitä, että kaste rinnastetaan nimenantojuhlaan ja varsinkin kastetilaisuus mielletään jäykäksi ja epämiellyttäväksi tilaisuudeksi vain koska paikalla on pappi...


      • olen ajatellut,
        --- kirjoitti:

        Tuolla aiemmin yritin selvittää omaa näkemystäni mutta joku jo ehti siitä vetää herneen nenään...
        Musta siis lapsen SYNTYMÄ on ehdottomasti upea, juhlimisen arvoinen asia. Toisin kuin nimen antaminen... Ei ollenkaan hassumpi ajatus kutsua lähipiiri koolle juhlistamaan lasta, mutta en vaan ymmärrä miksi sitä nimeä pitäisi juhlistaa.
        Sen takia mua ärsyttää nämä "nimiäiset" että
        -kasteessa lapsi liitetään seurakuntaan juhlavin menoin (tai kukin siis tyylillään)
        -siihen tilanteeseen virheellisesti mielletään myös nimen anto
        -jos lasta ei kasteta, vanhemmat haluaa kuitenkin vastaavan juhlan järjestää verukkeella "juhlitaan lapsen nimenantoa ihan niin kuin kasteessakin, paitsi ilman sitä kristillistä häslinkiä"
        En missään tapauksessa vastusta juhlan järjestämistä lapselle vaan sitä, että kaste rinnastetaan nimenantojuhlaan ja varsinkin kastetilaisuus mielletään jäykäksi ja epämiellyttäväksi tilaisuudeksi vain koska paikalla on pappi...

        siis uskontoon kuulumattomat haluaa silti viettää "samat" juhlat: nimiäiset, prometheus-leirit ja siviilivihkimiset pitkän kaavan mukaan. Jotenkin (minun omasta mielestäni) siinä on sellainen keinotekoinen maku, nimiäiset matkii ristiäisiä ihmeellisine höpöhöpö-haltijakummeineen (kummiushan lähtee juuri uskonnosta, jossa kummilla on erityinen tehtävä). Samoin kun kristitty nuori menee rippikouluun juhlitaan sitä että hänestä tulee seurakunnan "täysivaltainen" jäsen eli saa käydä ehtoollisella ym. ja prometheussysteemi verhoaa tämän joksikin ihmeelliseksi "aikuistumis"-leiriksi, ihanniinkuin yhtäkkiä aikuistuttaisiin 14-vuotiaana, eli juhlat pitää saada koska muuten jäädään paitsi niistä lajoista joita riparin käyneet saa. Samoin siviilivihkiminen on yritetty saada mahdollisimman hyvin muistuttamaan kirkollista vihkimistä eli ensinnäkin siellä on maistraatin henkikirjoittaja pukeutuneena kaapuun (vrt. pappi) ja halutessaan saa myös pitkän kaavan mukaisen vihkimisen. Vaikka siis naimisiin menoon riittäisi nimet paperiin ja bileet sitten joskus myöhemmin sukulaisille & ystäville, mutta ei, pakko saada paikalle "pappi" ja vieraat pönöttämään samaan tyyliin kun kirkossa. Näitä olen siis joskus miettinyt. Tämä on MINUN oma mielipide.


    • kitsi24

      Lapsemme olisi tarkoitus syntyä kuukauden päästä. Me vanhemmat emme kuulu kirkkoon, emme siis liitä myöskään lastamme kirkkoon kuuluvaksi. Saa sitten itse vähän vanhempana päättää omista aatteistaan ja mahdollisesti myös kirkkoon kuulumisestaan.

      Nimi meillä on valmiina jo tytölle että pojalle ja alamme todennäköisesti kutsua vauvaa nimeltä heti hänen synnyttyään. Ei siihen mitään juhlallisuuksia tarvita.

      Kummitehtävään emme halua ketään velvoittaa, vaan uskomme, että pystymme ilman kummiuttakin luomaan lapselle turvallisia ja läheisiä aikuiskontakteja.

      • äiti myös

        näin mekin teimme!


    • Nimetön

      Hei!

      Moni asia maailmassa voi ärsyttää, jos siihen ei ole itse tottunut. Minä ärsyynnyn kirkollisista juhlista, mielestäni ne ovat epäaitoja. Sanotaan aamenta sellaisen nimeen, jota ei ole olemassa...huoh. Eli tasoissa ollaan. :) Mutta koitetaan molemmat ymmärtää toisiamme. Minäpä kerron miksi haluan juhlia lapseni nimen saamista, ja miksi haluan hänelle kummit.

      Minulle kummit merkitsevät sitä, että jos lapsen vanhemmat menehtyvät, kummit ottavat lapsen huolehtiakseen. Kyse ei siis todellakaan ole niin pinnallisesta asiasta, kuin lahjojen antamisesta. Minä olen tiennyt itsekin jo melko nuorena tyttönä, että jos äiti ja isä olisivat kuolleet, olisin taatusti kasvanut kummivanhempien hoivassa. Se on iso vastuu, vakuutus lapsen hyvinvoinnille.

      Tätä asiaa jo sinällään on mielestäni syytä juhlia. Lapselle muodostuu hyvä turvaverkko.

      Muutenkin elämässä ei liikaa juhlia ole. Jokainen juhlinnan aihe kannattaa mielestäni käyttää hyväksi. Mitä järkeä tätä ainoaa elämää on viettää juhlimatta? :) Nimenantojuhla kerää pienokaisen lähisuvun yhteen hyvällä "tekosyyllä". Isovanhemmat saavat hymyillä kilpaa ja kaikilla on kivaa. Sellaiset hetket ovat elämässä tärkeitä. Näin viestitään myös lähisuvulle, että olette tervetulleita lapsemme elämään.

      Meidän nimenantojuhlaan ei muita perheiden lisäksi varmaankaan tule. No, ei ole varmaksi päätetty, kun laskettuun aikaan on vielä muutama kk. Mutta siitä olen varma, että juhlista tulee rennot ja iloiset. Jos emme niitä järjestäisi, olisi perheet varmasti ihmeissään. Kaikki (ainakin meidän lähipiirissä) haluavat juhlia. :)

      • Ihan tavallinen äiti

        Kirjoitit kauniisti ja realistisesti. Ei enää elätä vainojen aikaa ja kaikkien pitäisi uskoa ja kuulua miekan terä kurkulla samoihin asioihin. Kaikilla on oikeus valita, ilman että siitä tulee iso haloo.
        Se on totta, että nykypäivänä arki on kiireinen ja täynnä velvollisuuksia. Jos syntyneelle lapselle järjestää mukavat ja arvokkaat juhlat tärkeiden ihmisten läsnäollessa, niin siinä ei pitäisi olla mitään epäaitoa ja teennäistä!!! Siinä se suvaitsevaisuus taas nähdään...
        Jospa nämä VAIN NIMETYT lapset ovat joku päivä viisaita lääkäreitä ja hoitavatkin näitä kastettuja lapsia...vaikuttaakohan tuo usko siihenkin??? Välillä, anteeksi vain, tuntuu täysin naurettavalta, että aikuiset ihmiset lokeroivat elämää noin kapeakatseisesti!!!
        Aurinkoista tulevaa juhlaa syntyvälle lapsellenne!!!


      • sivusta seurannut

        "Minulle kummit merkitsevät sitä, että jos lapsen vanhemmat menehtyvät, kummit ottavat lapsen huolehtiakseen."

        Mitään tällaista juridista merkitystä kummiudella ei ole, ainakaan nykyisin. Jos vanhemmat kuolevat, ei ole mitenkään itsestään selvää, että kummeista tulee lapsen huoltajia. Yhtä hyvin lapsi voi päästä/joutua jonkun sukulaisensa hoiviin, mutta myös aivan vieraalle.

        Sosiaalitoimisto kai on se, joka asian ratkaisee tai ainakin antaa asiassa lausunnon, ja tekee sen ns. lapsen edun nimissä, johon voi vaikuttaa yllättävätkin asiat. Usein kai otetaan huomioon vanhempien toiveet, mikäli ne ovat tiedossa, samoin sukulaisten mielipiteet, mutta ratkaisu voi olla silti jotakin aivan muuta...


      • edel.
        sivusta seurannut kirjoitti:

        "Minulle kummit merkitsevät sitä, että jos lapsen vanhemmat menehtyvät, kummit ottavat lapsen huolehtiakseen."

        Mitään tällaista juridista merkitystä kummiudella ei ole, ainakaan nykyisin. Jos vanhemmat kuolevat, ei ole mitenkään itsestään selvää, että kummeista tulee lapsen huoltajia. Yhtä hyvin lapsi voi päästä/joutua jonkun sukulaisensa hoiviin, mutta myös aivan vieraalle.

        Sosiaalitoimisto kai on se, joka asian ratkaisee tai ainakin antaa asiassa lausunnon, ja tekee sen ns. lapsen edun nimissä, johon voi vaikuttaa yllättävätkin asiat. Usein kai otetaan huomioon vanhempien toiveet, mikäli ne ovat tiedossa, samoin sukulaisten mielipiteet, mutta ratkaisu voi olla silti jotakin aivan muuta...

        Kyllä ne vanhempien toiveet painavat kupissa melkoisen paljon, mikäli toiveet huoltajista eivät ole aivan päättömiä. (Esim. väkivaltaisen juopon huostaan.)

        Mikäli lapsen vanhemmat ovat näin toivoneet, ja kummit ovat halukkaita, eikä "kilpailijoita" huoltajista ole, päätös oikeudessa on melko selvä.

        Vanhempien sisaruksistahan usein haetaan mahdollisia huoltajia. Siksikin kummin usein löytyvät vanhempien sisaruksista. Näin myös meillä. Isovanhemmat ovat kohtuullisen nuoresta iästään jo liian sairaita potentiaalisiksi huoltajiksi. (Reuma ja syöpä.)

        Juridisesti kummeja ei tietysti ole olemassakaan. Se on totta. Mutta niillä on merkitystä siinä tapauksessa, kun lasten huoltajista päätetään. Lasten sijoittaminen perhepiirin ulkopuolelle tulee kysymykseen vain silloin, jos sopivia huoltajia ei läheltä perheestä löydy.


    • faktaa!

      Hehhe... :D Eikö ne kirkon toiminnot sitten ole ollenkaan naurettavia keksintöjä?? Minun mielestäni on ainakin ihan tekopyhää, että tarvitaan joku kirkko puuhaamaan kodin juhlia!

      Kaste EI OLE NIMENANTOJUHLA, vaan kasteessa lapsi liitetään seurakuntaan! Koittakaa nyt tajuta! Pappi ei päätä nimeä eikä sano "kastan sinut Tero-Matiksi". Pappi antaa kasteen Tero-Matille, jotta Tero-Matista tulee seurakunnan jäsen. Nimen ovat päättäneet vanhemmat jo etukäteen ja pappi vain toimittaa sen saman koruttoman ilmoituksen väestörekisteriin rituaaliensa jälkeen!

      Näin se vaan menee. Koita niellä kakistelematta!

    • paha mieli

      Itse en kuulu kirkkoon, kuten ei miehenikään, silti olemme kahden kummeja haltijakummien nimellä. Molemmilla kummilapsilla on myös tietysti ne kaksi "virallista" kummia kirkon kirjoissa. Silti koemme olevamme tasa-arvoisia kummeja.

      Omilla lapsillamme on kaikilla ollut nimenantojuhlat, ja kaikilla on myös haltijakummit, osa kuuluu kirkkoon, osa ei (suurin osa kuuluu). Mielellään ovat epäviralliseen hommaan suostuneet.

      Turha pyydellä anteeksi, jos tarkoitus suututtaa. Pysy pois nimiäisistä, jos et kestä. Miten voit katsella aviopareja, joita ei ole pappi vihkinyt, vaan ovat käyneet maistraatissa? Ajattele myös, että kun kävelet hautausmaalla, jalkojesi alla saattaa olla sellainen, jota pappi ei ole siunannut viimeiselle matkalleen.

      Ärsyttää tällainen ahdasmielisyys. AAARGH!!!!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Perintovero 100 prosenttiin, työeläkkeet ja maataloustuet pois

      Noilla eväillä lähden tasapainottamaan valtiontaloutta ja korjaamaan työntekijöiden palkkakuoppaa nostamatta työnantajie
      Maailman menoa
      292
      6076
    2. Riikka runnoo: polttoöljyn hinta nousi maaliskuussa 40 prosenttia

      Onko irvistelijällä sakset hävinneet, vai miksei osaa leikata polttoaineiden hintaa kansalaisten kukkarolle sopivalle ta
      Maailman menoa
      56
      3957
    3. Purra ryöväsi Marinin Itä.-Suomelle neuvottelemat EU-rahat

      Perust vihaavat suomalaisia, mutta eritoten itäsuomalaisia. "Osa kaksikäyttörahoista on alun perin Itä- ja Pohjois-Suom
      Maailman menoa
      41
      3312
    4. Miksi persut hyökkäävät jatkuvasti henkilöitä päin?

      Miksei persut yritä lainkaan korjata asioita, vaan koko ajan haukkuvat henkilöitä? Ei tuollaisilla turvanpieksäjillä ole
      Maailman menoa
      74
      3215
    5. Seida Sohrabi: Suomi ei ole rasistinen maa

      Seidalta taas täyttä asiaa. Miksi punavihreät naiset eivät pysty samaan - no se ideologia estää. "Meillä on valitettava
      Maailman menoa
      79
      3135
    6. Demariskandaali! Eveliina Heinäluoma (sdp) kahmii kaikki Hitas asunnot itselleen!

      Heinäluoma on ostanut useita yhteiskunnan tukemia, hintasäännösteltyjä asuntoja itselleen! Ei ihme, että Hitas on ollut
      Maailman menoa
      178
      3066
    7. Mökkejä ostellaan nyt ihan hulluna!

      Tyypilliset lainamäärät on yli 500 000€ mökkejä ostellessa eli erityisesti tuollaiset miljoonamökit on nyt suomalaisten
      Maailman menoa
      93
      2847
    8. Demarien sanoin kuvaamaton ahneus - Eveliina Heinäluoma vain yksi esimerkki

      Mutta näin se on demari-eliitissä aina ollut, käytännössä siis nämä eliittiin kuuluvat ovat puhtaasti porvareita - Marin
      Maailman menoa
      102
      2536
    9. Abdullah iski Citycenterin vessassa

      Miksi näitä juttuja pitää lukea lähes päivittäin? https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011913632.html
      Maailman menoa
      205
      2180
    10. Dannysta tulee isä 83-vuotiaana

      Huh huh sentään sellaista naista, joka laitattaa itsensä paksuksi ikälopulle papalle ! Ajatellaanko lapsen oikeuksia oll
      Maailman menoa
      45
      2095
    Aihe