Princen parhaat

When Doves Cry on kappale, jonka löysin.
Mitenköhän mä unohdin sen siihen kirjottaa?
Aivan uskomaton biisi! Nerokas!

Kiitos listasta, Daddy Pop! Mikä olisi eka albumi, johon kannattaisi tutustua?

aaaa kirjoitti:

When Doves Cry on kappale, jonka löysin.
Mitenköhän mä unohdin sen siihen kirjottaa?
Aivan uskomaton biisi! Nerokas!

Kiitos listasta, Daddy Pop! Mikä olisi eka albumi, johon kannattaisi tutustua?

Lue lisää

Purple Rain on maailman paras levy!

Mua kiinnostais tietää, mikä on Daddy Popin mielestä paras. Olen lukenut paljon näitä keskusteluja. Yhdessä yhteydessä Daddy sano et Purple Rain ja Sign O the Times on parhaat levyt maailmas, toises keskustelus että Parade on ykkönen. Mikä onkaan susta se ihan ykkönen, Daddy Pop?

princefani! kirjoitti:

Purple Rain on maailman paras levy!

Mua kiinnostais tietää, mikä on Daddy Popin mielestä paras. Olen lukenut paljon näitä keskusteluja. Yhdessä yhteydessä Daddy sano et Purple Rain ja Sign O the Times on parhaat levyt maailmas, toises keskustelus että Parade on ykkönen. Mikä onkaan susta se ihan ykkönen, Daddy Pop?

Lue lisää

Kysymys on hankala, tykkään tosi monesta Princen levystä. Kaikki The Revolution -bändin kanssa tehdyt levyt (Purple Rain, Around the world in a day ja Parade) ovat hyviä, samoin ilman taustabändiä tehdyt 1999 ja Sign of the times. Myös New Power Generationin kanssa tehdyistä levyistä etenkin kaksi ensimmäistä kolisee hyvin. Riippuu fiiliksistä - 1999 on ehkä tiukinta funkkia mitä maa päällään kantaa, Purple Rainilla on tuo loistava When doves cry ja kahdeksan muuta kovaa biisiä, Around the world in a dayllä on Paisley Park ja muitakin psykedeelisiä pop-helmiä... siitä ei vältttämättä kannata silti aloittaa, se on vähän outo levy. Purple Rain voisi olla se mistä alkaa.

Daddy Pop kirjoitti:

Kysymys on hankala, tykkään tosi monesta Princen levystä. Kaikki The Revolution -bändin kanssa tehdyt levyt (Purple Rain, Around the world in a day ja Parade) ovat hyviä, samoin ilman taustabändiä tehdyt 1999 ja Sign of the times. Myös New Power Generationin kanssa tehdyistä levyistä etenkin kaksi ensimmäistä kolisee hyvin. Riippuu fiiliksistä - 1999 on ehkä tiukinta funkkia mitä maa päällään kantaa, Purple Rainilla on tuo loistava When doves cry ja kahdeksan muuta kovaa biisiä, Around the world in a dayllä on Paisley Park ja muitakin psykedeelisiä pop-helmiä... siitä ei vältttämättä kannata silti aloittaa, se on vähän outo levy. Purple Rain voisi olla se mistä alkaa.

Lue lisää

tiukinta funk-musiikkia, mitä maa päällään kantaa, mutta Dirty Mind on musta kuitenki paras funk-levy ever. Se on soitannallisesti parempi ja monipuolisempi, ja mä diggaan siitä enemmän kokonaisuutena. Little Red Corvette on 1999:n valttikortti, joka pistää aika hiljaseks. Mieletön biisi.

Mitkäs kaikki Princen levyt Daddy Popilta löytyykään hyllystä?

on ehkä kirjoitti:

tiukinta funk-musiikkia, mitä maa päällään kantaa, mutta Dirty Mind on musta kuitenki paras funk-levy ever. Se on soitannallisesti parempi ja monipuolisempi, ja mä diggaan siitä enemmän kokonaisuutena. Little Red Corvette on 1999:n valttikortti, joka pistää aika hiljaseks. Mieletön biisi.

Mitkäs kaikki Princen levyt Daddy Popilta löytyykään hyllystä?

Lue lisää

on kieltämättä todella hyvä levy, unohdinko sen tosiaan mainita? Kyllä sekin hyllystäni löytyy. Itse asiassa mulla taitaa olla Princen kaikki levyt. Hiukan ehkä olen fani :)

Daddy Pop kirjoitti:

on kieltämättä todella hyvä levy, unohdinko sen tosiaan mainita? Kyllä sekin hyllystäni löytyy. Itse asiassa mulla taitaa olla Princen kaikki levyt. Hiukan ehkä olen fani :)

Lue lisää

Mulla on 7 levyä. Hatunnosto koko Prince-discografian omistamisesta. Siihen mulla on vieläå matkaa :)

Uusimpia en ole hankkinut, toki muutaman biisin sekä Musicologylta että 3121:lta olen kuullut. Hyvältä kuulostaa. Kuitenkaan musta niitä ei voi oikein edes verrata Princen mestariteoksiin..

Ovatpa muuten myyneet hyvin. Musicologya on kai kaupattu yli 9 milliä. Onko totta?

jukka kirjoitti:

Mulla on 7 levyä. Hatunnosto koko Prince-discografian omistamisesta. Siihen mulla on vieläå matkaa :)

Uusimpia en ole hankkinut, toki muutaman biisin sekä Musicologylta että 3121:lta olen kuullut. Hyvältä kuulostaa. Kuitenkaan musta niitä ei voi oikein edes verrata Princen mestariteoksiin..

Ovatpa muuten myyneet hyvin. Musicologya on kai kaupattu yli 9 milliä. Onko totta?

Lue lisää

myi ainakin Yhdysvalloissa 2,5 miljoonaa, joten ei tuo 9 miljoonaa maailmanlaajuisesti mahdottomalta kuulosta, pyörihän se listakärjen tuntumassa pitkään myös esim. Englannissa, Australiassa ja Saksassa. Eihän se mikään Purle Rain ole, mutta mikäpä olisi?

Heräsi uteliaisuus että mitkä ovat ne 7 Princen levyä jotka sulla on. Mun ekat 7 oli Around the world in a day, Sign of the times, Graffiti Bridge, Batman, Purple Rain, Dirty Mind ja Prince and the New Power Generation.

aaaa kirjoitti:

When Doves Cry on kappale, jonka löysin.
Mitenköhän mä unohdin sen siihen kirjottaa?
Aivan uskomaton biisi! Nerokas!

Kiitos listasta, Daddy Pop! Mikä olisi eka albumi, johon kannattaisi tutustua?

Lue lisää

Tuli vielä mieleen että "When doves cry" löytyy täysimittaisena ainoastaan albumilta Purple Rain. Kokoelmalevyillä The Hits / The B-sides, The Hits 1, The very best of Prince ja Ultimate Prince on julkaistu vain lyhennetty singleversio.

Daddy Pop kirjoitti:

Tuli vielä mieleen että "When doves cry" löytyy täysimittaisena ainoastaan albumilta Purple Rain. Kokoelmalevyillä The Hits / The B-sides, The Hits 1, The very best of Prince ja Ultimate Prince on julkaistu vain lyhennetty singleversio.

Lue lisää

Multa löytyy levyt (hankkimisjärjestyksessä): Purple Rain,1999,Diamonds And Pearls, Dirty Mind, Around the world In a Day, Parade, Prince, Controvery ja The Gold Experience.

jukka kirjoitti:

Multa löytyy levyt (hankkimisjärjestyksessä): Purple Rain,1999,Diamonds And Pearls, Dirty Mind, Around the world In a Day, Parade, Prince, Controvery ja The Gold Experience.

Lue lisää

vielä mukaan niin siinähän on kaikki Princen parhaat :) Mulla on sellainen kutina että levyhyllysi futaa muutenkin ;) Aika mielenkiintoinen on muuten se hyppy joka tapahtuu levyjen Prince (1979) ja Dirty Mind (1980) välillä. Siinä Stevie Wonderin perinteen jatkajasta tulee yllättäen jotain ihan muuta, jotain mitä ei ennen ole kuultu. Jälkiviisaasti voisi sanoa että siihen loppui 1970-luku (joka alkoi David Bowien levystä Ziggy Stardust - lyhyt vuosikymmen, vain 8 vuotta).

jukka kirjoitti:

Mulla on 7 levyä. Hatunnosto koko Prince-discografian omistamisesta. Siihen mulla on vieläå matkaa :)

Uusimpia en ole hankkinut, toki muutaman biisin sekä Musicologylta että 3121:lta olen kuullut. Hyvältä kuulostaa. Kuitenkaan musta niitä ei voi oikein edes verrata Princen mestariteoksiin..

Ovatpa muuten myyneet hyvin. Musicologya on kai kaupattu yli 9 milliä. Onko totta?

Lue lisää

7 levyä? olet tämän viestin jälkeen näemmä ostanut 2 levyä lisää - hyviä valintoja molemmat ;)

Daddy Pop kirjoitti:

vielä mukaan niin siinähän on kaikki Princen parhaat :) Mulla on sellainen kutina että levyhyllysi futaa muutenkin ;) Aika mielenkiintoinen on muuten se hyppy joka tapahtuu levyjen Prince (1979) ja Dirty Mind (1980) välillä. Siinä Stevie Wonderin perinteen jatkajasta tulee yllättäen jotain ihan muuta, jotain mitä ei ennen ole kuultu. Jälkiviisaasti voisi sanoa että siihen loppui 1970-luku (joka alkoi David Bowien levystä Ziggy Stardust - lyhyt vuosikymmen, vain 8 vuotta).

Lue lisää

Princen tuotannosta puhuttaessa noita mahtavia iisaa muutenkin, niin monta kertaa on se äijä uudistunut. 1999 on merkittävä uudistuminen kanssa, mutta jos vertaa sitä ja Purple Rainiä keskenään niin siinä vasta huikea uudistuminen! Viimeistään Purple Rainillä Princestä tuli ROCK!
Around the World in a Day on pomppu psygedeeliseen meininkiin. Sitten ysärillä uppoudittiin taas hiphopin ja R´n B:n ihmeelliseen maailmaan. 2000-luvulla 3121 on pomppaus täydellisen ajanmukaiseen R´n B-menoon.

Prince on yksi pop-musiikin monipuolisimpia artiseja, ellei monipuolisin. On edustanu niin monta tyylisuuntaa että menee laskut sekasin!

Ja mitä levyhyllyyni tulee, niin sehän futaa :)
Sign O the Times on tosiaan iso puute levyhyllyssäni. Onko se sellainen mestariteos kun puhutaan?

jukka kirjoitti:

Princen tuotannosta puhuttaessa noita mahtavia iisaa muutenkin, niin monta kertaa on se äijä uudistunut. 1999 on merkittävä uudistuminen kanssa, mutta jos vertaa sitä ja Purple Rainiä keskenään niin siinä vasta huikea uudistuminen! Viimeistään Purple Rainillä Princestä tuli ROCK!
Around the World in a Day on pomppu psygedeeliseen meininkiin. Sitten ysärillä uppoudittiin taas hiphopin ja R´n B:n ihmeelliseen maailmaan. 2000-luvulla 3121 on pomppaus täydellisen ajanmukaiseen R´n B-menoon.

Prince on yksi pop-musiikin monipuolisimpia artiseja, ellei monipuolisin. On edustanu niin monta tyylisuuntaa että menee laskut sekasin!

Ja mitä levyhyllyyni tulee, niin sehän futaa :)
Sign O the Times on tosiaan iso puute levyhyllyssäni. Onko se sellainen mestariteos kun puhutaan?

Lue lisää

Piti kirjoittaa: Princen tuotannossa noita mahtavia hyppyjä piisaa muutenkin. Jäi kirjotusvirheen takia sekavaksi toi mun viime viestin lause

jukka kirjoitti:

Princen tuotannosta puhuttaessa noita mahtavia iisaa muutenkin, niin monta kertaa on se äijä uudistunut. 1999 on merkittävä uudistuminen kanssa, mutta jos vertaa sitä ja Purple Rainiä keskenään niin siinä vasta huikea uudistuminen! Viimeistään Purple Rainillä Princestä tuli ROCK!
Around the World in a Day on pomppu psygedeeliseen meininkiin. Sitten ysärillä uppoudittiin taas hiphopin ja R´n B:n ihmeelliseen maailmaan. 2000-luvulla 3121 on pomppaus täydellisen ajanmukaiseen R´n B-menoon.

Prince on yksi pop-musiikin monipuolisimpia artiseja, ellei monipuolisin. On edustanu niin monta tyylisuuntaa että menee laskut sekasin!

Ja mitä levyhyllyyni tulee, niin sehän futaa :)
Sign O the Times on tosiaan iso puute levyhyllyssäni. Onko se sellainen mestariteos kun puhutaan?

Lue lisää

Sign of the timesia pidetään kai yleisesti Princen toisena pääteoksena, eikä syyttä. Omituisinta levyssä on se, että se ei kuulosta lainkaan kompromissilta, vaikka itse asiassa syntyhistoriansa puolesta on sitä. Prince olisi halunnut julkaista vuonna 1987 kolme uutta levyä, joista yksi olisi live-levy the Revolution-bändin kanssa (kuitenkin sisältäen vain uusia biisejä), yksi soololevy ilman bändiä ja yksi Camillen soololevy. Levy-yhtiössä ihmeteltiin, kuka on Camille, ja Prince vastasi, että se on hänen naispuolinen alter egonsa. Jostain syyystä Warner Brothersilla ajateltiin, että suunnitelma ei ole kaupallisesti kovinkaan hyvä. Prince taipui kompromissiin ja julkaisi vain yhden tuplalevyn, joka sisälsi itse asiassa jotain näistä kaikista - "It's gonna be a beautiful night" on Revolution-bändin kanssa tehty liveraita, "If I was your girlfriend" ja pari muuta on näitä Camillen juttuja, ja loput Princeä soolona. Silti kokonaisuus on yhtenäinen, rohkea ja haastava.

Näihin aikoihin Prince alkoi kuitenkin tuntea olevansa Warner Brothersin orja. Olihan hän toki saanut esikoisestaan alkaen tuottaa kaikki omat levynsä ja useimmiten soittaa kaikki instrumentit niin halutessaan (mikä jo sinänsä oli aintkertaista) mutta kun WB ei antanut Princen julkaista niin paljon kuin hän halusi niin olihan se orjuutta jos mikä. Heti Warnerista vapauduttuaan Prince julkaisikin kolme tuntia kestävän kolmen CD:n Emancipation-möhkäleen. 36 uutta biisiä oli aika iso annos suuren yleisön sulatettavaksi, ja vapautunut PRince tuumi etttä jos kolme cd:tä uusia biisejä ei uppoa niin syötetäänpä seuraavaksi 4 cd:tä (Chrystal Ball). Jee. Hullu se on, mutta nehän parhaita levyjä aina on tehneet :)

Daddy Pop kirjoitti:

Sign of the timesia pidetään kai yleisesti Princen toisena pääteoksena, eikä syyttä. Omituisinta levyssä on se, että se ei kuulosta lainkaan kompromissilta, vaikka itse asiassa syntyhistoriansa puolesta on sitä. Prince olisi halunnut julkaista vuonna 1987 kolme uutta levyä, joista yksi olisi live-levy the Revolution-bändin kanssa (kuitenkin sisältäen vain uusia biisejä), yksi soololevy ilman bändiä ja yksi Camillen soololevy. Levy-yhtiössä ihmeteltiin, kuka on Camille, ja Prince vastasi, että se on hänen naispuolinen alter egonsa. Jostain syyystä Warner Brothersilla ajateltiin, että suunnitelma ei ole kaupallisesti kovinkaan hyvä. Prince taipui kompromissiin ja julkaisi vain yhden tuplalevyn, joka sisälsi itse asiassa jotain näistä kaikista - "It's gonna be a beautiful night" on Revolution-bändin kanssa tehty liveraita, "If I was your girlfriend" ja pari muuta on näitä Camillen juttuja, ja loput Princeä soolona. Silti kokonaisuus on yhtenäinen, rohkea ja haastava.

Näihin aikoihin Prince alkoi kuitenkin tuntea olevansa Warner Brothersin orja. Olihan hän toki saanut esikoisestaan alkaen tuottaa kaikki omat levynsä ja useimmiten soittaa kaikki instrumentit niin halutessaan (mikä jo sinänsä oli aintkertaista) mutta kun WB ei antanut Princen julkaista niin paljon kuin hän halusi niin olihan se orjuutta jos mikä. Heti Warnerista vapauduttuaan Prince julkaisikin kolme tuntia kestävän kolmen CD:n Emancipation-möhkäleen. 36 uutta biisiä oli aika iso annos suuren yleisön sulatettavaksi, ja vapautunut PRince tuumi etttä jos kolme cd:tä uusia biisejä ei uppoa niin syötetäänpä seuraavaksi 4 cd:tä (Chrystal Ball). Jee. Hullu se on, mutta nehän parhaita levyjä aina on tehneet :)

Lue lisää

Friikit ovat aina tehneet parhaat levyt ja Prince on friikkkien kuningas! Prince on kyllä kunkku, siitä ei ole epäilystäkään. Sellainen multiosaaja, ettei kukaan pääse lähellekkään. Sign O the Times-levy pitääkin hankkia nyt heti!! Emancipation ja Chrystal-levyistä pitää kysyä sen verran että mitä diggaat?

jukka kirjoitti:

Friikit ovat aina tehneet parhaat levyt ja Prince on friikkkien kuningas! Prince on kyllä kunkku, siitä ei ole epäilystäkään. Sellainen multiosaaja, ettei kukaan pääse lähellekkään. Sign O the Times-levy pitääkin hankkia nyt heti!! Emancipation ja Chrystal-levyistä pitää kysyä sen verran että mitä diggaat?

Lue lisää

Akustinen levy The Truth joka löytyy Chrystal Ballilta on hieno levy, muutenhan se sisältää lähinnä bootleg-kamaa vuosilta 1985-1995 joka ensimmäisen kerran virallisesti julkaistiin tässä boksissa. Parhaimmillaan se on hienoa - esim. nimikappale - huonoimmillaan melko tylsää jammailua. Siis ainakin Prince-asteikolla tylsää.

Emancipation taas on ristiriitaisimmin tuntein vastaanotettuja Princen levyjä. Joidenkin mielestä se on unohdettu mestariteos, joidenkin mielestä tyhjänpäiväisyyksien tehtailua. Jotkut ovat sitä mieltä että siitä olisi saanut yhden hyvän levyn tai jopa tuplan, mutta kolmelle levylle asti hyvää materiaalia ei ole riittänyt. Ja tietenkin kaikki ovat eri mieltä siitä mitkä biisit olisi pitänyt jättää pois. En osaa sanoa muuta kuin: kuuntele itse. Prince laulaa ja soittaa hyvin - niin kuin aina - ja hyviä biisejä levyllä on paljon, mutta ehkä ne todelliset kohokohdat puttuvat. Levy on tasaisen hyvä tasapaksuuteen saakka, ja kun se kestää ja kestää, ei kuulija enää kestä - tai riippuu tilanteesta: pieninä annoksina se minusta on kuitenkin hyvä levy. Tai pitkällä automatkalla. Itse asiassa ainut kerta kun olen kuunnellut sen kokonaan taisi olla ajaessani Turusta Seinäjoelle :)

Daddy Pop kirjoitti:

Akustinen levy The Truth joka löytyy Chrystal Ballilta on hieno levy, muutenhan se sisältää lähinnä bootleg-kamaa vuosilta 1985-1995 joka ensimmäisen kerran virallisesti julkaistiin tässä boksissa. Parhaimmillaan se on hienoa - esim. nimikappale - huonoimmillaan melko tylsää jammailua. Siis ainakin Prince-asteikolla tylsää.

Emancipation taas on ristiriitaisimmin tuntein vastaanotettuja Princen levyjä. Joidenkin mielestä se on unohdettu mestariteos, joidenkin mielestä tyhjänpäiväisyyksien tehtailua. Jotkut ovat sitä mieltä että siitä olisi saanut yhden hyvän levyn tai jopa tuplan, mutta kolmelle levylle asti hyvää materiaalia ei ole riittänyt. Ja tietenkin kaikki ovat eri mieltä siitä mitkä biisit olisi pitänyt jättää pois. En osaa sanoa muuta kuin: kuuntele itse. Prince laulaa ja soittaa hyvin - niin kuin aina - ja hyviä biisejä levyllä on paljon, mutta ehkä ne todelliset kohokohdat puttuvat. Levy on tasaisen hyvä tasapaksuuteen saakka, ja kun se kestää ja kestää, ei kuulija enää kestä - tai riippuu tilanteesta: pieninä annoksina se minusta on kuitenkin hyvä levy. Tai pitkällä automatkalla. Itse asiassa ainut kerta kun olen kuunnellut sen kokonaan taisi olla ajaessani Turusta Seinäjoelle :)

Lue lisää

kai noita Princen The Love Symbolin jälkeisiä 90-luvun juttuja pidetään aika huonoina. Siksi kiinnosti tietää, mitä mieltä oot. Musiikkilehdistöt ei taida esim. just Chrystal Ballia paljon arvostaa.

Daddy Pop kirjoitti:

Akustinen levy The Truth joka löytyy Chrystal Ballilta on hieno levy, muutenhan se sisältää lähinnä bootleg-kamaa vuosilta 1985-1995 joka ensimmäisen kerran virallisesti julkaistiin tässä boksissa. Parhaimmillaan se on hienoa - esim. nimikappale - huonoimmillaan melko tylsää jammailua. Siis ainakin Prince-asteikolla tylsää.

Emancipation taas on ristiriitaisimmin tuntein vastaanotettuja Princen levyjä. Joidenkin mielestä se on unohdettu mestariteos, joidenkin mielestä tyhjänpäiväisyyksien tehtailua. Jotkut ovat sitä mieltä että siitä olisi saanut yhden hyvän levyn tai jopa tuplan, mutta kolmelle levylle asti hyvää materiaalia ei ole riittänyt. Ja tietenkin kaikki ovat eri mieltä siitä mitkä biisit olisi pitänyt jättää pois. En osaa sanoa muuta kuin: kuuntele itse. Prince laulaa ja soittaa hyvin - niin kuin aina - ja hyviä biisejä levyllä on paljon, mutta ehkä ne todelliset kohokohdat puttuvat. Levy on tasaisen hyvä tasapaksuuteen saakka, ja kun se kestää ja kestää, ei kuulija enää kestä - tai riippuu tilanteesta: pieninä annoksina se minusta on kuitenkin hyvä levy. Tai pitkällä automatkalla. Itse asiassa ainut kerta kun olen kuunnellut sen kokonaan taisi olla ajaessani Turusta Seinäjoelle :)

Lue lisää

80-luvun Prince-tuotantoa ne vasta arvostaakin! Kun The Rolling Stone-magazine teki listaa maailman parhaista kappaleista ikinä, Prince oli laulunkirjoittajana yksi menesyneimmistä. Vain The Beatles, Rollarit ja Bob Dylan pysty parempaan- ei mikään muu bändi tai artisti. Prince jako sijansa muutaman muun kanssa. Princellä oli laulunkirjottajana listalla When Doves Cy, Little Red Corvette, Purple Rain, 1999, Sign O the Times, Kiss ja Nothing Compares 2 U-joista viimeisenä mainittu on siis Princen kirjottama kappale, josta tuli Sinead O Connorin esittämänä 1990 huikea hitti ympäri maailman (listaykkönen 17 maassa!)Onkin muuten hieno biisi. On todella kova saavutus olla noin Beatles-painotteisella listalla noin edustettu. Prince voitti kaikki aikalaisensa kevyesti: Michael, Madonna, Stevie Wonder..

jukka kirjoitti:

80-luvun Prince-tuotantoa ne vasta arvostaakin! Kun The Rolling Stone-magazine teki listaa maailman parhaista kappaleista ikinä, Prince oli laulunkirjoittajana yksi menesyneimmistä. Vain The Beatles, Rollarit ja Bob Dylan pysty parempaan- ei mikään muu bändi tai artisti. Prince jako sijansa muutaman muun kanssa. Princellä oli laulunkirjottajana listalla When Doves Cy, Little Red Corvette, Purple Rain, 1999, Sign O the Times, Kiss ja Nothing Compares 2 U-joista viimeisenä mainittu on siis Princen kirjottama kappale, josta tuli Sinead O Connorin esittämänä 1990 huikea hitti ympäri maailman (listaykkönen 17 maassa!)Onkin muuten hieno biisi. On todella kova saavutus olla noin Beatles-painotteisella listalla noin edustettu. Prince voitti kaikki aikalaisensa kevyesti: Michael, Madonna, Stevie Wonder..

Lue lisää

princen ehdottomasti parasta biisiä, hieman kaksimielistäkin: little red corvette :)

mainitse kirjoitti:

princen ehdottomasti parasta biisiä, hieman kaksimielistäkin: little red corvette :)

Mieletön kappale! Rockin, funkin ja popin yhdistelmä. Täydellisen klassinen pop-sävellys, elektronisia soundeja ja rockia yhdistävä sovitus ja seksuaalisia metaforia viljelevä, nerokas sanoitus tekevät siitä ehdottomasti yhden Princen ja samalla tietenkin maailman parhaista kappaleista. Sovituksessa mielettömiä yksityiskohtia. Ja Prince tuttuun tapaansa on paitsi säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut biisin myös tuottanut sen ja soittanut kaikki instrumentit-yksin. Nero.

jukka kirjoitti:

kai noita Princen The Love Symbolin jälkeisiä 90-luvun juttuja pidetään aika huonoina. Siksi kiinnosti tietää, mitä mieltä oot. Musiikkilehdistöt ei taida esim. just Chrystal Ballia paljon arvostaa.

Lue lisää

ainakin mitä tulee populaarimusiikkiin. Sellaisella musiikilla joka ei alvariinsa pyöri radiossa ei ole mitään väliä. Ja radiossahan ei soi ellei ole ison levy-yhtön leivissä. Princehän marginalisoi itse itsensä riitautumalla WB:n kanssa. Sitten hän palasi takaisin parrasvaloihin tekemällä sopimuksen toisen ison levy-yhtiön kanssa. On helppo todeta Prince-levyt vuosilta 1996-2003 huonoiksi kuuntelematta niitä. Jos ne kuuntelee, niin huomaa kyllä, että aina siellä jotain välähtää. Tekijä on kuitenkin sama mies, vaikka sen nimestä ei välillä ollutkaan tietoa. Ja vaikka vannoutuneimmankin fanin on myönnettävä, että liikaa kamaa se noina villeinä ja vapaina vuosinaan teki.

Toisessa, tämän pitkän ketjun viestissä Daddy Pop kirjoitti että Prince on ehkä merkityksellisin kevyen musiikin artisti kautta aikojen. Ei kai nyt ihan. Prince on tehnyt huikean uran, ja on varmasti viiden merkityksellisimmän artistin joukossa, mutta paha sanoa että kaikkein merkityksellisin. 80-luvulla Prince oli sellanen uudistaja, että! Edelläkävijä. Ehdottomasti hän on 80-luvun tärkein artisti. Jos puhutaan kaikkien aikojen merkityksellisimmästä sanoisin että ainakin Bob Dylan ja Neal Young menee ohi..

maxih kirjoitti:

Toisessa, tämän pitkän ketjun viestissä Daddy Pop kirjoitti että Prince on ehkä merkityksellisin kevyen musiikin artisti kautta aikojen. Ei kai nyt ihan. Prince on tehnyt huikean uran, ja on varmasti viiden merkityksellisimmän artistin joukossa, mutta paha sanoa että kaikkein merkityksellisin. 80-luvulla Prince oli sellanen uudistaja, että! Edelläkävijä. Ehdottomasti hän on 80-luvun tärkein artisti. Jos puhutaan kaikkien aikojen merkityksellisimmästä sanoisin että ainakin Bob Dylan ja Neal Young menee ohi..

Lue lisää

Onhan Dylanilla ja Youngilla kannattajansa, mutta minä en kuulu heihin. Kaikella kunnioituksella: minusta he ovat sietämättömiä määkijöitä, joitakin hyvin biisejä he ovat tehneet, mutta nekin kuulostavat paremmilta muiden laulamina. En ole koskaan ymmärtänyt mihin heidän nauttimansa arvostus perustuu. Biisintekijöinä he ovat ehkä melkein Princen luokkaa (ainakin ollessaan parhaimmillaan), laulajina ja muusikoina häviävät P:lle selvästi.

Daddy Pop kirjoitti:

Onhan Dylanilla ja Youngilla kannattajansa, mutta minä en kuulu heihin. Kaikella kunnioituksella: minusta he ovat sietämättömiä määkijöitä, joitakin hyvin biisejä he ovat tehneet, mutta nekin kuulostavat paremmilta muiden laulamina. En ole koskaan ymmärtänyt mihin heidän nauttimansa arvostus perustuu. Biisintekijöinä he ovat ehkä melkein Princen luokkaa (ainakin ollessaan parhaimmillaan), laulajina ja muusikoina häviävät P:lle selvästi.

Lue lisää

"kannattajansa, mutta minä en kuulu heihin."

tässä on Totuus. eivät ne voi olla merkittävämpiä kuin P, koska Daddy Pop ei diggaa.

perustelu kirjoitti:

"kannattajansa, mutta minä en kuulu heihin."

tässä on Totuus. eivät ne voi olla merkittävämpiä kuin P, koska Daddy Pop ei diggaa.

tosiaankaan liity mitenkään tähän merkityksellisyys-juttuun. Se, mistä Daddy Pop tai kuka tahansa diggaa, ei liity siihen, kuinka merkityksellinen tämä artisti on pop-musiikin kehityksen kannalta. En minäkään usko että Prince olisi kaikkien aikojen merkityksellisin artisti- voisiko Daddy Pop hieman perustella. Se, että se on minustakin yksi kovimpia artisteja maan päällä, ei tee siitä merkityksellisintä. Kuten max totesi, viiden merkityksellisimmän artistin joukossa Prince varmasti on, mutta kaikkein merkityksellisin ei.

jeeee kirjoitti:

tosiaankaan liity mitenkään tähän merkityksellisyys-juttuun. Se, mistä Daddy Pop tai kuka tahansa diggaa, ei liity siihen, kuinka merkityksellinen tämä artisti on pop-musiikin kehityksen kannalta. En minäkään usko että Prince olisi kaikkien aikojen merkityksellisin artisti- voisiko Daddy Pop hieman perustella. Se, että se on minustakin yksi kovimpia artisteja maan päällä, ei tee siitä merkityksellisintä. Kuten max totesi, viiden merkityksellisimmän artistin joukossa Prince varmasti on, mutta kaikkein merkityksellisin ei.

Lue lisää

Mitäpä muutakaan se oikeastaan on kuin diggaamiskysymys? Princen monipuolista lahjakkuutta ei voi kiistäää kukaan, eikä ole kai yrittänytkään. Koska itse satun myös pitämään hänestä paljon, voin surutta sanoa häntä merkityksellisimmäksi. Eihän tuolle asialle nimittäin oikeastaan mitään objektiivistakaan mittaria ole. Mistä tiedämmme että hän on viiden merkittävimmän joukossa? Ja kuka sitten on se merkittävin? Millä perusteella?

Daddy Pop kirjoitti:

Mitäpä muutakaan se oikeastaan on kuin diggaamiskysymys? Princen monipuolista lahjakkuutta ei voi kiistäää kukaan, eikä ole kai yrittänytkään. Koska itse satun myös pitämään hänestä paljon, voin surutta sanoa häntä merkityksellisimmäksi. Eihän tuolle asialle nimittäin oikeastaan mitään objektiivistakaan mittaria ole. Mistä tiedämmme että hän on viiden merkittävimmän joukossa? Ja kuka sitten on se merkittävin? Millä perusteella?

Lue lisää

joo, jos mennään hiustenhalkomislinjalle, mutta.. Kyllä mä voin faktana sanoa, että The Beatles on merkityksellisempi kuin vaikkapa joku, öö, vaikka Technicolour. Miten niin? The Beatles on kehittänyt pop-musiikkia ihan älyttömästi. He vaikuttivat paljon perinteisen pop-kappaleen kaavaan, kappaleiden sovittamiseen. Beatleja pidetään progressiivisen rockin ensimmäisinä bändeinä, he tekivät kokoeilevia levyjä, käyttivät soittimia, joita ei ennen oltu popissa käytetty= rikkoivat kaavoja. He vaikuttivat merkittävästi tyypillisen bändin kuvaan, heidän koko bändinsä tunnettiin, ennen vain laulusolistit, kaikkien jätkien naamat olivat kannessa, he tekivät itse biisinsä jne. Siinä jo monia selkeitä syitä, onhan niitä olemassa siis. Bob Dylanin lyriikat taas mullistivat pop-musiikin. "I love you, i really do"-tyyppiset lallattelut, joita myös Beatlet käyttivät ennen Bobia, saivat väistyä yhteiskuntakrittiikkiä pursuavien tekstejen ja kapinan tieltä- ja nämä lyriikat myös oikeasti vaikuttivat maailmaan. Bob myös yhdisteli folkia ja rockiin sovituksissaan. Siinä vain pari esimerkkiä merkityksellisistä artisteista. Ja heidän merkityksestään. Siispä kyllä väitän että voidaan vertailla ja todeta jonkun olevan toista tärkeämpi pop-musiikkissa. Ja Princen uskon edelleen olevan viiden tärkeimmän joukossa.

Daddy Pop kirjoitti:

Mitäpä muutakaan se oikeastaan on kuin diggaamiskysymys? Princen monipuolista lahjakkuutta ei voi kiistäää kukaan, eikä ole kai yrittänytkään. Koska itse satun myös pitämään hänestä paljon, voin surutta sanoa häntä merkityksellisimmäksi. Eihän tuolle asialle nimittäin oikeastaan mitään objektiivistakaan mittaria ole. Mistä tiedämmme että hän on viiden merkittävimmän joukossa? Ja kuka sitten on se merkittävin? Millä perusteella?

Lue lisää

"Princen monipuolista lahjakkuutta ei voi kiistää kukaan"
Ei voikkaan, eikä myöskään Princen merkitystä pop-musiikissa.

jeeee kirjoitti:

joo, jos mennään hiustenhalkomislinjalle, mutta.. Kyllä mä voin faktana sanoa, että The Beatles on merkityksellisempi kuin vaikkapa joku, öö, vaikka Technicolour. Miten niin? The Beatles on kehittänyt pop-musiikkia ihan älyttömästi. He vaikuttivat paljon perinteisen pop-kappaleen kaavaan, kappaleiden sovittamiseen. Beatleja pidetään progressiivisen rockin ensimmäisinä bändeinä, he tekivät kokoeilevia levyjä, käyttivät soittimia, joita ei ennen oltu popissa käytetty= rikkoivat kaavoja. He vaikuttivat merkittävästi tyypillisen bändin kuvaan, heidän koko bändinsä tunnettiin, ennen vain laulusolistit, kaikkien jätkien naamat olivat kannessa, he tekivät itse biisinsä jne. Siinä jo monia selkeitä syitä, onhan niitä olemassa siis. Bob Dylanin lyriikat taas mullistivat pop-musiikin. "I love you, i really do"-tyyppiset lallattelut, joita myös Beatlet käyttivät ennen Bobia, saivat väistyä yhteiskuntakrittiikkiä pursuavien tekstejen ja kapinan tieltä- ja nämä lyriikat myös oikeasti vaikuttivat maailmaan. Bob myös yhdisteli folkia ja rockiin sovituksissaan. Siinä vain pari esimerkkiä merkityksellisistä artisteista. Ja heidän merkityksestään. Siispä kyllä väitän että voidaan vertailla ja todeta jonkun olevan toista tärkeämpi pop-musiikkissa. Ja Princen uskon edelleen olevan viiden tärkeimmän joukossa.

Lue lisää

ei ole sama asia kuin lahjakkuus tai se, että on hyvä. Esimerkki:
Matti keksii uuden tavan laulaa.
Pekka laulaa tätä tyyliä paremmin ja on parempi kuin Matti.
Silti Matti, tyylin keksijänä on merkityksellisempi. Pekka ei ole keksinyt mitään uutta, Matti on.

Prince on varmasti tärkein vaikuttaja kaikkien tämän päivän Usherien ja Justinien taustalla. Princen vaikutus kuuluu.

minäminägrg kirjoitti:

ei ole sama asia kuin lahjakkuus tai se, että on hyvä. Esimerkki:
Matti keksii uuden tavan laulaa.
Pekka laulaa tätä tyyliä paremmin ja on parempi kuin Matti.
Silti Matti, tyylin keksijänä on merkityksellisempi. Pekka ei ole keksinyt mitään uutta, Matti on.

Prince on varmasti tärkein vaikuttaja kaikkien tämän päivän Usherien ja Justinien taustalla. Princen vaikutus kuuluu.

Lue lisää

Se tässä keskustelussa on ollut vähän hassua, että on puhuttu merkittävyydestä jotenkin itsestään selvänä asiana. Täytyy kysyä, että merkittävä mille? Jos nyt vaikkapa Princeä kuuntelee, niin voi ajatellla että eipä ollut Beatleseillä eikä Bob Dylanilla paljon merkitystä - eihän heidän vaikutuksensa Princessä kuulu. Jonkun James Brownin ja Jimi Hendrixin sieltä kyllä kuulee takaa, ja ehkä Stevie Wonderinkin. Mutta Dylan ja Beatles ovat epäilemättä vaikuttaneet moniin muihin artistehin. Niin kuin Princekin. Vaikutus on vain kulkenut eri traditiossa. Oasiksesta kuulee heti että on Beatlesiä kuunneltu, ja Outkastista kuulee että Princen levyt on opiskeltu tarkkaan.

En ole varma onko aina ihan itsestään selvää että uuden keksijä on parempi kuin edelleenkehittäjä. Jos ajatellaan vaikka barokkia, niin eihän J. S. Bach tyylisuuntaa keksinyt, vaan oli sen viimeinen - ja paras - edustaja. Sellaiseksi häntä ei kuitenkaan vielä elinaikanaan tunnustettu, vaan vasta satoja vuosia myöhemmin. Omana aikanaan häntä pidettiin vain erinomaisena urkurina ja hiukan vanhanaikaisena säveltäjänä - sekä parin loistavan säveltäjän isänä. Myöhemmin pojat ovat jääneet isänsä varjoon säveltäjinä.

Daddy Pop kirjoitti:

Se tässä keskustelussa on ollut vähän hassua, että on puhuttu merkittävyydestä jotenkin itsestään selvänä asiana. Täytyy kysyä, että merkittävä mille? Jos nyt vaikkapa Princeä kuuntelee, niin voi ajatellla että eipä ollut Beatleseillä eikä Bob Dylanilla paljon merkitystä - eihän heidän vaikutuksensa Princessä kuulu. Jonkun James Brownin ja Jimi Hendrixin sieltä kyllä kuulee takaa, ja ehkä Stevie Wonderinkin. Mutta Dylan ja Beatles ovat epäilemättä vaikuttaneet moniin muihin artistehin. Niin kuin Princekin. Vaikutus on vain kulkenut eri traditiossa. Oasiksesta kuulee heti että on Beatlesiä kuunneltu, ja Outkastista kuulee että Princen levyt on opiskeltu tarkkaan.

En ole varma onko aina ihan itsestään selvää että uuden keksijä on parempi kuin edelleenkehittäjä. Jos ajatellaan vaikka barokkia, niin eihän J. S. Bach tyylisuuntaa keksinyt, vaan oli sen viimeinen - ja paras - edustaja. Sellaiseksi häntä ei kuitenkaan vielä elinaikanaan tunnustettu, vaan vasta satoja vuosia myöhemmin. Omana aikanaan häntä pidettiin vain erinomaisena urkurina ja hiukan vanhanaikaisena säveltäjänä - sekä parin loistavan säveltäjän isänä. Myöhemmin pojat ovat jääneet isänsä varjoon säveltäjinä.

Lue lisää

Voitaisiin helposti jakaa populaarimusiikki mustaan ja valkoiseen. Melkein kaikki musahan on mustien keksimää, mutta monissa tyyllisuunnissa valkoiset ovat olleet myös tärkeitä kehittäjiä. Jos kuuntelee tämän päivän hittejä, ei voi kun todeta että musta musiikkihan siellä jyrää. Ärränbee on lähtöisin soulista ja funkista.

gfjghkjk kirjoitti:

Voitaisiin helposti jakaa populaarimusiikki mustaan ja valkoiseen. Melkein kaikki musahan on mustien keksimää, mutta monissa tyyllisuunnissa valkoiset ovat olleet myös tärkeitä kehittäjiä. Jos kuuntelee tämän päivän hittejä, ei voi kun todeta että musta musiikkihan siellä jyrää. Ärränbee on lähtöisin soulista ja funkista.

Lue lisää

ehkä kaikkein huikeinta jälkeä syntyy kuitenkin silloin kun yhdistetään musta ja valkoinen traditio ja viedään molempia eteenpäin - arvaat varmaan kenestä nyt puhun ;)

Daddy Pop kirjoitti:

ehkä kaikkein huikeinta jälkeä syntyy kuitenkin silloin kun yhdistetään musta ja valkoinen traditio ja viedään molempia eteenpäin - arvaat varmaan kenestä nyt puhun ;)

Prince on Purple Rainistä saakka yhdistellyt täysin toisistaan poikkeavia musiikkillia elementtejä, ja saanut aikaan parasta musiikkia mitä on ikinä tehty. Prince oli ensimmäinen joka yhdisti mustaan musiikkiin elektronisia äänimaisemia ja valkoista rockia. Around the World In a Day on taas psygedeelistä, progressiiviseen rockiinkin päin kallistuvaa poppia. Jne.jne. Ei ihme, että kriitikot olivat polvillaan.

Daddy Pop kirjoitti:

myi ainakin Yhdysvalloissa 2,5 miljoonaa, joten ei tuo 9 miljoonaa maailmanlaajuisesti mahdottomalta kuulosta, pyörihän se listakärjen tuntumassa pitkään myös esim. Englannissa, Australiassa ja Saksassa. Eihän se mikään Purle Rain ole, mutta mikäpä olisi?

Heräsi uteliaisuus että mitkä ovat ne 7 Princen levyä jotka sulla on. Mun ekat 7 oli Around the world in a day, Sign of the times, Graffiti Bridge, Batman, Purple Rain, Dirty Mind ja Prince and the New Power Generation.

Lue lisää

lukee pelkästään jenkkilän osuus Princen myyntejen kohdalla. Mä ihmettelen sitä. Itse, aika aktiivisena myyntikäyrien seuraajana kävin kerran tuolla Princen discografiassa, amerikan wikipediassa tsekkaamassa Princen levynmyyntejä. Sinne oltiin hetkeksi laitettu maailmanlaajuiset myynnit, ja kokonaissaldo oli reilut 167 miljoonaa myytyä levyä! Mutta pian ne olivat jostain syystä laittaneet sinne vain nuo amerikan osuudet. Mutta taitaa amerikan wikipedia muutenkin pistää vain oman maansa osuuden ihan kaikkien artistien/bändien kohdalle. Sen hetken aikaa kun siellä oli kansainväliset myynnit, siellä luki Musicologyn kohdalla 9,6 miljoonaa, nyt vain tuo amerikan osuus 2.5. Ja Purple Rainiä on myyty kansainvälisesti 25 miljoonaa kappaletta. Mutta siis onhan tuo faktatieto tuo 2.5 miljoonaa vain amerikassa?

myyntihyyppä kirjoitti:

lukee pelkästään jenkkilän osuus Princen myyntejen kohdalla. Mä ihmettelen sitä. Itse, aika aktiivisena myyntikäyrien seuraajana kävin kerran tuolla Princen discografiassa, amerikan wikipediassa tsekkaamassa Princen levynmyyntejä. Sinne oltiin hetkeksi laitettu maailmanlaajuiset myynnit, ja kokonaissaldo oli reilut 167 miljoonaa myytyä levyä! Mutta pian ne olivat jostain syystä laittaneet sinne vain nuo amerikan osuudet. Mutta taitaa amerikan wikipedia muutenkin pistää vain oman maansa osuuden ihan kaikkien artistien/bändien kohdalle. Sen hetken aikaa kun siellä oli kansainväliset myynnit, siellä luki Musicologyn kohdalla 9,6 miljoonaa, nyt vain tuo amerikan osuus 2.5. Ja Purple Rainiä on myyty kansainvälisesti 25 miljoonaa kappaletta. Mutta siis onhan tuo faktatieto tuo 2.5 miljoonaa vain amerikassa?

Lue lisää

Tiiätkö, Daddy Pop mitään luotettavaa sivua josta näkisi Princen myyntejä. Vain jenkkilän tiedot kattava sivukin kelpaisi. Mistä tuo tieto että Musicologya on myyty amerikassa 2.5 milliä on peräisin?

näillä kaikkein suurimmilla: 70-luvun Stevie Wonder ja 80-luvun Prince ovat ylittämättömiä, vaikka ihan kelpo kamaa ovat molemmat myöhemminkin tehneet. Mutta molemmilla oli noin 10 vuoden jakso jolloin ne tuntuivat onnistuvan kaikessa mitä yrittivät.

Daddy Pop kirjoitti:

näillä kaikkein suurimmilla: 70-luvun Stevie Wonder ja 80-luvun Prince ovat ylittämättömiä, vaikka ihan kelpo kamaa ovat molemmat myöhemminkin tehneet. Mutta molemmilla oli noin 10 vuoden jakso jolloin ne tuntuivat onnistuvan kaikessa mitä yrittivät.

Lue lisää

Prince-aiheinen kysymys. Oliko Prince ensimmäinen joka alkoi käyttää tätä U=you ja 4=for-kirjoitustyyliä levyjensä kansissa ja biisiensä nimissä. Princellä on biisejä kuten I Would Die 4 U ja Money Don´t Matter 2night. En tiedä ketään artistia joka olisi ennen Princeä lyhentänyt tolla tavalla. Nykyäänhän hiphop ja R´n B-kappaleet kirjotetaan poikkeuksetta tolla tavalla ja toi kirjotustyyli on muutenkin kaikkialla yleinen. Prince alotti ton 1981 Controversy-albumilla. Niiden miljoonien ja taas miljoonien myytyjen levyjen mukanahan toi kirjoitustyyli on varmasti levinnyt.

Daddy Pop kirjoitti:

näillä kaikkein suurimmilla: 70-luvun Stevie Wonder ja 80-luvun Prince ovat ylittämättömiä, vaikka ihan kelpo kamaa ovat molemmat myöhemminkin tehneet. Mutta molemmilla oli noin 10 vuoden jakso jolloin ne tuntuivat onnistuvan kaikessa mitä yrittivät.

Lue lisää

Dirty Mind (1980) on musta Princen kulta-ajan avaus. For You ja Prince ovat toki kelpo levyjä, mutta Dirty Mindilla Prince todella löysi oman soundinsa. Aivan loistava funk-albumi! Controversy (1981) on hyvä levy, mutta jos ajattelee muita Princen 80-luvun levyjä, joissa on monta mestariteosta, niin vähän tulee sellainen välityön fiilis- ainakin mulle.
1999 (1982) sisältää koko joukon mahtavia syntikkafunkkeja, discon ja popin suuntaan kallistuvan nimibiisin ja nerokkaan Little Red Corveten. Loistava levy.
Purple Rain (1984) on sellainen mestariteos ja klassikko, että ei tarvi melkein sanoa mitään, niin itsestäänselvää. Unohtumaton sekoitus rockia, poppia ja funkkia. Maailman paras levy.
Around The Wolrd In a Day (1985) on hieno yhdistelmä poppia, psygedeeliaa ja funkkia. Levy on minusta aliarvostettu. Esim. nimibiisi ja Paisley Park yhdistävät psygedeeliaa ja poppia todella siisisti. Mahtava levy.
Parade (1986) on mestariteos. Pakko lainata Rytmi-lehteä: "Kompakti, tyylistä tyyliin purjehtinut levy on uraauurtava ja aseistariisuva" Ja Kiss on yksi kaikkien aikojen tanssibiisejä (!) , ei ihme että oli jättihitti.
Sign O The Times (1987) on myös mestariteos, kaksi levyä muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Loistavimpiin biiseihin lukeutuvat mm. hitit U Got The Look, Sogn O The Times ja If I Was Your Girlfriend. Hyvän levyarvion ja tarinan levyn syntyhistoriasta voi muuten lukea tästä Prince-keskustelusta, Emancipation-otsikon takaa.
Lovesexy (1988) on maailman paras sunnutaimusa-albumi. Kaikki biisit sopivat täydellisesti sunnuntain fiilikseen ja kokonaisuus toimii. Rytmiä jälleen lainailen: mainio paketti.
Batdance-levyä(1989) en ole kuullut. Olen saanut sellaisen käsityksen ettei ole musiikillisesti niin älyttömän kovatasoinen. Että olisi pikkemminkin jopa heikko paikoin. Daddy Pop korjatkoon jos käsitys on väärä.
Princen 80-luku on, kuten todettu, aivan mieletön! Ei voi kun hattua nostaa!

Prince-fani kirjoitti:

Dirty Mind (1980) on musta Princen kulta-ajan avaus. For You ja Prince ovat toki kelpo levyjä, mutta Dirty Mindilla Prince todella löysi oman soundinsa. Aivan loistava funk-albumi! Controversy (1981) on hyvä levy, mutta jos ajattelee muita Princen 80-luvun levyjä, joissa on monta mestariteosta, niin vähän tulee sellainen välityön fiilis- ainakin mulle.
1999 (1982) sisältää koko joukon mahtavia syntikkafunkkeja, discon ja popin suuntaan kallistuvan nimibiisin ja nerokkaan Little Red Corveten. Loistava levy.
Purple Rain (1984) on sellainen mestariteos ja klassikko, että ei tarvi melkein sanoa mitään, niin itsestäänselvää. Unohtumaton sekoitus rockia, poppia ja funkkia. Maailman paras levy.
Around The Wolrd In a Day (1985) on hieno yhdistelmä poppia, psygedeeliaa ja funkkia. Levy on minusta aliarvostettu. Esim. nimibiisi ja Paisley Park yhdistävät psygedeeliaa ja poppia todella siisisti. Mahtava levy.
Parade (1986) on mestariteos. Pakko lainata Rytmi-lehteä: "Kompakti, tyylistä tyyliin purjehtinut levy on uraauurtava ja aseistariisuva" Ja Kiss on yksi kaikkien aikojen tanssibiisejä (!) , ei ihme että oli jättihitti.
Sign O The Times (1987) on myös mestariteos, kaksi levyä muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Loistavimpiin biiseihin lukeutuvat mm. hitit U Got The Look, Sogn O The Times ja If I Was Your Girlfriend. Hyvän levyarvion ja tarinan levyn syntyhistoriasta voi muuten lukea tästä Prince-keskustelusta, Emancipation-otsikon takaa.
Lovesexy (1988) on maailman paras sunnutaimusa-albumi. Kaikki biisit sopivat täydellisesti sunnuntain fiilikseen ja kokonaisuus toimii. Rytmiä jälleen lainailen: mainio paketti.
Batdance-levyä(1989) en ole kuullut. Olen saanut sellaisen käsityksen ettei ole musiikillisesti niin älyttömän kovatasoinen. Että olisi pikkemminkin jopa heikko paikoin. Daddy Pop korjatkoon jos käsitys on väärä.
Princen 80-luku on, kuten todettu, aivan mieletön! Ei voi kun hattua nostaa!

Lue lisää

Ei Batman huono levy ole, mutta ei Princen paraskaan. Levyn isoin hitti Batdance on hauska kokeilu kollaasitekniikalla. Biisissä on pari jyrkkää rytminvaihdosta ja luuppia luupin perään - itse asiassa jonkin Prodigyn koko tuotanto lähtee niistä ideoista jotka Prince esittelee Batdancessä. Muuten levyllä ei ole paljonkaan uutta sille jolla on Princen muut 80-luvun levyt hallussaan. Levy on suoraviivaisempi ja synkempi kuin Lovesexy ja rokimpi kuin Musta albumi (joka levytettiin 1988 mutta julkaistiin vasta 1994). Ei sillä yhtään huonoa biisiä ole mutta ei liioin yhtään Princen kaikkein kovimmista. Tasaisen hyvä, varman päälle pelaava. 1980-luvun Princelle muuten leimallinen riskinotto loistaa tällä kiekolla poissaolollaan. Mutta koskapa hittielokuvan soundtrackillä on riskeerattu?

Muuten olen sitä mieltä Princen kultakausi jatkui ainakin vuoteen 1992. The New Power Generation oli hyvä levy - ja paras bändi.

Daddy Pop kirjoitti:

Ei Batman huono levy ole, mutta ei Princen paraskaan. Levyn isoin hitti Batdance on hauska kokeilu kollaasitekniikalla. Biisissä on pari jyrkkää rytminvaihdosta ja luuppia luupin perään - itse asiassa jonkin Prodigyn koko tuotanto lähtee niistä ideoista jotka Prince esittelee Batdancessä. Muuten levyllä ei ole paljonkaan uutta sille jolla on Princen muut 80-luvun levyt hallussaan. Levy on suoraviivaisempi ja synkempi kuin Lovesexy ja rokimpi kuin Musta albumi (joka levytettiin 1988 mutta julkaistiin vasta 1994). Ei sillä yhtään huonoa biisiä ole mutta ei liioin yhtään Princen kaikkein kovimmista. Tasaisen hyvä, varman päälle pelaava. 1980-luvun Princelle muuten leimallinen riskinotto loistaa tällä kiekolla poissaolollaan. Mutta koskapa hittielokuvan soundtrackillä on riskeerattu?

Muuten olen sitä mieltä Princen kultakausi jatkui ainakin vuoteen 1992. The New Power Generation oli hyvä levy - ja paras bändi.

Lue lisää

löytyy hyllystä. Loistavia biisejä on monta, mutta pari täyteraitaa on myös mahdutettu mukaan. Aktiivisesti en ole kuunnellut mitään muuta Princen 90-luvun levyä, sellainen sivistysaukko löytyy. Mutta ylipäätään mä vierastan pitkiä kokonaisuuksia, melkein neljästätoista biisistä eteenpäin. Väitän että 16-biisisellä levyllä on 90-prosenttisesti pari-kolme raitaa jotka eivät ihan skulaa tai voisivat yhtä hyvin löytyä studion uumenista- jotka enemmän tai vähemmän jarruttavat kokonaisuutta. Tämä koskien siis yksiceedeisiä levyjä, tuplat ovat tottakai erikseen. Taisi olla vähän 90-luvun muoti-ilmiökin mutta Princen ysärilevyt ovat poikkeuksetta pitkän omaisia, pitkiä tai todella, todella pitkiä. Jos saa mielikuviin perustuvan arvion heittää, niin sanosin että The Love Symbolillakin on joitakin vähän heikompia biisejä. Sellainen kuva on tullut että 90-luvun Prince on "loistavia yksittäisiä biisejä ja heikkoja levykokonaisuuksia"-artisti siinä missä 80-luvun Prince teki mielettömiä yksittäisiä biisejä ja mielettömiä levykokonaisuuksia. 80-luvulla Prince teki ainakin 5 täydellistä levyä.

prince-fani kirjoitti:

löytyy hyllystä. Loistavia biisejä on monta, mutta pari täyteraitaa on myös mahdutettu mukaan. Aktiivisesti en ole kuunnellut mitään muuta Princen 90-luvun levyä, sellainen sivistysaukko löytyy. Mutta ylipäätään mä vierastan pitkiä kokonaisuuksia, melkein neljästätoista biisistä eteenpäin. Väitän että 16-biisisellä levyllä on 90-prosenttisesti pari-kolme raitaa jotka eivät ihan skulaa tai voisivat yhtä hyvin löytyä studion uumenista- jotka enemmän tai vähemmän jarruttavat kokonaisuutta. Tämä koskien siis yksiceedeisiä levyjä, tuplat ovat tottakai erikseen. Taisi olla vähän 90-luvun muoti-ilmiökin mutta Princen ysärilevyt ovat poikkeuksetta pitkän omaisia, pitkiä tai todella, todella pitkiä. Jos saa mielikuviin perustuvan arvion heittää, niin sanosin että The Love Symbolillakin on joitakin vähän heikompia biisejä. Sellainen kuva on tullut että 90-luvun Prince on "loistavia yksittäisiä biisejä ja heikkoja levykokonaisuuksia"-artisti siinä missä 80-luvun Prince teki mielettömiä yksittäisiä biisejä ja mielettömiä levykokonaisuuksia. 80-luvulla Prince teki ainakin 5 täydellistä levyä.

Lue lisää

mitkä ovat ne viisi täydellistä? Tätä keskustelua seuranneena veikkaan että Dirty Mind, 1999, Purple Rain, Sign of the Times ja LoveSexy, mutta onko muita mielipiteitä?

mutta kirjoitti:

mitkä ovat ne viisi täydellistä? Tätä keskustelua seuranneena veikkaan että Dirty Mind, 1999, Purple Rain, Sign of the Times ja LoveSexy, mutta onko muita mielipiteitä?

Mielestäni ne viisi täydellistä albumikokonaisuutta ovat Dirty Mind, Purple Rain, Parade, Sign O The Times ja Lovesexy.

80-luvun julkaisut ainakin. Mestarillista kamaa.

Mä kans keräsin eka kaikki Bowien levyt (tosin into Davidin myöhäistuotantoon lopahti kymmenisen vuotta sitten) ja sen jälkeen oli Princen vuoro. Bowie oli 70-luvun rokissa lähes yhtä keskeinen ilmiö kuin Prince 80-luvulla. Voisin väittää, että 1970-luku alkoi Bowien albumista The rise and fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972) ja päättyi Princen albumiin Dirty Mind (1980). Kavereissa on tosiaan jotain samaa, Prince vain on kuumempi.

Daddy Pop kirjoitti:

Mä kans keräsin eka kaikki Bowien levyt (tosin into Davidin myöhäistuotantoon lopahti kymmenisen vuotta sitten) ja sen jälkeen oli Princen vuoro. Bowie oli 70-luvun rokissa lähes yhtä keskeinen ilmiö kuin Prince 80-luvulla. Voisin väittää, että 1970-luku alkoi Bowien albumista The rise and fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972) ja päättyi Princen albumiin Dirty Mind (1980). Kavereissa on tosiaan jotain samaa, Prince vain on kuumempi.

Lue lisää

Prince tuntuu jotenkin Bowien työn jatkajalta. Bowien levyjen tasohan laski 80-luvulla roimasti ja vuosikymmen oli aikamoista sössimistä. Prince tuli sopivasti paikkaamaan Bowien jättämän aukon ja huolehti että hyvää musiikkia syntyy myös 80-luvulla.

En vielä osaa sanoa kumpi on parempi, koska Princen levyistä olen kuullut vain muutaman. Kuulemissani Princellä levyissä on tosin enemmän groovea kuin Bowiella.

Mitä tulee Bowie myöhäistuotantoon, levyt Heathen, Outside ja Earthling ovat hienoa kuunneltavaa - ja samalla vaikeaa. Mestariteokset syntyivät vuosina 1971-1980.

make.19 kirjoitti:

Prince tuntuu jotenkin Bowien työn jatkajalta. Bowien levyjen tasohan laski 80-luvulla roimasti ja vuosikymmen oli aikamoista sössimistä. Prince tuli sopivasti paikkaamaan Bowien jättämän aukon ja huolehti että hyvää musiikkia syntyy myös 80-luvulla.

En vielä osaa sanoa kumpi on parempi, koska Princen levyistä olen kuullut vain muutaman. Kuulemissani Princellä levyissä on tosin enemmän groovea kuin Bowiella.

Mitä tulee Bowie myöhäistuotantoon, levyt Heathen, Outside ja Earthling ovat hienoa kuunneltavaa - ja samalla vaikeaa. Mestariteokset syntyivät vuosina 1971-1980.

Lue lisää

mutta enpä tiedä voiko Princeä muuten pitää Bowien työn jatkajana - Bowiehan oli glam rockin ruhtinas, joka vaihtoi läpimurtonsa jälkeen soul-vaikutteiseen tyyliin ja siitä edelleen elektroakustiseen avantgarderockiin. Sitten hän alkoi palata takaisin kohti mainstreamia ja loikkasi diskoilemaan, iski tanssikenkänsä kiveen ja kokeili hard rockia, industrialia ja drum'n'bassia. Nykyään se tuntuu lähinnä retroilevan.

Prince edustaa James Brownin ja Earth, Wind & Firen koulukuntaa, mutta on yhdistänyt funk-pohjaan elementtejä rokista, popista ja diskosta. Vaihtokauppa valkoisen rokin kanssa - Purple Rainin esittelemä myyttinen kitarasankari on hyvin valkoisiinkin pureva hahmo - teki Princestä cross over -artistin ja megatähden. Kun Prince jatkoi seikkailujaan yhä pidemmälle psykedelian suuntaan, hän hukkasi alkuperäisen mustan yleisönsä, mutta sai sen taas takaisin muodostettuaan yhtyeen New Power Generation, jonka kanssa yltyi kokeilemaan myös hip hoppia. Diamonds and Pearls -levyllä se ei vielä täysin vakuuttanut - levyn parhaat raidat ovat perinteisempää Princeä - mutta Love Symbol oli jälleen täysosuma, vakuuttava kokonaisuus. Sitten mies kurkotti yhä pitemmälle jatsin suuntaan, ja Rainbow Children ja N.e.w.s. kuulostivat jo siltä ettei Prince välitä yhtään siitä mitä yleisö häneltä odottaa, jos ylipäätään enää odottaa mitään. Musicology merkitsi mustan musiikin ruhtinaan paluuta valtaistuimelleen, ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin.

Daddy Pop kirjoitti:

mutta enpä tiedä voiko Princeä muuten pitää Bowien työn jatkajana - Bowiehan oli glam rockin ruhtinas, joka vaihtoi läpimurtonsa jälkeen soul-vaikutteiseen tyyliin ja siitä edelleen elektroakustiseen avantgarderockiin. Sitten hän alkoi palata takaisin kohti mainstreamia ja loikkasi diskoilemaan, iski tanssikenkänsä kiveen ja kokeili hard rockia, industrialia ja drum'n'bassia. Nykyään se tuntuu lähinnä retroilevan.

Prince edustaa James Brownin ja Earth, Wind & Firen koulukuntaa, mutta on yhdistänyt funk-pohjaan elementtejä rokista, popista ja diskosta. Vaihtokauppa valkoisen rokin kanssa - Purple Rainin esittelemä myyttinen kitarasankari on hyvin valkoisiinkin pureva hahmo - teki Princestä cross over -artistin ja megatähden. Kun Prince jatkoi seikkailujaan yhä pidemmälle psykedelian suuntaan, hän hukkasi alkuperäisen mustan yleisönsä, mutta sai sen taas takaisin muodostettuaan yhtyeen New Power Generation, jonka kanssa yltyi kokeilemaan myös hip hoppia. Diamonds and Pearls -levyllä se ei vielä täysin vakuuttanut - levyn parhaat raidat ovat perinteisempää Princeä - mutta Love Symbol oli jälleen täysosuma, vakuuttava kokonaisuus. Sitten mies kurkotti yhä pitemmälle jatsin suuntaan, ja Rainbow Children ja N.e.w.s. kuulostivat jo siltä ettei Prince välitä yhtään siitä mitä yleisö häneltä odottaa, jos ylipäätään enää odottaa mitään. Musicology merkitsi mustan musiikin ruhtinaan paluuta valtaistuimelleen, ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin.

Lue lisää

siis loivat loistavaa musiikkia Bowie 70-luvulla ja 80-luvulla Prince. Eli -olet oikeassa- ajallisesti kyllä. Musiikkilajeissa heitä ei voi niin hyvin yhdistellä, koska molemmat ovat tehneet vähän kaikenlaista.

Oletko muuten huomannut yhtäläisyyksiä albumeiden Ziggy Stardust ja Purple rain välillä. Erällä nettisaitilla vertailtiin albumeita ja ainakin kansikuvat muistuttavat toisiaan.

Ja löytyisikö vinkkejä siitä, mitä Princen albumeita kannattaisi seuraavaksi hankkia. Omistan albumit: Purple Rain, Emancipation ja 3121 ja LP:nä löytyy Around the world... ja Batman. Maanantaina tai tiistaina tulee postin mukana The Sign O' The times.

Daddy Pop kirjoitti:

mutta enpä tiedä voiko Princeä muuten pitää Bowien työn jatkajana - Bowiehan oli glam rockin ruhtinas, joka vaihtoi läpimurtonsa jälkeen soul-vaikutteiseen tyyliin ja siitä edelleen elektroakustiseen avantgarderockiin. Sitten hän alkoi palata takaisin kohti mainstreamia ja loikkasi diskoilemaan, iski tanssikenkänsä kiveen ja kokeili hard rockia, industrialia ja drum'n'bassia. Nykyään se tuntuu lähinnä retroilevan.

Prince edustaa James Brownin ja Earth, Wind & Firen koulukuntaa, mutta on yhdistänyt funk-pohjaan elementtejä rokista, popista ja diskosta. Vaihtokauppa valkoisen rokin kanssa - Purple Rainin esittelemä myyttinen kitarasankari on hyvin valkoisiinkin pureva hahmo - teki Princestä cross over -artistin ja megatähden. Kun Prince jatkoi seikkailujaan yhä pidemmälle psykedelian suuntaan, hän hukkasi alkuperäisen mustan yleisönsä, mutta sai sen taas takaisin muodostettuaan yhtyeen New Power Generation, jonka kanssa yltyi kokeilemaan myös hip hoppia. Diamonds and Pearls -levyllä se ei vielä täysin vakuuttanut - levyn parhaat raidat ovat perinteisempää Princeä - mutta Love Symbol oli jälleen täysosuma, vakuuttava kokonaisuus. Sitten mies kurkotti yhä pitemmälle jatsin suuntaan, ja Rainbow Children ja N.e.w.s. kuulostivat jo siltä ettei Prince välitä yhtään siitä mitä yleisö häneltä odottaa, jos ylipäätään enää odottaa mitään. Musicology merkitsi mustan musiikin ruhtinaan paluuta valtaistuimelleen, ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin.

Lue lisää

Minusta Musicology on Princen kaltaiselta nerolta aika heikkokin työ. 3121 palautti Princen mustan musiikin ruhtinaan valtaistuimelleen. Musicology on Princen 80-lukun mestariteoksiin verrattuna aika rutinoitunut työ, sen sijaan jenkkilän ykkösenäkin käväissyt 3121 osoitti hänen- 20 vuoden päästä huippuajoistaan kykenevän vielä omaperäiseen, monipuoliseen levyyn. Vaikkei 3121:nkaan toki ole verrannollinen Purple Rainiin tai Sign O The Timesiin.

princ-fani kirjoitti:

Minusta Musicology on Princen kaltaiselta nerolta aika heikkokin työ. 3121 palautti Princen mustan musiikin ruhtinaan valtaistuimelleen. Musicology on Princen 80-lukun mestariteoksiin verrattuna aika rutinoitunut työ, sen sijaan jenkkilän ykkösenäkin käväissyt 3121 osoitti hänen- 20 vuoden päästä huippuajoistaan kykenevän vielä omaperäiseen, monipuoliseen levyyn. Vaikkei 3121:nkaan toki ole verrannollinen Purple Rainiin tai Sign O The Timesiin.

Lue lisää

Mielestäni Musicology ja 3121 rinnastuvat jollakin lailla Dirty Mindiin ja Controversyyn: kaksi perättäistä levyä, joista ensimmäinen on jonkinlainen uusi alku, toinen lisää sitä samaa. Musicologyn nimikappale on minusta täysosuma, samoin "What do you want me 2 do?" ja pari muuta raitaa. 3121 on tasaisen hyvä, mutta mikään ei sieltä oikein nouse yli muiden. Controversykin on hyvä levy, vaikkei sillä ole mitään sellaista tajunnanräjäyttäjää kuin vaikkapa "Head".

make.19 kirjoitti:

siis loivat loistavaa musiikkia Bowie 70-luvulla ja 80-luvulla Prince. Eli -olet oikeassa- ajallisesti kyllä. Musiikkilajeissa heitä ei voi niin hyvin yhdistellä, koska molemmat ovat tehneet vähän kaikenlaista.

Oletko muuten huomannut yhtäläisyyksiä albumeiden Ziggy Stardust ja Purple rain välillä. Erällä nettisaitilla vertailtiin albumeita ja ainakin kansikuvat muistuttavat toisiaan.

Ja löytyisikö vinkkejä siitä, mitä Princen albumeita kannattaisi seuraavaksi hankkia. Omistan albumit: Purple Rain, Emancipation ja 3121 ja LP:nä löytyy Around the world... ja Batman. Maanantaina tai tiistaina tulee postin mukana The Sign O' The times.

Lue lisää

voisi olla seuraava hankinta, niin sitten sulla olis koko Revolution-trilogia koossa. 1999 ja Prince and the New Power Generation ovat myös hyviä levyjä.

Voisitko vinkata mistä sen nettisivun löytää, kuulostaa hauskalta. Onhan niissä kansissa jotain samaa - niin kuin muuten myös Princen levyn Parade, Iggy Popin albumin Idiot ja David Bowien albumin Heroes kansissa, tsekkaapa!

Daddy Pop kirjoitti:

voisi olla seuraava hankinta, niin sitten sulla olis koko Revolution-trilogia koossa. 1999 ja Prince and the New Power Generation ovat myös hyviä levyjä.

Voisitko vinkata mistä sen nettisivun löytää, kuulostaa hauskalta. Onhan niissä kansissa jotain samaa - niin kuin muuten myös Princen levyn Parade, Iggy Popin albumin Idiot ja David Bowien albumin Heroes kansissa, tsekkaapa!

Lue lisää

http://www.5years.com/purplestardust.htm

Parade pistetään ostoslistalle.

Daddy Pop kirjoitti:

Mielestäni Musicology ja 3121 rinnastuvat jollakin lailla Dirty Mindiin ja Controversyyn: kaksi perättäistä levyä, joista ensimmäinen on jonkinlainen uusi alku, toinen lisää sitä samaa. Musicologyn nimikappale on minusta täysosuma, samoin "What do you want me 2 do?" ja pari muuta raitaa. 3121 on tasaisen hyvä, mutta mikään ei sieltä oikein nouse yli muiden. Controversykin on hyvä levy, vaikkei sillä ole mitään sellaista tajunnanräjäyttäjää kuin vaikkapa "Head".

Lue lisää

Musicogoly:n nimibiisi on loistava, mutta muuten platta tuntuu vähän liian turvalliselta. 3121:lla on mainio Black Sweat, nimikappaleesta diggaan kanssa, muuten tasaisen hyviä biisejä. Dirty Mind on pornofunkin mestariteos, Controversy hyvä jatke, muttei lähellekkään yhtä hyvä kuin tuhma mieli. Nimikappale Controversyn mehevä soundi on mainittava ja Sexuality on kanssa tosi hyvä.

prince-fani kirjoitti:

Musicogoly:n nimibiisi on loistava, mutta muuten platta tuntuu vähän liian turvalliselta. 3121:lla on mainio Black Sweat, nimikappaleesta diggaan kanssa, muuten tasaisen hyviä biisejä. Dirty Mind on pornofunkin mestariteos, Controversy hyvä jatke, muttei lähellekkään yhtä hyvä kuin tuhma mieli. Nimikappale Controversyn mehevä soundi on mainittava ja Sexuality on kanssa tosi hyvä.

Lue lisää

On tullut viime päivinä aika paljon kuunneltua. Paranee joka kerralla. Fury, Love, Black sweat, Te amo corazon, Get on the boat, 3121... Mahtavia kappaleita. Lolita on myös hyvä biisi, tuntuu vaan oudolta että 50-vuotias laulaa sellasta.

Tykkäättekö muuten siitä 90-luvun triplalevyhirviöstä Emancipationista? En ole vielä kertaakaan kuunnellut loppuun. Kertoo jotain levystä.

make.19 kirjoitti:

On tullut viime päivinä aika paljon kuunneltua. Paranee joka kerralla. Fury, Love, Black sweat, Te amo corazon, Get on the boat, 3121... Mahtavia kappaleita. Lolita on myös hyvä biisi, tuntuu vaan oudolta että 50-vuotias laulaa sellasta.

Tykkäättekö muuten siitä 90-luvun triplalevyhirviöstä Emancipationista? En ole vielä kertaakaan kuunnellut loppuun. Kertoo jotain levystä.

Lue lisää

mä karsatan pitkiä levyjä. Yleensä täydellisissä albumikokonaisuuksissa on alle 12 kappaletta. En ole kuunnellut tuota plattaa, mutta voisin lonkalta väittää että siinä on liikaa biisejä.

Prince-fani kirjoitti:

mä karsatan pitkiä levyjä. Yleensä täydellisissä albumikokonaisuuksissa on alle 12 kappaletta. En ole kuunnellut tuota plattaa, mutta voisin lonkalta väittää että siinä on liikaa biisejä.

Lue lisää

ei ole järin pitkä levy, kuten ei Musicologykaan - molemmat kestävät reilusti alle tunnin, koska kappaleet eivät ole kovin pitkiä. Itse asiassa 1999, jolla on 11 biisiä, on pitempi kuin kumpikaan näistä, yli 70 minuuttia. Niin ja Sign of the times taitaa mennä yli 80 minuutin (on tuplalevy cd-muodossakin, kun taas 1999 ja Graffiti Bridge ovat tuplia vain vinyylinä), mutta en muista kenenkään valittaneen :) 3 tunnin Emancipation onkin sitten jo toinen juttu...

Daddy Pop kirjoitti:

ei ole järin pitkä levy, kuten ei Musicologykaan - molemmat kestävät reilusti alle tunnin, koska kappaleet eivät ole kovin pitkiä. Itse asiassa 1999, jolla on 11 biisiä, on pitempi kuin kumpikaan näistä, yli 70 minuuttia. Niin ja Sign of the times taitaa mennä yli 80 minuutin (on tuplalevy cd-muodossakin, kun taas 1999 ja Graffiti Bridge ovat tuplia vain vinyylinä), mutta en muista kenenkään valittaneen :) 3 tunnin Emancipation onkin sitten jo toinen juttu...

Lue lisää

on mulle siinä ja siinä, onko liian päikä. Ei se kai. Sign O The Times ei ole liian pitkä, tuplalevyksihän se on itseasiassa aika normaalipituinen paketti, ellei lyhyehkökin. Siinä on 16 biisiä, jotka voisivat periaatteessa löytyä yhdeltä platalta. Mutta siis tuotuplalevyyn jako on taiteellinen kokonaisuus. Graffitista en osaa sanoa mitään.

prince-fani kirjoitti:

on mulle siinä ja siinä, onko liian päikä. Ei se kai. Sign O The Times ei ole liian pitkä, tuplalevyksihän se on itseasiassa aika normaalipituinen paketti, ellei lyhyehkökin. Siinä on 16 biisiä, jotka voisivat periaatteessa löytyä yhdeltä platalta. Mutta siis tuotuplalevyyn jako on taiteellinen kokonaisuus. Graffitista en osaa sanoa mitään.

Lue lisää

1999 on siis mulle siinä ja siinä että onko liian pitkä, ei liian päikä. =kirjoitusvirhe

prince-fani kirjoitti:

1999 on siis mulle siinä ja siinä että onko liian pitkä, ei liian päikä. =kirjoitusvirhe

ulkomaiset artistin-kohdassa voisi olla tarpeen. Tähän keskusteluun on tullut jo lähes 50 viestiä, harvoin näkee suomi24:ssä näin innokkaita keskusteluja. Tuolla ulkomaiset artistit-paikassa on vaikka mille "turhille" artisteille omat keskustelualueensa. Prince ehdottomasti ansaitsisi omansa. Siispä kysyn: miten sellaisen voisi Princelle saada, pitääkö pyytää joltain sivun pitäjältä vai miten?

jukka kirjoitti:

ulkomaiset artistin-kohdassa voisi olla tarpeen. Tähän keskusteluun on tullut jo lähes 50 viestiä, harvoin näkee suomi24:ssä näin innokkaita keskusteluja. Tuolla ulkomaiset artistit-paikassa on vaikka mille "turhille" artisteille omat keskustelualueensa. Prince ehdottomasti ansaitsisi omansa. Siispä kysyn: miten sellaisen voisi Princelle saada, pitääkö pyytää joltain sivun pitäjältä vai miten?

Lue lisää

perustaa oma suomalainen foorumi/fanisivusto Suomi24:n ulkopuolelle. David Bowiellakin on.

make.19 kirjoitti:

perustaa oma suomalainen foorumi/fanisivusto Suomi24:n ulkopuolelle. David Bowiellakin on.

Diggareita kyllä löytyy. Mutta mites se tehtäisiin?

jukka kirjoitti:

Diggareita kyllä löytyy. Mutta mites se tehtäisiin?

saa ilmaiseksi osoitteesta http://www.createforum.com/

Melko helppokäyttöinen ja todella suosittu. Joku kovemman luokan fani voisi perustaa. Tästäkin ketjusta heitä tuntuu löytyvän useampikin.

make.19 kirjoitti:

siis loivat loistavaa musiikkia Bowie 70-luvulla ja 80-luvulla Prince. Eli -olet oikeassa- ajallisesti kyllä. Musiikkilajeissa heitä ei voi niin hyvin yhdistellä, koska molemmat ovat tehneet vähän kaikenlaista.

Oletko muuten huomannut yhtäläisyyksiä albumeiden Ziggy Stardust ja Purple rain välillä. Erällä nettisaitilla vertailtiin albumeita ja ainakin kansikuvat muistuttavat toisiaan.

Ja löytyisikö vinkkejä siitä, mitä Princen albumeita kannattaisi seuraavaksi hankkia. Omistan albumit: Purple Rain, Emancipation ja 3121 ja LP:nä löytyy Around the world... ja Batman. Maanantaina tai tiistaina tulee postin mukana The Sign O' The times.

Lue lisää

mitä diggaat Around The World In a Day:sta ja Batmanistä. Ja suositella 1999-levyä, mikäli diggailet funkkia.

jukka kirjoitti:

mitä diggaat Around The World In a Day:sta ja Batmanistä. Ja suositella 1999-levyä, mikäli diggailet funkkia.

Ei tietenkään yllä Purple Rainin tasolle, mutta hieno albumi on silti kyseessä. Tällä hetkellä koviten iskevät America, Raspberry Beret ja Temptation. Batman soundtrackia en ole kovinkaan paljon kuunnellut. Kertoo ehkä jotain levystä.

En mitenkään erityisesti funkia kuuntele. Prince on erikoistapaus. 1999-albumi tulee varmaan ostettua. Muutaman biisin olen albumilta kuullut ja hyvältä vaikuttaa.

make.19 kirjoitti:

Ei tietenkään yllä Purple Rainin tasolle, mutta hieno albumi on silti kyseessä. Tällä hetkellä koviten iskevät America, Raspberry Beret ja Temptation. Batman soundtrackia en ole kovinkaan paljon kuunnellut. Kertoo ehkä jotain levystä.

En mitenkään erityisesti funkia kuuntele. Prince on erikoistapaus. 1999-albumi tulee varmaan ostettua. Muutaman biisin olen albumilta kuullut ja hyvältä vaikuttaa.

Lue lisää

Little Red Corvette on yksi mun kaikkien aikojen lempibiisejä, 1999 on täydellinen tanssibiisi ja esim. Delirious ja Let´s Pretend We´re Married on loistavia funk-vetoja. Kova platta.

make.19 kirjoitti:

siis loivat loistavaa musiikkia Bowie 70-luvulla ja 80-luvulla Prince. Eli -olet oikeassa- ajallisesti kyllä. Musiikkilajeissa heitä ei voi niin hyvin yhdistellä, koska molemmat ovat tehneet vähän kaikenlaista.

Oletko muuten huomannut yhtäläisyyksiä albumeiden Ziggy Stardust ja Purple rain välillä. Erällä nettisaitilla vertailtiin albumeita ja ainakin kansikuvat muistuttavat toisiaan.

Ja löytyisikö vinkkejä siitä, mitä Princen albumeita kannattaisi seuraavaksi hankkia. Omistan albumit: Purple Rain, Emancipation ja 3121 ja LP:nä löytyy Around the world... ja Batman. Maanantaina tai tiistaina tulee postin mukana The Sign O' The times.

Lue lisää

alkoi kiinnostaa. Mistä levystä ensikuuntelijan kannattaisi aloittaa? Mitkä ovat kovimpia biisejä?

jukka kirjoitti:

alkoi kiinnostaa. Mistä levystä ensikuuntelijan kannattaisi aloittaa? Mitkä ovat kovimpia biisejä?

ensin joku kokoelma. Best of Bowie ja siitä kahden CD:n versio. Platinum Collection on myös hyvä kokoelma. Sisältää kolme levyä eikä pitäisi maksaa kovinkaan paljon: Jossain myytiin kuudella eurolla.

Kokoelman jälkeen kannattaa ensin tutustua 70-luvun alun tuotantoon. Ziggy Stardust, Aladdin Sane ja Diamond dogs on ne glam-kauden kovat platat. Soul-kauden Station to station kannattaa hankkia jo pelkästään nimibiisin takia.

80-luvun levyistä kuunneltavia ovat Scary monsters ja Let's dance. Let's dancella tosin on muutama täysin ala-arvoinen kappale.

Ja niitä parhaita biisejä ovat mm Space oddity, Life on Mars, Ziggy Stardust, Starman, Station to station, Ashes to Ashes jne. Vaikea listata, mutta noi aikoinaan koviten kolahti.

Daddy Pop kirjoitti:

Mielestäni Musicology ja 3121 rinnastuvat jollakin lailla Dirty Mindiin ja Controversyyn: kaksi perättäistä levyä, joista ensimmäinen on jonkinlainen uusi alku, toinen lisää sitä samaa. Musicologyn nimikappale on minusta täysosuma, samoin "What do you want me 2 do?" ja pari muuta raitaa. 3121 on tasaisen hyvä, mutta mikään ei sieltä oikein nouse yli muiden. Controversykin on hyvä levy, vaikkei sillä ole mitään sellaista tajunnanräjäyttäjää kuin vaikkapa "Head".

Lue lisää

Jos vertaillaan levypareja Dirty Mind- Controversy ja Musicology-3121, väitän että jälkimmäiset (siis Controversy ja 3121) ovat parempia. 3121:han funkkasi Princen soundin jälleen aivan uuteen uskoon, ei ole musta millään tavalla Musicologyn tapainen levy. Ja vaikka Musicologylla on loistava nimikappale niin kyllä 3121:n nimiraita ja Black Sweat sen voittavat. Jos jompikumpi noista on tasavahva levy jolla ei ole selkeää huippukohtaa, niin se on kyllä Musy, vaikka sillä kyllä on huippukohta: se mainittu nimiraita. 3121 on dynamiitiia; loistava yhdistelmä funkkia, rokkia, R´nB:tä ja soulia. Siihen nähden Musicology on lähinnä päivitys Princen 80-luvun ja 90-luvun(alun) huippuvuosista. 3121 on se uuden alku.
Reilut 20-vuotta ennen näitä 2000-luvun Princelevyjä ilmestyneistä Dirty Mindista ja Controversystä itseeni iskee kovemmin tuhmamieli, mutta nimenomaan kokonaisuutena: yksittäisinä huippukohtina Controversyn nimikappale, Sexuality ja Do Me, Baby vievät voiton Dirty Mindin nimikappaleesta, When You Were Minestä ja Updownista.
Se on minun mielipiteeni.

prince-diggari kirjoitti:

Jos vertaillaan levypareja Dirty Mind- Controversy ja Musicology-3121, väitän että jälkimmäiset (siis Controversy ja 3121) ovat parempia. 3121:han funkkasi Princen soundin jälleen aivan uuteen uskoon, ei ole musta millään tavalla Musicologyn tapainen levy. Ja vaikka Musicologylla on loistava nimikappale niin kyllä 3121:n nimiraita ja Black Sweat sen voittavat. Jos jompikumpi noista on tasavahva levy jolla ei ole selkeää huippukohtaa, niin se on kyllä Musy, vaikka sillä kyllä on huippukohta: se mainittu nimiraita. 3121 on dynamiitiia; loistava yhdistelmä funkkia, rokkia, R´nB:tä ja soulia. Siihen nähden Musicology on lähinnä päivitys Princen 80-luvun ja 90-luvun(alun) huippuvuosista. 3121 on se uuden alku.
Reilut 20-vuotta ennen näitä 2000-luvun Princelevyjä ilmestyneistä Dirty Mindista ja Controversystä itseeni iskee kovemmin tuhmamieli, mutta nimenomaan kokonaisuutena: yksittäisinä huippukohtina Controversyn nimikappale, Sexuality ja Do Me, Baby vievät voiton Dirty Mindin nimikappaleesta, When You Were Minestä ja Updownista.
Se on minun mielipiteeni.

Lue lisää

on tosiaan mainio biisi, samoin 3121 ja moni muukin raita. En kuitenkaan osaa pitää uutta albumia minään uuden alkuna, minusta se edustaa vielä selkeämpää paluuta Princen 80-luvun huippuvuosiin kuin edeltäjänsä Musicology. Black sweat tuo mieleen Kissin ja 3121 1999:n. Hieno kokonaisuus albumi joka tapauksessa on, esimerkiksi The Word on aivan loistava laulu, vaikka siihen ei alkuun juuri kiinnittänyt huomiota.

Daddy Pop kirjoitti:

on tosiaan mainio biisi, samoin 3121 ja moni muukin raita. En kuitenkaan osaa pitää uutta albumia minään uuden alkuna, minusta se edustaa vielä selkeämpää paluuta Princen 80-luvun huippuvuosiin kuin edeltäjänsä Musicology. Black sweat tuo mieleen Kissin ja 3121 1999:n. Hieno kokonaisuus albumi joka tapauksessa on, esimerkiksi The Word on aivan loistava laulu, vaikka siihen ei alkuun juuri kiinnittänyt huomiota.

Lue lisää

ja sovituspuolia kuunnellen selkeä uudistus, mutta muuten ehkä ei.

Daddy Pop kirjoitti:

on tosiaan mainio biisi, samoin 3121 ja moni muukin raita. En kuitenkaan osaa pitää uutta albumia minään uuden alkuna, minusta se edustaa vielä selkeämpää paluuta Princen 80-luvun huippuvuosiin kuin edeltäjänsä Musicology. Black sweat tuo mieleen Kissin ja 3121 1999:n. Hieno kokonaisuus albumi joka tapauksessa on, esimerkiksi The Word on aivan loistava laulu, vaikka siihen ei alkuun juuri kiinnittänyt huomiota.

Lue lisää

mutta en Musicologyään. Kyllä jos jompi kumpi näistä on uuden alku niin se on 3121. Ja vaikka Black Sweat-hitti tuo komppinsa puolesta mieleen Kissin, on se 2000-luvun RnB:tä, ei minimalistista funkkia. Princen kasarituotanto ja pari ekaa plattaa ysäriltäkin ovat vaikuttaneet merkittävästi tämän päivän Timbaland-Neptunes-Outkast jne.-soundiin. Esim. Justinin uusin on suoraan Princen kasarin kopiointia.

Daddy Pop kirjoitti:

on tosiaan mainio biisi, samoin 3121 ja moni muukin raita. En kuitenkaan osaa pitää uutta albumia minään uuden alkuna, minusta se edustaa vielä selkeämpää paluuta Princen 80-luvun huippuvuosiin kuin edeltäjänsä Musicology. Black sweat tuo mieleen Kissin ja 3121 1999:n. Hieno kokonaisuus albumi joka tapauksessa on, esimerkiksi The Word on aivan loistava laulu, vaikka siihen ei alkuun juuri kiinnittänyt huomiota.

Lue lisää

on vähän kuin 2000luvulle päivitetty versio Kissistä. Ja loistava biisi. Mutta miten 3121 tuo mieleen 1999n?

sfffs kirjoitti:

on vähän kuin 2000luvulle päivitetty versio Kissistä. Ja loistava biisi. Mutta miten 3121 tuo mieleen 1999n?

Kumpikin biisi on futuristinen, seksikäs ja silti synkähkö. Siinä mielessä muistuttavat muuten myös tässäkin keskustelussa mainitun David Bowien kappaletta Station to station. Rakenteellisiä yhtäläisyyksiä kappaleista tuskin löytyy, enkä tiedä kokevatko muut mainittujen biisien tunnelmaakaan samankaltaiseksi, mutta minä koen.

Daddy Pop kirjoitti:

Kumpikin biisi on futuristinen, seksikäs ja silti synkähkö. Siinä mielessä muistuttavat muuten myös tässäkin keskustelussa mainitun David Bowien kappaletta Station to station. Rakenteellisiä yhtäläisyyksiä kappaleista tuskin löytyy, enkä tiedä kokevatko muut mainittujen biisien tunnelmaakaan samankaltaiseksi, mutta minä koen.

Lue lisää

Mä oon aina ihmetellyt mitä niin ihmeellistä biisissä 1999 on? Kun oli tää RS lista maailman parhaat biisit of all time- oli 1999 yksi mukaan päässeistä Prince-biiseistä. Kuulostaa mun korvaan lähinnä harmittomalta pop-veisulta, Little Red Corvette, Delirious ja Let´s Pretend We´re Married samalta levyltä ovat huomattavasti parempia.

on sitten tullut kuunneltua? Eikös tuo ollut kappaleesta Bob George? :)

Princehän on kirjoittanut muillekkin artisteille vaikka mitä hittejä. Sinead O Connorin jättihitti-slovari "Nothing Compares 2 U", The Banglesin ensimmäinen hitti "Manic Monday" ja Chaka Kanin "I Feel For You" ovat Princen käsialaa- esimerkiksi. "Nothing Compares 2 U" on yksi hienoimmista balladeista ikinä.

Princehän on kirjoittanut muillekkin artisteille vaikka mitä hittejä. Sinead O Connorin jättihitti-slovari "Nothing Compares 2 U", The Banglesin ensimmäinen hitti "Manic Monday" ja Chaka Kanin "I Feel For You" ovat Princen käsialaa- esimerkiksi. "Nothing Compares 2 U" on yksi hienoimmista balladeista ikinä.

fanipp kirjoitti:

Princehän on kirjoittanut muillekkin artisteille vaikka mitä hittejä. Sinead O Connorin jättihitti-slovari "Nothing Compares 2 U", The Banglesin ensimmäinen hitti "Manic Monday" ja Chaka Kanin "I Feel For You" ovat Princen käsialaa- esimerkiksi. "Nothing Compares 2 U" on yksi hienoimmista balladeista ikinä.

Lue lisää

on hieno albumi ja todella aliarvostettu. Se on edelleen- 20 vuoden jälkeen ilmestymisestään- tuoreenkuuloinen, oivaltava ja mestarillinen kokonaisuus. Yksi Princen hienoimpia levyjä ehdottomasti, mutta tuntuu että sitä ei arvosteta sellaisena. Se harvoin luetaan Princen hienoimpiin klassikkolevyihin ja usein muistetaan vain Kiss-hitistään, mikä on väärin. Ei voi kuin hämmästellä sitä neljän levyn mestarillista putkea vuosina 1984-1987- Purple Rain, Around the World in A Day, Parade ja Sign O The Times. Listaan kun lisää Dirty Mindin, 1999:n, LoveSexyn ja The Love Symbolin on kasassa Princen huikean, lähes 30-vuotisen uran parhaat albumit.

Ja hei, Prince-fanit: viritellään sitä keskustelua taas. Daddy Pop, Prince-fani, jukka, make 19 ja nimettömät: c´mon!

Princep kirjoitti:

on hieno albumi ja todella aliarvostettu. Se on edelleen- 20 vuoden jälkeen ilmestymisestään- tuoreenkuuloinen, oivaltava ja mestarillinen kokonaisuus. Yksi Princen hienoimpia levyjä ehdottomasti, mutta tuntuu että sitä ei arvosteta sellaisena. Se harvoin luetaan Princen hienoimpiin klassikkolevyihin ja usein muistetaan vain Kiss-hitistään, mikä on väärin. Ei voi kuin hämmästellä sitä neljän levyn mestarillista putkea vuosina 1984-1987- Purple Rain, Around the World in A Day, Parade ja Sign O The Times. Listaan kun lisää Dirty Mindin, 1999:n, LoveSexyn ja The Love Symbolin on kasassa Princen huikean, lähes 30-vuotisen uran parhaat albumit.

Ja hei, Prince-fanit: viritellään sitä keskustelua taas. Daddy Pop, Prince-fani, jukka, make 19 ja nimettömät: c´mon!

Lue lisää

Parade on hieno albumi. Mainitsemasi neljän levyn putki Purple Rain (1984), Around the World in a Day (1985), Parade (1986) ja Sign O The Times (1987) on hämmästyttävä. Jos puhutaan Princen ylimmästä parhaimmistosta, niin ehkä Around the World in a Day ei kuulu joukkoon. Nimikappale, Paisley Park ja Condition of the Heart, levyn kolme ensimmäistä kappaletta luovat moniulotteisen, psykegedeelisen tunnelman, niin hienon, että jos levy jatkuisi yhtä tasokkaana, se olisi ehdoton mestariteos. Mutta valitettavasti Around the World In a Day:n loppupuolella kuullaan astetta tyypillisempää menoa, joka ei vakuuta minua samalla tavalla. Hittisinglet Raspberry Beret ja Pop Life ovat hyviä, mutta ne eivät ole psygedeelistä poppia ja rockia, vaan pop-funkkia. Olisin toivonut levyn jatkuvan enemmän alkunsa kaltaisena, vaikka toki jossain määrin psygedeelinen tunnelma jatkuu koko levyn ajan.
Tuon mainitun jutun takia, Around the World in a Day ei mielestäni ole aivan Purple Rainin, Paraden ja Sign O the Timesin tasolla, vaikka onkin loistava albumi. Jos joku levy pitäisi mukaan nostaa, ottaisin Dirty Mindin tai 1999:n. Princen paras albumi on ehdottomasti Purpple Rain. Maailman paras levy.
Tämä "Prince-foorumi" on hetkeksi aikaa tosiaan pysähtynyt: odotan Daddy Popin ja muiden osallistumista :)

jukka kirjoitti:

Parade on hieno albumi. Mainitsemasi neljän levyn putki Purple Rain (1984), Around the World in a Day (1985), Parade (1986) ja Sign O The Times (1987) on hämmästyttävä. Jos puhutaan Princen ylimmästä parhaimmistosta, niin ehkä Around the World in a Day ei kuulu joukkoon. Nimikappale, Paisley Park ja Condition of the Heart, levyn kolme ensimmäistä kappaletta luovat moniulotteisen, psykegedeelisen tunnelman, niin hienon, että jos levy jatkuisi yhtä tasokkaana, se olisi ehdoton mestariteos. Mutta valitettavasti Around the World In a Day:n loppupuolella kuullaan astetta tyypillisempää menoa, joka ei vakuuta minua samalla tavalla. Hittisinglet Raspberry Beret ja Pop Life ovat hyviä, mutta ne eivät ole psygedeelistä poppia ja rockia, vaan pop-funkkia. Olisin toivonut levyn jatkuvan enemmän alkunsa kaltaisena, vaikka toki jossain määrin psygedeelinen tunnelma jatkuu koko levyn ajan.
Tuon mainitun jutun takia, Around the World in a Day ei mielestäni ole aivan Purple Rainin, Paraden ja Sign O the Timesin tasolla, vaikka onkin loistava albumi. Jos joku levy pitäisi mukaan nostaa, ottaisin Dirty Mindin tai 1999:n. Princen paras albumi on ehdottomasti Purpple Rain. Maailman paras levy.
Tämä "Prince-foorumi" on hetkeksi aikaa tosiaan pysähtynyt: odotan Daddy Popin ja muiden osallistumista :)

Lue lisää

Ketjuun vaan lisää eloa. Viime kerran jälkeen olen ostanut hankkinut levyt Sign 'o' the times, Parade ja Diamonds and Pearls. Seuraavat ostokset on suunnitteilla (1999), mutta pitää ajatella kukkaroakin välillä.

Paraden oon omistanut nyt kaksi päivää ja hiukan tuntui aluksi oudolta. Viiden kuuntelukerran jälkeen on alkanut levyn sisältö hahmottumaan. Etenkin loppupuoli eli biisit 7-12.

Diamonds and Pearlsissa parasta on alkupuoli. Thunder, Daddy Pop, nimizipale, Cream... hyvää tavaraa. Joidenkin biisien hiphop-vaikutteet jotenkin vie tasoa alemmas.

Ja kaikki muutkin mukaan keskusteluun.

make.19 kirjoitti:

Ketjuun vaan lisää eloa. Viime kerran jälkeen olen ostanut hankkinut levyt Sign 'o' the times, Parade ja Diamonds and Pearls. Seuraavat ostokset on suunnitteilla (1999), mutta pitää ajatella kukkaroakin välillä.

Paraden oon omistanut nyt kaksi päivää ja hiukan tuntui aluksi oudolta. Viiden kuuntelukerran jälkeen on alkanut levyn sisältö hahmottumaan. Etenkin loppupuoli eli biisit 7-12.

Diamonds and Pearlsissa parasta on alkupuoli. Thunder, Daddy Pop, nimizipale, Cream... hyvää tavaraa. Joidenkin biisien hiphop-vaikutteet jotenkin vie tasoa alemmas.

Ja kaikki muutkin mukaan keskusteluun.

Lue lisää

on kolme loistavaa kappaletta: hitit Get Off, Cream ja Diamonds And Pearls. Myös Thunder ja Money Don´t Matter 2night ovat hyviä, mutta Push ja Jughead ovat esimerkiksi selkeitä täyteraitoja. Joku Willing And Able ei ole huono biisi, mutta mitä oltaisiin menetetty jos se ei olisi mukana? Diamonds And Pearlsillä on ehdottomasti hetkensä mutta se ei missään nimessä kuulu Princen parhaimmistoon. The Love Symbolin ostin äskettäin. Vasta pari kuuntelukertaa takana, joten kokonaisuudesta en uskalla paljoa sanoa. My Name Is Prince ja Sexy MF ovat napakymppejä (!), sen osasin toki sanoa jo ennen tätä levyäkin

Paradesta:
Aivan loistava albumi. Tosiaan vaatii useita kuuntelukertoja. Neljä tai neljäpuoli tähteä antaisin levylle. Hieno, kompakti kokonaisuus.

Mitäs make.19 diggaat Sign O The Timesista?

jukka kirjoitti:

on kolme loistavaa kappaletta: hitit Get Off, Cream ja Diamonds And Pearls. Myös Thunder ja Money Don´t Matter 2night ovat hyviä, mutta Push ja Jughead ovat esimerkiksi selkeitä täyteraitoja. Joku Willing And Able ei ole huono biisi, mutta mitä oltaisiin menetetty jos se ei olisi mukana? Diamonds And Pearlsillä on ehdottomasti hetkensä mutta se ei missään nimessä kuulu Princen parhaimmistoon. The Love Symbolin ostin äskettäin. Vasta pari kuuntelukertaa takana, joten kokonaisuudesta en uskalla paljoa sanoa. My Name Is Prince ja Sexy MF ovat napakymppejä (!), sen osasin toki sanoa jo ennen tätä levyäkin

Paradesta:
Aivan loistava albumi. Tosiaan vaatii useita kuuntelukertoja. Neljä tai neljäpuoli tähteä antaisin levylle. Hieno, kompakti kokonaisuus.

Mitäs make.19 diggaat Sign O The Timesista?

Lue lisää

viisi tähteä. Ehdottomasti.

jukka kirjoitti:

on kolme loistavaa kappaletta: hitit Get Off, Cream ja Diamonds And Pearls. Myös Thunder ja Money Don´t Matter 2night ovat hyviä, mutta Push ja Jughead ovat esimerkiksi selkeitä täyteraitoja. Joku Willing And Able ei ole huono biisi, mutta mitä oltaisiin menetetty jos se ei olisi mukana? Diamonds And Pearlsillä on ehdottomasti hetkensä mutta se ei missään nimessä kuulu Princen parhaimmistoon. The Love Symbolin ostin äskettäin. Vasta pari kuuntelukertaa takana, joten kokonaisuudesta en uskalla paljoa sanoa. My Name Is Prince ja Sexy MF ovat napakymppejä (!), sen osasin toki sanoa jo ennen tätä levyäkin

Paradesta:
Aivan loistava albumi. Tosiaan vaatii useita kuuntelukertoja. Neljä tai neljäpuoli tähteä antaisin levylle. Hieno, kompakti kokonaisuus.

Mitäs make.19 diggaat Sign O The Timesista?

Lue lisää

Tuli kerrankin rahoille (17€) kunnolla vastinetta. Harvoin on noinkin pitkät levyt onnistuneet niin hyvin. Kappale Adore ei oo vielä kovin hyvin iskenyt. En pahemmin välitä näistä hitaista r'n'b-vaikutteisista balladeista. It-kappale on myös pitemmän päälle alkanut ärsyttämään. Muut kappaleet onkin täysiä napakymppejä. Joissaskin biiseissä on muuten saakelin hienot rumpusoundit. Nimibiisissä erityisesti.

Vähän aikaa ihmettelin levyn joitain kappaleita kuunnellessani että kuka nainen tässä nyt laulaa. Selvisi jälkeenpäin.

Tässä vielä linkki liittyen yhteen levyn parhaista biiseistä:

http://www.youtube.com/watch?v=KDb7GGNhons

make.19 kirjoitti:

Tuli kerrankin rahoille (17€) kunnolla vastinetta. Harvoin on noinkin pitkät levyt onnistuneet niin hyvin. Kappale Adore ei oo vielä kovin hyvin iskenyt. En pahemmin välitä näistä hitaista r'n'b-vaikutteisista balladeista. It-kappale on myös pitemmän päälle alkanut ärsyttämään. Muut kappaleet onkin täysiä napakymppejä. Joissaskin biiseissä on muuten saakelin hienot rumpusoundit. Nimibiisissä erityisesti.

Vähän aikaa ihmettelin levyn joitain kappaleita kuunnellessani että kuka nainen tässä nyt laulaa. Selvisi jälkeenpäin.

Tässä vielä linkki liittyen yhteen levyn parhaista biiseistä:

http://www.youtube.com/watch?v=KDb7GGNhons

Lue lisää

ehkä eniten albumit Sign "o" The Times ja Parade, paha sanoa kumpi niistä on parempi.

fan´- kirjoitti:

ehkä eniten albumit Sign "o" The Times ja Parade, paha sanoa kumpi niistä on parempi.

Hä? Ei oo jätkää paljoa näkyny!

ccd kirjoitti:

Hä? Ei oo jätkää paljoa näkyny!

and I'll be back... joo en ole tosiaan aikoihin tälle palstalle ehtinyt, eikä mulla ole toisaalta oikein mitään uutta sanottavaakaan ollut. Komppaan pitkälti sitä mitä täällä on sanottu esim. Diamonds and pearls -levyn hip hop -osastosta: se ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Seuraavalla levyllä uudet vaikutteet ovat paremmin sulautuneet kokonaisuuteen, eikä se suotta julista jo avausraidalla "My name is Prince and I am funky" - sen lisäksi se on myös hip hop, r&b, pop, soul ja rock, ja kaikkea tätä luontevastii ja uskottavasti. Nämä kaksi levyä muodostavat muuten myös parin, jossa ensimmäisellä on ehkä kovempia yksittäisiä raitoja, kuten Gett Off! ja Cream, jälkimmäinen taas on alusta loppuun toimiva kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa.

Tuli muuten mieleen vielä David Bowien ja Princen yhtäläisyyksistä, että kummallakin on uskomaton peräkkäisten täysosumien sarja, Bowiella vuosina 1974-1977 ja Princellä 1984-1987. Kumpikin myös hallitsi omaa vuosikymmentään jokseenkin suvereenisti (ellei pelkkiä myyntilukuja tuijoteta, jolloin ykkösiksi nousisivat Abba ja Michael Jackson). 1970-luku vain oli lyhyempi, se alkoi 1972 ja loppui 1980, kun taas 1980-luku loppui vasta vuonna 1992, kun Princen kulta-aika päättyi.

Daddy Pop kirjoitti:

and I'll be back... joo en ole tosiaan aikoihin tälle palstalle ehtinyt, eikä mulla ole toisaalta oikein mitään uutta sanottavaakaan ollut. Komppaan pitkälti sitä mitä täällä on sanottu esim. Diamonds and pearls -levyn hip hop -osastosta: se ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Seuraavalla levyllä uudet vaikutteet ovat paremmin sulautuneet kokonaisuuteen, eikä se suotta julista jo avausraidalla "My name is Prince and I am funky" - sen lisäksi se on myös hip hop, r&b, pop, soul ja rock, ja kaikkea tätä luontevastii ja uskottavasti. Nämä kaksi levyä muodostavat muuten myös parin, jossa ensimmäisellä on ehkä kovempia yksittäisiä raitoja, kuten Gett Off! ja Cream, jälkimmäinen taas on alusta loppuun toimiva kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa.

Tuli muuten mieleen vielä David Bowien ja Princen yhtäläisyyksistä, että kummallakin on uskomaton peräkkäisten täysosumien sarja, Bowiella vuosina 1974-1977 ja Princellä 1984-1987. Kumpikin myös hallitsi omaa vuosikymmentään jokseenkin suvereenisti (ellei pelkkiä myyntilukuja tuijoteta, jolloin ykkösiksi nousisivat Abba ja Michael Jackson). 1970-luku vain oli lyhyempi, se alkoi 1972 ja loppui 1980, kun taas 1980-luku loppui vasta vuonna 1992, kun Princen kulta-aika päättyi.

Lue lisää

on parempi paitsi kokonaisuutena myös yksittäisten kappaleiden osalta. Sexy MF on ehkä paras funk-biisi ikinä ja My Name Is Prince:n friikkailu potkii myös- ja kovaa. Ei sillä etteikö Cream ja etenkin Get Off myös olisi loistavia biisejä.
90-luvun parhaista Prince-biiseistä puhuttaessa täytyy nostaa esiin myös The Most Beautiful Girl in the Wolrd. Hieno hittislovari: letkeä soitanta, syvä tunnelma ja Princen täydelliset vokaalit nostavat sen Princen parhaimmistoon. Ja kyysessähän on Princen viimeisin kansainvälinen jättihitti. Hieno kappale.

minä89-- kirjoitti:

on parempi paitsi kokonaisuutena myös yksittäisten kappaleiden osalta. Sexy MF on ehkä paras funk-biisi ikinä ja My Name Is Prince:n friikkailu potkii myös- ja kovaa. Ei sillä etteikö Cream ja etenkin Get Off myös olisi loistavia biisejä.
90-luvun parhaista Prince-biiseistä puhuttaessa täytyy nostaa esiin myös The Most Beautiful Girl in the Wolrd. Hieno hittislovari: letkeä soitanta, syvä tunnelma ja Princen täydelliset vokaalit nostavat sen Princen parhaimmistoon. Ja kyysessähän on Princen viimeisin kansainvälinen jättihitti. Hieno kappale.

Lue lisää

on tosiaan yksi maailman parhaista r&b-slovareista kautta aikojen - ja niin kuin sanoit, Princen viimeinen iso singlehitti ainakin toistaiseksi. On oikeastaan aika yllättävää, että Musicologyltä ja 3121:ltä ei irronnut isompia hittejä, vaikka ne albumeina menestyivät erinomaisesti. No "Black sweat" taisi olla top5-hitti Kanadassa, mutta oliko muita? "Te amo corazon" ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta ensimmäiseksi singleksi.

Daddy Pop kirjoitti:

on tosiaan yksi maailman parhaista r&b-slovareista kautta aikojen - ja niin kuin sanoit, Princen viimeinen iso singlehitti ainakin toistaiseksi. On oikeastaan aika yllättävää, että Musicologyltä ja 3121:ltä ei irronnut isompia hittejä, vaikka ne albumeina menestyivät erinomaisesti. No "Black sweat" taisi olla top5-hitti Kanadassa, mutta oliko muita? "Te amo corazon" ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta ensimmäiseksi singleksi.

Lue lisää

tosiaan diggailtiin 3121-levyä. Te Amo Corazon meni listan sialle 7 (sama sijoitus Italiassa) ja Black Sweat suoraan listakakkoseksi. Voi olla muitakin sijoituksia, wikipediahan ei näytä lähellekkään aina kaikkia, olennaisimmat kylläkin yleensä. Mistä saisi luotettavasti näitä listasijoituksia ja myyntilukuja. Mistä luit tuon top-5-hittijutun?

UYT kirjoitti:

tosiaan diggailtiin 3121-levyä. Te Amo Corazon meni listan sialle 7 (sama sijoitus Italiassa) ja Black Sweat suoraan listakakkoseksi. Voi olla muitakin sijoituksia, wikipediahan ei näytä lähellekkään aina kaikkia, olennaisimmat kylläkin yleensä. Mistä saisi luotettavasti näitä listasijoituksia ja myyntilukuja. Mistä luit tuon top-5-hittijutun?

Lue lisää

ja kakkonenhan se tosiaan peräti oli. Jos en vallan väärin muista, Prince taisi tehdäkin levyn ainakin osittain Kanadassa - vai olikohan se Musicology vai molemmat?

Daddy Pop kirjoitti:

ja kakkonenhan se tosiaan peräti oli. Jos en vallan väärin muista, Prince taisi tehdäkin levyn ainakin osittain Kanadassa - vai olikohan se Musicology vai molemmat?

-levy on alkanut kiinnostaa tuon The Most Beautiful Girl in the World-mahtibiisin takia mutta nyt tuon jonkínlaisen nimiraidan paikkaa pitävän Gold:in kuultuani en olekaan niin innoissani: ihme keskitempoyritelmä. Miten on: onko The Most Beautiful Girl in the Worldin lisäksi levyllä helmiä??

ccsk kirjoitti:

-levy on alkanut kiinnostaa tuon The Most Beautiful Girl in the World-mahtibiisin takia mutta nyt tuon jonkínlaisen nimiraidan paikkaa pitävän Gold:in kuultuani en olekaan niin innoissani: ihme keskitempoyritelmä. Miten on: onko The Most Beautiful Girl in the Worldin lisäksi levyllä helmiä??

Lue lisää

on myös hieno balladi, Dolphin on rentoa poppia vähän Raspberry Baret'n malliin, P Control on poikamaisesta sanoituksestaan huolimatta vetävää r'n'b:tä - kyllä albumilla hetkensä on, vaikka se onkin kuin kitaravetoisempi versio albumista Prince and the New Power Generation. Tämä albumi on niitä Princen levyjä jotka jakaa kuulijat aika tarkkaan kahtia: joidenkin mielestä mestariteos (muistan joidenkin rinnastaneen levyn jopa Purple Rainiin, mutta itse en ole keksinyt niistä toistaiseksi muuta yhteistä kuin että viimeisenä biisinä on pitkä nimiraita), toisten mielestä lopullisen sekoamisen jälkeen syntynyt pannukakku. Levyn ilmestyessä Prince oli jo vuosikausia taiteillut nerouden ja hulluuden rajamailla, ja kyllä tämä levy taisi sinne hulluuden puolelle kokonaisuutena lipsahtaa.

samoin pari muuta, mutta keskellä plattaa laahaa aika pahasti. En nostaisi missään nimessä Princen parhaimmistoon mutten toiseenkaan päähän. Ei ole Princen kasariklassikoiden veroinen.

tänne jonkin sortin Prince-foorumiin. Missä ton Guitarin voi kuulla vai onko se jo singlenä? Voiko ladata jostain? Ja yksi kysymys: eikös Prince keskitykään raamattuun?

jukka kirjoitti:

tänne jonkin sortin Prince-foorumiin. Missä ton Guitarin voi kuulla vai onko se jo singlenä? Voiko ladata jostain? Ja yksi kysymys: eikös Prince keskitykään raamattuun?

täältä: http://www.youtube.com/watch?v=eTNspukqrBk

Ei biisi pyörää keksi uudelleen, mutta todistaa jälleen Princen loistavat kitaristin taidot. Voisikohan tästä tulla Princen ensimmäinen kunnon hitti pitkästä aikaa?

Kovat on odotukset ainakin itsellä tuon uuden albumi suhteen.

jukka kirjoitti:

tänne jonkin sortin Prince-foorumiin. Missä ton Guitarin voi kuulla vai onko se jo singlenä? Voiko ladata jostain? Ja yksi kysymys: eikös Prince keskitykään raamattuun?

tulossa. Jossain luki että saattaa ulottua Suomeen. Piru vie, olisin mukana!!! Lontoon 21 Prince-keikkkaa on myyty loppuun ENNÄTYSNOPEUDELLA.

make.19 kirjoitti:

täältä: http://www.youtube.com/watch?v=eTNspukqrBk

Ei biisi pyörää keksi uudelleen, mutta todistaa jälleen Princen loistavat kitaristin taidot. Voisikohan tästä tulla Princen ensimmäinen kunnon hitti pitkästä aikaa?

Kovat on odotukset ainakin itsellä tuon uuden albumi suhteen.

Lue lisää

-Planet Earth on hieno levy, ja se tulee olemaan iso musiikillinen rajapyykki myös Princelle.

Näin on Princen uuden levy-yhtiön, Columbian johtaja, Rob Stringer sanonut levystä ja sepä nostaa odotuksia entisestään!

make.19 kirjoitti:

täältä: http://www.youtube.com/watch?v=eTNspukqrBk

Ei biisi pyörää keksi uudelleen, mutta todistaa jälleen Princen loistavat kitaristin taidot. Voisikohan tästä tulla Princen ensimmäinen kunnon hitti pitkästä aikaa?

Kovat on odotukset ainakin itsellä tuon uuden albumi suhteen.

Lue lisää

make.19 kirjoitti:
"Ei biisi pyörää keksi uudelleen, mutta todistaa jälleen Princen loistavat kitaristin taidot."

Hyvin sanottu. A-osa tuo rytmiltään mieleen viimevuotisen Furyn joka taas tuo mieleen Parade-albumin (1986) biisin Girs And Boys. Hyvä biisi silti ja loistavaa kitarointia.

Uutta plattaa odotellaan!

jeéeeeeeeeeeeeeeeee! kirjoitti:

tulossa. Jossain luki että saattaa ulottua Suomeen. Piru vie, olisin mukana!!! Lontoon 21 Prince-keikkkaa on myyty loppuun ENNÄTYSNOPEUDELLA.

Princehän on jo pariin otteeseen ollut tulossa Suomeen, ja molemmilla kerroilla perunut keikan viime hetkellä. Livenähän se on aina ollut hyvässä vedossa, silloin symbolistisella kaudellaankin, joka muuten ei ehkä ollut kovin vakuuttava, lähinnä siksi että kaveri tuotti silloin aivan liian paljon kamaa. Ainahan siellä toki jotain välähti, mutta kolme tuntia ottaa koville, vaikka kyseessä olisi Matteus-passion tasoinen teos.

Daddy Pop kirjoitti:

Princehän on jo pariin otteeseen ollut tulossa Suomeen, ja molemmilla kerroilla perunut keikan viime hetkellä. Livenähän se on aina ollut hyvässä vedossa, silloin symbolistisella kaudellaankin, joka muuten ei ehkä ollut kovin vakuuttava, lähinnä siksi että kaveri tuotti silloin aivan liian paljon kamaa. Ainahan siellä toki jotain välähti, mutta kolme tuntia ottaa koville, vaikka kyseessä olisi Matteus-passion tasoinen teos.

Lue lisää

1988 tuo LoveSexy-keikka ehditty myydä loppuunkin ennen kuin Prince perui? Näin luin. Anyway, mahdolliselle tulevalle keikalle olisi kyllä PÄÄSTÄVÄ.