Moi,
Olen ensinnäkin aivan häkeltynyt kun löysin tän "rapu" palstan ja myös siitä että useimmat täällä valittaa siitä miten vaikea ravun kanssa on elää ja niiden sisälle päästä. Nimittäin pari päivää sitten päätin pitää rapu poikaystäväni kanssa tauon suhteessa, koska hänen jatkuvat mielialan muutokset outo kontrollointi teki musta tosi onnettoman (en tietenkään sanonu tätä sille). En oikeen enää osannu olla itteni vapautuneesti, ja jotenkin ne mielialan muutokset esti meitä luomasta sellasen tasapainoisen ja rauhallisen suhteen.
No nyt oon sit ihan ymmälläni että mitä tekisin, jäänkö suhteeseen vai lähenkö? Mies sanoo ettei muissa suhteissaan oo ikinä riidelly näin paljoa ja siitä on tullu meille kamala ongelma. päivittäin ainakin kerran pahotan mieleni sen tyhmistä tunteen puuskauksista. Otan ne jotenkin tosi pahasti itteeni vaikka kyseessä ois vaan ihan naurettava, päivittäinen juttu esim mikä leffa katotaan. Tää rapumies sai suhteen alussa sellasen käsityksen etten oo yhtään kiinnostunu siitä kuka se on tai sen jutuista ja täytyy myöntää etten tiedä mun poikaystävästä paljoa koska se ei oo päästäny mua "sisään". Sen takia mun on tosi vaikea rakastaa sitä koska en tiedä millainen se on oikeasti. Nyt näyttää siltä että jos jään suhteeseen niin mun vaan täytyy oppia se että ei se mitään tarkota jos se sanoo pahasti tai jos se suuttuu jostain aivan odottamatta. en vaan tiedä miten se onnistuis, ja mitä sanon poikaystävälleni? Haluisin niin kovasti ymmärtää hänen olemustaan ym, mutta samalla kun sillä on tunteen puuskauksia musta tuntuu että mä (vaikka oon jouskari) vetäydyn kanssa omaan kuoreeni. ja sitten rapu mieheni näkee etten ole onnellinen ja se tekee tietty hänestä onnettoman. Ja suhde on nyt siinä tilassa että olen hänelle tiedostomattani katkera, ja hän kai minulle. Pliis, antakaa vinkkejä kuinka edetä! Tykkään haasteista, mutta en vaan tiedä kuinka yhteisen sävelen läytäminen onnistuu...:(
Rapumiehen suuttumukset ja arki
32
6147
Vastaukset
- rapumies.
Luottamus.Luottamustahan me arvostamme, emme sinun opittuja tietoja, vaan omaa itseäsi.Sinä saat olla juuri itsesi, siitä kaikki lähtee.Luottakaa tukien toisianne, silloin näette pärjäättekö.
- -outo lintu-
no, touhon voisi sanoa että oltiin kummatkin omana itsenä ja luotettiin toisiimme-meillä oli hyvä olla yhdessä ja hän myös kertoi sen monta kertaa.asiat oli hyvin joka saralla-rapumieskin nautti-sanoi ettei ole tällaista viel kokenut ja elänyt.itsellenikin on tärkeää et toinen on oma itsensä eikä esitä mitään.siltikin kävi miten kävi ja ilman selitystä-liian hyvä olla???!
- rapumies.
-outo lintu- kirjoitti:
no, touhon voisi sanoa että oltiin kummatkin omana itsenä ja luotettiin toisiimme-meillä oli hyvä olla yhdessä ja hän myös kertoi sen monta kertaa.asiat oli hyvin joka saralla-rapumieskin nautti-sanoi ettei ole tällaista viel kokenut ja elänyt.itsellenikin on tärkeää et toinen on oma itsensä eikä esitä mitään.siltikin kävi miten kävi ja ilman selitystä-liian hyvä olla???!
On se niin pirun mutkikas ja arvaamaton tuo elon tie.Jospa aina tietäisikin ne elon kurvit, niin oikaisisi, mutta elon kurveissa oikaista ei.
Niinhän se on. - -outo lintu-
rapumies. kirjoitti:
On se niin pirun mutkikas ja arvaamaton tuo elon tie.Jospa aina tietäisikin ne elon kurvit, niin oikaisisi, mutta elon kurveissa oikaista ei.
Niinhän se on.mut mitä tästä elämästä sit tulis jos ei olis kurveja...yhtä suoraa vaan...-ei ikinä tyytyväinen,heh..
- Katriina29
Tutulta kuulostaa. Olin 1.5 vuotta sitten vähän samanlaisessa tilanteessa ja päätin että ennemmin menetän hänet kuin itsetuntoni viimeiset rippeet. Olin myös todella onneton, sillä koin ettei hän ymmärtänyt minua vaikka minä omalta osaltani kyllä ymmärsin hänen puuskiaan (olen itse myös rapu). En saanut minkäänlaista vastakaikua tunteilleni, edes erotilanteessa vaikka päätin laittaa kovan kovaa vastaan. Samaten koin, että olin koko ajan antavana osapuolena, itse en saanut yhtään mitään. Hän myös sanoi minulle että riitelen koko ajan ja ettei ollut ikinä riidellyt kenenkään kanssa niin paljoa, hän tietysti ei itse koskaan ollut syypää mihinkään. Näin myöhemmin todettuna riidat liittyivät aina siihen etten voinut luottaa häneen, hän ei koskaan tuonut tunteitaan minua kohtaan julki vaan ennemminkin torjui minut koko ajan. Siihen kaikki sitten kaatuikin, en merkinnyt hänelle loppujen lopuksi mitään. Katkeroiduin "suhteen" aikana niin paljon että en pystynyt enää antamaan hänelle anteeksi, mittani meni siihen pisteeseen että omat ravunsakseni katkaisivat vihapäissään kaiken mutta sain osan itsekunnioitustani takaisin.
Eli neuvoni sinulle on se, että mieti mitä haluat elämältä! Jos suhteenne syö sinua niin muista että että sinä olet ykkönen itsellesi. Jos taas haluat jatkaa niin neuvoisin keskustelemaan asiasta, itsekään en aina välttämättä tajua kun "möksähdän" asiasta, mutta se menee aika äkkiä ohitse. Eli jos pystyt hyväksymään rapumiehen omana itsenään ja sellaisenaan niin hyvä, tosin hän saattaa käyttää sitä hyväkseen. Ja kun huomaat sen niin riita on taas valmis:).
Itse voin sanoa, että olen ollut onnellinen sen päätöksen jälkeen. Koin maksaneeni lähestulkoon kaikki "kyykytykset" takaisin ja näyttäneeni ettei minua kohdella miten huvittaa. Ajattelin että jos hän todella haluaa minut niin hän taistelee puolestani ja tulee ns. vastaan mutta siinä vaiheessa hänellä olikin jo uusi nainen. Eli se siitä rakkaudesta, jos semmoista edes ikinä oli olemassakaan.- Nimetön
Olen suorastaan ällikällä lyöty näistä rapujutuista. Itse olin kahdeksan vuotta rapumieheni kanssa kihloissa. Siihenkin hänet pakotin, kuin myös koko kahdeksan vuoden suhteeseen hänen mielestään! Erosimme monesti ja aina jokaisen eron syy oli se että minä olin mustasukkainen, en luottanut häneen jne. En olisi saanut kysellä mitään, niin kaikki olisi sujunut hyvin. Kun aloin kysellä niin riidat alkoivat siitä. En siis luottanut häneen.
Mielestäni minun rapuni oli niin ovela, että omalla toiminnallaan ja käytöksellään (enemmän tai vähemmän tahallaan) ajoi minut aina tilanteeseen jossa aloin epäillä olenko se minä jota hän rakastaa vai joku muu. Pieniä vinkkejä puheessa aina joskus, josta naiset, tietysti kun olemme niin oivaltavia, osaavat vetää kaikenlaisia johtopäätöksiä. Sellaista se oli. Mutta kaikesta huolimatta rakastin häntä ja yritän yhä vielä päästä eroon niistä lopuistakin rakkauden rippeistä. Se kuori oli niin vahva ja kun sinne sisään pääsi niin minulle se oli melko tuhoisaa. Yritän jälleen opetella uudelleen mitä on rakastaa aidosti ja myös saada oikeaa rakkautta vastineeksi.
Olen leijona.. ja siitäkin on varmasti monella mielipide sovinko ylipäätään ravun kumppaniksi! - haluan rauhaa
Nimetön kirjoitti:
Olen suorastaan ällikällä lyöty näistä rapujutuista. Itse olin kahdeksan vuotta rapumieheni kanssa kihloissa. Siihenkin hänet pakotin, kuin myös koko kahdeksan vuoden suhteeseen hänen mielestään! Erosimme monesti ja aina jokaisen eron syy oli se että minä olin mustasukkainen, en luottanut häneen jne. En olisi saanut kysellä mitään, niin kaikki olisi sujunut hyvin. Kun aloin kysellä niin riidat alkoivat siitä. En siis luottanut häneen.
Mielestäni minun rapuni oli niin ovela, että omalla toiminnallaan ja käytöksellään (enemmän tai vähemmän tahallaan) ajoi minut aina tilanteeseen jossa aloin epäillä olenko se minä jota hän rakastaa vai joku muu. Pieniä vinkkejä puheessa aina joskus, josta naiset, tietysti kun olemme niin oivaltavia, osaavat vetää kaikenlaisia johtopäätöksiä. Sellaista se oli. Mutta kaikesta huolimatta rakastin häntä ja yritän yhä vielä päästä eroon niistä lopuistakin rakkauden rippeistä. Se kuori oli niin vahva ja kun sinne sisään pääsi niin minulle se oli melko tuhoisaa. Yritän jälleen opetella uudelleen mitä on rakastaa aidosti ja myös saada oikeaa rakkautta vastineeksi.
Olen leijona.. ja siitäkin on varmasti monella mielipide sovinko ylipäätään ravun kumppaniksi!ja olen ollut rapu-miehen kanssa pitkään. Alussa meillä oli vähän vaikeuksia mutta sitten meni yli 10 v mielestäni aika hyvin. Mutta nyt on taas tullut vaikeuksia ja tunnistan edelliset kirjoitukset niin hyvin! Ravusta ei ikinä saa selvää mitä hän oikeasti haluaa. Syyllistää muita omista vaikeuksista. Ja kun riita tulee niin haluaa heti erota ja sanoo että suhde on aina ollut huono (vaikka mielestäni on ollut paljon hyviäkin aikoja).
Rapu haluaa erota joka toinen päivä ja joka toinen päivä sanoo että katsotaan vielä.. Todella raskasta. Nyt olen ruvennut suhtautumaan siihen niin ettei ole enää väliä. Kun hän haluaa erota niin sanon että siitä vaan. Tuntuu ettei hän halua ja ole odottanut sellaista vastausta. Saa nähdä mihin tämä johtaa..
Mielestäni me leijonat olemme paljon avoimempia ja sanomme suoraan mitä haluamme. Olemme vahvoja mutta osaamme myös olla heikkoja syyllistämättä muita. - leijona täälläkin
haluan rauhaa kirjoitti:
ja olen ollut rapu-miehen kanssa pitkään. Alussa meillä oli vähän vaikeuksia mutta sitten meni yli 10 v mielestäni aika hyvin. Mutta nyt on taas tullut vaikeuksia ja tunnistan edelliset kirjoitukset niin hyvin! Ravusta ei ikinä saa selvää mitä hän oikeasti haluaa. Syyllistää muita omista vaikeuksista. Ja kun riita tulee niin haluaa heti erota ja sanoo että suhde on aina ollut huono (vaikka mielestäni on ollut paljon hyviäkin aikoja).
Rapu haluaa erota joka toinen päivä ja joka toinen päivä sanoo että katsotaan vielä.. Todella raskasta. Nyt olen ruvennut suhtautumaan siihen niin ettei ole enää väliä. Kun hän haluaa erota niin sanon että siitä vaan. Tuntuu ettei hän halua ja ole odottanut sellaista vastausta. Saa nähdä mihin tämä johtaa..
Mielestäni me leijonat olemme paljon avoimempia ja sanomme suoraan mitä haluamme. Olemme vahvoja mutta osaamme myös olla heikkoja syyllistämättä muita.Kuulostaapa tutulta,vaikka ei vielä noin pitkää suhdetta takana.Mielialan vaihtelut on välillä aivan käsittämättömiä ja pienenkin riidan jälkeen on valmis eroamaan.Johtuuko sitten epävarmuudesta vai mistä mutta riidat on rankkoja molemmille,kun toisesta ei ota mitään selvää onko tosissaan vai ei.Osaa toki olla ihanakin sille päälle sattuessaan.Mutta sitten taas saattaa loukkaantua jostain aivan käsittämättömästä jutusta ja vetäytyy kuoreensa ja sitten ei ole mikään hyvä ja mikään ei kiinnosta.Itsessään ei näe mitään vikaa,kaikki on aina muiden syytä,eikä pyydä ikinä anteeksi.On/off suhdetta kestänyt jo 3 vuotta,enkä oikein vieläkään ole oppinut rapuani tuntemaan.Yritys on kova ymmärtää noita mielialan vaihteluita,mutta riittääkö aina sekään. Ehkä se sitten on totta,että rapu ja leijona ei ole parhaimmat toisilleen.
- Katriina29
leijona täälläkin kirjoitti:
Kuulostaapa tutulta,vaikka ei vielä noin pitkää suhdetta takana.Mielialan vaihtelut on välillä aivan käsittämättömiä ja pienenkin riidan jälkeen on valmis eroamaan.Johtuuko sitten epävarmuudesta vai mistä mutta riidat on rankkoja molemmille,kun toisesta ei ota mitään selvää onko tosissaan vai ei.Osaa toki olla ihanakin sille päälle sattuessaan.Mutta sitten taas saattaa loukkaantua jostain aivan käsittämättömästä jutusta ja vetäytyy kuoreensa ja sitten ei ole mikään hyvä ja mikään ei kiinnosta.Itsessään ei näe mitään vikaa,kaikki on aina muiden syytä,eikä pyydä ikinä anteeksi.On/off suhdetta kestänyt jo 3 vuotta,enkä oikein vieläkään ole oppinut rapuani tuntemaan.Yritys on kova ymmärtää noita mielialan vaihteluita,mutta riittääkö aina sekään. Ehkä se sitten on totta,että rapu ja leijona ei ole parhaimmat toisilleen.
näin rapuna voin sanoa että se erolla uhkailu on vaan uhkailua. Kovin moni rapu ei sitä sittenkään tee, ellei mitta tule todella täyteen. Tunnistan kyllä myös itsessäni näitä piirteitä ja voin sanoa ettei se ole helppoa itsellekään liikkua niin laajassa tunneskaalassa.
Myönnän että riitaa meille rapum kanssa tuli suurimmaksi osaksi siitä, että olin epävarma ja kun näin hänenkin epävarmuutensa (eikä hän millään tavalla tuonut julki ettei minun tarvinnut olla huolissaan hänen tunteistaan minuun) niin se jätti minut tyhjän päälle. Ja kun mitää ei tapahtunut niin tuntui että on ihan tyhjän panttina. Eli ei ole helppoa rapuna mutta ei myöskään rapuun ihastuneena rapuna:). - RapuMiekkonen
Katriina29 kirjoitti:
näin rapuna voin sanoa että se erolla uhkailu on vaan uhkailua. Kovin moni rapu ei sitä sittenkään tee, ellei mitta tule todella täyteen. Tunnistan kyllä myös itsessäni näitä piirteitä ja voin sanoa ettei se ole helppoa itsellekään liikkua niin laajassa tunneskaalassa.
Myönnän että riitaa meille rapum kanssa tuli suurimmaksi osaksi siitä, että olin epävarma ja kun näin hänenkin epävarmuutensa (eikä hän millään tavalla tuonut julki ettei minun tarvinnut olla huolissaan hänen tunteistaan minuun) niin se jätti minut tyhjän päälle. Ja kun mitää ei tapahtunut niin tuntui että on ihan tyhjän panttina. Eli ei ole helppoa rapuna mutta ei myöskään rapuun ihastuneena rapuna:).Tämän ketjun keskustelut kuin suoraan mun elämästä..
Olen siis rapu ja niin on myös naiseni... jos hän nyt enää mun on... Meillä on välimatkaa vähän enemmän joten emme siis näe kuin silloin tällöin vkloppuisin. Nyt homma menny siihen että hän ei pahemmin enää ole yhteyksissä, eikä esim. kun pitkästä aikaa näemme edes halaa tervetulotoivotukseksi. Mä ite kaipaan läheisyyttä mutta hän jopa kieltäytyy kun sanon että tuutko kainaloon. Nyt näimme jälleen pitkästä aikaa ja koko homma oli sitä samaa... Ei haleja ei suukkoja.. ennenkuin mä niitä pyydän. Kysyessäni suoraan mitä hän tuntee minua kohtaan sanoo että hellyyttä yms. Ja kun siihen totesin että miksei sit näytä sitä sanoo vaan että rapu on rapu.... Kun kysyn suoraan että haluaako eroa, sanoo vaan että kyllä hän sit sanoo suoraan jos sitä haluais...
Reissuja suunnittelee kamunsa kanssa.. ja tulevana vkloppunakin siis sellaiselle menossa ( toiselle paikkakunnalle.. mut ei kuitenkaan tänne missä mä asun). Kyllähän mulla järki sanoo että pitäis vetää loppuuun koko homma.. mut ne tunteet kun ovat vielä pelissä... Mahtaako olla siis niin että minua vaan roikotetaan.. odotellessa sen sopivamman tuloa, vai voiko olla tosiaan noin vaikee rapu??
Muistan että alussa hän kyllä helli ja hali... ja suurin muutos tosiaan käytöksessä on noiden pois jääminen.
Samaa osaa muuten tämäkin.. siis vinkkailee silloin tällöin joistain miehistä tyyliin.. se soitti ja pyysi kapakkaan.. jne.. mä en jaksa niistä silleen vetää herneitä.. oon kyllä jonkin verran mustis.. mut enempi sisäisesti... en siis niistä saa riitoja aikaan.
Niin.. ja tää sit välillä soittaa sit taas niin hempeitä puheluja kuitenkin.. esim. kahden viikon hiljaisuuden jälkeen tulee puhelu jossa sanoo että kaipaa.. ja pyytää tuleen vierailulle... Kun ei olla pitkään aikaan nähty. Ajatuksia?? Vinkkejä?? - vesimiesnaikkonen
RapuMiekkonen kirjoitti:
Tämän ketjun keskustelut kuin suoraan mun elämästä..
Olen siis rapu ja niin on myös naiseni... jos hän nyt enää mun on... Meillä on välimatkaa vähän enemmän joten emme siis näe kuin silloin tällöin vkloppuisin. Nyt homma menny siihen että hän ei pahemmin enää ole yhteyksissä, eikä esim. kun pitkästä aikaa näemme edes halaa tervetulotoivotukseksi. Mä ite kaipaan läheisyyttä mutta hän jopa kieltäytyy kun sanon että tuutko kainaloon. Nyt näimme jälleen pitkästä aikaa ja koko homma oli sitä samaa... Ei haleja ei suukkoja.. ennenkuin mä niitä pyydän. Kysyessäni suoraan mitä hän tuntee minua kohtaan sanoo että hellyyttä yms. Ja kun siihen totesin että miksei sit näytä sitä sanoo vaan että rapu on rapu.... Kun kysyn suoraan että haluaako eroa, sanoo vaan että kyllä hän sit sanoo suoraan jos sitä haluais...
Reissuja suunnittelee kamunsa kanssa.. ja tulevana vkloppunakin siis sellaiselle menossa ( toiselle paikkakunnalle.. mut ei kuitenkaan tänne missä mä asun). Kyllähän mulla järki sanoo että pitäis vetää loppuuun koko homma.. mut ne tunteet kun ovat vielä pelissä... Mahtaako olla siis niin että minua vaan roikotetaan.. odotellessa sen sopivamman tuloa, vai voiko olla tosiaan noin vaikee rapu??
Muistan että alussa hän kyllä helli ja hali... ja suurin muutos tosiaan käytöksessä on noiden pois jääminen.
Samaa osaa muuten tämäkin.. siis vinkkailee silloin tällöin joistain miehistä tyyliin.. se soitti ja pyysi kapakkaan.. jne.. mä en jaksa niistä silleen vetää herneitä.. oon kyllä jonkin verran mustis.. mut enempi sisäisesti... en siis niistä saa riitoja aikaan.
Niin.. ja tää sit välillä soittaa sit taas niin hempeitä puheluja kuitenkin.. esim. kahden viikon hiljaisuuden jälkeen tulee puhelu jossa sanoo että kaipaa.. ja pyytää tuleen vierailulle... Kun ei olla pitkään aikaan nähty. Ajatuksia?? Vinkkejä??Hei!
Meillä ihan sama tilanne. Miesystäväni on rapu ja käyttäytyy kun sinun naisystäväsi. Alkuun oli haleja ja lämpöä, nyt vain tunne että hän haluaa minut pitää silti "omanaan", tulee tunne että olen vain joku varaventtiili, parempaakaan hän ei ole vielä löytynyt. On kyllä sanonut ettei löydäkään....mutta hirveintä on että minä alistun tällaiseen pompotukseen. Minä kuitenkin ajattelen että hän vain testaa olenko tosissani. Kerran laitoin hänet kotiinsa kun sitä kyseli ja jankutti, seuraavana päivänä tuli häntä koipien välissä. Hän myös oilisi laittanut minun kotiini ja kun olin menossa, sanoi "tule nyt tänne"....testailua, sanoisin. Hänellä kyllä suuri elämänmuutos menossa ja koen tämän johtuvan siitä ja myös alkoholilla on osuutta asiaan, hänelle ei sovi kirkkaat kuten ei minullekaan....itse olen nousevalta merkiltäni rapu ja nyt ajattelen että olen ollut samanlainen "kylmäkalle" välillä exmiehelleni kun torjuin hänen jatkuvaa läheisyydenkaipuutaan, silloin se ahdisti minua eli nyt saan maistaa omaa lääkettäni. - Katriina29
RapuMiekkonen kirjoitti:
Tämän ketjun keskustelut kuin suoraan mun elämästä..
Olen siis rapu ja niin on myös naiseni... jos hän nyt enää mun on... Meillä on välimatkaa vähän enemmän joten emme siis näe kuin silloin tällöin vkloppuisin. Nyt homma menny siihen että hän ei pahemmin enää ole yhteyksissä, eikä esim. kun pitkästä aikaa näemme edes halaa tervetulotoivotukseksi. Mä ite kaipaan läheisyyttä mutta hän jopa kieltäytyy kun sanon että tuutko kainaloon. Nyt näimme jälleen pitkästä aikaa ja koko homma oli sitä samaa... Ei haleja ei suukkoja.. ennenkuin mä niitä pyydän. Kysyessäni suoraan mitä hän tuntee minua kohtaan sanoo että hellyyttä yms. Ja kun siihen totesin että miksei sit näytä sitä sanoo vaan että rapu on rapu.... Kun kysyn suoraan että haluaako eroa, sanoo vaan että kyllä hän sit sanoo suoraan jos sitä haluais...
Reissuja suunnittelee kamunsa kanssa.. ja tulevana vkloppunakin siis sellaiselle menossa ( toiselle paikkakunnalle.. mut ei kuitenkaan tänne missä mä asun). Kyllähän mulla järki sanoo että pitäis vetää loppuuun koko homma.. mut ne tunteet kun ovat vielä pelissä... Mahtaako olla siis niin että minua vaan roikotetaan.. odotellessa sen sopivamman tuloa, vai voiko olla tosiaan noin vaikee rapu??
Muistan että alussa hän kyllä helli ja hali... ja suurin muutos tosiaan käytöksessä on noiden pois jääminen.
Samaa osaa muuten tämäkin.. siis vinkkailee silloin tällöin joistain miehistä tyyliin.. se soitti ja pyysi kapakkaan.. jne.. mä en jaksa niistä silleen vetää herneitä.. oon kyllä jonkin verran mustis.. mut enempi sisäisesti... en siis niistä saa riitoja aikaan.
Niin.. ja tää sit välillä soittaa sit taas niin hempeitä puheluja kuitenkin.. esim. kahden viikon hiljaisuuden jälkeen tulee puhelu jossa sanoo että kaipaa.. ja pyytää tuleen vierailulle... Kun ei olla pitkään aikaan nähty. Ajatuksia?? Vinkkejä??voin sanoa, että jos itse puhun toisista miehistä tuohon tyyliin niin yritän saada miestä mustasukkaiseksi ja katsoa minkälaisen reaktion se hänessä herättää. eli tyyliin "on muutakin vientiä kun sinä":). Mutta muuten naisesi käytös kuulostaa aika "kylmältä kyydiltä", varsinkin jos itse toivot paljon enemmän. Muistan itsekin miten suorastaan näivetyin rakkauden nälästä, jos ilmaisin että haluan huomiota jne niin rapumies suorastaan huusi että enkö tajua ettei hän tiedä mitä minusta haluaa. Tajusin kyllä, sillä minusta tuntui että kaikki muut naiset maailmassa (varsinkin hänen ex-tyttöystävänsä) ovat olleet paljon parempia kuin minä ja että en ollut minkään arvoinen. Ja että olin todella vain välivaihe että hän etsii koko ajan jotain parempaa.
En voi muuta neuvoa kun että sinä itse tiedät omat rajasi ja mitä siedät, mitä et. Yritä jutella asiasta (jonka olet jo varmaan tehnytkin) ja jos ei edelleenkään mitään tulosta niin ei ole muita vaihtoehtoja. Itsekin tunsin olevani kauan kynnysmattona ja viimein pohdin onko todellinen rakkaus tällaista. totesin että ei ollut. - RapuMiekkonen
RapuMiekkonen kirjoitti:
Tämän ketjun keskustelut kuin suoraan mun elämästä..
Olen siis rapu ja niin on myös naiseni... jos hän nyt enää mun on... Meillä on välimatkaa vähän enemmän joten emme siis näe kuin silloin tällöin vkloppuisin. Nyt homma menny siihen että hän ei pahemmin enää ole yhteyksissä, eikä esim. kun pitkästä aikaa näemme edes halaa tervetulotoivotukseksi. Mä ite kaipaan läheisyyttä mutta hän jopa kieltäytyy kun sanon että tuutko kainaloon. Nyt näimme jälleen pitkästä aikaa ja koko homma oli sitä samaa... Ei haleja ei suukkoja.. ennenkuin mä niitä pyydän. Kysyessäni suoraan mitä hän tuntee minua kohtaan sanoo että hellyyttä yms. Ja kun siihen totesin että miksei sit näytä sitä sanoo vaan että rapu on rapu.... Kun kysyn suoraan että haluaako eroa, sanoo vaan että kyllä hän sit sanoo suoraan jos sitä haluais...
Reissuja suunnittelee kamunsa kanssa.. ja tulevana vkloppunakin siis sellaiselle menossa ( toiselle paikkakunnalle.. mut ei kuitenkaan tänne missä mä asun). Kyllähän mulla järki sanoo että pitäis vetää loppuuun koko homma.. mut ne tunteet kun ovat vielä pelissä... Mahtaako olla siis niin että minua vaan roikotetaan.. odotellessa sen sopivamman tuloa, vai voiko olla tosiaan noin vaikee rapu??
Muistan että alussa hän kyllä helli ja hali... ja suurin muutos tosiaan käytöksessä on noiden pois jääminen.
Samaa osaa muuten tämäkin.. siis vinkkailee silloin tällöin joistain miehistä tyyliin.. se soitti ja pyysi kapakkaan.. jne.. mä en jaksa niistä silleen vetää herneitä.. oon kyllä jonkin verran mustis.. mut enempi sisäisesti... en siis niistä saa riitoja aikaan.
Niin.. ja tää sit välillä soittaa sit taas niin hempeitä puheluja kuitenkin.. esim. kahden viikon hiljaisuuden jälkeen tulee puhelu jossa sanoo että kaipaa.. ja pyytää tuleen vierailulle... Kun ei olla pitkään aikaan nähty. Ajatuksia?? Vinkkejä??Kiitos teille molemmille vastauksesta.
Vesimiesnainen, sanoit kyllä aika sattuvasti tuon kylmäkalle jutun. Nimittäin muistan että jossain välissä tämä ystävättäreni sanoi hänen exänsä sanoneen hänelle hänen olevan kylmänainen... Silloin sitä ihmettelin kovasti, mut nyt on kyllä tosiaan tullu ihan sama ajatus minunkin mieleen.
Samoin sanoit siitä läheisyyden kaipuusta... tämä sanoi mulle aikoinaan kun aloimme seurustella ettei hän ole tottunut sellaiseen hellyyteen mitä mä hänelle tarjoilen.. Voi tosiaan sit olla että hän on nyt palailemassa "normaaliin" olotilaansa, nyt kun uutuuden viehätys alkaa pikkuhiljaa hiipua. Tämä muistaa vielä välillä korostaa sitä ettei ala millekkään jos mä yritän "pakottaa" hänet johonkin kaavaan... mitä seikkaa siltä olen ihmetellen kysellytkin.. mun tapana kun ei ole vetää mitään "rajoja" yhteis eloon.. no ne tavalliset normit.. jos vehtaat muiden kanssa niin se on loppu.
Katriina 29 Sinulta haluaisin sit tietää miten sä sit reagoit siihen miehesi mustasukkaisuuteen... siis kun pistät pikku kokeen ja mies ei ookkaan mustis niin miten asian sitten otat?? Tää rapunainen on nimittäin sanonu joskus että hän ei ole yhtään mustis eikä voi sietää sellaista kumppaniltakaan.. että ex-suhteessa oli sitä laatua jo ihan riittämiin. Mun exä oli kanssa totaalisen mustis joten itekkään en sitä mustasukkaisuutta suhteeseen halua.. kun tiedän että se pilaa hyvänkin suhteen.
Niin ja tämä nainen kun on juuri niitä ihmisiä ettei pahemmin ala jutteleen.. vaikka kuinka tivaan asioita hän vaan ohittaa ne yleensä toteamuksella.. rapu on aina rapu... Elikkä asioista on yritetty jutella, mut ne vaan päättyy siihen kun en enää jaksa "halkoa hiuksia" ja tivata samaa asiaa uudelleen ja uudelleen.. Välillä jo mietin että olenko suhteessa 14v enkä 40v naisen kanssa, kun ei asioista osaa puhua kuten aikuiset yleensä. Joo kynnysmattona tosiaan... Siis kaikkineen tuo mitä sanoitte vahvisti vaan mun omia tuntoja ja se että oma minäkuva kyllä kärsii.. kun tuntuu ettei ole minkään arvoinen. No olen kyllä jo jonkin aikaa sitä "luopumis" työtä tehny... voi olla että vielä ennen kesää saan loput rakkauden rippeet nujerrettua ja pääsen sit irti tästä suhteesta. - Katriina29
RapuMiekkonen kirjoitti:
Kiitos teille molemmille vastauksesta.
Vesimiesnainen, sanoit kyllä aika sattuvasti tuon kylmäkalle jutun. Nimittäin muistan että jossain välissä tämä ystävättäreni sanoi hänen exänsä sanoneen hänelle hänen olevan kylmänainen... Silloin sitä ihmettelin kovasti, mut nyt on kyllä tosiaan tullu ihan sama ajatus minunkin mieleen.
Samoin sanoit siitä läheisyyden kaipuusta... tämä sanoi mulle aikoinaan kun aloimme seurustella ettei hän ole tottunut sellaiseen hellyyteen mitä mä hänelle tarjoilen.. Voi tosiaan sit olla että hän on nyt palailemassa "normaaliin" olotilaansa, nyt kun uutuuden viehätys alkaa pikkuhiljaa hiipua. Tämä muistaa vielä välillä korostaa sitä ettei ala millekkään jos mä yritän "pakottaa" hänet johonkin kaavaan... mitä seikkaa siltä olen ihmetellen kysellytkin.. mun tapana kun ei ole vetää mitään "rajoja" yhteis eloon.. no ne tavalliset normit.. jos vehtaat muiden kanssa niin se on loppu.
Katriina 29 Sinulta haluaisin sit tietää miten sä sit reagoit siihen miehesi mustasukkaisuuteen... siis kun pistät pikku kokeen ja mies ei ookkaan mustis niin miten asian sitten otat?? Tää rapunainen on nimittäin sanonu joskus että hän ei ole yhtään mustis eikä voi sietää sellaista kumppaniltakaan.. että ex-suhteessa oli sitä laatua jo ihan riittämiin. Mun exä oli kanssa totaalisen mustis joten itekkään en sitä mustasukkaisuutta suhteeseen halua.. kun tiedän että se pilaa hyvänkin suhteen.
Niin ja tämä nainen kun on juuri niitä ihmisiä ettei pahemmin ala jutteleen.. vaikka kuinka tivaan asioita hän vaan ohittaa ne yleensä toteamuksella.. rapu on aina rapu... Elikkä asioista on yritetty jutella, mut ne vaan päättyy siihen kun en enää jaksa "halkoa hiuksia" ja tivata samaa asiaa uudelleen ja uudelleen.. Välillä jo mietin että olenko suhteessa 14v enkä 40v naisen kanssa, kun ei asioista osaa puhua kuten aikuiset yleensä. Joo kynnysmattona tosiaan... Siis kaikkineen tuo mitä sanoitte vahvisti vaan mun omia tuntoja ja se että oma minäkuva kyllä kärsii.. kun tuntuu ettei ole minkään arvoinen. No olen kyllä jo jonkin aikaa sitä "luopumis" työtä tehny... voi olla että vielä ennen kesää saan loput rakkauden rippeet nujerrettua ja pääsen sit irti tästä suhteesta.Tosirapu on mustasukkanen jollain tasolla, kuten itsekin sanoit aiemmin että et ehkä näytä sitä mutta sisimmässä kumminkin. Kyllä sen huomaa toisen puheesta tai eleistä jos toinen on yhtään mustasukkainen, jos ei ole pätkääkään niin on joko todella kylmä ihminen tai sitten ei välitä toisesta piirun vertaa. Eli jos toinen ei ole yhtään mustasukkainen niin otan sen kyllä niin ettei hän välitä tosissaan, eri asia tietysti jos ollaan oltu yhdessä ikuisuus, silloin toiseen luottaa jo ihan toisella tavalla.
Jos silloinen rapumieheni osoitti mustasukkaisuutta niin tottakai se hiveli itsetuntoa. Vaikka eleet kertoivat sen niin hän saattoi sen heti sanallisesti kumota, yritä siinä nyt ottaa sitten selvää!
Juttelusta vielä, itsekin olen todella huono siinä hommassa, sillä pelkään hysteerisesti että saan ns. kylmää vettä niskaan. Jos olo on turvallinen niin sitten voin puhua asioista, mutta aikoinaan en kyennyt kunnolla juttelemaan hänen kanssaan, sillä sieltä tuli taatusti heti takasin erittäin latistavaa tekstiä ja hänen ilmeensä jo kertoi kaiken. Todella mukavaa kuulla ettei hän tiennyt mitä minusta haluaa vai haluaako yhtään mitään!! Se ei ainakaan lisännyt minun jutteluhaluani, olin aina aivan lukossa.
Mäkin tein luopumistyötä todella kauan, muistan aina kuinka sanoin kavereilleni että jos todella tietäisin ettei meistä ikipäivänä tulisi mitään ja en tykkäisi hänestä, niin jättäisin hänet oitis. Ja kestin ja kestin, kunnes hän sitten löysi toisen naisen vaikka olimme sopineet että "odottelemme parempia aikoja". Silloin sisu kuohahti viimeisen kerran, sillä hän olisi halunnut vielä silti kaveerata kanssani! Ja minun olisi pitänyt katsella niiden kuhertelua, toisaalta olla samalla varalle jos ne oiskin eronnu.. Mä olin niin latistettu, että ei kyllä tee mieli seurustella kenenkään kanssa. Mutta silti en ole katunut päivääkään sen jälkeen kun sanoin itseni irti koko touhusta. - -rapum-
Katriina29 kirjoitti:
Tosirapu on mustasukkanen jollain tasolla, kuten itsekin sanoit aiemmin että et ehkä näytä sitä mutta sisimmässä kumminkin. Kyllä sen huomaa toisen puheesta tai eleistä jos toinen on yhtään mustasukkainen, jos ei ole pätkääkään niin on joko todella kylmä ihminen tai sitten ei välitä toisesta piirun vertaa. Eli jos toinen ei ole yhtään mustasukkainen niin otan sen kyllä niin ettei hän välitä tosissaan, eri asia tietysti jos ollaan oltu yhdessä ikuisuus, silloin toiseen luottaa jo ihan toisella tavalla.
Jos silloinen rapumieheni osoitti mustasukkaisuutta niin tottakai se hiveli itsetuntoa. Vaikka eleet kertoivat sen niin hän saattoi sen heti sanallisesti kumota, yritä siinä nyt ottaa sitten selvää!
Juttelusta vielä, itsekin olen todella huono siinä hommassa, sillä pelkään hysteerisesti että saan ns. kylmää vettä niskaan. Jos olo on turvallinen niin sitten voin puhua asioista, mutta aikoinaan en kyennyt kunnolla juttelemaan hänen kanssaan, sillä sieltä tuli taatusti heti takasin erittäin latistavaa tekstiä ja hänen ilmeensä jo kertoi kaiken. Todella mukavaa kuulla ettei hän tiennyt mitä minusta haluaa vai haluaako yhtään mitään!! Se ei ainakaan lisännyt minun jutteluhaluani, olin aina aivan lukossa.
Mäkin tein luopumistyötä todella kauan, muistan aina kuinka sanoin kavereilleni että jos todella tietäisin ettei meistä ikipäivänä tulisi mitään ja en tykkäisi hänestä, niin jättäisin hänet oitis. Ja kestin ja kestin, kunnes hän sitten löysi toisen naisen vaikka olimme sopineet että "odottelemme parempia aikoja". Silloin sisu kuohahti viimeisen kerran, sillä hän olisi halunnut vielä silti kaveerata kanssani! Ja minun olisi pitänyt katsella niiden kuhertelua, toisaalta olla samalla varalle jos ne oiskin eronnu.. Mä olin niin latistettu, että ei kyllä tee mieli seurustella kenenkään kanssa. Mutta silti en ole katunut päivääkään sen jälkeen kun sanoin itseni irti koko touhusta.Vaikka mielenkiintoinen on aihe näin rapumiehenä, niin kerrompa omatkin kokemukseni. Rapumies on vain yhden naisen mies, hän on perusteellinen ja odottaa sitä myös kumppaniltaan. Rapumies antaa huomiota mutta ei antaumuksetta, tarvitaan syy, ellei suhde ole tasapainossa. Siis, kumpikin kumppani kokee olevansa onnellinen tilanteeseensa. Mikäli joku loukkaa rapumiestä, hän loukkaantuu "perusteellisesti". Mielikuva loukanneesta ihmisestä on negatiivinen ja sen korjaaminen on hankala tehtävä. Rapumies voi olla niin määrätietoinen, että turhuuksia ei hänen maailmaansa mahdu. Tosin tällöinkin hän voi ajatella ennempään muita kuin itseään. Tällainen epäitsekkyys voi kääntyä rapua itseään vastaan. Periksiantamattomuus ja ehdottomuus ovat varmaan myös tyypillisiä luonteenpiirteitä, vaikka kompromisseihin rapu joutuu usein taipumaan itsekkäiden ihmisten joukossa.
Mustasukkaisuutta ei tulisi yleistää tietylle horoskooppimerkin alaisuuteen, sillä kaikki siihen ovat taipuvaisia jossain määrin. Samoin puhumattomuus suhteessa kuin suhteessa ajaa suhteen kriisiin. Rapumies vaistoaa toisen tarkoitusperiä varsin vaivattomasti. Jos vetäytyy kuoreen, niin voi olettaa että huomion saamista ei tulekaan pyytettömästi, koskee muitakin kuin rapuihmisiä. Valitettavasti heikot eivät pärjää rapuihmisten kanssa. - RapuMiekkonen
Katriina29 kirjoitti:
Tosirapu on mustasukkanen jollain tasolla, kuten itsekin sanoit aiemmin että et ehkä näytä sitä mutta sisimmässä kumminkin. Kyllä sen huomaa toisen puheesta tai eleistä jos toinen on yhtään mustasukkainen, jos ei ole pätkääkään niin on joko todella kylmä ihminen tai sitten ei välitä toisesta piirun vertaa. Eli jos toinen ei ole yhtään mustasukkainen niin otan sen kyllä niin ettei hän välitä tosissaan, eri asia tietysti jos ollaan oltu yhdessä ikuisuus, silloin toiseen luottaa jo ihan toisella tavalla.
Jos silloinen rapumieheni osoitti mustasukkaisuutta niin tottakai se hiveli itsetuntoa. Vaikka eleet kertoivat sen niin hän saattoi sen heti sanallisesti kumota, yritä siinä nyt ottaa sitten selvää!
Juttelusta vielä, itsekin olen todella huono siinä hommassa, sillä pelkään hysteerisesti että saan ns. kylmää vettä niskaan. Jos olo on turvallinen niin sitten voin puhua asioista, mutta aikoinaan en kyennyt kunnolla juttelemaan hänen kanssaan, sillä sieltä tuli taatusti heti takasin erittäin latistavaa tekstiä ja hänen ilmeensä jo kertoi kaiken. Todella mukavaa kuulla ettei hän tiennyt mitä minusta haluaa vai haluaako yhtään mitään!! Se ei ainakaan lisännyt minun jutteluhaluani, olin aina aivan lukossa.
Mäkin tein luopumistyötä todella kauan, muistan aina kuinka sanoin kavereilleni että jos todella tietäisin ettei meistä ikipäivänä tulisi mitään ja en tykkäisi hänestä, niin jättäisin hänet oitis. Ja kestin ja kestin, kunnes hän sitten löysi toisen naisen vaikka olimme sopineet että "odottelemme parempia aikoja". Silloin sisu kuohahti viimeisen kerran, sillä hän olisi halunnut vielä silti kaveerata kanssani! Ja minun olisi pitänyt katsella niiden kuhertelua, toisaalta olla samalla varalle jos ne oiskin eronnu.. Mä olin niin latistettu, että ei kyllä tee mieli seurustella kenenkään kanssa. Mutta silti en ole katunut päivääkään sen jälkeen kun sanoin itseni irti koko touhusta.Joo kyllä... edelleen puhut kuin mun suulla.... siis jos ei ole mustasukkasuutta.. ei ole tunteitakaan. Kyllä tuokin välillä heittää yllättäviä kysymyksiä... esim. kenen luona olit silloin.. tms.. ja heti perään sanoo et no se on vaan elämää...
Sepä se osaakin olla sit niin hämmentävää, kun toinen sanoo ettei ole mustis ja sit tulee tuollaisia kommentteja, jotka heti perään sit taas kumotaan. Kääk! kyllä menee kohta aivot solmuun noita ajatellessa ja pahinta siinä on se ettei ne miettimällä kummene, pitää vaan taas olla ja odottaa et mitä sydän seuraavaksi sanoo... - vesimiesnaikkoselta
RapuMiekkonen kirjoitti:
Joo kyllä... edelleen puhut kuin mun suulla.... siis jos ei ole mustasukkasuutta.. ei ole tunteitakaan. Kyllä tuokin välillä heittää yllättäviä kysymyksiä... esim. kenen luona olit silloin.. tms.. ja heti perään sanoo et no se on vaan elämää...
Sepä se osaakin olla sit niin hämmentävää, kun toinen sanoo ettei ole mustis ja sit tulee tuollaisia kommentteja, jotka heti perään sit taas kumotaan. Kääk! kyllä menee kohta aivot solmuun noita ajatellessa ja pahinta siinä on se ettei ne miettimällä kummene, pitää vaan taas olla ja odottaa et mitä sydän seuraavaksi sanoo...Ravuistahan sanotaan että ne haluaa saalistaa ja jospa sinä olet liian helppo nakki tuolle rapunaiselle sekä se jos "tuputat" hellyyttä se alkaa ahdistaan häntä kuten minuakin exmieheni kanssa. Mutta nyt tämä rapumiesystäväni on sellainen, jota minä saan jallittaa ja sehän vain lisää mielenkiintoani ja kun hän taas huomaa, että minä olen hänestä kiinnostunut se latistaakin häntä jos hänkin on sellainen että haluaa saalistaa.....ja sen olen kyllä huomannutkin, mutta miten minä nyt esittäisin kylmää kun käyn kuumana kun mikäkin papupata....kyllä minun täytyy sanoa, että monen miehen kanssa olen seurustellut ja naimisissa härän kanssa, mutta erikoisin on kyllä rapu ja nimenomaan tuon takia ettei hänestä ota selvää. Mustasukkaisuudenkin osaa peittää ja sitten se selviää kuitenkin. Meillä on hienoa suhteessa se että puhumme valtavasti ja selvitämme aina epäselvyydet ja minusta se osoittaa, että molemmat haluamme katsoa mihin tämä vie, vetovoima on valtava.
- RapuMiekkonen
vesimiesnaikkoselta kirjoitti:
Ravuistahan sanotaan että ne haluaa saalistaa ja jospa sinä olet liian helppo nakki tuolle rapunaiselle sekä se jos "tuputat" hellyyttä se alkaa ahdistaan häntä kuten minuakin exmieheni kanssa. Mutta nyt tämä rapumiesystäväni on sellainen, jota minä saan jallittaa ja sehän vain lisää mielenkiintoani ja kun hän taas huomaa, että minä olen hänestä kiinnostunut se latistaakin häntä jos hänkin on sellainen että haluaa saalistaa.....ja sen olen kyllä huomannutkin, mutta miten minä nyt esittäisin kylmää kun käyn kuumana kun mikäkin papupata....kyllä minun täytyy sanoa, että monen miehen kanssa olen seurustellut ja naimisissa härän kanssa, mutta erikoisin on kyllä rapu ja nimenomaan tuon takia ettei hänestä ota selvää. Mustasukkaisuudenkin osaa peittää ja sitten se selviää kuitenkin. Meillä on hienoa suhteessa se että puhumme valtavasti ja selvitämme aina epäselvyydet ja minusta se osoittaa, että molemmat haluamme katsoa mihin tämä vie, vetovoima on valtava.
Taas tosiaan ihan asian ytimeen... Tuon helppous jutun olen jo itekkin huomannu.. jo siis edellisessä suhteessa. Tässä nykyisessäkin sen huomaan että kun en olekkaan "tavoitettavissa" silloin kun hänelle sopii niin kylläpä silloin alkaa puhelin soida ja tulla puhetta ja asiaa... TOTTA.
Sama juttu tuon hellys jutun kanssa.. tiedän että se voi häntä ahdistaa.. etenkin kun kerran sanoo ettei moiseen ole tottunu. On mulla itelläkin ollu samoja fiiliksiä joissain aikaisemmissa suhteissa, ei vaan aina jaksa olla kyljessä kiinni.. mut ne tavallaan eri juttu.. kun asuttiin samaa taloutta.
Tässä nykyisessä tuo välimatka vaan on oiva pakan sekoittaja... siinä menee helpolla ajatukset ristiin ja sekaisin, kun pitkästä aikaa näkee ja on sit "intoa" täynnä...
joo o.. ihan totta.. luulis että kyllä rapu toisen ravun tuntee.. mutta heh.. eipä se vaan ihan niinkään ole kun välillä huomaan ajattelevani että "oonko mäkin sit muka tuommonen??" Piilo mustis... toisinaan niin helposti luettava, mut yleensä silkkaa hepreaa... yksi väärä sana ja toinen vetää herneet... kun loukkaantuu eikä toinen edes tiedä loukanneensa... Hitto että pitikin mennä syntyyn ravuksi... Olis pitäny viivyttää muutamalla viikolla.
Mutta tuota puhetta mä tosiaan kaipaan.. se kun olis niin helppo tapa saada hiertävät ja epäselvät asiat pois mieltä vaivaamasta... Siinä se lie se meidän suurin ongelma. - kalaN
RapuMiekkonen kirjoitti:
Taas tosiaan ihan asian ytimeen... Tuon helppous jutun olen jo itekkin huomannu.. jo siis edellisessä suhteessa. Tässä nykyisessäkin sen huomaan että kun en olekkaan "tavoitettavissa" silloin kun hänelle sopii niin kylläpä silloin alkaa puhelin soida ja tulla puhetta ja asiaa... TOTTA.
Sama juttu tuon hellys jutun kanssa.. tiedän että se voi häntä ahdistaa.. etenkin kun kerran sanoo ettei moiseen ole tottunu. On mulla itelläkin ollu samoja fiiliksiä joissain aikaisemmissa suhteissa, ei vaan aina jaksa olla kyljessä kiinni.. mut ne tavallaan eri juttu.. kun asuttiin samaa taloutta.
Tässä nykyisessä tuo välimatka vaan on oiva pakan sekoittaja... siinä menee helpolla ajatukset ristiin ja sekaisin, kun pitkästä aikaa näkee ja on sit "intoa" täynnä...
joo o.. ihan totta.. luulis että kyllä rapu toisen ravun tuntee.. mutta heh.. eipä se vaan ihan niinkään ole kun välillä huomaan ajattelevani että "oonko mäkin sit muka tuommonen??" Piilo mustis... toisinaan niin helposti luettava, mut yleensä silkkaa hepreaa... yksi väärä sana ja toinen vetää herneet... kun loukkaantuu eikä toinen edes tiedä loukanneensa... Hitto että pitikin mennä syntyyn ravuksi... Olis pitäny viivyttää muutamalla viikolla.
Mutta tuota puhetta mä tosiaan kaipaan.. se kun olis niin helppo tapa saada hiertävät ja epäselvät asiat pois mieltä vaivaamasta... Siinä se lie se meidän suurin ongelma.Pakko hieman kommentoida,, luin näitä teidän juttuja ja välillä hihkuin 'juuri niin' ja välillä ihmettelin suu auki että olenko ollut täällä ennenkin kirjoittamassa. Vai seurusteletteko kaikki minun rapuni kanssa? Eli todella tuttua...
Ravun kuori taitaa olla todella hyvä paikka suojautua ja iskujen saatossa vain kovenee. Jos on siis jo osittain tämä luottamus (ainakin ravun mielestä) mennyt, mitä keinoja?
Odottaa rauhassa ja osoittaa vaan rakkauttaan? Osottaa että se kestää, vaikka ei enää itsestä tuntusi niinkään siltä? Kaikki tuo "ulos sulkeminen" on jo saanut aikaan sen etten niin tunne lämpöisiä tuntemuksia. Ja se että rapu osapuoli on useasti jo sanonut ettei tässä ole mitään järkeä jatkaa,,, jättänyt siis minut jo viisi kertaa puolen vuoden sisään... - jouskari täällä
kalaN kirjoitti:
Pakko hieman kommentoida,, luin näitä teidän juttuja ja välillä hihkuin 'juuri niin' ja välillä ihmettelin suu auki että olenko ollut täällä ennenkin kirjoittamassa. Vai seurusteletteko kaikki minun rapuni kanssa? Eli todella tuttua...
Ravun kuori taitaa olla todella hyvä paikka suojautua ja iskujen saatossa vain kovenee. Jos on siis jo osittain tämä luottamus (ainakin ravun mielestä) mennyt, mitä keinoja?
Odottaa rauhassa ja osoittaa vaan rakkauttaan? Osottaa että se kestää, vaikka ei enää itsestä tuntusi niinkään siltä? Kaikki tuo "ulos sulkeminen" on jo saanut aikaan sen etten niin tunne lämpöisiä tuntemuksia. Ja se että rapu osapuoli on useasti jo sanonut ettei tässä ole mitään järkeä jatkaa,,, jättänyt siis minut jo viisi kertaa puolen vuoden sisään...Niin tuttua tuttua! Rakastin minäkin monta monta vuotta ja tulos on se, että olen aivan loppu. En jaksa enkä halua jatkaa mitään suhdetta, vaikka rakastankin edelleen. En olisi koskaan uskonut, että minä en jossain vaiheessa jaksa, mutta näin on nyt käynyt. Korvienväli ja terveys kärsii, monia vuosia mennyt hukkaan ja lukuisia unettomia öitä takana. Olen itkenyt itkut loppuun ja täysin puutunut.
Älä jää siihen suhteeseen, kuuntele järkeäsi... - leijona täälläkin
kalaN kirjoitti:
Pakko hieman kommentoida,, luin näitä teidän juttuja ja välillä hihkuin 'juuri niin' ja välillä ihmettelin suu auki että olenko ollut täällä ennenkin kirjoittamassa. Vai seurusteletteko kaikki minun rapuni kanssa? Eli todella tuttua...
Ravun kuori taitaa olla todella hyvä paikka suojautua ja iskujen saatossa vain kovenee. Jos on siis jo osittain tämä luottamus (ainakin ravun mielestä) mennyt, mitä keinoja?
Odottaa rauhassa ja osoittaa vaan rakkauttaan? Osottaa että se kestää, vaikka ei enää itsestä tuntusi niinkään siltä? Kaikki tuo "ulos sulkeminen" on jo saanut aikaan sen etten niin tunne lämpöisiä tuntemuksia. Ja se että rapu osapuoli on useasti jo sanonut ettei tässä ole mitään järkeä jatkaa,,, jättänyt siis minut jo viisi kertaa puolen vuoden sisään...Onko kaikki ravut todellakin noin samanlaisia?Itsekin olen niiiiin monta kertaa kuullut tuon että ei tässä ole enää mitään järkeä,erotaan.Että ei hän jaksa enää.Sitten ei kuitenkaan halua ja vetoaa siihen että suuttuneena saattaa sanoa asioita mitä ei tarkoita. Itse alan jo niin kyllästynyt koko touhuun ja jatkuvaan erolla uhkailuun. Totta se on että ravuista ei vaan saa mitään selvää.
- härkäN
kuulostaa tutulta.. paitsi et mulla ja mun poikaystäväl meni poikki just ton takia.. tajusin vasta jälkeenpäin et olis vaan pitäny puhua asioista enemmän, eikä aina vaan riidellä :( yrittäkää siis puhua asiosta, kyllä se siitä ratkeaa jos molemmat haluaa kovasti jatkaa eikä periksi anneta! onnea teil :)
- kalaN
Kyllä mun ainakin on pakko uskoa että tänne nyt vaan on eksynyt samalaisia tapauksia,, voi tietenkin aiheuttaa joitain luonteenpiirteitä, mutta toisaalta olen seurustellut aivan erilaisenkin rapumiehen kanssa,,
Välillä tuntuu että todella ymmärrän miestäni, vaikka hän ei olekaan paras puhumaan suhde/tunne asioista. Ja kun kerran hänen kanssa haluan ollla, otankin sen tehtäväkseni helpottaa niistä puhumista, niin että nimenomaan vältetään turhat riidat ja ikuinen on/off meno. Tsemppiä vaan muillekin.
Kannattaa muistaa että kolikolla on kaksi puolta,,
- pattitilanteessa
niin, eilen erosin ravustani. ja oli ihan oikea ratkasu ja musta tuntuu että me ollaan parempia kavereina ku rakastavaisina.
- -outo lintu-
niin,onhan ravut ihania mut sit voi kelkka kääntyä yllättäen.itselle kävi näin..seurustelin rapumiehen ka,meillä oli aivan ihanaa.tuntui todella oikeelta tunteelta.yks kaunis ilta hän lähti ja puhelimeen tuli viesti ettei halua olla enään yhdessä vain yksin...ja se yksin olo sitä et joka ilta eri nainen-sain selville nyt jäljestä.hänellä oli ero takana ja lapset kanssa.muutenkin on alkanut paljastua kaikenlaista valhetta,valheita toisen perään..MIKS?en tiiä.ja jos kysyn niin vastaus on et anna olla rauhassa ja yksin,ei halua muuta.en loukannut,ei riidelty,ymmärsin(luulin),hän ei loukannut silloin(nyt kyllä)..TODELLA OUTOO KÄYTÖSTÄ...taitaa olla itte hukassa itseltä..en tiiä,kertokaa muut jos tiedätte..auttais minua jatkamaan matkaa...
- vaakaleijona
Jotenkin tuntuu,että rapua on mahdoton oppia tuntemaan,kun mielialat muuttuu niin usein ja sitten sulkeutuu omaan kuoreensa mököttämään,mutta kukaan muu ei niin saa tehdä.Itsekin olen yrittänyt kovasti ymmärtää rapua,mutta johonkin se raja on vedettävä.
- -outo lintu-
pitäisikö ottaa yhteyttä ja selvittää asiat...antaa olla rauhassa..KERTOKAA HYVÄT RAPUMIEHET??
- kannattaa..
kaikki asiat kannattaa ja pitää selvittää ravun kanssa.
- ISO RAPU
Olen itse Rapu mies, ja mulla on itseasiassa Nousumerkkikin Ravussa. No jokatapauksessa, olen aika yllättynyt siitä, mitä tässä keskustelussa ollaan puhuttu.
Pisimmän suhteeni koin Skorpioni naisen kanssa, ja meillä asetelma oli suurinpiirtein päinvastainen. Hän jaksoi nalkuttaa ja oikutella pienimmistäkin asioista. Riitaa tuli yleensä siksi, että olimme molemmat hyvin itsepäisiä, ja joustamattomia, mutta riidanhakuisuus lähti kyllä useimmiten Skorpioni naisestani. Hän suuttuessaan muuttui aina lapselliseksi kiukkuilijaksi. Yleensä joustamattomuuteni asioissa johtui juuri siitä, etten hänen kiukkuilunsa alettua ainakaan halunnut luopua omista mielipiteistäni. Pääsäntöisesti järkevä keskustelu kuitenkin auttoi tilanteessa.
Itse en ole missään nimessä oikkuilija-tyyppiä. En suutu kovinkaan helposti, mutta jos suutun, niin atomipommi räjähtää, sen voin sanoa huonoksi puolekseni. Tietyn rajan ylittyessä saatan siis suuttua hyvinkin paljon. Mutta tollanen neitimäinen oikkuilu on mun luonteesta hyvin kaukana. Tykkään sanoa kaikki aina hyvin suoraan, koska mielestäni elämä on silloin kaikkein helpointa. Skorpioni naiseni joskus valittikin, että puhun asiat liian suoraan (harvinaista kuulla tollasta Skorpparin suusta). Toisaalta olen siinäkin mielessä epätavallinen Rapu, etten kovinkaan paljo viihdy kotona, vaan vietän aikaa mielummin jossain muualla. Niaseni kanssa oltiin myös koko ajan liikenteessä, ei kotona jaksa nyhjöttää.
Eli tän keskustelun perusteella syntyy kyllä aika yskipuolinen kuva Ravuista, halusin vähän korjata sitä. Itselläni on aina ollut aika hyvä itsetunto, ja luonteen eroavaisuus saattaa johtua esimerkiksi siitä. Tottakai tollasia oikutteleviakin on olemassa (niin kuin yksi kaverini), mutta ohjeena annan, että niille pitää antaa selkeät sävelet jatkosta: "lopeta toi oikkuilu, tai lähden menemään". Oikkuilu ei IKINÄ luo mitään hyvää, oikkuilevalla kaverillani on aina kaikki suhteet menny päin mäntyä. Ja jos Rapu mies ei oikkuiluaan lopeta, niin kannattaa vaan toteuttaa uhkaus ja lähteä menemään, omapahan on vikansa. Kannattaa siis varmistua Rapu miehen tavattuaan, että hän on sinut itsensä kanssa, niin tollasta oikkuilua saattaa olla vähemmän.
Ei muuta kun oikein hauskaa kevään jatkoa kaikille.- -kauris-
hah..nytkin rapu näkee syyn toisessa..eihän itsessä voi vikaa olla ja hänhän se on järkevä keskustelija...tykkää sanoa suoraan oman näkemyksen mutta siihen se näkemys loppuu.miten jos rapu juo ja kyl siin kuka tahansa "naputtaa", vai? no tuo kyl pitää paikkansa, että rapumies sinut itsensä kanssa,se täytyy varmistaa.muuten se on tuota on/off leikkii ja pyörittää montaa naista ettei itsekkään tiedä missä mennään...sit vaan tulee särkyneitä sydämiä.ja yleensä se kolahtaa kyl omaan nilkkaan,vai mitä?
- ISO RAPU
-kauris- kirjoitti:
hah..nytkin rapu näkee syyn toisessa..eihän itsessä voi vikaa olla ja hänhän se on järkevä keskustelija...tykkää sanoa suoraan oman näkemyksen mutta siihen se näkemys loppuu.miten jos rapu juo ja kyl siin kuka tahansa "naputtaa", vai? no tuo kyl pitää paikkansa, että rapumies sinut itsensä kanssa,se täytyy varmistaa.muuten se on tuota on/off leikkii ja pyörittää montaa naista ettei itsekkään tiedä missä mennään...sit vaan tulee särkyneitä sydämiä.ja yleensä se kolahtaa kyl omaan nilkkaan,vai mitä?
Voi kuinka väärässä voitkaan olla. Täytyy olla hyvin yksinkertainen jos luulee, että pelkkä syntymäaika antaa varmasti tietyt huonot ominaisuudet. Eli kaikki kesä- heinäkuun aikana syntyneet miehet ovat samanlaisia? Tuskinpa.
Et tiedä suhteestani yhtään mitään, joten olet _suhteellisen_ heikossa asemassa lähteä arvostelemaan mitään. Se, että lähdet täysin minua tuntematta selittämään millainen muka olen, kertoo mielestäni erittäin huonosta arvostelukyvystä.
En ole ensinnäkään ollenkaan mitään ns on/off -tyyppiä. En ole IKINÄ pyöritellyt useaa naista yhtäaikaa, olen aina ollut uskollinen naiselleni, se on perusperiaatteeni. Tämä kyseinen suhde josta kerroin, päättyi itseasiassa sen takia, että olin itse kylläsynyt Skorpioni-naiseni on/off -mielentilaan. Hän, aina kun ei saanut mitä halusi, alkoi uhata erolla jne. Kuunneltua aikani tätä erolla uhkailua, laitoin suhteen kerrasta poikki, ja niin oli hyvä. Enkä todellakaa ole mikään omaan napaan töljöttäjä, pyrin aina ottamaan muutkin huomioon, vaikka toisinaan olenkin taipuvainen itsepäisyyteen.
Tuntuu hölmöltä selitellä sinulle yhtään mitään, en ole minkäänlaista selitystä velkaa, varsinkin kun olet niin väärässä kun olet. Päätin kuitenkin vastata, jotta ihmiset jotka sokeasti uskovat horoskooppeihin tajuasisvat, että eivät kaikkien ihmisten luonteet määräydy merkkien perusteella. Eivät kaikki Ravut ole niitä "oikkuilijoita". - gabriel6t
ISO RAPU kirjoitti:
Voi kuinka väärässä voitkaan olla. Täytyy olla hyvin yksinkertainen jos luulee, että pelkkä syntymäaika antaa varmasti tietyt huonot ominaisuudet. Eli kaikki kesä- heinäkuun aikana syntyneet miehet ovat samanlaisia? Tuskinpa.
Et tiedä suhteestani yhtään mitään, joten olet _suhteellisen_ heikossa asemassa lähteä arvostelemaan mitään. Se, että lähdet täysin minua tuntematta selittämään millainen muka olen, kertoo mielestäni erittäin huonosta arvostelukyvystä.
En ole ensinnäkään ollenkaan mitään ns on/off -tyyppiä. En ole IKINÄ pyöritellyt useaa naista yhtäaikaa, olen aina ollut uskollinen naiselleni, se on perusperiaatteeni. Tämä kyseinen suhde josta kerroin, päättyi itseasiassa sen takia, että olin itse kylläsynyt Skorpioni-naiseni on/off -mielentilaan. Hän, aina kun ei saanut mitä halusi, alkoi uhata erolla jne. Kuunneltua aikani tätä erolla uhkailua, laitoin suhteen kerrasta poikki, ja niin oli hyvä. Enkä todellakaa ole mikään omaan napaan töljöttäjä, pyrin aina ottamaan muutkin huomioon, vaikka toisinaan olenkin taipuvainen itsepäisyyteen.
Tuntuu hölmöltä selitellä sinulle yhtään mitään, en ole minkäänlaista selitystä velkaa, varsinkin kun olet niin väärässä kun olet. Päätin kuitenkin vastata, jotta ihmiset jotka sokeasti uskovat horoskooppeihin tajuasisvat, että eivät kaikkien ihmisten luonteet määräydy merkkien perusteella. Eivät kaikki Ravut ole niitä "oikkuilijoita".olen kans rapu ja kertomus pitää paikkaa. itse olen täysin uskollinen yhden naisen mies. ja aina otan toisen ensin huomioon,kuin itseni! skorpioni nainen on mullakin. ne vasta oikkuja on!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Finlayson Tom of Finland tuotteineen ajautumassa konkurssiin
Takavuosina kotimainen lakana- ja pyyhevalmistaja Finlayson teki jättimäisiä voittoja, myymällä alastomien gay-miesten k1392875Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta
Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi262417- 1352008
Suhde varattuun, kuinka saa tunteet katoamaan
Kuinka unohtaa ihminen johon olet tulen palavasti ihastunut/rakastunut, varsinkin jos olet varattu tai kohteesi on vara1341583Mies millä tasolla sun kiinnostus oli?
Mitä musta halusit/hait? Nyt kun kaikki on ohi, ei ole mitään menetettävää enää...831377- 331213
- 1001161
Lubondaksentiellä taitaa huomenna tyssätä!
Nyt TAX-1 hakee kolmatta kertaa poikkeuslupaa venevajan muuttamiseksi kesäasuntoon! Sari Paljakka ehdottaa lautakunnalle21049Nainen, jos kiinnostaa niin miksi ihmeessä
et kirjoita tänne jotain tunnistettavaa? On niin paljon eri mahdollisuuksia ottaa esille yksityiskohtia menneestä ajasta601032Minua särkee puolestasi
Kirjoitan kahdelle naiselle tämän, koska molemmat jouduitte saman kokemaan. Minun itsehillintäni petti ja sinä jouduit50990