onko muita jotka kärsivät samasta vaivasta?tämä on vaivannut minua jjo hieman yli vuoden,söin cipralexia ja xanoria sitten n.3kuukautta sitten oloni tuntui hyvältä joten päätin lopettaa lääkityksen!nytten alkoi ahdistus uudelleen viikon verran haukkonut happee kun tuntuu että rintakehästäni joku painaa,ylä selkä ja niskatkin alkoi tass vaivaamaan johtunee jännityksestä...tuntuu kuin kurkussani olisi joku möykky!kääkärissä kävin eilen uusimassa cipralexin ja xanoorin!mietinkin tässä alottaisinko vai en..
hypokondria
mie vaan
17
6970
Vastaukset
- vaiva siellä ja pelko täällä
Mulla on ko. vaivaa, alkoi lasten syntymän jälkeen. Kärsin voimakkaista sairauspeloista, vaikka päällisin puolin olenkin ns. normaali ihminen. Olen kärsinyt erilaisista vaivoista noin vuoden ajan, olen pelä
nnyt jos mitä. Viime aikoina olen ollut niin ahdistunut, että maha on koko ajan ripulilla, herään öisin tuskaisuuteen, pelkoa siitä ja tästä. Tarkkailen koko ajan kaikkia orieita ja näpelöin kroppaa ( onko tämä patti ollut tässä, onkohan mulla se tai tämä ....). Tää on ihan hirveetä. Olen äitiyslomalla ja tuntuu, että seinät kaatuu päälle tän luulotautisuuden kanssa. Olen käynyt noin kuukausi sitten lääkärissä viimeksi, silloin oli kammo melanoomasta ja aina olis joku, minkä takia tarttis käydä eli ei se lääkärissä ramppaaminen auta tähän ahdistukseen kuin hetkeksi, ahdistus kyllä löytää uuden kohteen. ELi nyt olen päättänyt vaan olla välittämättä, en enää jaksa tätä. EHkä se auttais ?! En tiedä. Minusta tuntuu,e ttä olen ainoa laatuaan tän asian suhteen. - vaiva siellä pelko täällä
...että mulla myös ollut tunnetta, että kurkussa painaa joku. Kun oikein tarkkailee, ni tuntuu, että ei saa happea, kuolee, kaikki hajoaa. OIkein tyypillistä. Kun vähän on kurkku kipeä, ni ajattelen, että siellä on kurkkusyöpä ( en edes polta yms eli tosi realistinen vaihtoehto). Mhassa on oireita kun jännittää ja ahdistaa ( vatsasyöpä?). Tää on sairasta!!! Auttoko sulla zanorit siten, että oireet hävisi ja oli suht rauhallinen olo?
- alottaja
minulla myös alkoi tämä tokan lapseni synnyttyä loppu vuodesta 2005..tämä vuosi on ollut todella kamala koko perheelle minulla on myös vanhempi lapsi 4vuotias! kyllä xanor auttaa sillä hetkellä kun se suurin pelko tulee jostain sauraudesta,itse otan nimen omaan iltaisin kun menen nukkumaan että sais unenpäästä kiinni ja yökin sujuu paremmin!oli ihanaa löytää kohtalotoveri!minä poltan ja juuri sen takia pelkään keuhko syöpää,,noin puoli vuotta sitten minusta otettiin keuhkokuva!sielä ei ollut mitään!mutta ajattelen että lääkäri ei ole katsonut kunnolla ja nyttemmin alkanut ajattelemaan että jollei sillon ollutkaan niin nyt ainakin on..keuhkoja on kuunneltu vähän väliä lääkärissä ja siinäkään ei mitään erikoista ole tullut. minkä ikäinen olet?
- jatkuu
alottaja kirjoitti:
minulla myös alkoi tämä tokan lapseni synnyttyä loppu vuodesta 2005..tämä vuosi on ollut todella kamala koko perheelle minulla on myös vanhempi lapsi 4vuotias! kyllä xanor auttaa sillä hetkellä kun se suurin pelko tulee jostain sauraudesta,itse otan nimen omaan iltaisin kun menen nukkumaan että sais unenpäästä kiinni ja yökin sujuu paremmin!oli ihanaa löytää kohtalotoveri!minä poltan ja juuri sen takia pelkään keuhko syöpää,,noin puoli vuotta sitten minusta otettiin keuhkokuva!sielä ei ollut mitään!mutta ajattelen että lääkäri ei ole katsonut kunnolla ja nyttemmin alkanut ajattelemaan että jollei sillon ollutkaan niin nyt ainakin on..keuhkoja on kuunneltu vähän väliä lääkärissä ja siinäkään ei mitään erikoista ole tullut. minkä ikäinen olet?
lisäystä vielä! minä olen todella monta kertaa päättänyt olla välittämättä,mutta pakko ajatukset vievät voiton joka kerta!cipralex on myös ollut minulla hyvä lääke,tietysti vie aikaa että se lähtee tehoamaan minulla n.2kk siks nyt ottaakin päähän että lopetin kun ajattelin että voin hyvin(se oli lääkkeen ansiota)..suosittelen sinua käymään lääkärillä ja kertoon vaivoistasi!tämä ei ole leikin asia,minä ainakin lopulta väsyin niin että en enään jaksanut mitään! minkä ikäisiä lapsesi ovat?
- vaivainen
jatkuu kirjoitti:
lisäystä vielä! minä olen todella monta kertaa päättänyt olla välittämättä,mutta pakko ajatukset vievät voiton joka kerta!cipralex on myös ollut minulla hyvä lääke,tietysti vie aikaa että se lähtee tehoamaan minulla n.2kk siks nyt ottaakin päähän että lopetin kun ajattelin että voin hyvin(se oli lääkkeen ansiota)..suosittelen sinua käymään lääkärillä ja kertoon vaivoistasi!tämä ei ole leikin asia,minä ainakin lopulta väsyin niin että en enään jaksanut mitään! minkä ikäisiä lapsesi ovat?
Mulla on ihan pieniä lapsia kolme. Olen 70-l alussa syntynyt.
Miten miehesi suhtautuu tuohon? Meillä mies on ns. ihan kypsä, hän ei tajua ollenkaan tätä juttua, hermot menee häneltä ihan täysin. Hänellä ei mitään tällaista eikä käy lääkärissä vaikka olisi aihettakin. Eli tavallaan tässä on aika yksin.
Kyllä mullakin noi pakkoajatukset ( mä vielä käyn kerran lukemassa netistä siitä tai tästä oireesta tms) vie voiton. Nyt se vaan jotenkin pitäs päättää, että ei enää tee sitä, vaikka miten tekis mieli.
Se on muuten jännä, että joskus tää unohtuu, jos on jotain muuta. Toisalta joskus seurassakin sitä on omissa sairauspeloissaan ja miettii vaan omia juttujaan.
Kellään mun tutulla ei oo tällaista, ei kukaan pelkää jotain syöpää tai muuta tai ajattele sellaista koko ajan. VAikka ihmisillä ois oireita yms, ni ei ne yleensä ajattele aina pahinta joka asian suhteen. Tää ei tosiaan oo normaalia.
Mulla on ollut nuorempana masennusta, joten jotenkin pelottaa, että onko tää taas menoa siihen suuntaan. Tiedä häntä. - jatkoa
vaivainen kirjoitti:
Mulla on ihan pieniä lapsia kolme. Olen 70-l alussa syntynyt.
Miten miehesi suhtautuu tuohon? Meillä mies on ns. ihan kypsä, hän ei tajua ollenkaan tätä juttua, hermot menee häneltä ihan täysin. Hänellä ei mitään tällaista eikä käy lääkärissä vaikka olisi aihettakin. Eli tavallaan tässä on aika yksin.
Kyllä mullakin noi pakkoajatukset ( mä vielä käyn kerran lukemassa netistä siitä tai tästä oireesta tms) vie voiton. Nyt se vaan jotenkin pitäs päättää, että ei enää tee sitä, vaikka miten tekis mieli.
Se on muuten jännä, että joskus tää unohtuu, jos on jotain muuta. Toisalta joskus seurassakin sitä on omissa sairauspeloissaan ja miettii vaan omia juttujaan.
Kellään mun tutulla ei oo tällaista, ei kukaan pelkää jotain syöpää tai muuta tai ajattele sellaista koko ajan. VAikka ihmisillä ois oireita yms, ni ei ne yleensä ajattele aina pahinta joka asian suhteen. Tää ei tosiaan oo normaalia.
Mulla on ollut nuorempana masennusta, joten jotenkin pelottaa, että onko tää taas menoa siihen suuntaan. Tiedä häntä.mieheni suhtautuu aika neutraalisti,kun tämä alkoi oli hän huolissaan ja kuskaili lääkäreille ym!mut nyt hän ei oikeen noteeraa koko juttua,kyllä hän joskus kysyy kuinka jaksan mutta ei sen enempää! minä olen vasta 21 vuotias,nuorempana(teini iässä)myös ollut masennusta ja ahdistuneisuutta..ilmeisesti kerran mielenterveys ongelmainen on aina sellainen.oletko koittanut mitään lääkitystä?meillä oli yhdessä kohtaa netti kiinnikin jonkin aikaa että en päässyt tutkimaan "oireita" mutta hetken kuluttua se kaikki meni vaan pahemmax lääkärillä tarvitsi juosta ja kunnon paniikki kohtaukset iski päälle en kyennyt lasteni kanssa olemaan mutta onnex mieheni vanhemmat olivat lähellä!kävin yksityisellä psykiatrilla jonka mieheni tuttava suositteli sanoi parhaaksi jonka tietää.no kyllähän hän asiansa osasi,oikea lääkitys ym.. juttelimme paljon,hän sanoi että tämä sairaus(hypokondria)ei koskaan lähde.. parempia jaksoja on jopa vuosia saatta mennä hyvin ja sitten tämä alkaa taas!minä olen luopunut toivosta ja koitan vaan elää asian kanssa,lääkkeillä oloni helpottaa eikä ne tee minusta eri ihmistä,aluksi ehkä hieman väsytti! olenkin nyt taas miettinyt kun tarvitsisi lääkkeet uusix alottaa että haluanko pelätä näin aina onko tämä elämisen arvoista elämää!?minä tutkin myös lapsiani ja luulen että se ei ole hyväksi heillekkään!koskaan en lapsiani ole kenellekkään yöksi antanut koska pelkää,en jättäisi edes miehelleni! tämä on vaikee mutta joku ulos pääsy tästä olisi oltava!
- äitiläinen
Täällä myös pian vuoden ikäisen lapsen äiti, jolla ihan samanlaisia ongelmia kuin teillä! Pelkään jatkuvasti jotain sairautta, ja heti ensimmäiseksi pelkään pahinta mahdollista. Syöpä on yleisin pelko, ja sydänsairaudet.. Tutkin jatkuvasti itseäni ja lastani, ja jos jotain epäilyttävää on niin heti lääkärille. Tai sitten vaan panikoin, rintakehää alkaa puristamaan, vaikea hengittää... Nämä pelot on alkanut raskauden aikana, silloin myös pelkäsin kaikkea mahdollista.. Olisi mukava jutella tästä enemmänkin, ehkä voitais auttaa toinen toisiamme näissä peloissa?
Tai sitten tulkaa tuonne keskustelupalstalle niin jutellaan siellä? http://p1.foorumi.info/paniikkilaiset/- Hypokondrikko
Hei!
Löysin viestinne, kun googlasin hypokondriasta eli en tiedä oletteko enää linjoilla? No joka tapauksessa täällä yksi kohtalotoveri lisää...olen kärsinyt ko. vaivasta melkein koko elämäni (noin 7-vuotiaasta lähtien), nyt olen 31 vuotias. Vaiva on todellakin tyttäremme syntymän jälkeen pahentunut huomattavasti!! Nimenomaan kuvittelen aina pahinta (syöpä yms) ja tutkin itsenä koko ajan ja valitettavasti myös tyttöä. Nyt olenkin hakenut psykiatrista apua, saa nähdä miten psykoterapia auttaa? Lääkitystä en ole saanut, imetän näes edelleen. Ajoittain on parempia kausia, mutta sitten on taas niitä ihan hirveitä, kuten nyt. Kohtalotovereita kaipaisin! - Hypokondrio2009
Hypokondrikko kirjoitti:
Hei!
Löysin viestinne, kun googlasin hypokondriasta eli en tiedä oletteko enää linjoilla? No joka tapauksessa täällä yksi kohtalotoveri lisää...olen kärsinyt ko. vaivasta melkein koko elämäni (noin 7-vuotiaasta lähtien), nyt olen 31 vuotias. Vaiva on todellakin tyttäremme syntymän jälkeen pahentunut huomattavasti!! Nimenomaan kuvittelen aina pahinta (syöpä yms) ja tutkin itsenä koko ajan ja valitettavasti myös tyttöä. Nyt olenkin hakenut psykiatrista apua, saa nähdä miten psykoterapia auttaa? Lääkitystä en ole saanut, imetän näes edelleen. Ajoittain on parempia kausia, mutta sitten on taas niitä ihan hirveitä, kuten nyt. Kohtalotovereita kaipaisin!Hei!
Olen itse kärsinyt viime syksystä asti aivan hillittömästä sairaudenpelosta. Olin syksyllä todella stressaantunut opiskeluista, töistä ja parisuhteeseen liittyvistä asioista. Oli hengenahdistusta, kuvotusta, keskittymisvaikeuksiaa, sydämentykytystä, pään puutumista ja särkyä... Sitten luin Hesarista veritulpista ja oireeni tietysti vastasivat sellaista omasta mielestäni täydellisesti. Hakeuduin ihan paniikissa YTHS:n terveydenhoitajalle, joka asiantuntevasti rauhoitteli ja antoi heti ajan lääkärille.. Lääkäri teki EKG:n, jotain verikokeita ja passitti fysioteraupeutille.. Sanoi että kaikki ok. Hetken aikaa helpotti kunnes aloin taas selvitellä omin avuin netistä pahoinvoinnin mahdollisia syitä.
Olen vuoroviikoin epäillyt kaikkia mahdollisia syöpiä, MS-tautia, leukemiaa jne. Pahimpia ovat syöpäpelot.. Tunnustelen hysteerisesti imusolmukkeita (painelen niitä varmaan liian kovaa), rintojani, ihoa, omituisia tuntemuksia vatsassa.. Rinnat tuntuvat kauttaaltaan muhkuraisilta, nivustaipeet samoin, rintaan pistää, kylkiin sattuu jos niitä painaa kovaa.. Olen menettänyt melkein täysin todellisuudentajuni näiden oireiden ja pohdintojen kanssa.. Kävin taas muutama viikko sitten lääkärissä joka teetti verikokeita ja papa-kokeen. Käski varata puhelinajan viiden viikon päähän ja sanoi soittavansa jos on jotain hälyyttävää.. Ei ole soittanut, mutta tämä odottaminen on tuskaa. Epäilen lääkäreiden ammattitaitoa ja suhtautumista nuoriin ihmisiin.. Uutena huomiona ovat nämä sisäreisissä ja nivusissa tuntuvat raemaiset nystyrät, selvä lymfooman merkki (kokeilin poikaystäväni reisiä, hänellä on samanlaisia :D)! Kidutan itseäni netin ristiriitaisilla tiedoilla ja poikaystävääni jatkuvilla "kokeile mua tästä, onks tää ihan normaalii?"
Olen käynyt muutaman kerran psykologilla, jossa on tullut ihan mielenkiintoisia pohdintoja henkisen oireiluni syistä. En kuitenkaan enää tässä vaiheessa usko pääseväni eroon tästä kuin ehkä lääkityksellä..
Kohtalotovereita kaivataan! :) - Loputonta(ko)?
Hypokondrio2009 kirjoitti:
Hei!
Olen itse kärsinyt viime syksystä asti aivan hillittömästä sairaudenpelosta. Olin syksyllä todella stressaantunut opiskeluista, töistä ja parisuhteeseen liittyvistä asioista. Oli hengenahdistusta, kuvotusta, keskittymisvaikeuksiaa, sydämentykytystä, pään puutumista ja särkyä... Sitten luin Hesarista veritulpista ja oireeni tietysti vastasivat sellaista omasta mielestäni täydellisesti. Hakeuduin ihan paniikissa YTHS:n terveydenhoitajalle, joka asiantuntevasti rauhoitteli ja antoi heti ajan lääkärille.. Lääkäri teki EKG:n, jotain verikokeita ja passitti fysioteraupeutille.. Sanoi että kaikki ok. Hetken aikaa helpotti kunnes aloin taas selvitellä omin avuin netistä pahoinvoinnin mahdollisia syitä.
Olen vuoroviikoin epäillyt kaikkia mahdollisia syöpiä, MS-tautia, leukemiaa jne. Pahimpia ovat syöpäpelot.. Tunnustelen hysteerisesti imusolmukkeita (painelen niitä varmaan liian kovaa), rintojani, ihoa, omituisia tuntemuksia vatsassa.. Rinnat tuntuvat kauttaaltaan muhkuraisilta, nivustaipeet samoin, rintaan pistää, kylkiin sattuu jos niitä painaa kovaa.. Olen menettänyt melkein täysin todellisuudentajuni näiden oireiden ja pohdintojen kanssa.. Kävin taas muutama viikko sitten lääkärissä joka teetti verikokeita ja papa-kokeen. Käski varata puhelinajan viiden viikon päähän ja sanoi soittavansa jos on jotain hälyyttävää.. Ei ole soittanut, mutta tämä odottaminen on tuskaa. Epäilen lääkäreiden ammattitaitoa ja suhtautumista nuoriin ihmisiin.. Uutena huomiona ovat nämä sisäreisissä ja nivusissa tuntuvat raemaiset nystyrät, selvä lymfooman merkki (kokeilin poikaystäväni reisiä, hänellä on samanlaisia :D)! Kidutan itseäni netin ristiriitaisilla tiedoilla ja poikaystävääni jatkuvilla "kokeile mua tästä, onks tää ihan normaalii?"
Olen käynyt muutaman kerran psykologilla, jossa on tullut ihan mielenkiintoisia pohdintoja henkisen oireiluni syistä. En kuitenkaan enää tässä vaiheessa usko pääseväni eroon tästä kuin ehkä lääkityksellä..
Kohtalotovereita kaivataan! :)Tää on vakava asia, mutta väkisin alkoi naurattaa tuo lause "Kidutan itseäni netin ristiriitaisilla tiedoilla ja poikaystävääni jatkuvilla "kokeile mua tästä, onks tää ihan normaalii?"
Itse teen aivan samoin ja mm.vuosia sitten löysin juuri nuo samat nystyrät jaloista ja ihan hirvee paniikki päälle....huoh.
Pääni puhki oon kyllä miettinyt mistä tää kaikki johtuu. Eihän elämä voi olla pelkkää pelkäämistä?!
Lääkkeitä en enää jaksa kokeilla, koska nyt tuntuu, että on pakko yrittää alkaa muuttamaan omaa asennetta jne. Eli psykoterapiaa aion kokeilla seuraavaksi.
Olis vaan niin helppoo olla ilman tälläistä vaivaa!!!! - H
Hypokondrio2009 kirjoitti:
Hei!
Olen itse kärsinyt viime syksystä asti aivan hillittömästä sairaudenpelosta. Olin syksyllä todella stressaantunut opiskeluista, töistä ja parisuhteeseen liittyvistä asioista. Oli hengenahdistusta, kuvotusta, keskittymisvaikeuksiaa, sydämentykytystä, pään puutumista ja särkyä... Sitten luin Hesarista veritulpista ja oireeni tietysti vastasivat sellaista omasta mielestäni täydellisesti. Hakeuduin ihan paniikissa YTHS:n terveydenhoitajalle, joka asiantuntevasti rauhoitteli ja antoi heti ajan lääkärille.. Lääkäri teki EKG:n, jotain verikokeita ja passitti fysioteraupeutille.. Sanoi että kaikki ok. Hetken aikaa helpotti kunnes aloin taas selvitellä omin avuin netistä pahoinvoinnin mahdollisia syitä.
Olen vuoroviikoin epäillyt kaikkia mahdollisia syöpiä, MS-tautia, leukemiaa jne. Pahimpia ovat syöpäpelot.. Tunnustelen hysteerisesti imusolmukkeita (painelen niitä varmaan liian kovaa), rintojani, ihoa, omituisia tuntemuksia vatsassa.. Rinnat tuntuvat kauttaaltaan muhkuraisilta, nivustaipeet samoin, rintaan pistää, kylkiin sattuu jos niitä painaa kovaa.. Olen menettänyt melkein täysin todellisuudentajuni näiden oireiden ja pohdintojen kanssa.. Kävin taas muutama viikko sitten lääkärissä joka teetti verikokeita ja papa-kokeen. Käski varata puhelinajan viiden viikon päähän ja sanoi soittavansa jos on jotain hälyyttävää.. Ei ole soittanut, mutta tämä odottaminen on tuskaa. Epäilen lääkäreiden ammattitaitoa ja suhtautumista nuoriin ihmisiin.. Uutena huomiona ovat nämä sisäreisissä ja nivusissa tuntuvat raemaiset nystyrät, selvä lymfooman merkki (kokeilin poikaystäväni reisiä, hänellä on samanlaisia :D)! Kidutan itseäni netin ristiriitaisilla tiedoilla ja poikaystävääni jatkuvilla "kokeile mua tästä, onks tää ihan normaalii?"
Olen käynyt muutaman kerran psykologilla, jossa on tullut ihan mielenkiintoisia pohdintoja henkisen oireiluni syistä. En kuitenkaan enää tässä vaiheessa usko pääseväni eroon tästä kuin ehkä lääkityksellä..
Kohtalotovereita kaivataan! :)Oliskohan sisäreiden raemaiset nystyt kenties selluliittia?!
- hypokondrinen siiili
Tänäänkin meni pari tuntia hukkaan, kun pelkäsin vasemman silmäni menevän sokeaksi. Muita vakitauteja on MS, borreoloosi, aivohalvaus, aivoja syövät sienitaudit (en ole edes viitsinyt tarkistaa löytyykö sellaisia oikeasti) ja aivokasvaimet. Melko lailla hermoston toimintaan liittyvät kaikki pelkoni. Olisi mukava joskus pelätä vaikka sikainfluenssaa.
- Paniikkipalvelu
niin helpottaa alle puolessa vuodessa.
- Hölmö taas
Paniikkipalvelu kirjoitti:
niin helpottaa alle puolessa vuodessa.
Terve sielunveljet ja sisaret...
Aika tuttua on.
Nyt kuitenkin olen päässyt tasolle että sivuutan asian jos tulee mieleen. Kropan tutkiminen vähentynyt minimiin ja samalla "oireet".
Mutta sydän pomppailee ja verenpaine on vähän koholla kun hermoillut niin pitkään. Jospa tämä tästä taas suttaantuu. Netin tutkimisen olen heittänyt pois ja se oli suuri parannus. Kun yhdistelee "tietoa" sieltä omaan "oirekuvaan" niin KAIKKI täsmää...
No helpotti vähän kun sai purkaa tuntoja tähän. - Puppura
Hölmö taas kirjoitti:
Terve sielunveljet ja sisaret...
Aika tuttua on.
Nyt kuitenkin olen päässyt tasolle että sivuutan asian jos tulee mieleen. Kropan tutkiminen vähentynyt minimiin ja samalla "oireet".
Mutta sydän pomppailee ja verenpaine on vähän koholla kun hermoillut niin pitkään. Jospa tämä tästä taas suttaantuu. Netin tutkimisen olen heittänyt pois ja se oli suuri parannus. Kun yhdistelee "tietoa" sieltä omaan "oirekuvaan" niin KAIKKI täsmää...
No helpotti vähän kun sai purkaa tuntoja tähän.Täällä tuttu ilmiö toi hypokondria. Oon jopa sitä kyllä googletellut, ja kertoili että on lääke-ja hoitotieteen opiskelijoiden "ammattitauti", ryhmään johon siis itsekin kuulun.
Aluksi pelkäsin myös pääpiirteittäin monia eri sairauksia. "Suosikkeina" oli imusolmukesyöpä, MS jne. Kun kaulalta löytyi patti toissa kesänä, niin siitähän sitten riemu ratkesi. Kävin patista lääkärillä, käynnin pituus oli noin 5 minuuttia... Käynnin jälkeen pisti hieman hävettämään, mutta olin tosissani monet itkut tämän takia itkenyt ja murehtinut aivot pellolle.
Nyt, opiskeluiden edetessä ja sairauksien tarkempien oire-syy-seuraus-suhteiden tajuaminen on saanut minut hieman rajaamaan pelättäviä tauteja. Suosikikseni on nyt kohonnut Crohnin tauti, jota oikeasti pelkään ja mietiskelen, googlettelen aina kun on muuta murhetta tai stressiä. Välillä toi asia unohtuu, ja välillä taas nousee pintaan.
Syy, miksi Crohnin tautia pelkään, johtunee varmaan siitä että reagoin vatsallani lähes kaikkeen. Viime vuoden loppupuolella vatsani sanoi ilmeisesti jonkun tenän, josta seurasi erinäisiä, melko "laimeita" oireita. No, koska ne jatkuivat niin päätin mennä lääkäriin, jossa otettiin verikokeet (jotka osoittautui priimaksi) sekä ulostenäytteet. Ulostenäyte paljasti että tulehdusarvo oli noin 40 "pykälää" viitearvon ylärajoilla, josta sitten tottakai perse repes. Toki, kyllähän tällä googletusmäärällä oli tiedossa että Crohnin taudissa tuo arvo nousee hippasen enemmän kuin 40, esimerkiksi 500. Se ei kuitenkaan pahemmin lohduttanut, vaikka lääkäri myös mainitsi että oireeni eivät ole tyypilliset ko. taudille. No, tämä puhelinkeskustelu kuitenkin rauhoitti mieltäni, ja koska sain kuituvalmisteilla vatsani jälleen normitoimintaan, asia jäi unholaan normiarjen alle.
Nyt sitten tuo prkln pelko on taas nousemassa pintaan, joka puolestaan saa vatsan sekaisin.... joka puolestaan saa pelkäämään lisää :) Tää on vaan niin jotenkin huvittavaa, että itse tietää tavallaan pelkäävänsä turhaa, MUTTA mitä jos ei pelkääkään turhaa. Ja sitten on ajoittain niitä hetkiä kun ottaa järjen käteen ja päättää olla murehtimatta kun mitään vakavia kiputiloja ei ole, normaaleja mahan nipistyksiä tms.
Oon huomannut, että muhun vaikuttaa hirveesti se, jos normi arki poikkeaa tavallisesta jotenkin, on stressaantunut tai murheita jostain elämän muista osa-alueista. Sillon usein alkaa murehtimaan myös omia tauteja ja plaaplaa.
Kiva, että täältä löytyy samanlaisia "hulluja", kuin itsekin ;D oli pakko googlettaa jälleen ttää hypokondriaa, koko päivän täällä itsekseni googletellut että mistähän hengenahdistus voi johtua.... No, alhaisesta hemoglobiinista, joka on Crohnin oire! Ei tsiisus mä sanon! :D Hb kuitenkin testattiin toukokuussa arvoilla 145. Mutta onhan se siitä voinut laskea kesän aikana. Juu-u.
Kirjotelkaahan samanhenkiset tänne, voimme turvautua toisiimme ja tarvittaessa aivopestä terveille raiteille! - m.
Puppura kirjoitti:
Täällä tuttu ilmiö toi hypokondria. Oon jopa sitä kyllä googletellut, ja kertoili että on lääke-ja hoitotieteen opiskelijoiden "ammattitauti", ryhmään johon siis itsekin kuulun.
Aluksi pelkäsin myös pääpiirteittäin monia eri sairauksia. "Suosikkeina" oli imusolmukesyöpä, MS jne. Kun kaulalta löytyi patti toissa kesänä, niin siitähän sitten riemu ratkesi. Kävin patista lääkärillä, käynnin pituus oli noin 5 minuuttia... Käynnin jälkeen pisti hieman hävettämään, mutta olin tosissani monet itkut tämän takia itkenyt ja murehtinut aivot pellolle.
Nyt, opiskeluiden edetessä ja sairauksien tarkempien oire-syy-seuraus-suhteiden tajuaminen on saanut minut hieman rajaamaan pelättäviä tauteja. Suosikikseni on nyt kohonnut Crohnin tauti, jota oikeasti pelkään ja mietiskelen, googlettelen aina kun on muuta murhetta tai stressiä. Välillä toi asia unohtuu, ja välillä taas nousee pintaan.
Syy, miksi Crohnin tautia pelkään, johtunee varmaan siitä että reagoin vatsallani lähes kaikkeen. Viime vuoden loppupuolella vatsani sanoi ilmeisesti jonkun tenän, josta seurasi erinäisiä, melko "laimeita" oireita. No, koska ne jatkuivat niin päätin mennä lääkäriin, jossa otettiin verikokeet (jotka osoittautui priimaksi) sekä ulostenäytteet. Ulostenäyte paljasti että tulehdusarvo oli noin 40 "pykälää" viitearvon ylärajoilla, josta sitten tottakai perse repes. Toki, kyllähän tällä googletusmäärällä oli tiedossa että Crohnin taudissa tuo arvo nousee hippasen enemmän kuin 40, esimerkiksi 500. Se ei kuitenkaan pahemmin lohduttanut, vaikka lääkäri myös mainitsi että oireeni eivät ole tyypilliset ko. taudille. No, tämä puhelinkeskustelu kuitenkin rauhoitti mieltäni, ja koska sain kuituvalmisteilla vatsani jälleen normitoimintaan, asia jäi unholaan normiarjen alle.
Nyt sitten tuo prkln pelko on taas nousemassa pintaan, joka puolestaan saa vatsan sekaisin.... joka puolestaan saa pelkäämään lisää :) Tää on vaan niin jotenkin huvittavaa, että itse tietää tavallaan pelkäävänsä turhaa, MUTTA mitä jos ei pelkääkään turhaa. Ja sitten on ajoittain niitä hetkiä kun ottaa järjen käteen ja päättää olla murehtimatta kun mitään vakavia kiputiloja ei ole, normaaleja mahan nipistyksiä tms.
Oon huomannut, että muhun vaikuttaa hirveesti se, jos normi arki poikkeaa tavallisesta jotenkin, on stressaantunut tai murheita jostain elämän muista osa-alueista. Sillon usein alkaa murehtimaan myös omia tauteja ja plaaplaa.
Kiva, että täältä löytyy samanlaisia "hulluja", kuin itsekin ;D oli pakko googlettaa jälleen ttää hypokondriaa, koko päivän täällä itsekseni googletellut että mistähän hengenahdistus voi johtua.... No, alhaisesta hemoglobiinista, joka on Crohnin oire! Ei tsiisus mä sanon! :D Hb kuitenkin testattiin toukokuussa arvoilla 145. Mutta onhan se siitä voinut laskea kesän aikana. Juu-u.
Kirjotelkaahan samanhenkiset tänne, voimme turvautua toisiimme ja tarvittaessa aivopestä terveille raiteille!Käykäähän katsomassa blogia http://pisaroitaikkunalasissa.blogspot.com/
Kertoo hypokondriasta / ahdistushäiriöstä kärsivän elämästä & ongelmista - pelkuri12238
m. kirjoitti:
Käykäähän katsomassa blogia http://pisaroitaikkunalasissa.blogspot.com/
Kertoo hypokondriasta / ahdistushäiriöstä kärsivän elämästä & ongelmistaNiin tuttu vaiva tämä. :/ Taidan vilkaista blogia. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuinka Riikka Purra on parantanut Suomen kansalaisen elämää?
Haastan kaikki perussuomalaisten kannattajat kertomaan konkreettisia esimerkkejä kuinka Riikka Purran harjoittama politi2744977Venäjän armeijan evp-upseeri: Armeija surkeassa tilassa, jonka läpäisee kaiken kattava
valehtelu. Venäläiset alkaneet pohtia julkisesti maan todellisia tappioita. Z-bloggari ja 3. luokan kapteeni (evp.) Mak1112559Kehu kaivattuasi
Mikä hänessä on parasta? Jos osaat kertoa muuta kuin ulkonäköön liittyvää, niin ansaitset mitalin.1171550- 1011110
Mahtavaa, Trump pelasti lentäjän, Irania nöyryytettiin
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011917601.html Taas osoitus kuinka ylivertainen maa USA on Trumpin johdolla.3351011Miten voit olla niin tyhmä
että et tajunnut että sua vedätettiin? Tietäisitpä miten hyvät naurut on saatu. Naiselle139946Keskiviikkona 8.4.2026 se tapahtuu
Nimittäin tulevana keskiviikkona 8.4.2026 Donald Trump ilmoittaa Naton pääsihteerille että Yhdysvallat eroaa Natosta. N274911Rakastin sua niin paljon ettei löydy sanoja sille tunteenpalolle mitä silloin koin
Sellaista tunnetta ei koe kuin ehkä kerran elämässä. Tuntui, että sekoaa, että menee järjiltään. Tuntui että räjähtää si33807- 39775
IS Viikonloppu 4.-6.4.2026
Nyt on Viitamäeltä pääkuvaton ristikko. Nimimerkki happonen kehui kovasti "On kyllä laadukas pahis, iso kiitos tästä ja80772