Kun parisuhteessa kaikki vituttaa

tutulle kuullostaa:) Olisit voinut kirjoittaa,vaikka mun elämästä,mutta pieneksi lohduksi sulle,että meillä vasta pari vuotta takana ja aina tuntuu nykyään arki jotenkin puulta!
Kait se kaikilla on jotain tuontapaista jossain vaiheessa,mutta etkö sä vois joku kaunis kerta laittaa telkkarista ja tietsikasta virrat pois ja sanoo miehelles,että nyt jutellaan ja kerrot sille kaikki noi jutut,jos se vaikka muuttais pikkasen tilannetta.
Ei noi äijät tajuu aina noinkaan yksinkertaisia juttuja,ellei rautalangasta väännetä!! Kevättä sulle:)

Ei siinä auta kuin puhe.Meillä enemmän lapsia ja kauemmin yhdessä,viime vuodet on jo menny vittuilua ja piikittelyä kuunnellen.Nykyään tavallinen läppä on jo "kumpi lähtee?"
Meillä ei tuo puhumisen yrittäminen alkanut kuin liian myöhään.Olin jo liian vittuuntunut ja mies liian tapoihinsa kangistunut-kaikkihan on hyvin,jos ei toisin todisteta.
Silti ,arki ja seksi sujuu.Minä vaaan huomasin oleva katkera akka.
Meillä tosin mies nalkuttaa ja minä suljen korvani :)

joutunut. Tai miten sen nyt sitten sanoisi.

Oikeastaan mietin tuossa tuota että kun krijoitit että tulisi kotiin ja sanoisi että ykköset päälle ja syömään. No en sitä kokeiltu joskus ja vaikka sitten ollaan oltu lasten kanssa syömässä tuntuu ettei tuota ole arvostettu laisinkaan.

Niin, meillä on oikeastaán kaikki ongelmat tulleet jo aikasemmin kun suhde on minusta saanut sellaisen linjan että kaikki mitä mies tekee ei ole oikeastaan mitään. Tuntuu että toinen ei ole arvostanut mitään mitä on tehnyt. Ensin pitkiä päiviä töissä ja sitten kotosalla lasten kanssa ja kaiken kukkuraksi paljon muutakin. En tässä nyt rupea kirjoittelemaan tänne nettiin, mutta jos haluat voin postiin kirjoitella.

Oikeastaan tulee tämäkin päivä mieleen kun olen siivonnut kokopäivän kämpän kuntoon, aasta ööhön mutta ei sitten vaan saa ensimmäistäkään kehua. Tai ei viitsi sanoa edes kiva kun siivosit. Ei sen puoleen, normaaliahan se on mutta minusta jos on tehnyt ruoat ( käynyt myös kaupassa) niin kai edes joskus voisi kiitos sanoa, mutta ei se on sitten joskus niin vaikeaa. Vai pitäisikö sanoa aina.

Oma tilanne kun tuossa mietin että mitä neuvoja antaisin niin jos ei tule kumpaankin suuntaan kiitosta, hellyyttä ja edes joskus halia ei siitä vaan sitten mitään tule, nimittäin suhteesta.

Ottaa päähän, tuntuu kuin olisi vain veli ja sisko suhde.

Mut mut, semmoista. Toivottavasti sinulla jo menee paremmin.

Oletko muuten itse töissä?

tipu... mutta samassa veneessä ollaan, joskin mulla oli jo toinen ja miestäkin mahdollisesti kiinnostaisi eräs toinen. silti kotona kaikki hyvin.

päivät vietän miettien että miksi mä oikein olen täällä, miksi juuri tuon miehen kanssa. ja haluanko viettää loppu elämäni näin. vastaus on: en todellakaan tiedä... silti jostain syystä olen täällä edelleen. siitä en vaan tiedä kuinka kauan.

Jos odotat, että miehesi vastaa siitä, että oletko sinä onnellinen vai et, niin jäät odottamaan kauan. Kultainen sääntö on tehdä toisille niin kuin itsellesi haluaisit tehtävän, joten on aika miettiä, miten se toimii tilanteessasi.

Arkea ei lapsiperheessä voi välttää, mutta voit todellakin vaikuttaa siihen, että istutko kotona ruikuttamassa vai ajatteletko, että miten etuoikeuttu asemasi itseasiassa on. Keskity siihen, mitkä asiat elämässäsi ovat hyvin ja ole niistä kiitollinen, siinä on lähtökohta. Asiat muuttuvat, kun muutat suhtautumisesi niihin.

Miehesi menee telkun ääreen tai koneelle, koska se on hänen "luolansa" (vihje: lue John Grayn kirjoja). Kaikilla miehillä on tapana vetäytyä töistä tultuaan, sinun miehelläsi se on TV ja tietokone. Kokeile, että kerrot miehellesi halauksen ja suukon kera, että haluat jutella eräästä asiasta "sitten kun on sinulle hyvä hetki. se ei vie kauan, mutta on tärkeää minulle". Voit olla varma, että miehesi tajuaa, että on kyse TODELLA TÄRKEÄSTÄ JUTUSTA ja sille löytyy aikaa. Kun hetki tulee, älä valita vaan ehdota. Sano, että olisi todella kivaa mennä yhdessä leikkipuistoon/leffaan/minne haluatkin (esim)tänä viikonloppuna. Älä painosta, vaan anna miehesi hoitaa loput. Ties vaikka hän sanoisi, että tietää kivan leffan/ravintolan/ etc.

Tärkeintä on, että suhtaudut tilanteeseen rauhallisesti, ymmärtäväisesti ja rakkaudella. Et voi olettaa, että miehesi luopuu miesten ikuisesta rituaalista, koska niin ei tule tapahtumaan. Hän rentoutuu tavalla tai toisella, joten anna hänen katsoa telkkua/surfailla. Mutta luo lempeä ilmapiiri miehellesi omien toivettesi suhteen. Älä tyrmää ekaa ehdotusta tai loukkaannu, jos samantien ei tapahdu mitään. Miehet ovat uskomattoman kekseliäitä, kun tajuavat, että heidän ideoitaan arvostetaan ja jopa rakastetaan. HEILLÄKIN on paineensa, pelkonsa, stressinsä, muista se. Eli kun hän tulee kotiin, odota rakastavana ja iloisena, äläkä heti käy päälle kuin yleinen syyttäjä odotusten ja kertomusten kera. Anna hänelle aikaa, saat kyllä mitä haluat.

https://www.facebook.com/AsiatJotkaVituttaa

eikö teillä ole mitään omia harrastuksia tai kavereita?elämä on muutakin kuin kotona olemista ja voihan lastenkin kanssa harrastaa.ehkä ukkos on niin tyhmä ettei ole edes ajatellut tarvitsevansa jotain muutakin sä olet se joka ensin heräsi tilanteeseen NOT HAPPY.

Rakkautta pitää vaalia ja suukotella osoittaa tykkäävänsä, sano se hänelle, ehkä voisitte pitää romanttisia iltoja ja voisit vaikka laittaa jotain nättiä yllesi ja tanssia miehelle, olet naaras, osoita se jotta miehes voi olla uros grrrrrr...

olen opetellut kehumaan ja kiittämään
No joo. Olisin minäkin halunnut lapsia, mutta en sitten löytänyt ketään, joka niitä olisi minun kanssani halunnut.

Oikeastaan - vaimollasi ja ap:llä on asiat ihan liian hyvin. Kun teiltäkin kuolisi vanhemmat, veli tekisi itsemurhan, äiti alkais juoda, veli oli linnas.... ja itse rutiköyhä... ja se ainut mieskin laiska paskiainen, joka ei kotitöihin osallistunut... niin ehkä osaisitte sen jälkeen arvostaa mitä teillä nyt on. Mutta kun että tajua, ettekä näe, mitä kaikkea hyvää ja hienoa teillä on.

Sitten vasta kun/jos menetetätte sen (ero) ... ja sitten se on myöhäistä.





Osu ja upposi!!

Turhan usein sitä valittaa vain valittamisen vuoksi Kun asiat on pitkään hyvin, liian hyvin, alkaa kyllästyttämään. Oman pääkopan sisältä se vastaus löytyy. Älä keskity negatiivisiin puoliin. Arvosta kaikkea sitä hyvää mitä sinulla jo on. Näin yritän itsekin tehdä. Ykskaks kaikki saattaakin olla toisin. Usein sitä arvostaa vasta sitten kun sen asian menettää mikä ollut hyvin. Ainoa keino siis melkeimpä muuttaa omaa suhtautumistaan asioihin. Turha odottaa että toinen tekee sinusta onnellisen, vie sinut sinne ja tänne. Sinä voit itse viedä miehesi, opettaa omalla esimerkilläsi kuinka toisesta välitetään ja suhteesta pidetään huolta.
Tärkeintä siis on ajatuksen voima. Saat sen mitä ajattelet! Jos ajattelet että onpas minulla upea elämä ja ihana mies, niin todennäköisesti huomaatkin pian elämäsi olevan sellaista. Nauti elämästä ja turvallisesta suhteestasi! Näin minäkin aion tehdä. Välillä tuppaa unohtumaan, mutta aina jostain se ajatus taas alkaa kytemään. Että hei, tää elämähän onkin aika kivaa.
Lähde uimaan, vesijumppaan, viihteelle ystäviesi kanssa. Mitä ikinä keksitkin! Pidä huolta itsestäsi ja kannusta miestäsi tekemään samoin. Se kyllä kantaa hedelmää teidänkin väliseen suhteeseen. kaiva ilo ja energia aina jostain. Elämä on aaltoliikettä. Vuoroin myrskyää, vuoroin on pitkään tasaista. Jos kaipaat jännitystä, niin hae sitä elämääsi. Näin ei voi mennä metsään. Muistattehan myös antaa aikaa toisillenne. Miehesi lienee myös väsynyt ja vittuuntunut.. Ihan yhtälailla kuin sinäkin. Päättäkää yhdessä ajatella positiivisesti.

Olen omalta kovalta yrittänyt kaikkea,mutta nyt olen pisteessä avioeropaperit käynkö jo maantaina