Karsastusleikkaus

Ekasta leikkauksesta en oikein mitään muista, mutta toisella kertaa silmä oli tosiaan ihan tomaatinpunainen siltä ulkosivulta, jolta leikattiin. Leikattiin vaan yksi lihas, joten jos olisi leikattu enemmän, olisi voinut olla pahempikin. Varmaan suurin piirtein viikko ehkä meni niin silmä alkoi näyttää jo ihan siedettävältä, mutta oli tietysti turvotusta ja aika pahasti vuoti ja näkö sumeili, joten sain vielä toisen sairaslomaviikon, koska työ oli sellaista, että tarkka näkö oli tarpeen. Oon siitä leikkuksesta ja toipumisesta kirjoittanutkin aika paljon aiemmin, mutta en nyt jaksa sitä ruveta tuolta sitä etsimään. Kolmannella kerralla, viime tammikuussa siis, leikattiin silmää ylhäältä, joten se koko punoitus jäi luomen alle ja silmä näytti jo heti leikkauksen jälkeen ihan hyvältä, vaikka tietysti oli turvotusta. Silmä ei myöskään vuotanut pahasti ja muutenkin meni toipuminen tosi hyvin, ei ollu silmä yhtään kipeä ja tikit ei pistelly. Muuten meni siis oikein kivasti paitsi, että leikkaus ei muuttanut mun silmiä mihinkään suuntaan, vaan ihan ennalleen jäivät. Siksi tässä vielä pikkuisen elättelen toiveita, että jos vielä voitaisiin kokeilla toisen silmän leikkaamista.

ja oikein mukavaa vappua!

Nyt on jo vähän lievittynyt se ärsytys, joka tuli siitä, kun se aika siirrettiin niin pitkälle, mutta kai ne lääkäritkin tahtoo kesälomansa viettää eikä ne nyt varmaan silloin elokuussa vielä ollut ihan selvillä ne kesälomapäivät ja sitten kävi näin. Harmittaa, mutta ei voi mitään.

Harkitsin kyllä tosissaan sitä yksityistä. Otin jopa sen puhelinnumeron talteen ja päätin, että soitan heti vapun jälkeen, mutta sitten aloin kuitenkin vähän miettiä. Jos nyt kävisi niin, että menisin sinne yksityisvastaanotolle ja lääkäri lupautuisi leikkaamaan mun silmän, niin kyllä sitten menisi hermot, kun tietäisi, että vielä leikataan, mutta pitää odottaa sinne elokuulle, että edes pääsee jonoon, joka sitten pahimmassa tapauksessa venyy ensi vuoden puolelle. Joten oikeastaan on ihan sama menenkö silmälääkäriin toukokuussa vai elokuussa, kun kuitenkin jonoon pääsen vasta elokuussa, jos ylipäätään pääsen. No, tietenkin tietäisin sen sitten aikaisemmin, että ei leikkausta edes harkita, jos menisin yksityiselle, mutta toisaalta nyt mulla on toivoa sinne elokuulle asti. Ei se 50 euroa tosiaan mikään kovin suuri summa loppujen lopuksi ole, onhan se polimaksukin 22 euroa (tietenkin YTHS:n silmälääkärin 4 euron hintaan verrattuna maksut on yli 10-kertaiset!) ja tosiaan olen töissä ja vaikka olikin vähän tässä jotain ongelmia, niin olen siellä edelleen töissä ja aion jatkaa. Ei tullutkaan koko kesän mittaista kesälomaa! Harkitsen vielä sitä yksityistä, mutta en nyt ihan heti mene varaamaan aikaa. Ja ei se nyt ihan 2 kk siirtynyt se aika, koska mulla olisi pitänyt olla se 20.6. ja nyt se on 1.8., reilun kuukauden vaan, mutta sekin on pitkä aika ja puolen vuoden odotus on ihan älyttömän pitkä aika mun mielestä (siis helmikuusta elokuulle).

Multa on siis leikattu oikeaa silmää kolmesti. Ekalla kerralla lapsena leikattiin useampaa lihasta. En nyt muista miten, mutta kuitenkin paljon. Sen vuoksi mun silmää ei ole voitu enää paljon leikata, kun sitä on kuulemma sillon aiemmin leikattu niin paljon. Näillä myöhemmillä kerroilla leikattiin vaan yhtä lihasta. Tammikuisessa leikkauksessa en nähnyt mitään eroa entiseen ja sain sellaisen käsityksen, ettei nähnyt lääkärikään, mutta heinäkuussa kun mun silmä leikattiin (siis vain yksi lihas), niin kyllä tuli eroa. Mulla oli ennen exotropia 25 prD kummassakin silmässä vuorottelevana (vaikka mun mielestä vasen ei ollut kyllä niin paha kuin oikea, mutta nähtävästi silmälääkärin mielestä oli) ja leikkauksen jälkeen oikeaan silmään jäi 15 prD (mutta se ei kyllä mun mielestä näytä paljoakaan paremmalta kuin ennen leikkausta, vaikka noista luvuista voisikin saada sellaisen käsityksen, en varmaan edes huomaa eroa) ja vasemmassa silmässä on pieni exotropia, mitään lukuja lääkäri ei siihen laittanut ja mun mielestä vasen silmä näyttääkin olevan lähes suorassa, paitsi tietenkin oikein väsyneenä se rupeaa karsastamaan taas enemmän ja välillä muutenkin, vähä vaihtelee, mutta aika tyytyväinen siihen olen. Ja sitten on tietenkin se hypertropia, jota en itse kyllä huomaa, mutta lääkärin mukaan mun kumpikin silmä karsastaa myös ylöspäin ja juuri sitä yritettiin tammikuussa tuloksetta korjata.

Oikean silmän leikkaaminen vaikutti siis lähinnä vain vasenmpaan silmään ja nyt sitten olisi tarkoitus harkita vasemman silmän leikkaamista siinä toivossa, että se suoristaisi oikeaa silmää. Mutta lääkärin mukaan vasemman silmän leikkaaminen ei mulla välttämättä vaikuta oiikeaan silmään, koska mulla ei ole stereonäköä. Ja toisaalta vasen silmä on nyt aika hyvässä kunnossa, niin olisi harmi, jos leikkaus sitten vaikuttaisi siihen jotenkin huonosti, kääntäisi vaikka karsastuksen sisäänpäin, minkä riski on aina olemassa.

Kurjaa, jos piilarit ei tuntunu hyvältä. Oon itse yrittänyt nyt säästää silmiäni ja käyttänyt paljon laseja. Ja tosiaan lasien jälkeen kun laittaa piilarit silmiin, niin silmät näyttää ihan älyttömän suurilta! Isä haki mulle tänään piilareita. Ei kuulemma ollut ihan mun vahvuuksia (-5.50 ja -5.75), vaan piti ottaa oikeaan silmään -5.25. Eli nyt oon kyllä ajatellut käyttää niitä väärinpäin, siis oikeassa silmässä sitä vahvempaa, koska todennäköisesti en näe kunnolla sillä -5.25 linssillä ja jos laitan sellaisen oikeaan silmään, niin taatusti käytän vain vasenta silmää ja karsastan oikealla pahasti. En kyllä hyvin näe sitten vasemmalla, jos laitan siihen sen väärän linssin, mutta katsonpa ainakin sitten oikealla silmällä ja silmät pysyy lähes suorassa, toivottavasti.

Saattoi tulla vähän sekavaa tekstiä, mutta oon tosiaan ollut tänään 9 tuntia töissä ja suoraan töistä vappua juhlimassa, tosin hyvin hillitysti, ja nyt vähän väsyttää jo.

Tyttö82 kirjoitti:

ja oikein mukavaa vappua!

Nyt on jo vähän lievittynyt se ärsytys, joka tuli siitä, kun se aika siirrettiin niin pitkälle, mutta kai ne lääkäritkin tahtoo kesälomansa viettää eikä ne nyt varmaan silloin elokuussa vielä ollut ihan selvillä ne kesälomapäivät ja sitten kävi näin. Harmittaa, mutta ei voi mitään.

Harkitsin kyllä tosissaan sitä yksityistä. Otin jopa sen puhelinnumeron talteen ja päätin, että soitan heti vapun jälkeen, mutta sitten aloin kuitenkin vähän miettiä. Jos nyt kävisi niin, että menisin sinne yksityisvastaanotolle ja lääkäri lupautuisi leikkaamaan mun silmän, niin kyllä sitten menisi hermot, kun tietäisi, että vielä leikataan, mutta pitää odottaa sinne elokuulle, että edes pääsee jonoon, joka sitten pahimmassa tapauksessa venyy ensi vuoden puolelle. Joten oikeastaan on ihan sama menenkö silmälääkäriin toukokuussa vai elokuussa, kun kuitenkin jonoon pääsen vasta elokuussa, jos ylipäätään pääsen. No, tietenkin tietäisin sen sitten aikaisemmin, että ei leikkausta edes harkita, jos menisin yksityiselle, mutta toisaalta nyt mulla on toivoa sinne elokuulle asti. Ei se 50 euroa tosiaan mikään kovin suuri summa loppujen lopuksi ole, onhan se polimaksukin 22 euroa (tietenkin YTHS:n silmälääkärin 4 euron hintaan verrattuna maksut on yli 10-kertaiset!) ja tosiaan olen töissä ja vaikka olikin vähän tässä jotain ongelmia, niin olen siellä edelleen töissä ja aion jatkaa. Ei tullutkaan koko kesän mittaista kesälomaa! Harkitsen vielä sitä yksityistä, mutta en nyt ihan heti mene varaamaan aikaa. Ja ei se nyt ihan 2 kk siirtynyt se aika, koska mulla olisi pitänyt olla se 20.6. ja nyt se on 1.8., reilun kuukauden vaan, mutta sekin on pitkä aika ja puolen vuoden odotus on ihan älyttömän pitkä aika mun mielestä (siis helmikuusta elokuulle).

Multa on siis leikattu oikeaa silmää kolmesti. Ekalla kerralla lapsena leikattiin useampaa lihasta. En nyt muista miten, mutta kuitenkin paljon. Sen vuoksi mun silmää ei ole voitu enää paljon leikata, kun sitä on kuulemma sillon aiemmin leikattu niin paljon. Näillä myöhemmillä kerroilla leikattiin vaan yhtä lihasta. Tammikuisessa leikkauksessa en nähnyt mitään eroa entiseen ja sain sellaisen käsityksen, ettei nähnyt lääkärikään, mutta heinäkuussa kun mun silmä leikattiin (siis vain yksi lihas), niin kyllä tuli eroa. Mulla oli ennen exotropia 25 prD kummassakin silmässä vuorottelevana (vaikka mun mielestä vasen ei ollut kyllä niin paha kuin oikea, mutta nähtävästi silmälääkärin mielestä oli) ja leikkauksen jälkeen oikeaan silmään jäi 15 prD (mutta se ei kyllä mun mielestä näytä paljoakaan paremmalta kuin ennen leikkausta, vaikka noista luvuista voisikin saada sellaisen käsityksen, en varmaan edes huomaa eroa) ja vasemmassa silmässä on pieni exotropia, mitään lukuja lääkäri ei siihen laittanut ja mun mielestä vasen silmä näyttääkin olevan lähes suorassa, paitsi tietenkin oikein väsyneenä se rupeaa karsastamaan taas enemmän ja välillä muutenkin, vähä vaihtelee, mutta aika tyytyväinen siihen olen. Ja sitten on tietenkin se hypertropia, jota en itse kyllä huomaa, mutta lääkärin mukaan mun kumpikin silmä karsastaa myös ylöspäin ja juuri sitä yritettiin tammikuussa tuloksetta korjata.

Oikean silmän leikkaaminen vaikutti siis lähinnä vain vasenmpaan silmään ja nyt sitten olisi tarkoitus harkita vasemman silmän leikkaamista siinä toivossa, että se suoristaisi oikeaa silmää. Mutta lääkärin mukaan vasemman silmän leikkaaminen ei mulla välttämättä vaikuta oiikeaan silmään, koska mulla ei ole stereonäköä. Ja toisaalta vasen silmä on nyt aika hyvässä kunnossa, niin olisi harmi, jos leikkaus sitten vaikuttaisi siihen jotenkin huonosti, kääntäisi vaikka karsastuksen sisäänpäin, minkä riski on aina olemassa.

Kurjaa, jos piilarit ei tuntunu hyvältä. Oon itse yrittänyt nyt säästää silmiäni ja käyttänyt paljon laseja. Ja tosiaan lasien jälkeen kun laittaa piilarit silmiin, niin silmät näyttää ihan älyttömän suurilta! Isä haki mulle tänään piilareita. Ei kuulemma ollut ihan mun vahvuuksia (-5.50 ja -5.75), vaan piti ottaa oikeaan silmään -5.25. Eli nyt oon kyllä ajatellut käyttää niitä väärinpäin, siis oikeassa silmässä sitä vahvempaa, koska todennäköisesti en näe kunnolla sillä -5.25 linssillä ja jos laitan sellaisen oikeaan silmään, niin taatusti käytän vain vasenta silmää ja karsastan oikealla pahasti. En kyllä hyvin näe sitten vasemmalla, jos laitan siihen sen väärän linssin, mutta katsonpa ainakin sitten oikealla silmällä ja silmät pysyy lähes suorassa, toivottavasti.

Saattoi tulla vähän sekavaa tekstiä, mutta oon tosiaan ollut tänään 9 tuntia töissä ja suoraan töistä vappua juhlimassa, tosin hyvin hillitysti, ja nyt vähän väsyttää jo.

Lue lisää

Hei Tyttö82,

Minunkin silmiini oikea karsastaa huomattavasti vähemmän kuin vasen, mutta aikoinaan lääkäri sanoi, ettei niissä juurikaan eroa ole. En tiedä sitten mistä ne noita arvoja repivät, koska itselläni ei ole pienintäkään epäilystä etteikö oikea karsastaisi enemmän.

Ihan sen huomaa jo siitäkin, että jos päätän katsoa vasemmalla silmällä, niin näkökenttä on huomattavasti pienempi. Oikealla katsoessa näkökenttä on siis melkein kun ei karsastaisi.

Vasemmalla katsoessa tuntuu välillä, että oikea olisi peitetty. Näkö on kuitenkin oikeassa vasenta parempi. Itse olen nyt ollut muutaman viikon ilman silmälaseja, koska mielestäni pari vuotta sitten määrättiin vasempaan silmään liian vahva linssi ja nyt sen näkö on sitten heikennyt. Kyllä ottaa päähän.

Välillä kyllä ihmettelen tuota silmien käyttäytymistä. Tuntuu oudolta, että se parempi silmä karsastaa enemmän.

Itsekin miettinyt tuota, että kumpaa sitä pitäisi edes leikata. Nyt kun oikein mietin, niin en ole enää edes varma kumpaa silmää viimeksi leikattiin. Taisi sittenkin olla vasen, koska silloin ihmettelin miksi karsastukseltaan pienempää silmää leikataan.

Lähetin sairaalaan mailia josko saisin jotenkin itselleni tiedot leikkauksista. Itselläni ei siis mitään hajua paljonko on leikattu ja ei enää näköjään edes sitä, että kumpaa kerran ja kumpaa kaksi kertaa.

Lisäksi mietin, että mistä kohtaa sitä tavataa leikata? Sisä- vai ulkopuolelta silmää?

Mielestäni molempia on leikattu sisältä ja tätä 2 kertaa leikattua toisella kerralla ulkoreunasta.

Tira kirjoitti:

Hei Tyttö82,

Minunkin silmiini oikea karsastaa huomattavasti vähemmän kuin vasen, mutta aikoinaan lääkäri sanoi, ettei niissä juurikaan eroa ole. En tiedä sitten mistä ne noita arvoja repivät, koska itselläni ei ole pienintäkään epäilystä etteikö oikea karsastaisi enemmän.

Ihan sen huomaa jo siitäkin, että jos päätän katsoa vasemmalla silmällä, niin näkökenttä on huomattavasti pienempi. Oikealla katsoessa näkökenttä on siis melkein kun ei karsastaisi.

Vasemmalla katsoessa tuntuu välillä, että oikea olisi peitetty. Näkö on kuitenkin oikeassa vasenta parempi. Itse olen nyt ollut muutaman viikon ilman silmälaseja, koska mielestäni pari vuotta sitten määrättiin vasempaan silmään liian vahva linssi ja nyt sen näkö on sitten heikennyt. Kyllä ottaa päähän.

Välillä kyllä ihmettelen tuota silmien käyttäytymistä. Tuntuu oudolta, että se parempi silmä karsastaa enemmän.

Itsekin miettinyt tuota, että kumpaa sitä pitäisi edes leikata. Nyt kun oikein mietin, niin en ole enää edes varma kumpaa silmää viimeksi leikattiin. Taisi sittenkin olla vasen, koska silloin ihmettelin miksi karsastukseltaan pienempää silmää leikataan.

Lähetin sairaalaan mailia josko saisin jotenkin itselleni tiedot leikkauksista. Itselläni ei siis mitään hajua paljonko on leikattu ja ei enää näköjään edes sitä, että kumpaa kerran ja kumpaa kaksi kertaa.

Lisäksi mietin, että mistä kohtaa sitä tavataa leikata? Sisä- vai ulkopuolelta silmää?

Mielestäni molempia on leikattu sisältä ja tätä 2 kertaa leikattua toisella kerralla ulkoreunasta.

Lue lisää

Mun oli tarkoitus vastailla sulle jo eilen, mutta tosiaan rupesi sitten niin väsyttämään, että päätin jättää sen myöhemmäksi.

Mulla on siis niin, että oikea karsastaa enemmän kuin vasen, mutta oikealla silmällä katsottaessa oikea on suorassa ja vasenkin lähes suorassa ja vasemmalla silmällä katsottaessa vasen on suorassa ja oikea karsastaa pahasti. Mulla ei siis ole stereonäköä, vaan katson aina vaan jommalla kummalla silmällä. Yritänkin katsoa oikealla silmällä, jos vain mahdollista, mutta esim. vasemmalle katsottaessa katson väkisin tietenkin vasemmalla silmällä enkä muutenkaan tietoiseti vaihtele silmiä tai huomaa kummalla silmällä katson milloinkin. Peilin edessä sekin tietenkin onnistuu.

Mulla oli alunperin niin, kun menin syksyllä -05 silmälääkäriin tämän karsastuksen takia, niin lääkäri sanoi, että vasenta voitaisiin leikata, kun oikeaa on jo niin paljon leikattu. Siinäkin kun tulee raja vastaan. Myös karsatusleikkausarvion tehnyt toinen silmälääkäri oli sitä mieltä, että vasen leikataan ja mulle kokeiltiin sitä prismaakin vasempaan silmään sen vuoksi. Esitutkimuksessa taas uusi lääkäri oli myös aluksi leikkaamassa vasenta silmää, kun sitten kysyin, eikö voitaisi leikata molempia tai oikeaa silmää, kun oikea silmä karsastaa pahemmin. Sitten oikea silmä leikattiin, mutta toivottavasti ei vain sen takia, että sitä itse halusin, vaan lääkäri toivottavasti piti sitä myös hyvänä. Nyt oon aika paljon miettinyt, miltä silmäni mahtaisivat näyttää, jos vasen silmä olisi leikattu niin kuin aluksi piti.

Kyllä tietenkin saat sairaskertomukset sairaalasta, jos vain haluat. Ei sen pitäisi olla mikään ongelma. Itse kun olen sairaalassa töissä, niin olen vähän niitä tietoja itse vilkaissut ja sain myös kotiin tekstin siitä karsastusleikkausarviokäynnistä, jossa näkyy myös niitä tietoja. YTHS:n silmälääkäri myös tilasi sairaskertomukset toisesta sairaalasta lähettä varten ja sitä ennen en edes tiennyt kumpaa silmää multa oli aikoinaan leikattu, mutta sitten niistä papeeista sekin selvisi.

Leikkauksessa leikataan siis niitä lihaksia, ei silmää, ja multa leikattiin viimeksi ylhäältä, kun piti yrittää korjata sitä ylöspäin karsastusta ja kesällä leikattiin ulkosivulta yhtä lihasta, koska karsastan ulospäin. Siinä ihan ekassa leikkauksessa leikattiin ulko- ja sisäsivulta ja yhteensä aika paljon.

Tyttö82 kirjoitti:

Mun oli tarkoitus vastailla sulle jo eilen, mutta tosiaan rupesi sitten niin väsyttämään, että päätin jättää sen myöhemmäksi.

Mulla on siis niin, että oikea karsastaa enemmän kuin vasen, mutta oikealla silmällä katsottaessa oikea on suorassa ja vasenkin lähes suorassa ja vasemmalla silmällä katsottaessa vasen on suorassa ja oikea karsastaa pahasti. Mulla ei siis ole stereonäköä, vaan katson aina vaan jommalla kummalla silmällä. Yritänkin katsoa oikealla silmällä, jos vain mahdollista, mutta esim. vasemmalle katsottaessa katson väkisin tietenkin vasemmalla silmällä enkä muutenkaan tietoiseti vaihtele silmiä tai huomaa kummalla silmällä katson milloinkin. Peilin edessä sekin tietenkin onnistuu.

Mulla oli alunperin niin, kun menin syksyllä -05 silmälääkäriin tämän karsastuksen takia, niin lääkäri sanoi, että vasenta voitaisiin leikata, kun oikeaa on jo niin paljon leikattu. Siinäkin kun tulee raja vastaan. Myös karsatusleikkausarvion tehnyt toinen silmälääkäri oli sitä mieltä, että vasen leikataan ja mulle kokeiltiin sitä prismaakin vasempaan silmään sen vuoksi. Esitutkimuksessa taas uusi lääkäri oli myös aluksi leikkaamassa vasenta silmää, kun sitten kysyin, eikö voitaisi leikata molempia tai oikeaa silmää, kun oikea silmä karsastaa pahemmin. Sitten oikea silmä leikattiin, mutta toivottavasti ei vain sen takia, että sitä itse halusin, vaan lääkäri toivottavasti piti sitä myös hyvänä. Nyt oon aika paljon miettinyt, miltä silmäni mahtaisivat näyttää, jos vasen silmä olisi leikattu niin kuin aluksi piti.

Kyllä tietenkin saat sairaskertomukset sairaalasta, jos vain haluat. Ei sen pitäisi olla mikään ongelma. Itse kun olen sairaalassa töissä, niin olen vähän niitä tietoja itse vilkaissut ja sain myös kotiin tekstin siitä karsastusleikkausarviokäynnistä, jossa näkyy myös niitä tietoja. YTHS:n silmälääkäri myös tilasi sairaskertomukset toisesta sairaalasta lähettä varten ja sitä ennen en edes tiennyt kumpaa silmää multa oli aikoinaan leikattu, mutta sitten niistä papeeista sekin selvisi.

Leikkauksessa leikataan siis niitä lihaksia, ei silmää, ja multa leikattiin viimeksi ylhäältä, kun piti yrittää korjata sitä ylöspäin karsastusta ja kesällä leikattiin ulkosivulta yhtä lihasta, koska karsastan ulospäin. Siinä ihan ekassa leikkauksessa leikattiin ulko- ja sisäsivulta ja yhteensä aika paljon.

Lue lisää

tuossa miten nuo silmät menee.

"Mulla on siis niin, että oikea karsastaa enemmän kuin vasen, mutta oikealla silmällä katsottaessa oikea on suorassa ja vasenkin lähes suorassa ja vasemmalla silmällä katsottaessa vasen on suorassa ja oikea karsastaa pahasti. Mulla ei siis ole stereonäköä, vaan katson aina vaan jommalla kummalla silmällä. Yritänkin katsoa oikealla silmällä, jos vain mahdollista, mutta esim. vasemmalle katsottaessa katson väkisin tietenkin vasemmalla silmällä enkä muutenkaan tietoiseti vaihtele silmiä tai huomaa kummalla silmällä katson milloinkin. Peilin edessä sekin tietenkin onnistuu."

Itse pystyn vaihtamaan noin vain lennossa sitä pääsilmää. Kauheimman näköinen olenkin varmaan, jos katson vasemmalla oikeaan. Pitäisi taas oikeen peilin edessä testata.

Tuon tiesinkin, että leikkauksessa leikataan lihasta. Ilmaisin viestissäni ilmeisesti vähän huonosti mitä tarkoitin. Mietin lähinnä sitä, että ei kai sitä aina vain lyhennetä niitä lihaksia, koska minulla on tietääkseni leikattu molemmista reunoista silmää, vaikka silmäni ovat aina karsastaneet sisäänpäin.

Tira kirjoitti:

tuossa miten nuo silmät menee.

"Mulla on siis niin, että oikea karsastaa enemmän kuin vasen, mutta oikealla silmällä katsottaessa oikea on suorassa ja vasenkin lähes suorassa ja vasemmalla silmällä katsottaessa vasen on suorassa ja oikea karsastaa pahasti. Mulla ei siis ole stereonäköä, vaan katson aina vaan jommalla kummalla silmällä. Yritänkin katsoa oikealla silmällä, jos vain mahdollista, mutta esim. vasemmalle katsottaessa katson väkisin tietenkin vasemmalla silmällä enkä muutenkaan tietoiseti vaihtele silmiä tai huomaa kummalla silmällä katson milloinkin. Peilin edessä sekin tietenkin onnistuu."

Itse pystyn vaihtamaan noin vain lennossa sitä pääsilmää. Kauheimman näköinen olenkin varmaan, jos katson vasemmalla oikeaan. Pitäisi taas oikeen peilin edessä testata.

Tuon tiesinkin, että leikkauksessa leikataan lihasta. Ilmaisin viestissäni ilmeisesti vähän huonosti mitä tarkoitin. Mietin lähinnä sitä, että ei kai sitä aina vain lyhennetä niitä lihaksia, koska minulla on tietääkseni leikattu molemmista reunoista silmää, vaikka silmäni ovat aina karsastaneet sisäänpäin.

Lue lisää

sen verran, että sain tosiaan sen tekstin viime keväänä kotiin ja siinä lukee myös se, että miten mun silmää silloin -88 leikattiin. En nyt kunnolla muista eikä se teksti ole tässä nyt mulla, mutta siis jotenkin kai se oli, että sen lisäksi, että lyhennttiin lihaksia ulkosivulta ja sisäsivulta, niin myös nostettiin tai jotenkin siirrettiin niitä. Aina ei siis vaan lyhennetä. Mutta viime kesänä leikkauksessa lyhennettiin 4 mm ulkosivulta ja tammikuussa 3.5 mm ylhäältä. Mulle lääkäri kyllä oikein selitti sellaisen ison muovisen tekosilmän kanssa sitä, että miten ne lihakset on ja miten niiden leikkaaminen vaikuttaa silmän asentoon, mutta se oli viime lokakuussa, joten vähän on päässyt unohtumaan.

Tyttö82 kirjoitti:

Mun oli tarkoitus vastailla sulle jo eilen, mutta tosiaan rupesi sitten niin väsyttämään, että päätin jättää sen myöhemmäksi.

Mulla on siis niin, että oikea karsastaa enemmän kuin vasen, mutta oikealla silmällä katsottaessa oikea on suorassa ja vasenkin lähes suorassa ja vasemmalla silmällä katsottaessa vasen on suorassa ja oikea karsastaa pahasti. Mulla ei siis ole stereonäköä, vaan katson aina vaan jommalla kummalla silmällä. Yritänkin katsoa oikealla silmällä, jos vain mahdollista, mutta esim. vasemmalle katsottaessa katson väkisin tietenkin vasemmalla silmällä enkä muutenkaan tietoiseti vaihtele silmiä tai huomaa kummalla silmällä katson milloinkin. Peilin edessä sekin tietenkin onnistuu.

Mulla oli alunperin niin, kun menin syksyllä -05 silmälääkäriin tämän karsastuksen takia, niin lääkäri sanoi, että vasenta voitaisiin leikata, kun oikeaa on jo niin paljon leikattu. Siinäkin kun tulee raja vastaan. Myös karsatusleikkausarvion tehnyt toinen silmälääkäri oli sitä mieltä, että vasen leikataan ja mulle kokeiltiin sitä prismaakin vasempaan silmään sen vuoksi. Esitutkimuksessa taas uusi lääkäri oli myös aluksi leikkaamassa vasenta silmää, kun sitten kysyin, eikö voitaisi leikata molempia tai oikeaa silmää, kun oikea silmä karsastaa pahemmin. Sitten oikea silmä leikattiin, mutta toivottavasti ei vain sen takia, että sitä itse halusin, vaan lääkäri toivottavasti piti sitä myös hyvänä. Nyt oon aika paljon miettinyt, miltä silmäni mahtaisivat näyttää, jos vasen silmä olisi leikattu niin kuin aluksi piti.

Kyllä tietenkin saat sairaskertomukset sairaalasta, jos vain haluat. Ei sen pitäisi olla mikään ongelma. Itse kun olen sairaalassa töissä, niin olen vähän niitä tietoja itse vilkaissut ja sain myös kotiin tekstin siitä karsastusleikkausarviokäynnistä, jossa näkyy myös niitä tietoja. YTHS:n silmälääkäri myös tilasi sairaskertomukset toisesta sairaalasta lähettä varten ja sitä ennen en edes tiennyt kumpaa silmää multa oli aikoinaan leikattu, mutta sitten niistä papeeista sekin selvisi.

Leikkauksessa leikataan siis niitä lihaksia, ei silmää, ja multa leikattiin viimeksi ylhäältä, kun piti yrittää korjata sitä ylöspäin karsastusta ja kesällä leikattiin ulkosivulta yhtä lihasta, koska karsastan ulospäin. Siinä ihan ekassa leikkauksessa leikattiin ulko- ja sisäsivulta ja yhteensä aika paljon.

Lue lisää

Jäi vähän vaivaamaan, että miten tuo stereonäkö oikein mitataan? Eli toisin sanoen mitä se tarkoittaa?

Netistä en ainakaan vielä löytänyt tyhjentävää vastausta, mutta tuli vastaan se, että syvyysnäkö ei ole sama asia kuin stereonäkö.

Tira kirjoitti:

Jäi vähän vaivaamaan, että miten tuo stereonäkö oikein mitataan? Eli toisin sanoen mitä se tarkoittaa?

Netistä en ainakaan vielä löytänyt tyhjentävää vastausta, mutta tuli vastaan se, että syvyysnäkö ei ole sama asia kuin stereonäkö.

Lue lisää

on sama asia kuin yhteisnäkö. Eli siis mä en ikinä katso kahdella silmällä samanaikaisesti vaan aina vain jommalla kummalla. Silmälääkäri puhui myös fuusiosta ja sanoi, ettei mulla ole fuusiota. Oon kyllä saanut sellaisen käsityksen, että syvyysnäkö vähän heikkenee, jos ei ole stereonäköä.

Ja vielä siitä leikkauksesta. Kirjoitin vähän väärin tuossa aiemmin siitä mun ekasta leikkauksesta ja muutenkin Sairaskertomustekstissä lukee siis näin: 6/88 tehty ulkosuoran retropositio 4 mm ja lihasta siirretty alaspäin 2 mm. Sisäsuoraan tehty 4 mm resektio ja alaspäin siirto 1.5 - 2 mm. Sen lisäksi nyt heinäkuussa siis tehtiin ulkosuoran retropositio 4 mm ja tammikuussa yläsuoran retropositio 3.5 mm. Retropositio tarkoittaa siis lääkärisanaston mukaan jotain taaksepäin siirtämistä ja resektio on sitten sitä typistämistä ja lyhentämistä. Eli siis kyllä niille silmän lihaksille voi muutakin tehdä kuin lyhentää. Sitä kai tuossa aiemmin mietit.

Tyttö82 kirjoitti:

on sama asia kuin yhteisnäkö. Eli siis mä en ikinä katso kahdella silmällä samanaikaisesti vaan aina vain jommalla kummalla. Silmälääkäri puhui myös fuusiosta ja sanoi, ettei mulla ole fuusiota. Oon kyllä saanut sellaisen käsityksen, että syvyysnäkö vähän heikkenee, jos ei ole stereonäköä.

Ja vielä siitä leikkauksesta. Kirjoitin vähän väärin tuossa aiemmin siitä mun ekasta leikkauksesta ja muutenkin Sairaskertomustekstissä lukee siis näin: 6/88 tehty ulkosuoran retropositio 4 mm ja lihasta siirretty alaspäin 2 mm. Sisäsuoraan tehty 4 mm resektio ja alaspäin siirto 1.5 - 2 mm. Sen lisäksi nyt heinäkuussa siis tehtiin ulkosuoran retropositio 4 mm ja tammikuussa yläsuoran retropositio 3.5 mm. Retropositio tarkoittaa siis lääkärisanaston mukaan jotain taaksepäin siirtämistä ja resektio on sitten sitä typistämistä ja lyhentämistä. Eli siis kyllä niille silmän lihaksille voi muutakin tehdä kuin lyhentää. Sitä kai tuossa aiemmin mietit.

Lue lisää

Mutta mitä se tarkoittaa tarkemmin, että ei katso yhtä aikaa?

Miten se todetaan, että onko sitä vaiko ei? Ei kai ne sellaiset kuvatkaan (missä hetken päästä "pomppaa" jokin toinen kuva esille) ole ehdottomia, kun niissäkin riippuu osaako katsoa oikein sitä kuvaa vaiko ei.

Voiko karsastaessa edes olla stereonäköä?

Tira kirjoitti:

Mutta mitä se tarkoittaa tarkemmin, että ei katso yhtä aikaa?

Miten se todetaan, että onko sitä vaiko ei? Ei kai ne sellaiset kuvatkaan (missä hetken päästä "pomppaa" jokin toinen kuva esille) ole ehdottomia, kun niissäkin riippuu osaako katsoa oikein sitä kuvaa vaiko ei.

Voiko karsastaessa edes olla stereonäköä?

Lue lisää

sanoa, mutta mun mielestä googlesta löytyi ihan hyvin tietoa. Tosin vähän ihmettelin, kun siellä pidettiin tosiaan syvyysnäköä ja stereonäköä samana asiana ja oli jotain, että stereonäkö, mahdollistaa kolmiulotteisen kuvan. Kyllä mun maailmani ihan kolmiulotteiselta näyttää, vaikka mulla ei stereonäköä olekaan. Jotain YTHS:n silmälääkäri mulle siitä stereonäöstä selitti, mutta en nyt muista, että mitä, kun se tosiaan oli silloin vuonna -05. Mutta ilmankin kuulemma pärjää hyvin, jos ei nyt ihan just niistä tietyistä harvoista ammateista hirveästi haaveile, joissa stereonäkö on pakollinen, kuten esim. lentäjällä.

Mulla on stereonäköä tutkittu aluksi niin, että katsoin jotain kuvia sellaisesta kirjasta puna-vihreät lasit päässä, olisiko ollut jotain kukkia tai palloja tai jotain ja silmälääkäri kyseli, että mikä palloista on suurin ym. Niitä kuvia katselin siis YTHS:llä ja TYKS:ssä sillä leikkausarviokäynnillä ja niiden mukaan mulla ei ole stereonäköä. Myöhemmin sitten olen katsonut TYKS:ssä moneen kertaan myös sellaista valoa linssin läpi ja siitä valosta tulee ne säteet joko vaakasuoraan, pystysuoraan tai ristiin tai jotenkin. Mä näen siinä aina vain joko pysty- tai vaakasuoran säteen riippuen siitä kummalla silmällä katson, mutta jos katsoisin molemmilla silmillä, niin näkisin ne yhtäaikaa. Lähelle katsottaessa näen ihan välähdyksinä välillä sekä pysty- että vaakasuoran säteen samanaikaisesti ristissä ja lääkärin mukaan mulla onkin lähelle katsottaessa ajoittainen fuusio, mutta muuten se puuttuu. Sittenhän on varmaan myös muita tutkimuksia. Mitähän silläkin tutkitaan, missä on niitä punaisia ja vihreitä valoja? Mun silmiä on nyt niin paljon tutkittu monella tapaa, että kyllä mä uskon, jos lääkäri sanoo, ettei mulla ole stereonäköä ja kyllä mä sen itsekin huomaan. En mä tiedä miltä mun maailmani näyttäisi, jos pystyisin katsomaan kummallakin silmällä yhtä aikaa, vai näyttäisikö erilaiselta. Olisi mielenkiintoista tietää, mutta en kuulemma voi saada ikinä stereönäköä, joten se jää näkemättä.

Kyllä mä olen saanut sellaisen käsityksen, että stereonäkö voi olla vaikka karsastaisikin. Silloin kai on helpommin myös kaksoiskuvia luulisin, joita mulla ei onneksi ole, vaikka lääkäri niistä aina varoittaa ennen leikkausta. Stereonäön puuttuminen myös vähän heikentää karsastusleikkauksen onnistumista samoin kuin se, jos silmät on kovin eriparia eli toisella näkee huonosti ja toisella hyvin. Mutta onneksi mulla ei sentään sitä ongelmaa ole, kun näen kummallakin silmällä huonosti!!!

Mä en todellakaan ole mikään asiantuntija tässä silmäasiassa, vaikka tästä paljon täällä kirjoittelenkin. Ihan oman kokemuksen pohjalta kirjoittelen ja sen tiedon pohjalta, mitä olen saanut, kun olen ollut silmälääkärin tutkittavana ja karsastusleikkauksissa.

Tyttö82 kirjoitti:

sanoa, mutta mun mielestä googlesta löytyi ihan hyvin tietoa. Tosin vähän ihmettelin, kun siellä pidettiin tosiaan syvyysnäköä ja stereonäköä samana asiana ja oli jotain, että stereonäkö, mahdollistaa kolmiulotteisen kuvan. Kyllä mun maailmani ihan kolmiulotteiselta näyttää, vaikka mulla ei stereonäköä olekaan. Jotain YTHS:n silmälääkäri mulle siitä stereonäöstä selitti, mutta en nyt muista, että mitä, kun se tosiaan oli silloin vuonna -05. Mutta ilmankin kuulemma pärjää hyvin, jos ei nyt ihan just niistä tietyistä harvoista ammateista hirveästi haaveile, joissa stereonäkö on pakollinen, kuten esim. lentäjällä.

Mulla on stereonäköä tutkittu aluksi niin, että katsoin jotain kuvia sellaisesta kirjasta puna-vihreät lasit päässä, olisiko ollut jotain kukkia tai palloja tai jotain ja silmälääkäri kyseli, että mikä palloista on suurin ym. Niitä kuvia katselin siis YTHS:llä ja TYKS:ssä sillä leikkausarviokäynnillä ja niiden mukaan mulla ei ole stereonäköä. Myöhemmin sitten olen katsonut TYKS:ssä moneen kertaan myös sellaista valoa linssin läpi ja siitä valosta tulee ne säteet joko vaakasuoraan, pystysuoraan tai ristiin tai jotenkin. Mä näen siinä aina vain joko pysty- tai vaakasuoran säteen riippuen siitä kummalla silmällä katson, mutta jos katsoisin molemmilla silmillä, niin näkisin ne yhtäaikaa. Lähelle katsottaessa näen ihan välähdyksinä välillä sekä pysty- että vaakasuoran säteen samanaikaisesti ristissä ja lääkärin mukaan mulla onkin lähelle katsottaessa ajoittainen fuusio, mutta muuten se puuttuu. Sittenhän on varmaan myös muita tutkimuksia. Mitähän silläkin tutkitaan, missä on niitä punaisia ja vihreitä valoja? Mun silmiä on nyt niin paljon tutkittu monella tapaa, että kyllä mä uskon, jos lääkäri sanoo, ettei mulla ole stereonäköä ja kyllä mä sen itsekin huomaan. En mä tiedä miltä mun maailmani näyttäisi, jos pystyisin katsomaan kummallakin silmällä yhtä aikaa, vai näyttäisikö erilaiselta. Olisi mielenkiintoista tietää, mutta en kuulemma voi saada ikinä stereönäköä, joten se jää näkemättä.

Kyllä mä olen saanut sellaisen käsityksen, että stereonäkö voi olla vaikka karsastaisikin. Silloin kai on helpommin myös kaksoiskuvia luulisin, joita mulla ei onneksi ole, vaikka lääkäri niistä aina varoittaa ennen leikkausta. Stereonäön puuttuminen myös vähän heikentää karsastusleikkauksen onnistumista samoin kuin se, jos silmät on kovin eriparia eli toisella näkee huonosti ja toisella hyvin. Mutta onneksi mulla ei sentään sitä ongelmaa ole, kun näen kummallakin silmällä huonosti!!!

Mä en todellakaan ole mikään asiantuntija tässä silmäasiassa, vaikka tästä paljon täällä kirjoittelenkin. Ihan oman kokemuksen pohjalta kirjoittelen ja sen tiedon pohjalta, mitä olen saanut, kun olen ollut silmälääkärin tutkittavana ja karsastusleikkauksissa.

Lue lisää

Itse en kyllä yhtään muista mitä testejä on tehty ja mitä niissä on stereonäöstä todettu.

Minulle on joskus muistaakseni tehty testejä, joissa oli erivärisiä palloja ja niistä piti erottaa joku numero. En muista kyllä mitä sillä testattiin, mutta epäilisin, että sillä tutkittiin värisokeutta.

Sellainen testi muistui nyt mieleen, että oli puna-vihreät lasit ja seinältä piti katsoa näkeekö vihreän ympyrän keskellä punaisen plussan. Tuohan voisi hyvin olla stereonäkötesti. Mietin vain, että jos karsastaessa voi olla stereonäkö, niin miten sen plussan voi siellä ympyrässä nähdä, kun se toinen silmä suuntaa muualle? Muistaakseni ainakin minulla se plussa meni aina ohi riippuen, että kumpi oli pääsilmä. Toisaalta en tuostakaan ole ihan varma.

Tira kirjoitti:

Itse en kyllä yhtään muista mitä testejä on tehty ja mitä niissä on stereonäöstä todettu.

Minulle on joskus muistaakseni tehty testejä, joissa oli erivärisiä palloja ja niistä piti erottaa joku numero. En muista kyllä mitä sillä testattiin, mutta epäilisin, että sillä tutkittiin värisokeutta.

Sellainen testi muistui nyt mieleen, että oli puna-vihreät lasit ja seinältä piti katsoa näkeekö vihreän ympyrän keskellä punaisen plussan. Tuohan voisi hyvin olla stereonäkötesti. Mietin vain, että jos karsastaessa voi olla stereonäkö, niin miten sen plussan voi siellä ympyrässä nähdä, kun se toinen silmä suuntaa muualle? Muistaakseni ainakin minulla se plussa meni aina ohi riippuen, että kumpi oli pääsilmä. Toisaalta en tuostakaan ole ihan varma.

Lue lisää

vihreän ympyrän keskellä on ns. Schoberin risti, jolla mitataan foriaa eli tutkitaan just karsastusta. Eli se risti ei oikein pysy siellä ympyrän sisällä, jos karsastaa. Se minne suuntaan se risti sieltä ympyrän sisältä liikkuu ja kuinka paljon, kertoo sitten karsastuksen suunnan ja kulman.

Mä olen myös katsellu joskus koulun terveystarkastuksessa värikkäitä palloja, joista piti erottaa numeroita. Siinä ei onneksi ollut mulla mitään ongelmaa eli vaikka kaikenlaista ongelmaa mun silmissä onkin, niin värisokea en sentään ole.

todellakin tutulta kuulostaa ajatuksesi :(.
Miten muuten kun olet ollut jo noin useassa leikkauksessa, niin onko ne joskus korjanneet ihan kokonaan karsastuksen, ja sitten taas lähteneet menemään erilleen? mä en oo oikein tajunnut tuota logiikkaa, siis löystyykö ne lihakset jotenkin uudelleen vai mitä siinä tapahtuu? että pitääkö meiän ravata aina kymmenen vuoden välein näis leikkauksissa...

Laa kirjoitti:

todellakin tutulta kuulostaa ajatuksesi :(.
Miten muuten kun olet ollut jo noin useassa leikkauksessa, niin onko ne joskus korjanneet ihan kokonaan karsastuksen, ja sitten taas lähteneet menemään erilleen? mä en oo oikein tajunnut tuota logiikkaa, siis löystyykö ne lihakset jotenkin uudelleen vai mitä siinä tapahtuu? että pitääkö meiän ravata aina kymmenen vuoden välein näis leikkauksissa...

Lue lisää

Minulla ei ainakaan ole korjaantunut kokonaan.

Kun viimeisintä, aikuisiällä tehtyä leikkausta valmisteltiin, niin lääkäri sanoi suoraan, että lapsena tehdyt leikkaukset olivat liian pieniä, eli olisi pitänyt leikata enemmän. Tarkoittaakohan se sitten, että lihaksia esimerkiksi kiristää enemmän. Eivät ilmeisesti olleet uskaltaneet silloin leikata tarpeeksi, kun ikää kuitenkin oli ensimmäisessä ehkä n. 2v ja toisessa n. 5v. Jos pelkäsivät, että vanhempana kääntyy sitten toiseen suuntaan.

Jotkut kai ovat saaneet pysyvänkin tuloksen ja toisilla sitten palautunut takaisin, jos edes mitään vaikutusta on ollut. Näin ainakin olen ymmärtänyt lukemani perusteella.

Ilmeisesti paljon vaikuttaa myös se, että kuinka hyvä näkö silmissä on. Jos karsastaa vain toisella silmällä, niin toisessa voi usein olla melko huono näkö, joten vaikka silmät korjaantuisivatkin, niin helposti se toinen silmä taas sitten löystyy. Ilmeisesti parempi lähtökohta on silloin, jos molemmissa silmissä on suunnilleen yhtä hyvä näkö.

Minulle kaikki leikkaukset on suoritettu ilmaiseksi, myös aikuisiällä tehty viimeisin. En tiedä sitten kuinka yleensä on, eli kuinka moni joutuu leikkaukset maksamaan itse. Olisin kyllä valmis maksamaan useampia tuhansia euroja, jos silmät saataisiin kuntoon. Sen verran se tosiaan haittaa joka ikinen päivä (paitsi kotona).

samanlaisia ajatuksia kuin sullakin. No, nyt tällä hetkellä ihmeen vähän nämä silmät stressaa, mutta hyvä vaan. Viime keväänä en muta miettinytkään kuin silmiä ja tulevaa leikkausta ja meni siinä vähän kesäkin pilalle sen vuoksi. Tätä kevättä ja kesää en pilaa silmieni takia.

Olen työssä, jossa lähinnä tuijotan tietokoneen näyttöä päivät pitkät ja sitähän voi ihan rauhassa katsoa myös karsastavilla silmillä. No, pitää mun olla myös ihmisten kanssa tekemisissä (onneksi!), mutta en ole hirveästi siitäkään nyt ottanut stressiä. En kyllä katso ihmisiä silmiin ja voin vaikuttaa vähän epäkohteliaalta sen takia ja se harmittaa. Ja tuntuu, että jos joku katsoo vähän pidempään, että se katsoo vaan mun silmiä ja karsastusta, vaikka eihän se välttämättä aina niin ole. Mutta kieltämättä vähän vaikea tutustua ihmisiin, kun ei voi katsoa ketään silmiin. Harmittaa tosi paljon!

Mulla olisi myös mun opiskeluihin kuuluva puheviestinnän kurssi, jota olen aina vaan lykännyt ja lykännyt ja kohta pitäisi valmistua enkä ole vieläkään suorittanut kurssia, joka olisi hyvä suorittaa opintojen alkuvaiheessa. Syynä on lähinnä se, että siihen kurssiin kuuluu videoitava suullinen esitys. Sen lisäksi, että jännitän esiintymistä aika paljon, ahdistaa vielä enemmän ajatus siitä, että koko juttu videoidaan ja sitten se pitää katsoa. Tietenkin mun karsastus näkyy sellaisessa ja sitten viimeistään kaikki muutkin näkee sen. Ahdistaa ihan oikeasti sellainen!

Mulle ei tuota ongelmia bussissa istuminen, kaupassakäyminen tai muukaan sellainen, jossa joudun olemaan tekemisissä täysin vieraiden ihmisten kanssa. Mulle on aivan sama mitä joku vieras kaupankassa mun silmistä ajattelee tai joku tuntematon vastaantulija kaupungilla, mutta töissä, opiskellessa ja muutenkin tuttujen ihmisten kanssa ollessa tahdon peittää karsastuksen. En katso silmiin edes vanhempiani tai sisaruksiani. Töissä kerroin yhdelle työkaverille karsastuksestani, koska hän suoraan kysyi, minkä vuoksi olin sairaslomalla viime kesänä. Ja yksi tuttu lääkärikin tietää siitä syystä, että jouduin viime helmikuussa keuhkokuumeen vuoksi ensiapuun ja tietenkin sen tutun lääkärin tutkittavaksi ja siinähän sairaskertomuksessahan ne kaikki leikkaukset ja diagnoosit näkyy heti siinä ekalla sivulla. Sen jälkeen on ollu vähän ärsyttävää olla samalla osastolla töissä sen lääkärin kanssa. Jotenkin mä häpeän karsastusta, vaikka ei kai siinä pitäisi mitään hävettävää olla. Inhottava vaiva, mutta enhän mä sitä ole itselleni halunnut tai aiheuttanut.

Mulla karsastus on kuulemma sairaskertomuksen mukaan todettu puolivuotiaana vauvana ja on siis synnynnäinen vaiva. Karsastus leikattiin ekaa kertaa vuonna -88, mutta ihmettelen tosi paljon sitä, miksi missään valokuvissa mun karsastusta ei näy. Isä oli siihen aikaan vielä innokas valokuvaaja ja kuvia on tosi paljon, mutta ainoastaan mun ekaluokan koulukuvassa oikea silmä karsastaa selvästi sisäänpäin, muuten sitä ei lapsuusajan kuvissa näy. Musta tämä on tosi outoa, koska sairaskertomuksen mukaan silmät kuitenkin karsasti ja leikkauksen jälkeen olivat alkuun suorassa, mutta rupesivat sitten taas vähän karsastamaan, mutta ei sitäkään valokuvissa näy. Joskus muistan äidin huomauttaneen illalla, kun olin väsynyt, että silmäni karsastavat sillä seurauksella, että käänsin katseen pois ja peitin silmät käsillä. Muutaman kerran äiti on myös miettinyt, oliko sittenkään hyvä ratkaisu mennä leikkaukseen silloin. No, nyt muutama vuosi sitten karsastus rupesi taas enemmän vaivaamaan ja näkymään selvästi myös valokuvissa (ei tietenkään aina, mutta joissakin kuvissa) ja ne kuvat mä olen aina silpunnut ja heittänyt roskiin enkä enää edes ota kuvia itsestäni. Edelliset kuvat musta onkin otettu TYKS:ssä helmikuussa, kun siellä silmäpolilla otettiin pari kasvokuvaa, joiden tarkoitus jäi kyllä mulle vähän epäselväksi. Mutta esim. muutama vuosi sitten olin vielä kesätöissä sellaisessa asiakaspalvelutyössä, jossa jouduin katsomaan ihmisiä koko ajan silmiin eikä ahdistanut yhtään. Nyt en voisi näillä silmillä kuvitellakaan sellaista hommaa!!

Tyttö82 kirjoitti:

samanlaisia ajatuksia kuin sullakin. No, nyt tällä hetkellä ihmeen vähän nämä silmät stressaa, mutta hyvä vaan. Viime keväänä en muta miettinytkään kuin silmiä ja tulevaa leikkausta ja meni siinä vähän kesäkin pilalle sen vuoksi. Tätä kevättä ja kesää en pilaa silmieni takia.

Olen työssä, jossa lähinnä tuijotan tietokoneen näyttöä päivät pitkät ja sitähän voi ihan rauhassa katsoa myös karsastavilla silmillä. No, pitää mun olla myös ihmisten kanssa tekemisissä (onneksi!), mutta en ole hirveästi siitäkään nyt ottanut stressiä. En kyllä katso ihmisiä silmiin ja voin vaikuttaa vähän epäkohteliaalta sen takia ja se harmittaa. Ja tuntuu, että jos joku katsoo vähän pidempään, että se katsoo vaan mun silmiä ja karsastusta, vaikka eihän se välttämättä aina niin ole. Mutta kieltämättä vähän vaikea tutustua ihmisiin, kun ei voi katsoa ketään silmiin. Harmittaa tosi paljon!

Mulla olisi myös mun opiskeluihin kuuluva puheviestinnän kurssi, jota olen aina vaan lykännyt ja lykännyt ja kohta pitäisi valmistua enkä ole vieläkään suorittanut kurssia, joka olisi hyvä suorittaa opintojen alkuvaiheessa. Syynä on lähinnä se, että siihen kurssiin kuuluu videoitava suullinen esitys. Sen lisäksi, että jännitän esiintymistä aika paljon, ahdistaa vielä enemmän ajatus siitä, että koko juttu videoidaan ja sitten se pitää katsoa. Tietenkin mun karsastus näkyy sellaisessa ja sitten viimeistään kaikki muutkin näkee sen. Ahdistaa ihan oikeasti sellainen!

Mulle ei tuota ongelmia bussissa istuminen, kaupassakäyminen tai muukaan sellainen, jossa joudun olemaan tekemisissä täysin vieraiden ihmisten kanssa. Mulle on aivan sama mitä joku vieras kaupankassa mun silmistä ajattelee tai joku tuntematon vastaantulija kaupungilla, mutta töissä, opiskellessa ja muutenkin tuttujen ihmisten kanssa ollessa tahdon peittää karsastuksen. En katso silmiin edes vanhempiani tai sisaruksiani. Töissä kerroin yhdelle työkaverille karsastuksestani, koska hän suoraan kysyi, minkä vuoksi olin sairaslomalla viime kesänä. Ja yksi tuttu lääkärikin tietää siitä syystä, että jouduin viime helmikuussa keuhkokuumeen vuoksi ensiapuun ja tietenkin sen tutun lääkärin tutkittavaksi ja siinähän sairaskertomuksessahan ne kaikki leikkaukset ja diagnoosit näkyy heti siinä ekalla sivulla. Sen jälkeen on ollu vähän ärsyttävää olla samalla osastolla töissä sen lääkärin kanssa. Jotenkin mä häpeän karsastusta, vaikka ei kai siinä pitäisi mitään hävettävää olla. Inhottava vaiva, mutta enhän mä sitä ole itselleni halunnut tai aiheuttanut.

Mulla karsastus on kuulemma sairaskertomuksen mukaan todettu puolivuotiaana vauvana ja on siis synnynnäinen vaiva. Karsastus leikattiin ekaa kertaa vuonna -88, mutta ihmettelen tosi paljon sitä, miksi missään valokuvissa mun karsastusta ei näy. Isä oli siihen aikaan vielä innokas valokuvaaja ja kuvia on tosi paljon, mutta ainoastaan mun ekaluokan koulukuvassa oikea silmä karsastaa selvästi sisäänpäin, muuten sitä ei lapsuusajan kuvissa näy. Musta tämä on tosi outoa, koska sairaskertomuksen mukaan silmät kuitenkin karsasti ja leikkauksen jälkeen olivat alkuun suorassa, mutta rupesivat sitten taas vähän karsastamaan, mutta ei sitäkään valokuvissa näy. Joskus muistan äidin huomauttaneen illalla, kun olin väsynyt, että silmäni karsastavat sillä seurauksella, että käänsin katseen pois ja peitin silmät käsillä. Muutaman kerran äiti on myös miettinyt, oliko sittenkään hyvä ratkaisu mennä leikkaukseen silloin. No, nyt muutama vuosi sitten karsastus rupesi taas enemmän vaivaamaan ja näkymään selvästi myös valokuvissa (ei tietenkään aina, mutta joissakin kuvissa) ja ne kuvat mä olen aina silpunnut ja heittänyt roskiin enkä enää edes ota kuvia itsestäni. Edelliset kuvat musta onkin otettu TYKS:ssä helmikuussa, kun siellä silmäpolilla otettiin pari kasvokuvaa, joiden tarkoitus jäi kyllä mulle vähän epäselväksi. Mutta esim. muutama vuosi sitten olin vielä kesätöissä sellaisessa asiakaspalvelutyössä, jossa jouduin katsomaan ihmisiä koko ajan silmiin eikä ahdistanut yhtään. Nyt en voisi näillä silmillä kuvitellakaan sellaista hommaa!!

Lue lisää

Itsekin katselen lähinnä näyttöä päivät pitkät ja siinä ei onneksi haittaa. Se onkin juuri se, kun pitäisi sitten muiden kanssa keskustella ja yleensä sitten lhekkäin ja silmiin pitäisi siinä sitten katsoa.

Bussiongelmaakaan minulla ei ole vuosiin ollut, koska en niitä käytä ;). En tiedä olisiko muutenkaan. Mutta nuorempana, kun päivittäin piti kulkea kouluun, niin ainakin jossain välissä koin sen ongelmaksi. Kaupassakaan en kyllä ajattele niin asiaa, koska harvemmin ihmiset katsovat niin tarkasti tai edes ovat kovin lähellä.

Minäkin arastelen silmiinkatsomista myös läheisten kanssa. Ja jos sitten katsonkin vähän pidempään, niin tuntuu, ettei toinen edes keskity sanomisiini kun vain katsoo silmiäni. Joskus nuorempana sain kyllä kuulla välillä sitä, että mihin oikein katson. Kyllä se silloin teki pahaa, mutta harvemmin kai sanoivat loukatakseen.

Inhottavia tilanteita on myös ne, kun joku sanoo vitsillään jotain tyyliin "ja sitten katsotaan kieroon kaikkia" . Tekisi mieli heittää, että niinhän minä katson aina, mutta ei riitä pokka ja taas tulee se, että kaikki eivät ole huomanneet karsastustani, eikä ole mitään intoa tuoda sitä esille. Kuitenkin sitä ajattelee, että ne jotka ovat huomanneet, niin varmaan ajattelevat tuollaisen kuullessaan minua.

Tira kirjoitti:

Itsekin katselen lähinnä näyttöä päivät pitkät ja siinä ei onneksi haittaa. Se onkin juuri se, kun pitäisi sitten muiden kanssa keskustella ja yleensä sitten lhekkäin ja silmiin pitäisi siinä sitten katsoa.

Bussiongelmaakaan minulla ei ole vuosiin ollut, koska en niitä käytä ;). En tiedä olisiko muutenkaan. Mutta nuorempana, kun päivittäin piti kulkea kouluun, niin ainakin jossain välissä koin sen ongelmaksi. Kaupassakaan en kyllä ajattele niin asiaa, koska harvemmin ihmiset katsovat niin tarkasti tai edes ovat kovin lähellä.

Minäkin arastelen silmiinkatsomista myös läheisten kanssa. Ja jos sitten katsonkin vähän pidempään, niin tuntuu, ettei toinen edes keskity sanomisiini kun vain katsoo silmiäni. Joskus nuorempana sain kyllä kuulla välillä sitä, että mihin oikein katson. Kyllä se silloin teki pahaa, mutta harvemmin kai sanoivat loukatakseen.

Inhottavia tilanteita on myös ne, kun joku sanoo vitsillään jotain tyyliin "ja sitten katsotaan kieroon kaikkia" . Tekisi mieli heittää, että niinhän minä katson aina, mutta ei riitä pokka ja taas tulee se, että kaikki eivät ole huomanneet karsastustani, eikä ole mitään intoa tuoda sitä esille. Kuitenkin sitä ajattelee, että ne jotka ovat huomanneet, niin varmaan ajattelevat tuollaisen kuullessaan minua.

Lue lisää

ihmettelen kun sanotte että tietokoneella työn teko helpottaa, kun ei tarvii katella ihmisiä, mulla just se tietokoneen näytön tuijottelu aika nopeesti rasittaa silmät niin et karsastaa pahemmin, joten joudun sumplimaan tietokoneen käyttöä suhteessa siihen, miten tulen olemaan ihmisten seurassa sinä päivänä..eli sellaista työtä en vois ajatellakaan, ja kaikki kouluhommat ja muut oon aina hoitanut iltamyöhään ennen nukkumaan menoa, jollon usein olen sitten niin väsynyt ettei mistään tule mitään enää. Jos aamulla alkaa tekee jotain koneella niin vaikka myöhemmin tulis joku kiva meno niin en pysty enää menemään. ahdistaa.

Laa kirjoitti:

ihmettelen kun sanotte että tietokoneella työn teko helpottaa, kun ei tarvii katella ihmisiä, mulla just se tietokoneen näytön tuijottelu aika nopeesti rasittaa silmät niin et karsastaa pahemmin, joten joudun sumplimaan tietokoneen käyttöä suhteessa siihen, miten tulen olemaan ihmisten seurassa sinä päivänä..eli sellaista työtä en vois ajatellakaan, ja kaikki kouluhommat ja muut oon aina hoitanut iltamyöhään ennen nukkumaan menoa, jollon usein olen sitten niin väsynyt ettei mistään tule mitään enää. Jos aamulla alkaa tekee jotain koneella niin vaikka myöhemmin tulis joku kiva meno niin en pysty enää menemään. ahdistaa.

Lue lisää

että minulla karsastaisi sen pahemmin koneella istuttuani.

Itse olen ohjelmistosuunnittelija, joten enpä muuta oikein teekään, kun istun koneella päivät pitkät ( vielä kotona). En ole ainakaan vielä huomannut, että silmät väsyisivät sen kummemmin. Illalla kyllä sitten huomaa, että televisiota katsoessa saattaa olla vaikea jopa lukea tekstiä välillä, jos on oikein väsyksissä.

Tietokoneella työskentelyssä on siis se hyvä puoli, että ei joudu katsomaan muita ihmisiä silmiin. Jos taas olisin palveluammatissa, niin sehän olisi jatkuvaa. Nyt voi olla niin, että koko päivänä en sen kummemmin joudu keskustelemaan tiiviisti muiden kanssa. Ne tilanteet ovatkin juuri niitä ahdistavia, kun pitää kysellä neuvoja jne., eli joutuu miettimään niitä silmiä.

Tira kirjoitti:

että minulla karsastaisi sen pahemmin koneella istuttuani.

Itse olen ohjelmistosuunnittelija, joten enpä muuta oikein teekään, kun istun koneella päivät pitkät ( vielä kotona). En ole ainakaan vielä huomannut, että silmät väsyisivät sen kummemmin. Illalla kyllä sitten huomaa, että televisiota katsoessa saattaa olla vaikea jopa lukea tekstiä välillä, jos on oikein väsyksissä.

Tietokoneella työskentelyssä on siis se hyvä puoli, että ei joudu katsomaan muita ihmisiä silmiin. Jos taas olisin palveluammatissa, niin sehän olisi jatkuvaa. Nyt voi olla niin, että koko päivänä en sen kummemmin joudu keskustelemaan tiiviisti muiden kanssa. Ne tilanteet ovatkin juuri niitä ahdistavia, kun pitää kysellä neuvoja jne., eli joutuu miettimään niitä silmiä.

Lue lisää

voipi olla että mun silmät muuten vaan ei tykkää tuosta tietokoneen kattelusta, eli väsyy helpommin ja sit myös karsastus näkyy.

Mäkin olin pari vuotta sitten asiakaspalvelutyössä ilman että silmät häiritsis, niin nopeasti ne nyt sitten about vuoden sisällä on menneet tällasiks selkeesti karsastaviksi, just että yhtäkkiä ei voikaan ajatella tiettyjä töitä, ei sosiaalisia eikä noita tietsikalla tehtäviäkään..mihin väliin mä oikein sovin??

Laa kirjoitti:

voipi olla että mun silmät muuten vaan ei tykkää tuosta tietokoneen kattelusta, eli väsyy helpommin ja sit myös karsastus näkyy.

Mäkin olin pari vuotta sitten asiakaspalvelutyössä ilman että silmät häiritsis, niin nopeasti ne nyt sitten about vuoden sisällä on menneet tällasiks selkeesti karsastaviksi, just että yhtäkkiä ei voikaan ajatella tiettyjä töitä, ei sosiaalisia eikä noita tietsikalla tehtäviäkään..mihin väliin mä oikein sovin??

Lue lisää

ai niin, nyt kun mietin tuota kun olin asiakaspalvelutyössä, niin muistan nyt että itse asiassa silloinkaan en pystynyt katsomaan itseäni lasien kanssa peilistä, eli kun kävin vaikka vessassa niin varoin aina kattomasta itteäni peilistä koska ite näin karsastukseni silloinkin, ja se ois masentanut niin mielen ja vaikeuttanut työskentelyä. mut ainakaan silloin ei kukaan koskaan sanonu silmistäni mitään, joten luulen et silloin sitä ei suurimmaks osaks huomannu.

Laa kirjoitti:

ai niin, nyt kun mietin tuota kun olin asiakaspalvelutyössä, niin muistan nyt että itse asiassa silloinkaan en pystynyt katsomaan itseäni lasien kanssa peilistä, eli kun kävin vaikka vessassa niin varoin aina kattomasta itteäni peilistä koska ite näin karsastukseni silloinkin, ja se ois masentanut niin mielen ja vaikeuttanut työskentelyä. mut ainakaan silloin ei kukaan koskaan sanonu silmistäni mitään, joten luulen et silloin sitä ei suurimmaks osaks huomannu.

Lue lisää

Jos se ero onkin siinä, että minä karsasta aina niin paljon, että sen huomaa mielestäni todella selvästi. Ei siis auta, vaikka olisi pirteä.

Vasemmalla katsoessani oikea silmä menee niin paljon sisällepäin, että valkoista ei sisäkulmasta enää näykään muuta kuin pienen pieni pala sieltä kulmasta, missä ala- ja yläluomi kohtaa. Oikealla katsoessa jää sentään varmaan n. 3mm valkoistakin näkyviin.

Tira kirjoitti:

Jos se ero onkin siinä, että minä karsasta aina niin paljon, että sen huomaa mielestäni todella selvästi. Ei siis auta, vaikka olisi pirteä.

Vasemmalla katsoessani oikea silmä menee niin paljon sisällepäin, että valkoista ei sisäkulmasta enää näykään muuta kuin pienen pieni pala sieltä kulmasta, missä ala- ja yläluomi kohtaa. Oikealla katsoessa jää sentään varmaan n. 3mm valkoistakin näkyviin.

Lue lisää

juu kyllä mullakin valitettavasti jatkuvasti karsastus näkyy, sitten tietokoneella olon jälkeen vain entistä pahemmin vielä. Ihmettelin vaan sitä että miten teillä muilla ei näytön tuijottaminen vaikuta kulmaan kun minulla se vaikuttaa ihan selvästi. ehkä se tosiaan johtuu muusta silmän herkkyydestä kirkkaalle valolle. Mulla menee muuten silmät tuolleen ihan samalla lailla, ainoa ero se että näkö parempi vasemmassa joten meinaan katella sillä jolloin oikea menee todella pahasti. ja ihan tutulta kuulosti se, miten vasemmalla katsoessa tuntuu kuin oikea silmä ois peitetty.

Laa kirjoitti:

ihmettelen kun sanotte että tietokoneella työn teko helpottaa, kun ei tarvii katella ihmisiä, mulla just se tietokoneen näytön tuijottelu aika nopeesti rasittaa silmät niin et karsastaa pahemmin, joten joudun sumplimaan tietokoneen käyttöä suhteessa siihen, miten tulen olemaan ihmisten seurassa sinä päivänä..eli sellaista työtä en vois ajatellakaan, ja kaikki kouluhommat ja muut oon aina hoitanut iltamyöhään ennen nukkumaan menoa, jollon usein olen sitten niin väsynyt ettei mistään tule mitään enää. Jos aamulla alkaa tekee jotain koneella niin vaikka myöhemmin tulis joku kiva meno niin en pysty enää menemään. ahdistaa.

Lue lisää

minäkään, että karsastus pahenisi tietokoneen käytöstä. Toivottavasti niin ei ole! Ei mulla pahemmin siitä silmät väsy, mutta oon nyt huomannut, kun olen käyttänyt paljon silmälaseja, että piilarit päässä kun päivän on töissä niin silmät väsyy ja helpostitulee päänsärkyäkin, toisin kuin lasit päässä. Mulla on myös niin, ettei tarvi välttämättä ihmisiä hirveästi katsella päivän aikana, lähinnä tietokonetta tuijotan ja vastaan välillä puhelimeen tai soitan jonkun puhelun, riippuu vähän missä oon töissä, että tuleeko juteltua työkavereitten kanssa vai ei. Monet lääkärit ei välttämättä edes nosta katsetta papereista, jos nille menee jotain jostain sanomaan, joten ei ole vaaraa että ne huomaisi mun karsastuksen, mutta onneksi on myös mukavia poikkeuksia joukossa.

Mutta sulla on kyllä aika paha juttu, jos ei sellainen työ sovi, jossa joutuu olemaan paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja toisaalta ei myöskään tietokoneet sovi. Mulle ainakin tämä työ sopii nyt ihan mainiosti, kun ei tarvi töissä pahemmin silmiästä ottaa stressiä. Toisaalta en tahtoisi kyllä ihan yksikseenkään puurtaa, kun on ihan kiva välillä jutella ihmistenkin kanssa ja muuta.

Tyttö82 kirjoitti:

minäkään, että karsastus pahenisi tietokoneen käytöstä. Toivottavasti niin ei ole! Ei mulla pahemmin siitä silmät väsy, mutta oon nyt huomannut, kun olen käyttänyt paljon silmälaseja, että piilarit päässä kun päivän on töissä niin silmät väsyy ja helpostitulee päänsärkyäkin, toisin kuin lasit päässä. Mulla on myös niin, ettei tarvi välttämättä ihmisiä hirveästi katsella päivän aikana, lähinnä tietokonetta tuijotan ja vastaan välillä puhelimeen tai soitan jonkun puhelun, riippuu vähän missä oon töissä, että tuleeko juteltua työkavereitten kanssa vai ei. Monet lääkärit ei välttämättä edes nosta katsetta papereista, jos nille menee jotain jostain sanomaan, joten ei ole vaaraa että ne huomaisi mun karsastuksen, mutta onneksi on myös mukavia poikkeuksia joukossa.

Mutta sulla on kyllä aika paha juttu, jos ei sellainen työ sovi, jossa joutuu olemaan paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja toisaalta ei myöskään tietokoneet sovi. Mulle ainakin tämä työ sopii nyt ihan mainiosti, kun ei tarvi töissä pahemmin silmiästä ottaa stressiä. Toisaalta en tahtoisi kyllä ihan yksikseenkään puurtaa, kun on ihan kiva välillä jutella ihmistenkin kanssa ja muuta.

Lue lisää

toisessa viestissäsi sanoit että aiot kuitenkin odottaa elokuuhun. tsemppiä ja koita jaksaa odottaa, hyvä että työhommatkin lutviutui! mä oon sairaslomalla joten en edes hae kesätöitä, joten nyt mun ei tarvii sitä asiaa ajatella. tietysti mielummin olisin työkykyinen kuin sairaslomalla, mutta näin nyt tällä hetkellä..

Laa kirjoitti:

juu kyllä mullakin valitettavasti jatkuvasti karsastus näkyy, sitten tietokoneella olon jälkeen vain entistä pahemmin vielä. Ihmettelin vaan sitä että miten teillä muilla ei näytön tuijottaminen vaikuta kulmaan kun minulla se vaikuttaa ihan selvästi. ehkä se tosiaan johtuu muusta silmän herkkyydestä kirkkaalle valolle. Mulla menee muuten silmät tuolleen ihan samalla lailla, ainoa ero se että näkö parempi vasemmassa joten meinaan katella sillä jolloin oikea menee todella pahasti. ja ihan tutulta kuulosti se, miten vasemmalla katsoessa tuntuu kuin oikea silmä ois peitetty.

Lue lisää

koko ajan oikea silmä pahasti (siis kun katson vasemmalla silmällä) ja jos se nyt siitä vielä tietokoneen käytön takia pahenee, niin ei sitä huomaa, kun ilman sitäkin näyttää niin pahalta. Vasemman silmän karsastuskulma vaihtelee hirveästi ja ainakin väsymys siihen vaikuttaa, mutta varmaan jotkut muutkin asiat, kun välillä se on lähes suorassa, välillä karsastaa jonkin verran ja välillä on oikeastaan lähes samassa kulmassa kuin oikea, mutta sitä siis lähinnä silloin kun herään yöllä kesken unien ja satun katsomaan itseäni peilistä. Onneksi suurimman osan ajasta vasen silmä on ihan siedettävä. Jos siihen kuntoon saisin oikeankin silmän, niin olisin tyytyväinen.

Laa kirjoitti:

toisessa viestissäsi sanoit että aiot kuitenkin odottaa elokuuhun. tsemppiä ja koita jaksaa odottaa, hyvä että työhommatkin lutviutui! mä oon sairaslomalla joten en edes hae kesätöitä, joten nyt mun ei tarvii sitä asiaa ajatella. tietysti mielummin olisin työkykyinen kuin sairaslomalla, mutta näin nyt tällä hetkellä..

Lue lisää

Toivottavasti saat sairaslomalla itsesi kuntoon ja silmäasiakin jotenkin edistyisi. Kai sentään voit kesästä nauttia, vaikka sairaslomalla oletkin. Jos nyt vaan tulisi kunnon aurinkoinen hellekesä! Mullakin on tänä kesnä lomaa, kun en nyt sitten olekaan koko kesää töissä, kun kaikki työkuviot vähän muuttui.

Pitää odottaa elokuuhun sitä silmälääkäriä, kun ei oikein muuta voi. Toivon, että pääsisin vielä leikkaukseen ja jonoon pääsen joka tapauksessa vasta elokuussa, menen sitten yksityisvastaanotolle tai en, joten mitä turhaan sitten menen. Helmikuussa vielä toivoin, että olisin päässyt leikkaukseen jo kesällä, mutta se taitaa olla vähän turha toivo. Jos jono on pitkä niin leikkaus voi mennä vuodelle -08!

Tira kirjoitti:

Jos se ero onkin siinä, että minä karsasta aina niin paljon, että sen huomaa mielestäni todella selvästi. Ei siis auta, vaikka olisi pirteä.

Vasemmalla katsoessani oikea silmä menee niin paljon sisällepäin, että valkoista ei sisäkulmasta enää näykään muuta kuin pienen pieni pala sieltä kulmasta, missä ala- ja yläluomi kohtaa. Oikealla katsoessa jää sentään varmaan n. 3mm valkoistakin näkyviin.

Lue lisää

Heippa Tira!

Tuttu tilanne lapsuudesta minullekkin tuo, kun joku sanoo vitsillä "ja sitten katsotaan kieroon kaikkia" tai toinen "pidetään tuijotuskilpailu". Ja minähän en tuommoiseen voinut osallistua, vaikka olisin tahtonut:( Mulla on ihan vauvasta asti silmät olleet sisäänpäin ja silmien näkö on nyt jotain 3 ja -1. Katselin aika vasta lapsuusarvoja, silloin oli kummatkin linssit 2,5. Vähän vain iän mukana muuttunut toinen silmä. Hyvä sinänsä, kun tulee ikänäköäkin vanhempana, että on toinen miinussilmä. Lapsuuskuvissa mun silmät on olleet paljon pahemmin kierossa kuin nyt, vaikka vieläkin saa hävetä kuvia ja koko olemustaan välillä. Mullakin syö voimia tuo, että täytyy keskustellessa miettiä päänasentoa ja välttää katsekontaktia. Varmaan pitäisi ottaa rohkeasti karsastus puheeksi mutta, kun en "kehtaa". En ole ikinä ollut hyvä avautumaan ongelmistani, lähinnä kuunnellut muita. Leikkasin just sivuttaisen otsatukan, mikä peittää hienosti toisen silmän. Mulla testattiin stereonäkö vai oliko syvyysnäkö (onko noilla edes eroa?) semmoisen kirjan avulla, mistä katsoin näenkö kärpäsiä ym., mitään ei näkynyt. Netin sterogrammeistakaan en mitään järkevää erota.

Täältä voi syvyysnäköä testailla:
jaa mikä koira?, ainakin alanurkassa:D
http://www.eyetricks.com/3dstereo111.htm
http://www.eyetricks.com

killisilmukka kirjoitti:

Heippa Tira!

Tuttu tilanne lapsuudesta minullekkin tuo, kun joku sanoo vitsillä "ja sitten katsotaan kieroon kaikkia" tai toinen "pidetään tuijotuskilpailu". Ja minähän en tuommoiseen voinut osallistua, vaikka olisin tahtonut:( Mulla on ihan vauvasta asti silmät olleet sisäänpäin ja silmien näkö on nyt jotain 3 ja -1. Katselin aika vasta lapsuusarvoja, silloin oli kummatkin linssit 2,5. Vähän vain iän mukana muuttunut toinen silmä. Hyvä sinänsä, kun tulee ikänäköäkin vanhempana, että on toinen miinussilmä. Lapsuuskuvissa mun silmät on olleet paljon pahemmin kierossa kuin nyt, vaikka vieläkin saa hävetä kuvia ja koko olemustaan välillä. Mullakin syö voimia tuo, että täytyy keskustellessa miettiä päänasentoa ja välttää katsekontaktia. Varmaan pitäisi ottaa rohkeasti karsastus puheeksi mutta, kun en "kehtaa". En ole ikinä ollut hyvä avautumaan ongelmistani, lähinnä kuunnellut muita. Leikkasin just sivuttaisen otsatukan, mikä peittää hienosti toisen silmän. Mulla testattiin stereonäkö vai oliko syvyysnäkö (onko noilla edes eroa?) semmoisen kirjan avulla, mistä katsoin näenkö kärpäsiä ym., mitään ei näkynyt. Netin sterogrammeistakaan en mitään järkevää erota.

Täältä voi syvyysnäköä testailla:
jaa mikä koira?, ainakin alanurkassa:D
http://www.eyetricks.com/3dstereo111.htm
http://www.eyetricks.com

Lue lisää

ei kyllä välttämättä näe, vaikka olisi ihan kunnollinen stereonäkö. Lapsena yritin niitä siskon kanssa katsoa, mutta mä en koskaan niissä nähnyt mitään. No, eipä ihme, mutta en mä silloin tiennyt, etten mä sellaisia pysty näkemään. Yritin kyllä vaikka miten niitä tihrustaa, mutta tuloksetta. Mutta siis siskollani on täysin terveet silmät kaikin puolin (vähän oon kateellinen!!) ja kyllä hänelläkin on vaikeuksia niitä nähdä ja vaatii aina pinnistelyä. Siskoni on sanonut, että pitää laittaa silmät kieroon, niin sitten ne kuvat näkee!! Mun toinen sisko lähettää mulle aina välillä just jotain tuollaisia hauskoja kuvia sähköpostiin, kun ei varmaan tiedä, etten mä niitä pysty katsomaan. Tuskinpa sitä kiusallaan tekee, mutta välillä pikkusen harmittaa.

Tyttö82 kirjoitti:

ei kyllä välttämättä näe, vaikka olisi ihan kunnollinen stereonäkö. Lapsena yritin niitä siskon kanssa katsoa, mutta mä en koskaan niissä nähnyt mitään. No, eipä ihme, mutta en mä silloin tiennyt, etten mä sellaisia pysty näkemään. Yritin kyllä vaikka miten niitä tihrustaa, mutta tuloksetta. Mutta siis siskollani on täysin terveet silmät kaikin puolin (vähän oon kateellinen!!) ja kyllä hänelläkin on vaikeuksia niitä nähdä ja vaatii aina pinnistelyä. Siskoni on sanonut, että pitää laittaa silmät kieroon, niin sitten ne kuvat näkee!! Mun toinen sisko lähettää mulle aina välillä just jotain tuollaisia hauskoja kuvia sähköpostiin, kun ei varmaan tiedä, etten mä niitä pysty katsomaan. Tuskinpa sitä kiusallaan tekee, mutta välillä pikkusen harmittaa.

Lue lisää

Minä kyselin kaveriltani, mitä missäkin asennossa näkee ja tulin siihen tulokseen, että ns. normaalit silmäthän valehtelee ;).

Esim. katsoessaan jyrkästi oikealle, näkee nenän "läpinäkyvänä". Jos katson oikealle oikealla silmällä, niin kyllä minä koko ajan rekisteröin kuitenkin sen vasemmalla silmällä (karsastavalla) näkemäni nenäni. Jos katson oikealle vasemmalla silmällä, niin edelleenhän se nenä siinä näkyy. Nyt vain selvemmin ja itse kohteeseen oikealla on vaikea tarkentaa oikealla silmällä (karsastavalla). Vasemmallahan en siis kohdetta näe, koska nenä on edessä.

Toinen oli se, kun mietin noita kaksoiskuvia ja mitä se oikein tarkoittaa. Kaverini sanoi, että jos laittaa käden sormipystyssä ihan silmien väliin, n. 20cm päähän naamasta, niin näkee, että olisi kaksi sormea pystyssä. Minä näen aina sen yhden, kumpi tahansa olisikin se pääsilmä.

Tästä siis tulin siihen tulokseen, että karsastaen nähty maailma on itse asiassa todellisempi, kuin normaalin silmin ;).

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=2671&sid=693aee5310fe3f952082b4a0e2111fc1

Tuolla oli muutama kuva ja linkki useampaakin kuvaan. Tuo toinen kuva ketjussa oli ainakin sellainen, mistä kaverini erotti selvästi sen pompsahtavan kuvan, mutta minä en millään. Silmät kipeänä sitä tuli kyllä tovi tuijoteltua.

Tira kirjoitti:

Minä kyselin kaveriltani, mitä missäkin asennossa näkee ja tulin siihen tulokseen, että ns. normaalit silmäthän valehtelee ;).

Esim. katsoessaan jyrkästi oikealle, näkee nenän "läpinäkyvänä". Jos katson oikealle oikealla silmällä, niin kyllä minä koko ajan rekisteröin kuitenkin sen vasemmalla silmällä (karsastavalla) näkemäni nenäni. Jos katson oikealle vasemmalla silmällä, niin edelleenhän se nenä siinä näkyy. Nyt vain selvemmin ja itse kohteeseen oikealla on vaikea tarkentaa oikealla silmällä (karsastavalla). Vasemmallahan en siis kohdetta näe, koska nenä on edessä.

Toinen oli se, kun mietin noita kaksoiskuvia ja mitä se oikein tarkoittaa. Kaverini sanoi, että jos laittaa käden sormipystyssä ihan silmien väliin, n. 20cm päähän naamasta, niin näkee, että olisi kaksi sormea pystyssä. Minä näen aina sen yhden, kumpi tahansa olisikin se pääsilmä.

Tästä siis tulin siihen tulokseen, että karsastaen nähty maailma on itse asiassa todellisempi, kuin normaalin silmin ;).

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=2671&sid=693aee5310fe3f952082b4a0e2111fc1

Tuolla oli muutama kuva ja linkki useampaakin kuvaan. Tuo toinen kuva ketjussa oli ainakin sellainen, mistä kaverini erotti selvästi sen pompsahtavan kuvan, mutta minä en millään. Silmät kipeänä sitä tuli kyllä tovi tuijoteltua.

Lue lisää

Laita molemmat etusormesi suoralle katselinjalle silmiesi eteen, toinen lähelle nenää ja toinen n. käsivarren mitan päähän. Kun tarkennat katseesi lähellä olevaan sormeen, kauempana olevan sormen pitäisi näkyä kahtena. Kun katsot kauempana olevaa sormea, lähemmän sormen pitäisi näkyä kahtena. Fiksaation eli tarkennuksen ulkopuolelle jäävä kohde siis nähdään kahtena. Ilmiö on nimeltään fysiologinen diplopia (diplopia = kaksoiskuva). Se on normaali ilmiö ja kertoo siitä, että silmien yhteisnäkö toimii. Jos fysiologista diplopiaa ei ilmene, se tarkoittaa, että henkilö ei "käytä" molempia silmiään vaan aivot blokkaavat toisen silmän kuvan pois näköjärjestelmän käsittelystä.

Havaitakseen fysiologisen diplopian se on kuitenkin tehtävä tiedostetusti, koska normaalissa katselussa aivot jättävät käsittelemättä fysiologisen diplopian aiheuttamat kaksoiskuvat, jotta ne eivät häiritse näkövaikutelmaa.

Jos taas se kohde, johon katse kulloinkin tarkennetaan, näkyy kahtena, kyseessä on yhteisnäön häiriö kuten karsastus tai konvergenssin vajaus (lähietäisyyksille katsottaessa). Joissain silmäsairauksissa esiintyy myös oireina kaksoiskuvia. Jos kaksoiskuvia esiintyy _yhdellä silmällä_ katsottaessa, tila pitää tutkia välittömästi. Mykiö voi tällöin olla irti tai pois paikoiltaan.

Tira kirjoitti:

Minä kyselin kaveriltani, mitä missäkin asennossa näkee ja tulin siihen tulokseen, että ns. normaalit silmäthän valehtelee ;).

Esim. katsoessaan jyrkästi oikealle, näkee nenän "läpinäkyvänä". Jos katson oikealle oikealla silmällä, niin kyllä minä koko ajan rekisteröin kuitenkin sen vasemmalla silmällä (karsastavalla) näkemäni nenäni. Jos katson oikealle vasemmalla silmällä, niin edelleenhän se nenä siinä näkyy. Nyt vain selvemmin ja itse kohteeseen oikealla on vaikea tarkentaa oikealla silmällä (karsastavalla). Vasemmallahan en siis kohdetta näe, koska nenä on edessä.

Toinen oli se, kun mietin noita kaksoiskuvia ja mitä se oikein tarkoittaa. Kaverini sanoi, että jos laittaa käden sormipystyssä ihan silmien väliin, n. 20cm päähän naamasta, niin näkee, että olisi kaksi sormea pystyssä. Minä näen aina sen yhden, kumpi tahansa olisikin se pääsilmä.

Tästä siis tulin siihen tulokseen, että karsastaen nähty maailma on itse asiassa todellisempi, kuin normaalin silmin ;).

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=2671&sid=693aee5310fe3f952082b4a0e2111fc1

Tuolla oli muutama kuva ja linkki useampaakin kuvaan. Tuo toinen kuva ketjussa oli ainakin sellainen, mistä kaverini erotti selvästi sen pompsahtavan kuvan, mutta minä en millään. Silmät kipeänä sitä tuli kyllä tovi tuijoteltua.

Lue lisää

En nyt viitsinyt silmiäni kipeäksi kuvia tuijotella, kun en kerran näe mitään niin en näe mitään, mutta ei se nyt mikään ongelma mulle ole. Olen pärjännyt tähänkin asti mainiosti ilman stereonäköä, joten pärjään varmasti jatkossakin.

silmäihminen kirjoitti:

Laita molemmat etusormesi suoralle katselinjalle silmiesi eteen, toinen lähelle nenää ja toinen n. käsivarren mitan päähän. Kun tarkennat katseesi lähellä olevaan sormeen, kauempana olevan sormen pitäisi näkyä kahtena. Kun katsot kauempana olevaa sormea, lähemmän sormen pitäisi näkyä kahtena. Fiksaation eli tarkennuksen ulkopuolelle jäävä kohde siis nähdään kahtena. Ilmiö on nimeltään fysiologinen diplopia (diplopia = kaksoiskuva). Se on normaali ilmiö ja kertoo siitä, että silmien yhteisnäkö toimii. Jos fysiologista diplopiaa ei ilmene, se tarkoittaa, että henkilö ei "käytä" molempia silmiään vaan aivot blokkaavat toisen silmän kuvan pois näköjärjestelmän käsittelystä.

Havaitakseen fysiologisen diplopian se on kuitenkin tehtävä tiedostetusti, koska normaalissa katselussa aivot jättävät käsittelemättä fysiologisen diplopian aiheuttamat kaksoiskuvat, jotta ne eivät häiritse näkövaikutelmaa.

Jos taas se kohde, johon katse kulloinkin tarkennetaan, näkyy kahtena, kyseessä on yhteisnäön häiriö kuten karsastus tai konvergenssin vajaus (lähietäisyyksille katsottaessa). Joissain silmäsairauksissa esiintyy myös oireina kaksoiskuvia. Jos kaksoiskuvia esiintyy _yhdellä silmällä_ katsottaessa, tila pitää tutkia välittömästi. Mykiö voi tällöin olla irti tai pois paikoiltaan.

Lue lisää

Ei näy kahtena toisen silmä ainakaan mielestäni. Tai sitten se on tuota, mutta en vain miellä sitä kaksoiskuvaksi ;).

Mutta eihän ainakaan minun aivoni sitä toisen silmän kuvaa blokkaa mitenkään pois, sillä kyllä minä näen esim. edessä olevaa silmää katsoessa sen sormen ihan kokonaisena, eli myös molemmilta puolilta = molemmilla silmillä. En sitten tiedä mitä tuolla blokkaamisella takoitit. Voitko tarkentaa?

Tira kirjoitti:

Ei näy kahtena toisen silmä ainakaan mielestäni. Tai sitten se on tuota, mutta en vain miellä sitä kaksoiskuvaksi ;).

Mutta eihän ainakaan minun aivoni sitä toisen silmän kuvaa blokkaa mitenkään pois, sillä kyllä minä näen esim. edessä olevaa silmää katsoessa sen sormen ihan kokonaisena, eli myös molemmilta puolilta = molemmilla silmillä. En sitten tiedä mitä tuolla blokkaamisella takoitit. Voitko tarkentaa?

Lue lisää

Tuo fysiologinen diplopia on ilmiönä kovin hankala selittää. Yritän yksinkertaistaa asiaa:

Jos katseltava kohde eli kohde johon katse tarkennetaan näkyy kahtena, kyseessä on (yleensä) karsastuksen aiheuttama kaksoiskuva.

Katseltavan kohteen ulkopuolelle jäävät kohteet sen sijaan nähdään tietyn alueen sisällä kahtena, ja tämä on täysin normaalia silmien toimintaa. Blokkaamisella tarkoitin sitä, että emmehän me normaalisti huomaa näitä katseltavan kohteen ulkopuolelle jääviä kaksoiskuvia (eli näköjärjestelmä blokkaa ne).

Jos tuossa sormitestissä se tarkennuksen ulkopuolelle jäävä sormi EI näy kahtena, näköjärjestelmä sulkee toisen silmän kuvan pois pelistä. Ei sitä poissulkemista itse mitenkään huomaa - muuten kuin siitä, että fysiologista diplopiaa ei ilmene. Testissä täytyy oikein keskittyä havainnoimaan näkövaikutelmaa; kaikki eivät aluksi huomaa tarkennuksen ulkopuolella sormen kahtena näkymistä, vaan se vaatii vähän harjoittelua. Näkövaikutelman voimistamiseksi tuota sormea voi vähän liikuttaa pitäen katseen samalla tiiviisti tarkennettavaan sormeen.

Eipä tainnut tulla sen selkeämmin, mutta ei tuolla asialla tarvitse päätään vaivata. :) Jos olen oikein ymmärtänyt, kärsit karsastuksen aiheuttamista kasoiskuvista. Yhteisnäössäsi on siis joka tapauksessa häiriöitä (johtuen silmien katselinjojen poikkeamasta toisiinsa nähden), jolloin yhteisnäön testit eivät välttämätttä toimi.

silmäihminen kirjoitti:

Tuo fysiologinen diplopia on ilmiönä kovin hankala selittää. Yritän yksinkertaistaa asiaa:

Jos katseltava kohde eli kohde johon katse tarkennetaan näkyy kahtena, kyseessä on (yleensä) karsastuksen aiheuttama kaksoiskuva.

Katseltavan kohteen ulkopuolelle jäävät kohteet sen sijaan nähdään tietyn alueen sisällä kahtena, ja tämä on täysin normaalia silmien toimintaa. Blokkaamisella tarkoitin sitä, että emmehän me normaalisti huomaa näitä katseltavan kohteen ulkopuolelle jääviä kaksoiskuvia (eli näköjärjestelmä blokkaa ne).

Jos tuossa sormitestissä se tarkennuksen ulkopuolelle jäävä sormi EI näy kahtena, näköjärjestelmä sulkee toisen silmän kuvan pois pelistä. Ei sitä poissulkemista itse mitenkään huomaa - muuten kuin siitä, että fysiologista diplopiaa ei ilmene. Testissä täytyy oikein keskittyä havainnoimaan näkövaikutelmaa; kaikki eivät aluksi huomaa tarkennuksen ulkopuolella sormen kahtena näkymistä, vaan se vaatii vähän harjoittelua. Näkövaikutelman voimistamiseksi tuota sormea voi vähän liikuttaa pitäen katseen samalla tiiviisti tarkennettavaan sormeen.

Eipä tainnut tulla sen selkeämmin, mutta ei tuolla asialla tarvitse päätään vaivata. :) Jos olen oikein ymmärtänyt, kärsit karsastuksen aiheuttamista kasoiskuvista. Yhteisnäössäsi on siis joka tapauksessa häiriöitä (johtuen silmien katselinjojen poikkeamasta toisiinsa nähden), jolloin yhteisnäön testit eivät välttämätttä toimi.

Lue lisää

En minä kaksoiskuvia näe kuin korkeintaan tuossa sormitestissä.

Kaverini, joka ei karsasta, sanoi, että jos laittaa sormen nenän kohdalle eteen, niin voi nähdä sormen kahtena. Periaatteessa siis samalla tavalla, kuin sinä tuossa sanoit, mutta vain yhdellä sormella (kohdistaa siis jonnekin muualle kuin sormeen ja näkee sormen kahtena).

Kyllä minäkin koitin sormea liikuttaa ja en minä vieläkään ole ihan varma onko kyse kaksoiskuvasta vaiko ei. Kuitenkin näen molempien silmien näyttämän kuvan ihan ok. Niin ok, kun karsastava sitten voi nähdä.

silmäihminen kirjoitti:

Laita molemmat etusormesi suoralle katselinjalle silmiesi eteen, toinen lähelle nenää ja toinen n. käsivarren mitan päähän. Kun tarkennat katseesi lähellä olevaan sormeen, kauempana olevan sormen pitäisi näkyä kahtena. Kun katsot kauempana olevaa sormea, lähemmän sormen pitäisi näkyä kahtena. Fiksaation eli tarkennuksen ulkopuolelle jäävä kohde siis nähdään kahtena. Ilmiö on nimeltään fysiologinen diplopia (diplopia = kaksoiskuva). Se on normaali ilmiö ja kertoo siitä, että silmien yhteisnäkö toimii. Jos fysiologista diplopiaa ei ilmene, se tarkoittaa, että henkilö ei "käytä" molempia silmiään vaan aivot blokkaavat toisen silmän kuvan pois näköjärjestelmän käsittelystä.

Havaitakseen fysiologisen diplopian se on kuitenkin tehtävä tiedostetusti, koska normaalissa katselussa aivot jättävät käsittelemättä fysiologisen diplopian aiheuttamat kaksoiskuvat, jotta ne eivät häiritse näkövaikutelmaa.

Jos taas se kohde, johon katse kulloinkin tarkennetaan, näkyy kahtena, kyseessä on yhteisnäön häiriö kuten karsastus tai konvergenssin vajaus (lähietäisyyksille katsottaessa). Joissain silmäsairauksissa esiintyy myös oireina kaksoiskuvia. Jos kaksoiskuvia esiintyy _yhdellä silmällä_ katsottaessa, tila pitää tutkia välittömästi. Mykiö voi tällöin olla irti tai pois paikoiltaan.

Lue lisää

Mäkin kokeilin tuota sormitemppua. Kun kohdistan katseen nenän edessä olevaan sormeen, näen kyllä kauempana olevan sormen kahtena. Sitten, kun kohdistan taas kauimmaiseen sormeen, ei etummainen näy kahtena vaan edelleen kauimmainen näkyy kahtena, paikka vain vähän siirtyy. Voi olla myös, ettei tekniikkani ihan vielä toimi. Nimittäin, kun kokeilin Tiran esimerkkiä yhdellä sormella ja laitoin sormen nenän eteen, näin sen kahtena kohdistaessani toisaalle.

Toimii mulla sitten varmaan tuo yhteisnäkö ainakin osittain? Stereokuvia en näe millään ja sen on silmälääkäri testannut sillä "hyönteiskirjalla".

Killisilmukka kirjoitti:

Mäkin kokeilin tuota sormitemppua. Kun kohdistan katseen nenän edessä olevaan sormeen, näen kyllä kauempana olevan sormen kahtena. Sitten, kun kohdistan taas kauimmaiseen sormeen, ei etummainen näy kahtena vaan edelleen kauimmainen näkyy kahtena, paikka vain vähän siirtyy. Voi olla myös, ettei tekniikkani ihan vielä toimi. Nimittäin, kun kokeilin Tiran esimerkkiä yhdellä sormella ja laitoin sormen nenän eteen, näin sen kahtena kohdistaessani toisaalle.

Toimii mulla sitten varmaan tuo yhteisnäkö ainakin osittain? Stereokuvia en näe millään ja sen on silmälääkäri testannut sillä "hyönteiskirjalla".

Lue lisää

mutta mulla ei näy sormi kahtena vaikka katsoisin sitä kummalla tavalla tahansa. Itse huomaan ihan selvästi, etä katson vain yhdellä silmällä ja en pysty katsomaan kahdella, vaikka kuinka yrittäisin (paitsi peilin edessä, nenä lähes kiinni peilissä luulen, että jotenkin onnistuu). Mulla se sormi siinä nenän edessä aina liikahtaa, kun vaihdan silmää tai eihän se tietenkään mihinkään liiku, mutta kun sitä katsoo vuorotellen oikealla ja vasemmalla silmällä, niin näyttää kuin se liikkuisi. Mä näen aina pikkusen eri tavalla riippuen siitä kummalla silmällä katson ja niin kai se on, kun silmistä toinen sijaitsee oikealla ja toinen vasemmalla, niin kai se silmistä välittyvä kuva vähän poikkeaa. Jos olisi yhteisnäkö niin tälläistä ei olisi, vaan tulisi ihan yhtenäinen kuva.

Tira kirjoitti:

En minä kaksoiskuvia näe kuin korkeintaan tuossa sormitestissä.

Kaverini, joka ei karsasta, sanoi, että jos laittaa sormen nenän kohdalle eteen, niin voi nähdä sormen kahtena. Periaatteessa siis samalla tavalla, kuin sinä tuossa sanoit, mutta vain yhdellä sormella (kohdistaa siis jonnekin muualle kuin sormeen ja näkee sormen kahtena).

Kyllä minäkin koitin sormea liikuttaa ja en minä vieläkään ole ihan varma onko kyse kaksoiskuvasta vaiko ei. Kuitenkin näen molempien silmien näyttämän kuvan ihan ok. Niin ok, kun karsastava sitten voi nähdä.

Lue lisää

Tietenkin silloin, kun karsastaa "tarpeeksi", kaksoiskuvia ei välttämättä synny missään olosuhteissa, koska silmien yhteisnäkö ei toimi, ja henkilö käyttää tällöin katsellessaan vain yhtä silmää kerrallaan. Näköjärjestelmä siis nimen omaan blokkaa toisen silmän pelistä pois. Tämä siksi, että silmien kuvat eivät silmien asentovirheestä johtuen osu verkkokalvojen vastaaville osille, jolloin näköjärjestelmä ei pysty sulauttamaan molempien silmien kuvia yhdeksi.

En valitettavasti osaa vastata kysymykseesi. Varmasti kannattaisi kysyä asiaa silmälääkäriltä tai optikolta. Tai sitten joku tietäväisempi tällä palstalla voisi vastata. Mutta esimerkiksi äidilläni on toisessa silmässä erittäin hyvä näkö ja toisessa huuono. Hän ei käytä silmälaseja ja oman kertomansa mukaan katsoo vain sillä paremmalla silmällä. Tosin en tiedä, mitkä ne arvot todellisuudessa on. Eli kai niin voi käydä, että rupeaa käyttämään vain sitä parempaa silmää eikä rasita sitä heikompaa. Äitini ei tästä huolimatta karsasta kumpaakaan silmää, joten ei sellainen tilanne nyt ainakaan aina aiheuta karsastusta. Enkä tosiaan tiedä, olisiko laseja käyttämällä voinut karsastuksen sinun tapauksessasi välttää.

Ilman silmälaseja käytät luonnollisestikin parempaa eli vasenta silmääsi kauas katsomiseen. Näköjärjestelmä valitsee automaattisesti ja tiedostamattasi sen silmän kuvan, jossa kuva on tarkempi. Lähelle käytät todennäköisesti enemmän oikeaa silmääsi, koska miinustaittovirhe helpottaa lähinäköä. Tämä ei millään tavalla ole haitallista; vastaavanlainen tilanne aiheutetaan ihan tarkoituksellakin laserleikkauksen yhteydessä useimmille 40 -vuotiaille. Tällöin toisesta silmästä korjataan taittovirhe /-0:aan (="kaukosilmä") ja toiseen jätetään miinusta helpottamaan lukemista (="lukusilmä").

Silmälasien käyttämisellä tai käyttämättä jättämisellä ei ole vaikutusta karsastukseen. Linssikorjauksella (prismoilla tai ilman) karsastuksesta aiheutuvia näkemisen oireita voidaan helpottaa, mutta karsastuksen syntymekanismeihin linssit eivät vaikuta.

silmäihminen kirjoitti:

Ilman silmälaseja käytät luonnollisestikin parempaa eli vasenta silmääsi kauas katsomiseen. Näköjärjestelmä valitsee automaattisesti ja tiedostamattasi sen silmän kuvan, jossa kuva on tarkempi. Lähelle käytät todennäköisesti enemmän oikeaa silmääsi, koska miinustaittovirhe helpottaa lähinäköä. Tämä ei millään tavalla ole haitallista; vastaavanlainen tilanne aiheutetaan ihan tarkoituksellakin laserleikkauksen yhteydessä useimmille 40 -vuotiaille. Tällöin toisesta silmästä korjataan taittovirhe /-0:aan (="kaukosilmä") ja toiseen jätetään miinusta helpottamaan lukemista (="lukusilmä").

Silmälasien käyttämisellä tai käyttämättä jättämisellä ei ole vaikutusta karsastukseen. Linssikorjauksella (prismoilla tai ilman) karsastuksesta aiheutuvia näkemisen oireita voidaan helpottaa, mutta karsastuksen syntymekanismeihin linssit eivät vaikuta.

Lue lisää

Silmäihminen joku silmäasiantuntija, silmälääkäri, optikko tai vastaava, kun tunnut tietävän paljon silmäasioista? Kiitos asiantuntevista kommenteista!

Tyttö82 kirjoitti:

Silmäihminen joku silmäasiantuntija, silmälääkäri, optikko tai vastaava, kun tunnut tietävän paljon silmäasioista? Kiitos asiantuntevista kommenteista!

Olen tehnyt sen valinnan, etten esittäydy sen tarkemmin minkään ammattikunnan tai asiantuntijaryhmän edustajaksi. Esiinnyn yksityishenkilönä, jolloin vastaukseni ovat samanarvoisia kenen tahansa muun vastauksen kanssa. Tämä siksi, etten halua, että vastaukseni ymmärretään diagnoosina, ja toivon, että ihmiset ymmärtävät hoitaa akuutit vaivat vastaanotolla. Jokainenhan voi sitten vetää omat johtopäätöksensä asiantuntemuksestani...

Toinen syy on se, että luen palstaa vain satunnaisesti, enkä halua sitoutua mihinkään "nettineuvontaan".

Mutta ollos hyvä vaan - keskustelen mielelläni näön toimintoihin liittyvistä asioista. :)

silmäihminen kirjoitti:

Ilman silmälaseja käytät luonnollisestikin parempaa eli vasenta silmääsi kauas katsomiseen. Näköjärjestelmä valitsee automaattisesti ja tiedostamattasi sen silmän kuvan, jossa kuva on tarkempi. Lähelle käytät todennäköisesti enemmän oikeaa silmääsi, koska miinustaittovirhe helpottaa lähinäköä. Tämä ei millään tavalla ole haitallista; vastaavanlainen tilanne aiheutetaan ihan tarkoituksellakin laserleikkauksen yhteydessä useimmille 40 -vuotiaille. Tällöin toisesta silmästä korjataan taittovirhe /-0:aan (="kaukosilmä") ja toiseen jätetään miinusta helpottamaan lukemista (="lukusilmä").

Silmälasien käyttämisellä tai käyttämättä jättämisellä ei ole vaikutusta karsastukseen. Linssikorjauksella (prismoilla tai ilman) karsastuksesta aiheutuvia näkemisen oireita voidaan helpottaa, mutta karsastuksen syntymekanismeihin linssit eivät vaikuta.

Lue lisää

Mullahan on kanssa eriparisilmät ja lasit on 3 ja -1,5 ( hajataitot muistaakseni jotain 0,5). Huomaan itekkin sen, että hylkään toisen silmän esim. lukiessa, jos en käytä laseja, koska oikealla en näe kunnolla lukea. Kauas katsoessa silmä on aika perfect ja kumpikin on kuvioissa:) Vuosi sitten lääkärikin sanoi, että kauas katsottaessa silmät pysyy aika kivasti yhdessä, eikä karsastusta niin helposti huomaa. Nyt on pääsykoeurakan takia silmät olleet tosi rasittuneet koko kevään. Mikähän on ongelmana, kun tekstin rivit pomppii ja silmät on tosi "jännittyneet" laseja käytettäessä? Esim. töissä mä otan aina lasit pois päästä ruokatauolla, koska vain silloin silmät rentoutuu. Ei oo kiva, kun työpäivän jälkeen silmät on punaiset, väsyneet ja välillä särkeekin. Jos on vapaapäivä niin monesti olen ilman laseja ja silmät on hyvässä kunnossa. Töissä en paljoa muuta tee kuin myyn tuotteita, joten ei ne siellä paljoa rasitu. Näitä oireita on ollut jo varmaan päälle puoli vuotta. Jotenkin tuntuu, ettei silmät ole tottuneet laseihin, hankin nämä uudet joku vuosi sitten. Sitä ennen en laseja pitänyt vuosiin.

"Silmälasien käyttämisellä tai käyttämättä jättämisellä ei ole vaikutusta karsastukseen". Mulle silmälääkäri taas sanoi, että silmät on vähemmän killissä lasien kans. Ja kun silmät tottuu laseihin, on ne ilman niitä vielä enemmän sisäänpäin. Mitään prismaa tmv. laseissani ei ole. Haluaisin oikeastaan miedommat lasit ja vasemman vaikka kokonaan ilman vahvuuksia. Jännä muuten, kun mullakin on tuo terveempi -1 silmä aina ollut pahemmin kierossa. Piilareita en ole ikinä kokeillut, ne olisi varmaan hyvät tässä tilanteessa. Kai niitä saa käyttää vain yhdessä silmässä? Pelkään, että jos olen koko ajan ilman mitään linssiä niin oikea menee vain huonompaan suuntaan. Tietokoneella olen aina ilman laseja, kun lasien kans tulee kamala päänsärky. Monesti kotona peitän -1 silmän ja yritän pärjäillä ilman laseja silmällä, mut lukiessa lasit ja vain silmä käytössä. Paljon helpompi on lukeakin yhdellä silmällä:) Pärjäisin ihan hyvin ilmankin laseja, mutta musta tuntuu että yhteisnäkö on huimasti parantunut lasien ansiosta ja päänsärkykin oli pitkään poissa. Silmät rasittuu myös koulussa, kun pitää katsoa taululle ja sitten kirjaa jne. Varaan, kyllä taas kohta puoliin silmälääkäriajan, ehkä näköhommat taas selkenee.

Luin kans jostain, että sisäänkarsastus kulma voi iän mukaan pienentyä, mutta uloskarsastajilla taas se suurenee:(

Killisilmukka kirjoitti:

Mullahan on kanssa eriparisilmät ja lasit on 3 ja -1,5 ( hajataitot muistaakseni jotain 0,5). Huomaan itekkin sen, että hylkään toisen silmän esim. lukiessa, jos en käytä laseja, koska oikealla en näe kunnolla lukea. Kauas katsoessa silmä on aika perfect ja kumpikin on kuvioissa:) Vuosi sitten lääkärikin sanoi, että kauas katsottaessa silmät pysyy aika kivasti yhdessä, eikä karsastusta niin helposti huomaa. Nyt on pääsykoeurakan takia silmät olleet tosi rasittuneet koko kevään. Mikähän on ongelmana, kun tekstin rivit pomppii ja silmät on tosi "jännittyneet" laseja käytettäessä? Esim. töissä mä otan aina lasit pois päästä ruokatauolla, koska vain silloin silmät rentoutuu. Ei oo kiva, kun työpäivän jälkeen silmät on punaiset, väsyneet ja välillä särkeekin. Jos on vapaapäivä niin monesti olen ilman laseja ja silmät on hyvässä kunnossa. Töissä en paljoa muuta tee kuin myyn tuotteita, joten ei ne siellä paljoa rasitu. Näitä oireita on ollut jo varmaan päälle puoli vuotta. Jotenkin tuntuu, ettei silmät ole tottuneet laseihin, hankin nämä uudet joku vuosi sitten. Sitä ennen en laseja pitänyt vuosiin.

"Silmälasien käyttämisellä tai käyttämättä jättämisellä ei ole vaikutusta karsastukseen". Mulle silmälääkäri taas sanoi, että silmät on vähemmän killissä lasien kans. Ja kun silmät tottuu laseihin, on ne ilman niitä vielä enemmän sisäänpäin. Mitään prismaa tmv. laseissani ei ole. Haluaisin oikeastaan miedommat lasit ja vasemman vaikka kokonaan ilman vahvuuksia. Jännä muuten, kun mullakin on tuo terveempi -1 silmä aina ollut pahemmin kierossa. Piilareita en ole ikinä kokeillut, ne olisi varmaan hyvät tässä tilanteessa. Kai niitä saa käyttää vain yhdessä silmässä? Pelkään, että jos olen koko ajan ilman mitään linssiä niin oikea menee vain huonompaan suuntaan. Tietokoneella olen aina ilman laseja, kun lasien kans tulee kamala päänsärky. Monesti kotona peitän -1 silmän ja yritän pärjäillä ilman laseja silmällä, mut lukiessa lasit ja vain silmä käytössä. Paljon helpompi on lukeakin yhdellä silmällä:) Pärjäisin ihan hyvin ilmankin laseja, mutta musta tuntuu että yhteisnäkö on huimasti parantunut lasien ansiosta ja päänsärkykin oli pitkään poissa. Silmät rasittuu myös koulussa, kun pitää katsoa taululle ja sitten kirjaa jne. Varaan, kyllä taas kohta puoliin silmälääkäriajan, ehkä näköhommat taas selkenee.

Luin kans jostain, että sisäänkarsastus kulma voi iän mukaan pienentyä, mutta uloskarsastajilla taas se suurenee:(

Lue lisää

jos oikeasti on niin, että iän myötä mullakin vaan tämä ulospäinkarsastus pahenee. Tai niinhän se on ollut, mutta jos tästä vielä pahenee, niin en sitten tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ei sitä nyt voi kokonaan ulkomaailmasta eristäytyäkään silmien takia. Mutta jos sisäänpäinkarsastus vähenee vanhetessa, niin sullahan on asiat sitten toivottavasti ihan hyvin!

Kokeilin sitten eilen niitä piilareita väärissä silmissä. Kun isä oli tosiaan ostanut mulle piilareita vahvuuksillä -5.25 ja -5.75, vaikka tuo -5.25 ei riitä, vaan pitää olla -5.50. En voi kuvitellakaan laittavani oikeaan silmään -5.25 piilaria, koska en näe sillä kunnolla ja sitten katson lähinnä vasemmalla silmällä ja karsastan pahasti oikealla. Laitoin siissen vahvemman piilarin oikeaan silmään siinä toivossa, että käyttäisin sitten vaan oikeaan silmää, kun en näkisi vasemmalla silmällä kunnolla ja silmät pysyisi sitten lähes suorassa. Mutta ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Tuntui kun silmät olisi pyörinyt päässä! Välillä näkyi huonosti ja välillä kirkkaasti ja tulipa pari kertaa jopa kaksoiskuvia, vaikka luulin, etten mä sellaisia edes voi nähdä! No, ajan kanssa silmät kyllä rupesi tottumaan niihin piilareihin, mutta taidan kuitenkin jättää tuon kokeilun viimeiseksi. Tuntui, että silmät karsastikin tavallista enemmän! Ärsyttää vaan, kun halusin piilareita lomamatkaa varten, jonne olen lähdössä huomenna. Enää ei oikein ehdi tilata uusia. Taidan kokeilla seuraavaksi niin, että laitan kumpaankin silmään -5.75 piilarin. Mulla on melkein aina ollut samanvahvuiset piilarit kummassakin silmässä, joten sen kai pitäisi sopia ihan hyvin ja näen sitten kummallakin silmällä hyvin.

Ajattelin myös, että otan kuitenkin sen kamerankin sinne mukaan (sisko tahtoo) ja otan sitten pari kuvaa ja katson, että miltä mun silmät kuvissa näyttää. En ole nyt tosiaan valokuvannut itseäni pariin vuoteen silmien takia. Voihan sitä aina tarpeen vaatiessa harrastaa vähän sensurointia ja heittää kamalat kuvat roskiin ennen kuin muut niitä edes ehtii nähdä! Voi olla, vaan että rupeaa silmät entistä enemmän ahdistamaan ja masentamaan, jos näkee itsestään kamalia karsastuskuvia. Ja se silmälääkäriaikakin siirtyi sinne loppukesään!!

Olin juuri toissa päivänä karsastusleikkauksessa, joka tehtiin paikallispuudutuksessa. Puudutuspiikit olivat kamalin osuus, mutta toisalta se vaihe oli nopeasti ohi. Itse operaatio ei tuntunut yhtään miltään. Silmää ei pystynyt yhtään liikuttamaan ja näkyi vain hämärästi valon kajastusta ja hahmoja. Leikkaava lääkäri jutteli koko ajan mukavia ja itsekin osallistuin keskusteluun. Sain rauhoittavaa suoneen, koska olen kova jännittämään. Olo oli hyvä koko ajan ja myös parempi jälkikäteen kuin nukutuksen jäljiltä olisi ollut. Särkyä ei pahemmin ole, normaali särkylääke auttaa. Silmä on verestävän punainen ja pienempi kuin toinen silmä, varmaan siksi kun luomi on vielä turvonnut. Tietääkö joku milloin punoitus helpottaa? Milloin autoa uskaltaa ajaa? Sairauslomaa sain viikon, riittääköhän se? En viitsisi kovin kamalalla silmällä mennä asiakaspalvelutyöhön. Tämä näyttöpäätteen tuijottaminen näköjään sujuu taas vaivatta.

Tehty juuri kirjoitti:

Olin juuri toissa päivänä karsastusleikkauksessa, joka tehtiin paikallispuudutuksessa. Puudutuspiikit olivat kamalin osuus, mutta toisalta se vaihe oli nopeasti ohi. Itse operaatio ei tuntunut yhtään miltään. Silmää ei pystynyt yhtään liikuttamaan ja näkyi vain hämärästi valon kajastusta ja hahmoja. Leikkaava lääkäri jutteli koko ajan mukavia ja itsekin osallistuin keskusteluun. Sain rauhoittavaa suoneen, koska olen kova jännittämään. Olo oli hyvä koko ajan ja myös parempi jälkikäteen kuin nukutuksen jäljiltä olisi ollut. Särkyä ei pahemmin ole, normaali särkylääke auttaa. Silmä on verestävän punainen ja pienempi kuin toinen silmä, varmaan siksi kun luomi on vielä turvonnut. Tietääkö joku milloin punoitus helpottaa? Milloin autoa uskaltaa ajaa? Sairauslomaa sain viikon, riittääköhän se? En viitsisi kovin kamalalla silmällä mennä asiakaspalvelutyöhön. Tämä näyttöpäätteen tuijottaminen näköjään sujuu taas vaivatta.

Lue lisää

Kiva kuulla tuollainen kokemus, jossa leikkaus on tehty paikallispuudutuksessa. Missä sun silmä leikattiin? Millainen karsastus sulla oli? Ja tärkein kysymys: Onko karsastus leikkauksen myötä nyt korjaantunut? Olisi tosi kiva, jos vielä viitsisit kertoa.

En nyt tiedä tuleeko enää mulle uutta leikkausta, mutta jos tulee, niin voisin jopa harkita sitä puudutusta. Mulla oli kahdessa edellisessä leikkauksessa sellainen lääkäri, että tuskin olisi puhunut mukavia leikkauksen aikana, tuskin olisi sanonut mulle yhtään mitään, mutta nyt hän sitten lähetti mut toiselle lääkärille, joka vaikutti tosi mukavalta, vaikka en varsinaisesti vielä edes ole kyllä ollut hänen potilaanaan. Nyt sitten olin muutama viikko sitten pelkässä paikallispuudutuksessa tehtävässä leikkauksessa, ilman rauhoittavaa tai mitään muutakaan lääkitystä ja meni tosi hyvin, tosin ei leikattu silmää ja mun mielestä just se silmän räplääminen hirvittää, ei se mahdollisesti tuntuva kipu.

Minä sain viime heinäkuussa sairaslomaa 6 päivää, mutta silmä vuoti kovasti ja näkö sumeili niin, että näyttöpäätetyöstä ei olisi tullut mitään, joten sain vielä yhden viikon lisää, tosin vielä senkin jälkeen näkö sumeili aika paljon ja toinenkin lisäviikko olisi ollut ihan tarpeen. No, hommat tuli kyllä hoidettua, mutta vähän hitaammalla tahdilla, kun välillä piti aina pysähtyä räpyttelemään silmiä. En tiedä milloin uskaltaa autoa ajaa, kun ei mulla ole autoa eikä ajokortia, mutta varmaan lääkäri on arvioinut, että sen viikon sairasloman jälkeen uskaltaa taas ratin taakse. Eihän kaikki edes pysty käymään töissä, jollei ole autoa käytössä.

Tuosta punoituksesta en osaa sanoa, kun se riippuu varmaan tosi paljon siitä, että kuinka paljon lihaksia on leikattu ja mistä. Mulla myös oli silmä viime heinäkuussa ihan verenpunainen tuosta ulkosivusta, kun siitä leikattiin yhtä lihasta ja kyllä pahasti punoitti ainakin viikon ja luomi oli turvoksissa. Silmä oli niin kuin puoliummessa ja näytin aika kaamealta, mutta sitten kun menin takas töihin, niin ei se ainakaan häiritsevästi punoittanut tai ollut turvoksissa. Kun viime tammikuussa leikattiin, niin silloin leikattiin ylhäältä, niin se koko paha punoitus jäi luomen alle ja näkyi vain jos luomea nosti. Silloin meni toipuminenkin paljon nopeammin. Kirjoittelin tälle palstallekin heti sairaalasta kotiuduttuani!

Tyttö82 kirjoitti:

Kiva kuulla tuollainen kokemus, jossa leikkaus on tehty paikallispuudutuksessa. Missä sun silmä leikattiin? Millainen karsastus sulla oli? Ja tärkein kysymys: Onko karsastus leikkauksen myötä nyt korjaantunut? Olisi tosi kiva, jos vielä viitsisit kertoa.

En nyt tiedä tuleeko enää mulle uutta leikkausta, mutta jos tulee, niin voisin jopa harkita sitä puudutusta. Mulla oli kahdessa edellisessä leikkauksessa sellainen lääkäri, että tuskin olisi puhunut mukavia leikkauksen aikana, tuskin olisi sanonut mulle yhtään mitään, mutta nyt hän sitten lähetti mut toiselle lääkärille, joka vaikutti tosi mukavalta, vaikka en varsinaisesti vielä edes ole kyllä ollut hänen potilaanaan. Nyt sitten olin muutama viikko sitten pelkässä paikallispuudutuksessa tehtävässä leikkauksessa, ilman rauhoittavaa tai mitään muutakaan lääkitystä ja meni tosi hyvin, tosin ei leikattu silmää ja mun mielestä just se silmän räplääminen hirvittää, ei se mahdollisesti tuntuva kipu.

Minä sain viime heinäkuussa sairaslomaa 6 päivää, mutta silmä vuoti kovasti ja näkö sumeili niin, että näyttöpäätetyöstä ei olisi tullut mitään, joten sain vielä yhden viikon lisää, tosin vielä senkin jälkeen näkö sumeili aika paljon ja toinenkin lisäviikko olisi ollut ihan tarpeen. No, hommat tuli kyllä hoidettua, mutta vähän hitaammalla tahdilla, kun välillä piti aina pysähtyä räpyttelemään silmiä. En tiedä milloin uskaltaa autoa ajaa, kun ei mulla ole autoa eikä ajokortia, mutta varmaan lääkäri on arvioinut, että sen viikon sairasloman jälkeen uskaltaa taas ratin taakse. Eihän kaikki edes pysty käymään töissä, jollei ole autoa käytössä.

Tuosta punoituksesta en osaa sanoa, kun se riippuu varmaan tosi paljon siitä, että kuinka paljon lihaksia on leikattu ja mistä. Mulla myös oli silmä viime heinäkuussa ihan verenpunainen tuosta ulkosivusta, kun siitä leikattiin yhtä lihasta ja kyllä pahasti punoitti ainakin viikon ja luomi oli turvoksissa. Silmä oli niin kuin puoliummessa ja näytin aika kaamealta, mutta sitten kun menin takas töihin, niin ei se ainakaan häiritsevästi punoittanut tai ollut turvoksissa. Kun viime tammikuussa leikattiin, niin silloin leikattiin ylhäältä, niin se koko paha punoitus jäi luomen alle ja näkyi vain jos luomea nosti. Silloin meni toipuminenkin paljon nopeammin. Kirjoittelin tälle palstallekin heti sairaalasta kotiuduttuani!

Lue lisää

Operaationi tehtiin Seinäjoen keskussairaalassa. Oikea silmäni karsasti ulospäin ja pystykarsastusta oli myös, jota olin korjannut pään kallistamisella. Silmiin katsominen on ollut myös vaikeaa, mutta nyt uskallan senkin tehdä, koska mielestäni leikkaus onnistui juuri niin kuin pitikin eikä silmä enää käänny mihin sattuu. Lyhennettäviä lihaksia oli kai neljä(?). Jälkitarkastus on vasta puolen vuoden päästä.
Juuri huomasin, että luomen turvotus oli laskenut ja silmä on jo melkein yhtä suuri kuin toinenkin.
Tsemppiä tulevaan leikkaukseen ja älä edes harkitse nukutusta, leikkaus ei todellakaan tuntunut puudutuksessa miltään ja niiden kahden puudutuspiikin laittaminen kesti niin pienen aikaa, että sen kestää kyllä!

juuri tehty kirjoitti:

Operaationi tehtiin Seinäjoen keskussairaalassa. Oikea silmäni karsasti ulospäin ja pystykarsastusta oli myös, jota olin korjannut pään kallistamisella. Silmiin katsominen on ollut myös vaikeaa, mutta nyt uskallan senkin tehdä, koska mielestäni leikkaus onnistui juuri niin kuin pitikin eikä silmä enää käänny mihin sattuu. Lyhennettäviä lihaksia oli kai neljä(?). Jälkitarkastus on vasta puolen vuoden päästä.
Juuri huomasin, että luomen turvotus oli laskenut ja silmä on jo melkein yhtä suuri kuin toinenkin.
Tsemppiä tulevaan leikkaukseen ja älä edes harkitse nukutusta, leikkaus ei todellakaan tuntunut puudutuksessa miltään ja niiden kahden puudutuspiikin laittaminen kesti niin pienen aikaa, että sen kestää kyllä!

Lue lisää

Tosi hyvä juttu, että edes jollakin näyttää karsastusleikkaus onnistuvan. Varmasti ihanaa, kun voi taas katsoa ihmisiä reilusti silmiin ja muutenkin varmaan tuntuu kivalta. Olen iloinen puolestasi!

Täytyy miettiä sitä puudutusta sitten, jos vielä ruvetaan leikkaamaan. Nyt on liian aikaista sellaista ruveta miettimään, kun siihen silmälääkärikäyntiinkin on vielä yli 1.5 kk.

Mukavaa kesää sinulle! Nyt voit sitten siitäkin nauttia suorin silmin.

pääset leikkaukseen ja ennen kaikkea saat silmäsi kuntoon. Kyllä uskon, että silmälääkärit ymmärtää kuinka paljon karsastus voi haitata elämää, vaikka olisikin vaan pelkkä kosmeettinen haitta. Mulle silmälääkäri sanoi, että se on ihan riittävä syy leikkaukselle ja viime keväänä, kun malttamattomana odotin leikkausta tuli luettua netistä kaikkee karsasstukseen liittyvää ja siellä kyllä luki jossain, että karsastus voi olla karsastajalle ja (hänen läheisilleen) henkisesti hyvin vaikea asia, psyykkisesta traumasta puhuttiin. Joten kyllä ainakin siinä otettiin ihan vakavasti myös tuo puoli asiasta. Ei ole kivaa, jos ei voi karsastuksen takia esim. katsoa ihmisiä silmiin. Sellaisesta, joka ei karsasta, se voi tuntua pieneltä asialta, mutta sitä se edi tosiaan ole. Ja sitten tietenkin, jos karsastus aiheuttaa vielä muutakin haittaa, näköhäiriöitä, kaksoiskuvia, rivien hyppelemistä lukiessa ym. niin vielä ikävämpää. Onko sulla mitään tuollaista?

Mä en aio karsastukseni takia erakoitua, vaan yritän nauttia elämästäni siitä silmistäni välittämättä, välillä vähän vaikeaa tosin. Töissä en oikeastaan enää edes ajattele silmiäni, mutta sitten tulee tilanteita, joissa karsastus ahdistaa ihan kamalasti. Olen kyllä nyt huomannut, että on aika paljonkin julkkiksia, jotka karsastaa, mutta siitä huolimatta he ovat hyvännäköisiä ja näyttää kuin karsastus ei vaivaisi heitä yhtään (mutta voihan se tietenkin vaivata). Koskaan ei kyllä ketään karsastajaa kulje kadulla vastaan, ainakaan en huomaa.

Toivon sulle oikein paljon onnea sinne silmäpolille ja toivottavasti lääkäri keksii jonkun ratkaisun karsastukseesi. Olisi tosi kiva, jos sitten kertoisit kuinka kävi.

Aurinkoista kesää sinullekin ja nauti kesästä karsastuksesta huolimatta. Nyt voi onneksi laittaa silmille jotkut tosi tyylikkäät aurinkolasit ja kätkeytyä tummien linssien taakse, jos rupeaa silmät pahasti ahdistamaan!

Tyttö82 kirjoitti:

pääset leikkaukseen ja ennen kaikkea saat silmäsi kuntoon. Kyllä uskon, että silmälääkärit ymmärtää kuinka paljon karsastus voi haitata elämää, vaikka olisikin vaan pelkkä kosmeettinen haitta. Mulle silmälääkäri sanoi, että se on ihan riittävä syy leikkaukselle ja viime keväänä, kun malttamattomana odotin leikkausta tuli luettua netistä kaikkee karsasstukseen liittyvää ja siellä kyllä luki jossain, että karsastus voi olla karsastajalle ja (hänen läheisilleen) henkisesti hyvin vaikea asia, psyykkisesta traumasta puhuttiin. Joten kyllä ainakin siinä otettiin ihan vakavasti myös tuo puoli asiasta. Ei ole kivaa, jos ei voi karsastuksen takia esim. katsoa ihmisiä silmiin. Sellaisesta, joka ei karsasta, se voi tuntua pieneltä asialta, mutta sitä se edi tosiaan ole. Ja sitten tietenkin, jos karsastus aiheuttaa vielä muutakin haittaa, näköhäiriöitä, kaksoiskuvia, rivien hyppelemistä lukiessa ym. niin vielä ikävämpää. Onko sulla mitään tuollaista?

Mä en aio karsastukseni takia erakoitua, vaan yritän nauttia elämästäni siitä silmistäni välittämättä, välillä vähän vaikeaa tosin. Töissä en oikeastaan enää edes ajattele silmiäni, mutta sitten tulee tilanteita, joissa karsastus ahdistaa ihan kamalasti. Olen kyllä nyt huomannut, että on aika paljonkin julkkiksia, jotka karsastaa, mutta siitä huolimatta he ovat hyvännäköisiä ja näyttää kuin karsastus ei vaivaisi heitä yhtään (mutta voihan se tietenkin vaivata). Koskaan ei kyllä ketään karsastajaa kulje kadulla vastaan, ainakaan en huomaa.

Toivon sulle oikein paljon onnea sinne silmäpolille ja toivottavasti lääkäri keksii jonkun ratkaisun karsastukseesi. Olisi tosi kiva, jos sitten kertoisit kuinka kävi.

Aurinkoista kesää sinullekin ja nauti kesästä karsastuksesta huolimatta. Nyt voi onneksi laittaa silmille jotkut tosi tyylikkäät aurinkolasit ja kätkeytyä tummien linssien taakse, jos rupeaa silmät pahasti ahdistamaan!

Lue lisää

Niin, mulla on ton kosmeettisen haitan lisäks vielä tota rivien hyppelyy ja sit päänsärkyä aina sillon kun on pitäny sihrata pientä tekstii. Mitään kaksoiskuvia tms. ei onneks oo ollu. En minäkään halua erakoitua mutta kaveripiiri on jotenkin "vahingossa" kaventunut tosi pieneksi ja jotenkin sitä tiedostamatta välttelee menemistä kenenkään luo kylään tai muita sosiaalisia kontakteja. Oon töissä asiakaspalvelu alalla, joka tuntuu silmien takia erityisen vaikealta. Oon huomannu ihmisillä sellasen reaktion kun puhun heille ja yritän katsoa silmiin niin henkilö jolle puhun vilkaisee taakseen koska ihmettelee miksi minä katson vinoon :/ ja muutama ihminen on tokaissutkin suoraan päin näköä että "minne sinä oikein katsot", välillä tulee tosi paha olo ihan kesken työpäivänkin kun itse tajuaa että joku huomasi karsastuksen. Mutta kai sitä vaan pitäis yrittää olla oma ittensä, mutta mulla kai on niin mielettömän huono itsetunto et ei voi mitään. Tuntuu että voisin maksaa ihan mitä tahansa jos vaikka saisin elää yhdenkin päivän ns. normaalina. Haaveilen aina voivani jutella ihmisille ja katsovani heitä silmiin.
Moni luulee että olen luonteeltani hiljainen ja ujo, vaikka olenkin oikeasti melko puhelias. Se johtuu ihan varmasti vaan siitä että yritän olla mahdollisimman huomaamaton silmieni takia. En ole ikinä tavannut kasvotusten ketään joka karsastaisi, mutta täällä netissä surffaillessa olen kyllä huomannut etten ole ainoa, vaikka välillä siltä tuntuukin. Nyt on ollut psyykkiesti aika vaikea kausi, ja tuleva lääkärikäyntikin jännittää, pelottaa etteivät ne edes vaivaudu leikkaamaan vaan tyrkyttäävät laseja.
Minkälainen sinun karsastustyyppisi on?ja onko sulle tehty montakin leikkausta?
Mulla oli lasit, 3,5 molemmissa silmissä, mutta sanoivat että näkö on muuten niin hyvä etten sen vuoksi laseja tarvitsisi. Eli lasit mulla oli nuorempana vaan kosmeettisen haitan vuoksi, joskin et pitänyt niitä usein ja lääkärit sanoivatkin että ne laiskistavat silmiä entisestään. Nyt tällä hetkellä mulla ei laseja ole, välillä olen piilareita kokeillut mutta ei vaikuttanut mitenkään karsastukseen.
Kerron kyllä ehdottomasti kuulumisia jos asia edistyy edes jollain lailla :) Oikein aurinkoista ja mukavaa kesää sullekkin ja jaksamista! Olisi kiva kuulla sinunkin kuulumisia :)

Hanzcu kirjoitti:

Niin, mulla on ton kosmeettisen haitan lisäks vielä tota rivien hyppelyy ja sit päänsärkyä aina sillon kun on pitäny sihrata pientä tekstii. Mitään kaksoiskuvia tms. ei onneks oo ollu. En minäkään halua erakoitua mutta kaveripiiri on jotenkin "vahingossa" kaventunut tosi pieneksi ja jotenkin sitä tiedostamatta välttelee menemistä kenenkään luo kylään tai muita sosiaalisia kontakteja. Oon töissä asiakaspalvelu alalla, joka tuntuu silmien takia erityisen vaikealta. Oon huomannu ihmisillä sellasen reaktion kun puhun heille ja yritän katsoa silmiin niin henkilö jolle puhun vilkaisee taakseen koska ihmettelee miksi minä katson vinoon :/ ja muutama ihminen on tokaissutkin suoraan päin näköä että "minne sinä oikein katsot", välillä tulee tosi paha olo ihan kesken työpäivänkin kun itse tajuaa että joku huomasi karsastuksen. Mutta kai sitä vaan pitäis yrittää olla oma ittensä, mutta mulla kai on niin mielettömän huono itsetunto et ei voi mitään. Tuntuu että voisin maksaa ihan mitä tahansa jos vaikka saisin elää yhdenkin päivän ns. normaalina. Haaveilen aina voivani jutella ihmisille ja katsovani heitä silmiin.
Moni luulee että olen luonteeltani hiljainen ja ujo, vaikka olenkin oikeasti melko puhelias. Se johtuu ihan varmasti vaan siitä että yritän olla mahdollisimman huomaamaton silmieni takia. En ole ikinä tavannut kasvotusten ketään joka karsastaisi, mutta täällä netissä surffaillessa olen kyllä huomannut etten ole ainoa, vaikka välillä siltä tuntuukin. Nyt on ollut psyykkiesti aika vaikea kausi, ja tuleva lääkärikäyntikin jännittää, pelottaa etteivät ne edes vaivaudu leikkaamaan vaan tyrkyttäävät laseja.
Minkälainen sinun karsastustyyppisi on?ja onko sulle tehty montakin leikkausta?
Mulla oli lasit, 3,5 molemmissa silmissä, mutta sanoivat että näkö on muuten niin hyvä etten sen vuoksi laseja tarvitsisi. Eli lasit mulla oli nuorempana vaan kosmeettisen haitan vuoksi, joskin et pitänyt niitä usein ja lääkärit sanoivatkin että ne laiskistavat silmiä entisestään. Nyt tällä hetkellä mulla ei laseja ole, välillä olen piilareita kokeillut mutta ei vaikuttanut mitenkään karsastukseen.
Kerron kyllä ehdottomasti kuulumisia jos asia edistyy edes jollain lailla :) Oikein aurinkoista ja mukavaa kesää sullekkin ja jaksamista! Olisi kiva kuulla sinunkin kuulumisia :)

Lue lisää

Olen nyt töiden jälkeen niin väsynyt, etten tänään jaksa paljon kirjoittaa, mutta lyhyesti kuitenkin.

Mun oikea silmä on leikattu kolmesti ja mulla on vuorotteleva ulospäinkarsastus tai exotropia, ihan miten vain ja lisäksi silmälääkärin mun silmät karsastaa ylöspäin eli se sitten jotain pystykarsastusta tai hypertropiaa. Mutta olen ihan juuri tästä kirjoittanut tuonne etusivulle. Siellä on viestiketju otsikolla Karsastusleikkaus ja sinne taisin jotain laittaa. Ja sen lisäksi oon aika paljon kertonut noista mun silmälääkärikäynneistä ja leikkauksista (ja vähän muustakin siinä sivussa) kahdessa aiemmassa viestiketjussa, jotka siis löytyy laittamalla hakusanaksi karsastusleikkaus. Sieltä voit myös lukea, jos kiinnostaa. Minähän oon kirjoitellut tänne tästä mun ongelmasta viime vuoden keväästä asti!

Hei Hanzcu,
älä jännitä tuota silmäpolia. Mulla ainakin on niistä sellanen kuva, että varsin hyvin tietävät että karsastajat tästä vaivasta kärsivät henkisesti. Se on heille niin tuttu asia, tullut esiin niin monen monta kertaa. Itteä on ihan ihmettänyt oikestaan se oma suhtautumiseni, miten olen hävennyt myöntää sitä että häpeän tätä! Lääkäri monta kertaa kysynyt tuota että niin onko tämä sinulla kosmeettinen haitta ja minä jotain kummaa soperran enkä tajua sanoa että olen herkkä ja huono itsetuntoinen pienestä asti ollut, yhtenä tekijänä ollut tämä juttu tietysti, niin kyllä kyllä tämä todella vaivaa minua. Näillä poleilla ei siis ajatella vaikka niin, että kosmeettisen haitan (tuo sana tietysti tuntui niin pinnalliselta) vuoksi ei noin vain leikkailla resurssien säästämiseksi tms. Ihan varmasti ne ottavat sinut todesta, mutta kerro tunteesi suoraan toisin kuin minä , nyt itseäni vähän nolottaa tuo kiertelyni, jonka tein jotenkin huomaamattanikin.

Tosiaan, meitä karsastajia on kyllä (viittaan tohon toiseen viestiin), itse olen tavannut muitakin, cp- tai muuvammaisia, ja me tietysti pelätään että voi ei kun meiät yhistetään ihmisten mielissä muuhunkin kehitysvammaisuuteen, sehän on tietysti typerää sillä että ihmisten mielissä vammaisuus rakentuu tietyllä lailla, yksipuolisella tavalla. Ei pitäisi surra ahdasmielisten ihmisten asenteiden takia, jos ajattelevat, että vammaisuus>vajaavuus. Yhden virkailijanaisen muistan kohdanneeni, joka karsasti aika paljon ulospäin. Muistan ajatelleeni että voi vitsi, oispa kaunis nainen, jos... sillä oli siis tosi kauniit silmätkin, ainoa vaan että ne karsasti. Minä , karsastaja, itse ajattelin noin :(. Muita en nyt muista, mutta kyllä jokunen on joskus kohalle osunut. Ai niin, yhden naisen jonkin aikaa sitten, jolla karsasti ihan samalla lailla kuin mulla, ja siitä ajattelin että eipä tuo ole pahannäköinen, vain vähemmän intensiivinen katse, ja päällimmäisenä näkyi silmien väsymys. Omilla kasvoillani tuon näyn näen ihan helvetin rumana ;/, sitä on itelleen niin paljon ankarampi kuin toisille. Huomasin, että hänkin katseli paljon maahan, ja huomasin keskustellessamme olevani hämilläni siitä tilanteesta - mihin kumpikin katsoo, millä silmällä kumpaa silmää jne. Kuitenkin kun tää on sen verran harvinaista, ettei tutuissa tai muissa yhteyksissä meitä satu vastaan, niin tuntee olevansa tosi outo. Se on niin käsittämätöntä miten ne muut ihmiset voi olla niin huolettomina silmistään, ei ne kyllä ollenkaan voi käsittää kuin suuri onni se on että voi vaan olla ajattelematta niitä! Ja no, meillä tietysti on sitten muita terveitä osia, joista ei ehkä ymmärretä iloita. En kyl halua aliarvioida kenenkään kokemusta, silmät on älyttömän herkkä asia ihmiskommunikoinnissa.

Laa kirjoitti:

Hei Hanzcu,
älä jännitä tuota silmäpolia. Mulla ainakin on niistä sellanen kuva, että varsin hyvin tietävät että karsastajat tästä vaivasta kärsivät henkisesti. Se on heille niin tuttu asia, tullut esiin niin monen monta kertaa. Itteä on ihan ihmettänyt oikestaan se oma suhtautumiseni, miten olen hävennyt myöntää sitä että häpeän tätä! Lääkäri monta kertaa kysynyt tuota että niin onko tämä sinulla kosmeettinen haitta ja minä jotain kummaa soperran enkä tajua sanoa että olen herkkä ja huono itsetuntoinen pienestä asti ollut, yhtenä tekijänä ollut tämä juttu tietysti, niin kyllä kyllä tämä todella vaivaa minua. Näillä poleilla ei siis ajatella vaikka niin, että kosmeettisen haitan (tuo sana tietysti tuntui niin pinnalliselta) vuoksi ei noin vain leikkailla resurssien säästämiseksi tms. Ihan varmasti ne ottavat sinut todesta, mutta kerro tunteesi suoraan toisin kuin minä , nyt itseäni vähän nolottaa tuo kiertelyni, jonka tein jotenkin huomaamattanikin.

Tosiaan, meitä karsastajia on kyllä (viittaan tohon toiseen viestiin), itse olen tavannut muitakin, cp- tai muuvammaisia, ja me tietysti pelätään että voi ei kun meiät yhistetään ihmisten mielissä muuhunkin kehitysvammaisuuteen, sehän on tietysti typerää sillä että ihmisten mielissä vammaisuus rakentuu tietyllä lailla, yksipuolisella tavalla. Ei pitäisi surra ahdasmielisten ihmisten asenteiden takia, jos ajattelevat, että vammaisuus>vajaavuus. Yhden virkailijanaisen muistan kohdanneeni, joka karsasti aika paljon ulospäin. Muistan ajatelleeni että voi vitsi, oispa kaunis nainen, jos... sillä oli siis tosi kauniit silmätkin, ainoa vaan että ne karsasti. Minä , karsastaja, itse ajattelin noin :(. Muita en nyt muista, mutta kyllä jokunen on joskus kohalle osunut. Ai niin, yhden naisen jonkin aikaa sitten, jolla karsasti ihan samalla lailla kuin mulla, ja siitä ajattelin että eipä tuo ole pahannäköinen, vain vähemmän intensiivinen katse, ja päällimmäisenä näkyi silmien väsymys. Omilla kasvoillani tuon näyn näen ihan helvetin rumana ;/, sitä on itelleen niin paljon ankarampi kuin toisille. Huomasin, että hänkin katseli paljon maahan, ja huomasin keskustellessamme olevani hämilläni siitä tilanteesta - mihin kumpikin katsoo, millä silmällä kumpaa silmää jne. Kuitenkin kun tää on sen verran harvinaista, ettei tutuissa tai muissa yhteyksissä meitä satu vastaan, niin tuntee olevansa tosi outo. Se on niin käsittämätöntä miten ne muut ihmiset voi olla niin huolettomina silmistään, ei ne kyllä ollenkaan voi käsittää kuin suuri onni se on että voi vaan olla ajattelematta niitä! Ja no, meillä tietysti on sitten muita terveitä osia, joista ei ehkä ymmärretä iloita. En kyl halua aliarvioida kenenkään kokemusta, silmät on älyttömän herkkä asia ihmiskommunikoinnissa.

Lue lisää

kyllä kirjoittaa karsastuksesta tosi hyvin! Aina tosi kiva lukea, vaikka välillä onkin tullut ihan kyyneleet silmiin.

Niin, varmasti kannattaa ihan rohkeasti vaan sanoa silmälääkärille kuinka paljon asia vaivaa. Muistan itse viime kesän esitutkimuuksesta, kun jännitin ihan hirveästi, koskaan ei ole ollut sellaista jännitystä ennen lääkärissä, ja sitten lääkäri vaikutti niin töykeältä ja ihan kuin se ei pitäisi kosmeettista haittaa mitenkään tarpeellisena syynä leikkaukseen. Sitten se kysy, että haluanko mä leikkaukseen ja häiritseekö karsastus mua. Sanoin sitten vähän töykeästi, että kai se häiritseee, jos silmät on päässä miten sattuu. Heti kyllä kadutti tuo kommentti ja kyllä sekin lääkäri ymmärsi, että karsastus vaivaa mua. Jälkitarkastuksessa se oli lähettämässä mua jo kotiin ja oli laittanut kaikki välineetkin jo pois, mutta sitten kun se näki mun pettyneen ja surullisen ilmeen, se vielä kysyi, että häitseekö karsastus mua todella ja kyllä mä ainakin uskalsin sanoa niin kuin asia on. Silloin lääkäri otti tutkimusvälineet taas esiin ja katsoi mun silmiä uudemman kerran. Lääkäri lupasi harkita uutta leikkausta ja antoi kontrolliajan. No, se uusi leikkaus oli kyllä yhtä tyhjän kanssa, mutta sillä hetkellä musta oikeasti tuntui, että se lääkäri oikeasti ymmärsi kuinka paljon karsastus mua vaivaa. Hetken aikaa jopa pidin silmälääkäristäni!

Mulla on ihan sama juttu. Näen jossain lehdessä tai tv:ssä ihmisen joka karsastaa samalla tavalla kuin minä ja ajattelen, että ei ole yhtään pahannäköistä, mutta sitten katson peiliin ja tosi pahalta näyttää.

Siitä minäkin haaveilen, että saisin olla huolettomasti silmieni kanssa. Erityisesti vasemmalle katsominen ahdistaa, koska mun oikea silmä karsastaa silloin aina. Jos keskustelukumppani on oikealla puolella niin voin olla ihan rennosti, koska silloin en todennäköisestu karsasta. Olisi niin ihanaa, kun tarvitsisi miettiä, mistä suunnalta ihmisiä katsoo, että silmät ei näyttäisi pahalta ja valokuviakin voisi ottaa ihan huoletta. Onhan niitä ihan lukemattomia asioita joihin silmät vaikuttaa!

Tyttö82 kirjoitti:

kyllä kirjoittaa karsastuksesta tosi hyvin! Aina tosi kiva lukea, vaikka välillä onkin tullut ihan kyyneleet silmiin.

Niin, varmasti kannattaa ihan rohkeasti vaan sanoa silmälääkärille kuinka paljon asia vaivaa. Muistan itse viime kesän esitutkimuuksesta, kun jännitin ihan hirveästi, koskaan ei ole ollut sellaista jännitystä ennen lääkärissä, ja sitten lääkäri vaikutti niin töykeältä ja ihan kuin se ei pitäisi kosmeettista haittaa mitenkään tarpeellisena syynä leikkaukseen. Sitten se kysy, että haluanko mä leikkaukseen ja häiritseekö karsastus mua. Sanoin sitten vähän töykeästi, että kai se häiritseee, jos silmät on päässä miten sattuu. Heti kyllä kadutti tuo kommentti ja kyllä sekin lääkäri ymmärsi, että karsastus vaivaa mua. Jälkitarkastuksessa se oli lähettämässä mua jo kotiin ja oli laittanut kaikki välineetkin jo pois, mutta sitten kun se näki mun pettyneen ja surullisen ilmeen, se vielä kysyi, että häitseekö karsastus mua todella ja kyllä mä ainakin uskalsin sanoa niin kuin asia on. Silloin lääkäri otti tutkimusvälineet taas esiin ja katsoi mun silmiä uudemman kerran. Lääkäri lupasi harkita uutta leikkausta ja antoi kontrolliajan. No, se uusi leikkaus oli kyllä yhtä tyhjän kanssa, mutta sillä hetkellä musta oikeasti tuntui, että se lääkäri oikeasti ymmärsi kuinka paljon karsastus mua vaivaa. Hetken aikaa jopa pidin silmälääkäristäni!

Mulla on ihan sama juttu. Näen jossain lehdessä tai tv:ssä ihmisen joka karsastaa samalla tavalla kuin minä ja ajattelen, että ei ole yhtään pahannäköistä, mutta sitten katson peiliin ja tosi pahalta näyttää.

Siitä minäkin haaveilen, että saisin olla huolettomasti silmieni kanssa. Erityisesti vasemmalle katsominen ahdistaa, koska mun oikea silmä karsastaa silloin aina. Jos keskustelukumppani on oikealla puolella niin voin olla ihan rennosti, koska silloin en todennäköisestu karsasta. Olisi niin ihanaa, kun tarvitsisi miettiä, mistä suunnalta ihmisiä katsoo, että silmät ei näyttäisi pahalta ja valokuviakin voisi ottaa ihan huoletta. Onhan niitä ihan lukemattomia asioita joihin silmät vaikuttaa!

Lue lisää

sanoo sitten ihan suoraan sille lääkärille että miten paljon tää asia haittaa elämää. Terveyskeskuslääkärille sopersin jotain ihan mitä sattuu kun se kysyi että millä tavalla se haittaa mua. Sanoin vaan että asiakaspalvelutyössä ja koulun käynnissä haittaa, vaikka asiahan on niin että ihan joka päivä se tulee esiin tavalla tai toisella, jos ei muuten niin joku siitä huomauttaa. Oon tässä miettinyt uravalintaanikin, sekin saattaa jotenkin alitajuisesti olla silmistäni johtuvaa, siis se että työskentelen eläintenhoito alalla. Eläinten kanssa kun ei tarvotse miettiä ovatko silmät kierossa vai ei. Ne ovat niin pyyteetömiä ja iloisia pienistäkin asioista. Elukoitten kanssa kun saa olla niin välillä olen jopa unohtanut hetkeksi koko karsastuksen :)
Ihmiset taas osaavat olla todella julmia toisia kohtaan ihan vaan ulkonäön perusteella. Muutaman kerran on ihmissuhde kariutunut karsastukseni takia kun ei minun kanssani kuulema kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua. Jokunen "kaverikin" on hylännyt minut sen takia,joten luotto ihmisiin on ollut aika kovilla. Kouluaikoja en halu edes muistella, sen verran hirveää oli kiusaaminen. Tekeydyin jopa sairaaksi sen takia ettei tarvinnut kouluun mennä 3 viikkoon, äitini kiikutti minut yksityiselle lääkärille jossa valehtelin ja keksin eri oireita minkä kerkesin, sitten lopulta oli pakko paljastaa äidille totuus. Ala-asteella minulla ei ollut ainuttakaan kaveria. Mutta onneksi nykyinen mieheni hyväksyy minut tälläisena kuin olen, siitä olenkin iki onnellinen :)Enkä jaksaisi muistella liikaa menneitä, aina silloin tällöin kuitenkin verestävät muistot palaavat mieleen kun tulee puhetta lapsuudesta.
Oon huomannu muutamalla missillä tai mallilla telkkarissa ihan kuin olisi karsastanut mut sitten olen sulkeut sen pois mielestäni, ihan kuin se ei voisi pitää paikkaansa että jollakin suositulla ja tunnetulla ihmisellä olisi olla karsastusta.
Tuo valokuvissa oleminen on mulle kans ihankauheeta, juhlia vältän ihan senkin takia tietosesti kun tiedän että niissä otetaan kuvia joita kaikki sitten myöhemmin katsovat. Mulla karsastaa aina tosi pahasti vaikka katsoisin kummalla silmällä tahansa. Siksi katson yleesä vaan maahan tai jonnekkin ihan muualle kuin ihmiseen päin jolle puhun. Kiitos kovasti kannustuksesta :) mullakin kyllä on kyynel muutaman kerran silmään tullut lukiessa teidän juttuja.

Hanzcu kirjoitti:

sanoo sitten ihan suoraan sille lääkärille että miten paljon tää asia haittaa elämää. Terveyskeskuslääkärille sopersin jotain ihan mitä sattuu kun se kysyi että millä tavalla se haittaa mua. Sanoin vaan että asiakaspalvelutyössä ja koulun käynnissä haittaa, vaikka asiahan on niin että ihan joka päivä se tulee esiin tavalla tai toisella, jos ei muuten niin joku siitä huomauttaa. Oon tässä miettinyt uravalintaanikin, sekin saattaa jotenkin alitajuisesti olla silmistäni johtuvaa, siis se että työskentelen eläintenhoito alalla. Eläinten kanssa kun ei tarvotse miettiä ovatko silmät kierossa vai ei. Ne ovat niin pyyteetömiä ja iloisia pienistäkin asioista. Elukoitten kanssa kun saa olla niin välillä olen jopa unohtanut hetkeksi koko karsastuksen :)
Ihmiset taas osaavat olla todella julmia toisia kohtaan ihan vaan ulkonäön perusteella. Muutaman kerran on ihmissuhde kariutunut karsastukseni takia kun ei minun kanssani kuulema kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua. Jokunen "kaverikin" on hylännyt minut sen takia,joten luotto ihmisiin on ollut aika kovilla. Kouluaikoja en halu edes muistella, sen verran hirveää oli kiusaaminen. Tekeydyin jopa sairaaksi sen takia ettei tarvinnut kouluun mennä 3 viikkoon, äitini kiikutti minut yksityiselle lääkärille jossa valehtelin ja keksin eri oireita minkä kerkesin, sitten lopulta oli pakko paljastaa äidille totuus. Ala-asteella minulla ei ollut ainuttakaan kaveria. Mutta onneksi nykyinen mieheni hyväksyy minut tälläisena kuin olen, siitä olenkin iki onnellinen :)Enkä jaksaisi muistella liikaa menneitä, aina silloin tällöin kuitenkin verestävät muistot palaavat mieleen kun tulee puhetta lapsuudesta.
Oon huomannu muutamalla missillä tai mallilla telkkarissa ihan kuin olisi karsastanut mut sitten olen sulkeut sen pois mielestäni, ihan kuin se ei voisi pitää paikkaansa että jollakin suositulla ja tunnetulla ihmisellä olisi olla karsastusta.
Tuo valokuvissa oleminen on mulle kans ihankauheeta, juhlia vältän ihan senkin takia tietosesti kun tiedän että niissä otetaan kuvia joita kaikki sitten myöhemmin katsovat. Mulla karsastaa aina tosi pahasti vaikka katsoisin kummalla silmällä tahansa. Siksi katson yleesä vaan maahan tai jonnekkin ihan muualle kuin ihmiseen päin jolle puhun. Kiitos kovasti kannustuksesta :) mullakin kyllä on kyynel muutaman kerran silmään tullut lukiessa teidän juttuja.

Lue lisää

Kun näitä teidän juttuja lukee niin kyllä tulee sellainen olo, että olen loppujen lopuksi päässyt aika vähällä karsastukseni kanssa. Ihan kamalaa, että ystävät hylkää karsastuksen takia ja ihmissuhteet päättyy, kun ei kehdata liikkua karsastavan ihmisen kanssa. Ja se, että olet joutunut sellaisen kiusaamisen kohteeksi, että kouluunkaan et ole enää voinut mennä! Ihan käsittämätöntä ja surullista. Miten ihmiset voivat olla toisilleen niin julmia? Mulla kun oli lapsuudessa ja teini-iässä suorat silmät, tai sairaskertomuksen mukaan olen koko ikäni karsastanut, mutta mistään valokuvista se ei kyllä silloin näkynyt. Välillä, aika harvoin siis, äiti saattoi huomauttaa, että mun silmät karsastaa, mutta se kai tuli esiin vain väsyneenä iltaisin. En ole joutunut silmien takia, tai minkään muunkaan syyn vuoksi, minkäänlaisen kiusaamisen kohteeksi, joten en voi edes kuvitella miltä se on tuntunut.

Onko silmiäsi aiemmin leikattu lapsuudessa tai myöhemmin vai oletko nyt ekaa kertaa miettimässä leikkausta?

En oikein muista missä vaiheessa mun silmät sitten taas rupesi karsastamaan niin, että sen itsekin huomasin. Aluksi se oli sellaista, ettei se oikeastaan haitannut ja vielä kesällä -04 olin asiakaspalvelutyössä, jossa katsoin reilusti ihmisiä silmiin eikä ahdistanut yhtään. Sitten varmaan joskus talvella -05, kun laitoin peilin edessä piilareita silmiin, huomasin, että oikea silmä karsastaa tosi pahasti (vasen ei näyttänyt niin pahalta, vaikka silmälääkärin mukaan karsastikin yhtä paljon). Kyllä se oli aikamoinen järkytys ja sitten aloinkin välttelemään silmiin katsomista. Ja kun vielä keväällä -05 parissa valokuvassa karsastu näkyi tosi pahasti, niin lopetin valokuvienkin ottamisen. Silmälääkäriin menin sitten marraskuussa -05, koska olin hankkimassa uusia silmälaseja (edelliset olikin mulla käytössä suurin piirtein viimeiset sata vuotta, joten oli tosiaan aika vaihtaa vähän tyylikkäämpiin!) ja optikko suositteli silmälääkärissä käyntiä. Karsastus kun kuulemma vaan pahenee, mitä vahvemmat linssit, joten piti olla tarkkana, ettei tule liian vahvat (Tulevaisuudessa, kun mun näkö tästä vielä huononee, niin karsastuskin pahenee! Ei ole yhtään kivaa!!) ja muutenkin oli kuulemma hyvä tutkia silmät. Olen kyllä niin iloinen, että optikko patisti silmälääkäriin, koska muuten en varmaan olisi sinne edes mennyt. Ja lähetettä leikkaukseenkaan ei tarvinnut edes kysyä, kun silmälääkäri itse otti leikkauksen puheeksi!

Mulla on aika pahoja ollut myös nämä pettymykset leikkausten jälkeen. Kun ensin odottaa kuukausia leikkausta, laskee päiviä ja miettii, kuinka ihanaa on leikkauksen jälkeen, kun karsastus on korjattu ja sitten peilistä näkeekin punaisen, turvonneen ja kamalan näköisen karsastavan silmän, niin kyllä masentaa. Varsinkin viimekesäisen leikkauksen jälkeen iski ihan kamala väsymys ja mikään ei enää oikein kiinnostanut. Mun opiskelukin on takkuilut nyt syksystä -05 lähtien, tosin siihen on muitakin syitä kun karsastus, mutta kuitenkin. Sitten täällä on joku aina välillä kirjoittanut onnistuneesta karsastusleikkaukssta ja olen ollut iloinen, että kyllä ne sentään joskus onnistuu ja antaahan se toivoa mullekin, että ehkä itsekin saisin silmäni joskus kuntoon, mutta sitten toisaalta niitä kirjoituksia lukiessa tulee hirveä harmitus ja suru, ehkä olen katkerakin, että miksi toisilla leikkaukset onnistuu ja mulla ei.

Eläimet on kyllä ihan mahtavia! Ei tosiaan tarvi ajatella eläinten kanssa miten silmät on päässä tai ylipäätään mitään miltä näyttää ja ne tykkää siitä huolimatta, vaikka olis mitä. Eikä voi jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vaikka masentaisi, kun koira tarvitsee pakolliset lenkit, ruokaa ja seuraa ja koira on kotona iloisena odottamassa kun tulee töistä ja kuorsaa öisin sängyn vieressä, niin ei tarvi ihan yksin nukkua. Kyllä mun iso ihana reilun vuoden vanha koira on aivan mahtava ystävä, jota ilman mä olisin vielä yksinäisempi ja surullisempi kuin nyt.

Mulla on vielä ensi viikko kesälomaa ja sitten kun mun kesätyöt taas jatkuu niin onkin enää kuukausi siihen silmälääkärikäyntiin. Töissä se menee nopeasti! Jännittää kyllä jo vähän, uusi lääkäri ja uusi paikkakin, kun en menekään silmäpolille vaan näköpoliklinikalle. Ei ole mitään hajua edes missä kyseinen poliklinikka sijaitsee, mutta kai se sieltä löytyy.

Tyttö82 kirjoitti:

Kun näitä teidän juttuja lukee niin kyllä tulee sellainen olo, että olen loppujen lopuksi päässyt aika vähällä karsastukseni kanssa. Ihan kamalaa, että ystävät hylkää karsastuksen takia ja ihmissuhteet päättyy, kun ei kehdata liikkua karsastavan ihmisen kanssa. Ja se, että olet joutunut sellaisen kiusaamisen kohteeksi, että kouluunkaan et ole enää voinut mennä! Ihan käsittämätöntä ja surullista. Miten ihmiset voivat olla toisilleen niin julmia? Mulla kun oli lapsuudessa ja teini-iässä suorat silmät, tai sairaskertomuksen mukaan olen koko ikäni karsastanut, mutta mistään valokuvista se ei kyllä silloin näkynyt. Välillä, aika harvoin siis, äiti saattoi huomauttaa, että mun silmät karsastaa, mutta se kai tuli esiin vain väsyneenä iltaisin. En ole joutunut silmien takia, tai minkään muunkaan syyn vuoksi, minkäänlaisen kiusaamisen kohteeksi, joten en voi edes kuvitella miltä se on tuntunut.

Onko silmiäsi aiemmin leikattu lapsuudessa tai myöhemmin vai oletko nyt ekaa kertaa miettimässä leikkausta?

En oikein muista missä vaiheessa mun silmät sitten taas rupesi karsastamaan niin, että sen itsekin huomasin. Aluksi se oli sellaista, ettei se oikeastaan haitannut ja vielä kesällä -04 olin asiakaspalvelutyössä, jossa katsoin reilusti ihmisiä silmiin eikä ahdistanut yhtään. Sitten varmaan joskus talvella -05, kun laitoin peilin edessä piilareita silmiin, huomasin, että oikea silmä karsastaa tosi pahasti (vasen ei näyttänyt niin pahalta, vaikka silmälääkärin mukaan karsastikin yhtä paljon). Kyllä se oli aikamoinen järkytys ja sitten aloinkin välttelemään silmiin katsomista. Ja kun vielä keväällä -05 parissa valokuvassa karsastu näkyi tosi pahasti, niin lopetin valokuvienkin ottamisen. Silmälääkäriin menin sitten marraskuussa -05, koska olin hankkimassa uusia silmälaseja (edelliset olikin mulla käytössä suurin piirtein viimeiset sata vuotta, joten oli tosiaan aika vaihtaa vähän tyylikkäämpiin!) ja optikko suositteli silmälääkärissä käyntiä. Karsastus kun kuulemma vaan pahenee, mitä vahvemmat linssit, joten piti olla tarkkana, ettei tule liian vahvat (Tulevaisuudessa, kun mun näkö tästä vielä huononee, niin karsastuskin pahenee! Ei ole yhtään kivaa!!) ja muutenkin oli kuulemma hyvä tutkia silmät. Olen kyllä niin iloinen, että optikko patisti silmälääkäriin, koska muuten en varmaan olisi sinne edes mennyt. Ja lähetettä leikkaukseenkaan ei tarvinnut edes kysyä, kun silmälääkäri itse otti leikkauksen puheeksi!

Mulla on aika pahoja ollut myös nämä pettymykset leikkausten jälkeen. Kun ensin odottaa kuukausia leikkausta, laskee päiviä ja miettii, kuinka ihanaa on leikkauksen jälkeen, kun karsastus on korjattu ja sitten peilistä näkeekin punaisen, turvonneen ja kamalan näköisen karsastavan silmän, niin kyllä masentaa. Varsinkin viimekesäisen leikkauksen jälkeen iski ihan kamala väsymys ja mikään ei enää oikein kiinnostanut. Mun opiskelukin on takkuilut nyt syksystä -05 lähtien, tosin siihen on muitakin syitä kun karsastus, mutta kuitenkin. Sitten täällä on joku aina välillä kirjoittanut onnistuneesta karsastusleikkaukssta ja olen ollut iloinen, että kyllä ne sentään joskus onnistuu ja antaahan se toivoa mullekin, että ehkä itsekin saisin silmäni joskus kuntoon, mutta sitten toisaalta niitä kirjoituksia lukiessa tulee hirveä harmitus ja suru, ehkä olen katkerakin, että miksi toisilla leikkaukset onnistuu ja mulla ei.

Eläimet on kyllä ihan mahtavia! Ei tosiaan tarvi ajatella eläinten kanssa miten silmät on päässä tai ylipäätään mitään miltä näyttää ja ne tykkää siitä huolimatta, vaikka olis mitä. Eikä voi jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vaikka masentaisi, kun koira tarvitsee pakolliset lenkit, ruokaa ja seuraa ja koira on kotona iloisena odottamassa kun tulee töistä ja kuorsaa öisin sängyn vieressä, niin ei tarvi ihan yksin nukkua. Kyllä mun iso ihana reilun vuoden vanha koira on aivan mahtava ystävä, jota ilman mä olisin vielä yksinäisempi ja surullisempi kuin nyt.

Mulla on vielä ensi viikko kesälomaa ja sitten kun mun kesätyöt taas jatkuu niin onkin enää kuukausi siihen silmälääkärikäyntiin. Töissä se menee nopeasti! Jännittää kyllä jo vähän, uusi lääkäri ja uusi paikkakin, kun en menekään silmäpolille vaan näköpoliklinikalle. Ei ole mitään hajua edes missä kyseinen poliklinikka sijaitsee, mutta kai se sieltä löytyy.

Lue lisää

Mulla on siis sisäänpäin karsastus molemmissa silmissä, enkä voi sitä peittää mitenkään sillä tavoin että katsoisin toisella silmällä tai jotenkin pään asennoilla, kuten olen lukenut teidän muiden tekevä jotta karsastus ei näkyisi esim. kuvissa. Syntymästä asti olen karsastanut ja 3-vuotiaana sain ekat silmälasit ja pidin laseja päässä aika vaihtelevasti, koska minua kiusattiin niittenkin takia, koska ne olivat todella vahvat ( 6,5). Näytin varmaan oudolta kun silmiä suurensivat ne niin paljon.

Koskaan en ole leikkauksessa ollut koska en ole tiennyt sellaisesta mahdollisuudesta laisinkaan. Kukaan ei ole ikinä sitä vaihtoehtoa ehdottanut. Itse sattumalta löysin sitten täältä netistä tietoa että semmoinenkin apukeino olisi olemassa.
Olen aika katkera niille kaikille lääkäreille jotka eivät ole kehdanneet sanoa leikkauksesta, sillä jos silmäni olisi leikattu jo lapsena niin ties vaikka olisin säästynyt kaikelta kiusaamiselta ym surulta ja murheelta. Siispä ensimmäinen reaktioni oli itkunpuuska kun tajusin että karsastusleikkauksia tehdään.

Viime yö meni taas itkeä tuhertaessa kun älysin etten voi silmieni takia lukea haluamaani ammattiin koska siinä on melko paljon mikroskoopilla katsomista johon tarvitaan se yhteisnäkö :( ja tämä ala kun on ollut minulle ns. koko elämäni sisältö...

On tosi surullista että sinulla ei ole auttanut nuo leikkaukset ja varmasti kyllä masentaa leikkauksen jälkeen kun huomaa ettei mikään ole muuttunut. Voin vaan kuvitella. Pitäisi varmaan itsekkin lopettaa haaveilu normaaleista silmistä ja silmiin katsomisista, ettei mahdollisen leikkauksen jälkeen tulisi kamalaa masennusta. Vaikka tiedän että se tulee kuitenkin jos leikkaus ei auta mitään.

Onkohan minulla leikkauksen onnistumisen kannalta huonommat mahdollisuudet koska silmiäni ei ole aiemmin leikattu?

Jaksamisia sulle ja oikein hyvää kesälomaa ja juhannusta! :) *hali*

Hanzcu kirjoitti:

Mulla on siis sisäänpäin karsastus molemmissa silmissä, enkä voi sitä peittää mitenkään sillä tavoin että katsoisin toisella silmällä tai jotenkin pään asennoilla, kuten olen lukenut teidän muiden tekevä jotta karsastus ei näkyisi esim. kuvissa. Syntymästä asti olen karsastanut ja 3-vuotiaana sain ekat silmälasit ja pidin laseja päässä aika vaihtelevasti, koska minua kiusattiin niittenkin takia, koska ne olivat todella vahvat ( 6,5). Näytin varmaan oudolta kun silmiä suurensivat ne niin paljon.

Koskaan en ole leikkauksessa ollut koska en ole tiennyt sellaisesta mahdollisuudesta laisinkaan. Kukaan ei ole ikinä sitä vaihtoehtoa ehdottanut. Itse sattumalta löysin sitten täältä netistä tietoa että semmoinenkin apukeino olisi olemassa.
Olen aika katkera niille kaikille lääkäreille jotka eivät ole kehdanneet sanoa leikkauksesta, sillä jos silmäni olisi leikattu jo lapsena niin ties vaikka olisin säästynyt kaikelta kiusaamiselta ym surulta ja murheelta. Siispä ensimmäinen reaktioni oli itkunpuuska kun tajusin että karsastusleikkauksia tehdään.

Viime yö meni taas itkeä tuhertaessa kun älysin etten voi silmieni takia lukea haluamaani ammattiin koska siinä on melko paljon mikroskoopilla katsomista johon tarvitaan se yhteisnäkö :( ja tämä ala kun on ollut minulle ns. koko elämäni sisältö...

On tosi surullista että sinulla ei ole auttanut nuo leikkaukset ja varmasti kyllä masentaa leikkauksen jälkeen kun huomaa ettei mikään ole muuttunut. Voin vaan kuvitella. Pitäisi varmaan itsekkin lopettaa haaveilu normaaleista silmistä ja silmiin katsomisista, ettei mahdollisen leikkauksen jälkeen tulisi kamalaa masennusta. Vaikka tiedän että se tulee kuitenkin jos leikkaus ei auta mitään.

Onkohan minulla leikkauksen onnistumisen kannalta huonommat mahdollisuudet koska silmiäni ei ole aiemmin leikattu?

Jaksamisia sulle ja oikein hyvää kesälomaa ja juhannusta! :) *hali*

Lue lisää

tuosta leikkauksen onnistumisesta, kun silmiäsi ei ole aiemmin leikattu, mutta näin itse ajattelisin, että voisi olla parempi mahdollisuus onnistua, jos nyt ekaa kertaa leikataan. En tosiaan ole mikään asiantuntija tässä asiassa ja en yhtään tiedä miten asia on, mutta siltä vain tuntuu. Mun oikeaa silmää ei voinut silloin viime kesänä siitä ulkosivusta enää leikata kuin yhtä lihasta vain vähän, koska silmää oli jo aiemmin lapsena leikattu niin paljon. Jos olisi voinut enemmän leikata, niin tulos olisi ollut ehkä parempi, en tiedä. Sulla kun on nyt kaikki lihakset vielä leikkaamatta, niin on varaa leikata riittävästi eikä tarvi miettiä miten aiemmat leikkaukset vaikuttaa. Mulla tuli raja vastaan tuossa oikeassa silmässä. Enää ei voi leikata tai silmän verenkierto kärsii, näin sanoi silmälääkäri. Vasen silmä mulla on vielä ihan koskematon ja nyt sitten mun uusi silmälääkäri saa harkita sen leikkaamista.

Mullakin kuulemma on ollut ihan vauvana ja ihan pienenä silmälasit (sain ne jo siis paljon ennen kuin sinä) ja on ne vielä tallellakin jossain. Tosi tyylikkäät!!! En vain oikein kai pitänyt niitä koskaan ja mitään valokuviakaan ei ole missä ne mulla olisi ollut päässä. No, sitten seuraavan kerran hankin silmälasit yläasteen kahdeksannella luokalla, kun näkeminen alkoi varsinkin koulussa tuottaa todellisia vaikeuksia. Optikko oli kyllä ihmeissään kun tulin hankkimaan ekoja laseja vasta siinä vaiheessa kun minuksiakin oli jo yli 2.

Valokuvista vielä sen verran, että olin tosiaan ottamatta kuvia siitä -05 keväästä lähtien. Helmikuussa leikkauksen jälkitarkastuksen yhteydessä otettiin pari kasvokuvaa, joiden tarkoitus kyllä jäi vähän epäselväksi ja en ole niitä edes nähnyt. Ehkä sitten elokuussa näen nekin, kun on se silmälääkäriaika. Nyt kuitenkin sitten otin toukokuussa lomamatkalla muutaman kuvan ja misään niissä ei mun onnekseni karsastus näy pahasti. Suurin osa kuvista on kyllä sellaisia, että aurinko häikäisee ja silmät on lähes kiinni, joten ei siitä oikein edes voi katsoa, että miten ne silmät on, mutta sitten on pari kunnon kasvokuvaa, jossa silmätkin näkyy tosi hyvin ja en usko, että kukaan tavallinen ihminen (siis sellainen joka ei ole silmälääkäri tai muu silmäasiantuntija) edes huomaa, että mulla on karsastusta. Mulla on vuorotteleva karsastus, joten mun silmät karsastaa aina, mtta aika vaihtelevasti kuitenkin, välillä ne on lähes suorassa ja niissä kuvissa ne kyllä näytti olevan ihan suorassa. Vasen silmä varmaan karsasti pikkuisen, mutta jos sitä nyt ei oikein tarkoituksella rupea siitä kuvasta katsomaan ja mittailemaan, niin en usko, että sitä huomaa. Et arvaakaan kuinka ihanalta tuntui katsella niitä kuvia! Tietenkin se on aina vähän sattumaa, että sattuuko just silloin karsastamaan kun kuva otetaan ja on aika ahdistavaa kun kuvaustilanteissa sitä aina miettii, että mitenkäs ne silmät mahtaa olla. En edelleenkään aio harrastaa valokuvissa poseeraamista, vaikka nyt kuvat näyttikin ihan hyviltä.

On kyllä kurjaa, jos olet haaveillut jostain ammatista ja et siihen nyt pääsekään silmiesi takia (tiedän etteu tuo nyt paljon lohduta, mutta oikeasti olen pahoillani) Mä en onneksi ole mitään sellaisia edes harkinnut, johon en silmieni takia olisi sopiva, toisaalta en kyllä oikein vielä tiedä mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Mutta onhan noita rajoituksia muitakin kuin tuo yhteisnäkö. Jossain ammateissa on jotain pituusvaatimuksia ja jos on sattunut jäämään lyhyelsi, niin ei voi mitään, vaikka olisi koko elämänsä kyseisestä hommasta haaveillut ja sitten monet allergiat ja sairaudet myös on este joihinkin ammatteihin. Ja moneen muuhunkin asiaan. Pahinta kai on silloin jos ensin kouluttautuu toiveammattiinsa ja sitten jostain terveydellisestä tai muusta syystä joutuukin siitä luopumaan. Mä en ole edes ottanut selvää mille aloille en silmieni takia ole enää sovelias. Pitäisi varmaan vähän katsoa, ettei sitten tulisi pettymyksiä.

Mutta nyt koira odottaa lenkille ja aurinko paistaa ihanasti, joten pakko mennä vähän ulkoilemaan.

Hyvää juhannusta sinullekin!

Heippa, tsemppiä sulle odottamiseen ja elämiseen. Mulle on tapahtunut tässä välillä paljon, en ole kesällä tietokoneelle päässyt. Silti olen vähän samassa tilanteessa, odotan uutta silmälääkäri aikaa ja päätelmiä, syksyllä vasta :(. Mutta niin, mulle tulikin kutsu leikkaukseen, sain kirjeen vielä kiertoteitse niin, että kun luin asiasta, oli leikkaukseen jäljellä enää vajaa kaksi viikkoa. Toki oli jo aiemmin ollut puhetta lääkärin kanssa, että voidaan yrittää, mutta kuvittelin, ettei kesällä mitään tehdä.

Leikkaus tehtiinkin, mutta kävi nyt kuitenkin niin, että liityin teihin ulospäinkarsastajiin - meni ylikorjaamiseksi, vaikka kuin oli mitattu moneen kertaan ja tarkalleen. Leikkaus oli ihan vasta, joten en ole vielä hirveästi katsellut peiliin, ei tee mieli kun silmä on niin arka ja punainen ja kipeä ja en jaksaisi nyt kohdata sitä ulospäinkarsastusta. En osaa nyt sanoa, kumpi minusta nyt sitten henkilökohtaisen kokemuksen perusteella olisi pahempaa, se sisäänpäinkarsastus vai tämä ulospäin =/. Muutos tilanteeseen tuli kyllä, mutta menikö tää nyt ihan ojasta allikkoon vain :'(.

Itse leikkaus oli miellyttävä kokemus, mutta kun pääsin kotiin ja seuraavana päivänä puudutteet olivat kaikonneet, tikit raastoivat ihan hemmetisti ja mikään särkylääke ei tehonnut ! Aivan kamalaa, varsinkin kun tikit raastoi pahiten juuri kun luomen olisi laittanut kiinni, ja olin ihan hirmusen väsynyt ja oisin vain halunnut nukkua :(. Sitten hain päivystyksestä vahvempaa särkylääkettä, mutta edes se ei tehonnut, eikä vielä seuraavanakaan päivänä kun otin isomman annoksen. Jouduin venyttämään silmää auki ja toljottamaan telkkua yömyöhään, jotta silmä pysyisi pingottuneena auki, kunnes sitten jotenkin onnistuin nukkumisessa tarpeeksi isolla unilääkeannoksella. Muuten olisin mennyt silmäpolille hakemaan jotain puudutetta, mutta oli viikonloppu ja siellä ei siis lääkäreitä, ja muut kuin silmälääkärit ei kuulemma silmiin koske. En halua pelotella ketään, pakko vaan purkaa kokemukseni ja varoittaa niin että muut osaavat varautua tällaiseen tilanteeseen. Tässä on kyllä jotain outoa, että kolmena päivänä ne raapi noin kovaa, särkylääkkeiden auttamatta ollenkaan, ja yksi epäilys hoitajalta puhelimessa oli se, että tikit oli liian tiukassa tai jotain sellaista, koska karsastusleikkauksen kivut pitäisi hoitua ihan tavallisilla särkylääkkeillä. Ymmärrän tietysti, että ne tikit tuntuu aina sen jonkin aikaa, mutta tää oli ihan todellista kipua, kuin olisi pienellä sahalla viilletty silmää. Tai sitten mulla on joku häiriö , että särkylääkkeet ei tehoa..en tiedä, mutta sen tiiän että jos ensi syksynä tätä asentoa vielä korjataan, niin tuo jälkihoito pitää ottaa ihan erilailla huomioon, en kestäisi kitua noin enää toista jaksoa. Saa nähdä millainen tästä päivästä tulee, tuntuu, että on alkanut helpottaa, mutta voi vielä muuttua päivän mittaan ja sitten otan kyllä yhteyttä sinne polille. Nukutuksesta mulle ei aiheutunut pahoinvointia, siihen sain vissiin aika hyvät ehkäisylääkkeet.

Kun tästä nyt toipuisi niin että sais jumpattua tuota silmää ja katottua mihin asentoon se nyt menee, onhan kesällä aurinkolasit mutta ei niitäkään joka tilanteessa voi pitää...hassua, että leikkaus nyt tehty ja kärsimystä ollut, mutta ratkaisua ei ehkä tullutkaan :(. Mullahan silmiä ei suoriksi voida saada, ne karsastaa vuorottain ja sitten vielä ylä-alasuunnassa ja piilokarsastustakin on, joten karsastusta tulee aina olemaan, mutta kunhan edes tuon suoraan edestä katsoen saisi suht hyväksi niin oisin tyytyväinen. sivuasennot jääköön millasiksi jäävät, kunhan ois tuo yksi asento missä usein onkin jossain haastatteluissa ja muissa tilanteissa, kasvokkain. Lisäksi mul tulee aina olemaan vähän jotain tällasta kirjainrivien heittelyä, nmutta siihenkin yritän suhtautua niin, että se hidastaa mun lukemisia mutta en halua sen antaa rajoittaa. Karsastus nyt vaan on osa mun olemista, sille ei yksinkertasesti voi mitään, mutta kunhan sais edes tuon yhden asennon kuntoon ...se olis jo paljon, kun uskaltaisin katsoa itseäni taas peiliin.

Sitten vielä silmät pitäis saada kuntoon siitä kirvelystä/rasittuneisuudesta, mikä johtunee jommasta kummasta mun kahdesta sairaudesta, tai sitten vielä löytymättömästä tekijästä. Huoh. Tuleekohan se koskaan tapahtumaan. Se siis on niin invalidisoiva, että estää työnteon ja opiskelut ja sosiaaliset menot.P*rkleen silmät, eikö ne vois vaan olla ihan tavlliset toimivat silmät aaargh. Tai edes niin, etteivät murra koko tyyppiä.

Laa kirjoitti:

Heippa, tsemppiä sulle odottamiseen ja elämiseen. Mulle on tapahtunut tässä välillä paljon, en ole kesällä tietokoneelle päässyt. Silti olen vähän samassa tilanteessa, odotan uutta silmälääkäri aikaa ja päätelmiä, syksyllä vasta :(. Mutta niin, mulle tulikin kutsu leikkaukseen, sain kirjeen vielä kiertoteitse niin, että kun luin asiasta, oli leikkaukseen jäljellä enää vajaa kaksi viikkoa. Toki oli jo aiemmin ollut puhetta lääkärin kanssa, että voidaan yrittää, mutta kuvittelin, ettei kesällä mitään tehdä.

Leikkaus tehtiinkin, mutta kävi nyt kuitenkin niin, että liityin teihin ulospäinkarsastajiin - meni ylikorjaamiseksi, vaikka kuin oli mitattu moneen kertaan ja tarkalleen. Leikkaus oli ihan vasta, joten en ole vielä hirveästi katsellut peiliin, ei tee mieli kun silmä on niin arka ja punainen ja kipeä ja en jaksaisi nyt kohdata sitä ulospäinkarsastusta. En osaa nyt sanoa, kumpi minusta nyt sitten henkilökohtaisen kokemuksen perusteella olisi pahempaa, se sisäänpäinkarsastus vai tämä ulospäin =/. Muutos tilanteeseen tuli kyllä, mutta menikö tää nyt ihan ojasta allikkoon vain :'(.

Itse leikkaus oli miellyttävä kokemus, mutta kun pääsin kotiin ja seuraavana päivänä puudutteet olivat kaikonneet, tikit raastoivat ihan hemmetisti ja mikään särkylääke ei tehonnut ! Aivan kamalaa, varsinkin kun tikit raastoi pahiten juuri kun luomen olisi laittanut kiinni, ja olin ihan hirmusen väsynyt ja oisin vain halunnut nukkua :(. Sitten hain päivystyksestä vahvempaa särkylääkettä, mutta edes se ei tehonnut, eikä vielä seuraavanakaan päivänä kun otin isomman annoksen. Jouduin venyttämään silmää auki ja toljottamaan telkkua yömyöhään, jotta silmä pysyisi pingottuneena auki, kunnes sitten jotenkin onnistuin nukkumisessa tarpeeksi isolla unilääkeannoksella. Muuten olisin mennyt silmäpolille hakemaan jotain puudutetta, mutta oli viikonloppu ja siellä ei siis lääkäreitä, ja muut kuin silmälääkärit ei kuulemma silmiin koske. En halua pelotella ketään, pakko vaan purkaa kokemukseni ja varoittaa niin että muut osaavat varautua tällaiseen tilanteeseen. Tässä on kyllä jotain outoa, että kolmena päivänä ne raapi noin kovaa, särkylääkkeiden auttamatta ollenkaan, ja yksi epäilys hoitajalta puhelimessa oli se, että tikit oli liian tiukassa tai jotain sellaista, koska karsastusleikkauksen kivut pitäisi hoitua ihan tavallisilla särkylääkkeillä. Ymmärrän tietysti, että ne tikit tuntuu aina sen jonkin aikaa, mutta tää oli ihan todellista kipua, kuin olisi pienellä sahalla viilletty silmää. Tai sitten mulla on joku häiriö , että särkylääkkeet ei tehoa..en tiedä, mutta sen tiiän että jos ensi syksynä tätä asentoa vielä korjataan, niin tuo jälkihoito pitää ottaa ihan erilailla huomioon, en kestäisi kitua noin enää toista jaksoa. Saa nähdä millainen tästä päivästä tulee, tuntuu, että on alkanut helpottaa, mutta voi vielä muuttua päivän mittaan ja sitten otan kyllä yhteyttä sinne polille. Nukutuksesta mulle ei aiheutunut pahoinvointia, siihen sain vissiin aika hyvät ehkäisylääkkeet.

Kun tästä nyt toipuisi niin että sais jumpattua tuota silmää ja katottua mihin asentoon se nyt menee, onhan kesällä aurinkolasit mutta ei niitäkään joka tilanteessa voi pitää...hassua, että leikkaus nyt tehty ja kärsimystä ollut, mutta ratkaisua ei ehkä tullutkaan :(. Mullahan silmiä ei suoriksi voida saada, ne karsastaa vuorottain ja sitten vielä ylä-alasuunnassa ja piilokarsastustakin on, joten karsastusta tulee aina olemaan, mutta kunhan edes tuon suoraan edestä katsoen saisi suht hyväksi niin oisin tyytyväinen. sivuasennot jääköön millasiksi jäävät, kunhan ois tuo yksi asento missä usein onkin jossain haastatteluissa ja muissa tilanteissa, kasvokkain. Lisäksi mul tulee aina olemaan vähän jotain tällasta kirjainrivien heittelyä, nmutta siihenkin yritän suhtautua niin, että se hidastaa mun lukemisia mutta en halua sen antaa rajoittaa. Karsastus nyt vaan on osa mun olemista, sille ei yksinkertasesti voi mitään, mutta kunhan sais edes tuon yhden asennon kuntoon ...se olis jo paljon, kun uskaltaisin katsoa itseäni taas peiliin.

Sitten vielä silmät pitäis saada kuntoon siitä kirvelystä/rasittuneisuudesta, mikä johtunee jommasta kummasta mun kahdesta sairaudesta, tai sitten vielä löytymättömästä tekijästä. Huoh. Tuleekohan se koskaan tapahtumaan. Se siis on niin invalidisoiva, että estää työnteon ja opiskelut ja sosiaaliset menot.P*rkleen silmät, eikö ne vois vaan olla ihan tavlliset toimivat silmät aaargh. Tai edes niin, etteivät murra koko tyyppiä.

Lue lisää

toipuminen edistyy hyvin ja ei ole enää kovia särkyjä ja ennen kaikkea tietysti toivon, että leikkauksesta olisi kuitenkin lopulta sulle hyötyä. Olit karsastusleikkauksessa, etkä kertonut siitä mitään aiemmin. En ehtinyt edes toivottaa onnea!! Mulle silmälääkäri sanoi, että voi mennä kuukausia, että nähdään lopullinen leikkaustulos, joten voihan olla, ettäö sullakin vielä silmät vähän suoristuu, kunhan toipuu. Toivottavasti kipukin hellittää. Se silmissä tuntuva kipu on jotenkin niin epämiellytttävää ja jos sulla on vielä ollut tosi kovat kivut.

Eikö olekin outo tunne, kun on ensin odottanut pitkään leikkausta ja sitten se onkin jo ohi?

Mulla alkoi tänään taas työt ja törmäsin sitten heti mun silmälääkäriinkin sairaalan käytävällä. Vähän outoa nähdä sitä sillä tavalla, mutta mä satun kulkemaan päivittäin silmäpolin ohi, kun käyn tauolla ja syömässä.

Sullekin oikein paljon tsemppiä ja jaksamista silmien takia ja muutenkin.

Tyttö82 kirjoitti:

toipuminen edistyy hyvin ja ei ole enää kovia särkyjä ja ennen kaikkea tietysti toivon, että leikkauksesta olisi kuitenkin lopulta sulle hyötyä. Olit karsastusleikkauksessa, etkä kertonut siitä mitään aiemmin. En ehtinyt edes toivottaa onnea!! Mulle silmälääkäri sanoi, että voi mennä kuukausia, että nähdään lopullinen leikkaustulos, joten voihan olla, ettäö sullakin vielä silmät vähän suoristuu, kunhan toipuu. Toivottavasti kipukin hellittää. Se silmissä tuntuva kipu on jotenkin niin epämiellytttävää ja jos sulla on vielä ollut tosi kovat kivut.

Eikö olekin outo tunne, kun on ensin odottanut pitkään leikkausta ja sitten se onkin jo ohi?

Mulla alkoi tänään taas työt ja törmäsin sitten heti mun silmälääkäriinkin sairaalan käytävällä. Vähän outoa nähdä sitä sillä tavalla, mutta mä satun kulkemaan päivittäin silmäpolin ohi, kun käyn tauolla ja syömässä.

Sullekin oikein paljon tsemppiä ja jaksamista silmien takia ja muutenkin.

Lue lisää

No niin, se ihan tolleen vitsit tupsahti, oon ollut mökillä koko kesän ja siellä silmiä aika vähän edes ajatellutkaan! Kiitos vain ajatuksesta, kyllä mä varmasti sain täältä tukea tuonne menoonkin kun tiesin että en ole yksin tän asian kanssa!



No oho, eli asia varmasti pyörii koko ajan mielessä, ei varmaan meinaa malttaa odottaa pääsyä lääkärin huoneeseen, kun se kerta on siinä vieressä joka päivä! Tekis varmaan mieli vetästä sitä lekuria hihasta et hei eiks sul ois nyt aikaa...

on se kyllä ihmeellistä että nyt siellä leikkauksessa oon ollut, kun viimeksi silloin joskus pikkulapsena, en siitä muista mitään muuta kuin ikävän kivun ja itkun, mutta enpä osannut nuorena ajatella että vielä samanlaiseen leikkaukseen menisin. Nyt siellä sitten tuli käytyä ja tulos tosiaan epävarma. En häviä mihinkään, paitsi kun olen siellä mökillä, nyt en ainakaan toipumisaikana ole sinne vielä kiirehtimässä. Käyn kertoilemassa miten toivun ja miltä alkaa tuntua, ei sitä näin pienellä voi huitaista isoa kokemusta! Kuulemme, ja koitamme elää päivämme sellaisina kuin ne löydämme.

Laa kirjoitti:

No niin, se ihan tolleen vitsit tupsahti, oon ollut mökillä koko kesän ja siellä silmiä aika vähän edes ajatellutkaan! Kiitos vain ajatuksesta, kyllä mä varmasti sain täältä tukea tuonne menoonkin kun tiesin että en ole yksin tän asian kanssa!



No oho, eli asia varmasti pyörii koko ajan mielessä, ei varmaan meinaa malttaa odottaa pääsyä lääkärin huoneeseen, kun se kerta on siinä vieressä joka päivä! Tekis varmaan mieli vetästä sitä lekuria hihasta et hei eiks sul ois nyt aikaa...

on se kyllä ihmeellistä että nyt siellä leikkauksessa oon ollut, kun viimeksi silloin joskus pikkulapsena, en siitä muista mitään muuta kuin ikävän kivun ja itkun, mutta enpä osannut nuorena ajatella että vielä samanlaiseen leikkaukseen menisin. Nyt siellä sitten tuli käytyä ja tulos tosiaan epävarma. En häviä mihinkään, paitsi kun olen siellä mökillä, nyt en ainakaan toipumisaikana ole sinne vielä kiirehtimässä. Käyn kertoilemassa miten toivun ja miltä alkaa tuntua, ei sitä näin pienellä voi huitaista isoa kokemusta! Kuulemme, ja koitamme elää päivämme sellaisina kuin ne löydämme.

Lue lisää

Kuinka silmä on parantunut? Miltä näyttää? Mä laitoin tänään taas aamulla ripsiväriä ja kun laitoin sitä vasempaam silmään, niin oikea karkasi sivuun siihen malliin, kuin sitä ei olisi ikinä mitenkään leikattukaan. Jotenkin pelkään, että silmä on muuttunut pahemmaksi. Ei ole ainakaan yhtään parempi. Nyt mä jo odottelen sitä simälääkäriaikaa, joka on kahden viikon päästä. Ainoastaan se nyt tässä vähän harmittaa, että sitten kun mulla on se silmälääkäri, niin samalla alkaa myös elokuu ja loppukesä (vaikka ei kuitenkaan kesän loppu vielä) ja kun mulla on tosiaan aika paha opiskeluahdistus ja ei yhtään jakaisi, mutta pitäisi kuitenkin yrittää ja pitäisi vähitellen valmistuakin eikä enää edes yhtään kiinnosta koko opiskeluala. Ja sitten siihen päälle vielä tämä silmäongelma! Ja kaikki muu!

Kahden viikon päästä nyt kuitenkin on se aika. Oon aina töihin mennessä, tullessa ja syömässä käydessä vilkuillut sinne silmäpolille vähän haikeana, että pääsispä tuonne. Sitä lääkäriä en onneksi enää ole nähnyt. Ja mullahan ei edes ole se aika silmäpolilla, vaan karsastuspoliklinikalla, joka tosin muutti toiseen osoitteeseen ja vaihtoi siinä samalla nimensä näköpoliklinikaksi. Enkä yhtään tiedä missä kyseinen poli sijaitsee! No, tässä on onneksi vielä aikaa se selvittää!

Tyttö82 kirjoitti:

Kuinka silmä on parantunut? Miltä näyttää? Mä laitoin tänään taas aamulla ripsiväriä ja kun laitoin sitä vasempaam silmään, niin oikea karkasi sivuun siihen malliin, kuin sitä ei olisi ikinä mitenkään leikattukaan. Jotenkin pelkään, että silmä on muuttunut pahemmaksi. Ei ole ainakaan yhtään parempi. Nyt mä jo odottelen sitä simälääkäriaikaa, joka on kahden viikon päästä. Ainoastaan se nyt tässä vähän harmittaa, että sitten kun mulla on se silmälääkäri, niin samalla alkaa myös elokuu ja loppukesä (vaikka ei kuitenkaan kesän loppu vielä) ja kun mulla on tosiaan aika paha opiskeluahdistus ja ei yhtään jakaisi, mutta pitäisi kuitenkin yrittää ja pitäisi vähitellen valmistuakin eikä enää edes yhtään kiinnosta koko opiskeluala. Ja sitten siihen päälle vielä tämä silmäongelma! Ja kaikki muu!

Kahden viikon päästä nyt kuitenkin on se aika. Oon aina töihin mennessä, tullessa ja syömässä käydessä vilkuillut sinne silmäpolille vähän haikeana, että pääsispä tuonne. Sitä lääkäriä en onneksi enää ole nähnyt. Ja mullahan ei edes ole se aika silmäpolilla, vaan karsastuspoliklinikalla, joka tosin muutti toiseen osoitteeseen ja vaihtoi siinä samalla nimensä näköpoliklinikaksi. Enkä yhtään tiedä missä kyseinen poli sijaitsee! No, tässä on onneksi vielä aikaa se selvittää!

Lue lisää

taas niitä mun sairaskertomustietoja silmien osalta ja rupesi kyllä ihan suorastamaan suututtamaan. En sitten tiedä johtuuko se siitä, että lääkäri on ulkomaalaissyntyinen ja ei ehkä ole kaikkea mun sanomaa ymmärtänyt ihan niin kuin pitäisi vai mistä johtuu, mutta mun sanomisia on kyllä aika pahasti välillä vääristelty niissä teksteissä. Kiva, kun se toinen lääkäri sitten lukee niitä papereita ja saa vähän väärän käsityksen. Sanoin esimerkiksi, että väsyneenä mun vasenkin silmää karsastaa pahasti, vaikka muuten se onkin aika hyvä, mutta tekstissä lukee, että oon sanonut oikean karsastavan väsyneenä enkä vasemmasta mitään! Tietenkin oikea karsastaa väsyneenä, kun se karsastaa myös, vaikka vireystila olisi aivan optimaalinen. Ja tämä ei tosiaan ollut ainoa virheellisyys niissä teksteissä!

Voi että kun pääsisin vielä leikkaukseen! Toivottavasti jonokaan ei olisi paria kuukautta pitempi, kun tässä tullut jo ihan riittävästi odoteltua.

Tyttö82 kirjoitti:

taas niitä mun sairaskertomustietoja silmien osalta ja rupesi kyllä ihan suorastamaan suututtamaan. En sitten tiedä johtuuko se siitä, että lääkäri on ulkomaalaissyntyinen ja ei ehkä ole kaikkea mun sanomaa ymmärtänyt ihan niin kuin pitäisi vai mistä johtuu, mutta mun sanomisia on kyllä aika pahasti välillä vääristelty niissä teksteissä. Kiva, kun se toinen lääkäri sitten lukee niitä papereita ja saa vähän väärän käsityksen. Sanoin esimerkiksi, että väsyneenä mun vasenkin silmää karsastaa pahasti, vaikka muuten se onkin aika hyvä, mutta tekstissä lukee, että oon sanonut oikean karsastavan väsyneenä enkä vasemmasta mitään! Tietenkin oikea karsastaa väsyneenä, kun se karsastaa myös, vaikka vireystila olisi aivan optimaalinen. Ja tämä ei tosiaan ollut ainoa virheellisyys niissä teksteissä!

Voi että kun pääsisin vielä leikkaukseen! Toivottavasti jonokaan ei olisi paria kuukautta pitempi, kun tässä tullut jo ihan riittävästi odoteltua.

Lue lisää

Äh, noi lääkäreiden kirjaukset useinkin menee jotenkin aina oudosti. Ärsyttävää se on.

Mun silmä on palautunut ihan hyvin sitten niiden ensihorrorien jälkeen, nyt kolme viikkoa takana ja silmä on edelleen violetti, mutta reiluun kahteen viikkoon ei ole tuntunut tavallista kummemmalta. Eli siihen asti aina liikkuessa tuntu vähän. Ulospäin se tosiaan menee, kyllä se mielessä pysyy ja en edelleenkään ihmisiä silmiin siis pysty kattomaan kunnolla, mutta kuitenkin tää ei tunnu nyt siis jotenkin yhtä pahalta kuin tuo aiempi sisäänpäinkarsastukseni. Ero kai sellanen, että musta tää ei tee sellasen "höntin" näköseks. Mä luulen että ulkopuoliselle ihmiselle tää ulospäinkarsastus on sellanen eksoottinen ilmiö, mutta aika neutraali..(no eipä me mitään eläintarhan ihmetyksiäkään haluta olla...) siis tällanen fiilis mulle tulee.

Laa kirjoitti:

Äh, noi lääkäreiden kirjaukset useinkin menee jotenkin aina oudosti. Ärsyttävää se on.

Mun silmä on palautunut ihan hyvin sitten niiden ensihorrorien jälkeen, nyt kolme viikkoa takana ja silmä on edelleen violetti, mutta reiluun kahteen viikkoon ei ole tuntunut tavallista kummemmalta. Eli siihen asti aina liikkuessa tuntu vähän. Ulospäin se tosiaan menee, kyllä se mielessä pysyy ja en edelleenkään ihmisiä silmiin siis pysty kattomaan kunnolla, mutta kuitenkin tää ei tunnu nyt siis jotenkin yhtä pahalta kuin tuo aiempi sisäänpäinkarsastukseni. Ero kai sellanen, että musta tää ei tee sellasen "höntin" näköseks. Mä luulen että ulkopuoliselle ihmiselle tää ulospäinkarsastus on sellanen eksoottinen ilmiö, mutta aika neutraali..(no eipä me mitään eläintarhan ihmetyksiäkään haluta olla...) siis tällanen fiilis mulle tulee.

Lue lisää

Munkin mielestä sisäänpäin karsastus on enemmän "höntinnäköinen". Lapsenakin aina, kun puhuttiin kierosilmästä tarkotettiin juuri sisäänpäin karsastavaa henkilöä. Ja ne leikit "katotaan kieroon" eli sisäänpäin. Tota ulospäinkarsastusta ei vissiin mielletä edes sillain "kierosilmäksi". Ainakin mun luokkatoveri, jolla on näkyvä ulospäinkarsastus ei ole kokenus kiusaamista jne., niinkuin minä "idiootin" näköinen.

Mäkin haluaisin uloskarsatuksen, mutta voihan se olla sitten, kun se vaiva on niin sekin ärsyttää ihan hirveesti.

KilliS kirjoitti:

Munkin mielestä sisäänpäin karsastus on enemmän "höntinnäköinen". Lapsenakin aina, kun puhuttiin kierosilmästä tarkotettiin juuri sisäänpäin karsastavaa henkilöä. Ja ne leikit "katotaan kieroon" eli sisäänpäin. Tota ulospäinkarsastusta ei vissiin mielletä edes sillain "kierosilmäksi". Ainakin mun luokkatoveri, jolla on näkyvä ulospäinkarsastus ei ole kokenus kiusaamista jne., niinkuin minä "idiootin" näköinen.

Mäkin haluaisin uloskarsatuksen, mutta voihan se olla sitten, kun se vaiva on niin sekin ärsyttää ihan hirveesti.

Lue lisää

heippa, kyllä varmaan ennemminkin kantsii pyrkiä siihen että vaan sais silmät mahollisimman suoriks, sitähän ne lekuritkin tavoittelee (ja no joo tuo sun heitto oli varmaan enemmän heitto), mutta ehkä tää meiän asenne tuo jotain helpotusta ulospäinkarsastajien aatoksiin, vaikka tietysti aina subjektiivinen se kokemus epämukavuudesta on.

Voi että, mua harmittaa tosi paljon sun puolesta, voin vain kuvitella miten suuri pettymys se on ollut. Nimittäin en tiedä kestäsinkö selväjärkisenä itse samas tilanteessa. Mulla olis huomenna se aika sinne silmäpolille, ja "hieman" jännittää, masennusta on ollut nyt jo näin etukäteen kun jotenkin vaan tiedän ettei ne mitään suostu leikkaamaan, tämä kun on tälläinen tuppukylä ja kaikessa säästävät nykyään. Ja jos sattuu niin että leikkaukseen pääsee niin aivan varma olen siitä ettei se onnistu, olis ihan mun tuuria se. Koulukin alkaa nytten ja se ahdistaa ihan mielettömäti, kuulin juuri että siellä on luvassa parin tunnin pituinen esitelmä, joka pitäis esittää monelle kymmenelle ihmiselle. En vaan yksinkertsesti kestä ees ajatusta siitä näillä silmillä.
Odotan nytten vaan huomista tuomiota ja mahassa tikkuilee jo siihen malliin että saattaa unohtua siinä jännityksessä sanoa kaikki syyt miksi haluan leikkaukseen. Mutta älä nyt sinäkin masennu. Yritetään vaan porskuttaa sinnikkäästi vaikka elämä potkisikin päähän ja oikein olan takaa. Nyt on niin ihana ilma että taijan lähteä koiran kanssa rantaan kävelemään ja vähän päätä tuulettamaan. Petymykset pelottaa jo etukäteen...Ilmoittelen sitten että miten meni.

Hanzcu kirjoitti:

Voi että, mua harmittaa tosi paljon sun puolesta, voin vain kuvitella miten suuri pettymys se on ollut. Nimittäin en tiedä kestäsinkö selväjärkisenä itse samas tilanteessa. Mulla olis huomenna se aika sinne silmäpolille, ja "hieman" jännittää, masennusta on ollut nyt jo näin etukäteen kun jotenkin vaan tiedän ettei ne mitään suostu leikkaamaan, tämä kun on tälläinen tuppukylä ja kaikessa säästävät nykyään. Ja jos sattuu niin että leikkaukseen pääsee niin aivan varma olen siitä ettei se onnistu, olis ihan mun tuuria se. Koulukin alkaa nytten ja se ahdistaa ihan mielettömäti, kuulin juuri että siellä on luvassa parin tunnin pituinen esitelmä, joka pitäis esittää monelle kymmenelle ihmiselle. En vaan yksinkertsesti kestä ees ajatusta siitä näillä silmillä.
Odotan nytten vaan huomista tuomiota ja mahassa tikkuilee jo siihen malliin että saattaa unohtua siinä jännityksessä sanoa kaikki syyt miksi haluan leikkaukseen. Mutta älä nyt sinäkin masennu. Yritetään vaan porskuttaa sinnikkäästi vaikka elämä potkisikin päähän ja oikein olan takaa. Nyt on niin ihana ilma että taijan lähteä koiran kanssa rantaan kävelemään ja vähän päätä tuulettamaan. Petymykset pelottaa jo etukäteen...Ilmoittelen sitten että miten meni.

Lue lisää

kaikki menee hyvin! Vaikka mulla ei ole nämä leikkaukset niin hyvin onnistuneet, niin on täällä onneksi kirjoitellut sellaisiakin ihmisiä, joiden karsastusleikkaus on onnistunut. Ja eihän niitä leikkauksia tehtäisi ollenkaan, jos ne eivät koskaan onnistuisi! Mulla taitaa olla vaan niin ongelmasilmät, ettei niihin veitsi tehoa.

Mulla ihan sama juttu, tai ehkä vielä pahempikin, että olisi vielä suorittamatta yksi pakollinen puheviestinnän kurssi, johon kuuluu sitten jokin esitelmä tai puhe (kaiken muun esiintymisen lisäksi!), joka kuvataa ja sitten sitä joutuu esityksen jälkeen katsomaan koko ryhmän kanssa. Kun mä vihaan jo pelkkää valokuvausta silmien takia, niin voit vain kuvitella, miltä tuntuu, jos tarkoitus on kuvata koko esitys. Näillä silmillä se tuntuu tällä hetkellä ihan mahdottomana!

Mun koira on isän ja veljen kanssa mökillä kesälomailemassa ja mä istun töissä koneen ääressä, joten en voi piristää itseäni edes kunnon lenkillä. Lisäyksenä vielä, että on niin puuduttavan hiljaista ja vähän töitä (ei yhtään vielä pitkään aikan), että pakko surffailla netissä ja kuunnella radioo, ettei nukahda. En mä muuten työajalla täällä kirjoittelisi omia juttuja! Tämä sairaalaympäristö ja tuossa pari kerrosta alempana oleva silmäpoli (ja se, että törmään jatkuvasti ruokalassa entiseen silmälääkäriini!) pitää kyllä nyt aika tehokkaasti tämän silmäasian mielessä. Vajaa viikko enää!!!!

Tyttö82 kirjoitti:

kaikki menee hyvin! Vaikka mulla ei ole nämä leikkaukset niin hyvin onnistuneet, niin on täällä onneksi kirjoitellut sellaisiakin ihmisiä, joiden karsastusleikkaus on onnistunut. Ja eihän niitä leikkauksia tehtäisi ollenkaan, jos ne eivät koskaan onnistuisi! Mulla taitaa olla vaan niin ongelmasilmät, ettei niihin veitsi tehoa.

Mulla ihan sama juttu, tai ehkä vielä pahempikin, että olisi vielä suorittamatta yksi pakollinen puheviestinnän kurssi, johon kuuluu sitten jokin esitelmä tai puhe (kaiken muun esiintymisen lisäksi!), joka kuvataa ja sitten sitä joutuu esityksen jälkeen katsomaan koko ryhmän kanssa. Kun mä vihaan jo pelkkää valokuvausta silmien takia, niin voit vain kuvitella, miltä tuntuu, jos tarkoitus on kuvata koko esitys. Näillä silmillä se tuntuu tällä hetkellä ihan mahdottomana!

Mun koira on isän ja veljen kanssa mökillä kesälomailemassa ja mä istun töissä koneen ääressä, joten en voi piristää itseäni edes kunnon lenkillä. Lisäyksenä vielä, että on niin puuduttavan hiljaista ja vähän töitä (ei yhtään vielä pitkään aikan), että pakko surffailla netissä ja kuunnella radioo, ettei nukahda. En mä muuten työajalla täällä kirjoittelisi omia juttuja! Tämä sairaalaympäristö ja tuossa pari kerrosta alempana oleva silmäpoli (ja se, että törmään jatkuvasti ruokalassa entiseen silmälääkäriini!) pitää kyllä nyt aika tehokkaasti tämän silmäasian mielessä. Vajaa viikko enää!!!!

Lue lisää

Kävi juuri niin kuin ajattelinkin...Leikkausta ei kuulem tehdä koska tarvitsen lasit joskus 10-15 vuoden päästä ja sanoivat että jos nytten leikattaisiin niin lasien kanssa karsastus kääntyisi lospäin. Itkuhan siitä tuli kun kuulin ettei leikata, lääkäri oli todella tyly aj viskasi mut ulos huoneestaan. Sitten kun itkusta ei tullut loppua niin menin keskustelemaan hoitajan kanssa erilliseen huoneeseen siitä miten paljon tämä tilanne vaikuttaa elämääni. Siitä huolimatta eivät leikkaa, kysyivät ylilääkärinki mielipiteen :( Silmissä on nyt niitä pupillia laajentavia tippoja niin saattaa hieman olla kirjoitusvirheitä tässä. masentaa aivan älyttömästi kun ensin odotin usean kk ajan tuota aikaa ja sitten se ajatus leikkauksesta tyrmättiin heti. Sanoivat että yksityisellä ne voivat leikatakkin mutta sehän makdsaa ihan älyttömästi, ei mulla moiseen varaa ole ikinä :.(
Huomenna olisi töihin meno, mutten tiedä kykenenkö henkisesti sinne menemään. Asia vaivaa todella paljon..ei ne lääkärit sitä tajua kun ei itsellään ole karsastusta. Näkö oli muutn normaali ja silmänpohjat terveet. Mutta sanoin heille että elän nyt tätä päivää ja että se jos karsastus muuttuu ulospäin joskus yli 10 vuoden päästä niin on sen ajan ongelma. Tahtoisin vaan elää normaalia elämää edes muutaman vuoden (päiväkin riittäisi).
Taitaa mennä mun loppu elämä tippa linssissä kulkiessa kun kukaan ei ymmärrä miltä tää tuntuu. Harkitsen sitä koulunkin lopettamista koska en yksinkertaisesti jaksa enää henkisesti.

hanzcu kirjoitti:

Kävi juuri niin kuin ajattelinkin...Leikkausta ei kuulem tehdä koska tarvitsen lasit joskus 10-15 vuoden päästä ja sanoivat että jos nytten leikattaisiin niin lasien kanssa karsastus kääntyisi lospäin. Itkuhan siitä tuli kun kuulin ettei leikata, lääkäri oli todella tyly aj viskasi mut ulos huoneestaan. Sitten kun itkusta ei tullut loppua niin menin keskustelemaan hoitajan kanssa erilliseen huoneeseen siitä miten paljon tämä tilanne vaikuttaa elämääni. Siitä huolimatta eivät leikkaa, kysyivät ylilääkärinki mielipiteen :( Silmissä on nyt niitä pupillia laajentavia tippoja niin saattaa hieman olla kirjoitusvirheitä tässä. masentaa aivan älyttömästi kun ensin odotin usean kk ajan tuota aikaa ja sitten se ajatus leikkauksesta tyrmättiin heti. Sanoivat että yksityisellä ne voivat leikatakkin mutta sehän makdsaa ihan älyttömästi, ei mulla moiseen varaa ole ikinä :.(
Huomenna olisi töihin meno, mutten tiedä kykenenkö henkisesti sinne menemään. Asia vaivaa todella paljon..ei ne lääkärit sitä tajua kun ei itsellään ole karsastusta. Näkö oli muutn normaali ja silmänpohjat terveet. Mutta sanoin heille että elän nyt tätä päivää ja että se jos karsastus muuttuu ulospäin joskus yli 10 vuoden päästä niin on sen ajan ongelma. Tahtoisin vaan elää normaalia elämää edes muutaman vuoden (päiväkin riittäisi).
Taitaa mennä mun loppu elämä tippa linssissä kulkiessa kun kukaan ei ymmärrä miltä tää tuntuu. Harkitsen sitä koulunkin lopettamista koska en yksinkertaisesti jaksa enää henkisesti.

Lue lisää

Olen tosi pahoillani sun puolesta. Ei kyllä varmaan sua paljon lohduta. Varmasti tuntuu ihan kamalalta, kun on odottanut pitkään ja sitten ei leikatakaan, ei edes yritetä. Minä kun menin karsastusleikkausarvioon viime vuoden maaliskuussa, niin en edes ottanut huomioon sitä vaihtoehtoa, että eihän sitä välttämättä leikatakaan, vaan vasta arvioidaan tilanne. Varmasti olisi mullakin itku päässy, jos oli käynyt niin kuin sulle.

Mutta kuitenkin sun tilanteesta kysyttiin vielä toisenkin lääkärin mielipidettä, joten aivan mielivaltaisesti se lääkäri ei tuota päätöstä tehnyt. Kai ne lääkärit kuitenkin parhaiten tietää mikä on parasta, vaikka se tuntuukin tosi pahalta. Luulisi, että ainakin kokeneet ja karsastuksia hoitaneet silmälääkärit tietäisivät kuinka raskas ja vaikea asia karsastus on, vaikka olisin "vain" kosmeettinen haitta. Mun muistaakseni sulla oli karsastuksesta vielä jotain muutakin haittaa, rivien hyppimistä tai jotain.

Ehdotettiinko sulle jotain muuta hoitoa, esim. prismalaseja? Tai annettiinko mitään uutta aikaa tai jotain?

Hyvää viikonloppua sulle kaikesta huolimatta.

Tyttö82 kirjoitti:

Olen tosi pahoillani sun puolesta. Ei kyllä varmaan sua paljon lohduta. Varmasti tuntuu ihan kamalalta, kun on odottanut pitkään ja sitten ei leikatakaan, ei edes yritetä. Minä kun menin karsastusleikkausarvioon viime vuoden maaliskuussa, niin en edes ottanut huomioon sitä vaihtoehtoa, että eihän sitä välttämättä leikatakaan, vaan vasta arvioidaan tilanne. Varmasti olisi mullakin itku päässy, jos oli käynyt niin kuin sulle.

Mutta kuitenkin sun tilanteesta kysyttiin vielä toisenkin lääkärin mielipidettä, joten aivan mielivaltaisesti se lääkäri ei tuota päätöstä tehnyt. Kai ne lääkärit kuitenkin parhaiten tietää mikä on parasta, vaikka se tuntuukin tosi pahalta. Luulisi, että ainakin kokeneet ja karsastuksia hoitaneet silmälääkärit tietäisivät kuinka raskas ja vaikea asia karsastus on, vaikka olisin "vain" kosmeettinen haitta. Mun muistaakseni sulla oli karsastuksesta vielä jotain muutakin haittaa, rivien hyppimistä tai jotain.

Ehdotettiinko sulle jotain muuta hoitoa, esim. prismalaseja? Tai annettiinko mitään uutta aikaa tai jotain?

Hyvää viikonloppua sulle kaikesta huolimatta.

Lue lisää

uutta aikaa antaneet, ivallisesti vaan naureskeli se lääkäri ja sanoi että ei sitä elämässä saa aina kaikkee mitä haluaa ja ettei kukaan ole täydellinen. Sanoi vielä että leikkaus korjaisi nää mun silmät 10-15 vuodeksi mutteivät suostu silti leikkaamaan :(
sanoi vaan että voi kirjottaa ihan tavallisen silmälasireseptin, sanoin siihen vaan että no antaa olla. Kun mun näössä ei sitä vikaa ole niin tyhmää on laseja pitää. Eikä lasitkaan ihan kokonaan suorista edes silmiä. Ne piti tuota kosmeettista haittaa ihan sellaisena pinnallisena juttuna eikä lääkäri edes suostunut kuuntelemaan ollenkaan kun olisin selittänyt että miillätavoin se haittaa mun elämää. Heti ensimmäiseksi kun menin sinne niin lääkäri antoi ymmrätää ettei leikata vaikkei vielä ollut minkäälaisia tutkimuksia tehnyt. Sitten vaan tylysti tyrkättiin käytävälle itkemään vaikka siellä oli paljon muita ihmisiä.
Pystyyköhän terveyskeskuksesta saamaan lähetettä yksityiselle lääkärille? Kun mulla oikeesti on aivan liikaa psyykkisiä ongelmia ton asian takia, lisäks sitä päänsärkyy ja rivien hyppimistä :/ Osaatko sanoa olisiko mitään muita keinoja päästä leikkaukseen kuin se yksityinen. Auttaisikohan jos kävisin jollakin eri lääkärillä vai katsookohan ne vaan se mitä on viimeksi päätetty. Mukavaa sunnuntaita sinnekkin..

Hanzcu kirjoitti:

uutta aikaa antaneet, ivallisesti vaan naureskeli se lääkäri ja sanoi että ei sitä elämässä saa aina kaikkee mitä haluaa ja ettei kukaan ole täydellinen. Sanoi vielä että leikkaus korjaisi nää mun silmät 10-15 vuodeksi mutteivät suostu silti leikkaamaan :(
sanoi vaan että voi kirjottaa ihan tavallisen silmälasireseptin, sanoin siihen vaan että no antaa olla. Kun mun näössä ei sitä vikaa ole niin tyhmää on laseja pitää. Eikä lasitkaan ihan kokonaan suorista edes silmiä. Ne piti tuota kosmeettista haittaa ihan sellaisena pinnallisena juttuna eikä lääkäri edes suostunut kuuntelemaan ollenkaan kun olisin selittänyt että miillätavoin se haittaa mun elämää. Heti ensimmäiseksi kun menin sinne niin lääkäri antoi ymmrätää ettei leikata vaikkei vielä ollut minkäälaisia tutkimuksia tehnyt. Sitten vaan tylysti tyrkättiin käytävälle itkemään vaikka siellä oli paljon muita ihmisiä.
Pystyyköhän terveyskeskuksesta saamaan lähetettä yksityiselle lääkärille? Kun mulla oikeesti on aivan liikaa psyykkisiä ongelmia ton asian takia, lisäks sitä päänsärkyy ja rivien hyppimistä :/ Osaatko sanoa olisiko mitään muita keinoja päästä leikkaukseen kuin se yksityinen. Auttaisikohan jos kävisin jollakin eri lääkärillä vai katsookohan ne vaan se mitä on viimeksi päätetty. Mukavaa sunnuntaita sinnekkin..

Lue lisää

Mitä ihmeen kohtelua oot saanut! Järkyttävää! En vois kuvitellakaan oman silmälääkärini suhtautuvan asiaan noin! Kaiken lisäks sulla on vielä rivien hyppelyä ja päänsärkyä. Miten voi olla että muutkin lääkärit siunanneet tilanteen, mun mielestä toi on ihan hoitovirhe ja valituksen paikka! Pöyristyttävää oikeesti. 10-15 vuotta ei oo mikään ihan pikkuajanjakso kuitenkaan, ihan hyvin voisivat leikata nyt ja sitten JOS lasit tuut tarviimaan niin sitten saavat leikata takaisin päin jos tarvetta. Ihan todella käsittämätöntä. Miten me nyt voitas auttaa sua. Siis ylilääkärikin siunannut tuon päätöksen...Oon tosi pahoillani tuon pahanolosi takia, se on varmasti ollut ja on ihan hirveä tilanne kun on arkaan asiaan pyytämässä apua ja sitten siihen suhtaudutaan noin ylimielisesti. Kyllä sun pitäs päästä jollekin toiselle lääkärille tai jotain kautta tehdä valitus.

Mulla siis just ylikorjattu silmä ja lääkäri ite sanoi että sitä voidaan leikata niin kauan kunnes saadaan paras mahollinen tulos.

Laa kirjoitti:

Mitä ihmeen kohtelua oot saanut! Järkyttävää! En vois kuvitellakaan oman silmälääkärini suhtautuvan asiaan noin! Kaiken lisäks sulla on vielä rivien hyppelyä ja päänsärkyä. Miten voi olla että muutkin lääkärit siunanneet tilanteen, mun mielestä toi on ihan hoitovirhe ja valituksen paikka! Pöyristyttävää oikeesti. 10-15 vuotta ei oo mikään ihan pikkuajanjakso kuitenkaan, ihan hyvin voisivat leikata nyt ja sitten JOS lasit tuut tarviimaan niin sitten saavat leikata takaisin päin jos tarvetta. Ihan todella käsittämätöntä. Miten me nyt voitas auttaa sua. Siis ylilääkärikin siunannut tuon päätöksen...Oon tosi pahoillani tuon pahanolosi takia, se on varmasti ollut ja on ihan hirveä tilanne kun on arkaan asiaan pyytämässä apua ja sitten siihen suhtaudutaan noin ylimielisesti. Kyllä sun pitäs päästä jollekin toiselle lääkärille tai jotain kautta tehdä valitus.

Mulla siis just ylikorjattu silmä ja lääkäri ite sanoi että sitä voidaan leikata niin kauan kunnes saadaan paras mahollinen tulos.

Lue lisää

En nyt ihan itekkään ois uskonu että tollanen asenne ois ollu vastassa :( En vaan nytten tiedä että minne menisin seuraavaks, kynnys kasvoi taas aika paljon mennä minnekkään lääkärille, varsinkin kun mulle tää tosiaankin on arka paikka ja oon muutenki aika herkkä, varmana vaan saisin itku kohtauksen jos tulis sama tilanne uudestaan, se tässä nyt pelottaakin. En voinut ees sanoa sitä päänsärky ym juttuja kun ei kuunnellut ollenkaan ja sitten lopulta en enää pystynyt puhumaan ollenkaan kun se sanoi ettei leikata. Se lääkäri vaan huus päälle kokoajan eikä antanut puhua mitään. Sanoi vaan että lasit ovat tähän paras korjaus keino...Tää on oikeesti niin kuppanen tuppu kylä että ei mitään rajaa, ne kohtelee täällä ihmisiä tosi alentavasti, varsinkin sairaalassa. Se hoitaja oli kyllä mukava kun pyysi juttelemaan kahen kesken sinne huoneeseen ja se kuunteli miten vaikeeta mulla on ollu elää tän karsastuksen kanssa. Mutta kun ei hoitajilla ole sananvaltaa. Silmäasemien lääkäreillä kun olen käyyt niin he eivät ole koko leikkausvaihtoehtoa koskaan edes ehdottaneet. Siispä en nyt tiedä mitä teen, rahaa mulla ei todellakaan ole yksityiselle mennä.

Hanzcu kirjoitti:

En nyt ihan itekkään ois uskonu että tollanen asenne ois ollu vastassa :( En vaan nytten tiedä että minne menisin seuraavaks, kynnys kasvoi taas aika paljon mennä minnekkään lääkärille, varsinkin kun mulle tää tosiaankin on arka paikka ja oon muutenki aika herkkä, varmana vaan saisin itku kohtauksen jos tulis sama tilanne uudestaan, se tässä nyt pelottaakin. En voinut ees sanoa sitä päänsärky ym juttuja kun ei kuunnellut ollenkaan ja sitten lopulta en enää pystynyt puhumaan ollenkaan kun se sanoi ettei leikata. Se lääkäri vaan huus päälle kokoajan eikä antanut puhua mitään. Sanoi vaan että lasit ovat tähän paras korjaus keino...Tää on oikeesti niin kuppanen tuppu kylä että ei mitään rajaa, ne kohtelee täällä ihmisiä tosi alentavasti, varsinkin sairaalassa. Se hoitaja oli kyllä mukava kun pyysi juttelemaan kahen kesken sinne huoneeseen ja se kuunteli miten vaikeeta mulla on ollu elää tän karsastuksen kanssa. Mutta kun ei hoitajilla ole sananvaltaa. Silmäasemien lääkäreillä kun olen käyyt niin he eivät ole koko leikkausvaihtoehtoa koskaan edes ehdottaneet. Siispä en nyt tiedä mitä teen, rahaa mulla ei todellakaan ole yksityiselle mennä.

Lue lisää

hankala paikka. et varmaan asuinkuntaakaan noin vaan voi vaihtaa...tälleen etäältä on helppo sanoa, mutta haluan rohkaista sua vaikka jonkin ajan päästä tekemään lääkärille kirjelmän, jossa kertoisit noista muistakin oireista. Tai sitten sille ylilääkärille suoraan, jos pelkäät lähestyä tätä omaa lääkäriäsi. Mieti asiaa rauhassa, ota vaikka yhteys potilasasiamieheen, niillähän ei ole mitään valtaa missään mutta ehkä neuvoja voisi saada millä lailla lähestyä asiassa. Siis millasilla laseilla se lääkärisi sitten haluisi korjata? Mulla ainakaan tavalliset lasit ei oo koskaan muuta kuin mielestäni pahentaneet karsastuksen näkyvyyttä..Eihän sillä prismalasejakaan ollut mielessä, vaan ihan tavallisista linsseistä puhuit. En yhtään tajua miten oot saanut tollasta kohtelua. Ihan varmana sillä ylilääkärille kirjoitetulla kirjeellä voisi saada vielä asiaan lisäpontta, kun kerrot vielä päänsäryistäkin. Onko niillä siellä joku mieletön säästökuuri meneillään teiän kaupungissa että vain suoraan onnettomuudesta pääsee leikkauksiin tai jotain vastaavaa ...

Laa kirjoitti:

hankala paikka. et varmaan asuinkuntaakaan noin vaan voi vaihtaa...tälleen etäältä on helppo sanoa, mutta haluan rohkaista sua vaikka jonkin ajan päästä tekemään lääkärille kirjelmän, jossa kertoisit noista muistakin oireista. Tai sitten sille ylilääkärille suoraan, jos pelkäät lähestyä tätä omaa lääkäriäsi. Mieti asiaa rauhassa, ota vaikka yhteys potilasasiamieheen, niillähän ei ole mitään valtaa missään mutta ehkä neuvoja voisi saada millä lailla lähestyä asiassa. Siis millasilla laseilla se lääkärisi sitten haluisi korjata? Mulla ainakaan tavalliset lasit ei oo koskaan muuta kuin mielestäni pahentaneet karsastuksen näkyvyyttä..Eihän sillä prismalasejakaan ollut mielessä, vaan ihan tavallisista linsseistä puhuit. En yhtään tajua miten oot saanut tollasta kohtelua. Ihan varmana sillä ylilääkärille kirjoitetulla kirjeellä voisi saada vielä asiaan lisäpontta, kun kerrot vielä päänsäryistäkin. Onko niillä siellä joku mieletön säästökuuri meneillään teiän kaupungissa että vain suoraan onnettomuudesta pääsee leikkauksiin tai jotain vastaavaa ...

Lue lisää

Elikkäs tarkotin just niitä ihan tavallisia laseja 2,25 tais olla muistaakseni vahvuudet, jonkun verran ne oikasee mut sit ilman laseja on paha olla ja silmät väsyy entistäkin helpommin jos niitä pitää paljon. Nyt pien joskus piilareita vaikkei niistä karasastukses apuu ole ollenkaan mutta ei simmut väsy nii äkkii.
Niin pitää nyt miettii sitä että josko kirjottais jonkun kirjeen sit sille yilääkärille. Pitää ekaks ootella se kirje sieltä että mitä kaikkee siinä sit lukee. Kun kuulema perässä tulee joku lappu.

Hanzcu kirjoitti:

uutta aikaa antaneet, ivallisesti vaan naureskeli se lääkäri ja sanoi että ei sitä elämässä saa aina kaikkee mitä haluaa ja ettei kukaan ole täydellinen. Sanoi vielä että leikkaus korjaisi nää mun silmät 10-15 vuodeksi mutteivät suostu silti leikkaamaan :(
sanoi vaan että voi kirjottaa ihan tavallisen silmälasireseptin, sanoin siihen vaan että no antaa olla. Kun mun näössä ei sitä vikaa ole niin tyhmää on laseja pitää. Eikä lasitkaan ihan kokonaan suorista edes silmiä. Ne piti tuota kosmeettista haittaa ihan sellaisena pinnallisena juttuna eikä lääkäri edes suostunut kuuntelemaan ollenkaan kun olisin selittänyt että miillätavoin se haittaa mun elämää. Heti ensimmäiseksi kun menin sinne niin lääkäri antoi ymmrätää ettei leikata vaikkei vielä ollut minkäälaisia tutkimuksia tehnyt. Sitten vaan tylysti tyrkättiin käytävälle itkemään vaikka siellä oli paljon muita ihmisiä.
Pystyyköhän terveyskeskuksesta saamaan lähetettä yksityiselle lääkärille? Kun mulla oikeesti on aivan liikaa psyykkisiä ongelmia ton asian takia, lisäks sitä päänsärkyy ja rivien hyppimistä :/ Osaatko sanoa olisiko mitään muita keinoja päästä leikkaukseen kuin se yksityinen. Auttaisikohan jos kävisin jollakin eri lääkärillä vai katsookohan ne vaan se mitä on viimeksi päätetty. Mukavaa sunnuntaita sinnekkin..

Lue lisää

käytöstä kyllä lääkäriltä puhua noin!! Ihan käsittämätöntä. Ja minä vielä pidin omaa silmälääkäriäni töykeänä. Tuohon verrattuna silmälääkärini oli aivan ihana!

Kummallista, jos ei voi leikata sen takia, että mahdollisesti karsastus kääntyy ulospäin 10 - 15 vuoden kuluttua. Mitä olen itse lukenut, niin aika usein niin käy, varsinkin jos lapsena leikataan sisäänpäinkarsastus, niin aikuisena se kääntyy ulospäin ja joudutaan mahdollisesti leikkaamaan uudestaan. Outo juttu, ettei sun silmiä nyt voida leikata ja sitten tarvittaessa tulevaisúudessa uudestaan, jos karsastus kääntyy pahasti ulospäin. Mutta en ole lääkäri enkä mikään muukaan asiantuntija tässä asiassa, joten paha mennä mitään sanomaan. Olen kyllä tosi pahoillani sun puolesta!

Tyttö82 kirjoitti:

käytöstä kyllä lääkäriltä puhua noin!! Ihan käsittämätöntä. Ja minä vielä pidin omaa silmälääkäriäni töykeänä. Tuohon verrattuna silmälääkärini oli aivan ihana!

Kummallista, jos ei voi leikata sen takia, että mahdollisesti karsastus kääntyy ulospäin 10 - 15 vuoden kuluttua. Mitä olen itse lukenut, niin aika usein niin käy, varsinkin jos lapsena leikataan sisäänpäinkarsastus, niin aikuisena se kääntyy ulospäin ja joudutaan mahdollisesti leikkaamaan uudestaan. Outo juttu, ettei sun silmiä nyt voida leikata ja sitten tarvittaessa tulevaisúudessa uudestaan, jos karsastus kääntyy pahasti ulospäin. Mutta en ole lääkäri enkä mikään muukaan asiantuntija tässä asiassa, joten paha mennä mitään sanomaan. Olen kyllä tosi pahoillani sun puolesta!

Lue lisää

Saamarin töykeä lääkäri sulla Hanzcu! Mulle ainakin kelpaisi ilomielin 10-15 vuotta, jos silmät olisi suoremmat, eikä aina täytyisi stressata katsekontakteja. Mulla on varmasti elimistössä adrenaliinia ylimäärin, kun töissäkin mietin kassalla aina mistä suunnasta ja kuinka pitkään uskalla katsoa asiakasta/työkaveria. Mä oon menossa nytten vasta optikolle uusia laseja hommaamaan, kun alkaa taas opiskelu. Tai se sanoi heti, kun menin paikanpäälle aikaa varaan, että voin mä sun silmät tarkastaa, mut lasimääräystä EN anna! -> lähete silmälääkärille. Onko mulla sitten niin hirveät silmät, kun ainoastaan kerran olisi optikko suostunut lasit määräämään, mut päädyin kuitenkin lääkärin puoleen:D Tiedän vaan et silmälääkäreillä on vähemmän koulutusta näöntarkastuksesta tjs..

että lääkärireissu meni hyvin :) ja jos karsastuksen saisi niillä laseilla kokonaan kuriin.
Sain juuri postissa sen lapun jossa lukee ettei leikata ja kaikkia noita karsastuskulmia on myös siinä. Viimeinen lause kuuluu näin: "Potilas tulee myöhemmin joka tapauksessa tarvitsemaan lasit ja tällöin seurauksena voi olla ulospäinkarsastus mikäli leikkaushoitoon nyt mentäisiin."
En ymmärrä näistä luvuista yhtään mitään. Karsastuksen aiheuttamasta päänsrystä tai rivienhyppelystä ei ole mainittu mitään.
Millaisella testillä sulta on katsottu ne karastuskulmat? Kun minusta tuntui että se ei ole oikein luotettava vekotin millä multa se katottiin. Ja sitten vielä siitä että mulla aei stereonäköä tietenkään ole mutta tässä lapulla lukee vaan että stereonäkö-. Mitähän tuo lienee sitten tarkoittaa?
Ja huomasimpas tästä lapusta eetä sillä lääkärillä joka tutki mut niin on sama sukunimi kuin apulaisylilääkärillä jolta asiasta oli kysytty myös, eli he ovat luultavasti aviopari. Epäilinkin jo jotakin kun se ylilääkäri oli asiasta päättänyt ilman että oli nähnyt mun tutkimustuloksiakaan.
En tiedä yhtään nyt että mitä tekisin. Kamalalta untuu vieläkin lukea tuo päätös kun suljin sen asian pois mielestäni koska rupesi masentamaan niin paljon.
Osaakohan ne silmäasemien ym silmälääkärit tutkia karsastusta ja onkohan heillä oikeat laitteet ja tietoa tästä, jos menisin jollekkin sellaiselle käymään tämän paperin kanssa. Ahdistaa vaan että joku yhtä ilkeä lääkäri sattuisi olemaan.

Hanzcu kirjoitti:

että lääkärireissu meni hyvin :) ja jos karsastuksen saisi niillä laseilla kokonaan kuriin.
Sain juuri postissa sen lapun jossa lukee ettei leikata ja kaikkia noita karsastuskulmia on myös siinä. Viimeinen lause kuuluu näin: "Potilas tulee myöhemmin joka tapauksessa tarvitsemaan lasit ja tällöin seurauksena voi olla ulospäinkarsastus mikäli leikkaushoitoon nyt mentäisiin."
En ymmärrä näistä luvuista yhtään mitään. Karsastuksen aiheuttamasta päänsrystä tai rivienhyppelystä ei ole mainittu mitään.
Millaisella testillä sulta on katsottu ne karastuskulmat? Kun minusta tuntui että se ei ole oikein luotettava vekotin millä multa se katottiin. Ja sitten vielä siitä että mulla aei stereonäköä tietenkään ole mutta tässä lapulla lukee vaan että stereonäkö-. Mitähän tuo lienee sitten tarkoittaa?
Ja huomasimpas tästä lapusta eetä sillä lääkärillä joka tutki mut niin on sama sukunimi kuin apulaisylilääkärillä jolta asiasta oli kysytty myös, eli he ovat luultavasti aviopari. Epäilinkin jo jotakin kun se ylilääkäri oli asiasta päättänyt ilman että oli nähnyt mun tutkimustuloksiakaan.
En tiedä yhtään nyt että mitä tekisin. Kamalalta untuu vieläkin lukea tuo päätös kun suljin sen asian pois mielestäni koska rupesi masentamaan niin paljon.
Osaakohan ne silmäasemien ym silmälääkärit tutkia karsastusta ja onkohan heillä oikeat laitteet ja tietoa tästä, jos menisin jollekkin sellaiselle käymään tämän paperin kanssa. Ahdistaa vaan että joku yhtä ilkeä lääkäri sattuisi olemaan.

Lue lisää

En mä osaa nyt sanoa, kuinka mun karsastusta tutkittiin, kun kaikella tapaa on tutkittu, mutten ole ihan varma, mikä niistä tutkimuksista mittaa karsastusta, mikä stereonäköä ja mikä mitäkin.

Ihmettelen kyllä edelleen tuota, että sun silmiä ei leikattu siksi, että mahdollisesti joskus tulevaisuudessa karsastus kääntyy ulospäin. Ainahan niin voi käydä ja jo siinä leikauksessa voi käydä niin, että ylikorjataan ja karsastus vaihtaa suuntaa. Itse menisin kyllä sun tilanteessa vielä toiselle lääkärille kysymään mielipidettä.

Luulen, että tuo stereonäkö- tarkoittaa just sitä, ettei stereonäköä ole, kun noissa sairaskertomuksissa ilmaistaan just tuollaisia asioita miinuksella tai plussalla. No, mulla ei ole kokemusta silmätautiteksteistä, mutta sisätaudeilla noita plussia ja miinuksia käytetään ainakin aika paljon.

Kyllähän noilla yksityisillä silmäasemilla varmasti on myös karsastukseen perehtyneitä lääkäreitä, itsekin olin vähällä varata ajan silmälääkärini yksityisvastaanotolle, kun puolen vuoden odotus tuntui niin pitkältä. Mutta tietenkin vähän vaikea ihan tuntemattomista lääkäreistä tietää, että kuka on perehtynyt mihinkin, kun eihän kaikki silmälääkärit tiedä karsastuksesta paljoakaan. En sitten tiedä, että jos soittaa jonnekin silmäasemalle tai jonnekin, että osaisiko siellä sitten joku neuvoa asiaan perehtyneimämän lääkärin vastaanotolle.

Ja vielä näistä mun silmistä. Eilen oli kiva päivä, aurinko paistoi ja tuntui, että loipultakin oli löytynyt ratkaisu mun ongelmaan, mutta jo illalla iski hirveä epäilys. En saanut edes kunnolla unta kun vaan mietin tätä ja heräsin aamuyölläkin, kun silmät vaan pyöri mielessä. Tänään on ahdistsnut tämä tilanne ihan hirveästi.

En ole pettynyt siihen, etten päässyt enää leikkaukseen, koska ymmärrän kyllä ettei oikeaa silmää voi enää leikata ja vasenta ei nyt kannata, mutta olen niin älytömän pettynyt, että tämä oli nyt tässä ja mun silmät, ainakin oikea silmä ja juuri se silmä, jonka takia leikkaukseen tahdoin, on ihan ennallaan, vaikka kahdesti leikattiin. Mun karsastus ei ole kadonnut minnekään, vaikka niin kovasti sitä toivoin ja siitä haaveilin. Mua epäilyttää nyt kuitenkin tämä alikorjauskin. Kokeilin joskus aiemmin piilareita, jolloin mulla oli just vasemmassa silmässä vähemmän voimakkuutta kuin tavallisesti ja näin vasemmalla sen takia huonosti. No, ei tosiaan tuntunut hyvältä, oli kaksoiskuvia ja muuta mukavaa ja se kokeilu jäi vimeiseksi. Musta tuntuu ja mä pelkään, että käytännössä se tuntuu ihan kamalalta, kun vasen silmä ei kunnolla näe, kun kuitenkin olen tottunut käyttämään molempia silmiä, tosin en yhtä aikaa. Kun menin sitten tilaamaan sitä uutta, alikorjattua linssiä optikkokin varoitti, että noin suuresta alikorjauksesta tulee helposti kaksoiskuvia. En nyt ole tietenkään vielä päässyt kokeilemaan miltä tuntuu, mutta valmiiksi jo pelkään, ettei se tule toimimaan.

Muutenkin hieman tuntuu kamalalta, että silmä, joka muuten karsastusta lukuunottamatta toimii hyvin ja jolla näkee hyvin (kunhan on silmälasit päässä), otetaan oikeastaan lähes kokonaan pois käytöstä tuon alikorjauksen takia, koska menetän sen seurauksena kaukonäön vasemmasta silmästä ja näen sillä enää vain lukea. Jotenkin tuntuu oudolta tehdä tuommoista. Onkohan tuo edes ihan vakiintunut hoitomuoto karsastukseen? Ja tuntuu, että kyllä se silmä siitä kuitenkin jotenkin kärsii, jos sitä ei käytä. Silmälääkäri kyllä vakuutti, ettei siitä ole mitään haittaa, muta epäilyttää.

Eli ei kestänyt mulla kauan se iloinen mieli siitä silmälääkärikäynnistä. Tietenkin on vähän tyhmää jo etukäteen surra, kun ei ole vielä edes kokeillut sitä uutta linssiä, mutta en voi sille mitään. Tänään on masentanut pahasti, mutta voihan siinä hyvinkin käydän. Toivottavasti!

Tyttö82 kirjoitti:

En mä osaa nyt sanoa, kuinka mun karsastusta tutkittiin, kun kaikella tapaa on tutkittu, mutten ole ihan varma, mikä niistä tutkimuksista mittaa karsastusta, mikä stereonäköä ja mikä mitäkin.

Ihmettelen kyllä edelleen tuota, että sun silmiä ei leikattu siksi, että mahdollisesti joskus tulevaisuudessa karsastus kääntyy ulospäin. Ainahan niin voi käydä ja jo siinä leikauksessa voi käydä niin, että ylikorjataan ja karsastus vaihtaa suuntaa. Itse menisin kyllä sun tilanteessa vielä toiselle lääkärille kysymään mielipidettä.

Luulen, että tuo stereonäkö- tarkoittaa just sitä, ettei stereonäköä ole, kun noissa sairaskertomuksissa ilmaistaan just tuollaisia asioita miinuksella tai plussalla. No, mulla ei ole kokemusta silmätautiteksteistä, mutta sisätaudeilla noita plussia ja miinuksia käytetään ainakin aika paljon.

Kyllähän noilla yksityisillä silmäasemilla varmasti on myös karsastukseen perehtyneitä lääkäreitä, itsekin olin vähällä varata ajan silmälääkärini yksityisvastaanotolle, kun puolen vuoden odotus tuntui niin pitkältä. Mutta tietenkin vähän vaikea ihan tuntemattomista lääkäreistä tietää, että kuka on perehtynyt mihinkin, kun eihän kaikki silmälääkärit tiedä karsastuksesta paljoakaan. En sitten tiedä, että jos soittaa jonnekin silmäasemalle tai jonnekin, että osaisiko siellä sitten joku neuvoa asiaan perehtyneimämän lääkärin vastaanotolle.

Ja vielä näistä mun silmistä. Eilen oli kiva päivä, aurinko paistoi ja tuntui, että loipultakin oli löytynyt ratkaisu mun ongelmaan, mutta jo illalla iski hirveä epäilys. En saanut edes kunnolla unta kun vaan mietin tätä ja heräsin aamuyölläkin, kun silmät vaan pyöri mielessä. Tänään on ahdistsnut tämä tilanne ihan hirveästi.

En ole pettynyt siihen, etten päässyt enää leikkaukseen, koska ymmärrän kyllä ettei oikeaa silmää voi enää leikata ja vasenta ei nyt kannata, mutta olen niin älytömän pettynyt, että tämä oli nyt tässä ja mun silmät, ainakin oikea silmä ja juuri se silmä, jonka takia leikkaukseen tahdoin, on ihan ennallaan, vaikka kahdesti leikattiin. Mun karsastus ei ole kadonnut minnekään, vaikka niin kovasti sitä toivoin ja siitä haaveilin. Mua epäilyttää nyt kuitenkin tämä alikorjauskin. Kokeilin joskus aiemmin piilareita, jolloin mulla oli just vasemmassa silmässä vähemmän voimakkuutta kuin tavallisesti ja näin vasemmalla sen takia huonosti. No, ei tosiaan tuntunut hyvältä, oli kaksoiskuvia ja muuta mukavaa ja se kokeilu jäi vimeiseksi. Musta tuntuu ja mä pelkään, että käytännössä se tuntuu ihan kamalalta, kun vasen silmä ei kunnolla näe, kun kuitenkin olen tottunut käyttämään molempia silmiä, tosin en yhtä aikaa. Kun menin sitten tilaamaan sitä uutta, alikorjattua linssiä optikkokin varoitti, että noin suuresta alikorjauksesta tulee helposti kaksoiskuvia. En nyt ole tietenkään vielä päässyt kokeilemaan miltä tuntuu, mutta valmiiksi jo pelkään, ettei se tule toimimaan.

Muutenkin hieman tuntuu kamalalta, että silmä, joka muuten karsastusta lukuunottamatta toimii hyvin ja jolla näkee hyvin (kunhan on silmälasit päässä), otetaan oikeastaan lähes kokonaan pois käytöstä tuon alikorjauksen takia, koska menetän sen seurauksena kaukonäön vasemmasta silmästä ja näen sillä enää vain lukea. Jotenkin tuntuu oudolta tehdä tuommoista. Onkohan tuo edes ihan vakiintunut hoitomuoto karsastukseen? Ja tuntuu, että kyllä se silmä siitä kuitenkin jotenkin kärsii, jos sitä ei käytä. Silmälääkäri kyllä vakuutti, ettei siitä ole mitään haittaa, muta epäilyttää.

Eli ei kestänyt mulla kauan se iloinen mieli siitä silmälääkärikäynnistä. Tietenkin on vähän tyhmää jo etukäteen surra, kun ei ole vielä edes kokeillut sitä uutta linssiä, mutta en voi sille mitään. Tänään on masentanut pahasti, mutta voihan siinä hyvinkin käydän. Toivottavasti!

Lue lisää

Anteeksi että poikkean aiheesta, mutta oletko sama Tyttö82 joka kysyi Tytön huivin sanoja?

Marius kirjoitti:

Anteeksi että poikkean aiheesta, mutta oletko sama Tyttö82 joka kysyi Tytön huivin sanoja?

Minä olen tällä nimimerkillä kirjoitellut vaan näitä silmäjuttuja.

Tyttö82 kirjoitti:

En mä osaa nyt sanoa, kuinka mun karsastusta tutkittiin, kun kaikella tapaa on tutkittu, mutten ole ihan varma, mikä niistä tutkimuksista mittaa karsastusta, mikä stereonäköä ja mikä mitäkin.

Ihmettelen kyllä edelleen tuota, että sun silmiä ei leikattu siksi, että mahdollisesti joskus tulevaisuudessa karsastus kääntyy ulospäin. Ainahan niin voi käydä ja jo siinä leikauksessa voi käydä niin, että ylikorjataan ja karsastus vaihtaa suuntaa. Itse menisin kyllä sun tilanteessa vielä toiselle lääkärille kysymään mielipidettä.

Luulen, että tuo stereonäkö- tarkoittaa just sitä, ettei stereonäköä ole, kun noissa sairaskertomuksissa ilmaistaan just tuollaisia asioita miinuksella tai plussalla. No, mulla ei ole kokemusta silmätautiteksteistä, mutta sisätaudeilla noita plussia ja miinuksia käytetään ainakin aika paljon.

Kyllähän noilla yksityisillä silmäasemilla varmasti on myös karsastukseen perehtyneitä lääkäreitä, itsekin olin vähällä varata ajan silmälääkärini yksityisvastaanotolle, kun puolen vuoden odotus tuntui niin pitkältä. Mutta tietenkin vähän vaikea ihan tuntemattomista lääkäreistä tietää, että kuka on perehtynyt mihinkin, kun eihän kaikki silmälääkärit tiedä karsastuksesta paljoakaan. En sitten tiedä, että jos soittaa jonnekin silmäasemalle tai jonnekin, että osaisiko siellä sitten joku neuvoa asiaan perehtyneimämän lääkärin vastaanotolle.

Ja vielä näistä mun silmistä. Eilen oli kiva päivä, aurinko paistoi ja tuntui, että loipultakin oli löytynyt ratkaisu mun ongelmaan, mutta jo illalla iski hirveä epäilys. En saanut edes kunnolla unta kun vaan mietin tätä ja heräsin aamuyölläkin, kun silmät vaan pyöri mielessä. Tänään on ahdistsnut tämä tilanne ihan hirveästi.

En ole pettynyt siihen, etten päässyt enää leikkaukseen, koska ymmärrän kyllä ettei oikeaa silmää voi enää leikata ja vasenta ei nyt kannata, mutta olen niin älytömän pettynyt, että tämä oli nyt tässä ja mun silmät, ainakin oikea silmä ja juuri se silmä, jonka takia leikkaukseen tahdoin, on ihan ennallaan, vaikka kahdesti leikattiin. Mun karsastus ei ole kadonnut minnekään, vaikka niin kovasti sitä toivoin ja siitä haaveilin. Mua epäilyttää nyt kuitenkin tämä alikorjauskin. Kokeilin joskus aiemmin piilareita, jolloin mulla oli just vasemmassa silmässä vähemmän voimakkuutta kuin tavallisesti ja näin vasemmalla sen takia huonosti. No, ei tosiaan tuntunut hyvältä, oli kaksoiskuvia ja muuta mukavaa ja se kokeilu jäi vimeiseksi. Musta tuntuu ja mä pelkään, että käytännössä se tuntuu ihan kamalalta, kun vasen silmä ei kunnolla näe, kun kuitenkin olen tottunut käyttämään molempia silmiä, tosin en yhtä aikaa. Kun menin sitten tilaamaan sitä uutta, alikorjattua linssiä optikkokin varoitti, että noin suuresta alikorjauksesta tulee helposti kaksoiskuvia. En nyt ole tietenkään vielä päässyt kokeilemaan miltä tuntuu, mutta valmiiksi jo pelkään, ettei se tule toimimaan.

Muutenkin hieman tuntuu kamalalta, että silmä, joka muuten karsastusta lukuunottamatta toimii hyvin ja jolla näkee hyvin (kunhan on silmälasit päässä), otetaan oikeastaan lähes kokonaan pois käytöstä tuon alikorjauksen takia, koska menetän sen seurauksena kaukonäön vasemmasta silmästä ja näen sillä enää vain lukea. Jotenkin tuntuu oudolta tehdä tuommoista. Onkohan tuo edes ihan vakiintunut hoitomuoto karsastukseen? Ja tuntuu, että kyllä se silmä siitä kuitenkin jotenkin kärsii, jos sitä ei käytä. Silmälääkäri kyllä vakuutti, ettei siitä ole mitään haittaa, muta epäilyttää.

Eli ei kestänyt mulla kauan se iloinen mieli siitä silmälääkärikäynnistä. Tietenkin on vähän tyhmää jo etukäteen surra, kun ei ole vielä edes kokeillut sitä uutta linssiä, mutta en voi sille mitään. Tänään on masentanut pahasti, mutta voihan siinä hyvinkin käydän. Toivottavasti!

Lue lisää

Heippa, ihana kuulla että noin hyvin pystyitte kommunikoimaan lääkärin kanssa. Mäkään en ole ajatellut että tollanen lasien vahvuuksien säätely vois olla ratkaisu, ja no jos sanot saaneesi sillä tavalla piilareilla kaksoiskuvia niin :(. Mutta toi on aika iso korjaus, sieltä 6.jostain 4.johonkin, voiskohan sitä vasemman linssin vahvuutta vähentää vaan hitusen, että kumminkin tekis mieli kattoa enemmän oikealla kerta se on johtava silmä muutenkin niin luulis et pienempikin ero auttais? Jos silloin ei tuliskaan kaksoiskuvia?

Mullahan oli ennen ihan samalla lailla, että oikea silmä johti mutta vasemmassa silmässä parempi näkö ja vasemmalla kattoessa karsastus näkyi pahiten. Nyt taas on tää uus tilanne, karsastaa edelleen vuorottelevasti mutta ulospäin ja mielestäni ihan saman verran kummalla silmällä katsottaessa, eli tahansa, eli mä en tota linsseillä säätöä nyt joudu miettimään enää.

Hanzcu kirjoitti:

että lääkärireissu meni hyvin :) ja jos karsastuksen saisi niillä laseilla kokonaan kuriin.
Sain juuri postissa sen lapun jossa lukee ettei leikata ja kaikkia noita karsastuskulmia on myös siinä. Viimeinen lause kuuluu näin: "Potilas tulee myöhemmin joka tapauksessa tarvitsemaan lasit ja tällöin seurauksena voi olla ulospäinkarsastus mikäli leikkaushoitoon nyt mentäisiin."
En ymmärrä näistä luvuista yhtään mitään. Karsastuksen aiheuttamasta päänsrystä tai rivienhyppelystä ei ole mainittu mitään.
Millaisella testillä sulta on katsottu ne karastuskulmat? Kun minusta tuntui että se ei ole oikein luotettava vekotin millä multa se katottiin. Ja sitten vielä siitä että mulla aei stereonäköä tietenkään ole mutta tässä lapulla lukee vaan että stereonäkö-. Mitähän tuo lienee sitten tarkoittaa?
Ja huomasimpas tästä lapusta eetä sillä lääkärillä joka tutki mut niin on sama sukunimi kuin apulaisylilääkärillä jolta asiasta oli kysytty myös, eli he ovat luultavasti aviopari. Epäilinkin jo jotakin kun se ylilääkäri oli asiasta päättänyt ilman että oli nähnyt mun tutkimustuloksiakaan.
En tiedä yhtään nyt että mitä tekisin. Kamalalta untuu vieläkin lukea tuo päätös kun suljin sen asian pois mielestäni koska rupesi masentamaan niin paljon.
Osaakohan ne silmäasemien ym silmälääkärit tutkia karsastusta ja onkohan heillä oikeat laitteet ja tietoa tästä, jos menisin jollekkin sellaiselle käymään tämän paperin kanssa. Ahdistaa vaan että joku yhtä ilkeä lääkäri sattuisi olemaan.

Lue lisää

yritä olla antamatta tuon lääkärikokemuksen vaikuttaa siihen et uskallatko mennä toiselle. Kaikenlaisia psykoja lääkäreissä näköjään on, mutta tuo sun viime tapaus on kyllä ollut tosi törkeä ja ois jo kummallista jos kohdallesi sattuisi yhtä hirveä. Yritä päästä jollekin ...

Laa kirjoitti:

Heippa, ihana kuulla että noin hyvin pystyitte kommunikoimaan lääkärin kanssa. Mäkään en ole ajatellut että tollanen lasien vahvuuksien säätely vois olla ratkaisu, ja no jos sanot saaneesi sillä tavalla piilareilla kaksoiskuvia niin :(. Mutta toi on aika iso korjaus, sieltä 6.jostain 4.johonkin, voiskohan sitä vasemman linssin vahvuutta vähentää vaan hitusen, että kumminkin tekis mieli kattoa enemmän oikealla kerta se on johtava silmä muutenkin niin luulis et pienempikin ero auttais? Jos silloin ei tuliskaan kaksoiskuvia?

Mullahan oli ennen ihan samalla lailla, että oikea silmä johti mutta vasemmassa silmässä parempi näkö ja vasemmalla kattoessa karsastus näkyi pahiten. Nyt taas on tää uus tilanne, karsastaa edelleen vuorottelevasti mutta ulospäin ja mielestäni ihan saman verran kummalla silmällä katsottaessa, eli tahansa, eli mä en tota linsseillä säätöä nyt joudu miettimään enää.

Lue lisää

Mä kauhesti näistä jutuista ymmärrä, mutta kai sillä jokin tarkoitus oli, kun niitä miinunksia vähennettiin 1.75 eikä vaan ihan pikkuisen. Aluksi lääkäri laittoi sitä plussaa vain 1.50, mutta sitten se katseli itse niiden linssien läpi muutamankin kerran ja lisäsi laittoi sitten vielä vähän plussaa. Tarkoituksena läkärillä oli, että kun kunnolla alikorjataan, niin en näe kunnolla vasemmalla ja näen niin selvästi huonommin (siis täysin sumeana!), että mun on ihan pakko huomata se ero, jos vahingossa käytänkin vasenta silmää. Jos vain ihan pikkuisen olisi alikorjattu, en välttämättä sitä kuitenkaan käytännössä huomaisi ja käyttäisin vasena silmää sillä seurauksella, että oikea karsastaa. Lääkärin mukaan pystyisin siis tälläisellä reilulla alikorjauksella hallitsemaan karsastusta ja se taas puolestaan poistaisi epävarmuutta (lääkäri puhui epävarmuudesta!), jota mä kuulemma koen näistä mun silmistä. Pikkuisen ärsytti, kun se rupesi puhumaan tuosta epävarmuudesta, aivan kun ongelma olisi vaan se, että mä olen epävarma silmistäni eikä se, että mun silmät karsastaa.

Mä kyllä sanoin siitä mun piilarikokeilusta, joka oloi kamala ja kysyin, että mahtaakohan alikorjaus kuitenkaan käytännössä toimia. Ihan hyvältähän se siinä vastaanotolla istuessa tuntui, mutta entä sitten kun pitäisi opiskella, käydä töissä ja tehdä kaikkea muutakin. Lääkäri sanoi, että kokeilisin tätä nyt ainakin pari kuukautta ennen kuin luovuttaisin ja mieluiten en tietenkään luovuttaisi ollenkaan, joten ei nyt ainakaan vielä kannata luovuttaa, kun en ole päässyt edes kokeilemaan. Voihan se toimiakin. Et tiedäkään kuinka paljon tällä hetkellä toivon, että se toimisi!!!

Jos tämä reilu alikorjaus toimi, niin varmasti kysyn sellaista vaihtoehtoa, että vähennettäisiin sitä vahvuutta vain vähän tai, että laitetaan kumpaankin silmään saman verran. Mullahan on oikea silmä kuitenkin pikkuisen parempi. Mulla on aina ennen ollut samanvahvuiset linssit molemmissa silmissä ja vieläkin käytän paljon piilareita niin, että molemmissa silmissä on samanvahvuinen piilari ja se ei nyt ainakaan aiheuta mitään oireita.

Pitää vielä katsoa, että mitä se lääkäri sanelee sairaskertomukseen, kun saan kuitenkin ne tekstit nyt itselle, kun tämä hoito TYKS:ssä päättyi. Mitään lukuja lääkäri ei mun karsastuskulmista sanonut, mutta sanoi kyllä, että oikea karsastaa reilusti ulos ja ylös, joten ei tainnut olla kummastakaan leikkauksesta apua oikeaan silmään, mutta onneksi sentään vasenta suoristi, vaikka ei sekään ihan suorassa ole. Olen kyllä tosi pettynyt, koska toivoin, että leikkaukset olisi edes hiukan oikeaa silmää suoristaneet, mutta enää sille ei voi mitään, kun silmää on nyt leikattu jo maksimaalisesti. Mä olin siellä vastaanotolla istumassa 45 min (siis aika paljon pidempään kuin perusvastaanottoaika) ja tuli kyllä kaikkea kysyttyä ja puhuttua, mutta nyt kuitenkin tuntuu, että hirveästi jäi kaikkea kysymättä. Ja nyt olin kahden noinkin erilaisen lääkärin vastaanotolla, niin kyllä huomasi kuinka paljon se lääkäri siinä vaikuttaa ja se, että lääkäri on ystävällisen ja ymmärtäväisen tuntuinen sen lisäksi, että on asiantunteva ja osaa hommansa.

Tyttö82 kirjoitti:

Mä kauhesti näistä jutuista ymmärrä, mutta kai sillä jokin tarkoitus oli, kun niitä miinunksia vähennettiin 1.75 eikä vaan ihan pikkuisen. Aluksi lääkäri laittoi sitä plussaa vain 1.50, mutta sitten se katseli itse niiden linssien läpi muutamankin kerran ja lisäsi laittoi sitten vielä vähän plussaa. Tarkoituksena läkärillä oli, että kun kunnolla alikorjataan, niin en näe kunnolla vasemmalla ja näen niin selvästi huonommin (siis täysin sumeana!), että mun on ihan pakko huomata se ero, jos vahingossa käytänkin vasenta silmää. Jos vain ihan pikkuisen olisi alikorjattu, en välttämättä sitä kuitenkaan käytännössä huomaisi ja käyttäisin vasena silmää sillä seurauksella, että oikea karsastaa. Lääkärin mukaan pystyisin siis tälläisellä reilulla alikorjauksella hallitsemaan karsastusta ja se taas puolestaan poistaisi epävarmuutta (lääkäri puhui epävarmuudesta!), jota mä kuulemma koen näistä mun silmistä. Pikkuisen ärsytti, kun se rupesi puhumaan tuosta epävarmuudesta, aivan kun ongelma olisi vaan se, että mä olen epävarma silmistäni eikä se, että mun silmät karsastaa.

Mä kyllä sanoin siitä mun piilarikokeilusta, joka oloi kamala ja kysyin, että mahtaakohan alikorjaus kuitenkaan käytännössä toimia. Ihan hyvältähän se siinä vastaanotolla istuessa tuntui, mutta entä sitten kun pitäisi opiskella, käydä töissä ja tehdä kaikkea muutakin. Lääkäri sanoi, että kokeilisin tätä nyt ainakin pari kuukautta ennen kuin luovuttaisin ja mieluiten en tietenkään luovuttaisi ollenkaan, joten ei nyt ainakaan vielä kannata luovuttaa, kun en ole päässyt edes kokeilemaan. Voihan se toimiakin. Et tiedäkään kuinka paljon tällä hetkellä toivon, että se toimisi!!!

Jos tämä reilu alikorjaus toimi, niin varmasti kysyn sellaista vaihtoehtoa, että vähennettäisiin sitä vahvuutta vain vähän tai, että laitetaan kumpaankin silmään saman verran. Mullahan on oikea silmä kuitenkin pikkuisen parempi. Mulla on aina ennen ollut samanvahvuiset linssit molemmissa silmissä ja vieläkin käytän paljon piilareita niin, että molemmissa silmissä on samanvahvuinen piilari ja se ei nyt ainakaan aiheuta mitään oireita.

Pitää vielä katsoa, että mitä se lääkäri sanelee sairaskertomukseen, kun saan kuitenkin ne tekstit nyt itselle, kun tämä hoito TYKS:ssä päättyi. Mitään lukuja lääkäri ei mun karsastuskulmista sanonut, mutta sanoi kyllä, että oikea karsastaa reilusti ulos ja ylös, joten ei tainnut olla kummastakaan leikkauksesta apua oikeaan silmään, mutta onneksi sentään vasenta suoristi, vaikka ei sekään ihan suorassa ole. Olen kyllä tosi pettynyt, koska toivoin, että leikkaukset olisi edes hiukan oikeaa silmää suoristaneet, mutta enää sille ei voi mitään, kun silmää on nyt leikattu jo maksimaalisesti. Mä olin siellä vastaanotolla istumassa 45 min (siis aika paljon pidempään kuin perusvastaanottoaika) ja tuli kyllä kaikkea kysyttyä ja puhuttua, mutta nyt kuitenkin tuntuu, että hirveästi jäi kaikkea kysymättä. Ja nyt olin kahden noinkin erilaisen lääkärin vastaanotolla, niin kyllä huomasi kuinka paljon se lääkäri siinä vaikuttaa ja se, että lääkäri on ystävällisen ja ymmärtäväisen tuntuinen sen lisäksi, että on asiantunteva ja osaa hommansa.

Lue lisää

se mistä mulle tuli mieleen se että oisko alikorjaus voinut olla pienempi, on mun oma silmälasitilanne. Eli mulla vasemmasta silmästä on näkö huonontunut eikä linssin vahvuutta ole korjattu, joten usein siirrän katsomisen vasempaan silmään, vaikka oikea on johtava. Ja ero on siis ihan tosi tosi pieni, ja silti se ei-johtava silmäni yrittää varastaa aktiivisen paikan. Se mua harmitti aiemmin kun sillä vasemmalla kattoessani sisäänpäinkarsastukseni näkyi niin. Mutta niin siis, tästä ajattelin että kuvittelisin pienemmänkin eron jo auttavan. Mutta toivotaan nyt todellakin että tuo nyt tilattu vaihtoehto toimisi, ehkä vaatii totuttautumista, mutta sitten ...

Mulla on nyt leikkauksesta yli kuukausi aikaa ja silmässä on edelleen verisuonet pinnassa tai niiden purkaumia, tollanen violetihtava se on. Pääasia että ei tee kipeää, mutta en viitsi käyttää vielä noita muita tippojani. Tarkastus tän kuun lopussa, saa nähdä mitä siellä sitten toteamme.

Silmäleikkaukset on kyllä itelle ajatuksena niin ihmeellinen asia, miten niitä osataan tehdä, mutta silti ihmetyttää miten ne sunkin leikkaukset ei sitten tehneet mitään eroa. Mut ilmeisesti sitä on kovin vaikea ennustaa miten silmä käyttäytyy leikkauspöydällä, vaikka kuin mittailis etukäteen. Olis mielenkiintosta nähdä miten niitä lihaksia oikein käsitellään...tai sitten ei ;).

Laa kirjoitti:

se mistä mulle tuli mieleen se että oisko alikorjaus voinut olla pienempi, on mun oma silmälasitilanne. Eli mulla vasemmasta silmästä on näkö huonontunut eikä linssin vahvuutta ole korjattu, joten usein siirrän katsomisen vasempaan silmään, vaikka oikea on johtava. Ja ero on siis ihan tosi tosi pieni, ja silti se ei-johtava silmäni yrittää varastaa aktiivisen paikan. Se mua harmitti aiemmin kun sillä vasemmalla kattoessani sisäänpäinkarsastukseni näkyi niin. Mutta niin siis, tästä ajattelin että kuvittelisin pienemmänkin eron jo auttavan. Mutta toivotaan nyt todellakin että tuo nyt tilattu vaihtoehto toimisi, ehkä vaatii totuttautumista, mutta sitten ...

Mulla on nyt leikkauksesta yli kuukausi aikaa ja silmässä on edelleen verisuonet pinnassa tai niiden purkaumia, tollanen violetihtava se on. Pääasia että ei tee kipeää, mutta en viitsi käyttää vielä noita muita tippojani. Tarkastus tän kuun lopussa, saa nähdä mitä siellä sitten toteamme.

Silmäleikkaukset on kyllä itelle ajatuksena niin ihmeellinen asia, miten niitä osataan tehdä, mutta silti ihmetyttää miten ne sunkin leikkaukset ei sitten tehneet mitään eroa. Mut ilmeisesti sitä on kovin vaikea ennustaa miten silmä käyttäytyy leikkauspöydällä, vaikka kuin mittailis etukäteen. Olis mielenkiintosta nähdä miten niitä lihaksia oikein käsitellään...tai sitten ei ;).

Lue lisää

pienempikin alikorjaus riittäisi siihen, etä käyttäisin enemmän oikeaa silmää enkä sitten karsastaisi. Nytkin käytän enemmän oikeaa silmää, vaikka mulla onkin vasemmassa vahvempi linssi. Mutta jos se ero on ihan pienen pieni sitä ei normaalisti katsottaessa huomaa, että kumalla silmällä katsoo, kun ihan tiedostamattahan sitä katselee, mutta jos se ero niin suuri, että sitä ei voi olla huomaamatta, niin silloin aina varmasti tietää, että silmät on suorassa tai jos näkee tosi huonosti, että silmät ei ole suorassa. Tämä oli siis se idea siinä kai ja se mun epävatmuus, että kun en nyt voi olla varma kummalla silmällä milloinkin katson, koska sitä eroa ei helposti huomaa. Sitten voin kuulemma olla valokuvissakin ihan huoletta, koska aina kun näen hyvin, niin silmät on kohtalaisen suorassa. Tosi sekavaa tekstia, mutta toivottavasti ymmärsit.

Jos katsominen on kuitenkin jotenkin kamalan vaikeaa, kun toinen silmä on periaatteessa otettu pois käytöstä, niin sitten kyllä vähennän sitä alikorjausta jonkin verran tai kokonaan, koska kuitenkin pitää pystyä elämään normaalia elämää ja näkemään kunnolla, vaikka siinä olisikin se riski, että silmät karsastaa välillä. Siinä vastaanotolla istuessa se kyllä tuntui ihan hyvältä, mutta sehän on kaikkea muuta kuin luonnollinen tilanne. Pahasti mä pelkään, että tämä ei tule toimimaan, mutta toivon parasta. Ihmettelen myös, ettei lääkäri edes vihjaissut niistä mahdollisista kaksoiskuvista, joita voi alikorjauksen seurauksena tulla. Mä en yhtään muista, että sanoinko sille, että niitä tuli mulle sen mun piilarikokeilun yhteydessä. Kuitenkin tein selväksi, ettei se mitenkään hyvältä tuntunut. Mutta varmasti vaatii ainakin totuttelua. Aluksi varmasti on kamalaa, mutta ehkä toivottavasti siihen tottuu. Lääkäri suositteli nyt ainakin pari kuukautta kokeilemaan.

Kerro sitten mitä sulle sanotaan jälkitarkastuksessa! Vähän outoa, jos silmä on vielä pahan näköinen, mutta ehkä silta leikattiin kerralla vähän enemmän kuin multa. En nyt muista mitä oot siitä leikkauksesta kertonut. Et muiistaakseni paljoakaan. Kuinka paljon sulla leikattiin silmää? Ja leikattiinko nukutuksessa vai puudutuksessa? Kyllä mä itsekin ihmetelen, kuinka tämä mun oikea silmä on näin jämähtänyt paikoilleen, ettei siihen leikkaukset tehoa. Luulisi, että kun lihaksia siirtää, niin pakkohan se olisi jotenkin vaikuttaa!! Mutta ei. Siihen mä tässä eniten petynyt olenkin, ettei edes vähän voinut mennä oikea silmä paremmaksi. Olisi mennyt edes vähän! Onneksi sentään vasen on ihan sidettävä. Se karsastaa lähinnä ylös, mutta esim. väsyneenä kyllä aika pahasti myös ulos. Mutta kai tämä tilanne voisi pahempikin olla, joten nyt pitää vaan yrittää sopeutua tähän ja yrittää elää näiden silmien kanssa mitä on.

Tyttö82 kirjoitti:

pienempikin alikorjaus riittäisi siihen, etä käyttäisin enemmän oikeaa silmää enkä sitten karsastaisi. Nytkin käytän enemmän oikeaa silmää, vaikka mulla onkin vasemmassa vahvempi linssi. Mutta jos se ero on ihan pienen pieni sitä ei normaalisti katsottaessa huomaa, että kumalla silmällä katsoo, kun ihan tiedostamattahan sitä katselee, mutta jos se ero niin suuri, että sitä ei voi olla huomaamatta, niin silloin aina varmasti tietää, että silmät on suorassa tai jos näkee tosi huonosti, että silmät ei ole suorassa. Tämä oli siis se idea siinä kai ja se mun epävatmuus, että kun en nyt voi olla varma kummalla silmällä milloinkin katson, koska sitä eroa ei helposti huomaa. Sitten voin kuulemma olla valokuvissakin ihan huoletta, koska aina kun näen hyvin, niin silmät on kohtalaisen suorassa. Tosi sekavaa tekstia, mutta toivottavasti ymmärsit.

Jos katsominen on kuitenkin jotenkin kamalan vaikeaa, kun toinen silmä on periaatteessa otettu pois käytöstä, niin sitten kyllä vähennän sitä alikorjausta jonkin verran tai kokonaan, koska kuitenkin pitää pystyä elämään normaalia elämää ja näkemään kunnolla, vaikka siinä olisikin se riski, että silmät karsastaa välillä. Siinä vastaanotolla istuessa se kyllä tuntui ihan hyvältä, mutta sehän on kaikkea muuta kuin luonnollinen tilanne. Pahasti mä pelkään, että tämä ei tule toimimaan, mutta toivon parasta. Ihmettelen myös, ettei lääkäri edes vihjaissut niistä mahdollisista kaksoiskuvista, joita voi alikorjauksen seurauksena tulla. Mä en yhtään muista, että sanoinko sille, että niitä tuli mulle sen mun piilarikokeilun yhteydessä. Kuitenkin tein selväksi, ettei se mitenkään hyvältä tuntunut. Mutta varmasti vaatii ainakin totuttelua. Aluksi varmasti on kamalaa, mutta ehkä toivottavasti siihen tottuu. Lääkäri suositteli nyt ainakin pari kuukautta kokeilemaan.

Kerro sitten mitä sulle sanotaan jälkitarkastuksessa! Vähän outoa, jos silmä on vielä pahan näköinen, mutta ehkä silta leikattiin kerralla vähän enemmän kuin multa. En nyt muista mitä oot siitä leikkauksesta kertonut. Et muiistaakseni paljoakaan. Kuinka paljon sulla leikattiin silmää? Ja leikattiinko nukutuksessa vai puudutuksessa? Kyllä mä itsekin ihmetelen, kuinka tämä mun oikea silmä on näin jämähtänyt paikoilleen, ettei siihen leikkaukset tehoa. Luulisi, että kun lihaksia siirtää, niin pakkohan se olisi jotenkin vaikuttaa!! Mutta ei. Siihen mä tässä eniten petynyt olenkin, ettei edes vähän voinut mennä oikea silmä paremmaksi. Olisi mennyt edes vähän! Onneksi sentään vasen on ihan sidettävä. Se karsastaa lähinnä ylös, mutta esim. väsyneenä kyllä aika pahasti myös ulos. Mutta kai tämä tilanne voisi pahempikin olla, joten nyt pitää vaan yrittää sopeutua tähän ja yrittää elää näiden silmien kanssa mitä on.

Lue lisää

Ok, ymmärrän. Toivotaan nyt tosiaan että tuo toimisi.

Mä en itse asiassa tiedä mistään niistä luvuista, mitä multa leikattiin, koska muutenkaan en ollut ihan tilanteen tasalla että mitä lääkäri tekee. Luulen että leikattiin yhtä lihasta vain, en ole varma. Nukutuksessa olin, eikä ollut mitään pahoinvointeja kun sain niin tujut lääkkeet siihen kai. Mitähän mä muuta osaisin kertoa siitä..hoitajat oli ihania mutta kauheaa kun ne sitten heti kaikkos kun voikin paremmin, sitä luuli saapuneensa johkin enkelimaahan :). Kamala pudotus!

Laa kirjoitti:

Ok, ymmärrän. Toivotaan nyt tosiaan että tuo toimisi.

Mä en itse asiassa tiedä mistään niistä luvuista, mitä multa leikattiin, koska muutenkaan en ollut ihan tilanteen tasalla että mitä lääkäri tekee. Luulen että leikattiin yhtä lihasta vain, en ole varma. Nukutuksessa olin, eikä ollut mitään pahoinvointeja kun sain niin tujut lääkkeet siihen kai. Mitähän mä muuta osaisin kertoa siitä..hoitajat oli ihania mutta kauheaa kun ne sitten heti kaikkos kun voikin paremmin, sitä luuli saapuneensa johkin enkelimaahan :). Kamala pudotus!

Lue lisää

Mulla oli leikkauksissa niin, että viime vuoden heinäkuussa kun olin, mulla oli koko ajan huono olo ja en olisi millään jaksanut siitä sängystä nousta, mutta hoitaja oli koko ajan hoputtamassa mua jalkeille ja tarjoamassa ruokaa, vaikka ajatus syömisestä oksetti. Lopulta se sitten vaan käski, että nyt pitää lähteä, että saadaan sänky seuraavalle potilaalle. Jotenkin tuntui vähän ikävältä. Mutta tammikuussa voin koko ajan tosi hyvin ja tietysti silloin hoitaja oli koko ajan kyselemässä vointia, mittaamassa verenpainetta ja muuta. Silloin tuntui, ettei se halunnut päästää mua ollenkaan kotiin!

Mutta tosiaan toivon, että tämä alikorjauskokeilu ei jäisi vain kokeiluksi ihan siitäkin syystä, että ei ole mitenkään ilmaista hankkia uusia linssejä. Mulla on vieläpä jostain kumman syystä ihan älyttömän kalliit linssit mun silmälaseissa, jotka kuulemma kaiken lisäksi särkyy helposti ja nyt sitten piti ottaa samanlainen kallis linssi ja siis maksoi ihan älyttömästi, ettei sitä tähän edes kehtaa laittaa. Että tosi kallis kokeilu, jos kokeiluksi jää. Ei mulla ainakaan kovin monia eri linssejä ole varaa vain kokeilla, että sopisiko vai tuleeko kaksoiskuvia tai muuta ongelmaa.

Tyttö82 kirjoitti:

Mulla oli leikkauksissa niin, että viime vuoden heinäkuussa kun olin, mulla oli koko ajan huono olo ja en olisi millään jaksanut siitä sängystä nousta, mutta hoitaja oli koko ajan hoputtamassa mua jalkeille ja tarjoamassa ruokaa, vaikka ajatus syömisestä oksetti. Lopulta se sitten vaan käski, että nyt pitää lähteä, että saadaan sänky seuraavalle potilaalle. Jotenkin tuntui vähän ikävältä. Mutta tammikuussa voin koko ajan tosi hyvin ja tietysti silloin hoitaja oli koko ajan kyselemässä vointia, mittaamassa verenpainetta ja muuta. Silloin tuntui, ettei se halunnut päästää mua ollenkaan kotiin!

Mutta tosiaan toivon, että tämä alikorjauskokeilu ei jäisi vain kokeiluksi ihan siitäkin syystä, että ei ole mitenkään ilmaista hankkia uusia linssejä. Mulla on vieläpä jostain kumman syystä ihan älyttömän kalliit linssit mun silmälaseissa, jotka kuulemma kaiken lisäksi särkyy helposti ja nyt sitten piti ottaa samanlainen kallis linssi ja siis maksoi ihan älyttömästi, ettei sitä tähän edes kehtaa laittaa. Että tosi kallis kokeilu, jos kokeiluksi jää. Ei mulla ainakaan kovin monia eri linssejä ole varaa vain kokeilla, että sopisiko vai tuleeko kaksoiskuvia tai muuta ongelmaa.

Lue lisää

Olen nyt kokeillut tätä alikorjattua linssiä vasta eilisestä asti, mutta tosi hyvältä tuntuu. Ei ole tullut mitään ikäviä oireita. Optikko varoitti kaksoiskuvista, päänsärystä ym., mutta viitä varmaan tulee helpommin jos on stereonäkö tallella, luulisin.

Mutta tosiaan tuntuu aika kivalta. Ei tämä linssi mun näköä vasemmasta silmästä kokonaan pimemmä, vähän sumentaa vain. Siinä vastaanotolla kun istuin ja katselin niitä eri kokoisia numeroita taululla, niin ne numerot kyllä sumeni tehokkaasti ja jotenkin kuvittelin, että se olisi vaikuttanut näköön enemmänkin, mutta kyllä tällä alikorjatullakin silmällä niin hyvin näkee, että pärjää, jos ei tarvitse ihan hirveän tarkasti nähdä. Eron kuitenkin oikean ja vasemman silmän välillä huomaa helposti, toisin kun ennen ja niin mun on tosi helppo valita, että katson oikealla silmällä. En mä sitä nyt tietoisesti valitse, vaan katson tietenkin sillä silmällä millä paremmin näen eli oikealla. Vähän tulee taas sekavaa tekstiä!

Musta nyt tuntuu kyllä tosi hyvältä. Eihän tämä mun karsastuata korjannut, vaan kyllä se on edelleen olemassa ja tulee heti selvästi esiin, kun katson vasemmalla silmällä, mutta nyt kyllä paremmin hallitsen silmiäni, mikä tässä oli kai tarkoituksena. Ja jos lääkärin mielestä se suurin ongelma mulla oli epävarmuus mun silmistä ja siitä, että karsastaakoi ne vai eikö karsasta, niin siihen tämä kyllä auttaa hyvin. Pystyn olemaan nyt paljon huolettomampi silmien suhteen, kun tiedän, että mun silmät on lähes suorassa. Jos ne nyt sattuukin välillä kääntymään karsastamaan, niin huomaan sen heti ja pystyn korjaamaan tilanteen. Nyt siis ainakin näiden ekojen päivien perusteella alikorjaus tuntuu toimiman juuri niin kuin lääkäri oli ajatellut.

Tyttö82 kirjoitti:

Olen nyt kokeillut tätä alikorjattua linssiä vasta eilisestä asti, mutta tosi hyvältä tuntuu. Ei ole tullut mitään ikäviä oireita. Optikko varoitti kaksoiskuvista, päänsärystä ym., mutta viitä varmaan tulee helpommin jos on stereonäkö tallella, luulisin.

Mutta tosiaan tuntuu aika kivalta. Ei tämä linssi mun näköä vasemmasta silmästä kokonaan pimemmä, vähän sumentaa vain. Siinä vastaanotolla kun istuin ja katselin niitä eri kokoisia numeroita taululla, niin ne numerot kyllä sumeni tehokkaasti ja jotenkin kuvittelin, että se olisi vaikuttanut näköön enemmänkin, mutta kyllä tällä alikorjatullakin silmällä niin hyvin näkee, että pärjää, jos ei tarvitse ihan hirveän tarkasti nähdä. Eron kuitenkin oikean ja vasemman silmän välillä huomaa helposti, toisin kun ennen ja niin mun on tosi helppo valita, että katson oikealla silmällä. En mä sitä nyt tietoisesti valitse, vaan katson tietenkin sillä silmällä millä paremmin näen eli oikealla. Vähän tulee taas sekavaa tekstiä!

Musta nyt tuntuu kyllä tosi hyvältä. Eihän tämä mun karsastuata korjannut, vaan kyllä se on edelleen olemassa ja tulee heti selvästi esiin, kun katson vasemmalla silmällä, mutta nyt kyllä paremmin hallitsen silmiäni, mikä tässä oli kai tarkoituksena. Ja jos lääkärin mielestä se suurin ongelma mulla oli epävarmuus mun silmistä ja siitä, että karsastaakoi ne vai eikö karsasta, niin siihen tämä kyllä auttaa hyvin. Pystyn olemaan nyt paljon huolettomampi silmien suhteen, kun tiedän, että mun silmät on lähes suorassa. Jos ne nyt sattuukin välillä kääntymään karsastamaan, niin huomaan sen heti ja pystyn korjaamaan tilanteen. Nyt siis ainakin näiden ekojen päivien perusteella alikorjaus tuntuu toimiman juuri niin kuin lääkäri oli ajatellut.

Lue lisää

:) :D =) =D . Hie-no-a!

Tyttö82 kirjoitti:

Olen nyt kokeillut tätä alikorjattua linssiä vasta eilisestä asti, mutta tosi hyvältä tuntuu. Ei ole tullut mitään ikäviä oireita. Optikko varoitti kaksoiskuvista, päänsärystä ym., mutta viitä varmaan tulee helpommin jos on stereonäkö tallella, luulisin.

Mutta tosiaan tuntuu aika kivalta. Ei tämä linssi mun näköä vasemmasta silmästä kokonaan pimemmä, vähän sumentaa vain. Siinä vastaanotolla kun istuin ja katselin niitä eri kokoisia numeroita taululla, niin ne numerot kyllä sumeni tehokkaasti ja jotenkin kuvittelin, että se olisi vaikuttanut näköön enemmänkin, mutta kyllä tällä alikorjatullakin silmällä niin hyvin näkee, että pärjää, jos ei tarvitse ihan hirveän tarkasti nähdä. Eron kuitenkin oikean ja vasemman silmän välillä huomaa helposti, toisin kun ennen ja niin mun on tosi helppo valita, että katson oikealla silmällä. En mä sitä nyt tietoisesti valitse, vaan katson tietenkin sillä silmällä millä paremmin näen eli oikealla. Vähän tulee taas sekavaa tekstiä!

Musta nyt tuntuu kyllä tosi hyvältä. Eihän tämä mun karsastuata korjannut, vaan kyllä se on edelleen olemassa ja tulee heti selvästi esiin, kun katson vasemmalla silmällä, mutta nyt kyllä paremmin hallitsen silmiäni, mikä tässä oli kai tarkoituksena. Ja jos lääkärin mielestä se suurin ongelma mulla oli epävarmuus mun silmistä ja siitä, että karsastaakoi ne vai eikö karsasta, niin siihen tämä kyllä auttaa hyvin. Pystyn olemaan nyt paljon huolettomampi silmien suhteen, kun tiedän, että mun silmät on lähes suorassa. Jos ne nyt sattuukin välillä kääntymään karsastamaan, niin huomaan sen heti ja pystyn korjaamaan tilanteen. Nyt siis ainakin näiden ekojen päivien perusteella alikorjaus tuntuu toimiman juuri niin kuin lääkäri oli ajatellut.

Lue lisää

..että se linssikorjaus on tuntunu hyvältä, ja toivottavasti ei tulevaisuudessakaan mitää päänsärkyä yms. sulle niistä tule :) Pidetään peukut ja varpaat pystyssä! On se kyllä varmana hieno tunne kun ei tarvitse kokoajan miettiä että kummallakahan silmällä sitä milloinkin katsoo ja että näkyykö karsastus. Oon tosi hyvilläni sun puolesta =)
Mulla tämä karsastus asia taisi nytten sit jämähtää paikalleen kun kerta sitä kukaan ei edes suostu leikkaamaan. Hieman ahdistaa kouluun meno ja olen vakavissani harkinnutkin sen lopettamista, koska en pysty suorittamaan sitä loppuun sen esitelmän vuoksi. Turha on opettajille sanoa siitä kun se on vaatimuksena et pääseekö kurssia läpi. Ja ne pitävät vaan tekosyynä/laiskuutena sitä jos ei halua esittää. Sitten muut oppilaat alkavat kysellä ja ihmetellä että miksi tuon ei tarvitse esittää..kouluajoilta olen sen oppinut. Kerran sain vapautuksen äidinkielen esitelmästä mutta ei se paljoa auttanut kun koko luokka oli mun kimpussa sen jälkeen :( Muuten olenkin sitten lintsanuut esitelmistä minkä olen pystynyt. Ja ne mitä olen pakosta joutunut olemaan luokan edessä ovat olleet ihan katastrofeja. Tärisen ja tutisen, enkä voi edes katsoa luokkaan päin, josta mulle jatkuvasti huomautellaan jne. sain joskus lääkäriltä sellaisia tabletteja joiden pitäisi auttaa tuohon esiintymisjännitykseen muttei niistä apua ollut.
Mutta pitänee nyt sitten vaan pohtia että miten sitä etenisi..Laitoin sähköpostia toiseen kaupunkiin keskus sairaalaan tästä asiasta ja sieltä ei ole vielä tullut vastausta, muuta kuin että tarvitsen sen lähetteen sinne mutta jokin korvausvelvoite ei kuulema ole pakollinen, mitä se lienee tarkoittaakin??
Aurinkoisia päiviä sinne :) ja ota kaikki irti nyt kun voit suht. rauhassa katsella ihmisiä silmiin ja olla ns. normaalisti :)

Hanzcu kirjoitti:

..että se linssikorjaus on tuntunu hyvältä, ja toivottavasti ei tulevaisuudessakaan mitää päänsärkyä yms. sulle niistä tule :) Pidetään peukut ja varpaat pystyssä! On se kyllä varmana hieno tunne kun ei tarvitse kokoajan miettiä että kummallakahan silmällä sitä milloinkin katsoo ja että näkyykö karsastus. Oon tosi hyvilläni sun puolesta =)
Mulla tämä karsastus asia taisi nytten sit jämähtää paikalleen kun kerta sitä kukaan ei edes suostu leikkaamaan. Hieman ahdistaa kouluun meno ja olen vakavissani harkinnutkin sen lopettamista, koska en pysty suorittamaan sitä loppuun sen esitelmän vuoksi. Turha on opettajille sanoa siitä kun se on vaatimuksena et pääseekö kurssia läpi. Ja ne pitävät vaan tekosyynä/laiskuutena sitä jos ei halua esittää. Sitten muut oppilaat alkavat kysellä ja ihmetellä että miksi tuon ei tarvitse esittää..kouluajoilta olen sen oppinut. Kerran sain vapautuksen äidinkielen esitelmästä mutta ei se paljoa auttanut kun koko luokka oli mun kimpussa sen jälkeen :( Muuten olenkin sitten lintsanuut esitelmistä minkä olen pystynyt. Ja ne mitä olen pakosta joutunut olemaan luokan edessä ovat olleet ihan katastrofeja. Tärisen ja tutisen, enkä voi edes katsoa luokkaan päin, josta mulle jatkuvasti huomautellaan jne. sain joskus lääkäriltä sellaisia tabletteja joiden pitäisi auttaa tuohon esiintymisjännitykseen muttei niistä apua ollut.
Mutta pitänee nyt sitten vaan pohtia että miten sitä etenisi..Laitoin sähköpostia toiseen kaupunkiin keskus sairaalaan tästä asiasta ja sieltä ei ole vielä tullut vastausta, muuta kuin että tarvitsen sen lähetteen sinne mutta jokin korvausvelvoite ei kuulema ole pakollinen, mitä se lienee tarkoittaakin??
Aurinkoisia päiviä sinne :) ja ota kaikki irti nyt kun voit suht. rauhassa katsella ihmisiä silmiin ja olla ns. normaalisti :)

Lue lisää

Olen kyllä ollut nyt paljon pirteämmällä mielellä, vaikka en mä nyt vieläkään ihan rennosti pysty kaikkea katselemaan. Ei se epävarmuus ole täysin kadonnut, mutta kai tästä pikkuhiljaa. Olen niin tyytyväinen, ettei nyt tullutkaan pettymystä, vaikka olinkin valmistautunut pahimpaan ja surrut jo etukäteen sitä, että tämä ei tule toimimaan. Kyllä jännitti kun laittoi ne lasit päähän ja oikein odotin, että milloin tulee ekat kaksoiskuvat ja iskee armoton päänsärky. Mutta ei sitten tullutkaan mitään!!! Kyllähän mä olen edelleen hirveän petynyt siihen, kun odotin niin paljon, että saan silmät kuntoon ja karsastuksen korjatuksi ja nyt kuuden polikäynnin ja kahden leikkauksen jälkeen mun oikea silmä karsastaa edelleen reilusti ulos ja ylös. Nyt onneksi kuitenkin saan sitä hyvin piiloon tällä linssiratkaisulla. Kyllähän mun vasenkin silmä karsastaa ylös (ja väsyneenä myös ulos) ja näen se koko ajan, kun katson peilistä, mutta se on kuitenkin loppujen lopuksi aika pieni ongelma. Ulkopuoliset ei välttämättä edes huomaa sitä. Toivon vaan, ettei tuo vasen silmä nyt tuosta enää innostuisi kääntymään enempää ulos tai ylös, koska muuten se alkaa jo pahasti näkyä. Oikean silmän kanssa ei ole oikeastaan mitään väliä. Se karsastaa jo nyt niin pahasti, ettei se varmaan tuosta enää pahemmaksi voi mennä!!!

Uskaltauduin jo tilaamaan piilareitakin tuolla alikorjauksella. Toivottavasti se toimii myös niissä, vaikka silloin kerran sainkin omasta kokeilustani kaksoiskuvia. Nyt olen pitänyt koko viikon silmälaseja, vaikka normaalisti tykkään pitää piilareita töissä. Kaiken lisäksi oon tuntenut itseni tosi nätiksi silmälasit päässä ja silmät on näyttänyt kauniilta! Toivottavasti tämä mukava tunne nyt vaan säilyisi.

Mun mielestä sun kyllä kannattaisi yrittää hankkia uusi lähete sairaalaan ja vielä yrittää päästä leikkaukseen, kun karsastus vaivaa sua noin paljon. Tiedän kyllä miltä tuntuu, kun harkitsee jopa koulun lopettamista ja mikään muukaan ei kiinnosta. Se ei ole yhtään kiva tunne. Toivottavasti sullakin jotenkin asia järjestyy.

Oikein helteistä ja aurinkoista viikonloppua sullekin! Nautitaan nyt oikein kunnolla näistä viimeisissä kesäpäivistä ja ensimmäisistä kunnon helteistä.

Tyttö82 kirjoitti:

Olen kyllä ollut nyt paljon pirteämmällä mielellä, vaikka en mä nyt vieläkään ihan rennosti pysty kaikkea katselemaan. Ei se epävarmuus ole täysin kadonnut, mutta kai tästä pikkuhiljaa. Olen niin tyytyväinen, ettei nyt tullutkaan pettymystä, vaikka olinkin valmistautunut pahimpaan ja surrut jo etukäteen sitä, että tämä ei tule toimimaan. Kyllä jännitti kun laittoi ne lasit päähän ja oikein odotin, että milloin tulee ekat kaksoiskuvat ja iskee armoton päänsärky. Mutta ei sitten tullutkaan mitään!!! Kyllähän mä olen edelleen hirveän petynyt siihen, kun odotin niin paljon, että saan silmät kuntoon ja karsastuksen korjatuksi ja nyt kuuden polikäynnin ja kahden leikkauksen jälkeen mun oikea silmä karsastaa edelleen reilusti ulos ja ylös. Nyt onneksi kuitenkin saan sitä hyvin piiloon tällä linssiratkaisulla. Kyllähän mun vasenkin silmä karsastaa ylös (ja väsyneenä myös ulos) ja näen se koko ajan, kun katson peilistä, mutta se on kuitenkin loppujen lopuksi aika pieni ongelma. Ulkopuoliset ei välttämättä edes huomaa sitä. Toivon vaan, ettei tuo vasen silmä nyt tuosta enää innostuisi kääntymään enempää ulos tai ylös, koska muuten se alkaa jo pahasti näkyä. Oikean silmän kanssa ei ole oikeastaan mitään väliä. Se karsastaa jo nyt niin pahasti, ettei se varmaan tuosta enää pahemmaksi voi mennä!!!

Uskaltauduin jo tilaamaan piilareitakin tuolla alikorjauksella. Toivottavasti se toimii myös niissä, vaikka silloin kerran sainkin omasta kokeilustani kaksoiskuvia. Nyt olen pitänyt koko viikon silmälaseja, vaikka normaalisti tykkään pitää piilareita töissä. Kaiken lisäksi oon tuntenut itseni tosi nätiksi silmälasit päässä ja silmät on näyttänyt kauniilta! Toivottavasti tämä mukava tunne nyt vaan säilyisi.

Mun mielestä sun kyllä kannattaisi yrittää hankkia uusi lähete sairaalaan ja vielä yrittää päästä leikkaukseen, kun karsastus vaivaa sua noin paljon. Tiedän kyllä miltä tuntuu, kun harkitsee jopa koulun lopettamista ja mikään muukaan ei kiinnosta. Se ei ole yhtään kiva tunne. Toivottavasti sullakin jotenkin asia järjestyy.

Oikein helteistä ja aurinkoista viikonloppua sullekin! Nautitaan nyt oikein kunnolla näistä viimeisissä kesäpäivistä ja ensimmäisistä kunnon helteistä.

Lue lisää

Olin koiran kanssa lenkillä ja sattui pikkuinen silmälasitapaturma. Olin kyykistyneenä maahan ja kutsuin koiraa, joka sitten juoksikin innostuneena mun luo, mutta törmäsikin muhun. Osui suoraan mun silmälaseihin, jotka lensi maahan. No, linnsit säilyi ehjänä, mutta oikea sanka on pahasti vääntynyt ja lasit ei oikein enää istu kunnolla päähän. Näytän ihan kaubeelta, kun lasit keikkuu huonosti päässä ja sanka ei pysy korvan takana. Ei näillä kehtaa missään julkisilla paikoilla liikkua. Ei tämä kyllä liity yhtään tähän karsastusaiheeseen, mutta ottaa vaan ihan hirveästi päähän, kun joudun vielä sunnuntainkin olemaan näillä muodottomilla silmälaseilla ennen kuin pääsen optikolle näitä korjauttamaan. Toivottavasti se edes onnistuu, ettei tarvi uusia hankkia. Pitää vaan jonnekin purkaa tätä ärsytystä, kun ei viitsi koirallekaan huutaa. Eihän se edes tajua tehneensä mitään väärää!!!

Tyttö82 kirjoitti:

Olin koiran kanssa lenkillä ja sattui pikkuinen silmälasitapaturma. Olin kyykistyneenä maahan ja kutsuin koiraa, joka sitten juoksikin innostuneena mun luo, mutta törmäsikin muhun. Osui suoraan mun silmälaseihin, jotka lensi maahan. No, linnsit säilyi ehjänä, mutta oikea sanka on pahasti vääntynyt ja lasit ei oikein enää istu kunnolla päähän. Näytän ihan kaubeelta, kun lasit keikkuu huonosti päässä ja sanka ei pysy korvan takana. Ei näillä kehtaa missään julkisilla paikoilla liikkua. Ei tämä kyllä liity yhtään tähän karsastusaiheeseen, mutta ottaa vaan ihan hirveästi päähän, kun joudun vielä sunnuntainkin olemaan näillä muodottomilla silmälaseilla ennen kuin pääsen optikolle näitä korjauttamaan. Toivottavasti se edes onnistuu, ettei tarvi uusia hankkia. Pitää vaan jonnekin purkaa tätä ärsytystä, kun ei viitsi koirallekaan huutaa. Eihän se edes tajua tehneensä mitään väärää!!!

Lue lisää

..sangat pystyy oikasemaan. Tosi huono tuuri kyl, mutta ei noitten elukoitten kanssa säheltäessä aina tiiä mitä sattuu ja tapahtuu. Hyvä ettei sentään linssit särkyny.
Tää ei nyt liity millään lailla tähän keskustelun aiheeseen mutta varasin just äsken ajan luomien poistoon, kun mulla niitä on aivan mielettömästi, eikä mitää ihan pieniä olekkaan. Nekin on häirinny kosmeettisesti ja kutisee paljon niin onneksi sentään niitä suostuuvat leikkaamaan. Kasvoista tosin eivät varmaan terveyskeskukses leikkaa mutta kunhan edes jostain muualta:D tääkin on mulle niitä elämän pieniä iloja, vaikkei uskoisi..mutta kun näitä "vikoja" riittää vaikka kuin niin...Mutta nyt töihin.

Hanzcu kirjoitti:

..sangat pystyy oikasemaan. Tosi huono tuuri kyl, mutta ei noitten elukoitten kanssa säheltäessä aina tiiä mitä sattuu ja tapahtuu. Hyvä ettei sentään linssit särkyny.
Tää ei nyt liity millään lailla tähän keskustelun aiheeseen mutta varasin just äsken ajan luomien poistoon, kun mulla niitä on aivan mielettömästi, eikä mitää ihan pieniä olekkaan. Nekin on häirinny kosmeettisesti ja kutisee paljon niin onneksi sentään niitä suostuuvat leikkaamaan. Kasvoista tosin eivät varmaan terveyskeskukses leikkaa mutta kunhan edes jostain muualta:D tääkin on mulle niitä elämän pieniä iloja, vaikkei uskoisi..mutta kun näitä "vikoja" riittää vaikka kuin niin...Mutta nyt töihin.

Lue lisää

Kävin eilen tilaamassa uudet, tosi kivat silmälasit. Kun nyt kuitenkin pitäisi käyttää silmien hyvinvoinnin takia mahdollisimman vähän piilareita, niin on hyvä, että on kivat silmälasit. Sain kyllä ne vanhatkin taas kuntoon ja nekin on kyllä kivat, mutta ihan hyvä olla varalasit, jos vaikka tulee toistekin sellainen tilanne, että sangat vääntyy tai menee vaikka kokonaan rikki. Oli nimittäin aika ikävää olla koko sunnuntaipäivä niiden vääntyneiden sankojen kanssa, kun ei ne pysynyt kunnolla päässä ja linssi tuli niin lähelle silmää, että ripset osui linssiin. Ja oli vielä se oikea puoli, joten haittasi vähän nakemistäkin. Mutta nyt odotan innolla, että saan ne uudet lasit. Ens viikolla pitäisi olla valmiit. Myös mun uusila vavuuksilla ja siis alikorjatut piilarit tuli eilen, mutta niitä en ole vielä kokeillut. Toivottavasti niissäkin tämä alikorjaus toimii hyvin.

Hyvä jos saat ainakin luomia poistetuksi, jos ne sua häiritsee kosmeettisesti ja muutenkin. Kyllä mullakin noita vikoja löytyy, mutta jotenkin silmät on niin eri juttu. Rumat luomat, leikkausarvet ym. vartalon pienet epäkohdat voi niin kätevästi peittää vaatteilla, mutta silmät on tuossa noin näkyvästi eikä niitä oikein voi mitenkään peittää. Aurinkolasitkaan ei ole pidemmän päälle mitenkään toimiva ratkaisu, kun Suomessa tuppaa talviaikaan olemaan auringonpaisteet aika vähissä.

Tyttö82 kirjoitti:

Kävin eilen tilaamassa uudet, tosi kivat silmälasit. Kun nyt kuitenkin pitäisi käyttää silmien hyvinvoinnin takia mahdollisimman vähän piilareita, niin on hyvä, että on kivat silmälasit. Sain kyllä ne vanhatkin taas kuntoon ja nekin on kyllä kivat, mutta ihan hyvä olla varalasit, jos vaikka tulee toistekin sellainen tilanne, että sangat vääntyy tai menee vaikka kokonaan rikki. Oli nimittäin aika ikävää olla koko sunnuntaipäivä niiden vääntyneiden sankojen kanssa, kun ei ne pysynyt kunnolla päässä ja linssi tuli niin lähelle silmää, että ripset osui linssiin. Ja oli vielä se oikea puoli, joten haittasi vähän nakemistäkin. Mutta nyt odotan innolla, että saan ne uudet lasit. Ens viikolla pitäisi olla valmiit. Myös mun uusila vavuuksilla ja siis alikorjatut piilarit tuli eilen, mutta niitä en ole vielä kokeillut. Toivottavasti niissäkin tämä alikorjaus toimii hyvin.

Hyvä jos saat ainakin luomia poistetuksi, jos ne sua häiritsee kosmeettisesti ja muutenkin. Kyllä mullakin noita vikoja löytyy, mutta jotenkin silmät on niin eri juttu. Rumat luomat, leikkausarvet ym. vartalon pienet epäkohdat voi niin kätevästi peittää vaatteilla, mutta silmät on tuossa noin näkyvästi eikä niitä oikein voi mitenkään peittää. Aurinkolasitkaan ei ole pidemmän päälle mitenkään toimiva ratkaisu, kun Suomessa tuppaa talviaikaan olemaan auringonpaisteet aika vähissä.

Lue lisää

Mä oon aina halunnut varalasit! Et ois kahdet, hengettömät ja sitten sellaset jotkut oman tyylin näköset enemmän. (en kyllä tiedä millaset ne sitten on mutta..) Mutta nyt on yhdet ja niissäkin linsseissä halkeamia, mut kun näkyy läpi niin en voi hankkia uusia :S. Millaseen ratkaisuun ite päädyit? Onko uudet jotenkin ihan erilaiset kuin aiemmat? että voi sitten vaihdella olemusta?

Laa kirjoitti:

Mä oon aina halunnut varalasit! Et ois kahdet, hengettömät ja sitten sellaset jotkut oman tyylin näköset enemmän. (en kyllä tiedä millaset ne sitten on mutta..) Mutta nyt on yhdet ja niissäkin linsseissä halkeamia, mut kun näkyy läpi niin en voi hankkia uusia :S. Millaseen ratkaisuun ite päädyit? Onko uudet jotenkin ihan erilaiset kuin aiemmat? että voi sitten vaihdella olemusta?

Lue lisää

Mulla on nämä tulevat uudetkin lasit aika samantyppiset kuin vanhat ja aika neutraalit siis, mutta mun mielestä tosi kivat. Katselin kyllä kaikenlaisia vähän erikoisempiakin ratkaisuja, mutta jotenkin kuitenkin sellaiset kovin huomiotaherättävät ei mulle sovi. Ja kun nyt olisi kuitenkin tarkoitus, että pitäisin niitä mahdollisimman paljon ja jättäisin piilarinkäytön vähemmälle. Optikon mukaan mun nykyiset sangat on jo sen verran haurastunut, että ne voi napsahtaa joku päivä poikki, joten ihan siitäkin syystä uudet oli hyvä tilata. Tosin eipä nuo vanhatkaan vielä kovin vanhat ole, joten ihmettelen miten ne voi jo nyt olla haurastuneet.

Ajattelin kyllä, että jos olisi ihan hirveästi rahaa tuhlattavaksi, niin olisi mahtavaa, jos voisi olla useammat eri lasit ja joukossa sellaisia persoonallisia ja räväköitäkin malleja, joita voisi sitten vaihtaa aina vaatetuksen mukaan.

Tänään sitten kokeilin näitä uusia piilareita. Kyllä nämäkin toimii. Ei ole kaksoiskuvia tai mitään muutakaan ikävää, tosin eipä nämä vielä ole silmissäkään ollut kuin reilun tunnin, mutta silti. Mikähän mulla siinä mun piilarikokeilussa aikaisemmin meni vikaan, kun silloin tuntui niin kamalalta?

Tyttö82 kirjoitti:

Mulla on nämä tulevat uudetkin lasit aika samantyppiset kuin vanhat ja aika neutraalit siis, mutta mun mielestä tosi kivat. Katselin kyllä kaikenlaisia vähän erikoisempiakin ratkaisuja, mutta jotenkin kuitenkin sellaiset kovin huomiotaherättävät ei mulle sovi. Ja kun nyt olisi kuitenkin tarkoitus, että pitäisin niitä mahdollisimman paljon ja jättäisin piilarinkäytön vähemmälle. Optikon mukaan mun nykyiset sangat on jo sen verran haurastunut, että ne voi napsahtaa joku päivä poikki, joten ihan siitäkin syystä uudet oli hyvä tilata. Tosin eipä nuo vanhatkaan vielä kovin vanhat ole, joten ihmettelen miten ne voi jo nyt olla haurastuneet.

Ajattelin kyllä, että jos olisi ihan hirveästi rahaa tuhlattavaksi, niin olisi mahtavaa, jos voisi olla useammat eri lasit ja joukossa sellaisia persoonallisia ja räväköitäkin malleja, joita voisi sitten vaihtaa aina vaatetuksen mukaan.

Tänään sitten kokeilin näitä uusia piilareita. Kyllä nämäkin toimii. Ei ole kaksoiskuvia tai mitään muutakaan ikävää, tosin eipä nämä vielä ole silmissäkään ollut kuin reilun tunnin, mutta silti. Mikähän mulla siinä mun piilarikokeilussa aikaisemmin meni vikaan, kun silloin tuntui niin kamalalta?

Lue lisää

Nyt en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Sain vastauksen sähköpostiin jonka laitoin eri kaupunkiin yliopistolliseen sairaalaan. Laitoin viestiin mitentökerösti mua kohdeltiin kun kävin siellä silmäpolilla ja kerroin siinä muutenkin sen kuinka paljon karsastus haittaa elämää jne. Ja karsastukseen erikoistunut lääkäri vastasi että hän haluaisi minun menevän käymään siellä polilla. Ensin tuntui että menen onnesta sekaisin mutta sitten rupesikin pelottamaan että jospa taas kaikki meneekin päin prinkkalaa ja tulee yksi kauhea kokemus lisää. En uskalla edes toivoa että pääsisin siellä kaupungissa leikkaukseen. Mutta silti haluaisin edes hieman etukäteen iloita kun on ollut niin pahasti mieli maassa nyt viime aikoina.
Siis normaalistihhan sinne sairaalaan tarvitsisi lähetteen oman kaupungin sairaalasta, ja mulla sitä lähetettä ei ole joten vaikuttaisi ainakin siltä että tätä kyseistä lääkäriä kiinnostaisi auttaa tosissaan kun kerta ihan ilman lähetettäkin mut sinne haluaa :)
Ainoa ongelma on vaan se välimatka, kun täältä sinne ei pääse yleisillä kulkuneuvoilla ja omaa autoa mulla ei ole. Mutta kyllä minä jonkin kyydin sinne hommaan, vaikka sitten liftaten :D

Kävin tänään noita luomia poistattamassa, jopa 4 ottivat pois ja lisää poistetaan jossain vaiheessa kunhan näkee että millasia arpia mun iho sitten keksii kehittää.

Joo no mutta oli tänne taas pakko laittaa viimeaikojen tapahtumista kun ei ketään aidosti kiinnosta nää jutut. Saa hieman sydäntään purkaa teille kohtalontovereille :)

Syksyn jatkoja! =)

Hanzcu kirjoitti:

että lääkärireissu meni hyvin :) ja jos karsastuksen saisi niillä laseilla kokonaan kuriin.
Sain juuri postissa sen lapun jossa lukee ettei leikata ja kaikkia noita karsastuskulmia on myös siinä. Viimeinen lause kuuluu näin: "Potilas tulee myöhemmin joka tapauksessa tarvitsemaan lasit ja tällöin seurauksena voi olla ulospäinkarsastus mikäli leikkaushoitoon nyt mentäisiin."
En ymmärrä näistä luvuista yhtään mitään. Karsastuksen aiheuttamasta päänsrystä tai rivienhyppelystä ei ole mainittu mitään.
Millaisella testillä sulta on katsottu ne karastuskulmat? Kun minusta tuntui että se ei ole oikein luotettava vekotin millä multa se katottiin. Ja sitten vielä siitä että mulla aei stereonäköä tietenkään ole mutta tässä lapulla lukee vaan että stereonäkö-. Mitähän tuo lienee sitten tarkoittaa?
Ja huomasimpas tästä lapusta eetä sillä lääkärillä joka tutki mut niin on sama sukunimi kuin apulaisylilääkärillä jolta asiasta oli kysytty myös, eli he ovat luultavasti aviopari. Epäilinkin jo jotakin kun se ylilääkäri oli asiasta päättänyt ilman että oli nähnyt mun tutkimustuloksiakaan.
En tiedä yhtään nyt että mitä tekisin. Kamalalta untuu vieläkin lukea tuo päätös kun suljin sen asian pois mielestäni koska rupesi masentamaan niin paljon.
Osaakohan ne silmäasemien ym silmälääkärit tutkia karsastusta ja onkohan heillä oikeat laitteet ja tietoa tästä, jos menisin jollekkin sellaiselle käymään tämän paperin kanssa. Ahdistaa vaan että joku yhtä ilkeä lääkäri sattuisi olemaan.

Lue lisää

Heippa, vastaan tähän kohtaan, toivottavasti huomaat, tuohon viime viestisi perään ei voinut enää jatkaa teknisesti.

Keksit laittaa toisen kaupungin sairaalaan viestiä, ja sieltä löytyi järkevä ihminen! Aivan mahtavaa, tartu ihmeessä tuohon, joku vielä terveydenhuollossa oikeasti välittää Ihmisistä! Mutta mitä hänen viestissään sanottiin, että kun jos et saa lähetettä omasta sairaalasta ja maksusitoumusta, niin varmista nyt että et joudu itse sitten maksamaan kaikkea :S. Tai ainakin ota selvää minkä verran se tulee maksamaan, voihan se olla että jää kuitenkin yksityisen hinnoista paljon alemmas. Toivotaan että selviää parhain päin ja käy kertomassa kaikki vaiheet täällä, kiinnostaa minua ainakin kovasti. On niin törkeää että potilaita kohdellaan yksittäisten lääkäreiden mielivallan mukaan, toisia asiallisesti ja toisia ei hoideta ollenkaan, samassa maassa kaikki tyynni.

Tsemppiä toivottaa Laa

Laa kirjoitti:

Heippa, vastaan tähän kohtaan, toivottavasti huomaat, tuohon viime viestisi perään ei voinut enää jatkaa teknisesti.

Keksit laittaa toisen kaupungin sairaalaan viestiä, ja sieltä löytyi järkevä ihminen! Aivan mahtavaa, tartu ihmeessä tuohon, joku vielä terveydenhuollossa oikeasti välittää Ihmisistä! Mutta mitä hänen viestissään sanottiin, että kun jos et saa lähetettä omasta sairaalasta ja maksusitoumusta, niin varmista nyt että et joudu itse sitten maksamaan kaikkea :S. Tai ainakin ota selvää minkä verran se tulee maksamaan, voihan se olla että jää kuitenkin yksityisen hinnoista paljon alemmas. Toivotaan että selviää parhain päin ja käy kertomassa kaikki vaiheet täällä, kiinnostaa minua ainakin kovasti. On niin törkeää että potilaita kohdellaan yksittäisten lääkäreiden mielivallan mukaan, toisia asiallisesti ja toisia ei hoideta ollenkaan, samassa maassa kaikki tyynni.

Tsemppiä toivottaa Laa

Lue lisää

Olen yrittänyt kysellä sitä paljonko tulisi maksamaan se mutta hintaa ei ole kukaan suostunut kertomaan, on vaan sanottu että hoidetaan ne käytännön asiat sitten myöhemmin. Vähän pelottaa että sitten sieltä tulee postissa oikea "lottovoitto" perästä. Lähetin sille lääkärille sähköpostiin liitteenä sen lääkärin lausunnon siitä viime kerrasta. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään, epäilen vahvasti että ei sielläkään minua leikata, mutta yritetty on kuitenkin nyt tehdä jotain tän asian eteen.
odottelen nyt että sieltäpäin laitettaisiin sähköpostia asiasta ja joka kerta kun nään että on tullut yksi uusi viesti niin sydän pomppii kurkussa asti :D sitten se onkin vaan joku roskaposti mainos tms.
Minäpä tänne sitten laittelen heti juttua jos joku nyt enää minuun sieltä yhteyttä ottaa, taisivat säikähtää vaan että millanen tapaus minä nyt olen.
No mutta nyt töihin... :)

Hanzcu kirjoitti:

Olen yrittänyt kysellä sitä paljonko tulisi maksamaan se mutta hintaa ei ole kukaan suostunut kertomaan, on vaan sanottu että hoidetaan ne käytännön asiat sitten myöhemmin. Vähän pelottaa että sitten sieltä tulee postissa oikea "lottovoitto" perästä. Lähetin sille lääkärille sähköpostiin liitteenä sen lääkärin lausunnon siitä viime kerrasta. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään, epäilen vahvasti että ei sielläkään minua leikata, mutta yritetty on kuitenkin nyt tehdä jotain tän asian eteen.
odottelen nyt että sieltäpäin laitettaisiin sähköpostia asiasta ja joka kerta kun nään että on tullut yksi uusi viesti niin sydän pomppii kurkussa asti :D sitten se onkin vaan joku roskaposti mainos tms.
Minäpä tänne sitten laittelen heti juttua jos joku nyt enää minuun sieltä yhteyttä ottaa, taisivat säikähtää vaan että millanen tapaus minä nyt olen.
No mutta nyt töihin... :)

Lue lisää

Toivottavasti nyt kaikki sujuu hyvin ja pääset leikkaukseen. Alku ainakin on mennyt hyvin, ja ainoastaan oman aktiivisuutesi ansiosta. Itse olisin varmaan sun tilanteessa vaan jäänyt murehtimaan tilannetta ja vaipunut epätoivoon, mutta sinä taas et niin helposti näköjään luovutakaan. Tosi hieno juttu! Mulle ei olisi tuollainen vaihtoehto edes tullut mikeleen.

Kirjoittele vaan tänne ja kerro ihan kaikki. Jos ei ketään muuta kiinnosta sun silmäasia, niin ainakin minä ja Laa ollaan kiinnostuneita kohtalotovereita ja toivotaan, että saisit silmäsai kuntoon. Niin se on mullakin,että ainoat pikkusenkin kiinnostuneet löytyy täältä eikä mun lähipiiristä. Ihan turha toivoakaan, että esimerkiksi isä kysyisi mun silmistä mitään, vaikka mun keuhkoistakin se on tällä hetkellä niin huolisaan (taas jotain häikkää niissäkin!)

Mun osalta tämä karsastusaihe on kyllä nyt jo aika loppuunkäsitelty. Myönnän, että oon tosi pettynyt tähän lopputulokseen, kun katson peilistä ja oikea silmä kääntyy niin paljon ulos, ettei varmaan enempää edes voi kääntyä. Ja vaikka lääkäri väitti, että mun silmät on täysin suorassa, kun katson oikealla silmällä, niin kyllä silloinkin vasen ihan selvästi hieman karsastaa, siis yläviistoon. Mutta kuitenkin tämä alikorjaus on tosi hyvä juttu ja auttaa kyllä paljon. En mä nyt tiedä, että huomaako sitä kukaan muu, että mun silmät pysyy nyt paremmin hallinnassa, mutta mun oma olo ainakin on huomattavasti parempi ja kun piti pari kertaa olla piilarit silmissä, joissa sitä alikorjausta ei ollut, niin ahdisti heti paljon enemmän. Oon niin tottunut jo tähän, etten enää osaa olla ilman alikorjausta. Oon niin iloinen, ettei tästä tullut mitään ikäviä sivuvaikutuksia.

Sain perjantaina kopiot kotiin niistä mun sairaskertomuksen simälehdistä. Siinä on myös ne leikkauskertomukset, joista en kyllä ymmärrä mitään. Tämänhetkinen diagnoosi on nyt exotropia intermittens eli suomeksi ajoittainen uloskarsastus. Joidenkin vajoheijasteiden perusteella mun silmät on täysin suorassa oikealla katsottaessa ja lähelle katsottaessa ajoittainen fuusio (eli ajoittainen yhteisnäkö). Vasemmalla katsottsaessa oikea silmä pyrkii karkaamaan reilusi ulos-ylös. Vasemmassa simässä ei ole horisontaalista karsastuskulmaa, mutta vähäinen DVD. Tämä on siis lopputulos näiden leikkausten jälkeen.

Kun olen töissä koko päivän koneen ääressä kirjoitamassa, en hirveästi enää jaksa vapaa-ajalla netissä surffailla, mutta luen kyllä edelleen tosi kiinnostuneena näitä karsastusjuttuja ja vastailen viesteihin, mutta tämä mun karsastuksen käsittely taitaa nyt olla kaikki tässä.

Hanzcu kirjoitti:

Olen yrittänyt kysellä sitä paljonko tulisi maksamaan se mutta hintaa ei ole kukaan suostunut kertomaan, on vaan sanottu että hoidetaan ne käytännön asiat sitten myöhemmin. Vähän pelottaa että sitten sieltä tulee postissa oikea "lottovoitto" perästä. Lähetin sille lääkärille sähköpostiin liitteenä sen lääkärin lausunnon siitä viime kerrasta. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään, epäilen vahvasti että ei sielläkään minua leikata, mutta yritetty on kuitenkin nyt tehdä jotain tän asian eteen.
odottelen nyt että sieltäpäin laitettaisiin sähköpostia asiasta ja joka kerta kun nään että on tullut yksi uusi viesti niin sydän pomppii kurkussa asti :D sitten se onkin vaan joku roskaposti mainos tms.
Minäpä tänne sitten laittelen heti juttua jos joku nyt enää minuun sieltä yhteyttä ottaa, taisivat säikähtää vaan että millanen tapaus minä nyt olen.
No mutta nyt töihin... :)

Lue lisää

Toivottavasti nyt kaikki sujuu hyvin ja pääset leikkaukseen. Alku ainakin on mennyt hyvin, ja ainoastaan oman aktiivisuutesi ansiosta. Itse olisin varmaan sun tilanteessa vaan jäänyt murehtimaan tilannetta ja vaipunut epätoivoon, mutta sinä taas et niin helposti näköjään luovutakaan. Tosi hieno juttu! Mulle ei olisi tuollainen vaihtoehto edes tullut mikeleen.

Kirjoittele vaan tänne ja kerro ihan kaikki. Jos ei ketään muuta kiinnosta sun silmäasia, niin ainakin minä ja Laa ollaan kiinnostuneita kohtalotovereita ja toivotaan, että saisit silmäsai kuntoon. Niin se on mullakin,että ainoat pikkusenkin kiinnostuneet löytyy täältä eikä mun lähipiiristä. Ihan turha toivoakaan, että esimerkiksi isä kysyisi mun silmistä mitään, vaikka mun keuhkoistakin se on tällä hetkellä niin huolisaan (taas jotain häikkää niissäkin!)

Mun osalta tämä karsastusaihe on kyllä nyt jo aika loppuunkäsitelty. Myönnän, että oon tosi pettynyt tähän lopputulokseen, kun katson peilistä ja oikea silmä kääntyy niin paljon ulos, ettei varmaan enempää edes voi kääntyä. Ja vaikka lääkäri väitti, että mun silmät on täysin suorassa, kun katson oikealla silmällä, niin kyllä silloinkin vasen ihan selvästi hieman karsastaa, siis yläviistoon. Mutta kuitenkin tämä alikorjaus on tosi hyvä juttu ja auttaa kyllä paljon. En mä nyt tiedä, että huomaako sitä kukaan muu, että mun silmät pysyy nyt paremmin hallinnassa, mutta mun oma olo ainakin on huomattavasti parempi ja kun piti pari kertaa olla piilarit silmissä, joissa sitä alikorjausta ei ollut, niin ahdisti heti paljon enemmän. Oon niin tottunut jo tähän, etten enää osaa olla ilman alikorjausta. Oon niin iloinen, ettei tästä tullut mitään ikäviä sivuvaikutuksia.

Sain perjantaina kopiot kotiin niistä mun sairaskertomuksen simälehdistä. Siinä on myös ne leikkauskertomukset, joista en kyllä ymmärrä mitään. Tämänhetkinen diagnoosi on nyt exotropia intermittens eli suomeksi ajoittainen uloskarsastus. Joidenkin vajoheijasteiden perusteella mun silmät on täysin suorassa oikealla katsottaessa ja lähelle katsottaessa ajoittainen fuusio (eli ajoittainen yhteisnäkö). Vasemmalla katsottsaessa oikea silmä pyrkii karkaamaan reilusi ulos-ylös. Vasemmassa simässä ei ole horisontaalista karsastuskulmaa, mutta vähäinen DVD. Tämä on siis lopputulos näiden leikkausten jälkeen.

Kun olen töissä koko päivän koneen ääressä kirjoitamassa, en hirveästi enää jaksa vapaa-ajalla netissä surffailla, mutta luen kyllä edelleen tosi kiinnostuneena näitä karsastusjuttuja ja vastailen viesteihin, mutta tämä mun karsastuksen käsittely taitaa nyt olla kaikki tässä.

Tyttö82 kirjoitti:

Toivottavasti nyt kaikki sujuu hyvin ja pääset leikkaukseen. Alku ainakin on mennyt hyvin, ja ainoastaan oman aktiivisuutesi ansiosta. Itse olisin varmaan sun tilanteessa vaan jäänyt murehtimaan tilannetta ja vaipunut epätoivoon, mutta sinä taas et niin helposti näköjään luovutakaan. Tosi hieno juttu! Mulle ei olisi tuollainen vaihtoehto edes tullut mikeleen.

Kirjoittele vaan tänne ja kerro ihan kaikki. Jos ei ketään muuta kiinnosta sun silmäasia, niin ainakin minä ja Laa ollaan kiinnostuneita kohtalotovereita ja toivotaan, että saisit silmäsai kuntoon. Niin se on mullakin,että ainoat pikkusenkin kiinnostuneet löytyy täältä eikä mun lähipiiristä. Ihan turha toivoakaan, että esimerkiksi isä kysyisi mun silmistä mitään, vaikka mun keuhkoistakin se on tällä hetkellä niin huolisaan (taas jotain häikkää niissäkin!)

Mun osalta tämä karsastusaihe on kyllä nyt jo aika loppuunkäsitelty. Myönnän, että oon tosi pettynyt tähän lopputulokseen, kun katson peilistä ja oikea silmä kääntyy niin paljon ulos, ettei varmaan enempää edes voi kääntyä. Ja vaikka lääkäri väitti, että mun silmät on täysin suorassa, kun katson oikealla silmällä, niin kyllä silloinkin vasen ihan selvästi hieman karsastaa, siis yläviistoon. Mutta kuitenkin tämä alikorjaus on tosi hyvä juttu ja auttaa kyllä paljon. En mä nyt tiedä, että huomaako sitä kukaan muu, että mun silmät pysyy nyt paremmin hallinnassa, mutta mun oma olo ainakin on huomattavasti parempi ja kun piti pari kertaa olla piilarit silmissä, joissa sitä alikorjausta ei ollut, niin ahdisti heti paljon enemmän. Oon niin tottunut jo tähän, etten enää osaa olla ilman alikorjausta. Oon niin iloinen, ettei tästä tullut mitään ikäviä sivuvaikutuksia.

Sain perjantaina kopiot kotiin niistä mun sairaskertomuksen simälehdistä. Siinä on myös ne leikkauskertomukset, joista en kyllä ymmärrä mitään. Tämänhetkinen diagnoosi on nyt exotropia intermittens eli suomeksi ajoittainen uloskarsastus. Joidenkin vajoheijasteiden perusteella mun silmät on täysin suorassa oikealla katsottaessa ja lähelle katsottaessa ajoittainen fuusio (eli ajoittainen yhteisnäkö). Vasemmalla katsottsaessa oikea silmä pyrkii karkaamaan reilusi ulos-ylös. Vasemmassa simässä ei ole horisontaalista karsastuskulmaa, mutta vähäinen DVD. Tämä on siis lopputulos näiden leikkausten jälkeen.

Kun olen töissä koko päivän koneen ääressä kirjoitamassa, en hirveästi enää jaksa vapaa-ajalla netissä surffailla, mutta luen kyllä edelleen tosi kiinnostuneena näitä karsastusjuttuja ja vastailen viesteihin, mutta tämä mun karsastuksen käsittely taitaa nyt olla kaikki tässä.

Lue lisää

Tyttö82, ymmärrän hyvin kun sanot tuon että et enää niin käsittelisi karsastustasi. Vaikka se mielessä pyörii, niin jos sille ei mitään voida tehdä niin pitäisi yrittää suunnata ajatuksia pois asiasta.

Mä luulin että oloni ois ollut tuollainen tän leikkauksen jälkeen, niin kuin kirjoitin aiemmin että se pienenpieni uloskarsastus ei haitannut mua niin ja olin valmis sen hyväksymään ennemmin kuin aiemman sisäänpäinkarsastukseni. Ja no sitten ne ylä-alasuuntaset ja piilokarsastus, ne olin jo aiemmin hyväksynyt kun ei niille mitään voinut. Mun leikkauksesta on nyt kuukausi, ja tilanne on jo siinä ajassa ehtinyt muuttua...Silmä on jo nyt kääntynyt takaisin sisäänpäin..Voitteko uskoa. Käsittämätöntä tuo lihasten toiminta, lääkäreillekin näköjään. Oon aika alamaissa tästä, vaikka hoitajan mukaan tää ei ole yhtä iso kulma kuin ennen leikkausta, mutta mitä jos kulma suurenee entisestää niin kuin se on nyt tehnyt, ja nytkin väsyneenä niin se näkyy mielestäni ihan selvästi :´(. Vähän aikaa kesti se helpotus :(.

Saan lääkäriltä epikriisin, jossa varmaan mahdollisesta jatkosta jotain, mutta ei mulla mitään käyntejä tuonne nyt enää ole sovittuna ja en oikein nyt tiedä mitä tästä pitäs ajatella ...

Laa kirjoitti:

Tyttö82, ymmärrän hyvin kun sanot tuon että et enää niin käsittelisi karsastustasi. Vaikka se mielessä pyörii, niin jos sille ei mitään voida tehdä niin pitäisi yrittää suunnata ajatuksia pois asiasta.

Mä luulin että oloni ois ollut tuollainen tän leikkauksen jälkeen, niin kuin kirjoitin aiemmin että se pienenpieni uloskarsastus ei haitannut mua niin ja olin valmis sen hyväksymään ennemmin kuin aiemman sisäänpäinkarsastukseni. Ja no sitten ne ylä-alasuuntaset ja piilokarsastus, ne olin jo aiemmin hyväksynyt kun ei niille mitään voinut. Mun leikkauksesta on nyt kuukausi, ja tilanne on jo siinä ajassa ehtinyt muuttua...Silmä on jo nyt kääntynyt takaisin sisäänpäin..Voitteko uskoa. Käsittämätöntä tuo lihasten toiminta, lääkäreillekin näköjään. Oon aika alamaissa tästä, vaikka hoitajan mukaan tää ei ole yhtä iso kulma kuin ennen leikkausta, mutta mitä jos kulma suurenee entisestää niin kuin se on nyt tehnyt, ja nytkin väsyneenä niin se näkyy mielestäni ihan selvästi :´(. Vähän aikaa kesti se helpotus :(.

Saan lääkäriltä epikriisin, jossa varmaan mahdollisesta jatkosta jotain, mutta ei mulla mitään käyntejä tuonne nyt enää ole sovittuna ja en oikein nyt tiedä mitä tästä pitäs ajatella ...

Lue lisää

Olen tosi pahoillani siitä, että silmät nyt kuitenkin on kääntymässä takaisin sisäänpäin. Tosi kumma juttu, mutta toisaalta olihan mullakin pienenä tyttönä sisäänpäinkarsastus, joka sitten ihan spontaanisti ilman leikkausta kääntyi ulospäin. Kun mä sitö silmälääkärille silloin elokuussa ihmettelin, niin tarkisti vielä niistä vanoista OYS:n papereista, ettei siinä tekstissä vaan ole mitään virhettä. Ei ollut. Olen vaan aina ennen luullut, että multa on aiemmin leikattu sisäänpäinkarsastus, mutta eipä olekaan. Mutta en nyt tosiaan osaa sua mitenkään lohduttaa. Taitaa meillä kummallakin olla aika paljon epäonnea näiden leikkausten kanssa!! Toivottavasti kuitenkin pysyisi parempana kuin alkuperäinen tilanne ja jos oikein huonoksi menee, niin ainahan kai voi yrittää saada uuden lähetteen, jos et nyt uutta kontrolliaikaa enää saanut.

Tuo mun aiempi viesti tuli ihan vahingossa kahteen kertaan. Oli jotain häikkää koneessa eikä millään suostunut sitö lähettämään ja luulin, että se katosi kokonaan, mutta tuli sittenkin kahteen kertaan. No, ei voi mitään.

Tyttö82 kirjoitti:

Olen tosi pahoillani siitä, että silmät nyt kuitenkin on kääntymässä takaisin sisäänpäin. Tosi kumma juttu, mutta toisaalta olihan mullakin pienenä tyttönä sisäänpäinkarsastus, joka sitten ihan spontaanisti ilman leikkausta kääntyi ulospäin. Kun mä sitö silmälääkärille silloin elokuussa ihmettelin, niin tarkisti vielä niistä vanoista OYS:n papereista, ettei siinä tekstissä vaan ole mitään virhettä. Ei ollut. Olen vaan aina ennen luullut, että multa on aiemmin leikattu sisäänpäinkarsastus, mutta eipä olekaan. Mutta en nyt tosiaan osaa sua mitenkään lohduttaa. Taitaa meillä kummallakin olla aika paljon epäonnea näiden leikkausten kanssa!! Toivottavasti kuitenkin pysyisi parempana kuin alkuperäinen tilanne ja jos oikein huonoksi menee, niin ainahan kai voi yrittää saada uuden lähetteen, jos et nyt uutta kontrolliaikaa enää saanut.

Tuo mun aiempi viesti tuli ihan vahingossa kahteen kertaan. Oli jotain häikkää koneessa eikä millään suostunut sitö lähettämään ja luulin, että se katosi kokonaan, mutta tuli sittenkin kahteen kertaan. No, ei voi mitään.

Lue lisää

Aika jännää. Ihmeellisiä nää silmät on.
Musta tuntuu että tää menee koko ajan pahemmaksi :(. Varmaan odotan sitä epikriisiä että ehdotetaanko siinä mitään jatkoa, jos ei niin soitan sinne. Vaikka mitä sittenkään voitas tehdä, jos silmä kerta ei leikkauksienkaan myötä taivu haluttuun ..
Miksi aina hankalimman kautta asiat..on jo tarpeeksi vastoinkäymisiä muutenkin :( :( :(.

Tyttö82 kirjoitti:

Olen tosi pahoillani siitä, että silmät nyt kuitenkin on kääntymässä takaisin sisäänpäin. Tosi kumma juttu, mutta toisaalta olihan mullakin pienenä tyttönä sisäänpäinkarsastus, joka sitten ihan spontaanisti ilman leikkausta kääntyi ulospäin. Kun mä sitö silmälääkärille silloin elokuussa ihmettelin, niin tarkisti vielä niistä vanoista OYS:n papereista, ettei siinä tekstissä vaan ole mitään virhettä. Ei ollut. Olen vaan aina ennen luullut, että multa on aiemmin leikattu sisäänpäinkarsastus, mutta eipä olekaan. Mutta en nyt tosiaan osaa sua mitenkään lohduttaa. Taitaa meillä kummallakin olla aika paljon epäonnea näiden leikkausten kanssa!! Toivottavasti kuitenkin pysyisi parempana kuin alkuperäinen tilanne ja jos oikein huonoksi menee, niin ainahan kai voi yrittää saada uuden lähetteen, jos et nyt uutta kontrolliaikaa enää saanut.

Tuo mun aiempi viesti tuli ihan vahingossa kahteen kertaan. Oli jotain häikkää koneessa eikä millään suostunut sitö lähettämään ja luulin, että se katosi kokonaan, mutta tuli sittenkin kahteen kertaan. No, ei voi mitään.

Lue lisää

Aika jännää. Ihmeellisiä nää silmät on.
Musta tuntuu että tää menee koko ajan pahemmaksi :(. Varmaan odotan sitä epikriisiä että ehdotetaanko siinä mitään jatkoa, jos ei niin soitan sinne. Vaikka mitä sittenkään voitas tehdä, jos silmä kerta ei leikkauksienkaan myötä taivu haluttuun ..
Miksi aina hankalimman kautta asiat..on jo tarpeeksi vastoinkäymisiä muutenkin :( :( :(.

Laa kirjoitti:

Aika jännää. Ihmeellisiä nää silmät on.
Musta tuntuu että tää menee koko ajan pahemmaksi :(. Varmaan odotan sitä epikriisiä että ehdotetaanko siinä mitään jatkoa, jos ei niin soitan sinne. Vaikka mitä sittenkään voitas tehdä, jos silmä kerta ei leikkauksienkaan myötä taivu haluttuun ..
Miksi aina hankalimman kautta asiat..on jo tarpeeksi vastoinkäymisiä muutenkin :( :( :(.

Lue lisää

no tein näköjään samat...

Laa kirjoitti:

Aika jännää. Ihmeellisiä nää silmät on.
Musta tuntuu että tää menee koko ajan pahemmaksi :(. Varmaan odotan sitä epikriisiä että ehdotetaanko siinä mitään jatkoa, jos ei niin soitan sinne. Vaikka mitä sittenkään voitas tehdä, jos silmä kerta ei leikkauksienkaan myötä taivu haluttuun ..
Miksi aina hankalimman kautta asiat..on jo tarpeeksi vastoinkäymisiä muutenkin :( :( :(.

Lue lisää

Silmä pysyy tiukasti paikallaan, vaikka kuinka on leikattu. Ja mulla on nyt tosiaan leikattu reilusti tuota oikeaa silmää, kun silloin lapsena tehtiin aika iso leikkaus. Kohtalotovereita taidetaan tämän karsastusongelman kanssa olla. Jotenkin se kyllä lohduttaa, että toisetkin kärsii tästä samasta ongelmasta eikä ole ihan yksin tämän kanssa, vaikka toisaalta en kyllä tätä kenellekään toivo. Olen tosi pahoillani sun tilantesta. Varmasti ihan kamalaa, kun ensin iloitsee, kun leikkaus ainakin jollain tavoin onnistuu ja sitten silmä lähteekin kääntymään takaisin entiseen. En varmaan itse tuollaista kestäisi! Oikein paljon jaksamista sulle!

Laa kirjoitti:

Aika jännää. Ihmeellisiä nää silmät on.
Musta tuntuu että tää menee koko ajan pahemmaksi :(. Varmaan odotan sitä epikriisiä että ehdotetaanko siinä mitään jatkoa, jos ei niin soitan sinne. Vaikka mitä sittenkään voitas tehdä, jos silmä kerta ei leikkauksienkaan myötä taivu haluttuun ..
Miksi aina hankalimman kautta asiat..on jo tarpeeksi vastoinkäymisiä muutenkin :( :( :(.

Lue lisää

Silmä pysyy tiukasti paikallaan, vaikka kuinka on leikattu. Ja mulla on nyt tosiaan leikattu reilusti tuota oikeaa silmää, kun silloin lapsena tehtiin aika iso leikkaus. Kohtalotovereita taidetaan tämän karsastusongelman kanssa olla. Jotenkin se kyllä lohduttaa, että toisetkin kärsii tästä samasta ongelmasta eikä ole ihan yksin tämän kanssa, vaikka toisaalta en kyllä tätä kenellekään toivo. Olen tosi pahoillani sun tilantesta. Varmasti ihan kamalaa, kun ensin iloitsee, kun leikkaus ainakin jollain tavoin onnistuu ja sitten silmä lähteekin kääntymään takaisin entiseen. En varmaan itse tuollaista kestäisi! Oikein paljon jaksamista sulle!

Tyttö82 kirjoitti:

Toivottavasti nyt kaikki sujuu hyvin ja pääset leikkaukseen. Alku ainakin on mennyt hyvin, ja ainoastaan oman aktiivisuutesi ansiosta. Itse olisin varmaan sun tilanteessa vaan jäänyt murehtimaan tilannetta ja vaipunut epätoivoon, mutta sinä taas et niin helposti näköjään luovutakaan. Tosi hieno juttu! Mulle ei olisi tuollainen vaihtoehto edes tullut mikeleen.

Kirjoittele vaan tänne ja kerro ihan kaikki. Jos ei ketään muuta kiinnosta sun silmäasia, niin ainakin minä ja Laa ollaan kiinnostuneita kohtalotovereita ja toivotaan, että saisit silmäsai kuntoon. Niin se on mullakin,että ainoat pikkusenkin kiinnostuneet löytyy täältä eikä mun lähipiiristä. Ihan turha toivoakaan, että esimerkiksi isä kysyisi mun silmistä mitään, vaikka mun keuhkoistakin se on tällä hetkellä niin huolisaan (taas jotain häikkää niissäkin!)

Mun osalta tämä karsastusaihe on kyllä nyt jo aika loppuunkäsitelty. Myönnän, että oon tosi pettynyt tähän lopputulokseen, kun katson peilistä ja oikea silmä kääntyy niin paljon ulos, ettei varmaan enempää edes voi kääntyä. Ja vaikka lääkäri väitti, että mun silmät on täysin suorassa, kun katson oikealla silmällä, niin kyllä silloinkin vasen ihan selvästi hieman karsastaa, siis yläviistoon. Mutta kuitenkin tämä alikorjaus on tosi hyvä juttu ja auttaa kyllä paljon. En mä nyt tiedä, että huomaako sitä kukaan muu, että mun silmät pysyy nyt paremmin hallinnassa, mutta mun oma olo ainakin on huomattavasti parempi ja kun piti pari kertaa olla piilarit silmissä, joissa sitä alikorjausta ei ollut, niin ahdisti heti paljon enemmän. Oon niin tottunut jo tähän, etten enää osaa olla ilman alikorjausta. Oon niin iloinen, ettei tästä tullut mitään ikäviä sivuvaikutuksia.

Sain perjantaina kopiot kotiin niistä mun sairaskertomuksen simälehdistä. Siinä on myös ne leikkauskertomukset, joista en kyllä ymmärrä mitään. Tämänhetkinen diagnoosi on nyt exotropia intermittens eli suomeksi ajoittainen uloskarsastus. Joidenkin vajoheijasteiden perusteella mun silmät on täysin suorassa oikealla katsottaessa ja lähelle katsottaessa ajoittainen fuusio (eli ajoittainen yhteisnäkö). Vasemmalla katsottsaessa oikea silmä pyrkii karkaamaan reilusi ulos-ylös. Vasemmassa simässä ei ole horisontaalista karsastuskulmaa, mutta vähäinen DVD. Tämä on siis lopputulos näiden leikkausten jälkeen.

Kun olen töissä koko päivän koneen ääressä kirjoitamassa, en hirveästi enää jaksa vapaa-ajalla netissä surffailla, mutta luen kyllä edelleen tosi kiinnostuneena näitä karsastusjuttuja ja vastailen viesteihin, mutta tämä mun karsastuksen käsittely taitaa nyt olla kaikki tässä.

Lue lisää

Onpas jännä miten prismalinssit saattaa auttaa näkemään 3D:sti. Miksi hitossa mulle ei ole koskaan kyseistä hoitoa kokeiltu?! Mulla on tässä vaan venynyt silmälääkärillekkin meno, kun en ole saanut aikaa. Haluisin kovasti kokeilla tuota prismalinssiä:) Saakohan Suomessa missään karsatuksesta kärsivät jonkin sortin Näkö terapiaa tmv, missä jumpattais yhteisnäköä?

Tossa on aika positiivinen teksti Vision Therapysta:


Stereo Sue Tells Her Story -- Gaining Stereo Vision at the Age of 48

I was diagnosed with strabismus (alternating esotropia) as an infant and underwent three surgeries at ages 2, 3, and 7 in years (1956, 1957, and 1961). I maintained good vision in both eyes, but I was stereo-blind. I did not have normal two-eyed depth perception (stereo vision).

I did not use my eyes together until I did Vision Therapy in 2002. In 2002, at the age of 48, I went to a developmental optometrist in Massachusetts for an eye exam. I complained to her that the world appeared to shimmer at a distance. She explained that the shimmering was due to binocular rivalry [the rivalry between the two eyes which did not work together]. She also discovered that my left eye saw five prism diopters above my right eye [hypertropia]. She placed a prism in my right eyeglass lens to correct this vertical misalignment. She then started me on Vision Therapy eye teaming and eye alignment exercises.

After only two therapy sessions, the world began to "pop out." It is impossible to describe how exciting this was. For the first time, at age 48, I saw the space between leaves and branches on trees. Light fixtures appeared to float, sink faucets stuck way out into space. Snowflakes drifted down from the sky in a beautiful three-dimensional dance.

Actually, my otometrist was not surprised when I experienced 3D vision. It was explained to me that this has happened to many other people when alignment of the two eyes is achieved through vision therapy. Through the internet, I have found other adults who have also gained stereo vision later in life with vision therapy. You can read other stories about older children and adults gaining stereo vision and seeing depth and space for the first time at the page on Depth Perception and Stereo Vision. My story is repeated at the top of that page, so just skip over it.

Several people have told me that three-dimensional vision (stereo vision) is no big deal, but these are people who have had good stereo vision all their lives.
http://www.visiontherapystories.org/lazy_eye_surgery.html#476

Tyttö82 kirjoitti:

Silmä pysyy tiukasti paikallaan, vaikka kuinka on leikattu. Ja mulla on nyt tosiaan leikattu reilusti tuota oikeaa silmää, kun silloin lapsena tehtiin aika iso leikkaus. Kohtalotovereita taidetaan tämän karsastusongelman kanssa olla. Jotenkin se kyllä lohduttaa, että toisetkin kärsii tästä samasta ongelmasta eikä ole ihan yksin tämän kanssa, vaikka toisaalta en kyllä tätä kenellekään toivo. Olen tosi pahoillani sun tilantesta. Varmasti ihan kamalaa, kun ensin iloitsee, kun leikkaus ainakin jollain tavoin onnistuu ja sitten silmä lähteekin kääntymään takaisin entiseen. En varmaan itse tuollaista kestäisi! Oikein paljon jaksamista sulle!

Lue lisää

Kiitos tuesta. Koitetaan osata olla jotenkin ...

Tyttö82 kirjoitti:

Silmä pysyy tiukasti paikallaan, vaikka kuinka on leikattu. Ja mulla on nyt tosiaan leikattu reilusti tuota oikeaa silmää, kun silloin lapsena tehtiin aika iso leikkaus. Kohtalotovereita taidetaan tämän karsastusongelman kanssa olla. Jotenkin se kyllä lohduttaa, että toisetkin kärsii tästä samasta ongelmasta eikä ole ihan yksin tämän kanssa, vaikka toisaalta en kyllä tätä kenellekään toivo. Olen tosi pahoillani sun tilantesta. Varmasti ihan kamalaa, kun ensin iloitsee, kun leikkaus ainakin jollain tavoin onnistuu ja sitten silmä lähteekin kääntymään takaisin entiseen. En varmaan itse tuollaista kestäisi! Oikein paljon jaksamista sulle!

Lue lisää

Kiitos tuestasi. En viitsi kirjoittaa enempää, koska en halua tuijotella tietokoneruutua, mulla kun se karsastus näkyy siten vielä pahemmin...ja vielä olisin menossa ihmisten pariin tänään. Yritetään selvitä..

Laa kirjoitti:

Kiitos tuestasi. En viitsi kirjoittaa enempää, koska en halua tuijotella tietokoneruutua, mulla kun se karsastus näkyy siten vielä pahemmin...ja vielä olisin menossa ihmisten pariin tänään. Yritetään selvitä..

Lue lisää

jossain kun ei meinaa saada näitä viestejä eteenpäin ja sitten ne kuitenkin tulee parikin kertaa. Ärsyttää! Pitää varmaan lopettaa kokonaan tämä kirjoittelu tänne!!

Pahoin pelkään, että mulla on myös alkanut palautua silmät ennalleen. Oikea silmähän korjautui ihan vähän heinäkuisessa leikkauksessa, mutta se on palautunut takasisin, jos nyt koskaan on yhtään parempi ollutkaan. Mutta ei se mitään. Kun silmä näyttää pahalta, niin ein ole hirveästi väliä vaikka näyttäisi vielä pikkuisen pahemmalta, mutta sitten vasen silmä... Mä en nyt kyllä kestä tätä! Mullahan oli alunperin vuorotteleva karsastus eli myös vasen silmä karsasti selvästi ulos, mutta se korjautii siinä heinäkuisessa leikkauksessa aika hyvin ja nyt elokuussa lääkäri oli sitä mieltä, ettäö vasen ei karsasta yhtään ulos. Mutta karsastaa kuitenkin! Ja tosi paljon! Järkytyin aika pahasti pari päivää sitten, kun huomasin eka kertaa kuinka vasen silmä karkasi tosi pahasti ulos. Esim. jos katson jyrkästi oikealle, niin vasen kääntyy pahasti sivuun ja ja muutenkin välillä. Ei se koko ajan näy, mutta ihan selvästi on nyt pahentunut. Tässä meinaa kohta itku päästä, kun tuntuu niin kurjalta. Olisi mennyt huonhoksi edes ennen sitä elokuista silmälääkäriaikaa, niin lääkärikin olisi sen huomannut!

Tyttö82 kirjoitti:

jossain kun ei meinaa saada näitä viestejä eteenpäin ja sitten ne kuitenkin tulee parikin kertaa. Ärsyttää! Pitää varmaan lopettaa kokonaan tämä kirjoittelu tänne!!

Pahoin pelkään, että mulla on myös alkanut palautua silmät ennalleen. Oikea silmähän korjautui ihan vähän heinäkuisessa leikkauksessa, mutta se on palautunut takasisin, jos nyt koskaan on yhtään parempi ollutkaan. Mutta ei se mitään. Kun silmä näyttää pahalta, niin ein ole hirveästi väliä vaikka näyttäisi vielä pikkuisen pahemmalta, mutta sitten vasen silmä... Mä en nyt kyllä kestä tätä! Mullahan oli alunperin vuorotteleva karsastus eli myös vasen silmä karsasti selvästi ulos, mutta se korjautii siinä heinäkuisessa leikkauksessa aika hyvin ja nyt elokuussa lääkäri oli sitä mieltä, ettäö vasen ei karsasta yhtään ulos. Mutta karsastaa kuitenkin! Ja tosi paljon! Järkytyin aika pahasti pari päivää sitten, kun huomasin eka kertaa kuinka vasen silmä karkasi tosi pahasti ulos. Esim. jos katson jyrkästi oikealle, niin vasen kääntyy pahasti sivuun ja ja muutenkin välillä. Ei se koko ajan näy, mutta ihan selvästi on nyt pahentunut. Tässä meinaa kohta itku päästä, kun tuntuu niin kurjalta. Olisi mennyt huonhoksi edes ennen sitä elokuista silmälääkäriaikaa, niin lääkärikin olisi sen huomannut!

Lue lisää

Voi ei , sullakin :(. Miten nuo jaksavat tehdä näitä leikkauksia kerta tulokset tällasia..että niin tilapäistä hyöty. Tietty toivon, että jaksavat..

Laa kirjoitti:

Voi ei , sullakin :(. Miten nuo jaksavat tehdä näitä leikkauksia kerta tulokset tällasia..että niin tilapäistä hyöty. Tietty toivon, että jaksavat..

ettei tämä nyt tästä enää pahenisi. Tällä hetkellä silmät on (vielä) ihan hyvässä kunnossa ja vasen silmä pysyy ihan kohtuullisesti suorassa, mutta välillä kyllä karsastaa ja pahasti. Ei mun silmät tosin koskaan ole täysin suorassa, vaikka lääkäri niin on sairaskertomukseen laittanut, kun vasemmassa silmässä, niin kuin oikeassakin, on myös sitä ylöspäin karsastusta.

Kai ne leikkaukset joillakin onnistuu, toisilla sitten ei, vaikka kuinka yrittää. Mutta kun ei tämä tästä murehtimalla parane (jos paranisi, niin mun silmät olisi suoristunu jo aikoja sitten, on tässä sen verran paljon kyyneliä vuodatettu ja surtub tätä tilannetta), niin en enää suostu tästä masentumaan. Jos vasen silmä menee kuukausien tai vuosien kuluessa vielä huonommaksi, niin sitten mietin taas leikkausta, mutta se on sitten sen ajan murhe, jos siihen päädytään. Toivon kuitenkin, että en enää joutuisi uusiin silmäleikkauksiin, vaan nämä kolme saisi riittää.

KilliS kirjoitti:

Onpas jännä miten prismalinssit saattaa auttaa näkemään 3D:sti. Miksi hitossa mulle ei ole koskaan kyseistä hoitoa kokeiltu?! Mulla on tässä vaan venynyt silmälääkärillekkin meno, kun en ole saanut aikaa. Haluisin kovasti kokeilla tuota prismalinssiä:) Saakohan Suomessa missään karsatuksesta kärsivät jonkin sortin Näkö terapiaa tmv, missä jumpattais yhteisnäköä?

Tossa on aika positiivinen teksti Vision Therapysta:


Stereo Sue Tells Her Story -- Gaining Stereo Vision at the Age of 48

I was diagnosed with strabismus (alternating esotropia) as an infant and underwent three surgeries at ages 2, 3, and 7 in years (1956, 1957, and 1961). I maintained good vision in both eyes, but I was stereo-blind. I did not have normal two-eyed depth perception (stereo vision).

I did not use my eyes together until I did Vision Therapy in 2002. In 2002, at the age of 48, I went to a developmental optometrist in Massachusetts for an eye exam. I complained to her that the world appeared to shimmer at a distance. She explained that the shimmering was due to binocular rivalry [the rivalry between the two eyes which did not work together]. She also discovered that my left eye saw five prism diopters above my right eye [hypertropia]. She placed a prism in my right eyeglass lens to correct this vertical misalignment. She then started me on Vision Therapy eye teaming and eye alignment exercises.

After only two therapy sessions, the world began to "pop out." It is impossible to describe how exciting this was. For the first time, at age 48, I saw the space between leaves and branches on trees. Light fixtures appeared to float, sink faucets stuck way out into space. Snowflakes drifted down from the sky in a beautiful three-dimensional dance.

Actually, my otometrist was not surprised when I experienced 3D vision. It was explained to me that this has happened to many other people when alignment of the two eyes is achieved through vision therapy. Through the internet, I have found other adults who have also gained stereo vision later in life with vision therapy. You can read other stories about older children and adults gaining stereo vision and seeing depth and space for the first time at the page on Depth Perception and Stereo Vision. My story is repeated at the top of that page, so just skip over it.

Several people have told me that three-dimensional vision (stereo vision) is no big deal, but these are people who have had good stereo vision all their lives.
http://www.visiontherapystories.org/lazy_eye_surgery.html#476

Lue lisää

Yhteisnäön puuttuminen on kyllä mun ongelmista pienin, itse asiassa se ei ole ongelma ollenkaan. Omasta mielestäni näen ihan normaalisti. En tiedä muuttuisiko maailmani jotenkin erinäköisesksi, jos mulla olisi yhteisnäkö. Joka tapauksessa yhteisnäön puuttuminen ei häiritse mua yhtään. Tietenkin on jotain ammatteja joihin en silmieni takia kelpaa, mutta mistään sellaisesta työstä en ole koskaan edes haaveillut. En näe myöskään niitä piilokuvia, vaikka pikkutyttönä kovasti yritin. Silloin vähän harmitti, mutta ei ne oikeasti ole mitään niin hienoja, että niitä pitäisi surra. Ja ehkä jään yhteisnäön puuttumisen takia paitsu jostain muustakin, mutta enpä osaa sitäkään surra kun en tiedä mitä se on. Silmälääkärin mukaan yhteisnäön puuttuminen ei ole mikään ongelma, joten en myöskään tee siitä itselleni mitään ongelmaa. Ongelmia elämässä riittää ihan muutenkin!

Tietenkään en voi tietää kuinka yhteisnäkö, jos semmoinen mulla olisi, vaikuttaisi karsastukseen. Voisi olla, että karsastus pysyisi paremmin hallinassa, tai voi olla, että se aiheuttaisi kosmeettisen haitan lisäksi myös haittaavia kaksoiskuvia, joita mulla ei nyt onneksi ole. En tiedä. Lääkärin mukaan en koskaan saa kunnollista yhteisnäköä, joten en oikeastaan edes mietin tuollaisia.

Tyttö82 kirjoitti:

Yhteisnäön puuttuminen on kyllä mun ongelmista pienin, itse asiassa se ei ole ongelma ollenkaan. Omasta mielestäni näen ihan normaalisti. En tiedä muuttuisiko maailmani jotenkin erinäköisesksi, jos mulla olisi yhteisnäkö. Joka tapauksessa yhteisnäön puuttuminen ei häiritse mua yhtään. Tietenkin on jotain ammatteja joihin en silmieni takia kelpaa, mutta mistään sellaisesta työstä en ole koskaan edes haaveillut. En näe myöskään niitä piilokuvia, vaikka pikkutyttönä kovasti yritin. Silloin vähän harmitti, mutta ei ne oikeasti ole mitään niin hienoja, että niitä pitäisi surra. Ja ehkä jään yhteisnäön puuttumisen takia paitsu jostain muustakin, mutta enpä osaa sitäkään surra kun en tiedä mitä se on. Silmälääkärin mukaan yhteisnäön puuttuminen ei ole mikään ongelma, joten en myöskään tee siitä itselleni mitään ongelmaa. Ongelmia elämässä riittää ihan muutenkin!

Tietenkään en voi tietää kuinka yhteisnäkö, jos semmoinen mulla olisi, vaikuttaisi karsastukseen. Voisi olla, että karsastus pysyisi paremmin hallinassa, tai voi olla, että se aiheuttaisi kosmeettisen haitan lisäksi myös haittaavia kaksoiskuvia, joita mulla ei nyt onneksi ole. En tiedä. Lääkärin mukaan en koskaan saa kunnollista yhteisnäköä, joten en oikeastaan edes mietin tuollaisia.

Lue lisää

Nyt tämmönen tyhmä kysymys, mutta karsastatteko enemmän kännissä?

Olin perjantaina luokkakavereitten kans illanistujaisissa ja siellä otettiin kuvia ihan hulluna. Nämä kuvat tulee nettiin koko koulun pällisteltäviksi! Morkkis vaivaa..:)

KilliS kirjoitti:

Nyt tämmönen tyhmä kysymys, mutta karsastatteko enemmän kännissä?

Olin perjantaina luokkakavereitten kans illanistujaisissa ja siellä otettiin kuvia ihan hulluna. Nämä kuvat tulee nettiin koko koulun pällisteltäviksi! Morkkis vaivaa..:)

Lue lisää

etten ole koskaan ollut kännissä, joten en tiedä! Alkoholin käyttöni kun on aika minimaalista. Tosin kun mun silmä karsastaa, niin se karsastaa pahasti. Jos se nyt kännissä sattuisikin karsastamaan vielä enemmän (olisikohan edes mahdollista karsastaa enemmän?), niin ei paljon mitään väliä enää.

Mulla on kyllä edelleen pieni valokuvauskammo, vaikka lääkäri olikin sitä mieltä, että tämän alikorjauksen ansiosta voin huoletta poseerata kuvissa. Ei se vaan ole niin helppoa! Kuitenkin hiipii mieleen ajatus, että jos kuitenkin kuvassa silmät karsastaa. En ole kyllä kovin kuvauksellinen, joten ehkä on parempikin, että jätän valokuvissa poseeramisen muille. Mutta toivotaan nyt kuitenkin, että niistä sun kuvista tulisi hyviä.

Tyttö82 kirjoitti:

etten ole koskaan ollut kännissä, joten en tiedä! Alkoholin käyttöni kun on aika minimaalista. Tosin kun mun silmä karsastaa, niin se karsastaa pahasti. Jos se nyt kännissä sattuisikin karsastamaan vielä enemmän (olisikohan edes mahdollista karsastaa enemmän?), niin ei paljon mitään väliä enää.

Mulla on kyllä edelleen pieni valokuvauskammo, vaikka lääkäri olikin sitä mieltä, että tämän alikorjauksen ansiosta voin huoletta poseerata kuvissa. Ei se vaan ole niin helppoa! Kuitenkin hiipii mieleen ajatus, että jos kuitenkin kuvassa silmät karsastaa. En ole kyllä kovin kuvauksellinen, joten ehkä on parempikin, että jätän valokuvissa poseeramisen muille. Mutta toivotaan nyt kuitenkin, että niistä sun kuvista tulisi hyviä.

Lue lisää

sain just kutsun sinne eri kaupunkiin silmätarkastukseen, siis se on tismaleen sama tarkastus mikä tehtiin täällä aiemmin, mutta odotan josko tulos olisi erilainen, eli jos ne suotuisi leikkaamaan.
Läheiset ihmiset ( pari jolle olen uskaltautunut asiasta kertomaan ) ovat olleet melko vaisuja ja melkeimpä voin arvata mitä heidän mielessään liikkuu. Itse olin revetä liitoksistani kun sain kutsun ja toiset eivät reagoi lainkaan :/
Se kun olen toiveikas ja yritän olla positiivinen, ei ole hyväksi pettymysten kannalta ja kaikkihan sitä pelkää, mutta luulempa ettei minulla ole enää tämän mahdollisuuden jälkeen vaihtoehtoja.
Siispä yritän olla positiivinen ja vain toivoa parasta, vaikka tiedän että jos tulen taas pettymään niin en tiedä kuinka siitä enää selviän.
Koulussa on ollut vaikeampaa kuin koskaan, juurikin esitelmien takia, nyttenkin olisi pakollinen sellainen tiedossa ensi viikolla ja se jännittää aivan kauheasti.
En enää kaupan myyjääkään voi silmiin katsoa tai en halua edes yrittää. ystävät on kadonneet aivan kokonaan ja pidänkin tätä mahdollisuutta nyt viimeisenä senkin vuoksi jotta voisin korjata välini ystäviin ja viettää heidän kanssaan aikaa ihan omana itsenäni...

Hanzcu kirjoitti:

sain just kutsun sinne eri kaupunkiin silmätarkastukseen, siis se on tismaleen sama tarkastus mikä tehtiin täällä aiemmin, mutta odotan josko tulos olisi erilainen, eli jos ne suotuisi leikkaamaan.
Läheiset ihmiset ( pari jolle olen uskaltautunut asiasta kertomaan ) ovat olleet melko vaisuja ja melkeimpä voin arvata mitä heidän mielessään liikkuu. Itse olin revetä liitoksistani kun sain kutsun ja toiset eivät reagoi lainkaan :/
Se kun olen toiveikas ja yritän olla positiivinen, ei ole hyväksi pettymysten kannalta ja kaikkihan sitä pelkää, mutta luulempa ettei minulla ole enää tämän mahdollisuuden jälkeen vaihtoehtoja.
Siispä yritän olla positiivinen ja vain toivoa parasta, vaikka tiedän että jos tulen taas pettymään niin en tiedä kuinka siitä enää selviän.
Koulussa on ollut vaikeampaa kuin koskaan, juurikin esitelmien takia, nyttenkin olisi pakollinen sellainen tiedossa ensi viikolla ja se jännittää aivan kauheasti.
En enää kaupan myyjääkään voi silmiin katsoa tai en halua edes yrittää. ystävät on kadonneet aivan kokonaan ja pidänkin tätä mahdollisuutta nyt viimeisenä senkin vuoksi jotta voisin korjata välini ystäviin ja viettää heidän kanssaan aikaa ihan omana itsenäni...

Lue lisää

Eli nyt kävin siellä tutkimuksissa uudelleen ja päätyivät siihen tulokseen että leikkaus tehdään, eli kannattaa näköjään tasitella omista oikeuksista :) Leikkaus siis tehdään eri kaupungissa ja nuo tutkimuksetkin mitä siellä tehtiin olivat tarkempia ja henkilökunta oli tosi mukavaa. Tammikuussa olisi siis se suuri päivä, tarkkaa päivämäärää en vielä tiedä. Jännittää nytten että onko leikkauksesta apua, sanoivat että karsastuskulmat ovat todella suuria, ei edes riitänyt niillä ne linssit enää kun niin isot kulmat on :D ja olen kuulemaa niin harvinaisen hankala tapaus että sinne oli kutsuttu lääkäri ja sairaanhoitaja opiskelijoita minua ja silmiäni katsomaan ja oppia ottamaan. Se oli kyllä aika inhottavaa kun olo oli kuin sirkusapinalla. Mutta nyt yritän olla toiveikas ja odotan innolla sitä leikkausta :)

Hanzcu kirjoitti:

Eli nyt kävin siellä tutkimuksissa uudelleen ja päätyivät siihen tulokseen että leikkaus tehdään, eli kannattaa näköjään tasitella omista oikeuksista :) Leikkaus siis tehdään eri kaupungissa ja nuo tutkimuksetkin mitä siellä tehtiin olivat tarkempia ja henkilökunta oli tosi mukavaa. Tammikuussa olisi siis se suuri päivä, tarkkaa päivämäärää en vielä tiedä. Jännittää nytten että onko leikkauksesta apua, sanoivat että karsastuskulmat ovat todella suuria, ei edes riitänyt niillä ne linssit enää kun niin isot kulmat on :D ja olen kuulemaa niin harvinaisen hankala tapaus että sinne oli kutsuttu lääkäri ja sairaanhoitaja opiskelijoita minua ja silmiäni katsomaan ja oppia ottamaan. Se oli kyllä aika inhottavaa kun olo oli kuin sirkusapinalla. Mutta nyt yritän olla toiveikas ja odotan innolla sitä leikkausta :)

Lue lisää

Toivottavasti vielä luet tätä viestiketjua. Itse olin jo aivan unohtanut tämän ketjun ja huomasin vasta tänään, että olit kirjoitellut. Olen tässä jo pitemmän aikaa miettinyt, että mitähän sulle kuuluu ja miten silmäasia on edistynyt, mutta en vaan tajunnut tulla katsomaan, josko olisit jotain kirjoittanut.

Onnea ihan älyttömästi leikkaukseen. Toivon, että sinulla sujuu leikkauksessa kaikki hyvin ja ennen kaikkea saat silmäsi kuntoon, jos et nyt ihan täysin suoraan, niin kuitenkin ainakin sen verran suoristumaan, että pieni karsastus ei vaivaa ja haittaa elämääsi. Mutta pidetään peukkuja, että pääsisit kokonaan karsastuksesta eroon. Mahtavaa, että asia sitten järjestyi näin hyvin, vaikka alku oli sun kohdalla kyllä tosi kurja. Hienoa, että lannistunut ja luovuttanut, vaan hait sitten apua toisesta kaupungista, kun kotipaikkasi lääkärit eivät suostuneet auttamaan.

Hyvähän se vaan on, että on paljon porukkaa katsomassa ja tutkimassa. Ehkäpä tästäkin ongelmasta sitten joskus tiedetään enemmän ja osataan paremmin hoitaa ja leikata. Tälläisistä vaikeista tapauksistahan toivottavasti aina oppii jotain uutta. Vaikka kyllähän se varmaan kurjaltakin tuntuu, kun kuitenkin itselle tämä on iso asia ja aiheuttaa paljon murhetta ja sitten joillekin opiskelijoille se on vain kiinnostava tapaus muiden joukossa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sait siellä hyvää hoitoa ja tutkittiin tarkkaan, joten hyvillä mielin voit odottaa leikkausta.

Tyttö82 kirjoitti:

Toivottavasti vielä luet tätä viestiketjua. Itse olin jo aivan unohtanut tämän ketjun ja huomasin vasta tänään, että olit kirjoitellut. Olen tässä jo pitemmän aikaa miettinyt, että mitähän sulle kuuluu ja miten silmäasia on edistynyt, mutta en vaan tajunnut tulla katsomaan, josko olisit jotain kirjoittanut.

Onnea ihan älyttömästi leikkaukseen. Toivon, että sinulla sujuu leikkauksessa kaikki hyvin ja ennen kaikkea saat silmäsi kuntoon, jos et nyt ihan täysin suoraan, niin kuitenkin ainakin sen verran suoristumaan, että pieni karsastus ei vaivaa ja haittaa elämääsi. Mutta pidetään peukkuja, että pääsisit kokonaan karsastuksesta eroon. Mahtavaa, että asia sitten järjestyi näin hyvin, vaikka alku oli sun kohdalla kyllä tosi kurja. Hienoa, että lannistunut ja luovuttanut, vaan hait sitten apua toisesta kaupungista, kun kotipaikkasi lääkärit eivät suostuneet auttamaan.

Hyvähän se vaan on, että on paljon porukkaa katsomassa ja tutkimassa. Ehkäpä tästäkin ongelmasta sitten joskus tiedetään enemmän ja osataan paremmin hoitaa ja leikata. Tälläisistä vaikeista tapauksistahan toivottavasti aina oppii jotain uutta. Vaikka kyllähän se varmaan kurjaltakin tuntuu, kun kuitenkin itselle tämä on iso asia ja aiheuttaa paljon murhetta ja sitten joillekin opiskelijoille se on vain kiinnostava tapaus muiden joukossa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sait siellä hyvää hoitoa ja tutkittiin tarkkaan, joten hyvillä mielin voit odottaa leikkausta.

Lue lisää

Luulin jo että tämä viestiketju on vanhentunut kun ei kukaan muu enää täällä kirjoitellut.
Odottelen edelleen sitä maagista päivämäärää :)
Joo oli ne tutkimukset siellä paljon tarkempia ja ihmiset ylipäätään kivoja ja ymmärtäväisiä :)
Mutta mitäs sinulle kuuluu???

Hanzcu kirjoitti:

Luulin jo että tämä viestiketju on vanhentunut kun ei kukaan muu enää täällä kirjoitellut.
Odottelen edelleen sitä maagista päivämäärää :)
Joo oli ne tutkimukset siellä paljon tarkempia ja ihmiset ylipäätään kivoja ja ymmärtäväisiä :)
Mutta mitäs sinulle kuuluu???

Lue lisää

Toivottavasti saat pian tietää leikkauspäivän. Mulle ainakin alkoi tuntua se leikkaus ihan kunnolla todelliselta vasta sitten kun näin leikkausajan paperissa. Sitä ennen oli koko ajan pieni epävarmuus, että jos kuitenkin tapahtuu jotain ja lääkäri ei suostu leikkaamaankaan. Kun oli tosi monta kuukautta leikkausta odottanut ja sitten se leikkauspäivä lopulta oli selvillä, niin tuli kyllä jännä olo. Sen jälkeen piti mennä suoraan takas töihin, mutta oli kieltämättä pikkuisen vaikea keskittyä, kun oli sellainen mukava jännitys koko ajan päällä ja leikkaua mielessä.

Toivottavasti sinulla menee kaikki hyvin, pääset nopeasti leikkaukseen, se sujuu hyvin ja onnistuu loistavasti ja pääset eroon siitä kaikesta kurjasta mitä karsastus sulle aiheuttaa. Kerro sitten ehdottomasti miten meni, kun leikkaus on ohi.

Mulle ei nyt kuulu mitenkään erityisen hyvää. Nimimerkki Zare kyseli kuulumisiani jokin aika ja se viestiketju on nyt tällä hetkellä tuolla sivulla 2. Voit vaikka sieltä lueskella...

Tyttö82 kirjoitti:

Toivottavasti saat pian tietää leikkauspäivän. Mulle ainakin alkoi tuntua se leikkaus ihan kunnolla todelliselta vasta sitten kun näin leikkausajan paperissa. Sitä ennen oli koko ajan pieni epävarmuus, että jos kuitenkin tapahtuu jotain ja lääkäri ei suostu leikkaamaankaan. Kun oli tosi monta kuukautta leikkausta odottanut ja sitten se leikkauspäivä lopulta oli selvillä, niin tuli kyllä jännä olo. Sen jälkeen piti mennä suoraan takas töihin, mutta oli kieltämättä pikkuisen vaikea keskittyä, kun oli sellainen mukava jännitys koko ajan päällä ja leikkaua mielessä.

Toivottavasti sinulla menee kaikki hyvin, pääset nopeasti leikkaukseen, se sujuu hyvin ja onnistuu loistavasti ja pääset eroon siitä kaikesta kurjasta mitä karsastus sulle aiheuttaa. Kerro sitten ehdottomasti miten meni, kun leikkaus on ohi.

Mulle ei nyt kuulu mitenkään erityisen hyvää. Nimimerkki Zare kyseli kuulumisiani jokin aika ja se viestiketju on nyt tällä hetkellä tuolla sivulla 2. Voit vaikka sieltä lueskella...

Lue lisää

voi että, kävin lukemas kuulumisiasi, ei tosiaankaan hyvin sit sulla mene :( *hali*
Nuo masennuskaudet on just pahimpia kun ei tarvii olla kummonen asia niin itku tulee ja ahdistaa. Ja sekin vielä ettei ole ketään kaveria jolle asioista puhua, mulla on sama homma ja sitten ne jutut vaan kasaantuu ja kun niitä tulee itsekkin suurennelleeksi. Mutta hienoa että sullakin on se ihana syy jonka vuoksi herätä aamulla, koira :) Oon itekkin miettinyt että varmaan makaisin päivät sängyssä jollei tuota karvaturria olisi. Ja osittain tämä minun alanvalintakin varmaan silmistä johtuu, tosin alitajuntaisesti. En oo koskaan ole varsinaisesti ajatellut asiaa, mutta saattaa olla että eläimet on just sen takia tärkeitä kun ne ei arvostele tai naureskele selän takana vaan tykkäävät just sellasena kun on. Olipas se sekavasti ilmaistu taas...
Mulla ei tällä hetkellä oo kavereita oikeestaan ollenkaan kun jotenkin puolivahingossa oon kai vetäytynyt kokonaan pois sosiaalisesta elämästä, aina löytyy tekosyitä jos joku pyytää kylään tms. Ahdistaa niin paljon nämä silmät että en halua jutella enää kenenkään kanssa kun joka kerta huomaan ihmisten raktiot kun ne tajuaa tän mun silmäongelman. Olen nytten työharjoittelussa ja siellä on kaksi työntekijää joiden kanssa on tietysti ollut pakko jutella ja aluksi he olivat minulle tosi ystävällisiä mutta taisivat huomata kierot silmäni ja olenkin nyt huomannu virnistelyä heidän välillään kun käännän selkäni :/ Tollaset kokemukset vaan jotenkin vielä vahvistaa itseinhoa entisestään. Olenkin päättänyt että jos se leikkaus auttaa yhtään niin yritän saada kaverini takaisin ja muutenkin sosiaalisen elämäni hieman normaalimmaksi.
Ei vieläkään ole kuulunut mitään siitä leikkausajasta ja nyt on just sellanen epäuskonen olo ja tuntuu et ne on unohtanu tai jotain.
Oon tosi pahoillani sun puolesta kun sun silmiä ei enää voi leikata :( saatan itsekkin vielä olla samassa tilanteessa joku päivä ja voin vain kuvitella miten kova pettymys se sulle on, mutta se alikorjaus onneksi auttaa edes hieman ja luulisi että sun ei tarviis enää miettiä että miten silmät ovat, jos se systeemi kuitenkin on toiminut?
Nyt odotellaan vaan kevättä että päästäisiin pois tästä kamalasta pimeydestä :)
Oikein rauhaisaa ja maukasta joulua sulle =) Eikä nää silmät meistä tee yhtään sen huonompia ihmisiä, päinvastoin, vahvempia! Jos kaipaat juttuseuraa niin minä kyllä kuuntelen ja ymmärrän totisesti ainakin juuri nuo karsastuksesta johtuvat ongelmat ja on sitä elämässä tullut kaikkea muitakin vastoinkäymisiä vastaan. Eli jos ystävää oot vailla niin täältä löytyy, aikutat tosi mukavalta ihmiseltä ja tiedän ettei ole kiva kun ei oo ketään kenelle puhua ja kun kukaan ei ymmärrä.

Hanzcu kirjoitti:

voi että, kävin lukemas kuulumisiasi, ei tosiaankaan hyvin sit sulla mene :( *hali*
Nuo masennuskaudet on just pahimpia kun ei tarvii olla kummonen asia niin itku tulee ja ahdistaa. Ja sekin vielä ettei ole ketään kaveria jolle asioista puhua, mulla on sama homma ja sitten ne jutut vaan kasaantuu ja kun niitä tulee itsekkin suurennelleeksi. Mutta hienoa että sullakin on se ihana syy jonka vuoksi herätä aamulla, koira :) Oon itekkin miettinyt että varmaan makaisin päivät sängyssä jollei tuota karvaturria olisi. Ja osittain tämä minun alanvalintakin varmaan silmistä johtuu, tosin alitajuntaisesti. En oo koskaan ole varsinaisesti ajatellut asiaa, mutta saattaa olla että eläimet on just sen takia tärkeitä kun ne ei arvostele tai naureskele selän takana vaan tykkäävät just sellasena kun on. Olipas se sekavasti ilmaistu taas...
Mulla ei tällä hetkellä oo kavereita oikeestaan ollenkaan kun jotenkin puolivahingossa oon kai vetäytynyt kokonaan pois sosiaalisesta elämästä, aina löytyy tekosyitä jos joku pyytää kylään tms. Ahdistaa niin paljon nämä silmät että en halua jutella enää kenenkään kanssa kun joka kerta huomaan ihmisten raktiot kun ne tajuaa tän mun silmäongelman. Olen nytten työharjoittelussa ja siellä on kaksi työntekijää joiden kanssa on tietysti ollut pakko jutella ja aluksi he olivat minulle tosi ystävällisiä mutta taisivat huomata kierot silmäni ja olenkin nyt huomannu virnistelyä heidän välillään kun käännän selkäni :/ Tollaset kokemukset vaan jotenkin vielä vahvistaa itseinhoa entisestään. Olenkin päättänyt että jos se leikkaus auttaa yhtään niin yritän saada kaverini takaisin ja muutenkin sosiaalisen elämäni hieman normaalimmaksi.
Ei vieläkään ole kuulunut mitään siitä leikkausajasta ja nyt on just sellanen epäuskonen olo ja tuntuu et ne on unohtanu tai jotain.
Oon tosi pahoillani sun puolesta kun sun silmiä ei enää voi leikata :( saatan itsekkin vielä olla samassa tilanteessa joku päivä ja voin vain kuvitella miten kova pettymys se sulle on, mutta se alikorjaus onneksi auttaa edes hieman ja luulisi että sun ei tarviis enää miettiä että miten silmät ovat, jos se systeemi kuitenkin on toiminut?
Nyt odotellaan vaan kevättä että päästäisiin pois tästä kamalasta pimeydestä :)
Oikein rauhaisaa ja maukasta joulua sulle =) Eikä nää silmät meistä tee yhtään sen huonompia ihmisiä, päinvastoin, vahvempia! Jos kaipaat juttuseuraa niin minä kyllä kuuntelen ja ymmärrän totisesti ainakin juuri nuo karsastuksesta johtuvat ongelmat ja on sitä elämässä tullut kaikkea muitakin vastoinkäymisiä vastaan. Eli jos ystävää oot vailla niin täältä löytyy, aikutat tosi mukavalta ihmiseltä ja tiedän ettei ole kiva kun ei oo ketään kenelle puhua ja kun kukaan ei ymmärrä.

Lue lisää

Heippa!

Täällä kirjoittelee 24v mies, joka on hakemassa aikaa tammikuussa karsastusleikkaukseen. Itselläni on kyllä enemmän kiero silmä, mutta kai sitäkin karsastukseksi kutsutaan? No anyway.. toinen silmä katsoo siis ihan suoraan nenänvartta ja silmälääkärin mukaan sitä voidaan yrittää korjata leikkauksella suoremmaksi.

Silmälääkäri kutsui tätä myös karsastushalvaukseksi, että en tiedä mikä tämä oikeastaan on. Lapsuudessa ei ollut näin kierossa, mutta on mennyt tässä vuosien varrella aina vaan "pahemmaksi". Kyllä sitä aikoinaan yritettiin korjata laittamalla lappu silmälaseihin terveen silmän eteen.

En yhtään tiedä millainen onnistumisprosentti on ensimmäisellä leikkauksella saada se suoraksi? Entä onkos nuo terveyskeskuksen jonot nykyäänkin yli vuoden, vaikka hoitotakuun pitäisi lyhentää jonoja 6 kk:si(en tiedä koskeeko kosmeettisia leikkauksia)?

Itselläni ei ole muuten koskaan ollut erityisempiä vaikeuksia katsoa muita ihmisiä silmiin, eikä se ole rajoittanut sosiaalista elämääni. :)

kierossa24 kirjoitti:

Heippa!

Täällä kirjoittelee 24v mies, joka on hakemassa aikaa tammikuussa karsastusleikkaukseen. Itselläni on kyllä enemmän kiero silmä, mutta kai sitäkin karsastukseksi kutsutaan? No anyway.. toinen silmä katsoo siis ihan suoraan nenänvartta ja silmälääkärin mukaan sitä voidaan yrittää korjata leikkauksella suoremmaksi.

Silmälääkäri kutsui tätä myös karsastushalvaukseksi, että en tiedä mikä tämä oikeastaan on. Lapsuudessa ei ollut näin kierossa, mutta on mennyt tässä vuosien varrella aina vaan "pahemmaksi". Kyllä sitä aikoinaan yritettiin korjata laittamalla lappu silmälaseihin terveen silmän eteen.

En yhtään tiedä millainen onnistumisprosentti on ensimmäisellä leikkauksella saada se suoraksi? Entä onkos nuo terveyskeskuksen jonot nykyäänkin yli vuoden, vaikka hoitotakuun pitäisi lyhentää jonoja 6 kk:si(en tiedä koskeeko kosmeettisia leikkauksia)?

Itselläni ei ole muuten koskaan ollut erityisempiä vaikeuksia katsoa muita ihmisiä silmiin, eikä se ole rajoittanut sosiaalista elämääni. :)

Lue lisää

Noista jonoista on paha mennä sanomaan, varmaankin on paikkakunta kohtaista aika lailla. Minä sain ajan siis toisen kaupungin(kun missä itse asun) yliopistolliseen sairaalaan kun siellä ei jonoja ollut ollenkaan, tai no sitä leikkauspäivää eivät vielä ole päättäneet, mutta tammikuussa sen pitäisi olla.
Sulla täytyy siis olla tosi hyvä itsetunto kun karsastus ei sinua ole vaivannut ja sehän on hienoa! Voi vaan toivoa että itsekkin pystyisi samaan, mutta kun ei...
Toivottavasti saat sen ajan sinne nopsaan ettei tarvii odotella hirmusen kauaa :) Siispä peukut pystyyn!

Hanzcu kirjoitti:

Noista jonoista on paha mennä sanomaan, varmaankin on paikkakunta kohtaista aika lailla. Minä sain ajan siis toisen kaupungin(kun missä itse asun) yliopistolliseen sairaalaan kun siellä ei jonoja ollut ollenkaan, tai no sitä leikkauspäivää eivät vielä ole päättäneet, mutta tammikuussa sen pitäisi olla.
Sulla täytyy siis olla tosi hyvä itsetunto kun karsastus ei sinua ole vaivannut ja sehän on hienoa! Voi vaan toivoa että itsekkin pystyisi samaan, mutta kun ei...
Toivottavasti saat sen ajan sinne nopsaan ettei tarvii odotella hirmusen kauaa :) Siispä peukut pystyyn!

Lue lisää

Minusta mitä pidempi leikkausjono, sen parempi. Ehtisi ainakin miettiä kunnolla sen aikana, että haluaako tosissaan. Siinä mielessä 6kk-1 vuosi ei ole mikään ongelma. :)

En nyt voi ihan vakavalla naamalla väittää, etteikö silmä olisi hieman sosiaalisia suhteita haitannut, mutta ei kovinkaan paljoa.

Hanzcu kirjoitti:

voi että, kävin lukemas kuulumisiasi, ei tosiaankaan hyvin sit sulla mene :( *hali*
Nuo masennuskaudet on just pahimpia kun ei tarvii olla kummonen asia niin itku tulee ja ahdistaa. Ja sekin vielä ettei ole ketään kaveria jolle asioista puhua, mulla on sama homma ja sitten ne jutut vaan kasaantuu ja kun niitä tulee itsekkin suurennelleeksi. Mutta hienoa että sullakin on se ihana syy jonka vuoksi herätä aamulla, koira :) Oon itekkin miettinyt että varmaan makaisin päivät sängyssä jollei tuota karvaturria olisi. Ja osittain tämä minun alanvalintakin varmaan silmistä johtuu, tosin alitajuntaisesti. En oo koskaan ole varsinaisesti ajatellut asiaa, mutta saattaa olla että eläimet on just sen takia tärkeitä kun ne ei arvostele tai naureskele selän takana vaan tykkäävät just sellasena kun on. Olipas se sekavasti ilmaistu taas...
Mulla ei tällä hetkellä oo kavereita oikeestaan ollenkaan kun jotenkin puolivahingossa oon kai vetäytynyt kokonaan pois sosiaalisesta elämästä, aina löytyy tekosyitä jos joku pyytää kylään tms. Ahdistaa niin paljon nämä silmät että en halua jutella enää kenenkään kanssa kun joka kerta huomaan ihmisten raktiot kun ne tajuaa tän mun silmäongelman. Olen nytten työharjoittelussa ja siellä on kaksi työntekijää joiden kanssa on tietysti ollut pakko jutella ja aluksi he olivat minulle tosi ystävällisiä mutta taisivat huomata kierot silmäni ja olenkin nyt huomannu virnistelyä heidän välillään kun käännän selkäni :/ Tollaset kokemukset vaan jotenkin vielä vahvistaa itseinhoa entisestään. Olenkin päättänyt että jos se leikkaus auttaa yhtään niin yritän saada kaverini takaisin ja muutenkin sosiaalisen elämäni hieman normaalimmaksi.
Ei vieläkään ole kuulunut mitään siitä leikkausajasta ja nyt on just sellanen epäuskonen olo ja tuntuu et ne on unohtanu tai jotain.
Oon tosi pahoillani sun puolesta kun sun silmiä ei enää voi leikata :( saatan itsekkin vielä olla samassa tilanteessa joku päivä ja voin vain kuvitella miten kova pettymys se sulle on, mutta se alikorjaus onneksi auttaa edes hieman ja luulisi että sun ei tarviis enää miettiä että miten silmät ovat, jos se systeemi kuitenkin on toiminut?
Nyt odotellaan vaan kevättä että päästäisiin pois tästä kamalasta pimeydestä :)
Oikein rauhaisaa ja maukasta joulua sulle =) Eikä nää silmät meistä tee yhtään sen huonompia ihmisiä, päinvastoin, vahvempia! Jos kaipaat juttuseuraa niin minä kyllä kuuntelen ja ymmärrän totisesti ainakin juuri nuo karsastuksesta johtuvat ongelmat ja on sitä elämässä tullut kaikkea muitakin vastoinkäymisiä vastaan. Eli jos ystävää oot vailla niin täältä löytyy, aikutat tosi mukavalta ihmiseltä ja tiedän ettei ole kiva kun ei oo ketään kenelle puhua ja kun kukaan ei ymmärrä.

Lue lisää

Joko olet saanut leikkausajan? Toivottavasti saat ainakin pian. Sitten kun se on jossain paperilla ylhäällä se päivämäärä, niin se kyllä tuntuu kivalta ja jotenkin todelliselta, että tosiaan on menossa leikkaukseen. Nukutetaanko vai puudutetaanko sut leikkauksessa?

Mä en ole hirveästi jaksanut silmiä ajatella. Ei niitä nyt voi unohtaakaan, kun kuitenkin silmät on aika keskeisella paikalla kasvoissa ja peiliin olisi ihan suositeltavaa katsoa ainakin välillä. No, eilen kyllä katsoin, että vasen silmä näyttäisi karsastavan tavallista enemmän ulospäin (silmälääkärin mukaan se ei karsasta yhtään ulospäin!) ja tuntui aika kurjalta, mutta ajattelin sen johtuvan vaan valtavasta väsymyksestä ja lähdinkin sitten nukkumaan. Tämä valtava väsymys ja voimattomuus on nyt kyllä mulla suurimpana ongelmana. Olin paljon töissä joulusta loppiaiseen ja ihan totaalisen väsynyt aina töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Lääkärin määräämä 2 kk:n rautakuurikin on nyt syöty, mutta olo vaan pahenee päivä päivältä. Ei tämä nyt voi pelkästään psyykkistä enää olla, vaikka kaikkia murheita onkin.

Kyllä mulla alikorjaus on auttanut. Oikea silmä kyllä karsastaa entiseen malliin eli siirtyy kyllä ihan salama ihan tuonne ulkosivuun, jos vähänkin katson vasemmalla silmällä, mutta alikorjauksella silmät pysyy suhteellisen hyvin lähes suorassa. Yritän olla murehtimatta, mutta kyllä se rupeaa ihan hirveästi edelleen harmittamaan, kun miettii, että menin kahdesti leikkaukseen, jotta saisin silmät kuntoon ja varsinkin just oikean silmän ja nyt kuitenkin oikea silmä on ihan ennallaan. Että miten se voikin pysyä noin tiukasti tuolla sivussa, ettei suoristu edes vähän, vaikka kahdesti leikataan! Vuosi sitten tähän aikaan olin kyllä ihan täpinöissäni ja jännitin leikkausta, joka oli 9.1.07.

Nyt alkoi onneksi uusi vuosi ja toivottavasti parempi kuin viime vuosi. Viime vuosi oli kyllä ihan rehellisesti mun tähänastisen elämän toiseksi kurjin vuosi. Siitäkin huolimatta, että siihen mahtui ihan kohtalaisesti kaikkee hyvääkin.

Toivottavasti sullakin on parempi vuosi, pääset leikkaukseen ja saat silmäsi kuntoon ja sen myötä myös muun elämäsi kuntoon, saat ystävät takaisin ja muutenkin menee mukavasti. Toivottavasti pääset silmien aiheuttamasta ahdistuksesta eroon. Vaikka mulla ei noissa leikauksissa niin hyvin käynyt, niin silmät ei kuitenkaan enää juurikaan ahdista, paitsi sitten sellaisia päivinä, jolloin tuntuu, että kaikki asiat on pielessä ja koko elämä ahdistaa. Mutta ehkä tänä vuonna mullakin on sellaisia päiviä vähemmän.

Tyttö82 kirjoitti:

Joko olet saanut leikkausajan? Toivottavasti saat ainakin pian. Sitten kun se on jossain paperilla ylhäällä se päivämäärä, niin se kyllä tuntuu kivalta ja jotenkin todelliselta, että tosiaan on menossa leikkaukseen. Nukutetaanko vai puudutetaanko sut leikkauksessa?

Mä en ole hirveästi jaksanut silmiä ajatella. Ei niitä nyt voi unohtaakaan, kun kuitenkin silmät on aika keskeisella paikalla kasvoissa ja peiliin olisi ihan suositeltavaa katsoa ainakin välillä. No, eilen kyllä katsoin, että vasen silmä näyttäisi karsastavan tavallista enemmän ulospäin (silmälääkärin mukaan se ei karsasta yhtään ulospäin!) ja tuntui aika kurjalta, mutta ajattelin sen johtuvan vaan valtavasta väsymyksestä ja lähdinkin sitten nukkumaan. Tämä valtava väsymys ja voimattomuus on nyt kyllä mulla suurimpana ongelmana. Olin paljon töissä joulusta loppiaiseen ja ihan totaalisen väsynyt aina töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Lääkärin määräämä 2 kk:n rautakuurikin on nyt syöty, mutta olo vaan pahenee päivä päivältä. Ei tämä nyt voi pelkästään psyykkistä enää olla, vaikka kaikkia murheita onkin.

Kyllä mulla alikorjaus on auttanut. Oikea silmä kyllä karsastaa entiseen malliin eli siirtyy kyllä ihan salama ihan tuonne ulkosivuun, jos vähänkin katson vasemmalla silmällä, mutta alikorjauksella silmät pysyy suhteellisen hyvin lähes suorassa. Yritän olla murehtimatta, mutta kyllä se rupeaa ihan hirveästi edelleen harmittamaan, kun miettii, että menin kahdesti leikkaukseen, jotta saisin silmät kuntoon ja varsinkin just oikean silmän ja nyt kuitenkin oikea silmä on ihan ennallaan. Että miten se voikin pysyä noin tiukasti tuolla sivussa, ettei suoristu edes vähän, vaikka kahdesti leikataan! Vuosi sitten tähän aikaan olin kyllä ihan täpinöissäni ja jännitin leikkausta, joka oli 9.1.07.

Nyt alkoi onneksi uusi vuosi ja toivottavasti parempi kuin viime vuosi. Viime vuosi oli kyllä ihan rehellisesti mun tähänastisen elämän toiseksi kurjin vuosi. Siitäkin huolimatta, että siihen mahtui ihan kohtalaisesti kaikkee hyvääkin.

Toivottavasti sullakin on parempi vuosi, pääset leikkaukseen ja saat silmäsi kuntoon ja sen myötä myös muun elämäsi kuntoon, saat ystävät takaisin ja muutenkin menee mukavasti. Toivottavasti pääset silmien aiheuttamasta ahdistuksesta eroon. Vaikka mulla ei noissa leikauksissa niin hyvin käynyt, niin silmät ei kuitenkaan enää juurikaan ahdista, paitsi sitten sellaisia päivinä, jolloin tuntuu, että kaikki asiat on pielessä ja koko elämä ahdistaa. Mutta ehkä tänä vuonna mullakin on sellaisia päiviä vähemmän.

Lue lisää

Elikkäs ei ole vielä aikaa tullut kun kuulema tämän kaupungin sairaala ei ole hyväksynyt vielä maksusitoumusta. Nukutuksessa tehdään se leikaus.

Hirveää on vain odottaa joka päivä että josko se kirje nyt ilmestyisi postilaatikkoon. Ja kohta en enää voi siihen leikkaukseen mennä jos se pitkikittyy ensi kuukauden puolelle kun minulla alkaa työharjoittelu ja siitä ei voi jäädä pois.

Mitenkähän pitkään se sairasloma kestää suunilleen leikkauksen jälkeen tai siis tarkoitan että kuinka kauan menee siihen ettei silmä ole enää ihan punainen? Ja että ilkeäisi liikkua ihmisten ilmoilla..

Taitaa olla tuota ihmeellistä väsymystä liikkeellä. Mulla on nyt ollut pari viikkoa sellanen olo etten jaksa mitään normaalejakaan asioita tehdä, kotityöt ja kaikki tökkii. Nukkua voisin vaikka vuorokauden ympäri ja niin olen melkein tehnytkin. Menen nyt tarkistuttamaan veriarvot että missä mättää.

Toivottavasti sinä piristyt ja sitä myötä helpotaisi kaikki mahdolliset ongelmatkin niin silmien osalta kuin muutenkin. Mulle joskus joku lääkäri sanoi että vähintään 3kk pitää rautakuuria syödä ennen kuin se rupeaa vaikuttamaan ja palautuu normaaliksi veriarvot, mutten sitten tiedä miten yksilöllistä sekin on.

Nytten pitää yrittää ajatella positiivisesti ettei tuleva vuosi ainakaan paljon pahempi voisi olla kun mennyt oli :)

Hanzcu kirjoitti:

Elikkäs ei ole vielä aikaa tullut kun kuulema tämän kaupungin sairaala ei ole hyväksynyt vielä maksusitoumusta. Nukutuksessa tehdään se leikaus.

Hirveää on vain odottaa joka päivä että josko se kirje nyt ilmestyisi postilaatikkoon. Ja kohta en enää voi siihen leikkaukseen mennä jos se pitkikittyy ensi kuukauden puolelle kun minulla alkaa työharjoittelu ja siitä ei voi jäädä pois.

Mitenkähän pitkään se sairasloma kestää suunilleen leikkauksen jälkeen tai siis tarkoitan että kuinka kauan menee siihen ettei silmä ole enää ihan punainen? Ja että ilkeäisi liikkua ihmisten ilmoilla..

Taitaa olla tuota ihmeellistä väsymystä liikkeellä. Mulla on nyt ollut pari viikkoa sellanen olo etten jaksa mitään normaalejakaan asioita tehdä, kotityöt ja kaikki tökkii. Nukkua voisin vaikka vuorokauden ympäri ja niin olen melkein tehnytkin. Menen nyt tarkistuttamaan veriarvot että missä mättää.

Toivottavasti sinä piristyt ja sitä myötä helpotaisi kaikki mahdolliset ongelmatkin niin silmien osalta kuin muutenkin. Mulle joskus joku lääkäri sanoi että vähintään 3kk pitää rautakuuria syödä ennen kuin se rupeaa vaikuttamaan ja palautuu normaaliksi veriarvot, mutten sitten tiedä miten yksilöllistä sekin on.

Nytten pitää yrittää ajatella positiivisesti ettei tuleva vuosi ainakaan paljon pahempi voisi olla kun mennyt oli :)

Lue lisää

tarkalleen kuinka kauan meni, että silmä ei ollut enää punainen. Riippuu ihan siitä kuinka paljon leikataan ja mistä leikataan. Kun mun silmä leikattiin viimeksi tasan vuosi sitten, niin kaikki se punoitus jäi yläluomen alle. Lähinnä silmä oli vain reilusti turvoksissa ja sieltä luomen alta ihan verenpunainen, mutta se ei näkynyt päälle. Jatkoin opiskelua jo seuraavalla viikolla eli vajaan viikon kuluttua. Toisella kertaa leikattiin ulkosivusta ja silloin silmä oli kyllä pahasti punainen siitä sivusta ja näkyi päällepäin. Ja turvotusta oli ja tikit pisteli. Ulkonäön puolesta olisin kehdannut mennä töihin jo seuraavalla viikolla, mutta silmä vuoti niin paljon ja oli ihan sumea, joten olin vielä viikon sairaslomalla. Sairasloman kestohan riippuu ihan siitä miten leikataan ja millaisessa työssä on. Olen kuullut, että jotkut on sairaslomalla kuukaudenkin.

Joo, kyllähän sitä väsymystä on liikkeellä ja varsinkin tähän aikaan vuodesta. Mulla vaan ollut tämä jo alkukesästä saakka. Mutta kai se pitää uskoa, ettei ole mitään, jos ei mitään löydy. Kävin kyllä siinä kontrollikokeessa ja siinä oli vielä raudanpuutekin näkyvissä, joten pitää kai vaan syödä uusi rautakuuri heti perään. Eihän tästä kyllä pitkäkään aika ole kun söin rautaa yli puoli vuotta ja aluksi vieläpä kolminkertaisella annoksella, kun oli niin vaikea anemia keliakian seurauksena. Ärsyttää, vaan kun ei jaksa mitään ja voimat loppuu jo kun käy vähän koiran kanssa lenkillä.

Mutta tosiaan, eipä tästä vuodesta ainakaan huonompi tule kuin viime vuodesta, toivottavasti ja ehkä kohta taas pääsen kiinni opiskeluunkin. Ja sitten tulee kevät ja päivät valostuu. Se tekee jo aika paljon.

Toivottavasti saat sen leikkausajan oikein pian. Tiedän kokemuksesta kuinka kurjaa on joutua odottamaan tosi pitkään.

Mä olen lähes unohtanut karsastavat silmäni ja pidän itseäni jopa ihan nättinä näin, mutta kyllä rupesi tänään harmittamaan äitin kommentti, vaikkei se mun omia silmiä koskenutkaan. Pääsin tänään pois kotiin sairaalasta ja isän toivomuksesta asun vielä viikon vanhempien luona, jotta isä voi vähän seurata sokeriarvojani. No, olin siinä sitten äidin kanssa syömässä ja katselin uusien missifinalistien kuvia lehdestä. Äiti päätti valita suosikkinsa ja katsoi kuvia. Ensimmäinen kommentti, jonka hän yhdestä missikandidaatista sanoi oli, että "silmät karsastaa, ei tule pärjäämään". Sitten se jatkoi vielä jotain siihen tyyliin, että on kyllä tosi missin näköinen tyttö, mutta kun silmät karsastaa, niin ei voi olla missi. En kyllä itse huomannut silmissä mitään vikaa, mutta äitin kommentti tuntui tosi kurjalta. Tuntui, etten minäkään nyt voi olla nätti kun mulla silmät karsastaa ja mulla karsastaa vielä ihan kunnolla. Ehkä mä nyt loukkaannuin ihan turhasta, en tiedä, kun muutenkin on aika huonot fiilikset nyt. Vuosi alkoi niin huonosti, että ihan pelottaa, mitä tässä vielä on edessä.

Ensi viikolla alkaa jo helmikuu, joten ehkä sitten oletkin jo saanut sen leikkausajan, muttet ole vain vielä ehtinyt siitä mitään kertomaan. Vaikka mulla vuosi alkoi huonosti, niin sulle kyllä toivon onnea leikkaukseen ja muutenkin elämään. Ja onneksi kevät on tulossa ja päivätkin pitenee koko ajan. Ehkä mä olen keväällä jo sopeutunut tähän sairauteen ja kaikkeen muuhunkin.

Tyttö82 kirjoitti:

Mä olen lähes unohtanut karsastavat silmäni ja pidän itseäni jopa ihan nättinä näin, mutta kyllä rupesi tänään harmittamaan äitin kommentti, vaikkei se mun omia silmiä koskenutkaan. Pääsin tänään pois kotiin sairaalasta ja isän toivomuksesta asun vielä viikon vanhempien luona, jotta isä voi vähän seurata sokeriarvojani. No, olin siinä sitten äidin kanssa syömässä ja katselin uusien missifinalistien kuvia lehdestä. Äiti päätti valita suosikkinsa ja katsoi kuvia. Ensimmäinen kommentti, jonka hän yhdestä missikandidaatista sanoi oli, että "silmät karsastaa, ei tule pärjäämään". Sitten se jatkoi vielä jotain siihen tyyliin, että on kyllä tosi missin näköinen tyttö, mutta kun silmät karsastaa, niin ei voi olla missi. En kyllä itse huomannut silmissä mitään vikaa, mutta äitin kommentti tuntui tosi kurjalta. Tuntui, etten minäkään nyt voi olla nätti kun mulla silmät karsastaa ja mulla karsastaa vielä ihan kunnolla. Ehkä mä nyt loukkaannuin ihan turhasta, en tiedä, kun muutenkin on aika huonot fiilikset nyt. Vuosi alkoi niin huonosti, että ihan pelottaa, mitä tässä vielä on edessä.

Ensi viikolla alkaa jo helmikuu, joten ehkä sitten oletkin jo saanut sen leikkausajan, muttet ole vain vielä ehtinyt siitä mitään kertomaan. Vaikka mulla vuosi alkoi huonosti, niin sulle kyllä toivon onnea leikkaukseen ja muutenkin elämään. Ja onneksi kevät on tulossa ja päivätkin pitenee koko ajan. Ehkä mä olen keväällä jo sopeutunut tähän sairauteen ja kaikkeen muuhunkin.

Lue lisää

kamalaa että sulla todettiin se diabetes, kaiken muun inhottavan lisäksi. oon huomannut että hyville ja kilteille ihmisille kasaantuu aina kaikki ongelmat ja että elämä menee sen takia sitten alamäkeä. Oon tosi pahoillani sun puolesta :( *halit*
Mun miehellä on keliakia, joka on todettu jo lapsena ja hänelläkin on siis suuri riski sairastua diabetekseen. Meillä siis molemmat syödään gluteiinitonta ruokaa kun en viitsi itselleni ruveta erikseen ruokia väsäämään.

En ole saanut vieläkään sitä aikaa, taitaavat tahallaan tässä kaupungissa kettuilla sen maksusitoumuksen kanssa. Varmaankin heitä ärsyttää kun menin toisen sairaalan pakeille. Alkaa tosiaankin tuntua etten pääse siihen leikkakseen ollenkaan. Kohta alkaa työharjoittelujaksokin joten sen aikana en edes voi emnnä mihinkään leikkaukseen. Eli ei ole paljoa kehumista minunkaan alkaneessa vuodessa.
Olin juuri eilen koulussa ja sain huomata miten ihmiset välttelevät keskustelemasta kanssani kun ovat huomanneet silmieni vian. Ei mikään kiva tunne.
Ei se sinun äitisi varmaan ole pahalla tarkoittanut siitä karsastuksesta sanoa, moni ei vain osaa ajatella sanomisiaan ja sitä kuinka pahalle se toisesta tuntuu. Minunkin aikana on moni tuttu sanonut esim tv:tä katsellessa että hyi mikä kierosilmä tuokin on ja sitten naurut päälle. Tulee ihan sellainen olo että tekee mieli vajota maan alle ja ei tiedä minne katsoisi.
Kirjoittelin tuossa äsken työhakemusta johon oli pakollisena laitettava valokuva itsestä. No yritin sitten ottaa puhelimella kuvaa itsestäni, mutten saanut yhtään sellaista jossa silmät olisi olleet suorassa, en sitten laittanut kuvaa ollenkaan. Inhottaa kun tämä asia pilaa elämää niin molella eri taholla.
Yritä sinä jaksaa nyt jotenkin, onneksi diabeteksen kanssa pystyy elämään suhteellisen normaalia elämää, eikä se näy päällepäin :) Ja sekin on hyvä että oireiden syy selvisi. Vaikka ei varmasti paljoa lohduta, mutta kyllä opit varmasti ajan kanssa suhtautumaan erilailla asiaan, kunhan itse vain tottuu siihen ensiksi. Voimia sulle ja ollaan yhteyksissä.

Hanzcu kirjoitti:

kamalaa että sulla todettiin se diabetes, kaiken muun inhottavan lisäksi. oon huomannut että hyville ja kilteille ihmisille kasaantuu aina kaikki ongelmat ja että elämä menee sen takia sitten alamäkeä. Oon tosi pahoillani sun puolesta :( *halit*
Mun miehellä on keliakia, joka on todettu jo lapsena ja hänelläkin on siis suuri riski sairastua diabetekseen. Meillä siis molemmat syödään gluteiinitonta ruokaa kun en viitsi itselleni ruveta erikseen ruokia väsäämään.

En ole saanut vieläkään sitä aikaa, taitaavat tahallaan tässä kaupungissa kettuilla sen maksusitoumuksen kanssa. Varmaankin heitä ärsyttää kun menin toisen sairaalan pakeille. Alkaa tosiaankin tuntua etten pääse siihen leikkakseen ollenkaan. Kohta alkaa työharjoittelujaksokin joten sen aikana en edes voi emnnä mihinkään leikkaukseen. Eli ei ole paljoa kehumista minunkaan alkaneessa vuodessa.
Olin juuri eilen koulussa ja sain huomata miten ihmiset välttelevät keskustelemasta kanssani kun ovat huomanneet silmieni vian. Ei mikään kiva tunne.
Ei se sinun äitisi varmaan ole pahalla tarkoittanut siitä karsastuksesta sanoa, moni ei vain osaa ajatella sanomisiaan ja sitä kuinka pahalle se toisesta tuntuu. Minunkin aikana on moni tuttu sanonut esim tv:tä katsellessa että hyi mikä kierosilmä tuokin on ja sitten naurut päälle. Tulee ihan sellainen olo että tekee mieli vajota maan alle ja ei tiedä minne katsoisi.
Kirjoittelin tuossa äsken työhakemusta johon oli pakollisena laitettava valokuva itsestä. No yritin sitten ottaa puhelimella kuvaa itsestäni, mutten saanut yhtään sellaista jossa silmät olisi olleet suorassa, en sitten laittanut kuvaa ollenkaan. Inhottaa kun tämä asia pilaa elämää niin molella eri taholla.
Yritä sinä jaksaa nyt jotenkin, onneksi diabeteksen kanssa pystyy elämään suhteellisen normaalia elämää, eikä se näy päällepäin :) Ja sekin on hyvä että oireiden syy selvisi. Vaikka ei varmasti paljoa lohduta, mutta kyllä opit varmasti ajan kanssa suhtautumaan erilailla asiaan, kunhan itse vain tottuu siihen ensiksi. Voimia sulle ja ollaan yhteyksissä.

Lue lisää

sun puolesta. Tosi kurjaa, että luvataan, että leikkaus on tammikuussa, mutta sitten et kuitenkaan ole saanut edes leikkausaikaa vielä. Mä olen kirjoittanut omasta karsastuksestani ja leikkauksista (ja siinä ohessa kaikessa muustakin!) tänne tosi paljon (en tiedä oletko lukenut niitä aiempia viestiketjuja, mutta niitä taisi olla pari tosi pitkää), mutta luulen kuitenkin, että ei karsastus ole ollut mulle niin iso juttu kuin esimerkiksi sulle. Olenhan mä nyt kokenut pari tosi kovaa pettymystä ja on masentanut hirveesti ja itkenytkin olen näiden silmien takia ihan älyttömästi, mutta kuitenkin oon saanut olla ihan rauhassa kaikilta ikäviltä kommenteilta ja muilta. Kun kerrot, että sua vältellään tai tuijotetaan silmien takia ja kuinka se pilaa sun elämää ja vaikuttaa ihmissuhteisiin, töihin ja opiskeluun ym., niin tuntuu oikeasti, että mä olen tässä valittanut vähän turhasta. En ikinä olen kuullut yhtäkään ikävää sanaa mun karsastuksesta eikä mua muutenkaan ole kohdeltu kurjasti silmien takia. Jotkut on kyllä saattanut katsoa joskus pitkään, mutta mistä sitä tietää katsooko joku karsastavia silmiä vai ihan jotain muuta. Luulen, että mulle mun silmät on ollut paljon suurempi ongelma kuin ne oikeasti todellisuudessa onkaan. Oikeasti en voi edes kuvitella miltä susta tuntuu, vaikka samasta silmäongelmasta molemmat kärsitäänkin.

Jouluna sisko sai mut lopulta suostumaan valokuvaan. Se otti musta digikameralla muutaman kuvan ja näytti niistä pari parasta mullekin. Ainakin niissä kuvissa mun karsastusta ei edes huomannut, jos ei tarkoituksella ruvennut etsimään. Jotenkin mua silti aina vähän jännittää kuvien ottaminen ja katson niistä aina ensin miltä silmät näyttää.

Nyt en tosiaan hirveästi silmiä ajatellut, kun tuntuu, ettei päähän muuta mahdukaan kuin diabetes ja kaikki ruokaan, syömiseen, hiilihydraatteihin ja verensokeriin liittyvät asiat. Ihan ahdistaa. Pelkään, että saan vielä syömishäiriökin tästä jatkuvasta syömisten tarkkailusta ja laskemisesta! Ja tuntuu niin kurjalta, että vanhemmat ja kaikki muutkin tuntuu pitävän diabetesta ihan pikkujuttuna, että senkun vaan pistää insuliinia ja mittaa verensokeria välillä, mutta kun se ei ole sitä ja oikeasti musta tuntuu ihan älyttömän raskaalta ajatella, että tämä ei pääty koskaan, vaan joudun jatkamaan tämmöistä elämää koko loppuelämäni. Tämän viikon olen ollut tosi tarkkana ja sen takia verensokerit onkin ihanteelliset, kun lääkäri niitä huomenna kontrollissa katsoo, mutta olen jo nyt 2 viikkoa sairastettua aivan väsynyt tähän ja kuitenkin pitäisi jaksaa jatkaa koko loppuelämä tosi tarkkana, jotten saisi kaikkia kurjia komplikaatioita.

Kyllä mä nyt olen aika pessimistinen ja ajattelen, että nyt kun mulla on jo keliakia ja tyypin 1 diabetes, niin varmasti saan riesakseni vielä muitakin autoimmuunitauteja. Kyllähän mä olen sairaskertomuksia kirjoittaessani huomannut, kuinka niitä joillekin potilaille on kertynyt isokin joukko. Kun olen vielä sen verran nuori ja nainen (naisillä riski sairastua autoimmuunitauteihin on suurempi kuin miehillä), niin todennäköisesti ehdin tässä elämän varrella kerätä näitä sairauksia lisääkin. Olen jopa veikannut, että saan ihan ensimmäiseksi kilpirauhasen vajaatoiminnan ensi vuonna tai viimeistään seuraavana! Pitäisi ehkä yrittää suhtautua vähän positiivisemmin elämään, mutta tällä hetkellä en vaan pysty.

Karsastus ja karsastusleikkaushan oli tämän viestiketjun aihe, mutta aina mä suistun ihan sivuraiteille siitä aiheesta ja kirjoitan nytkin diabeteksesta, vaikka sitäkin varten täällä on ihan oma palsta. En ole kyllä ihan varma, että onko tämä Suomi24-keskustelupalsta (varsinkaan näkö-palsta!) oikea paikka purkaa omien ogelmien aiheuttamaa pahaa oloa. Mutta vaikutat niin mukavalta, että väkisinkin tulee kirjoitettua vähän enemmänkin kuin oli tarkoitus! Erittäin pajon voimia myös sulle ja jaksamista silmäongelmien kanssa ja muutenkin

Tyttö82 kirjoitti:

sun puolesta. Tosi kurjaa, että luvataan, että leikkaus on tammikuussa, mutta sitten et kuitenkaan ole saanut edes leikkausaikaa vielä. Mä olen kirjoittanut omasta karsastuksestani ja leikkauksista (ja siinä ohessa kaikessa muustakin!) tänne tosi paljon (en tiedä oletko lukenut niitä aiempia viestiketjuja, mutta niitä taisi olla pari tosi pitkää), mutta luulen kuitenkin, että ei karsastus ole ollut mulle niin iso juttu kuin esimerkiksi sulle. Olenhan mä nyt kokenut pari tosi kovaa pettymystä ja on masentanut hirveesti ja itkenytkin olen näiden silmien takia ihan älyttömästi, mutta kuitenkin oon saanut olla ihan rauhassa kaikilta ikäviltä kommenteilta ja muilta. Kun kerrot, että sua vältellään tai tuijotetaan silmien takia ja kuinka se pilaa sun elämää ja vaikuttaa ihmissuhteisiin, töihin ja opiskeluun ym., niin tuntuu oikeasti, että mä olen tässä valittanut vähän turhasta. En ikinä olen kuullut yhtäkään ikävää sanaa mun karsastuksesta eikä mua muutenkaan ole kohdeltu kurjasti silmien takia. Jotkut on kyllä saattanut katsoa joskus pitkään, mutta mistä sitä tietää katsooko joku karsastavia silmiä vai ihan jotain muuta. Luulen, että mulle mun silmät on ollut paljon suurempi ongelma kuin ne oikeasti todellisuudessa onkaan. Oikeasti en voi edes kuvitella miltä susta tuntuu, vaikka samasta silmäongelmasta molemmat kärsitäänkin.

Jouluna sisko sai mut lopulta suostumaan valokuvaan. Se otti musta digikameralla muutaman kuvan ja näytti niistä pari parasta mullekin. Ainakin niissä kuvissa mun karsastusta ei edes huomannut, jos ei tarkoituksella ruvennut etsimään. Jotenkin mua silti aina vähän jännittää kuvien ottaminen ja katson niistä aina ensin miltä silmät näyttää.

Nyt en tosiaan hirveästi silmiä ajatellut, kun tuntuu, ettei päähän muuta mahdukaan kuin diabetes ja kaikki ruokaan, syömiseen, hiilihydraatteihin ja verensokeriin liittyvät asiat. Ihan ahdistaa. Pelkään, että saan vielä syömishäiriökin tästä jatkuvasta syömisten tarkkailusta ja laskemisesta! Ja tuntuu niin kurjalta, että vanhemmat ja kaikki muutkin tuntuu pitävän diabetesta ihan pikkujuttuna, että senkun vaan pistää insuliinia ja mittaa verensokeria välillä, mutta kun se ei ole sitä ja oikeasti musta tuntuu ihan älyttömän raskaalta ajatella, että tämä ei pääty koskaan, vaan joudun jatkamaan tämmöistä elämää koko loppuelämäni. Tämän viikon olen ollut tosi tarkkana ja sen takia verensokerit onkin ihanteelliset, kun lääkäri niitä huomenna kontrollissa katsoo, mutta olen jo nyt 2 viikkoa sairastettua aivan väsynyt tähän ja kuitenkin pitäisi jaksaa jatkaa koko loppuelämä tosi tarkkana, jotten saisi kaikkia kurjia komplikaatioita.

Kyllä mä nyt olen aika pessimistinen ja ajattelen, että nyt kun mulla on jo keliakia ja tyypin 1 diabetes, niin varmasti saan riesakseni vielä muitakin autoimmuunitauteja. Kyllähän mä olen sairaskertomuksia kirjoittaessani huomannut, kuinka niitä joillekin potilaille on kertynyt isokin joukko. Kun olen vielä sen verran nuori ja nainen (naisillä riski sairastua autoimmuunitauteihin on suurempi kuin miehillä), niin todennäköisesti ehdin tässä elämän varrella kerätä näitä sairauksia lisääkin. Olen jopa veikannut, että saan ihan ensimmäiseksi kilpirauhasen vajaatoiminnan ensi vuonna tai viimeistään seuraavana! Pitäisi ehkä yrittää suhtautua vähän positiivisemmin elämään, mutta tällä hetkellä en vaan pysty.

Karsastus ja karsastusleikkaushan oli tämän viestiketjun aihe, mutta aina mä suistun ihan sivuraiteille siitä aiheesta ja kirjoitan nytkin diabeteksesta, vaikka sitäkin varten täällä on ihan oma palsta. En ole kyllä ihan varma, että onko tämä Suomi24-keskustelupalsta (varsinkaan näkö-palsta!) oikea paikka purkaa omien ogelmien aiheuttamaa pahaa oloa. Mutta vaikutat niin mukavalta, että väkisinkin tulee kirjoitettua vähän enemmänkin kuin oli tarkoitus! Erittäin pajon voimia myös sulle ja jaksamista silmäongelmien kanssa ja muutenkin

Lue lisää

..sain sen ajan leikkaukseen!! :) *pomppii ilosta*
Elikkäs 27.2 pitää mennä sinne sairaalaan ja sit 28 pv ois itse leikkaus. Varmaankin tuolloin 27 pv tekeevät vielä viimehetken tutkimuksia. On ihan epätodellinen olo, ja kun eilen sain sen kirjen postissa niin itkuhan siinä tuli. Kun on ikänsä kärsinyt tästä ja nyt saa edes mahdollisuuden vähän parempaan. Hetken kun olin ilonkyyneleitä tihrustanut niin tuli hirmuinen pelko siitä että entä jos... kaikki meneekin ihan pieleen ja karsastus paheneekin tai sitten leikkaus ei paranna karsastusta ollenkaan ja joutuu taas pettymään. Pitäsi vaan koittaa olla positiivinen, yksin pelottaa jo eri kaupunkiin meno saati kun kyseessä on leikkaus. Kukaan ei siis tule sinne "henkiseksi tueksi" :( Ja kun asiasta kerroin miehellenikin niin ei sieltä mitään kommenttia tullut ja jotenkin kauhea olohan siitä sitten tuli kun ajattelin heti sitä että hän häpeää minua ja ei ilkeä tulla mukaani siksi edes sairaalaan jen jne. Mutta nämähän ovat vain minun omia kuvitelmia, pakostakin sitä rupeaa kaikkea miettimään kun kerran toinen ei suoraan mitään asiasta mainitse. Sitten soitin yhdelle tuttavalle joka tietää vain sen että menen leikkaukseen muttei että mitä multa leikataan. Tuntui että tämä kaverini oli enemmän hyvillään puolestani kun kukaan muu.. Mutta tärkeintä kai tässä on se mitä itse haluan. Tulee vaan liikaa ajateltua sitä mitä muut mahtavat ajatella. Ja kun ei ole ketään kenen kanssa ilon jakaisi..
Ainiin, soitin ja kysyin sen sairasloman pituuden niin kuulemma 3 viikkoa suunilleen olisi se. Eli siis olen sen ajan neljänseinän sisällä..

Ei minua ainakaan haittaa se että kirjottelet tänne palstalle muutakin kun vaan karsastukseen liittyviä juttuja :) enkä usko että ketään muutakaan, heh! Mukava vain on sun kuulumisia lukea, vaikkeivat ne hyviä aina olisikaan.
Mutta en minäkään osaa kuvitella sitä miltä susta tuntuu kun on kaksi syömiseen noinkin paljon liittyvää "sairautta"..varmasti on inhottavaa aina kytätä että mitä suuhunsa laittaa :/ Mutta me ollaankin vahvoja, eiks vaan?! ja ei anneta ittemme lannistua, kohta kevätkin jo kolkuttaa ovella! :)

Sulle myös jaksamista uusien "haasteiden" parissa :) Ilmotellaan!

Hanzcu kirjoitti:

..sain sen ajan leikkaukseen!! :) *pomppii ilosta*
Elikkäs 27.2 pitää mennä sinne sairaalaan ja sit 28 pv ois itse leikkaus. Varmaankin tuolloin 27 pv tekeevät vielä viimehetken tutkimuksia. On ihan epätodellinen olo, ja kun eilen sain sen kirjen postissa niin itkuhan siinä tuli. Kun on ikänsä kärsinyt tästä ja nyt saa edes mahdollisuuden vähän parempaan. Hetken kun olin ilonkyyneleitä tihrustanut niin tuli hirmuinen pelko siitä että entä jos... kaikki meneekin ihan pieleen ja karsastus paheneekin tai sitten leikkaus ei paranna karsastusta ollenkaan ja joutuu taas pettymään. Pitäsi vaan koittaa olla positiivinen, yksin pelottaa jo eri kaupunkiin meno saati kun kyseessä on leikkaus. Kukaan ei siis tule sinne "henkiseksi tueksi" :( Ja kun asiasta kerroin miehellenikin niin ei sieltä mitään kommenttia tullut ja jotenkin kauhea olohan siitä sitten tuli kun ajattelin heti sitä että hän häpeää minua ja ei ilkeä tulla mukaani siksi edes sairaalaan jen jne. Mutta nämähän ovat vain minun omia kuvitelmia, pakostakin sitä rupeaa kaikkea miettimään kun kerran toinen ei suoraan mitään asiasta mainitse. Sitten soitin yhdelle tuttavalle joka tietää vain sen että menen leikkaukseen muttei että mitä multa leikataan. Tuntui että tämä kaverini oli enemmän hyvillään puolestani kun kukaan muu.. Mutta tärkeintä kai tässä on se mitä itse haluan. Tulee vaan liikaa ajateltua sitä mitä muut mahtavat ajatella. Ja kun ei ole ketään kenen kanssa ilon jakaisi..
Ainiin, soitin ja kysyin sen sairasloman pituuden niin kuulemma 3 viikkoa suunilleen olisi se. Eli siis olen sen ajan neljänseinän sisällä..

Ei minua ainakaan haittaa se että kirjottelet tänne palstalle muutakin kun vaan karsastukseen liittyviä juttuja :) enkä usko että ketään muutakaan, heh! Mukava vain on sun kuulumisia lukea, vaikkeivat ne hyviä aina olisikaan.
Mutta en minäkään osaa kuvitella sitä miltä susta tuntuu kun on kaksi syömiseen noinkin paljon liittyvää "sairautta"..varmasti on inhottavaa aina kytätä että mitä suuhunsa laittaa :/ Mutta me ollaankin vahvoja, eiks vaan?! ja ei anneta ittemme lannistua, kohta kevätkin jo kolkuttaa ovella! :)

Sulle myös jaksamista uusien "haasteiden" parissa :) Ilmotellaan!

Lue lisää

Juu nyt leikkaus on sit ohi eikä se onnistunut ihanniin kui piti, eli silmä karsastaa edelleen aika pahasti. Korjausleikkaus tehdään joskus jos sitä haluan mutta en saa luultavasti siihen maksusitoumusta eli hinta on sitten sama kuin yksityisellä ja varaa minulla moiseen ei ole.
Alunperin tarkoitus oli että olisivat leikanneet kahta lihasta mutta leikkasivatkin sitten vain yhtä jotta vältyttäisiin ylikorjaukselta.
Silmä on tosi kipeä, eilen pääsin pois sairaalasta ja olin siis siellä kaksi yötä. Nukutus ym lääkkeet tekivät olon ihan kauheaksi joten en siksi päässyt leikkauspäivänä pois.
Harmittaa vain kun tätä odotin monta kk ja rahatkin menivät hukkaan. Kontrollikäynti ois toukokuussa ja silloin päätetään myös siitä mahdollisesta korjausleikkauksesta. Saattaa olla ika paljon virheitä tässä nyt kun en oikein voi pitää silmiä auki ja side on toisessa silmässä. Mutta ajattelin vain kertoa kuulumiset. Nyt painun takasin makailemaan kun en oikein muutakaan pysty tekemään.
Aika paha pettymys vain vaikka tavallaan osasinkin varautua tähän.Ottaen huomioon aikaisemman huonon tuuruni kaikissa asioissa.

Hanzcu kirjoitti:

Juu nyt leikkaus on sit ohi eikä se onnistunut ihanniin kui piti, eli silmä karsastaa edelleen aika pahasti. Korjausleikkaus tehdään joskus jos sitä haluan mutta en saa luultavasti siihen maksusitoumusta eli hinta on sitten sama kuin yksityisellä ja varaa minulla moiseen ei ole.
Alunperin tarkoitus oli että olisivat leikanneet kahta lihasta mutta leikkasivatkin sitten vain yhtä jotta vältyttäisiin ylikorjaukselta.
Silmä on tosi kipeä, eilen pääsin pois sairaalasta ja olin siis siellä kaksi yötä. Nukutus ym lääkkeet tekivät olon ihan kauheaksi joten en siksi päässyt leikkauspäivänä pois.
Harmittaa vain kun tätä odotin monta kk ja rahatkin menivät hukkaan. Kontrollikäynti ois toukokuussa ja silloin päätetään myös siitä mahdollisesta korjausleikkauksesta. Saattaa olla ika paljon virheitä tässä nyt kun en oikein voi pitää silmiä auki ja side on toisessa silmässä. Mutta ajattelin vain kertoa kuulumiset. Nyt painun takasin makailemaan kun en oikein muutakaan pysty tekemään.
Aika paha pettymys vain vaikka tavallaan osasinkin varautua tähän.Ottaen huomioon aikaisemman huonon tuuruni kaikissa asioissa.

Lue lisää

Hei! Lueskelin kiinnostuneena teidän kokemuksia karsastuksesta, Jäin miettimään itähän teille kuuluu? Itsellä ei ole karsastusta, mutta jotain häikkää silmissä kyllä on. Toivottavasti luette tätä vielä joskus :)