pitäisi piirtää!
Aina välillä täällä putkahtaa aloitus perheen sisäisestä työnjaosta.
Ajattelin mainita meille poikkeuksellisesta tilanteesta.
Vaimo aloittaa ruuan valmistuksen 10:n minuutin kuluttua!
En viitsi merkitä sitä tasku- enkä seinäkalenteriin koska tämä on todennäköisesti tämän vuoden ainoa kerta.
Aivan sopuisasti poistuin keittiöstäni.
Risti seinään
10
724
Vastaukset
vaimoasi. Olen sanonut, että en kadehdi muita ihmisiä kuin niitä, joilla on hyvä laulun ääni.
Mutta täytyy kadehtia kun joku on löytänyt näin erinomaisen miehen - liekö tottakaan!
Nimimerkkistäsi voisi päätellä vallan toista!
Ei minunkaan mieheni nälkään kuole, jos yksin kotiin jää, mutta ei tarvitse unta nähdä että laittaisi ruokaa kun olen kotona - muuten on ihan hyvä ja ahkera mies.- KristaTee
on hieman toisin päin. Tokihan mies osaa ja saakin ruokaa laittaa, mutta mieluiten teen sen itse. Ihan siivousnäkökulmasta. En liioittele yhtään kun sanon, että perunoiden ja kastikkeen tekemiseen häneltä kuluu 5 (viisi) kattilaa, 3 vispilää, 3 paistinpannua, 2 leikkuulautaa ja lähes kaikki lusikat ja muut tillpehöörit. Puhumattakaan kaikesta muusta sotkusta. Itse hän ei sotkujaan siivoa.
Aivan kelpo ruokaa hän laittaa, mutta kuitenkin ... näin, että mies hoitaa perheessä jokapäiväiset ruuanlaitot. Ei ole omassa tuttavapiirissäni tällaista sattunut.
Ei kai siinä mitään, mutta eri asia, jos vaimo ei halua laittaa ruokaa, tai on muuten passattavissa. Silloin se ei mene oikein.1964 mennessäni sveduihin eivät rahani riittäneet kuppilaruokaan vaan täytyi opetella tekemään itse.
Avioiduttuani 1969 vaimo valmisti ateriat, vaikka ei mikään talousihminen ollutkaan eikä pitänyt siitä.
Kun perhe rupesi kasvamaan ja elimme pelkästään minun tulojeni varassa, ostin lihat ruhoittain (halvempaa), lammas tai 1,5, mullin taka 1/4 tai vasikan puolikas.
Pilkoin itse jolloin paloitellessani jouduin miettimään käyttötarkoituksen ja todella kiinnostuin hommasta.
Siitä se nopeasti laajeni käsittämään koko tapahtumaketjun ostoksista suolistoon.
Tämä harrastus on minulle niin tärkeä ettei vaimo halua häiritä sitä.
Tämä järjestely tuntuu muutenkin sopivan hänelle.
Sai tarpeekseen niinä vuosina kun ruokki pesueen viikoilla, minun ollessani muualla.
Joten ei tähän sisälly mitään jaloa palvelu- tai miellyttämishenkeä vaan on vaan karu, molemmille sopiva käytäntö.- Fridanna
laiska-lasse kirjoitti:
1964 mennessäni sveduihin eivät rahani riittäneet kuppilaruokaan vaan täytyi opetella tekemään itse.
Avioiduttuani 1969 vaimo valmisti ateriat, vaikka ei mikään talousihminen ollutkaan eikä pitänyt siitä.
Kun perhe rupesi kasvamaan ja elimme pelkästään minun tulojeni varassa, ostin lihat ruhoittain (halvempaa), lammas tai 1,5, mullin taka 1/4 tai vasikan puolikas.
Pilkoin itse jolloin paloitellessani jouduin miettimään käyttötarkoituksen ja todella kiinnostuin hommasta.
Siitä se nopeasti laajeni käsittämään koko tapahtumaketjun ostoksista suolistoon.
Tämä harrastus on minulle niin tärkeä ettei vaimo halua häiritä sitä.
Tämä järjestely tuntuu muutenkin sopivan hänelle.
Sai tarpeekseen niinä vuosina kun ruokki pesueen viikoilla, minun ollessani muualla.
Joten ei tähän sisälly mitään jaloa palvelu- tai miellyttämishenkeä vaan on vaan karu, molemmille sopiva käytäntö.Isäni sanoi, kun jäi äidin kuoleman jälkeen yksin, että hän on koko ajan seisonut hellan vieressä kun äiti laittoi ruokaa. Ei hän kuitenkaan enää oppinut itse tekemään sen puolen vuoden aikana, jonka hän vielä eli. Meni kylän baariin syömään päivittäisen ruoka-annoksensa.
Kannattaako tosiaan välittää siitä tiskimäärästä, jos kuitenkin ruoka valmistuu. laiska-lasse kirjoitti:
1964 mennessäni sveduihin eivät rahani riittäneet kuppilaruokaan vaan täytyi opetella tekemään itse.
Avioiduttuani 1969 vaimo valmisti ateriat, vaikka ei mikään talousihminen ollutkaan eikä pitänyt siitä.
Kun perhe rupesi kasvamaan ja elimme pelkästään minun tulojeni varassa, ostin lihat ruhoittain (halvempaa), lammas tai 1,5, mullin taka 1/4 tai vasikan puolikas.
Pilkoin itse jolloin paloitellessani jouduin miettimään käyttötarkoituksen ja todella kiinnostuin hommasta.
Siitä se nopeasti laajeni käsittämään koko tapahtumaketjun ostoksista suolistoon.
Tämä harrastus on minulle niin tärkeä ettei vaimo halua häiritä sitä.
Tämä järjestely tuntuu muutenkin sopivan hänelle.
Sai tarpeekseen niinä vuosina kun ruokki pesueen viikoilla, minun ollessani muualla.
Joten ei tähän sisälly mitään jaloa palvelu- tai miellyttämishenkeä vaan on vaan karu, molemmille sopiva käytäntö.avata reseptipalstan näitä juttuja lukeville miehille.
Aloittaisit vaikka jostain helposta, ettei
heti menisi yrittämisen halut.
Omakin mieheni osaa tehdä tosi hyvää ruokaa,
vaikkei pidäkään kokkaamisesta.
Silloin tällöin kuitenkin voin istahtaa
valmiiseen pöytään.
Tuolla toisaalla on keskustelu kateudesta,
joka kuulemma on perisynti.
Noinkohan keittohalusi ja -taitosi saavat
lähimmäisesi tuntemaan kateuden pistoksen.Tamarix kirjoitti:
avata reseptipalstan näitä juttuja lukeville miehille.
Aloittaisit vaikka jostain helposta, ettei
heti menisi yrittämisen halut.
Omakin mieheni osaa tehdä tosi hyvää ruokaa,
vaikkei pidäkään kokkaamisesta.
Silloin tällöin kuitenkin voin istahtaa
valmiiseen pöytään.
Tuolla toisaalla on keskustelu kateudesta,
joka kuulemma on perisynti.
Noinkohan keittohalusi ja -taitosi saavat
lähimmäisesi tuntemaan kateuden pistoksen.Aina painotetaan raaka-aineiden laadun tärkeyttä.
Eikä turhaan.
Meillä markettiostokset ovat hieman ota tai jätä meininkiä.
Loma-asunnollamme oleillessamme olen onnistunut luomaan luottamukselliset suhteet muutamaan kauppahallin kauppiaaseen.
Harkitessani jotain valintaa saattaa kauppias kehoittaa valitsemaan jotain muuta.
Ne sitruunat ovat kuivia! Huomenna saan parempia melooneja. jne.
Lähilihakaupassa ei tälläistä tapahdu. Kaikki on laadukasta, paikalla paloiteltua ja valmistettua.
Raakamakkaroita tekevät tiskiin kysynnän mukaan.
Raakakypsää mullia on kyllä turha kysyä.
Muuten valikoima ja laatu ovat erinomaisia.
Samoin esivalmistelu.
Olen ihaillen seurannut ja yrittänyt oppia espanjalaisten mammojen vaatimuksista.
Lihaveitikat esivalmistelevat lihakset niin pitkälle kuin vain oma mielikuvitus riittää.
Itse olen edennyt esimerkiksi broilerin osalta: Brotsku neljään osaan. En ota kynsiä enkä päätä.
Saatan leikkauttaa kokonaisesta elukasta esimerkiksi rintafileet läpikuultavan ohuiksi (kääryleitä varten), loppu klassisesti ja ruodon otan mukaani keittoa varten.
Jne.
Kerran viikossa, aamuleivän haun yhteydessä, tuon vaimolle jotain leivoksen tössyröitä.
Kerran, pyytäessäni valikoimaa pieniä, kahden sokeripalan kokoisia makeita piirakkapaloja sanoi myyjä: En myy niitä sinulle. Ne ovat eilisiä. Tuoreita saan vasta klo 11 tienoilla.
Jne.
Tällä litanialla tahdon viestiä sen ettei kokkaus ole pelkkiä reseptejä.
Orjallisesti ohjeita noudattamalla saa kyllä jonkin tason takuutuloksen mutta se todella lähtee raaka-ainehankinnasta.
Kalojen ja äyriäisten suhteen olen tarkkana. Ostan ne suoraan satamasta tai kauppahallista, en marketista.
Sardiinit hankin aamuisin klo 8 - 9 välillä suoraan paateista, ilmaiseksi.
Auttelen alkuasukkaiden kanssa laituriintulossa ja pussitan itselleni kerta-annoksen kookkaita, kovia sardiineja jotka välittömästi jäitän.
Loppuhenkonen feministeille:
Arkkitehtuuri ja kokkaus vaativat luovaa ajattelua.
Kumassakaan ammattiryhmässä eivät naiset loista edustuksellaan huipulla.Tamarix kirjoitti:
avata reseptipalstan näitä juttuja lukeville miehille.
Aloittaisit vaikka jostain helposta, ettei
heti menisi yrittämisen halut.
Omakin mieheni osaa tehdä tosi hyvää ruokaa,
vaikkei pidäkään kokkaamisesta.
Silloin tällöin kuitenkin voin istahtaa
valmiiseen pöytään.
Tuolla toisaalla on keskustelu kateudesta,
joka kuulemma on perisynti.
Noinkohan keittohalusi ja -taitosi saavat
lähimmäisesi tuntemaan kateuden pistoksen.paremminkin vitsiksi koko kateuden, vaikka sanotaanhan ettei niin pientä, ettei totta toinen puoli.
En ainakaan myönnä olevani kateellinen ihminen!Tellastiina kirjoitti:
paremminkin vitsiksi koko kateuden, vaikka sanotaanhan ettei niin pientä, ettei totta toinen puoli.
En ainakaan myönnä olevani kateellinen ihminen!kai olekaan vakavasti otettavaa, vaikka joskus tulee heitellyksi mitä mieleen juolahtaa.
Kyllä meidän naisten on kuitenkin myönnettävä, ettei tuolla maailman huippukokkaajista oman sukupuolemme edustajia löydy. Miehet sen alan ovat täysin valloittaneet. Ja hyvä niin, onhan meillä omat vahvat puolemme, eikö?- Pääsky64
laiska-lasse kirjoitti:
Aina painotetaan raaka-aineiden laadun tärkeyttä.
Eikä turhaan.
Meillä markettiostokset ovat hieman ota tai jätä meininkiä.
Loma-asunnollamme oleillessamme olen onnistunut luomaan luottamukselliset suhteet muutamaan kauppahallin kauppiaaseen.
Harkitessani jotain valintaa saattaa kauppias kehoittaa valitsemaan jotain muuta.
Ne sitruunat ovat kuivia! Huomenna saan parempia melooneja. jne.
Lähilihakaupassa ei tälläistä tapahdu. Kaikki on laadukasta, paikalla paloiteltua ja valmistettua.
Raakamakkaroita tekevät tiskiin kysynnän mukaan.
Raakakypsää mullia on kyllä turha kysyä.
Muuten valikoima ja laatu ovat erinomaisia.
Samoin esivalmistelu.
Olen ihaillen seurannut ja yrittänyt oppia espanjalaisten mammojen vaatimuksista.
Lihaveitikat esivalmistelevat lihakset niin pitkälle kuin vain oma mielikuvitus riittää.
Itse olen edennyt esimerkiksi broilerin osalta: Brotsku neljään osaan. En ota kynsiä enkä päätä.
Saatan leikkauttaa kokonaisesta elukasta esimerkiksi rintafileet läpikuultavan ohuiksi (kääryleitä varten), loppu klassisesti ja ruodon otan mukaani keittoa varten.
Jne.
Kerran viikossa, aamuleivän haun yhteydessä, tuon vaimolle jotain leivoksen tössyröitä.
Kerran, pyytäessäni valikoimaa pieniä, kahden sokeripalan kokoisia makeita piirakkapaloja sanoi myyjä: En myy niitä sinulle. Ne ovat eilisiä. Tuoreita saan vasta klo 11 tienoilla.
Jne.
Tällä litanialla tahdon viestiä sen ettei kokkaus ole pelkkiä reseptejä.
Orjallisesti ohjeita noudattamalla saa kyllä jonkin tason takuutuloksen mutta se todella lähtee raaka-ainehankinnasta.
Kalojen ja äyriäisten suhteen olen tarkkana. Ostan ne suoraan satamasta tai kauppahallista, en marketista.
Sardiinit hankin aamuisin klo 8 - 9 välillä suoraan paateista, ilmaiseksi.
Auttelen alkuasukkaiden kanssa laituriintulossa ja pussitan itselleni kerta-annoksen kookkaita, kovia sardiineja jotka välittömästi jäitän.
Loppuhenkonen feministeille:
Arkkitehtuuri ja kokkaus vaativat luovaa ajattelua.
Kumassakaan ammattiryhmässä eivät naiset loista edustuksellaan huipulla.tekemään jos nuin paljon ruuanlaittoon aikaa sotkisi.Olen kyllä mielellään tekemässä jotain muuta.
Ei jaksa ajatella ruokaa muulloin kun syödessä.Anna miehelle vapaat kädet tehdä ruokaa.Joskus innostun tosissaan.Eilen jauhotin muikut ja paransin stressiä peiton alla.
Oli keittänyt perunat liian pehmeiksi ilman suolaa.Monesta muusta saa kärsiä kun ei itse tee ruokaa.
Pakaste kalakeitto on suosikki ja pinaattikeitto.
Itse yritän syödä lihaa mahdollisimman vähän.
Hillasopan keitin eilen ja huomenna aijomme mennä syömään amikseen siellä saa hyvän salaatin ja kaksi ruokaa edullisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.326787- 394202
- 183438
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1843420- 122427
- 302415
- 1631965
- 251962
- 311831
- 1051402