Bartholin rauhasen poisto kokemuksia?

Minulla tulehtui noin 10 kertaa ennenkuin leikattiin...Pääset jo leikkauspäivänä kotiin jos pieni rauhanen; itselläni ei ollut ja jouduin olemaan yön yli sairaalassa. Reilu viikko sairaslomaa ja on kipeä, mutta ihan hyvin pärjää kun ottaa särkylääkkeitä. Minulla isohko leikkaus joten pari viikkooa meni buranan voimalla. Itselläni haava tulehtui ja jouduin aloittamaan antibiootit ja ns.sulavat tikit eivät sulaneetkaan....Haava arka vielä kk leikkauksen jälkeenkin.
Itse toimenpide minulle tehtiin spinaalipuudutuksessa eli ei ollut kivuliasta, pienempiä poistavat paikallispuudutuksessakin. Vain puolet leikkauksista onnistuu niin ettei enää uusi.
Ikävä vaiva , itse toivon hartaasti ettei koskaan enää uusi! Leikkuuta ihmeessä nyt kun pääset, voi nimittäin tulehtua niin ettei mitkään antibiootit auta.

Itsellä meni niin syvälle, että leikkaus todella suuri operaatio. Haavaa hoidin asianmukaisesti, tuli krooninen tulehdus. Vieläkin vaivaa, ei enää minkäänlaista seksuaalista elämää. Leikkauksesta 3kk. Visvaa ym. tulee haavaumasta, tosi kiukuttava. Oma tuhero kuin pommin jäljiltä. En kyllä jalkojani kenellekään levittele! Toivottavasti sinulla sujuu paremmin. En kuulemma ole harvinainen tapaus.. Ikää 31v.

Minulla aika rauhasen poistoon tiedossa. Voiko leikkauksen tehdä kuukautisten aikana? Vai joutuuko aikaa siirtämään tietääkö kukaan ?

Kokemuksenne ovat pelottavaa luettavaa. minulla oli 2011 kesälllä iso kysta, joka punkteerattiin, noin 15 ml. Kesällä 2016 huomasin pienen patin häpyhuulessa, ja diag. oli tuo Bartholin rauhasen kysta. Se punkteerattiin 2017 huhtikuussa. Nyt jo uusinut, ja pelottaa minuakin mennä lääkäriin, koska edellisen punkteerauksen jälkeen lääkäri sanoi, että jos uusii, niin voidaan leikata. EIKÄ! En halua emätintäni "pilputtavan". Minulla on ihana mies ja hyvä parisuhde hänen kanssaan, seksi on aivan loistavaa, ja pelkkä ajatus 3 kk:tta kestävästä toipumisesta saa minut itkemään.
Lääkäriin on varmaankin parastaa hakeutua, koska mitä tapahtuu, jos tuota Bartholia ei leikata/punkteerata?

Kuinka suuri ko. rauhasen aiheuttama patti voi olla? Voiko sen sotkea virtsarakon laskeuman aiheuttamaan pullistumaan? Tiedän että on olemassa toinenkin rauhanen nk. ksenen rauhanen joka voi myös turvota, mistä erottaa?

Hei! Taas nostan tätä ketjua ylöspäin. Minulla on uusinut parin vuoden sisällä tämmöinen paise sisempiin häpyhuuliin, tulee aina hieman eri kohtaan ja välillä toiselle puolelle. Epäilen itse Bartholinin rauhasta. Nyt oli juuri yli viikon kestävä pirun kivulias viinirypäleen kokoinen paise, joka alkoi märkiä pari päivää sitten. Kipu hellitti heti kun se avautui itsekseen ja mätä valui ulos. Nam. Mutta olen menossa lääkäriin (vaikka tämä pahin meni nyt jo ohi, eli en tiedä pystyvätkö he tutkimaan mikä se on jos se ei ole enää akuutti), koska haluan saada varmuuden onko se Bartholin ja että kannattaako rauhaset poistaa.

Onko tuoreita kokemuksia rauhasen poistosta? Miten onnistui, onko enää vaivannut? Toipumisaika? Nukutetaanko siinä vai miten?

Toinen vaihtoehto on, että alan etsiä siihen hoitoa luonnollisista keinoista. Löysin jo kirjallisuutta, jossa jotain istumakylpyjä. Mutta olis ihan katastrofi jos tämmönen tulis vaikka työmatkan tai ulkonmaanmatkan aikana! Joku ratkaisu on löydettävä.
Kertokaas tuoreimpia kokemuksianne! Kiitos!

On helpottavaa kuulla muiden kokemuksia. Itseäni mietittää tämä poisto tai marsupialisaatio kovasti.
Itselläni siis oireilee kummankin puolen bartholi. toiseen laitettiin word katetri puoli vuotta sitten. itse operaatio oli kivuton mutta henkisesti raskasta 2 viikkoa 4 seinän sisällä kun oli vaikea liikkua. Luulin että helppottaisi. nyt toinen puoli oireilee. tyhjennettiin neulalla väliaikaisratkaisuna. tiedän että pian on taas jonkun operaation aika. huomaan että kumpikin puoli ei ole enää entisensä. itselläni rauhaset ärtyy vain seksin yhteydessä. olen seksuaalisesti aktiivinen ja parisuhteessa joten tämä masentaa mieltä aika paljon. olen 30v . Teen näitä istumakylpyjä säännöllisesti, eli teepuuöljyä laitan n.15tippaa vatiin jossa istun n. 15min. en ole huomannut mitään huomattavaa apua siitä. en myöskään haittaa.
jotain puhetta oli poistosta myös viimekäynnillä mut olen lukenut poistosta vain huonoa. että voi jäädä elinikäiset kivut ja kuivaksi. olisi kiva kuulla kokemuksista rauhasen poiston jälkeen?

Kiitos kokemustenne kertomisesta! Mä kirjotin ton 4.2. postauksen ja mulla on edelleen tuo sama patti. Vaikka se jo kerran tyhjeni, niin siihen jäi "kytemään" sellainen patti, joka on ollut nyt yhteensä kuukauden. Välillä on tuntunut, että se alkaa parantua ja pienentyä, mutta ei, sitten se tulee takaisin. Mutta ei oo nyt vielä (kopkop) paisunut niin isoksi ja kipeäksi, se on tommonen sormen pään kokonen... En millään haluaisi mennä lääkäriin! Se ei kauheesti motivoi, kun tietää, että parannuskeinoa ei ole. Antibiootitkaan kaiketi auta kun hetken ja sitten se voi jo uusia. Enkä haluaisi että sitä lähdetään ronkkimaan.

Mietin, voiko tämä liittyä jotenkin stressiin? Jotenkin ainakin mulla herkästi se tulee silloin, kun on jotain extra-paineita ja huolehdin niistä. Onko teillä ollut stressaavaa silloin, kun tuo rauhanen tulehtuu?

Kuinka kauan teillä saattaa kestää yhden rauhasen tulehdus? Meinaan, että onko tämä 4 viikkoa vielä "normaalia". Lääkäriin on iso kynnys, kun jos ei halua pulittaa yksityiselle, pitää mennä ensin tavalliselle lääkärille ja sitten se mahdollisesti laittaa eteenpäin - on rasittavaa!

Mulla nyt kolmas kerta kun kyseinen tulehtunut kunnolla. Nuori Lääkäri ei juurikaan tutkinut vaan kysymykseen (mikä vaivaa) kerroin oman näkemykseni. Penäsin leikkauksen perään, ei ottanut kuuleviin korviinsa. Tuumasi vaan että mahdetaanko tämmöisiä edes leikellä. Kahdet antibiootit sain niinkuin ennenkin. Ei mainittu särkylääkkeistä mitään. Kolmas päivä antibiootteja takana, kivut edelleen hirveät. Olen ottanut kyllä särkyyn 600 buran ja 1000 parasetamoli 2-3 kertaa päivässä. Maha myös kipeä ja huono olo koko ajan. Missään asennossa ei hyvä. Mulle myös aiemmilla kerroilla sanottiin että abiootti voi aloittaa vasta kun paise puhkeaa. Tästä mainitsin myös lääkärille joka heti torppasi että heti tietenkin täytyy aloittaa. Mietin että mahtaako tämä pitkittyminen nyt johtua tästä seikasta... Onko muilla kokemusta..

itsellä leikattiin eilen bartholin rauhasen kysta auki. eiollut kivulias sain kipulääkkeitä ja nukutettiin leikkauksen ajaksi.

Minulla leikattiin noin viikko sitten spinaalissa. Poistettiin kysta kokonaisena, oli yli 3 cm halkaisija. Meni patologille tutkittavaksi. Vielä ei voi istua, kaikki liikkuminen sattuu, kumartelu ei onnistu. Särkee. ja tikit nipistää pienessäkin asennonvaihdossa.
Vessassakäynnit haasteellisia. Särky-- ja tulehduskipulääkkettä menee. Vuotoa (samanlaista kuin kuukautisten aikaan) ollut tasaisesti koko ajan. Viikko saikkua mutta viikko tulee vielä lisää. Monta kertaa päivässä suihkuttelua.

Hei kerron omat kokemukset.
Minulla alkoi vasen puoli oirimaan 2017 esikoisen raskaus aikana puhkottiin monesti ja oli todella kivuliasta. Pahimmillaan turposi kananmunan kokoiseksi. Laitettiin treeni eli pieni letkun pätkä joka pitäisi auki että kaikki tulisi ulos ei apua. Synnytyksen jälkeen leikattiin auki ei ole oirinu enää. Kunnes 2019 joulukuussa rupesin odottamaan meidän toista oikea puoli rupesi oirimaan välillä tuli pieni patti joka tyhjeni itsekseen asialle ei tehty mitään kunnes puolitoista vuotta oirittuaan rauhanen turposi luumu kokoiseksi ja nosti lämmön 3 antibiootti kuuria jolloin pieneni yritettiin myös puhkasta mutta oli niin kipeä ettei onnistunut tärisin kivusta kun pistivät puudutusta ja yrittivät puhkaista päädyttiin koko rauhasen poistoon josta nyt 2 päivää. Kipuja ja verenvuotoa jonki verran. Banadoolia ja Buranaa ja antibiootti kuuri menossa. Minulla ei onnistunut spimaali puudutus 3 yrityksen jälkeen sanoin että nukuttakaa ja niin toimittiin. Leikkaava lääkäri käski hieroa leikkaus kohtaa ettei tule hermosärkyjä ja huuhtelua ja ilmakylpyä ja nämä auttanut.

Täälläkin kohtalotoveri 32v. Molemmat rauhaset on olleet ”tukossa” jo useita vuosia, mutta kertaakaan eivät ole toistaiseksi tulehtuneet (koputan puuta). Rauhaset täyttyvät seksissä tosi isoiksi ja pahin pingotus helpottaa yleensä itsekseen parissa päivässä, mutta koskaan ne eivät tyhjene kokonaan, vaan ovat silmin nähden isot patit koko ajan. En ole pyöräillyt vuosiin vaivan vuoksi, koska pelkään alueen ylimääräistä ärsytystä ja tulehdusta.

Juuri tänään gynekologi suositteli rauhasten poistoa ”hyvän sään aikana”, kun tulehdusta ei ole. Harkitsen siis leikkausta, mutta hirvittää kyllä, mitä poistosta voi seurata. En niinkään pelkää useiden viikkojen toipumisaikaa, jos leikkauksella voi muutoin aidosti parantaa elämänlaatua. En kuitenkaan haluaisi mennä ojasta allikkoon, jos leikkaus meneekin pieleen tai aiheuttaa tulehduskierteen tms. Tosi ikävä vaiva kyllä :(

Minulla Bartholin rauhanen turposi n. 3cm pitkäksi "makkaraksi" ja nosti päiväksi kuumetta. Pääsin gynekologille heti seuraavana päivänä ja hän passitti tarkistukseen Kuopion yliopistolliseen. Turvonnut rauhanen oli alkanut jo tyhjentyä, mutta siihen määrättiin antibiootti ja estrogeenihoitoja sekä ohjeita suojaavista voiteista. Neljän viikon päästä oli tarkastus, jossa tilanne todettiin hyväksi. Kuitenkin aika pian kipuoireita alkoi tulla lähinnä emättimen suualueelle. Gynekologi tarkasti tilanteen ja totesi paikkojen olevan ihan hyvän näköisessä kunnossa; hoitona IntraRosa, FuciCort, otsonoitu oliiviöljy ja sinkkivoide. Ne eivät ole kuitenkaan tuoneet pysyvää apua. Oireita tulee päivittäin useaan erään, vaikka niiden välillä on ihan hyvääkin oloa.
Itse epäilen, että kyseinen rauhanen "vihoittelisi" eritteillään edelleen ja aiheuttaisi kyseiset hyvin tuskallisetkin oireet.
Luin koko aikaisemman keskusteluketjun läpi ja siitä jäi vähän ristiriitainen kuva eli että hoito ei aina onnistu. Rauhasen poistoleikkauksellakaan homma ei näy kovin hyvin ratkeavan, kun voi tulla "haavaongelmia".
KIRJOITELKAApa tekin, joilla rauhasen poisto on onnistunut ja vaivat poistuneet, niin on helpompi päättää, pyytääkö poistoa omalla kohdallaan. KIITOS etukäteen!

Minä täällä lueskelen ketjua, koska minulla ensimmäisen kerran alkoi bartholin rauhanen oireilemaan. Paisua isoksi palloksi ja tulehtui. Menin gynelle ja sieltä mut passitettiin kotiin antibioottien kanssa. Pari päivää kotona olin ja rauhanen jatkoi paisumistaan. Menin sitten takaisin gynelle ja rauhanen puhkaistiin puudutuksessa ja katetri laitettiin. Minut passitettiin kotiin ja antibioottikuuria pidennettiin. Pari tuntia puhkomisen jälkeen tajusin, että vuodan paljon verta. Menin vessaan ja vedin housut kinttiin. Verta ryöppysi ihan desi kaupalla. Luonnollisesti menin paniikkiin. Koitin epätoivoisesti tyrehdyttää vuotoa itse. Siinä onnistumatta. Soittoa häkeen ja sieltä käskettiin menemään päivystykseen heti. Päivystyksessä vuotoa koitettiin tyrehdyttää. Ei tyrehtynyt, joten uusi puudutus ja tikkaushommiksi meni. Mulle jäi elinikäiset traumat tuosta ja nyt kun luen näitä leikkaus tarinoita niin lisää vain traumaa. Kuulemma hyyyyvin harvinainen komplikaatio minulla ja se sattui tietenkin minulle.. osastolle jouduin jäämään seurantaan hetkeksi. Nyt on sellainen olo, että antibiootit tulee korvista ulos ja toosa repeää hetkellä millä hyvänsä. Onneksi se katetrikin oli päättänyt tässä jupakassa tulla olus ja tikkaava lääkäri ei sitä takaisin enää voinut laittaa. Menetin kaiken kaikkiaan yli puoli litraa verta. Minulle sanottiin että tulehdus uusiutuu todennäköisesti pian uudestaan, kun rauhanen ei pääse nyt tyhjentymään. Siinä oli mun kauhutarina. Tosin huomautan, että minun tarina on harvinaislaatuinen ja jos jollain on rauhanen tulehtunut juuri nyt tätä lukiessa ja se joudutaan puhkomaan, niin ei et varmasti joudu sairaalahoitoon. Mulla oli vain suuri kauhallinen huonoa tuuria matkassa.

Olipa mukavaa että löytyi pitkä ketju aiheesta!

Oon haaveillut tästä leikkauksesta, mutta saatoin muuttaa mieleni. Vaikka jälleen kerran kystaa pukkaa ja alkaa olla kivuliasta, kysta on tosin vielä pieni mutta tiedän että kasvaa suuremmaksi. Kyllä sen verran on pelottavia teidän tarinat etten taida leikkaukseen hinkua... Tosi harmi teidän puolesta joilla on huonommin käynyt.

Kirjoitellanpa vanhaan keskusteluun omia kokemuksia..

Ensimmäisen kerran huomasin jotakin tähän liittyvää joskus 2015. Olin jo ”diagnosoinut” tämän itse ja menin yths-hoitajalle, joka ei löytänyt mitään ja päättelin vuosia jälkikäteen että tuolloin tilanne ei vielä ollut täysin päällä ja meni itsestään ohi (ei puhjennut kuitenkaan).

No 2019 taisi olla ensimmäinen lääkärikäynti tämän suhteen. Kauheassa kuumeessa ja kivuissa, käytännössä kävelykyvyttömänä menin lähinpään mehiläiseen (sain ajan siten suoraan). Avattiin, sattui niin paljon että en toivo pahimman vihamiehenikään saavan puudutuspiikkiä häpyhuuleen ikinä. No heillä ei ollut kunnon välineistöä (wordin katetria) joten sain sorbact nauhaa onkalon sisälle ja usean jölkitarkastuksen parin antibiootin kera.

No puoli vuotta tästä eteenpäin tunsin että ollaan kohta samassa pisteessä ja menin samalle lääkärille jo aiemmin. Sain tällö kertaa pelkät antibiootit ja niillä vaiva meni ohi.

Pari vuotta kelausta eteenpäin. Kevät 2022 ja tiesin taas mistä kyse. Tällä kertaa julkiselle, suoraan lähetteellä gynelle. Peruslääköri ei uskaltanut edes koskea kun huusin niin kovaa kivusta mutta eniten pelosta. Ymmärsi hyvin että en ole ensi kertaa liikkeellä. Gyne avasi, sain word katetrin joka putosi itsestään pois päivää ennen annettua katetrin poistopäivää.


Nyt syksyllä 2022 vaiva tullut KOLME KERTAA. Lääkäriä en ole enöä kaivannut, vaan suihkun jälkeen laitan alueen vierelle (ulompi häpyhuuli, yläreisi, väliliha) aloegeeliä joka sisältää taikapähkinää (witch hazel). Tällä olen saanut paiseen puhkeamaan itsestään viimeistään vuorokausi hoidon aloitusta. Se on helvettiä ennen kuin puhkeaa, mutta välittömästi puhkeamisen jälkeen tulee helpotus. Myös gyne antoi siunauksensa että ei tarvitse käydä siellä avaamassa tai näyttämässä, mikäli puhkeaa itsestään.


Tähän keskusteluun päädyin koska taas oli tilanne päällä. Mutta puhkesi itsestään tuolla hoidolla juuri kun olin alkamassa näpyttelemään.

Itselläni puolen vuoden sisällä rauhanen tulehtui 7 kertaa. Viidesti se puhkaistiin ja kahdesti se ehti puhjeta itsestään, kun sattui viikonlopulle. Rauhasen tulehdus eteni nopeasti ja puhkesi jo 2 vrk:n kuluttua. Aina kivulias ja kannanmunan kokoinen.

Huomasin yhden syyn, milloin tulehdus tuli eli jos sylkeä kulkeutui rauhasen, tulehdus oli varma! Jos käytin sylkeä liukasteena.. tulehdus. Jos otin suihin.. ja penistä ei huuhdeltu välillä, ennen aktia.. tulehdus! Liukuvoide ei aiheuttanut tulehdusta. SYLKI ON PAHASTA!

Poisto suoritettiin päiväkirurgiassa 3 vkoa sitten. Paranemista hidastanut ensimmäisen viikon leikkauksen jälkeinen stressireaktio, jolloin en saa nyt nukuttua ja elimistö oli koko viikon stressitilassa. Vasta energiahoito lopetti elimistön sisäisen tärinän ja sain nukuttua. Sitä vois kuvailla, et olet koko viikon pinkeenä , elimistö ei lopeta jännitystilaa ja olet kuin jänis valmis pakenemaan! Pää kieltää nukkumasta heti, kun meinaat vaipua uneen; älä nukuttua, et saa nukkua, älä nukuttua..!!!
Leikkaus kesti yli 2 tuntia ja lääkäri oli meinannut vaipua jo epätoivoon.. näin hän sanoi. Mutta hän teki TODELLA KIITETTÄVÄÄ TYÖTÄ. Rauhaskapseli oli lopulta saatu poistettua, (useiden puhkaisujen vuoksi arpeutunut) oli repeillyt poistettaessa. Rauhanen on poistettu. Verenvuotoa 100 ml ja verisuoni ommeltu Z-ompeleella. Rauhasen alua myös ommeltuna ja ihon haava ommeltu. Tikkejä kolmessa kerroksessa, joten hiukan kirraa!
Ihmettelin lääkärin sanoja, kun hän sanoi, että siitä tuli kaunis. Luettuani aiempia kommentteja ymmärsin, että välttämättä ulkoiset häpyhuulet eivät säilytä muotoansa leikkauksen jälkeen.
Kotiin sai lähteä saattajan kanssa n.4 h:n kuluttua. Mukaan sai parille päivää vahvat Särkylääkkeet, mutta en uskaltanut syödä niitä, kun ummetus oli yhdestäkin jo voimakas. Pierukaan ei tullut läpi. Otin Duphalacia 30 ml (aloitusannos) ja sitten oltiinkin ripulilla koko seuraava viikko. Kannatti olla vessan lähellä, kun söi ruokaa, tuli aika pian läpi.. Noin viikon kuluttua, stressireaktion helpottaessa, alkoi elimistökin normalisoitua. Mutta lopulta sain elämäni ensimmäisen kerran peräpukamat (ei onneksi pahat) Haasteita on riittänyt. Kuitupitoista ruokaa kannattaa syödä joka päivä ja välttää sokerisia herkkuja, jotka kovettaa vatsaa.
Haava ei ole tulehtunut. Söin samat kahdet antibiootit, joita olin saanut aiemminkin tulehduksen hoitoon. Tosi ahkera suihkuttelu joka kerta vessassa käynnin yhteydessä on tarpeen. Sairaslomalla olin 4 vrk, viikonloppu välissä ja jatko sairasloma 7 vrk. Nyt 19 vrk leikkauksesta, haava on parantunut, sulavat tikit kadonneet, mutta itse poistetun rauhasen alue kivulias. Normaalisti istuminen ei onnistu, pitää varoen laskeutua tuolille. Paine kasvaa myös seisoessa pidemmän aika ja voimistaa kipua. Ilman särkylääkkeitä todella hankala pärjätä (Burana 600 ja 800 sekä Panadol 1000mq). Koetan välttää niitä, kun elimistö vieläkin epävakaa (vatsa ja suolisto). Töissä olin viime viikon, mutta vain yksi ohjauspäivä ja muut etätöitä kotona tietokoneella, jolloin olen voinut vaihdella työskentelyasentojani vapaasti. Rauhasen alue vielä kosketusarka ja rakkauselämää ei voi vielä kuvitellakaan. Mut hei, TULEHDUSTA EI OLE OLLUT! Ja sitähän tällä haettiin. Ja lähtisinkö leikkaukseen uudelleen? Kyllä lähtisin, jos se kierre saatiin tällä katkaistua. Sen aika näyttää..! Toivottavasti tästä kirjoituksesta on jollekin hyötyä.

9.8.23 oma toimenpide
Tays Hatanpää, päiväkirurginen nukutuksessa

Kysta oli "lokeroinen" ja vaikea poistaa. Vuotoa oli 200ml ja sairaslomaa jouduttiin kirjoittamaan yht 3vko. Pari tikkiä oli antanut periksi ennen aikojaan, tämän takia piti aloittaa antib kuuri kun haava pääsi tulehtumaan.
Ei siitä helpoimmasta päästä...

Ekat 2vko huuhtelin haavaa aina vessassa käynnin jälkeen, pidin kylmää haava-alueen lähellä 3x/pv ja pikku hiljaa jätin kylmää pois ja vähensin huuhtelua 1-2x/pv. Kipulääkettä en ole käyttänyt juuri lainkaan, ekat 2 yötä oli sairaalasta saatu vahvempi tabu matkassa ja sitten jätin myös kirjatun buranan pois jo muutaman päivän päästä kun siitä ei ollut mitään apua.

Kesti joku pari viikkoa että pystyi istumaan vähän normaalimmin. Todella rauhallista olemista, hitaita liikkeitä ja hyyyvin varovaisesti istumista, kyljen kautta nousemista ym. Haava ja tikit kyllä muistutti että varovasti.
Vessassa käynti oli todella vaikeaa monta viikkoa. Ponnistaminen repi haavaa ja tikkejä, joten vatsantoimintaa kannattaa pyrkiä edistämään tehokkaasti alusta asti.

Nyt 3,5vko myöhemmin on vielä tikkejä jäljellä, joista soitan ja konsultoin 4vko kohdalla että kuinka kauan noiden sulaminen oikein kestää...
Liikuntaa pystyn aloittamaan aktiivisemmin vasta tällä viikolla, kuukausi toimenpiteestä. Tätä ennen lähinnä arkiliikkumista, kävelyä.

Seksiä en ole vielä harrastanut, koska tikkejä on edelleen jäljellä ja toimenpidealue arka, edelleen. Ihonalaista verikertymää on edelleen jäljellä, sulaa ja paranee hitaasti. Omalla kohdalla normaalia, todettiin jälkitarkastuksessa 1,5vko sitten.

Kannattaa varata aikaa ja kärsivällisyyttä jos Barthol ollut haastava. Oma oli puhkomisen ja katetroimisen jäljiltä jo arpeutunut ja muun muassa siksi vaikeampi poistaa.

Olen kieltämättä lukenut kauhuissani miten joitain on puhkottu jopa 10kertaa....ja mielestäni siinä vaiheessa mennään kyllä vastuuttomuuden puolelle jos toistuvaa tulehdusta ei hoideta asianmukaisesti aiemmin. Ei tuo vaiva ajan kanssa poistu ja puhkominen on vain tilapäinen apu. Arpeutuminen kiva bonari sitten lopulta kun rauhasta lähdetään poistamaan, niin kyllä ihmetyttää, että miten voi olla noin suuria eroja hoitolinjan suhteen.
Tsemppiä vaivasta kärsiville!

Olin leikkauksessa Tampereella viikko ja päivä sitten. Ab-kuurin aloitin 3pv ennen leikkausta ja kaikkiaan söin sitä 10vrk. Eilen jouduin menemään tayssiin erittäin vaikeiden kipujen vuoksi ja haavaa ei saanut kaksi eri lääkäriä/gynekologia edes puudutusten (suihke sekä voide) avulla tutkittua koska on toodella kipeä. Ennen poisto leikkausta leikkaava kirurgi sanoi kipujen jäävän saliin eikä pitäisi olla jälkikäteen kipuja kun ehkä tikkien kiristämisen verran mutta burana-panadol riittänee siihen. Heti herättyäni leikkauksesta tärisin ja itkin kivusta vaikka kipukynnykseni on suuri, lääkitsivät niin suonen kuin suun kautta. Kotiutuessa määräsivät kuitenkin panadolin tilalle panacodin joka ei myöskään auttanut. Nyt kävin tosiaan eilen tayssissa ja haava pahasti tulehtunut sekä turvonnut. Pohjustaen asiaa, kärsin bartholiniiteistä molemmin puolin 4-5v, marraskuun lopusta -23 vuodenvaihteeseen bartholiniitti uusiutui 5kertaa ja kaiken kaikkiaan tulehdus ollut yli KOLMEKYMMENTÄ kertaa ja se on jouduttu joka kerta avaamaan veitsellä. Kuten päätellä saattaa iho ja kudos on pahasti antaneet periksi ja arpikudosta on/oli. Kirurgi sanoi että komplikaatioista ja hankaluuksista huolimatta hän sai sen poistettua. Nyt tosin tayssissa ultraamalla näkyi 2,6x3,5cm kokoinen pallura sieltä taas. En tiedä mihin tämän kanssa vielä joutuu. Olo on tuskainen, turhautunut ja ahdistunut. En olisi ikinä suostunut poisto leikkaukseen jos olisin uskonut näitä kokemus kirjoituksia täällä netissä sekä tiennyt millaista helvettiä elämästäni tulee. En pysty edes ajattelemaan istumista, kävely sekä seisominen on tuskaa ja tulehduksen puoleisella kyljellä makuu ja selin makuu ei tule mieleenkään. Toivon että kaikki leikkausta miettivät tai operaatioon menevät eivät mene kyseiseen operaatioon. Vaikka minulla tulehdukset olivat erittäin kivuliaita ja pari kertaa tulehdus meni myös verenkiertoon ja jouduin olemaan sairaalassa tuskissa, olisi se silti tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin tämä. Nyt syön kolmatta eri antibioottia ja odottelen soittoa mikä otetun näytteen tulos on pureeko tämäkään antibiootti siihen. Kovat särkylääkkeet abn lisäksi menee 3krt päivä ja hengitellään tunti kerrallaan. Toivottavasti jokainen leikkaukseen menevä/pyrkivä lukee näitä kokemuksia ennen operaatiota ja peruu menonsa tai muuttaa mielipiteensä.