Palaako vaaka entiseen

Se sitten vielä kummastuttaakin, kun vaaka myös haluaa viettää oitä kanssani, sanoo että vieressäni on mahtava olla, tuntuu jopa niin hyvältä että ei haluaisi päästää irti..? Ja sitten tietysti romantikkona sydämeni alkaa juoksemaan aivan päinvastaiseen suuntaan kuin järki sanoo.

Ja se on myös ihan totta, kummastuttaa että jos on kerran niin ihana, niin miksi sitten pitää olla erossa... miksi ei voi sanoa suoraan mitä haluaa ja tahtoo, eikä vain miellyttää toista ja antaa toiselle hyvää mieltä, kun se kuitenkin on niin harhaan johtavaa.

Nyt vain mietin että miten meidän käy, sitten kun taas seison omilla jaloillani ja olen se hurmaava itsenäinen nainen johon rakastui. Tarvisin vain voimaa oikeesti lähteä eri suuntaan.!

ensimmäiseen... kirjoitti:

Se sitten vielä kummastuttaakin, kun vaaka myös haluaa viettää oitä kanssani, sanoo että vieressäni on mahtava olla, tuntuu jopa niin hyvältä että ei haluaisi päästää irti..? Ja sitten tietysti romantikkona sydämeni alkaa juoksemaan aivan päinvastaiseen suuntaan kuin järki sanoo.

Ja se on myös ihan totta, kummastuttaa että jos on kerran niin ihana, niin miksi sitten pitää olla erossa... miksi ei voi sanoa suoraan mitä haluaa ja tahtoo, eikä vain miellyttää toista ja antaa toiselle hyvää mieltä, kun se kuitenkin on niin harhaan johtavaa.

Nyt vain mietin että miten meidän käy, sitten kun taas seison omilla jaloillani ja olen se hurmaava itsenäinen nainen johon rakastui. Tarvisin vain voimaa oikeesti lähteä eri suuntaan.!

Lue lisää

kalat ja mies vaaka, niin tulee mieleen, että siinäpä kaksi tunteilijaa, kumpikin omansalainen :) Tämäkin voi selittää sitä, että ette ikäänkuin "lue" toisianne oikein. Vaaka on sellainen ilmankevyt tunteilija, eli siis enemmän haaveilija, ja kalat taas Tuntee isolla T:llä. Vaa'an ailahtelu voi olla kaloille liikaa - mitä mieltä itse olet?

apsu kirjoitti:

kalat ja mies vaaka, niin tulee mieleen, että siinäpä kaksi tunteilijaa, kumpikin omansalainen :) Tämäkin voi selittää sitä, että ette ikäänkuin "lue" toisianne oikein. Vaaka on sellainen ilmankevyt tunteilija, eli siis enemmän haaveilija, ja kalat taas Tuntee isolla T:llä. Vaa'an ailahtelu voi olla kaloille liikaa - mitä mieltä itse olet?

Lue lisää

Usein tuntuu että en täysin ymmärrä vaakani tarkoitusperiä, tai usein keskustelussa saatamme ymmärtää toisiamme aivan väärin. Varsinkin kun keskustellaan omista tunteista ja suhteesta. Tämä on todella ärsyttävää, koska huomaamme haluavamme samoja asioita ja omaamme samanlaiset arvot, mutta tuntuu että joudumme näkemään tuplasti muihin verrattuna vaivaa, että saamme sanat ja eleet toiselle ymmärrettäviksi. Tämä ei kuitenkaan vaivannut koko aikaa. Molemmat olemme vielä myös sellaisessa vaiheessa että "oma minä" on vähän hakusessa, mikä tekee kaikesta vielä sekavampaa...ja siksi onkin nyt eron tullen vielä vaikeampi lukea, että mitä hän vielä tuntee minua kohtaan.. ja liiallinen asioiden pohtiminen on minulle ominaista, mikä tuntuu joskus saavan pääni pyörälle.

Tämä mies myös usein jättää asioita sanomatta, ja odottaa ehhkä että osaisin jotenkin lukea häntä ja ajatuksiaan. Ikäänkuin käy asioita kovasti läpi omassa mielessään, mutta "unohtaa" kertoa niistä minulle.. Mutta silloin kun kemia toimii, olemme aivan loistava pari. Itse olen valmis yrittämään todella kovasti että pääsemme yhteisymmärrykseen, mutta pelkään että mies haluaa luovuttaa periaattella "turha yrittää, kun ei toimi, niin ei toimi"... eikä jaksa laittaa kaikkea peliin..

Onko sivuun väistyminen ja luovuttaminen vaa´alle helpompaa kuin alkaa itsekin taistella? hänellä on kyllä myös kovia kolauksia suhteista takanaan...

meni kirjoitti:

Usein tuntuu että en täysin ymmärrä vaakani tarkoitusperiä, tai usein keskustelussa saatamme ymmärtää toisiamme aivan väärin. Varsinkin kun keskustellaan omista tunteista ja suhteesta. Tämä on todella ärsyttävää, koska huomaamme haluavamme samoja asioita ja omaamme samanlaiset arvot, mutta tuntuu että joudumme näkemään tuplasti muihin verrattuna vaivaa, että saamme sanat ja eleet toiselle ymmärrettäviksi. Tämä ei kuitenkaan vaivannut koko aikaa. Molemmat olemme vielä myös sellaisessa vaiheessa että "oma minä" on vähän hakusessa, mikä tekee kaikesta vielä sekavampaa...ja siksi onkin nyt eron tullen vielä vaikeampi lukea, että mitä hän vielä tuntee minua kohtaan.. ja liiallinen asioiden pohtiminen on minulle ominaista, mikä tuntuu joskus saavan pääni pyörälle.

Tämä mies myös usein jättää asioita sanomatta, ja odottaa ehhkä että osaisin jotenkin lukea häntä ja ajatuksiaan. Ikäänkuin käy asioita kovasti läpi omassa mielessään, mutta "unohtaa" kertoa niistä minulle.. Mutta silloin kun kemia toimii, olemme aivan loistava pari. Itse olen valmis yrittämään todella kovasti että pääsemme yhteisymmärrykseen, mutta pelkään että mies haluaa luovuttaa periaattella "turha yrittää, kun ei toimi, niin ei toimi"... eikä jaksa laittaa kaikkea peliin..

Onko sivuun väistyminen ja luovuttaminen vaa´alle helpompaa kuin alkaa itsekin taistella? hänellä on kyllä myös kovia kolauksia suhteista takanaan...

Lue lisää

Olen itsekin seurustellut joskus vaakamiehen kanssa (olen neitsyt), ja kuulostaa kuvauksesi kovin tutulta.

Vaakamieheni jätti asioita sanomatta, ja tästä syystä hän vaikutti suorastaan epärehelliseltä ihmiseltä. Hänellä ei tuntunut olevan kykyä sitoutua oikein mihinkään. Yhtenä päivänä oltiin yhtä mieltä, ja toisena päivänä toista mieltä. Se, mitä kulloinkin vaakamiehen päässä tapahtui, oli minulle usein hyvin epäselvää, vaikka opinkin hänet tuntemaan varsin hyvin. Ja hän oli itsekin sitä mieltä, että tunnen hänet paremmin kuin kukaan toinen.

Sitten näistä vaakamiehen entisistä suhteista: Minun vaakamiehelläni kaikki entiset suhteet olivat päättyneet varsin lyhyeen. Niissä oli käynyt aina niin, että nainen oli lopulta pettänyt. Tämä ei suinkaan tarkoittanut, että vaakamies olisi ollut petetty uhri suhteessa, ei todellakaan; tilanne oli yleensä se, että vaakamies souti ja huopasi, ei osannut sanoa selvästu haluaako jatkaa vai ei, ja tällaisessa tilanteessa kenelle tahansa tulee mitta täyteen. Ymmärsin tämänkin asian vasta myöhemmin, siinä vaiheessa, kun vaakamieheni käytös muuttui ailahteluineen täysin käsittämättömäksi.

Tämä piirre on tyypillinen vaakamiehelle, ja sanotaankin, että vaakamies jää nuolemaan näppejään kaikissa eroissa juuri tämän päättämättömyytensä takia. En sitten tiedä, kokeeko hän itse suhteiden päättymisen "traagisena". Luulen, että hän vetäytyy pikemminkin omaan haavemaailmaansa ja alkaa haaveilla taas uudesta rakkaudesta.

tämä kaikki kirjoitti:

Olen itsekin seurustellut joskus vaakamiehen kanssa (olen neitsyt), ja kuulostaa kuvauksesi kovin tutulta.

Vaakamieheni jätti asioita sanomatta, ja tästä syystä hän vaikutti suorastaan epärehelliseltä ihmiseltä. Hänellä ei tuntunut olevan kykyä sitoutua oikein mihinkään. Yhtenä päivänä oltiin yhtä mieltä, ja toisena päivänä toista mieltä. Se, mitä kulloinkin vaakamiehen päässä tapahtui, oli minulle usein hyvin epäselvää, vaikka opinkin hänet tuntemaan varsin hyvin. Ja hän oli itsekin sitä mieltä, että tunnen hänet paremmin kuin kukaan toinen.

Sitten näistä vaakamiehen entisistä suhteista: Minun vaakamiehelläni kaikki entiset suhteet olivat päättyneet varsin lyhyeen. Niissä oli käynyt aina niin, että nainen oli lopulta pettänyt. Tämä ei suinkaan tarkoittanut, että vaakamies olisi ollut petetty uhri suhteessa, ei todellakaan; tilanne oli yleensä se, että vaakamies souti ja huopasi, ei osannut sanoa selvästu haluaako jatkaa vai ei, ja tällaisessa tilanteessa kenelle tahansa tulee mitta täyteen. Ymmärsin tämänkin asian vasta myöhemmin, siinä vaiheessa, kun vaakamieheni käytös muuttui ailahteluineen täysin käsittämättömäksi.

Tämä piirre on tyypillinen vaakamiehelle, ja sanotaankin, että vaakamies jää nuolemaan näppejään kaikissa eroissa juuri tämän päättämättömyytensä takia. En sitten tiedä, kokeeko hän itse suhteiden päättymisen "traagisena". Luulen, että hän vetäytyy pikemminkin omaan haavemaailmaansa ja alkaa haaveilla taas uudesta rakkaudesta.

Lue lisää

Minun vaakamieheni tapaili ennen tapaamistamme samantyyppisen naisen kanssa kuin sinä. Keskusteluihin kuului juuri nuo "olen ylpeä sinusta" ja vaakamies tuki naista elämässä eteenpäin. Nainen oli vähän ressukka( en nyt tarkoita, että sinä olisit) Suhde oli ilmeisesti on-off eli vaakanmies tapaili naista, mutta sitoutumismerkkejä ei osoittanut vuosien aikana.
Kun vaakamieheni tapasi minut sitoutui hän oitis. Mies sanoi minulle, että halusi naisen joka huolehtii hänestä eikä päinvastoin. Luulisin, että vaakamies haluavat elämänkumppaniksi naisen joka on vahva ja huolehtii myös vaa asta.

judee kirjoitti:

Minun vaakamieheni tapaili ennen tapaamistamme samantyyppisen naisen kanssa kuin sinä. Keskusteluihin kuului juuri nuo "olen ylpeä sinusta" ja vaakamies tuki naista elämässä eteenpäin. Nainen oli vähän ressukka( en nyt tarkoita, että sinä olisit) Suhde oli ilmeisesti on-off eli vaakanmies tapaili naista, mutta sitoutumismerkkejä ei osoittanut vuosien aikana.
Kun vaakamieheni tapasi minut sitoutui hän oitis. Mies sanoi minulle, että halusi naisen joka huolehtii hänestä eikä päinvastoin. Luulisin, että vaakamies haluavat elämänkumppaniksi naisen joka on vahva ja huolehtii myös vaa asta.

Lue lisää

Minä en ole ap., olit ehkä tarkoittanut tuon edellisen viestisi ap:lle, ja se tuli "vahingossa" minulle... tai tiedä häntä :)

Joka tapauksessa minulla on hyvin samanlainen kokemus kuin sinulla: Minun vaakamieheni seurusteli ennen minua naisen kanssa, joka oli myös tällainen "ressukka"; tämä nainen haikaili koko heidän suhteensa ajan entisen miehensä perään, oli masentunut ja itki jatkuvasti. Vaakamieheni saikin tästä jossain vaiheessa tarpeekseen, paapottuaan tätä naista tietenkin aikansa.

Minä oli toisenlainen nainen; vaakamieheni sanoi, että minä olen hänelle kuin äiti, turvallinen ja vakaa ihminen. En mitenkään tällaiseen rooliin tietoisesti pyrkinyt, mutta jokaisella meistä on tietenkin omansalaiset henkiset ja emotionaaliset tarpeet suhteessa, jotka sitten aiheuttavat näitä "roolijakoja" :)

Olin varmasti henisesti hyvin riippumattomana ihmisenä sitten lopulta myös liikaa vaa'an sietokyvylle. Kyllä vaakamieskin haluaa myös paapoa; vaakamiehillä on minusta taipumus muutenkin usein "ylireagoida" toisen ihmisen ongelmiin - he usein voivottelevat asioita sen sijaan, että näkisivät, että eihän tuo ihminen nyt tuohon kuole. Vaakojen ihmistuntemus ei ts. todellakaan ole maailman parhaita.

tämä kaikki kirjoitti:

Olen itsekin seurustellut joskus vaakamiehen kanssa (olen neitsyt), ja kuulostaa kuvauksesi kovin tutulta.

Vaakamieheni jätti asioita sanomatta, ja tästä syystä hän vaikutti suorastaan epärehelliseltä ihmiseltä. Hänellä ei tuntunut olevan kykyä sitoutua oikein mihinkään. Yhtenä päivänä oltiin yhtä mieltä, ja toisena päivänä toista mieltä. Se, mitä kulloinkin vaakamiehen päässä tapahtui, oli minulle usein hyvin epäselvää, vaikka opinkin hänet tuntemaan varsin hyvin. Ja hän oli itsekin sitä mieltä, että tunnen hänet paremmin kuin kukaan toinen.

Sitten näistä vaakamiehen entisistä suhteista: Minun vaakamiehelläni kaikki entiset suhteet olivat päättyneet varsin lyhyeen. Niissä oli käynyt aina niin, että nainen oli lopulta pettänyt. Tämä ei suinkaan tarkoittanut, että vaakamies olisi ollut petetty uhri suhteessa, ei todellakaan; tilanne oli yleensä se, että vaakamies souti ja huopasi, ei osannut sanoa selvästu haluaako jatkaa vai ei, ja tällaisessa tilanteessa kenelle tahansa tulee mitta täyteen. Ymmärsin tämänkin asian vasta myöhemmin, siinä vaiheessa, kun vaakamieheni käytös muuttui ailahteluineen täysin käsittämättömäksi.

Tämä piirre on tyypillinen vaakamiehelle, ja sanotaankin, että vaakamies jää nuolemaan näppejään kaikissa eroissa juuri tämän päättämättömyytensä takia. En sitten tiedä, kokeeko hän itse suhteiden päättymisen "traagisena". Luulen, että hän vetäytyy pikemminkin omaan haavemaailmaansa ja alkaa haaveilla taas uudesta rakkaudesta.

Lue lisää

Vaakamies on ikuinen haaveilija ja etsii todellakin koko elämänsä täydellistä kumppania rinnalleen. Olin vaakamiehelle äiti ja vaimo jonka olkapäähän oli hyvä nojata.
Tyttöystävä tai siis tyttöystävät kuuluivat tavallaan perheeseen koska soittelivat ja tekstailivat yökaudet.He saivat ehkä sen vähäisen romantiikan mikä näistä ihmisistä löytyy. Tunsin hänet läpikotaisin ja
vaistosin/tiesin asioista ilman että hän itse sanoi mitään. Lähdin neljä vuotta sitten vaikka tiesinkin että hän oli se oikea. Väsyin siihen kylmyyteen ja se vaa'an tyypillinen vapaudenkaipuu meni liian pitkälle. Jälkikäteen hän on kysynyt miksi en kieltänyt kulkemasta... vastasin: ei toista voi pakottaa, ei rakastamaan, eikä olemaan ja jos tuntuu siltä että onni odottaa muualla, on mentävä. Reilua antaa silloin toisellekkin mahdollisuus uuteen alkuun. Hän on edelleenkin yksin, minä en. Hän odottaa kaunista prinsessaa, minä sain prinssin jonka sydän on kultaa. Siitä olen iloinen ja elämä jatkuu. Minä myös, Neitsyt nainen....

tämä kaikki kirjoitti:

Olen itsekin seurustellut joskus vaakamiehen kanssa (olen neitsyt), ja kuulostaa kuvauksesi kovin tutulta.

Vaakamieheni jätti asioita sanomatta, ja tästä syystä hän vaikutti suorastaan epärehelliseltä ihmiseltä. Hänellä ei tuntunut olevan kykyä sitoutua oikein mihinkään. Yhtenä päivänä oltiin yhtä mieltä, ja toisena päivänä toista mieltä. Se, mitä kulloinkin vaakamiehen päässä tapahtui, oli minulle usein hyvin epäselvää, vaikka opinkin hänet tuntemaan varsin hyvin. Ja hän oli itsekin sitä mieltä, että tunnen hänet paremmin kuin kukaan toinen.

Sitten näistä vaakamiehen entisistä suhteista: Minun vaakamiehelläni kaikki entiset suhteet olivat päättyneet varsin lyhyeen. Niissä oli käynyt aina niin, että nainen oli lopulta pettänyt. Tämä ei suinkaan tarkoittanut, että vaakamies olisi ollut petetty uhri suhteessa, ei todellakaan; tilanne oli yleensä se, että vaakamies souti ja huopasi, ei osannut sanoa selvästu haluaako jatkaa vai ei, ja tällaisessa tilanteessa kenelle tahansa tulee mitta täyteen. Ymmärsin tämänkin asian vasta myöhemmin, siinä vaiheessa, kun vaakamieheni käytös muuttui ailahteluineen täysin käsittämättömäksi.

Tämä piirre on tyypillinen vaakamiehelle, ja sanotaankin, että vaakamies jää nuolemaan näppejään kaikissa eroissa juuri tämän päättämättömyytensä takia. En sitten tiedä, kokeeko hän itse suhteiden päättymisen "traagisena". Luulen, että hän vetäytyy pikemminkin omaan haavemaailmaansa ja alkaa haaveilla taas uudesta rakkaudesta.

Lue lisää

Kappas vaan, tämä herra on ihan samanlainen huopaaja. Itse olen hyvin voimakas ja vahva persoona, nyt vain sairauteni vuoksi heikommalla, kovasti nousemassa tosin.
Huomaan miten kova vapauden ja menemisen halu miehelläni on. Nyt meni jopa siihen että tuli kyyneleet ja paha olo, sanoi ikävöivänsä minua, mutta kuitenkin tiesin hänen olleen toisen naisen luona edellisenä yönä. Mutta auta armias jos joku muu mies tulee pyörimään ympärilleni, tulee hänelle kova hätä taas tulla vahvistamaan omia asemiaan. Ihan kuin uskoisi minun odottelevan ikuisesti ja sillä välin hurvittelee mihin tahtoo ja nauttii sinkkuudestaan.

tiedän että tähän leikkiin voin lähteä mukaan, ja jopa todella kääntämällä kelkkaani alkaa puhelin soimaan ja sitten ollaan taas (hetkellisesti) sillä kannalla että onkin hyvä olla yhdessä. Minulla sattuu olemaan sellainen tapaus joka ei vielä edes tiedä mitä haluaa naisen häneltä vaativan ja mitä itse tahtoo. Mutta itse tiedän että tahdon mieheni myös haluavan minua itseni ja vain itseni vuoksi, ei siksi että minussa olisi jotain saavutettavaa tai jotain hetkellistä turvaa. Tiedän että voisin ottaa ja ravistaa miehestä paljon irti(ja jopa vahvasti keskustelemalla vaikuttamaan hänen päätöksiinsä), mutta pikkuhiljaa luulen että jotain upeampaa vielä löydän, minulle rakkaus on kuitenkin tasavertaista ja molempien pitää saada ja osata antaa.

hän varmasti kulkee ja etsii juuri sitä oikeaa naista, ja varmasti joskus huomaakin että se oikea tuli ja meni, mutta huomaa sen vain siksi kun se on jo jotain menetettyä..

Katsellaan mitä elämä antaa, nyt jatkan vain niin että saan oman vahvuuteni kuntoon, sen jälkeen katsotaan jaksaako tuolle miehelle enää haastetta heittää.

alkuperäisen kirjottaja kirjoitti:

Kappas vaan, tämä herra on ihan samanlainen huopaaja. Itse olen hyvin voimakas ja vahva persoona, nyt vain sairauteni vuoksi heikommalla, kovasti nousemassa tosin.
Huomaan miten kova vapauden ja menemisen halu miehelläni on. Nyt meni jopa siihen että tuli kyyneleet ja paha olo, sanoi ikävöivänsä minua, mutta kuitenkin tiesin hänen olleen toisen naisen luona edellisenä yönä. Mutta auta armias jos joku muu mies tulee pyörimään ympärilleni, tulee hänelle kova hätä taas tulla vahvistamaan omia asemiaan. Ihan kuin uskoisi minun odottelevan ikuisesti ja sillä välin hurvittelee mihin tahtoo ja nauttii sinkkuudestaan.

tiedän että tähän leikkiin voin lähteä mukaan, ja jopa todella kääntämällä kelkkaani alkaa puhelin soimaan ja sitten ollaan taas (hetkellisesti) sillä kannalla että onkin hyvä olla yhdessä. Minulla sattuu olemaan sellainen tapaus joka ei vielä edes tiedä mitä haluaa naisen häneltä vaativan ja mitä itse tahtoo. Mutta itse tiedän että tahdon mieheni myös haluavan minua itseni ja vain itseni vuoksi, ei siksi että minussa olisi jotain saavutettavaa tai jotain hetkellistä turvaa. Tiedän että voisin ottaa ja ravistaa miehestä paljon irti(ja jopa vahvasti keskustelemalla vaikuttamaan hänen päätöksiinsä), mutta pikkuhiljaa luulen että jotain upeampaa vielä löydän, minulle rakkaus on kuitenkin tasavertaista ja molempien pitää saada ja osata antaa.

hän varmasti kulkee ja etsii juuri sitä oikeaa naista, ja varmasti joskus huomaakin että se oikea tuli ja meni, mutta huomaa sen vain siksi kun se on jo jotain menetettyä..

Katsellaan mitä elämä antaa, nyt jatkan vain niin että saan oman vahvuuteni kuntoon, sen jälkeen katsotaan jaksaako tuolle miehelle enää haastetta heittää.

Lue lisää

sulle! kuulostat mukavalle, mutta älä anna vaakamiehen pyörittää sinua miten sattuu vaan tee itse rajat selviksi, että miten sinua tulee kohdella. sen voi tehdä ihan ystävällisesti sanomalla, kyllä vaa'an luulisi kunnioittavan sellaista.

en itse oikein tykkää ihmisistä, jotka haluavat joko paapoa, tai olla paapottavana. olen samaa mieltä kanssasi (ja luulen, että myös useimmat vaa'at ovat), että on erittäin tärkeää (varsinkin pitemmän päälle), että parisuhde on tasa-arvoinen. molemmat tukevat toisiaan ja molemmat ovat välillä vahvoja ja heikkoja.. koska kaikki tätä ovat. en ymmärrä dominoivia ihmisiä, jotka kieltävät oman heikkoutensa täysin. kaikki me ollaan inhimillisiä ja vaaka arvostaa rehellisyyttä myös tunteissa.

judee kirjoitti:

Minun vaakamieheni tapaili ennen tapaamistamme samantyyppisen naisen kanssa kuin sinä. Keskusteluihin kuului juuri nuo "olen ylpeä sinusta" ja vaakamies tuki naista elämässä eteenpäin. Nainen oli vähän ressukka( en nyt tarkoita, että sinä olisit) Suhde oli ilmeisesti on-off eli vaakanmies tapaili naista, mutta sitoutumismerkkejä ei osoittanut vuosien aikana.
Kun vaakamieheni tapasi minut sitoutui hän oitis. Mies sanoi minulle, että halusi naisen joka huolehtii hänestä eikä päinvastoin. Luulisin, että vaakamies haluavat elämänkumppaniksi naisen joka on vahva ja huolehtii myös vaa asta.

Lue lisää

Päättämättömyydessään vaakamies tekee juuri sen, että ihastuu/rakastuu naiseen, joka on voimakastahtoinen. Huomaatko, että siinä hän siirtää vastuun sinulle. Mutta odotahan, kun suhde arkipäiväistyy vuosien varrella, hän tekee sinusta syyllisen pahaan oloonsa ja leikkii marttyyriä. Joten opeta häntä ottamaan itse vastuu tekemisistään, älä anna hänen sälyttää kaikkea vastuuta sinulle. Hänen täytyy oppia tekemään itse päätöksensä ja myös ottaa vastuu seurauksista. Ole hiukan itsekäs.

surkuhupaisaa tässä onkin että juuri se että kumpikaan ei tunnu tuntevan itseään, ei tiedä mitä haluaa ja mitä tarvitsee, on suurimpia syitä eroomme. Itse olen normaalisti vahva persoona, joka jaksaa tukea kumppaniaan. Mutta nyt ovat omatkin voimavarat lopussa, joten vaikea repiä siitä mitä ei riitä itsellekään... ja mitä vapauden kaipuuseen tulee, olen aikaisemmin eronnut suhteesta juuri sen takia että toinen "ripustautui" minuun.. Suhteen alussa pystyimmekin vaakani kanssa säilyttämään molempien vapauden tarpeet tasapainossa, mutta kun toinen kuppi keikahti, niin keikahti toinenkin.

Tavallaan haluaisin alkaa taistelemaan miehestä, mutta itse taas pidän siitä että antaa toisen tulla kun on tullakseen. kuitenkin olemme säilyttäneet lämpimät välit toisiimme, joten emme ainakaan katoa toistemme näköpiiristä.

Hieman vain mietityttääkin että kuinka paljon vaaka uskaltaisi lähteä suhteeseen uudelleen, jos ja kun ajan kuluessa saamme omaa elämäämme järjestykseen? Toinen mikä ihmetyttää on hänen ihmeellinen todistelunsa miten ihana ystävä olen, ja eron jälkeen jopa totesi meidän olevan enemmänkin.. ja sitten taas hetken kuluttua tuntuu että taas on toinen ääni kellossa. En ole millään tavalla ahdistellut häntä, antanut olla omissaan ja välillä taas juteltu suhteestamme ja välillä taas ollaan niin kuin muutkin läheiset ystävät. JOka tuntuu minustakin nyt juuri riittävälle...

MUtta pitäisikö vaa`alle jotenkin näyttää tunteitaan, vai luottaa siihen että niin kauan kun hän haluaa pysyä lähelläni,en ole menettämässä häntä täysin..?

alkup.kirjottaja kirjoitti:

surkuhupaisaa tässä onkin että juuri se että kumpikaan ei tunnu tuntevan itseään, ei tiedä mitä haluaa ja mitä tarvitsee, on suurimpia syitä eroomme. Itse olen normaalisti vahva persoona, joka jaksaa tukea kumppaniaan. Mutta nyt ovat omatkin voimavarat lopussa, joten vaikea repiä siitä mitä ei riitä itsellekään... ja mitä vapauden kaipuuseen tulee, olen aikaisemmin eronnut suhteesta juuri sen takia että toinen "ripustautui" minuun.. Suhteen alussa pystyimmekin vaakani kanssa säilyttämään molempien vapauden tarpeet tasapainossa, mutta kun toinen kuppi keikahti, niin keikahti toinenkin.

Tavallaan haluaisin alkaa taistelemaan miehestä, mutta itse taas pidän siitä että antaa toisen tulla kun on tullakseen. kuitenkin olemme säilyttäneet lämpimät välit toisiimme, joten emme ainakaan katoa toistemme näköpiiristä.

Hieman vain mietityttääkin että kuinka paljon vaaka uskaltaisi lähteä suhteeseen uudelleen, jos ja kun ajan kuluessa saamme omaa elämäämme järjestykseen? Toinen mikä ihmetyttää on hänen ihmeellinen todistelunsa miten ihana ystävä olen, ja eron jälkeen jopa totesi meidän olevan enemmänkin.. ja sitten taas hetken kuluttua tuntuu että taas on toinen ääni kellossa. En ole millään tavalla ahdistellut häntä, antanut olla omissaan ja välillä taas juteltu suhteestamme ja välillä taas ollaan niin kuin muutkin läheiset ystävät. JOka tuntuu minustakin nyt juuri riittävälle...

MUtta pitäisikö vaa`alle jotenkin näyttää tunteitaan, vai luottaa siihen että niin kauan kun hän haluaa pysyä lähelläni,en ole menettämässä häntä täysin..?

Lue lisää

Kehotan sinua unohtamaan tämän ihmisen hetkeksi. Älä näytä mitään tunteita häntä kohtaan kuin ihan vain ystävyyttä. Kerää itsesi, meditoi tms. tai keskity muuten vain omaan oloosi, sillä se perimmäinen onni lähtee vain omasta itsestä. Hanki omaa tekemistä, jokin uusi harrastus ts. hanki oma elämä! Lakkaa miettimästä ja vatvomasta koko suhdetta.

Katsotaan pari viikkoa, niin vaakamiehesi on kolkuttelemassa oveasi (kerro sitten kuinka kävi :)

ps. hauska juttu muuten että minunkin ex-suhde kariutui mieheni liialliseen mustasukkaisuuteen ja kiinni pitämiseen. siispä tiedän kuinka tärkeä oma vapaus on! ja toiselle pitää antaa sitä mitä itsekin haluaa.

kalaN kirjoitti:

Kehotan sinua unohtamaan tämän ihmisen hetkeksi. Älä näytä mitään tunteita häntä kohtaan kuin ihan vain ystävyyttä. Kerää itsesi, meditoi tms. tai keskity muuten vain omaan oloosi, sillä se perimmäinen onni lähtee vain omasta itsestä. Hanki omaa tekemistä, jokin uusi harrastus ts. hanki oma elämä! Lakkaa miettimästä ja vatvomasta koko suhdetta.

Katsotaan pari viikkoa, niin vaakamiehesi on kolkuttelemassa oveasi (kerro sitten kuinka kävi :)

ps. hauska juttu muuten että minunkin ex-suhde kariutui mieheni liialliseen mustasukkaisuuteen ja kiinni pitämiseen. siispä tiedän kuinka tärkeä oma vapaus on! ja toiselle pitää antaa sitä mitä itsekin haluaa.

Lue lisää

Juuri se on minulla ollut tavoitteena että mieheni haluaa omaa aikaa ja silloin myös itse saa keskittyä omaan minäänsä. Nyt vain kävi niin että joutuessani oman elämäni pohjalle, tulin ikäänkuin riippuvaiseksi toisesta.

Ja juuri sitä olen tehnyt, että saan asiat kuntoon omalta osaltani, toki ero tekee asioista vielä vaikeampaa.(Mutta kaiken teen vain itseni takia, en siksi että toinen kiinnostuisi taas. Nyt on vain oma minä tärkeää.) Ja olen täysin samaa mieltä että oikea onni lähtee vain itsestään sisältä, ja jos ei ole kahta täydellistä puolikasta, ei voi yhdessäkään muodostaa täydellistä kokonaisuutta.

Nyt oli entiseni alkanut puhumaan yhteiselle ystävälle, että miten tuntuukaan yksinäiselle, että kuitenkin kaipaakin sitä suhdetta, vaikka erotessamme sano tarvitsevansa yksin oloa (ja toisin sanoen sitä vapaana liitämistä). olemme olleet ilman yhteyttä jo muutaman viikon, ja nyt soitteli kuulumisia ja kun olemme tormänneet (yhteisiä kavereita, niin ei voi välttää) niin samanlaista ihmeellistä mustasukkaiseksi tekemistä on kuin silloin kun tavattiin... että pitää muka kertoa jostain naisesta tai kehua ystävääni, samalla tavalla kuin silloin kun olimme tavanneet ja aloimme vasta harkitsemaan seurustelua.

Ainoa asia mikä hämmentää, on se, että joskus on vaikea tietää mikä hänen puoleltaan on tosissaan sitä pelkkää ystävyyttä, ja milloin se taas on sitä jotain muuta... en kuvittele liikoja, yritän enemmänkin olla erittäin realisti ja itse tosissaan pitää sitä ystävä linjaa. se on myös minulle ainut asia mitä nyt haluan. kun oma olo on vielä sekava.

Mutta sanokaapa te, onko outoa piirrettä soitella heti perään ja kysyä olenko kunnossa jos kavereiltä on kuullut että on vaikka ollut kipeänä tai muuten jotain hätänä. On aivan kuin hän olisi siinä pitämässä minusta huolta, mutta ei kuitenkaan kerro mitään mitä pään sisällä liikkuu...

kalaN kirjoitti:

Kehotan sinua unohtamaan tämän ihmisen hetkeksi. Älä näytä mitään tunteita häntä kohtaan kuin ihan vain ystävyyttä. Kerää itsesi, meditoi tms. tai keskity muuten vain omaan oloosi, sillä se perimmäinen onni lähtee vain omasta itsestä. Hanki omaa tekemistä, jokin uusi harrastus ts. hanki oma elämä! Lakkaa miettimästä ja vatvomasta koko suhdetta.

Katsotaan pari viikkoa, niin vaakamiehesi on kolkuttelemassa oveasi (kerro sitten kuinka kävi :)

ps. hauska juttu muuten että minunkin ex-suhde kariutui mieheni liialliseen mustasukkaisuuteen ja kiinni pitämiseen. siispä tiedän kuinka tärkeä oma vapaus on! ja toiselle pitää antaa sitä mitä itsekin haluaa.

Lue lisää

Kesä on mennyt mukavasti, olen koonnut itseni aina vaan vahvemmaksi naiseksi, tosin opittavaa on joka päivä, mutta elämä hymyilee :)

Vaakamieheni onkin mukavasti ryypännyt koko kesän ja viilettänyt kukasta kukkaan. olemme pitäneet jatkuvasti yhteyttä, mutta ikäänkuin osat olisivat muuttuneet. Nyt minä olen ollut se joka tsemppaa häntä ja olen ollut tukena. Hän kertoo olevansa epävarma ja nyt avautuu monista asioista mitkä painoivat häntä JO suhteen aikana. Sanoi minun olevan sama nainen kuin mihin hän rakastui, ja sanoi jopa harmittelevansa eroa. En ole kuitenkaan sanonut mitään, tokaissut vaan että meillähän on koko elämä aikaa, ei tarvitse murehtia. KUmma kuitenkin, aina kun itse puhun jotain että miten onnellinen olin suhteessa, hän alkaa voivottelemaan että ei voida keskustella asiasta kun häntä alkaa niin harmittamaan. Ihmeellistä, hänen tunteistaanhan se pitäisi olla kiinni eikä minun.

Nyt sitten kertoi tavanneensa uuden naisen (en tiedä kuinka vakavaa kun ei puhunut mitään tunteista, tuntuu että siellä on nyt vaan hyvä majailla.) Ja tähän melkein samaan lauseeseen hän alkoi puhumaan siitä kuinka rakastunut olikaan minuun. Tätä sitten seurasi puolen tunnin halailu ja koskettelu, jonka jälkeen päätin kadota paikalta. Uusi nainenkin kävi vieressä piipahtamassa, mutta vaakamieheni ei puhunut hänelle sanaakaan, sai nainen vaitonaisesti itse hoitaa esittelyt... ihmeellistä eikö totta?

Hassua on, että välillä on paha mieli kun ajattelen jos he ovatkin erittäin rakastuneita ja tavallaan mies on "menetetty". mutta en itse halua vielä tehdä mitään näyttääkseni että välitän vieläkin enemmän kuin vain ystävänä. Välimme ovat kuitenkin todella hyvät tällä hetkellä, ja jotenkin tuntuu että mies on jopa avoimempi ystävänä. Ei tarvitse varmaan niin paljon stressata toisen tunteita sitten...