Saako nainen painaa yli 200kg?

Minun tulee ilmeisesti pyytää aina aloittaessani kirjoittamaan anteeksi kirjoitusvirheitäni, sillä tuolla aiemmin eräät ovat pahoittaneet mielensä kirjoitustaidottomuudesta(ni).

Joten: Anteeksi.

symp. kirjoitti:

Minun tulee ilmeisesti pyytää aina aloittaessani kirjoittamaan anteeksi kirjoitusvirheitäni, sillä tuolla aiemmin eräät ovat pahoittaneet mielensä kirjoitustaidottomuudesta(ni).

Joten: Anteeksi.

Lue lisää

olemalla kirjoittamatta tänne. Kommenttisi ovat sisällöllisestikin niin ala-arvoisia, että säästyisimmme monelta ärsytyksen hetkeltä.

-Kiitos!-

kirjoitusvirheet kirjoitti:

olemalla kirjoittamatta tänne. Kommenttisi ovat sisällöllisestikin niin ala-arvoisia, että säästyisimmme monelta ärsytyksen hetkeltä.

-Kiitos!-

Samat sanat sinullekin! Jos sinulla on otsaa arvostella ed.kirjoittajan tekstiä kai älyät myös itse pysyä täältä pois.

kirjoitusvirheet kirjoitti:

olemalla kirjoittamatta tänne. Kommenttisi ovat sisällöllisestikin niin ala-arvoisia, että säästyisimmme monelta ärsytyksen hetkeltä.

-Kiitos!-

että Suomessa asuu paljon ulkomaalaisia, joille kirjoittaminen on vaikeampaa, kuin puhuminen Suomen kielellä. Oletko ollut itse täydellisesti Suomea osaava aina? Tai miten käy, jos sinun pitäisi kirjoittaa jollain muulla kielellä. Täällä on mielestäni turha tuijottaa kirjoitusvirheisiin, koska niitä tulee aina ja kaikilla.
Minun mielestäni kuka vaan saa kirjoittaa miten virheellisesti tahansa, sillä yleensä asian sisällön kyllä ymmärtää virheistä huolimatta.

Joustavuutta hyvät ihmiset, sitä täällä tarvitaan, muuten loppuu kirjoittamiset.

Juuri, kun täällä alkaa olla asiallisiakin ketjuja, niin sitten joku tulee ja tuijottaa johonkin pieneen kirjotusvirheeseen.

Joten te kaikki pilkunviilaajat, ottakaa huomioon, että kirjoittaja voi olla ulkomaalainen, jolle kirjoittaminen tuottaa tuskaa ja jos oikein pahasti mollataan. Se tuo kyseiselle kirjoittajalle pahan mielen lisäksi pelon siitä, että missään ei voi kirjoittaa, kun pelkää saavansa aina samanlaista kommenttia.

kirjoitusvirheet kirjoitti:

olemalla kirjoittamatta tänne. Kommenttisi ovat sisällöllisestikin niin ala-arvoisia, että säästyisimmme monelta ärsytyksen hetkeltä.

-Kiitos!-

yllä lähellekään hänen tasoaan huumorintajussa ja elämänasenteessa.
Lisäksi hänen kirjoituksensa ovat hauskoja, ei tule tunnetta että kirjoittajalla ratkeaa verisuoni päästä millä hetkellä hyvänsä.
Sinusta saa valitettavasti sellaisen vaikutelman.

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Olin ihan varma, että siinä kun joku mies voi saada kunnollisia vastauksia, nainen saa vain loukkauksia. Sellaisia typeryyksiä kuin nuo kaksi ensimmäistä. Väärässä olin.

En tarvitse sääliä, sillä itsehän olen "tieni" valinnut. En myöskään syytä mitään tai ketään. Sekin on hyödytöntä. Päivä kerrallalaan, ei muuta voi.

Sen voin kertoa, miten salakavalasti paino voi nousta. Ei tietenkään yhdessä yössä, mutta jossain vaiheessa se vain rupeaa tuntumaan yhdentekevältä. Johonkin kilomäärään sitä jaksaa vahtia, mutta sitten se jotenkin karkaa käsistä.

En väitä olevani tilaani tyytyväinen. Miten voisin olla? Olen vain antanut periksi, enkä enää jaksa välittää. Elämäni pyörii melkein neljän seinän sisällä, mitä nyt lähikauppaan lyllerrän rollaattorin kanssa, enkä ole edes vanha.

Tuolla alempana oli kirjoitus, että jokaisesta löytyy jotain kaunista, mutta voin vakuuttaa, että näissä kiloissa ei todellakaan ole mitään kaunista. Jos joku näkisi nuoruudenkuvani, jossa olin hoikka ja nätti, se ei uskoisi, että kuvassa olen minä.

Jostain syystä tämä on minun elämääni ja minun on se elettävä sellaisena kuin olen. Olen yhdenlainen Norte Damen kellonsoittaja, samanlaisia katseita saan osakseni. Lapset sanovat kovalla äänellä mielipiteensä, mutta aikuiset ovat kohteliaita ainakin edessä päin.

Te, joilla paino ei ole vielä mahdottomissa lukemissa, älkää antako sen ainakaan nousta. Olen varma, että kukaan ei halua olla tällainen ihmisen irvikuva ja vielä itse sen aikaan saada.

!!!! kirjoitti:

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Olin ihan varma, että siinä kun joku mies voi saada kunnollisia vastauksia, nainen saa vain loukkauksia. Sellaisia typeryyksiä kuin nuo kaksi ensimmäistä. Väärässä olin.

En tarvitse sääliä, sillä itsehän olen "tieni" valinnut. En myöskään syytä mitään tai ketään. Sekin on hyödytöntä. Päivä kerrallalaan, ei muuta voi.

Sen voin kertoa, miten salakavalasti paino voi nousta. Ei tietenkään yhdessä yössä, mutta jossain vaiheessa se vain rupeaa tuntumaan yhdentekevältä. Johonkin kilomäärään sitä jaksaa vahtia, mutta sitten se jotenkin karkaa käsistä.

En väitä olevani tilaani tyytyväinen. Miten voisin olla? Olen vain antanut periksi, enkä enää jaksa välittää. Elämäni pyörii melkein neljän seinän sisällä, mitä nyt lähikauppaan lyllerrän rollaattorin kanssa, enkä ole edes vanha.

Tuolla alempana oli kirjoitus, että jokaisesta löytyy jotain kaunista, mutta voin vakuuttaa, että näissä kiloissa ei todellakaan ole mitään kaunista. Jos joku näkisi nuoruudenkuvani, jossa olin hoikka ja nätti, se ei uskoisi, että kuvassa olen minä.

Jostain syystä tämä on minun elämääni ja minun on se elettävä sellaisena kuin olen. Olen yhdenlainen Norte Damen kellonsoittaja, samanlaisia katseita saan osakseni. Lapset sanovat kovalla äänellä mielipiteensä, mutta aikuiset ovat kohteliaita ainakin edessä päin.

Te, joilla paino ei ole vielä mahdottomissa lukemissa, älkää antako sen ainakaan nousta. Olen varma, että kukaan ei halua olla tällainen ihmisen irvikuva ja vielä itse sen aikaan saada.

Lue lisää

Pyydän aidosti anteeksi typeryyttäni, sillä olen se typerys joka nuo kaksi aloituksen jälkeistä kirjoitti.

Paino ongelmaasi en suinkaan väheksy sillä ei minulla ole siihen varaa. Yritin vain hieman keventää tunnelmaa tuolla sutkautuksella jonka olen isältäni jo lapsena oppinut. Se todellakin koskee lehdistönvapautta kirjoittaa mistä asiasta tahansa, mutta isäni, joka oli lapsuudessani lihava sanoi usein, että Suomessa on painovapaus laki, kun joku hänen lihavuuttaan kommentoi.

Nyt olen itse yli 130 kiloinen ykköstyypin diabeetikko ja moniongelmainen muutoinkin.

Jos edelleen epäilet aitouttani pyydän sinua lukemaan nikillä sympaattinen ja myöhemmin symp. kirjoittamani asiat tuolta alempaa "piruuttani" aloituksesta.


Aidosti ja oikeasti Anteeksi.

!!!! kirjoitti:

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Olin ihan varma, että siinä kun joku mies voi saada kunnollisia vastauksia, nainen saa vain loukkauksia. Sellaisia typeryyksiä kuin nuo kaksi ensimmäistä. Väärässä olin.

En tarvitse sääliä, sillä itsehän olen "tieni" valinnut. En myöskään syytä mitään tai ketään. Sekin on hyödytöntä. Päivä kerrallalaan, ei muuta voi.

Sen voin kertoa, miten salakavalasti paino voi nousta. Ei tietenkään yhdessä yössä, mutta jossain vaiheessa se vain rupeaa tuntumaan yhdentekevältä. Johonkin kilomäärään sitä jaksaa vahtia, mutta sitten se jotenkin karkaa käsistä.

En väitä olevani tilaani tyytyväinen. Miten voisin olla? Olen vain antanut periksi, enkä enää jaksa välittää. Elämäni pyörii melkein neljän seinän sisällä, mitä nyt lähikauppaan lyllerrän rollaattorin kanssa, enkä ole edes vanha.

Tuolla alempana oli kirjoitus, että jokaisesta löytyy jotain kaunista, mutta voin vakuuttaa, että näissä kiloissa ei todellakaan ole mitään kaunista. Jos joku näkisi nuoruudenkuvani, jossa olin hoikka ja nätti, se ei uskoisi, että kuvassa olen minä.

Jostain syystä tämä on minun elämääni ja minun on se elettävä sellaisena kuin olen. Olen yhdenlainen Norte Damen kellonsoittaja, samanlaisia katseita saan osakseni. Lapset sanovat kovalla äänellä mielipiteensä, mutta aikuiset ovat kohteliaita ainakin edessä päin.

Te, joilla paino ei ole vielä mahdottomissa lukemissa, älkää antako sen ainakaan nousta. Olen varma, että kukaan ei halua olla tällainen ihmisen irvikuva ja vielä itse sen aikaan saada.

Lue lisää

Syitä, miksi paino alun perin alkaa nousta on monia. Ehkä lihominen on alkanut masennuksesta? Lihoessaan ihminen voi joutua oravanpyörään, jossa lihominen masentaa, masentuneena liikkuu vähemmän ja lohdutusta saa herkuista ja niin painoa tulee aina vaan enemmän. Kävikö sinulle niin?

Olet läskiesi vanki. Vertaus Notre Damen kellonsoittajaan oli karmaiseva, mutta varmasti tosi, jos elämäsi pyörii vain asuntosi ja lähikaupan välillä. Mutta älä luovuta vaan ota itsellesi se elämä, mikä sinulle kuuluu!! Vaikka läskisi eivät sinua kaunista, sisimmästäsi löytyy varmasti kaunista. Kaiva esiin se ja ulkoinenkin ja laihduta, vaikka se on raskasta ja vaikeaa.

Pyydä lääkäriltäsi lähetettä ravintoterapeutille, jos sinulla ei jo ole hänen neuvojaan. Diabeetikkona sinun on laihdutettava varovaisesti. Et voi ryhtyä paastolle, joka toisia auttaa pääsemään kevyemmän ruokavalion alkuun.

Älä osta kotiisi mitään lihottavia herkkuja, mutta syö monta kertaa päivässä, jotta et tunne nälkää. Jaa koko päivän kalorit 5-7 ateriaan päivässä. Niin ehkä teet nytkin, koska sairastat diabetesta. Laihduttajalle sopii erittäin hyvin diabeetikon ravintomalli. Syö kuitupitoista ruokaa. Onko sinulle Guarem-kuidut tuttuja? Jos ei, pyydä lääkäriltä niihin resepti. Käytän niitä itsekin verensokerin hallintaan, mutta päinvastaisesta syystä kuin sinä eli kärsin nopeasti laskevasta verensokerista.

Voitko kertoa, minkälainen ruokavaliosi on nykyisin? Makeat ja hiilihydraatit aiheuttavat riippuvuutta, mutta syötyäsi oikein viikon verran pääset riippuvuudesta.

Netistä voisit saada apua muýös esim. liittymällä keventäjiin. Painonvartijat ovat hyvä, mutta kallis vaihtoehto. Jos olet mukana kukauden ehdit siinä ajassa saada oleellisimmat ohjeet ja menetelmät painon hallintaan. Painonvartijoissa voi olla myös netin kautta. Ei siis tarvitse mennä ryhmäistuntoihin, jos ei halua. Ymmärsin, ettet vielä liiku muuta kuin kodin läheisyydessä.

Liikunnasta sinulle sopisi parhaiten uinti, koska silloin paino ei ole jalkojen päällä. Uimahallit ovat kohta kesälomalla, mutta maauimalat aukeavat. Ymmärrän, että sinne kaiken kansan pällisteltäväksi et mielelläsi mene, mutta ehkä aamun ensi tunteina tai illan viimeisenä paikalla olisi vähemmän yleisöä. Auttaisiko tummien lasien käyttö? Jos saisit ystävän mukaasi, ei tilanne ehkä olisi niin stressaava.

Minusta liikuntavirastolle kannattaisi tehdä aloitus järjestää oma hallivuoro sairaalloisen lihaville esim. heti sulkemisajan jälkeen. Tämä ehdotukseni ei tarkoita, että me vähän ylipainoiset tai normaalipainoiset emme haluaisi sinua ja kohtalotovereitasi uimahalleihin, mutta ajattelin sen olevan teille mukavampaa, kun ei tarvitse kuulla lasten kommentteja.

Jatketaan huomenna, menen nyt iltakävelylle.

Terveisin ^^^^

En pääse mahalaukun pienennysleikkaukseen, koska minulla on tämä ahmimishäiriö, eikä niitä tehdä sellaisille henkilöille. On siitä ollut puhetta lääkärin kanssa, mutta ei valitettavasti ole minulle vaihtoehto.

!!!! kirjoitti:

En pääse mahalaukun pienennysleikkaukseen, koska minulla on tämä ahmimishäiriö, eikä niitä tehdä sellaisille henkilöille. On siitä ollut puhetta lääkärin kanssa, mutta ei valitettavasti ole minulle vaihtoehto.

Lue lisää

sinulla. Toivon että selviät siitä ja saat pudotettua painoasi. Toivotan onnea painonpudotukseen.. Toivottavasti onnistut.

!!!! kirjoitti:

En pääse mahalaukun pienennysleikkaukseen, koska minulla on tämä ahmimishäiriö, eikä niitä tehdä sellaisille henkilöille. On siitä ollut puhetta lääkärin kanssa, mutta ei valitettavasti ole minulle vaihtoehto.

Lue lisää

Siis sulla on BED. Oleko päässyt psykologin tai psykiatrin puheille?
Pystytkö vielä liikkumaan suht normaalisti? Entä nukkuminen vai tarviitko lisähappea? Siis onko sulal uniapneaa?

!!!! kirjoitti:

En pääse mahalaukun pienennysleikkaukseen, koska minulla on tämä ahmimishäiriö, eikä niitä tehdä sellaisille henkilöille. On siitä ollut puhetta lääkärin kanssa, mutta ei valitettavasti ole minulle vaihtoehto.

Lue lisää

Eikö oikeastaan jokaisella, jonka paino kipuaa yli sadan ole ahmimishäiriö? Eihän ne kilot tule ilman hirveätä ahmimista.

Alkoholismillakaan ei pääse kovin korkeisiin lukemiin, vaikka sekin usein lihottaa keskivartaloa.

Itselläni on ollut ahmimishäiriö ja bulimia. Kuitenkaan paino ei noussu yli 65 kg. Nyt kun olen parantunut, niin paino on 75, mutta enää en rupea pelleilemään painon kanssa yhtään. Olen ja pysyn tässä, vaikka ulkonäkö ei ole kaunis.

!!!! kirjoitti:

En pääse mahalaukun pienennysleikkaukseen, koska minulla on tämä ahmimishäiriö, eikä niitä tehdä sellaisille henkilöille. On siitä ollut puhetta lääkärin kanssa, mutta ei valitettavasti ole minulle vaihtoehto.

Lue lisää

Miksi ihmeessä ei pääse mahalaukun pienennys -leikkauksen, jos on ahmimishäiriö??!! Näin maallikosta se kuulostaa ihan oudolta. Eihän kukaan lihota itseään 200kiloiseksi, jos on terve ja oma kontrolli pelaa. Vaikka lihomisen syy olisi 100%:sesti psyykkinen, ei lihavaa pidä syyllistää ja evätä häneltä toimivia hoitoja. Leikkauksen jälkeenhän ei voi ahmia, koska mahalaukkuun mahtuu kerrallaan vain 1,5-2dl ruokaa. Vai onko ahmimisen vietti niin suuri, että ahmijat jatkavat sitä leikkauksen jälkeenkin ja mahalaukku repeää tai tapahtuu jotain muuta kauheaa? Oletko vaatinut ja saanut perusteluja leikkauksen epäämisestä vai onko terveytesi sellainen, että leikkaus olisi sinulle suurempi riski kuin painaa 200kg?

Ota ihmeessä selvää leikkauksesta muistakin tahoista kuin leikkauksen sinulta kieltäneeltä lääkäriltäsi. Sinun pitäisi saada kaikki mahdollinen apu; niin lääkärin kuin ravitsemus- ja psykoterapeutin.

Onko lukijoissa henkilöitä, joille on tehty mahalaukun pienennysleikkaus tai sellaisia, joilta leikkaus on evätty kuten alkuperäiseltä kirjoittajalta? Osaatteko kertoa asiasta lisää?

Jokaisella on oikeus olla onnellinen.

^^^^ kirjoitti:

Miksi ihmeessä ei pääse mahalaukun pienennys -leikkauksen, jos on ahmimishäiriö??!! Näin maallikosta se kuulostaa ihan oudolta. Eihän kukaan lihota itseään 200kiloiseksi, jos on terve ja oma kontrolli pelaa. Vaikka lihomisen syy olisi 100%:sesti psyykkinen, ei lihavaa pidä syyllistää ja evätä häneltä toimivia hoitoja. Leikkauksen jälkeenhän ei voi ahmia, koska mahalaukkuun mahtuu kerrallaan vain 1,5-2dl ruokaa. Vai onko ahmimisen vietti niin suuri, että ahmijat jatkavat sitä leikkauksen jälkeenkin ja mahalaukku repeää tai tapahtuu jotain muuta kauheaa? Oletko vaatinut ja saanut perusteluja leikkauksen epäämisestä vai onko terveytesi sellainen, että leikkaus olisi sinulle suurempi riski kuin painaa 200kg?

Ota ihmeessä selvää leikkauksesta muistakin tahoista kuin leikkauksen sinulta kieltäneeltä lääkäriltäsi. Sinun pitäisi saada kaikki mahdollinen apu; niin lääkärin kuin ravitsemus- ja psykoterapeutin.

Onko lukijoissa henkilöitä, joille on tehty mahalaukun pienennysleikkaus tai sellaisia, joilta leikkaus on evätty kuten alkuperäiseltä kirjoittajalta? Osaatteko kertoa asiasta lisää?

Jokaisella on oikeus olla onnellinen.

Lue lisää

Se on juuri se syy että, kun ahmiminen on psyykkinen ongelma, mikään ei takaa, etteikö sitä jatkaisi leikkauksen jälkeen. Se ei taida olla "terveellistä" sekään, että pieneen mahalaukkuun ahmii. Näin olen asian ymmärtänyt.

!!!! kirjoitti:

Se on juuri se syy että, kun ahmiminen on psyykkinen ongelma, mikään ei takaa, etteikö sitä jatkaisi leikkauksen jälkeen. Se ei taida olla "terveellistä" sekään, että pieneen mahalaukkuun ahmii. Näin olen asian ymmärtänyt.

Lue lisää

Vaikka tuntisit itsesi toivottomaksi tapaukseksi (jollaisia ei ole), älä vielä luovuta!! Olet vielä nuori ja sinulla on paljon edessäsi.

Kuten aiemmin sanoin, ota lisää selvää leikkausmahdollisuudesta. Tässä on yhden leikkaukseen menevän s-postiosoite toisesta keskustelusta tältä palstalta. Ehkä hänen kauttaan saisit yhteyksiä muihin leikattuihin. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000194&posting=22000000026480339

Maallikkona ajattelen, että ennen leikkausta ja sen jälkeen sinun pitäisi ehdottomasti saada tehokasta psykoterapiaa, jotta pääsisit hallitsemaan ahmimistaipumusta. Olet varmasti kuitenkin motivoitunut tekemään itsesi eteen jotain, koska olet aloittanut tämän keskustelun. Oletko jo ollut terapiassa aikaisemmin? Jos se ei auttanut, niin kannattaisi ainakin kokeilla hypnoosia.

^^^^ kirjoitti:

Miksi ihmeessä ei pääse mahalaukun pienennys -leikkauksen, jos on ahmimishäiriö??!! Näin maallikosta se kuulostaa ihan oudolta. Eihän kukaan lihota itseään 200kiloiseksi, jos on terve ja oma kontrolli pelaa. Vaikka lihomisen syy olisi 100%:sesti psyykkinen, ei lihavaa pidä syyllistää ja evätä häneltä toimivia hoitoja. Leikkauksen jälkeenhän ei voi ahmia, koska mahalaukkuun mahtuu kerrallaan vain 1,5-2dl ruokaa. Vai onko ahmimisen vietti niin suuri, että ahmijat jatkavat sitä leikkauksen jälkeenkin ja mahalaukku repeää tai tapahtuu jotain muuta kauheaa? Oletko vaatinut ja saanut perusteluja leikkauksen epäämisestä vai onko terveytesi sellainen, että leikkaus olisi sinulle suurempi riski kuin painaa 200kg?

Ota ihmeessä selvää leikkauksesta muistakin tahoista kuin leikkauksen sinulta kieltäneeltä lääkäriltäsi. Sinun pitäisi saada kaikki mahdollinen apu; niin lääkärin kuin ravitsemus- ja psykoterapeutin.

Onko lukijoissa henkilöitä, joille on tehty mahalaukun pienennysleikkaus tai sellaisia, joilta leikkaus on evätty kuten alkuperäiseltä kirjoittajalta? Osaatteko kertoa asiasta lisää?

Jokaisella on oikeus olla onnellinen.

Lue lisää

Ja se todellakin on niin, että jos ihminen kärsii ahmimishäiriöstä, ei tuo leikkaus auta häntä.
Sillä kun se mahalaukku on leikkauksen jälkeen vain n 30ml.n kokoinen, eikä sinne sitä ruokaa saa alkuun kuin muutaman lusikallisen, eikä näin hieman yli kk jälkeenkään kuin vain 1,5 dl kertaruokailulla. Sen ruokailun kesto on pitkä, yleensä noin 15-30 minuuttia, itselläni menee aikaa tuon 30 min, niin miten käy sellaiselle, jolla on tuo ahmimishäiriö? uskoisin, että liitoskohtiin tulisi repeämiä ja sitä myöten se on kaikki muu sitten selvää...
Laihdutusleikkaus ei ole mikään helppo tie laihtumiseen, on opeteltava tunnistamaan oikea ruokamäärä itselle, koska nälän- eikä täyden olon tunnetta ole laisinkaan, läheskään kaikilla, niin se menee se opettelu kantapään kautta.
Ahmimishäiriöinen syö ruokaa juuri ahmimalla, jotenm miten hänen käy, kun tuollainen pieni ruokamäärä pitääkin syödä ja pureskella todella hitaasti, ennenkuin sen nielaisee.
Ahmijan siis pitäisi olla erittäin motivoitunut ja kärsivällinen ruokailun suhteen, joka ei taida niillä onnistua.

Anteeksi jos oli paljon kirjoitusvirheitä...

Olen samaa mieltä, että jokaisella on oikeus olla onnellinen, mutta kuinka moni todellisuudessa sitä on.

hyvää kesää kaikille!

huhtikuun aikana kirjoitti:

Ja se todellakin on niin, että jos ihminen kärsii ahmimishäiriöstä, ei tuo leikkaus auta häntä.
Sillä kun se mahalaukku on leikkauksen jälkeen vain n 30ml.n kokoinen, eikä sinne sitä ruokaa saa alkuun kuin muutaman lusikallisen, eikä näin hieman yli kk jälkeenkään kuin vain 1,5 dl kertaruokailulla. Sen ruokailun kesto on pitkä, yleensä noin 15-30 minuuttia, itselläni menee aikaa tuon 30 min, niin miten käy sellaiselle, jolla on tuo ahmimishäiriö? uskoisin, että liitoskohtiin tulisi repeämiä ja sitä myöten se on kaikki muu sitten selvää...
Laihdutusleikkaus ei ole mikään helppo tie laihtumiseen, on opeteltava tunnistamaan oikea ruokamäärä itselle, koska nälän- eikä täyden olon tunnetta ole laisinkaan, läheskään kaikilla, niin se menee se opettelu kantapään kautta.
Ahmimishäiriöinen syö ruokaa juuri ahmimalla, jotenm miten hänen käy, kun tuollainen pieni ruokamäärä pitääkin syödä ja pureskella todella hitaasti, ennenkuin sen nielaisee.
Ahmijan siis pitäisi olla erittäin motivoitunut ja kärsivällinen ruokailun suhteen, joka ei taida niillä onnistua.

Anteeksi jos oli paljon kirjoitusvirheitä...

Olen samaa mieltä, että jokaisella on oikeus olla onnellinen, mutta kuinka moni todellisuudessa sitä on.

hyvää kesää kaikille!

Lue lisää

Kenelle ja miksi tuo leikkaus sitten tehdään? Jos on noin kova motivaatio laihtumiseen, että on valmis tuollaiseen leikkaukseen, niin miten se motivaatio ei riitä "perinteiseen" laihdutukseen?
Pitääkö sinun syödä hyvin usein pieniä aterioita, että saat tarvittavat ravintoaineet? Entä jaksatko muuten hyvin?

Ihan hyvällä kuitenkin kirjoitti:

Kenelle ja miksi tuo leikkaus sitten tehdään? Jos on noin kova motivaatio laihtumiseen, että on valmis tuollaiseen leikkaukseen, niin miten se motivaatio ei riitä "perinteiseen" laihdutukseen?
Pitääkö sinun syödä hyvin usein pieniä aterioita, että saat tarvittavat ravintoaineet? Entä jaksatko muuten hyvin?

Lue lisää

Ihmisille, jotka vuosien aikana erinäisten laihdutusyritysten jälkeen eivät ole saaneet pysyvää laihtumistulosta aikaiseksi ja sellaisile, joilla on lihavuudesta aiheutuneita sairauksia.
Itse opettelin ensin vuoden uusille terveille ruokailutavoille ja laihduin sinä aikana 10 kiloa, mutta se ei riitä saamaan minua terveeksi, jos noin hidas pudotus.
Tässä leikkauksessa on nopea laihtuminen alussa ja myöhemmin se hidastuu, mutta putoaa kuitenkin.

Syy, miksi laihtuminen ei ole aiemmin onnistunut perinteisellä tavalla, on juuri tuo, että tapahtuu liian hitaasti. Siis "perinteisellä" tavallahan se on hyvä vauhti silloin, jos ihminen on kunnossa muuten, mutta suurimmalla osalla meistä leikatuista on mitä erilaisimpia ongelmia terveyden kanssa. Miksi sitten tuo laituminen ei onnistu per. tavalla on siis hitaus ja se, että loppujen lopuksi se motivaatio on hirmu vaikea asia pitää yllä, jos ihmisellä on ylipainoa keskimäärin 50-60 kiloa, aikaa menisi tuolla tavalla siis noin 5 vuotta, kun leikkauksen jälkeen useimmilla paino putoaa vuodessa n 75% ylipainosta(esimerkkinä siis 50kg ylipainoa, vuodessa tippuu n.35kiloa, tai vastaavasti ylipainoa 100kg-> -75kg). Painonpudotusta luvataan leikkauksen jälkeen 12-54 kk.n ajan, mutta parhaiten putoaa tuon ensimmäisen vuoden aikana.

Ruokailu on leikkauksen jälkeen oltava terveellistä, monipuolista ja säännöllistä. Ruokailukertoja neuvotaan pitämään 6-8 kertaa päivässä. Jokainen ruokakerta pitää sisällään noin 1,5 dl ruokaa ja minulla siis sen syömiseen menee aikaa kauan. Olen kyllä todella huono syömään ja mikään, siis mikään ruoka ei maita, eli leikkauksessa oli sekin hyöty, ettei ole mielihaluja mihinkään syötävään.
Tästä huolimatta kuitenkin syön riittävästi ja terveellisesti ja lisänä koko loppuelämän käytän vitamiini- hivenaine ja kalkkitabletteja, joten niillä varmistetaan tarvittavat aineet, kun ruokamäärä on minimaalinen. Osana käytän ravinnosta proteiinijuomaa, jolla korvataan sitä muuta syömistä ja taataan lihasten ja kudosten pysyminen kunnossa.

Kokeilin muuten itse sitä ennen leikkausta, kuinka pystyy syömään usein päivässä pieniä määriä ja onnistuin siinä erittäin hyvin, eli kyllä ihminen voi, jos ei mahdollisuutta leikkaukseen syödä tuolla samalla tavalla ja yrittää sillä tavoin laihtua.Itsellä oli jo tiedossa leikkausaika, joten siksi vain kokeilu.
Minä olen laihtunut 5 viikon aikana -15 kiloa ja energiaa on enemmän kuin vuosiin, jaksan liikkua,( meillä useillahan on tules-vaivoja kuten itsellänikin) ja tehdä kaikenlaista aivan erilailla, kuin ennen, joten minulle tämä oli oikea tapa, olen vielä lihava, mutta ehkäpä vuoden päästä enään vain hieman lihava.

Riittikö tämä vastaukseksi, vai haluatko tietää lisää? Kerron kyllä.

huhtikuun aikana kirjoitti:

Ihmisille, jotka vuosien aikana erinäisten laihdutusyritysten jälkeen eivät ole saaneet pysyvää laihtumistulosta aikaiseksi ja sellaisile, joilla on lihavuudesta aiheutuneita sairauksia.
Itse opettelin ensin vuoden uusille terveille ruokailutavoille ja laihduin sinä aikana 10 kiloa, mutta se ei riitä saamaan minua terveeksi, jos noin hidas pudotus.
Tässä leikkauksessa on nopea laihtuminen alussa ja myöhemmin se hidastuu, mutta putoaa kuitenkin.

Syy, miksi laihtuminen ei ole aiemmin onnistunut perinteisellä tavalla, on juuri tuo, että tapahtuu liian hitaasti. Siis "perinteisellä" tavallahan se on hyvä vauhti silloin, jos ihminen on kunnossa muuten, mutta suurimmalla osalla meistä leikatuista on mitä erilaisimpia ongelmia terveyden kanssa. Miksi sitten tuo laituminen ei onnistu per. tavalla on siis hitaus ja se, että loppujen lopuksi se motivaatio on hirmu vaikea asia pitää yllä, jos ihmisellä on ylipainoa keskimäärin 50-60 kiloa, aikaa menisi tuolla tavalla siis noin 5 vuotta, kun leikkauksen jälkeen useimmilla paino putoaa vuodessa n 75% ylipainosta(esimerkkinä siis 50kg ylipainoa, vuodessa tippuu n.35kiloa, tai vastaavasti ylipainoa 100kg-> -75kg). Painonpudotusta luvataan leikkauksen jälkeen 12-54 kk.n ajan, mutta parhaiten putoaa tuon ensimmäisen vuoden aikana.

Ruokailu on leikkauksen jälkeen oltava terveellistä, monipuolista ja säännöllistä. Ruokailukertoja neuvotaan pitämään 6-8 kertaa päivässä. Jokainen ruokakerta pitää sisällään noin 1,5 dl ruokaa ja minulla siis sen syömiseen menee aikaa kauan. Olen kyllä todella huono syömään ja mikään, siis mikään ruoka ei maita, eli leikkauksessa oli sekin hyöty, ettei ole mielihaluja mihinkään syötävään.
Tästä huolimatta kuitenkin syön riittävästi ja terveellisesti ja lisänä koko loppuelämän käytän vitamiini- hivenaine ja kalkkitabletteja, joten niillä varmistetaan tarvittavat aineet, kun ruokamäärä on minimaalinen. Osana käytän ravinnosta proteiinijuomaa, jolla korvataan sitä muuta syömistä ja taataan lihasten ja kudosten pysyminen kunnossa.

Kokeilin muuten itse sitä ennen leikkausta, kuinka pystyy syömään usein päivässä pieniä määriä ja onnistuin siinä erittäin hyvin, eli kyllä ihminen voi, jos ei mahdollisuutta leikkaukseen syödä tuolla samalla tavalla ja yrittää sillä tavoin laihtua.Itsellä oli jo tiedossa leikkausaika, joten siksi vain kokeilu.
Minä olen laihtunut 5 viikon aikana -15 kiloa ja energiaa on enemmän kuin vuosiin, jaksan liikkua,( meillä useillahan on tules-vaivoja kuten itsellänikin) ja tehdä kaikenlaista aivan erilailla, kuin ennen, joten minulle tämä oli oikea tapa, olen vielä lihava, mutta ehkäpä vuoden päästä enään vain hieman lihava.

Riittikö tämä vastaukseksi, vai haluatko tietää lisää? Kerron kyllä.

Lue lisää

Tuo vastaus oli oikein tyhjentävä. Hyvää jatkoa sinulle.

Ihan hyvällä kuitenkin kirjoitti:

Tuo vastaus oli oikein tyhjentävä. Hyvää jatkoa sinulle.

Kiitos itsellesi :)

Ja edelleen hyvää kesää kaikille!

huhtikuun aikana kirjoitti:

Ihmisille, jotka vuosien aikana erinäisten laihdutusyritysten jälkeen eivät ole saaneet pysyvää laihtumistulosta aikaiseksi ja sellaisile, joilla on lihavuudesta aiheutuneita sairauksia.
Itse opettelin ensin vuoden uusille terveille ruokailutavoille ja laihduin sinä aikana 10 kiloa, mutta se ei riitä saamaan minua terveeksi, jos noin hidas pudotus.
Tässä leikkauksessa on nopea laihtuminen alussa ja myöhemmin se hidastuu, mutta putoaa kuitenkin.

Syy, miksi laihtuminen ei ole aiemmin onnistunut perinteisellä tavalla, on juuri tuo, että tapahtuu liian hitaasti. Siis "perinteisellä" tavallahan se on hyvä vauhti silloin, jos ihminen on kunnossa muuten, mutta suurimmalla osalla meistä leikatuista on mitä erilaisimpia ongelmia terveyden kanssa. Miksi sitten tuo laituminen ei onnistu per. tavalla on siis hitaus ja se, että loppujen lopuksi se motivaatio on hirmu vaikea asia pitää yllä, jos ihmisellä on ylipainoa keskimäärin 50-60 kiloa, aikaa menisi tuolla tavalla siis noin 5 vuotta, kun leikkauksen jälkeen useimmilla paino putoaa vuodessa n 75% ylipainosta(esimerkkinä siis 50kg ylipainoa, vuodessa tippuu n.35kiloa, tai vastaavasti ylipainoa 100kg-> -75kg). Painonpudotusta luvataan leikkauksen jälkeen 12-54 kk.n ajan, mutta parhaiten putoaa tuon ensimmäisen vuoden aikana.

Ruokailu on leikkauksen jälkeen oltava terveellistä, monipuolista ja säännöllistä. Ruokailukertoja neuvotaan pitämään 6-8 kertaa päivässä. Jokainen ruokakerta pitää sisällään noin 1,5 dl ruokaa ja minulla siis sen syömiseen menee aikaa kauan. Olen kyllä todella huono syömään ja mikään, siis mikään ruoka ei maita, eli leikkauksessa oli sekin hyöty, ettei ole mielihaluja mihinkään syötävään.
Tästä huolimatta kuitenkin syön riittävästi ja terveellisesti ja lisänä koko loppuelämän käytän vitamiini- hivenaine ja kalkkitabletteja, joten niillä varmistetaan tarvittavat aineet, kun ruokamäärä on minimaalinen. Osana käytän ravinnosta proteiinijuomaa, jolla korvataan sitä muuta syömistä ja taataan lihasten ja kudosten pysyminen kunnossa.

Kokeilin muuten itse sitä ennen leikkausta, kuinka pystyy syömään usein päivässä pieniä määriä ja onnistuin siinä erittäin hyvin, eli kyllä ihminen voi, jos ei mahdollisuutta leikkaukseen syödä tuolla samalla tavalla ja yrittää sillä tavoin laihtua.Itsellä oli jo tiedossa leikkausaika, joten siksi vain kokeilu.
Minä olen laihtunut 5 viikon aikana -15 kiloa ja energiaa on enemmän kuin vuosiin, jaksan liikkua,( meillä useillahan on tules-vaivoja kuten itsellänikin) ja tehdä kaikenlaista aivan erilailla, kuin ennen, joten minulle tämä oli oikea tapa, olen vielä lihava, mutta ehkäpä vuoden päästä enään vain hieman lihava.

Riittikö tämä vastaukseksi, vai haluatko tietää lisää? Kerron kyllä.

Lue lisää

niin mitkä ovat tunnelmasi tänään?
Paljonko olet saanut tiputettua?
Entä miten ruokailut ovat sujuneet?Olet ilmeisesti edelleen sairaalan seurannassa, joskin käynnit taitavat olla jo harvempia?
Onko tullut komplikaatioita, vitamiinin puutoksia, tai väsymystä?
Itse olen saanut vasta lähetteen vastaavaan leikkaukseen ja haastattelu on helmikuun lopussa ja leikkaus sitten aikanaan.
Haastattelusta kysyisin sen verran, että jouduitko samalla nukutuslääkärinkin haastateltavaksi ja tekivätkö tähystyksen samalla käynnillä?
Pääsitkö ilman pitkää jonotusta leikkaukseen sairauksiesi tähden? Minutkin leikataan sairauksien tähden, mutta jonot ovat kuulemani mukaan jopa 8kk pitkiä.
Voit vastata suoraan sähköpostiinikin, [email protected] olisi vielä paljon muutakin kysyttävää, joten kiitos nyt etukäteen vaivastasi!

Lihominen voi johtua kilpirauhasen alitoiminnasta, joka on kohtuullisen yleinen vaiva naisilla. Joillakin alitoiminta kehittyy vasta myöhemmällä iällä, mutta se voi alkaa milloin vaan.

Kilpirauhasen alitoimintaan liittyy paljon muitakin oireita kuin painon nousu, joista yleisimmät ovat palelu, alhainen ruumiin lämpö (alle 36,4), matala pulssi, kuiva iho ja hidas suoli. Sopivatko oireet sinuun? Lue lisää kilpirauhasfoorumin sivuilta: www.kilpirauhas.info/

Jos henkilö potee kilpirauhasen alitoimintaa eikä se ole hoidossa, on laihtuminen lähes mahdotonta. Alitoiminta diagnosoidaan yksinkertaisilla verikokeilla.

Joten haastetta pukkaa..!

se oikea vaihtoehto? Itse suosittelen keventäjiä, itselläni on tuottanut tulosta. Otin 3kk:n jäsenyyden, jonka aikana opin syömään OIKEANLAISTA ruokaa ja OIKEAT MÄÄRÄT... 2kk:n aikana -10kg. Ja matka jatkuu...

painonvartijat sitten kirjoitti:

se oikea vaihtoehto? Itse suosittelen keventäjiä, itselläni on tuottanut tulosta. Otin 3kk:n jäsenyyden, jonka aikana opin syömään OIKEANLAISTA ruokaa ja OIKEAT MÄÄRÄT... 2kk:n aikana -10kg. Ja matka jatkuu...

Lue lisää

Ei ihan yhtä orjallinen kuin keventäjät, pystyy muokkaamaan omia reseptejä ja keventäjillä pätkii toiminta. (Olen ollut jäsen).

kalorilaskuri? kirjoitti:

Ei ihan yhtä orjallinen kuin keventäjät, pystyy muokkaamaan omia reseptejä ja keventäjillä pätkii toiminta. (Olen ollut jäsen).

että keventäjillä pätki toiminta välillä ja pahasti, mutta minulla se tuotti tuloksia. painonvartijoista olen kuullut, että siellä ei opetella syömään nimenomaan oikein, vaan pisteiden mukaan. Siis periaatteella syö MITÄ VAAN kunhan pisteet ei ylity? Pitääkö paikkansa vai onko ihan huhupuhetta

Olen ollut Panonvartijoissa niin monta kertaa etten enää muista. Sen muistan, että lopuksi lihosin kaikki pudonneet kilot korkojen kanssa takaisin.

Olen käynyt OA:ssa (overeater anonymous). Ei apua pitemmän päälle.

Olen käynyt syömishäiriöpolilla. Sama juttu kuin edellisissä.

Mitäköhän en olisi kokeillut? Valkoviini-kanamunadieetti on kokeilematta, mutta sitä en aio kokeillakaan. Mayonklinikan ihmedieetit on kokeiltu.

Ainoa, joka on jäljellä on elämäntaparemontti. Siihen nyt tsemppaan itseäni. "Kuurit" ja "ihmedieetit" ei sovi minulle, ne vain lihottavat ;-)

Painonvartijoissa alkoi aina ärsyttää vetäjien tietätämmättömyys (ehkä omaa kapinaa). Mutta oikeasti painonvartijoitten vetäjät puhuvat paljon puuta heinää. Eihän heillä ole varsinaista "koulutusta" asiaan. Oma koulutukseni liippaa liian läheltä, joten alkoi aina nyppiä se "kaikkitietävyys", joka usein oli silkkaa sontaa.

En yritä olla ylimielinen, mutta vaikka olenkin yhtä pitkä kuin leveä, olen koulutettu.

!!!! kirjoitti:

Olen ollut Panonvartijoissa niin monta kertaa etten enää muista. Sen muistan, että lopuksi lihosin kaikki pudonneet kilot korkojen kanssa takaisin.

Olen käynyt OA:ssa (overeater anonymous). Ei apua pitemmän päälle.

Olen käynyt syömishäiriöpolilla. Sama juttu kuin edellisissä.

Mitäköhän en olisi kokeillut? Valkoviini-kanamunadieetti on kokeilematta, mutta sitä en aio kokeillakaan. Mayonklinikan ihmedieetit on kokeiltu.

Ainoa, joka on jäljellä on elämäntaparemontti. Siihen nyt tsemppaan itseäni. "Kuurit" ja "ihmedieetit" ei sovi minulle, ne vain lihottavat ;-)

Painonvartijoissa alkoi aina ärsyttää vetäjien tietätämmättömyys (ehkä omaa kapinaa). Mutta oikeasti painonvartijoitten vetäjät puhuvat paljon puuta heinää. Eihän heillä ole varsinaista "koulutusta" asiaan. Oma koulutukseni liippaa liian läheltä, joten alkoi aina nyppiä se "kaikkitietävyys", joka usein oli silkkaa sontaa.

En yritä olla ylimielinen, mutta vaikka olenkin yhtä pitkä kuin leveä, olen koulutettu.

Lue lisää

Voisit silti tulla joukkoomme keskustelemaan asioista. Meillä moni on esim ENE- kuurilla ennen leikkausta ja kertoo kokemuksiaan ja tuntojaan siellä vapaasti. Jos se, että kuitenkin olisit muiden isojen ihmisten kanssa samassa "porukassa" voisi auttaa sinua motivoitumaan elämäntapamuutoksiin. Ja varmasti saat meidän keskuudessamme kannustusta, mikä on ehdottoman tärkeää. Me kaikki olemme kokeneet nuo pudotukset ja takaisinlihomiset samoin kuin sinä, eli mukaan vaan, osoite on tuo jonka jo moneen kertaan olen täällä kirjoittanut.
http://s8.createphpbb.com/leikkaukset
Ja kuten olen maininnut, on foorumi suljettu , joten vain rekisteröityneet pääsevät lukemaan sinne.

!!!! kirjoitti:

Olen ollut Panonvartijoissa niin monta kertaa etten enää muista. Sen muistan, että lopuksi lihosin kaikki pudonneet kilot korkojen kanssa takaisin.

Olen käynyt OA:ssa (overeater anonymous). Ei apua pitemmän päälle.

Olen käynyt syömishäiriöpolilla. Sama juttu kuin edellisissä.

Mitäköhän en olisi kokeillut? Valkoviini-kanamunadieetti on kokeilematta, mutta sitä en aio kokeillakaan. Mayonklinikan ihmedieetit on kokeiltu.

Ainoa, joka on jäljellä on elämäntaparemontti. Siihen nyt tsemppaan itseäni. "Kuurit" ja "ihmedieetit" ei sovi minulle, ne vain lihottavat ;-)

Painonvartijoissa alkoi aina ärsyttää vetäjien tietätämmättömyys (ehkä omaa kapinaa). Mutta oikeasti painonvartijoitten vetäjät puhuvat paljon puuta heinää. Eihän heillä ole varsinaista "koulutusta" asiaan. Oma koulutukseni liippaa liian läheltä, joten alkoi aina nyppiä se "kaikkitietävyys", joka usein oli silkkaa sontaa.

En yritä olla ylimielinen, mutta vaikka olenkin yhtä pitkä kuin leveä, olen koulutettu.

Lue lisää

Painonvartijoissa sallitaan leivät ja perunat, mutta omalta kohdaltani olen todennut, että juuri ne lihottavat. Kärsin kilpirauhasen alitoiminnasta ja hypoglykemiasta. Verensokerini laskee nopeasti, koska insuliinia erittyy liikaa. Jos syön nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, ylimääräinen insuliini suorastaan huutaa sokeria, jota hiilihydraateista saa nopeasti. Insuliini on juuri se, joka varastoi ylimääräiset kalorit rasvakudokseen. Näistä syistä syön pieniä aterioita usein, joihin ei sisälly nopeita hiilihydraatteja.

Koska kahvi kiihdyttää insuliinin tuotantoa, luovuin siitä arkisessa elämässäni ja nautin sitä vain juhlissa tms. Samalla kahvitteluun liittyvä leivän tai pullan himo hävisi. Korvasin kahvin teellä eikä sillä ole samanlaisia vaikutuksia kuin kahvilla. Kahvia en pystynyt juomaan ilman leipää tai kahvileipää, mutta tee menee sellaisenaan tai sen kanssa voi nauttia vaikka hedelmän tai jugurtin.

Mitä jos kokeilisit esim. Painonvartijoiden ohjelmaa sovellettuna niin, että et syö mitään nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja? Leipä (ja pulla) kokonaan pois, samoin valkoinen riisi ja pasta, peruna sekä punajuuri makeista herkuista puhumattakaan. Tilalle kasviksia ja vähäisessä määrässä tummaa riisiä tai pastaa, jos et pysty olemaan ilman niitä. Syö usein pieniä määriä, jotta sinulle ei tule nälkä eikä makeanhimoa. Ja ota ohjelma elämäntavaksi, älä laihdutuskuuriksi. Parempi laihtua hitaasti vaikka kolmen vuoden sisässä ja pysyä kevyemmässä painossa kuin laihduttaa dietillä nopeasti ja lihoa takaisin, kun dietti on ohi.

Aika lahjakasta perseennuolentaa.

Kauneus tulee ulkokuoresta ja luonteesta. Sielu on satua.