Kuinka moni teistä on suorastaan rakastunut KUOLEMAN persoonallisuuteen? Siis se on aivan ihana!! Ei mikään yksiuloitteinen viikatemies..=)
Ja oinasvuorten noidat kirivät heti perään..=)
Kertokaa omia ajatuksianne kyseisestä paikasta, tai lempihahmoista!Ois kiva kuulla muiden mietteitä..Pratchettilla on hieno tyyli kirjoittaa,hauska ja osuva. Kiekkomaailma ois ehdottomasti hieno paikka elää!=)
Ja oinasvuorten noidat kirivät heti perään..=)
Kertokaa omia ajatuksianne kyseisestä paikasta, tai lempihahmoista!Ois kiva kuulla muiden mietteitä..Pratchettilla on hieno tyyli kirjoittaa,hauska ja osuva. Kiekkomaailma ois ehdottomasti hieno paikka elää!=)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joskus kakarana luin kiekkomaailma-kirjoja hassuina fantasiasatuina kun en vielä ymmärtänyt miten loistavaa yhteiskuntakritiikkiä ja fiktioparodiaa Pratchett kirjoittaa.
Toki Kuolema on melko velmu hahmo, mutta hänen tyttärentyttärensä Susan on oikeastaan suosikkini. Ja vartiosto on aivan hurmaava.
...susan on kyllä aika metka tapaus myös..=)
Mut niin on oikeastaan kaikki hahmot.
Kaikilla on tiettyä syvyyttä.Ja vartiostosta, erityisesti Porkkana on hauska..=) mut on ne muutkin tietty.Jokainen antaa oman lisänsä tarinaan.=) Ja patriisi..erittäin mielenkiintoinen..
mitä Terry Pratchett on Kiekkomaailmaansa keksinyt.
Heti kun luin sen ensimmäisen kirjan (ei ollut välttämättä ensimmäinen ilmestymisjärjestyksessä suomessa), jossa sanottiin, että Kuoleman puhuessa kuulosti siltä, kuin "suuria lyijylaattoja olisi pudotettu lattialle", niin repesin. Uskomaton hahmo. Ja se on siis kaikenkaikkiaan hirvittävän sympaattinen, pohdiskeleva, ajattelee kaikkea...
Ja sitten on kaiken lisäksi vielä se rottien kuolema. Skviik. Jo sanastakin ymmärtää, mistä on kysymys. Kaikinpuolin, Kiekkkomaailma on parasta mitä fantasian puolelta on viime vuosien aikana yleensäkään Suomessa suomennettu.
vaan Discworldia! Alkukielisenä Pratchett toimii sata kertaa paremmin kuin suomenkielisenä. Niin monta kääntämistyössä katoavaa kielellistä vitsiä kun alkukielisissä kirjoissa on. En koske suomennoksiin pitkällä tikullakaan.
lukea discworldejä mutta ei peruskoulu englannilla pärjää. Suomeksi luettuna menee helpommin.
Alkuperäistekstiä pitäisi lukea aina kun siihen kykenee, ja jos ei vielä pysty niin ajan kanssa varmasti.
Aika moni kirja muuttuu suomentajan näköiseksi. Pratchettin kiekkomaailma ja etenkin viimeiset Harry Potterit ovat vähemmän hupaisia englanniksi.
No, ensimmäisen englanninkielisen fantasiakirjani (taisi olla tusinafantasiakirja The Far Side of Forever) luin sanakirjan kanssa ja sitten se alkoi sujua. Ihan kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää. Jos heebo repii vaatteensa puskiessaan puskien läpi, niin ei ole niin nöpönuukaa tietää, että ovatko puskat orapihlajoita vai jotain muita kasveja, ellei sillä ole erityistä merkitystä juonen kannalta. Kunhan kokonaiskuvan hahmottaa niin se riittää.
Pratchettin kirjat ovat siitä ihastuttavia, että myöhemmillä lukukerroilla tajuaa juttuja, jotka aiemmin olivat menneet ohi. Niissä on niin paljon kulttuurisia viittauksia että yleistiedon karttumisesta lukukertojen välillä on konkreettista iloa.
Lueskelin eilen Elävää Musiikkia toiseen kertaan ja repesin taas Kuoleman aivoituksille. Kuolema on kyllä ihan paras. Haluaisinpa tavata hänet :D
Joo, on nuo Pratchettin kirjat kyllä aika hulvattomia. Mun suosikkeja on ne joissa Kuolema on pääosassa mutta kyllä muutkin hahmot ovat hauskoja. Niille jutuille jaksaa aina nauraa.
Ei hätää, tuut vielä tapaamaan ;)